KUMPPANUUS TUTKIMUS- JA INNOVAATIOTOIMINNASSA

1. Johdanto

Eurooppa on vähitellen toipumassa syvimmästä talous- ja rahoituskriisistä sitten 1930-luvun. Kuitenkin ”riskejä on vielä olemassa ja meidän on jatkettava päättäväistä toimintaamme”, kuten Eurooppa-neuvosto totesi keväällä 2011[1].

Jotta elpyminen voi jatkua, tutkimuksen ja innovoinnin nykyisiä julkisia ja yksityisiä resursseja on käytettävä järkevästi siten, että julkisten ja yksityisten tahojen rahoituksella saavutetaan kestävää kehitystä. Tämä on välttämätöntä, jotta eurooppalainen tutkimusalue (ERA) voisi toteutua vuoteen 2014 mennessä ja jotta innovaatiounionilla, digitaalistrategialla ja muilla EU 2010 -lippulaiva-aloitteilla voitaisiin saavuttaa tuloksia.

Innovaatiounionia koskevassa komission tiedonannossa korostetaan kumppanuuden merkitystä eurooppalaisessa tutkimus- ja innovointitoiminnassa keinona ”yhdistää voimia läpimurtojen saavuttamiseksi”[2].

Kumppanuustoiminnassa luodaan yhteyksiä Euroopan tason ja kansallisten julkisen sektorin toimijoiden välille julkisen sektorin sisäisillä kumppanuuksilla sekä julkisen ja yksityisen sektorin edustajien välille julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla. Kumppanuuksien tavoitteena on muun muassa

– saavuttaa kriittinen massa tarvittavan mittavuuden ja laajuuden turvaamiseksi;

– helpottaa yhteisten visioiden kehittämistä ja strategisten linjausten muotoilua, myös kansainvälisellä tasolla;

– auttaa kehittämään eurooppalaisen tutkimuksen ja innovoinnin ohjelmaperusteista lähestymistapaa, joka mahdollistaisi laajapohjaisen kohdentamisen kaikkiin potentiaalisiin kumppaneihin;

– tuottaa joustavia rakenteita, joiden avulla kumppanuuden kattavuus ja laajuus voidaan sopeuttaa sen luonteeseen ja päämääriin.

Näillä tavoin kumppanuuteen perustuva lähestymistapa voi tehostaa tutkimus- ja innovointisykliä ja lyhentää aikaa tutkimuksesta markkinoille, mikä puolestaan voi auttaa ratkaisemaan suuria yhteiskunnallisia haasteita ja parantamaan Euroopan kilpailuasemaa. Lisäksi tällainen lähestymistapa edistää ympäristöön ja resurssitehokkuuteen liittyvien tavoitteiden saavuttamista. Kun kumppanuustoimintaan on sitouduttu, Euroopalla on mahdollisuudet menestyä tieteen ja teknologian aloilla sekä saavuttaa kriittinen massa.

Tämän vuoksi erilaisia kumppanuuden muotoja on kehitetty ja kokeiltu tutkimuksen seitsemännessä puiteohjelmassa[3], kilpailukyvyn ja innovoinnin ohjelmassa[4] sekä eurooppalaisen tutkimusalueen (ERA) ja innovaatiounionin puitteissa. Tämä on ollut merkittävä askel kohti yhteistä visiota siitä, miten kumppanuustoiminnalla voidaan maksimoida tutkimuksen ja innovoinnin vaikutus älykkään ja kestävän kasvun toteutumiseen Euroopassa. Nyt on tarpeen lisätä päällekkäisyyksien torjuntaa ja selkiyttää sitä, miten kumppanuuksia voidaan parhaiten toteuttaa. Tässä tiedonannossa käsitellään sitä, mitä tähän mennessä saadusta kokemuksesta voidaan ottaa opiksi ja miten kumppanuuskäsitettä voidaan jatkossa kehittää.

2. Nykytilanne 2.1. Kumppanuustoiminta EU:ssa nykyisin

Julkisen sektorin sisäisillä kumppanuuksilla yhtenäistetään kansallisia strategioita, mikä auttaa torjumaan julkisen tutkimustoiminnan hajanaisuutta. Lisäksi tällaiset kumppanuudet tarjoavat mahdollisuuksia tehokkaampaan kanssakäymiseen strategisten kansainvälisten kumppaneiden kanssa.

Taulukossa 1 esitetään, mitä erilaisia yhteisiä toimia julkisen sektorin sisäisiin kumppanuuksiin sisältyy. Ne ulottuvat ERA-NET ja ERA-NET Plus -verkostoista, joissa jäsenvaltiot yhteensovittavat kansallisia ohjelmia, aina 185 artiklan mukaisiin aloitteisiin, jotka edustavat kansallisten ohjelmien pisimmälle menevää integraatiota. Julkisen sektorin sisäisissä kumppanuuksissa on alettu noudattaa yhteistä ohjelmasuunnittelua, joka perustuu korkean tason sitoutumiseen tietyn yhteiskunnallisen haasteen ratkaisemiseen. Lisäksi julkisen sektorin sisäisillä kumppanuuksilla voidaan edistää yhteistä politiikkaoppimista, kuten aloitteissa Europe INNOVA ja PRO INNO Europe.

Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia muodostavat Euroopan tasolla yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi EU ja muut julkiset tahot yhdessä yksityisen sektorin kumppanien kanssa. Tutkimuksen ja innovoinnin alalla julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksilla tavoitellaan Euroopalle teollista johtoasemaa. Niillä tuetaan tietyn alan tutkimusta ja innovointia ja edistetään siihen tarvittavien investointien hankkimista.

Taulukosta 2 käy ilmi, että tutkimuksen ja innovoinnin alan julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksia muodostettiin Euroopassa ensimmäistä kertaa seitsemännen puiteohjelman alaisuudessa. Tällaisia olivat sekä itsenäisiä oikeushenkilöitä olevat yhteisyritykset yhteisissä teknologia-aloitteissa ja SESARissa sekä sopimusperusteiset kumppanuudet (esim. elvytyssuunnitelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet).

Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) ei ole kumppanuushanke vaan EU:n elin, jonka tehtävänä on lisätä innovaatiovalmiuksia. Sen tärkeimmät toiminnalliset haarat eli osaamis- ja innovointiyhteisöt ovat kuitenkin jäsenneltyjä kumppanuuksia, joissa talouden, tutkimuksen ja liike-elämän toimijat pyrkivät yhdessä ratkaisemaan merkittäviä yhteiskunnallisia haasteita.

Eurooppalaisia innovaatiokumppanuuksia ehdotettiin lippulaivahankkeessa Innovaatiounioni[5]. Niiden tarkoituksena on nopeuttaa innovaatioita käsittelemällä suurimpia yhteiskunnallisia haasteita. Ne eivät ole julkisen sektorin sisäisiä eivätkä julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia, mutta ne tarjoavat puitteet eri politiikan alojen ja sektoreiden sidosryhmien saattamiselle yhteen yli rajojen, kun pyritään yhdentämään tai käynnistämään kysyntää ja tarjontaa koskevia toimenpiteitä tutkimus- ja innovaatiosyklin kaikissa vaiheissa.

Aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuspilotin tarkoituksena on testata konseptia ja arvioida, miten se olisi parhaiten toteutettavissa. Vielä on liian aikaista tehdä päätelmiä kyseisen pilottikumppanuuden tuloksellisuudesta ja toimivuudesta, mutta ensimmäinen arvio tähän mennessä käytetyistä prosesseista on jo tehty[6].

Taulukko 1: EU:n tason nykyiset julkisen sektorin sisäisiin kumppanuuksiin liittyvät konseptit/välineet

|| Tavoite || Toteutus || Vaikutukset / keskeiset opetukset

ERA-NET 100 hanketta vuodesta 2002 || Koordinoida kansallisia tutkimusohjelmia valikoidulla alalla || - Jäsenvaltiot käynnistävät ja toteuttavat yhteisiä toimia/ehdotuspyyntöjä (vuoteen 2010 mennessä jäsenvaltiot käyttivät yhteisiin ehdotuspyyntöihin 1,17 miljardia euroa) - EU on tukenut vuoteen 2010 mennessä jäsenvaltioiden verkottumista 273 miljoonalla eurolla || - Tehokkaita mekanismeja määritellyillä aloilla, mutta alkuperäinen tarkoitus ei kriittisen massan luominen ja/tai monivuotisten ohjelmien perustaminen - Luo uusia mahdollisuuksia ylikansalliseen T&K-toimintaan - Auttaa vähentämään hajanaisuutta ja vertailemaan kansallisia ohjelmia - Vastavuoroinen oppiminen parantaa kansallisia tutkimusjärjestelmiä - Välietappi matkalla kohti kunnianhimoisempaa kumppanuutta

ERA-NET Plus 9 hanketta vuodesta 2007 || Tehostaa jäsenvaltioiden ja EU:n yhteistä rahoitusta valikoidulla alalla || - Jäsenvaltiot käynnistävät ja toteuttavat yhteisen ehdotuspyynnön EU:n lisärahoituksella (230 miljoonaa euroa yhteisiin ehdotuspyyntöisin ja 68 miljoonaa euroa EU:n rahoitusta vuoteen 2010 mennessä) || - Toimii tehokkaasti yhdessä ehdotuspyynnössä, jolla on merkittävä budjetti - Keino lisätä rahoituksellista integraatiota - Ei koordinoinnin tukea, minkä vuoksi jatkuvan täytäntöönpanon rakenteet puuttuvat - Silta yhteisten toimien koordinoinnista ohjelmien täysimittaiseen integrointiin

185 artiklan mukaiset aloitteet 5 aloitetta vuodesta 2003 || Integroida kansallisia ja eurooppalaisia tutkimusohjelmia valikoidulla alalla || - EU myöntää vastaavan määrän varoja jäsenvaltioiden monivuotisten ohjelmien täytäntöönpanoon (yli 1,55 miljardia euroa, EU:n rahoitusta 700 miljoonaa euroa) || - Edistää mittavuutta ja laajaa soveltamista monivuotisten rahoitussitoumusten valmistelussa - Tehokas tapa integroida tiedettä ja hallintoa - Auttaa torjumaan tutkimus- ja innovointitoimien tarpeetonta päällekkäisyyttä ja hajanaisuutta - Lisäedistystä kohti rahoituksellista integraatiota tarvitaan

 Yhteiset ohjelma-aloitteet 10 aloitetta vuodesta 2008 || Koordinoida/integroida kansallisia tutkimusohjelmia yhteiskunnalliseen haasteeseen vastaamiseksi || - Jäsenvaltiot kehittävät ja panevat täytäntöön yhteisiä strategisia tutkimuslinjauksia - EU tukee jäsenvaltioiden verkottumista || - Korkean tason poliittinen hyväksyntä varmistettu - Poliittisen hyväksynnän lisäksi tarvitaan vielä konkreettisia resurssisitoumuksia - Sovitut säännöt tarpeen panna täytäntöön - Tarvitaan vakaat, puolueettomat ja läpinäkyvät täytäntöönpanorakenteet

Strateginen energiateknologia­suunnitelma (SET) Vuodesta 2007 || Nopeuttaa vähähiilisen energiateknologian kehittämistä ja virtaviivaistaa kansallisia strategista teknologiaa koskevia tutkimusohjelmia EU:n tasolla || - Täytäntöönpano Euroopan energiatutkimuksen yhteenliittymän kautta, nykyisin käyttämällä kumppanuuteen osallistuvien laitosten omia varoja || - Edistää hajanaisuuden vähentämistä ja energiatutkimuksen koordinointia EU:ssa - Päätöksentekoprosessin avoimuus ja läpinäkyvyys - Kaikkien mahdollisuuksien hyödyntäminen edellyttää muodollisia rakenteita

Europe INNOVA / PRO INNO Europe Vuodesta 2008 || Yhteinen politiikkaoppiminen ja innovoinnin paremman tuen kehittäminen || - 25 pilottihanketta, joiden kohteena on ekoinnovointi sekä palveluja ja klustereita koskeva innovointi || - Tehokas innovoinnin tukialusta - Suuria kerrannaisvaikutuksia osallistuvilla alueilla - Tulosten hyödyntäminen alueellisissa/kansallisissa innovointijärjestelmissä rajallista - Tarvitaan pitkäaikaisempaa tukea hankkeeseen ja etuudensaajalle

Taulukko 2: EU:n tason nykyiset julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin liittyvät konseptit/välineet

|| Tavoite || Toteutus || Vaikutukset / keskeiset opetukset

Yhteiset teknologia-aloitteet 5 aloitetta vuodesta 2007 || Vahvistaa Euroopan teollista johtoasemaa tarkoin määritellyillä aloilla || - SEUT-sopimuksen 187 artiklan mukaiset yhteisyritykset - Perustana yhteiset strategiset tutkimuslinjaukset ja eurooppalaiset teknologiayhteisöt (ETP) - EU myöntää tutkimukseen vastaavan määrän varoja (yli 3 miljardia euroa seitsemännestä puiteohjelmasta ja saman verran teollisuudelta; enimmäkseen luontoissuorituksina) || - Tehokas julkisen ja yksityisen sektorin yhteistyössä ja yksityisten investointien hankkimisessa strategisilla aloilla - Säännöt ja menettelyt on laadittava tarkoitukseen soveltuviksi - Helpottaa uusien yhteistyömuotojen syntymistä sidosryhmien välille ja yhdistää julkista ja yksityistä osaamista ja valmiuksia - Tehokas keino saada pk-yrityksiä mukaan tutkimus- ja innovointiohjelmiin - Helpottaa tutkimuksen ja innovoinnin priorisoimista alan tarpeiden mukaan

SESAR || Uudenaikaistaa Euroopan ilmaliikenteen hallintaa || - SEUT-sopimuksen 187 artiklan mukainen yhteisyritys - Yhteisrahoitusta EU:lta (350 miljoonaa euroa seitsemännestä puiteohjelmasta + 350 miljoonaa euroa TEN-T-rahoitusta), Eurocontrolilta (700 miljoonaa euroa) ja 15:ltä toimialan edustajalta (700 miljoonaa euroa) || - Optimaalinen vastaus käyttäjien ja palveluntarjoajien tarpeisiin - Yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan yhteiskunnallisesti hyvin merkittävien tavoitteiden yhdentäminen - Rahoituksen ja osaamisen hankkiminen ja yhdistäminen - Joustava ja dynaaminen väline, joka tukee kehittämisen ja käyttöönoton välistä interaktiivista suhdetta - Ilmaliikenteen hallinnan maailmanlaajuisen yhteentoimivuuden “teknologinen lähettiläs”

Elvytyssuunnitelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet 3 kumppanuutta vuodesta 2008 Tulevaisuuden internet Vuodesta 2011 COLIPA Vuodesta 2009 || Elvytyssuunnitelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet: Säilyttää ja vahvistaa talouskriisistä kärsineitä teollisuudenaloja Tulevaisuuden internetiä koskeva kumppanuus: Varmistaa tulevaisuuden internetin kehittäminen palvelemaan yhteiskunnan tarpeita COLIPA: Auttaa toimialaa noudattamaan EU:n lainsäädäntöä || Hankeperustainen seitsemännen puiteohjelman rahoitus ja toimialan osallistuminen monivuotisen etenemissuunnitelman laatimiseen tutkimusprioriteettien määrittelemiseksi Elvytyssuunnitelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet: 3,2 miljardia euroa (2010–2013) Tulevaisuuden internetiä koskeva kumppanuus: 300 miljoonaa euroa vuoteen 2013 mennessä COLIPA: 25 miljoonaa euroa || - Tehokas lyhyen aikavälin toimissa, joilla pidetään yllä investointeja tutkimukseen ja vahvistetaan Euroopan kilpailukykyä (elvytyssuunnitelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet) - Yhdistää toimialan sidosryhmiä laajasti - Helpottaa tutkimuksen ja innovoinnin priorisoimista alan tarpeiden mukaan - Tarpeen vakiinnuttaa hallintotapoja kumppanien välillä - Soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että otetaan mukaan markkinaorientoituneempaa toimintaa

SET-suunnitelman mukaiset eurooppalaiset teollisuusaloitteet 7 eurooppalaista teollisuusaloitetta vuodesta 2010 || Käsitellä demonstroinnin / markkinoille tuomisen esteitä vähähiilisen energiateknologian innovaatioketjussa || - Teknologian etenemissuunnitelmat, joihin sisältyy erityisiä T&K-toimia ja joiden aikaväli on 10 vuotta - Seitsemännen puiteohjelman mukaiset ehdotuspyynnöt yhteisistä toimista jäsenvaltioiden keskuudessa || - Tehokas tapa kohdentaa EU:n, jäsenvaltioiden ja teollisuuden toimia yhteisten tavoitteiden saavuttamiseksi ja kriittisen massa luomiseksi - Integroidun EU-tason innovaatiolähestymistavan kehittämisen tiellä on vielä esteitä, ja jäsenvaltioilta tarvitaan konkreettisia resurssisitoumuksia - Energiateknologian alalla tarvitaan uusia investointeja ja laajamittaisia tutkimusinfrastruktuureita

Tutkimus- ja innovaatiokumppanuudet käytännössä

Esimerkkejä julkisen sektorin sisäisistä kumppanuuksista:

Tunnettuja harvinaisia sairauksia on ainakin 6 000. Niiden kanssa joutuu tekemisiin noin 20 miljoonaa eurooppalaista. ERA-NET E-Rare on kehittänyt harvinaisten sairauksien tutkimista koskevan yhteisen eurooppalaisen ohjelman ja käynnistänyt kolme 10 miljoonan suuruista euron yhteistä ehdotuspyyntöä. Yhdessä seitsemännen puiteohjelman harvinaisiin sairauksiin liittyvien ehdotuspyyntöjen kanssa tämä merkitsee, että jopa 40 prosenttia kyseisen alan julkisesta tutkimuksesta on nyt koordinoitua.

Itämeren kyky tuottaa ihmisille välttämättömiä hyödykkeitä ja palveluja on vähentynyt merkittävästi luonnonolosuhteiden ja ihmisten aiheuttaman paineen vuoksi. Tämän ongelman vuoksi yhdeksän maata osallistuu 22 miljoonan euron suuruisen yhteisen ehdotuspyynnön kautta hankkeeseen ERA-NET Plus - BONUS Plus, jolla on myös laajempia poliittisia tavoitteita komission meristrategian ja meripolitiikan yhteydessä.

Tietotekniikka-avusteinen asuminen (AAL) on 185 artiklan mukainen aloite, joka keskittyy väestönmuutoksen tukemista koskevaan innovointiin. Ohjelman mukaisesti on investoitu yli 600 miljoonaa euroa. Osallistujista yli 40 prosenttia on pk-yrityksiä, jotka tuottavat uusia tieto- ja viestintäteknologiaan perustuvia tuotteita ja palveluja ja kestäviä huolenpitojärjestelmiä ikääntyvän väestön aktiivisen ja itsenäisen asumisen tueksi.

Mittaustieteelle on vuodesta 2007 lähtien ollut olemassa monivuotinen yhteinen ohjelma, 185 artiklan mukainen metrologiaa koskeva aloite (EMRP). Ohjelmassa on yli 400 miljoonan euron rahoituksella vähennetty merkittävästi tutkimustoiminnan päällekkäisyyksiä keskittämällä 44 prosenttia metrologian resursseista yhteen aloitteeseen.

Jäsenvaltiot ovat todenneet hermoston rappeutumissairauksien muodostavan suuren yhteiskunnallisen haasteen. Hermoston rappeutumissairauksia, kuten Alzheimerin tautia, käsittelevään yhteiseen ohjelma-aloitteeseen on sitoutunut 23 maata. Aloitteessa on julkaistu ensimmäinen ehdotuspyyntö, jonka kokonaisbudjetti on 14 miljoonaa euroa.

Esimerkkejä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksista:

Yhteisen Clean Sky -teknologia-aloitteen tavoitteena on vähentää ilmailun ympäristövaikutuksia siten, että Euroopan ilmailualan kilpailukyky ei kärsi. Asiaa koskevan tutkimuksen pitkäaikainen luonne ja siihen sisältyvä korkea riski edellyttävät julkista rahoitusta ja alan keskeisten toimijoiden yhteistyötä. Tähän mennessä on investoitu jo lähes 300 miljoonaa, ja ensimmäiset innovatiivista teknologiaa hyödyntävät lentokokeet on jo tehty.

ARTEMIS (sulautetut tietotekniikkajärjestelmät) ja ENIAC (nanoelektroniikka) ovat yhteisiä teknologia-aloitteita, joissa pyritään EU:n ja jäsenvaltioiden julkisen rahoituksen turvin panemaan täytäntöön toimialan, yliopistojen ja tutkimusorganisaatioiden määrittelemä tutkimusstrategia. Tähän mennessä EU ja jäsenvaltiot ovat osoittaneet yli 700 miljoonaa euroa innovatiivisiin tutkimusyhteistyöhankkeisiin, joita toteutetaan esimerkiksi terveyden, valmistusteollisuuden, moottoriajoneuvojen ja energiatehokkuuden aloilla.

Euroopan elvytyssuunnitelman puitteissa on käynnissä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuus Tulevaisuuden tehtaat. Siihen liittyy 1,2 miljardin euron tutkimusohjelma, jolla tuetaan uuden ja kestävän valmistusteknologian kehittämistä. Kumppanuushankkeeseen osallistuu laaja kirjo teollisuuden sidosryhmiä, ja sen tavoitteena on muuntaa teollisia prosesseja siten, että voidaan turvata maailmanlaajuinen kilpailukyky ja johtoasema.

2.2. Yleisarvio

Kokemukset Euroopan tason julkisen sektorin sisäisistä sekä julkisen ja yksityisen sektorin välisistä kumppanuuksista ovat osoittaneet, että kumppanuuslähestymistavalla on saavutettu monia hyötyjä.

Julkisen sektorin sisäisten ja julkisen ja yksityisen alan välisten kumppanuuksien avulla on muodostettu verkostoja, jotka perustuvat keskinäiseen luottamukseen, mikä on välttämätöntä kaikille pitkäaikaisille strategisille kumppanuuksille. On kehitelty, usein vaihtelevan geometrian pohjalta, yhteisiä visioita, joista on tuloksena yhteisesti sovittuja tutkimusstrategioita ja teknologisen kehittämisen suunnitelmia. Tällä on positiivisia maantieteellisiä vaikutuksia Euroopan tutkimus- ja innovointitoimintaan. Se tuo mukanaan tarvittavaa mittavuutta ja laajuutta ja edistää siten tutkimukseen ja innovointiin tehtävien investointien tuloksellisuutta ja toimivuutta, mikä lisää Euroopan houkuttelevuutta maailmanlaajuisena kumppanina suurten yhteiskunnallisten haasteiden ratkaisemisessa.

Koska kumppanuus auttaa turvaamaan jäsenvaltioiden ja muiden sidosryhmien – mukaan luettuina alueet sekä julkisista hankinnoista ja standardoinnista vastaavat elimet – omistajuuden tunnetta ja lisääntyvää osallistumista innovaatiounionin rakentamiseen, se auttaa saamaan rahoitusta Euroopan rahoitusvälineistä (tutkimuksen ja kehittämisen puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, rakennerahastot) ja lisää Euroopan tutkimuksen ja innovoinnin yhtenäisyyttä.

Kumppanuus myös auttaa sidosryhmiä toteuttamaan ohjelmia, joita ne eivät muutoin harkitsisikaan, sekä edistää strategista yhteistyötä yhteisön ulkopuolisten tärkeiden kumppanimaiden kanssa.

Haasteita liittyy kuitenkin hallintotapoihin, täytäntöönpanoon ja rahoitukseen sekä puite-edellytyksiin.

Tässä vaiheessa tehtäviä päätelmiä kumppanuustoiminnan mahdollisuuksista olisi tarkasteltava uudelleen tulevaisuudessa saatavan kokemuksen perusteella. Ensimmäisiä havaintoja on, että Eurooppa voisi hyödyntää aktiivisemmin kumppanuuden mahdollisuuksia. Tähän tarvitaan kuitenkin puitteita, jotka mahdollistavat vakaiden ja kestävien kumppanuuksien[7] kehittämisen.

2.3. Eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet 2.3.1. Tavoitteet

Innovaatiounionia koskevassa tiedonannossa peräänkuulutettiin toimivampia yhteyksiä ”tarjontapuolen” (tutkimus ja teknologia) ja ”kysyntäpuolen” (esim. käyttäjät, sääntely, standardointi ja julkiset hankinnat) välineiden välille.

Tässä voivat olla avuksi eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet, koska ne lisäävät kumppanuuden eri konseptien ja välineiden keskinäistä yhdenmukaisuutta. Eurooppalaisilla innovaatiokumppanuuksilla on merkitystä koko tutkimus- ja innovaatiosyklissä: ne varmistavat ideoiden jalostamisen menestyviksi tuotteiksi tai palveluiksi, joiden avulla voidaan käsitellä yhteiskunnallisia haasteita sekä luoda kasvua ja työpaikkoja.

Eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet voivat tarjota kattavat puitteet hajanaisuuden vähentämiselle aloilla, joilla on merkitystä useille sidosryhmille.

Eurooppalaiseen innovaatiokumppanuuskonseptiin sisältyvä kumppanuuslähestymistapa koostuu seuraavista tekijöistä:

– tutkimus- ja innovaatiosyklin kaikkien toimijoiden, myös kansallisella ja alueellisella tasolla, sekä yksityisen ja julkisen sektorin kansalaisyhteiskunnan saattaminen yhteen tavoitteena optimoida ja virtaviivaistaa nykyisiä välineitä, lisätä synergiaa sekä yhtenäistää ja keskittää resursseja;

– sekä ”tarjonnan” että ”kysynnän” huomioon ottaminen ja keskittyminen tutkimuslähtöisen innovoinnin lisäksi muihin muotoihin, kuten uusiin liiketoimintamalleihin sekä organisatoriseen ja yhteiskunnalliseen innovointiin;

– rohkaiseminen sidosryhmien väliseen kanssakäymiseen ja sen varmistaminen, että sovituille toimille saadaan korkean tason poliittinen sitoumus.

2.3.2. Päätelmät aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuspilotin arvioinnista

Aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevän eurooppalaisen innovaatiokumppanuuspilotin valmisteluvaiheessa todettiin sen onnistuneen saamaan sidosryhmiä liikkeelle (sidosryhmien kuuleminen kaikilla tasoilla). Laajasti eri aloja edustava korkean tason ohjausryhmä on vahvistanut selkeät työmenetelmät, joissa keskitytään strategisen täytäntöönpanosuunnitelman laatimiseen.

Pilotti on auttanut selkeyttämään eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien ja muiden politiikka-aloitteiden välisiä suhteita: eurooppalaiset innovaatiokumppanuudet eivät syrjäytä muita aloitteita, eivät varsinkaan jo käynnissä olevia julkisen sektorin sisäisiä tai julkisen ja yksityisen sektorin välisiä kumppanuuksia, eikä niihin liity tutkimusprioriteettien määrittelyä institutionaalisten menettelyjen ulkopuolella.

Muita päätelmiä, joita tässä vaiheessa voidaan tehdä, ovat esimerkiksi se, että kumppanuuksiin olisi sisällyttävä jäsenneltyjä menettelyjä kuulemisen aikana esiin tuotujen monien ideoiden priorisoimiseksi ja validoimiseksi. Lisäksi on välttämätöntä saada mukaan toimijoita, jotka voivat turvata asianmukaisen sääntelyseurannan. Todettiin myös, että yhtä kaikkeen sopivaa lähestymistapaa ei ole vaan kussakin eurooppalaisessa innovaatiokumppanuudessa on tarpeen kehittää pilotista saatujen kokemusten perusteella juuri sille soveltuva lähestymistapa.

Aktiivisena ja terveenä ikääntymistä käsittelevä eurooppalainen innovaatiokumppanuuspilotti osoitti myös Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission tiiviin osallistumisen kumppanuuden kaikissa vaiheissa, mikä todisti korkean tason sitoutumisen kumppanuuden onnistumiseen.

3. Kumppanuuslähestymistapa tästä eteenpäin

Yhteiset ponnistukset tutkimusta ja innovointia koskevan kumppanuuslähestymistavan kehittämiseksi Euroopan tasolla ja kansallisella tasolla ovat tuottaneet hyviä tuloksia.

Tarpeettoman päällekkäisyyden ja hajanaisuuden torjuminen vaatii kuitenkin enemmän. Keskeisillä aloilla, joilla on käsiteltävä suuria yhteiskunnallisia haasteita ja joilla Euroopan kilpailukyky on vaarassa, olisi pantava täytäntöön yhteisiä ohjelmia, jotka perustuvat yhteisiin strategisiin tutkimus- ja innovaatiotavoitteisiin. Näissä ohjelmissa olisi yhtenäistettävä ja keskitettävä (Euroopan ja jäsenvaltioiden) julkisia ja yksityisiä resursseja soveltamalla lähestymistapaa, jossa kumppanuuteen osallistuu organisaatioita tutkimus- ja innovaatiosyklin jokaisesta vaiheesta.

Tätä varten komissio suunnittelee lisäävänsä kumppanuuskonseptien ja Euroopan tasolla kehitettyjen ja toteutettujen välineiden käyttöä sekä toteaa samalla, että on tarpeen ehkäistä haitallisia vaikutuksia kilpailuun. Haasteiden käsittelemiseksi on määritelty eräitä toimia, jotka liittyvät hallintotapoihin, täytäntöönpanoon ja rahoitukseen sekä puite-edellytyksiin.

3.1. Hallintotavat 3.1.1. Kaikkien kumppanien – sekä julkisten että yksityisten – on sitouduttava kumppanuusaloitteisiin pitkäaikaisesti.

i) On välttämätöntä, että jäsenvaltiot tekevät ennalta monivuotisia rahoitussitoumuksia ja noudattavat niitä.

ii) Yksityisten kumppanien osalta sitoutumisen tutkimusta ja innovaatiota koskeviin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin osallistumiseen olisi oltava erottamaton osa yrityksen pitkän aikavälin strategiaa.

iii) Pitkän aikavälin kestävyyden tärkeys huomioon ottaen sitoutuminen kaikkiin kumppanuusaloitteisiin vahvistetaan tulevaisuudessa julkisilla ilmoituksilla, jonka antavat yhteisten ohjelma-aloitteiden tapauksessa osallistuvien valtioiden hallitukset ja julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tapauksessa yksityisen sektorin johtajat ja tapauksen mukaan myös hallitukset.

3.1.2. Kumppanuustoiminnan tiede-, teknologia- ja innovaatioyhteistyön kansainväliseen ulottuvuuteen kiinnitetään enemmän huomiota kolmansien maiden kanssa ja kansainvälisissä yhteyksissä määriteltyjen yhteisten prioriteettien pohjalta.

Julkisen sektorin sisäiset kumppanuudet

3.1.3. Jotta yhteiskunnallisten haasteiden käsittely tehostuisi, komissio aikoo helpottaa Euroopan tason ja kansallisten ohjelmien täytäntöönpanoa ja rahoitusta.

Julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet

3.1.4. Julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksien avulla voidaan parantaa Euroopan kilpailukykyä teollisen tutkimuksen keskeisillä aloilla. Niille olisikin tähän mennessä saatujen positiivisten kokemusten pohjalta turvattava keskeinen asema kumppanuuslähestymistavassa. 3.1.5. Julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksia olisi tulevaisuudessa määriteltävä sen perusteella, miten niillä voidaan vaikuttaa teollisuuden kilpailukyvyn parantamiseen ja kestävän kasvun turvaamiseen sekä käsitellä suuria yhteiskunnallisia haasteita. 3.1.6. Julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksia kehitetään tulevaisuudessa kahdesta lähtökohdasta, jotka perustuvat nykyisiin kumppanuusmalleihin.

– Sopimusperusteiset kumppanuudet (esim. elvytyssuunnitelman julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet) ja vapaaehtoiset sopimukset (SET-suunnitelman mukaiset eurooppalaiset teollisuusaloitteet), joita on perustettu suoraan puiteohjelman alaisuuteen muodollisilla hallintojärjestelyillä tai komission ja muiden osapuolten välisillä sopimuksilla.

– SEUT-sopimuksen 187 artiklan mukaisesti perustetut tapauskohtaiset oikeudelliset rakenteet, jotka perustuvat pitkäaikaiseen luottamukseen. Tällaisten käynnistäminen on yksinkertaisempaa kuin nykyisten yhteisten teknologia-aloitteiden, sillä ne perustuvat EU:n julkisten elinten kevyempään rakenteeseen. Tämän vaihtoehdon toteutettavuus riippuu siitä, hyväksyvätkö Euroopan parlamentti ja neuvosto komission ehdotuksen ehdotetun uuden varainhoitoasetuksen[8] 201 artiklan mukaisesta julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuteen perustuvasta elimestä. On myös todettava, että rakenteiden yhdenmukaistamisella saavutettava yksinkertaistaminen sekä joustavuus mukautettaessa rakenteita yksittäisten yhteisten teknologia-aloitteiden erityistarpeisiin ovat asioita, jotka vaikuttavat toisiinsa.

3.1.7. On tärkeää varmistaa kumppanuusaloitteiden ja koheesiopolitiikan mukaisten älykkään erikoistumisen innovaatiostrategioiden välinen koordinointi kansallisella ja alueellisella tasolla. 3.2. Täytäntöönpano/rahoitus

Julkisen sektorin sisäiset kumppanuudet

3.2.1. Komissio ehdottaa julkisen sektorin sisäisten kumppanuuksien tukivälineiden yksinkertaistamista siten, että yhdistetään nykyiset ERA-NET ja ERA-NET Plus sekä tarvittavia osia aloitteista Europe INNOVA ja PRO INNO Europe ja muodostetaan näistä yksi ainoa, aikaisempaa joustavampi ERA-NET-väline. 3.2.2. Tulevaisuudessa 185 artiklan mukaisia aloitteita koskevat ehdotukset edellyttävät välttämättä osallistuvien maiden sitoutumista integraation kolmeen tasoon (tieteellinen, hallinnollinen ja rahoituksellinen). Rahoituksellisen integraation osalta osallistujamaiden on tehtävä pidemmälle meneviä vankkoja sitoumuksia yhteisiin ohjelmiin kohdennettavista resursseista. Niitä voidaan esimerkiksi sisällyttää kansalliseen suunnitteluun kyseisen maan osallistumista koskevien yhteisten sääntöjen pohjalta. 3.2.3. Komissio tukee tarvittaessa koordinointi- ja tukitoimenpiteillä yhteisiä ohjelma-aloitteita, kun niiden strategisia tutkimuslinjauksia laaditaan. 3.2.4. Jos yhteisten ohjelma-aloitteiden kohdealat sopivat yhteen puiteohjelman tavoitteenasettelun kanssa, yhteisiä ohjelma-aloitteita voidaan tarpeen vaatiessa tukea puiteohjelman rahoitusvälineistä. Yhteisten ohjelma-aloitteiden yhteisiä toimia arvioidaan yleensä tapauskohtaisesti sen selvittämiseksi, voidaanko EU:n lisäarvolla perustella rahoitus ERA-NET-järjestelmästä tai yhteisrahoitus aihekohtaisen tutkimuksen ehdotuspyyntöjen kautta. 3.2.5. Komissio harkitsee 185 artiklan mukaisen aloitteen ehdottamista vain, jos yhteisen ohjelma-aloitteen strategisissa tutkimuslinjauksissa on osoitettu, että aloitteella on merkittäviä yhteistyövalmiuksia sekä riittävä mittavuus ja laajuus kansallisten ohjelmien täysimittaisen integraation tukemiseen. 3.2.6. Yhteisen ohjelma-aloitteen täytäntöönpanossa on otettava huomioon kaikki asiaa koskevat kansalliset ohjelmat. Tämän vuoksi osallistujamaiden ohjelmien omistajat ja johtajat on otettava mukaan yhteisten ohjelma-aloitteiden hallintoon. Tällä tavoin voidaan myös hyödyntää yhteisistä ohjelmista saatu kokemus.

Julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet

3.2.7. Ottaen huomioon julkisen ja yksityisen sektorin välisiin kumppanuuksiin tehtyjen investointien laajuus ja se, että teollisuus osallistuu niihin yleensä luontoissuorituksilla, tarvitaan läpinäkyviä kirjanpitomenetelmiä, joilla voidaan tehokkaasti mitata teollisuuden osallistuminen. 3.2.8. Julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien keskeisiin valintaperusteisiin olisi sisällyttävä EU:n tason vaikutusten laajuus, kumppanien pitkäaikainen sitoutuminen ja varojen hankinta tutkimuksen ja innovoinnin investointeihin. 3.2.9. Tavoitteiden saavuttamiseksi julkisen ja yksityisen sektorin välisten kumppanuuksien on toimittava avoimissa ja läpinäkyvissä rakenteissa (ei suljettuja piirejä). 3.3. Puite-edellytykset

Julkisen sektorin sisäiset kumppanuudet

3.3.1. Yhteisen ohjelmasuunnittelun puite-edellytyksiä koskevissa vapaaehtoisissa suuntaviivoissa annetaan joustava luettelo hyvistä toimintatavoista yhteisten ohjelma-aloitteiden täytäntöönpanon tukemiseksi. Yhteisen ohjelma-aloitteen EU-rahoituksen edellytyksenä on vapaaehtoisten suuntaviivojen asianmukainen soveltaminen[9]. 3.3.2. Jotta yhteisellä ohjelmasuunnittelulla voitaisiin tehokkaasti luoda vahvoja, pitkäaikaisia tutkimuskumppanuuksia, on kyettävä poistamaan pullonkauloja, jotka liittyvät rajat ylittävään rahoitukseen, tietämyksen välittämiseen sekä ennakko- ja jälkiarviointeihin. Komissio varmistaa, että näihin esteisiin puututaan ERA:n puitteissa ensi tilassa.

Julkisen ja yksityisen sektorin väliset kumppanuudet

3.3.3. Julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin osallistuvien jäsenvaltioiden on välttämättä yhdenmukaistettava ja synkronoitava hallinnollisia menettelyjään. 4. Jatkotoimet

Komission ”Horizon 2020” ‑ehdotuksessa[10] edetään tässä tiedonannossa esitetyn mukaisesti. Ehdotus muodostaa oikeusperustan EU:n julkisen sektorin sisäisille ja julkisen ja yksityisen sektorin välisille tutkimus- ja innovaatiokumppanuuksille tulevaisuudessa. Tavoitteena on myös kaikille ”Horizon 2020” -aloitteille yhteiset säännöt, joissa yksinkertaistetaan osallistumista, mutta jätetään kuitenkin yksittäisille aloitteille riittävästi joustoa niille asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen sekä varmistetaan toisaalta tutkimusta ja innovointia ja toisaalta koheesiopolitiikkaa koskevien yhteisten strategisten puitteiden keskinäinen täydentävyys.

Kun seitsemännessä puiteohjelmassa kehitettyjen kumppanuuskonseptien ja -välineiden täytäntöönpanosta on saatu lisää kokemuksia, komissio aloittaa strategisia toimia, joilla määritellään missä ja miten kumppanuuslähestymistapaa voidaan soveltaa parhaiten ja millaisiin aloitteisiin kumppanuuden välineet parhaiten sopivat.

Ensimmäiseksi komissio aikoo vahvistaa vertailuarvot, joiden perustella arvioidaan kumppanuuskonseptien ja -välineiden avulla kehitettyjen aloitteiden täytäntöönpanon tehokkuutta ja toimivuutta.

[1]               Eurooppa-neuvoston päätelmät 24. ja 25. maaliskuuta 2011.

[2]               KOM(2010) 546.

[3]               Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1982/2006/EY, tehty 18 päivänä joulukuuta 2006, Euroopan yhteisön seitsemännestä tutkimuksen, teknologian kehittämisen ja demonstroinnin puiteohjelmasta (2007-2013).

[4]               Euroopan parlamentin ja neuvoston päätös N:o 1639/2006/EY, tehty 24 päivänä lokakuuta 2006, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelman (2007–2013) perustamisesta.

[5]               KOM(2010) 546, 6.10.2010.

[6]               SEC(2011) 1028, 1.9.2011.

[7]               ERACin lausunto ERAan liittyvistä välineistä , ERAC 1208/11, 26.5.2011.

[8]               KOM(2010) 815.

[9]               Neuvoston päätelmät yhteisestä ohjelmasuunnittelusta tutkimuksessa, 26.11.2010.

[10]             Tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelma (2014–2020).