11.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 380/51

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208–211 artiklan ja 290–291 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta 18. joulukuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 (1),

—

ottaa huomioon 8. syyskuuta 2000 annetun vuosituhatjulistuksen, jossa vuosituhannen kehitystavoitteet esitetään kansainvälisen yhteisön yhteisesti määritteleminä edellytyksinä köyhyyden poistamiselle,

—

ottaa huomioon neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden hallitusten edustajien, Euroopan parlamentin ja komission yhteisen julkilausuman Euroopan unionin kehityspolitiikasta "Eurooppalainen konsensus", joka allekirjoitettiin 20. joulukuuta 2005 (2),

—

ottaa huomioon toimielinten sopimukseen talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta liitetyn yhteisen julistuksen demokraattisesta valvonnasta ja ulkoisten toimien johdonmukaisuudesta ja komission julistuksen demokraattisesta valvonnasta ja ulkoisten toimien johdonmukaisuudesta (3),

—

ottaa huomioon neuvoston pöytäkirjaan kirjatut komission lausumat, joissa virallisesti hyväksytään neuvoston yhteinen kanta kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta (4), ja erityisesti komission lausuman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen 5 artiklasta,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajan Josep Borrell Fontellesin 5. maaliskuuta 2007 päivätyn kirjeen D (2007) 303749 komission jäsenille Ferrero-Waldnerille ja Michelille (5),

—

ottaa huomioon komission jäsenen Ferrero-Waldnerin 26. maaliskuuta 2007 päivätyn kirjeen A (2007) 5238 kehitysyhteistyövaliokunnan puheenjohtajalle Josep Borrell Fontellesille (6),

—

ottaa huomioon taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestön kehitysapukomitean (OECD/DAC) asiakirjan "Reporting Directives for the Creditor Reporting System" (7),

—

ottaa huomioon unionin tuomioistuimen 23. lokakuuta 2007 antaman tuomion asiassa C-403/05 (Euroopan parlamentti v. Euroopan yhteisöjen komissio), kumoamiskanne, joka koskee komission päätöstä, jolla hyväksytään Filippiinien rajaturvallisuuteen liittyvä hanke (asetuksen (ETY) N:o 443/92 perusteella tehty päätös),

—

ottaa huomioon 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1337/2008 rahoitusvälineen perustamisesta elintarvikkeiden jyrkkään hinnannousuun liittyvää nopeaa toimintaa varten kehitysmaissa (8),

—

ottaa huomioon 29. ja 30. lokakuuta 2009 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmät (asiakirja 15265/2009),

—

ottaa huomioon neuvoston 26. heinäkuuta 2010 tekemän päätöksen Euroopan ulkosuhdehallinnon organisaatiosta ja toiminnasta (9),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 päivätyn komission tiedonannon "EU:n talousarvion kokonaistarkastelu" (KOM(2010)0700),

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2010 päivätyn komission vihreän kirjan kolmansille maille annettavan EU:n budjettituen tulevaisuudesta (KOM(2010)0586),

—

ottaa huomioon komission 10. marraskuuta 2010 antaman vihreän kirjan "EU:n kehitystyöpolitiikasta tukea osallistavalle kasvulle ja kestävälle kehitykselle – EU:n kehitysyhteistyöpolitiikan vaikutuksen parantaminen" (KOM(2010)0629),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2007 antamansa päätöslauselman komission päätösluonnoksista Malesiaa, Brasiliaa ja Pakistania koskevien maakohtaisten strategia-asiakirjojen ja maaohjelmien laatimisesta (10),

—

ottaa huomioon 7. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Mercosuria ja Latinalaista Amerikkaa koskevien alueellisten strategia-asiakirjojen ja alueohjelmien laatimisesta (11),

—

ottaa huomioon 21. kesäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Aasiaa koskevan alueellisen strategia-asiakirjan 2007–2013 ja monivuotisen alueohjelman laatimisesta (12),

—

ottaa huomioon 12. heinäkuuta 2007 antamansa päätöslauselman kehitysyhteistyön rahoitusvälineen (DCI) täytäntöönpanon demokraattisesta valvonnasta (13),

—

ottaa huomioon 25. lokakuuta 2007 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi Irakia koskevasta erityistoimenpiteestä vuodeksi 2007 (14),

—

ottaa huomioon 9. heinäkuuta 2008 antamansa päätöslauselmansa komission päätösluonnoksista Brasiliaa ja Argentiinaa koskevien vuotuisten toimintaohjelmien laatimisesta vuodeksi 2008 (15),

—

ottaa huomioon 15. maaliskuuta 2007 antamansa päätöslauselman paikallisyhteisöistä ja kehitysyhteistyöstä (16),

—

ottaa huomioon komission tiedonannon (KOM(2008)0626) "Paikalliset viranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina",

—

ottaa huomioon komission vuonna 2010 käynnistämän jäsennellyn vuoropuhelun, jolla pyritään saamaan kansalaisyhteiskunnan järjestöt ja paikalliset viranomaiset mukaan EY:n kehitysyhteistyöhön,

—

ottaa huomioon 6. toukokuuta 2009 antamansa päätöslauselman luonnoksesta komission päätökseksi, jolla perustetaan vuotuinen toimintaohjelma 2009 valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten roolista kehityksessä (Osa II: kohdennetut hankkeet) (17),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (18),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 1905/2006 muuttamisesta (19),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2011 vahvistamansa kannan neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi teollistuneiden ja muiden korkean tulotason maiden ja alueiden kanssa tehtävän yhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1934/2006 muuttamisesta (20),

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon kehitysyhteistyövaliokunnan mietinnön (A7-0187/2011),

A.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä annetun asetuksen 2 artiklan 1 kohdan mukaisesti tämän rahoitusvälineen yleisenä tavoitteena on "poistaa köyhyys kumppanimaista" ja muun muassa "pyrkiä toteuttamaan vuosituhannen kehitystavoitteet",

B.

ottaa huomioon, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineestä annetun asetuksen 2 artiklan 4 kohdan mukaisesti kaikkien maantieteellisten ohjelmien toimenpiteiden ja 90 prosentin aihekohtaisten ohjelmien nojalla käytettäviksi tarkoitetuista menoista on täytettävä OECD/DAC:n vahvistamat julkisen kehitysavun arviointiperusteet,

C.

ottaa huomioon, että komission laskelmien mukaan vain 0,2 prosenttia aihekohtaisten ohjelmien nojalla vuosina 2007–2009 rahoitetuista maksusitoumuksista ei täytä julkisen kehitysavun arviointiperusteita,

D.

ottaa huomioon, että parlamentti käynnisti neuvoston päätöksen 1999/468/EY (21) (komitologiapäätös) mukaisesti vuonna 2007 kehitysyhteistyön rahoitusvälineen perustamisesta annetun asetuksen (EY) N:o 1905/2006 täytäntöönpanon demokraattisen valvonnan, mukaan lukien kaikki maakohtaiset strategia-asiakirjat, alueelliset strategia-asiakirjat, aihekohtaiset strategia-asiakirjat, monivuotiset maaohjelmat ja suurin osa vuotuisista toimintaohjelmista,

E.

ottaa huomioon, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta tehtyyn toimielinten väliseen sopimukseen liitetyn demokraattista valvontaa ja ulkoisten toimien johdonmukaisuutta koskevan yhteisen julistuksen ja demokraattista valvontaa ja ulkoisten toimien johdonmukaisuutta koskevan komission julistuksen mukaisesti komissio sitoutui ottamaan "asianmukaisella tavalla huomioon Euroopan parlamentin kannan näiden strategioiden täytäntöönpanossa",

F.

toteaa, että omavastuullisuuden, osallistumisen ja hyvän hallintotavan periaatteet edellyttävät useiden toimijoiden yhteistä lähestymistapaa, jonka mukaisesti eri kehitysyhteistyökumppanit, kuten paikallisviranomaiset ja valtiosta riippumattomat toimijat, toimivat toisiaan täydentäen ja yhdenmukaisesti; pitää tärkeänä, että paikallisviranomaisten erityinen rooli erotetaan selvästi valtiosta riippumattomien toimijoiden roolista ottaen huomioon niiden toimivalta, legitimiteetti ja demokraattinen valvonta, kokemus paikallisten asioiden hoidosta sekä osallistuminen julkisen politiikan täytäntöönpanoon,

G.

ottaa huomioon, että EU rahoittaa kansainvälistä yhteistyötä Afrikan kanssa neljällä maantieteellisellä välineellä: yhteistyötä Afrikan AKT-maiden kanssa EKR:llä, Etelä-Afrikan kanssa TDCA:lla, viiden Pohjois-Afrikan valtion kanssa ENPI:llä ja aihekohtaisia ohjelmia kehitysyhteistyön rahoitusvälineellä,

H.

ottaa huomioon, että komissio sitoutui pyrkimään siihen, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen alaisille maaohjelmille jaetusta komission tuesta 20 prosenttia kohdistetaan vuoteen 2009 mennessä perus- ja keskiasteen koulutukseen sekä perusterveydenhoitoon näihin aloihin liittyvänä hanke- tai ohjelmakohtaisena tai talousarvioon sisältyvänä tukena kaikkien maantieteellisten alueiden keskiarvot huomioon ottaen,

I.

ottaa huomioon, että EU on sitoutunut yhteiseen tavoitteeseen, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä,

J.

toteaa, että Earth Summit 2012 -huippukokouksen avulla pyritään turvaamaan uusi poliittinen sitoutuminen kestävään kehitykseen, arvioimaan kehitystä kohti kansainvälisesti sovittuja kestävän kehityksen tavoitteita ja käsittelemään uusia ja esiin nousevia haasteita,

K.

panee merkille, että SEUT-sopimuksen 290 artiklan mukaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttävässä säädöksessä voidaan siirtää komissiolle valta antaa muita kuin lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäviä, soveltamisalaltaan yleisiä säädöksiä, joilla täydennetään tai muutetaan lainsäätämisjärjestyksessä hyväksytyn säädöksen tiettyjä, muita kuin sen keskeisiä osia,

1.

panee tyytyväisenä merkille komission halun pitää kiinni sitoumuksestaan käydä säännöllistä keskustelua parlamentin kanssa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen täytäntöönpanosta; tunnustaa työn, jota on tehty kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä käsittelevien parlamentin työryhmien pitämiseksi ajan tasalla siitä, miten niiden strategia-asiakirjoista esittämät kommentit on otettu huomioon vuotuisten toimintaohjelmien laadinnassa;

2.

panee merkille, että erityisesti strategia-asiakirjojen väliarvioinnin aikana komission ja Euroopan parlamentin välinen vuoropuhelu osana demokraattista valvontaa vähensi riskiä, että komission toimivaltuudet ylittäviä säännöksiä sisältäviä strategia-asiakirjoja hyväksytään, ja teki strategia-asiakirjoista kehitysyhteistyön rahoitusvälinettä koskevan asetuksen vaatimusten ja erityisesti virallisen kehitysavun kelpoisuuskriteerien mukaisia;

3.

pahoittelee, että komissio ei ole ottanut riittävästi huomioon monia parlamentin demokraattisen valvontaprosessin aikana esittämiä huolenaiheita, jotka koskivat erityisesti puutteellista keskittymistä köyhyyden poistamiseen ja vuosituhannen kehitystavoitteisiin;

4.

pitää valitettavana, että samalla kun kehitysyhteistyötä koskeva eurooppalainen konsensus (2005) ja kehitysyhteistyön rahoitusväline korostavat omavastuullisuuden merkitystä, kansallisten parlamenttien osallistuminen maakohtaisten strategia-asiakirjojen laadintaan on ollut käytännössä heikkoa; pitää valitettavana, että komissio ei ole riittävässä määrin pannut täytäntöön asetuksen (EY) N:o 1905/2006 19, 20 ja 33 artiklan säännöksiä valtiosta riippumattomien toimijoiden ja paikallisten viranomaisten oikeudesta tulla kuulluiksi;

5.

muistuttaa, että kasvua edistävää strategiaa ei pidä sekoittaa pitkän aikavälin kehitysyhteistyöstrategiaan, joka käsittää rahoituksen esimerkiksi sellaisille pitkän aikavälin tavoitteille kuin terveydenhuolto, koulutus, maaseudun energiansaanti ja pienviljelijöiden tuki;

6.

pahoittelee, että vastauksena parlamentin päätöslauselmiin, joissa osoitetaan, että asetuksen 2 artiklan 4 kohdassa esitettyjä virallisen kehitysavun kelpoisuusvaatimuksia ei ole noudatettu, komissio muutti tai veti pois vain kolme täytäntöönpanotoimia koskevasta 11 ehdotuksesta;

7.

pahoittelee, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen 35 artiklan mukaisesti perustettu komitea ei reagoinut parlamentin päätöslauselmiin, joiden mukaan komissio oli ylittänyt täytäntöönpanoa koskevan toimivaltansa; panee huolestuneena merkille, että parlamentin tekemä huomattava valvontatyö ei saanut mitään vastakaikua DCI-komiteassa olevilta jäsenvaltioiden edustajilta, ja kehottaa jäsenvaltioita kantamaan vastuunsa ja takaamaan tiiviissä yhteistyössä parlamentin kanssa, että komission ehdottamat toimet vastaavat täysin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen vaatimuksia;

8.

pyytää komissiota ilmoittamaan tärkeysjärjestyksessä kriteerit, joita se käyttää varojen jakamisessa kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvien maiden ja alueiden välillä ja eri toiminta-aloille kussakin maantieteellisessä ja aihekohtaisessa ohjelmassa;

9.

katsoo, että monissa maa- ja aluekohtaisissa strategia-asiakirjoissa ei varata riittävästi resursseja kehitysyhteistyön rahoitusvälineen päätavoitteelle eli köyhyyden poistamiselle kestävän kehityksen avulla ja että monista asiakirjoista puuttuu selvät tiedot siitä, miten ehdotetut toimet edistävät vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamista;

10.

kiinnittää erityistä huomiota virallisen kehitysavun kelpoisuusvaatimuksiin kehitysyhteistyön rahoitusvälineen piiriin kuuluvissa maantieteellisissä ohjelmissa ja vaatii komissiota ja Euroopan ulkosuhdehallintoa varmistamaan tämän oikeudellisen velvoitteen moitteettoman noudattamisen kaikissa tapauksissa;

11.

muistuttaa, että kehityspolitiikan johdonmukaisuus, kehitykseen liittyvä omavastuullisuus ja tuen yhtenäisyys ovat keskeisessä asemassa tuen tehokkuuden takaamisessa;

12.

korostaa, että EU tarvitsee erillistä kehitysyhteistyön välinettä, joka on tarkoitettu yksinomaan kehitysmaille ja jonka avulla toteutetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 208 artiklassa määrättyjä tavoitteita; korostaa, että virallisen kehitysavun vuotuisia määrärahoja on lisättävä seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä, jotta voidaan saavuttaa yhteinen tavoite, jonka mukaan viralliseen kehitysapuun suunnattu rahoitus saavuttaa 0,7 prosenttia BKTL:stä vuoteen 2015 mennessä;

13.

tähdentää, että ennakkoehtona kaikille toimille, joita rahoitetaan osana uuden välineen mukaisia maantieteellisiä ohjelmia, on oltava virallisen kehitysavun kriteerien, erityisesti OECD:n kehitysapukomitean (OECD/DAC) vaatimuksen, että "jokaisen rahasiirron yhteydessä on päätavoitteena taloudellisen kehityksen ja kehitysmaiden hyvinvoinnin edistäminen" (22), täysi noudattaminen; vaatii aihekohtaisille ohjelmille tiukempaa virallisen kehitysavun kiintiötä kuin nykyisessä kehitysyhteistyön rahoitusvälineessä erityisesti liittyen maahanmuutto- ja turvapaikkapolitiikkaa koskeviin temaattisiin ohjelmiin, joissa komissio ei esittänyt selvästi, miten rajavalvonnan yhteydessä rahoitettavat toimet olisivat tukikelpoisia julkisena kehitysapuna OECD/DAC:n kriteerien mukaisesti;

14.

korostaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamisen on oltava edelleen välineen päätavoite vuoteen 2015 ulottuvalla kaudella; kehottaa komissiota varmistamaan, että EU:n apu on jatkossakin johdonmukaista niiden kansainvälisesti sovittavien kehitystavoitteiden kanssa, jotka YK ja muut asiaankuuluvat kansainväliset järjestöt määrittävät vuoden 2015 jälkeiselle ajalle;

15.

tunnustaa, että monien kehitysmaiden kanssa tarvitaan epävirallista kehitysyhteistyötä globaalien julkishyödykkeiden tuottamiseksi; katsoo, että tällaista yhteistyötä olisi säänneltävä ja varoja olisi kanavoitava yhden tai useampien erillisten välineiden kautta, jotta varmistetaan avoimuus ja suojellaan kehitysyhteistyön erityisluonnetta ulkosuhteiden itsenäisenä toiminta-alana; korostaa 29. ja 30. lokakuuta 2009 kokoontuneessa Eurooppa-neuvostossa tehtyjen sitoumusten mukaisesti, että ilmastonmuutokseen sopeutumisen rahoittaminen ei saa haitata eikä vaarantaa köyhyyden torjumista eikä jatkuvaa edistymistä kohti vuosituhannen kehitystavoitteita ja että köyhyyden vähentämiseen virallisessa kehitysyhteistyössä varattuja niukkoja varoja ei saa suunnata kehitysmaissa toteutettaviin muuta kuin kehitystä koskeviin toimiin; korostaa, että OECD:n asettamaa virallisen kehitysavun määritelmää ei pitäisi muuttaa, ja kehottaa komissiota takaamaan, että mitkään EU:n rahoittamista kehityshankkeista eivät ole ristiriidassa ilmastonmuutoksen vaikutuksia lieventävien maailmanlaajuisten toimien kanssa vaan ne ovat ilmaston kannalta kestäviä, erityisesti suuret infrastruktuurihankkeet ja hankkeet sellaisilla pienillä saarilla, jotka kärsivät ensimmäisinä ilmastonmuutoksen vaikutuksista;

16.

on huolissaan siitä, että vakavien julkisia varoja koskevien rajoitteiden aikana keskitytään vahvasti yksityissektorin investointeihin keinona saada lisää rahoitusta kehitysyhteistyölle; huomauttaa, että kehitysyhteistyö on (humanitäärisen avun ohella) ainoa ulkopoliittisten toimien osa-alue, jota ei ole suunniteltu ajamaan EU:n etuja vaan puolustamaan kaikkein syrjäytyneimpien ja heikoimmassa asemassa olevien ihmisten etuja tällä planeetalla; kehottaa siksi komissiota takaamaan, että mitään julkisia varoja, joilla tuetaan yksityissektorin investointeja etelään, ei oteta rahoitukseltaan jo nyt riittämättömiltä aloilta (kuten esimerkiksi valtioista riippumattomien toimijoiden ja paikallisviranomaisten ohjelmien kohdalla jo tehdään) ja että tällainen tuki auttaa tehokkaasti kehittämään kotimaista yksityissektoria sekä pk-yrityksiä matalan tulotason maissa;

17.

on yhtä mieltä siitä, että eri kehitysmaaryhmiä on tarkasteltava eriytetyllä tavalla ja että perinteinen rahoitustuki voi menettää merkitystään nousevan talouden maissa; katsoo, että nousevan talouden maille annettavan avun olisi kestävän talouskasvun tukemisen ohella yhä keskityttävä vahvistamaan kumppanimaan veropolitiikkaa ja edistämään omien tulojen käyttöönottoa, jonka pitäisi johtaa köyhyyden ja kehitysapuriippuvuuden vähentämiseen;

18.

kehottaa komissiota antamaan lisätukea kehitysmaiden ja nousevan talouden maiden verouudistuksiin tehokkaiden, hyvin toimivien, oikeudenmukaisten ja kestävien verojärjestelmien tukemiseksi; kehottaa komissiota integroimaan veroasioihin liittyvän hyvän hallintotavan periaatteet tehokkaasti maa- ja aluekohtaisten strategia-asiakirjojen laatimiseen, toteutukseen ja seurantaan ja toteuttamaan samalla tarvittavat toimet, jotta monikansalliset yritykset velvoitettaisiin maakohtaiseen raportointiin;

19.

korostaakin sitä, että tulevan kehitysyhteistyön välineen pitäisi kattaa yhä kaikki OECD/DAC:n kehitysmaaluettelossa mainitut sen maantieteelliseen soveltamisalaan kuuluvat kehitysmaat;

20.

kehottaa koordinoimaan tiiviimmin komission ja jäsenvaltioiden toimintaa, jotta saavutetaan Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan tavoitteet, ja tukee yhteisten eurooppalaisten strategia-asiakirjojen kehittämistä; katsoo, että kaikkien kutakin maata ja aluetta koskevien EU:n ohjelma-asiakirjojen pitää sisältää yksityiskohtaiset ja ajantasaiset tiedot avunantajista sekä erityinen luku EU:n tuen tehokkuudesta, jossa yksilöidään toteutetut toimet avunantajien koordinoinnin, yhdenmukaistamisen ja täydentävyyden parantamiseksi ja työnjaon parantamiseksi avunantajien ja erityisesti EU:n jäsenvaltioiden välillä;

21.

toistaa vaatimuksensa, että Euroopan kehitysrahasto pitää ottaa osaksi EU:n talousarviota, mikä selkeyttäisi menettelyjä ja lisäisi komission avun toimivuutta ja tehokkuutta; korostaa, että tämän ei pitäisi johtaa kehitysyhteistyön rahoitusvälineelle ja Euroopan kehitysrahastolle kohdistettujen määrärahojen kokonaissumman pienenemiseen eikä viralliseen kehitysapuun EU:n tasolla annettavien varojen kokonaismäärän pienenemiseen;

22.

katsoo, että tukea muita heikommassa asemassa oleville ryhmille (naiset, vammaiset henkilöt, nuoret ja työttömät sekä alkuperäiskansat) sekä sukupuolten tasa-arvon valtavirtaistamiselle ja muille monialaisille kysymyksille on lisättävä; katsoo, että kehitysyhteistyön rahoitusvälineen seuraaja tarvitsee selkeitä vertailuindikaattoreita ohjelma-asiakirjoissa sen takaamiseksi, että EU:n toimia näillä aloilla voidaan mitata;

23.

korostaa, että paikallisviranomaisten osallistuminen kehityspolitiikkaan on välttämätöntä vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseksi ja hyvän hallintotavan varmistamiseksi; huomauttaa erityisesti, että paikallisilla viranomaisilla on keskeinen rooli sellaisilla aloilla kuin koulutus, nälänhädän torjunta, terveydenhoito, vesi- ja jätevesihuolto, sosiaalinen yhteenkuuluvuus ja paikallinen talouskehitys; pitää siksi olennaisena lisätä niiden merkitystä seuraavan rahoitusvälineen yhteydessä kehitykseen liittyvän vastuunoton periaatteen mukaisesti;

24.

korostaa, että tarvitaan säännöllistä ja jäsenneltyä keskustelua komission ja ulkosuhdehallinnon sekä valtioista riippumattomien toimijoiden ja paikallisten viranomaisten välillä strategia-asiakirjojen ohjelmoinnista, täytäntöönpanosta ja arvioinnista; pitää siksi tärkeänä, että jäsennellyn vuoropuhelun johtopäätökset otetaan huomioon tulevissa rahoitusvälineissä;

25.

korostaa, että tarvitaan joustosäännöksiä, joiden avulla EU voi vastata tarpeiden ja painopisteiden muutoksiin; ehdottaa, että tulevan kehitysyhteistyön välineen mahdollisena mallina harkitaan Euroopan kehitysrahaston mallia, jossa on jonkin verran ohjelmoimattomia maakohtaisia määrärahoja; korostaa kuitenkin, että joustavammin käytetyillä varoilla on pyrittävä todellisiin kehitystavoitteisiin;

26.

katsoo, että uuden kehitysyhteistyövälineen olisi tarjottava perusta kohdennetulle ja joustavammalle avulle hätätilanteissa; katsoo, että uuden rahoitusrakenteen pitäisi auttaa varmistamaan hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön asianmukainen niveltäminen toisiinsa rahoitusjärjestelyiden joustavuuden ja täydentävyyden avulla;

27.

kehottaa ottamaan viitearvoksi, että 20 prosenttia maantieteellisten ohjelmien menoista kohdistetaan sosiaalisiin peruspalveluihin YK:n vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti (tavoite nro. 8, indikaattori 8.2, globaalin kehityskumppanuuden luominen);

28.

vaatii talousarviotuelle tiukkoja kelpoisuuskriteerejä; korostaa, että komission on syytä olla käyttämättä talousarviotukea maissa, joissa julkisten menojen avoimuus ei ole taattua, että talousarviotukeen on aina liitettävä toimia, joilla kehitetään kumppanimaiden parlamentaarista valvontaa ja tilintarkastusvalmiuksia ja lisätään avoimuutta ja yleisön tiedonsaantimahdollisuuksia, ja että kansalaisyhteiskunta pitäisi ottaa mukaan talousarviotuen valvontaan;

29.

tunnustaa kansalaisyhteiskunnan tärkeän roolin kehitysyhteistyössä sen toimiessa hallitusten valvojana, joka takaa vastuullisuuden, ja kehottaa ohjaamaan riittävästi rahoitusta kehitysmaiden kansalaisyhteiskunnalle;

30.

pyytää jälleen komissiolta kattavaa rahoitusselvitystä yleisestä budjettituesta aloittain, hankekohtaisesti tai muussa paikallishallinnolle myönnettävässä muodossa; painottaa, että tällainen kokonaiskuva parantaisi paikallishallinnolle annettavan tuen yhdenmukaisuutta ja edistäisi hyvää hallintotapaa kumppanuusvaltioissa;

31.

panee merkille, että kaikki kehitysyhteistyövälineen aihekohtaiset ohjelmat ovat osoittautuneet hyödyllisiksi, ja korostaa, että on välttämätöntä säilyttää sekä temaattiset että maantieteelliset ohjelmat; kehottaa kuitenkin tarkistamaan jonkin verran niiden kohdentamista ottaen huomioon uudet haasteet, kuten maailmanlaajuinen rahoitus- ja talouskriisi, maailmanlaajuinen elintarvikekriisi, ilmastonmuutos ja epävakaiden valtioiden ja siirtymävaiheessa olevien valtioiden erityistarpeet;

32.

toteaa, että maahanmuutto on ala, jossa kehityspolitiikan johdonmukaisuus on asetettava etusijalle sellaisiin maahanmuuttoa koskeviin EU:n lyhyen aikavälin toimiin nähden, joilla pyritään ensisijaisesti torjumaan laitonta maahanmuuttoa; korostaa, että maahanmuuttoon liittyviä kehitysapuvaroja ei pidä käyttää rajavalvonnan tehostamiseen ja laittoman maahanmuuton torjumiseen; vaatii, että kaikkien tulevien muuttoliikettä koskevien aihekohtaisten ohjelmien on oltava täysin EU:n kehitystavoitteiden mukaisia ja että tämän ohjelman nojalla myönnetyn perusrahoituksen on täytettävä virallisen kehitysavun kelpoisuuskriteerit; korostaa erityisesti, että etelän sisäistä muuttoa käsittelevät hankkeet pitäisi asettaa etusijalle aihekohtaisessa ohjelmassa;

33.

korostaa, että uudessa aihekohtaisessa ohjelmassa "Investointi ihmisiin" on keskityttävä muttei rajoituttava pahiten jäljessä olevien vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen ja kiinnitettävä erityisesti huomiota maihin ja alueisiin, joiden vuosituhannen kehitystavoitteita mittaavat indikaattorit ovat hälyttäviä; korostaa, että perusopetus ja lukutaito ovat lähtökohta prosessissa, jolla parannetaan ihmisten tietoisuutta ja lisätään kehitystä koskevaa omavastuullisuutta; vaatii siksi, että ohjelmassa on keskityttävä koulutukseen vapautumisen ja osallistumisen välineenä;

34.

katsoo, että uuden välineen pitäisi mahdollistaa eriytetty menettely kansalaisyhteiskunnan järjestöjen ja paikallisten viranomaisten rahoittamisen suhteen ja välttää tarpeeton kilpailu näiden toimijoiden välillä; korostaa, että tämänhetkisen ohjelman ylikuormituksen ongelma on ratkaistava; kehottaa ottamaan jäsennellyn vuoropuhelun tulokset täysin huomioon tulevassa välineessä ja ehdotetuissa tukimenettelyissä;

35.

huomauttaa, että yksi syy vuosituhattavoitteista jäämiseen on se, ettei ole ymmärretty ympäristön, luonnonvarojen ja ekosysteemien vaikutusta inhimilliseen kehitykseen ja köyhyyden poistamiseen; panee huolestuneena merkille, että samalla kun unionin tämänhetkisessä virallisessa kehitysavussa osoitetaan vain 3 prosenttia kokonaismenoista ympäristökysymyksiin, lisäongelmana on, että osa EU:n ja jäsenvaltioiden rahoituksesta kehitysmaille sijoitetaan hankkeisiin, jotka edistävät ilmastonmuutosta sen lieventämisen asemesta; korostaa, että kehityspolitiikan yhdenmukaisuutta on parannettava ilmastonmuutoksen alalla erityisesti suhteessa ilmastotoimien rahoittamiseen ja ilmastonmuutoksen ongelman valtavirtaistamiseen EU:n kehitysyhteistyössä;

36.

panee merkille, että tilintarkastustuomioistuin totesi erityiskertomuksessaan 6/2006 EU:n saavuttaneen vain rajoitettua edistystä vuoden 2001 jälkeen ympäristökysymysten valtavirtaistamisessa sen kehitysyhteistyössä, koska ympäristökysymyksiä ei otettu riittävästi huomioon maakohtaisissa strategia-asiakirjoissa; kehottaa komissiota vastaavasti varmistamaan, että ympäristökysymykset valtavirtaistetaan entistä paremmin ja niitä valvotaan järjestelmällisesti kaikissa ulkoisissa toimissa ja rahoitusvälineissä etenkin ilmastonmuutoksen ja biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen aiheuttamien nykyisten haasteiden vuoksi;

37.

toistaa, että Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklaa sovelletaan sellaisenaan kehitysyhteistyön rahoitusvälineeseen, ja korostaa siksi, että säädösvallan siirtoa koskevaa menettelyä on sovellettava SEUT-sopimuksen 290 artiklan kriteerit täyttäviin päätöksiin, kuten yleisten tavoitteiden, painopisteiden, tulostavoitteiden ja määrärahojen vahvistamiseen;

38.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.