31.5.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 153/15

—

ottaa huomioon ammattipätevyyden tunnustamisesta 7. syyskuuta 2005 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2005/36/EY (1),

—

ottaa huomioon 19. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman palveluntarjoajien eurooppalaisen ammattikortin luomisesta (2),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen 19. tammikuuta 2006 antaman tuomion asiassa C-330/03, Colegio de Ingenieros de Caminos, Canales y Puertos (kokoelma 2006),

—

ottaa huomioon asiakirjan "Katsaus Euroopan unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 – Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen" (KOM(2010)0603),

—

ottaa huomioon komission maaliskuussa 2011 käynnistämän julkisen kuulemisen direktiivistä 2005/36/EY,

—

ottaa huomioon komission 3. maaliskuuta 2010 antaman tiedonannon "Eurooppa 2020: Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia" (KOM(2010)2020),

—

ottaa huomioon 9. toukokuuta 2010 julkaistun Mario Montin raportin komissiolle uudesta sisämarkkinastrategiasta,

—

ottaa huomioon kansallisten parlamenttien kuulemistilaisuuden, jonka se piti 26. lokakuuta 2010 direktiivin 2005/36/EY saattamisesta osaksi kansallista lainsäädäntöä ja soveltamisesta,

—

ottaa huomioon teettämänsä tutkimuksen ammattipätevyyden tunnustamisesta (PE447.514),

—

ottaa huomioon 27. lokakuuta 2010 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimenpidepaketti – Kohti kilpailukykyistä sosiaalista markkinataloutta" (KOM(2010)0608),

—

ottaa huomioon SOLVITin vuosikertomuksen vuodelta 2010 SOLVIT-verkoston kehittämisestä ja toiminnasta vuonna 2010,

—

ottaa huomioon 6. huhtikuuta 2011 antamansa päätöslauselman (3) sisämarkkinoista eurooppalaisia varten,

—

ottaa huomioon 13. huhtikuuta 2011 annetun komission tiedonannon "Sisämarkkinoiden toimintapaketti – 12 viputekijää kasvun vauhdittamiseksi ja luottamuksen lisäämiseksi – Yhdessä uuteen kasvuun" (KOM(2011)0206),

—

ottaa huomioon komission 22. kesäkuuta 2011 julkaiseman vihreän kirjan ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin uudistamisesta (KOM(2011)0367),

—

ottaa huomioon 5. heinäkuuta 2011 julkaistun komission työasiakirjan (4) yhteenvedosta julkisessa kuulemistilaisuudessa saaduista vastauksista ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin uudenaikaistamista koskeviin kysymyksiin,

—

ottaa huomioon komission 5. heinäkuuta 2011 julkaiseman työasiakirjan (5) ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin arvioinnista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan ja 119 artiklan 2 kohdan,

—

ottaa huomioon sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan mietinnön sekä työllisyyden ja sosiaaliasioiden valiokunnan ja ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan lausunnot (A7-0373/2011),

A.

katsoo, että väestörakenteen muutoksen seurauksena ammattihenkilöiden liikkuvuus Euroopan unionissa lisääntyy huomattavasti;

B.

katsoo, että muuttuvat työmarkkinat edellyttävät ammattipätevyyden tunnustamista koskevilta säännöiltä lisää avoimuutta, yksinkertaisuutta ja joustavuutta;

C.

katsoo, että ammattihenkilöiden liikkuvuus on taloudellisen kehityksen ja talouden kestävän elpymisen kannalta keskeisessä asemassa;

D.

ottaa huomioon, että Euroopan ammatillisen koulutuksen kehittämiskeskuksen (Cedefopin) mukaan korkeasti koulutettujen työntekijöiden kysynnän odotetaan kasvavan yli 16 miljoonalla työpaikalla Euroopan unionissa vuoteen 2020 mennessä;

E.

toteaa, että oikeus hankkia töitä ja tarjota palveluja toisessa jäsenvaltiossa on perussopimuksissa määrätty perusoikeus ja konkreettinen esimerkki siitä, mitä hyötyä sisämarkkinoista on kansalaisille;

F.

ottaa huomioon, että henkilöiden vapaa liikkuvuus EU:ssa ja oikeus ansioiden ja ammatillisen osaamisen tunnustamiseen toteutuvat vasta, kun nykyiset näkymättömät esteet on minimoitu ja kun on poistettu kansalliset säännöt, joilla rajoitetaan kohtuuttomalla tavalla mahdollisuutta käyttää oikeutta päästä ammattitaitoa vaativiin työpaikkoihin;

G.

pitää sen varmistamista, että ammattipätevyyden tunnustamisjärjestelmä on suunniteltu parhaalla mahdollisella tavalla, edellytyksenä sille, että jokaisen on mahdollista nauttia kaikilta osin vapaan liikkuvuuden eduista;

H.

toteaa, että sisämarkkinoiden toimintapaketissa korostettiin, että ammattipätevyyden tunnustamista koskevan järjestelmän nykyaikaistaminen on avainasemassa talouden kasvun parantamisessa ja ammattihenkilöiden ja kansalaisten luottamuksen lisäämisessä;

I.

ottaa huomioon, että merkittävimpiä akateemisten tutkintojen ja ammattipätevyyksien tunnustamista vaikeuttavia tekijöitä ovat puuttuva luottamus hyväksymisperusteisiin ja alkuperävaltion akateemisiin tutkintotodistuksiin, minkä vuoksi on kiireesti edistettävä automaattista tunnustamista kitkemällä ennakkoluuloja ja poistamalla tunnustamisen muodollisia kansallisia esteitä;

J.

ottaa huomioon, että direktiivin mukaisesti on tehty noin 100 000 tunnustamispäätöstä vuoden 2007 jälkeen, mikä on mahdollistanut 85 000 ammattihenkilön liikkuvuuden (6);

K.

ottaa huomioon, että terveydenhoitoalan ammattihenkilöt ovat EU:n liikkuvaisimpia säänneltyjen ammattien edustajia, sillä arviolta 57 200 lääkärin, sairaanhoitajan, hammaslääkärin, proviisorin, kätilön ja eläinlääkärin ammattipätevyys tunnustettiin vuosien 2007 ja 2010 välillä;

L.

toteaa, että kansalaisten odotukset ja todellisuus poikkeavat vieläkin toisistaan ja että 16 prosenttia vuoden 2010 SOLVIT-tapauksista koski ammattipätevyyden tunnustamista (7);

M.

katsoo, että on vaikea tietää, mikä viranomainen on vastuussa ammattipätevyyden tunnustamisesta, ja että tunnustamista koskevat menettelyt ovat monimutkaisia;

N.

ottaa huomioon, että direktiivissä potilaiden oikeuksista rajatylittävässä terveydenhoidossa edellytetään, että hoitojäsenvaltiot varmistavat, että muiden jäsenvaltioiden viranomaiset saavat tiedon hoitovaltioiden alueella pidettävään kansalliseen tai paikalliseen rekisteriin kirjattujen terveydenhuollon ammattihenkilöiden oikeudesta ammatinharjoittamiseen ja että tietojen vaihtaminen tapahtuu sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän välityksellä;

O.

ottaa huomioon, että ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyviä SOLVIT-tapauksia oli 220 vuonna 2010 ja näistä yli kaksi kolmasosaa keskittyi ainoastaan neljään jäsenvaltioon;

P.

toteaa, että direktiivissä 2005/36/EY on koottu yhteen säännöt, jotka on säädetty aiemmissa, 1960-luvulta alkaen hyväksytyissä 15 direktiivissä;

Q.

ottaa huomioon, että kaikki jäsenvaltiot eivät saattaneet direktiiviä 2005/36/EY ajoissa osaksi kansallista lainsäädäntöään, vaan sitä sovellettiin täysimääräisesti vasta kolme vuotta alkuperäisen määräajan jälkeen;

R.

katsoo, että tämän direktiivin asianmukaisella soveltamisella vahvistetaan sisämarkkinoiden inhimillistä ulottuvuutta;

S.

ottaa huomioon, että eurooppalaisen ammattikortin käyttöön ottamisella voitaisiin helpottaa ja nopeuttaa ammattipätevyyden tunnustamista;

1.

katsoo, että korkeasti koulutettujen henkilöiden ja työntekijöiden lisääntyvä vapaa liikkuvuus on yksi eurooppalaisen yhteistyön ja kilpailukykyisten sisämarkkinoiden keskeisistä hyödyistä ja että se on tärkeää Euroopan talouksien kehityksen kannalta ja kaikkien Euroopan kansalaisten oikeus; on vahvasti sitä mieltä, että eurooppalaisten työntekijöiden liikkuvuutta olisi edistettävä ja että liikkuvuudelta olisi poistettava epäsuorat esteet edellyttäen, että liikkuvuuden ja ammattipätevyyden tason välille löydetään tasapaino;

2.

kannattaa kaikkia sellaisia aloitteita, joiden tarkoituksena on helpottaa rajat ylittävää liikkuvuutta, joka edistää työmarkkinoiden tehokasta toimintaa ja vahvistaa talouskasvua ja kilpailukykyä Euroopan unionissa; myöntää, että direktiiviä 2005/36/EY on ajanmukaistettava, jotta taataan selkeä ja vahva oikeudellinen kehys;

3.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kannustamaan ammattihenkilöitä suurempaan liikkuvuuteen; katsoo, että liikkuvien ammattihenkilöiden suhteellisen alhaisesta määrästä on syytä huolestua, ja ehdottaa, että tämän ongelman ratkaisemiseksi kehitettäisiin strategioita; korostaa tuoreen Eurobarometri-tutkimuksen tuloksia, joiden mukaan yli 50 prosenttia Euroopan nuorista on halukkaita työskentelemään ulkomailla tai ulkomailla työskentely kiinnostaa heitä (8);

4.

kehottaa jäsenvaltioita tuomaan esille direktiivin kansalaisille ja ammattihenkilöille mukanaan tuomia etuja;

5.

katsoo, että sidosryhmien välisellä vuoropuhelulla, jolla pyritään ajantasaistamaan säännöllisesti peruskoulutuksen vaatimuksia, kokemuksen tunnustamista ja jatkuvaa ammatillista kehitystä, on erittäin tärkeä rooli koulutuksen yhdenmukaistamisessa; katsoo myös, että kansallisten järjestelmien kuormittaminen "28. järjestelmällä" ei ole keino, jonka avulla voitaisiin selkeällä ja tyydyttävällä tavalla ratkaista koulutuserot;

6.

huomauttaa, että suurin osa komission julkiseen kuulemiseen vastanneista ei kannata periaatetta osittaisesta oikeudesta harjoittaa ammattia ja että sitä olisi vaikea valvoa käytännössä ja sitä on selkiytettävä; katsoo, että periaate osittaisesta oikeudesta harjoittaa ammattia voisi hyödyttää ainoastaan niitä ammatteja, joissa tehtävät on selkeästi eroteltuja; pyytää arvioimaan tämän periaatteen perinpohjaisesti ja kehottaa soveltamaan sitä tapauskohtaisesti mutta jättämään soveltamisen ulkopuolelle säännellyt ammatit, joilla on vaikutuksia terveyteen ja turvallisuuteen;

7.

on tyytyväinen siihen, että automaattisen tunnustamisen menettely on kaiken kaikkiaan onnistunut; tähdentää kuitenkin, että ammattikokemukseen perustuvan yleisen järjestelmän mukainen tunnustamisprosessi on liian hankala ja aikaavievä sekä toimivaltaisille viranomaisille että tiettyjä ammatteja harjoittaville;

8.

ymmärtää etukäteisilmoitusjärjestelmän merkityksen mutta toteaa, että komission julkisessa kuulemisessa vuonna 2011 esitettiin lukuisia huolen aiheita, ja katsoo, että ammattihenkilöiden väliaikaisen liikkuvuuden parantamiseen tähtäävien toimenpiteiden olisi kuuluttava keskeisenä osana ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin tarkistamiseen; vaatii selvittämään paremmin väliaikaisen ja satunnaisen palvelujen tarjoamisen käsitettä ottaen huomioon, että yksi ainoa, kaikki ammatit kattava määritelmä olisi mahdoton laatia ja se vaarantaisi toissijaisuusperiaatteen;

9.

katsoo, että toimivaltaisilla viranomaisilla on vaikeuksia soveltaa etukäteisilmoitusjärjestelmää, koska käytössä ei ole johdonmukaista linjausta sen arvioimiseksi, onko jokin palvelu luonteeltaan väliaikainen ja satunnainen, ja että palveluntarjoajan toimintaa on erittäin hankalaa valvoa paikalla; kehottaa komissiota arvioimaan direktiivin 7 artiklan nykyisiä säännöksiä ja antamaan lisäselvityksiä käytössä olevasta oikeuskäytännöstä erityisesti sellaisten ammattien osalta, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen; kehottaa komissiota esittämään päätelmänsä parlamentille;

10.

tähdentää, että suurin osa sidosryhmistä pitää olennaisena direktiivin 7 artiklan 4 kohtaa, jossa jäsenvaltioille annetaan lupa toteuttaa pätevyyttä koskevia etukäteistarkastuksia sellaisten ammattien osalta, jotka liittyvät terveyteen ja turvallisuuteen ja jotka eivät kuulu automaattisen tunnustamisen piiriin; katsoo kuitenkin, että avoimuuden lisäämiseksi jäsenvaltioiden olisi tarkennettava, millä ammateilla ne katsovat olevan vaikutuksia terveyteen ja turvallisuuteen;

11.

on yhtä mieltä komission kanssa siitä, että määritelmä "säännelty ammatillinen koulutus" on liian rajoittava ja voi vaikuttaa kohtuuttomasti ammattihenkilöiden väliaikaiseen liikkuvuuteen; katsoo, että määritelmän olisi katettava kaikki koulutukset, joiden perusteella henkilö voi harjoittaa ammattia alkuperäjäsenvaltiossa;

12.

kehottaa komissiota tekemään selväksi, että väliaikaista liikkuvuutta koskevan ilmoituksen olisi oltava periaatteessa voimassa kaikkialla jäsenvaltion alueella, ja arvioimaan, onko tarpeen vaatia ilmoitus vuosittain;

13.

kehottaa vapauttamaan 7 artiklan mukaisesta etukäteisilmoitusvaatimuksesta palveluntarjoajat (kuten matkanjohtajat, valmentajat ja urheilijoiden kanssa matkustavan lääketieteellisen henkilöstön), jotka tarjoavat palveluitaan yksinomaan kuluttajille, joita he saattavat toisiin jäsenvaltioihin, ja joilla ei näin ollen ole yhteyttä paikallisiin kuluttajiin vastaanottavassa jäsenvaltiossa; kannattaa tätä kaikkien sellaisten palveluiden osalta, jotka eivät liity kansanterveyteen ja yleiseen turvallisuuteen;

14.

kehottaa komissiota koordinoimaan ja vakiinnuttamaan nykyisin saatavilla olevat ammattipätevyyden tunnustamiseen liittyvät eri tietolähteet, kuten kansalliset yhteyspisteet ja ammatilliset elimet, "Sinun Eurooppasi -portaalin" kanssa, koska se sisältää maininnan palveludirektiivin mukaisesti tällä hetkellä käytettävissä olevista yksittäisistä yhteyspisteistä; katsoo, että näin voidaan tarjota ammattihenkilöille heidän omalla kielellään julkinen käyttöliittymä, josta he voivat tallentaa asiakirjoja, hankkia ja tulostaa ammattikorttinsa ja saada ajantasaista tietoa tunnustamisprosessista sekä hallinnollista tietoa toimivaltaisista viranomaisista, ammatillisista elimistä ja tarvittavista asiakirjoista;

15.

katsoo, että kunkin yksittäisen ammatin keskinäistä vuoropuhelua ja tiedonvaihtoa on lisättävä ja toimivaltaisten viranomaisten ja kansallisten yhteyspisteiden välistä yhteistyötä parannettava sekä jäsenvaltioiden sisällä että niiden välillä; kehottaa komissiota helpottamaan toimivaltaisten viranomaisten ja ammatillisten elinten verkostojen luomista liikkuvaisimpien ammattien osalta, vaihtamaan yleistä tietoa kansallisista menettelyistä ja koulutusvaatimuksista, levittämään tietoa parhaista käytänteistä ja tutkimaan mahdollisuuksia tiivistää yhteistyötä esimerkiksi vähimmäisvaatimuksien alalla; katsoo, että viranomaisten ja työmarkkinaosapuolten on käytävä jäsenneltyä keskustelua siitä, kuinka voidaan auttaa nuorten siirtymistä työelämään;

16.

kehottaa jäsenvaltioita parantamaan tehokkuutta, jolla viranomaiset tiedottavat työntekijöiden oikeuksista ja ammattipätevyyden tunnustamismenettelystä, ja vähentämään siten lannistavaa byrokratiaa osana liikkuvuutta edistäviä toimia;

17.

kehottaa tämän vuoksi jäsenvaltioita käyttämään nykyaikaista viestintäteknologiaa, tietokannat ja sähköiset rekisteröintimenettelyt mukaan luettuina, jotta voidaan noudattaa yleisen tunnustamisjärjestelmän määräaikoja ja parantaa huomattavasti ammattihenkilöiden tietojensaantia ja menettelyjen tuntemusta;

18.

kehottaa asettamaan toimivaltaisille viranomaisille pakollisen velvoitteen, jonka mukaisesti niiden on toimitettava ajantasaiset yhteystiedot kaikille muille tietyssä ammatissa toimiville toimivaltaisille viranomaisille;

19.

kehottaa komissiota laatimaan suuntaviivoja ajanjaksosta, jonka kuluttua henkilön, joka on jättänyt kaikki todistusasiakirjat, pitäisi voida odottaa päätöstä toimivaltaiselta viranomaiselta; katsoo, että tämän ajanjakson lyhentäminen lisäämällä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän käyttöä ja optimoimalla menettelyjä helpottaisi myös liikkuvuutta; kehottaa jäsenvaltioita tarjoamaan riittävästi voimavaroja, jotta voidaan varmistaa ammatillinen tunnustaminen järkevän aikajakson kuluessa;

20.

kehottaa jäsenvaltioita, toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota lisäämään avoimuutta, jotta hakija tai asianomainen henkilö voi saada kattavasti tietoonsa syyn, jonka vuoksi hänen tutkintotodistuksena tai ammattipätevyytensä on hänen tapauksessaan hylätty;

21.

katsoo, että nykyinen uusia tutkintoja koskeva ilmoitusmenettely on liian monimutkainen; kehottaa komissiota yksinkertaistamaan ilmoittamista uusista tutkinnoista ja ajantasaistamaan ajoissa direktiivin liitettä V;

22.

kehottaa jäsenvaltioita, toimivaltaisia viranomaisia ja komissiota varmistamaan, että tutkintojen ja todistusten tunnustaminen vastaa ammattipätevyyksien tunnustamista, jotta voidaan luoda aidot EU:n ja kansainvälisen tason sisämarkkinat ja välttää säätelemästä sitä, mitä on jo säädelty;

23.

painottaa, että korvaavilla toimenpiteillä mahdollistetaan, että toimivaltaiset viranomaiset voivat määrätä kelpoisuuskokeen tai enintään kolmen vuoden sopeutumisajan, ja niillä on korvaamaton rooli kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden takaamisessa ja niitä on tarkistettava, jotta voidaan arvioida niiden soveltuvuutta ja ratkaista nykyiset ongelmat; vaatii selittämään paremmin ja arvioimaan toimivaltaisten viranomaisten avuksi laadittuja käytännesääntöjä;

24.

kehottaa kehittämään yhdessä toimivaltaisten viranomaisten, ammatillisten elinten, jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin kanssa ohjeellisia EU:n toimintalinjoja korvaavien toimenpiteiden soveltamisesta;

25.

tähdentää, että pätevyystasojen selvittäminen 11 artiklan mukaisesti on viranomaisten kannalta erittäin monimutkaista ja kallista ja kansalaisten kannalta vaikea ymmärtää; katsoo, että 11 artiklan mukaiset viisi pätevyystasoa aiheuttavat usein sekaannusta eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen kahdeksan tason kanssa; on samaa mieltä komission kanssa siitä, että 11 artiklan sekä liitteen II ja III poistaminen merkitsisi sitä, että viranomaisten ei enää tarvitsisi määritellä hakijan soveltuvuutta ennalta määriteltyjen pätevyystasojen mukaisesti vaan he voisivat keskittyä siihen, onko koulutuksessa huomattavia eroja, jotta voidaan päättää, tarvitaanko korvaavia toimenpiteitä; huomauttaa siksi, että pätevyystasojen, myös liitteen II ja III, poistamisella, helpotettaisiin huomattavasti tunnustamisprosessia;

26.

korostaa, että jäsenvaltioiden koulutusjärjestelmien välillä on yhä suuria eroja; toteaa siksi, että tiettyihin ammatteihin vaadittavan opiskelun vähimmäiskeston kohdalla on lisäksi otettava huomioon jaksot, jotka suoritetaan yleisesti ammattikouluissa vuorottelukoulutusjärjestelmissä;

27.

kehottaa jäsenvaltioita ja toimivaltaisia viranomaisia tekemään komission tuella selvityksiä, joiden avulla pyritään luomaan valmiuksia, pätevyyksiä ja ammatteja koskeva eurooppalainen luokitus, jotta voidaan selvittää, vastaavatko muodolliset pätevyydet ja ammatit samoja taitoja ja pätevyyksiä eri jäsenvaltioissa, ja kehittää analyyttinen eurooppalainen väline;

28.

katsoo, että käytännesääntöjä koskevia tietoja olisi levitettävä laajemmin, jotta voidaan varmistaa direktiivin tehokkaampi täytäntöönpano, koska siten edistetään sen säännösten yhdenmukaista tulkintaa;

29.

kehottaa komissiota ottamaan uudestaan käyttöön jäsenvaltioiden, toimivaltaisten viranomaisten ja ammatillisten elinten väliset vuoropuhelujärjestelmät, joiden avulla pyritään päivittämään mahdollisimman säännöllisesti ja tieteellisen ja teknisen kehityksen mukaisesti alakohtaisiin ammatteihin valmistavaa koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia, jotta niissä otettaisiin huomioon nykyiset ammatilliset käytännöt, sekä päivittämään taloudellisten toimintojen nykyistä, ammattikokemukseen perustuvaa luokittelua ja ottamaan käyttöön yksinkertaisen järjestelmän, jonka avulla voidaan jatkuvasti ajantasaistaa koulutusta koskevia vähimmäisvaatimuksia; ottaa huomioon Bolognan ja Kööpenhaminan prosessien tulevat vaiheet ja kehottaa komissiota arvioimaan mahdollisuutta ottaa käyttöön taitoihin perustuvan linjauksen siten, että se määrittelee koulutusta koskevat vähimmäisvaatimukset keston lisäksi myös oppimistulosten osalta;

30.

pyytää, ettei komissio hajota osiin automaattisen tunnustamisen uudistamisprosessia, kuten vihreässä kirjassa on ehdotettu, ja että se varmistaa, että parlamentille annetaan kattavat tiedot direktiiviin tehtävistä merkittävistä muutoksista;

31.

suhtautuu myönteisesti osana Bolognan prosessia äskettäin toteutettuihin uudistuksiin ja etuihin, joita tämä prosessi tarjoaa eurooppalaisille opiskelijoille liikkuvuuden ja työllistymismahdollisuuksien näkökulmasta; kannustaa komissiota auttamaan jäsenvaltioita eurooppalaisen opintosuoritusten ja arvosanojen siirtojärjestelmän avoimuuden ja vertailtavuuden lisäämisessä, jotta tästä järjestelmästä tulisi keskeinen väline, jolla voidaan helpottaa ammattipätevyyden vastavuoroista tunnustamista ja viime kädessä liikkuvuutta;

32.

kehottaa komissiota tarkastelemaan yhdenmukaistettujen oppimistulosten ja hoitotyössä vaadittujen taitojen merkitystä, kun määritellään koulutuksen vähimmäisvaatimuksia;

33.

kehottaa komissiota tarkastelemaan mahdollisuutta laajentaa entisestään automaattisen tunnustamisen soveltamisalaa tulevaisuudessa;

34.

pyytää lisäselvitystä ehdotetusta yleissivistävän koulutuksen pidentämisestä pääsyvaatimuksena sairaanhoitaja- ja kätilökoulutukseen pääsemiselle;

35.

pyytää lisäselvitystä ammattipätevyyden tunnustamisesta annetun direktiivin 21 artiklan 4 kohdan ehdotetusta poistamisesta;

36.

kehottaa jäsenvaltioita vertailemaan koulutuksen vähimmäisvaatimuksia ja järjestämään säännöllisemmin keskinäistä ja toimivaltaisten viranomaisten välistä tietojenvaihtoa, jotta koulutuksen vähimmäisvaatimukset saadaan vastaamaan paremmin toisiaan;

37.

korostaa, että direktiivin 2005/36/EY täytäntöönpanon arviointi edellyttää, että laaditaan luettelo todistuksista tai muista muodollisen pätevyyden osoittavista asiakirjoista, jotka tunnustetaan yhdessä tai useassa jäsenvaltiossa mutta ei kaikissa; toteaa, että luetteloon olisi lisäksi sisällytettävä tapaukset, joissa kansalaiset ovat suorittaneet tutkinnon toisen jäsenvaltion yliopistossa mutta sitä ei ole tunnustettu heidän kotimaassaan, kun he palaavat sinne;

38.

painottaa säänneltyjen ammattien suurta määrää Euroopan unionissa ja kehottaa jäsenvaltioita tarkastelemaan uudestaan tiettyjä ammatteja koskevan luokituksen perusteita, jotta voidaan varmistaa, vastaavatko muodolliset pätevyydet ja ammatit samoja taitoja ja pätevyyksiä eri jäsenvaltioissa; katsoo, että vähentämällä EU:n säänneltyjen ammattien kokonaismäärää helpotettaisiin liikkuvuutta; toteaa, että tämä luokitus saattaa kuitenkin olla perusteltu kuluttajansuojan nojalla, etenkin lääketieteen, oikeuden ja teknisen alan ammattien osalta;

39.

katsoo, että säänneltyjen ammattien lukumäärän vähentäminen EU:ssa olisi tehokkain tapa tukea ammattihenkilöiden vapaata liikkuvuutta; kehottaa komissiota sisällyttämään tarkistettuun direktiiviin järjestelmän, jonka kautta jäsenvaltiot voivat tarkistaa muita kuin terveydenhoitoalan ammatteja koskevia säännöksiään ja poistaa niitä, mikäli ne eivät ole kohtuullisia;

40.

katsoo, että kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden suojelu on olennaisen tärkeä tavoite direktiiviä tarkistettaessa ja että direktiivin onnistuminen riippuu pitkälti siitä, että kyetään varmistamaan liikkuvuus ja samalla huolehtimaan turvallisuudesta; kiinnittää huomiota terveydenhoitoalan ammattilaisten erityisasemaan;

41.

toteaa, että vakavia ongelmia on liittynyt ammattihenkilöihin, jotka ovat jatkaneet ammattinsa harjoittamista EU:ssa siitä huolimatta, että heidät on erotettu työstään tai heidän ammatti-oikeutensa on peruttu toistaiseksi tai pysyvästi;

42.

kehottaa perustamaan sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän puitteissa ennaltaehkäisevän varoitusjärjestelmän niitä ammatteja varten, joita palveludirektiivi ei vielä kata, ja toteaa, että tällä varoitusjärjestelmällä tehtäisiin pakolliseksi kaikkien jäsenvaltioiden varoittaminen, kun ammattihenkilöiden rekisteröitymiseen tai palveluntarjoamisoikeuteen kohdistetaan sääntelytoimia; pitää järjestelmän edellytyksenä sitä, että siihen ei sisällytetä muita tietoja ja siinä noudatetaan syyttömyysolettamaa ja nykyisiä tietosuojasääntöjä;

43.

huomauttaa, että potilailla ja yleisöllä on oltava paremmat takeet siitä, että terveydenhoitoalan ammattihenkiöiden, joiden ammattipätevyys on tunnustettu, taidot ja tiedot ovat ajan tasalla;

44.

korostaa sidosryhmien vaatimusta antaa enemmän painoarvoa jatkuvalle ammatilliselle kehitykselle, johon sisältyy myös (elinikäinen) virallinen ja epävirallinen oppiminen sekä arkioppiminen, ja tarpeelle arvioida sitä; toteaa, että maailmanlaajuinen kilpailu sekä suuntautuminen kohti tietopohjaista taloutta luovat taitojen kehittämiseen ja koulutukseen liittyviä uusia haasteita; pyytää sen vuoksi komissiota selvittämään menetelmiä kaiken oppimisen kirjaamiseen esimerkiksi eurooppalaisen osaamispassin ja eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen sekä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän välityksellä sekä laatimaan vertailutaulukon eri jäsenvaltioissa käytössä olevista jatkuvan ammatillisen kehityksen järjestelmistä; kehottaa komissiota myös arvioimaan, olisivatko korvaavat toimenpiteet tarkoituksenmukainen ratkaisu kysymykseen terveydenhoitoalan ammattihenkilöiden jatkuvan ammatillisen kehityksen tasoeroista; kannustaa toimivaltaisia viranomaisia tarjoamaan tunnustamisprosessissa tietoa jatkuvasta ammatillisesta kehityksestä ja vaihtamaan alan parhaita käytänteitä sekä vaihtamaan myös tietoa jatkuvasta ammatillisesta kehityksestä erityisesti niillä aloilla ja niissä jäsenvaltioissa, joissa se on pakollista;

45.

korostaa, että jatkuvassa koulutuksessa on keskityttävä kunkin jäsenvaltion työmarkkinoiden tarpeisiin, jotta varmistetaan, että työelämässä olevat voivat hyödyntää paremmin koulutukseen suunnattuja varoja;

46.

tähdentää, että tunnustamismenettelyn laajentaminen siten, että sen piiriin kuuluisi myös kolmansien maiden ammattipätevyyksien tunnustaminen, saattaisi mahdollistaa järjestelmän väärinkäytön suotuisimman käsittelypaikan valitsemisen muodossa ("forum shopping") ja olisi erittäin vaarallista vastaanottavan jäsenvaltion toimivaltaisille viranomaisille;

47.

painottaa, että terveydenhoitoalan ammattihenkilöiden kyky viestiä työtovereiden ja potilaiden kanssa on olennaisen tärkeää vaarallisten tai mahdollisesti hengenvaarallisten tilanteiden välttämiseksi;

48.

katsoo, että direktiivin 2005/36/EY kielitaitoa koskevaa 53 artiklaa on selkiytettävä, sillä komissio, unionin tuomioistuin sekä jäsenvaltiot käyvät parhaillaan kiistaa tämän säännöksen tulkinnasta; kehottaa näin ollen komissiota ja jäsenvaltioita tarkistamaan terveydenhoitoalan ammattien kielivaatimuksia suomalla toimivaltaisille viranomaisille tarvittavat joustomahdollisuudet varmistaa ja tarvittaessa testata ammattihenkilöiden tekninen kielitaito ja keskusteluvalmiudet osana tunnustamisprosessia; katsoo, ettei pidä rajoittaa työnantajien mahdollisuutta varmistua ammattihenkilöiden kielitaidosta, kun he rekrytoivat henkilön tiettyyn virkaan, mutta tässä yhteydessä olisi noudatettava tiukasti suhteellisuusperiaatetta, jotta tällaisista testeistä ei muodostu uutta estettä;

49.

katsoo, että kielitaito on olennaisen tärkeää ammattihenkilön sopeutumisessa toiseen maahan ja se varmistaa tarjotun palvelun laadun ja kuluttajien ja potilaiden turvallisuuden suojelun;

50.

korostaa, että potilaiden suojelemiseksi sähköisiä terveyspalveluja tarjoavien lääkäreiden olisi noudatettava muita kuin sähköisiä terveyspalveluja vastaavia laatu- ja turvallisuusstandardeja; katsoo, että tästä syystä olisi tehtävä selväksi, että tämän direktiivin vaatimuksia ja tarvittaessa lisävaatimuksia sovelletaan myös sähköisiä terveyspalveluja tarjoaviin toimijoihin;

51.

toteaa, että sähköisten terveyspalvelujen ja etäterveydenhuoltojärjestelmän kehittyminen edellyttää, että koulutuksen jälkeen sairaanhoitajat ja lääkärit kykenevät hoitamaan eri kansalaisuuksia edustavia potilaita ja että siksi on edistettävä eri maiden koulutuskeskusten, sairaaloiden ja yliopistojen välistä yhteistyötä niiden ammattihenkilöiden ja loppututkinnon suorittaneiden osalta, joiden on hoidettava potilaita näiden välineiden avulla;

52.

ilmaisee tyytyväisyytensä tuloksiin, joita on saatu ammattikortteja koskevista pilottihankkeista, joista ilmoitettiin Krakovassa pidetyssä sisämarkkinafoorumissa; katsoo, että kaikkien ammattikorttien on oltava vapaaehtoisia, niiden on osoitettava hankittu akateeminen ja ammatillinen pätevyys ja oltava yhteydessä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmään; katsoo, että ammattikortti voisi olla hyödyllinen väline pyrittäessä helpottamaan tiettyjen ammattien liikkuvuutta, yksinkertaistamaan hallinnollisia menettelyjä ja lisäämään turvallisuutta; kehottaa komissiota ennen kortin käyttöönottoa osoittamaan, että tunnustamisprosessille koituu mahdollista lisäarvoa; painottaa, että kaikkien korttien käyttöönoton on täytettävä erityiset turvallisuus- ja tietosuojaedellytykset, ja painottaa, että on luotava tarvittavat suojatoimet väärinkäytösten ja petosten varalta;

53.

toistaa, että jos EU on aikeissa vähentää ammattipätevyyden tunnustamista koskevan direktiivin 2005/36/EY epätasaista täytäntöönpanoa ja voimaansaattamista koko 27 jäsenvaltion EU:ssa, kaikilla jäsenvaltioilla on oltava enemmän luottamusta ja uskoa toistensa järjestelmiin;

54.

kannattaa ajatusta sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmän laajentamisesta kattamaan ammatit, jotka eivät vielä kuulu tähän tietojenvaihtojärjestelmään siten, kuin se on esitetty ehdotuksessa asetukseksi hallinnollisesta yhteistyöstä sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmässä (9) (IMI-asetus), ja ammatit, jotka eivät kuulu direktiivin 2005/36/EY soveltamisalaan;

55.

vaatii, että toimivaltaisten viranomaisten on otettava sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmä käyttöön ennakoivan hallinnollisen yhteistyön helpottamiseksi ja tunnustamismenettelyjen yksinkertaistamiseksi; katsoo, että sisämarkkinoiden tietojenvaihtojärjestelmää voitaisiin tehostaa entisestään laajentamalla käytössä olevia toimintoja, joiden avulla voitaisiin helpottaa kansallisten viranomaisten työtä; pyytää komissiota ottamaan käyttöön koulutuksen ja teknisen tuen täydentäviä toimia, jotta varmistetaan, että järjestelmän tarjoamat tehokkuusedut saadaan kaikilta osin hyödynnetyksi;

56.

kehottaa lisäämään tutkinnon suorittaneiden liikkuvuutta ja noudattamaan Morgenbesser-asiassa (10) annettua tuomiota; katsoo, että jäsenvaltioiden olisi kannustettava toisista jäsenvaltioista tulevia tutkinnon suorittaneita pyrkimään palkalliseen valvottuun harjoitteluun, jos ne tarjoavat tämän mahdollisuuden myös omille kansalaisilleen; korostaa myös, että valvotun harjoittelun aikana saatu ammattikokemus olisi tunnustettava kotijäsenvaltiossa;

57.

painottaa, että direktiivin 15 artiklassa tarkoitettu yhteisten vähimmäisvaatimusten käsite ei ole toiminut, sillä näitä vähimmäisvaatimuksia ei tällä hetkellä ole; katsoo, että niistä voi kehittyä hyödyllisiä välineitä, joilla helpotetaan liikkuvuutta, ja että ammattihenkilöiden itsensä olisi määriteltävä ne ja valvottava niitä; pitää myönteisenä komission aikomusta parantaa kyseistä käsitettä tarkistamalla artiklaa; kehottaa komissiota antamaan jäsenvaltioille tarvittavaa joustoa, jotta ne voivat valita, osallistuvatko ne yhteisten vähimmäisvaatimusten soveltamiseen vai eivät, ja alentamaan jäsenvaltioiden osallistumiskynnystä;

58.

katsoo, että yhteisten vähimmäisvaatimusten käyttöönoton olisi perustuttava sisämarkkinatestiin ja se olisi toteutettava parlamentin valvonnassa;

59.

korostaa, että tähän direktiiviin olisi sisällytettävä tietosuoja direktiivin 95/46/EY mukaisesti ja tätä direktiiviä tarkistettaessa siihen olisi sisällytettävä tietosuojasäännösten alalla tapahtunut kehitys; katsoo, että tietojenhallinnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen olisi toimitettava ajantasaiset yhteystiedot, ja katsoo, että ammattihenkilöitä koskevien tietojen tallennuksesta ja käytöstä olisi oltava selkeät periaatteet sekä niin ikään suuntaviivat virheellisten tietojen korjaamista varten;

60.

toteaa, että EU:n ja Sveitsin väliset neuvottelut ovat johtaneet Euroopan yhteisön ja sen jäsenvaltioiden sekä Sveitsin valaliiton välisen henkilöiden vapaata liikkuvuutta koskevan sopimuksen liitteen III tarkistamiseen siten, että siihen sisällytetään direktiivi 2005/36/EY; toteaa, että sopimuksessa määrätään lähes koko direktiivin väliaikaisesta soveltamisesta lukuun ottamatta sen II osastoa, jossa edellytetään Sveitsin osalta mukautuksia, ja että neuvoston päätös edellä mainitusta sopimuksesta raukeaa, jos Sveitsi ei ilmoita päätöksen soveltamista koskevien sisäisten menettelyjen loppuun saattamisesta 24 kuukauden kuluessa päätöksen hyväksymisestä; on sitoutunut seuraamaan tiiviisti tämän asian edistymistä;

61.

kehottaa komissiota varmistamaan, että tarkistettu direktiivi saatetaan asetetussa määräajassa osaksi jäsenvaltioiden lainsäädäntöjä; vaatii jäsenvaltioita antamaan direktiiville asianmukaisen etusijan;

62.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.