26.2.2013   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 56/75

—

ottaa huomioon velvoitteet, jotka sisältyvät YK:n taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen, jonka sopimuspuolia kaikki EU:n jäsenvaltiot ovat, ja etenkin sen 11 artiklaan oikeudesta ravintoon,

—

ottaa huomioon vuonna 1996 järjestetyn maailman elintarvikehuippukokouksen (Rooman julistuksen) tavoitteen puolittaa nälästä kärsivien ihmisten määrä vuoteen 2015 mennessä,

—

ottaa huomioon Yhdistyneiden kansakuntien vuosituhannen vaihteen huippukokouksessa syyskuussa 2000 hyväksytyt vuosituhannen kehitystavoitteet ja erityisesti ensimmäisen vuosituhattavoitteen, joka on äärimmäisen köyhyyden ja nälän kitkeminen,

—

ottaa huomioon Genevessä 22. toukokuuta 2008 pidetyn YK:n ihmisoikeusneuvoston erityisistunnon, jossa käsiteltiin muun muassa elintarvikkeiden hintojen voimakkaasta noususta johtuvan maailman elintarvikekriisin pahenemisen kielteistä vaikutusta ravinnon saantia koskevaan oikeuteen,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja Euroopan komission yhteisen julkilausuman "Humanitaarista apua koskeva eurooppalainen konsensus",

—

ottaa huomioon Lontoossa 13. huhtikuuta 1999 allekirjoitetun elintarvikeapua koskevan yleissopimuksen, jonka tavoitteina on edistää maailman elintarviketurvaa ja parantaa kansainvälisen yhteisön kykyä vastata elintarvikkeita koskeviin hätätilanteisiin ja muihin elintarvikkeita koskeviin kehitysmaiden tarpeisiin,

—

ottaa huomioon vuonna 2009 järjestetyn elintarviketurvaa koskevan maailman huippukokouksen julistuksen ja FAO:n valmisteleman vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston, joka koskee maanomistuksen ja muiden luonnonvarojen vastuullista hallintoa (Voluntary Guidelines on Responsible Governance of Tenure of Land and other Natural Resources),

—

ottaa huomioon FAO:n vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston, joka koskee riittävän ravinnon saantia koskevan oikeuden asteittaisen toteuttamisen tukemista kansallisen elintarviketurvan yhteydessä (Voluntary Guidelines to support the progressive realization of the right to adeguate food in the context of national food security),

—

ottaa huomioon elintarvikkeiden hintojen vaihtelusta G20-kokoukselle laaditun virastojen välisen raportin "Price Volatility in Food and Agricultural Markets: Policy Responses", joka luovutettiin G20-ryhmän puheenjohtajavaltiolle Ranskalle 2. kesäkuuta 2011,

—

ottaa huomioon EU:n maapoliittiset suuntaviivat (EU Land Policy Guidelines) marraskuulta 2004,

—

ottaa huomioon 17. kesäkuuta 2011 ilmestyneen OECD:n ja FAO:n yhteisen julkaisun maatalouden näkymistä vuosina 2011–2020,

—

ottaa huomioon maataloudesta ja elintarviketurvasta vuonna 2003 allekirjoitetun Maputon julistuksen, jossa Afrikan maiden hallitukset sitoutuivat osoittamaan vähintään kymmenen prosenttia vuotuisesta kansallisesta talousarviostaan maatalouteen,

—

ottaa huomioon Maailmanpankin raportin kehityksestä maailmassa vuonna 2008 "Agriculture for Development",

—

ottaa huomioon komission tiedonannon "Yhteinen maatalouspolitiikka vuoteen 2020",

—

ottaa huomioon FAO:n uusimman joka toinen vuosi elintarvikkeista julkaistavan Food Outlook -katsauksen (kesäkuu 2011),

—

ottaa huomioon kansainvälisen maataloustutkimusfoorumin IAASTD:n 15. huhtikuuta 2008 julkaiseman raportin,

—

ottaa huomioon maailmanlaajuisesta elintarviketurvasta L'Aquilassa 10. heinäkuuta 2009 annetun yhteisen julkilausuman,

—

ottaa huomioon YK:n perusturva-aloitteen (UN Social Protection Floor Initiative),

—

ottaa huomioon YK:n merioikeusyleissopimuksen vuodelta 1982,

—

ottaa huomioon vastuullista kalastusta koskevat FAO:n käytännesäännöt vuodelta 1995,

—

ottaa huomioon FAO:n vuosittaisen katsauksen maailman kalastuksen ja vesiviljelyn tilasta vuonna 2010,

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1337/2008 (1) rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa,

—

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 hyväksytyn komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "EU:n poliittinen toimintakehys kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista" (KOM(2010)0127) ja 10. toukokuuta 2010 hyväksytyt neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 31. maaliskuuta 2010 hyväksytyn komission tiedonannon neuvostolle ja Euroopan parlamentille "Humanitaarinen elintarvikeapu" (KOM(2010)0126) ja 10. toukokuuta 2010 hyväksytyt neuvoston päätelmät,

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 rehujen ja elintarvikkeiden hintojen noususta (2), 22. toukokuuta 2008 elintarvikkeiden hintojen noususta Euroopan unionissa ja kehitysmaissa (3) sekä 17. helmikuuta 2011 elintarvikkeiden hinnannoususta antamansa päätöslauselmat (4),

—

ottaa huomioon 29. marraskuuta 2007 antamansa päätöslauselman Afrikan maatalouden edistämisestä – Ehdotus maatalouden kehittämisestä ja elintarviketurvasta Afrikassa (5),

—

ottaa huomioon 13. tammikuuta 2009 antamansa päätöslauselman yhteisestä maatalouspolitiikasta ja maailman elintarviketurvasta (6),

—

ottaa huomioon 26. marraskuuta 2009 antamansa päätöslauselman FAO:n huippukokouksesta ja elintarviketurvasta (7),

—

ottaa huomioon 18. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman "EU:n johdonmukainen kehitysyhteistyöpolitiikka ja julkista kehitysapua täydentävä kehitysapu (ns. ODA+)" (8),

—

ottaa huomioon Kinshasassa 4. joulukuuta 2010 hyväksytyn AKT:n ja EU:n yhteisen edustajakokouksen päätöslauselman elintarviketurvasta (9),

—

ottaa huomioon oikeutta ravintoon käsittelevän YK:n erityisraportoijan 29. tammikuuta 2011 julkaisemat kahdeksan suositusta G20-ryhmälle,

—

ottaa huomioon YK:n ihmisoikeusneuvostolle 8. maaliskuuta 2011 esitetyn YK:n erityisraportoijan "Agroecology and the Right to Food" -raportin oikeudesta ravinnon saantiin,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön sekä maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A7-0284/2011),

A.

ottaa huomioon, että FAO:n mukaan nälästä kärsivien ihmisten määrä oli 925 miljoonaa vuonna 2010; ottaa huomioon, että maailmanlaajuisesti alipainoa esiintyy 26 prosentilla alle 5-vuotiaista lapsista ja yli kolmasosa alle 5-vuotiaiden kuolemista johtuu aliravitsemuksesta; ottaa huomioon, että vain puolet kaikista kehitysmaista (62 maata 118:sta) etenee vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa; ottaa huomioon, että maailmanlaajuinen talouden taantuma ja elintarvikkeiden ja polttoaineiden nousevat hinnat ovat pahentaneet elintarviketilannetta monissa kehitysmaissa ja erityisesti vähiten kehittyneissä maissa ja jarruttaneet siten osittain köyhyyden vähentämisessä viime vuosikymmenen aikana saavutettua edistystä;

B.

ottaa huomioon, että nälkä ja aliravitsemus ovat ihmiskunnan suurimpia kuolinsyitä ja suurimpia uhkia rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa;

C.

ottaa huomioon, että FAO:n tammikuussa 2011 julkaiseman uusimman elintarvikkeiden hintaindeksin mukaan elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet kuukausi kuukaudelta elokuusta 2010 lähtien ja saavuttaneet korkeamman tason kuin vuoden 2008 elintarvikkeiden hintahuipun aikana; ottaa huomioon, että perustuotteiden hintojen epävakaus vaikuttaa suuresti alhaisen tulotason maihin ja kehitysmaiden köyhimpiin, haavoittuvaisimpiin ja syrjäytyneimpiin väestönosiin;

D.

ottaa huomioon, että maataloustuotteiden maailmanlaajuisen kysynnän odotetaan nousevan 70 prosentilla vuoteen 2050 mennessä ja että tuotanto on toteutettava vähemmän vettä ja torjunta-aineita, vähemmän maata ja kestäviä agroekologisia tuotantomenetelmiä käyttäen, samaan aikaan kun maailman väestömäärän odotetaan saavuttavan tuolloin yhdeksän miljardia; ottaa huomioon, että puutteellista elintarviketurvaa pahentavat perustuotteilla käytävä keinottelu, maaperän huonontuminen, vedenpuute, ilmastonmuutos, globaalit maahankinnat, maanomistuksen epävarmuus etenkin köyhimpien ja haavoittuvimpien väestönosien kohdalla, globaalit siemenmonopolit, maatalousperäisiä polttoaineita koskeva kysyntä ja energiaan liittyvät politiikat;

E.

ottaa huomioon, että 85 prosenttia maailman arvioidusta kalakannasta on joko täysin hyödynnettyä, ylikalastettua tai uhanalaista ja että FAO:n vuoden 2010 maailman kalastuksen ja vesiviljelyn tilaa koskevan katsauksen mukaan riippuvuus kalasta eläinvalkuaisen lähteenä elintarvikepulasta kärsivissä matalan tulotason maissa on vähintään 20 prosenttia;

F.

ottaa huomioon, että maatalous tarjoaa kehitysmaissa työtä ja toimeentuloa yli 70 prosentille työvoimasta, josta pääosa on naisia; toteaa Maailmanpankin arvioivan, että maatalouden alalla tapahtuva kasvu on kaksi kertaa tehokkaampi köyhyyden vähentäjä kuin muiden alojen kasvu, mutta panee myös merkille maaseudun muihin kuin maatalousaloihin investoimisen merkityksen kasvun ja työpaikkojen luomisessa;

G.

katsoo todisteiden osoittavan pienviljelyn ja keskisuuren viljelyn potentiaalin elintarvikkeiden kokonaistuotannon lisäämisessä; ottaa huomioon, että kehitysmaiden keskittyminen pelkästään vientituotantoon voisi vaikuttaa kielteisesti erityisesti pienviljelijöinä toimiviin naisiin;

H.

katsoo, että yksityisomaisuuden suoja ja oikeusvaltion periaate ovat perusedellytyksiä maatalouden yksityisten sijoitusten lisäämiseksi;

I.

katsoo, että parempiin siemeniin, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin tarkoitettujen lainojen tai mikroluottojen saatavuuden puutteen takia kehitysmaiden pienviljelijöillä on vakavia esteitä maataloustuotannon lisäämisessä; katsoo, että valtiolla on ratkaiseva asema kestävässä kehityksessä ja tuotanto- ja jalostusvalmiuksien kehittämisessä;

J.

ottaa huomioon, että maataloudelle kansainvälisesti osoitetun virallisen kehitysavun osuus on laskenut dramaattisesti viimeisten kolmen vuosikymmenen aikana;

K.

ottaa huomioon, että EU reagoi nopeasti vuoden 2008 elintarvikekriisiin perustamalla elintarvikerahoitusvälineen; ottaa huomioon, että näiden toimenpiteiden vaikutusta nälän ja puutteellisen elintarviketurvan rakenteellisiin syihin sekä pieniin ja keskisuuriin perheviljelmiin, erityisesti naisten hoitamiin, on ollut vaikea mitata, ja katsoo, että tämän elintarvikerahoitusvälineen laajentamisen edelleen tai lisärahoituksen osoittamisen sille ei pitäisi olla automaattista, vaan siitä pitäisi päättää varojen jakamisen tehokkuutta elintarviketurvan parantamisessa kaikissa edunsaajamaissa koskevien riippumattomien vaikutustenarviointien perusteella;

L.

katsoo, että aliravitsemuksen seuraukset, kuten sikiöaikaiset kasvuhäiriöt tai hidastunut kasvu kahden ensimmäisen elinvuoden aikana johtavat peruuttamattomiin vaurioihin, muun muassa lyhyempään pituuteen aikuisena, vähempään koulunkäyntiin, pienempiin tuloihin aikuisena ja jälkeläisten alempaan syntymäpainoon, ja että ne on edelleen katsottava valtavaksi ongelmaksi monien etelän maiden kestävälle kehitykselle;

M.

ottaa huomioon, että elintarviketurvaan on vuodesta 2008 alkaen kiinnitetty enemmän poliittista painoarvoa, mikä on johtanut hankkeiden moninkertaistumiseen kansainvälisellä tasolla, mikä edellyttää kattavaa maailmanlaajuista strategiaa;

1.

painottaa, että nälästä kärsivien ihmisten määrää ei voida hyväksyä, ja pahoittelee, että kansainvälisillä toimilla ei ole tähän mennessä saavutettu ensimmäistä vuosituhattavoitetta; kehottaa toteuttamaan kiireellisiä toimia kansainvälisesti sitovien velvoitteiden täyttämiseksi ja tekemään riittävän ja ravitsevan ravinnon saantia koskevasta oikeudesta todellisuutta;

2.

painottaa, että poliittinen vakaus on edellytys elintarviketurvan parantamiselle, ja kehottaa siksi kaikkia osapuolia osoittamaan poliittista tahtoa, jota tarvitaan tämän vakauden varmistamiseksi;

3.

pitää myönteisenä komission ehdotusta EU:n poliittiseksi toimintakehykseksi kehitysmaiden auttamiseksi selviämään elintarviketurvaan liittyvistä haasteista; katsoo kuitenkin, että maailmanlaajuinen elintarvikekriisi on ennennäkemättömän suuri ja kasvava humanitäärinen ongelma ja merkittävä uhka rauhalle ja turvallisuudelle maailmassa, ja katsoo, että vaikka komissiolle on annettava tunnustusta siitä, että se haluaa etsiä ratkaisuja, joilla autetaan miljardia äärimmäisessä köyhyydessä elävää ihmistä, Euroopan unionin ja jäsenvaltioiden on kiireellisesti tehtävä uusia investointeja maatalouteen ja maaseudun kehittämiseen ennen kaikkea uuden YMP-lainsäädännön vuoksi ja otettava käyttöön erityismekanismeja tarpeeksi suurten maailmanlaajuisten peruselintarvikevarastojen luomiseksi sekä poistettava omat kaupan esteet ja kevennettävä vaikeimmassa tilanteessa olevien maiden velkataakkaa; katsoo, että komission olisi otettava kehitysavun laskelmissaan paremmin huomioon tiettyjen maiden elintarviketurvakysymykset;

4.

pitää tervetulleena humanitaarista elintarvikeapua ja elintarviketurvaa koskevia komission tiedonantoja; kehottaa panemaan tiedonannot johdonmukaisesti ja koordinoidusti täytäntöön, jotta nälän, aliravitsemuksen ja puutteellisen elintarviketurvan perussyihin voidaan pureutua paremmin myös elintarvikkeiden jakamista maiden sisällä ja niiden välillä koskevan kysymyksen osalta, ja keskittymään erityisesti yhteiskunnan köyhimpiin ja syrjäytyneimpiin osiin; kehottaa jäsenvaltioita tukemaan täytäntöönpanosuunnitelman kehitysprosessia elintarviketurvan poliittisten puitteiden tueksi ja hyväksymään sen, kun se on valmis; suhtautuu myönteisesti siihen, että erityistä huomiota kiinnitetään niihin, joihin katastrofi on vaikuttanut eniten, eli naisiin ja lapsiin; katsoo, että kriisin puhjetessa on olennaista varmistaa yhteisön valmiudet hankkia elintarvikkeita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä; muistuttaa, että hätämekanismit eivät saa olla pitkäaikainen ratkaisu; ilmaisee syvän huolensa kyseisten mekanismien kielteisistä vaikutuksista erityisesti paikallisiin talouksiin; korostaa, että kestävän kehityspolitiikan pitäisi perustua pitkäaikaisiin ja yhteistyöhön perustuviin lähestymistapoihin;

5.

korostaa hätäavun, kunnostuksen ja kehityksen välisen siteen vahvistamisen merkitystä; vaatii antamaan saataville enemmän resursseja, jotta voidaan taata avun jatkuvuus, ja keskittämään keskustelun nykyisten rahoitusvälineiden joustavuuteen ja täydentävyyteen; pyytää parantamaan humanitaaristen järjestöjen ja kehitysyhteistyövirastojen välistä vuoropuhelua ja koordinointia;

6.

kehottaa EU:ta arvioimaan YMP:tä koskevien uudistusehdotustensa kehitysvaikutuksen, jotta voidaan parantaa johdonmukaisuutta YMP:n ja EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan tavoitteiden välillä;

7.

kehottaa EU:ta lisäämään kehitysapuohjelmissaan tukea pienviljelijöiden, talonpoikien ja keskisuuria tiloja pitävien viljelijöiden harjoittamalle maanviljelytuotannolle, joka on tarkoitettu ensisijaisesti paikalliseen käyttöön, ja investoimaan kansallisesti johdettuihin osallistaviin suunnitelmiin, jotka pitäisi panna täytäntöön paikallisella tasolla yhteistyössä maanviljelijöiden ja heidän edustajiensa, alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen kanssa; korostaa, että sellaisia julkisia investointeja kestävien agroekologisten viljelyjärjestelmien tutkimukseen on lisättävä, jotka edistävät myös maatalouden ja maaseutualan tuottavuutta ja kilpailukykyä;

8.

korostaa, että monien eri elintarviketurvallisuuden kehitysyhteistyön sidosryhmien, erityisesti alue- ja paikallisviranomaisten ja kansalaisjärjestöjen, kanssa olisi perustettava kumppanuuksia; korostaa, että koska alue- ja paikallisviranomaiset ovat lähellä alueita ja paikallista väestöä ja koska niillä on valmiudet koordinoida eri toimijoiden toimia, niillä on olennainen asema välittäjänä ja kehitysfoorumina; korostaa, että toimielinten ja kansalaisjärjestöjen jäsenneltyä vuoropuhelua olisi laajennettava elintarviketurvaa koskeviin kysymyksiin;

9.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita ja muita kehitysavun antajia, myös kansalaisjärjestöjä, osoittamaan investointinsa kohdennetummin maatalousalalle, jotta paikalliset ihmiset saisivat syyn olla muuttamatta muualle;

10.

toistaa, että on tärkeää edistää maataloutta kehitysmaissa ja myöntää riittävä osuus EU:n kolmansien maiden julkisesta kehitysavusta maatalousalalle; pahoittelee, että maataloudelle myönnetyn kehitysavun määrä on pudonnut jyrkästi 1980-luvulta, ja pitää myönteisenä, että nyt tarve tämän kehityssuunnan muuttamiseen tunnustetaan; kehottaa komissiota asettamaan kehitysavussa etusijalle maatalouden, myös maanviljelijöiden tukemisen markkinoille pääsyssä;

11.

muistuttaa, että koska suurin osa köyhistä väestöistä saa elantonsa maanviljelystä, kestävän maatalouden kehittäminen sekä maataloustieteen ja -tekniikan kehitystä koskevan kansainvälisen arvioinnin (IAASTD) tulosten perinpohjainen tarkastelu ovat ensimmäisen vuosituhattavoitteen toteutumisen välttämättömiä edellytyksiä; katsoo, että erityisesti pienviljely on vastaus riittävän elintarvikehuollon haasteeseen, sillä siinä painotetaan yhtäältä naisten roolin vahvistamista erityisesti paikan päällä tapahtuvan tuotteiden jalostamisen sekä lainojen ja mikroluottojen yleistymisen kautta ja toisaalta pientuottajien osuuskuntien olennaista merkitystä tehokkaan maatalous- ja kauppapolitiikan määrittämisessä;

12.

palauttaa mieliin, että maatalousalan kehittäminen edellyttää pitkän aikavälin investointeja koko arvoketjuun aina tuottajalta kuluttajalle saakka; katsoo, että tämä tarkoittaa tarvittavan infrastruktuurin luomista, kuten teitä, markkinayhteyksiä ja tietoa itse markkinoista sekä tuotteiden monipuolistamisen mahdollisuuksista;

13.

katsoo, että kehitysmaiden tukistrategiaan on sisällyttävä koulutussuunnitelma, joka on suunnattu työpaikkojen luomiseen ja joka mahdollistaa, että nuoret voivat opiskella kestävää maataloustiedettä kehittääkseen parempilaatuisia, erikoistuneita ja kestäviä tuotantomuotoja, millä vähennetään maaseutualueilta poismuuttoa ja köyhyyttä;

14.

painottaa tässä yhteydessä, että on tärkeää, että maanviljelijät saavat omien elintarviketarpeidensa täyttymisen lisäksi tulot, joita he tarvitsevat koulutukseen ja investointiin;

15.

painottaa, että on tärkeää ottaa paikalliset maatalousjärjestöt mukaan maatalouspolitiikan täytäntöönpanon eri vaiheisiin kehitysmaissa ja että Euroopan unionin olisi siksi pyrittävä vahvistamaan paikallisia yhdistyksiä taatakseen, että paikallisyhteisöjen edut turvataan;

16.

yhtyy siihen, että IAASTD:n raportin mukaisesti EU:n tukiohjelmissa olisi keskityttävä kestävään, ensisijaisesti pieneen ja keskisuureen elintarviketuotantoon sekä menetelmiin, joilla vahvistetaan biologista monimuotoisuutta, estetään hedelmällisen maaperän huononemista ja edistetään vähäistä ulkopuolista panosta vaativia käytäntöjä samalla kun lisätään kehitysmaiden maataloustuotantoa, mikä voidaan saavuttaa tarjoamalla pieniä ja keskisuuria tiloja pitäville paremmat mahdollisuudet lainoihin ja mikroluottoihin, joiden korot ja ehdot ovat reilut;

17.

katsoo, että EU:n olisi edistettävä sellaisten paikallislajikkeihin kuuluvien siementen käyttöä, jotka soveltuvat kehitysmaiden ilmasto-olosuhteisiin ja jotka voidaan helposti varastoida, kaupata ja toimittaa viljelijöille, koska niihin ei sovelleta immateriaalioikeuksia;

18.

kehottaa EU:ta ja kehitysmaita kehittämään kestäviä viljelymenetelmiä ja uusia teknologioita koskevia yhteisiä tutkimus- ja koulutusvalmiuksia erityisesti julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien ja yhteisten hankkeiden avulla, mukaan luettuna lisäarvon tuottaminen elintarvikkeiden keräys- ja varastointipisteessä pakkaamisen ja jalostamisen avulla;

19.

vaatii, että on vahvistettava julkisin varoin rahoitettua tutkimusta ja taitotiedon siirtoa kestävän maanviljelyksen alalla siten, että edistetään toimintoja, jotka vahvistavat pienviljelijöiden asemaa maatalouden tulosten optimoinnissa ilmastonmuutoksen ja yhä lisääntyvän resurssien kysynnän aiheuttamiin haasteisiin mukautumalla;

20.

kehottaa perustamaan mekanismeja, joilla suojellaan metsiä, alkuperäiskansoja, kosteikkoja ja perinteisiä maatalouskäytäntöjä kolmansissa vientimaissa;

21.

katsoo, että kun otetaan huomioon maailman väestönkasvu ja luonnonvaroihin kohdistuvan paineen lisääntyminen, on tärkeää luoda kestävämpiä, enemmän energiaa säästäviä ja tehokkaampia tuotantotapoja maailmanlaajuisesti; vaatii, että EU:n ja jäsenvaltioiden myöntämä tuki sidotaan kestävien ja energiaomavaraisten maatalouden tuotantojärjestelmien kehittämiseen ja että osa tästä tuesta käytetään uusiutuvaa energiaa (esimerkiksi tuuli- tai aurinkoenergiaa) tuottavien laitteiden perustamiseen ja hyvään vesivarojen hoitoon;

22.

painottaa, että YK:n ilmastonmuutosrahastoa koskevien neuvottelujen yhteydessä EU:n olisi pyrittävä ponnekkaasti varmistamaan, että merkittävä osa kehitysmaille myönnetyistä varoista käytetään tehokkaasti paikallisen maatalouspolitiikan vahvistamiseksi ja että kestävä sosiaalinen ja ympäristökehitys otetaan asianmukaisesti huomioon;

23.

korostaa, että jos kehitysmaiden pienviljelijöiden ja etenkin naispienviljelijöiden halutaan kestävyyden lisäksi täyttävän myös tuotantopotentiaalinsa, heidän on saatava paremmin mikroluottoa ja myös voittoa tavoittelematonta mikroluottoa parempiin siemeniin, lannoitteisiin ja kastelujärjestelmiin ja tarvittavaan määrään kasvinsuojeluvälineitä tehtyihin investointeihin, jotta he voivat suojella satojaan tuholaisilta ja taudeilta;

24.

korostaa sekä tiettyyn ravintoon liittyvien että ravinnon kannalta herkkien toimien ja toimenpiteiden merkitystä ja sitä, että avunantajien toimintaa tällä alalla on yhdenmukaistettava paremmin maan, EU:n ja kansainvälisellä tasolla;

25.

korostaa, että kehitysmaiden pienviljelijöille on annettava paremmat mahdollisuudet tutustua omistusoikeuksiin, jolloin maanomistajat voivat todistaa omistusoikeutensa ja siten saada vakuuden tuotannon lisäämiseen tarvittaville lainoille;

26.

kehottaa komissiota tukemaan maatalouden jalostusteollisuusvalmiuksien kehittämistä kumppanimaissa sadonkorjuun jälkeisten tappioiden vähentämiseksi, elintarvikkeiden säilyvyysajan ja säilyttämisen pidentämiseksi ja parempien varastotilojen kehittämiseksi, millä estettäisiin pilaantumisesta johtuvia ja tällä hetkellä kaikkialla kehitysmaissa hyvin korkeita tappioita, pääsyn paikallisille markkinoille parantamiseksi sekä ihmisarvoisten työpaikkojen luomiseksi paikallisväestölle; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita toteuttamaan kaikki mahdolliset toimet helpottaakseen teknologian, asiantuntemuksen ja tuen siirtämistä kehitysmaihin valmiuksien kehittämistä varten;

27.

kehottaa komissiota ottamaan huomioon kuivien ja puolikuivien maiden aseman ja keskittymään erityisesti karjaan, koska kaupungistuneiden alueiden lihantarjonta tulee kuivilta tai puolikuivilta mailta;

28.

muistuttaa, että oikeus riittävään ravintoon on yleismaailmallinen ihmisoikeus; vaatii kumppanimaita panemaan täytäntöön FAO:n vapaaehtoisesti noudatettavan ohjeiston oikeudesta ravintoon;

29.

muistuttaa, että maanviljelyn kehittämisen perusteina pitää olla oikeus saada ravintoa ja tuottaa elintarvikkeita; vaatii, että Euroopan unionin on tunnustettava kehitysmaiden tarve saavuttaa elintarviketurva (määrällisesti ja laadullisesti) ja oikeus olla mahdollisimman omavaraisia ja sen on puolustettava niitä tässä; korostaa tässä yhteydessä EU:n sitoumusta lopettaa vientituet asteittain rinnakkain WTO:n kumppaneiden vastaavien toimenpiteiden kanssa; korostaa samalla, että paikallisväestöille on taattava yhdenvertainen ravinnon saanti näissä maissa;

30.

muistuttaa elintarviketurvan käsitteen merkityksestä, sillä se on määritelty maan tai alueen kyvyksi panna demokraattisesti täytäntöön maataloutta ja elintarvikkeita koskevia omia politiikkoja, painopistealueita ja strategioita kestävän maatalousmallin avulla; muistuttaa, että joidenkin kehitysmaiden nykyisillä tuotantovalmiuksilla ei ehkä kateta tarpeita ja että pitkän aikavälin elintarviketurvan saavuttaminen edellyttää vientiriippuvuuden vähentämistä kansallisten valmiuksien kehittämisen avulla;

31.

muistuttaa, että on tärkeää soveltaa elintarviketurvan hallintomallissa sellaista yleistä toimintatapaa, jossa keskitytään uudelleen elintarvikeapua pidemmälle menevään elintarvikepolitiikkaan, avunantajien väliseen sekä avunantajien ja avunsaajien väliseen yhteistyöhön ja paikallisten kumppanuuksien vahvistamiseen, ja muistuttaa lisäksi, että avunsaajamaan toimintatavat ovat tärkeässä osassa, koska sen on sitouduttava huolehtimaan perustavanlaatuisista julkishyödykkeistä, kuten sisäinen rauha ja investoinnit maaseudun infrastruktuuriin;

32.

panee tyytyväisenä merkille päätöksen ottaa ravitsemuksellinen ulottuvuus mukaan EU-ohjelmiin; kehottaa komissiota laatimaan erityisen tiedonannon tästä ulottuvuudesta; kehottaa sisällyttämään ravitsemusnäkökulman pysyvästi maatalousalan elintarviketurvaohjelmiin ja -toimiin;

33.

kehottaa komissiota tunnustamaan, että naisilla on pienviljelijöinä olennaisen tärkeä rooli elintarvike- ja ravintoturvassa, ja investoimaan ohjelmiin, joilla tuetaan erityisesti heitä; muistuttaa, että naisten merkitys ravintoturvan aikaansaamisessa itselleen ja lapsilleen on vielä tunnustettava asianmukaisesti ja että siksi naisten toimeentulo on taattava ja tietoa riittävästä ravinnosta on lisättävä; vaatii, että EU:n strategiassa pitäisi keskittyä myös sellaisten toimien täytäntöönpanoon, joilla taataan, että useimmat heikossa asemassa olevat, erityisesti maaseutualueilla, voivat hyötyä maataloutta koskevista koulutusmahdollisuuksista, opetuksesta ja ravinnosta, hyvästä terveydestä ja työoloista sekä tarvittaessa turvaverkostosta;

34.

kehottaa komissiota ja FAO:n kaltaisia kansainvälisiä järjestöjä jatkamaan käynnissä olevia kuulemisprosesseja maailmanlaajuisen kansalaisyhteiskunnan valtiosta riippumattomien toimijoiden, erityisesti maanviljelijöiden, kalastajien ja kasvattajien järjestöjen kanssa, sillä niiden osallistuminen ja panos ovat ratkaisevia erityisten toimenpiteiden hyväksymiseksi elintarviketuotannon parantamista varten;

35.

katsoo, että kun otetaan huomioon FAO:n väestöennusteet, joiden mukaan vuoteen 2025 mennessä yli puolet kehitysmaiden väestöstä (noin 3,5 miljardia ihmistä) asuu kaupunkialueilla, kaupunkien puutarhanviljelyn tukeminen saattaisi tarjota poispääsyn köyhyydestä, sillä aloituskustannukset ovat alhaiset, tuotantosyklit ovat lyhyet ja sadot hyviä käytettyyn aikaan sekä maan ja veden käyttöön nähden, ja se voisi tehdä uusista kaupungeista vihreämpiä;

36.

vaatii EU:ta tukemaan YK:n perusturva-aloitetta, joka auttaisi tyydyttämään köyhtyneiden väestönosien peruselintarviketarpeet;

37.

kehottaa komissiota keskittymään aliravitsemukseen, erityisesti äitien ja imeväisten aliravitsemukseen, ja sisällyttämään vakaat ja monialaiset ravintostrategiat kehityspolitiikkaansa;

38.

korostaa oikeutta ruokaan käsittelevän YK:n erityisedustajan lausuntoa siitä, että elintarviketuottajien osallistuminen on ratkaisevaa agroekologiselle maanviljelylle ja edistää maanviljelijöiden jatkokoulutusta; kannustaa näin ollen kehitysmaiden elintarviketuottajia osallistumaan maailmanlaajuisten ja paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen toimintaan sekä maanviljelijöiden osuuskuntiin;

39.

kehottaa komissiota ja neuvostoa edistämään finanssitransaktioveron kaltaisia innovatiivisia rahoitusvälineitä ja toimimaan niiden täytäntöönpanon puolesta; muistuttaa, että näillä välineillä on täydennettävä Yhdistyneiden kansakuntien vahvistamaa tavoitetta, jonka mukaan 0,7 prosenttia BKT:stä osoitetaan kehitysyhteistyöhön; korostaa myös, että itse kehitysmaiden on lisättävä ponnistuksiaan verotusalalla, pääasiassa veron keräämisessä ja veronkierron torjunnassa;

40.

on huolissaan siitä, että maailmanlaajuisen elintarvikekriisin vuosi 2008 oli myös vuosi, jolloin vehnää tuotettiin koko maailman historiassa eniten, ja korostaa siten, että perustuotteiden hintaindekseillä keinottelulla on kielteinen vaikutus;

41.

kiinnittää huomiota hintojen epävakauden rakenteellisiin syihin ja painottaa, että keinottelu välttämättömien peruselintarvikkeiden johdannaisilla on pahentanut huomattavasti hintojen epävakautta; tukee oikeutta ravintoon käsittelevän YK:n erityisraportoijan päätelmiä, jotka koskevat suurten investoijien roolia perustuotteiden indekseihin vaikuttamisessa;

42.

korostaa, että viime aikoina monet muut ennakoimattomat tekijät ovat myös vaikuttaneet kielteisesti elintarvikemarkkinoiden vakauteen, mukaan luettuna Japanin katastrofi, ennakoimaton poliittisten levottomuuksien aalto monissa Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän maissa, öljynhintojen uusi nousu sekä jatkuva epävarmuus rahoitusmarkkinoilla ja maailmantaloudessa, joilla on kaikilla vaikutuksensa;

43.

katsoo, että taloudellinen keinottelu ja rahoitusmarkkinoiden ja maataloustuotteiden kaupan lisääntynyt vapautuminen pahentavat huomattavasti hintavaihteluja ja että olisi otettava käyttöön sääntelyvälineitä markkinoiden tietyn vakauden takaamiseksi; toteaa, että markkinoiden avoimuutta olisi parannettava, jotta voitaisiin taata oikeudenmukainen tuotto maanviljelijöille sekä elinkelpoinen ja elintarviketurvan takaava maanviljelyala; kehottaa erityisesti kartoittamaan selkeästi elintarvikekauppaan osallistuvat toimijat ja laatimaan syvällisen analyysin elintarviketuotteiden keinottelun välitysmekanismeista paikallisilla ja maailmanmarkkinoilla;

44.

vaatii komissiota ja jäsenvaltioita toteuttamaan konkreettisia toimia, joilla puututaan tehokkaasti viljalla ja elintarvikkeilla käytävään taloudelliseen keinotteluun;

45.

uskoo, että perustuotejohdannaiset poikkeavat muista taloudellisista johdannaisista ja että pääsyä näille markkinoille olisi säänneltävä paremmin;

46.

katsoo, että Euroopan unionin pitäisi ryhtyä toimenpiteisiin palauttaakseen entiselleen maailman ruokavarastot, jotka tyhjenivät ennätysmäisesti vuonna 2007 ja ovat sen jälkeen joutuneet keinottelun kohteiksi, mikä on vaikuttanut maataloustuotteiden hintoihin maailmanlaajuisesti, millä on ollut hälyttäviä vaikutuksia kehitysmaihin;

47.

kehottaa kasvattamaan valtion ja alueiden vilja- ja elintarvikevarastoja ja parantamaan niiden hallinnointia ja varastointia vahvistamalla kansainvälistä koordinointia ja valvontaa, millä voidaan torjua elintarvikkeiden hintojen epävakautta ja reagoida paremmin ja nopeammin elintarvikekriiseihin;

48.

on syvästi huolissaan ulkomaalaisten investoijien nykyisin kehitysmaissa tekemistä suurista maahankinnoista, jotka vahingoittavat myös pieniä ja keskisuuria viljelijöitä sekä paikallista, alueellista ja kansallista elintarviketurvaa; kehottaa siksi EU:ta kannustamaan kehitysmaiden hallituksia sitoutumaan maauudistukseen omistusoikeuden takaamiseksi alkuperäisille viljelijöille, pienille ja keskisuurille viljelijöille ja erityisesti naisviljelijöille ja estämään yritysten harjoittamia maan kaappauskäytäntöjä;

49.

painottaa, että kaikilla olisi oltava mahdollisuus hankkia maata ja että on parannettava paikallisten pienviljelijöiden maanvuokra- ja maankäyttöoikeuksia ja muita maahan liittyviä oikeuksia sekä paikallisväestöjen mahdollisuuksia käyttää luonnonvaroja, jotta voidaan estää uudet maiden anastukset, joita jo tapahtuu hälyttävissä määrin tietyissä osissa maailmaa ja erityisesti Afrikassa;

50.

toivoo, että EU:n tuki- ja toimenpideohjelmissa otetaan huomioon paikallisten elintarviketuottajien tietämys elintarviketuotannosta,

51.

kannustaa panemaan täytäntöön maahankintoja koskevan vapaaehtoisesti noudatettavan FAO:n ohjeiston ja varmistamaan sen osallistavan toteuttamisen ja kehottaa myös laatimaan maahankintoja koskevia tiukkoja kansallisia ja kansainvälisiä säännöksiä; korostaa, että sopimusneuvottelut olisi saatettava avoimiksi siten, että parlamentit ja paikallis- ja aluevaltuutetut voivat osallistua niihin kansalaisyhteiskuntaa kuultuaan;

52.

katsoo, että on varmistettava, että paikallisilla yhteisöillä ja instituutioilla on neuvotteluvaltuudet ja -valmiudet, joilla ne voivat kehittää paikallisviljelyä; ehdottaa sellaisten menettelysääntöjen laatimista, joissa investoijia vaaditaan keskittämään toimintansa maatalouden tuottavuuden lisäämiseen ja paikallisyhteisöjen toimeentulon parantamiseen;

53.

kiinnittää huomiota maanhankinnan lisäksi kalastuslupien hankintaan, jota ulkomaiset investoijat harjoittavat; korostaa avoimuuden tarvetta ja sitä, että kansallisten parlamenttien ja kansalaisyhteiskunnan on annettava osallistua sopimusneuvotteluihin ja että julkisella alalla tehdyistä sopimuksista on pidettävä yllä luetteloa;

54.

kehottaa perustamaan mekanismeja, joilla estetään paikallisten viljelijöiden uloshinnoittelua ja tuetaan heidän kykyään tuottaa elintarvikkeita paikalliselle väestölle;

55.

muistuttaa komissiota ja kumppanimaita agroekologisten tuotantojärjestelmien myönteisistä vaikutuksista ilmastonmuutoksen lievittämiseen ja pitkän aikavälin elintarviketurvan perustumisesta tuotannon ympäristövaikutuksen käsittelemiseen, jotta luonnonvaroja ja elintarviketoimituksia suojellaan; korostaa kuitenkin, että kiireellisen elintarvikkeiden epävarmuuden tai nälän vuoksi alueille annetun avun päätarkoituksena on lisätä elintarviketuotantoa ja elintarvikkeiden saatavuutta;

56.

suhtautuu myönteisesti G20-ryhmän toimiin hintojen epävakauden ja elintarviketurvan käsittelyssä;

57.

on erittäin huolissaan luonnonvarojen vähenemisestä ja tehokkaiden olojen säilyttämisestä maataloustuotannolle, mukaan luettuna maaperän laatu, veden saatavuus ja ympäristön pilaantumisen ehkäisy; korostaa, että kaikilla sidosryhmillä, erityisesti viljelijöillä, alue- ja paikallisviranomaisilla ja kansalaisjärjestöillä pitäisi olla merkittävä asema maatalouden kestävän kehityksen strategian laatimisessa;

58.

katsoo, että elintarviketurvaa ei saisi vaarantaa kehittämällä maatalouteen perustuvia polttoaineita; vaatii siksi tasapainoista lähestymistapaa, jossa etusijalle asetetaan maatalouteen perustuvat uuden sukupolven polttoaineet, joissa käytetään maatilojen ja metsien jätteitä (muun muassa olkia ja muita viljelystä saatavia jätteitä, eläinten lantaa ja biokaasua) elintarvikkeiksi käytettävien viljelykasvien sijasta, jotta vältetään kilpailutilanne elintarvikkeiden ja energian tuotannon välillä; katsoo myös, että EU:n olisi varmistettava, että maatalouteen perustuvien polttoaineiden tuonti kehitysmaista noudattaa kestävyyskriteereitä;

59.

vaatii globaalimman näkökulman omaksumista suunniteltaessa vuoden 2013 jälkeistä YMP:tä, jossa olisi pidettävä kiinni periaatteesta, jonka mukaan kehitysmaiden elintarvikemarkkinoille ei aiheuteta vahinkoa;

60.

kehottaa komissiota tekemään YMP:stä vaikutusarvioinnin, jossa analysoidaan sen ulkoista vaikutusta kansainvälisiin elintarvikemarkkinoihin ja kehitysmaiden elintarviketurvaan;

61.

kehottaa komissiota tutkimaan elintarvikejätettä koskevaa ongelmaa EU:ssa, koska jopa 40 prosenttia saatavilla olevista elintarvikkeista, myös kehitysmaissa tuotettuja ja EU:hun tuotuja elintarvikkeita, heitetään oletettavasti pois, ja ehdottamaan tehokkaita toimenpiteitä ongelmaan puuttumiseksi ja kulutusmallien parantamiseksi;

62.

kehottaa poistamaan asteittain kokonaan käytöstä vientituet;

63.

vaatii komissiota varmistamaan, että yhteisen kalastuspolitiikan nykyisen uudistuksen ulkoista ulottuvuutta yhtenäistetään EU:n kehityspolitiikan kanssa;

64.

kehottaa komissiota varmistamaan, että FAO:n vastuullisen kalastuksen käytännesääntöjä noudatetaan maissa, joiden kanssa EU:lla on kalastuskumppanuussopimuksia, erityisesti paikallisille pienimuotoista kalastusta harjoittaville kalastajille myönnettävän etuoikeutetun mahdollisuuden pyytää kalavaroja koskevan suosituksen osalta;

65.

korostaa, että kalastusala on monissa maissa ratkaiseva työllisyydelle ja elintarviketurvalle ja että siksi kaikilla kehitysmailla pitäisi olla oikeus EU:n tukeen, jotta ne voivat kehittää omaa kestävän kalastuksen teollisuutta, tutkimusta, valvontaa sekä laittoman, ilmoittamattoman ja sääntelemättömän kalastuksen torjunnan valvontaa;

66.

kehottaa uudistuksiin, joilla lisätään kehitysmaiden tilaisuuksia päästä markkinoille ja annetaan niiden harjoittaa kilpailua omilla kansallisilla ja alueellisilla markkinoillaan;

67.

muistuttaa, että Euroopan unionin olisi taattava mahdollisimman suuri johdonmukaisuus yhteistyö- ja kehitysyhteistyöpolitiikkojensa sekä kauppapolitiikkansa välillä ja otettava näissä huomioon sekä jäsenvaltioiden että kehitysmaiden tarpeet ja huolenaiheet;

68.

katsoo, että EU:n olisi tuettava alueellista yhdentymistä sekä paikallisten elintarvikemarkkinoiden kestävää kehitystä kehitysmaissa ja erityisesti alueellisia kauppasopimuksia, jotka edistävät elinkelpoista ja kestävää tuotantoa ja jalostusvalmiuksia paikallisella tasolla, ja että sen olisi myönnettävä huomattava osa kehitysavustaan tähän tarkoitukseen;

69.

toistaa olevansa huolissaan siitä, että EU:n kauppastrategia ei aina tarjoa kehitystä edistävää näkökulmaa; vaatii siksi oikeudenmukaisia ja kehitystä edistäviä kauppasopimuksia, koska ne ovat olennainen osa elintarviketurvan maailmanlaajuista varmistamista;

70.

muistuttaa, että elintarviketurva edellyttää eri alakohtaisten politiikanalojen eli kehityspolitiikan, YMP:n, yhteisen kauppapolitiikan, energiapolitiikan ja tutkimusohjelmien johdonmukaisuutta ja yhteensovittamista Euroopan unionin tasolla;

71.

katsoo, että komission olisi tuettava valkuaiskasvien viljelyä Euroopan unionissa unionin omavaraisuuden lisäämiseksi ja kehitysmaiden maatalouden monipuolistamiseksi, koska kehitysmaiden maatalouspolitiikat perustuvat usein pelkästään vientiin ja ulkomaisille markkinoille pääsyyn paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin ja tarpeiden kustannuksella;

72.

vaatii komissiota keskittymään käynnissä olevissa talouskumppanuussopimusneuvotteluissa kehitysyhteistyöhön, laajentamaan kehitysmaiden toimintamahdollisuuksia kaupankäyntiä koskevien sääntöjen suhteen ja etenkin tarjoamaan mahdollisuuden soveltaa suojalausekkeita kehitysmaiden taloudellisten valmiuksien kehittämiseksi itsenäisesti ja kestävästi; palauttaa mieliin, että kehitysmaiden vientirajoitusten käyttö ja lapsityövoiman suojelu ovat kehitysyhteistyövälineitä, joita voidaan käyttää edistämään paikallista tuotantoa ja elintarviketurvaa; vaatii komissiota edistämään vahvasti kehitystä WTO-neuvotteluissa ja työskentelemään Dohan kierroksen päätökseen saattamiseksi; kehottaa komissiota soveltamaan ihmisoikeuksiin perustuvaa lähestymistapaa kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin ja soveltamaan ihmisoikeusvaikutusten arviointia kolmansien maiden kanssa tehtäviin sopimuksiin;

73.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tukemaan tarpeisiin perustuvaa yleissopimusta, jossa avunantajien elintarvikeapua koskevien sitoumusten taso liittyy ihmisten tarpeisiin ja taattuun paikalliseen ostovolyymiin vastaanottajamaissa;

74.

on erittäin huolissaan nykyisten elintarvikeapua koskevien sopimusneuvottelujen avoimuuden, tarjotun tiedon ja asiaankuuluvien sidosryhmien osallistumisen puutteesta;

75.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.