PERUSTELUT

1. Ehdotuksen tausta 1.1. Ehdotuksen perustelut ja tavoitteet

Komissio esitti turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelman[1] mukaisesti 21. lokakuuta 2009 ehdotuksen pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (jäljempänä ’turvapaikkamenettelydirektiivi’) 1 päivänä joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY muuttamisesta[2].

Ehdotus perustuu arvioon nykyisen direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa. Siinä on lisäksi otettu huomioon tulokset laajasta kuulemismenettelystä, joka kattoi jäsenvaltiot, Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun, valtiosta riippumattomia järjestöjä sekä muita tärkeitä sidosryhmiä. Nykyisen direktiivin täytäntöönpanosta saadut tiedot koottiin syyskuussa 2009 julkaistuun arviointikertomukseen[3], jonka päätelmät antoivat lisätukea ehdotukselle.

Euroopan parlamentti hyväksyi 6. huhtikuuta 2011 komission ehdotuksesta ensimmäisen käsittelyn kantansa, jossa yleisesti ottaen tuettiin esitettyjä muutoksia.

Ehdotuksesta keskusteltiin myös neuvostossa pääasiassa Espanjan puheenjohtajakaudella vuonna 2010. Keskustelut olivat kuitenkin vaikeita, eikä neuvostossa saavutettu yhteistä kantaa.

Komissio on päättänyt käyttää aloiteoikeuttaan ja esittää muutetun ehdotuksen vauhdittaakseen työtä, jonka tavoitteena on sekä jäsenvaltioiden että pakolaisten edun mukaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luominen. Komissiolla on poliittinen velvollisuus tarjota todellisia mahdollisuuksia, jotta unioni voisi noudattaa Tukholman ohjelmassa antamaansa sitoumusta siitä, että yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä luodaan vuoteen 2012 mennessä. Tärkeä askel tähän suuntaan oli maassa pitkään oleskelleista kolmansien maiden kansalaisista annettu muutettu direktiivi, joka kattaa kansainvälistä suojelua saavat henkilöt.

Yhteisen turvapaikkamenettelyn olisi oltava nopea ja oikeudenmukainen. Varmistaakseen tämän komissio on jatkanut tietojen keräämistä siitä, miten jäsenvaltioiden parhaat toimintatavat voitaisiin vakiinnuttaa ja koota järjestelmäksi, joka on johdonmukainen ja helposti toteutettavissa kaikkialla unionissa. Muutetussa ehdotuksessa on otettu huomioon edellisestä ehdotuksesta käytyjen keskustelujen aikana saadut uudet tiedot ja kokemukset.

Muutetussa ehdotuksessa esitetty järjestelmä on sekä tehokas että suojaava. Se on kustannustehokas ja sen avulla voidaan puuttua järjestelmän mahdolliseen väärinkäyttöön. Sillä taataan, että hakemuksia kohdellaan samalla tavoin kaikissa jäsenvaltioissa. Siinä kunnioitetaan täysimääräisesti perusoikeuksia ja niihin liittyvää jatkuvasti kehittyvää oikeuskäytäntöä. Näin autetaan varmistamaan, että järjestelmällä on tuomioistuimien tuki muutoksenhakutapauksissa. Järjestelmä on kuitenkin samalla niin joustava, että siinä voidaan ottaa huomioon kansallisten oikeusjärjestelmien erityispiirteet. Sen perustana olevia sääntöjä on selkiytetty ja yksinkertaistettu tehokkaan täytäntöönpanon varmistamiseksi.

Tässä esitettyä muutettua ehdotusta olisi tarkasteltava yhdessä vastaanotto-olosuhteista annettua direktiiviä koskevan muutetun ehdotuksen kanssa. Viimeksi mainitulla ehdotuksella pyritään muun muassa varmistamaan, että unionissa turvapaikkaa hakevien vastaanotto-olosuhteet ovat entistä paremmat ja yhtenäisemmät.

Tässä esitetty muutettu ehdotus liittyy myös 19. toukokuuta 2010 annettuun asetukseen Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta. Nyt kun tukivirasto on aloittanut toimintansa, sen tehtäviä voidaan tarkentaa siten, että niihin kuuluu myös tuki jäsenvaltioille yhteisten sääntöjen entistä tehokkaammassa täytäntöönpanossa.

1.2. Yleinen tausta

Vuonna 2009 annettu ehdotus ja tässä esitetty muutettu ehdotus ovat osa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamiseksi annettavaa lainsäädäntöpakettia.

Tähän pakettiin kuuluvat myös komission vuonna 2008 hyväksymät Dublin-asetusta ja Eurodac-asetusta koskevat muutosehdotukset sekä vastaanotto-olosuhteista annetun direktiivin muuttamista koskeva ehdotus. Vuonna 2009 komissio hyväksyi lisäksi turvapaikkamenettelydirektiiviä ja aseman määrittelystä annettua direktiiviä koskevat muutosehdotukset. Vuonna 2010 perustettiin 19. toukokuuta annetulla asetuksella vielä Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto. Viraston tehtävänä on parantaa jäsenvaltioiden operatiivisen yhteistyön koordinointia, jotta yhteiset turvapaikkasäännöt voitaisiin panna tehokkaasti täytäntöön.

Tämä lainsäädäntöpaketti vastaa vuonna 2008 tehtyä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta[4], jossa vahvistetaan Haagin ohjelman tavoitteet ja kehotetaan komissiota esittämään ehdotuksia sen varmistamiseksi, että viimeistään vuonna 2012 saadaan käyttöön yhdistetty yhteiset takeet sisältävä turvapaikkamenettely. Myös Eurooppa-neuvoston 10. ja 11. joulukuuta 2009 pidetyssä kokouksessa hyväksytyssä Tukholman ohjelmassa korostetaan, että on tarpeen perustaa vuoteen 2012 mennessä ”yhteisen suojelun ja solidaarisuuden alue, joka perustuu yhteiseen turvapaikkamenettelyyn ja kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan” sekä ”korkeatasoisiin suojeluvaatimuksiin” ja ”oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin menettelyihin”. Tukholman ohjelmassa vahvistettiin etenkin, että kansainvälisen suojelun tarpeessa olevien henkilöiden on voitava turvautua oikeudellisesti varmoihin ja tehokkaisiin turvapaikkamenettelyihin. Tukholman ohjelman mukaan jokaista turvapaikanhakijaa olisi menettelyjen ja aseman määrittelyn osalta kohdeltava samalla tavoin siitä riippumatta, missä jäsenvaltiossa turvapaikkahakemus tehdään. Tavoitteena olisi oltava, että samankaltaisia tapauksia käsitellään ja että ne ratkaistaan samalla tavoin.

Edellisen ehdotuksen laatimista varten tehtiin vaikutusten arviointi. Tämä muutettu ehdotus perustuu samoihin periaatteisiin kuin edellinen ehdotus. Lisäksi sillä pyritään vähentämään kustannuksia ja hallinnollisia rasitteita ja samalla yksinkertaistamaan ja selkiyttämään tiettyjä säännöksiä niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi. Edellistä ehdotusta varten tehtyä vaikutusten arviointia voidaan tämän vuoksi soveltaa myös tähän ehdotukseen.

1.3. Johdonmukaisuus suhteessa unionin muuhun politiikkaan ja muihin tavoitteisiin

Tämä ehdotus vastaa kaikilta osiltaan Tampereella vuonna 1999 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston päätelmiä, vuonna 2004 hyväksyttyä Haagin ohjelmaa, neuvoston 17. lokakuuta 2008 hyväksymää Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimusta sekä vuonna 2009 hyväksyttyä Tukholman ohjelmaa, jossa edellytetään yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän perustamista vuoteen 2012 mennessä.

Ehdotus vastaa myös Eurooppa 2020-strategian tavoitteita ja etenkin tavoitetta, joka koskee laillisten maahanmuuttajien kotouttamisen parantamista. Ehdotuksen tarkoituksena on nopeuttaa turvapaikkamenettelyjä ja tehdä niistä entistä varmempia. Sillä tuetaan näin samalla pakolaisten ja toissijaista suojelua tarvitsevien työllistettävyyttä, koska kyseiset henkilöt pääsevät nopeammin täysimääräisesti työmarkkinoille ja pystyvät näin paremmin säilyttämään ammattitaitonsa. Ehdotuksella pyritään myös vähentämään jäsenvaltioille vastaanotosta aiheutuvia kustannuksia ja näin edistämään julkisen talouden kestävyyttä.

2. Intressitahojen kuuleminen

Edellistä ehdotusta valmistellessaan komissio laati ehdotukseen liittyvän vihreän kirjan, järjesti useita asiantuntijakokouksia muun muassa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun ja kansalaisyhteiskunnan edustajien kanssa, teetti ulkopuolisen selvityksen sekä keräsi tietoja useiden yksityiskohtaisten kyselyjen avulla. Lisäksi komissio hyväksyi nykyisen direktiivin soveltamisesta laaditun arviointikertomuksen 8. syyskuuta 2010. Arviointikertomuksessa esitetyt päätelmät tukivat ehdotuksen valmistelun aikana tehtyjä havaintoja.

Edellinen ehdotus esitettiin lokakuussa 2009, ja siitä käytiin neuvostossa teknisellä tasolla keskusteluja pääasiassa Espanjan puheenjohtajakaudella. Keskustelujen aikana useat jäsenvaltiot ilmoittivat vastustavansa tiettyjä ehdotettuja säännöksiä omien turvapaikka- ja oikeusjärjestelmiensä erityispiirteisiin liittyvistä syistä. Neuvosto ei pystynyt ratkaisemaan näitä ongelmallisia kysymyksiä tyydyttävällä tavalla.

Ehdotukseen olisi tämän vuoksi ollut tarpeen sisällyttää lukuisia, eri jäsenvaltioita koskevia poikkeuksia, mikä olisi puolestaan vaarantanut ehdotetun järjestelmän yhtenäisyyden. Komissiolle jäi kuitenkin tässä yhteydessä mahdollisuus tarkistaa ehdotustaan ja esittää kokonaisvaltaisempaa ratkaisua esille tuotuihin ongelmiin vähentämättä kuitenkaan ehdotuksen tuottamaa lisäarvoa. Selkiyttämällä ja yksinkertaistamalla ehdotettuja säännöksiä voitaisiin helpottaa niiden täytäntöönpanoa jäsenvaltioissa ja näin saada keskustelut käynnistettyä uudelleen. Tämän vuoksi komissio ilmoitti oikeus- ja sisäasioiden neuvostossa esittävänsä tästä direktiivistä muutetun ehdotuksen ennen Puolan puheenjohtajakauden alkua vuonna 2011.

Tässä esitettyä muutettua ehdotusta valmistellessaan komissio järjesti teknisistä seikoista useita kuulemistilaisuuksia vuoden 2010 tammi-huhtikuussa. Muutetussa ehdotuksessa on myös otettu huomioon keskustelut, joita käytiin puheenjohtajamaana toimineen Belgian 13. ja 14. syyskuuta 2010 järjestämän, turvapaikkamenettelyn laatua ja tehokkuutta käsitelleen ministerikokouksen puitteissa. Ministerikokouksessa käsiteltiin muun muassa puhutteluja, koulutusta, alkuperämaata koskevia tietoja, ensisijaista menettelyä ja toistuvia hakemuksia.

Euroopan parlamentti hyväksyi ensimmäisen käsittelyn kantansa 6. huhtikuuta 2011. Parlamentin päätöslauselmassa tuetaan yleisesti ottaen komission ehdotusta. Useimmat parlamentin ehdottamista tarkistuksista koskevat hakijoille annettavien takeiden parantamista. Parlamentti esitti myös tarkistuksia, joiden tarkoituksena on lisätä joustavuutta jäsenvaltioiden kannalta tai parantaa tekstin yleistä johdonmukaisuutta. Päätöslauselman sisältö on otettu huomioon muutettua ehdotusta laadittaessa, joten muutettu ehdotus sisältää useita parlamentin tekemiä sisältöön ja sanamuotoon liittyviä tarkistuksia.

Parlamentin kanta sisältää lisäksi joukon tärkeitä tarkistuksia, joiden huomioon ottaminen merkitsisi turvallisen kolmannen maan käsitteisiin liittyviä merkittäviä muutoksia. Kyseisiä tarkistuksia tarkkaan arvioituaan komissio katsoo, että turvallisten kolmansien maiden kansallisten luetteloiden korvaamista EU:n yhteisillä turvallisten kolmansien maiden luetteloilla voidaan harkita tulevaisuudessa. Käytännössä korvaaminen on kuitenkin mahdollista vasta kun Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto pystyy tarjoamaan jatkuvaa tukea kansallisten luetteloiden korvaamiselle laatimalla alkuperämaista raportteja, jotka perustuvat läpinäkyvällä ja puolueettomalla tavalla kerättyihin asianmukaisiin, luotettaviin, paikkansapitäviin ja ajantasaisiin tietoihin, sekä kehittämällä yhteisen mallin ja yhteiset menetelmät, joiden avulla alkuperämaata koskevat tiedot voidaan esittää ja tarkistaa ja joiden avulla niitä voidaan käyttää, sekä tarjoamaan jatkuvaa tukea alkuperämaita koskevan tiedon analysoinnille.

Vaikka parlamentin esittämiä turvallisen kolmannen maan käsitteitä koskevia tarkistuksia ei ole otettu muutettuun ehdotukseen, komissio on ottanut huomioon tähän liittyvien sääntöjen yhdenmukaistamistarpeen. Komissio sitoutuu sen vuoksi tarkastelemaan asianmukaisella tavalla säännöllisin väliajoin näiden käsitteiden käyttöä jäsenvaltioiden kanssa ja ottamaan parlamentin mukaan tähän tarkasteluun. Tällaisella tarkastelulla on tarkoitus valmistella vastaisuudessa toteutettavaa yhdenmukaistamista.

Muutettu ehdotus on pyritty laatimaan siten, että se tarjoaa tasapainoisen ratkaisun kahden lainsäädäntövallan käyttäjän välisten neuvottelujen helpottamiseksi.

3. Ehdotukseen liittyvät oikeudelliset näkökohdat 3.1. Ehdotetun toimen lyhyt kuvaus

Tämän muutetun ehdotuksen päätavoitteena on yksinkertaistaa ja selkiyttää sääntöjä, jotta ne olisivat paremmin sovitettavissa yhteen erilaisten kansallisten oikeusjärjestelmien kanssa, ja auttaa jäsenvaltioita soveltamaan sääntöjä entistä kustannustehokkaammin omissa erityisolosuhteissaan.

Kuten edellisessä ehdotuksessa, kokonaistavoitteena on luoda tehokkaat ja oikeudenmukaiset menettelyt. Ehdotuksessa on myös varmistettu, että perusoikeuksia kunnioitetaan edelleen täysimääräisesti, koska siinä on otettu huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön kehitys etenkin siltä osin kuin on kyse oikeudesta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Voimassa olevaan direktiiviin sisältyviä oikeudenmukaista ja tehokasta menettelyä koskevia takeita on tarkistettu, jotta menettelyjä koskevia periaatteita sovellettaisiin entistä yhdenmukaisemmin. Ehdotuksessa on myös yhdenmukaistettu ja yksinkertaistettu menettelyyn liittyviä käsitteitä ja keinoja, jotta turvapaikkaviranomaisille voitaisiin tarjota tarvittavat menettelylliset välineet, joiden avulla ne voivat ehkäistä järjestelmän väärinkäyttöä ja käsitellä nopeasti selvästi perusteettomat hakemukset.

Turvapaikkasäännöstön yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi ja sovellettavien järjestelyjen yksinkertaistamiseksi ehdotuksessa esitetään yhdistetyn menettelyn käyttöä ja tehdään näin samalla selväksi se, että hakemusten käsittelyssä on otettava huomioon molemmat aseman määrittelyä koskevassa direktiivissä säädetyt kansainvälisen suojelun muodot. Ehdotus on lisäksi entistä yhdenmukaisempi vastaanotto-olosuhteista annettua direktiiviä koskevan muutosehdotuksen ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastosta annetun asetuksen kanssa.

3.1.1. Täytäntöönpanon helpottaminen jäsenvaltioissa

Alkuperäiseen ehdotukseen tehtiin useita muutoksia sen varmistamiseksi, että muutettu ehdotus on sovitettu entistä paremmin yhteen eri jäsenvaltioiden erilaisten oikeusjärjestelmien ja muiden järjestelyjen kanssa. Muutokset koskevat muun muassa sääntöjä, joita sovelletaan päätettäessä hakijan oikeudesta tulla jäsenvaltion alueelle, mahdollisuutta lykätä päätöksen tekoa silloin, kun tilanne alkuperämaassa on tilapäisesti epävarma, sekä perusteita, joiden nojalla hakemus tutkitaan rajalla. Useista säännöksistä on lisäksi tehty joustavampia niiden täytäntöönpanon helpottamiseksi.

Jotta jäsenvaltiot pystyisivät käsittelemään asianmukaisesti myös suuria määriä samaan aikaan tehtyjä turvapaikkahakemuksia, sääntöjä on tarkistettu siltä osin kuin on kyse pääsystä turvapaikkamenettelyyn, henkilökohtaisten puhuttelujen suorittamisesta sekä turvapaikkamenettelyjen tavanomaisesta enimmäiskestosta.

Kaikkia säännöksiä on lisäksi tarkistettu perusteellisesti sääntöjen selkiyttämiseksi ja yksinkertaistamiseksi. Tällä on pyritty helpottamaan keskusteluja ja varmistamaan säännösten tehokas täytäntöönpano.

3.1.2. Järjestelmän mahdollisen väärinkäytön tehokas estäminen

Muutetulla ehdotuksella annetaan jäsenvaltioille entistä paremmat mahdollisuudet puuttua turvapaikkajärjestelmän mahdolliseen väärinkäyttöön. Jäsenvaltiot voivat uusien sääntöjen mukaan nopeuttaa menettelyjä ja tutkia hakemuksen rajalla silloin kun hakija on antanut tietoja, jotka ovat selvästi vääriä tai joiden paikkansapitävyys on ilmeisen epätodennäköistä ja jotka ovat ristiriidassa riittävällä tavalla varmennettujen alkuperämaata koskevien tietojen kanssa, ja näin aiheuttanut sen, että hakemus on selvästi epäuskottava. Sama pätee sellaisiin hakijoihin, jotka ovat vaaraksi jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle.

Jotta sellaisten hakijoiden hakemusten käsittelyä voitaisiin helpottaa, jotka pakoilevat tai eivät täytä velvollisuuksiaan, myös hakemuksen implisiittistä peruuttamista koskevia sääntöjä on muutettu. Näiden sääntöjen mukaan jäsenvaltio voi hylätä hakemuksen implisiittisen peruuttamisen nojalla, jos viranomaisilla on jo hallussaan riittävät tosiseikat hakemuksen asianmukaiseksi tutkimiseksi. Jotta hakijat olisivat paremmin tietoisia peruuttamisen seurauksista, jäsenvaltioiden on ilmoitettava hakijoille kyseisistä säännöistä menettelyn alussa.

3.1.3. Toiminnan etupainotteisuus: nopeat, oikeudenmukaiset ja tehokkaat menettelyt

Etupainotteisuus tarkoittaa, että päätöksenteon laatua tuetaan riittävin resurssein ensimmäistä päätöstä tehtäessä, jotta menettelyt saadaan entistä oikeudenmukaisemmiksi ja tehokkaammiksi. Yksi ehdotuksen tärkeistä tavoitteista on edelleen se, että tavanomaisen turvapaikkamenettelyn kesto on enintään kuusi kuukautta. Muutettu ehdotus sisältää kuitenkin useita selvennyksiä, joilla helpotetaan tämän käsitteen soveltamista ja joissa on otettu huomioon eri jäsenvaltioiden erityispiirteet.

Etupainotteisuus tarkoittaa etenkin sitä, että hakija saa jo aikaisessa vaiheessa tukea, joka auttaa häntä ymmärtämään menettelyä. Muutetussa ehdotuksessa selvennetään tämän perustuen sisältöä, jotta tällainen tuki voitaisiin erottaa muutoksenhakumenettelyjen yhteydessä tarjottavasta maksuttomasta oikeusavusta. Jäsenvaltiot voivat vapaasti päättää tuen antamiseen sovellettavista yksityiskohtaisista säännöistä. Tuen tarjoajina voivat esimerkiksi olla valtiosta riippumattomat järjestöt, valtion virkamiehet tai erikoistuneet valtion yksiköt. Muutoksilla on tarkoitus tehdä tämän tärkeän säännöksen soveltamisesta kustannustehokkaampaa ja estää väärinkäsitykset, jotka voisivat useissa jäsenvaltioissa johtaa ristiriitoihin näiden sääntöjen ja jäsenvaltioiden yleisen hallinto-oikeuden kanssa.

Ehdotuksella myös yksinkertaistetaan sääntöjä koulutuksesta, jota jäsenvaltioiden on tarjottava hakemuksia käsittelevälle ja niitä koskevia päätöksiä tekevälle henkilöstölle. Tavoitteena on, että tällainen henkilöstö on erittäin pätevää, sillä vain näin voidaan varmistaa, että turvapaikkaviranomaisten päätökset ovat perusteltuja ja oikeudellisesti pitäviä. Yksityiskohtaisia sääntöjä on kuitenkin samalla yksinkertaistettu ja yhtenäistetty muun turvapaikkasäännöstön kanssa.

Lisäksi säännöksiä, jotka koskevat erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevia hakijoita, on yksinkertaistettu. Uudet säännöt ovat vähemmän ohjeistavia, jotta jäsenvaltioille voitaisiin jättää enemmän liikkuma- ja joustovaraa hakijoiden erityistilanteiden asianmukaiseksi huomioonottamiseksi. Samalla on kuitenkin varmistettu, että säännöillä tarjotaan edelleen korkeatasoiset takeet kyseisille hakijoille.

3.1.4. Suojan saannin takaaminen

Jotta voitaisiin varmistaa, että henkilöllä, joka ilmaisee halunsa saada kansainvälistä suojelua, on todellisuudessa mahdollisuus hakea sitä, muutetussa ehdotuksessa on parannettu sääntöjä, joka koskevat turvapaikkamenettelyn ensimmäisiä vaiheita.

Muutoksilla varmistetaan etenkin se, että täydellisen turvapaikkahakemuksen vastaanottaminen voidaan selkeästi erottaa perustoiminnosta, jossa henkilö kirjataan hakijaksi. Jäsenvaltioiden on näin helpompi noudattaa ehdotettua 72 tunnin määräaikaa, jonka kuluessa henkilö on kirjattava hakijaksi sen jälkeen kun hän on ilmaissut halunsa hakea suojelua. Kyseistä määräaikaa voidaan pidentää, jos sen noudattaminen on käytännössä mahdotonta.

Muutettu ehdotus sisältää lisäksi yksinkertaiset säännöt rajavartijoille ja muille mahdollisten hakijoiden kanssa todennäköisesti tekemiseen joutuville viranomaisille annettavasta koulutuksesta ja ohjeistuksesta. Tarkoituksena on, että jäsenvaltioiden olisi helpompi panna uudet säännöt täytäntöön, kun otetaan huomioon, että tilanne vaihtelee jäsenvaltioittain.

3.1.5. Selkeät säännöt toistuvista hakemuksista

Henkilön on voitava tehdä uusi hakemus senkin jälkeen, kun hänen kansainvälistä suojelua koskeva hakemuksensa on hylätty, jos hänen olosuhteensa ovat muuttuneet, jotta voitaisiin ottaa huomioon sur place -tilanteessa tehdyt hakemukset aseman määrittelyä koskevan direktiivin mukaisesti. Muutetulla säännöksellä selvennetään toistuvia hakemuksia koskevia sääntöjä kyseisten hakemusten väärinkäytön estämiseksi.

Näiden sääntöjen mukaan myöhempi hakemus tutkitaan ensin nopeasti ja tehokkaasti sen määrittämiseksi, onko siinä esitetty uusia tosiseikkoja, joiden perusteella jatkokäsittely on perusteltua. Jos uusia tosiseikkoja on, myöhempi hakemus on tutkittava yleisiä sääntöjä noudattaen. Jos uusia tosiseikkoja ei ole, hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Jäsenvaltiot voivat väärinkäytösten estämiseksi tämän jälkeen olla poikkeuksellisesti myöntämättä oikeutta jäädä jäsenvaltion alueelle, vaikka henkilö tekisi kansainvälistä suojelua koskevia uusia hakemuksia.

3.1.6. Yhtenäistäminen EU:n turvapaikkasäännöstöön sisältyvien muiden välineiden kanssa

Muutetussa ehdotuksessa on tarkistettu useita menettelytapoja niiden yhtenäistämiseksi EU:n turvapaikkasäännöstöön kuuluvien muiden välineiden kanssa ja erityisesti vastaanotto-olosuhteista annettua direktiiviä koskevan muutetun ehdotuksen kanssa. Tarkistuksia on tehty etenkin erityistarpeita, muita heikommassa asemassa olevia henkilöitä ja rajamenettelyjä koskeviin säännöksiin.

Lisäksi muutetussa ehdotuksessa on yhdenmukaistettu koulutusta koskevat säännökset Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta annettuun asetukseen sisältyvien vastaavien säännösten kanssa. Koulutusta ja menettelyyn pääsyä koskevissa säännöissä annetaan turvapaikkavirastolle entistä konkreettisempi tehtävä. Tavoitteena on tarjota jäsenvaltioille sekä joustavuutta että tukea. Turvapaikkaviraston osallistumisella on tarkoitus myös yhtenäistää säännösten täytäntöönpanoa unionissa.

Säännöstön yhdenmukaisen soveltamisen helpottamiseksi ja sovellettavien järjestelyjen yksinkertaistamiseksi ehdotuksessa esitetään yhdistetyn menettelyn käyttöä ja tehdään näin samalla selväksi se, että hakemusten käsittelyssä on otettava huomioon molemmat aseman määrittelyä koskevassa direktiivissä säädetyt kansainvälisen suojelun muodot.

3.2. Oikeusperusta

Muutetulla ehdotuksella muutetaan direktiiviä 2005/85/EY, ja sen oikeusperustana on Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 78 artikla 2 kohdan d alakohta. Kyseisessä alakohdassa määrätään sellaisten toimenpiteiden säätämisestä, jotka koskevat yhteisiä menettelyjä turvapaikkaa tai toissijaista suojelua koskevan yhdenmukaisen aseman myöntämisessä ja peruuttamisessa.

3.3. Maantieteellinen soveltamisala

Ehdotettu direktiivi osoitetaan jäsenvaltioille. Direktiivin soveltaminen Yhdistyneeseen kuningaskuntaan ja Irlantiin määräytyy SEUT-sopimukseen liitetyn pöytäkirjan N:o 21 määräysten mukaan.

SEUT-sopimukseen liitetyssä Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa N:o 22 olevien 1 ja 2 artiklan mukaan direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

3.4. Toissijaisuusperiaate

Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden aluetta koskevassa SEUT-sopimuksen V osastossa annetaan Euroopan unionille tiettyjä tähän osa-alueeseen liittyviä toimivaltuuksia. Näitä toimivaltuuksia käytetään Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklan mukaisesti, toisin sanoen ainoastaan jos ja siltä osin kuin jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa suunnitellun toiminnan tavoitteita, vaan ne voidaan suunnitellun toiminnan laajuuden tai vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla.

Unionin toimien oikeusperustana on SEUT-sopimuksen 78 artikla. Artiklan mukaan unioni ”kehittää turvapaikka-asioita sekä toissijaista ja tilapäistä suojelua koskevan yhteisen politiikan, jonka tarkoituksena on antaa asianmukainen asema kaikille kansainvälistä suojelua tarvitseville kolmansien maiden kansalaisille ja varmistaa palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen.  Tämän politiikan on oltava pakolaisten oikeusasemasta 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn Geneven yleissopimuksen ja 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyn pöytäkirjan sekä muiden asiaan liittyvien sopimusten mukaista.”

Turvapaikanhakuun ja pakolaisten suojeluun liittyvien ongelmien ylikansallisen luonteen vuoksi EU:lla on hyvät edellytykset ehdottaa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän puitteissa ratkaisuja erityisesti kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskeviin menettelyihin liittyviin ongelmiin. Tällaisilla ratkaisuilla pyritään etenkin välttämään hakijoiden edelleen liikkuminen. Vaikka säännöksiä yhdenmukaistettiin vuonna 2005 hyväksytyllä direktiivillä merkittävästi, tarvitaan lisää EU:n toimia, jotta turvapaikkamenettelyistä voidaan antaa entistä paremmat ja yhdenmukaisemmat säännökset ja näin edetä kohti yhteisiä turvapaikkamenettelyjä. Tällaiset vaatimukset ovat välttämättömiä myös sen varmistamiseksi, että Dublin-menettelyjen piiriin kuuluvien kansainvälistä suojelua hakeneiden hakemukset tutkitaan samanlaisin edellytyksin eri jäsenvaltioissa.

3.5. Suhteellisuusperiaate

Turvapaikkamenettelydirektiivin muuttamista koskevassa vaikutusten arvioinnissa[5], joka tehtiin edellistä ehdotusta valmisteltaessa, arvioidaan kutakin havaittujen ongelmien ratkaisuvaihtoehtoa sen varmistamiseksi, että käytännön hyöty ja tarvittava panostus ovat oikeassa suhteessa. Arvioinnin tuloksena todetaan, että EU:n toimilla ei ylitetä sitä, mikä on ongelmien ratkaisemiseksi tarpeen. Tässä muutetussa ehdotuksessa on säilytetty edellisen ehdotuksen pääperiaatteet. Siinä on kuitenkin lisätty jäsenvaltioille tarjolla olevaa joustavuutta, mikä tukee osaltaan suhteellisuusperiaatteen noudattamista.

3.6. Vaikutukset perusoikeuksiin

Ehdotus on arvioitu perusteellisesti sen varmistamiseksi, että sen säännökset vastaavat täysin

– Euroopan unionin perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia ja

– velvoitteita, jotka johtuvat kansainvälisestä oikeudesta, erityisesti Geneven yleissopimuksesta, Euroopan ihmisoikeussopimuksesta ja lasten oikeuksista tehdystä YK:n yleissopimuksesta.

Turvapaikkamenettelyjä koskevilla parannetuilla säännöksillä ja niiden yhdenmukaisella soveltamisella kaikkialla unionissa on kaiken kaikkiaan myönteinen vaikutus turvapaikanhakijoihin ja niillä tehostetaan perusoikeuskirjan 18 artiklaan sisältyvän turvapaikkaa koskevan perusoikeuden toteutumista. Ehdotus muun muassa vähentää hallinnollisten virheiden mahdollisuutta turvapaikkamenettelyissä, jolloin voidaan paremmin noudattaa perusoikeuskirjan 19 artiklaan sisältyvää palauttamiskiellon periaatetta ja parantaa suojelun ja oikeussuojan saatavuutta sekä taata se, että jokaisella kielteisen päätöksen saavalla hakijalla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti. Lisäksi ehdotuksella parannetaan sukupuolten tasa-arvoa, josta määrätään perusoikeuskirjan 23 artiklassa, ja edistetään lapsen edun periaatteen noudattamista turvapaikkamenettelyissä perusoikeuskirjan 24 artiklan mukaisesti ja syrjimättömyyden periaatteen noudattamista perusoikeuskirjan 21 artiklan mukaisesti.

2009/0165 (COD)

Muutettu ehdotus

EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON DIREKTIIVI

kansainvälisen suojeluaseman myöntämistä tai poistamista koskevista yhteisistä menettelyistä (Uudelleenlaadittu)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan d alakohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

sen jälkeen kun esitys lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi säädökseksi on toimitettu kansallisille parlamenteille,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon[6],

ottavat huomioon alueiden komitean lausunnon[7],

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä,

sekä katsovat seuraavaa:

ò uusi

(1)             Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annettuun neuvoston direktiiviin 2005/85/EY[8] olisi tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden vuoksi olisi mainittu direktiivi uudelleenlaadittava.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 1 kappale (mukautettu)

ð uusi

(2) Yhteinen turvapaikkapolitiikka ja siihen sisältyvä yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä ovat olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta toteuttaa asteittain vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, joka on avoin yhteisöstä Ö unionista Õ olosuhteiden pakosta ja oikeutetusti suojaa hakeville henkilöille. ð Siinä olisi noudatettava jäsenvaltioiden yhteisvastuun ja oikeudenmukaisen vastuunjaon periaatetta, myös rahoituksen osalta. ï

ê 2005/85/EY johdanto-osan 2 kappale

(3) Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pitämässään erityiskokouksessa asettaa tavoitteeksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, vahvistaen näin palauttamiskiellon periaatteen noudattamisen ja varmistaen, ettei ketään palauteta takaisin maahan, jossa häntä vainotaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 3 kappale (mukautettu)

(4) Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulisi lyhyellä aikavälillä sisältää oikeudenmukaista ja tehokasta turvapaikkamenettelyä jäsenvaltioissa koskevat yhteiset vaatimukset ja pidemmällä aikavälillä yhteisön Ö unionin Õ säännöt, joista muodostuu yhteinen turvapaikkamenettely Euroopan yhteisössä Ö unionissa Õ.

ê 2005/85/EY johdanto-osa 4 kappale

ð uusi

(5) Tässä direktiivissä säädetyt vähimmäisvaatimukset, joita jäsenvaltioissa on noudatettava pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä, ovat näin ollen ð Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäinen vaihe saavutettiin antamalla perussopimusten määräysten mukaiset säädökset, mukaan lukien direktiivi 2005/85/EY, joka oli ï turvapaikkamenettelyjä koskeva ensimmäinen toimenpide.

ò uusi

(6) Eurooppa-neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2004 hyväksymässä Haagin ohjelmassa asetetaan tavoitteet, jotka vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on tarkoitus saavuttaa vuosina 2005–2010. Tätä varten Haagin ohjelmassa kehotettiin Euroopan komissiota saattamaan päätökseen ensimmäisen vaiheen säädösten arviointi ja esittämään toisen vaiheen välineitä ja toimenpiteitä koskevat ehdotukset neuvostolle ja Euroopan parlamentille. Haagin ohjelman mukaisesti tavoite, johon on yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomiseksi pyrittävä, on yhteisen turvapaikkamenettelyn perustaminen ja kaikkialla unionissa pätevän yhdenmukaisen suojeluaseman käyttöönotto.

(7) Eurooppa-neuvosto totesi 16 päivänä lokakuuta 2008 hyväksytyssä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja suojelun myöntämisessä, ja pyysi tekemään uusia aloitteita, kuten ehdotuksen, jonka tarkoituksena on yhteiset takeet sisältävän yhdistetyn turvapaikkamenettelyn perustaminen Haagin ohjelman mukaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän viimeistelemiseksi.

(8) Eurooppa-neuvoston 10 ja 11 päivänä joulukuuta 2009 hyväksymässä Tukholman ohjelmassa sitoudutaan edelleen perustamaan vuoteen 2012 mennessä yhteinen suojelun ja solidaarisuuden alue, joka perustuu yhteiseen turvapaikkamenettelyyn ja kansainvälistä suojelua nauttivien henkilöiden yhdenmukaiseen asemaan, joka perustuu korkeatasoisiin suojeluvaatimuksiin sekä oikeudenmukaisiin ja tehokkaisiin menettelyihin. Tukholman ohjelmassa vahvistetaan, että kansainvälisen suojelun tarpeessa oleville henkilöille on turvattava oikeudellisesti varmojen ja tehokkaiden turvapaikkamenettelyjen saatavuus. Tukholman ohjelman mukaan henkilöille olisi tarjottava samantasoinen kohtelu menettelytapojen ja aseman määrittämisen osalta riippumatta siitä, missä jäsenvaltiossa he jättävät turvapaikkahakemuksensa. Tavoitteena olisi oltava, että samanlaiset tapaukset käsitellään samalla tavalla ja että ne tuottavat samanlaiset lopputulokset.

(9)             Euroopan pakolaisrahaston ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksella (EU) N:o 439/2010[9] perustetun Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston resursseja olisi käytettävä, jotta yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisessa vaiheessa asetettujen vaatimusten täytäntöönpanossa voidaan asianmukaisesti tukea jäsenvaltioita, erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ennen kaikkea niiden sijainnin tai väestötilanteen vuoksi.

(10) Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivissä […/…/EU] [vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä (aseman määrittelyä koskeva direktiivi)] tarkoitettujen hakijoiden tarve kansainväliseen suojeluun arvioidaan kattavasti ja tehokkaasti, kansainvälisen suojelun myöntämismenettelyjä koskevan unionin säännöstön olisi perustuttava yhdistetyn turvapaikkamenettelyn käsitteeseen.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 5 kappale

ð uusi

(11) Tämän direktiivin päätarkoituksena on ð kehittää edelleen vähimmäisvaatimuksia kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevia jäsenvaltioiden menettelyjä varten yhteisen turvapaikkamenettelyn luomiseksi unioniin. ï ottaa käyttöön vähimmäisvaatimukset, joita sovelletaan yhteisössä pakolaisaseman myöntämistä ja poistamista koskevissa menettelyissä.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 6 kappale

ð uusi

(12) ð Kansainvälisen suojelun ï Pakolaisaseman myöntämistä ja poistamista koskevissa menettelyissä sovellettavien sääntöjen keskinäisen lähentämisen pitäisi osaltaan rajoittaa turvapaikanhakijoiden ð kansainvälistä suojelua hakevien ï edelleen liikkumista jäsenvaltioiden välillä, jos tällainen liikkuminen johtuu lainsäädännöllisistä eroavuuksista ð , ja luoda yhtäläiset edellytykset direktiivin [.../../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] soveltamiselle jäsenvaltioissa ï.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 7 kappale

ð uusi

(13) Vähimmäisvaatimusten luonteeseen kuuluu, että jJäsenvaltioiden olisi voitava säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä jäsenvaltiosta kansainvälistä suojelua pyytäville kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, silloin kun pyynnön katsotaan perustuvan siihen, että asianomainen ð tarvitsee direktiivin [.../../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti kansainvälistä suojelua ï on Geneven yleissopimuksen 1 artiklan A kohdassa tarkoitettu pakolainen.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 9 kappale

ð uusi

(14) Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kohtelun osalta jäsenvaltioita sitovat sellaisten kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset sitoumukset, joiden osapuolia ne ovat ja jotka kieltävät syrjinnän.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 10 kappale

ð uusi

(15) On tärkeää, että turvapaikkahakemukset ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï ratkaistaan tosiseikkojen perusteella ja että ensimmäisen päätöksen tekevät viranomaiset, joiden henkilöstöllä on asianmukaiset tiedot tai tarpeellinen koulutus ð turvapaikka-asioiden ja kansainvälisen suojelunï turvapaikka- ja pakolaisasioiden alalla.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 11 kappale

ð uusi

(16) On sekä jäsenvaltioiden että ð kansainvälistä suojelua hakevien ï turvapaikanhakijoiden edun mukaista, että turvapaikkahakemukset ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï ratkaistaan mahdollisimman nopeasti ð , tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa ï. Turvapaikkahakemusten käsittelyn organisoinnin olisi oltava jäsenvaltioiden vastuulla, jotta ne voivat kansallisten tarpeiden mukaisesti asettaa etusijalle tai nopeuttaa minkä tahansa hakemuksen käsittelyä ottaen tämän direktiivin vaatimukset huomioon.

(17) Niinikään on sekä jäsenvaltioiden että hakijoiden edun mukaista varmistaa, että kansainvälisen suojelun tarpeet tunnustetaan asianmukaisesti jo ensimmäisessä käsittelyssä. Tämän vuoksi hakijoille olisi annettava ensimmäisessä käsittelyssä maksutta oikeudellisia ja menettelyjä koskevia tietoja, ottaen huomioon heidän tilanteensa. Näiden tietojen avulla hakijoiden pitäisi muun muassa pystyä paremmin ymmärtämään menettelyä, mikä auttaa heitä noudattamaan sovellettavia velvoitteita. Olisi kohtuutonta velvoittaa jäsenvaltiot antamaan kyseiset tiedot ainoastaan pätevien lakimiesten palveluina. Jäsenvaltioille olisi tämän vuoksi annettava mahdollisuus järjestää kyseisten tietojen antaminen jäsenvaltioiden kannalta asianmukaisimmalla tavalla, kuten käyttämällä valtiosta riippumattomia järjestöjä, valtion virkamiehiä tai asiaan erikoistuneita valtion yksiköitä.

(18) Muutoksenhakumenettelyissä hakijoille olisi tietyin edellytyksin tarjottava maksutta oikeusapua ja kansallisen lainsäädännön mukaisesti pätevä oikeudellinen edustaja. Hakijoilla pitäisi lisäksi olla menettelyn kaikissa vaiheissa oikeus omalla kustannuksellaan käyttää neuvonantajana asianajajia tai muita oikeudellisia neuvonantajia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyjä.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 12 kappale

ð uusi

(19) Yleisen järjestyksen käsitteeseen voi sisältyä ð muun muassa ï tuomitseminen vakavasta rikoksesta.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 13 kappale

ð uusi

(20) Jotta suojelua tarvitsevat henkilöt voidaan tunnustaa asianmukaisesti Geneven yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetuiksi pakolaisiksi ð tai henkilöiksi, jotka voivat saada toissijaista suojelua ï, jokaisella turvapaikanhakijalla olisi oltava tosiasiallinen pääsy tietyin poikkeuksin turvapaikkamenettelyihinyn sekä mahdollisuus toimia yhteistyössä ja olla yhteydessä asianmukaisella tavalla toimivaltaisiin viranomaisiin, niin että hän voi esittää tapaukseensa liittyvät tosiseikat, sekä riittävät menettelyä koskevat takeet asiansa hoitamiseksi menettelyn kaikissa eri vaiheissa. Turvapaikkahakemuksen ð Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï tutkintamenettelyssä hakijalla olisi myös yleensä oltava vähintään oikeus jäädä maahan, kunnes määrittävä viranomainen on tehnyt päätöksensä, oikeus käyttää tulkkia asiansa esittämiseen, jos viranomaiset kuulevat häntä, mahdollisuus olla yhteydessä Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) edustajaan ð ja järjestöihin, jotka tarjoavat neuvontaa kansainvälistä suojelua hakeville ï tai muihin pakolaisvaltuutetun puolesta toimiviin järjestöihin, oikeus saada päätös asianmukaisesti tiedoksi, oikeus saada tieto päätöksen perusteluina olevista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, mahdollisuus pyytää neuvoa oikeudelliselta tai muulta neuvonantajalta ja oikeus saada tietoja oikeudellisesta asemastaan menettelyn ratkaisevissa vaiheissa kielellä, jota hakijan ð ymmärtää tai jota hänen ï voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän ð , ja jos päätös on kielteinen, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa ï.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 14 kappale

Ilman huoltajaa olevia alaikäisiä varten olisi myös säädettävä erityisistä menettelyä koskevista takeista heidän haavoittuvaisen asemansa takia. Jäsenvaltioiden olisi tällöin ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu.

ò uusi

(21)             Jotta voidaan varmistaa tosiasiallinen pääsy tutkintamenettelyyn, viranomaisten, jotka ovat ensimmäisinä kosketuksissa kansainvälistä suojelua hakeviin henkilöihin, erityisesti maa- tai merirajojen valvontaa tai rajatarkastuksia suorittavien viranomaisten, olisi saatava ohjeita ja tarvittavaa koulutusta siitä, miten tunnistaa ja käsitellä kansainvälistä suojelua koskevat pyynnöt. Heidän olisi voitava antaa kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, jotka ovat jäsenvaltioiden alueella, myös rajalla, aluevesillä tai kauttakulkualueella, ja jotka haluavat hakea kansainvälistä suojelua, kaikki merkityksellinen tieto siitä, missä ja miten kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen voi tehdä. Jos kyseiset henkilöt ovat jäsenvaltion aluevesillä, heidät olisi tuotava maihin ja heidän hakemuksensa olisi tutkittava tämän direktiivin mukaisesti.

(22) Mahdollisuudesta pyytää kansainvälistä suojelua pitäisi olla saatavilla tietoja, jotta pääsyä tutkintamenettelyyn voidaan helpottaa rajanylityspaikoilla ja säilöönottoyksiköissä. Tulkkausjärjestelyillä olisi varmistettava perustason kommunikointi, jotta toimivaltaiset viranomaiset ymmärtävät henkilöiden mahdolliset kansainvälistä suojelun hakemista koskevat pyynnöt.

(23) Lisäksi hakijoita, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita, kuten alaikäisiä, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan väkivallan uhreja sekä vammaisia, olisi tuettava asianmukaisesti, jotta voidaan luoda tarvittavat edellytykset sille, että he voivat tosiasiallisesti päästä menettelyihin ja esittää tarvittavat seikat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perustelemiseksi.

(24) Kansallisten toimenpiteiden, jotka koskevat kidutuksen tai muun vakavan fyysisen tai henkisen väkivallan, myös seksuaalisen väkivallan, oireiden ja merkkien tunnistamista ja dokumentointia tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvissa menettelyissä, olisi perustuttava muun muassa käsikirjaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tutkimiseksi ja dokumentoimiseksi tehokkaasti (Istanbulin pöytäkirja).

(25) Nais- ja mieshakijoiden todellisen tasa-arvon varmistamiseksi tutkintamenettelyjen olisi oltava sukupuolisensitiivisiä. Erityisesti henkilökohtaiset puhuttelut olisi järjestettävä tavalla, joka antaa sekä nais- että mieshakijoille mahdollisuuden puhua kokemuksistaan tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen perustuvaa vainoa. Sukupuoleen liittyvien hakemusten monimutkaisuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon menettelyissä, jotka perustuvat turvallisen kolmannen maan käsitteeseen, turvallisen alkuperämaan käsitteeseen tai myöhempien hakemusten käsitteeseen.

(26) Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan ensisijaisesti otettava huomioon Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja vuonna 1989 allekirjoitetun YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaiset lapsen edut.

(27) Kansainvälisen suojelun tarvetta koskevat tutkintamenettelyt olisi järjestettävä tavalla, joka antaa toimivaltaisille viranomaisille mahdollisuuden suorittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten huolellinen tutkinta.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 15 kappale

ð uusi

(28) Jos turvapaikanhakija tekee myöhemmän hakemuksen esittämättä uusia todisteita tai perusteluja, olisi kohtuutonta velvoittaa jäsenvaltioita suorittamaan kokonaan uusi tutkinta. Jäsenvaltioiden olisi voitava tällöin ð res judicata -periaatteen mukaisesti hylätä hakemus tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttuessa ï valita menettelyistä, joissa on poikkeuksia hakijalle tavallisesti annetuista takeista.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 16 kappale

ð uusi

(29) Monet turvapaikkahakemukset ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï tehdään jäsenvaltion rajalla tai kauttakulkualueella ennen kuin hakijan maahantulosta on tehty päätös. Jäsenvaltioiden olisi voitava ð antaa menettelyistä, joilla tutkitaan edellytykset ottaa hakemus tutkittavaksi ja/tai hakemuksen sisältö, säännöksiä, jotka antavat mahdollisuuden tarkasti määritellyissä olosuhteissa päättää rajalla tai kauttakulkualueella tehdyistä hakemuksista kyseisissä paikoissa. ï noudattaa edelleen olemassa olevia menettelyjä, jotka soveltuvat rajalla turvapaikkaa hakevien erityistilanteeseen. Olisi määriteltävä yhteiset säännöt poikkeuksista, joita näissä olosuhteissa voidaan tehdä hakijoille tavallisesti annetuista takeista. Rajamenettelyjä olisi pääasiallisesti sovellettava hakijoihin, jotka eivät täytä jäsenvaltioiden alueelle saapumista koskevia edellytyksiä.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 17 kappale

ð uusi

(30) Hakijan turvallisuus alkuperämaassaan on keskeisimpiä seikkoja arvioitaessa turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan ï hakemuksen perusteiden riittävyyttä. Jos kolmas maa voidaan katsoa turvalliseksi alkuperämaaksi, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää se turvalliseksi ja olettaa sen olevan turvallinen yksittäiselle turvapaikanhakijalle, ellei tämä esitä painavia todisteita tätä vastaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 18 kappale

(31) Ottaen huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden pakolaisiksi määrittelyssä saavutetun yhdenmukaistamisen tason olisi säädettävä yhteisistä perusteista, joita noudatetaan kolmansien maiden määrittämisessä turvallisiksi alkuperämaiksi.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 19 kappale

Kun neuvosto on vakuuttunut siitä, että tietty alkuperämaa täyttää nämä perusteet, ja on sen mukaisesti sisällyttänyt kyseisen maan tämän direktiivin nojalla hyväksyttävään turvallisten alkuperämaiden yhteiseen vähimmäisluetteloon, jäsenvaltiot olisi velvoitettava tarkastelemaan tämän maan kansalaisten tai siellä aikaisemmin asuneiden kansalaisuudettomien henkilöiden tekemiä hakemuksia kyseisen maan turvallisuusolettaman pohjalta, joka on kumottavissa. Koska turvallisten alkuperämaiden määrittämisellä on poliittista merkitystä ottaen erityisesti huomioon alkuperämaan ihmisoikeustilanteen arvioinnin vaikutukset ja sen seuraukset Euroopan unionin politiikoille ulkosuhteiden alalla, neuvoston olisi Euroopan parlamenttia kuultuaan tehtävä mahdolliset päätökset vähimmäisluettelon vahvistamisesta tai muuttamisesta.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 20 kappale (mukautettu)

(32) Ottaen huomioon Bulgarian ja Romanian aseman Euroopan unionin jäsenehdokasvaltioina ja niiden edistymisen jäsenyyttä kohti, niitä tulisi pitää turvallisina alkuperämaina tätä direktiiviä sovellettaessa siihen asti, kunnes ne liittyvät Euroopan unioniin.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 21 kappale

ð uusi

(33) Kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi alkuperämaaksi tämän direktiivin soveltamiseksi ei voi antaa ehdottomia turvatakeita kyseisen maan kansalaisille. Määrittämisen perusteena olevassa arvioinnissa voidaan sen luonteen takia ottaa huomioon vain maan yleinen yhteiskunnallinen, oikeudellinen ja poliittinen tilanne ja se, rangaistaanko vainoa, kidutusta tai epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista harjoittavia toimijoita käytännössä, kun ne on todettu syyllisiksi tällaisiin toimiin kyseisessä maassa. Tämän vuoksi on tärkeää, että maan määritystä turvalliseksi maaksi ei voida enää pitää merkityksellisenä hakijan kannalta, jos hän on esittänyt painavia ð päteviä ï syitä, joiden perusteella maata ei voida katsoa turvalliseksi hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 22 kappale (mukautettu)

ð uusi

(34) Jäsenvaltioiden olisi tutkittava kaikki turvapaikkahakemukset sisällöllisesti eli arvioitava, voidaanko asianomaista hakijaa pitää pakolaisena Ö henkilönä, joka voi saada kansainvälistä suojelua Õ kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY direktiivin [.../../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti, ellei tässä direktiivissä säädetä toisin, erityisesti silloin, kun voidaan kohtuullisesti olettaa, että toinen valtio suorittaa tutkinnan tai antaa riittävän suojelun. Jäsenvaltioita ei pitäisi etenkään velvoittaa arvioimaan turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï sisältöä silloin, kun ensimmäinen turvapaikkamaa on myöntänyt hakijalle pakolaisaseman tai muutoin riittävän suojelun ja hakija otetaan takaisin tähän maahan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 23 kappale

ð uusi

(35) Jäsenvaltioille ei olisi myöskään asetettava velvoitetta arvioida turvapaikkahakemusta ð kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ï sisällöllisesti silloin, kun hakijan voidaan kohtuullisesti olettaa hakevan suojelua kolmannesta maasta, johon hänellä on kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu ð riittävä ï yhteys ð , ja on perusteita katsoa, että hakija otetaan kyseiseen maahan tai otetaan takaisin kyseiseen maahan ï. Jäsenvaltioiden olisi toimittava tämän mukaisesti vain silloin, jos asianomainen hakija olisi turvassa kyseisessä kolmannessa maassa. Jotta vältetään hakijoiden edelleen liikkuminen, olisi laadittava yhteiset periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat katsoa tai määrittää kolmannen maan turvalliseksi.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 24 kappale

ð uusi

(36) Jäsenvaltioiden olisi voitava lisäksi jättää osittain tai kokonaan tutkimatta turvapaikkahakemukset ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï , joiden esittäjät saapuvat niiden alueelle sellaisesta Euroopassa sijaitsevasta kolmannesta maasta, joka noudattaa erityisen korkeita vaatimuksia ihmisoikeuksien ja pakolaisten suojelun alalla. Ottaen huomioon seuraukset, joita hakemuksen osittaisesta tutkinnasta tai tutkimatta jättämisestä voi koitua hakijalle, turvallisen kolmannen maan käsitettä olisi sovellettava vain sellaisissa tapauksissa, joihin liittyvien kolmansien maiden osalta neuvosto on vakuuttunut, että kyseinen kolmas maa täyttää tässä direktiivissä asetetut korkeat turvallisuusvaatimukset. Neuvoston olisi tehtävä asiaa koskevat päätökset Euroopan parlamenttia kuultuaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 25 kappale

Tässä direktiivissä säädettyjen, molempia turvallisen kolmannen maan käsitteitä koskevien yhteisten perusteiden luonteesta seuraa, että käsitteiden soveltamiseen käytännössä vaikuttaa se, salliiko asianomainen kolmas maa turvapaikanhakijan saapua alueelleen.

ò uusi

(37) Jotta voidaan helpottaa turvallisen alkuperämaan, turvallisen kolmannen maan ja eurooppalaisen turvallisen kolmannen maan käsitteiden kansallisesta soveltamisesta käytävää säännöllistä tietojenvaihtoa ja valmistautua mahdolliseen laajempaan yhdenmukaistamiseen tulevaisuudessa, jäsenvaltioiden olisi ilmoitettava komissiolle tai annettava sille säännöllisesti tietoja kolmansista maista, joihin näitä käsitteitä sovelletaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 26 kappale

ð uusi

(38) Pakolaisaseman ð tai toissijaisen suojeluaseman ï poistamisen osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että ð kansainvälisen suojeluaseman ï pakolaisaseman saaneille ilmoitetaan asianmukaisesti heidän asemansa mahdollisesta uudelleen harkinnasta ja että heillä on tilaisuus esittää vastineensa ennen kuin viranomaiset voivat tehdä perustellun päätöksen heidän asemansa poistamisesta. Näistä takeista olisi kuitenkin voitava luopua, jos syyt pakolaisaseman lakkaamiseen eivät liity niiden edellytysten muutokseen, joiden perusteella asianomainen tunnustettiin pakolaiseksi.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 27 kappale (mukautettu)

ð uusi

(39) Yhteisön Ö Unionin Õ oikeuden perusperiaatteiden mukaisesti turvapaikkahakemuksia ð kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tehtyjen päätösten, hakemuksen ottamisesta uudelleen tutkittavaksi sen jälkeen, kun tutkinta on keskeytetty, tehtyjen kielteisten päätösten ï ja pakolaisaseman ð tai toissijaisen suojeluaseman ï poistamista koskevien päätösten osalta on olemassa tehokkaatas oikeussuojakeinot tuomioistuimessa perustamissopimuksen 234 artiklan mukaisesti. Oikeussuojakeinon tehokkuuteen, myös olennaisten tosiseikkojen tutkimisen osalta, vaikuttaa kunkin jäsenvaltion hallinto- ja oikeusjärjestelmä kokonaisuudessaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 28 kappale

(40) Perustamissopimuksen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 64 72 artiklan mukaan tällä direktiivillä ei rajoiteta niitä velvollisuuksia vaikuteta niihin velvollisuuksiin, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 29 kappale

ð uusi

(41) Tämä direktiivi ei koske ð jäsenvaltioiden välisiä ï menettelyjä, joista säädetään [niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen ð tai kansalaisuudettoman henkilön ï johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta] annetussa asetuksessa (EU) N:o [.../... ] (Dublin-asetus) 18 päivänä helmikuuta 2003 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 343/2003.

ò uusi

(42) Hakijoiden, joihin sovelletaan asetusta (EU) N:o [.../...] [Dublin-asetus], olisi voitava hyötyä tässä direktiivissä säädetyistä perusperiaatteista ja takeista sekä asetuksen (EU) N:o [.../...] [Dublin-asetus] mukaisista erityistakeista.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 30 kappale

(43) Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti vähintään kahden vuoden välein.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 31 kappale (mukautettu)

(44) Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla toteuttaa suunnitellun toiminnan tavoitetta, joka on vähimmäisvaatimusten laatiminen pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevia jäsenvaltioiden menettelyjä varten, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin yhteisön Ö unionin Õ tasolla, joten yhteisö Ö unioni Õ voi toteuttaa toimenpiteitä perustamissopimuksen Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Kyseisessä artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 32 kappale

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Yhdistynyt kuningaskunta on ilmoittanut 24 päivänä tammikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 33 kappale

Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta tehdyn pöytäkirjan 3 artiklan mukaisesti Irlanti on ilmoittanut 14 päivänä helmikuuta 2001 päivätyllä kirjeellä haluavansa osallistua tämän direktiivin antamiseen ja soveltamiseen.

ò uusi

(45) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Yhdistyneen kuningaskunnan ja Irlannin asemasta vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueen osalta tehdyn pöytäkirjan N:o 21 4 a artiklan 1 kohdan mukaisesti ja rajoittamatta mainitun 2 artiklan soveltamista, tämä toimenpide ei sido Yhdistynyttä kuningaskuntaa ja Irlantia ennen kuin ne ovat mainitun pöytäkirjan 4 artiklan mukaisesti ilmoittaneet haluavansa hyväksyä toimenpiteen, vaan niitä sitoo edelleen direktiivi 2005/85/EY.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 34 kappale

(46) Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan yhteisön perustamissopimukseen Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyn, Tanskan asemasta tehdyn pöytäkirjan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin antamiseen, eikä tämä direktiivi siten se ei sido sitä Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskassa, Tanskaan.

ê 2005/85/EY johdanto-osan 8 kappale

ð uusi

(47) Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjan periaatteita. ð Tällä direktiivillä pyritään erityisesti varmistamaan ihmisarvon täysimääräinen kunnioittaminen ja edistämään erityisesti perusoikeuskirjan 1, 18, 19, 21, 23, 24 ja 47 artiklan soveltamista, ja direktiivi on pantava täytäntöön niiden mukaisesti. ï

ò uusi

(48) Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan aikaisemman direktiivin sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu aikaisempaan direktiiviin.

(49) Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuihin jäsenvaltioita velvoittaviin määräaikoihin, joiden kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

ê 2005/85/EY

ð uusi

OVAT ANTANEET HYVÄKSYNEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I LUKU

Yleiset säännökset

1 artikla

Tarkoitus

Tämän direktiivin tarkoituksena on esittää vähimmäisvaatimukset ð perustaa yhteiset menettelyt ï ð direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaista kansainvälisen suojeluasemanï pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevia jäsenvaltioiden menettelyjä varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)           ’”Geneven yleissopimuksella’” Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

b)           ”hakemuksella” tai ”turvapaikkahakemuksella” kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tekemää hakemusta, joka voidaan katsoa pyynnöksi saada kansainvälistä suojelua jostakin jäsenvaltiosta Geneven yleissopimuksen perusteella. Kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia pidetään turvapaikkahakemuksina, ellei asianomainen henkilö nimenomaisesti pyydä muunlaista suojelua, jota on mahdollista hakea erikseen;

ò uusi

b)           ’hakemuksella’ tai ’kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä direktiivin […/../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

ê 2005/85/EY

ð uusi

c)           ’hakijalla’ tai ð ’kansainvälistä suojelua hakevalla’ ï "turvapaikanhakijalla" kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï, josta ei ole vielä tehty lainvoimaista päätöstä;

ò uusi

d)           ’hakijalla, joka tarvitsee erityiset menettelylliset takeet’, hakijaa, joka tarvitsee erityistakeita iän, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vamman, vakavan fyysisen sairauden, mielisairauden tai traumaperäisen stressireaktion taikka kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurausten vuoksi, jotta hän voisi hyödyntää tässä direktiivissä säädettyjä oikeuksia ja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuudet;

ê 2005/85/EY

ð uusi

e d)        ’lainvoimaisella päätöksellä’ päätöstä siitä, myönnetäänkö kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle direktiivin […/../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukainen pakolaisasema ð tai toissijainen suojeluasema ï direktiivin 2004/83/EY nojalla ja johon ei enää sovelleta tämän direktiivin V luvussa säädettyjä oikeussuojakeinoja riippumatta siitä, vaikuttavatko tnämä oikeussuojakeinot siten, että hakijat saavat jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua edellyttäen, ettei tämän direktiivin liitteestä III muuta johdu;

f e)         ’määrittävällä viranomaisella’ jäsenvaltion mitä tahansa lainkäyttöelimiin verrattavaa tai hallinnollista elintä, joka vastaa turvapaikkahakemusten ð kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten ï tutkinnasta ja jolla on toimivalta tehdä niistä ensimmäinen päätös, edellyttäen, ettei liitteestä I muuta johdu;

g f)         ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka täyttää Geneven yleissopimuksen 1 artiklassa esitetyt direktiivin […/../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan d kohdan edellytykset siten kuin niistä säädetään direktiivissä 2004/83/EY;

ò uusi

h)           ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka täyttää direktiivin […/../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan f alakohdan edellytykset;

i)            ’kansainvälisellä suojeluasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

ê 2005/85/EY

j g)         ’pakolaisasemalla’ sitä, että jäsenvaltio tunnustaa kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa pakolaiseksi;

ò uusi

k)           ’toissijaisella suojeluasemalla’ kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

l)            ’alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä;

ê 2005/85/EY

ð uusi

m h)        ’ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä’ alle 18-vuotiasta henkilöä, joka saapuu jäsenvaltioiden alueelle ilman hänestä joko lain tai vakiintuneen tavan mukaan vastuussa olevaa aikuista, niin kauan kuin hänellä ei tosiasiallisesti ole tällaista aikuista huolehtimassa hänestä; ð direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan l kohdassa määriteltyä alaikäistä ï ; sillä tarkoitetaan myös alaikäistä, joka on jäänyt ilman huoltajaa jäsenvaltion alueelle tulonsa jälkeen;

n i)          ’edustajalla’ ð henkilöä tai organisaatiota, jonka toimivaltaiset elimet ovat nimittäneet lailliseksi edustajaksi avustamaan ja edustamaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä tässä direktiivissä säädetyissä menettelyissä, jotta lapsen etu voidaan varmistaa ja tehdä tarvittaessa alaikäisen puolesta oikeustoimia. Jos edustajana toimii organisaatio, sen on nimettävä henkilö, joka vastaa alaikäisen laillisen edustajan tehtävistä tämän direktiivin mukaisesti ï henkilöä, joka toimii ilman huoltajaa olevan alaikäisen laillisena edustajana toimivan järjestön puolesta tai joka toimii alaikäisten huolenpidosta ja hyvinvoinnista vastaavan kansallisen järjestön puolesta, tai mitä tahansa muuta edustajaa, joka on nimetty valvomaan tämän etuja;

o j)         "pakolaisaseman ð ’kansainvälisen suojeluaseman ï poistamisella’" toimivaltaisen viranomaisen päätöstä peruuttaa tai lakkauttaa tietyn henkilön pakolaisasema ð tai toissijainen suojeluasema ï tai jättää se uusimatta direktiivin 2004/83/EY direktiivin […/../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti;

p k)        ’"jäämisellä jäsenvaltioon’" jäämistä sen jäsenvaltion alueelle, myös rajalle tai kauttakulkualueelle, jossa turvapaikkahakemus ð kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ï on tehty tai jossa sitä tutkitaan.;

ò uusi

q)           ’myöhemmällä hakemuksella’ uutta hakemusta, joka tehdään sen jälkeen, kun aiemmasta hakemuksesta on tehty lopullinen päätös, mukaan lukien tapaukset, joissa hakija on nimenomaisesti peruuttanut hakemuksensa tai määrittävä viranomainen on hylännyt hakemuksen, joka on implisiittisesti peruutettu 28 artiklan 1 kohdan mukaisesti.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

3 artikla

Soveltamisala

1.           Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden alueella, myös niiden rajoilla ð , aluevesillä ï tai kauttakulkualueilla tehtyihin turvapaikkahakemuksiin ð kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin ï ja pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï poistamiseen.

2.           Tätä direktiiviä ei sovelleta silloin, kun kyse on jäsenvaltioiden edustustoille esitetyistä diplomaattista tai alueellista turvapaikkaa koskevista pyynnöistä.

3.           Mikäli jäsenvaltiot käyttävät menettelyä tai ottavat käyttöön menettelyn, jossa turvapaikkahakemukset tutkitaan sekä Geneven yleissopimukseen perustuvina hakemuksina että direktiivin 2004/83/EY 15 artiklassa määritellyissä olosuhteissa annettua muunlaista kansainvälistä suojelua koskevina hakemuksina, niiden on sovellettava tätä direktiiviä koko menettelyn ajan.

3. 4.       Jäsenvaltiot voivat lisäksi päättää, että ne soveltavat tätä direktiiviä menettelyissä, joilla ratkaistaan mitä tahansa ð direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] soveltamisalaan kuulumatonta ï kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset.

4 artikla

Vastuuviranomaiset

1.           Jäsenvaltioiden on nimettävä kaikkia menettelyjä varten määrittävä viranomainen, joka on vastuussa hakemusten asianmukaisesta tutkinnasta tämän direktiivin, erityisesti 8 artiklan 2 kohdan ja 9 artiklan, mukaisesti. ð Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällä viranomaisella on käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä voidakseen hoitaa tehtävänsä tämän direktiivin mukaisesti ï.

Turvapaikkahakemukset, jotka tehdään jossakin jäsenvaltiossa maahanmuuttotarkastuksia siellä suorittaville toisen jäsenvaltion viranomaisille, tutkitaan siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hakemus tehdään asetuksen (EY) N:o 343/2003 4 artiklan 4 kohdan mukaisesti.

2.           Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että jokin muu Ö kuin 1 kohdassa tarkoitettu Õ viranomainen on vastuussa

a)      ð tapausten käsittelystä asetuksen (EU) N:o […/…] [Dublin-asetus] mukaisesti ï sellaisten tapausten käsittelystä, joissa harkitaan hakijan siirtämistä toiseen valtioon niitä perusteita ja menettelyjä koskevien sääntöjen mukaisesti, jotka koskevat turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa olevan valtion määrittämistä, siihen asti kunnes siirto tehdään tai jos pyynnön vastaanottanut valtio on kieltäytynyt ottamasta hakijaa vastaan tai ottamasta hakijaa takaisin;

b)      hakemuksen ratkaisemisesta kansallista turvallisuutta koskevien säännösten perusteella edellyttäen, että ennen edellä mainitun päätöksen tekemistä määrittävää viranomaista kuullaan siitä, määritelläänkö hakija pakolaiseksi direktiivin 2004/83/EY nojalla;

c)      alustavan tutkinnan suorittamisesta 32 artiklan mukaisesti edellyttäen, että kyseisellä viranomaisella on oikeus tutustua hakijan edellistä hakemusta koskevaan asiakirjakansioon;

d)      tapausten käsittelystä noudatettaessa 35 artiklan 1 kohdassa säädettyjä menettelyjä;

b e)   maahantulon ð myöntämisestä tai ï epäämisestä noudatettaessa 35 artiklan 2–5 kohdassa ð 43 artiklassa ï säädettyä menettelyä, ellei kyseisissä kohdissa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu ð , ja määrittävän viranomaisen lausunnon perusteella. ï ;

f)       sen määrittelystä, pyrkiikö hakija tai onko hakija tullut jäsenvaltioon 36 artiklan mukaisesta turvallisesta kolmannesta maasta, ellei mainitussa artiklassa säädetyistä edellytyksistä muuta johdu.

ò uusi

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen henkilöstö on  asianmukaisesti koulutettu. Tätä varten jäsenvaltioiden on tarjottava peruskoulutusta ja tarvittaessa jatkokoulutusta, johon sisältyvät asetuksen (EU) N:o 439/2010 6 artiklan 4 kohdan a–e alakohdassa luetellut aiheet. Jäsenvaltioiden on otettava huomioon myös Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston järjestämä ja kehittämä koulutus.

ê 2005/85/EY

4. 3.       Jos viranomainen nimetään 2 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nimetyn viranomaisen henkilökunnalla on asianmukaiset tiedot ja taidot tai että se saa tarvittavan koulutuksen täyttääkseen velvoitteensa tätä direktiiviä soveltaessaan.

ò uusi

5.           Kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jotka tehdään jossakin jäsenvaltiossa raja- tai maahanmuuttotarkastuksia siellä suorittaville toisen jäsenvaltion viranomaisille, tutkitaan siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hakemus tehdään.

ê 2005/85/EY

ð uusi

5 artikla

Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä, joita sovelletaan pakolaisaseman ð kansainvälisen suojelun ï myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä, edellyttäen että säännökset ovat tämän direktiivin mukaisia.

II LUKU

Perusperiaatteet ja takeet

6 artikla

Pääsy turvapaikkamenettelyyn

1.           ð Rajoittamatta tämän artiklan 2, 3 ja 4 kohdan soveltamista ï Jjäsenvaltiot voivat vaatia, että turvapaikkahakemukset ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï on tehtävä ð jätettävä ï henkilökohtaisesti ja/tai määrätyssä paikassa.

ò uusi

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöllä, joka haluaa tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, on tosiasiallinen mahdollisuus jättää hakemus mahdollisimman pian.

3.           Kun henkilö ilmoittaa haluavansa tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilö rekisteröidään hakijaksi mahdollisimman pian tai viimeistään 72 tunnin kuluessa kyseisestä ilmoituksesta.

Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseiset ilmoitukset todennäköisesti vastaanottavien viranomaisten henkilöstö on saanut asianmukaiset ohjeet ja saa tarvittavan koulutuksen.

Jäsenvaltioiden on tämän kohdan säännösten täytäntöönpanon yhteydessä otettava huomioon Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston laatimat asiaa koskevat ohjeet.

4.           Kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä pyytää samanaikaisesti kansainvälistä suojelua, minkä vuoksi 3 kohdassa säädettyä 72 tunnin määräaikaa on käytännössä mahdotonta noudattaa, jäsenvaltiot voivat säätää, että kyseistä määräaikaa pidennetään seitsemään työpäivään.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella oikeustoimikelpoisella aikuisella on oikeus tehdä omasta puolestaan turvapaikkahakemus.

3.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että hakija voi tehdä hakemuksen hänestä riippuvaisten henkilöiden puolesta. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijasta riippuvainen aikuinen henkilö hyväksyy sen, että hakemus jätetään hänen puolestaan. Jos näin ei ole, hänellä on oltava mahdollisuus tehdä hakemus omasta puolestaan.

Hyväksymistä on tiedusteltava hakemusta jätettäessä tai viimeistään hakijasta riippuvaisen aikuisen henkilön turvapaikkahakemusta koskevassa henkilökohtaisessa puhuttelussa.

4.           Jäsenvaltiot voivat määritellä kansallisessa lainsäädännössään, milloin

a)      alaikäinen voi tehdä hakemuksen omasta puolestaan;

b)      edustajan on tehtävä ilman huoltajaa olevan alaikäisen hakemus 17 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

c)      turvapaikkahakemuksen jättämisen katsotaan merkitsevän myös turvapaikkahakemuksen jättämistä alaikäisten naimattomien lasten puolesta.

5.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että viranomaiset, joiden puoleen turvapaikkahakemuksen tekevä todennäköisesti kääntyy, pystyvät kertomaan kyseiselle henkilölle miten ja missä hän voi tehdä kyseisen hakemuksen ja/tai että hän voi edellyttää kyseisiä viranomaisia toimittamaan hakemuksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

ê 2005/85/EY 6 artikla

ð uusi

7 artikla

Hakijasta riippuvaisten henkilöiden tai alaikäisten puolesta tehdyt hakemukset

1. 2.       Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella oikeustoimikelpoisella aikuisella on oikeus tehdä ð kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ï omasta puolestaan turvapaikkahakemus.

2. 3.       Jäsenvaltiot voivat säätää, että hakija voi tehdä hakemuksen hänestä riippuvaisten henkilöiden puolesta. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijasta riippuvainen aikuinen henkilö hyväksyy sen, että hakemus jätetään hänen puolestaan. Jos näin ei ole, hänellä on oltava mahdollisuus tehdä hakemus omasta puolestaan.

Hyväksymistä on tiedusteltava hakemusta jätettäessä tai viimeistään hakijasta riippuvaisen aikuisen henkilön turvapaikkahakemusta koskevassa henkilökohtaisessa puhuttelussa. ðEnnen kuin hyväksymistä tiedustellaan, kullekin näistä aikuisista on yksityisesti tiedotettava asiaa koskevista menettelyllisistä seurauksista ja hänen oikeudestaan tehdä erillinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus. ï

ò uusi

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alaikäisellä on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus joko omasta puolestaan, jos hän on oikeustoimikelpoinen menettelyissä asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, tai vanhempiensa tai muiden aikuisten perheenjäsenten välityksellä taikka hänestä vastuussa lainsäädännön tai asianomaisen jäsenvaltion kansallisen käytännön mukaan vastuussa olevan aikuisen välityksellä tai edustajan välityksellä.

4.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY[10] 10 artiklassa tarkoitetuilla asianmukaisilla elimillä on oikeus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ilman huoltajaa olevan alaikäisen puolesta, jos kyseiset elimet katsovat alaikäisen henkilökohtaisen tilanteen yksilöllisen arvioinnin perusteella, että hän saattaa tarvita suojelua direktiivin […/../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti.

ê 2005/85/EY 6 artikla

ð uusi

5. 4.       Jäsenvaltiot voivat määritellä kansallisessa lainsäädännössään, milloin

a)      alaikäinen voi tehdä hakemuksen omasta puolestaan;

b)      edustajan on tehtävä ilman huoltajaa olevan alaikäisen hakemus 17 25 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

c)      turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï jättämisen katsotaan merkitsevän myös turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï jättämistä alaikäisten naimattomien alaikäisten lasten puolesta.

ò uusi

8 artikla

Tiedottaminen ja neuvonta rajanylityspaikoilla ja säilöönottoyksiköissä

1. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että mahdollisuudesta pyytää kansainvälistä suojelua on saatavilla tietoa säilöönottoyksiköissä ja ulkorajojen rajanylityspaikoilla, myös kauttakulkualueilla. Jäsenvaltioiden on järjestettävä tulkkaus siinä määrin kuin se on tarpeen menettelyyn pääsyn helpottamiseksi näillä alueilla.

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestöillä, jotka tarjoavat kansainvälistä suojelua hakeville neuvontaa, on pääsy ulkorajojen rajanylityspaikkoihin, kauttakulkualueet mukaan lukien. Jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä tällaisten järjestöjen läsnäolosta näillä alueilla ja siitä, että pääsy edellyttää jäsenvaltion toimivaltaisen viranomaisen suostumusta.

ê 2005/85/EY

ð uusi

7 9 artikla

Oikeus jäädä jäsenvaltioon hakemuksen tutkinnan ajaksi

1.           Hakijoiden on annettava jäädä jäsenvaltioon yksinomaan turvapaikkamenettelyä varten, kunnes määrittävä viranomainen on tehnyt päätöksensä III luvussa säädettyjen ensimmäiseen päätökseen liittyvien menettelyjen mukaisesti. Tämä oikeus jäädä alueelle ei oikeuta oleskelulupaan.

2.           Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä vain silloin, kun ð henkilö tekee 41 artiklassa tarkoitetun ï myöhemmän hakemuksen tutkintaa ei jatketa 32 ja 34 artiklan mukaisesti tai kun ne luovuttavat kyseisen henkilön tapauksen mukaan joko toiseen jäsenvaltioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä[11] johtuvien velvoitteiden tai muun syyn nojalla tai kolmanteen valtioon ð , kyseisen hakijan alkuperämaata lukuun ottamatta, ï tai johonkin kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

ò uusi

3.           Jäsenvaltio voi luovuttaa hakijan kolmanteen valtioon 2 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että luovuttamista koskeva päätös ei johda suoraan tai epäsuoraan palauttamiseen (refoulement), joka rikkoisi jäsenvaltion kansainvälisiä velvoitteita.

ê 2005/85/EY

ð uusi

8 10 artikla

Hakemusten tutkintaa koskevat vaatimukset

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikkahakemuksia ð kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia ï ei hylätä tai jätetä tutkimatta pelkästään siksi, ettei niitä ole tehty mahdollisimman pian, tämän kuitenkaan rajoittamatta 23 artiklan 4 kohdan i alakohdan soveltamista.

ò uusi

2.           Määrittävän viranomaisen on ensin tutkittava kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset  sen määrittämiseksi, voidaanko hakijoita pitää pakolaisina, ja jos näin ei ole, tutkittava hakemukset sen määrittämiseksi, voidaanko hakijoita pitää henkilöinä, jotka voivat saada toissijaista suojelua.

ê 2005/85/EY

ð uusi

3. 2.       Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen turvapaikkahakemuksista ð kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ï tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)      hakemukset tutkitaan ja ratkaistaan yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti;

b)      eri lähteistä, kuten ð Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta ï ja Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta (UNHCR), hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja turvapaikanhakijoiden alkuperämaissa ja tarvittaessa myös kauttakulkumaissa vallitsevasta tilanteesta ja että nämä tiedot ovat hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavan henkilöstön saatavilla;

c)      hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavalla henkilöstöllä on tiedot turvapaikka- ja pakolaisoikeuden alalla sovellettavista keskeisistä periaatteista. ;

ò uusi

(d)     hakemukset tutkivalla ja päätökset tekevällä henkilöstöllä on ohjeet ja mahdollisuus pyytää tarvittaessa neuvoa asiantuntijoilta tiettyihin aloihin, kuten lääketieteeseen, kulttuuri- ja uskontoasioihin, lastensuojeluun tai sukupuolikysymyksiin liittyvissä kysymyksissä.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

4. 3.       Jäljempänä V luvussa tarkoitetuilla viranomaisilla on oltava oikeus määrittävän viranomaisen tai hakijan välityksellä tai muulla tavoin tutustua 2 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin yleistietoihin, joita ne tarvitsevat tehtäviensä hoitamisessa.

5. 4.       Jäsenvaltiot voivat antaa ð Jäsenvaltioiden on annettava ï säännöt hakemuksen tutkinnan kannalta olennaisten asiakirjojen kääntämisestä.

9 11 artikla

Määrittävän viranomaisen päätöksentekoa koskevat vaatimukset

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikkahakemuksia ð kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia ï koskevat päätökset annetaan kirjallisesti.

2.           Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että jos ð pakolaisasemaa ja/tai toissijaista suojeluasemaa koskeva ï hakemus hylätään, päätöksessä ilmoitetaan sen perusteluina olevat tosi- ja oikeusseikat ja hakijalle annetaan kirjallisesti tieto siitä, miten kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta.

Jäsenvaltioilla ei ole velvoitetta ilmoittaa pakolaisaseman myöntämättä jättämisen perusteluja päätöksessä, jolla hakijalle myönnetään asema, joka antaa kansallisen ja yhteisön lainsäädännön mukaiset samat oikeudet ja etuudet kuin direktiivin 2004/83/EY mukainen pakolaisasema. Tällaisessa tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että pakolaisaseman myöntämättä jättämisen perustelut mainitaan hakijan asiakirjakansiossa ja että hakija voi pyynnöstä tutustua asiakirjakansioonsa.

Jäsenvaltioilla ei myöskään ole jonkin nimenomaisen päätöksen osalta velvoitetta antaa kirjallisesti tietoa muutoksen hakemisesta kielteiseen päätökseen, jos hakijalle on jo aiemmin annettu tämä tieto joko kirjallisesti tai hänen käytettävissään olevin sähköisin keinoin.

3.           Jäsenvaltiot voivat 6 7 artiklan 3 2 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja aina, kun hakemuksen perusteet ovat samat, tehdä yhden päätöksen, joka koskee kaikkia hakijasta riippuvaisia henkilöitä ð , paitsi jos tämä johtaisi sellaiseen hakijan henkilökohtaista tilannetta koskevien tietojen julkistamiseen, joka voisi vaarantaa hänen etunsa erityisesti tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja/tai ikään perustuvaa vainoa ï.

10 12 artikla

Turvapaikanhakijoille ð Kansainvälistä suojelua hakeville ï myönnettävät takeet

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien III luvussa säädettyjen menettelyjen osalta, että kaikilla turvapaikanhakijoilla ð kansainvälistä suojelua hakevilla ï on seuraavat takeet:

a)      TurvapaikanhHakijoille on ilmoitettava kielellä, jota ð he ymmärtävät tai jotaï heidän voidaan kohtuullisesti kohtuudella olettaa ymmärtävän, noudatettavasta menettelystä sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan menettelyn aikana ja niistä mahdollisista seurauksista, joita heille koituu velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä ja kieltäytymisestään yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Heille on annettava tietoa aikataulusta, ja heidän käytettävissään olevista keinoista täyttää velvoite, joka koskee direktiivin 2004/83/EY direktiivin [.../../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklassa mainittujen seikkojen toimittamista ð sekä hakemuksen nimenomaisen tai implisiittisen peruuttamisen seurauksista ï. Tämä tieto on annettava ajoissa, niin että hakijat voivat käyttää heille tässä direktiivissä taattuja oikeuksia ja noudattaa 11 13 artiklassa asetettuja velvollisuuksia.

b)      TurvapaikanhHakijoiden käyttöön on annettava tulkki, jotta he voivat esittää asiansa toimivaltaisille viranomaisille, aina kun tätä on pidettävä välttämättömänä. Jäsenvaltioiden on pidettävä tulkin käyttöä välttämättömänä ainakin silloin, kun määrittävä viranomainen kutsuu hakijan Ö hakija aiotaan kutsua Õ 12 ja 13 14, 15, ð 16, 17 ja 34 ï artiklassa tarkoitettuun puhutteluun ja kun asianmukaista keskusteluyhteyttä ei voida varmistaa ilman sitä. Tässä ja muissa tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset kutsuvat hakijan paikalle, kustannukset maksetaan julkisista varoista.

c)      TurvapaikanhHakijoita ei saa estää ottamasta yhteyttä YK:n pakolaisasiain päävaltuutettuun tai muihin järjestöihin, jotka toimivat tämän puolesta kyseisen jäsenvaltion alueella jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella ð antavat turvapaikanhakijoille kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeudellista neuvontaa ï .

ò uusi

d)      Hakijoilta ja heidän mahdollisilta oikeudellisilta neuvonantajiltaan ei saa evätä mahdollisuutta tutustua 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin, jos määrittävä viranomainen ottaa kyseiset tiedot huomioon tehdessään heidän hakemuksestaan päätöksen.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

e d)   TurvapaikanhHakijoille on kohtuullisessa ajassa annettava tieto päätöksestä, jonka määrittävä viranomainen on tehnyt heidän turvapaikkahakemuksestaan ð kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksestaan ï. Jos oikeudellinen tai muu neuvonantaja toimii hakijan oikeudellisena edustajana, jäsenvaltiot voivat päättää antaa päätöksen tiedoksi hänelle turvapaikanhakijan ð kansainvälistä suojelua hakevan ï sijasta.

f e)    TurvapaikanhHakijoille on ilmoitettava määrittävän viranomaisen päätöksen seurauksesta kielellä, ð jota he ymmärtävät tai jota ï heidän voidaan kohtuullisesti kohtuudella olettaa ymmärtävän, jos heillä ei ole apunaan tai edustajanaan oikeudellista tai muuta neuvonantajaa ja jos maksutonta oikeusapua ei ole saatavilla. TurvapaikanhHakijoille on 11 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettava myös tieto siitä, miten kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla turvapaikanhakijoilla on V luvussa säädetyissä menettelyissä tämän artiklan 1 kohdan b, c, ð d ï ja d e alakohdassa tarkoitettuja takeita vastaavat takeet.

11 13 artikla

Turvapaikanhakijoiden ð Kansainvälistä suojelua hakevien ï velvoitteet

1.           ðJäsenvaltioiden on velvoitettava kansainvälistä suojelua hakevat tekemään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa henkilöllisyytensä ja muiden direktiivin [.../../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitettujen seikkojen toteamiseksi. ï Jäsenvaltiot voivat velvoittaa asettaa turvapaikanhakijat hakijoille ð muita ï velvoitteita tehdä tekemään yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa siltä osin, kun se on hakemusten käsittelyn kannalta tarpeellista.

2.           Jäsenvaltiot voivat erityisesti säätää, että

a)      turvapaikanhakijoiden on ilmoittauduttava toimivaltaisille viranomaisille tai tultava henkilökohtaisesti paikalle joko viipymättä tai määrättynä ajankohtana;

b)      turvapaikanhakijoiden on luovutettava hallussaan olevat hakemuksen tutkinnan kannalta olennaiset asiakirjat, kuten passi;

c)      turvapaikanhakijoiden on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille senhetkinen asuinpaikkansa tai osoitteensa ja niiden mahdolliset muutokset mahdollisimman pian. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että hakijan on vastaanotettava mahdolliset tiedoksiannot viimeksi ilmoittamassaan asuinpaikassa tai osoitteessa;

d)      toimivaltaiset viranomaiset voivat tutkia hakijan ja hänen mukanaan olevat tavarat, ð edellyttäen että tutkinnan suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö ï;

e)      toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa hakijasta valokuvia; ja

f)       toimivaltaiset viranomaiset voivat tallentaa hakijan suulliset lausunnot edellyttäen, että hänelle on ilmoitettu siitä ennakolta.

12 14 artikla

Henkilökohtainen puhuttelu

1.           Ennen kuin määrittävä viranomainen tekee turvapaikkahakemusta koskevan päätöksen, turvapaikanhakijalle on annettava tilaisuus hänen turvapaikkahakemustaan ð kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan ï koskevaan henkilökohtaiseen puhutteluun, jonka suorittavalla virkamiehellä on kansallisen lain mukaan toimivalta suorittaa tällaisia puhutteluja. ðKansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä koskevien puhuttelujen on aina oltava määrittävän viranomaisen henkilöstön suorittamia. ï

Jäsenvaltiot voivat myös antaa tilaisuuden henkilökohtaiseen puhutteluun jokaiselle 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulle hakijasta riippuvaiselle aikuiselle henkilölle.

ò uusi

Kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä pyytää samanaikaisesti kansainvälistä suojelua, minkä vuoksi määrittävä viranomainen ei käytännössä pysty suorittamaan hakemuksen sisältöä koskevia puhutteluja riittävän nopeasti, jäsenvaltiot voivat säätää, että toisen viranomaisen henkilöstö osallistuu tilapäisesti kyseisten puhuttelujen suorittamiseen. Tällöin kyseisen viranomaisen henkilöstölle on annettava etukäteen tarvittava koulutus, johon sisältyvät asetuksen (EU) N:o 439/2010 6 artiklan 4 kohdan a–e alakohdassa ja tämän direktiivin 18 artiklan 5 kohdassa luetellut aiheet.

Jos henkilö on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hänestä riippuvaisten henkilöiden puolesta, kullekin hänestä riippuvaisista aikuisista on annettava tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä vahvistaa tapaukset, joissa alaikäiselle on annettava mahdollisuus henkilökohtaiseen puhutteluun.

2.           Hakemuksen sisältöä koskevasta henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos

a)      määrittävä viranomainen voi tehdä ð pakolaisasemasta ï myönteisen päätöksen käytettävissä olevien todisteiden perusteella; tai

b)      toimivaltaisella viranomaisella on jo ollut hakijan kanssa tapaaminen hakijan avustamiseksi hänen hakemuksensa täyttämisessä ja direktiivin 2004/83/EY 4 artiklan 2 kohdan mukaisten hakemuksen kannalta olennaisten tietojen antamisessa; tai

c)      määrittävä viranomainen, tutkittuaan hakijan antamat tiedot, katsoo hakemuksen perusteettomaksi tapauksissa, joissa 23 artiklan 4 kohdan a, c, g, h ja j alakohdassa mainitut edellytykset täyttyvät.

3.      Henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos:

b)      se ei ole kohtuullisesti toteutettavissa erityisesti, kun toimivaltainen ð määrittävä ï viranomainen katsoo, että hakija ei kykene osallistumaan henkilökohtaiseen puhutteluun hänestä riippumattomien pysyvien syiden vuoksi. Epäselvissä tapauksissa ð toimivaltaisen viranomaisen on kuultava lääketieteen asiantuntijaa sen selvittämiseksi, onko kyse väliaikaisesta vai pysyvästä tilasta ï jäsenvaltiot voivat pyytää asiasta lääkärin tai psykologin todistuksen.

Jos jäsenvaltio Ö henkilökohtaista puhuttelua Õ ei tämän kohdan b alakohdan nojalla Ö suoriteta hakijan tai mahdollisen hänestä riippuvaisen henkilön kanssa Õ tarjoa hakijalle tai joissain tapauksissa hakijasta riippuvaiselle henkilölle mahdollisuutta henkilökohtaiseen puhutteluun, hakijalle tai hakijasta riippuvaiselle henkilölle on pyrittävä mahdollisuuksien mukaan antamaan mahdollisuus toimittaa lisätietoja.

3. 4.       Määrittävä viranomainen voi tehdä turvapaikkahakemusta ð kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ï koskevan päätöksen, vaikka henkilökohtaisesta puhuttelusta olisi tämän artiklan nojalla luovuttu.

4. 5..      Henkilökohtaisen puhuttelun puuttuminen 2 kohdan b ja c alakohdan ja 3 kohdan nojalla ei saa vaikuttaa kielteisesti määrittävän viranomaisen päätökseen.

5. 6.       Jäsenvaltiot voivat 20 28 artiklan 1 kohdasta riippumatta ottaa turvapaikkahakemusta ð kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ï ratkaistessaan huomioon sen, että hakija ei saapunut henkilökohtaiseen puhutteluun, paitsi jos hänellä oli pätevä syy olla saapumatta.

13 15 artikla

Henkilökohtaista puhuttelua koskevat vaatimukset

1.           Henkilökohtaisessa puhuttelussa ei saa yleensä olla läsnä perheenjäseniä, ellei muiden perheenjäsenten läsnäolo ole määrittävän viranomaisen mukaan välttämätöntä asianmukaisen tutkinnan kannalta.

2.           Henkilökohtainen puhuttelu on suoritettava olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen luottamuksellisuus.

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:

a)      varmistettava, että puhuttelun suorittaja on riittävän pätevä ottamaan huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset tai ð ja ï yleiset olosuhteet, muun muassa hakijan kulttuuritaustan ð , sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin ï ð tai direktiivin [.../.../EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] 22 artiklassa tarkoitetun ï haavoittuvaisen heikon aseman , siinä määrin kuin se on mahdollista; ja

ò uusi

(b)     aina kun mahdollista järjestettävä niin, että hakijan puhuttelun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos hakija niin pyytää;

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

c b)   valittava ð pätevä ï tulkki, joka pystyy varmistamaan, että hakija ja puhuttelun suorittaja pystyvät keskustelemaan keskenään asianmukaisella tavalla. Keskustelun ei välttämättä tarvitse tapahtua Ö on tapahduttava Õ turvapaikanhakijan ensisijaisesti valitsemalla kielellä, Ö paitsi Õ jos on jokin toinen kieli, jota hänen voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtäävän ja jota hän osaa puhua Ö jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään Õ ð selkeästi ï . ðJäsenvaltioiden on, aina kun mahdollista, järjestettävä samaa sukupuolta oleva tulkki, jos hakija niin pyytää ï;

ò uusi

d)      varmistettava, että henkilö, joka suorittaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä koskevan puhuttelun, ei ole pukeutunut sotilaan eikä lainvalvontaviranomaisen univormuun;

e)      varmistettava, että alaikäisten puhuttelut suoritetaan lapselle soveltuvalla tavalla.

ê 2005/85/EY

4.           Jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä, jotka koskevat kolmansien osapuolten läsnäoloa henkilökohtaisessa puhuttelussa.

5.           Tätä artiklaa sovelletaan myös 12 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittuun tapaamiseen.

ò uusi

16 artikla

Henkilökohtaisen puhuttelun sisältö

Määrittävän viranomaisen on varmistettava, että hakijalla on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä koskevaa henkilökohtaista puhuttelua suoritettaessa riittävät mahdollisuudet esittää mahdollisimman kattavasti direktiivin [.../../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklassa tarkoitetut hakemuksen perustelemiseksi tarvittavat seikat. Tähän kuuluu mahdollisuus antaa seikkojen mahdolliselle puuttumiselle ja/tai hakijan omien lausuntojen epäjohdonmukaisuuksille tai ristiriitaisuuksille selitys.

ê 2005/85/EY

14 artikla

Turvapaikkapuhuttelupöytäkirjan merkitys menettelyn kannalta

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisesta henkilökohtaisesta puhuttelusta tehdään kirjallinen pöytäkirja, johon sisältyvät ainakin hakijan esittämät, hakemuksen kannalta olennaiset tiedot direktiivin 2004/83/EY 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat saavat riittävän ajoissa tutustua turvapaikkapuhuttelupöytäkirjaan. Jos he voivat tutustua siihen vasta määrittävän viranomaisen tehtyä päätöksen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutustuminen on mahdollista riittävän pian muutoshakemuksen laatimiseksi ja jättämiseksi ajoissa.

3.           Jäsenvaltiot voivat pyytää hakijaa hyväksymään turvapaikkapuhuttelupöytäkirjan sisällön.

Jos hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjan sisältöä, kieltäytymisen syyt on kirjattava hänen asiakirjakansioonsa.

Se, että hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjan sisältöä, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä hänen hakemustaan koskevaa päätöstä.

4.           Tätä artiklaa sovelletaan myös 12 artiklan 2 kohdan b alakohdassa mainittuun tapaamiseen.

ò uusi

17 artikla

Henkilökohtaisista puhutteluista laadittavat pöytäkirjat ja tallenteet

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisesta henkilökohtaisesta puhuttelusta laaditaan yksityiskohtainen pöytäkirja, josta käyvät ilmi puhuttelun kaikki keskeiset seikat.

2.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että henkilökohtaisesta puhuttelusta on tehtävä äänitallenne tai audiovisuaalinen tallenne. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilökohtaisen puhuttelun tallenne liitetään pöytäkirjaan.

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla on mahdollisuus kommentoida pöytäkirjassa esiintyviä käännösvirheitä tai väärinymmärryksiä ja/tai selittää niitä joko henkilökohtaisen puhuttelun lopuksi tai määräajassa ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen. Tämän vuoksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakija on täysin tietoinen pöytäkirjan sisällöstä, ja käytettävä tarvittaessa tulkkia. Tämän jälkeen jäsenvaltioiden on pyydettävä hakijaa hyväksymään pöytäkirjan sisältö.

Jäsenvaltioiden ei tarvitse pyytää hakijaa hyväksymään pöytäkirjan sisältöä, jos puhuttelu on tallennettu 2 kohdan mukaisesti ja jos tallennetta voidaan käyttää todisteena V luvussa tarkoitetuissa menettelyissä.

4.           Jos hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjan sisältöä, kieltäytymisen syyt on kirjattava hänen asiakirjakansioonsa.

Se, että hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjan sisältöä, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä hänen hakemustaan koskevaa päätöstä.

5.           Hakijoille on annettava mahdollisuus tutustua pöytäkirjaan ja mahdolliseen tallenteeseen ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen.

18 artikla

Lääketieteelliset raportit

1.           Jäsenvaltioiden on annettava hakijalle mahdollisuus lääkärintutkimukseen, jotta tämä voisi esittää määrittävälle viranomaiselle lääkärintodistuksen hakijan aiempaa vainoa tai vakavaa haittaa koskevien lausuntojen tueksi. Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakijan on esitettävä lääkärintutkimuksen tulokset määrittävälle viranomaiselle kohtuullisessa määräajassa sen jälkeen, kun hakijalle on ilmoitettu hänen tämän artiklan mukaisista oikeuksistaan. Jos hakija ilman pätevää syytä ei esitä lääkärintutkimuksen tuloksia kyseisessä määräajassa, se ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskevaa päätöstä.

2.           Kun määrittävä viranomainen katsoo olevan syytä uskoa, että hakijan ei pysty lainkaan tai täysipainoisesti osallistumaan puhutteluun ja/tai antamaan tarkkoja ja johdonmukaisia lausuntoja traumaperäisen stressireaktion, aiemman vainon tai vakavan haitan vuoksi, määrittävän viranomaisen on varmistettava, että hakijalle tehdään hänen suostumuksellaan lääkärintutkimus, sanotun rajoittamatta 1 kohdan soveltamista. Se, että hakija on kieltäytynyt lääkärintutkimuksesta, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskevaa päätöstä.

3.           Jäsenvaltioiden on huolehdittava järjestelyistä, joilla voidaan varmistaa, että 2 kohdassa tarkoitettua lääkärintutkimusta varten on käytettävissä puolueetonta ja pätevää lääketieteellistä asiantuntemusta.

4.           Jäsenvaltioiden on annettava tämän artiklan soveltamisen kannalta merkityksellisiä lisäsääntöjä ja ‑järjestelyjä kidutuksen ja muiden fyysisen, seksuaalisen tai henkisen väkivallan muotojen oireiden havaitsemiseksi ja dokumentoimiseksi.

5.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöt, jotka puhuttavat hakijoita tämän direktiivin mukaisesti, saavat koulutusta sellaisten kidutuksen ja lääketieteellisten ongelmien oireiden havaitsemiseksi, jotka voivat haitata hakijan kykyä osallistua puhutteluun.

6.           Määrittävän viranomaisen on arvioitava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lääkärintutkimusten tulokset hakemuksen muiden seikkojen ohella.

19 artikla

Oikeudellisten ja menettelyjä koskevien tietojen antaminen maksutta ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijoille tarjotaan pyynnöstä ja maksutta oikeudellisia ja menettelyjä koskevia tietoja III luvussa säädetyissä ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Tähän on sisällytettävä vähintään tiedottaminen menettelystä hakijalle hänen tilanteensa huomioon ottaen ja kielteisen päätöksen perusteina olevien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen selittäminen.

2.           Oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomaan antamiseen sovelletaan 21 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

20 artikla

Maksuton oikeusapu ja oikeudellinen edustaja muutoksenhakumenettelyissä

ê 2005/85/EY 15 artiklan 2 kohta

ð uusi

1.           Jos määrittävä viranomainen tekee kielteisen päätöksen, jJäsenvaltioiden on varmistettava, että pyydettäessä hakijalle annetaan pyydettäessä maksutonta oikeusapua ja/tai maksuton oikeudellinen edustaja 3 kohdan säännösten mukaisesti. ð V luvussa säädetyissä muutoksenhakumenettelyissä. Tähän on sisällytettävä ainakin vaadittujen menettelyyn liittyvien asiakirjojen laatiminen ja osallistuminen hakijan puolesta asian käsittelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa. ï

ò uusi

2.           Jäsenvaltiot voivat antaa maksutonta oikeusapua ja/tai maksuttoman oikeudellisen edustajan myös III luvussa säädetyissä ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Tällöin ei sovelleta 19 artiklaa. 

3.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että maksutonta oikeusapua ja maksutonta oikeudellista edustajaa ei myönnetä, jos tuomioistuin katsoo, ettei hakijan muutoksenhaulla ole konkreettisia edellytyksiä menestyä.

Jäsenvaltioiden on tällöin huolehdittava siitä, että oikeusapua ja oikeudellista edustusta ei mielivaltaisesti rajoiteta ja että hakijan oikeussuojan tosiasiallista toteutumista ei haitata.

4.           Maksuttomaan oikeusapuun ja oikeudelliseen edustajaan sovelletaan 21 artiklassa säädettyjä edellytyksiä.

21 artikla

Edellytykset, joita sovelletaan oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomaan antamiseen sekä maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoamiseen

1.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että 19 artiklassa tarkoitettujen oikeudellisten ja menettelyjä koskevien tietojen sekä 20 artiklassa tarkoitetun oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoajina ovat valtiosta riippumattomat järjestöt, valtion virkamiehet tai erikoistuneet valtion yksiköt.

ê 2005/85/EY 15 artikla (mukautettu)

ð uusi

1.           Jäsenvaltioiden on annettava turvapaikanhakijoille tosiasiallinen mahdollisuus neuvotella omalla kustannuksellaan turvapaikkahakemukseensa liittyvistä asioista kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyn tai luvan saaneen oikeudellisen tai muun neuvonantajan kanssa.

2. 3.       Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään, että ð 19 artiklassa tarkoitettu oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuton saanti ja ï Ö 20 artiklassa tarkoitettu Õ maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja myönnetään

a)      ainoastaan V luvun mukaisiin menettelyihin tuomioistuimessa, mutta ei kansallisen lainsäädännön mukaisiin mahdollisiin myöhempiin muutoksenhakumenettelyihin tai uudelleentarkasteluihin, mukaan luettuna muutoksenhaun uusi käsittely mahdollisen myöhemmän muutoksenhaun tai uudelleentarkastelun johdosta; ja/tai

a b)   ainoastaan niille, joilla ei ole riittäviä varoja; ja/tai

b c)   ainoastaan sellaisen oikeudellisen tai muun neuvonantajan Ö tarjoamana palveluna Õ toimesta, jotka on kansallisessa lainsäädännössä erikseen nimetty avustamaan ja/tai edustamaan turvapaikanhakijoita; ð kansainvälistä suojelua hakevia. ï ja/tai

d)      ainoastaan, jos on todennäköistä, että muutoksenhaku tai uudelleentarkastelu johtaa myönteiseen tulokseen.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että d alakohdan mukaisesti myönnettävää oikeusapua ja/tai oikeudellista edustamista ei rajoiteta mielivaltaisesti.

3. 4.       Jäsenvaltiot voivat vahvistaa yksityiskohtaisia sääntöjä ð 19 artiklan mukaisia oikeudellisia ja menettelyjä koskevia tietoja ja ï Ö 20 artiklan mukaista Õ oikeusapua ja/tai oikeudellista edustamista koskevien pyyntöjen esittämistä ja käsittelyä varten.

4. 5.       Jäsenvaltiot voivat lisäksi:

a)      Asettaa ð 19 artiklassa tarkoitetulle oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomalle tarjonnalle ja ï Ö 20 artiklassa tarkoitetulle Õ maksuttomalle oikeusavulle ja/tai oikeudelliselle edustamiselle raha- rahalliset ja/tai aikarajoitukset, edellyttäen että tällaiset rajoitukset eivät mielivaltaisesti rajoita mahdollisuutta saada ð oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja sekä ï oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja;

b)      säätää, että palkkioiden ja muiden kustannusten osalta hakijoiden kohtelu ei saa olla edullisempi kuin jäsenvaltioiden omille kansalaisilleen oikeusapuun liittyvissä asioissa yleensä myöntämä kohtelu.

5. 6.       Jäsenvaltiot voivat vaatia kaikkien hakijan puolesta hoidettujen kulujen maksamista takaisin kokonaan tai osittain, jos ja kun hakijan taloudellinen tilanne on merkittävästi parantunut tai jos päätös kyseisten etuuksien myöntämisestä tehtiin hakijan toimittamien väärien tietojen perusteella.

ê 2005/85/EY 15 artiklan 1 kohta (mukautettu)

ð uusi

22 artikla

Oikeus oikeusapuun ja oikeudelliseen edustajaan menettelyn kaikissa vaiheissa

1.           Jäsenvaltioiden on annettava turvapaikanhakijoille Hakijoille Ö on annettava Õ tosiasiallinen mahdollisuus neuvotella omalla kustannuksellaan turvapaikkahakemukseensa ð kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa ï liittyvistä asioista kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyn tai luvan saaneen oikeudellisen tai muun neuvonantajan kanssa ð menettelyn kaikissa vaiheissa, myös kielteisen päätöksen jälkeen ï.

ò uusi

2.           Jäsenvaltiot voivat antaa valtiosta riippumattomien järjestöjen tarjota kansainvälistä suojelua hakeville oikeusapua ja/tai oikeudellisen edustajan III ja V luvussa säädetyissä menettelyissä.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

23 16 artikla

Oikeusavun ja oikeudellisen edustajan käytön soveltamisala

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyllä tai luvan saaneella oikeudellisella tai muulla neuvonantajalla, joka avustaa tai edustaa ð kansainvälistä suojelua hakevaa ï turvapaikanhakijaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, on oikeus tutustua niihin hakijan asiakirjakansiossa oleviin tietoihin, ð joiden perusteella päätös tehdään. ï joita V luvussa tarkoitetut viranomaiset todennäköisesti tutkivat, siltä osin kuin tiedot ovat hakemuksen tutkinnan kannalta olennaisia.

Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä silloin, kun tietojen tai lähteiden paljastaminen vaarantaisi kansallisen turvallisuuden, tiedot toimittaneiden järjestöjen tai henkilön tai henkilöiden turvallisuuden tai sen henkilön tai niiden henkilöiden turvallisuuden, jota tai joita tiedot koskevat, tai kun jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan turvapaikkahakemusten ð kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten ï tutkintaan liittyvät tutkinnalliset seikat tai jäsenvaltioiden kansainväliset suhteet vaarantuisivat. Näissä tapauksissa Ö jäsenvaltioiden on: Õ

ò uusi

a)      annettava oikeudellisen tai muun neuvonantajan, josta on tehty turvallisuusselvitys, tai ainakin sellaisten erikoistuneiden valtion yksiköiden, jotka voivat kansallisen lainsäädännön mukaan edustaa hakijaa tässä erityistarkoituksessa, tutustua kyseisiin tietoihin tai lähteisiin siltä osin kuin tiedot ovat hakemuksen tutkinnan tai kansainvälisen suojelun poistamista koskevan päätöksen tekemisen kannalta merkityksellisiä;

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

b)      Öasetettava Õ kyseisetten tiedottojen tai lähteetiden on oltava V luvussa tarkoitettujen viranomaisten käytettäviksissä, ellei niihin tutustumista kielletä kansalliseen turvallisuuteen liittyvissä tapauksissa.

2.           Jäsenvaltioiden on ð direktiivin […/…/EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] 10 artiklan 4 kohdan ja 18 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan mukaisesti ï varmistettava, että oikeudellisella tai muulla neuvonantajalla, joka avustaa tai edustaa turvapaikanhakijaa, on pääsy suljetuille alueille kuten säilöönottoyksiköihin ja kauttakulkualueille, niin että hän voi neuvotella hakijan kanssa. Jäsenvaltiot voivat rajoittaa oikeutta vierailla hakijoiden luona suljetuilla alueilla vain, jos rajoitus on kansallisen lainsäädännön perusteella objektiivisesti arvioituna tarpeen alueen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai hallinnoinnin kannalta tai hakemuksen tutkinnan tehokkuuden varmistamiseksi edellyttäen, että tämä ei vakavasti rajoita tai estä oikeudellisen tai muun neuvonantajan pääsyä alueelle.

ò uusi

3.           Jäsenvaltioiden on annettava hakijan tuoda henkilökohtaiseen puhutteluun kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty tai luvan saanut oikeudellinen tai muu neuvonantaja.

ê 2005/85/EY

ð uusi

4. 3.       Jäsenvaltiot voivat antaa määräyksiä oikeudellisten tai muiden neuvonantajien läsnäolosta kaikissa turvapaikkamenettelyyn liittyvissä puhutteluissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan tai 1725 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista.

4.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että hakija saa tuoda henkilökohtaiseen puhutteluun kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyn tai luvan saaneen oikeudellisen tai muun neuvonantajan.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakija on läsnä henkilökohtaisessa puhuttelussa, vaikka häntä edustaisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeudellinen tai muu neuvonantaja, ja että hakija vastaa esitettyihin kysymyksiin henkilökohtaisesti.

Oikeudellisen tai muun neuvonantajan poissaolo ei estä toimivaltaista viranomaista suorittamasta hakijan henkilökohtaista puhuttelua, ð sanotun kuitenkaan rajoittamatta 25 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista ï

ò uusi

24 artikla

Erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat

1. Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat tunnistetaan ajoissa. Tämän varmistamiseksi jäsenvaltiot voivat käyttää direktiivin […/…/EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] 22 artiklassa säädettyä menettelyä.

Jäsenvaltioiden on huolehdittava siitä, että tätä artiklaa sovelletaan myös, jos menettelyn myöhemmässä vaiheessa käy ilmeiseksi, että hakija tarvitsee erityisiä menettelyllisiä takeita.

2. Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitseville hakijoille annetaan riittävästi aikaa ja asianmukaista tukea, jotta he voivat esittää hakemukseen tarvittavat seikat mahdollisimman täydellisinä ja käytettävissä olevine todisteineen.

Tapauksissa, joissa määrittävä viranomainen katsoo, että hakija on joutunut kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi, 31 artiklan 6 kohtaa ja 32 artiklan 2 kohtaa ei sovelleta.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

25 17 artikla

Ilman huoltajaa oleville alaikäisille myönnettävät takeet

1.           Jäsenvaltioiden on kaikkien tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen osalta sekä 12 ja 14 14, ð 15, 16 ï ja 17 artiklan säännösten soveltamista rajoittamatta:

a)      Ö ryhdyttävä Õ mahdollisimman pian ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että edustaja edustaa ja/tai avustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä ð , jotta tämä voisi hyötyä tässä direktiivissä säädetyistä oikeuksista ja noudattaa tässä direktiivissä säädettyjä velvoitteita ï hakemuksen tutkintaan liittyvissä asioissa. ð Edustajalla on oltava tarvittava lastensuojelun asiantuntemus ja hänen on hoidettava tehtävänsä lapsen etua koskevaa periaatetta noudattaen. ï Kyseinen Eedustaja voi olla myös turvapaikanhakijoiden vastaanottoa jäsenvaltioissa koskevista vähimmäisvaatimuksista 27 päivänä tammikuuta 2003 annetun direktiivin 2003/9/EY[12] 19 artiklassa direktiivissä [.../.../EY] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] tarkoitettu edustaja;

b)      varmistettava, että edustajalle annetaan mahdollisuus kertoa ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle henkilökohtaisen puhuttelun merkityksestä ja mahdollisista seurauksista sekä tarvittaessa siitä, miten hän voi valmistautua henkilökohtaiseen puhutteluun. Jäsenvaltioiden on annettava ð varmistettava, että ï edustajalle ð ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty oikeudellinen tai muu neuvonantaja on ï mahdollisuus olla läsnä kyseisessä puhuttelussa ja ð että hänellä on mahdollisuus ï esittää kysymyksiä ja huomautuksia puhuttelun suorittajan määrittelemissä rajoissa.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on läsnä henkilökohtaisessa puhuttelussa, vaikka hänen edustajansa olisi läsnä.

2.           Jäsenvaltiot voivat olla nimeämättä edustajaa, jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen:

a)      saavuttaa todennäköisesti täysi-ikäisyyden ð 18 vuoden iän ï ennen kuin ensimmäinen päätös tehdään; tai

b)      voi käyttää maksutta kansallisessa lainsäädännössä tunnustettua oikeudellista tai muuta neuvonantajaa, joka suorittaa edellä edustajalle osoitetut tehtävät; tai

c)      on naimisissa tai on ollut naimisissa.

3.           Jäsenvaltiot voivat 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olevien lakien ja asetusten mukaisesti olla nimeämättä edustajaa, jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen on vähintään 16-vuotias, paitsi jos hän on kykenemätön hoitamaan hakemustaan ilman edustajaa.

3. 4.       Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)      jos ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle järjestetään 12, 13 ja 14,14, 15, ð 16, ï 17, ja ð 34 ï artiklan mukaisesti turvapaikkahakemusta ð kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ï koskeva henkilökohtainen puhuttelu, kyseisen puhuttelun suorittaa henkilö, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista;

b)      määrittävän viranomaisen päätöksen ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikkahakemuksesta valmistelee virkamies, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista.

ò uusi

4.           Ilman huoltajaa oleville alaikäisille samoin kuin edustajalle on annettava maksutta 19 artiklassa tarkoitettuja oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja myös silloin, kun on kyse IV luvussa säädetyistä kansainvälisen suojeluaseman poistamista koskevista menettelyistä.

ê 2005/85/EY

ð uusi

5.           Jäsenvaltiot voivat käyttää lääketieteellisiä lääkärintutkimuksia määrittääkseen ilman huoltajaa olevien alaikäisten iän turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï tutkinnan yhteydessä ð , jos jäsenvaltioilla on yleisten lausumien tai muiden merkityksellisten todisteiden jälkeenkin epäilyksiä hakijan iästä. Jos lääkärintutkimus ei poista näitä epäilyksiä, jäsenvaltioiden on oletettava, että hakija on alaikäinen ï.

ò uusi

Lääkärintutkimukset on tehtävä yksilön ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen ja vähemmän invasiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

Jos lääketieteellisiä lääkärintutkimuksia käytetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)      ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle ilmoitetaan ennen hänen turvapaikkahakemuksensa ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa ï tutkintaa kielellä, jota hänen voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtäävän, mahdollisuudesta määrittää hänen ikänsä lääketieteellisen lääkärintutkimuksen avulla. Tällöin on annettava tietoja tutkimusmenetelmästä ja lääketieteellisen lääkärintutkimuksen mahdollisista seurauksista turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï tutkinnan kannalta ja sen seurauksista, jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen kieltäytyy lääketieteellisestä lääkärintutkimuksesta;

b)      ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja/tai heidän edustajansa suostuvat lääketieteelliseen lääkärintutkimukseen Ö suorittamiseen Õ asianomaisten alaikäisten iän määrittämiseksi; ja

c)      päätös ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikkahakemuksen ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï hylkäämisestä ei perustu pelkästään siihen, että alaikäinen ei ole suostunut lääketieteellisen lääkärintutkimuksen suorittamiseen.

Se, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on kieltäytynyt lääketieteellisestä lääkärintutkimuksesta, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä päätöstä turvapaikkahakemusta ð kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta ï koskevaa päätöstä.

ò uusi

6.           Ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ei sovelleta 20 artiklan 3 kohtaa, 31 artiklan 6 kohtaa, 32 artiklan 2 kohtaa, 33 artiklan 2 kohdan c alakohtaa, 38 artiklaa eikä 43 artiklaa.

ê 2005/85/EY

7. 6.       Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu pannessaan täytäntöön tätä artiklaa.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

26 18 artikla

Säilöönotto

1.           Jäsenvaltiot eivät saa ottaa henkilöä säilöön ainoastaan sen vuoksi, että hän ð hakee kansainvälistä suojelua ï on turvapaikanhakija. ð Säilöönoton perusteiden ja olosuhteiden sekä säilöönotetuille kansainvälistä suojelua hakeville tarjolla olevien takeiden on oltava direktiivin [.../.../EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] mukaisia. ï

2.           Jos turvapaikanhakija ð kansainvälistä suojelua hakeva ï otetaan säilöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nopea oikeudellinen tarkastelu on mahdollista ð direktiivin [.../.../EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] mukaisesti ï.

27 19 artikla

Turvapaikkahakemuksen peruuttamiseen liittyvä menettely

1.           Jos jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään nimenomaisesta mahdollisuudesta peruuttaa turvapaikkahakemus, jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijan nimenomaisesti peruuttaessa ð kansainvälistä suojelua koskevan ï hakemuksensa määrittävä viranomainen tekee päätöksen joko hakemuksen tutkinnan keskeyttämisestä tai hakemuksen hylkäämisestä.

2.           Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että määrittävä viranomainen voi päättää keskeyttää hakemuksen tutkinnan ratkaisematta sitä. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävä viranomainen lisää hakijan asiakirjakansioon tätä koskevan ilmoituksen.

28 20 artikla

Turvapaikkahakemuksen implisiittiseen peruuttamiseen tai siitä luopumiseen liittyvä menettely

1.           Kun on olemassa perusteltu syy katsoa, että turvapaikanhakija ð kansainvälistä suojelua hakeva ï on implisiittisesti peruuttanut turvapaikkahakemuksensa tai luopunut siitä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävä viranomainen tekee päätöksen joko hakemuksen tutkinnan keskeyttämisestä tai ð , jos määrittävä viranomainen pitää hakemusta perusteettomana tutkittuaan asianmukaisesti sen sisällön direktiivin [.../.../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklan mukaisesti ja puhuteltuaan hakijaa henkilökohtaisesti, ï hakemuksen hylkäämisestä sillä perusteella, että hakija ei ole näyttänyt toteen oikeuttaan direktiivin 2004/83/EY mukaiseen pakolaisasemaan.

Jäsenvaltiot voivat olettaa, että hakija on implisiittisesti peruuttanut turvapaikkahakemuksensa ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa ï tai luopunut siitä erityisesti silloin, kun voidaan todeta, että:

a)      hakija ei ole vastannut pyyntöihin toimittaa direktiivin 2004/83/EY [.../.../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklassa tarkoitettuja tapauksensa kannalta olennaisia tietoja tai ei ole saapunut Ö tämän direktiivin Õ 12, 13 ja 14 14, 15, ð 16 ï ja 17 artiklassa säädettyyn henkilökohtaiseen puhutteluun, paitsi jos hakija osoittaa kohtuullisen ajan kuluessa, että hän ei voinut vastata pyyntöihin tai saapua puhutteluun hänestä riippumattomista syistä;

b)      hakija pakoilee tai on lähtenyt ilman lupaa asuin- tai säilöönottopaikastaan ottamatta yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen kohtuullisen ajan kuluessa, tai hän ei ole kohtuullisen ajan kuluessa täyttänyt ilmoittautumisvelvollisuuttaan tai muita yhteydenpitoa koskevia velvoitteitaan.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa määräaikoja tai ohjeita näiden säännösten täytäntöönpanemiseksi.

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla, joka ilmoittautuu uudelleen toimivaltaiselle viranomaiselle uudelleen sen jälkeen, kun tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitettu päätös hakemuksen tutkinnan keskeyttämisestä on tehty, on oikeus pyytää, että hänen tapauksensa tutkinta aloitetaan uudelleen ð , tai oikeus tehdä uusi hakemus, johon ei sovelleta 40 ja 41 artiklassa tarkoitettua menettelyä ï , paitsi jos pyyntöä käsitellään 32 ja 34 artiklan mukaisesti.

Jäsenvaltiot voivat säätää ð vähintään vuoden pituisesta ï määräajasta, jonka päätyttyä hakijan tapausta ei voida enää ottaa uudelleen tutkittavaksi ð tai jonka päätyttyä uusi hakemus voidaan katsoa myöhemmäksi hakemukseksi, johon sovelletaan 40 ja 41 artiklassa säädettyä menettelyä ï.

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaista henkilöä ei poisteta maasta palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että määrittävä viranomainen jatkaa hakemuksen tutkintaa siitä, mihin se oli keskeytetty.

ò uusi

3.           Tätä artiklaa sovelletaan, jollei asetuksesta (EU) N:o […/…] [Dublin-asetus] muuta johdu.

ê 2005/85/EY

ð uusi

29 21 artikla

YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun asema

1.           Jäsenvaltiot antavat YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle:

a)      mahdollisuuden käydä ð kansainvälistä suojelua hakevien ï turvapaikanhakijoiden luona, myös säilöönotettujen ð , rajalla olevien ja ï ja lentoaseman tai sataman kauttakulkualueella pidettävien hakijoiden luona;

b)      oikeuden saada tietoja yksittäisistä turvapaikkahakemuksista ð kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ï, menettelyn etenemisestä ja tehdyistä päätöksistä edellyttäen, että turvapaikanhakija on antanut tähän suostumuksensa;

c)      mahdollisuuden esittää näkemyksensä yksittäisistä turvapaikkahakemuksista ð kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista ï toimivaltaisille viranomaisille missä tahansa menettelyn vaiheessa Geneven yleissopimuksen 35 artiklassa tarkoitettujen valvontavelvollisuuksiensa mukaisesti.

2.           Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös järjestöihin, jotka työskentelevät jäsenvaltion alueella YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun puolesta kyseisen jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

30 22 artikla

Tiedonkeruu yksittäisistä tapauksista

Yksittäisten tapausten tutkimiseksi jäsenvaltiot eivät saa:

a)           paljastaa suoraan sellaiselle osapuolelle tai sellaisille osapuolille, jonka tai joiden epäillään vainoavan hakijaa tai ð aiheuttavan hänelle vakavaa haittaa ï turvapaikanhakijaa, yksittäiseen ð kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen ï turvapaikkahakemukseen liittyviä tietoja tai sitä, että hakemus on tehty;

b)           hankkia tietoja vainoamisesta ð tai vakavan haitan aiheuttamisesta ï epäillyltä osapuolelta tai epäillyiltä osapuolilta tavalla, jonka seurauksena tämä tai nämä saisivat suoraan tietää, että asianomainen hakija on jättänyt turvapaikkahakemuksen, ja joka vaarantaisi hakijan ja hänestä riippuvaisten henkilöiden ruumiillisen koskemattomuuden tai hänen alkuperämaassa vielä asuvien perheenjäsentensä vapauden ja turvallisuuden.

III LUKU

Ensimmäiseen päätökseen liittyvät menettelyt

I Jakso

31 23 artikla

Tutkintamenettely

1.           Jäsenvaltiot käsittelevät ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï turvapaikkahakemukset II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisessa tutkintamenettelyssä.

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettely saadaan päätökseen mahdollisimman pian, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa.

ò uusi

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettely saadaan päätökseen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on jätetty.

Jäsenvaltiot voivat jatkaa määräaikaa enintään kuudella kuukaudella, jos

a)      asiaan liittyy monimutkaisia tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä,

b)      suuri määriä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä hakee kansainvälistä suojelua samanaikaisesti, minkä vuoksi menettelyä on käytännössä mahdoton saada päätökseen kuuden kuukauden määräajassa;

c)      viivästys johtuu selvästi siitä, ettei hakija ole täyttänyt 13 artiklassa säädettyjä velvollisuuksiaan.

Jäsenvaltiot voivat lykätä menettelyn päättämistä, jos määrittävän viranomaisen ei kohtuudella voida olettaa tekevän päätöstään tässä kohdassa säädetyissä määräajoissa sen vuoksi, että epävarman tilanteen alkuperämaassa oletetaan olevan tilapäinen.

ê 2005/85/EY

ð uusi

4.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin, kun päätöstä ei voida tehdä kuuden kuukauden kuluessa, asianomaiselle turvapaikanhakijalle on joko:

a)      tiedotettava käsittelyn viivästymisestä; ð ja ï tai

b)      annettava pyynnöstä tiedoksi ð viivästymisen syyt ja ï ajankohta, jona hänen hakemustaan koskeva päätös on odotettavissa. Ennakkotieto ei kuitenkaan velvoita jäsenvaltiota tekemään asianomaista hakijaa koskevaa päätöstä mainittuun ajankohtaan mennessä.

ò uusi

Jos päätöstä ei tehdä 3 kohdassa säädettyjen määräaikojen kuluessa, seuraamukset määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

ê 2005/85/EY

ð uusi

5. 3.       Jäsenvaltiot voivat asettaa etusijalle tai nopeuttaa mitä tahansa ð kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ï tutkinnantaa II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti mukaan lukien tapaukset, joissa hakemus on todennäköisesti perusteltu tai kun hakijalla on erityistarpeita.

ò uusi

a)      jos on todennäköistä, että hakemus on perusteltu;

b)      jos hakija on direktiivin [.../.../EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] 22 artiklassa tarkoitetussa muita heikommassa asemassa tai jos hakija tarvitsee erityisiä menettelyllisiä takeita, etenkin kun on kyse ilman huoltajaa olevista alaikäisistä;

c)      muissa tapauksissa lukuun ottamatta 6 kohdassa tarkoitettuja hakemuksia.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

6. 4.       Lisäksi jJäsenvaltiot voivat säätää, että II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaistanen tutkintamenettelyä asetetaan etusijalle tai sitä nopeutetaan ð ja/tai että se suoritetaan rajalla 43 artiklan mukaisesti ï, jos:

a)      hakija on hakemusta tehdessään ja asiaa esittäessään tuonut esiin vain seikkoja, joilla ei ole lainkaan tai on hyvin vähän merkitystä sen selvittämiseksi, täyttääkö hän pakolaiseksi ð tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, ï tunnustamisen edellytykset direktiivin 2004/83/EY […/.../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla; tai;

b)      hakijaa ei selvästikään voida määritellä pakolaiseksi tai hakijalla ei ole edellytyksiä pakolaisaseman saamiseksi jäsenvaltiossa direktiivin 2004/83/EY nojalla; or

c)      turvapaikkahakemus katsotaan perusteettomaksi,

bi)     koska hakija tulee 29, 30 ja 31 artiklassa tässä direktiivissä tarkoitetusta turvallisesta alkuperämaasta, tai

ii)       koska jokin muu maa kuin EU:n jäsenvaltio katsotaan hakijan kannalta turvalliseksi kolmanneksi maaksi, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 28 artiklan 1 kohdan soveltamista; tai

c d)   hakija on johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai asiakirjoja tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta olennaisia tietoja tai esittämättä hänen henkilöllisyyttään ja/tai kansalaisuuttaan koskevia asiakirjoja, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa päätökseen kielteisesti; tai

e)      hakija on jättänyt toisen turvapaikkahakemuksen antaen eri henkilötiedot; tai

d f)    hakija ei ole esittänyt tietoja, joiden perusteella hänen henkilöllisyytensä tai kansalaisuutensa voitaisiin selvittää riittävän varmasti, tai hakijan voidaan olettaa vilpillisessä tarkoituksessa tuhonneen tai kadottaneen henkilö- tai matkustusasiakirjan, josta olisi ollut apua hänen henkilöllisyytensä tai kansalaisuutensa selvittämisessä; tai

e g)    hakija on esittänyt epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia, ð selkeästi vääriä tai ilmeisen ï epätodennäköisiä tai riittämättömiä tietoja, jotka ð jotka ovat ristiriidassa riittävällä tavalla varmennettujen alkuperämaata koskevien tietojen kanssa, ï Ö tehden näin Õ väitteensä selvästi epäuskottavaksi ð sen suhteen, voidaanko häntä pitää ï direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] ð nojalla pakolaisena tai henkilönä, joka voi saada toissijaista suojelua, ï osoittavat hakijan väitteen häneen kohdistuneesta direktiivissä 2004/83/EY tarkoitetusta vainosta epäuskottavaksi; tai

h)      hakija on esittänyt myöhemmän hakemuksen, josta ei ilmene hänen erityistilanteestaan tai hänen alkuperämaansa tilanteesta mitään uusia ja olennaisia tosiseikkoja; tai

i)       hakija on jättänyt ilman perusteltua syytä hakemuksensa tekemättä aikaisemmin, vaikka hänellä olisi ollut siihen tilaisuus; tai

f j)     hakija tekee hakemuksen vain viivyttääkseen tai estääkseen jo tehdyn tai välittömästi odotettavissa olevan päätöksen täytäntöönpanoa, mikä merkitsisi hänen poistamistaan maasta; tai

k)      hakija on ilman pätevää syytä jättänyt täyttämättä direktiivin 2004/83/EY 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai tämän direktiivin 11 artiklan 2 kohdan a ja b alakohdassa ja 20 artiklan 1 kohdassa säädetyt velvollisuudet; tai

l)       hakija on tullut jäsenvaltion alueelle tai jatkanut siellä oleskeluaan laittomasti ja on ilman hyvää syytä jättänyt ilmoittautumatta viranomaisille ja/tai tekemättä turvapaikkahakemusta mahdollisimman pian maahantuloonsa liittyvät olosuhteet huomioon ottaen; tai

g m)   hakijan ð voidaan vakavista syistä katsoa olevan ï on vaaraksi jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle taikka hakija on täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä poistettu maasta kansallisen lainsäädännön mukaisesti yleistä turvallisuutta ja Ö tai Õ yleistä järjestystä koskevista vakavista syistä.; tai

n)      hakija kieltäytyy noudattamasta velvoitetta suostua sormenjälkien ottamiseen asiaa koskevan yhteisön ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti; tai

o)      hakemuksen on tehnyt naimaton alaikäinen, johon sovelletaan 6 artiklan 4 kohdan c alakohtaa sen jälkeen, kun vanhempien tai alaikäisestä vastuussa olevan vanhemman hakemus on hylätty, eikä hakijan omassa tai hänen alkuperämaansa tilanteessa ole ilmennyt mitään uusia olennaisia tosiseikkoja.

ò uusi

7.           Jäsenvaltioiden on asetettava 6 kohdan mukaisissa ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä päätöksen tekemiselle kohtuulliset määräajat, joilla varmistetaan hakemuksen asianmukainen ja perusteellinen tutkinta.

8.           Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättäminen henkilön tultua laittomasti maahan tai rajalle, kauttakulkualueet mukaan lukien, asiakirjojen puuttuminen tai väärennettyjen asiakirjojen käyttö eivät itsessään merkitse 6 kohdan mukaisen ensimmäiseen päätökseen liittyvän menettelyn automaattista käyttöä.

ê 2005/85/EY

24 artikla

Erityismenettelyt

1.           Jäsenvaltiot voivat säätää seuraavista erityismenettelyistä, jotka poikkeavat II luvun perusperiaatteista ja takeista:

a)      alustava tutkinta IV jaksossa esitetyissä puitteissa ratkaistavien tapausten käsittelemiseksi;

b)      menettelyt V jaksossa esitetyissä puitteissa ratkaistavien tapausten käsittelemiseksi.

2.           Jäsenvaltiot voivat myös säätää VI jaksoa koskevasta poikkeuksesta.

ê 2005/85/EY 28 artikla

ð uusi

32 artikla

Perusteettomat hakemukset

1.           Jäsenvaltiot voivat katsoa turvapaikkahakemuksen perusteettomaksi vain, jos määrittävä viranomainen on todennut, että hakijalla ei ole edellytyksiä ð kansainvälisen suojeluaseman ï pakolaisaseman saamiseksi direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2004/83/EY nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 27 19 ja 20 artiklan soveltamista.

2.           Edellä olevan 23 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja Pperusteettomia turvapaikkahakemuksia koskevissa tapauksissa, joihin pätee jokin 31 23 artiklan 6 4 kohdan a alakohdassa ja c–o ð a–f ï alakohdassa mainituista olosuhteista, jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön perusteella nojalla katsoa hakemuksen ilmeisen perusteettomaksi.

ê 2005/85/EY

ð uusi

II jakso

33 25 artikla

Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.           Niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta ei tutkita asetuksen (EY) N:o 343/2003 asetuksen (EU) No […/…] [Dublin-asetus] mukaisesti tutkita, jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan, voidaanko turvapaikanhakija määritellä pakolaiseksi ð kansainvälistä suojelua tarvitsevaksi henkilöksi ï direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2004/83/EY mukaisesti, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tämän artiklan mukaisesti.

2.           Jäsenvaltiot voivat katsoa turvapaikkahakemukselta ð kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta ï puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tämän artiklan perusteella ð ainoastaan ï, jos:

a)      toinen jäsenvaltio on myöntänyt pakolaisaseman;

b)      jokin muu maa, joka ei ole jäsenvaltio, katsotaan 26 35 artiklan mukaisesti hakijan kannalta ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi;

c)      jokin muu maa, joka ei ole jäsenvaltio, katsotaan 38 27 artiklan mukaisesti hakijan kannalta turvalliseksi kolmanneksi maaksi;

d)      hakija saa jäädä asianomaiseen jäsenvaltioon muulla perusteella, minkä johdosta hänelle on myönnetty oikeus pakolaisaseman mukaisia oikeuksia ja etuuksia vastaavaan asemaan direktiivin 2004/83/EY nojalla;

e)      hakija saa jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle muilla perusteilla, mikä suojaa häntä palauttamiselta siihen saakka, kunnes d alakohdan mukaista aseman määrittelyä koskevassa menettelyssä on annettu päätös;

d f)    ð hakemus on myöhempi hakemus, johon liittyen ei ole ilmennyt tai johon liittyen hakija ei ole esittänyt uusia tosiseikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen tutkimiseen, voidaanko hakija määritellä direktiivin [.../…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, ï hakija on tehnyt samanlaisen hakemuksen saatuaan lainvoimaisen päätöksen;

e g)    turvapaikanhakijasta riippuvainen henkilö tekee hakemuksen sen jälkeen, kun hän on 7 6 artiklan 2 3 kohdan mukaisesti hyväksynyt sen, että hänen tapauksensa käsitellään osana hänen puolestaan tehtyä hakemusta, eikä riippuvaisen henkilön tilanteeseen liity mitään seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen erilliselle hakemukselle.

ò uusi

34 artikla

Tutkittavaksiottamispuhuttelua koskevat erityissäännöt

1.           Jäsenvaltioiden on annettava hakijoiden esittää näkemyksensä 33 artiklassa tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta heidän tilanteeseensa ennen kuin päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta tehdään. Tätä varten jäsenvaltioiden on suoritettava henkilökohtainen puhuttelu hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi. Jäsenvaltiot saavat poiketa tästä ainoastaan 42 artiklan mukaisesti silloin, kun on kyse myöhemmästä hakemuksesta.

2.           Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o […/…] [Dublin-asetus] 5 artiklan soveltamista.

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakemuksen tutkittavaksi ottamisesta järjestettävän puhuttelun suorittava henkilö ei ole pukeutunut sotilaspukuun tai lainvalvontaviranomaisen virkapukuun.

ê 2005/85/EY

ð uusi

III jakso

35 26 artikla

Ensimmäisen turvapaikkamaan käsite

Tietty valtio voidaan katsoa tietyn turvapaikanhakijan ð kansainvälistä suojelua hakevan ï kannalta ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi, jos:

a)           hänet on tunnustettu tässä valtiossa pakolaiseksi ja tämän suojelun perusteet ovat hänen osaltaan edelleen voimassa, tai

b)           hän kuuluu tässä valtiossa muuten riittävän suojelun piiriin, palauttamiskiellon periaate mukaan luettuna,

edellyttäen että hänet otetaan takaisin tähän valtioon.

Soveltaessaan ensimmäisen turvapaikkamaan käsitettä turvapaikanhakijan ð kansainvälistä suojelua hakevan ï omaan tilanteeseen jäsenvaltiot voivat ottaa huomioon 2738 artiklan 1 kohdan. ð Hakijalla on oltava mahdollisuus kiistää ensimmäisen turvapaikkamaan käsitteen soveltaminen omassa tilanteessaan. ï

ê 2005/85/EY (mukautettu)

27 artikla

Turvallisen kolmannen maan käsite

1.           Jäsenvaltiot voivat soveltaa turvallisen kolmannen maan käsitettä vain, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että turvapaikanhakijaa kohdellaan asianomaisessa kolmannessa maassa seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)      hakijan henki tai vapaus ei ole uhattuna hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi;

b)      noudatetaan Geneven yleissopimuksen mukaista palauttamiskiellon periaatetta;

c)      noudatetaan kieltoa, jonka mukaan hakijaa ei saa poistaa maasta kansainvälisen oikeuden vastaisesti, jonka mukaisesti taataan oikeus suojeluun kidutukselta tai julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta; sekä

d)      on olemassa mahdollisuus hakea pakolaisasemaa ja saada pakolaiseksi tunnustettuna Geneven yleissopimuksen mukaista suojelua.

2.           Turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisessa on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, johon kuuluu:

a)      säännöksiä, joiden mukaan turvapaikanhakijan ja asianomaisen kolmannen maan välillä on oltava yhteys, jonka perusteella hänen olisi aiheellista matkustaa tähän maahan;

b)      säännöksiä menettelyistä, joita noudattaen toimivaltaiset viranomaiset voivat vakuuttua siitä, että turvallisen kolmannen maan käsitettä voidaan soveltaa tiettyyn maahan tai tiettyyn hakijaan. Näihin menettelyihin on kuuluttava asianomaisen maan turvallisuuden tapauskohtainen arviointi yksittäisen hakijan kannalta ja/tai maiden määrittäminen kansallisella tasolla yleensä turvallisiksi.

c)      kansainvälisen oikeuden mukaisia säännöksiä, joiden nojalla voidaan yksilöllisesti tutkia, onko asianomainen kolmas maa turvallinen tietyn hakijan kannalta ja joiden nojalla hakija voi vähintään kiistää turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisen sillä perusteella, että hän joutuisi kidutuksen taikka julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi.

3.           Pannessaan täytäntöön yksinomaan tähän artiklaan perustuvan päätöksen, jäsenvaltioiden on:

a)      ilmoitettava asiasta hakijalle; sekä

b)      annettava hänelle asiakirja, jossa kolmannen maan viranomaisille ilmoitetaan kyseisen maan kielellä, että hakemuksen sisältöä ei ole tutkittu.

4.           Jos kolmas maa ei salli kyseisen turvapaikanhakijan saapua alueelleen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hän pääsee tutkintamenettelyyn II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

5.           Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöllisesti maat, joihin tätä käsitettä sovelletaan tämän artiklan säännösten mukaisesti.

28 artikla

Perusteettomat hakemukset

1.           Jäsenvaltiot voivat katsoa turvapaikkahakemuksen perusteettomaksi vain, jos määrittävä viranomainen on todennut, että hakijalla ei ole edellytyksiä pakolaisaseman saamiseksi direktiivin 2004/83/EY nojalla, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 19 ja 20 artiklan soveltamista.

2.           Edellä olevan 23 artiklan 4 kohdan b alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja perusteettomia turvapaikkahakemuksia koskevissa tapauksissa, joihin pätee jokin 23 artiklan 4 kohdan a alakohdassa ja c–o alakohdassa mainituista olosuhteista, jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön perusteella katsoa hakemuksen ilmeisen perusteettomaksi.

ê 2005/85/EY

29 artikla

Yhteinen vähimmäisluettelo turvallisiksi alkuperämaiksi määritetyistä kolmansista maista

1.           Neuvosto, joka tekee ratkaisunsa määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan, hyväksyy yhteisen vähimmäisluettelon kolmansista maista, joiden jäsenvaltiot katsovat olevan turvallisia alkuperämaita liitteen II mukaisesti.

2.           Neuvosto voi liitteen II mukaisesti määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan muuttaa yhteistä vähimmäisluetteloa lisäämällä siihen tai poistamalla siitä kolmansia maita. Komissio tutkii kaikki neuvoston tai jäsenvaltioiden sille esittämät pyynnöt ehdotuksen tekemiseksi yhteisen vähimmäisluettelon muuttamisesta.

3.           Ehdotusta 1 tai 2 kohdan nojalla tehdessään komissio käyttää jäsenvaltioilta saamiaan tietoja, omia tietojaan ja tarvittaessa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta, Euroopan neuvostolta ja muilta keskeisiltä alan kansainvälisiltä järjestöiltä saamiaan tietoja.

4.           Kun neuvosto pyytää komissiota tekemään ehdotuksen jonkun kolmannen maan poistamiseksi yhteisestä vähimmäisluettelosta, jäsenvaltioita koskevan 31 artiklan 2 kohdan mukaisen velvoitteen voimassaolo keskeytetään tämän kolmannen maan osalta seuraavana päivänä siitä, kun neuvosto on tehnyt päätöksen, jolla pyydetään tällaisen ehdotuksen tekemistä.

5.           Kun jäsenvaltio pyytää komissiota tekemään neuvostolle ehdotuksen kolmannen maan poistamisesta yhteisestä vähimmäisluettelosta, asianomaisen jäsenvaltion on ilmoitettava neuvostolle kirjallisesti komissiolle tekemästään pyynnöstä. Edellä 31 artiklan 2 kohdan mukaisen velvoitteen voimassaolo asianomaisen jäsenvaltion osalta keskeytetään kyseisen kolmannen maan suhteen sitä päivää seuraavana päivänä, jona neuvostolle on ilmoitettu kyseisestä pyynnöstä.

6.           Euroopan parlamentille ilmoitetaan 4 ja 5 kohdan mukaisista velvoitteen voimassaolon keskeyttämisistä.

7.           Edellä olevan 4 ja 5 kohdan mukaiset velvoitteen voimassaolon keskeyttämiset päättyvät kolmen kuukauden kuluttua, ellei komissio tee ennen tämän määräajan päättymistä ehdotusta kolmannen maan poistamisesta yhteisestä vähimmäisluettelosta. Keskeyttämiset päättyvät joka tapauksessa silloin, kun neuvosto hylkää komission ehdotuksen kolmannen maan poistamisesta luettelosta.

8.           Komissio tiedottaa neuvoston pyynnöstä Euroopan parlamentille ja neuvostolle siitä, onko yhteisessä vähimmäisluettelossa mainitun maan tilanne edelleen liitteen II mukainen. Esittäessään selvityksensä komissio voi antaa aiheellisiksi katsomiaan suosituksia tai ehdotuksia.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

30 artikla

Kolmansien maiden kansallinen määrittäminen turvallisiksi alkuperämaiksi

1.           Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa lainsäädäntöä, jonka mukaan jäsenvaltio voi liitteen II mukaisesti turvapaikkahakemusten tutkintaa varten määrittää kansallisesti turvalliseksi muun kuin yhteisessä alkuperämaiden vähimmäisluettelossa olevan kolmannen maan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan soveltamista. Tämä voi koskea myös maan tietyn alueen määrittämistä turvalliseksi, jos liitteen II vaatimukset täyttyvät tämän alueen osalta.

2.           Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olevan lainsäädännön soveltamista, jonka mukaan muita kuin yhteisessä vähimmäisluettelossa olevia kolmansia maita voidaan määrittää jäsenvaltiossa turvapaikkahakemusten tutkintaa varten turvallisiksi alkuperämaiksi, jos jäsenvaltiot katsovat osoitetuksi, että henkilöt eivät asianomaisissa kolmansissa maissa yleensä joudu:

a)      vainon kohteeksi sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2004/83/EY 9 artiklassa; eivätkä

b)      kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi.

3.           Jäsenvaltiot voivat myös jatkaa 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olevan lainsäädännön soveltamista, jonka mukaan jonkin maan tietty alue voidaan määrittää turvalliseksi taikka jokin maa tai maan tietty alue voidaan määrittää turvalliseksi tämän maan tietylle väestöryhmälle, jos 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät asianomaisen alueen tai ryhmän osalta.

4.           Kun jäsenvaltiot arvioivat 2 ja 3 kohdan mukaisesti, onko maa turvallinen alkuperämaa, niiden on otettava huomioon asianomaisen kolmannen maan oikeudellinen tilanne, lainsäädännön soveltaminen ja yleinen poliittinen tilanne.

5.           Tämän artiklan mukaisen arvioinnin siitä, onko maa turvallinen alkuperämaa, on perustuttava useisiin tietolähteisiin ja erityisesti muilta jäsenvaltioilta, YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta, Euroopan neuvostolta sekä muilta alan keskeisiltä kansainvälisiltä järjestöiltä saatuihin tietoihin.

6.           Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi maat, jotka ne määrittävät turvallisiksi alkuperämaiksi tämän artiklan mukaisesti.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

36 31 artikla

Turvallisen alkuperämaan käsite

1.           Kolmas maa, joka on määritetty turvalliseksi alkuperämaaksi Ö tämän direktiivin Õ joko 29 tai 30 artiklan säännösten mukaisesti, voidaan hakemuksen yksilöllisen tutkinnan jälkeen katsoa turvalliseksi alkuperämaaksi tietylle turvapaikanhakijalle ainoastaan, jos:

a)      hakija on tämän maan kansalainen, tai

b)      hakija on kansalaisuudeton henkilö ja tämä maa on hakijan aiempi asuinmaa,

ja jos hakija ei ole esittänyt mitään vakavia perusteita sille, että tätä maata ei voitaisi katsoa hänen nimenomaisessa tilanteessaan turvalliseksi alkuperämaaksi, minkä johdosta hänet voitaisiin määritellä pakolaiseksi ð tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, ï direktiivin 2004/83/EY direktiivin […/.../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti.

2.           Jäsenvaltioiden on 1 kohdan mukaisesti katsottava turvapaikkahakemus perusteettomaksi, jos kolmas maa on määritetty turvalliseksi 29 artiklan mukaisesti.

2. 3.       Jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat turvallisen alkuperämaan käsitteen soveltamista.

ê 2005/85/EY 30 artikla

ð uusi

37 artikla

Kolmansien maiden kansallinen määrittäminen turvallisiksi alkuperämaiksi

1.           Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai antaa lainsäädäntöä, jonka mukaan jäsenvaltio voi liitteen I II mukaisesti turvapaikkahakemusten ð kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten ï tutkintaa varten määrittää turvalliset maat kansallisesti turvalliseksi muun kuin yhteisessä alkuperämaiden vähimmäisluettelossa olevan kolmannen maan, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 29 artiklan soveltamista. Tämä voi koskea myös maan tietyn alueen määrittämistä turvalliseksi, jos liitteen II vaatimukset täyttyvät tämän alueen osalta.

2.           Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat jatkaa 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olevan lainsäädännön soveltamista, jonka mukaan muita kuin yhteisessä vähimmäisluettelossa olevia kolmansia maita voidaan määrittää jäsenvaltiossa turvapaikkahakemusten tutkintaa varten turvallisiksi alkuperämaiksi, jos jäsenvaltiot katsovat osoitetuksi, että henkilöt eivät asianomaisissa kolmansissa maissa yleensä joudu:

a)      vainon kohteeksi sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2004/83/EY 9 artiklassa; eivätkä

b)      kidutuksen tai epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi.

3.           Jäsenvaltiot voivat myös jatkaa 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olevan lainsäädännön soveltamista, jonka mukaan jonkin maan tietty alue voidaan määrittää turvalliseksi taikka jokin maa tai maan tietty alue voidaan määrittää turvalliseksi tämän maan tietylle väestöryhmälle, jos 2 kohdassa tarkoitetut vaatimukset täyttyvät asianomaisen alueen tai ryhmän osalta.

4.           Kun jäsenvaltiot arvioivat 2 ja 3 kohdan mukaisesti, onko maa turvallinen alkuperämaa, niiden on otettava huomioon asianomaisen kolmannen maan oikeudellinen tilanne, lainsäädännön soveltaminen ja yleinen poliittinen tilanne.

ò uusi

2.           Jäsenvaltioiden on huolehdittava tämän artiklan mukaisesti turvallisiksi määritettyjen kolmansien maiden tilanteen säännöllisestä uudelleentarkastelusta.

ê 2005/85/EY 30 artikla

ð uusi

3. 5.       Tämän artiklan mukaisen arvioinnin siitä, onko maa turvallinen alkuperämaa, on perustuttava useisiin tietolähteisiin ja erityisesti muilta jäsenvaltioilta, ð Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, ï YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta, Euroopan neuvostolta sekä muilta alan keskeisiltä kansainvälisiltä järjestöiltä saatuihin tietoihin.

4. 6.       Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi maat, jotka ne määrittävät turvallisiksi alkuperämaiksi tämän artiklan mukaisesti.

ê 2005/85/EY 27 artikla

ð uusi

38 artikla

Turvallisen kolmannen maan käsite

1.           Jäsenvaltiot voivat soveltaa turvallisen kolmannen maan käsitettä vain, jos toimivaltaiset viranomaiset ovat vakuuttuneita siitä, että turvapaikanhakijaa ð kansainvälistä suojelua hakevaa ï kohdellaan asianomaisessa kolmannessa maassa seuraavien periaatteiden mukaisesti:

a)      hakijan henki tai vapaus ei ole uhattuna hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi;

ò uusi

b)      direktiivissä […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] määritellyn vakavan haitan vaaraa ei ole;

ê 2005/85/EY 27 artikla

ð uusi

c b)   noudatetaan Geneven yleissopimuksen mukaista palauttamiskiellon periaatetta;

d c)   noudatetaan kieltoa, jonka mukaan hakijaa ei saa poistaa maasta kansainvälisen oikeuden vastaisesti, jonka mukaisesti taataan oikeus suojeluun kidutukselta tai julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta; sekä

e d)   on olemassa mahdollisuus hakea pakolaisasemaa ja saada pakolaiseksi tunnustettuna Geneven yleissopimuksen mukaista suojelua.

2.           Turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisessa on noudatettava kansallista lainsäädäntöä, johon kuuluu:

a)      säännöksiä, joiden mukaan turvapaikanhakijan ð kansainvälistä suojelua hakevan ï ja asianomaisen kolmannen maan välillä on oltava yhteys, jonka perusteella hänen olisi aiheellista matkustaa tähän maahan;

b)      säännöksiä menettelyistä, joita noudattaen toimivaltaiset viranomaiset voivat vakuuttua siitä, että turvallisen kolmannen maan käsitettä voidaan soveltaa tiettyyn maahan tai tiettyyn hakijaan. Näihin menettelyihin on kuuluttava asianomaisen maan turvallisuuden tapauskohtainen arviointi yksittäisen hakijan kannalta ja/tai maiden määrittäminen kansallisella tasolla yleensä turvallisiksi;

c)      kansainvälisen oikeuden mukaisia säännöksiä, joiden nojalla voidaan yksilöllisesti tutkia, onko asianomainen kolmas maa turvallinen tietyn hakijan kannalta ja joiden nojalla hakija voi vähintään kiistää turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisen sillä perusteella, että hän joutuisi kidutuksen taikka julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen kohteeksi ð asianomainen kolmas maa ei ole turvallinen hänen omassa tilanteessaan ï. ð Hakijalla on myös oltava mahdollisuus kiistää a alakohdassa tarkoitettu yhteys asianomaiseen kolmanteen maahan. ï

3.           Pannessaan täytäntöön yksinomaan tähän artiklaan perustuvan päätöksen, jäsenvaltioiden on:

a)      ilmoitettava asiasta hakijalle; ja

b)      annettava hänelle asiakirja, jossa kolmannen maan viranomaisille ilmoitetaan kyseisen maan kielellä, että hakemuksen sisältöä ei ole tutkittu.

4.           Jos kolmas maa ei salli kyseisen turvapaikanhakijan ð kansainvälistä suojelua hakevan ï saapua alueelleen, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hän pääsee tutkintamenettelyyn II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

5.           Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöllisesti maat, joihin tätä käsitettä sovelletaan tämän artiklan säännösten mukaisesti.

ê 2005/85/EY 36 artikla

ð uusi

39 artikla

Eurooppalaisnen turvallisen kolmannen maan käsite

1.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että ð kansainvälistä suojelua koskevaa ï turvapaikkahakemusta ja hakijan turvallisuutta hänen nimenomaisessa tilanteessaan ei tutkita tai ei tutkita kokonaan II luvun mukaisesti, jos toimivaltainen viranomainen on tosiseikkojen perusteella todennut, että turvapaikanhakija ð kansainvälistä suojelua hakeva ï laittomasti pyrkii tulemaan tai on laittomasti tullut kyseisen jäsenvaltion alueelle 2 kohdassa tarkoitetusta turvallisesta kolmannesta maasta 2 kohdan mukaisesti.

2.           Kolmatta maata voidaan pitää turvallisena kolmantena maana 1 kohdan soveltamiseksi ainoastaan, jos:

a)      se on ratifioinut Geneven yleissopimuksen maantieteellisittä rajoituksitta ja noudattaa sen määräyksiä;

b)      se noudattaa lakisääteistä turvapaikkamenettelyä; ja

c)      se on ratifioinut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja noudattaa sen määräyksiä, tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevat vaatimukset mukaan luettuina; ja

d)      neuvosto on määrittänyt sen turvalliseksi kolmanneksi maaksi 3 kohdan mukaisesti.

3.           Neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan yhteisen luettelon kolmansista maista, jotka katsotaan turvallisiksi kolmansiksi maiksi 1 kohdan soveltamiseksi, tai muuttaa tällaista luetteloa.

43.         Asianomaisten jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä 1 kohdan säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista menettelyistä ja näiden säännösten perusteella tehtyjen päätösten seurauksista Geneven yleissopimuksen mukaisen palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti sekä tämän artiklan soveltamista koskevista poikkeuksista humanitaarisista tai poliittisista syistä tai kansainvälisestä julkisoikeudesta johtuvista syistä.

54.         Pannessaan täytäntöön yksinomaan tähän artiklaan perustuvan päätöksen asianomaisten jäsenvaltioiden on:

a)      ilmoitettava asiasta hakijalle; ja

b)      annettava hänelle asiakirja, jossa kolmannen maan viranomaisille ilmoitetaan kyseisen maan kielellä, että hakemuksen sisältöä ei ole tutkittu.

65.         Jos turvallinen kolmas maa ei ota takaisin turvapaikanhakijaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hän pääsee tutkintamenettelyyn II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

ò uusi

6.           Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöllisesti maat, joihin tätä käsitettä sovelletaan tämän artiklan säännösten mukaisesti.

ê 2005/85/EY 36 artikla

7.           Jäsenvaltiot, jotka ovat määrittäneet kolmansia maita turvallisiksi maiksi 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja 2 kohdan a, b ja c alakohdassa asetettujen vaatimusten perusteella, voivat soveltaa 1 kohtaa näihin kolmansiin maihin, kunnes neuvosto on hyväksynyt 3 kohdan mukaisen yhteisen luettelon.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

IV jakso

40 32 artikla

Myöhemmät hakemukset

1.           Jos jäsenvaltiossa turvapaikkaa ð kansainvälistä suojelua ï hakenut henkilö antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion voi tutkia ð on tutkittava ï nämä lisäselvitykset tai myöhemmän hakemuksen aineiston edellisen hakemuksen tutkinnan tai hakemuksen perusteella annettua päätöstä koskevan uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun yhteydessä edellyttäen, että toimivaltaiset viranomaiset voivat tällöin ottaa huomioon kaikki lisäselvityksiin tai myöhempään hakemukseen liittyvät tosiseikat ja harkita niitä.

2.           Jäsenvaltiot voivat lisäksi soveltaa 3 kohdassa tarkoitettua erityismenettelyä, kun henkilö tekee turvapaikkaa koskevan myöhemmän hakemuksen:

a)      sen jälkeen kun aiempi hakemus on peruutettu tai siitä on luovuttu 19 tai 20 artiklan mukaisesti;

b)      sen jälkeen kun aiemmasta hakemuksesta on annettu päätös. Jäsenvaltiot voivat myös päättää soveltaa tätä menettelyä vasta sen jälkeen, kun lainvoimainen päätös on annettu.

2. 3.       ð Jotta voitaisiin tehdä päätös 33 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi ï , turvapaikkaa ð kansainvälistä suojelua ï koskeva myöhempi hakemus tutkitaan ensin alustavasti sen toteamiseksi, onko aiemman hakemuksen peruuttamisen jälkeen tai kyseisestä hakemuksesta annetun tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen jälkeen ilmennyt tai onko hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen toteamiseen, voidaanko henkilö Ö hakija Õ määritellä pakolaiseksi ð tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, ï direktiivin 2004/83/EY direktiivin [.../.../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla.

3. 4.       Jos tämän artiklan 3 2 kohdassa tarkoitetunssa alustavanssa tutkinnanssa ilmenee Ö tuloksena todetaan, että sellaisia uusia seikkoja tai perusteita on ilmennyt Õ tai Ö että Õ hakija esittää Ö on esittänyt sellaisia Õ uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi hakijan edellytyksiä saada pakolaisasema ð tai toissijainen suojeluasema ï direktiivin 2004/83/EY Ö [.../. ./EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] Õ nojalla, hakemuksen tutkintaa on jatkettava II luvun mukaisesti. Ö Jäsenvaltiot voivat lisäksi säätää muita perusteita, joiden nojalla myöhemmän hakemuksen tutkintaa on jatkettava. Õ

5.           Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti jatkaa myöhemmän hakemuksen tutkintaa, jos muita syitä menettelyn uudelleen aloittamiseen ilmenee.

4. 6.       Jäsenvaltiot voivat päättää jatkaa hakemuksen tutkintaa vain, jos asianomainen hakija ei hänestä itsestään riippumattomista syistä saanut aiemmassa menettelyssä osoitetuksi tämän artiklan 2 ja 3 3, 4 ja 5 kohdassa tarkoitettuja tilanteita, erityisesti käyttämällä oikeuttaan tehokkaisiinaseen oikeussuojakeinoihinon 39 46 artiklan nojalla.

ò uusi

5.           Jos myöhemmän hakemuksen tutkintaa ei jatketa tämän artiklan nojalla, kyseiseltä hakemukselta on katsottava puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset 33 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukaisesti.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

6. 7.       Tässä artiklassa tarkoitettua menettelyä voidaan soveltaa myös

a)      sellaisen hakijasta riippuvaisen henkilön osalta, joka tekee hakemuksen hyväksyttyään aiemmin 7 6 artiklan 2 3 kohdan mukaisesti sen, että hänen tapauksensa käsitellään osana hänen puolestaan tehtyä hakemusta ð , ja/tai ï

b)      ð naimattomaan alaikäiseen, joka jättää hakemuksen sen jälkeen kun hänen puolestaan on tehty hakemus 7 artiklan 5 kohdan c alakohdan mukaisesti ï.

ð Näissä tapauksissa ï Tässä tapauksessa tämän artiklan 2 3 kohdassa tarkoitetussa alustavassa tutkinnassa selvitetään, onko olemassa hakijasta riippuvaisen henkilön ð tai naimattoman alaikäisen ï tilanteeseen liittyviä seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen erilliselle hakemukselle.

ò uusi

7.           Jos henkilö, josta tehty siirtopäätös on pantava asetuksen (EU) [.../…] [Dublin-asetus] mukaisesti täytäntöön, antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen siirtävässä jäsenvaltiossa, asetuksessa (EU) [.../...] [Dublin-asetus] määritellyn vastuussa olevan jäsenvaltion on tutkittava kyseiset lisäselvitykset tai myöhemmät hakemukset tämän direktiivin mukaisesti.

41 artikla

Myöhemmän hakemuksen hylkäämisen tai sen tutkimatta jättämisen yhteydessä sovellettavat erityissäännöt

Jos henkilö tekee uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen samassa jäsenvaltiossa sen jälkeen kun lainvoimainen päätös siitä, että aikaisemmalta hakemukselta puuttuvat 40 artiklan 5 kohdan mukaisesti tutkittavaksi ottamisen edellytykset, tai lainvoimainen päätös aikaisemman myöhemmän hakemuksen hylkäämisestä perusteettomana on tehty, jäsenvaltiot voivat toimia millä tahansa seuraavista tavoista:

a)           poiketa oikeudesta jäädä alueelle edellyttäen, että määrittävä viranomainen on vakuuttunut siitä, että palauttamispäätös ei johda suoraan tai epäsuoraan palauttamiseen (refoulement), joka rikkoisi kansainvälisessä ja unionin oikeudessa asetettuja jäsenvaltion velvoitteita,

b)           nopeuttaa tutkintamenettelyä 31 artiklan 6 kohdan f alakohdan mukaisesti; jäsenvaltiot voivat tällöin poiketa myös nopeutetuissa menettelyissä tavanomaisesti sovellettavista määräajoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti,

c)           poiketa 33 ja 34 artiklassa säädetyissä hakemuksen tutkittavaksiottamismenettelyissä tavanomaisesti sovellettavista määräajoista kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

ê 2005/85/EY

33 artikla

Saapumatta jääminen

Jäsenvaltiot voivat pitää voimassa tai hyväksyä 32 artiklassa tarkoitetun menettelyn sellaisen turvapaikkahakemuksen osalta, jonka tekee myöhempänä ajankohtana hakija, joka joko tarkoituksellisesti tai suurta huolimattomuutta osoittaen on jättänyt menemättä vastaanottokeskukseen tai saapumatta toimivaltaisen viranomaisen luo tiettynä ajankohtana.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

42 34 artikla

Menettelysäännöt

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoille ð kansainvälistä suojelua hakeville ï, joiden hakemusta tutkitaan alustavasti 32 40 artiklan mukaisesti, myönnetään 10 12 artiklan 1 kohdassa säädetyt takeet.

2.           Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään 40 32 artiklan mukaista alustavaa tutkintaa koskevista säännöistä. Näissä säännöissä voidaan muun muassa:

a)      velvoittaa hakija osoittamaan tosiseikat ja esittämään todisteet, jotka muodostavat perusteen uudelle menettelylle;

b)      vaatia hakijaa esittämään uudet tiedot tietyn määräajan kuluessa siitä, kun hän on itse ne saanut;

b c)   sallia alustavan tutkinnan suorittaminen pelkästään kirjallisen aineiston perusteella ilman henkilökohtaista puhuttelua ð 40 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta ï.

ÖNämä säännöt Õ Nämä vaatimukset eivät saa estää turvapaikanhakijan pääsyä uuteen menettelyyn eivätkä johtaa tällaisen pääsyn peruuntumiseen tai rajoittaa sitä vakavasti.

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)      hakijalle ilmoitetaan asianmukaisella tavalla alustavan tutkinnan tuloksesta ja siinä tapauksessa, että hakemuksen tutkintaa ei jatketa, päätöksen perusteluista ja mahdollisuuksista hakea siihen muutosta tai sen uudelleentarkastelua;.

b)      jos voidaan soveltaa jompaakumpaa 32 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, määrittävä viranomainen jatkaa myöhemmän hakemuksen tutkimista II luvun säännösten mukaisesti mahdollisimman pian.

V Jakso

43 35 artikla

Rajamenettelyt

1.           Jäsenvaltiot voivat säätää II luvussa esitettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti menettelyistä, joita noudattaen jäsenvaltion rajalla tai kauttakulkualueilla tehdyt hakemukset voidaan myös ratkaista kyseisissä paikoissa.

a)      kyseisissä paikoissa tehtyjen hakemusten ð ottaminen tutkittavaksi 33 artiklan nojalla ï; ð ja/tai ï

ò uusi

b)      hakemuksen sisältö 31 artiklan 6 kohdan mukaisessa menettelyssä.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

2.           Ellei 1 kohdassa tarkoitettuja menettelyjä ole olemassa ja ellei tässä artiklassa toisin säädetä, jäsenvaltiot voivat kuitenkin 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olevien lakien tai asetusten mukaisesti pitää voimassa II luvussa esitetyistä perusperiaatteista ja takeista poikkeavia menettelyjä voidakseen tehdä päätöksen rajalla tai kauttakulkualueilla niiden turvapaikanhakijoiden maahanpääsystä, jotka ovat saapuneet näihin paikkoihin ja tehneet siellä turvapaikkahakemuksen.

3.           Edellä 2 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä on erityisesti varmistettava asianomaisten henkilöiden osalta, että:

a)      heidän annetaan jäädä jäsenvaltion rajalle tai kauttakulkualueelle, tämän kuitenkaan vaikuttamatta 7 artiklan soveltamiseen; ja

b)      heille ilmoitetaan välittömästi heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan 10 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti; ja

c)      heidän käytettävissään on tarvittaessa tulkki 10 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti; ja

d)      ennen kuin toimivaltainen viranomainen tekee tällaisissa menettelyissä päätöksen, heitä puhuttelevat turvapaikkahakemuksen osalta henkilöt, joilla on asianmukaiset tiedot turvapaikka- ja pakolaisoikeudessa sovellettavista keskeisistä periaatteista 12, 13 ja 14 artiklan mukaisesti; ja

e)      he voivat käyttää kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksyttyä tai luvan saanutta oikeudellista tai muuta neuvonantajaa 15 artiklan 1 kohdan mukaisesti; ja

f)       jos kyseessä on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, hänelle nimetään edustaja 17 artiklan 1 kohdan mukaisesti, paitsi jos sovelletaan 17 artiklan 2 tai 3 kohtaa.

Jos toimivaltainen viranomainen epää henkilöltä maahanpääsyn, toimivaltaisen viranomaisen päätöksessä on lisäksi esitettävä tosiseikat ja oikeudelliset seikat, joiden perusteella henkilön turvapaikkahakemuksen katsotaan olevan perusteeton tai siltä katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset.

2. 4.       Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 2 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä päätökset tehdään kohtuullisessa ajassa. Jos päätöstä ei ole tehty neljän viikon kuluessa, turvapaikanhakijan on annettava tulla kyseisen jäsenvaltion alueelle, niin että hänen hakemuksensa voidaan käsitellä tämän direktiivin muiden säännösten mukaisesti.

3. 5.       Jos maahan saapuu erityisellä tavalla tai suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka jättävät tekevät turvapaikkahakemukset ð kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ï rajalla tai kauttakulkualueella, minkä vuoksi 1 kohdan säännöksiä tai 2 ja 3 kohdassa tarkoitettua erityismenettelyä on mahdotonta soveltaa Ö käytännössä Õ kyseisissä paikoissa, näitä menettelyjä voidaan soveltaa myös silloin ja niin kauan kuin nämä kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt majoitetaan tavanomaiseen tapaan rajan tai kauttakulkualueen läheisyydessä sijaitseviin tiloihin.

ê 2005/85/EY

36 artikla

Eurooppalainen turvallisen kolmannen maan käsite

1.           Jäsenvaltiot voivat säätää, että turvapaikkahakemusta ja hakijan turvallisuutta hänen nimenomaisessa tilanteessaan ei tutkita tai ei tutkita kokonaan II luvun mukaisesti, jos toimivaltainen viranomainen on tosiseikkojen perusteella todennut, että turvapaikanhakija laittomasti pyrkii tulemaan tai on tullut kyseisen jäsenvaltion alueelle turvallisesta kolmannesta maasta 2 kohdan mukaisesti.

2.           Kolmatta maata voidaan pitää turvallisena kolmantena maana 1 kohdan soveltamiseksi ainoastaan, jos:

a)      se on ratifioinut Geneven yleissopimuksen maantieteellisittä rajoituksitta ja noudattaa sen määräyksiä;

b)      se noudattaa lakisääteistä turvapaikkamenettelyä;

c)      se on ratifioinut ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamisesta tehdyn eurooppalaisen yleissopimuksen ja noudattaa sen määräyksiä, tehokkaita oikeussuojakeinoja koskevat vaatimukset mukaan luettuina; ja

d)      neuvosto on määrittänyt sen turvalliseksi kolmanneksi maaksi 3 kohdan mukaisesti.

3.           Neuvosto hyväksyy määräenemmistöllä komission ehdotuksesta ja Euroopan parlamenttia kuultuaan yhteisen luettelon kolmansista maista, jotka katsotaan turvallisiksi kolmansiksi maiksi 1 kohdan soveltamiseksi, tai muuttaa tällaista luetteloa.

4.           Asianomaisten jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä 1 kohdan säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista menettelyistä ja näiden säännösten perusteella tehtyjen päätösten seurauksista Geneven yleissopimuksen mukaisen palauttamiskiellon periaatteen mukaisesti sekä tämän artiklan soveltamista koskevista poikkeuksista humanitaarisista tai poliittisista syistä tai kansainvälisestä julkisoikeudesta johtuvista syistä.

5.           Pannessaan täytäntöön yksinomaan tähän artiklaan perustuvan päätöksen asianomaisten jäsenvaltioiden on:

a)      ilmoitettava asiasta hakijalle; ja

b)      annettava hänelle asiakirja, jossa kolmannen maan viranomaisille ilmoitetaan kyseisen maan kielellä, että hakemuksen sisältöä ei ole tutkittu.

6.           Jos turvallinen kolmas maa ei ota takaisin turvapaikanhakijaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hän pääsee tutkintamenettelyyn II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

7.           Jäsenvaltiot, jotka ovat määrittäneet kolmansia maita turvallisiksi maiksi 1 päivänä joulukuuta 2005 voimassa olleen kansallisen lainsäädännön mukaisesti ja 2 kohdan a, b ja c alakohdassa asetettujen vaatimusten perusteella, voivat soveltaa 1 kohtaa näihin kolmansiin maihin, kunnes neuvosto on hyväksynyt 3 kohdan mukaisen yhteisen luettelon.

ê 2005/85/EY

ð uusi

IV LUKU

Menettelyt pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï poistamiseksi

44 37 artikla

Pakolaisaseman ð Kansainvälisen suojeluaseman ï poistaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkinta tietyn henkilön pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï poistamiseksi voidaan aloittaa, kun ilmenee uusia seikkoja tai perusteita, joiden nojalla hänen pakolaisasemansa ð kansainvälisen suojeluasemansa ï oikeellisuutta on syytä harkita uudelleen.

45 38 artikla

Menettelysäännöt

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun toimivaltainen viranomainen harkitsee kolmannen valtion kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï poistamista direktiivin 2004/83/EY [.../…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 14 ð tai 19 ï artiklan mukaisesti, asianomaisella henkilöllä on seuraavat takeet:

a)      hänelle ilmoitetaan kirjallisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen harkitsee uudelleen hänen pakolaisasemaa ð kansainvälistä suojeluasemaa ï koskevia edellytyksiään, sekä syyt tähän uudelleenharkintaan; ja

b)      hänelle annetaan mahdollisuus esittää 10 12 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 12, 13, ja 14, 15, ð 16 ï ja 17 artiklan mukaisessa henkilökohtaisessa puhuttelussa tai kirjallisessa lausunnossa perusteet siihen, miksi hänen pakolaisasemaansa ð kansainvälistä suojeluasemaansa ï ei olisi syytä poistaa.

Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen menettelyn yhteydessä:

a)      toimivaltainen viranomainen voi hankkia eri lähteistä, kuten tarvittaessa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta ð ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta ï, tarkkaa ja ajantasaista tietoa yleisestä tilanteesta asianomaisten henkilöiden alkuperämaissa; ja

b)      kun kerätään kerättäessä tietoja yksittäisestä tapauksesta pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï uudelleenharkintaa varten, niitä ei hankita vainoavalta osapuolelta tai vainoavilta osapuolilta ð tai vakavan haitan aiheuttajalta tai aiheuttajiltaï tavalla, jonka seurauksena tämä tai nämä saisivat suoraan tietää, että asianomainen henkilö on pakolainen ð kansainvälistä suojelua saava ï, jonka asemaa harkitaan uudelleen, eikä myöskään tavalla, jolla vaarannettaisiin asianomaisen henkilön ja hänestä riippuvaisten henkilöiden ruumiillinen koskemattomuus tai hänen alkuperämaassa vielä asuvien perheenjäsentensä vapaus ja turvallisuus.

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen päätös poistaa tietyn henkilön pakolaisasema ð kansainvälinen suojeluasema ï annetaan kirjallisena. Päätöksessä on ilmoitettava sen perusteina olevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat, ja asianomaiselle on annettava kirjallisesti tieto siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta.

3.           Heti kun toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen poistaa tietyn henkilön pakolaisasema ð kansainvälinen suojeluasema ï, myös 20 artiklaa 15 artiklan 2 kohtaa, ð 22 artiklaa ï, 23 artiklan 1 kohtaa 16 artiklan 1 kohtaa ja 29 21 artiklaa voidaan soveltaa.

4.           Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää, että pakolaisasema ð kansainvälinen suojeluasema ï lakkaa lain perusteella olemasta voimassa, jos on kyse direktiivin 2004/83/EY 11 artiklan 1 kohdan a–d alakohdan mukaisesta lakkaamisesta tai jos pakolainen ð kansainvälistä suojelua saava ï on yksiselitteisesti luopunut pakolaiseksi ð kansainvälistä suojelua saavaksi ï tunnustamisesta. ð Jäsenvaltio voi lisäksi säätää, että kansainvälinen suojeluasema lakkaa lain nojalla olemasta voimassa, kun kansainvälistä suojelua saavasta on tullut kyseisen jäsenvaltion kansalainen. ï

V LUKU

Muutoksenhakumenettelyt

46 39 artikla

Oikeus tehokkaisiinaseen oikeussuojakeinoihinon

1.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että turvapaikanhakijoilla ð kansainvälistä suojelua hakevilla ï on oikeus tehokkaisiinaseen oikeussuojakeinoihinon tuomioistuimessa hakeakseen muutosta:

a)      päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä turvapaikkahakemusta ð kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ï, mukaan lukien:

ò uusi

i)        päätös hakemuksen perusteettomuudesta pakolaisaseman ja/tai toissijaisen suojeluaseman suhteen,

ê 2005/85/EY

ð uusi

ii i)     päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta 33 25 artiklan 2 kohdan perusteella,

iii ii)    jäsenvaltion rajalla tai sen kauttakulkualueilla 43 35 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty päätös,

iii)      päätös jättää hakemus tutkimatta 36 artiklan nojalla;

b)      kieltävään päätökseen hakemuksen ottamisesta uudelleen tutkittavaksi sen jälkeen, kun tutkinta on keskeytetty 27 ja 28 19 ja 20 artiklan nojalla;

c)      päätökseen olla jatkamatta 32 ja 34 artiklan mukaisen myöhemmän hakemuksen tutkintaa;

d)      päätökseen maahanpääsyn epäämisestä 35 artiklan 2 kohdassa säädetyissä menettelyissä;

c e)    päätökseen pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï poistamisesta 45 38 artiklan nojalla.

ò uusi

2.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöillä, joiden määrittävä viranomainen on tunnustanut tarvitsevan toissijaista suojelua, on oikeus 1 kohdassa tarkoitettuihin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin hakeakseen muutosta päätökseen pitää hakemusta pakolaisaseman suhteen perusteettomana.

Kyseiselle henkilölle on myönnettävä toissijaista suojelua saaville direktiivin [.../…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti annettavat oikeudet ja edut, kunnes muutoksenhakumenettelyissä on annettu päätös.

3.           Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen tutkimisen kaikilta osin, myös kansainvälisen suojelun tarpeen ex nunc -tutkimisen direktiivin […/.../EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

ê 2005/85/EY

ð uusi

4. 2.       Jäsenvaltioiden on säädettävä ð kohtuullisista ï määräajoista ja muista tarpeellisista säännöistä, joita hakijan on noudatettava hänen käyttäessään oikeuttaan tehokkaisiinaseen oikeussuojakeinoihinon 1 kohdan nojalla.

ò uusi

Määräajat eivät saa tehdä 1 kohdassa tarkoitettujen tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttöä hakijoille mahdottomaksi tai liian vaikeaksi.

Jäsenvaltiot voivat säätää myös 43 artiklan nojalla tehtyjen päätösten uudelleentarkastelusta viran puolesta.

ê 2005/85/EY

3.           Jäsenvaltioiden on tarvittaessa kansainvälisten velvoitteidensa mukaisesti säädettävä säännöistä, jotka koskevat:

a)      kysymystä siitä, vaikuttaako 1 kohdan mukainen oikeussuojakeino siten, että hakijat saavat jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua; ja

b)      mahdollisuutta oikeudelliseen keinoon tai suojaaviin toimenpiteisiin, jos hakija ei 1 kohdan mukaisen oikeussuojakeinon perusteella voi jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua. Jäsenvaltiot voivat myös säätää viran puolesta myönnettävästä oikeussuojakeinosta; ja

c)      perusteita, joilla 25 artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaiseen päätökseen voidaan hakea muutosta 27 artiklan 2 kohdan b ja c alakohdan nojalla sovellettujen menettelyjen mukaisesti.

ò uusi

5.           Jäsenvaltion on sallittava hakijoiden jäädä alueelleen siihen asti, kun määräaika, jonka kuluessa näiden on käytettävä oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin, on päättynyt, tai silloin kun tätä oikeutta on käytetty määräajassa, odottamaan muutoksenhaun tulosta, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.

6.           Kun kyseessä on päätös hakemuksen perusteettomuudesta tilanteessa, jossa jokin 31 artiklan 6 kohdan a–g alakohdassa luetelluista edellytyksistä täyttyy, tai 33 artiklan 2 kohdan a tai d alakohdan mukainen päätös tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta ja kun kansallisessa lainsäädännössä ei tällaisissa tapauksissa ole säädetty oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle odottamaan muutoksenhaun tulosta, tuomioistuimella on oltava valtuudet ratkaista joko hakijan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, saako hakija jäädä jäsenvaltion alueelle.

Tätä kohtaa ei sovelleta 43 artiklassa tarkoitettuihin menettelyihin.

7.           Jäsenvaltion on sallittava hakijan jäädä alueelleen odottamaan tulosta 6 kohdassa tarkoitetusta menettelystä, jossa ratkaistaan, saako hakija jäädä jäsenvaltion alueelle.

8.           Edellä olevaa 5, 6 ja 7 kohtaa sovelletaan rajoittamatta asetuksen (EU) N:o [.../…] [Dublin-asetus] 26 artiklan soveltamista.

ê 2005/85/EY

9. 4.       Jäsenvaltiot voivat säätää määräajasta, jonka kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tuomioistuimen on tutkittava määrittävän viranomaisen päätös.

5.           Jos hakijalle on myönnetty asema, joka tarjoaa kansallisen ja yhteisön lainsäädännön nojalla samat oikeudet ja edut kuin direktiivin 2004/83/EY mukainen pakolaisasema, hakijalla voidaan katsoa olevan käytössään tehokas oikeussuojakeino, jos tuomioistuin päättää, että 1 kohdan mukaista oikeussuojakeinoa ei voida käyttää tai että se ei todennäköisesti olisi tuloksellinen, koska hakijan edun kannalta ei ole tarpeellista jatkaa menettelyä.

10. 6.     Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä säätää myös edellytyksistä, joiden perusteella voidaan olettaa, että hakija on peruuttanut 1 kohdan mukaisetn oikeussuojakeinonsa implisiittisesti tai luopunut siitä niistä, sekä tällöin noudatettavista menettelysäännöistä.

VI LUKU

Yleiset ja loppusäännökset

47 40 artikla

Viranomaisten valitusmahdollisuus

Tämä direktiivi ei vaikuta viranomaisten mahdollisuuteen valittaa hallinnollisista ja/tai oikeudellisista päätöksistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

48 41 artikla

Salassapitovelvollisuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä direktiiviä täytäntöön panevia viranomaisia koskee heidän työssään saamiensa tietojen osalta kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus.

ò uusi

49 artikla

Yhteistyö

Jäsenvaltion on nimettävä kansallinen yhteysviranomainen ja ilmoitettava tämän osoite komissiolle. Komissio toimittaa kyseiset tiedot muille jäsenvaltioille.

Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteistyössä komission kanssa aiheelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voivat toimia suoraan yhteistyössä ja vaihtaa tietoja keskenään.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

ð uusi

50 42 artikla

Kertomus

Komissio toimittaa viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2009 ð .......[13].. ï Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki kertomuksen laatimiseen tarvittavat tiedot. Kertomuksen esitettyään komissio laatii vähintään ð viiden vuoden ï kahden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa.

51 43 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

1.           Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin Ö […] artiklan [artiklat, joiden sisältöä on muutettu suhteessa aiempaan direktiiviin] Õ noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2007 Ö [...] Õ.. 15 artiklan osalta jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään 1 päivänä joulukuuta 2008. Niiden on ilmoitettava tästä komissiolle viipymättä Ö viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko Õ.

ò uusi

2.           Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 31 artiklan 3 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään [kolmen vuoden kuluttua siitä päivästä, jona direktiivi on saatettava osaksi kansallista lainsäädäntöä]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

ê 2005/85/EY (mukautettu)

3.           Ö Edellä 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuissa Õ Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Ö Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään. Õ Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset tehdään.  ÖNiissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään. Õ

4.           Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa Ö keskeiset Õ kansalliset säännökset Ö sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko Õ kirjallisina komissiolle

ê 2005/85/EY

ð uusi

52 44 artikla

Siirtymäkausi Siirtymäsäännökset

Jäsenvaltioiden on sovellettava 43 51 artiklanssa 1 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä 1 päivän joulukuuta 2007 ð [...] ï jälkeen jätettyihin turvapaikkahakemuksiin ð kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin ï ja 1 päivän joulukuuta 2007 ð [...] ï jälkeen aloitettuihin pakolaisaseman ð kansainvälisen suojeluaseman ï poistamista koskeviin menettelyihin.  ðEnnen [...] jätettyihin hakemuksiin ja ennen [...] aloitettuihin pakolaisaseman poistamista koskeviin menettelyihin on sovellettava direktiivin 2005/85/EY nojalla annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä. ï

ò uusi

Jäsenvaltioiden on sovellettava 51 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä [...] jälkeen jätettyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin. Ennen [...] jätettyihin hakemuksiin on sovellettava direktiivin 2005/85/EY mukaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

ê

53 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2005/85/EY tällä direktiivillä sidottujen jäsenvaltioiden osalta [tämän direktiivin 51 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivää seuraavasta päivästä], sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä II olevassa B osassa mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

ê 2005/85/EY

54 45 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

ê

Edellä olevia […] artiklaa sovelletaan [51 artiklan 1 kohdassa säädettyä päivää seuraavasta päivästä].

ê 2005/85/EY (mukautettu)

55 46 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille Euroopan yhteisön perustamissopimuksen mukaisesti Ö perussopimusten mukaisesti Õ.

Tehty Brysselissä päivänä kuuta

Euroopan parlamentin puolesta                    Neuvoston puolesta

Puhemies                                                       Puheenjohtaja

ê 2005/85/EY

LIITE I

”Määrittävän viranomaisen” määritelmä

Irlanti voi, mikäli (muutetun) Refugee Act 1996:n 17 pykälän 1 momentin säännöksiä sovelletaan edelleen, tätä direktiiviä soveltaessaan katsoa, että:

- ”määrittävä viranomainen”, josta säädetään tämän direktiivin 2 artiklan (e) (f) alakohdassa, tarkoittaa Office of the Refugee Applications Commissioner -viranomaista tutkittaessa sitä, olisiko hakija määriteltävä pakolaiseksi, ja millaisissa tapauksissa häntä ei olisi määriteltävä pakolaiseksi; ja

- "ensimmäisiin päätöksiin", joista säädetään tämän direktiivin 2 artiklan (e) (f) alakohdassa, kuuluvat Refugee Applications Commissioner -viranomaisen antamat suositukset siitä, olisiko hakija määriteltävä pakolaiseksi, ja millaisissa tapauksissa häntä ei olisi määriteltävä pakolaiseksi.

Irlanti ilmoittaa komissiolle (muutetun) Refugee Act 1996:n 17 pykälän 1 momentin säännöksiin tehtävistä muutoksista.

LIITE I II

Turvallisten alkuperämaiden määrittäminen 29 artiklan ja 30 37 artiklan 1 kohdan soveltamiseksi

Tiettyä maata voidaan pitää turvallisena alkuperämaana, jos oikeudellisen tilanteen, demokraattisen järjestelmän puitteissa tapahtuvan lainsäädännön soveltamisen ja yleisen poliittisen tilanteen perusteella voidaan osoittaa, että maassa ei yleisesti eikä jatkuvasti esiinny vainoa sellaisena kuin se määritellään direktiivin 2004/83/EY […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 9 artiklassa eikä kidutusta tai epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista eikä kansainvälisen tai kansallisen aseellisen selkkauksen aiheuttamaa mielivaltaisen väkivallan uhkaa.

Arvioitaessa maan turvallisuutta on otettava huomioon muun muassa se, missä määrin annetaan suojelua vainolta ja huonolta kohtelulta, seuraavien seikkojen perusteella:

a) maan asiaa koskeva lainsäädäntö ja sen soveltamistapa;

b) ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyssä eurooppalaisessa yleissopimuksessa ja/tai kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevassa kansainvälisessä yleissopimuksessa ja/tai kidutuksen vastaisessa yleissopimuksessa määrättyjen oikeuksien ja vapauksien noudattaminen, erityisesti niiden oikeuksien noudattaminen, joista eurooppalaisen yleissopimuksen 15 artiklan 2 kohdan mukaisesti ei voida poiketa;

c) Geneven yleissopimuksen mukaisen palauttamiskiellon periaatteen noudattaminen;

d) tehokas oikeussuojajärjestelmä niiden henkilöiden suojaamiseksi, joiden kyseisiä oikeuksia ja vapauksia on loukattu.

ê 2005/85/EY

ð uusi

LIITE III

"Hakijan" ja "turvapaikanhakijan" määritelmä

Tämän direktiivin säännöksiä soveltaessaan Espanja, edellyttäen että 26 päivänä marraskuuta 1992 säädetyn lain "Ley 30/1992 de Régimen jurídico de las Administraciones Públicas y del Procedimiento Administrativo Común" ja 13 päivänä heinäkuuta 1998 säädetyn lain "Ley 29/1998 reguladora de la Jurisdicción Contencioso-Administrativa" säännöksiä edelleen sovelletaan, voi katsoa, että direktiivin 2 artiklan c kohdassa olevaan "hakijan" tai "turvapaikanhakijan" määritelmään sisältyy V luvun soveltamiseksi edellä mainituissa laeissa tarkoitettu "recurrente".

"Recurrentella" on oikeus samoihin tässä direktiivissä säädettyihin takeisiin kuin "hakijalla" ja "turvapaikanhakijalla" silloin, kun hän käyttää oikeuttaan V luvun mukaiseen tehokkaaseen oikeussuojakeinoon.

Espanja antaa komissiolle tiedoksi edellä mainittuihin lakeihin tehtävät asiaa koskevat muutokset.

ê

LIITE II IV

A osa

Kumottu direktiivi (53 artiklassa tarkoitettu)

Neuvoston direktiivi 2005/85/EY || (EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13)

B osa

Määräaika direktiivin saattamiselle osaksi kansallista lainsäädäntöä (51 artiklassa tarkoitettu)

Direktiivi || Määräaika kansallisen lainsäädännön osaksi saattamiselle

2005/85/EY || Ensimmäinen määräaika: 1. joulukuuta 2007 Toinen määräaika: 1. joulukuuta 2008

LIITE III

Vastaavuustaulukko

Direktiivi 2005/85/EY || Tämä direktiivi

1 artikla || 1 artikla

2 artiklan a–c alakohta || 2 artiklan a–c alakohta

- || 2 artiklan d alakohta

2 artiklan d–f alakohta || 2 artiklan e–g alakohta

- || 2 artiklan h ja i alakohta

2 artiklan g alakohta || 2 artiklan j alakohta

- || 2 artiklan k ja l alakohta

2 artiklan h–k alakohta || 2 artiklan m–p alakohta

- || 2 artiklan q alakohta

3 artiklan 1 ja 2 kohta || 3 artiklan 1 ja 2 kohta

3 artiklan 3 kohta || -

3 artiklan 4 kohta || 3 artiklan 3 kohta

4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || 4 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

4 artiklan 1 kohdan toinen alakohta || -

4 artiklan 2 kohdan a alakohta || 4 artiklan 2 kohdan a alakohta

4 artiklan 2 kohdan b–d alakohta || -

4 artiklan 2 kohdan e alakohta || 4 artiklan 2 kohdan b alakohta

4 artiklan 2 kohdan f alakohta || -

- || 4 artiklan 3 kohta

4 artiklan 3 kohta || 4 artiklan 4 kohta

- || 4 artiklan 5 kohta

5 artikla || 5 artikla

6 artiklan 1 kohta || 6 artiklan 1 kohta

- || 6 artiklan 2–4 kohta

6 artiklan 2 ja 3 kohta || 7 artiklan 1 ja 2 kohta

- || 7 artiklan 3 kohta

- || 7 artiklan 4 kohta

6 artiklan 4 kohta || 7 artiklan 5 kohta

6 artiklan 5 kohta || -

- || 8 artikla

7 artiklan 1 ja 2 kohta || 9 artiklan 1 ja 2 kohta

- || 9 artiklan 3 kohta

8 artiklan 1 kohta || 10 artiklan 1 kohta

- || 10 artiklan 2 kohta

8 artiklan 2 kohdan a–c alakohta || 10 artiklan 3 kohdan a–c alakohta

- || 10 artiklan 3 kohdan d alakohta

8 artiklan 3 ja 4 kohta || 10 artiklan 4 ja 5 kohta

9 artiklan 1 kohta || 11 artiklan 1 kohta

9 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta || 11 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta

9 artiklan 2 kohdan toinen alakohta || -

9 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta || 11 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

9 artiklan 3 kohta || 11 artiklan 3 kohta

10 artiklan 1 kohdan a–c alakohta || 12 artiklan 1 kohdan a–c alakohta

- || 12 artiklan 1 kohdan d alakohta

10 artiklan 1 kohdan d ja e alakohta || 12 artiklan 1 kohdan e ja f  alakohta

10 artiklan 2 kohta || 12 artiklan 2 kohta

11 artikla || 13 artikla

12 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || 14 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

12 artiklan 2 kohdan toinen alakohta || -

- || 14 artiklan 1 kohdan toinen ja kolmas alakohta

12 artiklan 2 kohdan kolmas alakohta || 14 artiklan 1 kohdan neljäs alakohta

12 artiklan 2 kohdan a alakohta || 14 artiklan 2 kohdan a alakohta

12 artiklan 2 kohdan b alakohta || -

12 artiklan 2 kohdan c alakohta || -

12 artiklan 3 kohdan ensimmäinen alakohta || 14 artiklan 2 kohdan b alakohta

12 artiklan 3 kohdan toinen alakohta || 14 artiklan 2 kohdan toinen alakohta

12 artiklan 4–6 kohta || 14 artiklan 3–5 kohta

13 artiklan 1 ja 2 kohta || 15 artiklan 1 ja 2 kohta

13 artiklan 3 kohdan a alakohta || 15 artiklan 3 kohdan a alakohta

- || 15 artiklan 3 kohdan b alakohta

13 artiklan 3 kohdan b alakohta || 15 artiklan 3 kohdan c alakohta

- || 15 artiklan 3 kohdan d alakohta

- || 15 artiklan 3 kohdan e alakohta

13 artiklan 4 kohta || 15 artiklan 4 kohta

13 artiklan 5 kohta || -

- || 16 artikla

14 artikla || -

- || 17 artikla

- || 18 artikla

- || 19 artikla

15 artiklan 1 kohta || 22 artiklan 1 kohta

15 artiklan 2 kohta || 20 artiklan 1 kohta

- || 20 artiklan 2–4 kohta

- || 21 artiklan 1 kohta

15 artiklan 3 kohdan a alakohta || -

15 artiklan 3 kohdan b ja c alakohta || 21 artiklan 2 kohdan a ja b alakohta

15 artiklan 3 kohdan d alakohta || -

15 artiklan 3 kohdan toinen alakohta || -

15 artiklan 4–6 kohta || 21 artiklan 3–5 kohta

- || 22 artiklan 2 kohta

16 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta || 23 artiklan 1 kohdan ensimmäinen alakohta

16 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan ensimmäinen virke || 23 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan johdantokappale

- || 23 artiklan 1 kohdan a alakohta

16 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan toinen virke || 23 artiklan 1 kohdan b alakohta

16 artiklan 2 kohdan ensimmäinen virke || 23 artiklan 2 kohta

16 artiklan 2 kohdan toinen virke || -

- || 23 artiklan 3 kohta

16 artiklan 3 kohta || 23 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

16 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta || -

16 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta || 23 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta

- || 24 artikla

17 artiklan 1 kohta || 25 artiklan 1 kohta

17 artiklan 2 kohdan a alakohta || 25 artiklan 2 kohta

17 artiklan 2 kohdan b ja c alakohta || -

17 artiklan 3 kohta || -

17 artiklan 4 kohta || 25 artiklan 3 kohta

- || 25 artiklan 4 kohta

17 artiklan 5 kohta || 25 artiklan 5 kohta

- || 25 artiklan 6 kohta

17 artiklan 6 kohta || 25 artiklan 7 kohta

18 artikla || 26 artikla

19 artikla || 27 artikla

20 artiklan 1 ja 2 kohta || 28 artiklan 1 ja 2 kohta

- || 28 artiklan 3 kohta

21 artikla || 29 artikla

22 artikla || 30 artikla

23 artiklan 1 kohta || 31 artiklan 1 kohta

23 artiklan 2 kohdan ensimmäinen alakohta || 31 artiklan 2 kohta

- || 31 artiklan 3 kohta

23 artiklan 2 kohdan toinen alakohta || 31 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

- || 31 artiklan 4 kohdan toinen alakohta

23 artiklan 3 kohta || 31 artiklan 5 kohdan johdantokappale

- || 31 artiklan 5 kohdan a–c alakohta

23 artiklan 4 kohdan a alakohta || 31 artiklan 6 kohdan a alakohta

23 artiklan 4 kohdan b alakohta || -

23 artiklan 4 kohdan c alakohdan i alakohta || 31 artiklan 6 kohdan b alakohta

23 artiklan 4 kohdan c alakohdan ii alakohta || -

23 artiklan 4 kohdan d alakohta || 31 artiklan 6 kohdan c alakohta

23 artiklan 4 kohdan e alakohta || -

23 artiklan 4 kohdan f alakohta || 31 artiklan 6 kohdan d alakohta

23 artiklan 4 kohdan g alakohta || 31 artiklan 6 kohdan e alakohta

23 artiklan 4 kohdan h ja i alakohta || -

23 artiklan 4 kohdan j alakohta || 31 artiklan 6 kohdan f alakohta

23 artiklan 4 kohdan k ja l alakohta || -

23 artiklan 4 kohdan m alakohta || 31 artiklan 6 kohdan g alakohta

23 artiklan 4 kohdan n ja o alakohta || -

- || 31 artiklan 7 ja 8 kohta

24 artikla || -

- || 32 artikla (siirretty 28 artikla)

25 artikla || 33 artikla

25 artiklan 1 kohta || 33 artiklan 1 kohta

25 artiklan 2 kohdan a–c alakohta || 33 artiklan 2 kohdan a–c alakohta

25 artiklan 2 kohdan d ja e alakohta || -

25 artiklan 2 kohdan f ja g alakohta || 33 artiklan 2 kohdan d ja e alakohta

- || 34 artikla

26 artikla || 35 artikla

27 artiklan 1 kohdan a alakohta || 38 artiklan 1 kohdan a alakohta

- || 38 artiklan 1 kohdan b alakohta

27 artiklan 1 kohdan b–d alakohta || 38 artiklan 1 kohdan c–e alakohta

27 artiklan 2–5 kohta || 38 artiklan 2–5 kohta

28 artikla || 32 artikla

29 artikla || -

30 artiklan 1 kohta || 37 artiklan 1 kohta

30 artiklan 2–4 kohta || -

- || 37 artiklan 2 kohta

30 artiklan 5 ja 6 kohta || 37 artiklan 3 ja 4 kohta

31 artiklan 1 kohta || 36 artiklan 1 kohta

31 artiklan 2 kohta || -

31 artiklan 3 kohta || 36 artiklan 2 kohta

32 artiklan 1 kohta || 40 artiklan 1 kohta

32 artiklan 2 kohta || -

32 artiklan 3 kohta || 40 artiklan 2 kohta

32 artiklan 4 kohta || 40 artiklan 3 kohdan ensimmäinen virke

32 artiklan 5 kohta || 40 artiklan 3 kohdan toinen virke

32 artiklan 6 kohta || 40 artiklan 4 kohta

- || 40 artiklan 5 kohta

32 artiklan 7 kohdan ensimmäinen alakohta || 40 artiklan 6 kohdan a alakohta

- || 40 artiklan 6 kohdan b alakohta

32 artiklan 7 kohdan toinen alakohta || 40 artiklan 6 kohdan toinen alakohta

- || 40 artiklan 7 kohta

- || 41 artikla

33 artikla || -

34 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta || 42 artiklan 1 kohta ja 2 kohdan a alakohta

34 artiklan 2 kohdan b alakohta || -

34 artiklan 2 kohdan c alakohta || 42 artiklan 2 kohdan b alakohta

34 artiklan 3 kohdan a alakohta || 42 artiklan 3 kohta

34 artiklan 3 kohdan b alakohta || -

35 artiklan 1 kohta || 43 artiklan 1 kohdan a alakohta

- || 43 artiklan 1 kohdan b alakohta

35 artiklan 2 kohta ja 3 kohdan a–f alakohta || -

35 artiklan 4 kohta || 43 artiklan 2 kohta

35 artiklan 5 kohta || 43 artiklan 3 kohta

36 artiklan 1 kohta – 2 kohdan c alakohta || 39 artiklan 1 kohta – 2 kohdan c alakohta

36 artiklan 2 kohdan d alakohta || -

36 artiklan 3 kohta || -

36 artiklan 4–6 kohta || 39 artiklan 3–5 kohta

- || 39 artiklan 6 kohta

36 artiklan 7 kohta || -

37 artikla || 44 artikla

38 artikla || 45 artikla

- || 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan i alakohta

39 artiklan 1 kohdan a alakohdan i ja ii alakohta || 46 artiklan 1 kohdan a alakohdan ii ja iii alakohta

39 artiklan 1 kohdan a alakohdan iii alakohta || -

39 artiklan 1 kohdan b alakohta || 46 artiklan 1 kohdan b alakohta

39 artiklan 1 kohdan c ja d alakohta || -

39 artiklan 1 kohdan e alakohta || 46 artiklan 1 kohdan c alakohta

- || 46 artiklan 2 ja 3 kohta

39 artiklan 2 kohta || 46 artiklan 4 kohdan ensimmäinen alakohta

- || 46 artiklan 4 kohdan toinen ja kolmas alakohta

39 artiklan 3 kohta || -

- || 46 artiklan 5–8 kohta

39 artiklan 4 kohta || 46 artiklan 9 kohta

39 artiklan 5 kohta || -

39 artiklan 6 kohta || 41 artiklan 10 kohta

40 artikla || 47 artikla

41 artikla || 48 artikla

- || 49 artikla

42 artikla || 50 artikla

43 artiklan ensimmäinen alakohta || 51 artiklan 1 kohta

- || 51 artiklan 2 kohta

43 artiklan toinen ja kolmas alakohta || 51 artiklan 3 ja 4 kohta

44 artikla || 52 artiklan ensimmäinen alakohta

- || 52 artiklan toinen alakohta

- || 53 artikla

45 artikla || 54 artikla

46 artikla || 55 artikla

Liite I || -

Liite II || Liite I

Liite III || -

- || Liite II

- || Liite III

[1]               Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle, Turvapaikkapolitiikan toimintasuunnitelma – EU:n yhdennetty lähestymistapa suojeluun, KOM(2008) 360, 17.6.2008. 

[2]               EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13.

[3]               Komission kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annetun direktiivin 2005/85/EY soveltamisesta, KOM(2010) 465, 8.9.2010.

[4]               Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimus, neuvoston asiakirja 13440/08.

[5]               Komission valmisteluasiakirja, joka on liitetty ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista – Vaikutusten arviointi, SEC(2009) 1376, 21.10.2009.

[6]               EUVL C …

[7]               EUVL C …

[8]               EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13.

[9]               EUVL L 132, 29.5.2010, s. 11.

[10]             EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

[11]             Neuvoston puitepäätös 2002/584/YOS, tehty 13 päivänä kesäkuuta 2002, eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä (EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1).

[12]             EUVL L 31, 6.2.2003, s. 18.

[13]             Neljä vuotta tämän direktiivin hyväksymispäivästä.

Muutettua ehdotusta koskeva yksityiskohtainen selvitys esitetään vertailuna komission vuonna 2009 antamaan ehdotukseen direktiivin 2005/85/EY muuttamiseksi.

1 artikla

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

2 artikla

Artiklaan on tehty seuraavat muutokset vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna:

d)         Erityiset menettelylliset takeet tarvitsevien hakijoiden määritelmä:

i)       muutetussa ehdotuksessa käytetään aiempaa täsmällisempää ilmaisua ”hakija, joka tarvitsee erityiset menettelylliset takeet”, joka vastaa paremmin sitä tosiseikkaa, että erityistarpeet on otettava huomioon turvapaikkamenettelydirektiiviä sovellettaessa;

ii)       muutetussa ehdotuksessa lisätään sukupuolinen suuntautuminen ja sukupuoli-identiteetti niiden perusteiden luetteloon, joiden vuoksi hakijat voivat tarvita erityisiä menettelyllisiä takeita, koska näissä tapauksissa muun muassa hakemuksen tutkinnalla ja erityisesti henkilökohtaisella puhuttelulla on varmistettava, että hakija pystyy esittämään kantansa; ja

(iii)     muutetussa ehdotuksessa selvennetään tiettyjen perusteiden luonnetta korvaamalla ilmaisu ’”mielenterveysongelmat” ilmaisulla ”vakava fyysinen sairaus, mielisairaus tai traumaperäinen stressireaktio”.

n)           Muutetussa ehdotuksessa laajennetaan ”edustajan” käsitettä sen selventämiseksi, että kansallisesta järjestelmästä riippuen sekä henkilö että organisaatio voivat laillisesti edustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä.

q)           Myöhempien hakemusten uusi määritelmä on tarpeen myöhempiä hakemuksia koskevien sääntöjen selventämiseksi kautta koko tekstin.

3 artikla

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

4 artikla

Muutettuun ehdotukseen sisältyy huomattavia muutoksia, joilla yksinkertaistetaan säännöksiä ja helpotetaan niiden täytäntöönpanoa.

Muutetussa ehdotuksessa selvennetään, että määrittävällä viranomaisella on oltava käytettävissään asianmukaiset resurssit, mukaan lukien riittävä määrä pätevää henkilöstöä, voidakseen hoitaa tehtävänsä. Määrittävän viranomaisen henkilöstön on myös oltava riittävän hyvin koulutettu. Henkilöstölle tarjottavaa koulutusta koskevien sääntöjen yksinkertaistamiseksi muutettu ehdotus on yhdenmukaistettu Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston perustamisesta annettuun asetukseen (asetus (EU) 439/2010) sisältyvien vastaavien säännösten kanssa viittaamalla sen 6 artiklan 4 kohdan a–e alakohtaan. Koulutusvaatimuksiin kuuluvat näin ollen seuraavat osa-alueet:

a)           kansainväliset ihmisoikeudet ja turvapaikka-asioita koskeva unionin säännöstö, mukaan lukien erityiset oikeudelliset ja oikeuskäytäntöä koskevat aiheet;

b)           alaikäisten ja haavoittuvassa asemassa olevien erityistarpeita omaavien henkilöiden turvapaikkahakemusten käsittelyyn liittyvät kysymykset;

c)           puhuttelutekniikat;

d)           lääketieteellisten ja oikeustieteellisten asiantuntijalausuntojen käyttö turvapaikkamenettelyissä;

e)           alkuperämaita koskevan tiedon tuottamiseen ja käyttöön liittyvät kysymykset;

f)            vastaanotto-olosuhteet, mukaan lukien heikossa asemassa oleville ryhmille ja kidutuksen kohteeksi joutuneille osoitettava erityishuomio.

Poikkeuksena yhden määrittävän viranomaisen periaatteeseen artiklaan on lisätty b alakohta kuvaamaan niitä tapauksia, joissa toinen viranomainen (esimerkiksi rajavartija) myöntää tai kieltää pääsyn alueelle rajamenettelyn yhteydessä. Kyseisessä alakohdassa selvennetään, että näissä tapauksissa maahanpääsyn on perustuttava määrittävän viranomaisen lausuntoon. Tällä muutoksella direktiivin säännökset pyritään yhdenmukaistamaan jäsenvaltioissa sovellettavien erilaisten rajavalvontajärjestelyjen kanssa.

5 artikla

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

6 artikla

Säännösten selkeyttämiseksi vuoden 2009 ehdotuksen 6 artikla on jaettu kahdeksi artiklaksi. Muutetun ehdotuksen 6 artiklassa säädetään yleisperiaatteesta, jonka mukaan hakijoille on annettava mahdollisuus tehdä hakemus helposti ja nopeasti. Uudessa 7 artiklassa puolestaan säädetään hakemuksen tekemisestä hakijasta riippuvaisen henkilön tai alaikäisen puolesta.

Artiklan terminologiaa on selkeytetty sekä vuoden 2009 ehdotukseen että voimassa olevaan direktiiviin verrattuna. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ”tekeminen” ja ”jättäminen” on eroteltu aiempaa selkeämmin. Muutetun ehdotuksen 2 artiklan b alakohtaan sisältyvän hakemuksen määritelmän mukaisesti hakemus katsotaan tehdyksi heti kun henkilö, jonka voidaan katsoa pyytävän pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa, pyytää suojelua jäsenvaltiolta. Tämä toimi ei edellytä hallinnollista menettelyä. Hallinnollinen menettely toteutetaan, kun hakemus ”jätetään”. Jäsenvaltioiden on artiklan 2 kohdan mukaisesti annettava kaikille henkilöille, jotka haluavat tehdä hakemuksen, tosiasiallinen mahdollisuus jättää hakemus mahdollisimman pian, ottaen kuitenkin huomioon käytännön rajoitukset 1 kohdan mukaisesti.

Artiklan 3 kohdassa selvennetään, että hakemuksen tehnyt henkilö on ainoastaan rekisteröitävä hakijaksi 72 tunnin kuluessa. Täydellistä hakemusta ei tarvitse rekisteröidä kyseisessä määrärajassa. Tämä muutettu säännös on selkeämpi ja yhdenmukaisempi kansallisten turvapaikkajärjestelmien erityispiirteiden kanssa.

Lisäksi on selkeytetty vaatimusta, jonka mukaan muidenkin viranomaisten kuin määrittävän viranomaisen on helpotettava pääsyä turvapaikkamenettelyihin. Muutettuun ehdotukseen sisältyy yleisperiaate, jonka mukaan hakemuksia todennäköisesti vastaanottavien viranomaisten henkilöstölle on annettava asianmukaiset ohjeet ja tarvittava koulutus, jotta ne voivat noudattaa velvoitetta helpottaa pääsyä menettelyjen piiriin. Viittauksella Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston laatimiin ohjeisiin pyritään varmistamaan kattavampi yhdenmukaistaminen operatiivisilla keinoilla.

Jotta jäsenvaltiot voivat käsitellä hakemukset tehokkaasti, kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee hakemuksen samanaikaisesti, muutetussa ehdotuksessa annetaan mahdollisuus pidentää 72 tunnin määräaikaa seitsemään työpäivään.

7 artikla

Muutetussa ehdotuksessa selkeytetään olosuhteita, joissa alaikäinen voi tehdä hakemuksen omasta puolestaan. Edellytyksenä on muun muassa, että alaikäinen on oikeustoimikelpoinen menettelyissä asianomaisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti, tai hän voi toimia vanhempiensa tai muiden aikuisten perheenjäsenten välityksellä.

8 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 7 artiklaa)

Tässä artiklassa yksinkertaistetaan vuoden 2009 ehdotuksen vastaavaan 7 artiklaan sisältyviä säännöksiä. Näin pyritään antamaan jäsenvaltioille enemmän joustoa säännösten täytäntöönpanossa. Erityisesti tulkkausjärjestelyjen osalta on selvennetty, että riittäviksi katsotaan perustason tulkkauspalvelut, joilla helpotetaan menettelyyn pääsyä. Tärkein tavoite on antaa kansainvälistä suojelua haluaville mahdollisuus pyytää sitä. Ilmaisu ”järjestettävä tulkkaus” jättää jäsenvaltioille paljon harkinnanvaraa yksityiskohtia suunniteltaessa.

9 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 8 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

10 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 9 artiklaa)

Muutetussa artiklassa Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirasto mainitaan ennen Yhdistyneiden Kansakuntien pakolaisasioiden päävaltuutettua. Tarkoitus on korostaa viraston perustamista ja sen tärkeää tehtävää EU:ssa jäsenvaltioiden tukijana hankittaessa turvapaikkamenettelyissä tarvittavia luotettavia tietoja alkuperämaista.

Artiklan 3 kohdan b alakohdasta on poistettu viittaus hakijan ja oikeudellisen neuvonantajan oikeuteen saada tutustua alkuperämaata koskeviin tietoihin. Se on siirretty 12 artiklan 1 kohtaan uutena d alakohtana tekstin johdonmukaisuuden parantamiseksi.

Artiklan 3 kohdan d alakohtaan on lisätty hakemuksia tutkivan ja päätökset tekevän henkilöstön mahdollisuus pyytää neuvoja uskonnollisissa asioissa, jos se katsotaan tarpeelliseksi silloin, kun pakolaisia vainotaan uskontoon liittyvien syiden vuoksi.

11 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 10 artiklaa)

Tämän artiklan 3 kohtaan on lisätty kaksi uutta perustetta, joilla otetaan huomioon, että tiettyjen sukupuoliseen suuntautumiseen tai sukupuoli-identiteettiin liittyvien tietojen paljastaminen voisi myös vaarantaa hakijan edut silloin, kun tehdään yksi päätös, joka koskee kaikkia hakijasta riippuvaisia henkilöitä.

12 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 11 artiklaa)

Tämän artiklan 1 kohdan a ja f alakohtaa on muutettu. Muutetussa ehdotuksessa säädetään, että hakijalle on ilmoitettava noudatettavasta menettelystä kielellä, jota hakija ymmärtää tai jota hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän. Artiklan 1 kohdan a alakohdassa pyritään lisäämään hakijoiden tietämystä hakemuksen peruuttamisen seurauksista velvoittamalla jäsenvaltiot ilmoittamaan hakijoille peruuttamista koskevat säännöt menettelyn alussa. Tämä turvalauseke on tarpeen, koska peruuttamista koskevia sääntöjä on muutettu.

Lisäksi 1 kohdan b alakohdassa selvennetään, että määrittävän viranomaisen lisäksi myös muut toimivaltaiset viranomaiset voivat kutsua hakijan puhutteluun, kun tutkitaan hakemuksen tutkittavaksi ottamista.

Uudessa d alakohdassa säädetään hakijoiden ja heidän mahdollisten oikeudellisten neuvonantajiensa oikeudesta tutustua 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin. Tällä muutoksella ei aseteta uusia velvoitteita; asia on ainoastaan siirretty 10 artiklasta, koska sisällyttämällä tähän kohtaan oikeus tutustua 10 artiklan 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin varmistetaan 12 artiklan parempi johdonmukaisuus suhteessa koko tekstin rakenteeseen.

13 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 12 artiklaa)

Muutetussa ehdotuksessa on muutettu 1 kohdan sanamuotoa tarkemmaksi ja johdonmukaisemmaksi muuttamatta asiasisältöä.

14 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 13 artiklaa)

Henkilökohtaista puhuttelua koskevat säännöt on muutettu joustavammiksi. Yleissääntö on edelleen, että kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöön liittyvien puhuttelujen on aina oltava määrittävän viranomaisen henkilöstön suorittamia. Kun suuri määrä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä tekee hakemuksen samanaikaisesti, jäsenvaltiot voivat säätää, että toisen viranomaisen henkilöstö osallistuu kyseisten puhuttelujen suorittamiseen. Tässä tapauksessa muiden viranomaisten henkilöstölle on annettava sama koulutus kuin määrittävän viranomaisen henkilöstölle. Tätä käytäntöä voidaan soveltaa ainoastaan tilapäisesti niin kauan kuin sen edellytykset ovat voimassa.

Artiklan 1 kohdan kolmatta alakohtaa on yksinkertaistettu ja selkeytetty muuttamatta velvoitetta antaa hakijasta riippuvaisille aikuisille tilaisuus henkilökohtaiseen puhutteluun.

Artiklan 2 kohdan b alakohdassa ilmaisu ”toimivaltainen viranomainen” on muutettu ”määrittäväksi viranomaiseksi” sen varmistamiseksi, että määrittävä viranomainen tekee aina päätöksen siitä, luovutaanko henkilökohtaisesta puhuttelusta sillä perusteella, että hakija ei kykene osallistumaan siihen.

15 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 14 artiklaa)

Tämän artiklan 3 kohdan a alakohdassa selvennetään, että puhuttelun suorittajan on oltava riittävän pätevä ottaakseen huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset ja (aiemmassa ehdotuksessa ”tai”) yleiset olosuhteet tehdessään perustellun päätöksen. Nämä seikat liittyvät toisiinsa eivätkä ne ole vaihtoehtoisia; molemmat olosuhteet on siis otettava huomioon. Sukupuolinen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetti on lisätty esimerkkeihin olosuhteista, jotka on otettava huomioon, koska näitä seikkoja voidaan joutua harkitsemaan puhuttelun aikana.

Artiklan 3 kohdan c alakohdan sanamuotoa on yksinkertaistettu muuttamatta säännösten sisältöä.

Artiklan 3 kohdan d alakohdan sääntöä, jonka mukaan puhuttelun suorittaja ei saa olla pukeutunut univormuun, on tarkennettu kieltämällä ainoastaan sotilaan ja lainvalvontaviranomaisen univormut.

Artiklan 3 kohdan e alakohdan sanamuotoa on täsmennetty.

16 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 15 artiklaa)

Tätä artiklaa on yksinkertaistettu täytäntöönpanon helpottamiseksi jäsenvaltioissa. Vaatimus, jonka mukaan hakijalle tehtyjen kysymysten on oltava merkityksellisiä arvioinnin kannalta, on poistettu, koska se sisältyy implisiittisesti vaatimukseen antaa hakijalle riittävät mahdollisuudet esittää hakemuksen perustelemiseksi tarvittavat seikat.

17 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 16 artiklaa)

Tätä artiklaa on muutettu huomattavasti vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna. Jäsenvaltioiden ei enää tarvitse laatia jokaisesta henkilökohtaisesta puhuttelusta sanatarkkaa selostusta. Ehdotettujen säännösten mukaan puhuttelusta on laadittava yksityiskohtainen pöytäkirja, josta käyvät ilmi kaikki puhuttelun keskeiset seikat. Jäsenvaltiot voivat myös säätää, että puhuttelusta on tehtävä äänitallenne tai audiovisuaalinen tallenne. Myös näissä tapauksissa puhuttelusta on laadittava yksityiskohtainen pöytäkirja, ja tallenne on liitettävä pöytäkirjaan.

Hakijalle on annettava mahdollisuus kommentoida pöytäkirjaa. Tämän vuoksi on varmistettava, että hakija on täysin tietoinen pöytäkirjan sisällöstä joko henkilökohtaisen puhuttelun lopuksi tai määräajassa ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen. Ilmaisu ”täysin tietoinen” tarkoittaa sitä, että hänelle annettaviin tietoihin sisältyvät kaikki pöytäkirjan sisältöön vaikuttavat seikat. Tarvittaessa on käytettävä tulkkia.

Muutetussa ehdotuksessa jäsenvaltiot velvoitetaan pyytämään hakijaa hyväksymään pöytäkirjan sisältö. Hakijan hyväksyntää ei kuitenkaan tarvitse pyytää, jos puhuttelusta on tehty äänitallenne tai audiovisuaalinen tallenne. Tässä tapauksessa hakijalla on oltava mahdollisuus viitata pöytäkirjaan liitettyyn tallenteeseen todisteena muutoksenhakumenettelyissä.

Jos hakija kieltäytyy hyväksymästä pöytäkirjaa, tämä on mainittava hänen asiakirjakansiossaan. Määrittävä viranomainen voi tehdä päätöksen, vaikka hakija ei olisi hyväksynyt pöytäkirjaa.

18 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 17 artiklaa)

Lääketieteellisiä raportteja koskeviin säännöksiin on muutetussa ehdotuksessa tehty huomattavia tarkistuksia. Artiklan otsikossa ilmaisu ”oikeuslääketieteelliset” on korvattu ilmaisulla ”lääketieteelliset”, joka vastaa paremmin artiklan todellista sisältöä.

Artiklan 1 kohdan ensimmäisessä virkkeessä säädetään perusperiaatteesta, jonka mukaan hakijalla on oltava mahdollisuus lääkärintutkimukseen, jotta hän voi esittää määrittävälle viranomaiselle lääkärintodistuksen hakemuksensa tueksi. Lääkärintodistuksen kattavuutta on rajoitettu. Sillä pyritään tukemaan hakijan aiempaa vainoa tai vakavaa haittaa koskevia lausuntoja. Näin selvennetään, että pelkkä lääkärintodistus ei riitä todisteeksi vainosta. Jäsenvaltiot voivat asettaa lääkärintodistuksen toimittamiselle kohtuullisen määräajan, jotta hakemuksen tutkiminen ja päätöksen tekeminen eivät viivästy. Menettelyjen tehostamiseksi sekä niiden väärinkäytön ja tarpeettomien viipeiden estämiseksi määrittävälle viranomaiselle annetaan 1 kohdassa mahdollisuus tehdä päätös ilman lääkärintodistusta, jos hakija ilman pätevää syytä ei esitä sitä määräajassa.

Lääkärintutkimuksella voi olla erityisen suuri merkitys hakemusta tutkittaessa, jos hakija ei pysty täysipainoisesti kertomaan seikkoja, joita tarvitaan hänen hakemuksensa perustelemiseksi. Tämän vuoksi 2 kohdassa edellytetään, että määrittävä viranomainen teettää omasta aloitteestaan ja hakijan suostumuksella lääkärintarkastuksen, jos määrittävä viranomainen katsoo olevan syytä uskoa, että hakija ei traumaperäisen stressireaktion, aiemman vainon tai vakavan haitan vuoksi pysty osallistumaan puhutteluun. Määrittävä viranomainen voi tehdä päätöksen, vaikka hakija kieltäytyy lääkärintutkimuksesta.

Uudessa 5 kohdassa selkeytetään hakijoita haastatteleville henkilöille jäsenvaltioissa annettavan koulutuksen sisältöä. Ilmaisu ”havaitsemiseksi” tarkoittaa sitä, että koulutuksella on pyrittävä varmistamaan, että puhuttelun suorittajat tuntevat ja havaitsevat mahdolliseen aiempaan kidutukseen tai muihin lääketieteellisiin ongelmiin viittaavat oireet, jotka voivat haitata hakijan kykyä osallistua puhutteluun.

19–22 artikla (vastaavat vuoden 2009 ehdotuksen 18 artiklaa)

Uusilla 19–22 artikloilla pyritään mukauttamaan ja selkeyttämään sääntöjä, jotka koskevat oikeutta oikeusapuun ja oikeudelliseen edustajaan. Tavoitteena on tehdä säännöistä joustavampia samalla kun varmistetaan, että oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja on maksutta sellaisten tietoja pyytävien henkilöiden saatavilla, joilla ei ole riittävästi varoja tietojen hankkimiseen. Tämä on tärkeä osa palvelujen ”etupainottamista”. Tämän lähestymistavan valintaa tukivat havainnot, joita saatiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa toteutetusta Solihull-pilottihankkeesta, joka esiteltiin turvapaikka-asioiden ministeritason konferenssissa syyskuussa 2010. Kyseisessä hankkeessa vahvistettiin olettamus, jonka mukaan ensimmäisten päätösten tasoa voidaan parantaa huomattavasti etupainottamalla palveluja turvapaikkaprosessissa, erityisesti tarjoamalla turvapaikanhakijoille pätevää oikeudellista neuvontaa menettelyn alussa.

Vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna terminologiaa on muutettu, jotta voidaan välttää kolmen eri käsitteen hämärtyminen. 1. Oikeudellisia ja menettelyä koskevien tietojen tarjonnan vähimmäistaso ensimmäistä päätöstä tehtäessä; 2. Maksuton oikeusapu, jolla varmistetaan mahdollisuus käyttää oikeussuojakeinoja muutoksenhakumenettelyissä; 3. Hakijoiden oikeus ottaa omalla kustannuksellaan yhteyttä oikeudelliseen tai muuhun neuvonantajaan. Säännösten asiasisällön ja direktiivin rakenteen selkeyttämiseksi vuoden 2009 ehdotuksen 18 artikla on jaettu neljäksi artiklaksi. Jako neljään artiklaan tekee näiden menettelyn eri vaiheissa käytettävien käsitteiden erot selvemmiksi.

19 artikla

Tässä artiklassa säädetään oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomasta antamisesta ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Artiklan otsikolla pyritään selventämään, että jäsenvaltioiden on pyynnöstä annettava hakijoille oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja maksutta ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä ja että tietojen antamista ei voida pitää ”oikeusapuna” eikä ”oikeudellisena edustuksena”. Näin ollen velvoitteen noudattaminen ei edellytä lakimiehen nimeämistä jokaiselle hakijalle. Tämä käytäntö on linjassa useiden jäsenvaltioiden kansallisten oikeusjärjestelmien kanssa.

Artiklassa määritetään myös oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen antamisen vähimmäistaso. Ensinnäkin on selitettävä menettelyyn liittyvät vaiheet, välineet, oikeudet ja velvoitteet, joilla on todennäköisesti merkitystä hakijan tapauksessa, mukaan lukien velvoite tehdä yhteistyötä ja esittää hakemuksen perusteiksi tarvittavat seikat aseman määrittelyä koskevan direktiivin 4 artiklan mukaisesti. Kielteisen päätöksen jälkeen on myös selitettävä sen perustana olevat tosiseikat, oikeudelliset seikat ja menettelylliset syyt, jotta hakija voi tehdä perustellun päätöksen siitä, onko hänen syytä käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Tämä selvennys osoittautui tarpeelliseksi edellisestä ehdotuksesta käydyissä neuvotteluissa esitettyjen kokemusten perusteella.

Muutetun ehdotuksen 20 artiklan 2 kohdassa selvennetään, että jäsenvaltiot voivat tarjota maksutonta oikeusapua ja/tai maksuttoman oikeudellisen edustajan myös ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä. Tällöin oikeusavun ja edustajan katsotaan kattavan myös 19 artiklassa tarkoitetun oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttoman antamisen.

Muutetun ehdotuksen 19 artiklan 2 kohdassa viitataan lisäedellytyksiin, jotka selitetään jäljempänä 21 artiklan kohdalla.

20 artikla

Tämän uuden artiklan otsikossa ilmaistaan, että jäsenvaltioiden on varmistettava maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan saatavuus muutoksenhakumenettelyissä. Muutetussa ehdotuksessa käytetyssä terminologiassa maksuton oikeusapu ja oikeudellinen edustaja tarkoittavat sitä, että hakijaa auttaa ja edustaa pätevä henkilö. Useiden jäsenvaltioiden kansallisissa järjestelmissä tämä tarkoittaa pätevää lakimiestä. Tässä artiklassa säädetään myös vähimmäisvaatimuksista, joihin sisältyy vaadittujen menettelyyn liittyvien asiakirjojen laatiminen ja osallistuminen hakijan puolesta asian käsittelyyn tuomioistuimessa. Osallistuminen asian käsittelyyn on rajattu ensimmäisen oikeusasteen menettelyihin. Direktiivissä jäsenvaltioita ei velvoiteta tarjoamaan maksutonta oikeusapua eikä oikeudellista edustajaa muutoksenhakumenettelyissä. Koska tämän säännöksen mukaisiin vähimmäisvaatimuksiin kuuluvat sekä oikeusapu (asiakirjojen laatiminen) että edustaminen (osallistuminen asian käsittelyyn), tekstissä ilmaistaan aiempaa selvemmin, että säännöksen soveltamisalaan kuuluvat sekä oikeusapu että oikeudellinen edustaminen (aiempi ilmaisu oli ”ja/tai”).

Artiklan 2 kohdassa viitataan useissa jäsenvaltioissa sovellettavaan käytäntöön, jonka mukaan jo ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä (määrittävän viranomaisen johtamat hallinnolliset menettelyt) on saatavilla lakimiesten toimesta maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja. Tässä kohdassa helpotetaan jäsenvaltioiden järjestelmien toimintaa toteamalla, että niiden ei tarvitse tämän lisäksi antaa 19 artiklan mukaisia oikeudellisia ja menettelyjä koskevia tietoja, koska lakimiehen tarjoama oikeusapu ja oikeudellinen edustaminen kattavat jo nämä tarpeet.

Artiklan 3 kohdassa annetaan mahdollisuus tehdä niin sanottu aiheellisuusselvitys. Tämä tarkoittaa sitä, että jäsenvaltiot voivat säätää, että maksutonta oikeusapua ja maksutonta oikeudellista edustajaa ei myönnetä hakijoille, joiden muutoksenhaulla ei ole konkreettisia edellytyksiä menestyä. Tämän arvioinnin tekijän on kuitenkin oltava tuomioistuin eikä määrittävä viranomainen. Artiklan 3 kohdan toisessa alakohdassa aiheellisuusselvityksen soveltamista rajoitetaan viittaamalla EU:n perusoikeusoikeuskirjan 47 artiklaan, jossa määrätään, että maksutonta oikeusapua on annettava vähävaraisille, jos tällainen apu on tarpeen, jotta asianomainen voisi tehokkaasti käyttää oikeutta saattaa asiansa tuomioistuimen käsiteltäväksi. Tätä alakohtaa on näin ollen luettava yhdessä direktiivin 21 artiklan 2 kohdan a alakohdan kanssa. Kyseisessä alakohdassa säädetään yleissäännöstä, jonka mukaan oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuton saanti ensimmäisessä menettelyssä ja maksuton oikeusapu ja oikeudellinen edustaja muutoksenhakumenettelyissä myönnetään ainoastaan niille, joilla ei ole riittäviä varoja.

21 artikla

Tässä artiklassa säädetään yleisistä edellytyksistä, joita sovelletaan oikeudellisten ja menettelyä koskevien tietojen maksuttomaan antamiseen sekä maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoamiseen. Uudessa 1 kohdassa pyritään antamaan jäsenvaltioille laaja harkintavalta sen suhteen, miten ne noudattavat näitä velvoitteita. Vaikka vakioratkaisuna pidetään lakimiehen nimittämistä, jäsenvaltiot voivat käyttää valtiosta riippumattomia järjestöjä, valtion virkamiehiä tai erikoistuneita valtion yksiköitä täyttääkseen 19–20 artiklan mukaiset velvoitteet. Tämä säännös on useiden jäsenvaltioiden voimassa olevien järjestelmien mukainen.

22 artikla

Tässä artiklassa säilytetään hakijan oikeus käyttää lakimiestä menettelyn kaikissa vaiheissa. Tämän artiklan ja 19–21 artiklan suurin ero on se, että tässä käsitellään ainoastaan hakijan oikeutta ottaa yhteys lakimieheen omalla kustannuksellaan. Artiklassa säädetään myös, että jäsenvaltiot voivat antaa valtiosta riippumattomien järjestöjen tarjota näitä palveluja.

23 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 19 artiklaa)

Muutettuun ehdotukseen sisältyy muutos, joka koskee oikeutta tutustua tietoihin menettelyissä, jotka vaikuttavat kansalliseen turvallisuuteen. Osapuolten tasavertaisuuden periaatteen ja vakiintuneen oikeuskäytännön noudattamiseksi artiklassa säädetään jäsenvaltioiden mahdollisuudesta antaa oikeus tutustua asiakirjoihin ainoastaan erikoistuneille valtion yksiköille (asiamiehille), kun uhkana on kansallisen turvallisuuden vaarantuminen. Tällä säännöksellä pyritään varmistamaan se, että hakijaa edustetaan asianmukaisesti, mutta arkaluontoisia tai luottamuksellisia tietoja ei julkisteta. Säännösten mukaan edustajan (valtion virkamies tai asiamies) ei tarvitse olla yhteydessä hakijaan.

24 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 20 artiklaa)

Muutetussa ehdotuksessa pyritään yksinkertaistamaan säännöksiä, jotka koskevat henkilöitä, joilla on erityistarpeita. Artiklassa määritetään periaatteet ja jätetään yksityiskohtaisemmat järjestelyt jäsenvaltioiden harkittaviksi.

Artiklan otsikossa selvennetään 2 artiklan d alakohdan määritelmän mukaisesti, että direktiiviä sovellettaessa menettelyissä on otettava huomioon niiden hakijoiden erityistilanne, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita. Tällä pyritään erityisesti korostamaan, että erityiset menettelylliset takeet ja erityiset vastaanottotarpeet voivat poiketa toisistaan.

Artiklan 1 kohdassa säädetään, että erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat on tunnistettava ajoissa. Tämä säännös vastaa täysin vastaanotto-olosuhteita koskevasta direktiivistä annettuun muutettuun ehdotukseen sisältyviä vastaavia säännöksiä. Jäsenvaltiot voivat käyttää kyseisestä direktiivistä annetun muutetun ehdotuksen 22 artiklassa säädettyä menettelyä.

Tässä muutetussa ehdotuksessa jäsenvaltioille jätetään laaja harkintavalta määrittää järjestelyt, joilla tunnistetaan menettelyn aikana hakijat, jotka tarvitsevat erityisiä menettelyllisiä takeita. Tämä koskee erityisesti tiettyjä traumaperäisiä stressireaktioita, jotka voivat tulla ilmi pidemmän ajan kuluessa.

Artiklan 2 kohdassa kuvaillaan yleisesti periaatetta, jonka mukaan erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitseville hakijoille on annettava riittävästi aikaa ja asianmukaista tukea, jotta he voivat esittää hakemuksessa tarvittavat seikat. Tällä säännöksellä jäsenvaltioille pyritään antamaan mahdollisimman paljon joustovaraa niiden määrittäessä käytännön toimenpiteitä, joilla tämä säännös pannaan täytäntöön eri tapauksissa.

25 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 21 artiklaa)

Muutetussa ehdotuksessa pääasiassa laajennetaan edustajan velvollisuutta avustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä. Avun kattavuutta on selvennetty ja laajennettu, jotta ilman huoltajaa olevien alaikäisten erityiset menettelylliset tarpeet otetaan huomioon. Säännöksessä edellytetään nyt, että edustaja avustaa alaikäistä siten, että tämä voi hyötyä direktiivissä säädetyistä oikeuksista ja pystyy noudattamaan direktiivissä säädettyjä velvoitteita. Puolueettomuutta koskeva vaatimus on poistettu, koska edustajan on joka tapauksessa toimittava ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun mukaisesti. Artiklassa kuitenkin todetaan, että edustajan on hoidettava tehtävänsä lapsen etua koskevaa periaatetta noudattaen.

Artiklan 2 kohdan b alakohta on poistettu, koska alaikäisen nykyinen tai aiempi naimisissa olo ei sinänsä merkitse sitä, että hän ei tarvitse edustajan apua. Tässä kohtaa on ajateltu mahdollisia pakkoavioliittoja.

Artiklan 3 kohdan a alakohtaan sisältyvää vaatimusta, jonka mukaan puhuttelun suorittavalla henkilöllä on oltava tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista, on laajennettu koskemaan myös puhuttelua, jossa harkitaan hakemuksen ottamista käsiteltäväksi.

Artiklan 4 kohdassa selvennetään sitä tosiseikkaa, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten lisäksi myös heidän edustajilleen on annettava maksutta oikeudellisia ja menettelyä koskevia tietoja. Tietoja on annettava myös silloin, kun on kyse kansainvälisen suojeluaseman poistamisesta, joten vaatimuksen piiriin kuuluvat kaikki direktiivin mukaiset menettelyt.

Artiklan 5 kohtaan on tehty muutos, joka koskee lääkärintutkimuksia, joilla pyritään määrittämään alaikäisen ikä. Tässä kohdassa todetaan, että jos ikää ei pystytä lääkärintutkimuksella varmasti määrittämään, hakijaa on pidettävä alaikäisenä.

Artiklan 6 kohdassa kielletään aiheellisuusselvitysten soveltaminen maksuttoman oikeusavun ja oikeudellisen edustajan tarjoamiseen muutoksenhakumenettelyissä. Näin pyritään varmistamaan, että ilman huoltajaa olevien alaikäisten hakijoiden edut suojataan.

26 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 22 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

27 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 23 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

28 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 24 artiklaa)

Tässä artiklassa säädetään mahdollisuudesta hylätä hakemus perusteettomana, jos hakijan katsotaan implisiittisesti peruuttaneen sen, ja edellyttäen että hakemus tutkittiin asianmukaisesti henkilökohtaisen puhuttelun jälkeen.

Artiklan 2 kohdassa säädetään niiden hakijoiden, jotka ilmoittautuvat toimivaltaiselle viranomaiselle uudestaan hakemuksen implisiittisen peruuttamisen jälkeen, mahdollisuudesta tehdä uusi hakemus sen jälkeen, kun hakemuksen tutkinta on keskeytetty. Yleissäännön mukaan tätä uutta hakemusta ei voida pitää myöhempänä hakemuksena. Tämän vuoksi ei voida katsoa, että uudelta hakemukselta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset, vaikka siinä ei esitettäisi uusia hakemusta tukevia seikkoja. Kuitenkin jos hakija ilmoittautuu toimivaltaiselle viranomaiselle uudestaan yli vuoden kuluttua siitä, kun aiempi hakemus katsottiin peruutetuksi, direktiivissä ei velvoiteta jäsenvaltioita enää ottamaan tapausta uudelleen tutkittavaksi, vaan ne voivat käsitellä uuden hakemuksen myöhempänä hakemuksena. Näillä säännöksillä pyritään antamaan jäsenvaltioille keinot torjua toistuvasti tehdyt perusteettomat hakemukset.

29 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 25 artiklaa)

Tämän artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuotoa on yhdenmukaistettu direktiivin muiden artiklojen kanssa muuttamatta asiasisältöä.

30 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 26 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

31 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 27 artiklaa)

Muutettuun ehdotukseen sisältyy useita muutoksia, jotka liittyvät tutkintamenettelyihin ensimmäiseen päätökseen liittyvissä ja nopeutetuissa menettelyissä. Muutoksilla pyritään helpottamaan jäsenvaltioiden kansallisten järjestelmien erityispiirteiden soveltamista, lisäämään joustavuutta ja tarjoamaan tehokkaat keinot väärinkäytösten torjumiseksi.

Artiklan 3 kohdassa on säilytetty kuuden kuukauden yleinen määräaika ensimmäiseen päätökseen liittyvän menettelyn loppuun saattamiselle. Määräaikaan sovelletaan kuitenkin kahta uutta poikkeusta. Toinen liittyy tapauksiin, joissa suuri määriä hakijoita jättää hakemukset samanaikaisesti. Toinen mahdollinen poikkeus on käsittelyn viivästyminen sen vuoksi, että hakija ei ole täyttänyt velvollisuuksiaan.

Jäsenvaltiot voivat lykätä menettelyn päättämistä, jos määrittävä viranomainen ei voi tehdä päätöstä määräajassa sen vuoksi, että epävarman tilanteen alkuperämaassa oletetaan olevan tilapäinen. Tällöin jäsenvaltiot voivat ylittää kuuden kuukauden määräajan, jota on jo kerran jatkettu kuudella kuukaudella. Hakija säilyttää kuitenkin hakijan asemansa.

Perusteita hakemuksen tutkinnan asettamiselle etusijalle on muutettu, jotta direktiivin säännökset ovat yhdenmukaiset vastaanotto-olosuhteita koskevasta direktiivistä annetun muutetun ehdotuksen säännösten kanssa. Jäsenvaltiot voivat asettaa hakemuksen tutkinnan etusijalle, jos hakija on muita heikommassa asemassa. Terminologiaa on myös mukautettu ottamalla huomioon uusi ilmaisu ”erityisiä menettelyllisiä takeita tarvitsevat hakijat”. Ilman huoltajaa olevat alaikäiset on myös mainittu erikseen tapauksina, joiden asettaminen etusijalle voi olla erityisen perusteltua.

Artiklan 6 kohdassa selvennetään, että tämän kohdan mukaisia perusteita voidaan soveltaa sekä menettelyn nopeuttamiseen että tutkinnan suorittamiseen rajalla. Tämä muutos helpottaa niiden jäsenvaltioiden kansallisia järjestelmiä, jotka soveltavat yleistä menettelyä rajalla. Luettelo tapauksista, joissa menettelyä voidaan nopeuttaa tai tutkinta suoritetaan rajalla, on kuitenkin edelleen tyhjentävä.

Menettelyn nopeuttamiselle ja sen toteuttamiselle rajalla on lisätty kaksi aiemmin sovellettua perustetta.

Artiklan 6 kohdan e alakohtaan on otettu vuoden 2005 direktiivin g alakohta. Tällä perusteella pyritään antamaan mahdollisuus käsitellä väärinkäytökset tehokkaasti. Sanamuotoa on mukautettu, ja säännöksen mukaan tätä perustetta voidaan soveltaa, jos hakija on esittänyt selkeästi vääriä tai ilmeisen epätodennäköisiä tai riittämättömiä tietoja, jotka ovat ristiriidassa riittävällä tavalla varmennettujen alkuperämaata koskevien tietojen kanssa. Tällä muutoksella pyritään lisäämään kyseiseen perusteeseen objektiivinen elementti.

Artiklan 6 kohdan g alakohtaan on sisällytetty vuoden 2005 direktiivin m alakohta, joka liittyy kansallista turvallisuutta tai yleistä järjestystä uhkaaviin tapauksiin. Tässä alakohdassa selvennetään, että hakemuksen käsittelyä voidaan nopeuttaa, jos hakijan voidaan vakavista syistä katsoa olevan vaaraksi kansalliselle turvallisuudelle.

Vuoden 2009 ehdotukseen sisältynyt 7 kohta on poistettu. Hakemuksen asianmukaisen ja perusteellisen tutkinnan varmistamista koskeva vaatimus on siirretty uuteen 7 kohtaan. Ilmeisen perusteettomia hakemuksia koskevat säännökset on poistettu, koska niitä koskeva vuoden 2005 direktiivin 28 artikla on sisällytetty uudelleen tähän muutettuun ehdotukseen.

32 artikla (vastaa vuoden 2005 ehdotuksen 28 artiklaa)

Tämä artikla vastaa vuoden 2005 direktiivin 28 artiklaa. Asiasisältöön tehty muutos koskee kansalliseen turvallisuuteen liittyviä tapauksia, koska se on ainoa menettelyn nopeuttamisen syy, jota ei voida pitää ilmeisen perusteettomana, kun otetaan huomioon, että näissä tapauksissa nopeuttamisen syy ei perustu näkemykseen, että hakemusta ei ole perusteltu riittävästi. Vuoden 2009 ehdotuksen 28 artikla on poistettu, koska se kattaa samat säännökset.

33 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 29 artiklaa)

Tämän artiklan 2 kohdan d alakohtaa on muutettu, koska aiemmin käytetty ilmaisu ”samanlaisen” on hyvin rajoittava. Se teki tämän tutkimattajättämisperusteen soveltamisen käytännössä mahdottomaksi, ja se oli ristiriidassa myöhempiä hakemuksia koskevien säännösten kanssa, vaikka tarkoitus oli tukea niitä. Muutetussa ehdotuksessa selvennetään, että tätä tutkittamattajättämisperustetta voidaan soveltaa, jos myöhemmässä hakemuksessa ei esitetä uusia tosiseikkoja. Yhteys myöhempiin hakemuksiin ja niiden määritelmään on ilmaistu aiempaa selvemmin.

34 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 30 artiklaa)

Näitä säännöksiä on yhdenmukaistettu henkilökohtaista puhuttelua koskevien yleisten säännösten kanssa. Tarkemmin sanottuna kyseessä on vaatimus, jonka mukaan puhuttelun suorittaja ei saa olla pukeutunut sotilaan eikä lainvalvontaviranomaisen univormuun.

35 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 31 artiklaa)

Muutetussa ehdotuksessa hakijalle annetaan nimenomainen mahdollisuus vastustaa ensimmäisen turvapaikkamaan käsitteen soveltamista hänen omassa tilanteessaan.

36 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 34 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

37 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 33 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

38 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 32 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

39 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 38 artiklaa)

Johdonmukaisuuden vuoksi tähän artiklaan on lisätty uusi 6 kohta, jonka mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle säännöllisesti maat, joihin eurooppalaisen turvallisen kolmannen maan käsitettä sovelletaan. Tämä on linjassa turvallisia kolmansia maita koskevan vastaavan velvoitteen kanssa.

40 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 35 artiklan 1–7 ja 9 kohtaa)

Toistuvia ja myöhempiä hakemuksia koskevia säännöksiä on selkeytetty huomattavasti tällaisten hakemusten tehokkaan käsittelyn varmistamiseksi. ”Myöhemmän hakemuksen” määritelmä tarjoaa näille säännöksille selkeän soveltamisalan. Myöhemmältä hakemukselta voidaan katsoa puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, jos siihen ei sisälly uusia seikkoja, jotka lisäisivät huomattavasti todennäköisyyttä, että hakija on oikeutettu kansainväliseen suojeluun. Uusien seikkojen olemassaolo on todettava alustavalla tutkinnalla. Jos uusia seikkoja ilmenee, myöhempi hakemus on tutkittava yleisten säännösten mukaisesti. Muutetussa ehdotuksessa ilmaistaan aiempaa selkeämmin, että jos uusia seikkoja ei ole, hakemukselta on katsottava puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Myöhempiä hakemuksia koskevia säännöksiä voidaan soveltaa myös silloin, kun naimaton alaikäinen jättää erillisen hakemuksen.

41 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 35 artiklan 8–9 kohtaa)

Näiden säännösten sisältöä ei ole muutettu, mutta tekstin rakennetta on selkeytetty.

42 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 36 artiklaa)

Tämän artiklan 3 kohdan b alakohta on poistettu tarpeettomana. Tämä säännös sisältyy 40 artiklan 3 kohtaan.

43 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 37 artiklaa)

Tätä artiklaa ei ole muutettu. Direktiivin 31 ja 33 artiklaan tehdyillä muutoksilla kuitenkin laajennetaan tämän artiklan sovellettavuutta viittausten kautta. Menettelyn nopeuttamisen uudet perusteet antavat jäsenvaltioille mahdollisuuden tutkia tapaukset myös rajamenettelyssä. Rajamenettelyn laajemman käytön mahdollistaa myös muutos sääntöihin, jotka koskevat vailla uusia perusteita olevien hakemusten tutkimatta jättämistä.

44 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 39 artiklaa)

Ei muutoksia vuoden 2009 ehdotukseen verrattuna.

45 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 40 artiklaa)

Tämän artiklan 4 kohtaa on muutettu. Jäsenvaltiot voivat säätää, että kansainvälinen suojeluasema lakkaa lain nojalla olemasta voimassa, kun kansainvälistä suojelua saavasta on tullut asianomaisen jäsenvaltion kansalainen.

46 artikla (vastaa vuoden 2009 ehdotuksen 41 artiklaa)

Oikeutta tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin koskevat säännökset on säilytetty keskeisin osin ennallaan. Näin noudatetaan Euroopan unionin tuomioistuimen ja Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen vakiintunutta oikeuskäytäntöä.

Muutokset koskevat seuraavia seikkoja:

Artiklan 5 kohdassa on selvennetty sitä seikkaa, että hakijalla on oltava oikeus jäädä jäsenvaltion alueelle, kunnes muutoksenhaun määräaika on päättynyt.

Artiklan 6 kohtaan on lisätty uusi peruste sille, että muutoksenhaulla ei ole automaattista lykkäävää vaikutusta: näin on silloin, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, koska toinen jäsenvaltio on jo myöntänyt hakijalle pakolaisaseman. Tässä kohdassa on selvennetty, että automaattisen lykkäävän vaikutuksen periaatteesta voidaan poiketa vain silloin, kun menettelyn nopeuttamiselle tai hakemuksen tutkimatta jättämiselle on perusteet. Tällä kohdalla on vuoden 2009 ehdotusta laajempi soveltamisala, koska siinä laajennetaan 31 artiklan 6 kohdan mukaisten menettelyn nopeuttamisen perusteiden soveltamista.

Artiklan 9 kohdasta on poistettu velvoite asettaa tuomioistuimille määräaikoja muutoshakemusta koskevan päätöksen tekemiselle, jotta kansallisten oikeusjärjestelmien erityispiirteiden soveltaminen helpottuu.

Tästä artiklasta on poistettu vuoden 2005 direktiiviin sisältynyt 5 kohta, jotta varmistetaan johdonmukaisuus 2 kohdan ja aseman määrittelyä koskevan direktiivin säännösten kanssa.