2009/0129 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti

neuvoston kannasta, joka koskee eräistä kalastusta koskevista säännöksistä GFCM:n (Välimeren yleisen kalastuskomission) sopimusalueella annettavan Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen hyväksymistä

1. TAUSTA

Ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2009) 477 lopullinen – 2009/0129 COD): | 16.9.2009 |

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa: | 17.3.2010 |

Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä: | 8.3.2011 |

Muutettu ehdotus toimitettiin: | 29.3.2011 |

Neuvoston yhteinen kanta vahvistettiin: | 20.10.2011 |

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE

Ehdotuksen tavoitteena on saattaa osaksi EU:n lainsäädäntöä suositukset, jotka hyväksyttiin Välimeren yleisen kalastuskomission (GFCM) perustamista koskevan sopimuksen puitteissa, ja muuttaa neuvoston asetusta (EY) N:o 1967/2006. Nämä kansainväliset suojelu- ja hoitotoimenpiteet ovat jo voimassa, ja ne sitovat EU:ta ja jäsenvaltioita. Niiden saattaminen osaksi lainsäädäntöä on kuitenkin välttämätöntä, jotta näitä kansainvälisiä toimenpiteitä voidaan soveltaa EU:n tasolla luonnollisiin ja oikeushenkilöihin ja varmistaa asiaan liittyvä oikeusvarmuus.

3. NEUVOSTON KANTAA KOSKEVAT HUOMIOT

3.1. Neuvoston kantaa koskevat yleiset huomiot:

Komissio on samaa mieltä siitä, että uusien GFCM-suositusten saattamiseen osaksi lainsäädäntöä olisi sovellettava tavallista lainsäätämisjärjestystä, mutta sen kantana on aina ollut, että sille olisi annettava siirretty toimivalta saattaa osaksi EU:n lainsäädäntöä ainakin kaikkiin nykyisiin toimenpiteisiin tehtävät muutokset. Neuvoston kanta on huomattava askel kohti komission alkuperäistä kantaa, vaikka se ei kaikilta osin vastaakaan sitä. Jotta sitovien GFCM-toimenpiteiden saattaminen osaksi EU:n lainsäädäntöä ei viivästyisi entisestään pitkän toisen käsittelyn seurauksena, neuvoston kantaa voidaan puoltaa.

3.2. Euroopan parlamentin muutokset ensimmäisessä käsittelyssä:

– neuvoston kantaan ensimmäisessä käsittelyssä sisältyvät tarkistukset 2, 3, 4, 5, 6, 7, 8, 9, 10, 11, 14, 15, 16, 17, 18, 19, 20, 21, 22, 23, 24, 25, 27, 28, 29, 30, 31, 32, 33, 34, 35, 36, 37, 40, 45, 46, 50, 51 ja 52;

– neuvoston kantaan ensimmäisessä käsittelyssä eivät sisälly tarkistukset 41, 42, 43 ja 44, jotka liittyvät valtuutukseen, 26, joka liittyy Mustanmeren pohjatroolareiden luettelon toimittamisen ensimmäiseen määräaikaan, 47 ja 13, jotka liittyvät täytäntöönpanosäädösten ja delegoitujen säädösten johdanto-osan kappaleisiin, sekä 48 ja 49, jotka liittyvät täytäntöönpanosäädöksiin.

Valmistellessaan yhteistä kantaansa neuvosto otti huomioon kaikki parlamentin ristiriidattomat muutokset ja teki lisämuutoksia, joissa otettiin huomioon 21.6.2011 käytyjen kolmikantaneuvottelujen tulokset. Molempien toimielinten oikeudelliset yksiköt ja lingvistijuristit saivat tehtäväkseen tehdä tekstiin tarvittavat mukautukset. Sen vuoksi näin syntynyt asiakirja vastaa komission ehdotusta muutettuna hyväksytyillä parlamentin muutoksilla, ja siihen sisältyvät myös arkaluonteisia kysymyksiä koskevat kolmikantaneuvottelujen tulokset.

3.3. Neuvoston ehdottamat uudet säännökset ja komission kanta niihin:

Puheenjohtajavaltion pyynnöstä komissio laati luettelon täytäntöönpanosäännöksiksi soveltuvista artikloista: 9 artikla (tiedottaminen – raportti kalastustoiminnasta) 12 artiklan 4 ja 6 kohta (kalastuskieltoajat), 14 artikla (tietojen keruu), 15 artiklan 3 kohta (vähimmäissilmäkoko Mustallamerellä), 23 artikla (yhteistyö ja tiedottaminen) ja 24 artiklan 4 kohta (tilastotaulukot). Tämä luettelo annettiin tiedoksi 16.6.2011 pidetyssä neuvoston työryhmän kokouksessa. Kolmansissa epävirallisissa kolmikantaneuvotteluissa 21.6.2011 ei vastustettu tätä luetteloa.

Neuvosto sisällytti nämä tarkistukset, joista komissiolla ei ole huomauttamista, nykyiseen kantaansa.

Eräät muut vähäisemmät muutokset johtuvat lingvistijuristien tarkastuksesta ja tekstin mukauttamisesta Lissabonin sopimuksesta aiheutuneisiin muutoksiin, komiteamenettelyä koskevan uuden asetuksen (EU) N:o 182/2011 mukaisiin vakiintuneisiin sanamuotoihin ja delegoituihin säädöksiin liittyvään toimielinten yhteiseen sopimukseen. Johdanto-osan kappaleet on mukautettu ehdotuksen operatiivisten säännösten lopulliseen sisältöön.

Komissio ei vastusta näitä muutoksia.

3.4. Kannan vahvistamisessa ensimmäisessä käsittelyssä ilmenneet ongelmat ja komission kanta niihin:

Komission ehdotus valmisteltiin ja esitettiin ennen Lissabonin sopimuksen voimaantuloa. Sen vuoksi komiteamenettelyä koskevat säännökset oli mukautettava Lissabonin sopimukseen ottamalla huomioon SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklan mukaiset delegoidut ja täytäntöönpanosäädökset. Tämä johti pitkiin keskusteluihin. Komission kanta tähän on aina ollut se, että säädösvallan siirto olisi tehtävä komissiolle ainakin siltä osin, kun on kyse kaikkiin olemassa oleviin toimenpiteisiin liittyvien muutosten saattamisesta osaksi EU:n lainsäädäntöä.

4. PÄÄTELMÄT

Komissio voi hyväksyä neuvoston kannan, joka on syntynyt Euroopan parlamentin kanssa käytyjen keskustelujen tuloksena, jotta asetus voidaan hyväksyä nopeasti. Komissio pelkää kuitenkin sitä, että muiden lainsäädäntövallan käyttäjien sille siirtämä rajallinen säädösvalta haittaa EU:n mahdollisuuksia varmistaa riittävän ajoissa niiden GFCM-sopimuksessa käyttöön otettavien uusien toimenpiteiden saattaminen osaksi EU:n lainsäädäntöä, joilla tarkistetaan tai ajantasaistetaan kyseisen organisaation kansainvälisiä suojelu- ja hoitotoimenpiteitä. Sen vuoksi komissio antaa seuraavan julistuksen:

Komissio ilmaisee huolensa siitä, että muiden lainsäädäntövallan käyttäjien sille siirtämä rajallinen säädösvalta saattaa haitata EU:n mahdollisuuksia varmistaa riittävän ajoissa niiden GFCM-sopimuksessa käyttöön otettavien uusien toimenpiteiden saattaminen osaksi EU:n lainsäädäntöä, joilla tarkistetaan tai ajantasaistetaan kyseisen organisaation kansainvälisiä suojelu- ja hoitotoimenpiteitä.

Sen vuoksi komissio saattaa ehdottaa asetukseen muutoksia delegoiduilla säädöksillä hyväksyttävien toimenpiteiden määrän lisäämiseksi silloin, kun toimenpiteiden saattaminen osaksi EU:n lainsäädäntöä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen aiheuttaa viivästyksiä, jotka uhkaavat haitata EU:n mahdollisuuksia noudattaa kansainvälisiä sitoumuksiaan.