20.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 179/1

1.

Komissio julkaisi helmikuussa 2012 kertomuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle unionin varoja koskevasta arvioinnista, joka perustuu saavutettuihin tuloksiin (1) (arviointikertomus). Perussopimuksessa säädetään, että komissio laatii asianomaisen kertomuksen ja että parlamentti hyödyntää kertomusta todentavana aineistona myöntäessään komissiolle vuosittain talousarvion toteuttamista koskevan vastuuvapauden (2).

2.

Lainsäätäjän asettamien tavoitteiden osalta parlamentti totesi toukokuussa 2011 antamassaan varainhoitovuotta 2009 koskevassa vastuuvapauspäätöksessä katsovansa,

”että arviointikertomus on laadittava siten, että keskeisten tulosindikaattoreiden, niiden oikeudellisen tai poliittisen perustan, menojen määrän ja saavutettujen tulosten yhteys osoitetaan selvästi ja avoimesti (3).”

Parlamentti tähdensi samassa asiakirjassa myös, että suunniteltujen tulosten saavuttaminen unionin talousarvioon kohdistuvan kansalaisten luottamuksen kannalta on aivan yhtä tärkeää kuin tilien laillisuuteen, sääntöjemukaisuuteen ja luotettavuuteen liittyvät näkökohdat. Tässä yhteydessä parlamentti kehotti komissiota ”tarkastelemaan uudelleen meno-ohjelmien tehokkuuden arviointiin käyttämiään järjestelmiä voidakseen arvioida, tuovatko ne lisäarvoa ja vastinetta rahalle ja saavutetaanko niillä tavoitteet, joita varten ne on perustettu” (4).

3.

Parlamentti on kehottanut tilintarkastustuomioistuinta antamaan arviontikertomuksesta (5) lausunnon. Se esitetään tässä asiakirjassa. Komission ensimmäinen arviointikertomus on kuitenkin luonteeltaan alustava, joten tilintarkastustuomioistuin ei pyri arvioimaan kertomusta yksityiskohtaisesti.

4.

Ensimmäinen arviointikertomus on väljästi laadittu ja sisällöllisesti lyhyt, joten sen tuoma lisäarvo ei ole kovinkaan suuri. On ilmeistä (6), että komissiolla ei ole vielä selkeää kuvaa siitä, kuinka sen olisi täytettävä perussopimuksessa sille asetettu tehtävä. Komissio toteaa tutkivansa, miten kertomuksen sisältöä voitaisiin kehittää, ja ottavansa huomioon parlamentin ja neuvoston mahdolliset näkemykset. Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että komission olisi toimittava astetta aktiivisemmin ja konsultoitava itse mainittuja toimielimiä.

5.

Tilintarkastustuomioistuin katsoo, että arviointikertomus voisi osaltaan lisätä komission tilintekovelvollisuutta vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle ja samalla unionin kansalaisille. Voidakseen toimia tältä osin vaikuttavasti komission on kuitenkin tarkasteltava arviointikertomuksen tarkoitusta, sisältöä, kattavuutta sekä ajoitusta. Kutakin alaa käsitellään vuorollaan seuraavissa kohdissa.

6.

Arviointikertomuksen laadintaa edellyttävä perussopimuksen vaatimus merkitsee edistystä, kun raportointia ja tilintekovelvollisuutta koskevia järjestelmiä pyritään vaiheittain painottamaan enemmän tulosten saavuttamisen arvioinnissa. Pelkkä sääntöjen noudattaminen ei enää ole arvioinnin keskiössä. Lainsäätäjät haluavat tietää, onko unionin käyttämillä varoilla todellista vaikutusta. Tilintarkastustuomioistuimen omissa erityiskertomuksissa ja lausunnoissa tuodaan säännöllisesti esille, että komission järjestelmät eivät sovellu kovin hyvin tähän tarkoitukseen.

7.

Edistyksestä on mahdollista hakea näyttöä lukuisista eri lähteistä: itse arviointikertomuksessa raportoidaan yksittäisistä ohjelma-arvioinneista, vaikutustenarvioinneista, vuotuisista toimintakertomuksista, yhteenvetokertomuksesta, toimintoselvityksistä sekä vastuuvapauden myöntämisestä annetun päätöslauselman seurannasta laadittavasta kertomuksesta. Näiden lisäksi lähteenä voidaan käyttää myös tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksia. Mainittuja eri lähteitä ei kuitenkaan koota yhdenmukaisesti, ja niissä keskitytään liian usein päätökseen saatettujen monivuotisten ohjelmien avulla saavutettuihin tuloksiin; tässä vaiheessa toimia on liian myöhäistä mukauttaa ohjelmien vaikutuksen lisäämistä silmällä pitäen.

8.

Arviointikertomuksessa painotetaan, että unionin menot ovat luonteeltaan sellaisia, että tuloksia ei useinkaan ole mahdollista arvioida vuosittain (7). Tämä pitää paikkansa, mutta raportointia siitä, ollaanko pitkän aikavälin tavoitteet todennäköisesti saavuttamassa, on varaa parantaa. Arviointikertomus tarjoaa tähän mahdollisuuden.

9.

Mainitussa tilanteessa tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että komissio arvioisi raportointia ja tilintekovelvollisuutta koskevia järjestelmiään perusteellisesti uudelleen asettamalla lähtökohdaksi arviointikertomuksen. Komission esittämässä arviointikertomuksessa todetaan, että sen nykyinen suhteellisen epäsäännöllisiin ohjelma-arviointeihin perustuva järjestelmä ei sovellu hyvin saavutettujen tulosten vuotuiseen arviointiin (8). Tilintarkastustuomioistuin on asiasta samaa mieltä ja katsoo, että arvioinnit muodostavat tulevaisuudessa ainoastaan osan tämän kertomuksen todentavasta aineistosta.

10.

Jotta arviointikertomus täyttäisi edeltävissä kohdissa esitetyt tarpeet sekä vastuuvapauden myöntävän viranomaisen odotukset, on tarpeen tehdä joitakin erilaisia raportointijärjestelyjä, jotka eivät kuitenkaan välttämättä ole uusia järjestelyjä. Näiden järjestelyjen avulla olisi pyrittävä antamaan vastuuvapauden myöntävälle viranomaiselle ja muille sidosryhmille tarvittavat tiedot saavutetuista tuloksista. Erityisesti nykyiset rajalliset resurssit huomioon ottaen komission olisi alettava järjestelmällisesti laatia monivuotisia ohjelmiaan varten tulosindikaattoreita ja välitavoitteita, joiden avulla se voisi arvioida keskeisissä välivaiheissa, ollaanko määritetyt tavoitteet ja halutut vaikutukset todennäköisesti saavuttamassa (9). Tämä olisi edistysaskel vaikuttavuuden mittaamisessa. Edellä kohdassa 4 mainittujen konsultointien pitäisi niin ikään auttaa komissiota arvioimaan taloudellisuutta ja tehokkuutta koskevaan raportointiin kohdistuvia odotuksia.

11.

Tilintarkastustuomioistuin on julkaissut lausuntoja komission asetusehdotuksista kaudelle 2014–2020 kahdella unionin pääasiallisella menoalalla – koheesiopolitiikan ja maatalouden alalla (10). Molemmilla aloilla tilintarkastustuomioistuin on kiinnittänyt huomion siihen, että komissio ei ole määrittänyt toimintapoliittisia tavoitteita tulosten kannalta eli sitä, mitä EU-rahoituksen avulla on tarkoitus saavuttaa. Ilman odotettuihin tuloksiin liittyviä selkeitä tavoitteita komission on jatkossakin vaikea osoittaa, että sen käyttämien varojen avulla saavutetaan lisäarvoa EU:n tasolla. Samalla on vaikea varmistua siitä, että varainkäyttö on vaikuttavaa ja tehokasta.

12.

Komission on lisäksi kiinnitettävä erityistä huomiota sen vuotuisissa arviointikertomuksissa käytettyjen tietojen laatuun, samoin kuin jäsenvaltioilta saatavien tietojen laatuun. Tilintarkastustuomioistuin totesi lausuntonsa nro 7/2011 kohdassa 39 (11), että

”komission olisi (…) harkittava, missä määrin on mahdollista varmistaa, että jäsenvaltioiden tuottamat tiedot, jotka liittyvät ohjelmien seurantaan, arviointiin ja tuloksellisuuteen, ovat laadultaan riittävän merkityksellisiä, vertailukelpoisia ja luotettavia.”

13.

Komission esittämä arviointikertomus kattaa päällisin puolin kahden toimintapolitiikan alan – koulutuksen sekä kulttuurin ja tutkimuksen – tulokset. Kertomuksen todellinen kattavuus on kuitenkin tätäkin kapeampi. Kertomuksessa esimerkiksi esitetään viisi yleistavoitetta koulutuksen ja kulttuurin alalla, mutta vain vähäisiä arviointitietoja kulttuurin alalta. Kertomuksessa ei perustella, miksi ensimmäiset neljä tavoitetta on jätetty analysoimatta.

14.

Komissio on korostanut (12), että yritykseen kattaa kaikki unionin rahoittamat ohjelmat vuosittain liittyisi riski siitä, että kertomuksista tulisi pitkiä ja hajanaisia. Tämä on yksi niistä lukuisista kysymyksistä, joihin parlamentti ja neuvosto voisivat kiinnittää huomiota yhteistyössä komission kanssa. Voisi olla myös tarpeen arvioida, pitäisikö arvioinnin keskittyä ainoastaan tuloksiin ja samalla vaikuttavuuteen vai olisiko arvioinnissa käsiteltävä myös taloudellisuutta ja tehokkuutta. Arviointi voisi olla aihealuekohtainen ja kattaa ajan kuluessa tapahtuvan kehityksen, tai vaihtoehtoisesti laaja-alaisempi analyysi komission saavutuksista kuluneen vuoden aikana. Tällaisten kysymysten yhteydessä on otettava huomioon arviointikertomuksen sisältämien tietojen hyödyllisyys vuotuisen vastuuvapausmenettelyn kannalta.

15.

Arviointikertomus lukeutuu asiakirjoihin, jotka neuvoston ja Euroopan parlamentin on SEUT:n 319 artiklan mukaan tutkittava osana vastuuvapausmenettelyä. Tätä silmällä pitäen komissio on ilmoittanut, että se aikoo vastaisuudessa hyväksyä arviointikertomuksen vuosittain marraskuun puoliväliin mennessä. (13) Ajankohta osuu yksiin tilintarkastustuomioistuimen vuosikertomuksen julkaisuajankohdan kanssa. Parlamentti (14) on kuitenkin pyytänyt tilintarkastustuomioistuinta esittämään arviointikertomusta koskevat huomautuksensa samanaikaisesti vuosikertomuksen kanssa. Voidakseen toimia näin tilintarkastustuomioistuimen olisi saatava kyseinen asiakirja huomattavasti aiemmin.

16.

Komission ensimmäinen arviointikertomus on esitetty SEUT:n 318 artiklan mukaisesti. Kertomus on väljästi laadittu ja sisällöllisesti lyhyt, joten sen tuoma lisäarvo ei ole kovinkaan suuri. Tilintarkastustuomioistuin katsoo kuitenkin, että kertomus tarjoaa parlamentille, neuvostolle ja komissiolle tilaisuuden keskustella ja sopia siitä, kuinka arviontikertomus voidaan muokata vastuuvapauden myöntävää viranomaista hyödyttäväksi. Tilintarkastustuomioistuin ehdottaa, että tässä yhteydessä käytäisiin keskustelua esimerkiksi seuraavista kysymyksistä:

Mikäli tilintarkastustuomioistuimen odotetaan esittävän arviointikertomusta koskevat huomautuksensa samanaikaisesti vuosikertomuksen kanssa (kuten Euroopan parlamentti on jo pyytänyt), tilintarkastustuomioistuin painottaa, että se tarvitsee asiakirjan huomattavasti komission ehdottamaa ajankohtaa aiemmin.