PERUSTELUT

1.           EHDOTUKSEN TAUSTA

1.1.        Johdanto: Finanssi- ja talouskriisin tausta, toimenpidetavoitteet ja tarve varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta

Viimeisimmän maailmanlaajuisen talous- ja finanssikriisin vaikutukset Euroopan talouteen, erityisesti julkiseen talouteen, olivat vakavia. Finanssialalla on ollut erittäin suuri vaikutus talouskriisin syntymiseen, kun taas kriisin kustannukset ovat langenneet pääasiassa valtioiden ja Euroopan kansalaisten maksettaviksi. Euroopan ja kansainvälisellä tasolla ollaan vahvasti yksimielisiä siitä, että finanssialan olisi maksettava kohtuullinen osuus kriisin kustannuksista, varsinkin siksi, että ala hyötyy nykyisin liian alhaisesta verotuksesta. Useat EU:n jäsenvaltiot ovat jo toteuttaneet erilaisia toimenpiteitä finanssialan verotuksen alalla. Tämän ehdotuksen tarkoituksena on määrittää yhteinen eurooppalainen käytäntö, jonka avulla tätä kysymystä voitaisiin lähestyä sisämarkkinoiden kannalta tarkoituksenmukaisella tavalla. Ehdotuksella pyritään täydentämään varmempiin finanssipalveluihin tähtäävää EU:n sääntelykehystä puuttumalla erityisen riskialttiiseen käyttäytymiseen joillakin finanssimarkkinoiden segmenteillä, jotta aiemmat käytännöt eivät toistuisi.

Euroopan komissio tarkasteli ajatusta finanssitransaktioveron käyttöönotosta jo finanssialan verotuksesta 7. lokakuuta 2010 antamassaan tiedonannossa[1]. Tämä ehdotus perustuu komission tiedonannossaan esittämään analyysiin sekä Eurooppa-neuvoston[2], Euroopan parlamentin[3] ja Euroopan neuvoston lukuisiin pyyntöihin ja on ensimmäinen askel pyrittäessä

– välttämään finanssipalveluiden sisämarkkinoiden pirstoutuminen, joka johtuu siitä, että kansallisella tasolla ollaan ottamassa käyttöön yhä enemmän koordinoimattomia verotoimenpiteitä;

– varmistamaan, että finanssilaitokset osallistuvat kohtuullisella osuudella viimeisimmän kriisin kustannusten kattamiseen ja että finanssialaa verotetaan tasapuolisesti verrattuna muihin aloihin[4];

– luomaan tarkoituksenmukaisia esteitä transaktioille, jotka eivät tehosta finanssimarkkinoiden toimintaa, ja täydentämään samalla myös tulevien kriisien välttämiseen tähtääviä sääntelytoimenpiteitä.

Koska useimpien veron soveltamisalaan mahdollisesti otettavien transaktioiden liikkuvuus on erittäin suuri, on tärkeää välttää vääristymät, joita yksipuolisesti toimivien jäsenvaltioiden antamat verosäännöt aiheuttavat. Vain EU:n tason toimet mahdollistavat sen, että finanssimarkkinoiden pirstoutuminen eri toimialoilla ja eri maissa voidaan välttää ja että EU:n finanssilaitosten tasapuolinen kohtelu ja viime kädessä sisämarkkinoiden moitteeton toiminta saadaan varmistettua.

Sen vuoksi tässä ehdotuksessa säädetään jäsenvaltioiden finanssitransaktioista kantamien verojen yhdenmukaistamisesta sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi.

Kuten Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 29 päivänä kesäkuuta 2011 annetussa komission ehdotuksessa neuvoston päätökseksi[5] edellytetään, tämän ehdotuksen tarkoituksena on myös luoda jäsenvaltioille uusi tulonlähde, jonka ansiosta niiden nykyisiä rahoitusosuuksia EU:n talousarvioon voitaisiin vähitellen pienentää. Tämä keventää valtionkassoihin kohdistuvaa rasitusta.

1.2.        EU:n talousarvion rahoittaminen

Rahoitusalan verotusta käsiteltiin myös 19. lokakuuta 2010 annetussa komission tiedonannossa ”EU:n talousarvion kokonaistarkastelu”[6], jossa todetaan, että ”komissio katsoo, että seuraavassa ohjeellisessa luettelossa mainitut rahoituskeinot saattaisivat olla mahdollisia omien varojen lähteitä, jotka vähitellen korvaavat kansalliset maksut ja näin ollen rasittavat valtionkassoja vähemmän: - rahoitusalan EU-verotus”. Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 29 päivänä kesäkuuta 2011 tehdyssä ehdotuksessa neuvoston päätökseksi[7] finanssitransaktiovero mainittiin yhtenä unionin talousarvioon otettavista uusista omista varoista. Tämän vuoksi tätä ehdotusta täydennetään omia varoja koskevilla erillisillä ehdotuksilla, joissa selostetaan, miten komissio ehdottaa finanssitransaktioveroa käytettäväksi EU:n talousarvion kartuttamiseen.

1.3.        Sääntelytilanne

Euroopan unioni toteuttaa parhaillaan kunnianhimoista finanssipalvelualan sääntelyuudistusohjelmaa. Komissio aikoo tehdä tämän vuoden loppuun mennessä ehdotukset tärkeimmistä toimenpiteistä Euroopan finanssimarkkinoiden sääntelyn ja valvonnan kehittämiseksi perusluonteisella tavalla. EU:n finanssipalvelu-uudistuksella on neljä strategista tavoitetta: finanssialan valvonnan parantaminen, finanssilaitosten vahvistaminen ja tarvittaessa perustan tarjoaminen niiden elpymiselle, finanssimarkkinoiden muuttaminen varmemmiksi ja avoimemmiksi sekä kuluttajansuojan parantaminen finanssipalvelualalla. Tämän mittavan uudistuksen odotetaan mahdollistavan sen, että finanssipalveluala alkaa jälleen hyödyttää reaalitaloutta ja erityisesti rahoittaa kasvua. Finanssitransaktioveroa koskevalla ehdotuksella pyritään tukemaan näitä sääntelyuudistuksia.

1.4         Kansainvälinen tilanne

Nyt tehtävä ehdotus vauhdittaa myös tuntuvasti meneillään olevaa kansainvälistä keskustelua finanssialan verotuksesta ja erityisesti finanssitransaktioveron kehittämisestä kansainvälisellä tasolla. Koordinoidun lähestymistavan omaksuminen kansainvälisellä tasolla on paras keino riskien minimoimiseen. Tehokkaasti suunniteltu ja täytäntöön pantu finanssitransaktiovero on merkittävä tulonlähde. Tällä ehdotuksella halutaan luoda edellytykset koordinoidun lähestymistavan käyttöönotolle tärkeimpien kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

2.           INTRESSITAHOJEN KUULEMISEN JA VAIKUTUSTEN ARVIOINNIN TULOKSET

2.1.        Ulkopuolisten kuuleminen ja asiantuntemus

Tämän ehdotuksen lähtökohtana on käytetty monien ulkopuolisten kommentteja. Palautetta annettiin finanssialan verotusta koskevassa julkisessa kuulemisessa, jäsenvaltioiden, asiantuntijoiden ja finanssialan sidosryhmien keskuudessa järjestetyillä kuulemiskierroksilla sekä vaikutusten arviointia varten teetetyissä kolmessa ulkopuolisessa tutkimuksessa.

Kuulemisprosessin tulokset ja ulkopuolisten antama palaute on otettu huomioon vaikutusten arvioinnissa.

2.2.        Vaikutusten arviointi

Tämän ehdotuksen liitteenä olevassa vaikutusten arvioinnissa analysoidaan finanssialalla kannettavien lisäverojen vaikutuksia seuraavien tavoitteiden saavuttamiseen: (1) sen varmistaminen, että finanssiala osallistuu julkisen talouden rahoittamiseen, (2) epäsuotavan markkinakäyttäytymisen rajoittaminen markkinoiden vakauttamiseksi sekä (3) vääristymien välttäminen sisämarkkinoilla. Vaikutusten arvioinnissa tarkasteltiin kahta perustoimintavaihtoehtoa: finanssitransaktioveroa ja finanssitoimintaveroa sekä näihin liittyviä lukuisia vaihtoehtoisia toimenpiteitä. Arvioinnin tulos oli, että finanssitransaktiovero on näistä suositeltavin vaihtoehto.

Finanssitransaktiovero näyttää mahdollistavan mittavien verotulojen keräämisen finanssialalta, mutta sillä voi olla finanssitoimintaveron tavoin myös hienoisia kielteisiä vaikutuksia BKT:hen ja transaktioiden markkinavolyymiin. Siirtymisriskien välttämiseksi tarvitaan koordinoitua lähestymistapaa sekä EU:n tasolla – sisämarkkinoiden pirstoutumisen välttämiseksi – että kansainvälisellä tasolla – G20-tason yhteistyölle asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Markkinareaktioihin ja talouskasvuun kohdistuviin vaikutuksiin liittyviä riskejä on pyritty hillitsemään finanssitransaktioveroihin liitetyillä rakenteellisilla erityispiirteillä, joilla tasataan veron taloudellisia vaikutuksia, estetään mahdollisten veronkiertoon tähtäävien strategioiden käyttöä ja vaimennetaan siirtymisriskejä. Näitä piirteitä ovat

· veron soveltamisalan laaja määrittely tuotteiden, transaktioiden, kaupankäyntimuotojen ja finanssialan toimijoiden sekä finanssikonsernissa suoritettujen transaktioiden kannalta;

· kotipaikkaperiaatteen käyttö – transaktiota verotetaan transaktioiden kauppapaikan sijaan siinä jäsenvaltiossa, jossa finanssialan toimijoiden toimipaikka sijaitsee. Direktiivissä säädetään myös transaktion verottamisesta EU:ssa, jos EU:n ulkopuolelta tuleva finanssilaitos osallistuu finanssitransaktioon EU:ssa sijaitsevan osapuolen kanssa ja myös silloin, kun yksi sen EU:ssa sijaitsevista sivukonttoreista osallistuu finanssitransaktioon;

· verokantojen vahvistaminen asianmukaiselle tasolle, jotta muuntyyppisten investointien kuin rahoitusinvestointien pääomakustannuksiin mahdollisesti kohdistuvat vaikutukset voidaan supistaa minimiin;

· ensimarkkinoilla suoritettavien transaktioiden jättäminen finanssitransaktioveron soveltamisalan ulkopuolelle sekä arvopapereiden (osakkeet, joukkovelkakirjat) – valtioiden ja yritysten pääoman hankintaan kohdistuvien haittojen välttämiseksi – että valuuttojen osalta. Ensimarkkinoiden jättäminen veron soveltamisalan ulkopuolelle on linjassa EU:n jo pitkään noudattaman toimintalinjan ja myös direktiivin 2008/7/EY säännösten kanssa;

· kotitalouksien, yritysten tai finanssilaitosten anto- ja ottolainaustoimintojen sekä muiden päivittäisten rahoitustoimintojen, kuten kiinnitysluottojen tai maksutapahtumien pitäminen erillään toisistaan;

· esimerkiksi Euroopan keskuspankin (EKP) ja kansallisten keskuspankkien kanssa suoritettavien finanssitransaktioiden jättäminen finanssitransaktioveron soveltamisalan ulkopuolelle, jotta direktiivi ei vaikuttaisi finanssilaitosten jälleenrahoitusmahdollisuuksiin tai rahapolitiikan välineisiin.

Ehdotuksessa nimenomaisesti mainittujen finanssitransaktioveron rakenteellisten piirteiden riskejä hillitsevien toimenpiteiden ansiosta BKT:hen pitkällä aikavälillä kohdistuvien kielteisten vaikutusten odotetaan rajoittuvan noin 0,5 prosenttiin verrattuna perusskenaarioon.

Vaikutusten arviointi osoittaa, että finanssitransaktiovero vaikuttaa finanssialan markkinakäyttäytymiseen ja liiketoimintamalleihin. Verosyistä johtuva transaktiokustannusten kasvu voi vaikuttaa automatisoituun kaupankäyntiin finanssimarkkinoilla siten, että kyseiset kustannukset heikentävät marginaalista voittoa. Tämä koskee erityisesti huippunopean kaupankäynnin liiketoimintamallia, sillä kyseinen kaupankäynti on fyysisesti tiukasti kytköksissä kauppapaikkoihin, joissa finanssilaitokset suorittavat suuren määrän transaktioita, joiden volyymi on erittäin suuri mutta voittomarginaali pieni. Nämä saatetaan joutua korvaamaan algoritmeilla, joiden vaikutuksesta transaktioiden määrä supistuu mutta voittomarginaali (ennen veroa) kasvaa.

Vaikutusten arviointi osoitti myös, että finanssitransaktioverolla on progressiivisia jakaantumisvaikutuksia, ts. sen vaikutukset kasvavat suhteessa tuloihin, sillä korkeamman tulotason ryhmät hyötyvät enemmän finanssialan tarjoamista palveluista. Tämä koskee erityisesti finanssitransaktioveroa, joka on rajattu joukkovelkakirjojen ja niihin liittyvien osakkeiden ja johdannaissopimusten kaltaisilla rahoitusvälineillä tehtäviin transaktioihin. Finanssitransaktioveroon rakenteellisesti sisältyvien erottelupiirteiden ansiosta tällä ehdotuksella ei olisi juurikaan vaikutusta niihin kotitalouksiin ja pk-yrityksiin, jotka eivät sijoita aktiivisesti finanssimarkkinoihin.

Verotulojen maantieteellinen jakautuminen riippuu veron teknisestä rakenteesta. Tätä direktiiviä sovellettaessa tulojen maantieteellinen jakauma riippuu rahoitusvälineiden kauppapaikan sijaan finanssitransaktioihin osallistuvien finanssilaitosten toimipaikkojen sijainnista. Tämä todennäköisesti vähentää verotulojen keskittymistä erityisesti tilanteissa, joissa finanssilaitokset toimivat kauppapaikalla toiseen jäsenvaltioon sijoittautuneiden finanssilaitosten puolesta.

Direktiivillä varmistetaan myös se, että veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseksi toteutettavat erityistoimenpiteet määritellään jäsenvaltioiden ja unionin tasolla annettavilla delegoiduilla säädöksillä. Uudelleentarkastelulausekkeen nojalla finanssitransaktioveron vaikutuksia sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, finanssimarkkinoihin ja reaalitalouteen voidaan tarkastella kolmen vuoden kuluttua direktiivin täytäntöönpanosta finanssialan verotuksessa tapahtuneen kansainvälisen kehityksen kannalta.

3.           EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ

3.1.        Oikeusperusta

Direktiiviehdotuksen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 113 artikla. Ehdotuksen tarkoituksena on finanssitransaktioiden välillistä verotusta koskevan lainsäädännön yhdenmukaistaminen, jotta voidaan varmistaa sisämarkkinoiden moitteeton toiminta ja välttää kilpailun vääristyminen.

3.2.        Toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaate

Finanssitransaktioveron keskeiset ominaisuudet on määriteltävä yhtenäisesti EU:n tasolla, jotta voidaan välttää transaktioiden ja markkina-osapuolten perusteettomat siirtymiset ja rahoitusvälineiden korvaaminen EU:ssa. EU:n tasolla käytettävä yhtenäinen määritelmä on toisin sanoen tarpeen sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamiseksi ja kilpailun vääristymien välttämiseksi EU:ssa.

Yhtenäisen määritelmän käyttö EU:n tasolla voisi lisäksi lievittää ratkaisevasti sisämarkkinoiden nykyistä pirstaleisuutta, myös erilaisten helposti toisensa korvaavien finanssialan tuotteiden markkinoilla. Jos finanssitransaktioveroa ei yhdenmukaisteta, se tarjoaa tilaisuuden verokeinotteluun ja mahdolliseen kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jättämiseen. Sen lisäksi, että se estää tasapuolisten toimintaedellytysten tarjoamisen finanssitransaktioiden osapuolille, se vaikuttaa myös jäsenvaltioiden tuloihin. Se kasvattaa kustannuksia, joita finanssialalle aiheutuu keskenään liian erilaisten verojärjestelmien vaatimusten noudattamisesta.

Näiden näkemysten tueksi voidaan esittää empiiristä näyttöä. Finanssitransaktioista kannettavat kansalliset verot ovat tähän mennessä aiheuttaneet joko toimintojen ja/tai laitosten siirtymistä tai tämä on pyritty välttämään kantamalla verot vain suhteellisen liikkumattomien veropohjien mukaan, jolloin tietyn tuotteen helposti korvaavat tuotteet jäivät usein verottamatta. Keskeisten käsitteiden yhdenmukaistaminen ja täytäntöönpanon koordinointi EU:n tasolla ovatkin ennakkoedellytys sille, että finanssitransaktioverojen kanto onnistuu ja vääristymät voidaan välttää. Tällainen EU:n tasolla toteutettava toimi johtaa myös suositeltavan toimintalinjan valintaan.

Tässä ehdotuksessa keskitytäänkin luomaan veron yleinen rakenne ja antamaan yleisiä säännöksiä verosaatavan syntymisestä. Ehdotuksessa jätetään jäsenvaltioille riittävästi liikkumavaraa verokantojen vahvistamiseksi vähimmäistason yläpuolelle, kirjanpito- ja ilmoitusvelvoitteiden määrittämiseksi sekä veropetosten, veronkierron ja muiden väärinkäytösten estämiseksi.

Finanssitransaktioveron yhteinen kehys noudattaa siten Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaista toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta. Jäsenvaltiot yksin eivät pysty saavuttamaan tälle ehdotukselle asetettuja tavoitteita riittävässä määrin, vaan ne voidaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamisen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.

Ehdotetun yhdenmukaistamisen toteuttaminen asetuksen sijaan direktiivin muodossa ei ylitä sitä, mikä on tarpeen asetettujen tavoitteiden – ennen kaikkea sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan – saavuttamiseksi. Ehdotus on sen vuoksi suhteellisuusperiaatteen mukainen.

3.3.        Ehdotuksen yksityiskohtaiset perustelut

3.3.1.     I Luku (Kohde, soveltamisala ja määritelmät)

Tässä luvussa määritellään EU:ssa kannettavaksi ehdotetun finanssitransaktioveron keskeiset piirteet. Finanssitransaktioveron tarkoituksena on kantaa veroa transaktioiden bruttoarvon perusteella, ennen mahdollisia nettoutuksia.

Veron soveltamisala on laaja, koska sillä pyritään kattamaan kaikentyyppisiin rahoitusvälineisiin liittyvät transaktiot, sillä ne ovat usein toisensa helposti korvaavia vaihtoehtoja. Vero kattaa siten rahoitusvälineet, jotka ovat vaihdantakelpoisia pääomamarkkinoilla, rahamarkkinavälineet (lukuun ottamatta maksuvälineitä), osuudet tai osakkeet yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä (joita ovat yhteissijoitusyritykset ja vaihtoehtoiset sijoitusrahastot[8]) sekä johdannaissopimukset. Veron soveltamisalaa ei myöskään ole rajattu kauppaan, jota käydään järjestäytyneillä markkinoilla, kuten säännellyillä markkinoilla ja monenkeskisissä kaupankäyntijärjestelmissä, vaan se kattaa myös muuntyyppisen kaupankäynnin, myös pörssin ulkopuolella. Veroa ei ole myöskään rajattu omistajuuden siirtoon, vaan se edustaa ennemminkin velvoitetta, johon on sitouduttu ja joka kuvastaa sitä, ottaako kyseinen finanssilaitos vastatakseen tiettyyn rahoitusvälineeseen liittyvän riskin (osto ja myynti). Jos johdannaissopimus johtaa rahoitusvälineiden toimitukseen, verotettavan johdannaissopimuksen lisäksi myös rahoitusvälineiden toimitus on veronalaista edellyttäen, että kaikki muut verotuksen edellytykset täyttyvät.

Transaktiot Euroopan keskuspankin ja kansallisten keskuspankkien kanssa jäävät kuitenkin veron soveltamisalan ulkopuolelle, jotta voidaan välttää mahdolliset kielteiset vaikutukset finanssilaitosten jälleenrahoitusmahdollisuuksiin tai rahapolitiikkaan yleisesti.

EU:n tason sääntelykehys tarjoaa selkeän, kattavan ja hyväksytyn määritelmäkokonaisuuden[9] sekä rahoitusvälineille, joiden ostoa, myyntiä ja siirtoa verotetaan, että johdannaissopimusten tekemiselle tai muuttamiselle. Määritelmien mukaiset johdannaissopimukset koskevat sijoitustarkoituksissa hankittavia johdannaisia. Määritelmistä ilmenee, että avistavaluuttatoimet eivät ole verotettavia finanssitransaktioita, kun taas valuuttajohdannaissopimukset ovat. Vero kattaa myös johdannaissopimukset, joiden kohde-etuus on hyödyke, muttei fyysisiä hyödykkeitä koskevia transaktioita.

Finanssitransaktiot voivat koostua myös strukturoitujen tuotteiden ostosta/myynnistä tai siirrosta. Tällaisia tuotteita ovat kaupattavat arvopaperit tai muut arvopaperistamisen kautta tarjottavat rahoitusvälineet. Kyseiset tuotteet ovat verrattavissa mihin tahansa muuhun rahoitusvälineeseen, ja sen vuoksi tässä ehdotuksessa käytetyllä termillä ”rahoitusväline” on katettava myös ne. Niiden jättäminen finanssitransaktioveron soveltamisalan ulkopuolelle mahdollistaisi veronkierron. Tämä tuoteryhmä kattaa muun muassa velkasitoumukset, warrantit ja sertifikaatit sekä pankkien arvopaperistamisvälineet, jotka yleensä siirtävät kiinnitysten tai lainojen kaltaisiin omaisuuseriin sisältyvän luottoriskin markkinoille, ja vakuutusalan arvopaperistamisvälineet, joihin liittyy muuntyyppisten riskien siirtoja, esimerkiksi merkintää.

Veron soveltamisala on kuitenkin keskitetty finanssitransaktioihin, jotka finanssitransaktioiden osapuolina toimivat rahoituslaitokset suorittavat joko omaan tai muiden henkilöiden lukuun taikka transaktion osapuolen nimissä. Näin voidaan varmistaa, että finanssitransaktioveroa sovelletaan kattavasti. Käytännössä tämä voidaan yleensä tarkistaa kirjanpitoon tehdyistä merkinnöistä.

Finanssilaitosten määritelmä on laaja ja kattaa pääasiassa sijoituspalveluyritykset, jäsennellyt markkinat, luottolaitokset, vakuutus- ja jälleenvakuutusyritykset, yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavat yritykset ja niiden johdon, eläkerahastot ja niiden johdon, holdingyhtiöt, rahoitusleasingyhtiöt ja erillisyhtiöt. Määritelmässä viitataan mahdollisuuksien mukaan määritelmiin, jotka on annettu sääntelytarkoituksissa annetussa EU:n lainsäädännössä. Lisäksi rahoituslaitoksiksi olisi katsottava muut tietyntyyppistä finanssitoimintaa olennaisessa määrin harjoittavat henkilöt.

Ehdotetussa direktiivissä säädetään siirretyn säädösvallan käytöstä tarkempien yksityiskohtien osalta.

Keskusvastapuolia, arvopaperikeskuksia ja kansainvälisiä arvopaperikeskuksia ei katsota rahoituslaitoksiksi siltä osin kuin ne suorittavat toimintoja, joita ei katsota varsinaisiksi kaupankäyntitoiminnoiksi. Ne ovat keskeisessä asemassa myös finanssimarkkinoiden tehokkaamman ja avoimemman toiminnan kannalta.

Ehdotetun finanssitransaktioveron alueellinen soveltaminen ja jäsenvaltioiden verotusoikeudet määritellään kotipaikkaperiaatteen perusteella. Jotta finanssitransaktio on verotettavissa EU:ssa, yhden transaktion osapuolista on oltava sijoittautunut jäsenvaltion alueelle. Verotus tapahtuu jäsenvaltiossa, jonka alueella finanssilaitoksen toimipaikka sijaitsee, edellyttäen, että kyseinen laitos on transaktion osapuoli, toimii joko omaan lukuunsa tai toisen henkilön lukuun taikka toimii transaktion osapuolen nimissä.

Jos transaktion osapuolina olevien tai transaktion osapuolten nimissä toimivien eri finanssilaitosten toimipaikat sijaitsevat eri jäsenvaltioiden alueella, näillä eri jäsenvaltioilla on toimivalta kantaa transaktiosta veroa tämän ehdotuksen mukaisesti vahvistettujen verokantojen mukaan. Jos kyseiset toimipaikat sijaitsevat sellaisen valtion alueella, joka ei kuulu unioniin, transaktiosta ei kanneta finanssitransaktioveroa EU:ssa, jollei yksi transaktion osapuolista ole sijoittautunut EU:hun, jolloin myös kolmannen maan rahoituslaitoksen katsotaan sijoittautuneen EU:hun ja transaktio muuttuu verotettavaksi kyseisessä jäsenvaltiossa. Jos transaktiot suoritetaan EU:n ulkopuolella sijaitsevilla kauppapaikoilla, niistä kannetaan veroa, jos vähintään yksi transaktion suorittavista tai siihen osallistuvista toimipaikoista sijaitsee EU:ssa.

Jos verovelvollinen pystyy kuitenkin osoittamaan, ettei transaktion taloudellinen sisältö ole kytköksissä mihinkään jäsenvaltioon, finanssilaitoksen ei voida katsoa sijoittautuneen jäsenvaltioon.

Lisäksi jos rahoitusvälineet, joiden osto ja myynti on verotettavaa, ovat ryhmään kuuluvien yhtiöiden välisen siirron kohteina, siirto on verotettavaa, vaikka siinä ei välttämättä ole kyse ostosta eikä myynnistä.

Edellä esitetystä seuraa, että monia finanssitoimintoja ei katsota finanssitransaktioiksi edellä mainittuihin tavoitteisiin pyrkivän finanssitransaktioveron logiikan mukaan. Kuten edellä mainittiin, ensimarkkinat on jätetty finanssitransaktioveron soveltamisalan ulkopuolelle, kuten myös valtaosa kansalaisten ja yritysten kannalta merkityksellisistä päivittäisistä finanssitoiminnoista. Tämä kattaa vakuutussopimusten tekemisen, kiinnitysluotot, kulutusluotot, maksupalvelut jne. (vaikka kauppa, jota näillä käydään myöhemmin strukturoitujen tuotteiden kautta, kuuluu veron soveltamisalaan). Myös spot-markkinoilla suoritettavat valuuttatransaktiot jäävät finanssitransaktioveron soveltamisalan ulkopuolelle pääoman vapaan liikkuvuuden varmistamiseksi. Valuuttatransaktioihin perustuvat johdannaissopimukset kuuluvat kuitenkin finanssitransaktioveron soveltamisalaan, koska ne eivät ole varsinaisia valuuttatransaktioita.

3.3.2.     II luku (Verosaatavan syntyminen, veron peruste ja verokannat)

Verosaatavan syntymishetki määritellään hetkeksi, jona finanssitransaktio suoritetaan. Transaktion myöhempää peruuttamista ei voida katsoa perusteeksi sille, että verosaatavan katsottaisiin jääneen syntymättä, paitsi tapauksissa, joissa on kyse virheistä.

Koska yhtäältä tiettyjen rahoitusvälineiden (lukuun ottamatta johdannaisia) osto/myynti tai siirto ja toisaalta johdannaissopimusten osto/myynti, siirto, tekeminen tai muuttaminen ovat luonteeltaan ja ominaisuuksiltaan erilaisia tapahtumia, ne on yhdistettävä erilaisiin veron perusteisiin.

Tiettyjen rahoitusvälineiden (muiden kuin johdannaisten) ostoa ja myyntiä varten määritetään yleensä hinta tai mikä tahansa muu vastikkeen muoto. On loogista, että tämä määritellään veron perusteeksi. Markkinoiden vääristymien välttämiseksi tarvitaan kuitenkin erityissääntöjä, jos vastike on alhaisempi kuin markkinahinta tai jos on kyse transaktioista, jotka suoritetaan ryhmään kuuluvien yhtiöiden välillä ja joita käsitteet ”osto” ja ”myynti” eivät kata. Tuolloin veron peruste on markkinahinta, joka määritetään markkinaehdoin finanssitransaktioveron verosaatavan syntymisen aikaan.

Johdannaissopimusten oston/myynnin, siirron, tekemisen ja muuttamisen osalta finanssitransaktioveron peruste on nimellismäärä ajankohtana, jona johdannaissopimus ostetaan/myydään, siirretään tai tehdään taikka jona sitä muutetaan. Tämä lähestymistapa mahdollistaisi finanssitransaktioveron selkeän ja helpon soveltamisen johdannaissopimuksiin sekä alentaisi vaatimusten noudattamisesta aiheutuvia kustannuksia ja hallinnollisia kustannuksia. Tämä lähestymistapa myös vaikeuttaa verorasituksen keinotekoista keventämistä johdannaissopimuksen rakenteen luovan suunnittelun avulla, koska esimerkiksi pelkästään hinta- tai arvoeroja koskevan sopimuksen tekemiselle ei olisi verokannustinta. Lisäksi se merkitsisi sitä, että verottaminen tapahtuisi sopimuksen oston/myynnin, siirron, tekemisen tai muuttamisen hetkellä sen sijaan, että verotettaisiin kassavirtoja eri ajankohtina sopimuksen elinkaaren aikana. Tällöin on käytettävä suhteellisen matalaa verokantaa, jotta verorasitus olisi asianmukainen.

Jäsenvaltioissa voi olla tarpeen antaa erityissäännöksiä veronkierron, veropetosten ja väärinkäytösten estämistä varten (ks. myös 3.3.3 jakso). Esimerkiksi tilanteissa, joissa nimellismäärä jaetaan keinotekoisesti, swapin nimellismäärä voitaisiin jakaa keinotekoisen korkealla kertoimella ja kaikki maksut kertoa samalla kertoimella. Instrumentin rahavirrat pysyisivät tällöin muuttumattomina, mutta veron peruste alenisi keinotekoisesti.

Erityissäännöksiä tarvitaan veron perusteen määrittämiseksi transaktioissa, joissa veron peruste tai osia siitä ilmaistaan muun kuin arvioinnin suorittavan jäsenvaltion valuutan määräisenä.

Yhtäältä tiettyjen muiden rahoitusvälineiden kuin johdannaisten osto/myynti tai siirto ja toisaalta johdannaissopimusten osto/myynti, siirto, tekeminen tai muuttaminen ovat luonteeltaan erilaisia toimintoja. Lisäksi markkinat reagoivat todennäköisesti eri tavalla näihin kahteen ryhmään sovellettuun finanssitransaktioveroon. Näistä syistä ja mahdollisimman oikeudenmukaisen verotuksen varmistamiseksi verokannat olisi eriytettävä mainittujen kahden ryhmän välillä.

Verokannoissa olisi otettava huomioon myös erot veron perusteiden määritysmenetelmissä.

Yleisesti ottaen ehdotetaan, että vähimmäisverokannat (joiden yläpuolelle on jätetty liikkumavaraa kansallisille toimintalinjoille) asetetaan riittävän korkealle tasolle tälle direktiiville asetetun yhdenmukaistamistavoitteen saavuttamiseksi. Ehdotetut verokannat asetetaan kuitenkin samaan aikaan riittävän matalalle tasolle siirtymisriskien minimoimiseksi.

3.3.3.     III luku (Finanssitransaktioveron maksaminen, siihen liittyvät velvoitteet sekä veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estäminen)

Finanssitransaktioveron soveltamisala määritellään tässä ehdotuksessa suhteessa finanssitransaktioihin, joiden osapuoli (joka toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun) kyseisen jäsenvaltion alueelle sijoittautunut finanssilaitos on, tai suhteessa transaktioihin, joissa laitos toimii osapuolen nimissä. Finanssilaitokset suorittavat valtaosan transaktioista finanssimarkkinoilla, ja finanssitransaktiovero olisi keskitettävä kansalaisten sijaan finanssialaan itseensä. Tämän vuoksi finanssilaitoksilla olisi oltava velvollisuus maksaa vero veroviranomaisille. Jäsenvaltioilla olisi kuitenkin oltava mahdollisuus katsoa muut henkilöt yhdessä ja erikseen verovelvollisiksi, muun muassa tilanteissa, joissa transaktion osapuolen päätoimipaikka sijaitsee Euroopan unionin ulkopuolella.

Monet finanssitransaktiot suoritetaan sähköisesti. Tällöin finanssitransaktiovero olisi kannettava välittömästi verovelan syntymisen aikaan. Muissa tapauksissa finanssitransaktiovero olisi kannettava määräajassa, joka on riittävän pitkä maksun manuaalisen käsittelyn mahdollistamiseksi mutta jonka avulla voidaan välttää perusteettomien kassavirtaetujen syntyminen kyseiselle finanssilaitokselle. Kolmen työpäivän jakso voidaan katsoa asianmukaiseksi tältä kannalta.

Jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan aiheellisia toimenpiteitä finanssitransaktioveron kantamiseksi asianmukaisesti ja ajallaan sekä veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseksi.

Jäsenvaltioiden olisi tässä yhteydessä käytettävä finanssimarkkinoita koskevaa voimassa olevaa ja tulevaa EU:n lainsäädäntöä, jossa säädetään finanssitransaktioita koskevista ilmoitusvelvoitteista ja tietojen säilytysvelvoitteista.

Niiden olisi tarvittaessa voitava käyttää myös saatavilla olevia hallinnollisen yhteistyön välineitä, jotka liittyvät verojen arviointiin ja perintään, erityisesti hallinnollisesta yhteistyöstä verotuksen alalla ja direktiivin 77/799/ETY kumoamisesta 15 päivänä helmikuuta 2011 annetussa neuvoston direktiivissä 2011/16/EU[10] (jota sovelletaan 1. tammikuuta 2013 alkaen) ja keskinäisestä avunannosta veroihin, maksuihin ja muihin toimenpiteisiin liittyvien saatavien perinnässä 16 päivänä maaliskuuta 2010 annetussa neuvoston direktiivissä 2010/24/EY[11] (jota sovelletaan 1. tammikuuta 2012 alkaen) tarkoitettuja välineitä. Tarvittaessa olisi käytettävä myös muita tarkoituksenmukaisia välineitä, esimerkiksi OECD:n ja Euroopan neuvoston monenvälistä yleissopimusta veroasioissa annettavasta keskinäisestä virka-avusta (OECD - Council of Europe Multilateral Convention on Mutual Administrative Assistance in Tax Matters)[12].

Ehdotetussa direktiivissä säädetään siirretyn säädösvallan käytöstä tarkempien yksityiskohtien osalta.

Edellä kuvaillut säännöt yhdistettyinä finanssitransaktioveron perustana olevaan käsitteelliseen lähestymistapaan (laaja soveltamisala, kotipaikkaperiaate, ei poikkeuksia) mahdollistavat veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten minimoinnin.

3.3.4.     IV luku (Loppusäännökset)

Tämän ehdotuksen yhdenmukaistamistavoitteen vuoksi jäsenvaltioilla ei pitäisi olla mahdollisuutta pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita finanssitransaktioista kannettavia veroja kuin ehdotetun direktiivin kohteena oleva finanssitransaktiovero tai arvonlisävero. Arvonlisäveron osalta olisi sovellettava edelleen yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä 28 päivänä marraskuuta 2006 annetun neuvoston direktiivin 2006/112/EY[13] 137 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädettyä verotuksen valitsemista koskevaa oikeutta. Muut verot, kuten vakuutusmaksuista kannettavat verot ja finanssitransaktioiden rekisteröintimaksut, ovat epäilemättä luonteeltaan erilaisia, jos niissä on kyse todellisesta kustannusten korvaamisesta tai tarjotusta palvelusta maksetusta vastikkeesta. Tämä ehdotus ei sen vuoksi vaikuta kyseisiin veroihin ja maksuihin.

Pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY[14] säännöksiä sovelletaan periaatteessa edelleen täysimääräisesti. Tämä merkitsee esimerkiksi sitä, että direktiivin 2008/7/EY 5 artiklan 2 kohdassa mainittuun osakkeiden, osuuksien tai muiden samankaltaisten arvopapereiden taikka tällaisia arvopapereita vastaavien todistusten ja debentuurien, mukaan lukien valtion joukkovelkakirjalainat, tai muiden lainoihin liittyvien siirtokelpoisien arvopapereiden ensimarkkinoilla tapahtuva liikkeeseen laskeminen ei kuulu finanssitransaktioveron soveltamisalaan EU:ssa. Mainitun direktiivin ja tämän direktiivin välillä mahdollisesti ilmenevien ristiriitojen välttämiseksi olisi kuitenkin säädettävä, että tämä direktiivi on etusijalla suhteessa direktiivin 2008/7/EY säännöksiin.

4.           TALOUSARVIOVAIKUTUKSET

Alustavien tuloarvioiden mukaan vuotuiset verotulot voisivat olla markkinareaktioista riippuen 57 miljardia euroa koko EU:ssa.

Ehdotuksella luotaisiin erityisesti uusi tulonlähde, josta voidaan kartuttaa EU:n ja jäsenvaltioiden talousarvioita – Euroopan unionin omien varojen järjestelmästä 29 päivänä kesäkuuta 2011 tehdyn ehdotuksen neuvoston päätökseksi mukaisesti.

EU:ssa kannettavasta finanssitransaktioverosta kertyvät tulot voidaan käyttää kokonaan tai osittain EU:n talousarvioon otettavina omina varoina, jotka korvaavat tietyn osan kansallisista talousarvioista nykyisin maksettavista omista varoista. Tämä edistäisi julkisen talouden vakauttamista jäsenvaltioissa. Komissio esittää erikseen tarvittavat täydentävät ehdotukset, joissa määritetään, kuinka finanssitransaktioverolla voitaisiin kartuttaa EU:n talousarviota.

2011/0261 (CNS)

Ehdotus

NEUVOSTON DIREKTIIVI

yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta

EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, joka

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 113 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottaa huomioon Euroopan parlamentin lausunnon[15],

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[16],

noudattaa erityistä lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsoo seuraavaa:

(1) Viimeisin finanssikriisi on saanut kaikilla tasoilla aikaan keskustelua finanssialalla mahdollisesti kannettavasta lisäverosta ja erityisesti finanssitransaktioverosta. Tavoitteena on halu saada finanssiala osallistumaan kriisin kustannusten kattamiseen, muuttaa finanssialan verotusta tasapuolisemmaksi verrattuna muihin aloihin, estää finanssilaitoksia harjoittamasta toimintaa, johon liittyy liian suuria riskejä, täydentää tulevien kriisien välttämiseen tähtääviä sääntelytoimenpiteitä sekä kerätä lisätuloja julkiseen talouteen tai erityisiin toimenpidetarkoituksiin.

(2) Jotta voidaan estää vääristymät, joita aiheutuu jäsenvaltioiden yksipuolisesti toteuttamista toimenpiteistä ottaen huomioon, että asianomaisista finanssitransaktioista valtaosa on sellaisia, joiden liikkuvuus on erittäin suuri, ja varmistaa sitä kautta sisämarkkinoiden moitteeton toiminta, on tärkeää, että jäsenvaltioissa kannettavan finanssitransaktioveron perusominaisuudet yhdenmukaistetaan unionin tasolla. Samalla olisi pyrittävä välttämään kannustimet verokeinotteluun unionissa ja unionin finanssimarkkinoiden väliset vääristymät sekä mahdollisuudet kaksinkertaiseen verotukseen tai verottamatta jättämiseen.

(3) Jotta sisämarkkinat toimisivat asianmukaisesti, finanssitransaktioveroa olisi sovellettava kauppaan, jota käydään laajalla valikoimalla rahoitusvälineitä, mukaan lukien strukturoidut tuotteet, sekä jäsennellyillä markkinoilla että pörssin ulkopuolella ja myös kaikkien johdannaissopimusten tekemiseen ja muuttamiseen. Samasta syystä finanssitransaktioveroa olisi sovellettava laajasti määritettyyn joukkoon finanssilaitoksia.

(4) Rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta (rahoitusmarkkinadirektiivi) 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun direktiivin 2004/39/EY[17] liitteessä I oleva rahoitusvälineiden määritelmä kattaa yhteissijoitusyritysten osuudet. Tämä merkitsee, että siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavia yrityksiä (yhteissijoitusyritykset) koskevien lakien, asetusten ja hallinnollisten määräysten yhteensovittamisesta 13 päivänä heinäkuuta 2009 annetun direktiivin 2009/65/EY[18] 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) ja vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen hoitajista ja direktiivin 2003/41/EY ja 2009/65/EY sekä asetuksen (EY) N:o 1060/2009 ja (EU) N:o 1095/2010 muuttamisesta 8 päivänä kesäkuuta 2011 annetun direktiivin 2011/61/EU[19] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osakkeet ja osuudet ovat rahoitusvälineitä. Tämän vuoksi näiden välineiden merkintä ja lunastus ovat transaktioita, joista olisi kannettava finanssitransaktioveroa.

(5) Finanssimarkkinoiden tehokkaan ja avoimen toiminnan ylläpitämiseksi tietyt yksiköt on tarpeen jättää tämän direktiivin henkilöllisen soveltamisalan ulkopuolelle siltä osin kuin ne hoitavat tehtäviä, joita ei sinänsä katsota kaupankäyntitoiminnaksi vaan jotka ennemminkin helpottavat kaupankäyntiä, tai siltä osin kuin ne suorittavat finanssitransaktioita avustaakseen taloudellisesti jäsenvaltioita.

(6) Kansallisten keskuspankkien samoin kuin Euroopan keskuspankin kanssa suoritettavista transaktioista ei kuitenkaan pitäisi kantaa finanssitransaktioveroa, jotta voidaan välttää mahdolliset kielteiset vaikutukset finanssilaitosten jälleenrahoitusmahdollisuuksiin tai rahapolitiikkaan yleisesti.

(7) Lukuun ottamatta johdannaissopimusten tekemistä tai muuttamista valtaosa kaupankäynnistä ensimarkkinoilla ja kansalaisten ja yritysten kannalta merkitykselliset transaktiot, kuten vakuutussopimusten tekeminen, kiinnitysluotot, kulutusluotot tai maksupalvelut, olisi jätettävä finanssitransaktioveron soveltamisalan ulkopuolelle, jotta kyseisellä verolla ei haitattaisi yritysten ja valtioiden pääomanhankintaa ja jotta vältettäisiin sen vaikutukset kotitalouksiin.

(8) Verovelan syntyminen ja veron peruste olisi yhdenmukaistettava, jotta voidaan välttää vääristymät sisämarkkinoilla.

(9) Verovelan syntymishetkeä ei pitäisi viivästyttää perusteettomasti, ja sen pitäisi ajoittua hetkeen, jona finanssitransaktio tapahtuu.

(10) Jotta veron peruste voitaisiin määrittää mahdollisimman helposti yrityksille ja verohallinnolle aiheutuvien kustannusten rajoittamiseksi, muissa kuin johdannaissopimuksiin liittyvissä finanssitransaktioissa olisi viitattava yleensä transaktion yhteydessä myönnettyyn vastikkeeseen. Jos vastiketta ei myönnetä tai vastike myönnetään markkinahintaa alhaisempana, markkinahinnan olisi katsottava ilmentävän oikeassa suhteessa transaktion arvoa. Samoin laskennan helpottamiseen liittyvistä syistä olisi käytettävä nimellismäärää, jos johdannaissopimuksia ostetaan/myydään, siirretään, tehdään tai muutetaan.

(11) Yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi kuhunkin transaktioryhmään, toisin sanoen muilla rahoitusvälineillä kuin johdannaisilla käytävään kauppaan ja johdannaissopimusten ostoon/myyntiin, tekemiseen ja muuttamiseen, olisi sovellettava samaa verokantaa.

(12) Jotta verotus voidaan kohdistaa kansalaisten sijaan finanssialaan itseensä ja koska finanssilaitokset suorittavat valtaosan transaktioista finanssimarkkinoilla, veroa olisi sovellettava kyseisiin laitoksiin riippumatta siitä, käyvätkö ne kauppaa omissa vai muiden henkilöiden nimissä ja omaan vai muiden henkilöiden lukuun.

(13) Koska finanssitransaktiot ovat erittäin liikkuvaisia ja jotta voidaan helpottaa mahdollisen veronkierron torjumista, finanssitransaktioveroa olisi sovellettava kotipaikkaperiaatteen perusteella.

(14) Vähimmäisverokannat olisi asetettava riittävän korkealle tasolle tässä direktiivissä asetetun yhdenmukaistamistavoitteen saavuttamiseksi. Niiden olisi kuitenkin samalla oltava riittävän matalia, jotta siirtymisriskit olisivat mahdollisimmat pienet.

(15) Jotta finanssitransaktiovero kannettaisiin asianmukaisesti ja ajallaan, jäsenvaltiot olisi velvoitettava toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet. Jotta veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estäminen olisi tehokasta, jäsenvaltiot olisi velvoitettava käyttämään tarvittaessa nykyisiä veroasioissa annettavan keskinäisen avun välineitä ja hyödyntämään finanssialalle asetettuja ilmoitusvelvoitteita ja tietojen säilytysvelvoitteita asiaa koskevan lainsäädännön mukaisesti.

(16) Jotta voidaan antaa yksityiskohtaisempia sääntöjä sen määrittämiseksi, muodostaako tietty finanssitoiminta merkittävän osan yrityksen toimintaa, jolloin yritys voidaan katsoa tässä direktiivissä tarkoitetuksi finanssilaitokseksi, sekä yksityiskohtaisempia sääntöjä veropetoksilta, veronkierrolta ja väärinkäytöksiltä suojautumisesta, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisia säädöksiä niiden toimenpiteiden määrityksestä, jotka ovat tarpeen tätä tarkoitusta varten. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla. Komission olisi delegoituja säädöksiä valmistellessaan ja laatiessaan varmistettava, että neuvosto saa tarvittavat asiakirjat hyvissä ajoin ja asianmukaisesti.

(17) Jotta voidaan välttää ristiriidat tämän direktiivin ja pääoman hankinnasta suoritettavista välillisistä veroista 12 päivänä helmikuuta 2008 annetun neuvoston direktiivin 2008/7/EY[20] välillä, kyseistä direktiiviä olisi muutettava.

(18) Koska jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on finanssitransaktioveron olennaisten piirteiden yhdenmukaistaminen unionin tasolla, vaan se voidaan sisämarkkinoiden moitteettoman toiminnan varmistamisen vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi,

ON HYVÄKSYNYT TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I luku Kohde, soveltamisala ja määritelmät

1 artikla Kohde ja soveltamisala

1. Tällä direktiivillä perustetaan yhteinen finanssitransaktioverojärjestelmä.

2. Tätä direktiiviä on sovellettava kaikkiin finanssitransaktioihin edellyttäen, että vähintään yksi transaktion osapuolista on sijoittautunut jäsenvaltioon ja transaktion osapuolena on jäsenvaltion alueelle sijoittautunut finanssilaitos, joka toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun taikka transaktion osapuolen nimissä.

3. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin:

(a) Euroopan rahoitusvakausväline;

(b) jollei 4 kohdan c alakohdasta muuta johdu, kahden tai useamman jäsenvaltion perustama kansainvälinen finanssilaitos, jonka tarkoituksena on hankkia varoja ja antaa rahoitusapua jäsenilleen, joilla on tai joille uhkaa tulla vakavia rahoitusongelmia;

(c) keskusvastapuolet, kun ne hoitavat keskusvastapuolen tehtävää;

(d) arvopaperikeskukset ja kansainväliset arvopaperikeskukset, kun ne hoitavat arvopaperikeskuksen tai kansainvälisen arvopaperikeskuksen tehtävää.

Jos yhteisö ei ole verotettavissa ensimmäisen alakohdan nojalla, tämä ei kuitenkaan saa estää sen vastapuolen verotettavuutta.

4. Tätä direktiiviä ei sovelleta seuraaviin transaktioihin:

(a) komission asetuksen (EY) N:o 1287/2006[21] 5 artiklan c alakohdassa tarkoitetut liiketoimet, jotka toteutetaan ensisijaisilla markkinoilla, lukuun ottamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/65/EY[22] 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyritykset) sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/61/EU[23] 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osakkeiden ja osuuksien liikkeeseenlaskua ja lunastusta;

(b) transaktiot Euroopan unionin, Euroopan atomienergiayhteisön, Euroopan keskuspankin, Euroopan investointipankin ja sellaisten Euroopan unionin tai Euroopan atomienergiayhteisön perustamien elinten kanssa, joihin sovelletaan pöytäkirjaa Euroopan unionin erioikeuksista ja vapauksista, mainitun pöytäkirjan ja sen täytäntöönpanosta tehtyjen sopimusten tai kotipaikkasopimusten rajoituksin ja edellytyksin siltä osin kuin siitä ei aiheudu kilpailun vääristymistä;

(c) transaktiot muiden kuin b alakohdassa tarkoitettujen kansainvälisten järjestöjen tai elinten kanssa edellyttäen, että vastaanottavan valtion viranomaiset ovat tunnustaneet kyseiset järjestöt tai elimet, mainittujen elinten perustamisesta tehtyjen kansainvälisten yleissopimusten tai kotipaikkasopimusten rajoituksin ja edellytyksin;

(d) transaktiot jäsenvaltioiden keskuspankkien kanssa.

2 artikla Määritelmät

1. Tässä direktiivissä tarkoitetaan

(1) ’finanssitransaktiolla’ mitä tahansa seuraavista:

(a) rahoitusvälineiden osto ja myynti ennen nettoutusta tai selvitystä, mukaan lukien takaisinosto- ja takaisinmyyntisopimukset sekä arvopapereiden lainaksiantamista tai -ottamista koskevat sopimukset;

(b) rahoitusvälineen omistajan hallintaoikeuden siirto ryhmän yhteisöjen välillä ja mikä tahansa vastaava toiminto, joka kattaa rahoitusvälineeseen liittyvän riskin siirron, tapauksissa, jotka jäävät a alakohdan soveltamisalan ulkopuolelle;

(c) johdannaissopimusten tekeminen tai muuttaminen;

(2) ’rahoitusvälineillä’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY[24] liitteessä I olevassa C osassa määriteltyjä rahoitusvälineitä ja strukturoituja tuotteita;

(3) ’johdannaissopimuksella’ direktiivin 2004/39/EY liitteessä I olevan C osan kohdissa 4–10 määriteltyä rahoitusvälinettä;

(4) ’takaisinostosopimuksella’ ja ’takaisinmyyntisopimuksella’ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/49/EY[25] 3 artiklassa tarkoitettua sopimusta;

(5) ’arvopapereiden lainaksi antamista koskevalla sopimuksella’ ja ’arvopapereiden lainaksi ottamista koskevalla sopimuksella’ direktiivin 2006/49/EY 3 artiklassa tarkoitettua sopimusta;

(6) ’strukturoidulla tuotteella’ kaupattavia arvopapereita tai muita Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/48/EY[26] 4 artiklan 36 alakohdassa tarkoitetun arvopaperistamisen kautta tarjottavia rahoitusvälineitä tai vastaavia transaktioita, jotka kattavat muiden riskien kuin luottoriskin siirron;

(7) ’finanssilaitoksella’ mitä tahansa seuraavista:

(a) direktiivin 2004/39/EY 4 artiklassa määritelty sijoituspalveluyritys;

(b) direktiivin 2004/39/EY 4 artiklassa määritelty säännelty markkina ja mikä tahansa muu järjestäytynyt kauppapaikka tai kaupankäyntijärjestelmä;

(c) direktiivin 2006/48/EY 4 artiklassa määritelty luottolaitos;

(d) Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/138/EY[27] 13 artiklassa määritelty vakuutus- ja jälleenvakuutusyritys;

(e) direktiivin 2009/65/EY 1 artiklassa määritelty siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittava yritys (yhteissijoitusyritys) ja direktiivin 2009/65/EY 2 artiklassa määritelty rahastoyhtiö;

(f) eläkerahasto tai Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/41/EY[28] 6 artiklan a alakohdassa määritelty ammatillista lisäeläkettä tarjoava laitos sekä tällaisen rahaston tai laitoksen omaisuudenhoitaja;

(g) direktiivin 2011/61/EU 4 artiklassa määritelty vaihtoehtoinen sijoitusrahasto ja vaihtoehtoisen sijoitusrahaston hoitaja;

(h) direktiivin 2006/48/EY 4 artiklassa määritelty arvopaperistamista varten perustettu erillisyhtiö;

(i) direktiivin 2009/138/EY 13 artiklan 26 alakohdassa määritelty erillisyhtiö;

(j) mikä tahansa muu yritys, joka harjoittaa vähintään yhtä seuraavista toiminnoista, edellyttäen, että kyseiset toiminnot muodostavat olennaisen osan sen kokonaistoiminnasta finanssitransaktioiden volyymin tai arvon kannalta:

i)       direktiivin 2006/48/EY liitteessä I olevissa kohdissa 1, 2, 3 ja 6 tarkoitetut toiminnot,

ii)       kaupankäynti omaan tai asiakkaiden lukuun millä tahansa rahoitusvälineellä,

iii)      omistusyhteyksien hankinta yrityksissä,

iv)      omistusyhteys rahoitusvälineissä tai niiden liikkeeseenlasku,

v)      iv alakohdassa tarkoitettuihin toimintoihin liittyvien palveluiden tarjonta;

(8) ’keskusvastapuolella’ oikeushenkilöä, joka on kaupan vastapuolten välissä yksillä tai useammilla finanssimarkkinoilla ja toimii jokaiseen myyjään nähden ostajana ja jokaiseen ostajaan nähden myyjänä;

(9) ’nettoutuksella’ nettoutusta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY[29] 2 artiklassa määritellyssä merkityksessä;

(10) ’nimellismäärällä’ perustana olevaa nimellismäärää, jota käytetään tiettyä johdannaissopimusta koskevien maksujen laskennassa.

2. Komissio antaa 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa vahvistetaan yksityiskohtaiset säännöt sen määrittämisestä, muodostavatko 1 kohdan 7 alakohdan j alakohdassa tarkoitetut toiminnot olennaisen osan yrityksen kokonaistoiminnasta.

3 artikla Sijoittautuminen

1. Tämän direktiivin soveltamiseksi finanssilaitoksen on katsottava sijoittautuneen jäsenvaltion alueelle, jos jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

(a) se on saanut kyseisen jäsenvaltion viranomaisilta luvan toimia finanssilaitoksena luvan kattamien transaktioiden osalta;

(b) sen päätoimipaikka on kyseisessä jäsenvaltiossa;

(c) sen vakituinen tai tavanomainen kotipaikka sijaitsee kyseisessä jäsenvaltiossa;

(d) sillä on sivukonttori kyseisessä jäsenvaltiossa kyseisen sivukonttorin suorittamien transaktioiden osalta;

(e) se on finanssitransaktion osapuolena ja toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun taikka transaktion osapuolen nimissä yhdessä kyseiseen jäsenvaltioon a, b, c tai d alakohdan nojalla sijoittautuneen finanssilaitoksen kanssa tai sellaisen osapuolen kanssa, joka on sijoittautunut kyseisen jäsenvaltion alueelle mutta joka ei ole finanssilaitos.

2. Jos useampi kuin yksi edellytys 1 kohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy, ensimmäisen edellytyksen alkaen luettelon alusta alenevassa järjestyksessä on oltava merkityksellinen sijoittautumisjäsenvaltion määrityksessä.

3. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, finanssilaitoksen ei saa katsoa olevan sijoittautunut jäsenvaltioon kyseisessä kohdassa tarkoitetulla tavalla, jos henkilö, jolla on velvollisuus maksaa finanssitransaktiovero, esittää todisteet siitä, ettei transaktion taloudellinen sisältö ole kytköksissä minkään jäsenvaltion alueeseen.

4. Henkilön, joka ei ole finanssilaitos, on katsottava sijoittautuneen jäsenvaltioon, jos sen päätoimipaikka, tai luonnollisen henkilön tapauksessa vakituinen tai tavanomainen asuinpaikka, sijaitsee kyseisessä valtiossa taikka sillä on sivukonttori kyseisessä valtiossa mainitun sivukonttorin suorittamien finanssitransaktioiden osalta.

II luku Verovelan syntyminen, veron peruste ja verokannat

4 artikla Finanssitransaktioveron syntyminen

1. Kutakin finanssitransaktiota koskevan finanssitransaktioverovelan on katsottava syntyvän hetkellä, jona transaktio tapahtuu.

2. Finanssitransaktion myöhempi peruutus tai oikaisu ei saa vaikuttaa verovelan syntymiseen, lukuun ottamatta tapauksia, joissa on kyse virheistä.

5 artikla Finanssitransaktioveron peruste muissa kuin johdannaissopimuksiin liittyvissä finanssitransaktioissa

1. Muissa kuin 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa ja johdannaissopimusten osalta 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa finanssitransaktioissa veron perusteeksi on katsottava kaikki se, mikä muodostaa vastikkeen, joka maksetaan tai ollaan velkaa vastapuolelta tai kolmannelta suoritetusta siirrosta.

2. Sen estämättä, mitä 1 kohdassa säädetään, kyseisessä kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa veron perusteen on oltava finanssitransaktioverovelan syntymisen aikaan määritetty markkinahinta,

a)      jos vastike on alhaisempi kuin markkinahinta;

b)      jos on kyse edellä 2 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetuista tapauksista.

3. Sovellettaessa 2 kohtaa markkinahinnan on tarkoitettava koko summaa, joka olisi maksettu vastikkeena kyseisestä rahoitusvälineestä markkinaehdoin suoritetussa transaktiossa.

6 artikla Veron peruste johdannaissopimuksiin liittyvissä finanssitransaktioissa

Edellä 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan c alakohdassa ja johdannaissopimusten osalta 2 artiklan 1 kohdan 1 alakohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa finanssitransaktioissa finanssitransaktioveron perusteen on oltava johdannaissopimuksen nimellismäärä finanssitransaktion suorituksen aikaan.

Jos yksilöityjä nimellismääriä on useampia kuin yksi, veron perusteen määrityksessä on käytettävä suurinta määrää.

7 artikla Veron perustetta koskevat yhteiset säännökset

Jos arvo, joka on 5 tai 6 artiklan nojalla merkityksellinen veron perusteen määrityksessä, ilmaistaan kokonaan tai osittain muuna kuin verottavan jäsenvaltion valuuttana, sovellettava muuntokurssi on finanssitransaktioverovelan syntymishetkellä viimeisin kyseisen jäsenvaltion edustavimmilla valuuttamarkkinoilla kirjattu myyntikurssi tai kurssi, joka määritetään mainittujen markkinoiden perusteella kyseisen jäsenvaltion vahvistamien sääntöjen mukaisesti.

8 artikla Verokantojen soveltaminen, rakenne ja taso

1. Jäsenvaltioiden on sovellettava verovelan syntymisen aikaan voimassa olevia finanssitransaktioverokantoja.

2. Kunkin jäsenvaltion on vahvistettava verokannat prosentuaalisena osuutena veron perusteesta.

Kyseisien verokantojen on oltava vähintään

(a) 0,1 prosenttia 5 artiklassa tarkoitettujen finanssitransaktioiden osalta;

(b) 0,01 prosenttia 6 artiklassa tarkoitettujen finanssitransaktioiden osalta.

3. Jäsenvaltioiden on sovellettava samaa verokantaa kaikkiin finanssitransaktioihin, jotka kuuluvat samaan ryhmään 2 kohdan a ja b alakohdan nojalla.

III luku Finanssitransaktioveron maksaminen, siihen liittyvät velvoitteet sekä veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estäminen

9 artikla Henkilö, joka on velvollinen maksamaan finanssitransaktioveron veroviranomaisille

1. Jokaisessa finanssitransaktiossa kunkin finanssilaitoksen, joka täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä, on maksettava finanssitransaktiovero:

(a) se on transaktion osapuoli, joka toimii joko omaan tai toisen henkilön lukuun;

(b) se toimii transaktion osapuolen nimissä; tai

(c) transaktio on suoritettu sen lukuun.

2. Jos finanssilaitos toimii toisen finanssilaitoksen nimissä tai lukuun, vain kyseinen toinen finanssilaitos on velvollinen maksamaan finanssitransaktioveron.

3. Transaktion jokaisella osapuolella, mukaan lukien muut henkilöt kuin finanssilaitokset, on oltava yhdessä ja erikseen velvollisuus maksaa vero, jonka finanssilaitos on velvollinen maksamaan kyseisestä transaktiosta, jos mainittu finanssilaitos ei ole maksanut veroa, jonka se on velvollinen maksamaan, 10 artiklan 4 kohdassa vahvistettuun määräaikaan mennessä.

4. Jäsenvaltiot voivat säätää, että muut kuin tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdassa tarkoitetut henkilöt, jotka ovat velvollisia maksamaan finanssitransaktioveron, on katsottava yhdessä ja erikseen verovelvollisiksi.

10 artikla Säännökset, jotka liittyvät finanssitransaktioveron maksamiselle asetettuihin määräaikoihin, velvoitteisiin, joiden tarkoituksena on varmistaa veronmaksu, ja veronmaksun tarkistamiseen

1. Jäsenvaltioiden on säädettävä rekisteröinti-, kirjanpito- ja ilmoitusvelvoitteista sekä muista velvoitteista, joiden tarkoituksena on varmistaa, että veroviranomaisille maksettava finanssitransaktiovero maksetaan tosiasiallisesti.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että jokainen henkilö, joka on velvollinen maksamaan finanssitransaktioveron, antaa veroviranomaisille veroilmoituksen, jossa on kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen yhden kuukauden aikana syntyneen finanssitransaktioverosaatavan määrän laskemiseksi, mukaan lukien kunkin verokannan mukaan verotettavien transaktioiden kokonaisarvo. Finanssitransaktioveroilmoitus on annettava sitä kuukautta seuraavan kuukauden kymmenenteen päivään mennessä, jona finanssitransaktioverovelka syntyi.

3. Jos finanssilaitokset eivät kuulu direktiivin 2004/39/EY 25 artiklan 2 kohdan soveltamisalaan, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkiin niiden joko omissa tai toisen henkilön nimissä ja omaan tai toisen henkilön lukuun suorittamiin finanssitransaktioihin liittyvät tiedot pidetään vähintään viiden vuoden ajan toimivaltaisen viranomaisen käytettävissä.

4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että finanssitransaktioverovelka maksetaan veroviranomaisille ajoissa

(a) hetkellä, jona verovelka syntyy, jos transaktio suoritetaan sähköisesti;

(b) kaikissa muissa tapauksissa kolmen työpäivän kuluessa hetkestä, jona verovelka syntyy.

5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että asiassa toimivaltaiset viranomaiset tarkistavat, onko vero maksettu oikein.

11 artikla Veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseen liittyvät erityissäännökset

1. Jäsenvaltioiden on toteutettava toimenpiteitä veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseksi.

2. Komissio voi antaa 13 artiklan mukaisesti delegoituja säädöksiä, joissa määritetään toimenpiteet, jotka jäsenvaltioiden on toteutettava 1 kohdan nojalla.

3. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa sovellettava säännöksiä, jotka unioni on antanut hallinnollisesta yhteistyöstä veroasioissa, ja erityisesti neuvoston direktiivejä 2011/16/EY ja 2010/24/EU. Niiden on myös käytettävä jo voimassa olevia ilmoitusvelvoitteita ja tietojen säilytysvelvoitteita, jotka liittyvät finanssitransaktioihin.

IV luku Loppusäännökset

12 artikla Muut finanssitransaktioista kannettavat verot

Jäsenvaltiot eivät saa pitää voimassa tai ottaa käyttöön muita finanssitransaktioista kannettavia veroja kuin tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvan finanssitransaktioveron tai neuvoston direktiivissä 2006/112/EY[30] säädetyn arvonlisäveron.

13 artikla Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle valta antaa delegoituja säädöksiä tässä artiklassa säädetyin edellytyksin.

2. Siirretään 2 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu valta komissiolle määräämättömäksi ajaksi 18 artiklassa tarkoitetusta ajankohdasta.

3. Neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 2 artiklan 2 kohdassa ja 11 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun säädösvallan siirron. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan tuossa päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan sitä päivää seuraavana päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä, tai jonakin myöhempänä, päätöksessä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta jo voimassa olevien delegoitujen säädösten pätevyyteen.

4. Heti kun komissio on antanut delegoidun säädöksen, komissio antaa säädöksen tiedoksi neuvostolle.

5. Edellä olevan 2 artiklan 2 kohdan ja 11 artiklan 2 kohdan nojalla annettu delegoitu säädös tulee voimaan ainoastaan, jos neuvosto ei ole kahden kuukauden kuluessa siitä, kun asianomainen säädös on annettu tiedoksi neuvostolle, ilmaissut vastustavansa sitä tai jos neuvosto on ennen mainitun määräajan päättymistä ilmoittanut komissiolle, että se ei vastusta säädöstä. Neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa jatketaan kahdella kuukaudella.

14 artikla Tiedottaminen Euroopan parlamentille

Komission ilmoittaa Euroopan parlamentille hyväksymistään delegoiduista säädöksistä, mainittujen säädösten vastustamisesta ja siitä, että neuvosto on peruuttanut säädösvallan siirron.

15 artikla Direktiivin 2008/7/EY muuttaminen

Muutetaan direktiivi 2008/7/EY seuraavasti:

(1)     Poistetaan 6 artiklan 1 kohdan a alakohta.

(2) Lisätään 6 artiklan jälkeen artikla seuraavasti:

”6 artikla

Yhteys direktiiviin …/…/EU

Tämä direktiivi ei rajoita neuvoston direktiivin …/…/EU[31] soveltamista.”

16 artikla Uudelleentarkastelulauseke

Komissio toimittaa neuvostolle joka viides vuosi ja ensimmäisen kerran 31 päivään joulukuuta 2016 mennessä kertomuksen tämän direktiivin täytäntöönpanosta ja tarvittaessa ehdotuksen sen muuttamisesta.

Kyseisessä kertomuksessa komissio tarkastelee vähintään finanssitransaktioveron vaikutuksia sisämarkkinoiden moitteettomaan toimintaan, finanssimarkkinoihin ja reaalitalouteen sekä ottaa huomioon finanssialan verotuksessa tapahtuneen kansainvälisen kehityksen.

17 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.           Jäsenvaltioiden on annettava ja julkaistava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2013. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Niiden on sovellettava näitä säännöksiä 1 päivästä tammikuuta 2014.

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.

2.           Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset kirjallisina komissiolle.

18 artikla Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

19 artikla Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille.

Tehty Brysselissä

                                                                       Neuvoston puolesta

                                                                       Puheenjohtaja

LIITE

SÄÄDÖKSEEN LIITTYVÄ RAHOITUSSELVITYS

1. PERUSTIEDOT EHDOTUKSESTA/ALOITTEESTA 1.1. Ehdotuksen/aloitteen nimi

Neuvoston direktiivi yhteisestä finanssitransaktioverojärjestelmästä ja direktiivin 2008/7/EY muuttamisesta

1.2. Toimintalohko(t) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä (ABM/ABB)

14 05 Veropolitiikka

1.3. Ehdotuksen/aloitteen luonne

Ehdotus liittyy uuteen toimeen.

1.4. Tavoitteet 1.4.1. Komission monivuotinen strateginen tavoite, jonka saavuttamista ehdotus tukee

Rahoitusvakaus

1.4.2. Erityistavoitteet sekä toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä

Erityistavoite nro 3 Kehittää uusia verokannustimia ja toimia, joilla tuetaan EU:n toimenpidetavoitteita Toiminto (toiminnot) toimintoperusteisessa johtamis- ja budjetointijärjestelmässä Osasto 14 – Verotus ja tulliliitto; ABB 05 Veropolitiikka

1.4.3. Odotettu tulos

Finanssipalveluiden sisämarkkinoiden pirstoutumisen välttäminen, sillä kansallisella tasolla ollaan ottamassa käyttöön yhä enemmän koordinoimattomia verotoimenpiteitä Sen varmistaminen, että rahoituslaitokset osallistuvat kohtuullisella osuudella viimeisimmän kriisin kustannusten kattamiseen, ja sen varmistaminen, että alaa verotetaan tasapuolisesti verrattuna muihin aloihin Tarkoituksenmukaisten esteiden luominen transaktioille, joihin liittyy kohtuuttoman suuria riskejä, ja tulevien kriisien välttämiseen tähtäävien sääntelytoimenpiteiden täydentäminen.

1.5. Ehdotuksen/aloitteen perustelut 1.5.1. Tarpeet, joihin ehdotuksella/aloitteella vastataan lyhyellä tai pitkällä aikavälillä

Edistetään yleisen vakaustavoitteen saavuttamista EU:ssa finanssikriisin jälkeen

1.5.2. EU:n osallistumisesta saatava lisäarvo

Vain EU:n tason toimet mahdollistavat sen, että finanssimarkkinoiden pirstoutuminen eri toimialoilla ja eri maissa voidaan välttää ja että EU:n finanssilaitosten yhtäläinen kohtelu ja viime kädessä sisämarkkinoiden moitteeton toiminta saadaan varmistettua.

1.5.3. Vastaavista toimista saadut kokemukset

Edellä mainitut kolme tavoitetta saavuttavan laajapohjaisen finanssitransaktioveron käyttöönotto kansallisella tasolla ilman vakavia siirtymisvaikutuksia on osoittautunut lähes mahdottomaksi (Ruotsin esimerkki).

1.5.4. Yhteensopivuus muiden kyseeseen tulevien välineiden kanssa ja mahdolliset synergiaedut

Verot ovat osa maailmanlaajuista kriisinratkaisukehystä. Lisäksi komissio on ehdottanut finanssitransaktioverosta kertyvien tulojen käyttöä tulevina omina varoina.

1.6. Toiminnan ja sen rahoitusvaikutusten kesto

Ehdotuksen mukaisen toiminnan kestoa ei ole rajattu.

1.7. Hallinnointitapa (hallinnointitavat)

Ehdotuksella on vaikutuksia EU:n talouteen, sillä se kasvattaa hallinnollisia kustannuksia.

Komissio hallinnoi suoraan keskitetysti

Välillinen keskitetty hallinnointi, jossa täytäntöönpanotehtäviä on siirretty

henkilöille, joille on annettu tehtäväksi toteuttaa Euroopan unionista tehdyn sopimuksen V osaston mukaisia erityistoimia ja jotka nimetään varainhoitoasetuksen 49 artiklan mukaisessa perussäädöksessä

Hallinnointi yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa

Hajautettu hallinnointi yhteistyössä kolmansien maiden kanssa

Hallinnointi yhteistyössä kansainvälisten järjestöjen kanssa (tarkennettava)

2. Hallinnointi 2.1. Seuranta- ja raportointisäännöt

Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheellisia toimenpiteitä, mukaan lukien tarkistustoimenpiteet, finanssitransaktioveron kantamiseksi asianmukaisesti ja ajallaan. Vastuu säännösten antamisesta veron maksamisen varmistamiseksi sekä asianmukaisen maksamisen seuraamiseksi ja tarkistamiseksi toteutettavista aiheellisista toimenpiteistä jätetään jäsenvaltioille.

2.2. Hallinnointi- ja valvontajärjestelmä 2.2.1. Todetut riskit

1. Viiveet direktiivin saattamisessa osaksi jäsenvaltioiden kansallista lainsäädäntöä. 2. Veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten riski 3. Siirtymisriski

2.2.2. Valvontamenetelmä(t)

Direktiivin 11 artiklassa mainitaan veropetosten, veronkierron ja väärinkäytösten estämiseen liittyvät erityissäännökset: delegoidut säädökset ja hallinnollinen yhteistyö veroasioissa. Siirtymisriskiä hillitään asianmukaisten verokantojen valinnalla ja veron perusteen laajalla määritelmällä.

2.3. Toimenpiteet petosten ja sääntöjenvastaisuuksien ehkäisemiseksi

Ilmoitetaan käytössä olevat ja suunnitellut torjunta- ja suojatoimenpiteet

3. EHDOTUKSEN/ALOITTEEN ARVIOIDUT RAHOITUSVAIKUTUKSET 3.1. Kyseeseen tulevat monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeet ja menopuolen budjettikohdat

· Talousarviossa jo olevat budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Moniv. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha- laji || Rahoitusosuudet

Numero [Nimi………………] || JM/EI-JM ([32]) || EFTA-mailta[33] || ehdokas-mailta[34] || kolman-silta mailta || varainhoito-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitus-osuudet

|| [XX.YY.YY.YY] || JM/EI-JM || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI

· Uudet perustettaviksi esitetyt budjettikohdat

Monivuotisen rahoituskehyksen otsakkeiden ja budjettikohtien mukaisessa järjestyksessä.

Moniv. rahoitus-kehyksen otsake || Budjettikohta || Määräraha- laji || Rahoitusosuudet

Numero [Nimi….…………..] || JM/EI-JM || EFTA-mailta || ehdokas-mailta || kolman-silta mailta || varainhoito-asetuksen 18 artiklan 1 kohdan aa alakohdassa tarkoitetut rahoitus-osuudet

|| [XX.YY.YY.YY] || || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI || KYLLÄ/EI

3.2. Arvioidut vaikutukset menoihin 3.2.1. Yhteenveto arvioiduista vaikutuksista menoihin

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || Numero || [Nimi….…………………………………………………………….]

PO: <…….> || || || vuosi N[35] || vuosi N+1 || vuo-si N+2 || vuo-si N+3 || …ja näitä seuraavat vuodet (ilmoitetaan kaikki vuodet, joille ehdotuksen/aloitteen vaikutukset ulottuvat, ks. kohta 1.6) || YHT.

Ÿ Toimintamäärärahat || || || || || || || ||

Budjettikohdan numero || Sitoumukset || (1) || || || || || || || ||

Maksut || (2) || || || || || || || ||

Budjettikohdan numero || Sitoumukset || (1a) || || || || || || || ||

Maksut || (2a) || || || || || || || ||

Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat[36] || || || || || || || ||

Budjettikohdan numero || || (3) || || || || || || || ||

<…….> PO:n määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =1+1a +3 || – || – || – || – || – || – || – || –

Maksut || =2+2a +3 || – || – || – || – || – || – || – || –

Ÿ Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || – || – || – || – || – || – || – || –

Maksut || (5) || – || – || – || – || – || – || – || –

Ÿ Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN <….> kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || =4+ 6 || – || – || – || – || – || – || – || –

Maksut || =5+ 6 || – || – || – || – || – || – || – || –

Jos ehdotuksella/aloitteella on vaikutuksia useampaan otsakkeeseen:

Ÿ Toimintamäärärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || (4) || || || || || || || ||

Maksut || (5) || || || || || || || ||

Ÿ Tiettyjen ohjelmien määrärahoista katettavat hallintomäärärahat YHTEENSÄ || (6) || || || || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1-4 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ (viitemäärä) || Sitoumukset || =4+ 6 || – || – || – || – || – || – || – || –

Maksut || =5+ 6 || – || – || – || – || – || – || – || –

Monivuotisen rahoituskehyksen otsake: || 5 || ”Hallintomenot”

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || vuosi 2013 || vuosi 2014 || vuosi 2015 || vuosi 2016 || Vuodesta 2017 lähtien

PO: TAXUD ||

Ÿ Henkilöresurssit || 0,254 || 0,762 || 0,762 || 0,762 || 0,762

Ÿ Muut hallintomenot || 0,040 || 0,036 || 0,036 || 0,036 || 0,036

TAXUD-PO YHTEENSÄ || || 0,294 || 0,798 || 0,798 || 0,798 || 0,798

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || (Sitoumukset yhteensä = maksut yhteensä) || 0,294 || 0,798 || 0,798 || 0,798 || 0,798

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| || vuosi 2013 || vuosi 2014 || vuosi 2015 || vuosi 2016 || Vuodesta 2017 lähtien

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEISIIN 1–5 kuuluvat määrärahat YHTEENSÄ || Sitoumukset || 0,294 || 0,798 || 0,798 || 0,798 || 0,798

Maksut || 0,294 || 0,798 || 0,798 || 0,798 || 0,798

3.2.2. Arvioidut vaikutukset toimintamäärärahoihin

– X  Ehdotus/aloite ei edellytä toimintamäärärahoja.

3.2.3. Arvioidut vaikutukset hallintomäärärahoihin 3.2.3.1. Yhteenveto

– X  Ehdotus/aloite edellyttää hallintomäärärahoja seuraavasti:

milj. euroa (kolmen desimaalin tarkkuudella)

|| vuosi 2013 || vuosi 2014 || vuosi 2015 || vuosi 2016 || Vuodesta 2017 lähtien

               

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5 || || || || ||

Henkilöresurssit || 0,254 || 0,762 || 0,762 || 0,762 || 0,762

Muut hallintomenot || 0,040 || 0,036 || 0,036 || 0,036 || 0,036

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKE 5, välisumma || 0,294 || 0,798 || 0,798 || 0,798 || 0,798

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät[37] || || || || ||

Henkilöresurssit || || || || ||

Muut hallintomenot || || || || ||

Monivuotisen rahoituskehyksen OTSAKKEESEEN 5 sisältymättömät, välisumma || – || – || – || – || –

YHT. || 0,294 || 0,798 || 0,798 || 0,798 || 0,798

3.2.3.2. Henkilöresurssien arvioitu tarve

– X  Ehdotus/aloite edellyttää henkilöresursseja seuraavasti:

|| vuosi 2013 || vuosi 2014 || vuosi 2015 || vuosi 2016 || Vuodesta 2017 lähtien

Ÿ Henkilöstötaulukkoon sisältyvät virat/toimet (virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt) || || || || ||

14 01 01 01 (päätoimipaikka ja komission edustustot EU:ssa) || 0,254 || 0,762 || 0,762 || 0,762 || 0,762

14 01 01 02 (lähetystöt) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

14 01 05 01 (epäsuora tutkimustoiminta) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

10 01 05 01 (suora tutkimustoiminta) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

Ÿ Ulkopuolinen henkilöstö (kokoaikaiseksi muutettuna)[38] || || || || ||

14 01 02 01 (kokonaismäärärahoista katettavat sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

14 01 02 02 (sopimussuhteiset ja paikalliset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö, nuoremmat asiantuntijat ja kansalliset asiantuntijat EU:n ulkopuolisissa edustustoissa) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

XX 01 04 yy[39] || - päätoimipaikassa[40] || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

-edustustoissa || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

XX 01 05 02 (epäsuora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

10 01 05 02 (suora tutkimustoiminta: sopimussuhteiset toimihenkilöt, vuokrahenkilöstö ja kansalliset asiantuntijat) || p.m. || p.m. || p.m. || p.m. || p.m.

Muu budjettikohta (mikä?) || || || || ||

YHT. || 0,254 || 0,762 || 0,762 || 0,762 || 0,762

Arvio kokonaislukuina (tai enintään yhden desimaalin tarkkuudella)

14 viittaa kyseessä olevaan toimintalohkoon eli talousarvion osastoon.

Henkilöresurssien tarve katetaan toimen hallinnointiin jo osoitetulla pääosaston henkilöstöllä ja/tai pääosastossa toteutettujen henkilöstön uudelleenjärjestelyjen tuloksena saadulla henkilöstöllä sekä tarvittaessa sellaisilla lisäresursseilla, jotka toimea hallinnoiva pääosasto voi saada käyttöönsä vuotuisessa määrärahojen jakomenettelyssä talousarvion puitteissa.

Kuvaus henkilöstön tehtävistä:

Virkamiehet ja väliaikaiset toimihenkilöt || TAXUD-PO:n nykyisissä henkilöstöjärjestelyissä ei varsinaisesti oteta huomioon yhteistä finanssitransaktioverojärjestelmää, vaan järjestelmän käyttöönotto edellyttää sisäisiä siirtoja. Vastuuvirkamiesten päätehtäviä ovat veron käytännön toimintaan liittyvien teknisten seikkojen määritys neuvotteluprosessin helpottamiseksi, veron täytäntöönpanon seuranta, oikeudellisten tulkintojen ja valmisteluasiakirjen laadinta, osallistuminen veronkierron ja väärinkäytösten torjunnasta annettavia säännöksiä koskevien delegoitujen säädösten laadintaan, rikkomisesta johtuvien menettelyiden valmistelu tarpeen mukaan jne.

3.2.4. Yhteensopivuus nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen kanssa

– X  Ehdotus/aloite on nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen mukainen.

3.2.5. Ulkopuolisten tahojen osallistuminen rahoitukseen

– Ehdotuksen/aloitteen rahoittamiseen ei osallistu ulkopuolisia tahoja.

3.3. Arvioidut vaikutukset tuloihin

– X  Ehdotuksella/aloitteella ei ole vaikutuksia tuloihin.

[1]               KOM(2010) 549 lopullinen (http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2010:0549:FIN:FI:PDF).

[2]               Muun muassa 11. maaliskuuta 2011 pidetyssä Eurooppa-neuvoston kokouksessa euroalueen valtion- tai hallitusten päämiehet sopivat, että ”pääomasiirtojen transaktiomaksun käyttöönottoa selvitetään ja kehitetään edelleen euroalueella, EU:ssa ja kansainvälisellä tasolla”. Eurooppa-neuvosto toisti tämän jälkeen 24. ja 25. maaliskuuta 2011 pidetyssä kokouksessa aiemman päätelmänsä, jonka mukaan pääomasiirtojen kansainvälisen transaktiomaksun käyttöönottoa olisi tarkasteltava ja kehitettävä edelleen.

[3]               Euroopan parlamentti antoi 10. ja 25. maaliskuuta 2010 sekä 8. maaliskuuta 2011 päätöslauselmat, joissa komissiota kehotettiin tekemään finanssitransaktioveroa koskeva vaikutustenarviointi, jossa tarkastellaan veron etuja ja haittoja. Lisäksi se pyysi komissiota arvioimaan, missä määrin eri transaktioverovaihtoehdoilla voitaisiin kartuttaa EU:n talousarviota ja voitaisiinko kyseisiä vaihtoehtoja käyttää innovatiivisina rahoitusmekanismeina, jotka tukisivat kehitysmaiden sopeutumista ilmastonmuutokseen ja ilmastonmuutoksen hillitsemistä, sekä lisäksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineenä.

[4]               Useimmat finanssi- ja vakuutuspalvelut on vapautettu alv:stä.

[5]               KOM(2011) 510 lopullinen. http://ec.europa.eu/budget/library/biblio/documents/fin_fwk1420/proposal_council_own_resources_en.pdf).

[6]               KOM(2010) 700 lopullinen  (http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=COM:2010:0700:FIN:FI:PDF).

[7]               KOM(2011) 510 lopullinen (http://ec.europa.eu/budget/library/biblio/documents/fin_fwk1420/proposal_council_own_resources_en.pdf)..

[8]               Ks. rahoitusvälineiden määritelmä rahoitusvälineiden markkinoista sekä neuvoston direktiivien 85/611/ETY ja 93/6/ETY ja Euroopan parlamentin sekä neuvoston direktiivin 2000/12/EY muuttamisesta ja neuvoston direktiivin 93/22/ETY kumoamisesta 21. huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/39/EY liitteessä I (EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1). Määritelmä kattaa osuudet yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavissa yrityksissä. Tämä merkitsee, että direktiivin 2009/65/EY (EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32) 1 artiklan 2 kohdassa määriteltyjen siirtokelpoisiin arvopapereihin kohdistuvaa yhteistä sijoitustoimintaa harjoittavien yritysten (yhteissijoitusyrityksiin) ja direktiivin 2011/61/EU (EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1) 4 artiklan 1 kohdan a alakohdassa määriteltyjen vaihtoehtoisten sijoitusrahastojen osakkeet ja osuudet ovat rahoitusvälineitä. Näiden välineiden merkintä ja lunastus katsotaan sen vuoksi tässä ehdotuksessa tarkoitetuiksi finanssitransaktioiksi.

[9]               Muun muassa direktiivi 2004/39/EY (ks. edellinen alaviite).

[10]             EUVL L 64, 11.3.2011, s. 1.

[11]             EUVL L 84, 31.3.2010, s. 1.

[12]                http://www.oecdilibrary.org/docserver/download/fulltext/2311331e.pdf?expires=1309623132&id=id&accname=ocid194935&checksum=37A9732331E7939B3EE154BB7EC53C41

[13]             EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1.

[14]             EUVL L 46, 21.2.2008, s. 11.

[15]             EUVL C…, s... .

[16]             EUVL C ..., …, s. …

[17]             EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1–44.

[18]             EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32–96.

[19]             EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1–73.

[20]             EUVL L 46, 21.2.2008, s. 11.

[21]             EUVL L 241, 2.9.2006, s. 1.

[22]             EUVL L 302, 17.11.2009, s. 32.

[23]             EUVL L 174, 1.7.2011, s. 1.

[24]             EUVL L 145, 30.4.2004, s. 1.

[25]             EUVL L 177, 30.6.2006, s. 201.

[26]             EUVL L 177, 30.6.2006, s. 1.

[27]             EUVL L 335, 17.12.2009, s. 1.

[28]             EUVL L 235, 23.9.2003, s. 10.

[29]             EYVL L 166, 11.6.1998, s. 45.

[30]             EUVL L 347, 11.12.2006, s. 1–118.

[31]             EUVL L …, …, s. … .

[32]               JM = jaksotetut määrärahat; EI-JM = jaksottamattomat määrärahat.

[33]               EFTA: Euroopan vapaakauppaliitto.

[34]               Ehdokasmaat ja soveltuvin osin Länsi-Balkanin mahdolliset ehdokasmaat.

[35]               Vuosi n on ehdotuksen/aloitteen toteutuksen aloitusvuosi.

[36]               Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[37]               Tekninen ja/tai hallinnollinen apu sekä EU:n ohjelmien ja/tai toimien toteuttamiseen liittyvät tukimenot (entiset BA-budjettikohdat), epäsuora ja suora tutkimustoiminta.

[38]               CA = sopimussuhteiset toimihenkilöt; INT = vuokrahenkilöstö (”Intérimaire”); JED = ”Jeune Expert en Délégation” (nuoremmat asiantuntijat lähetystöissä); LA = paikalliset toimihenkilöt; SNE = kansalliset asiantuntijat.

[39]               Toimintamäärärahoista katettavan ulkopuolisen henkilöstön enimmäismäärä (entiset BA-budjettikohdat).

[40]               Etenkin rakennerahastot, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto (maaseuturahasto) ja Euroopan kalatalousrahasto.