11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/59

—

ottaa huomioon 1. heinäkuuta 2010 annetun komission vihreän kirjan "Toimintavaihtoehdot etenemiseksi kohti kuluttajia ja yrityksiä hyödyttävää eurooppalaista sopimusoikeutta" (KOM(2010)0348),

—

ottaa huomioon 26. huhtikuuta 2010 annetun komission päätöksen 2010/233/EU eurooppalaisen sopimusoikeuden alan yhteistä viitekehystä käsittelevän asiantuntijaryhmän perustamisesta (1),

—

ottaa huomioon 11. heinäkuuta 2001 annetun komission tiedonannon "Euroopan sopimusoikeus" (KOM(2001)0398),

—

ottaa huomioon 12. helmikuuta 2003 annetun komission tiedonannon "Euroopan sopimusoikeuden yhtenäistäminen – toimintasuunnitelma" (KOM(2003)0068),

—

ottaa huomioon 11. lokakuuta 2004 annetun komission tiedonannon "Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet" (KOM(2004)0651),

—

ottaa huomioon 23. syyskuuta 2005 annetun komission kertomuksen "Ensimmäinen edistymistä käsittelevä vuosikertomus Euroopan sopimusoikeudesta ja yhteisön säännöstön tarkistamisesta" (KOM(2005)0456) ja 25. heinäkuuta 2007 annetun komission kertomuksen "Toinen yhteisen viitekehyksen edistymistä käsittelevä kertomus" (KOM(2007)0447),

—

ottaa huomioon 22. lokakuuta 2009 annetun komission tiedonannon "Elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välinen rajatylittävä sähköinen kaupankäynti EU:ssa" (KOM(2009)0557),

—

ottaa huomioon 3. syyskuuta 2008 antamansa päätöslauselman yhteisestä viitekehyksestä Euroopan sopimusoikeudelle (2),

—

ottaa huomioon 12 joulukuu 2007 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta (3),

—

ottaa huomioon 7. syyskuuta 2006 antamansa päätöslauselman Euroopan sopimusoikeudesta (4),

—

ottaa huomioon 23. maaliskuuta 2006 antamansa päätöslauselman "Euroopan sopimusoikeus ja yhteisön säännöstön tarkistaminen: jatkotoimet" (5),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 1989 (6), 6. toukokuuta 1994 (7), 15. marraskuuta 2001 (8) ja 2. syyskuuta 2003 (9) aiheesta antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon oikeudellisten asioiden valiokunnan mietinnön sekä kansainvälisen kaupan valiokunnan ja talous- ja raha-asioiden valiokunnan lausunnot (A7-0164/2011),

A.

ottaa huomioon, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskevasta aloitteesta, jolla pyritään ratkaisemaan sisämarkkinaongelmat, jotka aiheutuvat muun muassa erilaisista sopimuslainsäädännöistä, on neuvoteltu useita vuosia,

B.

katsoo, että maailmanlaajuisen rahoituskriisin vuoksi on tärkeämpää kuin koskaan säätää johdonmukaisesta eurooppalaisesta sopimusoikeusjärjestelmästä, jotta voidaan panna täytäntöön sisämarkkinoiden koko potentiaali ja siten auttaa saavuttamaan Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet,

C.

katsoo, että sisämarkkinat ovat edelleen pirstoutuneet, mikä johtuu monista tekijöistä, myös siitä, että nykyistä sisämarkkinalainsäädäntöä ei ole onnistuttu panemaan täytäntöön,

D.

toteaa, että tarvitaan entistä enemmän tutkimusta sen selvittämiseksi, miksi sisämarkkinat ovat edelleen hyvin hajanaiset, miten ongelmia voitaisiin käsitellä parhaalla mahdollisella tavalla ja miten nykyisen lainsäädännön täytäntöönpano voidaan varmistaa,

E.

panee merkille, että komissio esitti edellä mainitussa vihreässä kirjassaan eurooppalaista sopimusoikeudelliseksi välineeksi lukuisia vaihtoehtoja, jotka voisivat auttaa kehittämään yrittäjyyttä ja vahvistamaan kansalaisten luottamusta sisämarkkinoihin,

F.

ottaa huomioon, että komission avuksi perustettu asiantuntijaryhmä, joka valmistelee ehdotusta eurooppalaisen sopimusoikeuden alan yhteiseksi viitekehykseksi, on aloittanut työskentelynsä yhdessä sidosryhmien kanssa,

G.

katsoo, että sopimusoikeuden erilaiset kansalliset säännökset eivät ole pk-yritysten ja kuluttajien ainoa rajatylittävän toiminnan este, koska niillä on muitakin ongelmia, muun muassa kielimuurit, erilaiset verotusjärjestelmät, verkkokauppiaiden luotettavuuskysymys, laajakaistan rajallinen saatavuus, digitaalinen lukutaito, turvallisuusongelmat, yksittäisten jäsenvaltioiden demografinen koostumus, yksityisyyttä koskevat huolet, valitusten käsittely, immateriaalioikeudet jne.,

H.

ottaa huomioon, että komission vuonna 2008 tekemän tutkimuksen mukaan kolme neljännestä vähittäismyyjistä myy vain kotimaassaan ja vain muutamissa jäsenvaltioissa tehdään rajatylittävää kauppaa (10),

I.

katsoo, että on tärkeää erottaa toisistaan perinteinen rajatylittävä kauppa ja verkkokauppa, jossa on erityisongelmia ja jonka kaupankäyntikulut ovat erilaiset; katsoo, että tulevia vaikutusten arviointeja varten on määritettävä huolellisesti ja tarkasti se, mistä kaupankäyntikulut koostuvat,

J.

ottaa huomioon, että on selvää, että ulkomaalaisen (kuluttaja)lain soveltaminen rajatylittävään kauppaan Rooma I -asetuksen (11) nojalla on tuonut mukanaan etenkin pk-yrityksille huomattavia kaupankäyntikuluja, joiden arvioidaan pelkästään Yhdistyneessä kuningaskunnassa olevan 15 000 euroa yritystä ja jäsenvaltiota kohden (12),

K.

katsoo, että tarvitaan lisätietoja kaupankäyntikuluista, joita Rooma I -asetuksen 6 artiklan 2 kohdan ja 4 artiklan 1 kohdan a alakohdan soveltamisesta aiheutuu, kun otetaan huomioon, että Rooma I -asetusta on sovellettu vasta joulukuusta 2009,

L.

ottaa huomioon, että 50 prosenttia vuonna 2011 haastatelluista rajatylittävää kauppaa jo käyvistä eurooppalaisista vähittäiskauppiaista vahvisti, että näitä kaupankäyntikuluja pidetään merkittävinä rajatylittävän kaupan esteinä ja että rajatylittävään kauppaan Euroopan unionissa sovellettavan lainsäädännön yhdenmukaistaminen lisäisi heidän rajatylittävää myyntiään, ja 41 prosenttia ilmoitti, että heidän myyntinsä ei lisääntyisi; toteaa vertailun vuoksi, että 60 prosenttia vähittäismyyjistä, jotka eivät käy rajatylittävää kauppaa, ilmoitti, että heidän rajatylittävän kauppansa määrä ei lisääntyisi yhdenmukaistetummassa sääntely-ympäristössä ja 25 prosenttia ilmoitti, että se lisääntyisi (13),

M.

toteaa, että sopimussuhteiden monimutkaisuus, sopimusten epäoikeudenmukaiset ehdot ja vaatimukset, riittämättömät tiedot sekä tehoton ja aikaavievä menettely ovat joitakin pahimpia kuluttajien ja pk-yritysten kohtaamia esteitä sisämarkkinoilla,

N.

pitää huomattavan tärkeänä, että EU:n aloitteilla vastataan yritysten ja kuluttajien todellisiin tarpeisiin ja huolenaiheisiin; ottaa huomioon, että nämä huolenaiheet ulottuvat myös oikeudellisiin/kielellisiin ongelmiin (pk-yritysten vakiosopimusehdot kaikilla EU:n kielillä) ja vaikeuksiin sopimusten täytäntöönpanossa rajojen ylitse (prosessioikeutta koskevat erilliset EU-säännökset),

O.

ottaa huomioon, että komission tutkimuksessa odotettiin verkkokauppamarkkinoiden pirstaloituneisuuden jatkuvan: tutkimuksen mukaan 61 prosenttia rajatylittävän kaupan 10 964 testitilauksista epäonnistui; ja ottaa huomioon että rajatylittävä kauppa näyttää lisäävän kuluttajan mahdollisuuksia löytää edullisempia tarjouksia (14) ja tuotteita, joita kotimaassa ei ole tarjolla verkkokaupassa (15), ja katsoo, että 61 prosenttia vaikuttaa erittäin suurelta määrältä ja antaa aiheen täydentävälle tutkimukselle, varmentamiselle ja arvioinnille,

P.

katsoo, että asteittaisella yhdenmukaistamisella ei poisteta tehokkaasti sisämarkkinoiden esteitä, jotka johtuvat sopimusoikeuden erilaisista kansallisista säännöksistä, ja katsoo, että kaikkien tämän alan toimenpiteiden on perustuttava selkeään näyttöön siitä, että tällainen aloite parantaisi todella asiaa tavalla, jota ei voida saavuttaa muilla vähemmän voimakkailla keinoilla,

Q.

katsoo, että yhteinen eurooppalainen sopimusoikeus hyödyttää kuluttajia ja erityisesti auttaa lisäämään ja helpottamaan rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla,

R.

panee merkille, että neuvottelut kuluttajien oikeuksia koskevasta direktiivistä (16) ovat tuoneet esiin sen, kuinka vaikeaa on yhdenmukaistaa sopimuksiin sovellettavaa kuluttajia koskevaa lainsäädäntöä heikentämättä yhteistä sitoutumista unionin kuluttajansuojan korkeaan tasoon ja ottaen huomioon sen menettelylle asettamat rajat,

S.

katsoo, että kaikissa eurooppalaisen sopimusoikeuden alalla toteutettavissa toimenpiteissä on otettava huomioon pakottavat kansalliset säännökset ja niiden on vastattava odotettua kuluttajien oikeuksia koskevaa direktiiviä, jolla on merkittävä vaikutus eurooppalaisen sopimusoikeuden alan mahdollisen tulevan välineen sisältöön ja yhdenmukaistamisen tasoon; ottaa huomioon, että sen täytäntöönpanoa olisi seurattava seuraavina kuukausina jatkuvasti ja huolellisesti valinnaisen välineen soveltamisalan määrittelemiseksi,

T.

toteaa, että eurooppalaisen sopimusoikeuden alan lopputulosten on oltava realistisia, toteuttamiskelpoisia ja oikeussuhteisia, ja niitä on harkittava tarkkaan, ennen kuin unionin lainsäätäjät muuttavat niitä ja hyväksyvät ne muodollisesti,

1.

tukee toimia, joilla pyritään poistamaan esteitä niiltä, jotka haluavat käydä rajatylittävää kauppaa sisämarkkinoilla, ja katsoo, että eurooppalaista sopimusoikeutta koskevaa hanketta voitaisiin käyttää muiden toimien ohella ottamaan kaikki irti sisämarkkinoiden potentiaalista, mikä tuo huomattavia taloudellisia sekä työllisyyteen liittyviä etuja;

2.

pitää myönteisenä vihreää kirjaa koskevaa julkista keskustelua ja odottaa komission asianomaisilta yksiköiltä perusteellista analyysia kuulemisen tuloksista;

3.

korostaa pk- ja käsityöläisalan taloudellista merkitystä Euroopan taloudelle; pitää siksi kiinni tarpeesta varmistaa, että eurooppalaisia pk-yrityksiä tukevassa Small Business Act -aloitteessa edistetty "pienet ensin" -periaate pannaan asianmukaisesti täytäntöön ja että sitä pidetään yhtenä ensisijaisena tavoitteena keskustelussa sopimusoikeuteen liittyvistä EU:n aloitteista;

4.

suhtautuu myönteisesti eurooppalaisen sopimusoikeuden alan asiantuntijaryhmän tekemän toteutettavuustutkimuksen hiljattain julkistettuihin tuloksiin sekä siihen, että komissio on sitoutunut jatkamaan valinnaisen välineen soveltamisalaa ja sisältöä koskevia kuulemisia, ja kehottaa tässä yhteydessä komissiota jatkamaan päätöksentekoprosessinsa puitteissa aidosti avointa keskustelua kaikkien sidosryhmien kanssa siitä, miten toteutettavuustutkimusta olisi hyödynnettävä;

5.

toteaa, että sopimusoikeuden alalla on otettava uusia edistysaskeleita ja suosii esitetyistä vaihtoehdoista vaihtoehtoa 4 perustaa valinnainen väline asetuksella vaikutustenarvioinnin toteuttamisen ja oikeusperustan täsmentämisen jälkeen; uskoo, että valinnaista välinettä voitaisiin täydentää välineistöllä, jota voitaisiin tukea toimielinten välisen sopimuksen kautta; kehottaa laatimaan eurooppalaiset vakiosopimusmallit, jotka on käännetty kaikille unionin kielille ja kytketty verkkovälitteiseen vaihtoehtoiseen riidanratkaisumenettelyyn ja joiden etuna olisi kustannustehokas ja yksinkertaisempi ratkaisu molemmille sopimuspuolille ja komissiolle;

6.

uskoo, että tarvittava selkeys ja oikeusvarmuus voidaan tarjota vain käyttämällä säädösmuotona asetusta;

7.

korostaa, että asetus, jolla säädettäisiin eurooppalaisen sopimusoikeuden valinnaisesta välineestä, parantaisi sisämarkkinoiden toimintaa, koska sillä olisi suora, etuja tarjoava vaikutus yrityksiin (kustannusten väheneminen, koska lainvalintasäännöstä tulisi tarpeeton), kuluttajiin (oikeusvarmuus, luottamus, korkeatasoinen kuluttajansuoja) ja jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiin (ei enää tarvetta tutkia ulkomaalaisia säännöksiä);

8.

pitää tervetulleena, että valitussa vaihtoehdossa otetaan asianmukaisesti huomioon toissijaisuusperiaate ja että sillä ei vaikuteta jäsenvaltioiden lainsäädäntövaltaan sopimus- ja siviilioikeuden alalla;

9.

uskoo, että välineistö voitaisiin ottaa käyttöön asteittain siten, että se olisi ensin komission väline ja myöhemmin toimielinten välisen sopimuksen nojalla unionin lainsäätäjän väline; korostaa, että välineistö tarjoaisi tarvittavan oikeudellisen taustan ja tuen, jonka varassa valinnainen väline ja vakioehdot voisivat toimia, ja sen olisi perustuttava kuluttajansuojaa koskevien kansallisten pakottavien kuluttajansuojasäännösten arviointiin ja myös muun kuin nykyisen kuluttajaoikeuden arviointiin;

10.

katsoo, että jos valinnaista välinettä täydennetään välineistöllä, tästä EU:n välineestä saadaan selkeämpää tietoa, mikä auttaa asianomaisia osapuolia ymmärtämään paremmin oikeuksiaan ja tekemään tietoon perustuvia valintoja tämän järjestelmän perusteella laadittavia sopimuksia tehtäessä, ja katsoo, että tällä tavoin oikeuskehys on helppotajuisempi ja kevyempi;

11.

uskoo, että yritysten välisessä tai yritysten ja kuluttajien välisessä kaupankäynnissä kaikkien osapuolten pitäisi voida vapaasti valita tai jättää valitsematta valinnainen väline vaihtoehtona kansalliselle tai kansainväliselle oikeudelle (opt-in), ja kehottaa siksi komissiota selventämään valinnaisen välineen suunniteltua suhdetta Rooma I -asetukseen ja kansainvälisiin sopimuksiin, mukaan luettuna Yhdistyneiden kansakuntien yleissopimus kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista; katsoo kuitenkin, että tarvitaan lisätoimia varmistamaan, että valinnainen väline tarjoaa suojaa kuluttajille ja pienille yrityksille, koska ne ovat kaupankäynnin osapuolina heikommassa asemassa, ja että lainvalinnan yhteydessä vältytään kaikilta sekaannuksilta; kehottaa siksi komissiota täydentämään valinnaista välinettä lisätiedoilla, joissa selitetään selkeällä, täsmällisellä ja ymmärrettävällä tavalla kuluttajien oikeudet ja että niitä ei vaaranneta, jotta voidaan näin lisätä kuluttajien luottamusta valinnaista välinettä kohtaan ja antaa heille mahdollisuus tehdä tietoon perustuva päätös siitä, haluavatko he tehdä sopimuksen tältä vaihtoehtoiselta pohjalta;

12.

katsoo, että valinnainen väline toisi eurooppalaista lisäarvoa etenkin siten, että se varmistaisi oikeusvarmuuden EU:n tuomioistuimen toimivallan kautta ja tarjoaisi yhdellä iskulla mahdollisuuden ylittää sekä oikeudelliset että kielelliset esteet, koska valinnainen väline olisi luonnollisesti saatavilla kaikilla EU-kielillä; korostaa, että EU:n toimielimien toimintatapaa koskevan paremman ymmärryksen luomiseksi EU:n kansalaisilla pitäisi olla mahdollisuus saada valinnaisesta välineestä kaikentyyppistä tietoa, joka on käännetty verkossa saatavilla olevilla helppokäyttöisillä käännösvälineillä, jotta he voivat lukea halutun tiedon omalla kielellään;

13.

katsoo, että valinnaisen välineen joustava ja vapaaehtoinen luonne tarjoaa mahdollisen käytännön edun; kehottaa kuitenkin komissiota selittämään, mitkä ovat tällaisen välineen edut sekä kuluttajien että yritysten kannalta, ja selittämään paremmin, mikä sopimuspuoli voi valita valinnaisen välineen ja tavallisesti sovellettavan lainsäädännön välillä ja miten komissio aikoo vähentää kaupankäyntikuluja; kehottaa komissiota sisällyttämään valinnaista välinettä koskevaan ehdotukseensa säännöllistä seurantaa ja tarkistamista koskevan mekanismin ja ottamaan kaikki asianomaiset osapuolet tiiviisti mukaan prosessiin, jotta varmistetaan, että valinnainen väline vastaa sopimusoikeutta koskevaa unionin säännöstöä ja erityisesti Rooma I -asetusta, sekä markkinoiden tarpeita ja oikeudellista ja taloudellista edistystä;

14.

katsoo, että välinettä olisi sovellettava sekä yritysten väliseen että yritysten ja kuluttajien välisiin liiketoimiin; korostaa, että valinnaisen välineen on tarjottava erittäin korkea kuluttajansuojan taso, jotta kuluttajille voidaan korvata suoja, jota he normaalisti nauttisivat kansallisen lainsäädäntönsä mukaisesti; toivoo lisäselvityksiä siitä, miten tämä voitaisiin saavuttaa; uskoo siksi, että kuluttajansuojan tason olisi oltava korkeampi kuin unionin kuluttajasäännöstön tarjoama vähimmäissuoja ja katettava kansallisia pakottavia säännöksiä, koska kansainvälisen yksityisoikeuden ongelmiin on löydettävä tyydyttäviä ratkaisuja; katsoo, että kuluttajansuojan korkea taso on myös yritysten etujen mukaista, koska ne voivat saada hyötyä valinnaisesta välineestä vain, jos kaikkien jäsenvaltioiden kuluttajat luottavat siihen, että valinnaisen välineen valinta ei vie heiltä suojaa;

15.

huomauttaa, että yhtenäisen eurooppalaisen sopimusoikeuden eduista on tiedotettava myönteisellä tavalla kansalaisille, jos tarkoituksena on saada sille poliittinen legitimiteetti ja tuki;

16.

toteaa, että on pyrittävä eriyttämään yritysten välinen sekä yritysten ja kuluttajien välinen sopimusoikeus siten, että voidaan ottaa huomioon kansallisten oikeusjärjestelmien yhteiset traditiot ja erityisesti heikommassa asemassa olevien sopimuspuolten eli kuluttajien suojelu;

17.

toteaa, että sopimuksiin sovellettavan kuluttajaoikeuden keskeisiä elementtejä sisältyy jo erilaisiin eurooppalaisiin sääntöihin ja että kuluttajia koskevan säännöstön keskeiset osat todennäköisesti yhdistetään kuluttajien oikeuksia koskevassa direktiivissä; toteaa, että edellä mainittu direktiivi toisi kuluttajien sekä yritysten kannalta helposti ymmärrettävän yhtenäisen sääntelyn; katsoo siksi, että ennen lopullisen päätöksen tekemistä on tärkeää odottaa tulosta neuvotteluista, jotka koskevat kuluttajien oikeuksia käsittelevää direktiiviä;

18.

uskoo myös, että yritysten välisten sopimusten osalta on säilytettävä nykyiset toimialakohtaiset käytännöt ja sopimusvapauden periaate, kun otetaan huomioon erityyppisten sopimusten ja erityisesti yritysten ja kuluttajien välisten sopimusten ja yritysten keskinäisten sopimusten erityisluonne, sopimusoikeuden tärkeimmät kansalliset ja kansainväliset periaatteet sekä kuluttajansuojan korkean tason perusperiaate;

19.

katsoo, että valinnainen yhteinen eurooppalainen sopimusoikeus voisi parantaa sisämarkkinoiden toimintaa puuttumatta kuitenkaan jäsenvaltioiden sisäiseen kansalliseen sopimusoikeuteen;

20.

uskoo, että valinnaisen välineen olisi oltava käytettävissä ensimmäisen vaiheen opt-in-vaihtoehtona ylikansallisissa tilanteissa ja että tarvitaan takeet siitä, että jäsenvaltiot voivat estää valinnaisen välineen väärinkäytön epäaidoissa rajatylittävissä tilanteissa; uskoo lisäksi, että on erityisesti tutkittava, miten kotimainen opt-in vaikuttaa kansallisiin sopimusoikeuden alan elimiin;

21.

toteaa, että verkkokauppa- tai etäkauppasopimukset ovat merkittävä osa rajatylittävästä kaupasta; uskoo, että vaikka valinnaista välinettä ei pitäisi rajata tämän tyyppiseen kaupankäyntiin, voisi olla hyödyllistä ottaa käyttöön muita rajoituksia, kun valinnaista välinettä käytetään ensimmäisessä vaiheessa, kunnes on saatu riittävästi kokemusta sen käytöstä;

22.

pitää erityisen tärkeänä sähköisen kaupan helpottamista EU:ssa, sillä se on edelleen alikehittynyt, ja pitää tarpeellisena sen arvioimista, voivatko kansallisten sopimusoikeusjärjestelmien erot haitata kehitystä tällä alalla, jota yritykset ja kuluttajat pitävät aivan oikein mahdollisena tulevan kasvun moottorina;

23.

katsoo, että välineistön soveltamisala voisi olla melko laaja samalla kun valinnaista välinettä olisi sovellettava sopimusoikeuden alan ydinkysymyksiin; uskoo, että välineistön olisi oltava johdonmukainen valinnaisen välineen kanssa ja sisällettävä käsitteitä EU:n erilaisista oikeudellisista perinteistä, mukaan luettuina säännöt, jotka ovat peräisin muun muassa sopimusoikeuden yhteisistä puitteista (DCFR) (17) sekä julkaisuista "Principes contractuels communs" ja "Terminologie contractuelle commune" (18); uskoo, että sen sisältämien kuluttajasopimuslainsäädäntöä koskevien suositusten olisi perustuttava aidosti korkeaan suojatasoon;

24.

kehottaa komissiota ja asiantuntijaryhmää selventämään, mitä seikkoja on pidettävä sopimusoikeuden alan ydinkysymyksinä;

25.

näkee etuja siinä, että valinnaiseen välineeseen sisällytetään säännöksiä tavallisimmista sopimustyypeistä, etenkin tavaroiden myynnistä ja palveluiden tarjoamisesta; toistaa aikaisemman kehotuksensa, että vakuutussopimukset olisi sisällytettävä valinnaisen välineen soveltamisalaan, ja uskoo, että tällainen väline voisi olla erityisen hyödyllinen pienimuotoisten vakuutussopimusten tapauksessa; korostaa, että vakuutuksiin liittyvän sopimusoikeuden alalla on jo tehty alustavaa työtä noudattaen eurooppalaisen vakuutusoikeuden periaatteita (PEICL), jotka on tarkoitus yhdistää unionin sopimusoikeuteen ja joita tarkistetaan ja kehitetään edelleen; kehottaa kuitenkin varovaisuuteen, kun harkitaan muiden sopimusoikeuden välineiden piiriin kuuluvien rahoituspalvelujen sisällyttämistä mukaan tässä vaiheessa, ja kehottaa komissiota perustamaan rahoituspalveluihin liittyvää valmistelua varten yksikön sisäisen erillisen asiantuntijaryhmän sen takaamiseksi, että rahoituspalvelualan mahdolliset erityispiirteet otetaan huomioon tulevissa välineissä ja muiden komission yksiköiden johtamissa muissa aloitteissa, ja kehottaa ottamaan Euroopan parlamentin mukaan varhaisessa vaiheessa;

26.

huomauttaa, että on nostettu esille joitakin erityistapauksia, joissa valinnainen väline voisi olla hyödyllinen, kuten digitaaliset oikeudet ja edunsaajakysymykset; katsoo, että toisaalta voisi olla tarpeen jättää tietyntyyppiset monimutkaiset julkisoikeudelliset sopimukset soveltamisalan ulkopuolelle; kehottaa asiantuntijaryhmää tutkimaan mahdollisuutta sisällyttää välineeseen tekijänoikeusalan sopimukset, jotta parannettaisiin usein sopimussuhteen heikompana osapuolena olevien tekijöiden asemaa;

27.

uskoo, että valinnaisen välineen olisi oltava johdonmukainen sopimusoikeutta koskevan unionin nykyisen säännöstön kanssa;

28.

muistuttaa, että avoinna on vielä monia eurooppalaiseen sopimusoikeuteen liittyviä kysymyksiä ja ratkaisematta monia siihen liittyviä ongelmia; kehottaa komissiota ottamaan huomioon oikeuskäytännön, kansainvälistä tavaran kauppaa koskevista sopimuksista tehdyn YK:n yleissopimuksen kaltaiset tavaroiden myyntiä koskevat kansainväliset sopimukset sekä kuluttajansuojadirektiivin vaikutukset; korostaa sopimusoikeuden yhdenmukaistamisen tärkeyttä EU:ssa niin, että samalla otetaan huomioon asiaa koskevat kansalliset säädökset, jotka takaavat kuluttajansuojan korkean tason yritysten ja kuluttajien välisissä sopimuksissa;

29.

katsoo, että kuluttajien ja pk-yritysten on saatava todellista etua valinnaisesta välineestä ja että se on laadittava yksinkertaisesti, selkeästi ja tasapainoisesti siten, että sen käyttö on yksinkertaista ja kiinnostavaa kaikille osapuolille;

30.

uskoo, että samalla kun valinnainen väline tarjoaa yhtenäisen säännöstön, on kuitenkin pyrittävä säätämään kauppaa koskevista standardiehdoista, jotka voidaan esittää yksinkertaisessa ja helppotajuisessa muodossa ja jotka ovat yritysten ja erityisesti pk-yritysten saatavilla sellaisenaan siten, että kuluttajien luottamus varmistetaan jonkinlaisella hyväksynnällä; panee merkille, että valinnaiseen välineeseen perustuvat vakiosopimusehdot tarjoaisivat enemmän oikeusvarmuutta kuin EU:n laajuiset, kansallisiin säännöstöihin perustuvat vakioehdot, jotka lisäisivät toisistaan poikkeavien kansallisten tulkintojen mahdollisuutta;

31.

muistuttaa, että etusijalla on edelleen työ, joka koskee rajatylittäviä vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä, jotka ovat nopeita ja kustannustehokkaita erityisesti pk-yritysten ja kuluttajien kannalta, mutta korostaa, että jos osapuolet käyttävät valinnaisen välineen tarjoamaa yhtenäistä säännöstöä, vaihtoehtoiset riidanratkaisumenettelyt helpottuvat edelleen; kehottaa komissiota tarkastelemaan synergioita ehdotusta esittäessään; panee merkille, että YK:n kansainvälisen kauppaoikeuden toimikunnan (UNCITRAL) verkkovälitteistä riidanratkaisua käsittelevä työryhmä on myös osoittanut kiinnostusta valinnaiseen välineeseen keinona helpottaa vaihtoehtoisia riidanratkaisumenettelyjä (19), ja suosittaa siksi, että komissio seuraa muissa kansainvälisissä elimissä tapahtuvaa kehitystä;

32.

toteaa, että rajatylittävien oikaisujärjestelmien toiminnan ja tehokkuuden parantaminen helpottuisi, jos valinnainen väline kytkettäisiin suoraan eurooppalaiseen maksusuoritusmääräysmenettelyyn ja eurooppalaiseen vähäisten vaatimusten menettelyyn; katsoo, että ennen toimenpiteitä olisi luotava sähköinen ilmoitus, jolla autetaan yrityksiä suojelemaan oikeuksiaan erityisesti immateriaalioikeuksien alalla ja vähäisiä vaatimuksia koskevassa menettelyssä;

33.

panee merkille huolen, että kuluttajilla on harvoin mahdollisuus valita sopimusehtoja ja että he ovat ota tai jätä -tilanteessa; uskoo vahvasti, että jos valinnaista välinettä täydennetään välineistöllä ja kaikille kielille käännetyillä vakioehdoilla, tällä kannustetaan uusia toimijoita markkinoille kaikkialla Euroopan unionissa, mikä vahvistaa kilpailua ja lisää kuluttajien ulottuvilla olevia vaihtoehtoja;

34.

korostaa, että vaikka kunkin lopullisen välineen testaavat viime kädessä sisämarkkinat, on varmistettava etukäteen, että aloite tuo lisäarvoa kuluttajille eikä tee rajat ylittävistä liiketoimista entistä monimutkaisempia sekä kuluttajien että yritysten kannalta; korostaa, että on tärkeää antaa sääntöjä riittävien tietojen tarjoamisesta välineen olemassaolosta ja vaikutuksesta kaikille mahdollisille sidosryhmille ja osapuolille (kansalliset tuomioistuimet mukaan lukien);

35.

huomauttaa, että eurooppalaisen sopimusoikeuden tavoitteen yhteydessä ei pidä olla huomioimatta eurooppalaisen siviilioikeuden toiminnan merkitystä;

36.

kehottaa komissiota yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa suorittamaan laatutestejä ja -tarkistuksia sen selvittämiseksi, ovatko ehdotetut unionin sopimusoikeudelliset välineet käyttäjäystävällisiä, otetaanko niissä täysin huomioon kansalaisten huolenaiheet ja tuovatko ne samalla lisäarvoa kuluttajille ja yrityksille vahvistaen sisämarkkinoita ja helpottaen rajatylittävää kauppaa;

37.

korostaa, että on erittäin tärkeää ottaa toimintaan mukaan sidosryhmät kaikkialta unionista ja eri toiminta-aloilta, myös oikeusalan toimijat, ja muistuttaa komissiota, että sen on järjestettävä laaja ja avoin kuuleminen kaikkien sidosryhmien kanssa ennen asiantuntijaryhmän tuloksiin perustuvan päätöksen tekemistä;

38.

arvostaa, että asiantuntija- ja sidosryhmillä on jo monipuolinen maantieteellinen ja alakohtainen tausta; uskoo, että sidosryhmien panoksesta tulee vieläkin tärkeämpi kuulemisvaiheen jälkeen ja jos lainsäädäntömenettely, jonka olisi oltava mahdollisimman kattava ja avoin, on käynnistetty;

39.

muistuttaa paremman lainsäädännön periaatteiden mukaisesti, että tarvitaan kattavaa ja laajaa vaikutusten arviointia, jossa analysoidaan erilaisia toimintavaihtoehtoja, mukaan luettuna vaihtoehto, jossa unionin tasolla ei toteuteta toimia, sekä keskitytään käytännön kysymyksiin, mukaan luettuina pk-yrityksille ja kuluttajille mahdollisesti aiheutuvat seuraukset ja sisämarkkinoilla tapahtuvan epäoikeudenmukaisen kilpailun mahdolliset vaikutukset, sekä osoitetaan kunkin ratkaisun vaikutukset sekä yhteisön säännöstön että kansallisten oikeusjärjestelmien kannalta;

40.

katsoo, että ennen kuin kyseinen vaikutusten arviointi on saatettu loppuun, sopimusoikeudellisten käytäntöjen yhtenäistäminen EU:n tasolla olisi tehokkaampi tapa taata lähentyminen ja entistä yhtäläisemmät toimintaedellytykset; katsoo kuitenkin, että kun otetaan huomioon oikeusjärjestelmien yhtenäistämisen haasteet jäsenvaltioissa ja alueilla, joilla on oikeudellista valtaa tässä asiassa, valinnainen väline voisi olla toteuttamiskelpoisempi ratkaisu, jos varmistetaan, että sen myötä kuluttajat ja yritykset saavat lisäarvoa;

41.

vaatii, että parlamentin olisi tultava täysimääräisesti kuulluksi ja osallistuttava tavallisen lainsäätämisjärjestyksen puitteissa komission mahdollisesti tulevaisuudessa esittämän valinnaisen välineen käsittelyyn ja että mahdollisesti esitettävään valinnaiseen välineeseen sovelletaan tuon menettelyn mukaista tarkastelua ja tarkistamista;

42.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.