1. Johdanto

Kehitysavun uudistusprosessi sai alkunsa kehitysrahoitusta koskevasta Monterreyn konsensuksesta (2002), kun kansainvälinen yhteisö sopi tehostavansa julkista kehitysapua. Uudistusprosessia lujitettiin myöhemmillä korkean tason foorumeilla Roomassa (2003), Pariisissa (2005) ja Accrassa (2008) sopimalla lisäksi periaatteista, konkreettisista sitoumuksista ja seurantakehyksestä.

Busanissa 29.11.–1.12.2011 järjestettävällä neljännellä korkean tason foorumilla on tarkoitus arvioida sovittujen sitoumusten edistymistä, tarkastella kehitysavun tuloksellisuuden tehostamisohjelmaa ja yhdistää se laajemmin kehitysrahoitukseen. Siinä keskitytään tukemaan tehostuneita kehitystuloksia uusien maailmanlaajuisten kehityshaasteiden ja kumppanuuksien yhteydessä muun muassa aktivoimalla nousevan talouden maita. Foorumin ei ole tarkoitus toistaa kehitysrahoitusta koskevaa kansainvälistä ohjelmaa vaan keskittyä avun tuloksellisuuden lisäarvoon köyhyyden vähentämisessä ja vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa vuoteen 2015 mennessä.

Tässä tiedonannossa ehdotetaan EU:lle yhteistä kantaa, jota EU ja sen jäsenvaltiot (joista käytetään jäljempänä yhteisnimitystä EU) voisivat noudattaa osallistuessaan Busanin konferenssiin. Tiedonannossa arvioidaan, miten sitoumusten toteutus on edistynyt, ja tehdään ehdotuksia, mihin avun tuloksellisuutta koskevassa ohjelmassa olisi keskityttävä ja miten sen periaatteita voitaisiin laajentaa muihin toimijoihin ja kehitysrahoituslähteisiin. Siinä ehdotetaan myös, että globaalin hallinnan rakenteita kevennettäisiin ja keskityttäisiin maakohtaiseen täytäntöönpanoon.

2. Merkkejä edistymisestä

Kehitysavun uudistamisesta ja sen vaikutuksesta kehitystuloksiin on ensimmäistä kertaa olemassa runsaasti tietoa. Pariisin julistuksesta tehdyssä riippumattomassa toisen vaiheen arviointi- ja seurantatutkimuksessa on tarkasteltu Pariisin ja Accran sitoumusten edistymistä.

Tutkimuksen perusteella voidaan päätellä, että avun tuloksellisuuden ohjelma on johtanut avun laadun paranemiseen, kun hyviä käytäntöjä määrittäviä normeja on kehitetty ja kumppanuuksia parannettu. Tämä on edistänyt kehitystulosten saavuttamista. Avun tuloksellisuutta koskevista viidestä periaatteesta eniten on edistynyt kohdemaan omistajuus. Mukautuminen kohdemaahan ja pyrkimys yhdenmukaisuuteen on edistynyt epätasaisesti eikä kumppanimaan järjestelmien hyödyntäminen ole lisääntynyt kyseisten järjestelmien kehittymisestä huolimatta. Vähiten ovat edistyneet kehitystuloskeskeinen hallinnointi ja molemminpuolinen vastuuvelvollisuus. Avun ennakoitavuus on jopa heikentynyt vuoteen 2005 verrattuna. Ylipäätään edistys on ollut hidasta sekä kumppanimaiden että avunantajien puolella, sillä 13 tavoitteesta on yleisesti saavutettu vain kaksi: teknisen yhteistyön koordinointi ja avun sidonnaisuuksien purkaminen.

Seurantatutkimukseen osallistuneiden komission ja 14 jäsenvaltion[1] tulokset olivat keskimääräisiä tuloksia paremmat. Ratkaisevaa tässä on ollut avun tuloksellisuutta koskeva EU:n toimintakehys. Komissio ja mainitut 14 jäsenvaltiota suoriutuivat hyvin tavoitteista kolmella alalla: yhteiset tekniset yhteistyötoimet, kumppanimaan järjestelmien käyttäminen julkisen rahoituksen hallinnointiin ja hankinnat. Ne eivät menestyneet yhtä hyvin avun ennakoitavuuden, ohjelmaperusteisten lähestymistapojen käytön ja yhteisten toimien osalta. Haasteita liittyy avun hajanaisuuteen, joka lisääntyi vuodesta 2005 vuoteen 2009, sekä avoimuuteen. Komissio on teettänyt selvityksen[2], jonka alustavat tulokset viittaavat siihen, että jos EU toteuttaisi pontevammin Pariisin ja Accran sitoumuksiaan, EU säästäisi 4 miljardia euroa vuodessa.

Seuraavassa taulukossa esitetään tiivistetysti maailmanlaajuiset tulokset ja komission ja 14 jäsenvaltion tulokset niiden 32 kumppanimaan osalta, jotka osallistuivat vuosien 2005 ja 2010 seurantatutkimuksiin.

|| Koko maailma || Koko maailma || EU[3] || EU[4] || Tulos­tavoite

|| 2005 || 2010 || 2005 || 2010 || 2010

1 Toiminnalliset kehitysstrategiat || 19 % || 52 % || 1) || 1) || 75 %

2a Julkisen varainhoidon hallinnoinnin laatu || - || 38 % || 1) || 1) || 50 %

2b Hankintajärjestelmien laatu || - || - || 1) || 1) || Ei tavoi­tetta

3 Avun kirjaaminen talousarvioon || 44 % || 46 % || 42 % || 51 % || 85 %

4 Koordinoitu tekninen yhteistyö || 49 % || 51 % || 40 % || 61 % || 50 %

5a Julkisten varainhoitojärjestelmien käyttö || 40 % || 48 % || 48 % || 55 % || 55 %

5b Hankintajärjestelmien käyttö 2) || 40 % || 44 % || 51 % || 66 % || Ei tavoi­tetta

6 Päällekkäisten yksiköiden vähentäminen hankkeiden toteutuksessa || - || 32 % || - || 49 % || 66 %

7 Apu on ennakoitavampaa: maksuilla on aikataulu || 42 % || 43 % || 41 % || 49 % || 71 %

8 Apu on sitomatonta 3) || 80 % || 87 % || 81 % || 82 % || 87 %

9 Ohjelmiin perustuvat lähestymistavat || 43 % || 48 % || 47 % || 51 % || 66 %

10a Yhteiset toimet || 20 % || 22 % || 27 % || 32 % || 40 %

10b Yhteinen analyyttinen työ || 41 % || 44 % || 49 % || 59 % || 66 %

11 Tuloskeskeiset puitteet || 7 % || 22 % || 1) || 1) || 38 %

12 Molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden puitteet || 44 % || 50 % || 1) || 1) || 100 %

1) Kumppanimaiden indikaattori

2) Koko maailman tulos vuodelta 2010 koskee kaikkia 78 kumppanimaata.

3) Indikaattori 8: painottamattomia keskiarvoja.

Hidas ja vaihteleva etenemistahti maailmanlaajuisella tasolla voi johtua osittain siitä, että käytäntöjen muuttaminen vie aikaa. Vaikuttaa siltä, että useimmilta sitoumuksilta on puuttunut poliittinen tuki ja että avun tuloksellisuuteen on suhtauduttu liian byrokraattisesti. Lisäksi tehostamisohjelma on ollut sisällöltään niin laaja, että siltä on puuttunut tarvittava tarkkuus.

Vaikuttaa siltä, että on yksilöitävä ne keskeiset sitoumukset, joilla avun uudistamisprosessia voidaan tukea, ja luotava pohja tuleville ensisijaisille toimille kumppanimaiden tarpeiden mukaisesti.

Omistajuus: Kumppanimaan omistajuus on keskeistä, jotta avulla voidaan saavuttaa kehitystuloksia. Omistajuutta on syvennettävä demokraattiseksi omistajuudeksi. Tarvitaan osallistavaa vuoropuhelua, ja paikallisten sidosryhmien ja instituutioiden valmiuksia on kehitettävä.

Avoimuus ja ennakoitavuus: Kehitysapuvirtojen luotettavuus ja niistä tiedottaminen on tärkeää, jotta kumppanimaat voivat paremmin toteuttaa kehitysstrategioitaan. Avoimuus ja ennakoitavuus tukevat myös demokraattista omistajuutta ja vastuuvelvollisuutta. Ne helpottavat avunantajien koordinointia ja raportointia tuloksista. Tutkimuksen mukaan puutteet EU:n avun ennakoitavuudessa maksavat noin miljardi euroa vuodessa[5].

Mukautuminen: Kumppanimaiden omistajuutta ja johtajuutta voidaan tukea mukautumalla kumppanimaan ensisijaisiin tavoitteisiin ja käyttämällä maan omia järjestelmiä. Käyttämällä kumppanimaan omia järjestelmiä voidaan tukea sen palveluvalmiuksien kehittämistä ja tehostamista.

Vastuu tuloksista: Avun tuloksellisuutta koskevan ohjelman yleinen perustelu on kehitystulosten tukeminen. Vastuuta tuloksista olisi tuettava parantamalla valmiuksia valvoa ja mitata tuloksia ja raportoida niistä sekä hyödyntää niitä myöhemmässä päätöksenteossa.

Hajanaisuuden ja moninkertaistumisen vähentäminen: Moninkertaistuminen ja hajanaisuus johtavat päällekkäisyyksiin ja tarpeettomiin transaktiokustannuksiin. EU voisi säästää yli 700 miljoonaa euroa vuodessa vähentämällä avun hajanaisuutta[6].

Epävakaat valtiot: Avun tuloksellisuutta koskevat periaatteet näyttävät toimivan myös epävakaiden valtioiden yhteydessä, mutta niiden osalta on noudatettava vielä tehokkaammin hyviä käytäntöjä, mukautuksia ja joustoa.

3. Tulevat avun tuloksellisuuteen liittyvät sitoumukset

Sen lisäksi, että Busanissa olisi vahvistettava Pariisissa sovitut periaatteet, Pariisin ja Accran keskeisiä toimintapoliittisia sitoumuksia olisi syvennettävä, ja ne olisi asetettava etusijalle. Yleisenä tavoitteena on mahdollistaa vankka tuki kehitystuloksille. Busanin päätösasiakirjan olisi tarjottava tulevaisuuden puitteet avun tuloksellisuuden parantamiselle ja katettava Pariisin julistus ja Accran toimintaohjelma sekä ohjattava ensisijaisten toimien ja sitoumusten täytäntöönpanoa tulevaisuudessa. Komissio ehdottaa, että EU:n yhteiseen kantaan olisi sisällytettävä jäljempänä esitetyt aihealueet ja ehdotukset kumppanimaiden ja avunantajien (myös monenvälisten järjestöjen ja vertikaalisten rahastojen) sitoumuksiksi.

3.1. Omistajuus

Busanin päätösasiakirjassa olisi suhtauduttava omistajuuteen yhdistelmänä sitoumuksia, jotka koskevat demokraattista omistajuutta, valmiuksien kehittämistä, kumppanimaiden omien järjestelmien lujittamista ja tuloksiin perustuvaa ehdollisuutta.

Kumppanimaiden olisi – avunantajien tuella – sitouduttava i) lisäämään demokraattista omistajuutta ja painotettava lähestymistapaa, jossa sidosryhmät pyrkivät neuvotellen laajaan konsensukseen kehitysstrategioista. Hallitusten olisi edistettävä sellaisten olosuhteiden luomista, joissa eri sidosryhmät, kuten parlamentit, kansalaisjärjestöt ja yksityissektori, voivat tarjota lisäarvoa kehitysprosesseissa. Tällaisten olosuhteiden edellytys on toimiva demokratia ja lainsäädäntö- ja oikeusjärjestelmä, mukaan luettuina ihmisoikeuksien kunnioitus ja sukupuolten tasa-arvo. Demokraattinen omistajuus edellyttää myös avointa tiedottamista kehitysresursseista, kuten kansallisista talousarvioista. Kumppanimaiden olisi ii) institutionalisoitava tuloksiin keskittyviä vuoropuhelumalleja, joihin voivat osallistua monenlaiset sidosryhmät ja iii) turvattava usein päätöksenteon ulkopuolelle jäävien ryhmien, erityisesti naisten, aktiivinen osallistuminen.

Kumppanimaiden ja avunantajien olisi iv) vahvistettava sitoutumisensa valmiuksien kehittämiseen yhtenä omistajuuden keskeisenä tekijänä ja v) pyrittävä sopimaan lähestymistavoista, joissa tuloskeskeisyys ja pitkän aikavälin valmiuksien kehittäminen ovat tasapainossa. Kumppanimaiden olisi sitouduttava vi) vetovastuuseen maan järjestelmien uudistamisesta, ja avunantajien olisi vii) annettava valmiuksien kehittämiselle tukea paikallisten ensisijaisten tavoitteiden, olosuhteiden ja valmiuksien mukaisesti ja sovellettava yhteisiä lähestymistapoja pääasiassa sektorikohtaisesti. Kumppanimaiden ja avunantajien olisi viii) tehtävä yhteistyötä yhdenmukaisten ja tuloskeskeisten ehtojen määrittelemiseksi.

3.2. Avoimet, yhtenäiset ja mukautuvat kumppanuudet

Avoimuus ja ennakoitavuus

Merkittävin avoimuutta koskeva saavutus Accran kokouksen jälkeen on ollut sopiminen kansainvälisen avun avoimuutta koskevasta aloitteesta (IATI) ja se, että sen nykyiset 20 allekirjoittajaa (joista yhdeksän EU:sta) ovat panneet sen täytäntöön. Avunantajien olisi vahvistettava Busanissa sitoutumisensa julkiseen, säännölliseen, tarkkaan ja ajankohtaiseen tiedottamiseen apumääristä, -ehdoista ja kehitysapumenojen tuloksista. Tässä olisi noudatettava sekä vuotuisia että 3–5 vuoden jaksottaisia aikatauluja, jotta kumppanimaat pystyisivät tarkkaan budjetointiin, kirjanpitoon ja tarkastukseen.

Avunantajien olisi sitouduttava Busanissa i) kehittämään sisäisiä järjestelmiä, jotka mahdollistavat kehitysyhteistyön monivuotisen budjetoinnin, ii) ottamaan käyttöön IATI-aloitteeseen ja OECD:n kehitysapukomitean (DAC) luotonantajien ilmoituksia koskevaan järjestelmään perustuva maailmanlaajuinen ilmoituskäytäntö tarvittaessa mukautettuna, iii) kehittämään ja soveltamaan mekanismeja, joilla apua koskevat tiedot saadaan kumppanimaiden talousarvioluokituksen mukaiseen muotoon, sekä iv) julkaisemaan kaikki maakohtaiset tiedot DAC:n ennakkoilmoituskäytännön mukaisesti, mukaan luettuina tarkemmat sektorikohtaiset tiedot. Kumppanimaiden avoimuutta koskevat sitoumukset sisältyvät olennaisesti demokraattista omistajuutta ja vastuuvelvollisuutta koskeviin sitoumuksiin.

EU:n olisi annettava Busanissa vahva poliittinen viesti EU:n kärkiasemasta avoimuustavoitteen saavuttamisessa ottamalla käyttöön eräänlainen EU:n avoimuustakuu, jonka perustana olisivat nykyiset avoimuussitoumukset avun tuloksellisuutta koskevassa EU:n toimintakehyksessä.

Hajanaisuuden ja moninkertaistumisen vähentäminen

Vaikka EU on panostanut paljon työnjakoon, avun hajanaisuus on edelleen ongelma. Keskittyminen tiettyihin maihin tai sektoreihin tuottaa tulosta hitaasti, mutta siihen on pyrittävä maailmanlaajuisesti entistä ponnekkaammin.

Pariisin ja Accran sitoumuksissa ei ole täysin otettu huomioon työnjaon poliittista luonnetta. Arvioinnissa on lisäksi käynyt ilmi, että kumppanimaat eivät ole kyenneet tai olleet valmiita ottamaan johtoasemaa avunantajien optimaalisten roolien määrittelemisessä.

Avunantajien olisi sitouduttava Busanissa i) etenemään tehtävien keskittämisessä ja työnjaossa tunnustaen, että onnistuminen edellyttää poliittista päätöksentekoa, ii) siirtymään yksittäisistä maastrategioista yhteisiin avustusstrategioihin niiden avunantajien kesken, joilla on poliittista tahtoa toimia yhdessä, sekä iii) välttämään vertikaalisten rahastojen lisäämistä entisestään ja käyttämään ja parantamaan niiden sijasta jo olemassaolevia kanavia. Avunantajien ja kumppanimaiden olisi iv) edistettävä maailmanlaajuista korkean tason keskustelua maiden välisestä työnjaosta DAC:n tekemän, hajanaisuutta ja ennakkosuunnittelua koskevan analyysin pohjalta kiinnittäen huomiota myös alirahoitettuihin maihin.

Mukautuminen

On näyttöä siitä, että mukautuminen kumppanimaiden kansallisiin prioriteetteihin ja kumppanimaiden omien järjestelmien käyttö parantavat avun tuloksia. Maan omien järjestelmien käyttö ei koske ainoastaan budjettitukea vaan on yhtä tärkeää hankeavun yhteydessä. Kumppanimaiden hallituksilla on johtotehtävä maiden omien järjestelmien kehittämisessä, mutta riskejä olisi kartoitettava ja pienennettävä kumppanimaiden ja avunantajien yhteisillä toimilla.

Busanin kokouksessa avunantajien olisi vahvistettava nykyinen sitoutumisensa i) mukautua kumppanimaiden kansallisiin kehityssuunnitelmiin ja ii) käyttää ja kehittää yhdessä kumppanimaiden kanssa niiden omia järjestelmiä kaikenlaiseen apuun instituutioiden ja politiikkojen tehostamiseksi.

3.3. Vastuu tuloksista

Avun tuloksellisuutta koskevan ohjelman yleinen perustelu on se, että se tukee kehitystulosten saavuttamista. Tulosten paraneminen on kuitenkin ollut huomattavan hidasta. Tämä koskee myös kumppanimaiden ja avunantajien molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden kehitystä sekä kumppanimaiden ja avunantajien vastuuta omia kansalaisiaan kohtaan.

Kumppanimaat ja avunantajat ovat entistä enemmän tilivelvollisia kansalaisiaan kohtaan avustusvarojen käytöstä ja tulosten saavuttamisesta. Vaikka eräät maat ovat perustaneet Pariisin ja Accran sitoumusten mukaisia vastuuvelvollisuuden puitteita, niitä tarvitaan kaikkialla ja niihin on lisäksi sisällytettävä vastuu tuloksista.

Kun Pariisissa ja Accrassa vahvistettiin, miten tärkeää avun hallinnoinnissa on tulosten saavuttaminen, Busanissa olisi nostettava keskeiselle sijalle tulosten mittaaminen ja niistä raportointi. Paineet tulosten saavuttamiseksi eivät kuitenkaan saisi vaarantaa pitkän aikavälin pyrkimystä kehittää kumppanimaiden omia valmiuksia suunnitella, saavuttaa ja mitata kehitystuloksia ja raportoida niistä. Avunantajien tulosarviointien olisi perustuttava mahdollisuuksien mukaan kumppanimaiden tulosraportteihin.

Kumppanimaiden ja avunantajien olisi vahvistettava Busanissa vastuutaan kehitystuloksista sitoutumalla i) lisäämään panostusta kumppanimaiden tilastoinnin kehittämiseen muun muassa Paris21-hankkeen[7] avulla ja ii) parantamaan kumppanimaiden valmiuksia seurata ja arvioida kehitystuloksia. Kumppanimaiden ja avunantajien olisi sitouduttava iii) raportoimaan kehitystuloksista avoimesti käyttäen kumppanimaiden arviointikehyksiä, iv) käyttämään yleisesti maakohtaisesti mukautettuja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden puitteita sitoumusten ja tulosten edistymisen seurannassa sekä v) lisäämään tulosperusteista päätöksentekoa apuinvestoinneissa.

3.4. Epävakaat valtiot

Pariisin julistuksessa ja Accran toimintaohjelmassa todettiin, että avun tuloksellisuuden periaatteet pätevät myös epävakaissa tilanteissa. Periaatteita on kuitenkin mukautettava epävakaiden maiden erityishaasteisiin, jotka liittyvät heikkoon omistajuuteen ja puutteellisiin valmiuksiin sekä peruspalveluiden kiireellisyyteen. Kun on tarkasteltu kymmenen epävakaita maita koskevan periaatteen[8] toteutumista, voidaan todeta, että vaikka avun tuloksellisuuden periaatteet soveltuvat, niiden toteuttamista epävakaassa tilanteessa on tarkennettava.

Busanin päätösasiakirjassa olisi i) tunnustettava rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä koskeva kansainvälinen vuoropuhelu sekä g7+[9] -maiden vahvistuva johtoasema sekä tuettava niitä siten, että vahvistetaan Monroviassa sovittu rauhanrakennuksen ja valtiorakenteiden kehittämisen toteutussuunnitelma kehykseksi tulosten määrittelemiselle ja mittaamiselle epävakaissa valtioissa, ii) vahvistettava DAC:n ohjeet, jotka koskevat valtiorakenteiden kehittämistä, siirtymävaiheen rahoitusta ja riskienhallintaa epävakaissa tilanteissa sekä iii) kehotettava avunantajia mukauttamaan päätöksenteko-, rahoitus- ja täytäntöönpanomenettelyjään epävakaiden tilanteiden erityishaasteisiin.

4. Avun tuloksellisuutta koskevien periaatteiden laajentaminen muihin kehitysrahoituslähteisiin ja toimijoihin

On näyttöä siitä, että avun tuloksellisuutta koskevat sitoumukset olisivat hyödyksi myös laajemmin kuin niiden piiriin nyt kuuluvien toimijoiden ja kehitysrahoituslähteiden osalta. DAC:hen kuulumattomien avunantajien merkitys kasvaa ja edellyttää niiden laajempaa osallistumista avun tuloksellisuutta koskevaan ohjelmaan ja Busanin foorumiin. Seuraavissa kehitystuloksellisuutta koskevissa luvuissa käsitellään myös toimijoita ja rahoituslähteitä, jotka voivat tuoda lisäarvoa tulokselliseen kehitysyhteistyöhön ja joiden pitäisi olla näkyvästi esillä Busanin foorumilla.

4.1. Nousevien talouksien ja kehitysmaiden keskinäisen yhteistyön merkitys

Nopeasti kehittyvän talouden mailla on yhä suurempi rooli kumppanimaiden tukemisessa muun muassa etelän maiden keskinäisen yhteistyön avulla. On tärkeää, että Busanin tarjoama tilaisuus käytetään lujittamaan maailmanlaajuista kehityskumppanuutta, jonka perustana ovat erilaiset lähestymistavat kehitykseen ja erilaiset kokemukset kehityksestä.

Kaikkien kehitysrahoitusta antavien tahojen on tärkeää edistää kehitystulosten saavuttamista. Busanin foorumilla olisi käytävä keskustelua kumppanimaiden, avunantajien ja nopeasti kehittyvän talouden maiden välillä, jotta tulosten saavuttamisesta saataisiin erilaisia kokemuksia. Tämän perusteella foorumilla voitaisiin pyrkiä kokoamaan yhteisiä periaatteita ja eriytettyjä sitoumuksia. Niiden muotoilussa voisi olla apua avun tuloksellisuutta koskevista periaatteista.

Busanissa olisi tunnustettava kehitysmaiden keskinäisen yhteistyön sekä kolmikantayhteistyön merkitys. Näiden yhteistyökanavien tulosten parantamiseksi Busanin päätösasiakirjassa olisi käsiteltävä pohjoisen ja etelän välisten sekä etelän maiden keskinäisten kumppanuuksien täydentävyyttä kehitysrahoitusvirtojen avoimuuden pohjalta. Päätösasiakirjassa olisi myös korostettava alueellisten foorumien merkitystä tiedon jakamisessa onnistuneista kehityskokemuksista, valmiuksien kehittämisestä ja avun hallinnoinnin käytännöistä.

4.2. Kansalaisjärjestöt, paikallisviranomaiset ja yksityiset säätiöt

Kehittäen edelleen Accran toimintaohjelmaa ja EU:n jäsennellyn vuoropuhelun tuloksia Busanin päätösasiakirjassa olisi uudestaan vahvistettava kansalaisjärjestöjen merkitys itsenäisinä toimijoina ja niiden rooli viranomaisten ja kaupallisen yksityissektorin toimien täydentämisessä. Lisäksi Busanin päätösasiakirjassa olisi tunnustettava paikallisviranomaisten rooli silloin kun niillä on oikeus itsenäisesti käynnistää toimia, joilla tuetaan paikallista kehitystä.

Avunantaja- ja kumppanimaiden kansalaisjärjestöjä ja paikallisviranomaisia olisi Busanissa pyydettävä jatkamaan käynnissä olevia toimia vastuuvelvollisuuden, avoimuuden ja luotettavuuden parantamiseksi niiden toiminnassa. Tässä olisi hyödynnettävä Istanbulissa sovittujen kehitystuloksellisuutta koskevien kansalaisjärjestöjen periaatteiden[10] kaltaisia itsesääntelymekanismeja.

Pariisin periaatteita voidaan soveltaa myös yksityisiin säätiöihin, joilla on kasvava merkitys avunantajina. Säätiöitä pitäisi kehottaa mukauttamaan Istanbulin periaatteita niiden toimintaan ja kumppanuuksiin.

Kansainvälisten kansalaisjärjestöjen ja yksityisten säätiöiden olisi avunantajina toimiessaan edistettävä paikallista omistajuutta tunnustaen, että paikallisella kansalaisyhteiskunnalla on määräävä rooli yksilöitäessä paikallisia kehitystarpeita.

4.3. Yhteistyö kaupallisen yksityissektorin kanssa

Yksityisten toimijoiden mukaantulo tarjoaa erilaisia näkökulmia ja ratkaisuja kehityshaasteisiin. Tämä vaatii sitä, että yksityissektori osallistuu aktiivisemmin kehitysyhteistyöhön ja tukee kehitysavun vipuvaikutusta. Lisääntyvän yhteistyön olisi perustuttava avun tuloksellisuuden periaatteille.

Kun yhteistyössä monikansallisten ja kahdenvälisten instituutioiden kanssa yhdistellään lainoja ja kehitysapua ja käytetään lisäksi innovatiivisia rahoitusvälineitä (riskipääoma, takuut, riskien jakaminen), tarjoutuu tilaisuuksia lisärahoituksen saantiin yksityissektorilta. Kehityskumppaneita olisi Busanissa kehotettava kehittämään yhdistelmämalleja ja innovatiivisia rahoitusvälineitä edelleen ja lisäämään niiden käyttöä. Lisäksi yksityissektoria olisi pyydettävä aktiivisemmin mukaan kehitysyhteistyöhön hyödyntäen julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia sekä yritysten yhteiskuntavastuun käytäntöjä.

4.4.      Ilmastonmuutokseen liittyvä kansainvälinen rahoitus osana julkista kehitysapua

Kööpenhaminassa ja Cancunissa huipentuneissa ilmastonmuutosneuvotteluissa sovittiin merkittävästä rahoituksesta ilmastonmuutoksen lievittämiseksi: 30 miljardin dollarin nopeasti saatavasta rahoituksesta vuosina 2010–2012 sekä julkisen ja yksityisen rahoituksen lisäämisestä 100 miljardiin dollariin vuoteen 2020 mennessä.

Busanin päätösasiakirjassa olisi i) vahvistettava avun tuloksellisuuden periaatteiden noudattaminen ilmastonmuutokseen liittyvässä rahoituksessa ja asetettava tavoitteeksi samat periaatteet Kööpenhaminan ja Cancunin ilmastokokouksia seuraavassa Durbanin kokouksessa, ii) pyydettävä, että ilmastonmuutosta koskevan Yhdistyneiden Kansakuntien puitesopimuksen alainen väliaikainen ilmastonmuutoskomitea sisällyttäisi avun tuloksellisuuden periaatteet vihreän ilmastorahaston suunnitelmaan, ja iii) sitouduttava säännöllisesti arvioimaan avun tuloksellisuuden periaatteiden soveltamista ilmastonmuutokseen liittyvän rahoituksen tarkkailu-, raportointi- ja todentamismekanismin avulla.

5. Avun tuloksellisuuden hallinnointi ja seuranta tulevaisuudessa

Tähän mennessä ei ole riittävästi käsitelty avun tuloksellisuuden tehokkaaseen hallinnointiin liittyviä keskeisiä tekijöitä. Ensinnäkään hanke ei ole saanut jatkuvaa poliittista tukea vaan tuki on rajoittunut lähinnä kolmeen korkean tason foorumiin. Toiseksi periaatteiden maakohtainen toteutus ei ole saanut riittävää tukea maailmanlaajuisista rakenteista, ja DAC:n isännöimästä avun tuloksellisuutta käsittelevästä työryhmästä on tullut raskas ja irrallinen byrokratiansa. Pariisin sitoumuksia on seurattu, mutta seurantaa ei ole mukautettu eri maiden tilanteisiin. Myöskään molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden puitteita ei ole laadittu kaikissa kumppanimaissa, ja puitteiden seurauksista ei ole käyty järjestelmällistä, maailmanlaajuista keskustelua.

Kun Busanissa tehdään hallinnointia koskevia päätöksiä, niiden pitäisi olla riittävän yksityiskohtaisia, jotta vältyttäisiin pitkiltä keskusteluilta jälkikäteen. Hallinnointirakenteen pitäisi kattaa laajalti erilaisia kehityskumppaneita. Hallinnointiin pitäisikin jatkossa sisällyttää seuraavat elementit:

Poliittisen sitoutumisen ja päätöksenteon osalta pitäisi korostaa yhteyttä avun tuloksellisuuden periaatteiden soveltamisen ja maailmanlaajuisten kehityspoliittisten foorumien välillä. Tämä voisi tapahtua säännöllisten, edistymistä koskevien korkean tason keskustelujen avulla Kansainvälisessä valuuttarahastossa/Maailmanpankissa ja DAC:n ylimpien tasojen kokouksissa.

Maakohtaista toteutusta olisi tuettava siten, että kumppanimaat sopisivat eri sidosryhmiä kuultuaan paikallisesti mukautetuista periaatteista ja tavoitteista kehitysyhteistyökumppaneidensa kanssa. Tässä olisi hyödynnettävä paikallisia mekanismeja molemminpuolisen vastuuvelvollisuuden saavuttamiseksi.

Avun tuloksellisuutta käsittelevää työryhmää olisi kevennettävä lakkauttamalla useimmat nykyistä alaryhmistä. Sen tehtäväksi pitäisi antaa maakohtaisen toteutuksen helpottaminen (tuki, synteesien laatiminen, hyvät käytännöt) ja maailmanlaajuinen seuranta yhdessä DAC:n kanssa. DAC:sta pitäisi tulla kansainvälinen keskus avoimuuden edistämiseksi ja IATIn isäntäorganisaatio. YK:n kehitysyhteistyöfoorumin olisi keskityttävä lujittamaan molemminpuolista vastuuvelvollisuutta maailmanlaajuisesti.

Maailmanlaajuisessa seurannassa olisi pidettävä mielessä vuosituhattavoitteiden vuoden 2015 määräaika. Pariisin indikaattoreita olisi karsittava tarkennetun ohjelman mukaisesti. Indikaattoreista olisi säilytettävä ne, jotka liittyvät omistajuuteen (indikaattorit 1 ja 2), mukautumiseen (indikaattorit 3 ja 5), ennakoitavuuteen ja avoimuuteen (indikaattori 7) ja vastuuseen tuloksista (indikaattori 12). Tällöin indikaattoreita olisi kumppanimaille ja avunantajille yhtä paljon. Indikaattoreiden lähtötaso olisi säilytettävä ennallaan pitkän aikavälin kehityksen mittaamista varten. Maakohtaisen seurannan perustana olisi kuitenkin käytettävä olemassaolevia paikallisia mekanismeja. Niistä voitaisiin johtaa yleisiä maailmanlaajuisia päätelmiä avun tuloksellisuutta käsittelevän työryhmän ja DAC:n avulla.

6. Päätelmät

Busanin foorumi tarjoaa merkittävän tilaisuuden keskittää avun tuloksellisuuden ohjelmaa siten, että lisätään avun vaikutusta kehitystuloksiin. Päätöksiä voidaan nyt tehdä avun uudistamisesta saadun runsaan kokemuksen ja tiedon perusteella. Tehokas toteutus riippuu ensisijaisesti jatkuvasta poliittisesta tuesta. Tämän vuoksi komissio ehdottaa, että EU jatkaa avun tuloksellisuutta ajavassa johtavassa roolissaan ja pyrkii seuraaviin tavoitteisiin:

1. Busanin päätösasiakirjan pitäisi olla laaja-alainen asiakirja, jossa vahvistetaan Pariisin julistukseen ja Accran toimintaohjelmaan perustuvat Pariisin periaatteet ja jossa keskitytään syventämään keskeisiä sitoumuksia, jotta sillä voitaisiin ohjata sitoumusten toteuttamista tulevaisuudessa. Kaikkien DAC:hen kuuluvien avunantajien, vertikaalisten rahastojen ja monenvälisten järjestöjen olisi sitouduttava täysin näihin periaatteisiin.

2. Busanin asiakirjaan olisi sisällytettävä seuraavat avun tuloksellisuuteen liittyvät näkökohdat: demokraattinen omistajuus, avoimuus ja ennakoitavuus, hajanaisuuden ja moninkertaistumisen vähentäminen, mukautuminen ja vastuu tuloksista. Epävakaita tilanteita koskevia sitoumuksia olisi syvennettävä joustavalla tavalla.

3. Avun tuloksellisuuden periaatteiden maakohtainen soveltaminen olisi kytkettävä joustaviin kumppanimaan johtamiin maakohtaisiin järjestelyihin, jotka perustuvat olemassaoleviin paikallisiin mekanismeihin. Avun tuloksellisuuden maailmanlaajuisia hallinnointirakenteita ja seurantaa olisi kehitettävä.

4. Nousevan talouden maita, kansalaisjärjestöjä, paikallisviranomaisia sekä kaupallista ja voittoa tavoittelematonta yksityissektoria olisi pyydettävä jakamaan kokemuksiaan kehitystulosten saavuttamisesta sekä tulkintojaan avun tuloksellisuutta koskevista periaatteista, jotta vastuita ja sitoumuksia voitaisiin pyrkiä eriyttämään.

5. Avun tuloksellisuutta koskevat sitoumukset olisi laajennettava kattamaan muitakin kehitysrahoituslähteitä, erityisesti ilmastonmuutokseen liittyvä rahoitus.

[1]               Komission lisäksi tutkimukseen osallistuivat seuraavat jäsenvaltiot: Alankomaat, Belgia, Espanja, Irlanti, Italia, Itävalta, Luxemburg, Portugali, Ranska, Ruotsi, Saksa, Suomi, Tanska ja Yhdistynyt kuningaskunta.

[2]               Ks. http://ec.europa.eu/europeaid/how/ensure-aid-effectiveness/documents/aid-effectiveness-benefits_en.pdf

[3]               Ks. alaviite 1.

[4]               Ks. alaviite 1.

[5]               Ks. alaviite 2.

[6]               Ks. alaviite 2.

[7]               Paris21 on kumppanimaiden ja avunantajien ryhmittymä, jonka sihteeristöä isännöi OECD; ks. http://www.paris21.org/

[8]               Epävakaita maita koskevilla periaatteilla tarkoitetaan periaatteita, jotka koskevat hyvää kansainvälistä toimintatapaa epävakaissa valtioissa ja joihin OECD-maat sitoutuivat vuonna 2007.

[9]               G7+ on riippumaton epävakaiden ja konfliktista kärsivien maiden ja alueiden foorumi, joka perustettiin Itä-Timorin Dilissä vuonna 2010 käytyjen ensimmäisten rauhanrakentamista ja valtiorakenteiden kehittämistä koskevan kansainvälisen vuoropuhelun keskustelujen yhteydessä.

[10]             http://www.cso-effectiveness.org/IMG/pdf/final_istanbul_cso_development_effectiveness_principles_footnote.pdf