2.10.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 296/140

—

ottaa huomioon lukuisat aiemmat päätöslauselmansa Zimbabwesta, viimeisimpänä 21. lokakuuta 2010 antamansa päätöslauselman Zimbabwen pakkohäädöistä (1),

—

ottaa huomioon 15. helmikuuta 2011 annetun neuvoston päätöksen 2011/101/YUTP (2) yhteisellä kannalla 2004/161/YUTP (3) asetettujen Zimbabwea koskevien rajoittavien toimenpiteiden jatkamisesta 20. helmikuuta 2012 saakka sekä 8. joulukuuta 2008 annetun komission asetuksen (EY) N:o 1226/2008 (4) tietyistä Zimbabwea koskevista rajoittavista toimenpiteistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 314/2004 muuttamisesta,

—

ottaa huomioon unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkean edustajan Euroopan unionin puolesta 15. helmikuuta 2011 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon eteläisen Afrikan kehitysyhteisön huippukokouksessa poliittista sekä puolustusta ja turvallisuutta koskevaa yhteistyötä käsittelevän troikan 31. maaliskuuta 2011 antaman Livingstonen tiedonannon,

—

ottaa huomioon poliittisen kokonaissopimuksen, jolla perustettiin helmikuussa 2009 Zimbabwen kansallisen yhtenäisyyden hallitus,

—

ottaa huomioon Afrikan ihmisoikeuksien ja kansojen oikeuksien peruskirjan, jonka Zimbabwe on ratifioinut,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 122 artiklan 5 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Zanu-PF-puolueen poliittisten vastustajien pelottelu, mielivaltaiset pidätykset ja katoamiset ovat lisääntyneet selvästi viime kuukausina ja että niiden kohteena on ollut useita MDC-puolueen jäseniä ja kansanedustajia ja sen keskeisiä johtohahmoja, kuten energiaministeri Elton Mangoma, toinen sisäministeri Theresa Makone ja Zimbabwen parlamentin erotettu puhemies Lovemore Moyo,

B.

ottaa huomioon, että Zimbabwen pääministeri Morgan Tsvangirai on itse vahvistanut, että presidentti Robert Mugabe ja Zanu-PF-puolue eivät ole onnistuneet noudattamaan vuonna 2009 tehdyn poliittisen kokonaissopimuksen (GPA) ehtoja ja että he uhkailevat väkivaltaisesti MDC-T- ja MDC-M-puolueisiin kuuluvia Zimbabwen kansallisen yhtenäisyyden hallituksen jäseniä,

C.

ottaa huomioon, että viimeisten kahden vuoden ajan Zimbabwen kansallisen yhtenäisyyden hallitus on ponnistellut luodakseen maahan vakautta mutta ei ole onnistunut valmistelemaan siirtymistä demokratiaan uskottavien vaalien avulla Zanu-PF-puolueen tahallisen häirinnän vuoksi; ottaa huomioon, että Zimbabwen ennestään kauhistuttava poliittinen, taloudellinen ja humanitaarinen tilanne on heikentynyt huomattavasti joulukuusta 2010,

D.

ottaa huomioon, että Zimbabwen turvallisuusyksiköt tekivät äskettäin ratsian useiden kansalaisjärjestöjen (Human Rights NGO Forum, Crisis in Zimbabwe Coalition) toimistoihin sekä MDC-puolueen toimistoon, takavarikoivat kansalaisjärjestöjen asiakirjoja ja pidättivät mielivaltaisesti kansalaisjärjestöjen ja MDC-puolueen henkilöstöä kuulusteluja varten ja vapauttivat pidätetyt ilman syytteitä,

E.

ottaa huomioon, että poliisi on häirinnyt järjestelmällisesti kahta zimbabwelaisen kansalaisjärjestön, Women of Zimbabwe Arise (WOZA), johtajaa Jenni Williamsia ja Magodonga Mahlangua sekä Human Rights NGO Forum -järjestön johtajaa Abel Chikomoa ja muita ihmisoikeuksien puolustajia,

F.

ottaa huomioon, että 19. helmikuuta 2011 turvallisuusyksiköt pidättivät 46 kansalaisyhteiskunnan aktivistia ja syyttivät heitä maanpetoksesta, koska he järjestivät julkisen videoesityksen Pohjois-Afrikan ja Lähi-idän viimeaikaisista kansannousuista; ottaa huomioon, että pidätyksen aikana osaa näistä aktivisteista pahoinpideltiin, kidutettiin ja pidettiin eritettynä,

G.

ottaa huomioon, että Zimbabwen turvallisuusyksiköt ovat rajoittaneet MDC:n oikeutta järjestää poliittisia kokouksia, kun taas Zanu-PF saa järjestää poliittisia kokouksia vapaasti, mikä on jyrkässä ristiriidassa Zimbabwen perustuslain kanssa,

H.

ottaa huomioon, että Zanu-PF osallistuu parhaillaan väkivaltaiseen kansalliseen kampanjaan, jolla Zimbabwen kansalaiset pakotetaan allekirjoittamaan vetoomus, jossa kehotetaan lopettamaan voimassa olevat Mugaben lähipiirille asetetut kansainväliset rajoittavat toimenpiteet; ottaa huomioon, että vetoomuksen allekirjoittamisesta kieltäytyviä on pahoinpidelty julmasti tai pidätetty,

I.

ottaa huomioon, että EU:n rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat erityisesti Mugaben sortohallinnon 163 keskeiseen jäseneen ja henkilöihin, jotka ovat auttaneet hallintoa pysymään vallassa, ja että ne eivät vaikuta Zimbabwen kansaan laajemmin tai maan talouteen,

J.

ottaa huomioon, että EU, Yhdysvallat, Australia ja Kanada ovat edelleen huolissaan ihmisoikeustilanteesta Chiadzwan (Marangen) timanttikentillä ja varsinkin Zimbabwen turvallisuusyksikköjen jäsenten tekemistä ihmisoikeusloukkauksista, joten ne ovat haluttomia myöntämään Chiadzwasta louhituille timanteille Kimberleyn prosessin sertifiointia,

K.

ottaa huomioon, että Mugaben hallinnon vuosia kestänyt huono taloushallinto on köyhdyttänyt Zimbabwea ja että maa saa paljon humanitaarista ja muuta apua sekä EU:lta ja Yhdistyneeltä kuningaskunnalta, Alankomailta, Saksalta, Ranskalta ja Tanskalta että Yhdysvalloilta, Australialta ja Norjalta, ja että apu käytetään kaikkein tärkeimpien perustarpeiden tyydyttämiseen ja sitä tarvitsee suuri osa Zimbabwen väestöstä,

L.

ottaa huomioon, että Zimbabwen pääministeri Morgan Tsvangirai on pyytänyt, että EU ei hyväksy maan EU-suurlähettilääksi nimetyn Margaret Muchadan valtakirjaa, koska presidentti Mugabe nimitti hänet yksipuolisesti vastoin Zimbabwen perustuslakia ja poliittisen kokonaissopimuksen ehtoja,

1.

vaatii lopettamaan välittömästi kaiken häirinnän ja väkivallan sekä pidätykset, joita Mugaben ja Zanu-PF-puolueen suoraan valvomat tai presidentille ja puolueelle uskolliset valtion turvallisuusyksiköt ja puolisotilaalliset joukot harjoittavat poliittisista syistä; korostaa, että pahoinpitelyihin ja väkivaltaan syyllistyneet on saatava vastuuseen;

2.

vaatii antamaan Zimbabwen kansalle ilmaisun- ja kokoontumisvapauden ja lopettamaan kaiken poliitikkojen ja kansalaisyhteiskunnan aktivistien (erityisesti ihmisoikeusaktivistien) pelottelun ja vaatii, että kaikki vaaleilla valitut edustajat poliittisesta suuntautumisesta riippumatta sekä kansalaisjärjestöt, poliittiset aktivistit, lehdistö ja tavalliset kansalaiset voivat vapaasti esittää mielipiteensä ilman pelkoa väkivaltaisesta vainosta, mielivaltaisesta pidätyksestä tai kidutuksesta;

3.

kehottaa vapauttamaan välittömästi ja ehdoitta kaikki mielivaltaisesti pidätetyt ja varsinkin MDC-puolueen virkailijat ja kannattajat; tuomitsee kaikki kansainvälisten ihmisoikeussopimusten vastaiset pidätys- ja vankeusolosuhteet;

4.

kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita toimimaan aktiivisesti Afrikan unionin ja eteläisen Afrikan kehitysyhteisön sekä erityisesti Etelä-Afrikan kanssa, jotta voidaan varmistaa, että Zimbabwen tulevien vaalien yhteydessä ei esiinny pelottelua ja väkivaltaa; katsoo kuitenkin, että varhaiset vaalit eivät ratkaise käsittelemättä olevia, poliittista ja taloudellista uudistusta koskevia kysymyksiä; katsoo, että vaalien on aina perustuttava kansainvälisiin normeihin, ihmisoikeuksien sekä ilmaisun- ja liikkumisvapauden kunnioittaminen mukaan lukien, ja että ihmisten häirintä ja pidättäminen heidän poliittisten näkemystensä vuoksi on lopetettava välittömästi;

5.

pitää myönteisenä eteläisen Afrikan kehitysyhteisön troikan 31. maaliskuuta 2011 antamaa Livingstonen tiedonantoa ja kehottaa eteläisen Afrikan kehitysyhteisöä toimimaan johtavassa roolissa pyrittäessä varmistamaan, että kaikki Zimbabwen puolueet panevat tiedonannon suositukset täydellisesti täytäntöön, jotta maassa voidaan järjestää vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit;

6.

kehottaa kaikkia Zimbabwen poliittisia puolueita sopimaan etenemissuunnitelmasta, jonka mukaisesti maassa järjestetään vapaat ja oikeudenmukaiset vaalit, joita kansainväliset tarkkailijat seuraavat;

7.

kehottaa kaikkia Zimbabwen poliittisia puolueita osallistumaan uudelleen täysimääräisesti käynnissä olevaan perustuslain uudistusprosessiin, jotta Zimbabwelle saadaan ennen seuraavia vaaleja uusi, kansalaisten hyväksymä perustuslaki;

8.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Euroopan unionin musta lista henkilöistä ja yhteisöistä, joilla on yhteyksiä Mugaben hallintoon, uusittiin äskettäin (helmikuussa 2011); korostaa, että kyseiset rajoittavat toimenpiteet kohdistuvat ainoastaan Zimbabwen korruptoituneeseen hallitukseen eivätkä ne vaikuta Zimbabwen kansaan kokonaisuudessaan;

9.

kehottaa EU:ta pitämään voimassa rajoittavat toimenpiteet, jotka koskevat henkilöitä ja yhteisöjä, joilla on yhteyksiä Mugaben hallintoon, kunnes saadaan todellista näyttöä, että Zimbabwessa tapahtuu muutos parempaan; kehottaa neuvostoa, komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin selittääkseen tätä tilannetta Zimbabwessa ja kansainvälisesti ja toimimaan aktiivisemmin luodakseen maassa kannatusta nopealle muutokselle kohti todellista demokratiaa ja talouskehitystä;

10.

pyytää, että EU ei hyväksy Zimbabwesta EU:hun sellaista suurlähettilästä, jota ei ole nimitetty asianmukaisen perustuslaillisen prosessin mukaisesti ja poliittista kokonaissopimusta noudattaen;

11.

vaatii, että Zimbabwen viranomaisten olisi noudatettava Kimberleyn prosessin mukaisia velvoitteitaan, demilitarisoitava täydellisesti Marangen timanttikentät ja lisättävä timanttien tuotannosta saatavien tuottojen seurattavuutta;

12.

antaa tunnustusta EU:lle ja niille jäsenvaltioille ja muille valtioille, jotka tarjoavat yhä rahoitusta suorana tukena Zimbabwen kansalle; korostaa tarvetta varmistaa, että tällainen tuki ohjataan edelleen vilpittömästi toimivien kansalaisjärjestöjen kautta, että se kohdistetaan oikein ja siitä pidetään asianmukaisesti kirjaa ja että vältetään valtion virastoja;

13.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, komission varapuheenjohtajalle / unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, G8-maiden hallituksille ja parlamenteille, Zimbabwen ja Etelä-Afrikan hallituksille ja parlamenteille, Kansainyhteisön pääsihteerille, Yhdistyneiden kansakuntien pääsihteerille, Afrikan unionin komission ja toimeenpanevan neuvoston puheenjohtajille, yleisafrikkalaiselle parlamentille sekä eteläisen Afrikan kehitysyhteisön pääsihteerille, hallituksille ja parlamentaariselle foorumille.