Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Suomen kansallisesta uudistusohjelmasta vuodelta 2011sekä siihen sisältyvä neuvoston lausuntoSuomen tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014 /* SEC/2011/0805 lopull. */
Suositus NEUVOSTON SUOSITUS Suomen kansallisesta uudistusohjelmasta
vuodelta 2011
sekä siihen sisältyvä neuvoston lausunto
Suomen tarkistetusta vakausohjelmasta vuosiksi 2011–2014 EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta
tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 121 artiklan 2 kohdan ja 148
artiklan 4 kohdan, ottaa huomioon julkisyhteisöjen rahoitusaseman
valvonnan sekä talouspolitiikan valvonnan ja yhteensovittamisen tehostamisesta
7 päivänä heinäkuuta 1997 annetun neuvoston asetuksen (EY)
N:o 1466/97[1] ja erityisesti sen
5 artiklan 3 kohdan, ottaa huomioon Euroopan komission suosituksen[2], ottaa huomioon Eurooppa-neuvoston päätelmät, ottaa huomioon työllisyyskomitean lausunnon, on kuullut talous- ja rahoituskomiteaa, sekä katsoo seuraavaa: (1)
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 26 päivänä maaliskuuta
2010 Euroopan komission ehdotuksen, jolla käynnistetään uusi työllisyys- ja
kasvustrategia, Eurooppa 2020. Strategian lähtökohtana on tehostaa
talouspolitiikan koordinointia. Strategia keskitetään avainalueisiin, joilla
tarvitaan toimia Euroopan kestävän kasvun vauhdittamiseksi ja kilpailukyvyn
lisäämiseksi. (2)
Neuvosto antoi 13 päivänä heinäkuuta 2010
suosituksen jäsenvaltioiden ja unionin talouspolitiikan laajoista
suuntaviivoista (2010–2014) ja hyväksyi 21 päivänä lokakuuta 2010 päätöksen
jäsenvaltioiden työllisyyspolitiikan suuntaviivoista[3].
Yhdessä nämä muodostavat ns. yhdennetyt suuntaviivat. Jäsenvaltioita
kehotettiin ottamaan yhdennetyt suuntaviivat huomioon kansallisessa talous- ja
työllisyyspolitiikassaan. (3)
Komissio hyväksyi 12 päivänä tammikuuta 2011
ensimmäisen vuotuisen kasvuselvityksen. Tästä alkoi uusi talouden ohjauksen ja
hallinnan jakso EU:ssa ja ensimmäinen politiikan yhdennetyn
etukäteiskoordinoinnin EU-ohjausjakso, jonka perusta on Eurooppa 2020
-strategiassa. (4)
Eurooppa-neuvosto hyväksyi 25 päivänä maaliskuuta
2011 julkisen talouden vakauttamisen ja rakenneuudistuksen painopisteet (jotka
ovat 15 päivänä helmikuuta ja 7 päivänä maaliskuuta 2011 annettujen neuvoston
päätelmien ja komission vuotuisen kasvuselvityksen mukaisia). Se korosti, että
etusijalle on asetettava talousarvioiden tervehdyttäminen ja julkisen talouden
kestävyyden palauttaminen, työttömyyden vähentäminen työmarkkinauudistusten
avulla sekä uudet kasvua edistävät toimet. Se kehotti kaikkia jäsenvaltioita
toteuttamaan näihin painopisteisiin perustuvia konkreettisia toimenpiteitä,
jotka sisällytetään niiden vakaus- tai lähentymisohjelmiin ja kansallisiin
uudistusohjelmiin. (5)
Lisäksi Eurooppa-neuvosto kehotti 25 päivänä
maaliskuuta 2011 Euro Plus ‑sopimukseen osallistuvia jäsenvaltioita
esittämään sitoumuksensa niin ajoissa, että ne voidaan sisällyttää vakaus- tai
lähentymisohjelmiin ja kansallisiin uudistusohjelmiin. (6)
Suomi toimitti vuosia 2011–2014 koskevan tarkistetun
vakausohjelmansa ja vuonna 2011 laaditun kansallisen uudistusohjelmansa 6
päivänä huhtikuuta 2011. Ohjelmat on arvioitu samaan aikaan, jotta niiden
keskinäiset yhteydet on voitu ottaa huomioon. (7)
Maailmanlaajuisen talouskriisin ollessa
syvimmillään Suomen BKT supistui hyvin voimakkaasti, koska Suomen talous on
perinteisesti ollut riippuvainen maan tärkeimpien teollisuudenalojen
vientituloksista. Vuonna 2009 BKT supistui 8,2 prosenttia. Tämä oli
seurausta viennin poikkeuksellisen jyrkästä vähenemisestä (viennin volyymi
väheni 20 prosenttia) ja siihen liittyneistä investointeihin
kohdistuneista luottamusta heikentävistä vaikutuksista. Työttömyysaste kasvoi
vuosien 2008 ja 2010 välisenä aikana noin 2 prosenttiyksikköä eli
6,4 prosentista 8,3 prosenttiin. Talous on elpynyt voimakkaasti. BKT
kasvoi 3,1 prosenttia vuonna 2010. Kasvun taustalla olivat sekä kotimainen
kysyntä että viennin vauhdittuminen. Vuonna 2009 tapahtuneen notkahduksen
jälkeen kiinteistöjen hinnat nousivat ja asuntorakentamisen volyymi kasvoi nopeasti
tasolle, joka ylitti kriisiä edeltäneen tason. Tämä aiheutti jonkin verran
huolta kiinteistömarkkinoiden liian suuresta kasvusta. Talouskriisin
seurauksena Suomen julkisen talouden alijäämä oli 2,5 prosenttia suhteessa
BKT:hen vuonna 2010 ja velka 48,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. (8)
Neuvosto on neuvoston asetuksen (EY) N:o 1466/97
mukaisen vakausohjelman arvioinnin perusteella sitä mieltä, että ohjelman
perustana oleva makrotalouden skenaario on uskottava vuosien 2011 ja 2012
osalta mutta tämän jälkeen hieman liian optimistinen. Vuosia 2011 ja 2012
koskeva makrotalouden skenaario vastaa komission yksiköiden kevään
talousennustetta. Vuosina 2013–2015 BKT:n vuosikasvu on ohjelmassa esitetyn
ennusteen mukaan noin 2 prosenttia. Ennuste on näin hieman suurempi kuin
potentiaalista kasvua koskeva arvio, joka on 1,5 prosenttia, joten kasvuun
saattaa kohdistua joitakin heikkenemisriskejä. Julkisen talouden strategian
tavoitteena on supistaa alijäämä 0,9 prosenttiin suhteessa BKT:hen vuonna
2011 ja 0,7 prosenttiin vuonna 2012. Kehityksen taustalla ovat talouden
suhdanteiden paraneminen ja eräät edellisen hallituksen hyväksymät
vakauttamistoimet. Tarkistetussa vakausohjelmassa ei kuitenkaan suunnitella
julkisen talouden lisävakauttamista vuosiksi 2013–2015. Julkisen talouden
tavoitteisiin liittyvät riskit näyttävät olevan tasapainossa. Merkittävin
riskitekijä aiheutuu yleisestä makrotalousympäristöstä, jolla on perinteisesti
ollut voimakas vaikutus Suomen vientivetoiseen talouteen. (9)
Tuoreimmassa tarkistetussa ohjelmassa ei
suunnitella taloudellisen tilanteen ennustetun paranemisen hyödyntämistä
julkisen talouden vakauttamiseksi keskipitkällä aikavälillä. Suomen
viranomaiset ovat asettaneet keskipitkän aikavälin tavoitteeksi rakenteellisen
ylijäämän, joka on 0,5 prosenttia suhteessa BKT:hen. Ennusteen mukaan tämä
ylijäämä saavutetaan vuonna 2011, mutta tämän jälkeen rakenteellinen
rahoitusasema jää tavoitetasosta. (10)
Väestön ikääntymisen aiheuttamien vaikutusten
ehkäiseminen on Suomessa ollut yksi peräkkäisten hallitusten ensisijaisista
tavoitteista. Suomen julkisen talouden pitkän aikavälin kestävyyteen liittyvät
riskit näyttävät tähän liittyvien toimien seurauksena olevan keskisuuria.
Suomessa on kuitenkin hyvin pian odotettavassa suuri väestörakenteen muutos, ja
julkisessa taloudessa on edelleen merkittävä kestävyysvaje. Tämä haaste
vaikuttaa useisiin politiikanaloihin. Väestön ikääntymisestä on seurauksena
ikääntymiseen liittyvien palvelujen kysynnän voimakas kasvu. Kyseisiä palveluja
tuottavat Suomessa pääasiassa kunnat. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että
julkisten palvelujen tuottavuuden paraneminen on viime vuosina ollut heikkoa.
Suomen viranomaiset ovat jo toteuttaneet useita uudistuksia julkisten
palvelujen rakenteen uudistamiseksi ja tuottavuuden lisäämiseksi sekä keskus-
että paikallishallinnon tasolla. Julkisella sektorilla tehtyjen melko suurten
tietotekniikkainvestointien vaikutukset eivät ole vielä näkyneet tuottavuuden
paranemisena. Tämä antaa aihetta olettaa, että investointien ohella tarvitaan
muutoksia rakenteisiin ja hallintoon. Yleisesti ottaen voidaan todeta, että
julkisten palvelujen tarjonnassa on edelleen mahdollista toteuttaa
lisätoimenpiteitä tuottavuuden parantamiseksi ja kustannussäästöjen
saavuttamiseksi. (11)
Tämänhetkinen pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on
huolestuttavaa. Pitkäaikaistyöttömyys väheni vuosien 2005 ja 2008 välillä
merkittävästi, mutta alkoi jälleen kasvaa vuonna 2009. Vuoden 2011 maaliskuun
lopussa pitkäaikaistyöttömiä oli 57 400. Määrä on 12 400 suurempi
kuin edellisvuonna. Monet pitkäaikaistyöttömistä kuuluvat 55–64-vuotiaiden
ikäryhmään. Eläkkeelle siirtymisen vuoksi työttömyys lisääntyy eniten
45–54-vuotiaiden ikäryhmässä. Vaikka pitkäaikaistyöttömyysaste on Suomessa alle
EU:n keskiarvon, kysymystä tarkasteltaessa olisi otettava huomioon työvoiman
tarjonnan turvaaminen tulevaisuudessa ja sosiaalinen osallisuus. Kokemus on
osoittanut, että etenkin pitkäaikaistyöttömyys lisää köyhyyden ja sosiaalisen
syrjäytymisen riskiä. Vaikka Suomen viranomaiset ovat tunnustaneet, että
pitkäaikaistyöttömyyden kasvu on kiireellistä ratkaisua vaativa ongelma, tähän
mennessä ei ole laadittu kattavaa strategiaa sen ratkaisemiseksi. Kriisin
aikana Suomi käytti aktiivisia työmarkkinapoliittisia toimenpiteitään
tehokkaasti myös nuorisotyöttömyyden torjuntaan. Vaikka nämä toimenpiteet
auttoivat vähentämään nuorisotyöttömyyttä vuosina 2010 ja 2011,
nuorisotyöttömyys on edelleen EU:n keskiarvon yläpuolella, joten uusia
toimenpiteitä saatetaan tarvita. Aktiivisten työmarkkinapoliittisten
toimenpiteiden tehostamisella ja paremmalla kohdentamisella voitaisiin samaan
tapaan kääntää myös pitkäaikaistyöttömyyden negatiivinen kehityssuuntaus. (12)
Ikääntyneiden työntekijöiden työllisyysasteen
nostamisella on väestörakenteen muutosten vuoksi julkisen talouden kannalta tärkeä
ja tulevaisuuden työvoimatarpeiden kannalta aivan ratkaiseva merkitys. Suomen
eläkejärjestelmää uudistettiin vuonna 2005, ja eläke-edut kytkettiin
elinajanodotekertoimeen vuonna 2009. Lakisääteinen eläkeikä ei tällä hetkellä
kuitenkaan ole yhteydessä elinajanodotteeseen. Koska elinajanodote kasvaa
jatkuvasti, tällaisella kytkennällä voitaisiin paitsi osaltaan lisätä työvoiman
tarjontaa myös auttaa varmistamaan eläkkeiden riittävyys.
Varhaiseläkejärjestelmiä on viime vuosina vähennetty, mutta edelleen on
mahdollista toteuttaa jonkin verran toimenpiteitä ikääntyneiden
työllisyyskannustimien parantamiseksi. Esimerkiksi ikääntyneiden työntekijöiden
lisäpäiväoikeus toimii pitkälti samaan tapaan kuin kyseiseltä ikäryhmältä
poistettu työttömyyseläke. Ikääntyneiden työllisyysaste ja todellinen
työelämästä poistumisikä ovat viime vuosikymmeninä tehdyistä parannuksista
huolimatta Pohjoismaiden tasolla alhaiset. Varhaiseläkkeen perusteena on hyvin
usein työkyvyttömyys. Todellisen eläkeiän nostaminen edellyttää toimenpiteitä,
joissa otetaan huomioon myös työelämän laatu ja siihen osana kuuluva
työntekijöiden hyvinvointi ja terveys. Tämä on tärkeää etenkin sen vuoksi, että
työkyvyttömyyseläkkeellä olevien määrä on suuri. Suomi on vuodesta 2009
käyttänyt noin 14 miljoonaa euroa työympäristön parantamishankkeisiin. Näiden
hankkeiden vaikutukset olisi arvioitava. Elinikäisen oppimisen tarjoamia
mahdollisuuksia hyödyntävien osuus on Suomessa perinteisesti ollut hyvin suuri,
ja elinikäisen oppimisen merkitys on tärkeä myös vastaisuudessa, kun otetaan
huomioon uudet osaamisvaatimukset ja väestömuutokset. (13)
Kilpailun lisäämisestä on tullut tuottavuuden ja
talouskasvupotentiaalin kasvattamisen kannalta entistäkin tärkeämpää, etenkin
kun on kyse palveluista. Suomen syrjäinen sijainti ja alhainen väestötiheys
heikentävät yritysten välistä kilpailua, mistä on puolestaan seurauksena se,
että tuottavuuden kasvu suljetulla sektorilla on melko vähäistä.
Elinkeinoelämän rakenteet ovat eräillä aloilla erittäin pitkälle keskittyneitä.
Tällaisia aloja ovat etenkin elintarviketeollisuus sekä tukku- ja
vähittäiskauppa. Tämä saattaa osaltaan vaikuttaa korkeaan kuluttajahintatasoon,
johon voivat tosin vaikuttaa myös pitkät etäisyydet. Vähittäishinnat ovat EU:n
korkeimpia. Vähittäiskaupan alalla kilpailua haittaavat edelleen sääntely,
vaikka sitä on viime aikoina purettu, sekä ulkomaisten ja kotimaisten yritysten
kohtaamat markkinoille pääsyn ja markkinoilta poistumisen esteet. (14)
Suomen vakausohjelmassa ja kansallisessa
uudistusohjelmassa ei aseteta erikseen Euro Plus -sopimuksen mukaisia
sitoumuksia. Niitä odotetaan kuitenkin saatavan, kun uusi hallitus on
muodostettu. (15)
Komissio on arvioinut vakausohjelman ja kansallisen
uudistusohjelman[4]. Se on ottanut huomioon
niiden merkityksen Suomen finanssipolitiikan sekä sosiaali- ja talouspolitiikan
kestävyyden kannalta. Lisäksi se on arvioinut, ovatko ne EU:n sääntöjen ja
ohjeiden mukaisia, koska Euroopan unionin talouden yleistä ohjausta ja
hallintaa on tarpeen tehostaa. Se katsoo, että vakauttamistoimenpiteitä olisi
määriteltävä keskipitkälle aikavälille ja että julkisen talouden kestävyyden
parantamiseksi on tarpeen toteuttaa lisätoimia, myös parantamalla julkisen
sektorin tuottavuutta. Lisätoimia tarvitaan myös työllisyyskannustimien
lisäämiseksi, tosiasiallisen työmarkkinoilta poistumisiän nostamiseksi sekä
tuottavuuden ja kilpailun lisäämiseksi palvelumarkkinoilla. (16)
Neuvosto on tutkinut Suomen tarkistetun
vakausohjelman vuodelta 2011 edellä esitetyn arvioinnin perusteella ja ottaen
huomioon myös Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 126 artiklan 7
kohdan nojalla 2 päivänä kesäkuuta 2010 annetun neuvoston suosituksen.
Neuvoston lausunto[5] on esitetty erityisesti
jäljempänä 1 ja 2 kohdassa esitetyissä suosituksissa. Neuvosto on tutkinut
Suomen kansallisen uudistusohjelman ottaen huomioon 25 päivänä maaliskuuta 2011
hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät, SUOSITTAA, että Suomi toteuttaisi vuosina
2011–2012 toimia, joilla se (1)
jatkaa julkisen talouden vakauttamista käyttäen
tässä yhteydessä kaikki ennakoimattomat tulot alijäämän supistamiseen ja
toteuttaa samalla lisätoimenpiteitä pitääkseen julkisen talouden rahoitusaseman
keskipitkän aikavälin tavoitteen yläpuolella; (2)
toteuttaa lisätoimenpiteitä, myös rakenteita
koskevia muutoksia, tuottavuuden parantamiseksi ja kustannussäästöjen
saavuttamiseksi julkisten palvelujen tarjonnassa, jotta väestön ikääntymisen
aiheuttamiin haasteisiin voitaisiin vastata; (3)
kohdistaa aktiiviset työmarkkinatoimenpiteet
paremmin pitkäaikaistyöttömiin ja nuoriin; (4)
toteuttaa toimenpiteitä parantaakseen iäkkäämpien
työntekijöiden työllistettävyyttä ja heidän osallistumistaan elinikäiseen
oppimiseen; toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla vähennetään varhaista
työmarkkinoilta poistumista, ja vahvistaa lakisääteisten eläkeikien ja
elinajanodotteen välistä yhteyttä; (5)
toteuttaa lisätoimenpiteitä, joilla palvelusektoria
avataan lisää kilpailulle uudistamalla sääntelyä ja poistamalla rajoituksia,
jotta uusien yritysten pääsyä palvelumarkkinoille saataisiin helpotettua
etenkin vähittäiskaupan alalla. Tehty Brysselissä Neuvoston
puolesta Puheenjohtaja [1] EYVL L 209, 2.8.1997, s. 1. [2] EUVL C …, s.. [3] Pidetään voimassa vuonna 2011 19 päivänä
toukokuuta 2011 annetulla neuvoston päätöksellä 2011/308/EU. [4] SEC(2011) 734. [5] Lausunnosta säädetty neuvoston asetuksen (EY) N:o
1466/97 5 artiklan 3 kohdassa.