7.12.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 377/35

—

ottaa huomioon toukokuun 17. päivänä 2006 tehdyn toimielinten sopimuksen (1) II osan G jakson 43 kohdan mukaisesti sille esitetyn neuvoston vuosittaisen selvityksen yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan (YUTP) tärkeimmistä näkökohdista ja perusvalinnoista vuonna 2009,

—

ottaa huomioon edellä mainitun talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta 17. toukokuuta 2006 tehdyn Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission välisen toimielinten sopimuksen,

—

ottaa huomioon YUTP:tä koskevista vuosien 2007 ja 2008 selvityksistä 19. helmikuuta 2009 (2) ja 10. maaliskuuta 2010 (3) antamansa päätöslauselmat,

—

ottaa huomioon Euroopan ulkosuhdehallinnosta 8. heinäkuuta 2010 vahvistamansa kannan (4),

—

ottaa huomioon 11. marraskuuta 2010 antamansa päätöslauselman Euroopan unionin roolista Etyjin vahvistamisessa (5),

—

ottaa huomioon komission varapuheenjohtajan / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan (jäljempänä korkea edustaja) julkilausuman poliittisesta vastuusta (6),

—

ottaa huomioon korkean edustajan 8. heinäkuuta 2010 Euroopan parlamentin täysistunnossa antaman julkilausuman (6) Euroopan ulkosuhdehallinnon keskushallinnon perusorganisaatiosta,

—

ottaa huomioon 16. syyskuuta 2010 hyväksytyt Eurooppa-neuvoston päätelmät EU:n ulkosuhteista,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 119 artiklan 1 kohdan,

—

ottaa huomioon ulkoasiainvaliokunnan mietinnön sekä budjettivaliokunnan lausunnon (A7-0168/2011),

A.

katsoo, että EU:n olisi kehitettävä edelleen ulkopoliittisia tavoitteitaan ja edistettävä arvojaan ja etujaan maailmanlaajuisesti ja pidettävä yleisenä tavoitteena edistää osaltaan rauhaa, turvallisuutta, solidaarisuutta, konfliktien ehkäisyä, demokratiaa, ihmisoikeuksia, sukupuolten tasa-arvoa, kansainvälisen oikeuden kunnioittamista, kansainvälisten elinten tukemista, tehokasta monenvälisyyttä, kansojen keskinäistä kunnioitusta, kestävää kehitystä, vapaata ja oikeudenmukaista kauppaa sekä köyhyyden poistamista,

B.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimuksen täytäntöönpano tuo Euroopan ulkoisiin toimiin uuden ulottuvuuden ja auttaa parantamaan EU:n ulkopolitiikan ja yleisemmin sen ulkoisten toimien johdonmukaisuutta, ristiriidattomuutta ja tehokkuutta,

C.

ottaa huomioon, että Lissabonin sopimus tuo uutta käyttövoimaa EU:n ulkopolitiikalle erityisesti sen vuoksi, että se tarjoaa institutionaalisia ja toiminnallisia välineitä, jotka voisivat antaa unionille mahdollisuuden omaksua kansainvälinen rooli, joka vastaa sen merkittävää taloudellista asemaa ja päämääriä, ja myös mahdollisuuden organisoitua tavalla, joka tekee siitä tehokkaan maailmanlaajuisen toimijan, joka kykenee jakamaan vastuun maailman turvallisuudesta ja asettumaan johtoon, kun määritellään yhteisiä vastauksia yhteisiin haasteisiin,

D.

toteaa, että Euroopan ulkosuhteiden uusi käyttövoima edellyttää EU:lta myös strategisempaa toimintaa, jotta sen painoarvo tuntuisi kansainvälisesti; ottaa huomioon, että EU:n vaikutusvalta kansainvälisessä järjestelmässä on EU:n politiikkojen, toimijoiden ja toimielimien keskinäisen johdonmukaisuuden lisäksi riippuvainen myös EU:n ulkopolitiikan todellisesta strategianäkemyksestä, jonka olisi yhdistettävä kaikki jäsenvaltiot samojen prioriteettien ja tavoitteiden taakse niin, että ne esiintyvät kansainvälisillä foorumeilla voimakkaasti ja yhtenäisesti; katsoo, että EU:n ulkopolitiikan käyttöön on annettava tarpeelliset keinot ja välineet unionin tehokkaan ja johdonmukaisen toiminnan mahdollistamiseksi maailmanlaajuisella tasolla,

E.

ottaa huomioon, että kansainvälinen järjestys on oleellisesti muuttumassa tuoden uusia haasteita ja uusia valtarakenteita, jotka edellyttävät, että EU toimii aktiivisemmin nykyisten ja nousevien maailmanvaltojen ja valtiosta riippumattomien toimijoiden sekä myös kahdenvälisten ja monenvälisten kumppanien ja elinten kanssa, jotta voidaan edistää tehokkaita ratkaisuja sellaisiin eurooppalaisten ongelmiin ja koko maailman yhteisiin ongelmiin, jotka voivat vaikuttaa koko maailman turvallisuuteen,

F.

ottaa huomioon, että uuden käyttövoiman on johdettava myös uuden paradigman määrittelemiseen EU:n uusia ja vanhoja strategisia kumppanuuksia varten ja katsoo, että tämän olisi perustuttava yhteisiin perusarvoihin, joihin kuuluu demokratiaan pyrkiminen sekä ihmisoikeuksien, perusvapauksien, oikeusvaltioperiaatteen ja kansainvälisen oikeuden kunnioittaminen, ja myös molemminpuolisiin hyötyihin ja etuihin ja yhteiseen koko maailmaa koskevaan turvallisuusnäkemykseen,

G.

katsoo, että EU:n ulkopolitiikan parlamentaarinen valvonta on tärkeää, jos EU:n kansalaisten on määrä ymmärtää EU:n ulkoisia toimia ja antaa niille tukensa, ja katsoo myös, että valvonta lisää toimien oikeutusta; ottaa huomioon, että Euroopan parlamentin ja kansallisten parlamenttien on Lissabonin sopimukseen liitettyyn pöytäkirjaan N:o 1 sisältyvien 9 ja 10 artiklan mukaisesti yhdessä määriteltävä, miten säännöllinen parlamenttien välinen yhteistyö EU:n sisällä järjestetään tehokkaasti ja miten sitä edistetään,

1.

pitää neuvoston vuosittaista selvitystä ilahduttavana ja on tyytyväinen sen avoimeen ja aihekohtaiseen rakenteeseen, jolla annetaan selkeä yleiskuva YUTP:n toimintalinjoista ja toimista; suhtautuu myönteisesti siihen, että neuvosto pyrkii keskittymään korostuneemmin konfliktien ja ongelmien alueelliseen taustaan; pitää kuitenkin valitettavana, että selvityksessä ei esitetä mitään mahdollisia keinoja näiden konfliktien ja ongelmien ratkaisemiseksi;

2.

kehottaa neuvostoa olemaan rajoittamatta vuosittaista YUTP-selvitystä pelkkään alan toimien kuvailuun ja tekemään siitä toimintalinja- ja ratkaisukeskeisen välineen; katsoo, että selvityksessä olisi esitettävä muutakin kuin maakohtainen luettelo tapahtumista ja kehityskuluista ja käsiteltävä myös EU:n ulkopolitiikan tehokkuutta ja EU:n ulkoisten toimien tavoitteiden saavuttamisessa tarvittavia keinoja; kehottaa neuvostoa sisällyttämään selvitykseen myös arvion YUTP:n ja unionin muun ulkoisen toiminnan koordinoinnista ja yhdenmukaisuudesta sekä strategisia ja organisatorisia tulevaisuutta koskevia suosituksia YUTP:n toimien arvioinnin perusteella;

3.

katsoo, että vuosittaisessa selvityksessä olisi käytettävä perustana Lissabonin sopimuksen luomaa institutionaalista kehystä ja että sillä olisi tehostettava toimielinten välistä vuoropuhelua erityisesti siten, että keskustellaan EU:n ulkopoliittisen strategian täytäntöönpanosta, arvioidaan sen tehokkuutta ja hahmotellaan sen tulevaa suuntaa;

4.

toistaa kannattavansa sellaisen johdonmukaisen EU:n ulkopoliittisen strategian kehittämistä, joka perustuu Euroopan unionista tehdyn sopimuksen (SEU) 21 artiklassa vahvistettuihin tavoitteisiin ja periaatteisiin ja jossa määritellään selvästi EU:n yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan edut; kehottaa korkeaa edustajaa käyttämään kaiken valtansa YUTP:n käynnistämiseksi, toteuttamiseksi ja noudattamiseksi sekä ottamaan Euroopan parlamentin asiaankuuluvat yksiköt täysin mukaan näihin pyrkimyksiin;

5.

korostaa, että korkean edustajan johdolla on pyrittävä Euroopan ulkosuhdehallinnon, komission ja jäsenvaltioiden toimien johdonmukaisuuteen; kehottaa parantamaan EU:n ja kansallisen tason välistä synergiaa ja tehostamaan institutionaalisten toimijoiden välistä koordinaatiota, jotta kaikki asiaan liittyvät välineet ja toimintapolitiikat voidaan kytkeä paremmin toisiinsa ja jotta EU voi esiintyä yhtenäisesti keskeisissä poliittisissa kysymyksissä; katsoo, että Euroopan ulkosuhdehallinnon, Euroopan parlamentin asiasta vastaavien yksiköiden ja valiokuntien ja komission vastaavien yksiköiden välinen yhteistyö kaikilla tasoilla on oleellista, jotta voidaan muodostaa EU:n strateginen lähestymistapa, joka koskee naapureitamme, ehdokasmaita ja potentiaalisia ehdokasmaita sekä muita kumppaneita, ja myös sellaisia muita toiminta-aloja kuin ihmisoikeuksien ja demokratian edistäminen, kauppa, kehitys, energiavarmuus ja oikeus- ja sisäasiat;

6.

odottaa, että tehostamalla YUTP:n ja muiden ulkoisten toimien välistä koordinointia Euroopan ulkosuhdehallinto auttaa vahvistamaan EU:n roolia ja vaikutusvaltaa maailmassa ja antaa EU:lle mahdollisuuden tuoda esiin etunsa ja arvonsa tehokkaammin tavalla, joka vastaa sen nykyistä asemaa kansainvälisessä kaupassa ja taloudessa; kehottaa korkeaa edustajaa perustamaan Euroopan ulkosuhdehallintoon tarvittavat koordinointirakenteet ja mekanismit;

7.

toteaa kuitenkin, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustamisen lisäksi EU:n yhteisen politiikan täysi yhtenäisyys ja tehokkuus edellyttää ennen kaikkea EU:n jäsenvaltioiden poliittista tahtoa sopia keskeisiä ulkopolitiikan kysymyksiä koskevat näkemyseronsa; pitää tässä yhteydessä tärkeänä, että EU:n jäsenvaltiot paitsi sopivat yhteisestä ulko- ja turvallisuuspoliittisesta strategiasta myös varmistavat, että niiden kansalliset politiikat tukevat EU:n kantoja;

8.

pitää valitettavana, että useissa tapauksissa yksittäisten jäsenvaltioiden tai niiden muodostamien ryhmien lausunnot ovat antaneet vaikutelman epäyhtenäisyydestä ja tehneet korkean edustajan työstä erityisen vaikeaa; kehottaa siksi jäsenvaltioita pidättymään tällaisista yksittäisistä ja koordinoimattomista toimista ja lausunnoista ja myötävaikuttamaan tehokkaan ja näkyvän YUTP:n toteuttamiseen; pyytää toisaalta korkeaa edustajaa tuomaan EU:n kannat selkeästi esiin, reagoimaan nopeasti ja näkyvästi ja antamaan YUTP:lle selkeän ja täsmällisen profiilin;

9.

korostaa, että EU:n eritysedustajien yleisenä tehtävänä pitäisi olla EU:n politiikan edustaminen ja koordinointi alueilla, joihin liittyy sellaisia EU:n kannalta erityisiä strategisia tai turvallisuusetuja, jotka edellyttävät EU:n jatkuvaa läsnäoloa ja näkyvyyttä; katsoo, että EU:n erityisedustajien ja Euroopan ulkosuhdehallinnon asiaankuuluvien yksiköiden toimintaa on koordinoitava tehokkaasti ja tarkasteltava uudelleen tärkeitä alakohtaisia kysymyksiä, joita henkilökohtaiset edustajat aiemmin hoitivat, ja katsoo, että on esitettävä ehdotuksia siitä, miten henkilökohtaisten edustajien tehtävät siirrettäisiin Euroopan ulkosuhdehallinnon korkeille virkamiehille tai EU:n erityisedustajille; pitää tärkeänä, että EU:n erityisedustajien roolia ja tehtäviä määriteltäessä kuullaan ensin Euroopan parlamenttia ja että SEU-sopimuksen 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti annetaan ehdotuksia menettelyistä, joilla EU:n erityisedustajat antavat tiedotteita ja kertomuksia Euroopan parlamentille;

10.

muistuttaa, että perussopimusten mukaan parlamentilla on oikeus tulla kuulluksi YUTP:stä ja YTPP:stä, sen näkemykset on otettava asianmukaisesti huomioon ja sen on voitava antaa suosituksia; kehottaa korkeaa edustajaa vakiinnuttamaan kuulemista ja tietojen antamista koskevat tehtävät, joita komissio ja neuvosto ovat tähän asti hoitaneet ulkosuhteiden alalla; pyytää neuvostoa hyväksymään sovittelukomiteassa rakentavan lähestymistavan ulkoisen avun välineisiin, kuten vakausvälineeseen, ja tunnustamaan Euroopan parlamentin oikeuden valvoa demokraattisesti strategia-asiakirjoja ja monivuotisia toimintasuunnitelmia Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 290 artiklan mukaisesti;

11.

korostaa, että talousarviota koskevasta kurinalaisuudesta ja moitteettomasta varainhoidosta vuonna 2006 tehdyn toimielinten välisen sopimuksen tarkistetussa versiossa on määrättävä YUTP:ta koskevan talousarviomenettelyn avoimuuden lisäämisestä ja käsiteltävä asianmukaisesti budjettivallan käyttäjän tarvetta saada säännöllisesti kattavaa tietoa tämän alan toimintapoliittisten päätösten taustoista, kontekstista ja taloudellisista vaikutuksista; katsoo, että Euroopan parlamentin olisi saatava riittävästi tietoja ennen kuin YUTP:hen liittyvistä toimivaltuuksista ja strategioista tehdään päätöksiä; pitää ilahduttavana korkean edustajan antamaa tukea ehdotukselle, että kaikki merkittävät YTPP-operaatiot olisi mainittava talousarviossa; katsoo tässä yhteydessä, että täysimittainen avoimuus ja demokraattinen valvonta edellyttävät erillisiä budjettikohtia jokaiselle virkamatkalle; toistaa kantansa, että YUTP:n demokraattisen legitimiteetin vahvistamiseksi parlamentin toimivaltaisia elimiä olisi kuultava ennen YTPP-operaatioiden käynnistämistä ja että niiden olisi voitava valvoa erityisesti YTPP-operaatioita; korostaa, että YUTP:n tavoitteisiin olisi osoitettava riittävät talousarviovarat Lissabonin sopimuksessa mainittujen uskottavuutta ja itsemäärittelyä koskevien kriteerien täyttämiseksi;

12.

katsoo, että YUTP:stä säännöllisesti järjestettäviä yhteisiä neuvottelukokouksia olisi täydennettävä järjestämällä ylimääräisiä kokouksia, jos on tarpeen antaa ennakkotietoja; ehdottaa tässä suhteessa, että kokouksissa olisi pyrittävä myös käsittelemään kokemuksia keskeisistä strategisista ja poliittis-sotilaallisista kysymyksistä, jotta voidaan parantaa tulevien operaatioiden suunnittelua ja johtamista ja auttaa tarkastelemaan ennakoivasti tulevia tarpeita; muistuttaa lisäksi, että parlamentilla on SEU-sopimuksen 41 artiklan 3 kohdan nojalla oikeus tulla kuulluksi ja saada asianmukaisesti tietoja YUTP:n alalla tehtävien tiettyjen kiireellisten aloitteiden rahoittamisesta;

13.

kannattaa sitä, että vuoden 2011 talousarvioon luodaan budjettikohtia YUTP:n ja YTPP:n puitteissa toteutettavaa kolmea merkittävää operaatiota varten Madridin neljän osapuolen kokouksessa ulkosuhdehallinnon perustamisesta ja toiminnasta saavutetun sopimuksen sekä ulkosuhdehallinnon osalta muutetun varainhoitoasetuksen mukaisesti; katsoo, että tällainen operaatioiden selkeämpi yksilöiminen lisää YUTP:n ja YTPP:n avoimuutta ja vastuullisuutta ja on myös EU:n etujen mukaista; korostaa, että tärkeimpien YUTP:n ja YTPP:n operaatioiden yksilöiminen ei saa haitata pienimuotoisempien ja poliittiselta näkyvyydeltään vähäisempien operaatioiden avoimuutta ja niitä koskevaa tiedonsaantia;

14.

katsoo kuitenkin, että tämä uusi nimikkeistö on vähimmäisvaatimus ja vasta ensimmäinen askel kohti yksityiskohtaista YUTP:n talousarviota, jolla mahdollistettaisiin kokonaiskuvan muodostaminen tämän politiikanalan operaatioista ja niiden seurannasta; katsoo, että tällaisella uudella nimikkeistöllä ei vaaranneta YUTP:n talousarvion kannalta välttämätöntä joustavuutta eikä sellaisten operaatioiden jatkuvuutta, joihin on jo sitouduttu;

15.

muistuttaa, että SEUT-sopimuksen hengen mukaisesti olisi pyrittävä tekemään yhteispäätösmenettelystä yleinen menettely, mikä vastaavasti johtaa joidenkin sellaisten lausekkeiden tai menettelyjen poistamiseen, joita on sovellettu tiettyihin välineisiin ja toimintapolitiikkoihin aiempien perussopimusten ja toimielinten välisen sopimuksen mukaisesti; vahvistaa siten, että YUTP:n rahoituksen joustavuutta rajoittavat säännökset ovat nyt perusteettomia; korostaa, että edellä esitetyn mukaisesti ja YUTP:n tehokkuuden ja vastuullisuuden lisäämiseksi toimielinten välillä olisi viimein omaksuttava uusi vuoropuhelua, keskinäistä luottamusta ja tietojen vaihtoa korostava kulttuuri paitsi määrittely- ja toteuttamisvaiheessa myös jälkikäteisarvioinnissa;

16.

korostaa, että YUTP:n pitkän aikavälin rahoitustarpeista on laadittava perinpohjainen selvitys vuosien 2014–2020 monivuotisen rahoituskehyksen käsittelyn yhteydessä;

17.

toteaa jälleen, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 6 kohdan mukaan kaikilta kansainvälisiltä sopimuksilta edellytetään Euroopan parlamentin lausunto/hyväksyntä, myös pääasiassa YUTP:n piiriin kuuluvilta sopimuksilta, ja että yksinomaan YUTP:hen liittyvät sopimukset ovat ainoa poikkeus; toteaa, että SEUT-sopimuksen 218 artiklan 10 kohdan mukaan parlamentille on annettava täydelliset tiedot kansainvälisten sopimusten tekemiseen johtavista menettelyistä niiden alku-, neuvottelu- ja loppuvaiheessa; odottaa, että korkea edustaja antaa kaikki merkitykselliset tiedot neuvotteluista menettelyn koko ajalta, mukaan luettuina neuvotteluohjeet ja luonnokset neuvoteltavista teksteistä, ja muistuttaa, että poliittista vastuuta koskevassa julkilausumassaan korkea edustaja sitoutui soveltamaan luottamuksellisiin YUTP:n asiakirjoihin kansainvälisistä sopimuksista tehdyn puitesopimuksen määräyksiä; kehottaa luomaan tehokkaan toimintatavan, joka yhdistää parlamentin erioikeuksien kunnioittamisen ja tarvittavan luottamuksellisuuden; katsoo, että tarvitaan kattavaa sopimusta, jossa kaikki toimielimet ovat mukana ja joka kattaa kaikki EU:n elimet, jotta voidaan säännellä parlamentin jäsenten mahdollisuutta saada käyttöönsä luottamuksellisia asiakirjoja;

18.

panee merkille perussopimuksissa vahvistetun velvoitteensa määritellä yhdessä kansallisten parlamenttien kanssa erityisesti YUTP:n alalla, miten tehokas ja säännöllinen parlamenttien välinen yhteistyö organisoidaan ja miten sitä edistetään; pitää valitettavana, että tämän yhteistyön jatkosta ei ole vielä päästy sopimukseen; vaatii, että parlamenttien välisessä uudessa yhteistyömallissa parlamentin oman edustuksen olisi oltava tasolla, joka kuvastaa sen roolia ja merkitystä ulkosuhdeasioissa, ja toistaa tällä perusteella tahtonsa päästä kansallisten parlamenttien kanssa sellaiseen sopuun, jonka tuloksena on Euroopan unionin parlamentaarisen ulottuvuuden todellinen lisääminen globaalina toimijana;

19.

korostaa, että YTPP-toimien on oltava osa kriisimaihin ja -alueisiin kohdistuvaa kattavaa politiikkaa silloin kun kyseessä ovat EU:n arvot ja strategiset edut ja kun YTPP-toimilla saavutettaisiin todellista lisäarvoa rauhan, vakauden ja oikeusvaltion periaatteiden edistämisessä; korostaa myös, että jokaisen operaation täytäntöönpanon onnistumista ja sen kestäviä vaikutuksia paikan päällä on arvioitava tarkemmin, jotta kokemuksista voidaan oppia;

20.

kehottaa varapuheenjohtajaa / korkeaa edustajaa, neuvostoa ja jäsenvaltioita korjaamaan siviili- ja sotilasalan suunnitteluvoimavarojen välisen epätasapainon Euroopan ulkosuhdehallinnossa sekä lisäämään henkilöstöä oikeus-, siviilihallinto- ja tullialalla sekä välitystoiminnan alalla, jotta YTPP-operaatioihin voidaan varmistaa asianmukainen ja riittävä asiantuntemus;

21.

korostaa, että on koordinoitava mahdollisimman hyvin sellaisia EU:n katastrofitoimia ja muita välineitä – kuten YTPP:n siviili- ja/tai sotilasoperaatioita – joita toteutetaan jo paikan päällä tai jotka voidaan käynnistää kriisin jälkeen; katsoo, että usein liian jyrkkä ero sotilaallisten ja siviilikriisinhallintaoperaatioiden välillä perustuu varsin vanhentuneisiin institutionaalisiin malleihin ja että siviilien ja sotilaiden välinen vuorovaikutus voi auttaa vastaamaan paremmin realiteetteihin kentällä; korostaa siksi, että parhaiden mahdollisten toimintatapojen määrittämiseksi tarpeita on arvioitava tilanne tilanteelta järjestelmällisesti, koska tietyissä kriiseissä voidaan tarvita sotilaallisten ja siviilivälineiden yhdistelmää, joka perustuu kattavaan tietoon turvallisuuden ja kehityksen välisistä yhteyksistä;

22.

pitää EU:n strategisina painopisteinä kansainvälisten kriisinhallintakumppanuuksien vahvistamista ja vuoropuhelun tehostamista muiden keskeisten kriisinhallinnan toimijoiden – kuten YK:n, Naton, Afrikan unionin, Etyjin ja sellaisten kolmansien maiden kuin Yhdysvaltojen, Turkin, Norjan ja Kanadan – kanssa sekä toimien samanaikaistamista, tietojen vaihtoa ja resurssien yhdistämistä rauhanturvaamisen ja rauhanrakentamisen aloilla, mukaan luettuina kriisihallintayhteistyö ja erityisesti meriturvallisuus sekä terrorismin torjunta kansainvälisen oikeuden mukaisesti;

23.

korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinnon perustaminen tarjoaa EU:lle ainutkertaisen mahdollisuuden toteuttaa konfliktien ehkäisyä ja rauhanrakentamista koskevia sitoumuksiaan etenkin Göteborgin ohjelman suhteen ja laajentaa valmiuksiaan konfliktien estämiseen kriisinhallinnan vaihtoehtona; korostaa tässä mielessä, että konfliktien ehkäisyn ja turvallisuuspolitiikan osasto olisi asetettava samalle lähtöviivalle muiden osastojen kanssa myöntämällä sille riittävät resurssit toiminnan suunnitteluun ja lujittamalla sen yhteyksiä maantieteellisesti määräytyviin osastoihin sekä luomalla viralliset suhteet asiasta vastaaviin neuvoston työryhmiin; katsoo, että kriisinhallintarakenteen sekä konfliktien ehkäisyn ja turvallisuuspolitiikan osaston erillisyyttä olisi myös tarkasteltava uudelleen;

24.

varoittaa siitä, että EU:n energiahuolto voi tulla liian riippuvaiseksi kolmansista maista, mikä voisi lopulta heikentää EU:n ulkopolitiikan riippumattomuutta; korostaa tässä mielessä, että energiavarmuus liittyy käsitteenä oleellisesti toimitusvarmuuteen; muistuttaa siksi, että on viipymättä vastattava energiapoliittisiin haasteisiin siten, että edistetään sekä uusiutuvien että kotimaisten energianlähteiden käyttöä, toteutetaan energian sisämarkkinat tehokkaasti ja harjoitetaan sellaista yhteistä eurooppalaista ulkoista energiapolitiikkaa, joka perustuu jäsenvaltioiden tämän alan toiminnan tehokkaampaa koordinointiin ja Nabucco-hankkeen kaltaisten strategisten energiainfrastruktuurihankkeiden ja muiden toteuttamiskelpoisten eteläisen linjan toteuttamisvaihtoehtojen tukemiseen; kannattaa yhtenäistä ja yhteentoimivaa eurooppalaista energiaverkkoa; pitää valitettavana sitä, että jäsenvaltiot tukevat aktiivisesti hankkeita, jotka todellisuudessa kilpailevat niiden hankkeiden kanssa, joiden tarkoituksena on energian toimituslähteiden varmistaminen ja monipuolistaminen;

25.

pitää myönteisenä Eurooppa-neuvoston päätöstä pyytää komissiota antamaan kesäkuuhun 2011 mennessä tiedonanto, joka koskee toimitusvarmuutta ja kansainvälisestä yhteistyötä ja jonka tarkoituksena on lisätä EU:n energia-alan ulkoisen toiminnan yhtenäisyyttä ja johdonmukaisuutta; kehottaa tässä yhteydessä korkeaa edustajaa noudattamaan päättäväisesti parlamentin suosituksia yhtenäisen ja koordinoidun politiikan kehittämisestä erityisesti siten, että edistetään EU:n yhtenäisyyttä rakentavassa vuoropuhelussa energiantoimittajien ja erityisesti sekä Venäjän että kauttakulkumaiden kanssa; katsoo, että energian toimitusvarmuus olisi otettava kaikin puolin huomioon myös EU:n laajentumis- ja naapuruuspolitiikassa esimerkiksi kumppaneiden kanssa harjoitettavan poliittisen vuoropuhelun ja käytännön yhteistyön kautta;

26.

kiinnittää huomiota uuden sukupolven turvallisuushaasteisiin ja -riskeihin, joita ovat muun muassa verkkohyökkäykset, yhteiskunnalliset levottomuudet, poliittiset kapinaliikkeet, maailmanlaajuiset rikollisverkostot ja taloudelliset toimet, jotka vaarantavat oikeusvaltion ja demokratian periaatteet, ja korostaa nämä ilmiöt huomioon ottavien strategioiden laatimisen merkitystä;

27.

korostaa tarvetta koordinoida tietoverkkorikollisuuteen liittyvien uhkien kaltaisten uudentyyppisten uhkien torjuntaa; kehottaa komissiota ja neuvostoa laatimaan perusteellisen analyysin alan tarpeista ja uhkista, jotka edellyttävät moniulotteista ja laaja-alaista Euroopan verkkoturvallisuusstrategiaa, verkkohyökkäyksiä koskevat varosuunnitelmat mukaan luettuina;

28.

huomauttaa, että Euroopan unionin ulkopolitiikassa on otettava huomioon Euroopan vapauteen, turvallisuuteen ja oikeuteen perustuvan alueen ulkoinen ulottuvuus; painottaa muuttoliikkeiden järjestelmällisen hallinnan merkitystä; katsoo, että on erittäin tärkeää varmistaa sekä alkuperämaiden että kauttakulkumaiden osallistuminen yhteistyöhön ja tukea niiden halukkuutta toimivaan yhteistyöhön noudattamalla myönteiseen ehdollisuuteen perustuvaa politiikkaa;

29.

toistaa jälleen kantansa, että EU:n on vahvistettava johtavaa asemaansa maailmanlaajuisen ilmastopolitiikan alalla ja kehitettävä edelleen vuoropuhelua muiden keskeisten toimijoiden, kuten nopeasti kehittyvien maiden (Kiina, Brasilia, Intia), Venäjän, Yhdysvaltojen ja kehitysmaiden kanssa, koska ilmastonmuutoksesta on tullut merkittävä kansainvälisten suhteiden osatekijä;

30.

katsoo, että EU:n on johdonmukaisesti omien arvojen kanssa asetettava ulkopolitiikassa ja ulkoisissa toimissa etusijalle demokratian ja oikeusvaltioperiaatteen sekä hyvän hallintotavan ja yhteiskunnallisen oikeudenmukaisuuden edistäminen, sillä sääntöihin perustuva demokraattinen yhteiskunta on ihmisoikeuksien kunnioittamisen ja vakauden lujittamisen perusta; toistaa näin ollen kantansa, jonka mukaan ihmisoikeudet on sisällytettävä johdonmukaisesti EU:n ulkopolitiikkaan; katsoo, että EU:n uusi toimielinrakenne ja erityisesti ulkosuhdehallinto ja sen erikoisosasto tarjoavat mahdollisuuden parantaa EU:n ulkopolitiikan yhdenmukaisuutta ja tehokkuutta; kehottaa korkeaa edustajaa edistämään ennakoivasti ihmisoikeuksien kunnioittamista kolmansissa maissa käyttäen hyväksi kahdenvälisiä suhteita kolmansiin maihin ja aktiivista esiintymistä kansainvälisillä foorumeilla ja ilmaisemaan vastustavansa ihmisoikeuksien loukkaamista ja toimimaan asianmukaisesti ihmisoikeusrikkomuksissa; ottaa huomioon vakavien vakaumuksenvapauden loukkausten lisääntymisen ja kehottaa komissiota laatimaan perusteellisen tilannearvion ja sisällyttämään vakaumuksenvapauden EU:n ihmisoikeuspolitiikkaan;

31.

katsoo, että YUTP:n uusiin keskeisiin aihealueisiin kuuluu erityisesti kristittyjen, vainottujen tai uhanalaisten vähemmistöjen ja uskonnollisten toisinajattelijoiden uskonnon- ja vakaumuksenvapaus kaikkialla maailmassa – sekä uskontojen välinen vuoropuhelu; korostaa, että uskonnon- ja vakaumuksenvapaus on perusihmisoikeus ja uskontojen välinen vuoropuhelu on väline, jolla voidaan torjua uskontoon perustuvaa syrjintää ja väkivaltaa ja näin edistää poliittista ja yhteiskunnallista vakautta; kehottaa näin ollen korkeaa edustajaa viipymättä kehittämään EU:n strategian, joka koskee uskonnon- ja vakaumuksenvapauden toteutumisen valvontaa ihmisoikeutena; kehottaa korkeaa edustajaa myös varmistamaan ulkosuhdehallinnon ihmisoikeusosaston pysyvän valmiuden seurata uskonnon- ja vakaumuksenvapauden ja niihin liittyvien oikeuksien valtiollisten ja yhteiskunnallisten rajoitusten esiintymistä;

32.

kehottaa korkeaa edustajaa huolehtimaan siitä, että YUTP:n toimissa varmistetaan naisten osallistuminen kaikin tavoin ja kaikilla tasoilla konfliktien ratkaisemiseen YK:n turvallisuusneuvoston naisista, rauhasta ja turvallisuudesta antaman päätöslauselman 1325 (2000) mukaisesti; vaatii myös, että YUTP:ssä on otettava huomioon seksuaalista väkivaltaa konfliktitilanteissa ja niiden jälkitilanteissa koskeva YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1820 ja myös sen myöhemmät päätöslauselmat 1888 (2009), 1889 (2009) 1960 (2010), jotka perustuvat edellä mainittuihin päätöslauselmiin; kehottaa korkeaa edustajaa, EU:n jäsenvaltioita ja YTPP:n operaatioiden päälliköitä sisällyttämään kaikkiin YTPP:n operaatioihin paikallisten naisjärjestöjen kuulemisen ja niiden kanssa tehtävän yhteistyön; pitää valitettavana, että tähän mennessä vain yksi nainen on nimitetty korkeaan virkaan ulkosuhdehallinnossa, ja että EU:n 11 erityisedustajan joukossa on vain yksi nainen;

33.

korostaa, että strategisesti unionin olisi keskityttävä tehokkaaseen monenvälisyyteen ja otettava johtoasema kansainvälisessä yhteistyössä, tuettava kansainvälisiä elimiä, myötävaikutettava kansainvälisen yksimielisyyden saavuttamiseen ja edistettävä maailmanlaajuista toimintaa; korostaa, että olisi viipymättä etsittävä vastauksia maailmanlaajuisiin kaikkien EU-kansalaisten yhteisiin huolenaiheisiin, kuten terrorismiin, järjestäytyneeseen rikollisuuteen, pandemioiden esiintymiseen, ilmastonmuutokseen, verkkoturvallisuuteen, vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttamiseen, köyhyyden poistamiseen, energiavarmuuteen, joukkotuhoaseiden leviämisen estämiseen, konfliktien rauhanomaiseen ratkaisemiseen ja aseriisuntaan, muuttoliikkeiden hallintaan sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien edistämiseen; muistuttaa, että EU:n varoja on valvottava tehokkaammin Euroopan tilintarkastustuomioistuimen erityiskertomuksen nro 15/2009 mukaisesti;

34.

pitää tervetulleena EU:n osallistumisesta YK:n työskentelyyn 3. toukokuuta 2011 annettua YK:n yleiskokouksen päätöslauselmaa, jossa otetaan huomioon Lissabonin sopimuksella voimaan tulleet toimielimiin liittyvät muutokset ja mahdollistetaan se, että EU:n edustajat esittävät EU:n kantoja ja edistävät niiden hyväksymistä YK:ssa hyvissä ajoin ja tehokkaasti; katsoo, että on tärkeää olla yhteydessä EU:n strategisten kumppanien kanssa, jotta voidaan löytää ratkaisuja vakaviin alueellisiin ja maailmanlaajuisiin ongelmiin; suosittelee lisäksi, että strategisiin kumppanuuksiin luodaan monenvälinen ulottuvuus sisällyttämällä maailmanlaajuisia kysymyksiä EU:n kahdenvälisten ja monenvälisten huippukokousten asialistoille; kehottaa Ranskaa ja Isoa-Britanniaa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvinä jäseninä pyytämään SEU-sopimuksen 34 artiklan 2 kohdan mukaisesti korkeaa edustajaa esittämään EU:n kannan aina kun unioni on määritellyt kantansa turvallisuusneuvoston asialistalla olevaan asiaan; katsoo, että EU:lla olisi oltava oma edustus monenvälisissä rahoituselimissä, erityisesti Kansainvälisessä valuuttarahastossa ja Maailmanpankissa, sen kuitenkaan vaikuttamatta jäsenvaltioiden edustukseen;

35.

katsoo, että EU:n olisi Naton uuden strategiakonseptin hyväksymisen yhteydessä käytettävä hyväkseen tilaisuutta vahvistaa huomattavasti kumppanuuttaan Naton kanssa samalla, kun EU:n ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikkaa kehitetään; pitää tässä yhteydessä myönteisinä korkean edustajan Naton pääsihteerille esittämiä konkreettisia ehdotuksia, joiden tarkoituksena on kehittää EU:n ja Naton suhteita; korostaa, että useimmat Naton uudessa strategiakonseptissa määritellyt turvallisuusuhat koskevat myös EU:ta ja että olisi löydettävä pragmaattisia tapoja selvittää ratkaisemattomat ongelmat; kehottaa tässä yhteydessä EU:ta käyttämään vaikutusvaltaansa, jotta Kyproksen ongelma voidaan ratkaista kokonaisvaltaisesti siten, että kaikki EU:n ja Naton yhteistyön tiivistämisen esteenä olevat Kyproksen ja Turkin erimielisyydet selvitetään;

36.

on tärkeää käyttää mahdollisimman tehokkaasti nykyisiä joukkoja ja valmiuksia, jotka ovat paljolti yhteisiä molemmille organisaatioille, ja että olosuhteet optimoidaan eurooppalaisten joukkojen ja siviilitoimijoiden turvallisuuden kannalta; kehottaa Natoa pidättymään siviilikriisinhallintavalmiuden kehittämisestä, koska se näin loisi uudet rakenteet ja valmiudet EU:n rakenteiden ja valmiuksien rinnalle; vaatii yhdenmukaista ydinsulku- ja aseistariisuntastrategiaa EU:n ja Naton yhteistyön puitteissa ja vuonna 2010 pidetyn ydinsulkusopimuksen tarkistuskonferenssin julistukseen sisältyvän toimintasuunnitelman mukaisesti; kannustaa Natoa ja Venäjää työskentelemään suhteittensa vakauttamiseksi keskinäisen luottamuksen pohjalta;

37.

toteaa, että Etyjiä on lujitettava ja sen arvot vahvistettava; uskoo vakaasti, että EU:n olisi oltava tarmokkaasti mukana vahvistamassa Etyjiä muun muassa huolehtimalla siitä, että prosessi ei heikennä mitään järjestön kolmesta ulottuvuudesta (poliittis-sotilaallista ulottuvuutta, talous- ja ympäristöulottuvuutta sekä inhimillistä ulottuvuutta); korostaa, että EU:n olisi kiinnitettävä huomiota myös siihen, että on tärkeää jatkaa Korfun prosessia ja pitää säännöllisesti korkean tason kokouksia poliittisen tuen antamiseksi ja Etyjin toimien näkyvyyden lisäämiseksi;

38.

toteaa, että Arktisen alueen kansainvälinen merkitys on lisääntynyt, ja kehottaa laatimaan sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja taloudellisesti kestävän Arktista aluetta koskevan EU:n toimintalinjan, jossa otetaan huomioon paikallisen ja alkuperäisen väestön oikeudet; pitää Arktista neuvostoa, pohjoisen ulottuvuuden politiikkaa ja Barentsin euroarktista neuvostoa yhteistyön kulmakivinä Arktisella alueella ja tukee EU:n pyrkimystä tulla pysyväksi tarkkailijaksi Arktisessa neuvostossa; korostaa, että Euroopan ulkosuhdehallinto tarvitsee Arktisen alueen yksikön;

39.

toistaa sitoutumisensa transatlanttiseen kumppanuuteen, joka on EU:n ulkoisen toiminnan tärkeä osa-alue ja yksi sen perusrakenteista; kehottaa EU:ta lisäksi vahvistamaan sitoumuksensa transatlanttiseen kumppanuuteen Yhdysvaltojen kanssa sekä tavoitteensa esteettömistä transatlanttisista markkinoista, joiden olisi toimittava entistä lujemman transatlanttisen kumppanuuden perustana, kehottaa korkeaa edustajaa pyrkimään parantamaan koordinointia ja tehostamaan yhteistyötä EU:n lähimmän liittolaisen ja strategisen kumppanin eli Yhdysvaltojen kanssa; kehottaa korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU toimii Yhdysvaltojen johdonmukaisena, aktiivisena, yhdenvertaisena ja kuitenkin itsenäisenä kumppanina muun muassa maailmanlaajuisen turvallisuuden ja vakauden vahvistamisessa ja rauhan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen edistämisessä; kehottaa lisäksi omaksumaan yhdenmukaisen lähestymistavan maailmanlaajuisiin haasteisiin, kuten ydinaseiden leviäminen, terrorismi, ilmastonmuutos ja energiavarmuus, ja tarkastelemaan yhteisesti myös globaalia hallintaa tukemalla ja uudistamalla kansainvälisiä elimiä ja edistämällä kansainvälisen oikeuden kunnioittamista ja konfliktien rauhanomaista ratkaisua; kehottaa korkeaa edustajaa tiiviiseen koordinointiin ja synergian luomiseen Yhdysvaltojen kanssa, jotta voidaan varmistaa vakaus ja turvallisuus Euroopassa ja maailmanlaajuisesti muun muassa korostamalla eri valtioiden (kuten Venäjä, Kiina, Intia, Turkki) kanssa tehtävän yhteistyön suotavuutta ja pyrkimystä vakauteen Lähi-idässä, Välimeren alueella, Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanissa;

40.

kehottaa kehittämään kattavan EU:n ja Yhdysvaltojen strategian, jonka tarkoituksena on parantaa turvallisuustilannetta Lähi-idässä, Iranissa, Afganistanissa ja Pakistanissa ja johon sisältyy yhteistyö Turkin, Venäjän ja Kiinan kanssa;

41.

vahvistaa kaikkien Länsi-Balkanin valtioiden mahdollisuuden liittyä EU:n jäseniksi ja korostaa, että on tärkeää, että laajentumisprosessia edistetään jatkuvasti sekä alueen valtioissa että EU:ssa; muistuttaa, että mahdollisuus EU-jäsenyyteen kannustaa merkittävästi poliittisten ja taloudellisten uudistusten jatkamiseen Länsi-Balkanin maissa ja edistää tehokkaasti alueen vakautta ja kehittymistä;

42.

toteaa kaikkien alueen maiden edistyneen kohti EU:n jäsenyyttä, mutta panee merkille, että poliittinen epävakaus ja instituutioiden heikkous yhdessä ratkaisemattomien kahdenvälisten kysymysten kanssa hidastavat joidenkin maiden edistymistä kohti EU-jäsenyyttä; korostaa, että unioni tarvitsee selkeän yhteisen vision alueesta; kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota paneutumaan aktiivisesti näiden pitkällisten ongelmien ratkaisemiseen;

43.

panee merkille, että Kosovon tilanne on edelleen vakaa ja rauhallinen mutta herkkä; on huolissaan vakavista ongelmista ja vaalilainsäädännön rikkomuksista, joita esiintyi monissa kunnissa äskettäisten vaalien aikana, ja kehottaa EU:ta seuraamaan tiiviisti Kosovon demokratiatilannetta; vaatii, että kaikkien tahojen on ryhdyttävä toimiin kaikkien Kosovon asukkaiden demokraattisten oikeuksien ja elinolosuhteiden parantamiseksi ja korostaa vaalijärjestelmän uudistuksen ja oikeudenmukaisten vaalien tärkeyttä osana Kosovon käynnissä olevaa siirtymistä demokratiaan; kehottaa Kosovon poliitikkoja noudattamaan perustuslakia ja vaatii Kosovon uutta hallitusta ja parlamenttia parantamaan tulevia vaalikäytäntöjä, jotta varmistetaan kaikkien Kosovon kansalaisten demokraattiset oikeudet ja vahvistetaan maan mahdollisuuksia EU-jäsenyyteen; on tietoinen, että kaikki jäsenvaltiot eivät ole tunnustaneet Kosovon itsenäisyyttä;

44.

pitää myönteisenä kehityksenä vuoropuhelua Kosovon ja Serbian välillä ja korostaa, että se voi edistää sekä Kosovon että koko alueen vakautta ja auttaa parantamaan tilannetta kaikkien kosovolaisten kannalta; antaa täyden tukensa Kosovossa toteutettavalle Euroopan unionin oikeusvaltio-operaatiolle (EULEX), jossa pyritään selvittämään Kosovon konfliktissa kadonneiden henkilöiden ongelmaa ja tutkimaan järjestäytynyttä rikollisuutta ja saattamaan syylliset oikeuteen erityisesti niiden syytösten osalta, jotka koskevat epäinhimillistä kohtelua ja elinkauppaa konfliktin aikana ja välittömästi sen jälkeen; kehottaa tutkimaan oikeusvaltio-operaation yhteydessä perusteellisesti näitä syytöksiä ja vaatii, että kaikille syyllisiksi todistetuille järjestetään rankaiseva oikeudenkäynti; toistaa, että oikeusvaltio-operaation on tuettava ja avustettava paikallishallintoa hyvän hallinnon aikaansaamisessa ja että on varmistettava operaation mahdollisuudet toimia tehokkaasti ja kattavasti Kosovon koko alueella tehostamalla toimintaa Kosovon pohjoisosassa; kehottaa komissiota käynnistämään viipymättä viisumivuoropuhelun Kosovon viranomaisten kanssa, jotta voidaan laatia viisumipakon poistamista koskeva toimintasuunnitelma;

45.

kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota tehostamaan vaalien jälkeen vuoropuhelua Bosnia ja Hertsegovinan poliittisten johtajien kanssa, jotta maata ja sen kansaa voidaan auttaa etenemään kohti EU-jäsenyyttä; katsoo, että Bosnia ja Hertsegovinan edistyminen unioniin liittymistä koskevissa uudistuksissa on ollut vähäistä ja että vallitsevat etniset ja alueelliset pyrkimykset saattavat haitata EU- ja Nato-jäsenyyttä koskevien vaatimusten täyttämistä;

46.

on syvästi huolissaan Albanian jatkuvasta sisäisestä konfliktista ja kehottaa sen hallitusta ja oppositiota pidättymään voimakeinojen käytöstä ja aloittamaan uuden vuoropuhelun konfliktin lopettamiseksi ja kestävän kompromissin löytämiseksi; pitää tässä yhteydessä myönteisenä aloitetta, jonka korkean edustajan edustaja tehnyt yhteistoiminnassa laajentumisesta ja naapuruuspolitiikasta vastaavan komission jäsenen kanssa;

47.

kehottaa korkeaa edustajaa ja komissiota edistämään sitoumustensa mukaisesti itäistä kumppanuutta Itä-Euroopan naapurivaltioiden kanssa niiden poliittista assosiaatiota ja muun muassa energia-alan taloudellista yhdentymistä silmällä pitäen yhteisten eurooppalaisten arvojen pohjalta ja niiden ehtojen ja kannustimien puitteissa, joilla pyritään käynnistämään uudistuksia; muistuttaa, että alueen ratkaisemattomat ongelmat ovat lukinneet osapuolet tilanteeseen, jossa pysyvä rauhantila ei ole mahdollinen; kehottaa osapuolia pyrkimään rauhanomaiseen ratkaisuun pitkällä aikavälillä; korostaa, että kansainväliset ihmisoikeusnormit on ehdottomasti otettava huomioon neuvoteltaessa itäisen kumppanuuden maiden kanssa assosiaatiosopimuksesta; pyytää esittämään aloitteita ja toimia, jotka tukevat ja edistävät alueellista yhteistyötä Etelä-Kaukasiassa;

48.

toivoo, että komission käynnistämä Euroopan naapuruuspolitiikan uudistusprosessi johtaa uuteen strategiseen visioon ja eri osa-alueiden tarkasteluun eriytetysti tämän politiikan sisällä unionin etujen, haasteiden ja alueellisten uhkien moninaisuuden mukaisesti;

49.

vahvistaa, että EU:n itäistä naapuruutta varten esittämien aloitteiden ja välineiden (Eurooppa-kumppanuus, Mustanmeren synergia/EU:n Mustanmeren strategia) toteuttaminen edellyttää, että alueellista yhteistyötä tarkastellaan kokonaisvaltaisesti; katsoo, että ehdotettujen aloitteiden keskinäinen täydentävyys ja niiden eriyttäminen on varmistettava erityisesti hanketasolla resurssien tehokkaaksi hyödyntämiseksi ja konkreettisten tulosten saavuttamiseksi;

50.

tuomitsee Valko-Venäjän presidentin Lukašenkan hallinnon opposition jäseniä, toimittajia ja kansalaisyhteiskunnan edustajia vastaan harjoittaman vakavan sorron 19. joulukuuta 2010 pidettyjen presidentinvaalien jälkeen ja vaatii vapauttamaan välittömästi kaikki pidätetyt henkilöt ja vapauttamaan heidät kaikista syytteistä; pitää myönteisenä neuvoston 31. tammikuuta 2011 tekemää päätöstä, jolla 157:lle Valko-Venäjän hallinnon virkamiehelle määrättiin viisumikielto ja heidän varansa jäädytettiin; katsoo, että Valko-Venäjän valtion virkamiehiä koskevat pakotteet olisi pidettävä voimassa, kunnes kaikki poliittiset vangit vapautetaan Valko-Venäjän vankiloista; pitää myönteisenä 2. helmikuuta 2011 pidetyn kansainvälisten avunantajien "Solidaarisuutta Valko-Venäjälle" -konferenssin tuloksia ja EU:n lupausta myöntää 17,3 miljoonaa euroa kansalaisyhteiskunnan ja erityisesti opiskelijoiden ja riippumattomien tiedotusvälineiden tukemiseen; katsoo, että komission olisi edistettävä EU:n ja Valko-Venäjän kansalaisten välisiä yhteyksiä; kehottaa jäsenvaltioita ryhtymään viimeistään nyt yksipuolisiin toimiin lyhytaikaisten viisumien ja erityisesti Schengen-viisumien myöntämisen helpottamiseksi ja niiden hinnan alentamiseksi, sillä ne ovat erittäin merkittäviä koko yhteiskunnalle sekä opiskelijoille ja muille nuorille; korostaa, että on tärkeää varmistaa, ettei Valko-Venäjä eristäydy etenkään nykyisistä alueellisista rakenteista;

51.

kehottaa perustamaan pikaisesti EU:n ja sen itäisten naapurimaiden parlamentaarisen edustajakokouksen (Euronest) mutta jättämään Valko-Venäjän parlamentin sen ulkopuolelle, millä korostetaan Euronestin asemaa demokratian ja demokraattisten instituutioiden vahvistamisessa ja sen merkitystä kumppanuuden parlamentaarisen ulottuvuuden tehostamisessa;

52.

pitää valitettavana, että Etelä-Kaukasian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemisessa ei ole saavutettu minkäänlaista merkittävää edistymistä; korostaa, että tämä ongelma estää itäisen kumppanuuden aidon monenvälisen ja alueellisen ulottuvuuden kehittämisen; odottaa Euroopan ulkosuhdehallinnon toimivan tehokkaammin alueella ja edellyttää siltä aktiivisempaa roolia, jotta se voi edistää osapuolten välistä vuoropuhelua, kehittää luottamusta lisääviä toimia ja edistää ihmisten välisiä yhteyksiä siten, että mahdollistetaan pysyvän ratkaisun aikaansaaminen;

53.

korostaa EU:n entistä aktiivisemman roolin merkitystä Transnistrian ja Etelä-Kaukasian pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiselle;

54.

on tyytyväinen siitä, että Moldovan tasavallan viranomaiset ovat sitoutuneet vahvistamaan maan suhteita EU:hun, ja tukee tähän liittyvää assosiaatiosopimuksen tekemistä, viisumipakon poistamista koskevan vuoropuhelun kehittämistä sekä vapaakauppasopimusta koskevien neuvottelujen käynnistämistä;

55.

kehottaa komissiota nopeuttamaan Mustanmeren synergia -aloitteen hankkeiden toteuttamista ja säilyttämään aloitteen Euroopan ulkosuhdehallinnon asialistalla;

56.

korostaa Mustanmeren alueen merkitystä itäisen kumppanuuden yhteydessä ja katsoo, että tässä EU:n on tässä suhteessa tehostettava toimintaansa;

57.

toteaa, että EU:n ja Keski-Aasian välisen strategisen yhteistyön kehittämisessä on suuria mahdollisuuksia; ottaa huomioon, että alueen geopoliittinen sijainti edellyttää tehostettua yhteistyötä, joka sisältää sekä yhteiset turvallisuushaasteet että poliittiset, taloudelliset ja energia-asiat; korostaa, että alueellisella tasolla on pikaisesti puututtava vesihuoltokysymyksiin yleisen kestävän kehityksen edistämiseksi, ihmisten turvallisuuden parantamiseksi, hyvien naapuruussuhteiden luomiseksi ja konfliktien estämiseksi;

58.

kehottaa korkeaa edustajaa varmistamaan, että EU:n Venäjän-politiikka, EU:n ja Venäjän välisestä uudesta sopimuksesta käytävät neuvottelut mukaan luettuina, on johdonmukaista; kehottaa korkeaa edustajaa myös varmistamaan, että uusi kattava sopimus rakentuu voimakkaammin oikeusvaltioperiaatteelle, mukaan lukien kansainvälinen oikeus, sekä sitoutumiselle vastavuoroisuuden ja avoimuuden periaatteisiin, moniarvoiseen demokratiaan ja ihmisoikeuksiin; korostaa, että uuden sopimuksen olennaisena osana on oltava sitoutuminen Venäjän ihmisoikeustilanteen parantamiseen ja erityisesti oikeuslaitoksen korruption torjuntaan; odottaa, että käynnissä olevissa neuvotteluissa edistytään vakaasti;

59.

korostaa, että oikeusvaltioperiaatteen vahvistaminen Venäjän julkisen elämän kaikilla alueilla, myös taloudessa, hyödyttäisi koko yhteiskuntaa; kehottaa vahvistamaan EU:n ja Venäjän välistä ihmisoikeusvuoropuhelua, jotta voidaan edistää Venäjän ihmisoikeustilanteen myönteistä kehitystä; kehottaa toteuttamaan toimia ja aloitteita, joilla vahvistetaan unionin ja Venäjän kansalaisyhteiskuntien yhteyksiä ja voimistetaan Venäjän kansalaisyhteiskuntaa; korostaa tässä yhteydessä nykyaikaistamista koskevan kumppanuuden merkitystä; korostaa samalla tarvetta sellaiseen uuteen elinvoimaiseen kumppanuuteen Venäjän kanssa, joka perustuu molemminpuoliseen kunnioitukseen ja vastavuoroisuuteen ja jonka puitteissa käsitellään terrorismin torjuntaa, energiavarmuutta ja -huoltoa, ilmastonmuutoksen torjuntaa, aseriisuntaa, konfliktien ehkäisyä ja ydinsulkua sekä maailman turvallisuuden ja vakauden vahvistamista suhteessa Iraniin, Afganistaniin ja Lähi-itään;

60.

kehottaa korkeaa edustajaa tehostamaan neuvotteluja Venäjän kanssa sen varmistamiseksi, että Venäjän, EU:n ja Georgian vuonna 2008 tekemän kuusikohtaisen sopimuksen kaikkia määräyksiä noudatetaan ehdoitta ja että jatketaan pyrkimyksiä tämän konfliktin ratkaisemiseksi pysyvästi Georgian alueellista koskemattomuutta kunnioittavalla tavalla; katsoo, että Venäjän olisi erityisesti varmistettava Euroopan unionin tarkkailuoperaation (EUMM) täysin vapaa pääsy Abhasiaan ja Etelä-Ossetiaan; korostaa, että tilanne näillä Georgian alueilla on vakautettava;

61.

korostaa, että EU:n ja Turkin on löydettävä pitkän aikavälin strateginen tapa käsitellä tulevia suhteitaan; suhtautuu myönteisesti neuvoston 14. joulukuuta 2010 antamaan julkilausumaan, jossa kehotetaan tehostamaan yhteistyötä yhteisen edun mukaisissa turvallisuus- ja ulkopoliittisissa kysymyksissä; katsoo, että Turkin yhä aktiivisempi ulkopolitiikka asettaa uusia haasteita ja mahdollisuuksia YUTP:lle; kehottaa korkeaa edustajaa ryhtymään Turkin kanssa institutionalisoituun vuoropuheluun keskeisistä strategisista kysymyksistä, kuten energiapolitiikasta, Länsi-Balkanin ja Kaukasian alueiden vakaudesta, Iranin ydinvoimaohjelmasta tai Lähi-idässä parhaillaan meneillään olevasta demokraattisesta heräämisestä, ja varmistamaan näin tavoitteiden lähentyminen ja uuden dynamiikan tuominen kahdenvälisiin suhteisiin; korostaa kuitenkin, että tällaisen vuoropuhelun tarkoituksena ei ole korvata Turkin liittymisprosessia vaan vahvistaa ja täydentää sitä;

62.

pitää valitettavana Turkin liittymisprosessin tosiasiallista pysähtymistä; muistuttaa, että Turkin EU-jäsenyyden tiellä olevien esteiden poistaminen on sekä kaikkien EU:n jäsenvaltioiden että Turkin vastuulla; varoittaa vakavista pitkän aikavälin ongelmista, jos EU:n ja Turkin suhteita ei vakauteta ja jos EU:ta ja Natoa estetään jatkossakin saavuttamasta tiiviimmän yhteistyön tavoitettaan; toivoo joka tapauksessa, että Turkin nykyaikaistuminen jatkuu eurooppalaisen linjan mukaisesti;

63.

tukee suorien rauhanneuvottelujen uudelleen käynnistämistä Israelin ja palestiinalaishallinnon välillä ja korostaa, että mielekkäitä neuvotteluja on käytävä määräajan kuluessa ja keskinäisen luottamuksen ilmapiirissä ja että tällainen ilmapiiri on mahdollinen ainoastaan, jos Israel välittömästi lopettaa siirtokuntien rakentamisen; muistuttaa, että EU on palestiinalaishallinnon suurin avunantaja ja Israelin tärkein kauppakumppani ja että siksi on EU:n välittömän edun mukaista taivutella molemmat osapuolet etsimään mahdollisimman pian ratkaisua selvitettäviin peruskysymyksiin (kuten pakolaiset ja Jerusalemin rajat ja asema) sekä perustamaan elinkykyisen palestiinalaisvaltion, joka elää rauhassa Israelin valtion rinnalla; korostaa, että kahden valtion ratkaisu on välttämätön, ja tunnustaa molempien valtioiden oikeuden rauhanomaiseen rinnakkaineloon, turvallisuuteen ja hyvinvointiin; pitää sen vuoksi ilahduttavina 13. joulukuuta 2010 annettuja neuvoston päätelmiä Lähi-idän rauhanprosessista ja EU:n ilmoitusta, että se haluaa auttaa osapuolia tämän päämäärän saavuttamisessa;

64.

kehottaa EU:ta omaksumaan 12. joulukuuta 2009 annettujen neuvoston päätelmien mukaisesti voimakkaamman poliittisen roolin, joka vastaa sen taloudellista panostusta alueella; on vakuuttunut siitä, että EU:n Lähi-idän-politiikka on pikaisesti ja kattavasti määriteltävä uudelleen, jotta EU voi toimia päättäväisesti ja johdonmukaisesti poliittisessa roolissaan; katsoo, että samalla on käytettävä tehokkaita diplomaattisia keinoja, jotka edistävät rauhaa ja turvallisuutta tällä EU:lle strategisesti erittäin tärkeällä lähialueella; kehottaa korkeaa edustajaa esittämään aluetta varten uutta EU-strategiaa, jossa määritellään EU:n edut ja tavoitteet ja sen käytettävissä olevat keinot ja pyritään edistämään demokratiaa ja oikeusvaltioperiaatetta alueella ja kanavoimaan voimavaroja etenkin kansalaisyhteiskunnan vahvistamiseen;

65.

on syvästi järkyttynyt Ashrafin leirin asukkaisiin kohdistetusta ja uhreja aiheuttaneesta voimankäytöstä Irakissa ja pitää valitettavana ihmishenkien menetyksiä; kehottaa Irakin hallitusta pidättymään väkivallan käytöstä ja kunnioittamaan leirin asukkaiden ihmisoikeuksia; kehottaa tekemään riippumattoman kansainvälisen tutkinnan, jossa tutkijoilla on vapaa pääsy Ashrafin leirille ja jossa arvioidaan kattavasti tilannetta paikan päällä; kehottaa kaikkia osapuolia ratkaisemaan tilanteen maltillisesti, rauhanomaisesti ja pysyvästi;

66.

ilmaisee solidaarisuutensa eteläisten naapurimaiden kansalaisia kohtaan heidän taistellessaan demokratian, vapauden ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden puolesta; kehottaa EU:ta tarjoamaan selkeää ja ripeää tukea näille uusille pyrkimyksille demokratiaan, vapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen; on edelleen huolestunut siitä, että EU:n Välimeren alueen politiikan puitteissa ei ole hahmoteltu pitkän aikavälin strategista näkemystä alueen kehityksen edistämiseksi; kehottaa tarkentamaan ja kehittämään Välimeren unionin toimintaperusteita, tavoitteita ja työmenetelmiä; katsoo siksi, että on äärimmäisen tärkeää ja kiireellistä harkita uudelleen ja uudistaa EU:n Välimeren alueen strategiaa, ja vaatii, että Euroopan naapuruuspolitiikan strategisen uudelleentarkastelun yhteydessä on otettava huomioon alueen viimeaikainen kehitys ja käynnistettävä poliittinen vuoropuhelu EU:n eteläisten naapurien kanssa; pyytää lisäksi uudistamaan Välimeren unionia siten, että voidaan aktiivisesti ja tehokkaasti edistää demokraattisia, kestäviä ja oikeudenmukaisia yhteiskuntia koko alueella; korostaa, että naisten osallistuminen demokraattiseen muutokseen ja institutionaalisiin uudistuksiin on tärkeää; korostaa jälleen, että demokratia, oikeusvaltio, hyvä hallintotapa, korruption torjuminen sekä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien kunnioittaminen ovat oleellisia tekijöitä tässä vuoropuhelussa;

67.

muistuttaa roolistaan EU:n talousarviomenettelyssä ja korostaa, että on varmistettava Välimeren unionin demokraattinen legitimiteetti, päätöksenteon avoimuus ja Euroopan parlamentin, Välimeren unionin parlamentaarisen yleiskokouksen ja kansallisten parlamenttien osallistuminen päätöksentekoon;

68.

seuraa tarkasti Tunisian ja Egyptin sekä alueen muiden maiden tilannetta; tukee kansojen oikeutettuja pyrkimyksiä demokratiaan, vapauteen ja sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen; kehottaa EU:ta luomaan yhteisiin etuihin perustuvan kumppanuuden, jossa keskitytään työllisyyteen ja koulutukseen, jotta voidaan auttaa lievittämään näitä maita parhaillaan koettelevaa sosiaali- ja talouskriisiä ja antaa mahdollisesti tarvittavaa apua käynnissä olevien poliittisten uudistusten sekä sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen tukemiseksi; korostaa, että on tärkeää tukea institutionaalisten valmiuksien ja riippumattoman oikeuslaitoksen kehittämistä, kansalaisyhteiskunnan järjestöjen vahvistamista ja moniarvoisten poliittisten puolueiden muodostamista maallisen järjestelmän puitteissa; pitää myönteisenä kehityksenä perustuslain uudistamista koskevan kansanäänestyksen järjestämistä Egyptissä; kannustaa Egyptin viranomaisia jatkamaan perustuslain ja vaalilainsäädännön uudistamista, jotta voidaan järjestää vapaat ja rehelliset vaalit;

69.

pitää valitettavana, että EU:n jäsenvaltioiden välinen epäyhtenäisyys sen suhteen, kuinka Libyan tilanteeseen olisi reagoitava, on kaventanut korkean edustajan mahdollisuuksia toteuttaa kattavasti YUTP:tä tässä asiassa; pitää kuitenkin myönteisenä neuvoston päätöstä perustaa EU:n sotilasoperaatio (EUFOR Libya) tukemaan Libyan kriisitilanteen vuoksi toteutettavia humanitaarisia avustustoimia;

70.

painottaa, että Syyrian rauhanomaisiin mielenosoittajiin kohdistuvat väkivaltaiset kurinpitotoimenpiteet, jotka ovat johtaneet satojen ihmisten kuolemaan ja pidätyksiin, on lopetettava välittömästi; kehottaa Syyrian presidenttiä ja hallitusta ottamaan huomioon Syyrian kansan legitiimit vaatimukset siten, että presidentti ja hallitus sitoutuvat todelliseen kansalliseen vuoropuheluun, jonka tavoitteena on toteuttaa tärkeitä poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia uudistuksia ja lopettaa poliittisen opposition, kansalaisyhteiskunnan ja ihmisoikeusaktivistien sortaminen; pitää tervetulleena YK:n ihmisoikeusneuvoston päätöslauselmaa, jossa tuomitaan Syyrian hallituksen väkivalta rauhanomaisia mielenosoittajia vastaan ja jonka nojalla Syyriaan lähetetään YK:n ihmisoikeusvaltuutetun selvitysvaltuuskunta; vaatii EU:ta ja sen jäsenvaltioita huomioimaan täysimääräisesti Syyriassa käynnissä olevat tapahtumat kahdenvälisissä suhteissaan maan kanssa, mukaan luettuina EU:n ja Syyrian assosiaatiosopimuksen lisäneuvottelujen keskeyttäminen, Syyrian viranomaisten kanssa tehtävän yhteistyön uudelleentarkastelu eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen puitteissa sekä Syyrian hallintoon kohdistettavat todelliset täsmäpakotteet, joiden tavoitteena on muuttaa hallinnon toimintalinjaa;

71.

kehottaa Bahrainin ja Jemenin viranomaisia pidättymään voiman käytöstä mielenosoittajia vastaan ja kunnioittamaan heidän kokoontumisoikeuttaan ja sananvapauttaan; korostaa, että kuolemantapauksista ja loukkaantumisista vastuussa olevat on saatettava mahdollisimman pian vastuuseen ja tuotava joko kansallisen oikeuden tai Haagin kansainvälisen rikostuomioistuimen eteen; kehottaa EU:ta ja sen jäsenvaltioita tukemaan Bahrainin ja Jemenin kansojen rauhanomaisia demokraattisia pyrkimyksiä, tarkistamaan politiikkaansa näiden maiden suhteen, noudattamaan EU:n käytännesääntöjä aseiden viennistä ja olemaan valmiina auttamaan konkreettisten poliittisten, taloudellisten ja sosiaalisten uudistussuunnitelmien toteuttamisessa näissä maissa, jos kansalliset viranomaiset sitoutuvat vakavasti asiaan; on syvästi huolestunut Bahrainin tilanteen kehittymisestä ja erityisesti neljän mielenosoittajan tuomitsemisesta kuolemanrangaistukseen 28. huhtikuuta 2011; kehottaa korkeaa edustajaa painostamaan Bahrainin viranomaisia pidättymään kuolemanrangaistusten täytäntöönpanosta ja varmistamaan oikeudenmukainen oikeudenkäynnit, joihin sisältyy asianmukainen oikeudellinen edustus ja muutoksenhakuoikeus;

72.

toistaa täyden tukensa Libanonin erityistuomioistuimelle riippumattomana tuomioistuimena, joka on perustettu YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselmalla 1757 ja joka täyttää korkeimmat oikeudelliset vaatimukset; vahvistaa lujan tukensa Libanonin itsemääräämisoikeudelle, yhtenäisyydelle ja alueelliselle koskemattomuudelle ja kaikkien libanonilaisten instituutioiden täysipainoiselle toiminnalle; korostaa, että sisäinen vakaus ja kansainvälisen oikeuden noudattaminen sopivat täysin yhteen; kehottaa Libanonin poliittisia vallanpitäjiä jatkamaan sitoutumistaan avoimeen ja rakentavaan vuoropuheluun kaikkien libanonilaisten hyvinvoinnin, vaurauden ja turvallisuuden vaalimiseksi; kiittää YK:n Libanonissa olevien valvontajoukkojen (UNIFIL) ratkaisevaa roolia ja kehottaa panemaan täytäntöön kaikki YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1701 vaatimukset;

73.

korostaa, että kaikissa pitkän aikavälin ratkaisuissa Afganistanin kriisiin lähtökohtana on oltava, että ratkaisu palvelee Afganistanin kansalaisten etuja, jotka liittyvät sisäiseen turvallisuuteen, väestön suojeluun sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen edistymiseen, ja että ratkaisuun on sisällyttävä konkreettisia toimia köyhyyden ja naisten syrjinnän poistamiseksi sekä ihmisoikeuksien ja oikeusvaltion periaatteiden kunnioittamisen tehostamiseksi, ja lisäksi sovittelumekanismeja, oopiumin tuotannon lopettaminen, määrätietoinen valtion kehittäminen, Afganistanin integroituminen kansainväliseen yhteisöön ja al-Qaidan karkottaminen maasta; painottaa, että Afganistanille on saatava turvallisuuden vähimmäisstandardit varmistamaan kykenevät poliisivoimat, jolloin ulkomaiset sotilasjoukot voidaan vetää pois maasta; toistaa kantansa, että EU:n ja koko kansainvälisen yhteisön olisi Afganistanissa keskityttävä tarkoituksenmukaisella tavalla tukemaan maata sen rakentaessa omaa valtiotaan ja vahvistaessa demokraattisia instituutioitaan siten, että turvataan kansalaisten edustus, oikeusvaltioperiaate, rauha, alueellinen koskemattomuus sekä kestävä sosiaalinen ja taloudellinen kehitys ja parannetaan kaikkien kansalaisten ja erityisesti naisten ja lasten elinolosuhteita samalla kun otetaan huomioon kaikkien Afganistanin etnisten ja uskonnollisten yhteisöjen historialliset, uskonnolliset, hengelliset ja kulttuuriset perinteet; muistuttaa myös, että on tärkeää tukea kansalaisyhteiskuntaa, kehittää demokraattisia instituutioita esimerkiksi turvallisuusjoukkojen ja tuomarikunnan koulutuksen kautta ja tukea riippumattomia tiedotusvälineitä, kansalaisjärjestöjä ja parlamentaarista valvontaa;

74.

toistaa näkemyksensä, että Pakistanilla on keskeinen rooli alueella ja että vakaa, maallinen ja lakia noudattava Pakistan on äärimmäisen tärkeä Afganistanin ja koko alueen vakaudelle; korostaa lisäksi Pakistanin mahdollista keskeistä roolia Afganistanin rauhanprosessissa; painottaa, että Pakistan ei saa olla al-Qaidan ja talibanien turvapaikka; toteaa, että elokuun 2010 tuhotulvat olivat takaisku Pakistanin uudelle hallitukselle, joka oli alkanut edistyä monien ongelmien käsittelyssä; kehottaa neuvostoa ja komissiota yhdessä koko kansainvälisen yhteisön kanssa osoittamaan voimakasta solidaarisuutta ja antamaan konkreettista tukea, jota Pakistan tarvitsee tulvan jälkeiseen jälleenrakentamiseen ja kunnostamiseen ja maan pyrkimykseen rakentaa vahva ja hyvinvoiva yhteiskunta; pitää ilahduttavina ja kannustaa edelleen EU:n toimia poliittisen tuen lisäämiseksi instituutioiden ja valmiuksien kehittämiseksi Pakistanissa ja Pakistanin demokraattisten instituutioiden auttamiseksi ääriliikkeiden torjumisessa pyrkimällä erityisesti kumoamaan jumalanpilkkalait ja tukemalla Pakistanin kansalaisyhteiskuntaa; kehottaa Pakistania välittömästi liittymään ydinsulkusopimukseen ja toimimaan täydessä yhteistyössä Kansainvälisen atomienergiajärjestön kanssa Pakistanin ydinarsenaalin ja -laitosten tuomisessa esiin;

75.

tukee täysin E3+3:n sitoutumista siihen, että Iranin ydinkysymyksessä pyritään pikaiseen neuvotteluratkaisuun, jotta voidaan palauttaa kansainvälinen luottamus Iranin ydinohjelman puhtaaseen rauhanomaisuuteen ydinsulkusopimuksen pääperiaatteen mukaisesti; tukee neuvoston kaksitahoista lähestymistapaa diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi, koska se on ainoa mahdollinen toimintatapa Iranin ydinkysymyksessä; pitää valitettavana, että YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselma 1929(2010), jolla otetaan käyttöön neljäs Irania koskevien ydinohjelmaan kohdistettujen pakotteiden sarja, sekä EU:n, Yhdysvaltojen, Japanin, Kanadan ja Australian ilmoittamat rajoittavat lisätoimenpiteet, on nyt tullut tarpeelliseksi, koska Iran ei ole ollut halukas täyteen yhteistyöhän Kansainvälisen atomienenergiajärjestön (IAEA) kanssa sen ydinohjelman tavoitteista; korostaa, että ratkaisua ydinkysymykseen ei voida löytää EU:n Iranin kansalaisyhteiskunnalle antaman tuen tai niiden oikeutettujen vaatimusten kustannuksella, joita Iranin kansalaisyhteiskunta esittää universaaleista ihmisoikeuksista ja aidosti demokraattisista vaaleista;

76.

tuomitsee jyrkästi Iranin presidentin jatkuvan provosoivan ja yllyttävän antisemitistisen retoriikan ja sen että hän on kehottanut Israelin "täydelliseen hävittämiseen", ja pitää erityisen valitettavina uhkauksia, joita on esitetty Israelin valtion olemassaoloa vastaan; on hyvin huolissaan dramaattisesti lisääntyvistä teloituksista Iranissa, joissa on viime kädessä kysymys laittomista, ilman asianmukaista oikeudenkäyntiä tapahtuvista valtion tekemistä murhista, sekä jatkuvasta ja järjestelmällisestä painostuksesta niitä kansalaisia kohtaan, jotka tavoittelevat vapautta ja demokratiaa; korostaa, että Euroopan parlamentin ja Majlisin valtuuskuntien virallisia kontakteja olisi käytettävä myös keskusteluun ihmisoikeuskysymyksistä ja että kontaktien ehtona olisi oltava mahdollisuus tavata vapaasti poliittisia vankeja ja ihmisoikeusaktivisteja, ja katsoo, että edustajien olisi sallittava keskustella vapaasti erilaisista poliittisista mielipiteistä; kehottaa korkeaa edustajaa tekemään järjestelyjä EU:n Iranin-edustuston avaamiseksi uudelleen, jotta tilannetta voitaisiin seurata paikan päällä EU:n näkökulmasta; kehottaa Iranin hallintoa pidättymään sekaantumasta Irakin sisäisiin asioihin;

77.

on tyytyväinen Kiinan kanssa eri aloilla käytävän vuoropuhelun tehostumiseen ja kehottaa tekemään yhteistyötä äskettäisessä EU:n ja Kiinan huippukokouksessa esiin otetuissa kiistakysymyksissä; pitää ilahduttavana edistymistä paremman taloudellisen ja oikeudellisen hallintotavan luomisessa; on erittäin huolissaan jatkuvista vakavista ja järjestelmällisistä ihmisoikeuksien ja erityisesti tiibetiläis-, uiguuri- ja mongolivähemmistöjen oikeuksien loukkauksista Kiinassa ja kehottaa korkeaa edustajaa tehostamaan ihmisoikeusvuoropuhelua ja varmistamaan, että ihmisoikeudet ovat jatkuvasti asialistalla;

78.

toteaa, että Japanin tuhoisa maanjäristys, tsunami ja ydinkatastrofi vaikuttavat merkittävästi Japanin-suhteisiin ja odottaa EU:n osoittavan solidaarisuutta ja tukevan Japanin viranomaisia, jotta maa selviää katastrofista; katsoo, että suhteet Japaniin, joka jakaa EU:n demokraattiset arvot ja huolen ihmisoikeuksista, ovat erityisesti näiden dramaattisten tapahtumien jälkeen äärimmäisen tärkeät sekä taloudellisesti että kansainvälisillä foorumeilla tehtävän yhteistyön kannalta; korostaa, että on pyrittävä lisäämään yhteistyötä Japanin kanssa ja poistamaan jäljellä olevat esteet keskinäiseltä markkinapääsyltä ja että nämä pyrkimykset eivät saa jäädä nykyisen Kiinaan keskittymisen varjoon;

79.

suhtautuu myönteisesti osapuolten Taiwaninsalmen molemmilla puolilla toteuttamista toimista, joiden tuloksena on allekirjoitettu noin 15 sopimusta, mukaan lukien kesäkuussa 2010 allekirjoitettu taloudellista yhteistyötä koskeva puitesopimus (ECFA) ja sopimus immateriaalioikeuksista; tukee voimakkaasti EU:n ja Taiwanin taloussuhteiden vahvistamista ja EU:n ja Taiwanin talousyhteistyötä koskevan sopimuksen allekirjoittamista, kun otetaan huomioon, että Kiinan ja Taiwanin taloussuhteiden laajentuminen on molempien osapuolten ja EU:n edun mukaista; toistaa tukensa Taiwanin tarkoituksenmukaiselle osallistumiselle tarkkailijana sellaisiin kansainvälisiin järjestöihin ja toimiin kuin ilmastonmuutosta koskeva YK:n puitesopimus, Maailman terveysjärjestö ja Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestö; on tyytyväinen EU:n päätökseen myöntää Taiwanin kansalaisille viisumipoikkeus, joka osaltaan vahvistaa kauppa- ja investointisuhteita EU:n ja Taiwanin välillä sekä ihmisten välisiä kontakteja;

80.

tunnustaa Intian valtavan merkityksen nousevana alueellisena taloudellisena voimana ja Euroopan merkittävänä demokraattisena kumppanina; on tyytyväinen Intian yhteistyöhön EU:n kanssa erityisesti Afganistanissa ja Atalanta-operaatiossa; kehottaa tehostamaan yhteistyötä asioissa, jotka koskevat ydinaseriisuntaa, ilmastonmuutosta, maailmanlaajuista talouden hallintaa ja demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämistä; on huolestunut kansalaisvapauksien ja ihmisoikeuksien kyseenalaistamisesta Jammussa ja Kashmirissa ja edelleen jatkuvasta kastijakoon perustuvasta kulttuurisesta syrjinnästä; odottaa, että strateginen kumppanuus Intian kanssa kehittyy yhteisen toimintasuunnitelman mukaisesti niin, että saadaan konkreettisia tuloksia; odottaa, että neuvottelut vapaakauppasopimuksesta saatetaan pikaisesti loppuun ja sopimus allekirjoitetaan, mutta korostaa, että sopimusneuvottelut eivät missään tapauksessa saa vaarantaa pyrkimyksiä vähentää köyhyyttä Intiassa;

81.

antaa voimakkaan tukensa ja kannustuksensa kumppanuudelle Afrikan unionin ja muiden Afrikan alueellisten järjestöjen kanssa käsiteltäessä Afrikan mantereen vakauteen ja turvallisuuteen liittyviä kysymyksiä ja varmistettaessa edistys muilla avainalueilla, joita ovat demokraattinen hallintotapa ja ihmisoikeudet, ilmastonmuutos ja vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen; katsoo, että prosessi, jossa Afrikan unioni ottaa asteittain haltuunsa Afrikan turvallisuus- ja vakauskysymykset ja varsinkin rauhanturvaamisoperaatiot ja kasvattaa vaikutusvaltaansa niiden suhteen, edellyttää instituutioiden kehittämistä ja tehokkaampaa päätöksentekoa Afrikan unionin sisällä ja että EU:n olisi avustettava Afrikan unionia tässä asiassa;

82.

ilmaisee tukensa päätökselle määritellä Afrikan sarven aluetta koskeva kattava EU:n toimintalinjaus, jonka mukaisesti autetaan rakentamaan uudelleen valtiollisia instituutioita Somaliaan ja kytketään ihmisten turvallisuus kehitykseen ja oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien ja naisten oikeuksien kunnioittamiseen ja hyödynnetään näin kaikkia EU:n välineitä kestävien ratkaisujen löytämiseksi;

83.

pitää ilahduttavana EU:n halua tukea Sudanin yleisen rauhansopimuksen rauhanomaista täytäntöönpanoa ja toimia kestävän alueellisen vakauden saavuttamiseksi; korostaa samalla, että on tehostettava pyrkimyksiä puuttua turvattomuuteen ja saada aikaan kestävä rauhansopimus Darfurissa; katsoo, että Etelä-Sudanin tuleva itsenäisyys vaikuttaa kulttuurisesti jakautuneiden maiden vakauteen ja synnyttää haasteita, joihin korkean edustajan olisi oltava varautunut; onnittelee Sudanin kansaa Etelä-Sudanin kansanäänestyksen sujuvasta toimittamisesta, jonka EU:n vaalitarkkailuvaltuuskunta on vahvistanut; kehottaa EU:ta jatkamaan osapuolten toimien tukemista, jotta voidaan edetä yleisen rauhansopimuksen avoimina olevissa kysymyksissä, ja kiinnittämään erityistä huomiota pakolaisten ja paluumuuttajien tilanteeseen sekä käsittelemään tarvittavia toimia pohjois-etelä-suhteiden kestävyyden takaamiseksi kansanäänestyksen jälkeen;

84.

muistuttaa, että Alassane Ouattara on 28. marraskuuta 2010 pidettyjen Norsunluurannikon presidentinvaalien ainoa laillinen voittaja ja että vaalien tuloksia ei voida kiistää; panee merkille aikaisemman johtajan Laurent Gbagbon pidätyksen ja toivoo, että tämä vaikuttaa väkivallan loppumiseen; vaatii maan kaikkia poliittisia vallanpitäjiä ja sotavoimia kunnioittamaan norsunluurannikkolaisten äänestäjien tahtoa ja varmistamaan rauhanomaisen vallansiirron viipymättä; kehottaa palauttaa lain ja järjestyksen; kehottaa EU:ta tukemaan kaikin puolin presidentti Quattaraa hänen pyrkiessään aikaansaamaan sovinnon, palauttamaan tilanteen normaaliksi ja edistämään kehitystä sekä norsunluurannikkolaisten hyvinvointia ja maan vakautta;

85.

katsoo, että EU:n olisi määriteltävä kattavasti lähestymistapansa Sahelin alueen turvallisuus- ja vakausongelmiin; korostaa, että terrorismi ja kansainvälinen järjestäytynyt rikollisuus (huumeiden, aseiden, savukkeiden ja ihmisten salakuljetus) aiheuttavat vakavia uhkia paitsi alueen maille, myös suoraan EU:lle; pitää välttämättömänä, että EU auttaa alueen maita kehittämään toimintalinjoja ja välineitä näiden kasvavien turvallisuusuhkien käsittelemiseksi ja käyttää kaikkia EU:n välineitä Länsi-Saharan konfliktin ja muiden pitkittyneiden konfliktien ratkaisemiseksi, demokraattisten uudistusten edistämiseksi kaikissa alueen maissa, köyhyyden poistamiseksi, kestävän kehityksen varmistamiseksi, ilmastonmuutokseen alueella liittyvien huolenaiheiden käsittelemiseksi, etelä-etelä- ja etelä-pohjoinen-suuntaisten muuttovirtojen hallitsemiseksi, demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistämiseksi, (erityisesti turvallisuusalan) instituutioiden kehittämiseksi ja järjestyneen rikollisuuden torjumiseksi; katsoo, että olisi myös luotava prosessi, jolla rakennetaan yksimielisyyttä alueen valtioiden välille yhdessä Afrikan unionin kanssa, joka asteittain ottaisi sen vastuulleen;

86.

suhtautuu myönteisesti neuvoston päätökseen Zimbabwea koskevien rajoittavien toimenpiteiden uudistamisesta tiettyjä Mugaben hallintoa vallassa pitäviä poliitikkoja, virkamiehiä ja yrityksiä vastaan; pitää valitettavana, että riittävä demokraattinen muutos ei ole vielä tapahtunut ja kehottaa erityisesti SADC-maita huolehtimaan siitä, että Zimbabwea autetaan pian järjestämään vapaat ja rehelliset vaalit, joita tarkkaillaan kansainvälisesti, ja että maa etenee nopeasti kohti sujuvaa vallansiirtoa;

87.

on huolestunut siitä, että YTPP-operaatio Guinea-Bissaussa lopetettiin syyskuussa 2010; kehottaa neuvostoa ja korkeaa edustajaa harkitsemaan uusia tapoja, joilla torjutaan järjestäytynyttä rikollisuutta Guinea-Bissaussa ja estetään maata muuttumasta huumevaltioksi;

88.

pitää ilahduttavana, että on saatu päätökseen neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Keski-Amerikan maiden kanssa ja monenvälisestä kauppasopimuksesta Perun ja Kolumbian kanssa; korostaa kuitenkin, että EU:n olisi edelleen annettava etusija Latinalaisen Amerikan alueelliselle yhdentymiselle; panee tyytyväisenä merkille, että neuvottelut assosiaatiosopimuksesta Mercosurin kanssa on käynnistetty uudelleen, ja kehottaa saattamaan ne pikaisesti päätökseen;

89.

arvostaa Madridissa pidetystä EU:n ja Latinalaisen Amerikan maiden huippukokouksesta saatuja positiivisia tuloksia ja korostaa, että on tärkeää seurata Madridin toimintasuunnitelman toimeenpanoa; muistuttaa, että olisi hyväksyttävä Euroopan ja Latinalaisen Amerikan rauhaa ja turvallisuutta koskeva peruskirja ja että siihen olisi sisällytettävä YK:n peruskirjaan ja kansainväliseen oikeuteen perustuvia strategioita ja suosituksia, jotka koskevat yhteisiä poliittisia ja turvallisuuteen liittyviä toimia yhteisten uhkien ja haasteiden käsittelemiseksi;

90.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, neuvostolle, komissiolle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Naton pääsihteerille, Naton parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Etyjin puheenjohtajalle, Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle, Euroopan neuvoston ministerikomitean puheenjohtajalle ja Euroopan neuvoston parlamentaarisen yleiskokouksen puheenjohtajalle.