SISÄLLYSLUETTELO

1........... Johdanto........................................................................................................................ 3

2........... Mitä on kaksinkertainen verotus?.................................................................................... 4

3........... Onko kaksinkertainen verotus ongelma?.......................................................................... 6

4........... Nykyiset toimet ja niiden rajoitukset pääongelmien ratkaisemisessa.................................. 8

5........... Mahdollisia ratkaisuja..................................................................................................... 9

5.1........ Nykyisten välineiden vahvistaminen............................................................................... 10

5.2........ Kaksinkertaista verotusta koskevien yleissopimusten kattavuuden ja soveltamisalan laajentaminen        10

5.3........ Toimet, jotka tähtäävät kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen säädösten yhdenmukaisempaan tulkintaan EU:n jäsenvaltioissa....................................................................................... 10

5.4........ Riitojenratkaisun helpottaminen ja nopeuttaminen EU:ssa............................................... 11

6........... Jatkotoimet ja johtopäätökset....................................................................................... 12

1. Johdanto

Kilpailukykyisemmän talouden edistäminen älykkään ja kestävän kasvun tekijänä on todella tarpeen erityisesti nyt, kun käsillä oleva kriisi on selkeästi osoittanut, kuinka riippuvaisia toisistaan EU:n jäsenvaltioiden taloudet ovat. Komissio korosti tätä osana Eurooppa 2020 -strategiaansa[1] ja lisäsi, että kaikkia EU:n toimintatapoja ja erityisesti EU:n sisämarkkinoita on käytettävä entistä tehokkaammin ja jäljellä olevat esteet poistaen, jotta nämä tavoitteet saavutetaan.

Erityisesti 24.3 ja 25.3. sekä 24.6.2011 vahvistetuissa Eurooppa-neuvoston päätelmissä korostettiin tarvetta veropolitiikkojen pragmaattiseen koordinoimiseen tapana voimistaa talouspolitiikan koordinaatiota euroalueella julkisen talouden vakauttamiseksi ja talouskasvun turvaamiseksi.

Kasvu on pääasiassa riippuvainen terveistä markkinoista, joilla kilpailu stimuloi liiketoimintaa. Sisämarkkinoiden syventämiseksi on vielä puututtava useisiin esteisiin, kuten rajat ylittävän toiminnan esteisiin ja siihen säädösten monimutkaisuuteen, joka johtuu siitä, että joitakin liiketoimia koskee jopa 27 erilaista sääntökokoelmaa.

EU:n verotusjärjestelmät eivät yksinkertaista vallitsevia lainsäädännöllisiä puitteita. Lähes 20 vuotta sisämarkkinoiden luomisen jälkeen EU:n markkinoilla toimivat yritykset ja yksityishenkilöt ovat vaarassa joutua useamman kuin yhden jäsenvaltion verottamiksi samoista tuloista heti markkinoiden sisäisen rajan ylitettyään, kun taas joissain tapauksissa ne voivat välttää kaikki verot[2]. Aikana, jolloin jäsenvaltiot hakevat varmoja ja uusia verotuloja, niiden on tärkeää ryhtyä tarvittaviin toimiin kaksinkertaisen verotuksen ja kaksinkertaisen verottamatta jättämisen poistamiseksi, jotta ne säilyttäisivät uskottavuutensa veronmaksajien silmissä. Sen lisäksi nämä molemmat ilmiöt voivat vaarantaa sisämarkkinoiden alkuperäisen ajatuksen, minkä vuoksi niitä ei missään tapauksessa voida hyväksyä.

Sen, että yritykset ja yksityishenkilöt käyttävät perusoikeuttaan harjoittaa EU:n sisämarkkinoilla rajat ylittävää toimintaa, ei tulisi itsessään johtaa verotuksen kiristymiseen verrattuna vastaavien veronmaksajien verotukseen näiden omissa jäsenvaltioissa. Kaksinkertainen verotus maiden rajat ylittävän toiminnan yhteydessä on tulosta erilaisten kansallisten verojärjestelmien epäyhtenäisestä vuorovaikutuksesta, mikä muodostaa sisämarkkinoille merkittävän esteen ja todellisen haasteen[3]. Komission jokaiseen pitkäaikaiseen strategiaan olisi tärkeänä elementtinä sisällyttävä periaate, jonka mukaan veropolitiikan koordinoimattomuudesta aiheutuva kaksinkertainen verotus olisi poistettava.

Sekä kaksinkertaisen verotuksen kielteisiä vaikutuksia että tarvetta parantaa sisämarkkinoiden toimintaa tehostamalla veropolitiikan koordinaatiota on korostettu monessa yhteydessä[4]. Lisäksi on näyttöä[5] siitä, että kaksinkertainen verotus huolestuttaa monia EU:n veronmaksajia.

Kuten aiemmin on jo todettu[6], tässä tiedonannossa käsitellään rajaylittävään kaksinkertaiseen verotukseen liittyviä ongelmia[7] ja niiden vaikutusta sisämarkkinoilla. Siinä selvitetään, millaisia ratkaisuja jäsenvaltiot ja EU:n toimielimet ovat jo tutkineet ja millä aloilla tarvitaan lisää koordinoitua toimia, joilla estetään kaksinkertainen verotus ja joilla tämän jälkeen varmistetaan kaksinkertaiseen verotukseen liittyvien riitatapausten tehokas, nopea ja edullinen ratkaisutapa.

Onnistuessaan nämä toimet tekisivät EU:sta paremman paikan harjoittaa liiketoimintaa, ja terve kilpailu sisämarkkinoilla tehostuisi. Tämä edistäisi sisämarkkinoiden toimenpidepaketissa esitetyn tavoitteen eli EU:n yhteismarkkinoiden koko potentiaalin hyödyntämisen saavuttamista[8] sekä poistaisi esteet Euroopan unionin kansalaisuutta koskevassa vuoden 2010 katsauksessa korostettujen EU:n kansalaisten oikeuksien tosiasialliselta käytöltä[9].

2. Mitä on kaksinkertainen verotus?

Tässä tiedonannossa tarkoitettua kaksinkertaista verotusta voidaan kuvata tilanteeksi, jossa kaksi (tai useampia) vero-oikeuden käyttöaluetta perii samasta verotettavasta tulosta tai pääomasta toisiaan vastaavat verot[10]. Vaikka kaksinkertaista verotusta voi myös tapahtua puhtaasti kotimaisissa tilanteissa, tässä tiedonannossa keskitytään varsinkin taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen osalta vain rajat ylittäviin tilanteisiin.

Kansainvälisissä yhteyksissä kaksinkertaista verotusta saattaa esiintyä tapauksissa, joissa verovelvollisella on kaksoiskotipaikka tai verotuksellinen kotipaikka sekä asuinmaassa että verotettavan tulon lähdemaassa.

Seuraavat esimerkit havainnollistavat molempia tilanteita.

Esimerkki 1. Kahden verotuksellisen kotipaikan tapauksessa kaksinkertainen verotus saattaa aiheutua siitä, että sovelletaan erilaisia kriteereitä. Yrityksellä voidaan esimerkiksi katsoa olevan verotuksellinen kotipaikka jäsenvaltiossa, jossa se on laillisesti rekisteröity, sekä samanaikaisesti toisessa jäsenvaltiossa, jossa se harjoittaa pääasiallista toimintaansa. Tällaisessa tilanteessa yritys saattaisi joutua maksamaan yhtiöveroa koko maailmanlaajuisesta toiminnastaan molempiin jäsenvaltioihin, eli se joutuisi maksamaan veron kahteen kertaan samasta tulosta.

Esimerkki 2. Jäsenvaltio tavallisesti verottaa ulkomailla asuvia veronmaksajia tästä valtiosta saaduista tuloista. Tämä lähdevero voi olla päällekkäistä kyseisen veronmaksajan asuinmaan kantaman maailmanlaajuisen verotuksen kanssa. Esimerkiksi jäsenmaassa asuva artisti allekirjoittaa kattavan sopimuksen konserteista useissa jäsenvaltioissa ja antaa luvan konserttien radioimiseen sekä kiertueeseen perustuvan live-levyn julkaisemiseen. Tästä sopimuksesta kertyviä tuloja saatetaan verottaa kahteen tai useampaan kertaan (asuinmaassa ja valtioissa, joissa artisti esiintyi), minkä lisäksi artistin tekijänoikeuksistaan saamia rojalteja saatetaan verottaa kahteen kertaan.

Yleensä jäsenvaltiot jo lieventävät kaksinkertaista verotusta yksipuolisilla[11], kahdenvälisillä[12] tai jopa monenvälisillä[13] järjestelyillä. EU:n lainsäädännössä ei kuitenkaan nykyisellään velvoiteta poistamaan kaksinkertaista verotusta. On totta, että sellaiset jäsenvaltioiden säännöt, jotka asettavat kotimaiset tilanteet etusijalle maiden rajat ylittäviin tilanteisiin nähden esimerkiksi taloudellisen kaksinkertaisen verotuksen tapauksessa, ovat perusvapauksien vastaisia, jollei niille ole asiallisia perusteita[14]. Kaksinkertainen verotus ei kuitenkaan ole perussopimusten vastaista niin kauan kuin se aiheutuu kyseisten jäsenvaltioiden verotuksellisen suvereniteetin samanaikaisesta käyttämisestä[15].

Yhteenvetona voidaan todeta, että EU:n lainsäädännön nykytilanteessa ja asiaa koskevan EU-hankkeen puuttuessa jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta estää viimeksi mainitun tyyppistä kaksinkertaista verotusta, jota voitaisiin myös kutsua ”syrjimättömäksi” kaksinkertaiseksi verotukseksi, koska ilmiö ei kuulu perusoikeuksien piiriin[16].

Belgiassa asuva hra Damseaux sai vuosina 2005–2007 osinkoja eräältä ranskalaiselta yhtiöltä. Näistä osingoista tehtiin Ranskassa 15 %:n ennakonpidätys. Osingoista veron jälkeen jäljelle jääneestä osasta (85 % osingoista) tehtiin Belgiassa jälleen 15 %:n suuruinen ennakonpidätys. Kaikkiaan osingoista siis perittiin 27,75 % veroa.

Toisaalta belgialaisten yritysten Belgiassa asuville verovelvollisille maksamista osingoista peritään Belgian lain mukaan vain 15 % veroa.

Unionin tuomioistuin päätti, että niiltä osin kuin EU:n lainsäädännössä ei ole mitään yleisiä kriteereitä sille, miten yhteisössä tapahtuvan kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen liittyvä toimivalta jaetaan jäsenvaltioiden välillä, jäsenvaltioilla ei ole velvollisuutta estää tästä seuraavaa juridista kaksinkertaista verotusta[17].

3. Onko kaksinkertainen verotus ongelma?

Jäsenvaltiot ymmärtävät, kuinka tärkeää on poistaa kaksinkertainen verotus, ja välttävät sitä useimmissa tapauksissa. Kaksinkertaista verotusta kuitenkin edelleen esiintyy, ja se luo esteitä EU:ssa rajojen yli tapahtuvalle sijoittautumiselle, toiminnalle ja investoinneille. Näiden esteiden poistaminen on yritysten ja kansalaisten edun mukaista, kuten hiljattain julkaistussa Montin raportissa[18] todetaan.

Kaksinkertainen verotus on yksi EU:n kansalaisia ja yrityksiä eniten huolestuttavista asioista. Unionin kansalaisoikeuksia koskevassa vuoden 2010 katsauksessa todettiin, että kaksinkertainen verotus on yksi vakavimmista ongelmista, joita kansalaiset kohtaavat rajatylittävässä tilanteissa. On viitteitä siitä, että yleinen mielipide pitää kaksinkertaista verotusta asiana, johon on pian puututtava[19]. Lisäksi kaksinkertainen verotus aiheuttaa itsessään veronmaksajissa epävarmuutta lain määräyksistä, kuten liike-elämän organisaatiot ja veronmaksajien edustajat ovat usein todenneet[20].

Komission kolme viimeistä julkista kuulemista[21] todellakin vahvistavat, että EU:n veronmaksajat ovat edelleen erittäin huolestuneita kaksinkertaiseen verotukseen liittyvistä asioista.

Erityisesti kaksinkertaista verotusta koskevassa julkisessa kuulemisessa todettiin, että ongelma on merkittävä. Keskimäärin yli 20 % ilmoitetuista yhtiöveroa koskevista tapauksista oli arvoltaan yli miljoona euroa ja yli 35 % henkilöverotusta koskevista tapauksista oli arvoltaan yli 100 000 euroa.

On myös tärkeää varmistaa, että kaksinkertaisen verotuksen estämiseksi laadittavat säännöt ovat läpinäkyviä, jotta vältettäisiin erilaiset tulkinnat ja saavutettaisiin toivottu tulos. Lisäksi avoimuuden puute voi itsessään haitata rajat ylittävää toimintaa[22].

Lievittämätön kaksinkertainen verotus kasvattaa kokonaisverotaakkaa ja saattaa siten vähentää pääomainvestointeja. Kokemusperäinen tutkimus viittaa siihen, että yhtiöverotuksen vaikutus suorien ulkomaisten investointien yhteydessä tehtyihin sijaintipaikan valintoihin on huomattava[23]. Tämä viittaa siihen, että EU:ssa tapahtuva kaksinkertainen verotus saattaa vähentää EU:n ulkopuolisten tahojen investointihalukkuutta ja vaarantaa EU:n yritysten kilpailukykyä.

Koska kansallisten viranomaisten toimittamia todellisia verotustietoja ei ole käytettävissä, on vaikeaa saada täysin luotettavia arvioita kaksinkertaisen verotuksen välittömistä vaikutuksista[24]. Itse asiassa veronmaksajat välttävät kaksinkertaista verotusta mukauttamalla mahdollisuuksien mukaan toimintansa vallitseviin olosuhteisiin. Siksi kaksinkertainen verotus ei ole vain taakka, vaan myös taloudellisen toiminnan este[25].

Tämä välitön vaikutus on vielä vaikeammin mitattavissa. Hiljattain ilmestyneessä julkaisussa kuitenkin arvioidaan, että kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen hyväksyminen saattaisi lisätä sopimusmaiden välisiä arvopaperisijoituksia jopa 50 %. Kaksinkertaista verotusta koskevat yleissopimukset liittyvät myös oman pääoman korkeampaan arvostukseen ja vaikuttavat ilmeisesti myös siihen, että oman pääoman kustannukset alenevat sopimusmaissa noin 0,24 % vuodessa[26].

Joskus kaksinkertaisen verotuksen poistaminen veisi liikaa aikaa ja hallintokustannuksia, vaikka se olisikin lain mukaan mahdollista. Erään suuren verotusasioihin erikoistuneen yrityksen[27] vuonna 2007 tekemän tutkimuksen tulokset osoittivat, että yhtiöverotuksen määräysten noudattaminen maksoi keskimäärin 2,2 % maksetuista veroista. Noin 15 % määräysten noudattamista koskeviin toimiin käytetystä ajasta liittyi yhtiöverotuksen kansainvälisiin näkökohtiin. Lisäksi 14,6 % yrityksistä ja 31,0 % henkilöistä, jotka vastasivat kaksinkertaista verotuista koskevassa julkisessa kuulemisessa kyseiseen kohtaan, päätti olla hakematta muutosta kaksinkertaisen verotuksen poistamiseen.

Euroopan unionin kansalaisuutta koskevassa vuoden 2010 katsauksessa mainitaan, että kaksoisverotusta ei ole estetty riittävän hyvin.

On myös nähtävissä, että useamman valtion kantamien verojen kerääntyminen saattaisi johtaa tilanteeseen, jota ainakin joissain jäsenvaltioissa pidettäisiin takavarikkoon verrattavana ja siksi laittomana, jos kyseiset tulokset olisivat syntyneet pelkästään tämän valtion määräysten johdosta.

Eräät esimerkit havainnollistavat nykyistä tilannetta, jossa kansalaiset ja yritykset todennäköisesti kohtaavat merkittäviä käytännön esteitä oikeuksiensa tosiasiallisessa käytössä ja sisämarkkinoiden moitteettomassa toiminnassa.

Euroopan parlamentille osoitetussa vetoomuksessa[28] eräs Saksan kansalainen kertoi asuneensa aiemmin Ranskassa ja työskennelleensä freelancerina muutamissa saksalaisissa sairaaloissa. Koska Ranskassa ja Saksassa tulkittiin kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta eri tavoin, molemmat jäsenvaltiot verottivat häntä. Hänen oli muutettava Saksaan ratkaistakseen ongelmansa.

Eräs Italian kansalainen[29] asuu Saksassa ja tekee töitä italialaiselle kuljetusyritykselle. Hän ajaa kuorma-autolla useiden Euroopan unionin maiden läpi. Koska Italiassa ja Saksassa tulkitaan kaksinkertaista verotusta koskevaa sopimusta eri tavoin, häntä on verotettu sekä Saksassa että Italiassa. Vuonna 2005 käynnistetty keskinäinen sopimusmenettely saatiin päätökseen vasta vuonna 2010.

Komissio on huolissaan myös kaksinkertaisesta verottamatta jättämisestä, ja tarkastelee parhaillaan eri vaihtoehtoja asianmukaisten toimien ehdottamiseksi.

4. Nykyiset toimet ja niiden rajoitukset pääongelmien ratkaisemisessa

Kaksinkertaiseen verotukseen on jo puututtu EU:n tasolla. Emo–tytäryhtiö-direktiivi[30], korkoja ja rojalteja koskeva direktiivi[31], välimiesmenettely-yleissopimus[32], yhteisen siirtohinnoittelufoorumin aikaansaannokset (ennen kaikkea välimiesmenettely-yleissopimuksen täytäntöönpanoa koskevat menettelysäännöt)[33], sekä ennakonpidätysmenettelyjen lieventämistä koskevat suositukset[34] ovat esimerkkejä näistä pyrkimyksistä.

Komissio on hiljattain tehnyt ehdotuksen yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevasta direktiivistä[35]. Kun direktiivi hyväksytään, se ratkaisee kaksinkertaisen verotuksen ongelmat EU-tasolla niiltä monikansallisilta konserneilta, jotka päättävät soveltaa tätä säädöstä.

Koska tämän ehdotuksen soveltamisala kuitenkin on rajoitettu, siinä ei puututa kaikkiin kaksinkertaisen verotuksen tapauksiin: ainoastaan järjestelmän valitsevat ja ehdot täyttävät yhtiöt voivat hyötyä yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevasta direktiivistä (ehdotuksen 2 ja 6 artikla)[36].

Nykyiset välineet ovat riittämättömiä moniin jäljellä oleviin kaksinkertaisen verotuksen tapauksiin puuttumiseksi. Tämä koskee erityisesti seuraavia seikkoja: korkoja ja rojalteja koskevan direktiivin soveltamisala on suppea, kaksinkertaista verotusta koskeva yleissopimus ei kata kaikkia sisämarkkinoiden kannalta olennaisia veroja (kuten rekisteröintimaksuja), säädösten avulla ei täysin poisteta kaksinkertaista verotusta ja ennen kaikkea ne eivät tarjoa yhdenmukaista ratkaisua jäsenvaltioiden kolmen- ja monenkeskisiin suhteisiin; keskinäisten sopimusmenettelyjen noudattaminen kaksinkertaista verotusta koskevissa riitatapauksissa kestää liian kauan sekä välimiesmenettely-yleissopimusta että kaksinkertaista verotusta koskevaa yleissopimusta sovellettaessa, eikä niiden avulla useinkaan onnistuta ratkaisemaan esitettyjä ongelmia.

Lisäksi nykyiset kaksinkertaisen verotuksen lieventämiseen tarkoitetut välineet eivät aina toimi tehokkaasti. Erityisesti jäsenvaltiot eivät tulkitse ja pane täytäntöön kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen määräyksiä yhdenmukaisella tavalla. Tällaiset ristiriitaiset käytännöt koskevat pääasiassa erilaisten käsitteiden määrittelyä. Niitä ovat mm. rojaltit, liiketulo, osingot ja kiinteä toimipaikka. Näistä tekijöistä seuraa, että veronmaksajat voivat joutua kärsimään kaksinkertaisesta verotuksesta, vaikka kaksinkertaista verotusta koskeva yleissopimus pyrkii sen estämään.

Lisäksi EU:n kansalaiset, jotka saavat perinnön toisesta jäsenvaltiosta, voivat myös joutua maksamaan enemmän perintöveroa kuin jos perintö olisi saatu omasta jäsenvaltiosta.

EU:n tasolla olisi mahdollisuuksien mukaan puututtava tällaisten veronmaksajien kannalta usein monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseen. Omalta osaltaan OECD (johon kuuluu 21 EU:n jäsenvaltiota) nimenomaisesti myöntää, että on tarpeen puuttua kaksinkertaisesta verotuksesta johtuviin esteisiin[37]. Lisäksi myös Montin raportissa suositellaan lisätoimia yksityishenkilöitä haittaavien kaksinkertaisesta verotuksesta johtuvien veroesteiden poistamiseksi. Siksi veronmaksajat ja jäsenvaltiot tuntuvat aidosti toivovan, että rajat ylittävään kaksinkertaiseen verotukseen puututaan.

5. Mahdollisia ratkaisuja

Havaitut ongelmat voitaisiin hoitaa parantamalla nykyisiä välineitä niin, että niillä voitaisiin puuttua kaksinkertaisen varotuksen tilanteisiin, tai ehdottamalla uusia välineitä ja ratkaisuja.

Erilaisiin kaksinkertaisen verotuksen ongelmiin voidaan puuttua eri tavoin. Jotkin voidaan ratkaista kahdenvälisillä yleissopimuksilla, jotkin mahdollisesti EU-lainsäädännöllä (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen mukaisen oikeusperustan rajoissa) tai muilla tavoin erityisratkaisujen ja -välineiden avulla.

Näitä mahdollisia ratkaisuja ovat seuraavat:

5.1. Nykyisten välineiden vahvistaminen

Samaan aikaan tämän tiedonannon kanssa esitetään korkoja ja rojalteja koskevan direktiivin uudelleenlaatimista koskeva ehdotus. Nykyiseen tekstiin ehdotettujen muutosten tarkoitus on vähentää tapauksia, joissa kaksinkertaista verotusta saattaa tapahtua siksi, että yksi jäsenvaltio tekee jostain maksusta ennakonpidätyksen ja toinen verottaa samaa maksua.

5.2. Kaksinkertaista verotusta koskevien yleissopimusten kattavuuden ja soveltamisalan laajentaminen

Komissio katsoo, että on tarpeen saada valmiiksi 27 jäsenvaltion väliset kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen puitteet[38], ja kannustaa jäsenvaltioita käymään vuoropuhelua, jos erimielisyydet uhkaavat kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen tekemistä.

Komissio aikoo selvittää jäsenvaltioiden ja asiantuntijoiden kanssa keinoja, joilla voidaan puuttua kolmikantaisiin liiketoimiin[39], sekä tapoja käsitellä yhteisöjä ja veroja, jotka eivät EU:ssa kuulu kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen piiriin. Se tulee käynnistämään asianmukaisia hankkeita erityisesti perintöveron osalta.

5.3. Toimet, jotka tähtäävät kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen säädösten yhdenmukaisempaan tulkintaan EU:n jäsenvaltioissa

Kaksinkertainen verotus aiheutuu usein tulkintaeroista. On tarpeen arvioida mahdollisuuksia löytää EU:ssa yhteinen näkemys eräistä jäsenvaltioiden välillä sovellettavista kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen käsitteistä (kuten rojaltit, liiketulo, osingot, kiinteä toimipaikka, verotuksellinen kotipaikka, yli rajatyöntekijät…). Tapauksesta riippuen voi olla syytä ottaa huomioon EU-lainsäädäntöön sisältyvät samanlaiset tai samantapaiset käsitteet erityisenä ongelmaan liittyvänä EU-ulottuvuutena. Koska nämä asiat ovat sisämarkkinoiden kannalta tärkeitä, niitä on tarkoituksenmukaista käsitellä EU-tasolla. Tällainen koordinointi voi kuitenkin myös edesauttaa näiden asioiden käsittelyä kansainvälisissä elimissä, kuten OECD:ssa ja YK:ssa, myös silloin, kun kyse on laajemmin käytettävien kansainvälisten vaatimusten kehittämisestä. EU:n yhteisestä siirtohinnoittelufoorumista saatujen hyvien kokemusten rohkaisemana on syytä selvittää, mitä etuja mahdollisesti olisi siitä, jos perustettaisiin jäsenvaltioiden edustajista koostuva foorumi (kaksinkertaista verotusta käsittelevä EU-foorumi). Tällä foorumilla käytyjen keskustelujen pohjalta komissio harkitsee kaksinkertaista verotusta koskevien menettelysääntöjen laatimista.

5.4. Riitojenratkaisun helpottaminen ja nopeuttaminen EU:ssa

Välimiesmenettely-yleissopimuksen tarkoitus oli tarjota menetelmä pääasiassa siirtohinnoittelusta johtuvien riitojen ratkaisemiseksi. Menettelysääntöjen hyväksymisestä (ja tarkistamisesta) huolimatta välimiesmenettely-yleissopimuksen toimivuutta voitaisiin kuitenkin edelleen parantaa. Tästä on osoituksena se, kuinka kauan keskinäiset sopimusmenettelyt yleensä kestävät[40]. Mitä välimiesmenettely-yleissopimukseen tulee, niiden viiden vuoden aikana, joilta tietoja on käytettävissä, puolet vuoden lopussa ratkaisematta olevista riidoista on ollut vireillä yli kaksi vuotta[41].

Vuoden 2010 julkisessa kuulemisessa esitetyissä kommenteissa kritisoidaan sitä, ettei kaksinkertaista verotusta koskeva yleissopimus mahdollista nopeaa riitojenratkaisua. Veronmaksajat yleensä turvautuvat vain kaksinkertaista verotusta koskevassa yleissopimuksessa määrättyyn riitojenratkaisumekanismiin, joka perustuu OECD:n malliverosopimuksen vanhaan 25 artiklaan. Tämä ei kuitenkaan täysin ratkaise asioita: sopimusvaltioiden on vain pyrittävä löytämään ratkaisu. Veronmaksajalla ei ole mitään takeita siitä, että kaksinkertaista verotusta ei tapahdu, eikä siitä, että verohallinnot toimivat asiassa nopeasti. OECD myöntää, että ratkaisemattomien tapausten määrä (joka lisääntyi 21,3 % vuodesta 2008 vuoteen 2009) on suuri ongelma[42].

Yleisen sitovan riitojenratkaisumenettelyn puuttuminen on siksi EU:n näkökulmasta asia, joka on korjattava sekä sisämarkkinoiden takia että laajempien kilpailukykyyn liittyvien syiden takia (jotka liittyvät EU:n houkuttavuuteen ulkomaisten sijoittajien keskuudessa). Sen paremmin välimiesmenettely-yleissopimus kuin jäsenvaltioiden kaksinkertaista verotusta koskevat yleissopimuksetkaan eivät tarjoa täysin onnistunutta menetelmää.

Mahdollinen ratkaisu sisältyy OECD:n malliverosopimuksen 25 artiklan viimeisimpään versioon, jossa määrätään keskinäisestä sopimusmenettelystä, jossa on sitova erimielisyyksien ratkaisumenettely kaikille ratkaisemattomille kaksinkertaisen verotuksen tapauksille veronmaksajan niin pyytäessä. Tällaisia määräyksiä on kuitenkin toistaiseksi sisällytetty vain harvoihin jäsenvaltioiden välillä tehtyihin kaksinkertaista verotusta koskeviin yleissopimuksiin[43].

Komission näkemyksen mukaan on tarpeen analysoida, miten kaksinkertaista verotusta koskevia riitojenratkaisumenettelyjä voidaan parantaa EU:ssa. Erityisesti olisi tutkittava mahdollisuuksia luoda mekanismi, jolla voidaan tehokkaasti ja nopeasti ratkaista kaikki mainitut ongelmat kaikilla välittömän verotuksen osa-alueilla.

6. Jatkotoimet ja johtopäätökset

Komissio on vakaasti päättänyt puuttua asiaankuuluviin kaksinkertaisen verotuksen ongelmiin EU:ssa ja esittää uusia aloitteita. Työ on käynnistynyt kahdella ehdotuksella. Ne ovat:

· Yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskeva ehdotus – hyväksytty maaliskuussa 2011.

· Samaan aikaan tämän tiedonannon kanssa esitettävä korkoja ja rojalteja koskevan direktiivin uudelleenlaatimista koskeva ehdotus.

Näiden ehdotusten lisäksi komissio aikoo

· piakkoin esittää mahdollisia ratkaisuja rajat ylittäviin perintöverotusta koskeviin esteisiin puuttumiseksi EU:ssa;

· jatkaa hiljattain uudistetun yhteisen siirtohinnoittelufoorumin hyödyntämistä siirtohinnoittelun kaksinkertaisen verotuksen ongelmiin puuttumiseksi;

· esittää vuonna 2012 ratkaisuja arvopaperisijoittajille rajojen yli maksettavien osinkojen kaksinkertaiseen verotukseen;

· kehittää tässä tiedonannossa esitettyjä vaihtoehtoja, erityisesti kaksinkertaista verotusta käsittelevän foorumin perustamista pelkästään EU-verotusta varten, ehdotuksen laatimista kaksinkertaista verotusta koskevista menettelysäännöistä ja tehokkaan riitojenratkaisumekanismin toteutettavuutta, jotta tehokkaimmat tavat kaksinkertaisen verotuksen poistamiseksi voidaan määrittää;

· käynnistää kaksinkertaista verottamatta jättämistä koskevan kuulemismenettelyn tosiasioiden selvittämiseksi, jotta tämän ilmiön mittasuhteet saadaan selville; Tämän kuulemisen tuloksia käytetään sopivan menettelytavan löytämiseen ja kehittämiseen.

Komissio pyytää Euroopan parlamenttia, neuvostoa ja Euroopan talous- ja sosiaalikomiteaa käsittelemän ja tukemaan näitä näkemyksiä.

Kaikkia asianomaisia sidosryhmiä pyydetään esittämään näkemyksensä tästä aloitteesta ja ilmoittamaan komissiolle suosittelemistaan erityistoimista.

[1]               KOM(2010) 2020, 3.3.2010.

[2]               Komissio on huolissaan nykyisistä kaksinkertaisen verottamatta jättämisen tilanteista EU:ssa. Komissio harkitsee yritysten kaksinkertaista verottamatta jättämistä käsittelevää julkista kuulemista, jollaista on myös hiljattain ehdottanut Euroopan parlamentin jäsen ja sen talous- ja raha-asioiden valiokunnan puheenjohtaja Sharon Bowles (Brysselin verofoorumi 2011).

[3]               KOM(2006) 823, 19.12.2006, 1 kohta.

[4]               Ks. esimerkiksi euroalueen valtion- ja hallitusten päämiesten päätelmät, 11.3.2011.

[5]               Ks. komission järjestämä julkinen kuuleminen http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/consultations/tax/2010_04_doubletax_en.htm sekä alaviitteet 25 ja 26.

[6]               KOM(2010) 769, 20.12.2010, 4.1 kohta.

[7]               Puhtaasti kotimainen kaksinkertainen verotus, missä sitä sitten esiintyykin, kuuluu kansallisen lainsäätäjän toimivaltaan.

[8]               KOM(2011) 206, 13.4.2011.

[9]               Katsaus Euroopan Unionin kansalaisuuteen vuonna 2010 ”Unionin kansalaisoikeuksien esteiden poistaminen”, KOM(2010) 603, 27.10.2010.

[10]             Ks. IBFD Tax Glossary, hakusana ”double taxation”. Perinteisesti kaksinkertainen verotus jaetaan kahteen tapaukseen: juridiseen kaksinkertaiseen verotukseen ja taloudelliseen kaksinkertaiseen verotukseen. Kun kyseessä on juridinen kaksinkertainen verotus, samalta veronmaksajalta peritään kaksi tosiaan vastaavaa veroa samasta tulosta tai pääomasta. Yleensä ilmausta taloudellinen kaksinkertainen verotus käytetään tapauksissa, joissa eri veronmaksajia verotetaan samasta tulosta tai pääomasta.

[11]             Esim. antamalla maassa asuvalle veronmaksajan ulkomailla hankkimille tuloille verovapaus tai myöntämällä verohyvitys ulkomailla maksetusta verosta.

[12]             Kaksinkertaista verotusta koskevien sopimusten mukaiset kahdenväliset järjestelyt, joissa kaksi maata sopii, kuinka ja miten paljon niissä asuvien veronmaksajien kaksinkertaista verotusta lievennetään.

[13]             Esim. Pohjoismaiden välinen yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen välttämisestä tulo- ja pääomaverojen osalta tai ns. "välimiesmenettely-yleissopimus": Yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä (90/436/ETY), EYVL L 225, 20.8.1990.

[14]             Esim. unionin tuomioistuin, 12.12.2002, asia C-324/00 (Lankhorst-Hohorst), 32 kohta; unionin tuomioistuin, 14.12.2006, asia C-170/05 (Denkavit Internationaal), 39 kohta; unionin tuomioistuin, 8.11.2007, asia C-379/05 (Amurta), 28 kohta; unionin tuomioistuin, 1.7.2010, asia C-233/09 (Dijkman), 23 kohta; unionin tuomioistuin, 22.12.2010, asia C-287/10 (Tankreederei I), 15 kohta.

[15]             Unionin tuomioistuin, 14.11.2006 (Kerckhaert-Morres); 12.2.2009 (Block); 16.7.2009 (Damseaux).

[16]             Julkisasiamies Geelhoedin ratkaisuehdotus asiassa Kerckhaert-Morres, 38 kohta.

[17]             Unionin tuomioistuin, Damseaux, edellä mainittu kohta.

[18]             Euroopan komission puheenjohtajalle osoitettu raportti (laatijana entinen komission jäsen Monti), ”Uusi sisämarkkinastrategia (’A New Strategy for the Single Market’)”, 9.5.2010, 3.5 ja 83 kohta.

[19]             Esimerkiksi viimeksi 14. ja 15.6.2011 pidetyssä Euroopan parlamentin vetoomusvaliokunnan kokouksessa verotusasioiden ryhmässä neljä vetoomusta yhdestätoista koski kaksinkertaista verotusta. Ks. myös syyskuussa 2011 tehty Eurobarometri-tutkimus kansalaisten ongelmista sisämarkkinoilla: http://ec.europa.eu/public_opinion/archives/quali/ql_obstacles_en.pdf

[20]             Vetoomusvaliokunnan kommentit OECD:n malliyleissopimuksen 15 artiklan 2 kohtaan ehdotettuihin muutoksiin, 2007, osoitteessa http://www.oecd.org/dataoecd/14/62/39547932.pdf.

[21]             http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/consultations/tax/2010_04_doubletax_en.htm;

                http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/consultations/tax/2010_06_inheritance_en.htm;

                http://ec.europa.eu/taxation_customs/common/consultations/tax/2010_08_royalty_en.htm.

[22]             OECD. Tax Effects on Foreign Direct Investment, 2007, 33.

[23]             Ks. esimerkiksi Hajkova, D. et al., ”Taxation, Business Environment and FDI Location in OECD Countries”, OECD Economics Department Working Papers, nro. 502, 2006, osoitteessa http://dx.doi.org/10.1787/874058477248.

[24]             Yhteistä yhdistettyä yhtiöveropohjaa koskevan neuvoston direktiiviehdotuksen vaikutusten arviointi, 16.3.2011.

[25]             Jo Kansainliitto puhui vuonna 1923 eron tekemisestä taakan ja esteen välillä kaksinkertaisen verotuksen kohdalla. Ks. esimerkiksi sen talous- ja rahoituskomission julkaisu Report on Double Taxation submitted to the Financial Committee, asiakirja E.F.S.73. F.19, s.11, 5.4.1923 .

[26]             Parkih, Jain ja Spahr, The impact of Double Taxation on Cross Border Equity Flows, Valuations and Cost of Capital, 2011, EFMA, Bragan kokous.

[27]             PWC LLP, Total Tax Contribution, vuoden 2007 tutkimus, joka tehtiin Yhdistyneen kuningaskunnan 100 suurimman pörssiyhtiön yhdistyksen (Hundred Group of Finance UK Directors) keskuudessa.

[28]             Euroopan parlamentti, vetoomusvaliokunta, vetoomus 1404/2010.

[29]             Euroopan parlamentti, vetoomusvaliokunta, vetoomus 1053/2010.

[30]             Eri jäsenvaltioissa sijaitseviin emo- ja tytäryhtiöihin sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä 23.7.1990 annettu neuvoston direktiivi (90/435/ETY).

[31]             Eri jäsenvaltioissa sijaitsevien lähiyhtiöiden välisiin korko- ja rojaltimaksuihin sovellettavasta yhteisestä verotusjärjestelmästä 3 päivänä kesäkuuta 2003 annettu neuvoston direktiivi (2003/49/EY).

[32]             Yleissopimus kaksinkertaisen verotuksen poistamisesta etuyhteydessä keskenään olevien yritysten tulonoikaisun yhteydessä (90/436/ETY), EYVL L 225, 20.8.1990.

[33]             http://ec.europa.eu/taxation_customs/taxation/company_tax/transfer_pricing/index_en.htm

[34]             C/2009/7924, http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/common/whats_new/c(2009)7924_en.pdf

[35]             KOM(2011) 121; 16.3.2011.

[36]             Direktiiviehdotuksessa luodaan vain yhteinen veropohja tiettyjen yhtiöiden ja konsernien verottamiselle (ehdotuksen 1 artikla).

[37]             Ks. edellä oleva viite, huomautus 3.

[38]             Tammikuun 1. päivänä 2011 jäsenvaltioiden välillä oli 10 kahdenvälistä järjestelyä, jotka eivät kuuluneet kaksinkertaista verotusta koskevan yleissopimuksen piiriin.

[39]             EU:n yhteinen siirtohinnoittelufoorumi on tehnyt jonkin verran siirtohinnoittelua koskevaa selvitystyötä; ks. seuraava alaviite.

[40]             http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/company_tax/transfer_pricing/forum/jtpf/2010/

/jtpf_2010_06_08_number_open_cases_en.pdf

[41]             http://ec.europa.eu/taxation_customs/resources/documents/taxation/company_tax/transfer_pricing/forum/jtpf/2010/

/jtpf_2010_06_08_number_open_cases_en.pdf

[42]             http://www.oecd.org/document/11/0,3746,en_2649_33747_46499831_1_1_1_1,00.html; 63,4 prosentin korotus vuodesta 2006 vuoteen 2009.

[43]             Esim. FR ja UK (19.6.2008), NL ja UK (26.9.2008), DE ja UK (30.3.2010).