PERUSTELUT 1. EHDOTUKSEN TAUSTA 1.1. Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet Komissio esitti 9. joulukuuta 2008 turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelmassa[1] ehdotuksen turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun neuvoston direktiivin 2003/9/EY[2], jäljempänä ‘vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi’, muuttamiseksi. Ehdotus laadittiin nykyisen direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa tehdyn arvioinnin sekä laajan kuulemiskierroksen perusteella, jolloin kuultiin YK:n pakolaisasiain päävaltuutettua, jäljempänä 'UNHCR', valtiosta riippumattomia järjestöjä ja muita sidosryhmiä. Euroopan parlamentti antoi 7. toukokuuta 2009 lausuntonsa[3] komission ehdotuksesta ja hyväksyi suurimman osan ehdotetuista muutoksista. Neuvostossa ehdotusta käsiteltiin lähinnä Tšekin ja Ruotsin puheenjohtajakausilla, mutta neuvottelut ovat olleet vaikeat eikä neuvostossa onnistuttu muodostamaan asiasta yhteistä kantaa. Komissio haluaa käyttää aloiteoikeuttaan esittämällä tarkistetun ehdotuksen edistääkseen todellisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän aikaansaamista. Komissio on vakuuttunut, että oikeudenmukaisesta ja tehokkaasta järjestelmästä on hyötyä sekä jäsenvaltioille että pakolaisille. Komissiolla on poliittinen vastuu helpottaa neuvotteluja ja tarjota mahdollisuuksia, jotta unioni täyttää Tukholman ohjelmassa vahvistetun sitoumuksensa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomiseksi vuoteen 2012 mennessä. Voimakasta tukea tähän suuntaan saatiin, kun hyväksyttiin uusi pitkäaikaista oleskelua koskeva direktiivi, joka kattaa nyt kansainvälistä suojelua saavat henkilöt. Komissio hyväksyy samalla myös turvapaikkamenettelyjä koskevan direktiivin muutetun ehdotuksen. Vastaanotto-olosuhteilla olisi varmistettava turvapaikanhakijoille kohtuullinen ja koko unionissa tasavertainen elintaso siitä riippumatta, missä turvapaikkahakemus on tehty. Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi komissio on jatkanut tiedonkeruuta siitä, miten lujitetaan parhaita kansallisia käytänteitä ja tehdään niistä helposti täytäntöönpantavat koko EU:ssa. Muutetussa ehdotuksessa yhdistetään sekä neuvotteluista että muiden sidosryhmien, kuten UNHCR:n ja valtiosta riippumattomien järjestöjen, kuulemisista saadut tiedot ja kokemus niin, että saadaan aikaan yksinkertaisempi ja perusoikeuksia paremmin vastaava vastaanottojärjestelmä. Siinä otetaan muun muassa käyttöön selkeämmät käsitteet ja yksinkertaistetut säännöt sekä annetaan jäsenvaltioille enemmän joustavuutta niiden sisällyttämiseksi kansalliseen oikeusjärjestelmään. Siinä annetaan jäsenvaltioille myös paremmat mahdollisuudet käsitellä vastaanottojärjestelmiensä mahdollisia väärinkäytöksiä ja otetaan huomioon joidenkin ehdotettujen toimenpiteiden taloudellisten ja hallinnollisten vaikutusten jäsenvaltioissa aiheuttamat huolet. Samalla muutettu ehdotus säilyttää turvapaikanhakijoiden korkeatasoisen kohtelun vaatimukset perusoikeuksien mukaisesti. Tämä koskee erityisesti säilöönottoa; vakavia rajoituksia oikeuteen liikkua vapaasti saa soveltaa ainoastaan silloin kun se on välttämätöntä ja oikeasuhteista ja siihen olisi liitettävä tarvittavat oikeudelliset takeet. Ensisijaisen tärkeää on aina ottaa huomioon muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden henkilökohtainen tilanne. Vastaanottoa koskevia vaatimuksia olisi myös yhdenmukaistettava edelleen, jotteivät henkilöt liikkuisi jäsenvaltiosta toiseen nimenomaan erilaisten vastaanottoa koskevien vaatimusten perässä. Tätä muutosehdotusta olisi tarkasteltava yhdessä turvapaikkamenettelyjä koskevan muutetun direktiiviehdotuksen kanssa. Tällä jälkimmäisellä ehdotuksellä pyritään muun muassa parantamaan kansallisten turvapaikkamenettelyjen laatua ja tehokkuutta, minkä tarkoituksena on vähentää jäsenvaltioiden vastaanottokustannuksia ja antaa niille mahdollisuus tehdä päätöksiä nopeammin. Tämä muutosehdotus liittyy myös Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta 19 päivänä toukokuuta 2010 annettuun asetukseen, joka siis annettiin alkuperäisen vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiiviehdotuksen hyväksymisen jälkeen. Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto, jäljempänä ’EASO’, voisi tarjota käytännön tukea ja asiantuntemusta jäsenvaltioille direktiivin säännösten täytäntöönpanemiseksi ja parhaiden käytäntöjen löytämiseksi. Se voisi myös tukea niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu huomattavia paineita, löytämällä kustannustehokkaimmat tavat panna suunnitellut toimenpiteet täytäntöön, yhdistämällä hyvät käytännöt ja järjestämällä korkean tason käytäntöjen organisoitua vaihtoa. Ensimmäisen kerran perustamisensa jälkeen EASO antaa tällaista tukea Kreikalle lähettämällä turvapaikka-asioiden tukiryhmiä vastaamaan kiireellisiin tarpeisiin turvapaikkamenettelyssä. 1.2. Yleinen tausta Vuoden 2008 ehdotus ja tämä muutosehdotus ovat osa turvapaikka-alan lainsäädäntöpakettia, jonka tavoitteena on perustaa yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä vuoteen 2012 mennessä. Komissio hyväksyi vuonna 2008 vastaanotto-olosuhteita koskevaa direktiiviä muuttavan ehdotuksen ohessa myös Dublin- ja Eurodac-asetuksia muuttavat ehdotukset. Vuonna 2009 komissio hyväksyi turvapaikkamenettelydirektiiviä ja aseman määrittelydirektiiviä muuttavat ehdotukset. Vuonna 2010 hyväksyttiin asetus Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta. Asetuksen tavoitteena on lisätä operatiivista yhteistyötä jäsenvaltioiden välillä ja helpottaa turvapaikkakysymyksiä koskevien yhteisten sääntöjen täytäntöönpanoa. Lainsäädäntöpaketti on Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksen mukainen. Sopimus hyväksyttiin 16. lokakuuta 2008, ja siinä vahvistettiin Haagin ohjelman tavoitteet ja kehotettiin komissiota esittämään ehdotuksia viimeistään vuonna 2012 sellaisen yhdistetyn turvapaikkamenettelyn perustamiseksi, joka käsittää yhteiset takeet. Myös Eurooppa-neuvoston 10. ja 11. joulukuuta 2009 pitämässään kokouksessa hyväksymässä Tukholman ohjelmassa korostettiin, että se pyrkii ”saamaan aikaan yhteisen suojelun ja solidaarisuuden alueen, joka perustuu yhteiseen turvapaikkamenettelyyn ja kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan” ja jonka on ”perustuttava korkeaan suojelun tasoon” ja ”oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin menettelyihin” vuoteen 2012 mennessä. Tukholman ohjelmassa määrätään myös, että henkilöille voidaan tarjota vastaanotto-olosuhteiden määrittämisen osalta vastaavantasoinen kohtelu riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he jättävät turvapaikkahakemuksensa. Osana edellisen ehdotuksen valmistelua suoritettiin vaikutusten arviointi[4]. Tämä muutosehdotus perustuu samoihin periaatteisiin kuin edellinen ehdotus. Muutosehdotuksella pyritään lisäksi yksinkertaistamaan ja selkeyttämään tiettyjä säännöksiä niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi. Näistä syistä edellistä ehdotusta koskevaa vaikutusten arviointia voidaan soveltaa myös muutosehdotukseen. 1.3. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin Tämä ehdotus vastaa täysin Tampereella vuonna 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä, vuonna 2004 hyväksyttyä Haagin ohjelmaa, vuonna 2008 tehtyä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta ja vuoden 2009 Tukholman ohjelmaa siltä osin kuin ne koskevat yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamista. Ehdotus on myös Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden mukainen, koska siinä varmistetaan turvapaikanhakijoiden asianmukainen pääsy työmarkkinoille. Turvapaikanhakijat, joiden palkasta pidätetään maksuja, eivät enää tarvitse ylimääräistä tukea kansallisista sosiaaliturvajärjestelmistä vaan osaltaan edistävät kasvua, vaikkakin usein väliaikaisesti. 2. Intressitahojen kuuleminen Osana edellisen ehdotuksen valmistelutyötä komissio esitti vihreän kirjan, järjesti useita asiantuntijakokouksia muun muassa UNHCR:n ja kansalaisyhteiskunnan kumppanien kanssa, tilasi ulkopuolisten tekemän tutkimuksen ja keräsi tietoja useilla yksityiskohtaisilla kyselylomakkeilla. Komissio antoi myös direktiivin soveltamista koskevan arviointikertomuksen, jossa havaittiin useita puutteita jäsenvaltioiden laeissa ja toimintatavoissa. Alkuperäinen ehdotus hyväksyttiin joulukuussa 2008, minkä jälkeen siitä käytiin teknisen tason keskusteluja neuvostossa lähinnä Tšekin ja Ruotsin puheenjohtajakausien aikana. Keskusteluista kävi ilmi, että moni jäsenvaltio vastusti ehdotuksen erityissäännöksiä oman turvapaikka- ja/tai oikeusjärjestelmänsä erikoispiirteiden vuoksi. Muutosten pelättiin edellyttävän merkittäviä taloudellisia panoksia ja hallinnollisia mukautuksia ja hankaloittavan turvapaikkamenettelyn tehokkuutta. Keskustelujen aikana jäsenvaltioilla oli mahdollisuus kertoa tiettyihin säännöksiin mahdollisesti liittyvistä täytäntöönpano-ongelmista. Komissiolle tarjoutui tässä tilaisuus tarkistaa ehdotus ja ehdottaa kokonaisvaltaista ratkaisua esitettyihin ongelmiin, jotta voitaisiin välttää lukuisat tiettyjä jäsenvaltioita koskevat poikkeukset ja koko ehdotetun järjestelmän johdonmukaisuuden vaarantaminen, ja turvata samalla tekstin lisäarvo. Uutta pontta keskusteluihin on tarkoitus saada selkeyttämällä ja yksinkertaistamalla säännöksiä, niin että jäsenvaltioiden on helpompi panna ne täytäntöön. Sen vuoksi komissio ilmoitti 8. marraskuuta 2010 kokoontuneessa oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa esittävänsä muutetun ehdotuksen vastaanotto-olosuhteita koskevaksi direktiiviksi sekä uuden ehdotuksen turvapaikkamenettelyjä koskevaksi direktiiviksi ennen Puolan puheenjohtajakauden alkua vuonna 2011. Euroopan parlamentin 7. toukokuuta 2009 antamassa lausunnossa ehdottamat tarkistukset on otettu suurelta osin huomioon muutetussa ehdotuksessa. Muutetussa ehdotuksessa otetaan myös asianmukaisesti huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto[5], alueiden komitean lausunto[6] ja muiden sidosryhmien, kuten UNHCR:n ja perusoikeuksien alalla toimivien valtiosta riippumattomien järjestöjen, kuulemisten tulokset. Osana muutetun ehdotuksen valmistelevaa työtä komissio järjesti useita teknisiä kuulemistilaisuuksia sidosryhmien sekä kansallisten viranomaisten kanssa tammi-huhtikuussa 2010. Näissä tilaisuuksissa käsiteltiin yksityiskohtaisesti komission alkuperäistä ehdotusta koskevia rajoitteita ja varauksia. Muutetussa ehdotuksessa otetaan myös huomioon turvapaikkamenettelyn laatua ja tehokkuutta käsitelleen ministerikokouksen yhteydessä käydyt keskustelut. Kokouksen järjesti puheenjohtajamaa Belgia 13. ja 14. syyskuuta 2010. Kokouksessa kiinnitettiin huomio muun muassa muita heikommassa asemassa olevien turvapaikanhakijoiden tarpeisiin. 3. EHDOTUKSEN OIKEUDELLINEN SISÄLTÖ 3.1. Tiivistelmä ehdotetuista toimista Muutetun ehdotuksen tärkeimpänä tavoitteena on selkeyttää ehdotettuja vastaanottoa koskevia vaatimuksia edelleen ja lisätä niiden joustavuutta siten, että ne on helpompi sisällyttää kansallisiin oikeusjärjestelmiin. Samalla siinä säilytetään vuoden 2008 ehdotuksen keskeiset osat, muun muassa varmistetaan riittävät ja tasavertaiset vastaanotto-olosuhteet koko EU:ssa. Siinä myös taataan edelleen perusoikeuksien täysimääräinen kunnioittaminen Euroopan unionin tuomioistuimen lisääntyvässä oikeuskäytännössä tarkoitetulla ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tarkoittamalla tavalla. Tämä koskee erityisesti vapaata liikkuvuutta koskevaa oikeutta ja ihmisarvon kunnioittamista. Ehdotuksella parannetaan yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää koskevan lainsäädäntöpaketin sisäistä johdonmukaisuutta erityisesti turvapaikkamenettelyjä koskevan muutetun direktiiviehdotuksen kanssa. Se sisältää tarvittaessa myös aseman määrittelyä koskevasta direktiivistä ja Dublin-asetuksesta käytyjen neuvottelujen tulokset johdonmukaisuuden varmistamiseksi horisontaalisissa kysymyksissä. Muutetussa ehdotuksessa käsitellään lähinnä seuraavia kysymyksiä: 3.1.1. Täytäntöönpanon helpottaminen jäsenvaltioissa Vastauksena mahdollisesti suuria taloudellisia vaikutuksia ja hallinnollisia rasitteita ja kustannuksia koskeviin huoliin muutetussa ehdotuksessa annetaan jäsenvaltioille enemmän liikkumavaraa eräiden ehdotettujen toimenpiteiden täytäntöönpanossa verrattuna vuoden 2008 ehdotukseen. Tähän päästään ehdottamalla paremmin määriteltyjä oikeudellisia käsitteitä, yksinkertaistettuja vastaanottoa koskevia vaatimuksia ja keinoja sekä joustavampia sääntöjä , jotka voidaan sisällyttää helpommin kansallisiin käytäntöihin. Nämä muutokset koskevat erityisesti säilöön otettujen turvapaikanhakijoiden takeita, vastaanotto-olosuhteita säilöönottoyksiköissä, työmarkkinoille pääsyä koskevia määräaikoja, sellaisten henkilöiden terveydenhoidon tasoa, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita, ja näiden tarpeiden tunnistamista, aineellisen tuen saatavuutta ja raportointivelvollisuuksia direktiivin keskeisten säännösten täytäntöönpanon valvomiseksi paremmin. Muutetulla ehdotuksella varmistetaan paremmin myös se, että jäsenvaltioilla on välineet hoitaa tapauksia, joissa vastaanottoa koskevia sääntöjä käytetään väärin ja/tai niistä on tullut vetovoimatekijöitä. Muutetussa ehdotuksessa sallitaan aineellisen tuen peruuttaminen aiempaa useammissa tapauksissa sillä edellytyksellä, että tarvittavia takeita sovelletaan ja että erityisesti muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden tilannetta kunnoitetaan. 3.1.2. Säilöönottoa koskevat selkät ja tiukat säännöt On tarpeen luoda tiukat ja tyhjentävät EU:n säännöt, jotta voidaan varmistaa, että säilöönotto ei ole mielivaltaista ja että perusoikeuksia kunnioitetaan kaikissa tapauksissa. Komissio on huolissaan siitä, että turvapaikanhakijoiden säilöönottoa käytetään laajasti, vaikka turvapaikka-asioita koskevassa EU:n säännöstössä ei sitä mainita. Siksi muutetussa ehdotuksessa on säilytetty vuoden 2008 ehdotuksen yleinen lähestymistapa säilöönottoon. Sitä paitsi säilöönotto voi tapahtua vain säädetyistä syistä ja ainoastaan suhteellisuus- ja tarpeellisuusperiaatteiden nojalla sen jälkeen, kun jokainen yksittäistapaus on tutkittu erikseen. Käytettävissä on oltava tarvittavat takeet, kuten oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin ja maksuttomaan oikeusapuun tarvittaessa. Vastaanotto-olosuhteiden on myös säilöönoton yhteydessä oltava sellaiset, että ihmisarvoa kunnioitetaan. Ehdotetut muutokset ovat täysin Euroopan unionin perusoikeuskirjan sekä yleissopimuksen 3 artiklan tulkinnasta Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen äskettäin antaman oikeuskäytännön mukaisia. Samalla on lisätty eräiden ehdotettujen säilöönottoa koskevien sääntöjen joustavuutta ja selvennetty eri käsitteitä niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi ja eräiden jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien erityispiirteiden ottamiseksi huomioon (esim. mahdollisuus saada maksutonta oikeusapua ja säilöönottoviranomaisten mahdollisuus antaa säilöönottomääräys). Muutetulla ehdotuksella otetaan myös käyttöön joustavammat säilöönotto-olosuhteet sellaisilla maantieteellisillä alueilla, joilla on käytännössä vaikeaa aina varmistaa kaikkien ehdotettujen takeiden noudattaminen, kuten rajavartioasemilla ja kauttakulkualueilla. Tehtiin myös useita muutoksia, jotka ovat palauttamispäätöksen kohteena oleviin kolmansien maiden kansalaisiin sovellettavien säilöönottoa koskevien EU:n sääntöjen mukaisia, jotta voidaan tarvittaessa varmistaa johdonmukaisempi lähestymistapa kolmansien maiden kansalaisten säilöönottoa koskeviin sääntöihin. Neuvostossa käydyissä keskusteluissa kävi ilmi, että tietyissä olosuhteissa on ilman huoltajaa olevien alaikäisten edun mukaista olla säilöönottoyksiköissä, erityisesti sieppausten estämiseksi. Saatujen tietojen mukaan sieppauksia on tapahtunut avoimissa keskuksissa. Tässä muutetussa direktiiviehdotuksessa sallitaan ilman huoltajaa olevien alaikäisten säilöönotto ainoastaan, jos on todennettu, että se on heidän etujensa mukaista direktiiviehdotuksessa määritetyllä tavalla ja että säilöönoton vaihtoehdot eivät ole tehokkaita. Lisäksi on varmistettava kunkin yksittäistapauksen arvioinnin perusteella, että säilöönotosta ei ole haittaa heidän terveydelleen eikä hyvinvoinnilleen. Lisäksi säilöönottoa voidaan soveltaa vain, jos säilöönottoyksikössä voidaan tarjota tarvittavat vastaanotto-olosuhteet (kuten mahdollisuus vapaa-ajan toimintaan, myös ulkona). Tämä muutosehdotus on Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukainen. 3.1.3. Kohtuullisen elintason varmistaminen - Erityiset vastaanottotarpeet on todettu yhdeksi aloista, joilla nykyiset kansalliset vaatimukset ovat erityisen ongelmallisia. Erityisten vastaanottotarpeiden tunnistaminen on edellytys asianmukaisen kohtelun saamiselle, mutta se voi vaikuttaa myös päätöksentekoprosessin laatuun. Muutetun ehdotuksen tarkoituksena on varmistaa, että kansalliset toimenpiteet otetaan käyttöön muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden erityisten vastaanottotarpeiden tunnistamiseksi nopeasti ja yksittäistapausten jatkuvan tuen ja seurannan varmistamiseksi. On erityisesti kiinnitettävä huomiota muita heikommassa asemassa olevien ryhmien, kuten alaikäisten ja kidutuksen uhrien, erityisiin vastaanottotarpeisiin. Muutetussa ehdotuksessa tällainen tunnistamismenettely otetaan käyttöön yksinkertaistetussa muodossa ja luodaan selkeämpi yhteys muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja sellaisten henkilöiden välille, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita. Ehdotuksessa ei viitata yhtäläiseen kohteluun maan omien kansalaisten kanssa terveydenhoidon saatavuuden osalta, vaan siinä otetaan huomioon Euroopan parlamentin lausunto ja neuvoston voimakkaat varaukset. - Nykyisen direktiivin täytäntöönpanon arvioinnissa havaittiin puutteita siinä, millaista aineellista tukea jäsenvaltiot toimittavat turvapaikanhakijoille. Vaikka nykyisessä direktiivissä määrätään velvollisuudesta varmistaa riittävän hyvää kohtelua koskevat vaatimukset, käytännössä on ollut vaikea määritellä tuen riittävää tasoa. Sen vuoksi on tarpeen ottaa käyttöön viitekehys, jonka avulla voitaisiin paremmin ilmaista tämä velvollisuus määrällisesti ja jota kansalliset viranomaiset voivat soveltaa tehokkaasti. Neuvostossa käytyjen neuvottelujen aikana ja jäsenvaltioiden kanssa käydyissä viimeaikaisissa keskusteluissa kävi selväksi, että kansallisten lainsäädäntöjen tai käytäntöjen puitteissa tällaista viitekehystä on itse asiassa suunniteltukin, tosin suunnitelmat ovat keskenään hyvin erilaisia. Muutetussa ehdotuksessa otetaan nämä erot huomioon ja lisätään joustavuutta sekä pyritään luomaan EU:lle sellainen viitekehys, jonka puitteissa voidaan soveltaa erilaisia kansallisia vertailuarvoja, kunhan ne ovat mitattavissa ja niillä voidaan helpoittaa hakijoille tarjotun tuen tason seurantaa. 3.1.4. Turvapaikanhakijoiden riippumattomuuden lisääminen Työnsaanti voisi estää turvapaikanhakijoiden syrjäytymistä vastaanottavan jäsenvaltion yhteiskunnassa ja edistää heidän riippumattomuuttaan. Pakollinen työttömyys aiheuttaa kustannuksia myös valtiolle, jonka sosiaaliturvakulut kasvavat, ja saattaa rohkaista laitonta työskentelyä[7]. Työhön pääsyn helpottamisesta on siis hyötyä sekä turvapaikanhakijoille että vastaanottavalle jäsenvaltiolle. Tässä muutetussa ehdotuksessa lisätään joustavuutta työmarkkinoille pääsyssä turvapaikkamenettelyjä koskevassa muutetussa direktiiviehdotuksessa asetettujen turvapaikkahakemuksen tutkinnan kestoa koskevien määräysten mukaisesti. 3.2. Oikeusperusta Muutettu ehdotus perustuu Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä 'SEUT-sopimus', 78 artiklan 2 kohdan f alakohtaan, jossa kehotetaan vahvistamaan turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteita koskevat vaatimukset. 3.3. Maantieteellinen soveltamisala Ehdotettu direktiivi on osoitettu kaikille jäsenvaltioille. Direktiivin soveltamisesta Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin päätetään SEUT-sopimuksen liitteenä olevan pöytäkirjan N:o 21 määräysten mukaisesti. SEUT-sopimukseen liitetyn Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan N:o 22 1 ja 2 artiklan mukaisesti direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan. 3.4. Toissijaisuusperiaate SEUT-sopimuksen vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvaa aluetta koskevassa V osastossa siirretään tiettyjä näihin kysymyksiin liittyviä toimivaltuuksia Euroopan unionille. Näitä valtuuksia on käytettävä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti, eli ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla. Unionin toiminnan nykyinen oikeusperusta on SEUT-sopimuksen 78 artikla. Siinä todetaan, että unioni "kehittää turvapaikka-asioita sekä toissijaista ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan, jonka tarkoituksena on antaa asianmukainen asema kaikille kansainvälistä suojelua tarvitseville kolmansien maiden kansalaisille ja varmistaa palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen. Tämän politiikan on oltava pakolaisten oikeusasemasta 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan sekä muiden asiaan liittyvien sopimusten mukaista”. SEUT-sopimuksen 78 artiklan 2 kohdan f alakohdassa todetaan, että Euroopan parlamentti ja neuvosto säätävät tavallista lainsäätämisjärjestelyä noudattaen toimenpiteistä, jotka koskevat yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, johon sisältyvät ”turvapaikkaa tai toissijaista suojelua hakevien vastaanotto-olosuhteita koskevat vaatimukset”. Turvapaikanhakuun ja pakolaisten suojeluun liittyvien ongelmien ylikansallisen luonteen vuoksi EU voi hyvin ehdottaa ratkaisuja yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän puitteissa, erityisesti koko unionissa sovellettavia vastaanottovaatimuksia. Vaikka vuonna 2003 annetulla direktiivillä on saatu aikaan merkittävää yhdenmukaistamista, tarvitaan EU:n lisätoimia vastaanotto-olosuhteita koskevien vaatimusten parantamiseksi ja yhdenmukaistamiseksi edelleen. 3.5. Suhteellisuusperiaate Vastaanotto-olosuhteita koskevan direktiivin muuttamista koskevassa vaikutusten arvioinnissa, joka toteutettiin osana edellisen ehdotuksen valmistelutyötä, kutakin vaihtoehtoa arvioidaan suhteessa havaittuihin ongelmiin, jotta käytännön hyöty ja tarvittava panostus olisivat oikeassa suhteessa. Arvioinnissa todetaan myös, että EU:n toiminta ei ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseisten ongelmien ratkaisemiseksi. Tässä muutetussa ehdotuksessa säilytetään edellisen ehdotuksen perusperiaatteet ja tarjotaan samalla enemmän joustoa jäsenvaltioille, mikä edelleen edistää suhteellisuusperiaatteen noudattamista. 3.6. Vaikutus perusoikeuksiin Tämän ehdotuksen sisältöä on tutkittu yksityiskohtaisesti sen varmistamiseksi, että sen säännökset ovat täysin yhteensopivia perusoikeuksien kanssa unionin oikeuden yleisinä periaatteina EU:n perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, sekä kansainvälisestä oikeudesta johtuvien velvoitteiden mukaisesti. Tämän vuoksi on keskitytty erityisesti säännöksiin, jotka liittyvät säilöönottoon ja menettelyllisiin takeisiin, sellaisten henkilöiden kohteluun, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita, kuten alaikäiset, ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja kidutuksen uhrit, sekä aineellisten vastaanotto-olosuhteiden saatavuuteen. Varmistamalla paremmat ja tasa-arvoisemmat vastaanottoa koskevat vaatimukset vaikutetaan kaiken kaikkiaan hyvin myönteisesti turvapaikanhakijoiden perusoikeuksiin. Erityisesti perusoikeuskirjan 6 artiklassa mainittua oikeutta vapauteen lujitetaan korostamalla, että ketään ei saa ottaa säilöön pelkästään sen vuoksi, että hän on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen. Vastaavasti ehdotuksen mukaan säilöönotto voitaisiin sallia vain direktiivissä säädetyissä poikkeustapauksissa ja ainoastaan, jos noudatetaan tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä säilöönoton toteuttamistavan että sen tarkoituksen suhteen. On myös varmistettava, että säilöön otetuilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Alaikäisten oikeuksien ottamiseksi entistä paremmin huomioon tekstiin on sisällytetty määritelmä, jolla selkeytetään lapsen etua koskevaa periaatetta perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti ja rajoitetaan säilöönoton mahdollisuuksia. Lisäksi muita heikommassa asemassa olevien ryhmien erityistilanne otetaan aiempaa paremmin huomioon varmistamalla, että niihin kuuluvien henkilöiden erityistarpeet tunnistetaan viipymättä ja heille tarjotaan asianmukaista hoitoa. Helpottamalla turvapaikanhakijoiden pääsyä työmarkkinoille voidaan lisätä heidän riippumattomuuttaan ja edistää kotoutumista vastaanottavaan jäsenvaltioon. Lisäksi ehdotuksella lujitetaan perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaista syrjintäkiellon periaatetta varmistamalla, että turvapaikanhakijoita ei kohdella perusteetta huonommin kuin oman maan kansalaisia. Perusoikeusperiaatteisiin liittyviä direktiivin keskeisiä säännöksiä koskevilla raportointivaatimuksilla varmistetaan säännösten täytäntöönpanon tehokkaampi valvonta EU:n tasolla. Tässä yhteydessä on korostettava, että jäsenvaltioiden on noudatettava perusoikeuskirjan sisältämiä perusoikeuksia tämän direktiivin säännösten täytäntöönpanossa ja soveltamisessa. ⎢ 2003/9/EY 2008/0244 (COD) Muutettu ehdotus EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vaatimuksista (uudelleenlaadittu) EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan f alakohdan, ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen, sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille, ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[8], ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[9], noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä, sekä katsovat seuraavaa: ∫ uusi (1) Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annettuun neuvoston direktiiviin 2003/9/EY[10] olisi tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden vuoksi olisi mainittu direktiivi uudelleenlaadittava. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu) ? uusi 2) Turvapaikka-asioita koskeva yhteinen politiikka, johon sisältyy yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä, on olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta muodostaa asteittain vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuva alue, joka on avoin henkilöille, jotka olosuhteiden pakosta joutuvat oikeutetusti hakemaan suojelua √ Euroopan unionista ∏ yhteisöstä. ? Siinä olisi noudatettava jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta. ⎪ ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 2 kappale ? uusi (3) Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pidetyssä erityiskokouksessaan pyrkiä kohti yhteistä eurooppalaista turvapaikkajärjestelmää, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on täydennettynä 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, ja näin noudattaa palauttamiskiellon periaatetta ja varmistaa, ettei ketään palauteta vainottavaksi. ? Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäinen vaihe saatiin päätökseen antamalla perussopimuksissa, myös direktiivissä 2003/9/EY tarkoitetut säädökset. ⎪ ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 3 kappale Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän olisi sisällettävä lyhyellä aikavälillä turvapaikanhakijoiden vastaanottoedellytyksiä koskevat vähimmäisvaatimukset. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 4 kappale Turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen on uusi askel kohti eurooppalaista turvapaikkapolitiikkaa. ∫ uusi (4) Marraskuun 4 päivänä 2004 kokoontunut Eurooppa-neuvosto hyväksyi Haagin ohjelman, jossa asetetaan tavoitteet vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella vuosina 2005–2010. Haagin ohjelmassa komissiota pyydetään saattamaan ensimmäisen vaiheen välineiden arviointi päätökseen ja antamaan toisen vaiheen välineet ja toimenpiteet neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltäväksi. (5) Eurooppa-neuvosto hyväksyi 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 pidetyssä kokouksessaan Tukholman ohjelman, jossa vahvistettiin sitoutuminen sellaisen yhteisen suojelun ja solidaarisuuden alueen luomiseen, joka perustuu yhteiseen turvapaikkamenettelyyn ja kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan, joka perustuu korkeatasoisiin suojeluvaatimuksiin sekä oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin menettelyihin vuoteen 2012 mennessä. Tukholman ohjelmassa määrätään myös, että on ratkaisevan tärkeää, että henkilöille tarjotaan vastaanotto-olosuhteiden määrittämisen osalta samantasoinen kohtelu riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he jättävät turvapaikkahakemuksensa. (6) Euroopan pakolaisrahaston ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 439/2010[11] perustetun Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston resursseja olisi käytettävä, jotta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisessa vaiheessa asetettujen vaatimusten täytäntöönpanossa voidaan asianmukaisesti tukea jäsenvaltioita, erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ennen kaikkea niiden sijainnin tai väestötilanteen vuoksi. (7) Ensimmäisen vaiheen välineiden täytäntöönpanosta tehtyjen arviointien tulosten perusteella tässä vaiheessa on aiheellista vahvistaa direktiivin 2003/9/EY taustalla olevat periaatteet, jotta turvapaikanhakijoille voidaan varmistaa aiempaa paremmat vastaanottoedellytykset. (8) Turvapaikanhakijoiden yhdenvertaisen kohtelun varmistamiseksi koko unionin alueella tätä direktiiviä olisi sovellettava kaikentyyppisten kansainvälistä suojelua koskevien hakemusmenettelyjen kaikissa vaiheissa kaikissa sijaintipaikoissa ja yksiköissä, jotka vastaanottavat turvapaikanhakijoita. (9) Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä soveltaessaan pyrittävä noudattamaan täysimääräisesti lapsen etua ja perheen yhtenäisyyden suojaamista koskevia periaatteita Euroopan unionin perusoikeuskirjan, vuonna 1989 tehdyn Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien yleissopimuksen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen mukaisesti. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 6 kappale (10) Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden osalta jäsenvaltioita sitovat sellaisten kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset sitoumukset, joiden osapuolia jäsenvaltiot ovat ja jotka kieltävät syrjinnän. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 7 kappale (11) Olisi säädettävä turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista, jotka varmistavat heille tavanomaisissa olosuhteissa kohtuullisen elintason ja tasavertaiset elinolosuhteet kaikissa jäsenvaltioissa. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 8 kappale (12) Turvapaikanhakijoiden vastaanotto-olosuhteiden yhdenmukaistamisen pitäisi vähentää vastaanotto-olosuhteiden välisten eroavuuksien osaltaan aiheuttamaa turvapaikanhakijoiden myöhempää liikkumista jäsenvaltiosta toiseen. ∫ uusi (13) Tämän direktiivin soveltamisala olisi laajennettava kattamaan toissijaista suojelua hakevat henkilöt, jotta voidaan varmistaa kaikkien kansainvälistä suojelua hakevien henkilöiden yhtäläinen kohtelu ja taata johdonmukaisuus EU:n voimassa olevan turvapaikkasäännöstön kanssa, erityisesti direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] kanssa. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 9 kappale (mukautettu) ? uusi (14) Kun otetaan vastaan henkilöryhmiä ? Kansallisten viranomaisten tulisi asettaa sellaisten henkilöiden ⎪ , joilla on erityisiä ? vastaanottotarpeita ⎪, tarpeita vastaanotossa ? välitön tunnistaminen ja seuranta ensisijaiseksi tavoitteeksi, jotta vastaanotossa voidaan nimenomaisesti varmistaa ⎪ olisi otettava huomioon √ heidän erityisten vastaanottotarpeidensa ∏ nämä tarpeet huomioon ottaminen. ∫ uusi (15) Turvapaikanhakijoiden säilöönotossa olisi sovellettava periaatetta, jonka mukaan ketään ei pidä ottaa säilöön pelkästään sen takia, että hän hakee kansainvälistä suojelua, ja olisi erityisesti noudatettava pakolaisten oikeusasemaa koskevan, 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen 31 artiklan määräyksiä. Jäsenvaltioiden ei varsinkaan pitäisi määrätä turvapaikanhakijoille seuraamuksia laittoman maahantulon tai oleskelun vuoksi, ja mahdollisten liikkumisrajoitusten pitäisi olla perusteltuja. Turvapaikanhakijoiden säilöönotto pitäisi sallia ainoastaan tässä direktiivissä säädetyissä selvästi määritellyissä poikkeuksellisissa olosuhteissa ja noudattaen tarpeellisuus- ja suhteellisuusperiaatteita sekä tällaisen säilöönoton toteuttamistavan että tarkoituksen osalta. Säilöön otetulla turvapaikanhakijalla pitäisi olla oikeus käyttää tarvittavia menettelyllisiä takeita, kuten oikeussuojakeinoja kansallisessa tuomioistuimessa. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 10 kappale (mukautettu) ? uusi (16) Säilöön otettujen hakijoiden vastaanotossa ? Säilöön otettuja hakijoita olisi kohdeltava ihmisarvoa kunnioittaen ja vastaanotossa ⎪ olisi otettava huomioon heidän tästä tilanteesta johtuvat tarpeensa. ? Jäsenvaltioiden olisi erityisesti varmistettava, että noudatetaan lapsen oikeuksista vuonna 1989 tehdyn YK:n yleissopimuksen 37 artiklaa. ⎪ ∫ uusi (17) On mahdollista, että joissakin säilöönottotapauksissa ei käytännössä pystytä välittömästi takaamaan asianmukaisia vastaanotto-olosuhteita esimerkiksi maantieteellisen sijainnin tai säilöönottoyksikön erityisrakenteen vuoksi. Näistä takeista poikkeamisen olisi kuitenkin aina oltava väliaikaista ja poikkeaminen olisi mahdollista ainoastaan tässä direktiivissä säädetyissä tilanteissa. Poikkeaminen saisi olla mahdollista ainoastaan poikkeuksellisissa olosuhteissa, niin että se olisi asianmukaisesti perusteltua ja siinä otettaisiin huomioon kunkin tapauksen olosuhteet, kuten poikkeamisen vakavuusaste, kesto ja vaikutus asianomaiseen henkilöön. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 11 kappale (18) Olisi annettava tietoa oikeusapua antavista järjestöistä ja ryhmistä sen varmistamiseksi, että noudatetaan menettelyä koskevia takeita, joihin kuuluu mahdollisuus ottaa yhteyttä tällaisiin järjestöihin ja ryhmiin. ∫ uusi (19) Olisi annettava selkeät säännöt turvapaikanhakijoiden pääsystä työmarkkinoille, jotta voidaan edistää heidän riippumattomuuttaan ja poistaa suuret erot jäsenvaltioiden käytänteissä. Näiden sääntöjen olisi oltava yhdenmukaiset direktiivissä […/…/EU] [turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi] säädetyn tutkintamenettelyn kestoa koskevien sääntöjen kanssa. (20) Jäsenvaltioiden on määritettävä turvapaikanhakijoille annettavan aineellisen tuen taso mitattavissa olevien tekijöiden muodostaman viitekehyksen perusteella, jotta voidaan varmistaa, että heille annettava tuki vastaa tässä direktiivissä asetettuja periaatteita. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 12 kappale (mukautettu) ? uusi (21) Vastaanottojärjestelyjen väärinkäytön mahdollisuutta olisi rajoitettava säätämällä niistä tapauksista √ määrittämällä ne olosuhteet ∏, joissa turvapaikanhakijoille myönnettyjä vastaanotto-olosuhteita voidaan rajoittaa tai peruuttaa ne kokonaan ? , samalla kun kaikille turvapaikanhakijoille varmistetaan kohtuullinen elintaso ⎪ . ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 13 kappale (22) Olisi turvattava kansallisten vastaanottojärjestelyjen ja jäsenvaltioiden keskinäisen yhteistyön tehokkuus turvapaikanhakijoiden vastaanotossa. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 14 kappale (23) Olisi rohkaistava toimivaltaisten viranomaisten välillä suoritettavaa yhteensovittamista turvapaikanhakijoiden vastaanoton osalta, ja sen vuoksi edistettävä paikallisyhteisöjen ja vastaanottokeskusten sopusointuisia suhteita. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 15 kappale (mukautettu) (24) Vähimmäisvaatimusten luonteeseen kuuluu, että jäsenvaltiot voivat √ Jäsenvaltioiden olisi voitava ∏ ottaa käyttöön tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä kolmansien maiden kansalaisille ja kansalaisuudettomille henkilöille, jotka pyytävät kansainvälistä suojelua jäsenvaltiosta. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 16 kappale ? uusi (25) Näin ollen jäsenvaltioita kehotetaan soveltamaan tämän direktiivin säännöksiä myös menettelyissä, joissa päätetään suojelun myöntämisestä muutoin kuin ? direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti ⎪ Geneven yleissopimuksen perusteella kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 17 kappale (26) Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 18 kappale (mukautettu) (27) Suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevien vähimmäisvaatimusten vahvistaminen, ei voida riittävällä tavalla saavuttaa jäsenvaltioiden toimin, ja se voidaan siten suunnitellun toiminnan vaikutukset ja laajuus huomioon ottaen saavuttaa paremmin √ unionin ∏ yhteisön tasolla, joten √ unioni ∏ yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn perustamissopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 19 kappale Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on 18 päivänä elokuuta 2001 päivätyllä kirjeellä ilmoittanut haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 20 kappale Mainitun pöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin antamiseen. Näin ollen ja tämän vaikuttamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamiseen, tämän direktiivin säännöksiä ei sovelleta Irlantiin. ∫ uusi (28) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti ja rajoittamatta mainitun artiklan 2 kohdan soveltamista, tämä toimenpide ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa ennen kuin se on mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti ilmoittanut haluavansa hyväksyä toimenpiteen, vaan sitä sitoo edelleen direktiivi 2003/9/EY. (29) Mainitun pöytäkirjan 1 artiklan mukaisesti Irlanti ei osallistu tämän direktiivin antamiseen. Sen vuoksi tämä direktiivi ei sido Irlantia, sanotun kuitenkaan rajoittamatta mainitun pöytäkirjan 4 artiklan soveltamista. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 21 kappale (30) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen eikä se siten sido Tanskaa eikä sitä sovelleta siihen. ⎢ 2003/9/EY johdanto-osan 5 kappale ? uusi (31) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustettuja periaatteita. Tämän direktiivin tarkoituksena on ennen kaikkea varmistaa, että ihmisarvoa kunnioitetaan täysimääräisesti ja että mainitun perusoikeuskirjan 1 ?, 6, 7, ⎪ ja 18 ? , 21, 24 ja 47 ⎪ artiklan soveltamista edistetään ? , ja se on pantava täytäntöön niiden mukaisesti ⎪ . ∫ uusi (32) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aiemman direktiivin sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aiempaan direktiiviin. (33) Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuun jäsenvaltioita velvoittavaan määräaikaan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä, ⎢ 2003/9/EY OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN: I LUKU TARKOITUS, MÄÄRITELMÄT JA SOVELTAMISALA 1 artikla Tarkoitus Tämän direktiivin tarkoituksena on vahvistaa turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevat vähimmäisvaatimukset. 2 artikla Määritelmät Tässä direktiivissä tarkoitetaan: a) "Geneven yleissopimuksella" Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla; b) "turvapaikkahakemuksella" kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tekemää hakemusta, joka voidaan ymmärtää pyynnöksi saada kansainvälistä suojelua jostakin jäsenvaltiosta Geneven yleissopimuksen nojalla. Kansainvälisen suojelun myöntämistä koskevia hakemuksia pidetään turvapaikkahakemuksina, jollei kolmannen maan kansalainen tai kansalaisuudeton henkilö nimenomaisesti pyydä muuta sellaista suojelua, jota voidaan hakea erikseen; ∫ uusi a) ’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ neuvoston direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan h alakohdassa määriteltyä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta; ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi b)(c) ’hakijalla’ √ , 'kansainvälistä suojelua hakevalla' ∏ tai ’turvapaikanhakijalla’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ turvapaikkahakemuksen, jonka johdosta ei ole vielä tehty lopullista päätöstä; c) (d) ’perheenjäsenillä’, jos perhe oli jo ollut olemassa lähtömaassa, seuraavia hakijan perheenjäseniä, jotka oleskelevat siinä jäsenvaltiossa, jossa hakija on tehnyt ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ turvapaikkahakemuksensa: √ i) kun hakija on aikuinen, ∏ i) - turvapaikanhakijan aviopuoliso tai hänen vakituinen avopuolisonsa, jos avopuolisoita asianomaisen jäsenvaltion lainsäädännön tai käytännön mukaan kohdellaan samalla tavalla kuin aviopuolisoja sen √ kolmansien maiden kansalaisia koskevassa ∏ ulkomaalaislainsäädännössä; ii) - ensimmäisessä luetelmakohdassa edellä i alakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai hakijan alaikäiset lapset, jos nämä ovat naimattomia ja kyseisen henkilön huollettavina sekä riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät otettu ottolapsiksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti; ∫ uusi - edellä i kohdan ensimmäisessä luetelmakohdassa tarkoitettujen puolisoiden tai hakijan naimisissa olevat alaikäiset lapset riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät otettu ottolapsiksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että heidän puolisonsa eivät seuraa mukana ja on heidän etunsa mukaista että heidät katsotaan perheenjäseniksi; ii) kun hakija on naimaton alaikäinen, - hakijan isä tai äiti riippumatta siitä, onko hakija syntynyt avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko hänet otettu ottolapseksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti, tai aikuinen, joka on vastuussa hakijasta joko jäsenvaltion lainsäädännön tai kansallisen käytännön perusteella; - hakijan alaikäiset sisarukset riippumatta siitä, ovatko he syntyneet avioliitossa tai avioliiton ulkopuolella tai onko heidät otettu ottolapsiksi kansallisen lainsäädännön mukaisesti, edellyttäen että he ovat naimattomia tai heidän puolisonsa eivät seuraa mukana ja on heidän etunsa mukaista, että heidät katsotaan perheenjäseniksi; iii) kun hakija on naimisissa oleva alaikäinen, ii alakohdassa tarkoitetut henkilöt, edellyttäen että hakijan puoliso ei seuraa mukana ja on joko hakijan tai hänen sisarustensa edun mukaista että ii alakohdassa tarkoitetut henkilöt katsotaan hänen perheenjäsenikseen. ⎢ 2003/9/EY e) ’pakolaisella’ henkilöä, joka täyttää Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdan mukaiset edellytykset; f) ’pakolaisasemalla’ asemaa, jonka jäsenvaltio myöntää henkilölle, joka on pakolainen ja joka tällä perusteella pääsee kyseisen jäsenvaltion alueelle; g) ’menettelyillä’ ja "muutoksenhaulla" jäsenvaltion kansallisessa lainsäädännössä säädettyjä menettelyjä ja muutoksenhakua; ∫ uusi d) ’alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä; ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi e)(h) ’ilman huoltajaa tulevilla olevalla alaikäiseillä’ ? alaikäistä ⎪ alle 18-vuotiaita henkilöitä, jotka saapuvat √ joka saapuu ∏ jäsenvaltioiden alueelle ilman heistä hänestä joko ? asianomaisen jäsenvaltion ⎪ lainsäädännön tai vakiintuneen ð kansallisen ï käytännön mukaisesti vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin he eivät √ hän ei ∏ tosiasiallisesti ole tällaisen henkilön huostassa; tämä tarkoittaa myös alaikäisiä, jotka jäävät √ alaikäistä, joka jää ∏ ilman huoltajaa sen jälkeen, kun he ovat saapuneet √ hän on saapunut ∏ jäsenvaltioiden alueelle; f)(i) ’vastaanotto-olosuhteilla’ kaikkia jäsenvaltioiden tämän direktiivin mukaisesti turvapaikanhakijoiden hyväksi toteuttamia toimenpiteitä; g)j) ’aineellisilla vastaanotto-olosuhteilla’ vastaanotto-olosuhteita, joihin kuuluvat majoitus, ruoka ja vaatetus luontoissuorituksina, rahallisena etuutena tai maksukuponkien muodossa ? tai niiden yhdistelmänä ⎪ sekä päiväraha; h)k) ’säilöönotolla’ sitä, että jäsenvaltio sulkee turvapaikanhakijan tiettyyn paikkaan, jossa hakijalta on viety hänen liikkumisvapautensa; i)l) ’vastaanottokeskuksella’ mitä tahansa paikkaa, jota käytetään turvapaikanhakijoiden joukkomajoitukseen. ∫ uusi j) ’edustajalla’ henkilöä tai järjestöä, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat nimittäneet lailliseksi edustajaksi avustamaan ja edustamaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä tässä direktiivissä tarkoitetuissa menettelyissä, jotta lapsen etu voidaan varmistaa ja tehdä tarvittaessa alaikäisen puolesta oikeustoimia; silloin kun edustajana toimii järjestö, sen on nimitettävä henkilö, joka vastaa alaikäisen laillisen edustajan tehtävistä tämän direktiivin mukaisesti; k) ’hakijalla, jolla on erityisiä vastaanottotarpeita’ 21 artiklassa tarkoitettua muita heikommassa asemassa olevaa hakijaa, joka tarvitsee erityistakeita, jotta hän voisi hyödyntää tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuudet. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi 3 artikla Soveltamisala 1. Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin kolmansien maiden kansalaisiin ja kansalaisuudettomiin henkilöihin, jotka hakevat turvapaikkaa ? kansainvälistä suojelua ⎪ jäsenvaltioiden rajalla tai niiden alueella, √ myös rajalla, ∏ ? aluevesillä tai kauttakulkualueella, ⎪ niin kauan kun heidän sallitaan jäädä tälle alueelle turvapaikanhakijoina, sekä perheenjäseniin, jos tällainen ? kansainvälistä suojelua koskeva ⎪ turvapaikkahakemus koskee heitä kansallisen lainsäädännön mukaisesti. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 2. Tätä direktiiviä ei sovelleta jäsenvaltioiden edustustoille esitettyihin diplomaattista suojelua tai alueellista turvapaikkaa koskeviin pyyntöihin. 3. Tätä direktiiviä ei sovelleta silloin, kun sovelletaan vähimmäisvaatimuksista tilapäisen suojelun antamiseksi siirtymään joutuneiden henkilöiden joukottaisen maahantulon tilanteissa, ja toimenpiteistä näiden henkilöiden vastaanottamisen ja vastaanottamisesta jäsenvaltioille aiheutuvien rasitusten tasapuolisen jakautumisen edistämiseksi 20 päivänä heinäkuuta 2001 annetun neuvoston direktiivin 2001/55/EY[12] säännöksiä. 4. Jäsenvaltiot voivat päättää soveltaa tätä direktiiviä menettelyihin, joiden mukaisesti päätetään suojelun myöntämisestä muun kuin ? direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti ⎪ Geneven yleissopimuksen perusteella sellaisille kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, joita ei pidetä pakolaisina. 4 artikla Suotuisammat säännökset Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa turvapaikanhakijoiden ja heidän läheisten sukulaistensa osalta, jotka oleskelevat samassa jäsenvaltiossa ja ovat hakijan huollettavina, taikka humanitaarisista syistä, vastaanotto-olosuhteita koskevia suotuisampia säännöksiä, sikäli kuin nämä säännökset ovat tämän direktiivin mukaisia. II LUKU VASTAANOTTO-OLOSUHTEITA KOSKEVAT YLEISET SÄÄNNÖKSET 5 artikla Tiedottaminen 1. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava turvapaikanhakijoille kohtuullisen ajan kuluessa, joka ei saa ylittää viittätoista päivää siitä, kun he ovat tehneet ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ hakemuksensa toimivaltaiselle viranomaiselle, ainakin vastaanotto-olosuhteisiin liittyvistä etuuksista ja velvollisuuksista, joita heidän on noudatettava. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat saavat tietoja erityistä oikeusapua antavista järjestöistä tai ryhmistä sekä järjestöistä, jotka voivat auttaa heitä vastaanotto-olosuhteisiin liittyvissä asioissa tai antaa niitä koskevia tietoja, mukaan lukien terveydenhoitoa koskevat tiedot. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tiedot annetaan kirjallisesti ja mahdollisuuksien mukaan kielellä, jota ? hakijat ymmärtävät tai jota ⎪ hakijoiden voidaan kohtuudella odottaa √ odotetaan ∏ ymmärtävän. Tarvittaessa kyseiset tiedot voidaan myös antaa suullisesti. 6 artikla Asiakirjat 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalle annetaan kolmen päivän kuluessa siitä, kun ? kansainvälistä suojelua koskeva ⎪ hakemus on tehty toimivaltaiselle viranomaiselle, henkilökohtainen asiakirja, jossa todetaan hänen asemansa turvapaikanhakijana tai todistetaan, että hänellä on lupa jäädä jäsenvaltion alueelle siksi ajaksi, kun hänen hakemustaan käsitellään. Jos haltija ei saa liikkua vapaasti jäsenvaltion koko alueella tai osalla sitä, asiakirjassa on myös todettava tämä seikka. 2. Jäsenvaltiot voivat olla soveltamatta tätä artiklaa, kun turvapaikanhakija on säilöönotettuna, rajalla tehdyn ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ turvapaikkahakemuksen tutkinnan aikana tai osana menettelyä, jonka tarkoituksena on päättää hakijan oikeudesta tulla laillisesti jäsenvaltion alueelle. Erityistapauksissa jäsenvaltiot voivat ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ hakemuksen tutkinnan aikana antaa hakijalle jonkin muun 1 kohdassa tarkoitettua asiakirjaa vastaavan todistuksen. 3. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan ei välttämättä tarvitse todistaa turvapaikanhakijan henkilöllisyyttä. 4. Jäsenvaltioiden on toteutettava tarvittavat toimenpiteet toimittaakseen turvapaikanhakijalle 1 kohdassa tarkoitetun asiakirjan, jonka on oltava voimassa niin kauan kuin hänellä on oikeus viipyä kyseisen jäsenvaltion alueella tai sen rajalla. 5. Jäsenvaltiot voivat myöntää turvapaikanhakijalle matkustusasiakirjan, jos vakavat humanitaariset syyt edellyttävät hänen läsnäoloaan toisessa valtiossa. ∫ uusi 6. Jäsenvaltiot eivät saa vaatia turvapaikanhakijoilta mitään asiakirjoja tai asettaa heille muita hallinnollisia vaatimuksia ennen heille tämän direktiivin nojalla kuuluvien oikeuksien myöntämistä yksinomaan sen vuoksi, että että he hakevat kansainvälistä suojelua. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 7 artikla Asuinpaikka ja liikkumisvapaus 1. Turvapaikanhakijat voivat liikkua vapaasti vastaanottavan jäsenvaltion koko alueella tai tämän jäsenvaltion heille osoittamalla alueella. Osoitettu alue ei saa vaikuttaa yksityiselämän koskemattomuuteen ja sen on oltava riittävän laaja, jotta turvataan mahdollisuus tämän direktiivin mukaisiin etuihin. 2. Jäsenvaltio voi päättää turvapaikanhakijan asuinpaikasta yleisen edun, yleisen järjestyksen tai tarvittaessa hänen ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ hakemuksensa sujuvan käsittelyn perusteella. 3. Jäsenvaltio voi, jos tämä osoittautuu tarpeelliseksi esimerkiksi lakiin perustuvista tai yleiseen järjestykseen liittyvistä syistä, kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti rajoittaa turvapaikanhakijan oleskelun tiettyyn paikkaan. 3.4. Jäsenvaltio voi asettaa aineellisten vastaanotto-olosuhteiden tarjoamisen ehdoksi sen, että hakija tosiasiallisesti asuu tietyssä paikassa, jonka jäsenvaltio määrää. Tämä päätös, joka voi olla luonteeltaan yleinen, on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen, ja sen on perustuttava kansalliseen lainsäädäntöön. 4.5. Jäsenvaltioiden on säädettävä mahdollisuudesta myöntää turvapaikanhakijoille väliaikainen lupa poistua 2 ja 43 kohdassa tarkoitetusta asuinpaikasta ja/tai 1 kohdassa mainitulta osoitetulta alueelta. Päätökset on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen, objektiivisesti ja puolueettomasti, ja kielteiset päätökset on perusteltava. Turvapaikan hHakijan ei tarvitse hakea lupaa tavatakseen sovitulla tavalla viranomaisia ja ollakseen paikalla tuomioistuimessa, jos hänen läsnäolonsa on välttämätöntä. 5.6. Jäsenvaltion on vaadittava turvapaikanhakijaa ilmoittamaan toimivaltaisille viranomaisille kulloinenkin osoitteensa ja ilmoittamaan näille osoitteen muutoksista mahdollisimman pian. ∫ uusi 8 artikla Säilöönotto 1. Jäsenvaltiot eivät saa ottaa ketään säilöön pelkästään sen vuoksi, että hän on hakenut kansainvälistä suojelua direktiivin […/…/EU] [turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi] mukaisesti. 2. Jäsenvaltiot voivat tarpeen mukaan kunkin tapauksen yksilöllisen arvioinnin perusteella ottaa hakijan säilöön, jos lievempiä vaihtoehtoisia keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti. 3. Rajoittamatta 11 artiklan ja säilöönoton soveltamista rikosoikeudellisten menettelyjen yhteydessä, hakija voidaan ottaa säilöön ainoastaan a) jotta voidaan määrittää tai tarkistaa henkilön henkilöllisyys tai kansalaisuus; b) jotta voidaan määrittää alustavan haastattelun yhteydessä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteet, joita ei voitaisi saada ilman säilöönottoa; c) jotta menettelyn yhteydessä voidaan tehdä päätös henkilön oikeudesta tulla alueelle; d) silloin kun se on tarpeen kansallisen turvallisuuden tai yleisen järjestyksen vuoksi. Näistä perusteluista on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisessa lainsäädännössä on säännökset säilöönoton vaihtoehdoista, joita ovat esimerkiksi säännöllinen ilmoittautuminen viranomaisille, asianmukaisen rahavakuuden asettaminen tai velvollisuus pysytellä määrätyssä paikassa. 9 artikla Säilöön otetuille turvapaikanhakijoille myönnettävät takeet 1. Säilöönoton on oltava mahdollisimman lyhyt, ja se saa kestää ainoastaan niin kauan kuin 8 artiklan 3 kohdassa asetetut perusteet ovat sovellettavissa. Edellä 8 artiklan 3 kohdassa asetettujen perusteiden vuoksi tärkeät hallinnolliset menettelyt on hoidettava asianmukaisella huolellisuudella. Säilöönoton jatkamista ei voida perustella hallinnollisten menettelyjen viivästymisellä, joka ei johdu turvapaikanhakijasta. 2. Oikeus- tai hallintoviranomaiset antavat säilöönottomääräyksiä. Silloin kun hallintoviranomaiset antavat säilöönottomääräyksen, oikeusviranomaisten on vahvistettava se 72 tunnin kuluessa säilöönoton alkamisesta. Turvapaikanhakija on vapautettava välittömästi, jos oikeusviranomainen toteaa säilöönoton laittomaksi tai päätöstä ei tehdä 72 tunnin kuluessa. 3. Säilöönottomääräys on annettava kirjallisesti. Säilöönottomääräyksessä on ilmoitettava määräyksen perusteena olevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat sekä kansallisen lainsäädännön mukaiset menettelyt, joilla siihen voidaan hakea muutosta, kielellä, jota turvapaikanhakija ymmärtää tai jota hänen kohtuudella odotetaan ymmärtävän. Se toimitetaan välittömästi säilöön otetulle turvapaikanhakijalle. 4. Oikeusviranomaisen on tarkasteltava säilöönoton perusteita säännöllisin väliajoin joko viran puolesta tai turvapaikanhakijan pyynnöstä, varsinkin jos säilöönotto pitkittyy, olosuhteet muuttuvat tai saadaan uusia tietoja, jotka saattavat vaikuttaa säilöönoton laillisuuteen. 5. Säilöönottomääräystä koskevissa muutoksenhaku- tai uudelleenkäsittelytapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus saada oikeusapua ja oikeudellinen edustaja maksutta, jos turvapaikanhakija ei pysty maksamaan niistä aiheutuvia kustannuksia sikäli kuin tällainen apu on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että heidän oikeussuojansa toteutuu. Tällainen oikeusapu ja oikeudellinen edustus tarkoittaa vähintäänkin tarvittavien menettelyä koskevien asiakirjojen laatimista ja edustamista oikeusviranomaisten edessä. Oikeusapu ja oikeudellinen edustus voidaan rajoittaa sellaisiin oikeudellisiin avustajiin tai neuvonantajiin, jotka on kansallisessa lainsäädännössä erikseen nimetty avustamaan ja edustamaan turvapaikanhakijoita. Oikeusavun ja oikeudellisen edustajan saatavuutta koskevista menettelyistä tällaisissa tapauksissa on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. 10 artikla Säilöönoton edellytykset 1. Säilöönotto voidaan toteuttaa ainoastaan erityisissä säilöönottoyksiköissä. Säilöön otetut turvapaikanhakijat on pidettävä erillään muista kolmansien maiden kansalaisista, jotka eivät ole jättäneet kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, paitsi jos on tarpeen varmistaa perheen yhtenäisyys ja hakija on antanut siihen suostumuksensa. 2. Säilöön otetuilla turvapaikanhakijoilla on oltava mahdollisuus ulkoiluun. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettua edustavilla henkilöillä on mahdollisuus olla yhteydessä hakijoihin ja pääsy säilöönottoyksiköihin. Tämä pätee myös järjestöön, joka toimii kyseisen jäsenvaltion alueella Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun puolesta kyseisen jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen nojalla. 4. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että perheenjäsenillä, oikeudellisilla avustajilla tai neuvonantajilla sekä jäsenvaltion tunnustamia valtiosta riippumattomia järjestöjä edustavilla henkilöillä on mahdollisuus olla yhteydessä hakijoihin ja pääsy säilöönottoyksiköihin. Pääsyrajoituksia voidaan ottaa käyttöön vain, jos ne ovat kansallisen lainsäädännön perusteella objektiivisesti arvioituna turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai säilöönottoyksikön hallinnoinnin kannalta välttämättömiä edellyttäen, että tämä ei vakavasti rajoita tai estä pääsyä tiloihin. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että säilöön otetuille turvapaikanhakijoille annetaan järjestelmällisesti tietoja yksiköissä sovellettavista säännöistä ja määritetään heidän oikeutensa ja velvollisuutensa kielellä, jota he ymmärtävät tai jota heidän kohtuudella odotetaan ymmärtävän. 6. Asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja mahdollisimman lyhyen ajan jäsenvaltiot voivat poiketa a) 1 kohdan ensimmäisestä alakohdasta, jos säilöönotetun majoitusta varsinaisissa säilöönottoyksiköissä ei väliaikaisesti voida järjestää, vaan jäsenvaltioiden on sen vuoksi pakko turvautua vankilamajoitukseen, sillä edellytyksellä että säilöönotetut turvapaikanhakijat pidetään erillään vangeista; ilman huoltajaa olevia alaikäisiä ei kuitenkaan saa sijoittaa vankilamajoitukseen; b) 5 kohdasta silloin, kun turvapaikanhakija otetaan säilöön rajavartioasemalla tai kauttakulkualueella, lukuun ottamatta direktiivin […/…/EU] [turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi] 43 artiklassa tarkoitettuja tapauksia. 11 artikla Muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden ja erityisiä vastaanottotarpeita omaavien henkilöiden säilöönotto 1. Muita heikommassa asemassa olevia henkilöitä ei missään tapauksessa saa ottaa säilöön, paitsi jos on todettu, ettei heidän fyysinen eikä henkinen terveytensä eikä muu hyvinvointinsa heikkene merkittävästi säilöönoton vuoksi. Jos muita heikommassa asemassa olevia henkilöitä otetaan säilöön, jäsenvaltioiden on varmistettava heidän tilanteensa säännöllinen seuranta ja riittävät tukitoimet ja otettava huomioon heidän henkilökohtainen tilanteensa, myös terveys. 2. Alaikäisiä ei saa ottaa säilöön, ellei jossakin yksittäistapauksessa ole todettu, että se on heidän etunsa mukaista 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Alaikäisen saa ottaa säilöön vain viimeisenä keinona sen jälkeen, kun on todettu, että muita lievempiä vaihtoehtoisia keinoja ei voida soveltaa tehokkaasti. Säilöönoton keston on oltava mahdollisimman lyhyt, ja on tehtävä kaikki mahdollinen säilöön otettujen alaikäisten vapauttamiseksi ja sijoittamiseksi alaikäisille soveltuvaan majoitukseen. Ilman huoltajaa olevien alaikäisten säilöönottoon saa turvautua ainoastaan erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa. Jos alaikäisiä otetaan säilöön, heillä on oltava mahdollisuus ikäänsä sopivaan vapaa-ajan toimintaan, leikki- ja virkistystoiminta mukaan luettuina. Alaikäisillä on oltava mahdollisuus ulkoiluun. Jos ilman huoltajaa olevia alaikäisiä otetaan säilöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että heidät majoitetaan erilleen aikuisista. 3. Säilöön otetuille perheille on järjestettävä erilliset majoitustilat, joilla taataan riittävä yksityisyys. 4. Jos naispuolisia turvapaikanhakijoita otetaan säilöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että heidät majoitetaan erilleen miespuolisista turvapaikanhakijoista, paitsi jos he ovat perheenjäseniä ja kaikki asianomaiset suostuvat yhteismajoitukseen. Poikkeuksia voidaan soveltaa myös sellaisten yhteistilojen käyttöön, jotka on tarkoitettu virkistystoimintaan tai sosiaaliseen toimintaan, myös ateriointiin. 5. Jäsenvaltiot voivat poiketa 2 kohdan neljännestä alakohdasta, 3 kohdasta ja 4 kohdan ensimmäisestä alakohdasta asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ja kohtuulliseksi ajaksi, jonka on oltava mahdollisimman lyhyt, silloin kun turvapaikanhakija on otettu säilöön rajavartioasemalla tai kauttakulkualueella, lukuun ottamatta direktiivin […/…/EU] [turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi] 43 artiklassa tarkoitettuja tapauksia. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 12 8 artikla Perhe Jäsenvaltion on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet perheen yhtenäisyyden säilyttämiseksi mahdollisimman hyvin alueellaan, jos kyseinen jäsenvaltio on huolehtinut hakijoiden majoituksesta. Tällaisia toimenpiteitä sovelletaan turvapaikanhakijoiden suostumuksella. 13 9 artikla Lääkärintarkastukset Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakijoille tehdään kansanterveydellisiin syihin perustuva lääkärintarkastus. 14 10 artikla Alaikäisten koulunkäynti ja opiskelu 1. Jäsenvaltioiden on annettava turvapaikanhakijoiden alaikäisille lapsille ja alaikäisille turvapaikanhakijoille mahdollisuus käydä koulua vastaavin edellytyksin kuin vastaanottavan jäsenvaltion kansalaisille niin kauan kun heitä tai heidän vanhempiaan koskevaa maastapoistamistoimenpidettä ei tosiasiallisesti panna täytäntöön. Tällainen koulutus voidaan järjestää vastaanottokeskuksissa. Asianomainen jäsenvaltio voi määrätä, että mahdollisuus koulunkäyntiin koskee ainoastaan yhteiskunnan kustantamaa opetusta. Alaikäisinä pidetään henkilöitä, jotka eivät ole täysi-ikäisiä sen jäsenvaltion lainsäädännön mukaan, jossa turvapaikkahakemus on tehty tai jossa sitä käsitellään. Jäsenvaltiot eivät voi kieltää henkilöä jatkamasta keskiasteen opetuksen seuraamista vain siitä syystä, että hänestä on tullut täysi-ikäinen. 2. Koulunkäynnin aloittamista voidaan lykätä enintään kolmella kuukaudella siitä päivästä, jona alaikäisen ? tai hänen puolestaan tehty ⎪ tai hänen vanhempiensa ? kansainvälistä suojelua koskeva ⎪ turvapaikkahakemus on tehty jätetty. Tätä määräaikaa voidaan pidentää yhteen vuoteen, jos koulunkäynnin aloittamisen helpottamiseksi tarjotaan erityisopetusta. ∫ uusi Alaikäisille on tarjottava tarvittaessa valmistelevaa opetusta, myös kieliopetusta, jotta helpotetaan heidän koulunkäyntinsä aloittamista kansallisessa koulujärjestelmässä ja sopeutumistaan siihen. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 3. Jollei 1 kohdassa tarkoitettu koulunkäynti alaikäisen erityistilanteen vuoksi ole mahdollista, jäsenvaltio voi tarjota ? jäsenvaltion on tarjottava ⎪ muita koulutusjärjestelyjä ð kansallisen lainsäädännön ja kansallisten käytänteiden mukaisesti ï. 15 11 artikla Työllistäminen 1. Jäsenvaltioiden on määriteltävä turvapaikkahakemuksen tekemispäivästä alkava ajanjakso, jona hakijalla ei ole pääsyä työmarkkinoille. ∫ uusi 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat pääsevät työmarkkinoille viimeistään kuuden kuukauden kuluttua kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättämispäivästä. Jäsenvaltiot voivat pidentää tätä määräaikaa enintään toisella kuuden kuukauden jaksolla direktiivin […/…/EU] [turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi] 31 artiklan 3 kohdan b ja c alakohdassa mainituissa tapauksissa. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 2. Jollei asiassa ole päätöksentekomenettelyn ensimmäisessä vaiheessa tehty päätöstä vuoden kuluessa turvapaikkahakemuksen tekemisestä eikä tämä viive johdu hakijasta, jJäsenvaltioiden on ? kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti ⎪ päätettävä, millä edellytyksillä hakijalle sallitaan pääsy työmarkkinoille ? , ja samalla varmistettava, että turvapaikanhakijat todella pääsevät työmarkkinoille ⎪. 3. Pääsyä työmarkkinoille ei saa evätä muutoksenhakumenettelyn aikana, jos tavanomaisessa menettelyssä tehtyä kielteistä päätöstä koskevalla muutoksenhaulla on lykkäävä vaikutus, ennen kuin muutoksenhaun johdosta tehty kielteinen päätös on annettu tiedoksi. 4. Jäsenvaltiot voivat työmarkkinapoliittisista syistä antaa etusijan Euroopan unionin kansalaisille, Euroopan talousalueesta tehdyn sopimuksen osapuolina olevien valtioiden kansalaisille sekä myös laillisesti maassa asuville kolmansien maiden kansalaisille. 16 12 artikla Ammatillinen koulutus Jäsenvaltiot voivat sallia turvapaikanhakijoiden pääsyn ammatilliseen koulutukseen riippumatta siitä, onko heillä pääsy työmarkkinoille. Mahdollisuus päästä sellaiseen ammatilliseen koulutukseen, johon liittyy työsopimus, riippuu siitä, millaiset mahdollisuudet hakijalla on päästä työmarkkinoille 15 11 artiklan mukaisesti. 17 13 artikla Aineellisia vastaanotto-olosuhteita ja terveydenhoitoa koskevat yleiset säännökset 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että aineelliset vastaanotto-olosuhteet ovat hakijoiden saatavilla, kun he hakevat turvapaikkaa ? kansainvälistä suojelua ⎪ . ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) 2. Jäsenvaltioiden on √ varmistettava, että ∏ säädettävä aineellisillsta vastaanotto-olosuhteillsta √ tarjotaan kansainvälistä suojelua hakeville henkilöille riittävä elintaso, jolla taataan heidän toimeentulonsa ja suojellaan heidän fyysistä terveyttään ja mielenterveyttään ∏ hakijoiden terveyden kannalta riittävän elintason ja heidän toimeentulonsa varmistamiseksi. ⎢ 2003/9/EY ? uusi Jäsenvaltioiden on varmistettava, että sama elintaso taataan myös ? 21 artiklassa tarkoitetuille muita heikommassa asemassa oleville ⎪ henkilöille, joilla on 17 artiklassa tarkoitettuja erityistarpeita, sekä säilöön otetuille henkilöille. 3. Jäsenvaltiot voivat asettaa kaikkien tai joidenkin aineellisten vastaanotto-olosuhteiden ja terveydenhuollon ehdoksi sen, että hakijan varallisuus ei riitä hänen terveytensä kannalta riittävään elintasoon ja toimeentuloon. 4. Jäsenvaltiot voivat vaatia 3 kohdan säännöksen nojalla, että hakija osallistuu tässä direktiivissä säädettyjen aineellisten vastaanotto-olosuhteiden ja terveydenhuollon kustannuksiin tai maksaa ne kokonaan itse, jos hänellä on siihen riittävästi varoja, esimerkiksi jos hän on ollut töissä riittävän pitkän ajan. Jos käy ilmi, että hakijan varallisuus oli riittävä aineellisten vastaanotto-olojen ja terveydenhuollon kustannusten suorittamiseen silloin, kun näistä perustarpeista huolehdittiin, jäsenvaltiot voivat vaatia turvapaikanhakijalta tästä korvauksen. 5. Aineelliset vastaanotto-olosuhteet voidaan tarjota luontoissuorituksina, rahallisena avustuksena tai maksukuponkeina tai näiden yhdistelmänä. Jos jäsenvaltiot tarjoavat aineelliset vastaanotto-olosuhteet rahallisten avustusten tai maksukuponkien muodossa, niiden määrä on vahvistettava tämän artiklan periaatteiden mukaisesti. ∫ uusi 5. Jos jäsenvaltio tarjoavaa aineelliset vastaanotto-olosuhteet rahallisena etuutena tai maksukuponkien muodossa, niiden määrä on vahvistettava sellaisten puitteiden perusteella, jotka asianomainen jäsenvaltio on lainsäädännössä tai käytännössä vahvistanut kansalaistensa riittävän elintason varmistamiseksi, kuten minimisosiaaliturva. Jäsenvaltiot voivat tarjota turvapaikanhakijoille epäedullisempaa kohtelua kuin omille kansalaisille, jos se on asianmukaisesti perusteltua. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi 18 14 artikla Aineellisia vastaanotto-olosuhteita koskevat yksityiskohtaiset säännöt 1. Jos asuminen järjestetään luontoissuorituksena, tämän olisi tapahduttava jollain seuraavista tavoista tai niiden yhdistelmällä: a) tiloissa, joita rajalla ? tai kauttakulkualueilla ⎪ tehdyn ? kansainvälistä suojelua koskevan ⎪ hakemuksen käsittelyn ajan käytetään turvapaikanhakijoiden majoittamista varten; b) vastaanottokeskuksissa, joiden tarjoama elintaso on asianmukainen; c) yksityiskodeissa, erillisissä asunnoissa, hotelleissa tai muissa hakijoiden majoittamista varten mukautetuissa tiloissa. 2. ? Rajoittamatta 10 ja 11 artiklassa säädettyjä erityisiä säilöönoton edellytyksiä ⎪ Jjäsenvaltioiden on √ 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetun majoituksen osalta varmistettava, että ∏ huolehdittava siitä, että 1 kohdan a, b ja c alakohdassa tarkoitetuin tavoin majoitetuilla hakijoilla on a) √ hakijoille taataan ∏ perhe-elämän suoja; b) √ hakijoilla on ∏ mahdollisuus pitää yhteyttä sukulaisiin, oikeudellisiin avustajiin ? tai neuvonantajiin ⎪ √ ja henkilöihin, jotka edustavat ∏ , Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettuaun ? ja muita asian kannalta merkityksellisiä kansallisia, kansainvälisiä ja valtiosta riippumattomia järjestöjä ja elimiä ⎪ edustajiin ja jäsenvaltioiden tunnustamiin valtiosta riippumattomiin järjestöihin. ⎢ 2003/9/EY 14 artiklan 7 kohta (mukautettu) ? uusi c) Turvapaikanhakijoiden ? perheenjäsenet, ⎪ oikeudelliset avustajat tai neuvonantajat √ ja henkilöt, jotka edustavat ∏ ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutettuaun √ , jäljempänä 'UNHCR', ∏ edustajat √ ja ∏ tai ? asian kannalta merkityksellisiä, ⎪ hänen nimeämiensä ja asianomaisen jäsenvaltion tunnustamiaen valtioista riippumattomiaen järjestöjä,en edustajilla on oltava pääsy √ pääsevät ∏ vastaanottokeskuksiin ja muihin majoitustiloihin avustamaanakseen kyseisiä turvapaikanhakijoita. Näiden henkilöiden pääsyä majoitustiloihin voidaan rajoittaa ainoastaan √ näiden tilojen ja ∏ keskusten ja majoitustilojen sekä hakijoiden turvallisuuteen liittyvistä syistä. ∫ uusi 3. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitettuihin tiloihin ja vastaanottokeskuksiin sijoitettujen hakijoiden ikään ja sukupuoleen liittyvät seikat sekä muita heikommassa asemassa olevien hakijoiden tilanne. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi 4. Jäsenvaltioiden on √ toteutettava asianmukaiset toimet estääkseen ∏ kiinnitettävä erityistä huomiota väkivallan ? ja sukupuoleen perustuvan väkivallan, myös seksuaalisen väkivallan, ⎪ ehkäisyyn 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tiloissa ja vastaanottokeskuksissa. 3. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa huolehdittava siitä, että turvapaikanhakijoiden alaikäiset lapset tai alaikäiset hakijat majoitetaan yhdessä vanhempiensa tai muun aikuisen perheenjäsenen kanssa, joka on heistä vastuussa joko lain tai vakiintuneen käytännön mukaan. 5. 4. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että turvapaikanhakijoita siirretään yhdestä majoituspaikasta toiseen ainoastaan silloin, kun se on tarpeen. Jäsenvaltioiden on annettava hakijoille mahdollisuus ilmoittaa oikeudellisille avustajilleen ? tai neuvonantajilleen ⎪ siirrosta ja uudesta osoitteestaan. 6. 5. Vastaanottokeskusten henkilöstöllä on oltava asianmukainen koulutus, ja sitä koskee työssä saatujen tietojen osalta kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus. 7. 6. Jäsenvaltiot voivat ottaa hakijat mukaan päättämään vastaanottokeskusten aineellisista voimavaroista ja ilmapiiriin vaikuttavista tekijöistä muodostamalla asukkaita edustavia neuvoa-antavia neuvostoja tai komiteoita. 7. Turvapaikanhakijoiden oikeudelliset avustajat tai neuvonantajat ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun edustajat tai hänen nimeämiensä ja asianomaisen jäsenvaltion tunnustamien valtiosta riippumattomien järjestöjen edustajilla on oltava pääsy vastaanottokeskuksiin ja muihin majoitustiloihin avustaakseen kyseisiä hakijoita. Näiden henkilöiden pääsyä majoitustiloihin voidaan rajoittaa ainoastaan keskusten ja majoitustilojen sekä turvapaikanhakijoiden turvallisuuteen liittyvistä syistä. 8. Jäsenvaltiot voivat ? asianmukaisesti perustelluissa tapauksissa ⎪ poikkeuksellisesti vahvistaa aineellisille vastaanotto-olosuhteille tässä artiklassa säädetystä poikkeavat yksityiskohtaiset säännöt kohtuulliseksi ja mahdollisimman lyhyeksi ajaksi, jos: a) - hakijan erityistarpeiden alustava arviointi on tarpeen ? 22 artiklan mukaisesti ⎪ , - tässä artiklassa säädettyjä aineellisia vastaanotto-olosuhteita ei ole saatavissa tietyllä maantieteellisellä alueella, b) - tavallisesti käytettävissä olevat majoitustilat ovat tilapäisesti täynnä, - turvapaikanhakija on otettu säilöön tai on sellaisissa raja-alueen tiloissa, joihin hänen oleskelunsa on rajoitettu. Tällaisten poikkeavien olosuhteiden on aina täytettävä perustarpeet. 19 15 artikla Terveydenhuolto 1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että hakijat saavat tarpeellisen terveydenhuollon, joka käsittää vähintään ensiavun sekä sairauden ? tai traumaperäisten stressihäiriöiden ⎪ kannalta välttämättömän hoidon. 2. Jäsenvaltioiden on järjestettävä tarpeellinen lääketieteellinen tai muunlainen hoito ? , tarvittaessa myös asianmukainen mielenterveyshoito, ⎪ turvapaikanhakijoille, joilla on erityistarpeita ? erityisiä vastaanottotarpeita ⎪. III LUKU √ AINEELLISTEN ∏ VASTAANOTTO-OLOSUHTEIDEN RAJOITTAMINEN TAI PERUUTTAMINEN 20 16 artikla √ Aineellisten ∏ Vvastaanotto-olosuhteiden rajoittaminen tai peruuttaminen 1. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa √ aineellisia ∏ vastaanotto-olosuhteita tai peruuttaa ne, a) jos turvapaikanhakija a) - poistuu toimivaltaisen viranomaisen määräämästä asuinpaikasta ilmoittamatta tästä kyseiselle viranomaiselle tai ilman lupaa, jos sellaista edellytetään, tai b) - laiminlyö turvapaikkamenettelyyn liittyvän ilmoittautumisvelvollisuutensa tai ei ole noudattanut pyyntöä toimittaa tietoja tai kutsua saapua turvapaikkamenettelyä koskevaan henkilökohtaiseen haastatteluun kansallisessa lainsäädännössä säädetyn kohtuullisen ajan kuluessa, tai c) - on jo tehnyt jättänyt ? direktiivin […/…/EU] [turvapaikkamenettelyjä koskeva direktiivi] 2 artiklan q alakohdassa tarkoitetun myöhemmän hakemuksen ⎪ hakemuksen samassa jäsenvaltiossa. √, tai ∏ √d) on kätkenyt varojaan ja saanut näin ollen aiheetonta etua myönnetyistä aineellisista vastaanotto-olosuhteista. ∏ Kun hakija on jäljitetty tai hän ilmoittautuu vapaaehtoisesti toimivaltaiselle viranomaiselle √ a tai b kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ∏, on tehtävä katoamisen syihin perustuva perusteltu päätös √ rajoitettujen tai peruutettujen aineellisten ∏ vastaanotto-olosuhteiden uudelleen myöntämisestä kokonaan tai osittain. b) jos hakija on kätkenyt varojaan ja saanut näin ollen aiheetonta etua myönnetyistä aineellisista vastaanotto-olosuhteista. Jos käy ilmi, että hakijan varallisuus oli riittävä aineellisten vastaanotto-olojen ja terveydenhuollon kustannusten suorittamiseen silloin, kun näistä perustarpeista huolehdittiin, jäsenvaltiot voivat vaatia turvapaikanhakijalta tästä korvauksen. 2. Jäsenvaltiot voivat evätä vastaanotto-olosuhteet tapauksissa, joissa turvapaikanhakija ei ole pystynyt osoittamaan, että turvapaikkahakemus on tehty niin pian kuin on käytännössä kohtuullista hänen saavuttuaan kyseiseen jäsenvaltioon. 2. 3. Jäsenvaltiot voivat määrätä seuraamuksia, joita sovelletaan majoitustiloja koskevien sääntöjen vakaviin rikkomisiin sekä törkeän väkivaltaiseen käyttäytymiseen. 3. 4. √ Aineellisten ∏ Vvastaanotto-olosuhteiden rajoittamista tai peruuttamista taikka 1, 2 ja 3 2 kohdassa tarkoitettujen seuraamusten määräämistä koskevat päätökset on tehtävä kussakin yksittäistapauksessa erikseen, objektiivisesti ja puolueettomasti ja päätökset on perusteltava. Päätösten on perustuttava erityisesti ? 21 ⎪ 17 artiklassa tarkoitettujen henkilöiden osalta asianomaisen henkilön henkilökohtaiseen tilanteeseen suhteellisuusperiaate huomioon ottaen. Jäsenvaltioiden on aina varmistettava ensiavun saanti ? terveydenhuollon saatavuus 19 artiklan mukaisesti ⎪. 4. 5. Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei aineellisia vastaanotto-olosuhteita rajoiteta tai peruuteta ennen kuin kielteinen √ 3 kohdassa tarkoitettu ∏ päätös on tehty. IV LUKU ? MUITA HEIKOMMASSA ASEMASSA OLEVAT ⎪ HENKILÖT, JOILLA ON ERITYISTARPEITA 21 17 artikla Yleisperiaate 1. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon muita heikommassa heikossa asemassa olevien henkilöiden, kuten alaikäisten, ilman huoltajaa olevien alaikäisten, vammaisten, vanhusten, raskaana olevien naisten, yksinhuoltajien, joilla on alaikäisiä lapsia ? , ihmiskaupan uhrien, vakavista fyysisistä sairauksista, mielenterveyshäiriöistä tai traumaperäisistä stressihäiriöistä kärsivien henkilöiden ⎪ sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan kohteeksi joutuneiden henkilöiden erityistilanne kansallisessa lainsäädännössään, jolla ? tämä direktiivi ⎪ pannaan täytäntöön II luvun aineellisia vastaanotto-olosuhteita sekä terveydenhuoltoa koskevat säännökset. 2. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan yksinomaan henkilöihin, joilla on todettu olevan erityistarpeita, kun heidän tilanteensa on arvioitu yksilöllisesti. ∫ uusi 22 artikla Muita heikommassa asemassa olevien henkilöiden erityisten vastaanottotarpeiden tunnistaminen 1. Jäsenvaltioiden on otettava käyttöön menettelyjä, jotta voidaan tunnistaa, onko hakija muita heikommassa asemassa oleva henkilö ja jos asia on näin, onko hänellä erityisiä vastaanottotarpeita, ja millaisia ne ovat. Tällaiset menettelyt on aloitettava kohtuullisen ajan kuluessa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekemisestä. Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että näihin erityisiin vastaanottotarpeisiin vastataan tämän direktiivin säännösten mukaisesti, jos ne käyvät ilmi turvapaikkamenettelyn myöhemmässä vaiheessa. Jäsenvaltioiden on varmistettava riittävä tuki henkilöille, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita, koko turvapaikkamenettelyn keston ajan, ja huolehdittava heidän tilanteensa asianmukaisesta seurannasta. 2. Edellä 1 kohdassa mainitut tunnistamismenettelyt eivät rajoita kansainvälisen suojelun tarpeen arviointia direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 23 18 artikla Alaikäiset 1. Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu pannessaan täytäntöön tämän direktiivin alaikäisiä koskevia säännöksiä. ?Jäsenvaltioiden on taattava alaikäisen elintaso, joka vastaa hänen fyysistä, henkistä, hengellistä, moraalista ja sosiaalista kehitystasoaan. ⎪ ∫ uusi 2. Jäsenvaltioiden on lapsen etua arvioidessaan otettava huomioon erityisesti seuraavat tekijät: a) perheen yhdistämisen mahdollisuus; b) alaikäisen hyvinvointi ja sosiaalinen kehitys, ottaen erityisesti huomioon hänen etnisen, uskonnollisen, kulttuurisen ja kielellisen taustansa; c) turvallisuusnäkökohdat erityisesti silloin kun alaikäinen saattaa olla vaarassa joutua ihmiskaupan uhriksi; d) alaikäisen näkemykset hänen ikänsä ja kehitystasonsa mukaisesti. 3. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alaikäisillä on mahdollisuus ikäänsä sopivaan vapaa-ajan toimintaan, leikki- ja virkistystoiminta mukaan luettuina, 18 artiklan 1 kohdan a ja b alakohdassa tarkoitetuissa tiloissa ja vastaanottokeskuksissa sekä mahdollisuus ulkoiluun. ⎢ 2003/9/EY 4. 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikenlaisten väärinkäytösten, laiminlyöntien, hyväksikäytön, kidutuksen tai julman, epäinhimillisen ja halventavan kohtelun uhriksi joutuneille ja aseellisista selkkauksista kärsineille alaikäisille annetaan kuntoutusta ja että soveltuvia mielenterveyspalveluita kehitetään ja pätevää neuvontaa annetaan tarvittaessa. ⎢ 2003/9/EY 14 artiklan 3 kohta ? uusi 5. Jäsenvaltioiden on tarvittaessa huolehdittava siitä, että turvapaikanhakijoiden alaikäiset lapset tai alaikäiset hakijat majoitetaan yhdessä vanhempiensa tai muun aikuisen perheenjäsenen kanssa, joka on heistä vastuussa joko ? asianomaisen jäsenvaltion ⎪ lain tai vakiintuneen ð kansallisen ï käytännön ð mukaan edellyttäen, että tämä on asianomaisten alaikäisten edun mukaista ï. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 24 19 artikla Ilman huoltajaa tulevat olevat alaikäiset 1. Jäsenvaltioiden on mahdollisimman pikaisesti toteutettava toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ilman huoltajaa tulevia alaikäisiä edustaa laillinen holhooja tai tarvittaessa alaikäisten hoidosta ja hyvinvoinnista vastaava järjestö tai jokin muu asianmukainen taho ? että edustaja edustaa ja avustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä, jotta hän voi hyödyntää tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuudet. Edustajalla on oltava tarvittava asiantuntemus lastenhoidon alalla ja hänen on hoidettava tehtävänsä 23 artiklan 2 kohdassa vahvistettua lapsen etua koskevaa periaatetta noudattaen.⎪ Asianomaisten viranomaisten on säännöllisesti tarkistettava tilanne. 2. Ilman huoltajaa tulevat olevat alaikäiset ? , jotka tekevät kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, ⎪ turvapaikanhakijat on siitä lähtien, kun heille on myönnetty pääsy jäsenvaltion alueelle, siihen asti, kun heidän on lähdettävä siitä jäsenvaltiosta, jossa ? kansainvälistä suojelua koskeva ⎪ hakemus tehtiin tai sitä käsitellään, sijoitettava: a) täysi-ikäisten sukulaisten luokse; b) sijoitusperheeseen; c) vastaanottokeskuksiin, joissa on alaikäisille soveltuvia järjestelyjä; d) muihin alaikäisille soveltuviin majoituspaikkoihin. Jäsenvaltiot voivat sijoittaa ilman huoltajaa tulevat olevat 16-vuotiaat tai sitä vanhemmat alaikäiset täysi-ikäisille turvapaikanhakijoille tarkoitettuihin vastaanottokeskuksiin, ? jos se on heidän etunsa mukaista 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti⎪. Sisarukset on mahdollisuuksien mukaan pidettävä yhdessä ottaen huomioon kyseisen alaikäisen etu sekä erityisesti hänen ikänsä ja kehitysasteensa. Ilman huoltajaa tulevien olevien alaikäisten asuinpaikan muutokset on rajoitettava mahdollisimman vähiin. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi 3. ? Jäsenvaltioiden on säädettävä menettelyistä, joilla jäljitetään ilman huoltajaa olevan alaikäisen perheenjäsenet.⎪ √ Niiden ∏ Jäsenvaltioiden on ? alettava ⎪ jäljittää pyrittävä √ ilman huoltajaa olevan alaikäisen ∏ edun suojelemiseksi jäljittämään hänen perheenjäseniäensä ? tarvittaessa kansainvälisten tai muiden järjestöjen avulla ⎪ mahdollisimman nopeasti ? sen jälkeen, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty, ja samaan aikaan suojeltava hänen etuaan ⎪ . Jos alaikäisen tai hänen läheisten sukulaistensa elämä tai koskemattomuus saattaa olla uhattuna, varsinkin jos sukulaiset ovat jääneet lähtömaahan, on huolellisesti varmistettava, että kyseisiä henkilöitä koskevien tietojen keruu, käsittely ja välittäminen tapahtuu luottamuksellisesti, jottei heidän turvallisuuttaan vaaranneta. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 4. Ilman huoltajaa tulevien olevien alaikäisten parissa työskentelevillä henkilöillä on oltava tai heidän on saatava sopiva alaikäisten tarpeita koskeva vastaava koulutus ? ja heidän on jatkuvasti saatava jatkokoulutusta ⎪ , ja heitä koskee työssään saamiensa tietojen osalta kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus. 25 20 artikla Kidutuksen ja väkivallan uhrit 1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava, että kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan väkivallanteon kohteeksi joutuneet henkilöt saavat tarvittaessa edellä mainittujen tekojen aiheuttamien vammojen edellyttämää hoitoa ? ja että heillä on erityisesti pääsy kuntoutuspalveluihin, joihin pitäisi sisältyä mahdollisuus saada lääketieteellistä ja psykologista hoitoa ⎪ . ∫ uusi 2. Kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan väkivallan uhrien parissa työskentelevillä henkilöillä on oltava uhrien tarpeita vastaava koulutus ja heidän on jatkuvasti saatava jatkokoulutusta, ja heitä koskee työssään saamiensa tietojen osalta kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi V LUKU MUUTOKSENHAKU 26 21 artikla Muutoksenhaku 1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän direktiivin mukaisten etujen myöntämistä ? , peruuttamista tai rajoittamista ⎪ koskeviin kielteisiin päätöksiin tai 7 artiklan nojalla tehtyihin päätöksiin, jotka koskevat turvapaikanhakijaa henkilökohtaisesti, voidaan hakea muutosta kansallisessa lainsäädännössä säädettyjen menettelyjen mukaisesti. Ainakin päätöksentekomenettelyn viimeisessä vaiheessa on annettava ? tosiasiallinen ja oikeudellinen ⎪ mahdollisuus hakea muutosta tai uudelleen käsittelyä oikeudellisessa elimessä. ∫ uusi 2. Jäsenvaltioiden on varmistettava 1 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa, että turvapaikanhakijoilla on mahdollisuus saada oikeusapua ja oikeudellinen edustaja maksutta, jos he eivät pysty maksamaan niistä aiheutuvia kustannuksia sikäli kuin tällainen apu on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että heidän oikeussuojansa toteutuu. Tällainen oikeusapu ja oikeudellinen edustus tarkoittaa vähintäänkin tarvittavien menettelyä koskevien asiakirjojen laatimista ja edustamista oikeusviranomaisten edessä. Oikeusapu ja oikeudellinen edustus voidaan rajoittaa sellaisiin oikeudellisiin avustajiin tai neuvonantajiin, jotka on kansallisessa lainsäädännössä erikseen nimetty avustamaan ja edustamaan turvapaikanhakijoita. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 2. Oikeusavun ? ja oikeudellisen edustajan ⎪ saatavuutta koskevista menettelyistä tällaisissa tapauksissa on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä. VI LUKU VASTAANOTTOJÄRJESTELYJEN TEHOSTAMINEN 22 artikla Yhteistyö Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle säännöllisesti tiedot vastaanotto-olosuhteiden piirissä olevien henkilöiden lukumäärästä, sukupuolesta ja iästä sekä täydelliset tiedot 6 artiklassa säädettyjen asiakirjojen tyypistä, nimestä ja muodosta. ∫ uusi 27 artikla Toimivaltaiset viranomaiset Kunkin jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle viranomaiset, jotka ovat vastuussa tähän direktiiviin perustuvien velvoitteiden täyttämisestä. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle näiden viranomaisten vaihtumisesta. ⎢ 2003/9/EY ? uusi 28 23 artikla Ohjaus, seuranta ja valvonta 1. Jäsenvaltioiden on perustuslailliset rakenteensa asianmukaisesti huomioon ottaen ? otettava käyttöön tarvittavat järjestelyt, joilla varmistetaan ⎪ huolehdittava vastaanotto-olosuhteiden tason asianmukaisen ohjaamisen, seurannan ja valvonnan järjestäminensestä. ∫ uusi 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava liitteessä I olevassa lomakkeessa vaaditut tiedot komissiolle viimeistään [vuoden kuluttua siitä päivästä, jona direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä]. ⎢ 2003/9/EY 29 24 artikla Henkilöstö ja varat 1. Jäsenvaltioiden on toteutettava aiheelliset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että viranomaisilla ja tämän direktiivin täytäntöönpanosta huolehtivien järjestöjen edustajilla on riittävä peruskoulutus sekä mies- että naispuolisten hakijoiden tarpeisiin vastaamiseksi. 2. Jäsenvaltioiden on myönnettävä riittävät varat tämän direktiivin täytäntöönpanemiseksi annettujen kansallisten säädösten yhteydessä. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) ? uusi VII LUKU LOPPUSÄÄNNÖKSET 30 25 artikla Kertomukset Komissio toimittaa ? viimeistään [kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, jona direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä] ⎪ 6 päivänä elokuuta 2006 Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta. Jäsenvaltioiden on 6 päivään helmikuuta 2006 ? […/…/…] ⎪ mennessä toimitettava komissiolle kaikki tämän kertomuksen laatimista varten tarvittavat tiedot, myös 22 artiklassa säädetyt tilastotiedot. √ Ensimmäisen ∏ Kkertomuksen esittämisen jälkeen komissio antaa vähintään joka viides vuosi Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) 31 26 artikla Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä 1. Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin […] √ artiklan [artiklat, joiden sisältöä on muutettu suhteessa aiempaan direktiiviin] ja liitteen I säännösten ∏ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan 6 päivänä helmikuuta 2005 mennessä √ viimeistään […] ∏ . Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä √ on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko ∏ . Näissä jäsenvaltioiden antamissa säännöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. √Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuihin direktiiveihin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään. ∏ 2. Jäsenvaltioiden on toimitettava tämän direktiivin √ soveltamisalaan kuuluvat ∏ täytäntöönpanoon liittyvät kansallisen lainsäädäntönsä √ keskeiset ∏ säännökset kirjallisina komissiolle. ⎢ 32 artikla Kumoaminen Kumotaan direktiivi 2003/9/EY niiden jäsenvaltioiden osalta, joita se sitoo, [tämän direktiivin 31 artiklan 1 kohdassa mainittua päivää seuraavasta päivästä], sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä II olevassa B osassa mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä. Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti. ⎢ 2003/9/EY (mukautettu) 33 27 artikla Voimaantulo Tämä direktiivi tulee voimaan √ kahdentenakymmenentenä ∏ päivänä √ sen jälkeen, kun se on julkaistu ∏ Euroopan unionin virallisessa lehdessä . √ […] artiklan [ artiklat, joita ei ole muutettu suhteessa aiempaan direktiiviin ] ja liitteen I säännöksiä sovelletaan [31 artiklan 1 kohdassa mainittua päivää seuraavasta päivästä]. ∏ 34 28 artikla Osoitus Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen √ perussopimusten ∏ mukaisesti. Tehty Brysselissä Euroopan parlamentin puolesta Puhemies […] Neuvoston puolesta Puheenjohtaja […] ∫ uusi LIITE I Raportointilomake tiedoille, jotka jäsenvaltioiden on toimitettava direktiivin […/…/EU] 28 artiklan 2 kohdan mukaisesti. Tämän direktiivin 28 artiklan 2 kohdassa mainitun ajankohdan jälkeen nämä tiedot on toimitettava uudelleen komissiolle, silloin kun kansallisiin lakeihin tai käytäntöihin tehdään merkittäviä muutoksia, joiden vuoksi toimitetut tiedot ovat vanhentuneet. 1. Kuvailkaa direktiivin […/…/EU] 2 artiklan k alakohdan ja 22 artiklan perusteella eri vaiheita, joiden avulla tunnistetaan henkilöt, joilla on erityisiä vastaanottotarpeita, myös se hetki, joka käynnisti tarpeiden tunnistamisen, mitä siitä seurasi, ja kuinka näihin tarpeisiin vastattiin. Tässä tarkoitetaan erityisesti ilman huoltajaa olevia alaikäisiä sekä kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan psyykkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhreja ja ihmiskaupan uhreja. 2. Antakaa täydelliset tiedot direktiivin […/…/EU] 6 artiklassa säädettyjen asiakirjojen tyypistä, nimestä ja muodosta. 3. Viitaten direktiivin [.../.../EU] 15 artiklaan kuvailkaa yksityiskohtaisesti, millaisilla erityisehdoilla rajoitetaan turvapaikanhakijoiden pääsyä työmarkkinoille. 4. Viitaten direktiivin […/…/EU] 2 artiklan g alakohtaan kuvailkaa aineellisia vastaanotto-olosuhteita (esim.. mikä osa aineellisista vastaanotto-olosuhteista tarjotaan luontoissuorituksena, rahallisena etuutena tai maksukuponkien muodossa tai niiden yhdistelmänä) ja ilmoittakaa, kuinka paljon päivärahaa turvapaikanhakijoille maksetaan. 5. Viitaten direktiivin [.../.../EU] 17 artiklan 5 kohtaan kuvailkaa, minkälaisten puitteiden perusteella kansallisessa lainsäädännössä tai käytännössä on vahvistettu turvapaikanhakijoille tarjottavan taloudellisen tuen taso. Jos turvapaikanhakijoita kohdellaan epäedullisemmin kuin oman maan kansalaisia, ilmoittakaa syyt siihen. ⎢ LIITE II A osa Kumottu direktiivi(viitataan 32 artiklassa) Neuvoston direktiivi 2003/9/EY | (EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18) | B osa Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä(viitataan 31 artiklassa) Direktiivi | Määräaika saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä | 2003/9/EY | 6. helmikuuta 2005 | ⎢ LIITE III Vastaavuustaulukko Direktiivi 2003/9/EY | Tämä direktiivi | 1 artikla | 1 artikla | 2 artikla, johtolause | 2 artikla, johtolause | 2 artiklan a alakohta | - | 2 artiklan b alakohta | - | - | 2 artiklan a alakohta | 2 artiklan c alakohta | 2 artiklan b alakohta | 2 artiklan d alakohta, johtolause | 2 artiklan c alakohta, johtolause | - | 2 artiklan c alakohdan i alakohta, johtolause | 2 artiklan d alakohdan i alakohta | 2 artiklan c alakohdan i alakohdan ensimmäinen luetelmakohta | 2 artiklan d alakohdan ii alakohta | 2 artiklan c alakohdan i alakohdan toinen luetelmakohta | - | 2 artiklan c alakohdan i alakohdan kolmas luetelmakohta | - | 2 artiklan c alakohdan ii alakohta, johtolause | - | 2 artiklan c alakohdan ii alakohdan ensimmäinen luetelmakohta | 2 artiklan c alakohdan ii alakohdan toinen luetelmakohta | - | 2 artiklan c alakohdan iii alakohta | 2 artiklan e, f ja g alakohta | - | - | 2 artiklan d alakohta | 2 artiklan h alakohta | 2 artiklan e alakohta | 2 artiklan i alakohta | 2 artiklan f alakohta | 2 artiklan j alakohta | 2 artiklan g alakohta | 2 artiklan k alakohta | 2 artiklan i alakohta | 2 artiklan l alakohta | 2 artiklan j alakohta | - | 2 artiklan k alakohta | - | 2 artiklan l alakohta | 3 artikla | 3 artikla | 4 artikla | 4 artikla | 5 artikla | 5 artikla | 6 artiklan 1–5 kohta | 6 artiklan 1–5 kohta | - | 6 artiklan 6 kohta | 6 artiklan 2–5 kohta | 6 artiklan 2–5 kohta | 7 artiklan 1 ja 2 kohta | 7 artiklan 1 ja 2 kohta | 7 artiklan 3 kohta | - | 7 artiklan 4–6 kohta | 7 artiklan 3–5 kohta | - | 8 artikla | - | 9 artikla | - | 10 artikla | - | 11 artikla | 8 artikla | 12 artikla | 9 artikla | 13 artikla | 10 artiklan 1 kohta | 14 artiklan 1 kohta | 10 artiklan 2 kohta | 14 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta | - | 14 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | 10 artiklan 3 kohta | 14 artiklan 3 kohta | 11 artiklan 1 kohta | - | - | 15 artiklan 1 kohta | 11 artiklan 2 kohta | 15 artiklan 2 kohta | 11 artiklan 3 kohta | 15 artiklan 3 kohta | 11 artiklan 4 kohta | - | 12 artikla | 16 artikla | 13 artiklan 1–4 kohta | 17 artiklan 1–4 kohta | 13 artiklan 5 kohta | - | - | 17 artiklan 5 kohta | 14 artiklan 1 kohta | 18 artiklan 1 kohta | 14 artiklan 2 kohdan johtolause ja a ja b alakohta | 18 artiklan 2 kohdan johtolause ja a ja b alakohta | - [vanha 14 artiklan 7 kohta mukautettuna] | 18 artiklan 2 kohdan c alakohta | 14 artiklan 2 kohdan toinen alakohta | 18 artiklan 4 kohta | 14 artiklan 3 kohta | - | 14 artiklan 4 kohta | 18 artiklan 5 kohta | 14 artiklan 5 kohta | 18 artiklan 6 kohta | 14 artiklan 6 kohta | 18 artiklan 7 kohta | 14 artiklan 8 kohdan johtolauseen ensimmäinen luetelmakohta | 18 artiklan 8 kohdan johtolauseen a alakohta | 14 artiklan 8 kohdan toinen luetelmakohta | - | 14 artiklan 8 kohdan kolmas luetelmakohta | 18 artiklan 8 kohdan b alakohta | 14 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta | 18 artiklan 8 kohdan ensimmäinen alakohta | 14 artiklan 8 kohdan kolmas ja neljäs luetelmakohta | 18 artiklan 8 kohdan b ja c alakohta | 14 artiklan 8 kohdan neljäs luetelmakohta | - | 14 artiklan 8 kohdan toinen alakohta | 18 artiklan 8 kohdan toinen alakohta | 15 artikla | 19 artikla | 16 artiklan 1 kohdan johtolause | 20 artiklan 1 kohdan johtolause | 16 artiklan 1 kohdan a alakohta | - | 16 artiklan 1 kohdan a alakohdan ensimmäinen, toinen ja kolmas luetelmakohta | 20 artiklan 1 kohdan a, b ja c alakohta | - | 20 artiklan 1 kohdan d alakohta | 16 artiklan 1 kohdan toinen alakohta | 20 artiklan toinen alakohta | 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan ensimmäinen alakohta | - | 16 artiklan 1 kohdan b alakohdan toinen alakohta | - | 16 artiklan 2 kohta | - | 16 artiklan 3–5 kohta | 20 artiklan 2–4 kohta | 17 artiklan 1 kohta | 21 artikla | 17 artiklan 2 kohta | - | - | 22 artikla | 18 artiklan 1 kohta | 23 artiklan 1 kohta | - | 23 artiklan 2 ja 3 kohta | 18 artiklan 2 kohta | 23 artiklan 4 kohta | 23 artiklan 5 kohta | 19 artikla | 24 artikla | 20 artikla | 25 artiklan 1 kohta | - | 25 artiklan 2 kohta | 21 artiklan 1 kohta | 26 artiklan 1 kohta | - | 26 artiklan 2 kohta | 21 artiklan 2 kohta | 26 artiklan 2 kohta | 22 artikla | - | - | 27 artikla | 23 artikla | 28 artiklan 1 kohta | - | 28 artiklan 2 kohta | 24 artikla | 29 artikla | 25 artikla | 30 artikla | 26 artikla | 31 artikla | - | 32 artikla | 27 artikla | 33 artiklan ensimmäinen kohta | - | 33 artiklan toinen kohta | 28 artikla | 34 artikla | – | Liite I | – | Liite II | - | Liite III | [1] KOM(2008) 360. [2] EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18. [3] EUVL C 212 E, 5.8.2010, s. 348. [4] SEC(2008) 2944. [5] EUVL C 317, 23.12.2009, s. 110. [6] EUVL C 79, 27.3.2010, s. 58. [7] Komission tiedonanto neuvostolle, Euroopan parlamentille, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle – Laillisen ja laittoman maahanmuuton välisiä yhteyksiä koskeva tutkimus, KOM (2004) 412. [8] EUVL C , , s. . [9] EUVL C , , s. . [10] EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18. [11] EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11. [12] EYVL L 212, 7.8.2001, s. 12.