20.12.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 372/36

1.

Korkea-asteen koulutusjärjestelmillä on keskeinen asema ihmisen ja yhteiskunnan kehityksen perustana olevan tiedon luomisessa sekä aktiivisen kansalaisuuden edistämisessä.

2.

Kesäkuussa 2010 vahvistetussa, älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua koskevassa Eurooppa 2020 -strategiassa (1) asetettiin nimenomaiseksi tavoitteeksi koulutustason parantaminen erityisesti nostamalla korkea-asteen tai vastaavan tason tutkinnon suorittaneiden nuorten osuus vähintään 40 prosenttiin vuoteen 2020 mennessä.

3.

Bolognan julistuksella käynnistettiin 19. kesäkuuta 1999 Euroopan unionin aktiivisesti tukema hallitustenvälinen prosessi, jonka tavoitteena oli luoda eurooppalainen korkeakoulutusalue. Leuvenissä ja Louvain-la-Neuvessä 28. ja 29. huhtikuuta 2009 kokoontuneet korkeakoulutuksesta vastaavat osallistujamaiden ministerit kehottivat korkea-asteen oppilaitoksia (2) nykyaikaistamaan toimintaansa entisestään vuoteen 2020 ulottuvan kauden aikana.

4.

Neuvoston direktiivissä 2004/114/EY, joka annettiin 13 päivänä joulukuuta 2004, vahvistettiin ne edellytykset ja säännöt, jotka koskevat kolmansien maiden kansalaisten maahanpääsyä jäsenvaltioiden alueella yli kolmen kuukauden ajan tapahtuvaa opiskelua, oppilasvaihtoa, palkatonta harjoittelua tai vapaaehtoistyötä varten (3).

5.

Neuvoston direktiivissä 2005/71/EY, joka annettiin 12 päivänä lokakuuta 2005, säädettiin edellytyksistä kolmansien maiden tutkijoiden maahanpääsylle jäsenvaltioihin yli kolmen kuukauden ajaksi jonkin tutkimusorganisaation kanssa tehdyn vastaanottosopimuksen mukaisesti toteutettavaa tutkimushanketta varten (4).

6.

Yliopistojen nykyaikaistamisesta Euroopan kilpailukyvyn edistämiseksi globaalissa osaamistaloudessa 23. marraskuuta 2007 annetussa neuvoston päätöslauselmassa (5) kehotettiin jäsenvaltioita edistämään korkea-asteen oppilaitosten kansainvälistymistä kannustamalla laadunvarmistukseen yliopistoja koskevien riippumattomien arviointien ja vertaisarviointien avulla, tehostamalla liikkuvuutta, edistämällä yhteis- ja kaksoistutkintoja sekä helpottamalla pätevyyksien ja opiskelujaksojen tunnustamista.

7.

Eurooppalaisen koulutusyhteistyön strategisista puitteista 12. toukokuuta 2009 annetuissa neuvoston päätelmissä (6) todettiin, että korkeakoulutuksen nykyaikaistamiseen tähtäävien jäsenvaltioiden pyrkimysten tukemiseksi ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen luomiseksi olisi pyrittävä myös tiiviiseen synergiaan Bolognan prosessin kanssa erityisesti laadunvarmistuksen, tutkintojen tunnustamisen, liikkuvuuden ja avoimuutta edistävien välineiden osalta.

8.

Koulutuksen roolin kehittämisestä täysin toimivan osaamiskolmion osana 26. marraskuuta 2009 annetuissa neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmissä (7) todettiin, että yliopistojen hallinto- ja rahoitusrakenteita olisi edelleen uudistettava siten, että edistetään riippumattomuutta ja vastuuvelvollisuutta, jotta voitaisiin monipuolistaa vastuutulovirtoja ja tehostaa yritysmaailman kanssa tehtävää yhteistyötä ja antaa yliopistoille valmiudet osallistua osaamiskolmioon maailmanlaajuisesti.

9.

Korkea-asteen koulutuksen kansainvälistymisestä 11. toukokuuta 2010 annetuissa neuvoston päätelmissä (8) kehotettiin komissiota kehittämään EU:n kansainvälisen korkeakoulutuksen strategia, jonka tavoitteena on parantaa nykyisten kansainvälisten yhteistyöaloitteiden yhtenäisyyttä ja täydentävyyttä sekä EU:n tasolla että kansallisesti ja jolla edistetään edelleen eurooppalaisen korkea-asteen koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin houkuttelevuutta EU:n ulkoisessa toiminnassa.

10.

Neuvoston 7. kesäkuuta 2010 antamissa päätelmissä ”Uudet taidot uusia työpaikkoja varten: tulevat toimet” (9) korostettiin, että osallistavaa kasvua on edistettävä ja kaikenikäisiä ihmisiä on autettava ennakoimaan ja kohtaamaan muutokset varustamalla heidät oikeilla taidoilla ja pätevyydellä.

11.

Neuvoston 19. marraskuuta 2010 Nuoret liikkeellä -aloitteesta antamissa päätelmissä (10) kannustettiin ponnistelemaan koulutuksen laadun ja houkuttelevuuden parantamiseksi kaikilla tasoilla ja erityisesti korkeakoulutuksen piirissä.

12.

Euroopan innovaatiounionista 26. marraskuuta 2010 annetuissa neuvoston päätelmissä (11) korostettiin olevan tärkeää asettaa etusijalle investoiminen koulutukseen, ammatilliseen koulutukseen ja tutkimukseen sekä hyödyntää täysimääräisesti Euroopan henkistä pääomaa, jotta voitaisiin turvata kilpailukyky ja kasvu pitkällä aikavälillä.

13.

Eurooppa-neuvoston 4. helmikuuta 2011 antamissa päätelmissä kehotettiin noudattamaan strategista ja yhdennettyä lähestymistapaa innovoinnin vauhdittamiseksi ja Euroopan henkisen pääoman täysimääräiseksi hyödyntämiseksi kansalaisten, yritysten, etenkin pk-yritysten, ja tutkijoiden hyväksi (12).

14.

Koulutuksen asemasta Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa 14. helmikuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä (13) korostettiin, että korkea-asteen oppilaitosten olisi pyrittävä parantamaan kurssitarjontansa laatua ja relevanssia, jotta korkeakoulutukseen saataisiin ilmoittautumaan laajempi joukko kansalaisia, ja että olisi tehostettava yhteistyötä korkea-asteen oppilaitosten, tutkimuslaitosten ja yritysten välillä nykyistä innovatiivisemman ja luovemman talouden perustana toimivan osaamiskolmion vahvistamiseksi.

15.

EU:n puitekehyksestä vuoteen 2020 ulottuville romanien integraatiota edistäville kansallisille strategioille 19. toukokuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä (14) jäsenvaltioita kehotettiin asettamaan tavoitteet, joissa voitaisiin keskittyä laadukkaan koulutuksen, muun muassa korkeakoulutuksen, tasavertaiseen saatavuuteen käytännössä, tai jatkamaan näihin tavoitteisiin pyrkimistä.

16.

Eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) kehittämisestä siihen liittyvien ryhmien avulla 31. toukokuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä (15) todettiin, että eurooppalaisen tutkimusalueen täytäntöönpanossa saavutetun huomattavan edistyksen pohjalta on tarkoitus jatkaa kokonaisvaltaista strategista lähestymistapaa, jolla hyödynnetään täysipainoisesti Euroopan henkistä pääomaa.

17.

Neuvoston 28. kesäkuuta 2011 antamassa suosituksessa Nuoret liikkeellä – nuorten oppimiseen liittyvän liikkuvuuden edistäminen (16) pantiin merkille, että oppimiseen liittyvä liikkuvuus voi tehdä koulutusjärjestelmistä ja oppilaitoksista avoimempia, eurooppalaisempia, kansainvälisempiä ja tuloksellisempia sekä tuoda ne paremmin kaikkien ulottuville. Se voi myös parantaa Euroopan kilpailukykyä auttamalla tietointensiivisen yhteiskunnan luomisessa.

18.

Oppimiseen liittyvien liikkuvuusmahdollisuuksien vertailuarvosta 28. marraskuuta 2011 annetuissa neuvoston päätelmissä pyritään lisäämään korkeakouluopiskelijoiden osallistumista oppimiseen liittyvään liikkuvuuteen ja asetetaan määrällisiä ja laadullisia kynnyksiä ulkomailla tapahtuvaan korkeakoulutukseen liittyvien opiskelu- tai koulutusjaksojen mittaamista varten.

19.

Euroopan unionilla on pitkät perinteet kolmansien maiden kanssa tehtävästä yhteistyöstä, joka perustuu sellaisiin politiikkoihin ja välineisiin, joissa korkea-asteen koulutuksella on yhä keskeisempi asema. Korkea-asteen koulutusta koskevalla yhteistyöllä on myös huomattava sija monenvälisissä yhteistyökehyksissä, esimerkiksi itäisessä kumppanuudessa, Välimeren unionissa, pohjoisessa ulottuvuudessa ja Länsi-Balkanin kanssa,

1.

Sopotissa 20. heinäkuuta 2011 järjestetyn eurooppalaisen tutkimusalueen ensimmäisen ministerikokouksen, jonka aiheena oli ”henkinen pääoma ja sen luova vaikutus” ja jossa korostettiin yliopistojen asemaa globalisoituneessa maailmassa tiedon ja innovatiivisen ajattelun tärkeänä lähteenä erityisesti ajankohtaisiin haasteisiin keskittyvän tutkimuksen strategisilla aloilla,

2.

puheenjohtajavaltion Sopotissa 24.–25. lokakuuta 2011 järjestämän konferenssin, jonka aiheena oli ”korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistaminen” ja jossa korostettiin tarvetta nykyaikaistaa korkeakoulujärjestelmiä ottaen erityisesti huomioon nykyajan haasteet, esimerkiksi maailmanlaajuisen kilpailun ja väestökehityksen.

1.

Nykyisessä taloustilanteessa korkea-asteen koulutuksella (mukaan lukien korkea-asteen ammattikoulutus) ja sen yhteyksillä tutkimukseen ja innovointiin on tärkeä rooli sen kannalta, että Euroopassa riittäisi päteviä ja ammattitaitoisia ihmisiä ja että edistettäisiin olennaisen tärkeää tutkimustyötä, mitä Eurooppa tarvitsee kyetäkseen luomaan työpaikkoja, talouskasvua ja vaurautta.

2.

Tutkinnon suorittaneiden saavuttamat taidot eivät aina vastaa työmarkkinoiden ja yhteiskunnan tarpeita. Julkisen ja yksityisen sektorin työnantajat raportoivat yhä useammin työmarkkinoiden vaatimusten ja työntekijöiden taitojen välisestä epäsuhdasta ja vaikeuksista löytää oikeanlaisia työntekijöitä osaamistalouden muuttuviin tarpeisiin.

3.

Euroopassa pitäisi olla huomattavasti enemmän koulutettuja tutkijoita sekä tutkijoita, joilla on kokemusta yliopistomaailman ulkopuolelta, muun muassa yksityiseltä sektorilta, jotta Euroopan talouksissa voitaisiin painottaa nykyistä enemmän tutkimusta ja edistettäisiin sitä kautta innovointia ja parannettaisiin kilpailukykyä.

4.

Jos korkea-asteen koulutukseen osallistumista halutaan lisätä, on kiinnitettävä yhä enemmän huomiota haasteisiin, jotka liittyvät laatuun ja monipuolisuuteen.

5.

Euroopan korkea-asteen oppilaitosten vahvuus perustuu niiden monipuolisuuteen, korkeatasoiseen, kestävään ja relevanttiin koulutukseen ja tutkimukseen sekä siihen, että institutionaalinen itsemääräämisoikeus on yhdistetty vastuunkantoon kaikkien sidosryhmien suhteen, samoin kuin kykyyn sopeutua muuttuviin olosuhteisiin. Oppilaitoksille perinteisesti kuuluvien kahden tehtävän eli opetuksen ja tutkimuksen lisäksi on yhä tärkeämpää luoda yhteydet oppilaitosten ja liike-elämän välille, myös aluetasolla, sekä ottaa huomioon sosiaalinen vastuu.

6.

Euroopan korkea-asteen oppilaitosten mahdollisuuksia hoitaa yhteiskunnallista rooliaan ja lisätä osaltaan Euroopan vaurautta ei kuitenkaan vieläkään hyödynnetä tarpeeksi: Eurooppa on jäänyt jälkeen maailmanlaajuisessa kilpailussa osaamisesta ja lahjakkuudesta, ja nousevan talouden maat lisäävät voimakkaasti investoimistaan korkea-asteen koulutukseen.

7.

Samalla korkea-asteen oppilaitokset yrittävät liian usein kilpailla liian monella eri alalla, vaikka vain muutama niistä on saavuttanut huippuosaamisen tason joillain sellaisilla erityisaloilla, joilla maailmanlaajuinen kilpailu on kovaa.

8.

Korkea-asteen oppilaitosten on näin ollen toteutettava edelleen sisäisiä uudistuksia. Niiden yhteydessä on tehtävä valinta laitoksen varsinaisesta tehtävästä, joka riippuu kunkin edustaman henkisen pääoman tyypistä ja mahdollisuuksista määritellä itsensä suhteessa muihin kansallisiin oppilaitoksiin.

9.

Institutionaalinen itsemääräämisoikeus on tärkeä tekijä, joka auttaa edistämään oppilaitosten monipuolisuutta korkea-asteen koulutuksen kansallisten järjestelmien puitteissa: oppilaitosten tehtäviä on monipuolistettava huippuosaamisen edistämiseksi korkea-asteen oppilaitoksissa.

1.

päävastuu korkea-asteen koulutuksen uudistamisesta ja uudistusten tukemisesta on jäsenvaltioilla ja oppilaitoksilla itsellään. Bolognan prosessi ja sitä seurannut eurooppalaisen korkeakoulutusalueen kehittäminen sekä korkeakoulutusjärjestelmien nykyaikaistamista ja eurooppalaisen tutkimusalueen luomista koskeva EU:n ohjelma osoittavat kuitenkin, että haasteet ja poliittiset ratkaisukeinot edellyttävät kansallisten rajojen yli ulottuvaa toimintaa ja että Euroopan tason yhteistyöllä on tärkeä merkitys annettavan tuen rahoituksen, kokemuksen osoittamiin seikkoihin perustuvan poliittisen analyysin ja parhaiden käytäntöjen vaihdon kannalta,

2.

korkea-asteen koulutuksen korkea laatu ja relevanssi ovat yksi olennainen ehto sille, että Euroopan henkistä pääomaa saadaan hyödynnettyä täysimääräisesti,

3.

koulutuksen ja tutkimuksen laatu on yksi avaintekijä Euroopan korkea-asteen koulutusjärjestelmien onnistuneelle nykyaikaistamiselle,

4.

koulutuksen, tutkimuksen ja innovoinnin välisen osaamiskolmion vahvistaminen on keskeinen edellytys sille, että korkea-asteen koulutuksella pystytään vaikuttamaan työpaikkojen luomiseen ja kasvun lisäämiseen, että hallinto- ja rahoitusrakenteita voidaan uudistaa ja että korkea-asteen koulutuksen kansainvälistä kiinnostavuutta pystytään parantamaan,

5.

eurooppalaisen tutkimusalueen kehittämisen myötä kansalliset järjestelmät täydentävät toisiaan entistä paremmin, ja tämä lisää tutkimusinvestointien kustannustehokkuutta ja edistää vaihtoja ja yhteistyötä osaamiskolmioon osallistuvien laitosten välillä,

6.

opiskelijoiden, tutkijoiden ja henkilöstön kansainvälinen liikkuvuus, joka on lisääntynyt eurooppalaisen korkeakoulutusalueen käynnistämisen jälkeen, vaikuttaa myönteisesti laatuun ja tuntuu kaikilla keskeisillä uudistusaloilla. Liikkuvuus voi kuitenkin myös olla haasteellista niille koulutusjärjestelmille, jotka vastaanottavat huomattavan suuria opiskelijamääriä. Ne voivat myös aiheuttaa ”aivovuotoa”, jos monet lahjakkaat opiskelijat lähtevät ulkomaille opiskelemaan, eivätkä enää palaa kotimaahansa,

7.

parhaiden opiskelijoiden, tutkijoiden ja muun korkeakouluväen houkuttaminen EU:n ulkopuolelta sekä uusien muotojen kehittäminen rajatylittävälle yhteistyölle ovat keskeisiä edellytyksiä sille, että eurooppalaisesta korkeakoulutusalueesta ja Euroopan tutkimusalueesta saadaan tehtyä houkuttelevia kohteita osaamisesta ja lahjakkuudesta käytävässä maailmanlaajuisessa kilpailussa,

8.

työnantajien ja muiden sidosryhmien osallistuminen opinto-ohjelmien suunnitteluun ja toteuttamiseen on olennaisen tärkeää pyrittäessä parantamaan korkea-asteen koulutuksen laatua ja relevanssia,

9.

julkisten investointien, jotka saavat tukea muista rahoituslähteistä, olisi oltava edelleen kestävän korkea-asteen koulutuksen perusta ottaen huomioon erityisesti Euroopan tämänhetkinen finanssikriisi.

1.

tehostaa toimia korkea-asteen koulutukseen osallistumisen lisäämiseksi niin, että saavutetaan Eurooppa 2020 -strategiassa asetettu tavoite, jonka mukaan vähintään 40 prosenttia EU:n 30–34-vuotiaista suorittaisi korkea-asteen tai sitä vastaavan tason koulutuksen, ottaen huomioon arvion, jonka mukaan vuoteen 2020 mennessä 35 prosenttia kaikista työpaikoista EU:ssa edellyttää korkea-asteen koulutusta vastaavaa pätevyyttä (18),

2.

kehittää selkeitä väyliä, joiden kautta korkeakoulutukseen pääsee etenemään ammatillisen ja muuntyyppisen koulutuksen pohjalta, sekä mekanismeja, joiden avulla voidaan tunnustaa aiempi virallisen koulutusjärjestelmän ulkopuolella hankittu osaaminen ja kokemus, erityisesti työstämällä eurooppalaiseen tutkintojen viitekehykseen perustuvien kansallisten tutkintokehysten toteuttamiseen ja käyttöön liittyviä haasteita,

3.

edistää tehokkaiden strategioiden järjestelmällistä kehittämistä epäsuotuisassa asemassa olevien ja aliedustettujen ryhmien koulutukseen pääsyn varmistamiseksi, erityisesti kiinnittämällä niihin entistä paremmin huomiota ja tarjoamalla entistä avoimempaa tietoa koulutusmahdollisuuksista ja tuloksista sekä antamalla parempaa ohjausta oikeiden koulutusvalintojen takaamiseksi,

4.

tehostaa toimia, jotta korkea-asteen koulutuksen keskeyttämisaste saadaan mahdollisimman vähäiseksi, kehittämällä kurssien laatua, relevanssia ja houkuttelevuutta erityisesti soveltamalla opiskelijakeskeistä oppimista ja tarjoamalla tarkoituksenmukaista opintojen aloituksen jälkeistä tukea, opastusta ja neuvontaa,

5.

varmistaa, että kohdennettu rahoitustuki saavuttaa matalamman tulotason piiristä tulevat potentiaaliset opiskelijat,

6.

kannustaa hyödyntämään taito- ja kasvuennusteita sekä tutkinnon suorittaneiden työllistymistä koskevia tietoja opinto-ohjelmien suunnittelussa, toteuttamisessa ja arvioinnissa sekä kannustaa suurempaan joustavuuteen opinto-ohjelmien suunnittelussa, monialaiset oppimisväylät mukaan lukien, tarkoituksena parantaa tutkinnon suorittaneiden työllistyvyyttä,

7.

kannustaa omaksumaan opiskelijakeskeisiä lähestymistapoja opettamiseen ja oppimiseen ottamalla huomioon moninaisen opiskelijakokonaisuuden tarpeet sekä laajentamalla opiskelumallien kirjoa, myös hyödyntämällä tehokkaasti tieto- ja viestintätekniikkaa,

8.

kannustaa korkea-asteen oppilaitoksia investoimaan henkilöstönsä jatkuvaan ammatilliseen kehitykseen, ja palkitsemaan huipputason opetusta,

9.

vapauttaa vielä hyödyntämättömiä voimavaroja puuttumalla stereotyyppisiin asenteisiin ja poistamalla esteitä, joita naiset yhä kohtaavat tutkinnonjälkeisen jatkokoulutuksen ja tutkimuksen korkeimmilla tasoilla etenkin tietyillä tieteenaloilla ja johtotehtävissä,

10.

kytkeä tarvittaessa tohtoriohjelmien kansallinen rahoitus innovatiivista tohtorinkoulutusta koskeviin EU:n periaatteisiin (19), ja tukea tutkijanuraa koskevien mahdollisuuksien kehittämistä,

11.

tehostaa yrittäjätaitojen, luovuuden ja innovointitaitojen kehittämistä kaikilla tieteenaloilla ja tutkintojärjestelmän kaikilla tasoilla, ja edistää innovointia korkea-asteen koulutuksessa luomalla aiempaa vuorovaikutteisempia oppimisympäristöjä ja tehostettuja infrastruktuureja osaamisen siirtoa varten,

12.

tukea tarvittaessa tieteenalojen välisen tutkimuksen asemaa korkea-asteen oppilaitoksissa, sekä tehostaa korkeakoulutuksen ja tutkimuksen keskinäisiä yhteyksiä, jotta osaamiskolmio toimisi tehokkaammin,

13.

kannustaa kehittämään korkea-asteen koulutukselle kuuluvien koulutus- ja tutkimustehtävien lisäksi kolmatta toiminnan osa-aluetta, johon kuuluvat muun muassa osaamisen jakaminen ja innovointi, toiminta ympäröivässä yhteisössä, elinikäinen oppiminen ja panos alueelliseen ja paikalliseen kehitykseen,

14.

kannustaa kumppanuuteen ja yhteistyöhön yritysten kanssa esimerkiksi ottamalla käyttöön palkkiojärjestelmiä, työharjoittelujaksoja ja monialaisen ja organisaatioiden välisen yhteistyön kannustimia sekä vähentämällä lainsäädännöllisiä ja hallinnollisia esteitä korkea-asteen oppilaitosten sekä muiden julkisten ja yksityisten sidosryhmien välisiltä kumppanuuksilta. Osaamisen tosiasiallinen siirto hyödynnettäväksi markkinoilla ja siihen liittyvä perus- ja soveltavan tutkimuksen jatkumo voidaan varmistaa panemalla täytäntöön sellaisia viranomaistoimia, joilla tehostetaan näiden monien eri tahojen välisiä kumppanuuksia,

15.

lujittaa korkea-asteen oppilaitosten, työnantajien ja työmarkkinalaitosten välisiä yhteyksiä tarkoituksena ottaa työmarkkinoiden tarpeet paremmin huomioon opinto-ohjelmissa, sovittaa aiempaa paremmin yhteen ammattitaidot ja työelämän tarpeet ja kehittää aktiivista työmarkkinapolitiikkaa, jolla edistetään tutkinnon suorittaneiden työllistymistä,

16.

parantaa koulutuksen laatua liikkuvuuden ja rajatylittävän yhteistyön avulla, muun muassa

17.

kannustaa suurempaan joustavuuteen korkea-asteen oppilaitosten hallinto- ja rahoitusjärjestelmissä ottaen huomioon myös suorituksiin ja kilpailuun liittyvät mekanismit sekä kehittää sisäisen hallinnon ammattimaisempaa järjestelyä,

18.

parantaa vaihtoehtoisten rahoituslähteiden saatavuutta ja myös tarvittaessa käyttää julkisia varoja yksityisten ja julkisten investointien hankkimiseen.

1.

tukea jäsenvaltioita näiden pyrkimyksissä uudistaa korkea-asteen koulutusjärjestelmiään hyödyntämällä täysimääräisesti EU:n koulutusalan ohjelmia sekä parantamalla tietoperustaa, laatimalla yksityiskohtaisia analyysejä ja lisäämällä läpinäkyvyyttä ja toteuttamaan sitä varten muun muassa seuraavat toimet:

2.

auttaa lisäämään koulutusalan liikkuvuutta tehostamalla arvosanojen siirtojärjestelmää (ECTS) ja laadunvarmistusmenetelmiä tarkoituksena parantaa opintosuoritusten tunnustamista,

3.

tehdä ehdotus maisterintutkintojen liikkuvuutta koskevaksi Erasmus-ohjelmaksi riippumatta tulevasta yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä nuorisoasioita koskevasta EU:n ohjelmasta käytävistä neuvotteluista. Ohjelmalla edistettäisiin liikkuvuutta, huippuosaamista ja kohtuuhintaisen rahoituksen saatavuutta opiskelijoille, jotka suorittavat maisterin tutkinnon toisessa jäsenvaltiossa, heidän sosiaalisesta taustastaan riippumatta,

4.

tukea tutkimuksia, jotka koskevat opiskelijoiden liikkuvuusvirtoja ja franchising-sopimusten mukaisesti järjestettävää koulutusta,

5.

edistää yhdessä jäsenvaltioiden kanssa eurooppalaisen tutkimusalueen ja eurooppalaisen korkeakoulutusalueen yhtenäistä kehittämistä ja pyrkiä vahvistamaan EU:n ja Bolognan prosessin välistä synergiavaikutusta muun muassa hyödyntämällä vuoden 2013 jälkeistä koulutusalan ohjelmaa tavoitteena edistää Bolognan prosessissa ja EU:ssa asetettua 20 prosentin liikkuvuustavoitetta,

6.

kehittää edelleen Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituuttia (EIT) hyväksymällä ehdotuksen uudeksi strategiseksi innovaatio-ohjelmaksi, jolla hahmotellaan EIT:n tulevaisuutta, sen painopisteitä ja ehdotuksia uusien osaamis- ja innovaatioyhteisöjen käynnistämiseksi, erityisesti korkea-asteen oppilaitosten innovaatiopotentiaalin lisäämiseksi yhteistyössä liike-elämän kanssa,

7.

tukea avoimien valintamenettelyjen toteuttamista ja edistää tutkijoiden liikkuvuutta valtioiden rajojen yli ja eri alojen välillä tukemalla tutkimusuran eurooppalaista kehystä ja eurooppalaista tutkijoille suunnattua Euraxess – Researchers in Motion -aloitetta (20),

8.

vahvistaa Marie Curie -toimien puitteissa tohtorin tutkintoa suorittaville tarkoitettuja liikkuvuusohjelmia, joihin kuuluu paluuvaiheen tuki, ja kehittää edelleen eurooppalaista teollisuudenalan tohtorinkoulutusohjelmaa soveltavan tutkimuksen tukemiseksi,

9.

tehdä harjoittelujaksojen laatukehystä koskeva ehdotus, jonka tavoitteena on auttaa opiskelijoita ja tutkinnon suorittaneita hankkimaan työssä tarvittavaa käytännön osaamista ja tarjota opiskelijoille parempia ja laadukkaampia harjoittelumahdollisuuksia,

10.

tehdä EU:ta tunnetuksi paikkana, johon huippulahjakkuuksien eri puolilta maailmaa kannattaa tulla opiskelemaan ja tekemään tutkimustyötä, ottaen samalla huomioon korkea-asteen oppilaitosten moninaisuuden, ja kehittää unionin ulkopuolisten kumppaneiden kanssa korkea-asteen koulutusalan vuorovaikutusta, jolla pyritään vahvistamaan kansallisia korkea-asteen koulutusjärjestelmiä, edistämään poliittista vuoropuhelua, lisäämään liikkuvuutta ja parantamaan opintosuoritusten tunnustamista, muun muassa laajentumisstrategian, Euroopan naapuruuspolitiikan, itäisen kumppanuuden, EuroVälimeri-kumppanuuden, Länsi-Balkanin kanssa tehtävän yhteistyön, maahanmuuttoa koskevan kokonaisvaltaisen lähestymistavan ja Bologna-foorumin kautta,

11.

kehittää EU:n kansainvälisen korkea-asteen koulutuksen strategia, jotta edellä mainitut päämäärät voitaisiin paremmin saavuttaa; samalla lisättäisiin kansainvälistä tiedotusta ja näkyvyyttä ja yhdessä kumppanien kanssa lujitettaisiin suhteita ja tehostettaisiin voimavarojen luomista korkea-asteen koulutuksen alalla, sekä

12.

vahvistaa korkea-asteen koulutuksen nykyaikaistamiseen suunnattavan EU-rahoituksen pitkän aikavälin vaikutusta huolehtimalla aiempaa paremmin eri rahoitusvälineiden keskinäisestä täydentävyydestä ottaen huomioon erityisesti tulevan yleissivistävää ja ammatillista koulutusta sekä nuorisoasioita koskevan EU:n ohjelman, tutkimusta ja innovointia koskevan Horizon 2020 -puiteohjelman ja EU:n koheesiopolitiikan välineet.