14.6.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 168/126

—

ottaa huomioon aiemmat päätöslauselmansa Tunisiasta ja erityisesti 3. helmikuuta 2011 antamansa päätöslauselman (1),

—

ottaa huomioon 7. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman Euroopan naapuruuspolitiikan uudelleentarkastelusta – eteläinen ulottuvuus (2),

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan ja komission 25. toukokuuta 2011 antaman yhteisen tiedonannon "Uusi strategia muutostilassa olevia naapurimaita varten" (KOM(2011)0303),

—

ottaa huomioon 25. huhtikuuta 2002 antamansa päätöslauselman komission tiedonannosta neuvostolle ja Euroopan parlamentille Euroopan unionin tehtävästä ihmisoikeuksien ja demokratisoitumisen edistämisessä kolmansissa maissa (3),

—

ottaa huomioon EU–Tunisia-työryhmän 28. ja 29. syyskuuta 2011 pidetyn kokouksen päätelmät,

—

ottaa huomioon vuonna kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen yleissopimuksen ja sen valinnaisen pöytäkirjan,

—

ottaa huomioon kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ja erityisesti sen 7 ja 9 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että 13. marraskuuta 2011 Tunis-Karthagon lentokentällä tunisialainen lääketieteen opiskelija Zacharia Bouguira oli todistajana toistuvalle väkivallalle, johon lainvalvontaviranomaiset syyllistyivät ja jonka uhreina oli ryhmä nuoria marokkolaisia, jotka olivat saapuneet katsomaan jalkapallon Afrikan mestaruusliigan loppuottelua Casablancan Wydadin ja Tunisin Esperance Sportiven välillä;

B.

ottaa huomioon, että nähdessään lainvalvontaviranomaisten äärimmäisen väkivallan, joka kohdistui 13 marokkolaiseen, joiden kädet oli sidottu ja jotka eivät kyenneet liikkumaan, Zacharia Bouguira alkoi kuvata tapahtumia matkapuhelimellaan aikomuksenaan lähettää video internetiin, jotta Ben Alin aikana laajalle levinnyt rankaisemattomuus loppuisi ja jotta hän siten auttaisi rakentamaan demokraattista Tunisiaa, jossa ihmisoikeuksia ja perusvapauksia kunnioitetaan;

C.

ottaa huomioon, että vartija pysäytti heti Zacharia Bouguiran kuvaamisen ja että noin 20 poliisia hyökkäsi hänen kimppuunsa ja vei hänet lentokentän reunamilla sijaitsevalle poliisiasemalle yhdessä nuorten marokkolaisten kanssa;

D.

ottaa huomioon, että Zacharia Bouguiraa pidettiin mielivaltaisesti pidätettynä ja sen aikana häneen kohdistettiin toistuvasti väkivaltaa ja häntä peloteltiin, mitä voidaan pitää epäinhimillisenä ja halventavana kohteluna; ottaa huomioon, että pidätyksen aikana Bouguira näki myös olosuhteet, joissa nuoria marokkolaisia pidettiin, ja heihin kohdistuvan epäinhimillisen ja alentavan kohtelun;

E.

ottaa huomioon, että sen jälkeen, kun terrorismin vastaista yksikköä oli käytetty rajapoliisin aseman edessä, tunisialaisten televisioasemien Al Wataniyan, Hannibalin ja Nesman toimittajat tulivat paikalle ja lähettivät marraskuun 2011 13. ja 14. päivän välisenä yönä uutisia, joissa perusteltiin nuorten marokkolaisfanien pidättämistä sillä, että heidän väitettiin syyllistyneen vandalismiin lentokentän lähtöhallissa;

F.

huomauttaa, että Zacharia Bouguira päästettiin vapaaksi, kun hänen äitinsä ja äidin asianajaja, jotka tulivat pidätyspaikalle, olivat puuttuneet asiaan; ottaa huomioon, että yhdeksää kolmestatoista marokkolaisesta fanista pidettiin säilössä 13.–21. marraskuuta 2011 ja sen jälkeen heidät siirrettiin Bouchouchan ja Morniagan vankiloihin;

G.

ottaa huomioon, että 17. marraskuuta 2011 Zacharia Bouguira nosti kidutusta koskevan kanteen yleisen syyttäjän virastossa tapahtumissa mukana olleita turvallisuusjoukkoja ja sisäministeriötä vastaan ja että yleisen syyttäjän virasto kuuli häntä 8. joulukuuta 2011;

H.

ottaa huomioon, että tunisialaiset asianajajat ja ihmisoikeusjärjestöt ovat panneet merkille, että huolimatta Ben Alin hallinnon kaatumisesta turvallisuusjoukot kohdistavat yleisöön yhä säännöllisesti väkivaltaa ja julmia toimenpiteitä, mikä on niiden kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaista, joihin Tunisia on äskettäin liittynyt;

I.

katsoo, että asianmukaisesti toimiva oikeus- ja lainvalvontajärjestelmä ja toimet kidutuksen ja rankaisemattomuuden torjumiseksi ovat oleellisen tärkeitä aidosti oikeusvaltioperiaatteeseen perustuvan valtion rakentamisen kannalta; ottaa huomioon, että kun päätetään, mitkä uudistukset asetetaan etusijalle, näiden perusperiaatteiden noudattamisen varmistamisen on oltava Tunisian tulevan hallituksen ja perustuslakia säätävän kokouksen keskeisenä huolenaiheena;

J.

ottaa huomioon, että entisen perustuslaillisen demokraattipuolueen kannattajilla on edelleen erittäin aktiivinen rooli sisä- ja oikeusministeriöissä;

K.

katsoo, että sorron vuosien jälkeen on oleellisen tärkeää palauttaa luottamus kansalaisten ja viranomaisten – varsinkin turvallisuusjoukkojen ja oikeuslaitoksen – välille ja että säännöllisin väliajoin julkisesti kehotetaan siirtymään jyrkästi pois aiemmin käytetyistä menetelmistä ja noudattamaan demokratian perussääntöjä;

L.

katsoo, että jotta Tunisiaan syntyvä valtio perustuisi ihmisoikeuksiin ja oikeusvaltioperiaatteeseen ja jotta arabimaiden kevät onnistuisi ja toisi pysyvän muutoksen, tästä ja muista kidutustapauksista sekä epäinhimillisestä ja halventavasta kohtelusta on nostettava syyte oikeudenmukaisella ja avoimella tavalla ja kyseisiä rikoksia koskeva rankaisemattomuus on lopetettava;

1.

suhtautuu myönteisesti Ben Alin hallinnon päättymisen jälkeen Tunisian tekemiin kansainvälisiin sitoumuksiin, erityisesti yhteistyöhön Yhdistyneiden kansakuntien erityismenettelyjen kanssa ja sitoutumiseen niihin mekanismeihin, joilla torjutaan kidutusta, epäinhimillistä ja halventavaa kohtelua; vaatii siksi Tunisian viranomaisia turvaamaan Zacharia Bouguiran oikeuden oikeuskäsittelyyn, joka tapahtuu kansainvälisten vaatimusten mukaisesti, jotta voidaan tuoda esille vakavia ihmisoikeusloukkauksia, joiden uhriksi hän joutui ja jotta voidaan asettaa syytteeseen kyseisiin toimiin syyllistyneet; kehottaa myös tutkimaan 13 marokkolaisen oikeuksien loukkaamisen;

2.

pitää ilahduttavana, että Tunisia ratifioi 29. kesäkuuta 2011 kidutuksen vastaiseen yleissopimukseen liitetyn valinnaisen pöytäkirjan ja jokaisen kansalaisen suojelemista tahdonvastaiselta katoamiselta koskevan kansainvälisen yleissopimuksen sekä kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen ensimmäisen valinnaisen pöytäkirjan;

3.

kehottaa komission varapuheenjohtajaa / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkeaa edustajaa ja Euroopan unionin ulkosuhdehallintoa tiedottamaan parlamentille Tunisian viranomaisten kanssa käydyistä keskusteluista ja niiden johdosta toteutetuista toimista;

4.

on tietoinen Tunisian kohtaamista haasteista demokraattisen siirtymäprosessinsa aikana; kehottaa Tunisian hallitusta ja perustuslakia säätävää kokousta sekä asianmukaisia ammattiliittoja ryhtymään viipymättä peruuttamattomaan uudistusprosessiin, joka keskittyy erityisesti turvallisuussektoriin ja varsinkin poliisi- ja oikeusjärjestelmään, ja turvaamaan oikeuslaitoksen riippumattomuuden sekä lehdistön ja median vapauden ja riippumattomuuden, jotta voidaan luoda vahva ja kestävä demokratia;

5.

pitää turvallisuussektorin uudistamista ja rankaisemattomuuden torjuntaa oleellisen tärkeinä tehtävinä, joihin on ryhdyttävä viivyttelemättä, ja katsoo, että vasta sitten kun nämä tehtävät on suoritettu, voidaan luoda elinkykyinen valtio, joka perustuu oikeusvaltioperiaatteeseen, ja käynnistää kansallinen sovintoprosessi; katsoo, että poliisin muuttaminen elimestä, joka keskittyy yleiseen järjestykseen ja valvontaan, elimeksi, joka keskittyy yksilöiden ja omaisuuden suojelemiseen, on oleellisen tärkeä osa demokraattista siirtymäprosessia; kehottaa siksi toteuttamaan uudistusprosessin läheisessä yhteistyössä tällä alalla työskentelevien kansalaisyhteiskunnan järjestöjen kanssa;

6.

toistaa tukevansa ja kannattavansa Tunisian kansan laillisia demokraattisia pyrkimyksiä ja pitää ilahduttavana, että 23. lokakuuta 2011 maassa pidettiin onnistuneesti ensimmäiset vapaat vaalit, jotka olivat ensimmäiset arabimaiden kevään tapahtumien jälkeen pidetyt vaalit, ja toteaa, että perustuslakia säätävän kokouksen historiallisena tehtävänä on nyt luoda perustukset valtiolle, joka perustuu demokraattisiin periaatteisiin, oikeusvaltioperiaatteeseen ja perusvapauksiin;

7.

tähdentää, että oikeus sananvapauteen sekä yleisesti että internetissä on keskeisen tärkeää vapaalle ja demokraattiselle yhteiskunnalle samoin kuin muiden oikeuksien suojelemiselle ja edistämiselle; painottaa, että tiedon vapaa saatavuus sekä sensuroimaton pääsy internetiin (internetin vapaus) ovat yleismaailmallisia oikeuksia ja välttämättömiä julkisen toiminnan avoimuuden ja vastuun varmistamiseksi;

8.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, Euroopan ulkosuhdehallintoa ja komissiota edelleen tukemaan Tunisiaa sen demokraattisessa siirtymäprosessissa asettamalla Euroopan uuden naapuruuspolitiikan tavoitteiden mukaisesti etusijalle sellaisten ohjelmien laatimisen, joilla tuetaan turvallisuussektorin, varsinkin poliisin, uudistamista, ja oikeusjärjestelmän uudistusta osana hallituksen toteuttamaa uudistusprosessia, ja sisällyttämään ohjelmiin mekanismin kansalaisyhteiskunnan kuulemista sekä arviointia varten; kehottaa Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan, että parlamentille tiedotetaan edistyksestä parhaillaan käytävissä neuvotteluissa uudesta EU:n ja Tunisian toimintasuunnitelmasta ja EU–Tunisia-työryhmän työstä;

9.

pyytää Tunisian hallitusta ja perustuslakia säätävää kokousta harkitsemaan kansainvälisten normien ja erityisesti Pariisin periaatteiden mukaisesti sellaisen kansallisen ihmisoikeusneuvoston perustamista, jolla on mekanismeja ihmisoikeuksien puolustamista ja ihmisoikeusloukkauksilta suojelemista varten ja jolla on toimivalta ottaa käsiteltäväksi yksityishenkilöiden hakemuksia ja tehdä riippumattomia tutkimuksia;

10.

pitää ilahduttavana kansallisen petoksia ja korruptiota tutkivan komission raporttia, joka julkaistiin lopulta 11. marraskuuta 2011, ja katsoo, että on oleellisen tärkeää, että raportin johtopäätöksistä seuraa toimia, jotta oikeusviranomaiset voivat kunnolla tutkia niille siirrettyjä 300:aa tapausta, joista puolessa on mukana entisen presidentin sisäpiiriä; korostaa, että komission johtopäätökset ovat myös merkittävä panos äskettäin valitun perustuslakia säätävän kokouksen työlle, joka alkoi 22. marraskuuta 2011, kun pidetään mielessä, että uuden perustuslain on tehtävä selvä pesäero Ben Alin aikaan;

11.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, komissiolle, Euroopan ulkosuhdehallinnolle, jäsenvaltioiden parlamenteille ja hallituksille, Tunisian presidentille, Tunisian hallitukselle ja perustuslakia säätävälle kokoukselle.