PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

Köyhyydessä elävien ihmisten määrä on edelleen suuri ongelma kehitysmaissa. Vaikka merkittävää edistystä on saatu aikaan, suurin osa kehitysmaista on yhä jäämässä vuosituhannen kehitystavoitteista eivätkä ne kykene pääsemään kestävän kehityksen uralle sen täydessä merkityksessä, joka kattaa taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristönäkökohdat mukaan lukien ilmastonmuutoksen hillitsemisen ja siihen sopeutumisen.

Tilannetta pahentavat edelleen jatkuvat suuret maailmanlaajuiset haasteet, ja kehitysmaat ovat joutuneet kärsimään pahoin viimeaikaisista toisiaan seuranneista kriiseistä, joita ovat aiheuttaneet sosiaalinen ja taloudellinen epävakaus, voimistunut muuttoliike, puutteellinen ruokaturva, lisääntynyt haavoittuvuus ulkoisten häiriöiden vuoksi sekä muut ilmiöt. Yhä laajemmin tunnustetaan, että ilmastonmuutos ja nopea väestönkasvu uhkaavat yhä vakavammin ympäristö- ja luonnonvaroja, jotka ovat elintärkeitä kestävälle sosioekonomiselle kasvulle. Tämä saattaa huonontaa monien kehitysmaiden jo entuudestaan epävakaata tilannetta ja tehdä tyhjäksi joitakin kehitysyhteistyön saavutuksia.

Euroopan unioni on edelleen sitoutunut auttamaan kehitysmaita vähentämään köyhyyttä ja poistamaan sen lopulta kokonaan. Tämän tavoitteen saavuttamiseksi vuosiksi 2007–2013 perustettiin kehitysyhteistyön rahoitusväline (DCI), jonka ensisijaisena ja yleisenä tavoitteena on köyhyyden poistaminen kumppanimaissa ja -alueilla. Se koostuu kolmesta ohjelmaluokasta: i) kahdenväliset ja alueelliset maantieteelliset ohjelmat, jotka kattavat yhteistyön Aasian, Latinalaisen Amerikan, Keski-Aasian, Lähi-idän ja Etelä-Afrikan kanssa; ii) temaattiset ohjelmat, jotka kattavat seuraavat kysymykset: investointi ihmisiin, ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito, valtioista riippumattomat toimijat ja paikallisviranomaiset, elintarviketurva sekä muuttoliike ja turvapaikka-asiat; sekä iii) liitännäistoimenpiteet sokerin tuottajamaita varten.

Nykyisen DCI-asetuksen voimassaolo päättyy 31. joulukuuta 2013. Erilaisissa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen arvioinneissa on tunnustettu sen yleinen lisäarvo sekä merkitys vuosituhannen kehitystavoitteiden kannalta mutta nostettu esiin myös eräitä puutteita. Uudet haasteet sekä Eurooppa 2020 ‑strategiassa ja uusimmassa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikassa määritellyt painopisteet ovat saaneet komission tekemään ehdotuksen kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen tarkistamiseksi ja mukauttamiseksi 29. kesäkuuta annettuun tiedonantoon Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio sekä 13. lokakuuta annettuun tiedonantoon EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

Julkinen kuuleminen

Komissio järjesti julkisen kuulemisen EU:n ulkoisen toiminnan tulevasta rahoituksesta 26. marraskuuta 2010 ja 31. tammikuuta 2011 välisenä aikana. Kuuleminen toteutettiin verkkokyselynä, jonka taustamateriaalina oli asiakirja EU:n ulkoisen toiminnan rahoituksesta vuoden 2013 jälkeen. Yleensä vastauksissa ei pidetty tarpeellisena muuttaa perusteellisesti nykyisten välineiden rakennetta. Kuitenkin useita seikkoja nostettiin esiin, ja ne on otettu huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetusehdotuksen laadinnassa:

· Suurin osa vastaajista (noin 70 %) katsoi, että EU:n taloudellinen tuki tarjoaa merkittävää lisäarvoa. Vastaajien mukaan EU:n pitäisi hyödyntää kunnolla suhteelliset vahvuutensa, jotka liittyvät sen kenttätoiminnan maailmanlaajuisuuteen, laajaan asiantuntemukseen, ylikansalliseen luonteeseen sekä rooliin koordinoinnin edistäjänä.

· Lähes kaikki vastaajat (92 %) kannattivat aiempaa eriytetympää toimintatapaa, jossa toimet sovitetaan avunsaajamaan tilanteeseen, jotta EU:n rahoitusvälineillä saataisiin aikaan suurempi vaikutus. Tämän mukaisesti avunsaajamaiden väliset erot on otettu paremmin huomioon.

· Vastaajat antoivat laajasti tukea mahdolliselle ehdollisuudelle, joka perustuisi ihmisoikeuksien kunnioittamiseen, vähemmistöpolitiikkaan, hyvään hallintotapaan ja kulttuuri-ilmaisujen moninaisuuteen avunsaajamaassa (78 %) sekä avunsaajamaan toimintapolitiikkojen laatuun ja sen kykyyn ja halukkuuteen toteuttaa järkeviä toimintapolitiikkoja (63 %). Tässä asetusehdotuksessa tunnustetaan kansallisten kehitysyhteistyösuunnitelmien ja yhdessä kehitettyjen EU:n strategioiden merkitys yhteistyön perustana. Siinä korostetaan myös EU:n perusarvoja ja periaatteita ja vahvistetaan siten ehdollisuutta ja keskinäistä vastuullisuutta.

· Selvä enemmistö vastaajista kannatti täytäntöönpanon joustavoittamista erityisesti alueidenvälisten haasteiden ratkaisemiseksi, sillä ne katsoivat eri välineiden maantieteellisten rajoitteiden haittaavan sitä (EKR kattaa vain AKT-maat, DCI vain Latinalaisen Amerikan, Aasian, Keski-Aasian, Lähi-idän ja Etelä-Afrikan ja ENPI puolestaan naapuruuskumppanimaat). Ehdotetussa asetuksessa luodaan edellytykset useamman alueen kannalta merkittävien toimien toteuttamiselle sekä ryhmitetään eri temaattisia toimintalinjoja joustavuuden lisäämiseksi ja täytäntöönpanon yksinkertaistamiseksi.

· Enemmistö vastaajista oli sitä mieltä, että jäsenvaltioiden (sekä mahdollisesti avunsaajamaiden) kanssa toteutettava yhteisohjelmointi ja -rahoitus voisivat lisätä EU:n ulkoisen toiminnan tuloksellisuutta ja johdonmukaisuutta, yksinkertaistaa avun toimittamista ja vähentää transaktiokustannuksia. Tämä otetaan ehdotuksessa asianmukaisesti huomioon.

Asiantuntijatiedon kokoaminen ja käyttäminen

Komissio on tehnyt sisäisen arvioinnin eri raporteista (arviointi- ja tarkastuskertomuksista, selvityksistä ja puolivälin tarkasteluista). Arvioinnissa kiinnitettiin huomiota siihen, mitkä ratkaisut ovat toimineet ja mitkä eivät ole, ja pohdittiin, mitä tästä voidaan ottaa opiksi tulevien rahoitusvälineiden laadintaa varten.

Arvioinnissa ilmeni, että nykyinen kehitysyhteistyön rahoitusväline on tukenut kehitysmaiden edistystä kohti vuosituhannen kehitystavoitteita. Välineen toteuttamista koskevat säännöt, kuten budjettituki ja sektoriohjelmat, ovat mahdollistaneet kiinteämmän yhteistyön kumppanimaiden kanssa ja tehokkaamman työnjaon avunantajien yhteisrahoituksen ansiosta.

Tästä huolimatta arvioinnissa havaittiin useita puutteita.

· Erilaisista EU:n sisäisistä politiikoista on tulossa yhä vahvemmin osa EU:n ulkoista toimintaa. Eurooppa 2020 -strategian ja Lissabonin sopimuksen mukaisesti sisäisten ja ulkoisten toimien täytyy tukea toisiaan entistä paremmin. Nykyisten rakenteiden puitteissa komissio ei ole voinut ryhtyä tehokkaisiin ja riittävän laajoihin toimiin. Temaattisten toimintalinjojen kokoaminen yhden otsakkeen alle parantaisi tilannetta merkittävästi.

· Joissakin tapauksissa temaattiset ohjelmat olivat liian suppeita, jotta niiden avulla voitaisiin lievittää maailmanlaajuisia kriisejä (kuten ruoan hintakriisi tai lintuinfluenssa) tai täyttää korkeimmalla poliittisella tasolla tehtyjä kansainvälisiä sitoumuksia (esimerkiksi biodiversiteetin suojelemisesta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta). Temaattisten määrärahojen käyttöä täytyy siis joustavoittaa kokoamalla eri temaattiset ohjelmat ryhmäksi, jotta voidaan toimia johdonmukaisemmin ja kattavammin yleismaailmallisia julkishyödykkeitä ja haasteita koskevissa kysymyksissä pitkällä aikajänteellä sekä reagoida erilaisiin häiriöihin, jotka kohdistuvat kaikkein köyhimpiin.

· Nykyinen DCI-asetus kattaa monenlaisia kehitysmaita vähiten kehittyneistä maista aina ylemmän keskitulotason maihin. Kumppanimaiden välisten taloudellisten ja sosiaalisten erojen viimeaikainen kasvu sekä uusien tavoitteiden asettaminen luovat tarpeen eriyttää toimintaa paremmin. Ehdotus uudeksi asetukseksi antaa lisäohjausta eriyttämiselle sallimalla EU:n keskittää avun sinne, missä sitä eniten tarvitaan ja missä sillä saadaan eniten tuloksia. Eri politiikanalojen yhdistelmän täydentämiseksi komissio ehdottaa uutta välinettä (kumppanuusväline), jolla edistetään pelkän kehitysavun ylittäviin tavoitteisiin pääsemistä.

· Alueidenvälisten aloitteiden tukeminen on osoittautunut vaikeaksi nykyisten ulkoisen avun välineiden rakenteiden vuoksi. Tämä koski erityisesti yhteisen EU–Afrikka- strategian toteutusta. Uusi DCI-asetus muodostaa paremman oikeusperustan sen toteuttamiselle.

· Nykyisessä asetuksessa hauraita valtioita ja kriiseistä toipuvia maita koskevat säännökset ovat riittämättömiä: niissä aliarvioidaan sellaisten poliittisten prosessien tukemisen tarvetta, jotka vahvistavat oikeusvaltioperiaatetta ja hyvää hallintoa. Siirtymävaiheen haasteisiin vastaamiseksi tarvitaan joukko toimia kyseisen valtion tasolla sen erityistarpeiden pohjalta ja yhteisen strategian mukaisesti (kokonaisvaltainen lähestymistapa). Uudessa asetuksessa otetaan nämä haasteet paremmin huomioon ja sujuvoitetaan nykyisin jäykkää päätöksentekoa varojen jaosta, ohjelmoinnista ja täytäntöönpanosta.

· Nykyinen DCI-asetus sisältää aluekohtaiset alustavat määrärahaosuudet eikä mitään varoja jätetä kohdentamatta. Tämä rajoittaa mahdollisuuksia ottaa resursseja käyttöön, mikäli odottamattomia tarpeita ilmaantuu (esimerkkeinä uudet poliittiset painopisteet, luonnonkatastrofit ja ihmisen aiheuttamat katastrofit). Uudessa asetusehdotuksessa osa varoista jätetään kohdentamatta ennakoimattomien tarpeiden varalta.

· Viimeinen esiin noussut seikka oli nykyisen rahoitusvälineen ohjelmointi- ja täytäntöönpanoprosessi, jota pidettiin liian monimutkaisena. Se estää EU:n ohjelmointisyklin sovittamisen yhteen kumppaneiden syklien kanssa, se ei tue jäsenvaltioiden yhteisohjelmointia eikä mahdollista nopeaa mukauttamista tarvittaessa. Uudella DCI-asetuksella pyritään korjaamaan kaikki mainitut puutteet.

Vaikutustenarviointi

Komissio on suorittanut vaikutustenarvioinnin, jossa tarkasteltiin kolmea vaihtoehtoista toimintatapaa: nykyisen DCI-asetuksen säilyttäminen entisellään (vaihtoehto 1) sekä kaksi vaihtoehtoa sen muuttamiseksi kunkin siinä havaitun ongelman osalta (vaihtoehdot 2A ja 2B).

Vaihtoehto 1 hylättiin, koska se ei ratkaisisi havaittuja ongelmia. Vaihtoehdon 2 alavaihtoehdoissa A ja B puututaan havaittuihin ongelmiin eri laajuudessa, ja kummallakin on erityiset poliittiset ja muut vaikutuksensa. Vaikutustenarvioinnissa päädyttiin siihen, että alavaihtoehto B on parempi, koska se

· sovittaa DCI:n tavoitteet EU:n kehityspolitiikan uusimpiin kehityssuuntiin;

· ottaa selvästi huomioon kumppanimaiden väliset erot;

· antaa hyvälle hallinnolle, kansanvallalle, ihmisoikeuksille ja oikeusvaltioperiaatteelle vankan sijan EU:n avustuspolitiikassa;

· helpottaa yhteisen EU–Afrikka-strategian täytäntöönpanoa;

· yksinkertaistaa temaattisia ohjelmia niin, että saadaan aikaan tarvittavaa joustoa;

· varmistaa mekanismien joustavuuden, jotta EU voi reagoida tehokkaammin nopeasti muuttuviin tilanteisiin maissa, jotka ovat kriisissä, toipumassa kriisistä tai muuten hauraita;

· joustavoittaa varojen jakoa;

· parantaa EU:n antaman avun tuloksellisuutta yksinkertaistamalla ja joustavoittamalla ohjelmointia ja täytäntöönpanoa koskevia menettelyjä sekä helpottamalla yhteisohjelmointia ja EU:n tuen sovittamista kumppanimaiden ohjelmointisykleihin.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan III osaston 1 luku muodostaa oikeudelliset puitteet kumppanimaiden ja -alueiden kanssa tehtävälle yhteistyölle. Ehdotettu DCI-asetus perustuu erityisesti perussopimuksen 209 artiklan 1 kohtaan, ja komissio esittää ehdotuksensa 294 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti. Tämän asetuksen täytäntöönpanon yleiset puitteet, suuntaviivat ja painotukset perustuvat 20. joulukuuta 2005 annettuun neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteiseen julkilausumaan Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” sekä 13. lokakuuta 2011 julkistettuun tiedonantoon EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma ja mahdollisiin tuleviin tiedonantoihin unionin kehitysyhteistyöpolitiikan perussuuntaviivoista ja periaatteista sekä niitä koskeviin myöhempiin päätelmiin tai muutoksiin.

EU voi ainutlaatuisen puolueettoman asemansa ansiosta toimittaa osan EU:n ulkoisesta avusta jäsenvaltioiden puolesta tai niiden kanssa, mikä lisää sen uskottavuutta maissa, joissa se toimii. Monet jäsenvaltiot eivät pysty kehittämään tai halua kehittää maailmanlaajuisen ulkoisen toiminnan välineitä. Toiminta EU:n tasolla on sen vuoksi paras keino edistää EU:n yleisiä etuja ja arvoja maailmanlaajuisesti ja varmistaa EU:n läsnäolo kaikkialla maailmassa. Kun 27 jäsenvaltiota toimii yhteisen politiikan ja strategioiden mukaisesti, EU:lla on riittävä kriittinen massa maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi, mikä koskee erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteita. Koska ehdotetun asetuksen tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa vain jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden ja kattavuuden vuoksi saavuttaa paremmin EU:n tasolla, EU voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti.

Ehdotetulla asetuksella myös parannetaan koordinointikykyä ja helpotetaan yhteisohjelmointia jäsenvaltioiden kanssa, mikä varmistaa järkevän työnjaon ja avun tuloksellisuuden. EU:n ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikkojen täytyy täydentää ja tukea toisiaan. Tämän vuoksi EU:n apu pitäisi keskittää sinne, missä sillä on suurin vaikutus, kun otetaan huomioon sen kyky toimia maailmanlaajuisesti ja vastata yleismaailmallisiin haasteisiin. Perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti ehdotetussa asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on sen tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

Ehdotetun uuden asetuksen mukaisessa toiminnassa otetaan huomioon EU:n eri alojen politiikkojen ulkoinen ulottuvuus huolehtien yhteensovittamisesta ja tehostaen synergioita asetuksessa vahvistettujen tavoitteiden sekä edellä mainittujen oikeudellisten ja poliittisten puitteiden mukaisesti.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Komissio ehdottaa 96 miljardin euron rahoitusta ulkoisen toiminnan välineille kaudella 2014–2020[1]. DCI:tä varten ehdotetaan 23 294,7 miljoonan euron rahoitusta. Suuntaa antavat vuosittaiset talousarviositoumukset näkyvät alla olevasta taulukosta. Suuntaa antavat määrärahat yksittäisille DCI-ohjelmille ovat asetuksen liitteessä VII. Suunnitelman mukaan vähintään 50 prosenttia maailmanlaajuisten julkishyödykkeiden ohjelman varoista käytetään ilmastonmuutokseen ja muihin ympäristöasioihin liittyvien tavoitteiden[2] edistämiseksi ja vähintään 20 prosenttia sosiaaliseen osallistamiseen ja inhimilliseen kehitykseen. Ylipäätään tiedonannon EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma mukaisesti vähintään 20 prosenttia unionin kehitysavusta aiotaan suunnata jatkuvaan tukeen sosiaaliselle osallistamiselle ja inhimilliselle kehitykselle. Ehdotetulla asetuksella pyritään myös edistämään tavoitetta suunnata ainakin 20 prosenttia unionin talousarviosta vähähiilisten ja ilmastonmuutoksen kestävien yhteiskuntien luomiseen, kuten edellytetään komission tiedoksiannossa Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio.

Ennustettavuuden varmistamiseksi EU:n ulkoisen toiminnan tavoitteita vastaavasti asetetaan Yhteinen Erasmus -ohjelman puitteissa käyttöön rahoitusta korkea-asteen koulutukseen liittyviä toimia varten kahden monivuotisen määrärahan muodossa. Niistä toinen kattaa ensimmäiset neljä vuotta ja toinen loput kolme vuotta. Tämän rahoituksen on tarkoitus vastata DCI:n suuntaa antavaa monivuotista ohjelmointia kyseisten maiden tarpeiden ja tavoitteiden mukaisesti. Määrärahoja voidaan tarkistaa EU:n ulkoisen toiminnan tavoitteiden mukaisesti, jos olosuhteet muuttuvat odottamattomatta merkittävästi tai tapahtuu suuria poliittisia muutoksia. Kyseisten varojen käyttöön sovelletaan Yhteisen Erasmuksen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [--][3] säännöksiä.

Kehitysyhteistyön rahoitusväline || 2014 || 2015 || 2016 || 2017 || 2018 || 2019 || 2020 || 2014-2020

2 716,7 || 2 903,1 || 3 100,3 || 3 308,7 || 3 525,3 || 3 751,7 || 3 989 || 23 294,7

* Käypinä hintoina, miljoonaa euroa

5.           PÄÄKOHDAT

Yksinkertaistaminen

Komission keskeinen tavoite on, että uudella asetuksella, samoin kuin muilla monivuotiseen rahoituskehykseen liittyvillä ohjelmilla, yksinkertaistetaan sääntelypuitteita ja helpotetaan unionin avun saatavuutta kumppanimaiden ja ‑alueiden, kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden, pk-yritysten sekä muiden toimijoiden kannalta siinä määrin, kuin ne edistävät asetuksen tavoitteita.

Ulkoisen toiminnan välineitä yksinkertaistetaan erottamalla ne selkeämmin toisistaan ja vähentämällä niiden päällekkäisyyksiä niin, että kullakin niistä on omat selkeästi määritellyt poliittiset tavoitteensa.

Toimintatapoja yksinkertaistetaan ja kumppanimaille ja ‑alueille koituvia transaktiokustannuksia vähennetään myös joustavien ohjelmointimenettelyjen avulla, joiden ansiosta voidaan noudattaa avun tuloksellisuuden periaatteita. Unioni voi esimerkiksi sovittaa toimintansa kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin, minkä ansiosta kumppanimaiden ei enää tarvitse neuvotella vain EU:ta varten erillisiä strategia-asiakirjoja komission hyväksyttäviksi. Näin pystytään myös laatimaan paremmin olennaiseen keskittyvä analyysi, joka voidaan sisällyttää monivuotiseen ohjelmointiasiakirjaan. Samoin avunantajien koordinointia ja työnjakoa voidaan parantaa jäsenvaltioiden yhteisohjelmoinnilla.

Täytäntöönpanosäännöistä säädetään unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä […päivänä …kuuta …] annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o […].

Eriyttäminen

Tiedonannossa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma on vahvistettu eriyttävä lähestymistapa, jolla pyritään lisäämään EU:n kehitysyhteistyön vaikutusta kohdentamalla resurssit sinne, missä niitä eniten tarvitaan köyhyyden vähentämiseen ja missä niillä voi olla suurin vaikutus. Tämän periaatteen täytäntöönpanemiseksi olisi kiinnitettävä huomiota ensiksi siihen, mihin kahdenvälisiä kehitysyhteistyöohjelmia käytetään, ja toiseksi avun kohdentamiseen.

Kahdenvälisiä kehitysapuohjelmia voidaan vähitellen lakkauttaa korkean tulotason, ylemmän keskitulotason ja muiden suurten keskitulotason maiden osalta, joiden kehitys on kestävää ja/tai joilla on käytettävissään merkittäviä kotimaisia tai ulkopuolisia lähteitä omien kehitysstrategioidensa rahoittamiseen. Maailma kehittyy ja OECD:n kehitysapukomitean luettelo virallisen kehitysavun saajista (tarkistettu vuonna 2011) osoittaa, että yli 20 maata on noussut alhaisen tulotason luokasta keskitulotasolle tai alemman keskitulotason luokasta ylemmälle keskitulotasolle asukasta kohti lasketun BKTL:n mukaan. Tämä on tietysti vain yksi indikaattori muiden joukossa, ja eriyttämisen yhteydessä on otettava huomioon myös inhimillinen kehitys, riippuvuus kehitysavusta ja muita seikkoja, kuten kehitysprosessin dynamiikka.

Erityisesti monilla keskitulotason mailla on uusi ja kasvava alueellinen ja/tai globaali rooli. EU:n olisi sen vuoksi mukautettava suhteitaan (myös yhteistyön periaatteita ja välineitä) niihin. Tämän ei ole tarkoitus johtaa suhteiden löyhtymiseen vaan nykyaikaisempien välineiden käyttöön. EU:n olisi solmittava uudenlaisia kumppanuuksia niiden maiden kanssa, jotka eivät enää tarvitse kahdenvälisiä kehitysapuohjelmia etenkin uuden DCI:n alueellisten ja temaattisten ohjelmien, EU:n ulkoisen toiminnan temaattisten rahoitusvälineiden ja uuden kumppanuusvälineen pohjalta.

Delegoidut säädökset

Ehdotuksen mukaan joustavuutta lisätään käyttämällä delegoituja säädöksiä perustamissopimuksen 290 artiklan mukaisesti, jotta voidaan muuttaa asetuksen tiettyjä, muita kuin keskeisiä osia, joilla on merkitystä ohjelmoinnin kannalta (esimerkiksi tukikelpoisia maita, yhteistyöaloja ja alustavia ohjelmakohtaisia määrärahoja kaudella 2014−2020 koskevat liitteet).

Yksityiskohtainen kuvaus

Tässä kohdassa esitellään ehdotettua asetusta yksityiskohtaisesti kuvaamalla sen pääajatukset artikloittain.

(0)          Kohde ja soveltamisala (I osaston 1 artikla)

Ainoa ehdotettu muutos 1 artiklaan on yleisafrikkalaisen ohjelman lisääminen asetuksen soveltamisalaan.

Asetus kattaa näin kaikki kehitysmaat ja -alueet lukuun ottamatta maita, jotka voivat hakea tukea liittymistä valmistelevasta välineestä.

(1)          Tavoitteet ja yleiset periaatteet (II osasto) – 2 ja 3 artikla

2 artiklassa (Tavoitteet ja tukikelpoisuus) määritellään asetuksen ensisijaiset ja yleiset tavoitteet sekä unionin maantieteellisen ja temaattisen kehitysyhteistyön luonne. Tavoitteet noudattavat perussopimuksen 208 artiklaa ja edellä mainittuja komission tiedonantoja Eurooppa 2020 -strategiaa tukeva talousarvio sekä EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma.

Artiklassa säädetään tuesta kaikenlaiselle yhteistyölle kehitysmaiden kanssa. Artiklassa edellytetään OECD:n kehitysapukomitean määrittelemän virallisen kehitysavun kriteerien täyttymistä tietyin poikkeusmahdollisuuksin, jotka koskevat temaattisia ohjelmia ja yleisafrikkalaista ohjelmaa. Näiden ohjelmien osalta sallitaan kymmenen prosentin jousto sellaisten toimien rahoittamiseen, jotka eivät ole varsinaisesti virallista kehitysapua mutta joita tarvitaan ohjelmien toimien kunnollista täytäntöönpanoa varten.        

3 artiklassa (Yleiset periaatteet) määritellään asetuksen soveltamista ohjaavat pääperiaatteet: kansanvalta, ihmisoikeuksien, perusvapauksien ja oikeusvaltioperiaatteen kunnioittaminen; eriyttävä lähestymistapa, jossa otetaan huomioon kumppanimaiden tarpeet, valmiudet, sitoumukset ja saavutukset sekä EU:n toimien vaikutusmahdollisuudet; keskeiset laaja-alaiset aiheet (kuten sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen); EU:n ulkoisen toiminnan johdonmukaistaminen; koordinoinnin parantaminen jäsenvaltioiden sekä muiden kahden- tai monenvälisten avunantajien kanssa; ja kumppanimaiden tai -alueiden johdolla toteutettava kehitysprosessi, josta osapuolet ovat vastuussa toisilleen, niin että sovelletaan kattavaa ja osallistavaa lähestymistapaa kehitykseen sekä OECD:n kehitysapukomitean määrittelemien parhaiden käytäntöjen mukaisia, tehokkaita ja innovatiivisia yhteistyötapoja, minkä ansiosta voidaan parantaa avun vaikutusta ja vähentää päällekkäisyyksiä.

(2)          Maantieteelliset ja temaattiset ohjelmat (III osasto) – 4–9 artiklat

Artiklassa 4 (Unionin avun täytäntöönpano) määritellään, millaisten ohjelmalajien puitteissa EU:n apua myönnetään.

Artikla 5 (Maantieteelliset ohjelmat) kattaa mahdolliset yhteistyöalat ja erottelee alueellisen ja kahdenvälisen yhteistyön. Kun 3 artiklassa mainittua eriyttämisen periaatetta sovelletaan, kahdenvälistä kehitysapua annetaan sitä eniten tarvitseville kumppanimaille, joilla ei ole riittäviä varoja omasta kehityksestään huolehtimiseen. Eriyttämisperiaate ottaa huomioon myös unionin avun vaikutusmahdollisuudet kumppanimaissa. Kahdenvälistä kehitysapua saavat kumppanimaat on luetteloitu liitteessä III. Pääsääntöisesti tähän liitteeseen ei sisällytetä maita, joiden BKT on suurempi kuin prosentti koko maailman BKT:stä, eikä maita, jotka kuuluvat ylemmän keskitulotason maihin OECD:n kehitysapukomitean ylläpitämässä virallisen kehitysavun avunsaajaluettelossa, mutta muitakin, niiden tarpeisiin ja valmiuksiin liittyviä kriteerejä käytetään. Näitä ovat esimerkiksi inhimillisen kehityksen indeksi, talouden haavoittuvuuden indeksi ja riippuvuus kehitysavusta, samoin kuin talouskasvu ja suorat ulkomaiset sijoitukset. Huomioon otetaan myös käytettävissä olevien tietojen luotettavuus.

Kaikki liitteessä I mainitut maat hyötyvät kuitenkin alueellisista ja temaattisista ohjelmista.

Asetuksessa ei rajoiteta EU:n yhteistyön tai toimien alaa. Kaikki tällaisia aloja sisältävät luettelot ovat ainoastaan suuntaa antavia. Aloja voidaan valita sillä perusteella, että ne liittyvät perussopimuksessa määriteltyjen tavoitteiden saavuttamiseen, EU:n kansainvälisiin sitoumuksiin ja velvoitteisiin tai erityistavoitteisiin, joista on säädetty kumppanimaiden ja ‑alueiden kanssa tehdyissä sopimuksissa. Aloja ehdotettaessa pitäisi kuitenkin ottaa huomioon EU:n tavoite avun keskittämisestä, EU:n ja jäsenvaltioiden politiikkojen täydentävyyden varmistaminen perussopimuksen 208 artiklan edellyttämällä tavalla[4] sekä komission tiedonannot (erityisesti tiedonanto EU:n kehitysavun vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma) ja asiaan liittyvät neuvoston ja Euroopan parlamentin päätöslauselmat.

6 artikla (Temaattiset ohjelmat) kattaa temaattiset ohjelmat, joiden yleiset tavoitteet ja laajuus ovat asetuksen yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan mukaiset, sekä ehdot temaattisten ohjelmien soveltamiselle.

7 artiklassa (Yleismaailmalliset julkishyödykkeet ja haasteet) määritellään yleismaailmallisten julkishyödykkeiden ja haasteiden temaattinen ohjelma, joka kohdistuu tärkeimpiin yleismaailmallisiin julkishyödykkeisiin ja haasteisiin joustavalla ja monialaisella tavalla. Ohjelman puitteissa toteutettavien toimien keskeisiä aloja tarkennetaan liitteessä V, ja niihin kuuluvat muiden muassa ympäristö ja ilmastonmuutos, kestävä energiapolitiikka[5], inhimillinen kehitys (mukaan luettuina terveys, koulutus, sukupuolten tasa-arvo, työllisyys, taidot, sosiaalinen suojelu ja osallisuus sekä talouskehitykseen liittyvät seikat kuten kasvu, työpaikat, kauppa ja yksityissektorin osallistuminen), ruokaturva sekä siirtolaisuus ja turvapaikka-asiat. Tämä temaattinen ohjelma mahdollistaa nopean toiminnan ennakoimattomien tilanteiden ja maailmanlaajuisten kriisien varalta (esim. ruoan hintakriisi ja lintuinfluenssa). Se vähentää EU:n kehitysyhteistyön hajanaisuutta ja antaa mahdollisuuden sisäisten ja ulkoisten toimien aiheelliseen vahvistamiseen ja johdonmukaistamiseen.

8 artikla (Kansalaisyhteiskunnan organisaatiot ja paikallisviranomaiset) käsittelee kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallisviranomaisten temaattista ohjelmaa, joka perustuu entiseen valtioista riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten ohjelmaan. Ohjelma on kohdennettu nyt tarkemmin niin, että kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden ja paikallisviranomaisten valmiuksien kehittämiseen kiinnitetään entistä enemmän huomiota. Ohjelmalla edistetään kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten osallistavuutta ja vaikutusmahdollisuuksia, lisätään tietoisuutta kehityskysymyksistä ja haetaan niille laajaa tukea sekä vahvistetaan valmiuksia vuoropuheluun kehityspolitiikasta.

9 artiklassa (Yleisafrikkalainen ohjelma) käsitellään yhteisen EU–Afrikka-strategian täytäntöönpanoa varten perustettava yleisafrikkalainen ohjelma. Ohjelma täydentää koherentilla tavalla muita rahoitusvälineitä, erityisesti Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälinettä (ENI), Euroopan kehitysrahastoa (EKR) ja DCI:n temaattisia ohjelmia. Siinä missä ENI ja EKR keskittyvät Afrikassa alueellisen tai kansallisen tason toimintaan, yleisafrikkalaista ohjelmaa on määrä käyttää tukemaan yhteisen EU–Afrikka-strategian tavoitteita ja etenkin luonteeltaan alueidenvälisiä, mantereenlaajuisia ja mantereiden välisiä toimia sekä yhteisen EU–Afrikka-strategian globaaleja aloitteita. Yleisafrikkalainen ohjelma toimii läheisessä yhteistyössä/yhteisymmärryksessä muiden välineiden kanssa ja keskittyy sellaisiin erityisaloitteisiin, joista on sovittu yhteisen strategian ja sitä koskevien yhteisten toimintasuunnitelmien puitteissa ja joita ei voida rahoittaa muista lähteistä, jolloin voidaan varmistua johdonmukaisuudesta ja synergiasta ja välttää päällekkäisyydet.

(3)          Ohjelmointi ja varojen kohdentaminen (IV osasto) – 10–14 artiklat

10 artiklassa (Ohjelmoinnin ja varojen kohdentamisen yleiset puitteet) määritellään yleiset puitteet asetuksen mukaiselle maantieteelliselle ja temaattiselle ohjelmoinnille sekä varojen kohdentamiselle. Kohdentamisessa sovelletaan 3 artiklan 2 kohdassa määriteltyjä kriteerejä. Unionin ja jäsenvaltioiden toimien synergiaetujen ja täydentävyyden varmistamiseksi jäsenvaltiot osallistuvat ohjelmointiprosessiin täysimääräisesti. Kuulemisprosessiin otetaan mukaan myös muut avunantajat ja kehitysyhteistyön toimijat samoin kuin kansalaisyhteiskunta sekä alue- ja paikallisviranomaiset.

Artiklan 4 kohdan mukaan tietty osa varoista jätetään kohdentamatta, jotta välineestä tulee joustavampi ja pystytään reagoimaan odottamattomiin tapahtumiin (kuten uusiin poliittisiin painopisteisiin, luonnonkatastrofeihin tai ihmisen aiheuttamiin katastrofeihin).

11 artiklassa (Maantieteellisten ohjelmien ohjelmointiasiakirjat) säädetään vaatimuksesta laatia tiettyjen periaatteiden mukaisesti strategia-asiakirjat niitä maita ja alueita varten, joille annetaan tämän asetuksen mukaisesti alustava määräraha, sekä strategia-asiakirjoihin perustuvat suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat. Artiklassa luetellaan myös poikkeustapaukset, joissa strategia-asiakirjaa ei tarvitse laatia, millä pyritään yksinkertaistamaan ohjelmointiprosessia sekä kannustamaan yhteisohjelmointiin jäsenvaltioiden kanssa sekä toiminnan sovittamiseen kehitysmaiden kansallisiin ohjelmiin.

Strategia-asiakirjoja laadittaessa käydään vuoropuhelua kumppanimaiden ja -alueiden kanssa ja huolehditaan kansalaisyhteiskunnan sekä alue- ja paikallisviranomaisten asianmukaisesta osallistumisesta, millä pyritään varmistamaan se, että maa tuntee asian omakseen ja että noudatetaan avun tuloksellisuuden periaatteita. Jäsenvaltioiden ja muiden avunantajien osallistuminen tapahtuu 10 artiklan 3 kohdan mukaisesti.

Artiklassa esitetään myös mahdollisuus tehdä yhteinen puiteasiakirja kattavasta unionin strategiasta, johon sisältyisi myös kehityspolitiikka.

Suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat voisivat perustua mihin tahansa tässä artiklassa mainittuihin ohjelmointiasiakirjoihin, paitsi tapauksissa, joissa kokonaismääräraha on korkeintaan 30 miljoonaa euroa. Suuntaa antavia monivuotisia ohjelmia voidaan mukauttaa joko puolivälitarkistuksen tai muun tarkistuksen yhteydessä, jolloin huomioidaan sekä saavutetut tavoitteet että äskettäin havaitut tarpeet, jotka voivat liittyä esimerkiksi kriisiin, kriisin jälkitilanteeseen tai muuten epävakaaseen tilanteeseen.

12 artiklassa (Ohjelmointi kriisissä ja kriisin jälkitilanteessa olevien maiden tai hauraiden maiden osalta) painotetaan kriisissä tai kriisin jälkitilanteessa olevien maiden tai hauraiden maiden erityistarpeita ja ‑olosuhteita, jotka tulisi ottaa huomioon kaikkien ohjelmointiasiakirjojen laadinnassa. 12 artiklan 2 kohdassa korostetaan mahdollista tarvetta nopeaan reagointiin tällaisissa maissa ja säädetään erityismenettelystä (jälkikäteinen komiteamenettely, 14 artiklan 3 kohta) strategia-asiakirjan ja suuntaa antavan monivuotisen ohjelman erillistä tarkistamista varten.

13 artiklassa (Temaattisia ohjelmia koskevat ohjelmointiasiakirjat) määritellään temaattisten ohjelmointiasiakirjojen laatimista koskevat säännöt ja menettely. Artiklassa säädetään myös mahdollisuudesta puolivälitarkistukseen tai muuhun tarkistukseen tarpeen mukaan.

14 artiklassa (Strategia-asiakirjojen ja suuntaa antavien monivuotisten ohjelmien hyväksyminen) säädetään, että komissio hyväksyy monivuotiset ohjelmointiasiakirjat (eli strategia-asiakirjat, kumppanimaita ja -alueita koskevat suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat sekä temaattiset strategia-asiakirjat) saatuaan lausunnon komitealta, joka koostuu jäsenvaltioiden edustajista ja jonka puheenjohtajana toimii komission edustaja (komitea perustetaan asetuksen 24 artiklan mukaisesti).

Artiklalla myös joustavoitetaan ja yksinkertaistetaan menettelyä sellaisissa tapauksissa, joissa voidaan poiketa tavanomaisesta komiteamenettelystä (esimerkiksi komiteamenettelyä ei sovelleta teknisiin mukautuksiin tai kokonaismäärärahojen vähäisiin muutoksiin), sekä sellaisissa tapauksissa, joissa komiteamenettelyjä voitaisiin soveltaa sen jälkeen, kun komissio on tehnyt muutoksia ja ne on pantu täytäntöön (esimerkiksi kun kyseessä on kriisi, kriisin jälkitilanne tai epävakaa tilanne tai kun kansanvalta ja ihmisoikeudet ovat uhattuina).

(4)          Loppusäännökset (V osasto) – 15–22 artiklat

Jotta unionin avusta tulisi johdonmukaisempaa ja tuloksellisempaa ja erityisesti sen estämiseksi, että ohjelmat jakautuisivat useamman välineen soveltamisalalle, artikla 15 (Asetuksen nojalla tukikelvottoman kolmannen maan osallistuminen) mahdollistaa tuen antamisen tämän asetuksen nojalla mille tahansa kolmannelle maalle, hallintoalueelle tai alueelle siinä määrin, kuin tämä edistää asetuksen yleisiä tavoitteita.

Artiklassa 16 (Avun keskeyttäminen) säädetään menettelystä, jota sovelletaan, jos II osastossa määriteltyjä periaatteita ei noudateta, sekä mahdollisesta tämän asetuksen mukaisen avun keskeyttämisestä.

17 ja 18 artikloissa (Säädösvallan siirto komissiolle) säädetään mahdollisuudesta antaa komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä, joilla muutetaan tai täydennetään asetuksen liitteitä I–VI(I). Päätösvallan siirron erityispiirteet ja siihen sovellettavat menettelyt määritellään 18 artiklassa. Euroopan parlamentille ja neuvostolle ilmoitetaan samanaikaisesti ja välittömästi, kun komissio antaa tällaisen delegoidun säädöksen, ja säädös tulee voimaan vain, mikäli kahden kuukauden kuluessa ilmoituksesta parlamentti ja neuvosto eivät ole ilmoittaneet vastustavansa sitä (määräaikaa voidaan jatkaa vielä kahdella kuukaudella).

19 artiklalla (Komitea) perustetaan komitea, joka avustaa komissiota tämän asetuksen täytäntöönpanossa.[6]

20 artiklassa (Rahoitussäännökset) vahvistetaan rahoitusohje asetuksen täytäntöönpanoa varten.

21 artiklassa (Euroopan ulkosuhdehallinto) korostetaan, että asetusta on sovellettava Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta annetun neuvoston päätöksen[7] ja erityisesti sen 9 artiklan mukaisesti.

22 artiklassa (Voimaantulo) säädetään asetuksen voimaantulosta ja sen soveltamisesta 1. tammikuuta 2014 alkaen asettamatta päättymispäivää sen voimassaololle.

2011/0406 (COD)

Ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS

kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta

EUROOPAN PARLAMENTTI ja EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 209 artiklan 1 kohdan,

ottavat huomioon komission ehdotuksen,

sen jälkeen, kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

(1) Tämä asetus kuuluu Euroopan unionin ulkoisia politiikkoja suoraan tukeviin välineisiin. Sillä korvataan kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18 päivänä joulukuuta 2006 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1905/2006[8], jonka voimassaolo päättyy 31 päivänä joulukuuta 2013.

(2) Euroopan unionin kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisena tavoitteena säilyy Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston 1 luvun ja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen viidennen osan III osaston 1 luvun nojalla edelleen köyhyyden torjunta vuosituhannen kehitystavoitteiden[9] tai muiden unionin ja sen jäsenvaltioiden hyväksymien tavoitteiden mukaisesti.

(3) Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus[10] ja komission tiedonannot ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”[11] ja ”Kolmansille maille annettavaa EU:n budjettitukea koskeva uusi lähestymistapa”[12], sekä kaikki tulevat tiedonannot, joissa määritellään unionin kehityspolitiikan perussuuntaviivoja ja periaatteita, sekä niitä seuraavat päätelmät muodostavat politiikan yleisen kehyksen, suuntaviivat ja päämäärät, joilla ohjataan tämän asetuksen täytäntöönpanoa.

(4) Unionin perustana olevat arvot ovat kansanvalta, oikeusvaltion periaate, ihmisoikeuksien ja perusvapauksien yleismaailmallisuus ja jakamattomuus ja niiden kunnioittaminen, ihmisarvon, tasa-arvon ja yhteisvastuun kunnioittaminen sekä Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan periaatteiden ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen. Se pyrkii kehittämään ja vakiinnuttamaan näitä arvoja kumppanimaissa ja -alueilla vuoropuhelun ja yhteistyön avulla.

(5) Unioni pyrkii myös johdonmukaisuuteen ulkoisen toimintansa muiden alojen kanssa. Tämä olisi varmistettava unionin kehitysyhteistyöpolitiikan määrittelyssä ja sen strategisessa suunnittelussa, ohjelmoinnissa ja toimenpiteiden täytäntöönpanossa.

(6) Avun johdonmukaisuuden ja hyödyllisyyden varmistamiseksi ja kumppanimaille aiheutuvien kulujen vähentämiseksi keskeisellä sijalla ovat avun tuloksellisuuden, täydentävyyden sekä yhdenmukaisuuden parantaminen, mukauttaminen kumppanimaiden kanssa ja menettelyjen yhteensovittaminen sekä unionin ja sen jäsenvaltioiden kesken että suhteissa muihin avunantajiin ja kehitysalan toimijoihin. Unioni on sitoutunut kehityspolitiikassaan panemaan täytäntöön Pariisissa järjestetyn avun tuloksellisuutta käsitelleen korkean tason foorumin 2 päivänä maaliskuuta 2005 hyväksymän julistuksen avun tuloksellisuudesta, 4 päivänä syyskuuta 2008 hyväksytyn Accran toimintasuunnitelman ja niiden seurannasta Busanissa 1 päivänä joulukuuta 2011 hyväksytyn julistuksen päätelmät. Pyrkimystä unionin ja sen jäsenvaltioiden yhteisohjelmointiin olisi lujitettava. Nämä sitoumukset ovat johtaneet moniin neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmiin, joita ovat esimerkiksi kehityspolitiikan täydentävyyttä ja työnjakoa koskevat EU:n menettelysäännöt[13] ja avun tuloksellisuutta koskeva toimintakehys[14].

(7) Unionin avulla on tuettava yhteistä EU–Afrikka‑strategiaa[15] ja sitä seuraavia toimintasuunnitelmia, jotka muodostavat kehyksen laajalle ja molempia osapuolia hyödyttävälle yhteistyölle strategisessa kumppanuudessa, joka perustuu siihen, että yhteisiin tavoitteisiin pyritään tasavertaisesti.

(8) Unionin ja jäsenvaltioiden on parannettava kehitysyhteistyöpolitiikkojensa johdonmukaisuutta ja täydentävyyttä erityisesti vastaamalla kumppanimaiden ja ‑alueiden ensisijaisiin tavoitteisiin maiden ja alueiden tasolla. Sen varmistamiseksi, että unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan, on aiheellista säätää yhteisohjelmointia koskevista menettelyistä, joita olisi noudatettava aina kun se on mahdollista ja hyödyllistä.

(9) Unionin politiikkaa ja kansainvälisiä toimia ohjaavat vuosituhannen kehitystavoitteet, kuten äärimmäisen köyhyyden ja nälän poistaminen, myös kaikki niihin myöhemmin tehdyt muutokset, sekä ne kehityksen tavoitteet ja periaatteet, jotka unioni ja sen jäsenvaltiot ovat hyväksyneet muun muassa Yhdistyneissä Kansakunnissa (YK) ja muissa kehitysyhteistyön alalla toimivaltaisissa kansainvälisissä järjestöissä.

(10) Unionin olisi edistettävä kokonaisvaltaista lähestymistapaa kriiseihin ja suuronnettomuuksiin sekä konfliktitilanteisiin ja epävakauteen mukaan luettuina siirtymävaiheet. Sen olisi perustuttava erityisesti neuvoston päätelmiin turvallisuudesta ja kehityksestä[16], EU:n toimista epävakaissa tilanteissa[17], konfliktinestosta[18] sekä kaikkiin asiaa koskeviin myöhemmin annettuihin päätelmiin. Näin saadaan riittävä valikoima lähestymistapoja, toimia ja välineitä varmistaen erityisesti asianmukainen tasapaino turvallisuuspainotteisten, kehitykseen liittyvien ja humanitaaristen lähestymistapojen välillä ja yhdistäen lyhyen aikavälin toimet pitkän aikavälin tukeen.

(11) Unionin tuki olisi keskitettävä siihen, missä sillä on suurin vaikutus, ja otettava huomioon sen valmiudet toimia maailmanlaajuisesti ja vastata maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten köyhyyden poistamiseen, kestävään ja osallistavaan kehitykseen ja kansanvallan, hyvän hallinnon, ihmisoikeuksien ja oikeusvaltioperiaatteen edistämiseen maailmanlaajuisesti, sekä sen pitkäaikainen ja ennakoitava sitoutuminen kehitysapuun ja sen koordinointitehtävä jäsenvaltioiden suhteen. Tällaisen vaikutuksen takaamiseksi olisi sekä varojen kohdentamisessa että ohjelmoinnin yhteydessä sovellettava eriyttämisen periaatetta, jotta voidaan varmistaa, että kahdenvälinen kehitysyhteistyö kohdennetaan apua eniten tarvitseville kumppanimaille, myös hauraille valtioille ja valtioille, jotka ovat erityisen haavoittuvia tai joilla on suhteellisen vähäiset mahdollisuudet saada muista lähteistä rahoitusta oman kehityksensä tueksi, ja otettava huomioon unionin avun mahdollinen vaikutus kumppanimaissa. Siksi kahdenvälinen ohjelmointi olisi kohdennettava kyseisiin maihin soveltaen objektiivisia perusteita, jotka perustuvat niiden tarpeisiin ja valmiuksiin sekä unionin avun vaikutukseen.

(12) Tämän asetuksen olisi toimittava ohjelmointia tukevana kehyksenä, jonka avulla unionin politiikkojen keskinäistä johdonmukaisuutta voidaan edistää käyttämällä ohjelmoinnin perustana yhteistä puiteasiakirjaa. Sen avulla olisi voitava mukautua täysin kumppanimaihin ja ‑alueisiin tukeutuen soveltuvissa tapauksissa kansallisiin kehityssuunnitelmiin tai vastaaviin kokonaisvaltaisiin kehitysasiakirjoihin ja edistettävä yhteensovittamisen parantamista avunantajien kesken ja erityisesti unionin ja sen jäsenvaltioiden välillä yhteisohjelmoinnin avulla.

(13) Koska tämän asetuksen tavoitteita ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, vaan ne voidaan toiminnan laajuuden vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on näiden tavoitteiden saavuttamiseksi tarpeen.

(14) Globalisoituneessa maailmassa EU:n eri sisäisistä politiikanaloista, jotka liittyvät muun muassa ympäristöön, ilmastonmuutokseen, työllisyyteen (myös ihmisarvoisen työn tarjoaminen kaikille), sukupuolten tasa-arvoon, energiaan, veteen, liikenteeseen, terveyteen, koulutukseen, oikeuteen ja turvallisuuteen, tutkimukseen ja innovaatioon, tietoyhteiskuntaan, muuttoliikkeeseen, maa- ja kalatalouteen, tulee jatkuvasti yhä enemmän osa EU:n ulkoisia toimia. Komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”[19] korostetaan unionin sitoumusta edistää sisäisissä ja ulkoisissa toimissaan älykästä, osallistavaa ja kestävää kasvua yhdistämällä kolme pilaria: talous, yhteiskunta ja ympäristö.

(15) Ilmastonmuutoksen torjuminen ja ympäristön suojelu ovat suuria haasteita unionille, ja niissä tarvitaan välittömästi kansainvälisiä toimia. Komission 29 päivänä kesäkuuta 2011 antamassa tiedonannossa ”Eurooppa 2020 ‑strategiaa tukeva talousarvio”[20] esitetyn tarkoituksen mukaisesti tällä asetuksella olisi edistettävä tavoitetta, jonka mukaan vähintään 20 prosenttia EU:n talousarviosta osoitetaan vähähiiliselle ja ilmastonmuutoksen kestävälle yhteiskunnalle ja vähintään 25 prosenttia globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan ohjelman varoista ilmastonmuutokseen ja ympäristöön liittyvien tavoitteiden toteuttamiseen. Näiden kahden alan toimien olisi niiden vaikutuksen tehostamiseksi mahdollisuuksien mukaan tuettava toisiaan.

(16) Komission tiedonannossa ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma”[21] esitetään, että sosiaalisen osallisuuden ja inhimillisen kehityksen tukemista jatketaan vähintään 20 prosentilla unionin kehitysavusta. Sen edistämiseksi globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevasta ohjelmasta olisi tuettava kyseistä kehityksen aluetta vähintään 20 prosentilla.

(17) Tähän asetukseen sisältyviä luetteloita kumppanimaista olisi mukautettava sen perusteella, jos Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön (OECD) kehitysapukomitea muuttaa kyseisten maiden luokitusta, sekä merkittävien, muun muassa inhimilliseen kehitykseen, kehitysapuriippuvuuteen, kriisitilanteisiin, haavoittuvuuteen tai kehitysprosessin dynamiikkaan liittyvien muutosten perusteella. Nämä päivitykset, kahdenväliseen kehitysyhteistyöhön oikeutettujen kumppanimaiden tarkistukset ja tarkkojen yhteistyöalueiden ja toimien määritelmien muutokset sekä ohjelmakohtaisten alustavien määrärahojen mukautukset eivät ole tämän asetuksen olennaisia osia. Jotta asetuksen soveltamisalaa voitaisiin mukauttaa kolmansien maiden nopeasti muuttuvaan todellisuuteen, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä, jotka koskevat tämän asetuksen liitteiden, kuten luettelo kumppanimaista ja ‑alueista, jotka voivat saada unionin rahoitusta, maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien tarkkojen yhteistyöalojen määritelmä sekä ohjelmakohtaiset alustavat määrärahat, saattamista ajan tasalle. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että asianomaiset asiakirjat toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhtäaikaisesti, hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(18) Tämän asetuksen täytäntöönpanon yhdenmukaisten edellytysten varmistamiseksi täytäntöönpanovalta olisi annettava komissiolle.

(19) Tämän asetuksen 11–14 artiklassa tarkoitettuihin strategia-asiakirjoihin ja suuntaa antaviin monivuotisiin ohjelmiin liittyvää täytäntöönpanovaltaa on käytettävä yleisistä säännöistä ja periaatteista, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, 16 päivänä helmikuuta 2011 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 182/2011[22] mukaisesti. Täytäntöönpanosäädösten hyväksymiseen olisi kustannuksiltaan vähäisiä toimenpiteitä lukuun ottamatta käytettävä yleensä tarkastelumenettelyä ottaen huomioon kyseisten säädösten luonteen ja varsinkin niiden toimintapolitiikkaa ohjaavan luonteen ja talousarviovaikutukset. Komission olisi annettava välittömästi sovellettavia täytäntöönpanosäädöksiä asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa, jotka liittyvät erittäin kiireellisistä syistä unionilta edellytettäviin nopeisiin toimiin.

(20) Unionin ulkoisen toiminnan välineiden täytäntöönpanoa koskevista yhteisistä säännöistä ja menettelyistä säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o …/…[23], jäljempänä ’yhteinen täytäntöönpanoasetus’.

(21) Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatio ja toiminta on kuvattu neuvoston päätöksessä 2010/427/EU[24],

OVAT ANTANEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I OSASTO

JOHDANTO

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

1. Tämän asetuksen nojalla unioni voi rahoittaa

a)      maantieteellisiä ohjelmia, joilla tuetaan yhteistyötä niiden liitteessä I lueteltujen maiden, hallintoalueiden ja alueiden kanssa, jäljempänä ’kumppanimaat ja -alueet’, jotka sisältyvät liitteessä II olevaan OECD:n kehitysapukomitean luetteloon virallisen kehitysavun saajista. Kahdenvälistä kehitysapua saavat kumppanimaat luetellaan liitteessä III;

b)      temaattisia ohjelmia, joissa käsitellään globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita ja tuetaan kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia maissa, hallintoalueilla ja alueilla, jotka voivat saada unionin rahoitusta maantieteellisissä ohjelmissa tämän asetuksen liitteen I, Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen perustamisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o [.../…][25] ja merentakaisten maiden ja alueiden assosiaatiosta Euroopan yhteisöön 27 päivänä marraskuuta 2001 tehdyn neuvoston päätöksen 2001/822/EY[26] mukaisesti, sekä niissä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren (AKT) maissa, jotka ovat allekirjoittaneet Cotonoussa 23 päivänä kesäkuuta 2000 allekirjoitetun AKT–EU‑kumppanuussopimuksen;

c)      yleisafrikkalaista ohjelmaa, jolla tuetaan yhteistä EU–Afrikka‑strategiaa kyseisen strategian kattamissa maissa, hallintoalueilla ja alueilla.

2. Tässä asetuksessa alueella tarkoitetaan maantieteellistä kokonaisuutta, joka koostuu useammasta kuin yhdestä kehitysmaasta.

II OSASTO

TAVOITTEET JA YLEISET PERIAATTEET

2 artikla

Tavoitteet ja tukikelpoisuusperusteet

1. Unionin ulkoisen toiminnan periaatteiden ja tavoitteiden mukaisesti

a)      tämän asetuksen nojalla tehtävän yhteistyön ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden vähentäminen ja pitkällä aikavälillä sen poistaminen,

b)      tämän asetuksen nojalla tehtävällä yhteistyöllä edistetään myös EU:n ulkoisen toiminnan muiden tavoitteiden saavuttamista ja erityisesti

(i)         tuetaan kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristöä koskevaa kehitystä ja

(ii)         edistetään kansanvaltaa, oikeusvaltioperiaatetta, hyvää hallintotapaa ja ihmisoikeuksien kunnioittamista.

Näiden tavoitteiden saavuttamista mitataan soveltuvilla indikaattoreilla, erityisesti vuosituhannen kehitystavoitteella nro 1 a alakohdan osalta ja vuosituhannen kehitystavoitteilla nro 1–8 b alakohdan osalta sekä muilla unionin ja sen jäsenvaltioiden sopimilla indikaattoreilla.

2. Maantieteellisiin ohjelmiin kuuluvat toimet on suunniteltava niin, että ne täyttävät OECD:n kehitysapukomitean vahvistaman virallisen kehitysavun määritelmän.

Yleisafrikkalaiseen ja temaattisiin ohjelmiin kuuluvat toimet on suunniteltava niin, että ne täyttävät OECD:n kehitysapukomitean vahvistaman virallisen kehitysavun määritelmän, paitsi

a)      jos avunsaajan erityispiirteet muuta edellyttävät, tai

b)      jos toimella pannaan täytäntöön 6 artiklassa tarkoitettu maailmanlaajuinen           aloite, unionin politiikan painopiste tai sen kansainvälinen velvoite tai       sitoumus, ja toimi ei luonteensa vuoksi vastaa virallisen kehitysavun määritelmää.

Vähintään 90 prosentin yleisafrikkalaisessa ja temaattisissa ohjelmissa käytettäviksi tarkoitetuista menoista on vastattava OECD:n kehitysapukomitean vahvistamaa virallisen kehitysavun määritelmää, tämän kuitenkaan rajoittamatta a alakohdan soveltamista.

3. Toimia, jotka kuuluvat humanitaarisesta avusta 20 päivänä kesäkuuta 1996 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1257/96[27] soveltamisalaan ja jotka voivat saada sen nojalla rahoitusta, ei pääsääntöisesti rahoiteta tämän asetuksen nojalla paitsi silloin kun on varmistettava yhteistyön jatkuvuus kriisistä vakaisiin kehitysoloihin.

3 artikla

Yleiset periaatteet

1. Unioni pyrkii edistämään, kehittämään ja lujittamaan sen perustana olevien kansanvallan, oikeusvaltion sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittamisen periaatteita vuoropuhelulla ja yhteistyöllä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa.

2. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa ja unionin avun mahdollisimman suuren vaikutuksen takaamiseksi kumppanimaiden osalta noudatetaan eriytettyä lähestymistapaa siten, että niille voidaan räätälöidä erityisiä yhteistyöohjelmia, jotka perustuvat niiden

a)      tarpeisiin,

b)      valmiuksiin tuottaa, saada ja hyödyntää taloudellisia resursseja, ja

c)      sitoumuksiin ja tuloksiin.

Eriytettyä lähestymistapaa noudatetaan myös sen suhteen, mikä vaikutus unionin avulla mahdollisesti on kumppanimaissa.

Maat, jotka tarvitsevat apua eniten, erityisesti vähiten kehittyneet maat, alhaisen tulotason maat ja kriisissä olevat maat, kriisistä toipuvat maat, hauraat valtiot ja heikommassa asemassa olevat maat ovat etusijalla varoja kohdennettaessa.

3. Seuraavien monialaiset kysymykset valtavirtaistetaan kaikissa ohjelmissa: ihmisoikeuksien, sukupuolten tasa-arvon, naisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämisen, syrjimättömyyden, kansanvallan, hyvän hallintotavan, lapsen oikeuksien ja alkuperäiskansojen oikeuksien, sosiaalisen osallisuuden ja vammaisten oikeuksien edistäminen, ympäristön kestävyys, myös ilmastonmuutoksen torjunta, ja HI-viruksen/aidsin torjunta.

4. Erityistä huomiota kiinnitetään oikeusvaltion lujittamiseen, oikeussuojan parantamiseen, kansalaisyhteiskunnan, kaupan ja kestävän kehityksen, tieto- ja viestintätekniikan saatavuuden, terveydenhuollon ja elintarviketurvan tukemiseen samoin kuin vuoropuhelun, osallistumisen ja sovinnonteon sekä yhteiskunnan rakenteiden kehittämisen edistämiseen.

5. Tämän asetuksen täytäntöönpanossa on varmistettava johdonmukaisuus unionin muiden ulkoisen toiminnan alojen ja muiden samoihin asioihin vaikuttavien unionin politiikkojen kanssa. Tämän vuoksi tämän asetuksen nojalla rahoitettavat toimenpiteet, mukaan luettuna EIP:n hallinnoimat toimenpiteet, perustuvat yhteistyöpolitiikkoihin, jotka on vahvistettu unionin ja kyseessä olevien kolmansien maiden ja alueiden välisten sopimusten, julistusten ja toimintasuunnitelmien kaltaisissa välineissä, ja unionin päätöksiin, erityisetuihin, poliittisiin painopisteisiin ja strategioihin.

6. Komissio ja jäsenvaltiot pyrkivät säännölliseen ja tiheään tietojen vaihtoon, myös muiden avunantajien kanssa, sekä edistämään parempaa avunantajien välistä yhteensovittamista ja täydentävyyttä pyrkimällä monivuotiseen yhteisohjelmointiin, joka perustuu kumppanimaiden köyhyydenvähentämis- tai vastaaviin strategioihin, yhteisillä täytäntöönpanojärjestelyillä ja niihin sisältyvällä yhteisellä tilannekartoituksella, avunantajien yhteisillä käynneillä kohdepaikassa ja yhteisrahoitusjärjestelyjen ja hajautettujen yhteistyöjärjestelyjen käytöllä.

7. Unioni ja jäsenvaltiot edistävät kukin toimivaltansa puitteissa monenvälistä lähestymistapaa maailmanlaajuisiin haasteisiin ja tarvittaessa tehostavat yhteistyötä kansainvälisten järjestöjen ja elinten ja muiden kahdenvälisten avunantajien kanssa.

8. Unioni edistää tehokasta yhteistyötä kumppanimaiden ja -alueiden kanssa parhaiden kansainvälisten käytäntöjen mukaisesti. Se mukauttaa tukeaan entistä enemmän kumppaneiden kansallisiin tai alueellisiin kehitysstrategioihin, uudistuspolitiikkoihin ja menettelyihin. Se pyrkii lisäämään kumppanimaiden hallitusten ja laitosten ja avunantajien keskinäistä vastuuvelvollisuutta sekä edistämään paikallista asiantuntemusta ja paikallista työllisyyttä. Tämän vuoksi se edistää

a)      kehitysprosessia, joka on kumppanimaan tai ‑alueen johtama ja omistama;

b)      osallistavia lähestymistapoja kehitysyhteistyöhön sekä kaikkien yhteiskuntaryhmien laajaa osallistumista kehitysprosessiin ja kansalliseen ja alueelliseen, myös poliittiseen, vuoropuheluun;

c)      yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 4 artiklassa esitettyjä tehokkaita ja innovatiivisia yhteistyötapoja ja ‑välineitä, kuten avustusten ja lainojen yhdistämistä ja muita riskinjakomekanismeja valituilla aloilla ja maissa ja yksityisen sektorin osallistumista OECD:n kehitysapukomitean parhaiden käytäntöjen mukaisia. Nämä tavat ja välineet on mukautettava kunkin kumppanimaan tai -alueen erityisolosuhteisiin, ja keskeisiä tekijöitä ovat ohjelmiin perustuvat lähestymistavat, ennakoitavan apurahoituksen saanti, yksityisten resurssien hankinta, maan omien järjestelmien kehittäminen ja käyttö sekä tuloksiin perustuvat lähestymistavat kehitykseen, mukaan luettuina soveltuvissa tapauksissa kansainvälisesti sovitut tavoitteet ja indikaattorit, kuten vuosituhannen kehitystavoitteisiin sisältyvät välitavoitteet ja indikaattorit; ja

d)      toimintalinjojen ja ohjelmoinnin vaikutuksen parantamista avunantajien toimien yhteensovittamisen ja yhdenmukaistamisen myötä, jotta voidaan vähentää päällekkäisyyksiä ja kaksinkertaista työtä, parantaa täydentävyyttä ja tukea kaikille avunantajille avoimia aloitteita.

e)      Yhteensovittaminen toteutetaan kumppanimaissa ja -alueilla yhteensovittamista ja avun tuloksellisuutta koskevien yhteisten ohjeiden ja parhaiden käytäntöjen mukaisesti.

9. Unioni tukee muun muassa kahdenvälisen, alueellisen ja monenvälisen yhteistyön ja vuoropuhelun, kumppanuussopimusten ja kolmenvälisen yhteistyön täytäntöönpanoa.

10. Komissio pyrkii säännölliseen tietojen vaihtoon kansalaisyhteiskunnan kanssa.

III OSASTO

MAANTIETEELLISET JA TEMAATTISET OHJELMAT

4 artikla

Unionin avun täytäntöönpano

Tämän asetuksen yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan, tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaisesti unionin apu toteutetaan maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien sekä yleisafrikkalaisen ohjelman kautta ja yhteisen täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti.

5 artikla

Maantieteelliset ohjelmat

1. Tämän artiklan mukaiset unionin yhteistyötoimet pannaan täytäntöön kansallisten, alueellisten, alueiden välisten ja maanosan laajuisten toimien osalta.

2. Rajoittamatta 1 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamista maantieteellinen ohjelma kattaa asianmukaisten alojen yhteistyötoimet

a)      alueellisesti liitteessä I määriteltyjen kumppanimaiden kanssa ja

b)      kahdenvälisesti liitteessä III määritettyjen kumppanimaiden kanssa.

3. Maantieteellisiä ohjelmia voidaan laatia muun muassa ”eurooppalaiseen konsensukseen” sisältyvillä yhteistyöaloilla 2 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Yhteiset yhteistyöalat ja kutakin aluetta koskevat yhteistyöalat määritetään liitteessä IV.

4. Unioni keskittää kussakin maaohjelmassa apunsa periaatteessa kolmelle alalle.

6 artikla

Temaattiset ohjelmat

Tämän asetuksen yleisen tarkoituksen ja soveltamisalan, tavoitteiden ja yleisten periaatteiden mukaisesti temaattisin ohjelmin toteutetuilla toimilla tuodaan lisäarvoa maantieteellisistä ohjelmista rahoitetuille toimille, joita ne täydentävät.

Temaattisten toimien ohjelmointiin sovelletaan seuraavia ehtoja:

a)           tämän asetuksen mukaisia unionin politiikan tavoitteita ei voida asianmukaisesti tai tehokkaasti saavuttaa maantieteellisin ohjelmin;

b)           toimet liittyvät kansainvälisesti sovittuja tavoitteita tukeviin maailmanlaajuisiin aloitteisiin tai globaaleihin julkishyödykkeisiin ja haasteisiin, jolloin ne voivat yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 9 artiklasta poiketen sisältää toimia jäsenvaltioissa, ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa ja kolmansissa maissa kulloinkin kyseessä olevan temaattisen ohjelman mukaisesti;

ja/tai

c)           toimet

– kattavat useita alueita ja/tai aloja;

– liittyvät innovatiivisiin politiikkoihin ja/tai aloitteisiin, joiden tavoitteena on hankkia tietoa tulevia toimia varten;

– toteutetaan tilanteessa, jossa toimista ei ole tehty sopimusta yhden tai useamman kumppanimaan hallituksen kanssa;

– ovat unionin poliittisen painopisteen tai kansainvälisen velvoitteen tai sitoumuksen mukaisia; ja

– toteutetaan tilanteessa, kun maantieteellistä ohjelmaa ei ole olemassa tai se on keskeytetty.

7 artikla

Globaalit julkishyödykkeet ja haasteet

1. Unionin avun tavoitteena globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevassa ohjelmassa on tukea toimia muun muassa ympäristön ja ilmastonmuutoksen, kestävän energian, inhimillisen kehityksen, elintarviketurvan sekä maahanmuutto- ja turvapaikka-asioiden aloilla.

2. Tämän artiklan mukaiseen unionin apuun kuuluvat tarkat toiminta-alat esitetään liitteessä V.

8 artikla

Kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt ja paikallisviranomaiset

1. Kehitystyöhön osallistuvia kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskevan ohjelman tavoitteena on rahoittaa kumppanimaista, unionista, ehdokasvaltioista ja mahdollisista ehdokasvaltioista peräisin olevien kansalaisjärjestöjen ja paikallisviranomaisten kehitykseen liittyviä aloitteita tai niitä koskevia aloitteita.

2. Tämän artiklan mukaiseen unionin apuun kuuluvat tarkat toiminta-alat sekä suuntaa antava luettelo kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja paikallisviranomaisten luokista esitetään liitteessä V.

9 artikla

Yleisafrikkalainen ohjelma

1. Unionin avulla tuetaan yhteisen EU–Afrikka‑strategian ja erityisesti sitä seuraavien toimintasuunnitelmien täytäntöönpanoa, ja se kattaa alueiden rajat ylittäviä, maanosan laajuisia tai maailmanlaajuisia toimia.

Yleisafrikkalaisella ohjelmalla edistetään lisäksi täydentävyyttä ja johdonmukaisuutta unionin ulkoisen toiminnan muiden rahoitusvälineiden kanssa, erityisesti Euroopan kehitysrahaston ja Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen kanssa.

2. Tämän artiklan mukaiseen unionin apuun kuuluvat tarkat yhteistyöalat esitetään liitteessä VI.

3. Yleisafrikkalaisen ohjelman suuntaa antava monivuotinen ohjelma laaditaan yhteisen EU–Afrikka‑strategian ja sen toimintasuunnitelmien perusteella.

IV OSASTO

OHJELMOINTI JA VAROJEN KOHDENTAMINEN

10 artikla

Ohjelmoinnin ja varojen kohdentamisen yleiset puitteet

1. Maantieteellisten ohjelmien osalta kunkin kumppanimaan ja ‑alueen suuntaa antava monivuotinen ohjelma laaditaan strategia-asiakirjan perusteella 11 artiklan mukaisesti.

Temaattisten ohjelmien osalta suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat laaditaan 13 artiklan mukaisesti.

Komissio hyväksyy yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 2 artiklassa säädetyt täytäntöönpanotoimenpiteet 11 ja 13 artiklassa tarkoitettujen ohjelmointiasiakirjojen perusteella. Unionin tuki voi kuitenkin erityisolosuhteissa olla muodoltaan muutakin kuin näiden asiakirjojen soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä yhteisen täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti.

2. Unioni ja jäsenvaltiot kuulevat toisiaan sekä muita avunantajia ja kehitysalan toimijoita, kansalaisyhteiskunnan edustajat ja alueelliset ja paikalliset viranomaiset mukaan luettuina, ohjelmoinnin alkuvaiheessa edistääkseen yhteistyötoimiensa keskinäistä täydentävyyttä ja johdonmukaisuutta. Tämän kuulemisen perusteella unioni ja jäsenvaltiot voivat päättää yhteisohjelmoinnista.

3. Komissio määrittelee kunkin maantieteellisen ohjelman puitteissa monivuotiset alustavat määrärahat tämän asetuksen yleisten periaatteiden mukaisesti 3 artiklan 2 kohdassa säädettyjen kriteerien perusteella ja ottaen huomioon niiden maiden tai alueiden erityisvaikeudet, joissa on kriisi tai konflikti tai jotka ovat muita heikommassa asemassa, hauraita tai katastrofialttiita, samoin kuin eri ohjelmien ominaispiirteet.

4. Varoja voidaan jättää kohdentamatta. Mikäli kyseiset varat kohdennetaan myöhemmin tai kohdennetaan uudelleen 11 artiklan 5 kohdan ja 13 artiklan mukaisesti, niiden käytöstä päätetään myöhemmin yhteisen täytäntöönpanoasetuksen mukaisesti.

11 artikla

Maantieteellisten ohjelmien ohjelmasuunnitteluasiakirjat

1. Strategia-asiakirjat ovat asiakirjoja, jotka unioni laatii antaakseen unionin ja kyseessä olevan kumppanimaan tai ‑alueen väliselle kehitysyhteistyölle yhtenäisen kehyksen, joka on johdonmukainen unionin yleisen tarkoituksen ja toimivallan, tavoitteiden, periaatteiden ja politiikan kanssa.

Strategia-asiakirjojen laatimisessa ja täytäntöönpanossa sovelletaan avun tuloksellisuutta koskevia periaatteita, joita ovat kansallinen omistajuus, kumppanuus, yhteensovittaminen, yhdenmukaistaminen, vastaanottajamaan tai alueellisiin järjestelmiin mukautuminen, molemminpuolinen vastuuvelvollisuus ja tuloshakuisuus, 3 artiklan 5–8 kohdassa säädetyn mukaisesti.

Tämän vuoksi strategia-asiakirjat perustuvat pääsääntöisesti unionin ja kumppanimaan tai ‑alueen vuoropuheluun, jossa ovat tarvittaessa mukana kyseeseen tulevat jäsenvaltiot ja kumppanimaa tai ‑alue ja johon osallistuvat kansalaisyhteiskunta ja alueelliset ja paikalliset viranomaiset, jotta voidaan varmistua kyseisen maan tai alueen riittävästä omistajuudesta ja edistää kansallisille kehitysstrategioille ja etenkin köyhyyden vähentämiseen tähtääville strategioille annettavaa tukea.

2. Strategia-asiakirjoja voidaan tarkistaa kauden puolivälissä tai tarvittaessa sekä soveltaen kumppanimaiden ja -alueiden kanssa tehdyissä kumppanuus- ja yhteistyösopimuksissa määriteltyjä periaatteita ja menetelmiä.

3. Strategia-asiakirjat laaditaan asiaankuuluvia kumppanimaita tai ‑alueita varten paitsi, jos kyseessä olevaa kumppanimaata tai ‑aluetta varten on laadittu yhteinen puiteasiakirja, jossa esitetään kattava unionin strategia, myös kehityspolitiikka.

Strategia-asiakirjaa ei edellytetä seuraavissa tapauksissa:

a)      mailla on kansallinen kehitysstrategia kansallisen kehityssuunnitelman tai vastaavan kokonaisvaltaisen kehitysasiakirjan muodossa ja komissio on hyväksynyt sen perustaksi suuntaa antavalle monivuotiselle ohjelmalle ohjelman hyväksyessään;

b)      unioni ja jäsenvaltiot ovat sopineet maan tai alueen yhteisestä monivuotisesta ohjelmointiasiakirjasta;

c)      alueilla on yhteisesti sovittu strategia EU:n kanssa.

4. Strategia-asiakirjoja ei edellytetä mailta tai alueilta, jotka saavat tämän asetuksen nojalla unionin varoista määrärahoja enintään 30 miljoonaa euroa kaudella 2014–2020.

5. Suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat laaditaan kaikille maille tai alueille, jotka saavat unionin varoista alustavia määrärahoja tämän asetuksen nojalla. Lukuun ottamatta 4 kohdassa mainittuja maita ja alueita nämä asiakirjat laaditaan tässä artiklassa tarkoitettujen strategia-asiakirjojen tai vastaavien asiakirjojen perusteella.

Edellä 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettua monivuotista yhteisohjelmointiasiakirjaa voidaan tämän asetuksen tarkoitusta varten pitää suuntaa antavana monivuotisena ohjelmana, jos siinä noudatetaan tässä kohdassa vahvistettuja periaatteita ja ehtoja, mukaan luettuna määrärahojen alustava kohdentaminen, sekä 14 artiklassa säädettyjä menettelyjä.

Suuntaa antavissa monivuotisissa ohjelmissa yksilöidään unionin rahoitusta saavat ensisijaiset alat, tarkat tavoitteet, odotetut tulokset, tulosindikaattorit sekä alustava määrärahojen kokonaismäärä ja niiden jako ensisijaisille aloille. Nämä määrärahat voidaan esittää tarvittaessa vaihteluvälinä ja/tai joitakin varoja voidaan jättää kohdentamatta.

Suuntaa antavia monivuotisia ohjelmia on tarvittaessa mukautettava ottamalla huomioon niiden perustana olevien strategia-asiakirjojen puolivälitarkistus tai muu tarkistus.

Sovittujen tavoitteiden, muun muassa hyvää hallintoa, kansanvaltaa ja ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteen kunnioittamista koskevien tavoitteiden noudattamisessa ja täyttämisessä sovellettavan molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden periaatteen mukaisesti alustavia määrärahoja voidaan tarkistaa ylös- tai alaspäin varsinkin, jos on kyse erityistarpeista esimerkiksi kriisissä, kriisin jälkitilanteessa tai epävakaassa tilanteessa tai poikkeuksellisista taikka riittämättömistä tuloksista.

12 artikla

Kriisissä tai kriisin jälkitilanteessa olevia maita tai hauraita maita koskeva ohjelmointi

1. Laadittaessa ohjelmointiasiakirjoja kriisissä tai kriisin jälkitilanteessa oleville maille tai hauraille maille, kyseessä olevien maiden tai alueiden heikko asema, erityistarpeet ja olosuhteet on otettava asianmukaisesti huomioon.

Konfliktin ehkäisyyn, valtion rakentumiseen ja rauhan rakentamiseen, konfliktin jälkeiseen sovinnontekoon ja jälleenrakennustoimenpiteisiin on kiinnitettävä asianmukaista huomiota.

Kun kumppanimaat tai niiden ryhmät ovat kriisitilanteessa, kriisin jälkitilanteessa tai epävakaassa tilanteessa tai tällaisen vaikutuspiirissä, on korostettava erityisesti hätäavun, kunnostustoimien ja kehityksen yhteensovittamisen tehostamista niiden auttamiseksi siirtymässä hätätilanteesta kehitysvaiheeseen. Hauraiden tai säännöllisesti luonnononnettomuuksille alttiiden maiden ja alueiden ohjelmissa korostetaan katastrofivalmiutta ja katastrofien ehkäisyä sekä tällaisten onnettomuuksien seurausten hoitoa.

2. Yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitettua kiireellistä menettelyä voidaan käyttää esimerkiksi kriisitilanteessa, kriisin jälkitilanteessa, epävakaassa tilanteessa tai olosuhteissa, joissa kansanvalta, oikeusvaltio, ihmisoikeudet tai perusvapaudet ovat uhattuina ja jotka edellyttävät unionilta nopeita toimia, 11 artiklassa tarkoitetun asiakirjan muuttamiseksi, kun maan tai alueen yhteistyöstrategia on tilanteen vuoksi tarkistettu.

Tarkistukset voivat johtaa erityiseen ja mukautettuun strategiaan, jolla varmistetaan siirtyminen pitkän aikavälin yhteistyöhön ja kehitykseen ja edistetään humanitaaristen ja kehityspoliittisten välineiden yhteensovittamisen parantamista ja siirtymän helpottamista.

13 artikla

Temaattisia ohjelmia koskevat ohjelmointiasiakirjat

1. Temaattisia ohjelmia koskevissa suuntaa antavissa monivuotisissa ohjelmissa määritellään asianomaista aihetta koskeva unionin strategia, unionin rahoitusta saavat ensisijaiset alat, erityiset tavoitteet, odotetut tulokset, tulosindikaattorit, kansainvälinen tilanne ja tärkeimpien kumppanien toimet. Maailmanlaajuisiin aloitteisiin osallistumista varten määritellään tarvittaessa voimavarat ja toimien tärkeysjärjestys. Suuntaa antavien monivuotisten ohjelmien on oltava 11 artiklan 3 kohdassa tarkoitettujen asiakirjojen mukaisia.

2. Suuntaa antavissa monivuotisissa ohjelmissa esitetään alustava määrärahojen kokonaismäärä ja jako ensisijaisille aloille. Nämä määrärahat voidaan esittää tarvittaessa vaihteluvälinä ja/tai joitakin varoja voidaan jättää kohdentamatta. Suuntaa antavia monivuotisia ohjelmia on tarvittaessa mukautettava tehokkaaseen politiikan täytäntöönpanoon ottamalla huomioon niiden puolivälitarkistus tai muu tarkistus.

3. Komissio ja jäsenvaltiot kuulevat toisiaan sekä muita avunantajia ja kehitysalan toimijoita, kansalaisyhteiskunnan edustajat ja paikallisviranomaiset mukaan luettuina, ohjelmoinnin alkuvaiheessa edistääkseen yhteistyötoimiensa keskinäistä täydentävyyttä.

14 artikla

Strategia-asiakirjojen ja suuntaa antavien monivuotisten ohjelmien hyväksyminen

1. Komissio hyväksyy strategia-asiakirjat ja suuntaa antavat monivuotiset ohjelmat yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun tutkintamenettelyn mukaisesti. Tätä menettelyä sovelletaan myös merkittäviin tarkistuksiin, joiden vuoksi strategia tai sen ohjelmointi muuttuu huomattavasti.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitettua menettelyä ei sovelleta strategia-asiakirjojen ja suuntaa antavien monivuotisten ohjelmien vähäisiin muutoksiin, joilla tehdään teknisiä mukautuksia, kohdennetaan varoja uudelleen painopistealaa koskevien alustavien määrärahojen puitteissa tai tarkistetaan alustavan tavoitemäärärahan määrää ylös- tai alaspäin alle 20 prosentilla edellyttäen, että nämä muutokset eivät vaikuta näissä asiakirjoissa esitettyihin painopistealoihin ja tavoitteisiin. Siinä tapauksessa mukautuksista on ilmoitettava Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhden kuukauden kuluessa.

3. Asianmukaisesti perustellussa pakottavassa hätätilanteessa, joka liittyy muun muassa 12 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin olosuhteisiin, komissio voi muuttaa strategia-asiakirjoja ja suuntaa antavia monivuotisia ohjelmia yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 15 artiklan 4 kohdassa tarkoitetun kiireellisen menettelyn mukaisesti.

V OSASTO

LOPPUSÄÄNNÖKSET

15 artikla

Muun kuin tämän asetuksen perusteella tukikelpoisen kolmannen maan osallistuminen

Asianmukaisesti perustelluissa olosuhteissa ja unionin rahoituksen johdonmukaisuuden ja tuloksellisuuden varmistamiseksi tai alueellisen tai alueiden välisen yhteistyön edistämiseksi komissio voi päättää tukikelpoisuuden laajentamisesta sellaisten maiden, hallintoalueiden ja alueiden toimiin, jotka eivät muuten voisi saada rahoitusta 1 artiklan mukaisesti, kun täytäntöönpantava toimi on maailmanlaajuinen, alueellinen, alueiden välinen tai rajatylittävä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 3 kohdan soveltamista. Yhteisen täytäntöönpanoasetuksen 8 artiklan 1 kohdan säännöksistä poiketen kyseisten maiden ja alueiden luonnolliset henkilöt ja oikeushenkilöt voivat osallistua kyseisten toimien täytäntöönpanoa koskeviin menettelyihin.

16 artikla

Avun keskeyttäminen

Jos kumppanimaa ei noudata 3 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja periaatteita, unioni voi erityisen kiireellisiä tapauksia lukuun ottamatta kehottaa kumppanimaata järjestämään neuvottelut molempia osapuolia tyydyttävän ratkaisun löytämiseksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta kumppanimaiden ja -alueiden kanssa tehtyihin kumppanuus- ja yhteistyösopimuksiin ja assosiaatiosopimuksiin sisältyvien avun keskeyttämistä koskevien määräysten soveltamista. Jos neuvottelu kumppanimaan kanssa eivät johda molempia osapuolia tyydyttävään ratkaisuun tai jos neuvotteluista kieltäydytään tai tapaus on erityisen kiireellinen, neuvosto voi toteuttaa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 215 artiklan 1 kohdan mukaisesti aiheellisia toimenpiteitä, joihin voi kuulua unionin avun keskeyttäminen kokonaan tai osittain.

17 artikla

Säädösvallan siirtäminen komissiolle

Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä 18 artiklan mukaisesti tämän asetuksen liitteiden I–VII muuttamiseksi tai täydentämiseksi.

18 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Edellä 17 artiklassa tarkoitettu säädösvallan siirtäminen on voimassa tämän asetuksen voimassaolon ajan.

2. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

3. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa sen tiedoksi yhtäaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

4. Lukuun ottamatta 5 kohdassa tarkoitettuja tapauksia annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos sekä Euroopan parlamentti että neuvosto ovat ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittaneet komissiolle, että ne eivät vastusta säädöstä. Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

5. Aika, jonka kuluessa on ilmoitettava, vastustetaanko liitteiden I, II ja III mukauttamista OECD:n kehitysapukomitean päätöksiin 1 artiklan a kohdassa tarkoitetun kehitysavun vastaanottajaluettelon tarkistamiseksi, on yksi viikko.

19 artikla

Komitea

Komissiota avustaa DCI-komitea. Tämä komitea on asetuksessa (EU) N:o 182/2011 tarkoitettu komitea.

20 artikla

Rahoitusohje

1. Rahoitusohje tämän asetuksen täytäntöönpanemiseksi kaudella 2014–2020 on 23 294 700 000 euroa.

2. Kullekin 5–9 artiklassa tarkoitetuista ohjelmista kaudeksi 2014–2020 alustavasti kohdennettavat vähimmäismäärät ovat liitteessä VII. Määriä voidaan kohdentaa uudelleen ohjelmien välillä 18 artiklassa tarkoitetun delegoidun säädöksen nojalla. Globaaleja julkisia hyödykkeitä ja haasteita koskevaan ohjelmaan liittyvät määrät voidaan kohdentaa alaotsakkeiden välillä uudelleen komission päätöksellä, joka on annettava tiedoksi Euroopan parlamentille ja neuvostolle yhden kuukauden kuluessa sen hyväksymisestä.

3. Jotta voidaan edistää korkea-asteen koulutuksen kansainvälistä ulottuvuutta, ulkoisista välineistä (kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä, Euroopan naapuruuspolitiikan välineestä, liittymistä valmistelevasta tukivälineestä, kumppanuusvälineestä ja Euroopan kehitysrahastosta) osoitetaan 1 812 100 000 euron ohjeellinen määrä toimiin, jotka koskevat oppimiseen liittyvää liikkuvuutta EU:n ulkopuolisiin maihin tai maista, sekä yhteistyöhön tai poliittiseen vuoropuheluun näiden maiden viranomaisten/laitosten/organisaatioiden kanssa, kuten Yhteinen Erasmus ‑ohjelmasta annetun asetuksen 13 artiklan 2 kohdassa säädetään. Näiden varojen käyttöön sovelletaan Yhteinen Erasmus ‑ohjelmasta annetun asetuksen säännöksiä.

Rahoitus asetetaan käyttöön kahtena monivuotisena määrärahakokonaisuutena, joista ensimmäinen kattaa ensimmäiset neljä vuotta ja toinen loput kolme vuotta. Rahoitus otetaan huomioon näiden välineiden monivuotisessa ohjeellisessa ohjelmoinnissa kyseisten maiden osalta kartoitettujen tarpeiden ja prioriteettien mukaan. Määrärahoja voidaan tarkistaa merkittävien ennakoimattomien olosuhteiden tai merkittävien poliittisten muutosten mukaan EU:n ulkoisen toiminnan prioriteettien mukaisesti.

21 artikla

Euroopan ulkosuhdehallinto

Tätä asetusta sovellettaessa noudatetaan Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta annettua neuvoston päätöstä 2010/427/EU.

22 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kolmantena päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Sitä sovelletaan 1 päivästä tammikuuta 2014.

Tehty Brysselissä

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

LIITE I

KUMPPANIMAAT JA -ALUEET, JOTKA OVAT TUKIKELPOISIA 1 ARTIKLAN 1 KOHDAN a ALAKOHDAN NOJALLA

Latinalainen Amerikka

1. Argentiina

2. Bolivia

3. Brasilia

4. Chile

5. Kolumbia

6. Costa Rica

7. Kuuba

8. Ecuador

9. El Salvador

10. Guatemala

11. Honduras

12. Meksiko

13. Nicaragua

14. Panama

15. Paraguay

16. Peru

17. Uruguay

18. Venezuela

Aasia

19. Afganistan

20. Bangladesh

21. Bhutan

22. Kambodža

23. Kiina

24. Intia

25. Indonesia

26. Korean demokraattinen kansantasavalta

27. Laos

28. Malesia

29. Malediivit

30. Mongolia

31. Myanmar/Burma

32. Nepal

33. Pakistan

34. Filippiinit

35. Sri Lanka

36. Thaimaa

37. Vietnam

Keski-Aasia

38. Kazakstan

39. Kirgisian tasavalta

40. Tadžikistan

41. Turkmenistan

42. Uzbekistan

Lähi-itä

43. Iran

44. Irak

45. Jemen

Etelä-Afrikka

46. Etelä-Afrikka

LIITE II

OECD:N KEHITYSAPUKOMITEAN LUETTELO VIRALLISEN KEHITYSAVUN SAAJISTA

Sovelletaan vuosia 2011–2013 koskevassa raportoinnissa

LIITE III

KUMPPANIMAAT JA -ALUEET, JOITA KOSKEE 5 ARTIKLAN 2 KOHDAN MUKAINEN KAHDENVÄLINEN YHTEISTYÖ

Seuraaville kumppanimaille voidaan antaa tämän asetuksen 5 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua kahdenvälistä kehitysapua:

1. Bolivia

2. Kuuba

3. El Salvador

4. Guatemala

5. Honduras

6. Nicaragua

7. Paraguay

8. Afganistan

9. Bangladesh

10. Bhutan

11. Kambodža

12. Korean demokraattinen kansantasavalta

13. Laos

14. Mongolia

15. Myanmar/Burma

16. Nepal

17. Pakistan

18. Filippiinit

19. Sri Lanka

20. Vietnam

21. Kirgisian tasavalta

22. Tadžikistan

23. Turkmenistan

24. Uzbekistan

25. Irak

26. Jemen

27. Etelä-Afrikka

LIITE IV

MAANTIETEELLISTEN OHJELMIEN MUKAISET YHTEISTYÖALAT

A. YHTEISET MAANTIETEELLISTEN OHJELMIEN MUKAISET YHTEISTYÖALAT

Maantieteellisiin ohjelmiin voidaan ottaa muun muassa jäljempänä mainittuja yhteistyöaloja, joita ei pidä samaistaa sektoreihin. Painopisteiden määrittelyssä noudatetaan komission tiedonantoa Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma ja sen jälkeisiä neuvoston elinten päätelmiä.

I Ihmisoikeudet, kansanvalta ja muut hyvän hallintotavan keskeiset osatekijät

a)           Kansanvalta, ihmisoikeudet ja oikeusvaltioperiaate

b)           Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen

c)           Julkisen sektorin hallinto

d)           Veropolitiikka ja -hallinto

e)           Korruptio

f)            Kansalaisyhteiskunta ja paikallisviranomaiset

g)           Luonnonvarat

h)           Kehityksen ja turvallisuuden välinen yhteys

II Osallistava ja kestävä kasvu inhimillistä kehitystä varten

a)           Sosiaalinen suojelu, terveys, koulutus ja työllisyys

b)           Liiketoimintaympäristö, alueellinen yhdentyminen ja maailmanmarkkinat

c)           Kestävä maatalous ja energia.

III Muut kehityksen kannalta merkittävät alat

a)           Ilmastonmuutos ja ympäristö

b)           Maahanmuutto- ja turvapaikka-asiat

c)           Siirtyminen humanitaarisesta avusta ja kriisitoiminnasta pitkäkestoiseen kehitysyhteistyöhön.

B ALUEKOHTAISET ERITYISET YHTEISTYÖALAT

Euroopan unionin avulla tuetaan toimia ja alakohtaisia vuoropuheluja, jotka ovat 5 artiklan sekä tämän asetuksen yleisen tarkoituksen, soveltamisalan, tavoitteen ja yleisten periaatteiden mukaisia. Jäljempänä kuvattuja aloja harkitaan asianmukaisesti ottaen huomioon yhdessä hyväksytyt strategiat, kumppanuus, yhteistyö sekä kauppasopimukset. Painopisteiden määrittelyssä noudatetaan komission tiedonantoa EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma ja sen jälkeisiä neuvoston päätelmiä.

Latinalainen Amerikka

a)           sosiaalinen yhteenkuuluvuus, erityisesti sosiaalinen osallistaminen, ihmisarvoinen työ, tasapuolisuus, sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusmahdollisuuksien edistäminen;

b)           hallinnon kehittäminen sekä poliittisten uudistusten tukeminen, aloina erityisesti sosiaalipolitiikka, julkisen talouden ja verotuksen hallinnointi, turvallisuus (mukaan lukien huumausaineiden, rikollisuuden ja korruption torjunta), hyvän hallintotavan ja julkisten instituutioiden vahvistaminen (mm. innovatiivisten teknisen yhteistyön välineiden kuten TAIEX:n ja kummitoiminnan avulla), ihmisoikeudet mukaan lukien alkuperäiskansojen ja afrikkalaistaustaisten oikeudet, syrjinnän torjunta sekä huumausaineiden tuotannon, käytön ja kaupan torjunta;

c)           tuki erilaisille alueellisille yhdentymisprosesseille sekä infrastruktuuriverkkojen välisten yhteyksien luomiselle niin, että varmistetaan toimenpiteiden täydentävyys suhteessa Euroopan investointipankin (EIP) ja muiden elinten tukemiin toimiin;

d)           turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys;

e)           tuki koulutuspoliittisille toimille ja Latinalaisen Amerikan yhteisen korkeakoulutusalueen luomiselle;

f)            taloudellisen haavoittuvuuden vähentäminen ja tuki rakennemuutokselle sen avulla, että luodaan vahvoja kumppanuuksia kaupan, investointien, taitotiedon, tutkimuksen, innovoinnin ja teknologian saralla, sekä kestävän ja osallistavan kasvun edistäminen joka suhteessa, erityiskysymyksinä muuttovirtojen aiheuttamat haasteet, elintarviketurva (mukaan luettuna kestävä maa- ja kalatalous), ilmastonmuutos, kestävä energiapolitiikka sekä biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden suojelu ja parantaminen, mukaan lukien vesi ja metsät, sekä tuottavat investoinnit uusien ja parempien työpaikkojen luomiseksi vihreään talouteen;

g)           asianmukaisten jatkotoimien varmistaminen katastrofin tai kriisin jälkeisten lyhytkestoisten hätäaputoimien jälkeen, joiden täytäntöönpano kuuluu muille rahoitusvälineille.

Aasia

a)           sosiaalinen yhteenkuuluvuus, erityisesti sosiaalinen osallistaminen, ihmisarvoinen työ, tasapuolisuus sekä sukupuolten tasa-arvo;

b)           osallistavien kumppanuuksien perustaminen kauppaan, investointeihin, apuun, muuttoliikkeeseen, tutkimukseen, innovointiin ja teknologiaan liittyen;

c)           legitiimien, tehokkaiden ja vastuullisten julkisten laitosten ja elinten rakentaminen ja vahvistaminen edistämällä institutionaalisia uudistuksia (jotka liittyvät muun muassa hyvään hallintoon, korruption torjuntaan, julkisten varojen käyttöön, verotukseen ja julkishallinnon uudistamiseen) sekä lainsäädännöllisiä, hallinnollisia ja sääntelyn uudistuksia kansainvälisten normien mukaisesti, erityisesti hauraissa valtioissa ja maissa, jotka ovat kriisitilanteessa tai kriisin jälkeisessä tilanteessa;

d)           tuki aktiiviselle ja järjestäytyneelle kansalaisyhteiskunnalle kehityksen edistäjänä sekä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille;

e)           tuki toimille, joilla pyritään hillitsemään ilmastonmuutosta tai sopeutumaan siihen tai joilla edistetään kestävää kulutusta ja tuotantoa sekä investointeja puhtaampaan teknologiaan, kestäviin energiamuotoihin, liikenteeseen, kestävään maa- ja kalatalouteen, biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden suojelemiseen ja parantamiseen, mukaan lukien vesi ja metsät, sekä ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseen vihreässä taloudessa;

f)            kannustaminen alueellisen yhdentymisen ja yhteistyön kehittämiseen tuloskeskeisellä tavalla tukemalla erilaisia alueellisia yhdentymis- ja vuoropuheluprosesseja;

g)           tuki terveysriskien ehkäisemiselle ja niihin reagoimiselle, mukaan lukien riskit, joita syntyy eläinten, ihmisten ja niiden eri ympäristöjen yhtymäkohdissa;

h)           turvallisuuden ja kehityksen välisen yhteyden huomioiminen ja siihen liittyvät toimet korruption ja järjestäytyneen rikollisuuden, huumausaineiden tuotannon, käytön ja kaupan sekä muun laittoman kaupan torjumiseksi ja rajavalvonnan sekä valtioiden rajat ylittävän yhteistyön parantamiseksi.

i)            tuki katastrofeihin varautumiselle ja niistä toipumista edistävälle pitkän aikavälin toiminnalle mukaan lukien elintarvike- ja ravitsemusturva sekä apu kotiseudultaan lähtemään joutuneille henkilöille.

Keski-Aasia

Vuonna 2007 hyväksytyssä, uutta kumppanuutta Keski-Aasian kanssa koskevassa EU:n strategiassa määritettyjen yhteisten tavoitteiden mukaisesti:

a)           tuki perustuslaillisille uudistuksille sekä lakien, asetusten ja hallinnon lähentämiselle unioniin mukaan lukien demokratiakehityksen jatkaminen sekä järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan, oikeusvaltion sekä hyvän hallintotavan ja verotuksen edistäminen sekä valtiollisten laitosten ja elinten kuten vaaleista vastaavien elinten ja parlamenttien vahvistaminen, julkisen hallinnon ja varainkäytön uudistaminen.

b)           osallistavan ja kestävän talouskasvun edistäminen niin, että puututaan sosiaaliseen ja alueelliseen eriarvoisuuteen, sekä tuki sellaisille politiikan aloille kuin koulutus, tutkimus, innovointi ja teknologia, terveys, ihmisarvoinen työ, kestävä energia, maatalous ja maaseudun kehittäminen, pk-yrityksien tukitoimet, samalla kun luodaan kannustimia markkinatalouden, kaupan ja investointien kehitykselle, mukaan lukien sääntely-ympäristöä koskevat uudistukset ja tuki WTO:hon liittymiselle;

c)           tuki tehokkaalle rajavalvonnalle ja rajatylittävälle yhteistyölle, jolla edistetään kestävää taloudellista, sosiaalista ja ympäristön kehitystä raja-alueilla; turvallisuuden ja kehityksen väliseen yhteyteen liittyen toimet järjestäytyneen rikollisuuden ja kaikkien laittoman kaupan muotojen torjumiseksi, mukaan lukien huumausaineiden tuotannon ja käytön sekä sen kielteisten vaikutusten kuten HIV:n/aidsin torjunta.

d)           kahdenvälisen ja alueellisen yhteistyön, vuoropuhelun ja yhdentymisen edistäminen – myös niiden maiden kanssa, jotka osallistuvat Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineeseen ja muihin poliittisia uudistuksia tukeviin unionin välineisiin – mihin voidaan käyttää julkisen sektorin valmiuksien parantamista, instituutioiden kehittämistä, teknistä apua (esimerkiksi TAIEX), tiedonvaihtoa ja kummitoimintaa, sekä keskeisiä investointeja sopivien mekanismien avulla, jotta EU:n rahoitusta voidaan kohdistaa koulutus-, ympäristö- ja energiasektoreille, vesi- ja jätevesihuoltoon, vähäpäästöisen teknologian kehittämiseen sekä ilmastonmuutokseen sopeutumisen valmiuksien parantamiseen, kansainvälisten energiatoimitusten ja kuljetusten varmuuden ja turvallisuuden kehittämiseen, sekä verkkojen, verkkojen välisten yhteyksien ja verkko-operaattoreiden tukemiseen, missä voidaan hyödyntää myös EIP:n tukemia toimia.

Lähi-itä

a)           toiminta hallintoon (verotus mukaan luettuna), ihmisoikeuksiin ja poliittiseen yhdenvertaisuuteen liittyvissä kysymyksissä erityisesti hauraissa valtioissa, jotta voidaan tukea legitiimien, tehokkaiden ja vastuullisten julkisten instituutioiden rakentamista sekä aktiivisen ja järjestäytyneen kansalaisyhteiskunnan kehittymistä;

b)           sosiaalisen yhteenkuuluvuuden ja erityisesti sosiaalisen osallisuuden, ihmisarvoisen työn, tasapuolisuuden sekä sukupuolten tasa-arvon edistäminen;

c)           tuki kestäville talouden uudistuksille ja monipuolistamiselle, markkinatalouden kehittäminen, tuottavat ja kestävät investoinnit keskeisille sektoreille (kuten energiasektorille, uudistuvat energialähteet mukaan lukien), julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet ja kumppanimaiden yhdentyminen WTO:hon;

d)           alueellisen yhteistyön, vuoropuhelun ja yhdentymisen edistäminen (mukaan lukien niiden maiden kanssa, jotka kuuluvat muiden Euroopan unionin välineiden kuten Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineen soveltamisalaan, samoin kuin kumppanuusvälineen kattamien Persianlahden maiden kanssa) muun muassa tukemalla alueen sisäisiä yhdentymispyrkimyksiä; kyseeseen tulevia aihealueita ovat esimerkiksi talous, energia, vesi, liikenne ja pakolaisuus;

e)           tämän välineen puitteissa käytettävien varojen täydentäminen sovittamalla toimet muiden EU:n välineiden toimintaan ja rahoitukseen, jotka voivat keskittyä laajempaan alueelliseen yhdentymiseen, sekä EU:n etujen edistäminen esimerkiksi talouteen, energiaan, tutkimukseen, innovointiin ja teknologiaan liittyvissä kysymyksissä sekä huumausaineiden tuotannon, käytön ja kaupan torjunnassa, missä viitekehyksenä on turvallisuuden ja kehityksen välinen yhteys, sekä muuttoliikkeen hallinta ja kotiseudultaan lähtemään joutuneiden henkilöiden ja pakolaisten auttaminen, missä viitekehyksenä on kehityksen ja muuttoliikkeen välinen yhteys.

Etelä-Afrikka

a)           tuki demokraattisen yhteiskunnan, hyvän hallinnon ja oikeusvaltion lujittamiselle sekä alueellisen ja mantereen laajuisen vakauttamisen ja yhdentymisen edistäminen;

b)           tuki sopeutumistoimille useiden eri vapaakauppa-alueiden syntymisen vuoksi;

c)           ihmisarvoisen työn edistäminen ja köyhyyden, eriarvoisuuden ja syrjäytymisen torjunta muun muassa huolehtimalla aiemmin huonossa asemassa olleiden yhteisöjen perustarpeista;

d)           taloudellisen haavoittuvuuden korjaaminen ja rakennemuutoksen toteuttaminen niin, että painopisteinä ovat ihmisarvoinen työ kestävän ja osallistavan talouskasvun avulla, vähähiilinen vihreä talous ja joka suhteessa kestävä kehitys (myös kestävä maa- ja kalatalous) sekä biodiversiteetin ja ekosysteemipalvelujen parantaminen;

e)           puuttuminen seksuaalisiin ja sukupuoleen liittyviin väkivalta- ja terveysongelmiin, mukaan lukien HIV/aids ja sen yhteiskunnalliset vaikutukset.

LIITE V

TEMAATTISTEN OHJELMIEN TOIMINTA-ALAT

A. GLOBAALEJA JULKISHYÖDYKKEITÄ JA HAASTEITA KOSKEVA OHJELMA

Globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan ohjelman tarkoituksena on 6 artiklassa esitettyjen ehtojen mukaisesti vahvistaa yhteistyötä, tietojen ja kokemusten vaihtoa ja kumppanimaiden valmiuksia. Ohjelma voidaan laatia muun muassa seuraavista yhteistyöaloista, ja niiden välillä taataan mahdollisimman suuri synergia niiden välisen vahvan yhteyden perusteella.

Ympäristö ja ilmastonmuutos

a)           edistetään Eurooppa 2020 ‑strategian kansainvälistä ympäristö- ja ilmastoulottuvuutta,

b)           avustetaan kehitysmaita luonnonvarojen kestävään käyttöön ja ympäristön kestävyyteen liittyvien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi,

c)           edistetään unionin aloitteiden ja kansainvälisesti ja alueellisesti sovittujen ja/tai luonteeltaan rajatylittävien sitoumusten täytäntöönpanoa erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvillä aloilla edistämällä ilmastonmuutoksen kestäviä strategioita ja etenkin sopeutumisstrategioita, joista on hyötyä myös luonnon monimuotoisuudelle, luonnon monimuotoisuutta ja ekosysteemipalveluja, metsiä, mukaan luettuna FLEGT, aavikoitumisen torjuntaa, yhdennettyä vesivarojen hallintaa, luonnonvarojen hallintaa, moitteetonta kemikaalien hallintaa ja jätehuoltoa, resurssitehokkuutta ja vihreää taloutta,

c)           edistetään ilmastonmuutos- ja ympäristötavoitteiden yhdentämisen ja valtavirtaistamisen lisäämistä EU:n avustusyhteistyössä tukemalla metodologiaan ja tutkimukseen liittyvää työtä, muun muassa valvonta-, raportointi- ja tarkastusmekanismeja, ekosysteemikartoitusta, arviointia ja seurantaa, ympäristöasiantuntemuksen lisäämistä ja innovatiivisten toimien ja politiikan johdonmukaisuuden edistämistä,

d)           lujitetaan ympäristöhallintoa ja tuetaan kansainvälisen politiikan kehittämistä muun muassa pyrkimällä johdonmukaistamaan kestävän kehityksen kansainvälisen hallinnon ympäristöpilaria ja muita pilareita, avustamalla alueellista ja kansainvälistä ympäristövalvontaa ja -arviointia ja edistämällä monenvälisten ympäristösopimusten tehokasta noudattamista ja täytäntöönpanotoimenpiteitä.

Kestävä energia

a)           edistetään turvallisten, kohtuuhintaisten, puhtaiden ja kestävien energiapalvelujen saatavuutta köyhyyden poistamisen ja osallistavan kasvun tärkeimpänä tekijänä ja korostetaan siinä erityisesti paikallisten energialähteiden käyttöä,

b)           edistetään uusiutuvien energiateknologioiden laajempaa käyttöä, energiatehokkuutta ja edistetään vähäpäästöisiä kehitysstrategioita,

c)           edistetään energiavarmuutta esimerkiksi monipuolistamalla energian lähteitä ja reittejä, käsittelemällä hintojen epävakautta koskevia kysymyksiä ja mahdollisuuksia päästöjen vähentämiseen, parantamalla markkinoita ja edistämällä energian kuljetusyhteyksiä ja kauppaa.

Inhimillinen kehitys

a)           Kasvu, työpaikat ja yksityisen sektorin osallistuminen

Edistetään toimia, joilla pyritään luomaan enemmän ja parempia työpaikkoja, esimerkiksi aloilla, joilla kehitetään mikroyritysten, pienten ja keskisuurten yritysten kilpailukykyä ja häiriöiden sietokykyä, autetaan kehitysmaita osallistumaan monenväliseen kauppajärjestelmään, kehitetään yksityistä sektoria ja parannetaan yritysympäristöä, tuetaan teollisuuden innovaatioiden ja teknologiapolitiikkojen sekä kauppapolitiikkojen ja ‑sopimusten määrittelemistä ja täytäntöönpanoa, tuetaan alueellisia yhdentymisponnistuksia, edistetään investointisuhteita EU:n ja kumppanimaiden ja ‑alueiden välillä ja tuetaan yksityisiä ja julkisia investointeja ja yhteistyötä innovatiivisten rahoitusvälineiden avulla. Edistetään vihreää taloutta, resurssitehokkuutta ja kestäviä kulutus- ja tuotantoprosesseja. Edistetään sähköisen viestinnän käyttöä kasvun tukemiseksi kaikilla aloilla, jotta digitaalinen kuilu voitaisiin kuroa umpeen ja alalle saataisiin asianmukainen toimintapoliittinen ja sääntelykehys, ja edistetään välttämättömän infrastruktuurin kehittämistä ja tietotekniikkaan perustuvien palveluiden ja sovellusten käyttöä.

b)           Työllisyys, osaaminen, sosiaalinen suojelu ja sosiaalinen osallisuus

(i) Tuetaan korkeatasoista tuottavaa ja ihmisarvoista työllisyyttä erityisesti tukemalla asianmukaisia työllisyystoimia ja ‑strategioita, työmarkkinoiden tarpeiden ja tulevaisuudennäkyminen kannalta hyödyllistä työllistävää ammattikoulutusta, työskentelyoloja epävirallinen talous mukaan luettuna, ihmisarvoisen työn edistämistä lapsityövoiman torjunta mukaan luettuna, työmarkkinaosapuolten vuoropuhelua sekä työvoiman liikkumisen helpottamista ja samalla siirtolaisten oikeuksien kunnioittamista,

(ii)lujitetaan sosiaalista yhteenkuuluvuutta erityisesti luomalla/vahvistamalla kestäviä sosiaalisen suojelun järjestelmiä, mukaan luettuna niihin liittyvä verouudistus,

(iii) vahvistetaan sosiaalista osallisuutta tekemällä yhteistyötä peruspalvelujen saatavuudessa, työpaikkojen luomisessa kaikille, erityisryhmien, erityisesti nuorten, vammaisten, naisten ja vähemmistöryhmien, mahdollisuuksien lisäämisessä ja oikeuksien kunnioittamisessa, jotta koko väestö voi osallistua vaurauden ja kulttuurisen monimuotoisuuden luomiseen ja hyötyä siitä.

c)           Sukupuolten tasa-arvo ja naisten vaikutusmahdollisuuksien lisääminen:

(i) Tuetaan maakohtaisia ohjelmia, joissa edistetään naisten taloudellisten ja yhteiskunnallisten vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä ja osallistumista politiikkaan,

(ii) tuetaan kansallisia, alueellisia ja maailmanlaajuisia aloitteita, joilla edistetään tämän kysymyksen liittämistä avun tuloksellisuutta koskevaan ohjelmaan.

d)           Terveys

(i) Parannetaan kehitysmaiden ihmisten terveyttä ja hyvinvointia lisäämällä laadukkaiden julkisten terveydenhoitopalvelujen saatavuutta ja niiden yhdenvertaista tarjontaa ja erityisesti:

(ii) tuetaan ja muotoillaan poliittinen ohjelma maailmanlaajuisista aloitteista, jotka hyödyttävät suoraan kumppanimaita, otetaan huomioon tulospainotteisuus, avun tuloksellisuus ja vaikutukset terveydenhuoltojärjestelmiin, muun muassa tukemalla kumppanimaiden aiempaa aktiivisempaa osallistumista näihin aloitteisiin;

(iii) tuetaan erityisaloitteita erityisesti alueellisella ja maailmanlaajuisella tasolla, millä vahvistetaan terveydenhuoltojärjestelmiä ja autetaan maita kehittämään ja panemaan täytäntöön moitteettomat ja näyttöihin perustuvat kansalliset terveyspolitiikat, ja ensisijaisilla aloilla (esim. äitiysterveys ja seksuaali- ja lisääntymisterveys ja ‑oikeudet, perhesuunnittelun saatavuus; globaalit julkishyödykkeet ja maailmanlaajuisten terveysuhkien torjuminen).

e)           Koulutus, tiedot ja taidot

(i) Tuetaan koulutuksen osalta kansainvälisesti sovittujen tavoitteiden saavuttamista maailmanlaajuisilla aloitteilla ja kumppanuuksilla ja korostetaan erityisesti kestävää ja osallistavaa kehitystä koskevien tietojen, taitojen ja arvojen edistämistä,

(ii) edistetään kokemusten, hyvien käytäntöjen ja innovaatioiden vaihtoa koulutusjärjestelmien kehittämistä koskevan tasapainoisen lähestymistavan perusteella,

(iii) parannetaan koulutuksen laatua ja yhdenvertaista saatavuutta, erityisesti heikossa asemassa oleville ryhmille, naisille ja tytöille, ja maissa, jotka ovat kauimpana maailmanlaajuisten tavoitteiden saavuttamisesta.

Elintarviketurva

Ohjelmalla vahvistetaan yhteistyötä, tietojen ja kokemusten vaihtoa ja kumppanimaiden valmiuksia elintarviketurvan neljän pilarin osalta, jotka ovat elintarvikkeiden tuotanto, elintarvikkeiden saatavuus (muun muassa markkinat, turvaverkot ja sukupuolten huomioon ottaminen), elintarvikkeiden käyttö (sosiaaliset seikat huomioon ottavat ravitsemukselliset toimet) ja vakaus. Ensisijaisia ovat seuraavat neljä ulottuvuutta: pienviljely, hallinto, alueellinen yhdentyminen ja avustusmekanismit heikossa asemassa olevia väestönosia varten.

a)           Edistetään kestävän pienviljelyn kehittämistä huolehtimalla taloutta tukevassa ympäristössä siitä, että on luotettavasti saatavilla ekosysteemin huomioon ottavaa, vähähiilistä ja ilmastonmuutoksen kestävää teknologiaa (mukaan luettuna tieto- ja viestintätekniikka), ja käyttämällä apuna laajentamiseen liittyviä ja teknisiä palveluja, maaseudun kehittämisohjelmia, tuotannollisia investointitoimenpiteitä, maan ja luonnonvarojen hallintaa, geneettisen monimuotoisuuden suojelua.

b)           Tuetaan asiaan liittyvien alojen ympäristön ja yhteiskunnan kannalta tiedostavaa politiikkaa ja hallintoa, julkisten ja muiden kuin julkisten toimijoiden asemaa sen sääntelyssä ja julkishyödykkeiden käytössä, sen organisatorisissa valmiuksissa, ammattijärjestöissä ja laitoksissa.

c)           Vahvistetaan elintarvike- ja ravitsemusturvaa asiaankuuluvilla toimilla, kuten biodiversiteetin ja ekosysteemipalveluiden suojelulla, ilmastonmuutokseen mukautumisen strategioilla, tiedotusjärjestelmillä, kriisien ehkäisyllä ja hallinnalla ja heikossa asemassa oleville väestönosille osoitetuilla ravitsemusstrategioilla.

d)           Edistetään turvallisia ja kestäviä käytäntöjä koko elintarvikkeiden ja rehun jakeluketjussa.

Muuttoliike ja turvapaikka-asiat

a)           Edistetään muuttoliikkeen hallintaa kaikilla tasoilla.

b)           Taataan muuttovirtojen kaikkien ulottuvuuksien aiempaa parempi hallinta.

c)           Hyödynnetään mahdollisimman paljon ihmisten alueellisen ja maailmanlaajuisen liikkuvuuden lisääntymisen kehitysvaikutusta ja edistetään ja suojellaan samalla muuttajien oikeuksia tukemalla moitteettomien alueellisten ja kansallisten muuttoliike- ja turvapaikkapolitiikkojen laatimista ja täytäntöönpanoa ja yhdentämällä muuttoliikeulottuvuus muihin alueellisiin ja kansallisiin toimiin.

d)           Lisätään yleistä tietoa muuttoliikkeen ja kehityksen välisestä yhteydestä, muun muassa hallituksen toimien yhteiskunnallisista ja taloudellisista seurauksista riippumatta siitä, toteutetaanko niitä muuttoliike-/turvapaikka-asioissa vai muilla aloilla.

B. KANSALAISYHTEISKUNTAA EDUSTAVIA JÄRJESTÖJÄ JA PAIKALLISVIRANOMAISIA KOSKEVA OHJELMA

EU:n kansanvallalle, ihmisoikeuksille ja hyvälle hallinnolle vahvistaman tuen mukaisesti kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskevalla ohjelmalla vahvistetaan yhteistyötä, tietojen ja kokemusten vaihtoa ja kumppanimaiden kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja paikallisviranomaisten valmiuksia kansainvälisten sovittujen kehitystavoitteiden tukemiseksi.

Ohjelmassa edistetään 6 artiklassa esitettyjen ehtojen mukaisesti

a)           osallistavaa ja vaikutusmahdollisuuksia tarjoavaa yhteiskuntaa kumppanimaissa vahvistamalla kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia ja heikoimmassa asemassa oleville ihmisille toimitettavia peruspalveluja,

b)           EU:n kansalaisten tietoisuutta kehityskysymyksistä ja unionin jäsenvaltioiden, mahdollisten ehdokasvaltioiden ja ehdokasvaltioiden kansalaisten aktiivisen tuen hakua köyhyyden vähentämisen ja kestävän kehityksen strategioille kumppanimaissa,

c)           Euroopan ja etelän maiden kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten verkostojen valmiuksien lisäämistä merkityksellisen ja jatkuvan poliittisen vuoropuhelun takaamiseksi kehityksen alalla.

Tästä ohjelmasta tuettuja toimia ovat seuraavat:

a)           kumppanimaissa toteutettavat toimet, joilla tuetaan syrjäytyneitä ja muita heikommassa asemassa olevia ryhmiä vähiten kehittyneissä maissa tarjoamalla kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja paikallisviranomaisten kautta toimitettavia peruspalveluja,

b)           asianomaisten toimijoiden valmiuksien kehittäminen kansallisen ohjelman puitteissa annetun tuen lisäksi toimilla, joilla pyritään

(i) vahvistamaan kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen valmiuksia osallistua tehokkaasti kehitysprosessiin,

(ii) helpotetaan kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen, valtion ja muiden kehitysalan toimijoiden välistä vuorovaikutusta kehityksen puitteissa,

(iii) vahvistetaan paikallisviranomaisten valmiuksia osallistua tehokkaasti kehitysprosessiin tunnustamalla niiden erityinen asema ja ominaisuudet;

c)           yleisen kehitysasioiden tuntemuksen lisääminen ja niihin liittyvän virallisen ja epävirallisen koulutuksen edistäminen unionissa, ehdokasvaltioissa ja mahdollisissa ehdokasvaltioissa, jotta vakiinnutetaan kehityspolitiikan asema eurooppalaisissa yhteiskunnissa, haetaan kansalaisten suurempaa tukea toimille köyhyyden torjumiseksi ja oikeudenmukaisemmille suhteille teollisuus- ja kehitysmaiden välillä, lisätään kehitysmaihin ja niiden kansoihin liittyvien kysymysten ja ongelmien tuntemusta yhteisössä sekä edistetään globalisaation sosiaalista ulottuvuutta;

d)           kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten verkostojen yhteensovittaminen, valmiuksien kehittäminen ja institutionaalinen vahvistaminen niiden organisaatioiden sisällä sekä erityyppisten, eurooppalaiseen julkiseen kehityskeskusteluun aktiivisesti osallistuvien sidosryhmien välillä, sekä kansalaisyhteiskuntaa edustavien järjestöjen ja paikallisviranomaisten ja kattojärjestöjen eteläisten verkostojen yhteensovittaminen, valmiuksien kehittäminen ja institutionaalinen vahvistaminen.

Kansalaisyhteiskuntaa edustavat järjestöt ovat valtiosta riippumattomia, voittoa tavoittelemattomia toimijoita, jotka toimivat riippumattomasti ja vastuullisesti. Niitä ovat muun muassa kansalaisjärjestöt, alkuperäiskansoja edustavat järjestöt, kansallisia ja/tai etnisiä vähemmistöjä edustavat järjestöt, paikalliset elinkeinonharjoittajien järjestöt ja kansalaisryhmät, osuuskunnat, työnantajajärjestöt ja ammattiliitot (työmarkkinakumppanit), taloudellisia ja yhteiskunnallisia etuja edustavat järjestöt, korruptiota ja petoksia torjuvat ja hyvää hallintoa edistävät järjestöt, kansalaisoikeusjärjestöt ja syrjintää torjuvat järjestöt, paikallisjärjestöt (myös verkostot), jotka osallistuvat hajautettuun alueelliseen yhteistyöhön ja yhdentymiseen, kuluttajajärjestöt, nais- ja nuorisojärjestöt, ympäristöjärjestöt, opetus-, kulttuuri-, tutkimus- ja tiedealan organisaatiot, yliopistot, kirkot ja uskonnolliset yhdistykset ja yhteisöt, tiedotusvälineet ja kaikki valtiosta riippumattomat yhdistykset ja riippumattomat säätiöt, mukaan luettuna riippumattomat poliittiset säätiöt, jotka todennäköisesti edistävät tämän asetuksen tavoitteiden toteuttamista.

Paikallisviranomaiset kattavat monia eri tasoja ja hallinnon haaroja valtion sisällä, esimerkiksi kunnat, yhteisöt, alueet, maakunnat, provinssit ja läänit.

***

LIITE VI

YLEISAFRIKKALAISEN OHJELMAN TOIMINTA-ALAT

Yleisafrikkalaisesta ohjelmasta tuetaan yhteisen EU–Afrikka‑strategian tavoitteita ja yleisiä periaatteita erityisesti seuraavasti:

a)           annetaan tukea yhteisessä EU–Afrikka‑strategiassa ja sitä seuraavissa toimintasuunnitelmissa sovituille tavoitteille, aloitteille ja toimille, jotka kattavat muun muassa seuraavat alat: rauha ja turvallisuus, demokraattinen hallinto ja ihmisoikeudet, kauppa, alueellinen yhdentyminen ja infrastruktuuri (mukaan luettuna liikenne), vuosituhannen kehitystavoitteet, energia, ilmastonmuutos ja ympäristö, muuttoliike, liikkuvuus ja työllisyys, tiede, tietoyhteiskunta ja avaruus sekä sen monialaiset kysymykset,

b)           annetaan tukea muille asiaa koskeville aloitteille ja toimille, joista on sovittu yhteisen strategian nojalla laadittujen työskentelyjärjestelyjen avulla,

c)           sovelletaan periaatetta, jonka mukaan Afrikka otetaan huomioon yhtenä kokonaisuutena, ja edistetään johdonmukaisuutta alueellisten ja maanosan laajuisten tasojen välillä ja keskitytään erityisesti alueiden välisiin, maanosan laajuisiin tai maailmanlaajuisiin toimiin ja tuetaan yhteisiä EU–Afrikka‑aloitteita maailmanlaajuisesti.

LIITE VII

ALUSTAVAT MÄÄRÄRAHAT AJANJAKSOKSI 2014–2020

(MILJOONAA EUROA)

Maantieteelliset ohjelmat     13 991,5

Globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevan temaattinen ohjelma           6 303,2

josta:

– Ympäristö ja ilmastonmuutos – Kestävä energia – Inhimillinen kehitys – Elintarviketurva ja kestävä maatalous – Muuttoliike- ja turvapaikka-asiat || 31,8 %[28] 12,7 % 20,0 % 28,4 % 7,1 %

Ennen OECD:n menetelmään perustuvien tunnusmerkkien (Rion tunnusmerkit) käyttöä vähintään 50 prosenttia varoista käytetään ilmastotoimiin ja ympäristöön liittyviin tavoitteisiin.

Kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskevan temaattinen ohjelma    2 000 €

Yleisafrikkalainen ohjelma    1 000€

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1.           PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA

              1.1.    Ehdotuksen/aloitteen nimi

              1.2.    Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

              1.3.    Ehdotuksen/aloitteen luonne

              1.4.    Tavoitteet

              1.5.    Ehdotuksen/aloitteen perustelut

              1.6.    Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

              1.7.    Hallinnointitapa (hallinnointitavat)

2.           HALLINNOINTI

              2.1.    Seuranta- ja raportointisäännöt

              2.2.    Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä

              2.3.    Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

3.           EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET

              3.1.    Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

              3.2.    Arvioidut vaikutukset menoihin

              3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

              3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

              3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin

              3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

              3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

              3.3.    Arvioidut vaikutukset tuloihin

SÄÄDÖSEHDOTUKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta

1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)[29][30]

Nimike 19: Ulkosuhteet

19 02: Yhteistyö siirtolaisuus- ja turvapaikkakysymyksissä

19 09: Suhteet Latinalaiseen Amerikkaan

19 10: Suhteet Aasiaan, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään (Irak, Iran, Jemen)

Nimike 21: Kehitysyhteistyö ja suhteet AKT-valtioihin

21 02: Elintarviketurva

21 03: Valtiosta riippumattomat kehitysyhteistyöalan toimijat

21 04: Ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito, energia mukaan luettuna

21 05: Inhimillinen ja sosiaalinen kehitys

1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne

x Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen

¨ Ehdotus/aloite liittyy uuteen toimeen, joka perustuu pilottihankkeeseen tai valmistelutoimeen[31]

¨ Ehdotus/aloite liittyy käynnissä olevan toimen jatkamiseen

¨ Ehdotus/aloite liittyy toimeen, joka on suunnattu uudelleen

1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite (monivuotiset strategiset tavoitteet), jonka (joiden) saavuttamista ehdotus/aloite tukee

Tämän asetuksen tarkoituksena on edistää kestävää ja osallistavaa kehitystä kumppanimaissa ja ‑alueilla, ja sen ensisijaisena tavoitteena on köyhyyden poistaminen ja oikeusvaltioperiaatteen, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistäminen SEU-sopimuksen mukaisesti Latinalaisessa Amerikassa, Afrikassa ja Aasiassa ja yhdenmukaisuuden varmistaminen EU:n kehitysyhteistyöpolitiikasta annetun komission tiedonannon ”EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen lisääminen: muutossuunnitelma” kanssa.

1.4.2. Erityistavoite (erityistavoitteet) sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Tällä asetuksessa määritellään olennaiset osat ja perusta EU:n toiminnalle. Asetuksen tavoitteiden muuntaminen eri ohjelmissa (maantieteelliset ohjelmat, globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskeva temaattinen ohjelma, kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskeva temaattinen ohjelma ja yleisafrikkalainen ohjelma) erityistavoitteiksi määritetään monivuotisessa ohjelmoinnissa ja vuotuisissa toimintaohjelmissa, joissa eritellään yksityiskohtaisesti EU:n toteuttamat toimet, mukaan luettuna kyseessä olevien toimien odotetut tulokset ja vaikutus. Tällöin vahvistetaan erityistavoitteet, joissa otetaan huomioon kyseisen toimen erityispiirteet.

Vuosituhannen kehitystavoitteet tai ne vuoden 2015 jälkeen korvaavat kansainvälisesti sovitut köyhyyden lievittämistä koskevat tavoitteet tarjoavat vakiintuneet tulosindikaattorit:

Nro 1: Tavoite 1: Köyhyyden ja nälän poistaminen

– Puolitetaan alle dollarilla päivässä elävien määrä

– Saadaan jokaiselle täysiaikainen, tuottava ja ihmisarvoinen työ, myös naisille ja nuorille

– Puolitetaan nälkäänäkevien määrä

Nro 2: Tavoite 2: Peruskoulutusmahdollisuudet kaikille

Taataan, että lapsilla (sekä tytöillä että pojilla) on kaikkialla mahdollisuus suorittaa koko peruskoulutus.

Nro 3: Tavoite 3: Sukupuolten tasa-arvo

Poistetaan sukupuolten välinen eriarvoisuus koulutuksen ensimmäisellä ja toisella asteella sekä kaikilla koulutustasoilla

Nro 4: Tavoite 4: Lasten terveys

Vähennetään alle 5-vuotiaiden kuolleisuutta kahdella kolmanneksella.

Nro v: Tavoite 4: Äitiysterveys

– Vähennetään äitiyskuolleisuutta kolmella neljänneksellä

– Ulotetaan lisääntymisterveydenhuolto kaikkien saataville vuoteen 2015 mennessä

Nro 6: Tavoite 6: HIV:n/aidsin, malarian ja muiden tautien torjunta

– Pysäytetään HIV:n/aidsin leviäminen ja käännetään se laskuun

– Ulotetaan HIV/aids-hoidot kaikkien tarvitsevien saataville

– Pysäytetään malarian ja muiden merkittävien tautien leviäminen ja käännetään se laskuun

Nro 7: Tavoite 7: Ympäristön kestävyys

– Sisällytetään kestävän kehityksen periaatteet maiden kansallisiin politiikkoihin ja ohjelmiin ja pysäytetään luonnonvarojen hupeneminen

– Vähennetään luonnon monimuotoisuuden köyhtymistä huomattavasti

– Puolitetaan veden ja perussanitaation puutteessa elävien määrä

– Parannetaan vähintään sadan miljoonan slummiasukkaan elämää merkittävästi vuoteen 2020 mennessä

Nro 8: Tavoite 8: Globaali kumppanuus kehitykselle

– Kehitetään edelleen avointa, sääntöihin perustuvaa, ennakoitavaa ja syrjimätöntä kauppa- ja rahoitusjärjestelmää

– Vastataan vähiten kehittyneiden maiden ja sisämaassa ja pienillä saarilla sijaitsevien kehitysmaiden erityistarpeisiin

– Kevennetään kehitysmaiden velkataakkaa kattavasti

– Turvataan kohtuuhintaisten välttämättömien lääkkeiden saatavuus kehitysmaissa yhdessä lääketeollisuuden kanssa

– Saatetaan uusi teknologia ja erityisesti tieto- ja viestintätekniikka kehitysmaiden käyttöön yhteistyössä yksityisen sektorin kanssa

Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

19 02: Yhteistyö kolmansien maiden kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksissä

19 09: Suhteet Latinalaiseen Amerikkaan

19 10: Suhteet Aasiaan, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään (Irak, Iran, Jemen)

21 02: Elintarviketurva

21 03: Valtiosta riippumattomat kehitysyhteistyöalan toimijat

21 04: Ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito, energia mukaan luettuna

21 05: Inhimillinen ja sosiaalinen kehitys

1.4.3. Odotettavissa olevat tulokset ja vaikutukset

Selvitys siitä, miten ehdotuksella/aloitteella on tarkoitus vaikuttaa edunsaajien/kohderyhmän tilanteeseen.

Tällä asetuksessa määritellään olennaiset osat ja perusta EU:n toiminnalle. Tarkat toimenpiteet määritellään monivuotisessa ohjelmoinnissa ja vuotuisissa toimintaohjelmissa, joissa eritellään yksityiskohtaisesti EU:n toteuttamat toimet, mukaan luettuna kyseisten toimien odotetut tulokset ja vaikutukset. Tällöin vahvistetaan erityiset indikaattorit, joissa otetaan huomioon kyseisen toimenpiteen erityispiirteet.

1.4.4. Tulos- ja vaikutusindikaattorit

Selvitys siitä, millaisin indikaattorein ehdotuksen/aloitteen toteuttamista seurataan.

Tällä asetuksessa määritellään olennaiset osat ja perusta EU:n toiminnalle. Tarkat toimenpiteet määritellään monivuotisessa ohjelmoinnissa ja vuotuisissa toimintaohjelmissa, joissa eritellään yksityiskohtaisesti EU:n toteuttamat toimet, mukaan luettuna kyseisten toimien odotetut tulokset ja vaikutukset. Tällöin vahvistetaan erityiset indikaattorit, joissa otetaan huomioon kyseisen toimenpiteen erityispiirteet.

Vuosituhannen kehitystavoitteita ja ilmastonmuutosta koskevat kansainvälisesti sovitut tavoitteet ja indikaattorit ovat jo tiedossa. Kaikkia asiaan liittyviä EU:n poliittisia välineitä varten on laadittava selkeät vertailukohdat ja valvonta- ja raportointisäännöt. Indikaattorien erittely on tärkeää, jotta voidaan valvoa, saadaanko yhteiskunnan heikoimmassa asemassa olevien ryhmien sosiaalisen osallisuuden osalta yhdenvertaisia tuloksia.

1.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Katso vaikutustenarviointi ja perustelut.

EU on edelleen sitoutunut auttamaan kehitysmaita vähentämään köyhyyttä ja poistamaan sen lopulta kokonaan kumppanimaissa ja ‑alueilla perussopimuksessa säädettyjen kehitysyhteistyötavoitteiden mukaisesti.

1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

EU pystyy ainutlaatuisen neutraalin ja puolueettoman asemansa ansiosta toteuttamaan ulkoista toimintaa jäsenvaltioiden puolesta ja niiden kanssa, mikä lisää EU:n uskottavuutta maissa, joissa se toimii. EU:lla yksin on kriittinen massa, jota tarvitaan maailmanlaajuisten haasteiden (esimerkiksi köyhyyden vähentäminen ja ilmastonmuutos) ratkaisemiseen. Suuren kokonsa ja kansainvälisten sopimusten olemassa olevan verkoston ansiosta se voi toimittaa apua köyhille maailman syrjäisimmilläkin alueilla sekä toteuttamalla avustustoimia että koordinoimalla niitä.

Tehtävässään osallisuuden ja monenvälisyyden edistäjänä unioni voi saada aikaan enemmän kuin muut kansainväliset järjestöt.

Yhtenäisesti toimimalla unionin vaikutus voi olla suurempi, ja sillä on enemmän vaikutusvaltaa toimintalinjoja koskevassa vuoropuhelussa ja avuantajien yhteistyössä.

EU:n kanssa työskenteleminen on myös kustannustehokkaampaa, koska hallinnolliset kustannukset ovat keskimääräistä alhaisempia.

1.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

Arvioinnit, tilintarkastustuomioistuimen kertomukset sekä maantieteellisten ohjelmien väliarvioinnit osoittavat, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) tuella on edistytty kohti monien vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kattamissa maissa. Omistajuuden periaatteen mukaisesti juuri tuensaajavaltioiden on kuitenkin hyväksyttävä ja pantava täytäntöön tarvittavat uudistukset ja politiikat, jotka ovat näiden saavutusten liikkeellepanevia voimia.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen uusien täytäntöönpanoehtojen, kuten budjettituen ja alakohtaisen lähestymistavan, avulla on voitu tehdä syvempää yhteistyötä kumppanimaiden kanssa: tuensaajamaiden kanssa käytävän toimintapolitiikkaa koskevan vuoropuhelun ja avun toimitustavan välillä on selkeä yhteys. Uusien täytäntöönpanotapojen ansiosta on myös voitu tehostaa työnjakoa, koska avunantajien yhteisrahoitus on mahdollista.

Temaattisilla ohjelmilla komissiolle annettiin lisää joustavuutta erityisten haasteiden käsittelemisessä ja tarjottiin hyödyllinen väline maantieteellisten ohjelmien täydentämiseen.

Globaalissa ympäristössä tarvitaan sisäisten ja ulkoisten toimien keskinäistä vahvistamista. Ratkaisevaa on yhdentyminen, ei päällekkäisyys. Nykyinen rakenne ei tarjonnut komissiolle riittäviä mahdollisuuksia ripeään ja riittävänlaajuiseen toimintaan, vaikka kyseessä olisi ollut EU:n sisäisten politiikkojen tuloksellisuuden turvaaminen.

Joissakin tapauksissa temaattiset ohjelmat eivät olleet riittävän joustavia, jotta niiden avulla olisi voitu vastata viimeaikaisiin maailmanlaajuisiin kriiseihin (kuten elintarvikkeiden hintakriisi tai lintuinfluenssa) tai täyttää korkeimmalla poliittisella tasolla tehtyjä kansainvälisiä sitoumuksia (esimerkiksi luonnon monimuotoisuuden suojelemisesta tai ilmastonmuutoksen torjunnasta). Temaattinen käsittely edellyttää joustavuuden lisäämistä, jotta globaalien julkishyödykkeiden ja haasteiden käsittelyyn voidaan sitoutua ennakoitavammin ja pidemmällä aikavälillä ja jotta köyhimpään väestöön vaikuttaviin häiriöihin voidaan reagoida.

Kehitysyhteistyö on edelleen liian hajanaista ja liian kunnianhimoista. Maantieteellisten ja temaattisten ohjelmien välistä täydentävyyttä on lisäksi vahvistettava.

Kriisissä tai kriisin jälkitilanteessa olevien maiden ja hauraiden maiden erityistarpeita ei ole otettu riittävästi huomioon, ja varojen kohdentamista, ohjelmointia ja täytäntöönpanoa koskevan päätöksentekoprosessin jäykkyyden takia EU:n on ollut hankalaa vastata ripeästi nopeasti muuttuviin tilanteisiin.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä oli alustavia aluekohtaisia määrärahoja mutta siihen ei sisältynyt kohdentamattomia määrärahoja, minkä vuoksi varojen käyttöönottoon ennakoimattomia tarpeita varten oli rajalliset mahdollisuudet.

Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen tämänhetkinen ohjelmointi- ja täytäntöönpanoprosessi on liian monimutkainen, sen avulla ei voida mukauttaa EU:n ohjelmointisykliä sen kumppanien sykleihin, eikä sillä myöskään edistetä riittävästi yhteisohjelmointia jäsenvaltioiden kanssa. Muiden avunantajien käyttämien innovatiivisten välineiden (esimerkiksi välineiden yhdistäminen ja julkisten ja yksityisen sektorin kumppanuuksien käyttäminen) käyttöä varten ei myöskään ole selkeää oikeudellista kehystä.

1.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Tarkistettu väline on olennainen osa ulkoisten toimien rahoitusvälineiden muodostamassa kokonaisuudessa, joka muodostuu neljästä keskeisestä osasta: politiikkaperusteinen osa pääasiassa talousarvioon sisältyvään ja sen ulkopuoliseen yhteistyöhön kumppanimaiden kanssa, toiminta monialaisten tavoitteiden ja arvojen edistämiseksi, humanitaarinen apu ja pelastuspalvelu sekä kriisinhallinta.

Kunkin maan osalta kehitysyhteistyöllä lisäksi täydennetään uutta kumppanuusvälinettä. Kehitysyhteistyön rahoitusvälineen, EKR:n ja ENPI-välineen vuorovaikutus on erityisen voimakasta kehitysyhteistyön rahoitusvälineen kansalaisyhteiskuntaa/paikallisviranomaisia koskevassa temaattisessa ohjelmassa ja globaaleja julkishyödykkeitä ja haasteita koskevassa temaattisessa ohjelmassa, koska näillä ohjelmilla katetaan ja/tai täydennetään toimia maantieteellisillä vyöhykkeillä, jotka kyseiset välineet kattavat seuraavilla aloilla: kansalaisyhteiskunnan ja paikallisviranomaisten tuki, ilmastonmuutos, energia, elintarviketurva, inhimillinen kehitys ja muuttoliike.

Vuorovaikutus kauppapolitiikan, erityisesti GSP- / GSP Plus- ja Kaikki paitsi aseet ‑järjestelmien mutta myös kauppasopimusten kanssa on edelleen erityisen tärkeää kuten myös kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä sekä kahdenvälisesti että alueellisesti rahoitettujen kauppaa tukevan avun ja kauppaan liittyvän avun toimet.

Globaalissa ympäristössä EU:n eri sisäisistä politiikanaloista (kuten ympäristö, ilmastonmuutos, työllisyys ihmisarvoinen työ mukaan luettuna, sukupuolten tasa-arvo, energia, vesi, liikenne, oikeus ja turvallisuus, tutkimus, tietoyhteiskunta, maahanmuutto, kalastus) tulee jatkuvasti tiiviimmin osa EU:n ulkoisia toimia, ja Eurooppa 2020 ‑strategian ja Lissabonin sopimuksen mukaisesti sisäisten ja ulkoisten toimien on tuettava toisiaan. Lähtökohtana on, että ensisijaisena tavoitteena on oltava yhdentyminen, ei päällekkäisyys. Tärkeimmät perustelut ovat: i) ulkoisten toimien johdonmukaisuus, ii) avun tuloksellisuus, erityisesti sitoutuminen toimijoiden ja ohjelmien määrän vähentämiseen ja iii) eri politiikanalojen tavoitteiden välisen synergian lisääminen.

1.6. Toiminnan kesto ja sen rahoitusvaikutukset

x Ehdotuksen/aloitteen mukaisen toiminnan kesto on rajattu

– ¨  Ehdotus/aloite

– x Rahoitusvaikutukset alkavat 1 päivänä tammikuuta 2014 ja päättyvät 31 päivänä joulukuuta 2020.

– x Ehdotus/aloite, jonka kestoa ei ole rajattu, on voimassa 1 päivästä tammikuuta 2014.

– Käynnistysvaihe alkaa vuonna VVVV ja päättyy vuonna VVVV,

– minkä jälkeen toteutus täydessä laajuudessa.

1.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)[32]

x komissio hallinnoi suoraan keskitetysti

x Välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

– x toimeenpanovirastoille

– x yhteisöjen perustamille elimille[33]

– x kansallisille julkisoikeudellisille elimille tai julkisen palvelun tehtäviä hoitaville elimille

– ¨  henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä

¨ Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

x Hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa

x Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

Jos käytetään useampaa kuin yhtä hallinnointitapaa, huomautuksille varatussa kohdassa olisi annettava lisätietoja.

Huomautukset

Komissio hallinnoi tämän asetuksen nojalla rahoitettuja toimia suoraan keskitetysti päätoimipaikasta ja/tai niitä hallinnoi jokin unionin edustusto, jolle valtuudet on siirretty, tai niitä hallinnoidaan jollakin muulla varainhoitoasetuksessa tarkoitetulla hallintomenetelmällä.

Tarvittaessa tiettyjä toimia voidaan hallinnoida yhdessä YK:n erityisvirastojen ja elinten, eurooppalaisten tai kansainvälisten rahoituslaitosten, kuten Euroopan investointipankin, Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankin, Maailmanpankin tai Afrikan kehityspankin, ja muiden kehitysyhteistyöhön osallistuvien kansainvälisten järjestöjen kanssa.

2. HALLINNOINTI 2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

Ilmoitetaan sovellettavat aikavälit ja edellytykset

Euroopan komission seuranta- ja arviointijärjestelmissä keskitytään entistä enemmän tuloksiin, ja seurantaan ja arviointiin osallistuu komission henkilöstöä ja ulkopuolisia asiantuntijoita

Edustustojen ja päätoimipaikan vastuuhenkilöt seuraavat jatkuvasti hankkeiden ja ohjelmien täytäntöönpanoa eri tavoin, mahdollisuuksien mukaan myös menemällä paikan päälle. Seurannan avulla saadaan arvokasta tietoa edistymisestä, ja vastuuhenkilöt voivat havaita todelliset ja potentiaaliset pullonkaulat ja tehdä tarvittavia korjauksia.

Riippumattomille ulkopuolisille asiantuntijoille annetaan tehtäväksi arvioida EU:n ulkoisia toimia kolmella eri tavalla. Arviointien avulla voidaan lisätä vastuuvelvollisuutta ja parantaa käynnissä olevia toimia. Niissä otetaan myös huomioon aiemmat kokemukset, joiden pohjalta tulevia politiikkoja ja toimia voidaan kehittää. Kaikissa välineissä käytetään kansainvälisesti tunnustettuja OECD:n kehitysapukomitean arviointikriteerejä, mukaan lukien (mahdolliset) vaikutukset.

Hanketasolla päätoimipaikan hallinnoima tulospainotteinen seurantajärjestelmä (ROM) tuottaa lyhyen laatukatsauksen otoksesta toimia. Riippumattomat ROM-asiantuntijat arvioivat jäsenneltyä ja vakiomuotoista menettelyä käyttäen hankkeen vahvuuksia ja heikkouksia ja antavat suosituksia siitä, miten tuloksellisuutta voidaan lisätä.

Hankkeesta vastaava EU:n edustusto hallinnoi hanketason arviointeja, joissa laaditaan yksityiskohtaisempi analyysi ja joiden pohjalta vastuuhenkilöt voivat kehittää käynnissä olevia toimia ja valmistella uusia. Riippumattomille ulkopuolisille asiantuntijoille, joilla on temaattista ja maantieteellistä asiantuntemusta, annetaan tehtäväksi laatia kyseinen analyysi sekä kerätä palautetta ja näyttöä kaikilta sidosryhmiltä, luonnollisestikin myös lopullisilta edunsaajilta.

Myös komissio laatii strategisia arviointeja politiikoistaan alkaen ohjelmoinnista ja strategiasta ja päätyen toimien täytäntöönpanoon tietyllä sektorilla (esim. terveys tai koulutus), tietyssä maassa tai tietyllä alueella taikka tietyn välineen osalta. Näistä arvioinneista on suurta apua muotoiltaessa politiikkoja ja suunniteltaessa välineitä ja hankkeita. Arvioinnit julkaistaan komission verkkosivuilla, ja neuvostolle ja Euroopan parlamentille esitettävään vuosikertomukseen sisällytetään tiivistelmät niiden päätelmistä.

2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit

Riskiympäristö

Tämän välineen nojalla annettavan tuen toimintaympäristölle ovat ominaisia seuraavat riskit, jotka liittyvät välineen tavoitteiden saavuttamatta jäämiseen, epäasianmukaiseen varainhoitoon ja/tai sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämiseen (lainmukaisuuteen ja sääntöjenmukaisuuteen liittyvät virheet):

– taloudellinen/poliittinen epävakaus ja/tai luonnonkatastrofi saattaa aiheuttaa vaikeuksia ja viivytyksiä toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa, erityisesti hauraissa valtioissa;

– institutionaalisten ja hallinnollisten valmiuksien puute kumppanimaissa saattaa aiheuttaa vaikeuksia ja viivytyksiä toimien suunnittelussa ja täytäntöönpanossa;

– maantieteellisesti hajallaan olevat hankkeet ja ohjelmat (jotka kattavat monia valtioita tai alueita) saattavat aiheuttaa logistiikkaan tai resursseihin liittyviä haasteita valvonnalle etenkin kohdepaikassa toteutettavan seurannan osalta;

– mahdollisten kumppanien/edunsaajien erilaisuus ja niiden erilaiset sisäiset valvontarakenteet ja ‑valmiudet saattavat hajauttaa ja siten vähentää täytäntöönpanon tukea ja valvontaa varten käytettävissä olevien komission resurssien tehokkuutta ja vaikuttavuutta;

– ulkoisen tuen / kansallisen kehityssuunnitelman täytäntöönpanon tuloksista ja vaikutuksista saatavilla olevien tietojen huono laatu ja määrä kumppanimaissa saattaa haitata komission valmiuksia raportoida ja vastata tuloksista.

Sovellettavien sääntöjen noudattamatta jättämistä koskevan riskin odotettu taso

Välineen sääntöjen noudattamista koskevana tavoitteena on säilyttää koko EuropeAidin vastuualueen sääntöjenvastaisuutta koskevan riskin aiempi taso (virhetaso), joka on virheen jäännösnettotaso (monen vuoden perusteella sen jälkeen, kun päättyneistä sopimuksista on tehty kaikki suunnitellut valvonnat ja korjaukset), joka on alle kaksi prosenttia. Se on perinteisesti tarkoittanut 2–5 prosentin arvioitua virhevaihtelua satunnaisessa otoksessa, jonka Euroopan tilintarkastustuomioistuin kerää vuosittain vuotuista tarkastuslausumaa varten. EuropeAid katsoo, että se on matalin sääntöjenvastaisuutta koskeva riski, joka voidaan saada aikaan kyseisessä korkeassa riskiympäristössä, kun otetaan huomioon sääntöjenmukaisuutta koskevan valvonnan hallinnollinen rasitus ja tarvittava kustannustehokkuus.

2.2.2. Valvontamenetelmä(t)

EuropeAidin sisäinen valvontarakenne

EuropeAidin sisäinen valvonta-/hallinnointiprosessi on suunniteltu niin, että sillä voidaan kohtuudella varmistaa niiden tavoitteiden saavuttaminen, jotka liittyvät toimintojen tuloksellisuuteen ja tehokkuuteen, tilinpäätösraportoinnin luotettavuuteen sekä lainsäädännön ja menettelyjen noudattamiseen.

Tuloksellisuus ja tehokkuus

Operaatioiden tuloksellisuuden ja tehokkuuden varmistamiseksi ja ulkoisen avun toimintaympäristölle ominaisen korkean riskitason alentamiseksi EuropeAid soveltaa kaikkien muiden komission strategiseen politiikanteko- ja suunnitteluprosessiin, sisäiseen tarkastukseen ja sisäisen valvonnan normeihin liittyvien vaatimusten lisäksi räätälöityä tuenhallintakehystä, joka sisältää seuraavat:

– EU:n edustustot hallinnoivat hajautetusti suurinta osaa ulkoisesta avusta,

– taloudellisen vastuun selvä delegointi edelleenvaltuutetulta tulojen ja menojen hyväksyjältä (johtaja/toimialajohtaja) päätoimipaikassa edustuston päällikölle edelleenvaltuutuksen välityksellä,

– säännöllinen raportointi EU:n edustustoista päätoimipaikkaan (ulkoisen avun hallinnointia koskeva kertomus), mukaan luettuna edustuston päällikön vuotuinen tarkastuslausuma,

– perusteellisen koulutusohjelman tarjoaminen sekä päätoimipaikan että lähetystön henkilöstölle,

– merkittävää tukea ja ohjausta päätoimipaikalta edustustoille (myös internetin välityksellä),

– säännölliset tarkastuskäynnit hajautettuihin edustustoihin joka 3–6 vuosi,

– hanke- ja ohjelmasyklin hallintamenetelmä, joka sisältää

– laatua tukevia välineitä muun muassa toimen suunnittelua, sen toteutustavan, rahoitusmekanismin ja hallinnointijärjestelmän määrittelyä sekä mahdollisten täytäntöönpanokumppaneiden arviointia ja valintaa varten,

– tehokkaan täytäntöönpanon mahdollistavat välineet ohjelman/hankkeen hallinnointiin, seurantaan ja raportointiin, mukaan lukien hankkeiden säännöllinen ulkopuolinen seuranta paikalla,

– järkevät arviointi- ja tarkastusosiot.

Varainhoitoa koskeva kertomus ja tilinpäätös

EuropeAid noudattaa edelleen korkeimpia tilinpäätöstä ja varainhoitokertomusta koskevia vaatimuksia käyttämällä komission suoriteperusteista kirjanpitoa sekä ulkoisen avun erityisvälineitä, kuten yhteisön ulkopuolisiin maihin suunnattua yhteisön apua hallinnoivan toimialan tietojärjestelmää.

Asiaa koskevan lainsäädäntö- ja menettelykehyksen noudattamisen osalta sääntöjenmukaisuuden valvontamenetelmät esitetään 2.2 kohdassa (toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi)

2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Selvitys nykyisistä tai suunnitelluista ehkäisy- ja suojatoimenpiteistä.

Koska EuropeAid toimii korkean riskin ympäristössä, järjestelmissä on varauduttava noudattamiseen liittyvien virheiden (sääntöjenvastaisuuksien) mahdollisesti suureen määrään transaktioissa ja kehitettävä tehokkaat menetelmät virheiden ehkäisemiseksi, havaitsemiseksi ja korjaamiseksi maksuprosessin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että noudattamista koskevassa valvonnassa pidetään tärkeimpänä sekä ulkopuolisten tarkastajien että komission henkilöstön paikalla ennen lopullisten hankemaksujen suorittamista tekemiä ennakkotarkastuksia, joita tehdään usean vuoden ajan (samanaikaisesti joidenkin jälkitarkastusten kanssa), mikä menee huomattavasti pidemmälle kuin mitä varainhoitoasetuksessa vaaditaan. Noudattamista koskeva EuropeAidin valvonta muodostuu muun muassa seuraavista tekijöistä:

Ehkäisevät toimenpiteet

- tuen hallintohenkilöstölle ja tilintarkastajille annettava pakollinen peruskoulutus petoskysymyksistä

- ohjauksen tarjoaminen (myös internetin välityksellä), mukaan luettuna Practical Guide to Contracts sekä täytäntöönpanokumppaneille tarkoitettu EuropeAid Companion and the Financial Management Toolkit

- ennakkoarviointi sen varmistamiseksi, että kaikilla yhteiseen tai hajautettuun hallinnointiin osallistuvilla täytäntöönpanokumppaneilla on käytössään asianmukaiset keinot EU:n varojen käyttöön liittyvien petosten ehkäisemiseksi ja havaitsemiseksi

- kumppanimaassa saatavilla olevien petoksentorjuntamekanismien ennakkoseulonta osana julkistalouden kelpoisuuskriteerien arviointia budjettituen saamiseksi (eli aktiivinen sitoutuminen petosten ja korruption torjuntaan, asianmukaiset tarkastusviranomaiset, riittävät oikeudelliset valmiudet ja tehokkaat vastatoimi- ja seuraamusmenetelmät)

- komissio allekirjoitti Accrassa vuonna 2008 kansainvälisen avun avoimuutta koskevan IATI-aloitteen, jonka ansiosta apua koskevista tiedoista ja asiakirjoista tulee ajankohtaisempia, yksityiskohtaisempia ja säännöllisempiä

- komissio on pannut 14 päivästä lokakuuta 2011 alkaen täytäntöön IATI-standardin ensimmäistä vaihetta julkaistakseen avun avoimuutta koskevaa tietoa ennen Busanissa marraskuussa 2011 järjestettävää seuraavaa korkean tason foorumia avun tuloksellisuudesta. Komissio tekee lisäksi EU:n jäsenvaltioiden kanssa yhteistyötä yhteisestä verkkopohjaisesta atk-sovelluksesta (TR-AID), jossa muutetaan IATIn ja muiden lähteiden kautta saadut EU:n tukitiedot käyttäjäystävälliseen muotoon.

Havaitsemista helpottavat ja korjaavat toimenpiteet

- sekä pakolliset että riskiperusteiset ulkoiset tilintarkastukset ja todentamiset, joissa on mukana Euroopan tilintarkastustuomioistuin,

- jälkitarkastukset (riskiperusteiset) ja takaisinperintä,

- EU:n rahoituksen keskeyttäminen, kun kyse on vakavasta petostapauksesta, myös laajamittaisesta korruptiosta, kunnes viranomaiset ovat ryhtyneet asianmukaisiin toimiin korjatakseen ja estääkseen kyseisen petoksen tulevaisuudessa,

EuropeAid laatii lisäksi petostentorjuntastrategiansa 24 päivänä kesäkuuta 2011 annetun komission uuden petostentorjuntastrategian (CAFS) mukaisesti varmistaakseen muun muassa, että

- EuropeAidin sisäinen petostentorjuntaan liittyvä valvonta on täysin yhdenmukaista CAFSin kanssa,

- petosriskien hallintaan sovellettavassa EuropeAidin lähestymistavassa suuntaudutaan petoksille alttiiden osa-alueiden ja asianmukaisten vastatoimien kartoittamiseen,

- EU:n varojen käyttöön suunnitellut kolmansien maiden järjestelmät tuottavat merkityksellistä tietoa, jota voidaan hyödyntää petosriskien hallinnassa (esim. päällekkäisrahoitus),

- tarvittaessa luodaan verkostoja ja tarkoituksenmukaisia tietoteknisiä välineitä ulkoiseen apuun liittyvien petosten analysoimiseen.

2.4. Arvio kustannuksista ja valvonnan hyödyistä

Vuosien 2014–2020 talousarviosuunnittelussa sisäisen valvonnan / hallinnoinnin kustannukset ovat koko EuropeAidin osalta vuositasolla keskimäärin 658 miljoonaa euroa maksusitoumuksina. Määrä sisältää EKR:n hallinnointikulut. EKR toimii EuropeAidin hallinnointirakenteen puitteissa. Nämä ”ei-operatiiviset” kustannukset ovat noin 6,4 prosenttia arviolta 10,2 miljardin euron vuotuisesta keskimäärästä, joka on varattu EuropeAidin kaikkiin (operatiivisiin ja hallinnollisiin) sitoumuksiin, jotka rahoitetaan EU:n yleisestä talousarviosta ja Euroopan kehitysrahastosta vuosina 2014–2020.

Näissä hallinnointikuluissa on huomioitu EuropeAidin koko henkilöstöstä (päätoimipaikka ja edustustot), infrastruktuurista, matkoista, koulutuksesta, seurannasta, arvioinnista ja (myös edunsaajien tekemistä) tarkastussopimuksista aiheutuvat menot.

EuropeAid aikoo ajan mittaan vähentää hallinnoinnin ja operatiivisen toiminnan osuutta uusien välineiden mukaisten parempien ja yksinkertaisempien järjestelyjen ansiosta hyödyntäen muutoksia, joita on odotettavissa varainhoitoasetuksen tarkistuksen myötä. Nämä hallinnointikulut mahdollistavat toimintapoliittisten tavoitteiden saavuttamisen, resurssien tehokkaan ja tuloksellisen käytön sekä selkeiden ja kustannustehokkaiden ehkäisevien toimenpiteiden ja tarkastusten käytön varainkäytön laillisuuden ja sääntöjenmukaisuuden varmistamiseksi.

Vaikka hallinnoinnin luonnetta ja kohdentamista sekä noudattamisen valvontaa on tarkoitus kehittää edelleen, nämä kustannukset ovat kokonaisuudessaan välttämättömiä välineen tavoitteiden saavuttamiseksi tuloksellisesti ja tehokkaasti niin, että noudattamatta jättämisen riski jää mahdollisimman pieneksi (alle 2 prosentin jäännösvirheaste). Kustannukset ovat huomattavasti alhaisemmat kuin riskit, joita sisältyy sisäisen valvonnan lopettamiseen tai vähentämiseen tällä riskialttiilla osa-alueella.

3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Määrärahalaji || Rahoitusosuudet

Otsake 4 – Euroopan unioni maailmanlaajuisena toimijana || JM/EI-JM ([34]) || EFTA[35] mailta || ehdokasmailta[36] || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

19 || 19 01 04 Kehitysyhteistyön rahoitusväline (DCI) – Hallintomenot || EI-JM || EI || EI || EI || EI

19 || 19 02: Yhteistyö kolmansien maiden kanssa maahanmuutto- ja turvapaikkakysymyksissä || JM || EI || EI || EI || EI

19 || 19 09: Suhteet Latinalaiseen Amerikkaan || JM || EI || EI || EI || EI

19 || 19 10: Suhteet Aasiaan, Keski-Aasiaan ja Lähi-itään (Irak, Iran, Jemen) || JM || EI || EI || EI || EI

19 || 19 11: Toimintastrategia ja koordinointi ulkosuhteiden toimintalohkolle || JM || EI || EI || EI || EI

21 || 21 01 04 Kehitysyhteistyön ja AKT-valtioiden suhteiden toimintalohkoon kuuluvien toimenpiteiden tukimenot || EI-JM || EI || EI || EI || EI

21 || 21 02: Elintarviketurva || JM || EI || EI || EI || EI

21 || 21 03: Valtiosta riippumattomat kehitysyhteistyöalan toimijat || JM || EI || EI || EI || EI

21 || 21 04: Ympäristö ja luonnonvarojen kestävä hoito, energia mukaan luettuna || JM || EI || EI || EI || EI

21 || 21 05: Inhimillinen ja sosiaalinen kehitys || JM || EI || EI || EI || EI

· Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat [37]

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Moniv. rahoituskehyksen otsake || Budjettikohta || Määrärahalaji || Rahoitusosuudet

Numero [Otsake……………………………………..] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokasmailta || kolmansilta mailta || varainhoitoasetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitusosuudet

|| [XX.YY.YY.YY] || || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI

3.2. Arvioidut vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: 4 || Lukumäärä ||

PO DEVCO || || || Vuosi N[38] 2014 || Vuosi N+1 2015 || Vuosi N+2 2016 || Vuosi N+3 2017 || Vuosi N+4 2018 || Vuosi N+5 2019 || Vuosi N+6 2020 || YHTEENSÄ

Ÿ Toimintamäärärahat || || || || || || || ||

Kehitysyhteistyön rahoitusväline (19.02, 19.09, 19.10, 21.02, 21.03, 21.04, 21.05, 21.06) || Sitoumukset || (1) || 2 606,815 || 2 788,125 || 2 980,045 || 3 182,977 || 3 390,185 || 3 614,782 || 3 846,274 || 22 409,105

Maksut || (2) || 411,383 || 579,190 || 1 206,218 || 1 765,760 || 2 383,491 || 3 257,677 || 12 805,385 || 22 409,105

Erityisohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[39] || || || || || || || ||

Budjettikohdan numero 19.0104 01 ja 21.010401 || || (3) || 109,885 || 114,975 || 120,254 || 125,723 || 135,115 || 136,918 || 142,726 || 885,595

Kehitys- ja yhteistyöpääosaston määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+3 || 2 716,700 || 2 903,100 || 3 100,300 || 3 308,700 || 3 525,300 || 3 751,700 || 3 989,000 || 23 294,700

Maksut || =2+3 || 521,268 || 694,165 || 1 326,472 || 1 891,483 || 2 518,606 || 3 394,595 || 12 948,111 || 23 294,700

Ÿ Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || 2 606,815 || 2 788,125 || 2 980,045 || 3 182,977 || 3 390,185 || 3 614,782 || 3 846,274 || 22 409,105

Maksut || (5) || 411,383 || 579,190 || 1 206,218 || 1 765,760 || 2 383,491 || 3 257,677 || 12 805,385 || 22 409,105

Ÿ Erityisohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || 109,885 || 114,975 || 120,254 || 125,723 || 135,115 || 136,918 || 142,726 || 885,595

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || 2 716,700 || 2 903,100 || 3 100,300 || 3 308,700 || 3 525,300 || 3 751,700 || 3 989,000 || 23 294,700

Maksut || =5+ 6 || 521,268 || 694,165 || 1 326,472 || 1 891,483 || 2 518,606 || 3 394,595 || 12 948,111 || 23 294,700

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot”

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || Vuosi N 2014 || Vuosi N+1 2015 || Vuosi N+2 2016 || Vuosi N+3 2017 || Vuosi N+4 2018 || Vuosi N+5 2019 || Vuosi N+6 2020 || YHTEENSÄ

PO DEVCO ||

Ÿ Henkilöresurssit || 85,041 || 84,182 || 83,329 || 82,480 || 82,480 || 82,480 || 82,480 || 582,473

Ÿ Muut hallintomenot || 3,909 || 3,818 || 3,781 || 3,755 || 3,755 || 3,755 || 3,755 || 26,528

Kehitysyhteistyö- ja yhteistyöpääosaston määrärahat yhteensä || Määrärahat || 88,950 || 88,000 || 87,110 || 86,235 || 86,235 || 86,235 || 86,235 || 609,001

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 88,950 || 88,000 || 87,110 || 86,235 || 86,235 || 86,235 || 86,235 || 609,001

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || || Vuosi N 2014 || Vuosi N+1 2015 || Vuosi N+2 2016 || Vuosi N+3 2017 || Vuosi N+4 2018 || Vuosi N+5 2019 || Vuosi N+6 2020 || YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 2 805,650 || 2 991,100 || 3 187,410 || 3 394,935 || 3 611,535 || 3 837,935 || 4 075,235 || 23 903,701

Maksut || 610,329 || 782,284 || 1 413,711 || 1 977,862 || 2 604,985 || 3 480,974 || 13 034,490 || 23 904,637

3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja

– ý  Ehdotus/aloite edellyttää toimintamäärärahoja seuraavasti:

Maksusitoumusmäärärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tavoitteet ja tuotokset ò || || || Vuosi N || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || Vuosi N+4–N+7 || YHTEENSÄ

TUOTOKSET

|| || || Kustannus || Kustannus || Kustannus || Kustannus || Kustannus || Kustannus || Kustannukset yhteensä

Maantieteelliset ohjelmat[40]… || || || || || || || || .

Yhteensä || 1 631,732 || 1 743,689 || 1 862,134 || 1 987,305 || 2 117,402 || 2 253,384 || 2 395,938 || 13 991,50

Maailmanlaajuiset julkishyödykkeitä ja haasteita koskeva temaattinen ohjelma || || || || || || || || || || || || || || || ||

Yhteensä || 735,099 || 785,536 || 838,895 || 895,285 || 953,894 || 1 015,154 || 1 079,375 || 6 303,20

Kansalaisyhteiskuntaa edustavia järjestöjä ja paikallisviranomaisia koskeva temaattinen ohjelma || || || || || || || || || || || || || || || ||

Yhteensä || 233,246 || 249,250 || 266,181 || 284,073 || 302,670 || 322,108 || 342,485 || 2 000,00

Yleisafrikkalainen ohjelma || || || || || || || || || || || || || || || ||

Yhteensä || 116,623 || 124,625 || 133,090 || 142,037 || 150,335 || 161,054 || 171,242 || 1 000,00

KUSTANNUKSET YHTEENSÄ || 2 716,700 || 2 903,100 || 3 100,300 || 3 308,700 || 3 525,300 || 3 751,700 || 3 989,000 || 23 294.,70

3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä hallintomäärärahoja

– x Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi N[41] 2014 || Vuosi N+1 2015 || Vuosi N+2 2016 || Vuosi N+3 2107 || Vuosi N+4 2018 || Vuosi N+5 2019 || Vuosi N+6 2020 || YHTEENSÄ

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || || || || ||

Henkilöresurssit || 85,041 || 84,182 || 83,329 || 82,480 || 82,480 || 82,480 || 82,480 || 582,473

Muut hallintomenot || 3,909 || 3,818 || 3,781 || 3,755 || 3,755 || 3,755 || 3,755 || 26,528

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 88,950 || 88,000 || 87,110 || 86,235 || 86,235 || 86,235 || 86,235 || 609,001

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[42] || || || || || || || ||

Henkilöresurssit || 97,417 || 101,668 || 106,059 || 110,589 || 115,154 || 119,788 || 124,527 || 775,203

Muut hallintomenot || 12,467 || 13,307 || 14,195 || 15,134 || 19,961 || 17,129 || 18,199 || 110,392

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || 109,885 || 114,975 || 120,254 || 125,723 || 135,115 || 136,918 || 142,726 || 885,595

YHTEENSÄ || 198,835 || 202,976 || 207,364 || 211,958 || 221,350 || 223,152 || 228,961 || 1 494,596

3.2.3.2.  Henkilöresurssien arvioitu tarve

– ¨  Ehdotus/aloite ei edellytä henkilöresursseja

– x Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

Arvio kokonaislukuna (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

|| || Vuosi N || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || Vuosi N+4 2018 || Vuosi N+5 2019 || Vuosi N+6 2020

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) ||

|| XX 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot) || 357,2 || 353,6 || 350,1 || 346,6 || 346,6 || 346,6 || 346,6

|| XX 01 01 02 (lähetystöt) || 157,8 || 156,2 || 154,6 || 153,0 || 153,0 || 153,0 || 153,0

|| XX 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

|| 10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || || || || || || ||

|| Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[43] ||

|| XX 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || 24,1 || 23,9 || 23,6 || 23,4 || 23,4 || 23,4 || 23,4

|| XX 01 02 02 (lähetystöjen sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

|| XX 01 04 yy [44] || - päätoimipaikassa[45] || 146,3 || 143,5 || 140,6 || 137,9 || 135,2 || 132,5 || 129,9

|| - lähetystöissä || 985,7 || 1032,7 || 1081,2 || 1131,2 || 1181,7 || 1232,9 || 1285,3

|| XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

|| 10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || || || || || || ||

|| Muu budjettikohta (mikä?) || || || || || || ||

|| YHTEENSÄ || 1 671,1 || 1 709,8 || 1 750,1 || 1 792,1 || 1 839,8 || 1 888,4 || 1 938,1

XX viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt ||

Ulkopuolinen henkilöstö ||

3.2.4. Yhdensopivuus vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– ý  Ehdotus/aloite on vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää rahoituskehyksen asianomaisen otsakkeen rahoitussuunnitelman muuttamista.

Selvitys siitä, minkä suunnitelman muuttamista edellytetään, sekä kyseessä olevat budjettikohdat ja vastaavat summat.

– ¨  Ehdotus/aloite edellyttää joustovälineen varojen käyttöön ottamista tai monivuotisen rahoituskehyksen tarkistamista[46].

Selvitys siitä, mitä edellytetään, sekä kyseessä olevat budjettikohdat ja vastaavat summat.

3.2.5. Ulkopuolisilta tahoilta saatavat määrärahat

– ý Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

– ¨ Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen osallistuu ulkopuolisia tahoja seuraavasti (arvio):

Määrärahoina, milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| Vuosi N || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat || Yhteensä

Selvitys rahoittamiseen osallistuvasta tahosta || || || || || || || ||

Yhteisrahoituksella katettavat määrärahat YHTEENSÄ || || || || || || || ||

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– ý  Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

– ¨  Ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia tuloihin seuraavasti:

¨         vaikutukset omiin varoihin

¨         vaikutukset sekalaisiin tuloihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Tulopuolen budjettikohta || Käytettävissä olevat määrärahat kuluvana varainhoitovuonna ||  Ehdotuksen/aloitteen vaikutus[47]

Vuosi N || Vuosi N+1 || Vuosi N+2 || Vuosi N+3 || lisätään niin monta saraketta kuin on tarpeen vaikutuksen keston osoittamiseksi (katso 1.6 kohta)

Artikla…………… || || || || || || || ||

Vastaava(t) menopuolen budjettikohta (budjettikohdat) käyttötarkoitukseensa sidottujen sekalaisten tulojen tapauksessa:

Selvitys tuloihin kohdistuvan vaikutuksen laskentamenetelmästä.

[1]               EKR, Maailman ilmasto- ja biodiversiteettirahasto sekä hätäapuvaraus eivät sisälly tähän, vaan ne pysyvät EU:n talousarvion ulkopuolella.

[2]               Kestävään energiaan liittyvät toimet ovat yksi keskeinen ala ilmastonmuutokseen liittyvissä menoissa. Koska terveillä ekosysteemipalveluilla on keskeinen merkitys ruoan tuotannon kannalta, biodiversiteetti on yksi keskeisistä aloista elintarviketurvaan ja kestävään maatalouteen liittyen, varsinkin kun se vaikuttaa myös ilmastonmuutoksen sietokykyyn.

[3]               EUVL L …

[4]               ”Unionin ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyöpolitiikat täydentävät ja tukevat toisiaan.” (SEUT 208 artikla)

[5]               Lisätietoja energian toimitusvarmuudesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä on 7.9.2011 julkaistussa tiedoksiannossa EU:n energiapolitiikka: yhteistyö rajanaapureiden kanssa, KOM(2011) 539.

[6]               Asetus (EY) N:o 182/2011

[7]               Neuvoston päätös 2010/427/EU

[8]               EUVL L 378, 27.12.2006, s. 41.

[9]               Yhdistyneiden Kansakuntien vuosituhatjulistus, yleiskokouksen 18 päivänä syyskuuta 2000 hyväksymä päätöslauselma.

[10]             Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteinen julkilausuma Euroopan unionin kehityspolitiikasta: ”Eurooppalainen konsensus” (EUVL C 46, 24.2.2006, s. 1).

[11]             Tiedonanto, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[12]             Tiedonanto, annettu 13 päivänä lokakuuta 2011, ei vielä julkaistu EUVL:ssä.

[13]             EU:n menettelysäännöt täydentävyydestä ja työnjaosta kehitysyhteistyöpolitiikassa – Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, 15.5.2007 (asiakirja 9558/07).

[14]             Neuvoston päätelmät avun tuloksellisuutta koskevasta toimintakehyksestä, 17.11.2009 (asiakirja 15912/09), sellaisena kuin se on laajennettuna ja konsolidoituna 11 päivänä tammikuuta 2011 (asiakirja 18239/10).

[15]             AFRIKAN JA EU:N STRATEGINEN KUMPPANUUS Lissabonin huippukokouksessa 9 päivänä joulukuuta 2007 hyväksytty yhteinen EU–Afrikka‑strategia.

[16]             Turvallisuus ja kehitys – Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, 20.11.2007 (15097/07).

[17]             EU:n toimet epävakaissa tilanteissa – Neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien päätelmät, 20.11.2007 (asiakirja 15118/07).

[18]             Konfliktinesto – Neuvoston päätelmät, 3101. ulkoasiainneuvoston kokous, Luxemburg, 20.6.2011.

[19]             KOM(2010) 2020 lopullinen.

[20]             KOM(2011) 500 lopullinen.

[21]             KOM(2011) 637 lopullinen.

[22]             EUVL L 55, 28.2.2011, s. 13.

[23]             EUVL L…

[24]             EUVL L 201, 3.8.2010, s. 30.

[25]             EUVL L…

[26]             EYVL L 314, 30.11.2001, s. 1.

[27]             EYVL L 163, 2.7.1996, s. 1.

[28]             Varat jaetaan pääsääntöisesti tasan ympäristön ja ilmastonmuutoksen kesken.

[29]             ABM: toimintoperusteinen johtaminen – ABB: toimintoperusteinen budjetointi.

[30]             DEVCO pyytää toimintalohkojen muutosta varainhoitovuoden 2014 yhteydessä.

[31]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 49 artiklan 6 kohdan a ja b alakohdassa.

[32]             Kuvaukset eri hallinnointitavoista ja viittaukset varainhoitoasetukseen ovat saatavilla budjettipääosaston verkkosivuilla osoitteessa http://www.cc.cec/budg/man/budgmanag/budgmanag_en.html

[33]             Sellaisina kuin nämä on määritelty varainhoitoasetuksen 185 artiklassa.

[34]             JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat

[35]             EFTA: Euroopan vapaakauppajärjestö.

[36]             Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

[37]             Täytetään myöhemmin

[38]             Vuosi N on vuosi, jolloin ehdotuksen/aloitteen täytäntöönpano alkaa.

[39]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[40]             1.4.2 kohdan mukaisesti ”Erityistavoite (erityistavoitteet) – Taulukossa on vain asetuksen eri ohjelmat…”

[41]             Vuosi N on vuosi, jolloin ehdotuksen/aloitteen täytäntöönpano alkaa.

[42]             Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[43]             CA= sopimussuhteiset toimihenkilöt; INT = vuokrahenkilöstö (”Intérimaire”); JED = ”Jeune Expert en Délégation” (nuoremmat asiantuntijat lähetystöissä); LA = paikalliset toimihenkilöt; SNE = kansalliset asiantuntijat.

[44]             Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[45]             Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.

[46]             Katso toimielinten sopimuksen 19 ja 24 kohta.

[47]             Perinteiset omat varat (tulli- ja sokerimaksut) on ilmoitettava nettomääräisinä eli bruttomäärästä on vähennettävä kantokuluja vastaava 25 prosentin osuus.