KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

Vuotuinen kertomus Euroopan parlamentille ja neuvostolle Eurodacin keskusyksikön toiminnasta vuonna 2010

JOHDANTO

Soveltamisala

Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten Dublinin yleissopimuksen tehokkaaksi soveltamiseksi 11. joulukuuta 2000 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 2725/2000[1], jäljempänä ’Eurodac-asetus’, säädetään, että komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle vuosikertomuksen keskusyksikön toiminnasta[2]. Tässä kahdeksannessa vuosikertomuksessa kerrotaan järjestelmän hallinnoinnista ja toiminnasta vuonna 2010. Vuosikertomuksessa arvioidaan Eurodacin tuotosta ja kustannustehokkuutta sekä keskusyksikön palvelun laatua.

Lainsäädännön ja politiikan kehittyminen

Komissio hyväksyi 11. lokakuuta 2010 muutetun ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi Eurodac-järjestelmän perustamisesta sormenjälkien vertailua varten [kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta annetun] asetuksen (EY) N:o […/…][3] tehokkaaksi soveltamiseksi.

Lokakuussa 2010 hyväksytyllä muutetulla ehdotuksella korvattiin komission syyskuussa 2009 hyväksymä ehdotus, joka samoin kuin siihen liittyvä ehdotus neuvoston päätökseksi lainvalvontaviranomaisten oikeudesta pyytää sormenjälkitietojen vertailua[4], raukesi, koska pilarirakenne poistettiin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) tullessa voimaan. Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin annetun tiedonannon[5] mukaisesti ehdotus oli peruutettava virallisesti ja korvattava uudella ehdotuksella, jossa otetaan huomioon SEUT-sopimuksen mukainen uusi kehys.

Komissio kuitenkin katsoi, että turvapaikkapakettia koskevien neuvottelujen edistämiseksi ja Eurodac-asetusta koskevan sopimuksen tekemisen helpottamiseksi oli tarkoituksenmukaisempaa olla korvaamatta syyskuussa 2009 hyväksytty rauennut ehdotus neuvoston päätökseksi. Näistä syistä komissio myös veti pois Eurodac-ehdotuksesta säännökset, jotka koskivat oikeutta pyytää tietojen vertailua lainvalvontatarkoituksia varten.

Komissio katsoi lisäksi, että nopeuttamalla uuden Eurodac-asetuksen hyväksymistä voitaisiin myös perustaa ajoissa virasto, joka vastaa vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueeseen liittyvien laaja-alaisten tietojärjestelmien operatiivisesta hallinnoinnista, koska kyseisen viraston on tarkoitus vastata Eurodacin hallinnoinnista[6].

Lokakuussa 2010 hyväksytty muutettu ehdotus on parhaillaan neuvoston ja Euroopan parlamentin käsiteltävänä.

EURODACIN KESKUSYKSIKKÖ[7]

Järjestelmän hallinnointi

Komissio on päivittänyt Eurodac-järjestelmää, koska hallittava tietomäärä kasvaa (joitakin tietoja on säilytettävä 10 vuotta), vuonna 2001 toimitettu tekninen alusta oli vanhentunut ja Eurodac-tapahtumien määrän kehitystä on vaikea ennakoida. Eurodac Plus -nimisen tietotekniikkahankkeen tavoitteena oli a) vanhentuneen tietotekniikkainfrastruktuurin korvaaminen, b) järjestelmän kokonaiskapasiteetin ja suorituskyvyn lisääminen sekä c) nopeamman, turvallisemman ja luotettavamman tietojen synkronoinnin varmistaminen tuotantojärjestelmän ja toiminnan jatkuvuuden varajärjestelmän välillä. Vuonna 2010 tilapäistä hyväksymistä koskeva testaus (Provisional Acceptance Tests, PAT) ja toiminnallista kelpoisuutta koskeva testaus (Operational Acceptance Test, OAT) saatiin onnistuneesti päätökseen.

Tilapäistä hyväksymistä koskeva testaus suoritettiin maalis- ja elokuun välillä vuonna 2010, ja sen tavoitteena oli testata, onko uusi järjestelmä täysin asetettujen järjestelmävaatimusten mukainen. Toiminnallista kelpoisuutta koskevan testauksen tavoitteena oli selvittää, onko Eurodac Plus täysin jäsenvaltioiden nykyisten tietojärjestelmien mukainen, ja siihen osallistui aktiivisesti kuusi jäsenvaltiota (Bulgaria, Saksa, Slovenia, Suomi, Viro ja Yhdistynyt kuningaskunta). Testaus alkoi 9. elokuuta 2010 ja saatiin onnistuneesti päätökseen 13. syyskuuta 2010.

Hankkeen viimeisessä vaiheessa suoritettiin loppuhyväksyntää koskeva testaus, jossa vanhaa ja uutta järjestelmää käytettiin rinnakkain kolmen peräkkäisen kuukauden ajan ja tuloksia vertailtiin päivittäin. Loppuhyväksyntää koskeva testi käynnistettiin marraskuussa ja saatiin päätökseen helmikuussa 2011.

Palvelun laatu ja kustannustehokkuus

Komissio on tehnyt parhaansa tarjotakseen Eurodacin keskusyksikön loppukäyttäjille eli jäsenvaltioille korkealaatuista palvelua. Jäsenvaltioille ilmoitettiin kaikista palvelujen käyttökatkoista, jotka johtuivat joka kerta ainoastaan Eurodacin päivittämiseen (Eurodac Plus -järjestelmäksi) liittyvistä toimista. Vuonna 2010 Eurodacin keskusyksikkö oli käytettävissä 99,76 prosenttia ajasta.

Vuonna 2010 keskusyksikön ylläpito- ja käyttömenot olivat 2 115 056,61 euroa. Menojen kasvu edellisiin vuosiin (1 221 183,83 euroa vuonna 2009 ja 605 720,67 euroa vuonna 2008) verrattuna selittyy Eurodacin päivittämisellä (Eurodac Plus -järjestelmäksi). Eurodac Plus -järjestelmään siirtymisen kiinteäksi hinnaksi muodostui 3 055 695,49 euroa. Siitä 20 prosenttia (611 139,10 euroa) maksettiin vuonna 2009, 60 prosenttia (1 833 417,29 euroa) vuonna 2010 ja loput 20 prosenttia (611 139,10 euroa) maksetaan vuonna 2011.

Eurodacin menoissa säästettiin käyttämällä tehokkaasti olemassa olevia komission hallinnoimia resursseja ja infrastruktuureja, kuten s-TESTA-verkkoa[8]. Komissio huolehti myös (ISA-ohjelman[9] avulla) keskusyksikön ja kansallisten yksikköjen väliseen tietojenvaihtoon liittyvistä viestintä- ja tietoturvapalveluista. Nämä kustannukset, joista asetuksen 21 artiklan 2 ja 3 kohdan nojalla kunkin jäsenvaltion oli alun perin tarkoitus vastata, maksoi kuitenkin komissio, joka hyödynsi käytettävissä olevaa yhteistä infrastruktuuria.

Tietosuoja ja tietoturva

Eurodac-asetuksen 18 artiklan 2 kohdassa säädetään tietyistä toiminnoista, joilla on mahdollista tehdä erityishakuja sellaisen henkilön pyynnöstä, jota koskevia tietoja on tallennettu keskustietokantaan, ja joiden tavoitteena on turvata rekisteröidyn oikeus saada tutustua itseään koskeviin tietoihin.

Kuten aiemmissa vuosikertomuksissa huomautetaan, Eurodac-järjestelmän ensimmäisten vuosien aikana tehtyjen erityishakujen suuri määrä on herättänyt epäilyjä siitä, että kansalliset viranomaiset mahdollisesti käyttävät tätä toimintoa väärin.

Vuonna 2010 suoritettiin yhteensä 66 tällaista hakua. Luku on hieman suurempi kuin vuonna 2009 (42) ja 2008 (56). Se kuitenkin osoittaa, että erityishakujen määrä näyttää vakiintuneen tietylle hyväksyttävälle tasolle verrattuna viimeisimpiin huippulukemiin vuodelta 2007 (195).

Jotta tätä ilmiötä voitaisiin paremmin seurata, komissio on sisällyttänyt ehdotukseensa Eurodac-asetuksen muuttamisesta vaatimuksen, että jäsenvaltiot lähettävät toimivaltaiselle kansalliselle valvontaviranomaiselle jäljennöksen rekisteröidyn pyynnöstä saada tutustua tietoihin.

NUMEROTIEDOT JA HAVAINNOT

Tämän vuosikertomuksen liitteenä on taulukoita, joissa on esitetty keskusyksikön 1.1.–31.12.2010 tuottamat tiedot. Eurodac-tilastot perustuvat (1) sellaisten vähintään 14-vuotiaiden henkilöiden sormenjälkiin, jotka ovat hakeneet turvapaikkaa jäsenvaltioista (ryhmä 1), (2) sellaisten henkilöiden sormenjälkiin, jotka on pidätetty jäsenvaltion ulkorajan luvattoman ylittämisen yhteydessä (ryhmä 2) tai (3) joiden on todettu oleskelevan laittomasti jäsenvaltion alueella (jos toimivaltaiset viranomaiset katsovat tarpeelliseksi tarkistaa, onko henkilö tehnyt aiemmin turvapaikkahakemuksen) (ryhmä 3).

Turvapaikkahakemuksia koskevat Eurodac-tiedot eivät ole vertailukelpoisia Eurostatin tuottamien tietojen kanssa, sillä viimeksi mainitut perustuvat oikeus- ja sisäministeriöiden toimittamiin kuukausittaisiin tilastotietoihin. Poikkeamiin on monia metodologisia syitä. Ensinnäkin Eurostatin tiedot sisältävät kaikki turvapaikanhakijat iästä riippumatta. Toiseksi tiedot kerätään erottamalla toisistaan ne henkilöt, jotka hakevat turvapaikkaa viitekuukauden aikana (myös mahdollisilla toistamiseen tehdyillä hakemuksilla), ja ne henkilöt, jotka hakevat turvapaikkaa ensimmäistä kertaa.

Onnistuneet tapahtumat

Onnistunut tapahtuma on sellainen, jonka keskusyksikkö käsittelee asianmukaisesti hylkäämättä sitä tietojen validointiongelman, sormenjälkivirheiden tai riittämättömän laadun vuoksi[10].

Vuonna 2010 keskusyksikkö vastaanotti yhtensä 299 459 onnistunutta tapahtumaa, mikä merkitsee, että niitä oli hieman vähemmän kuin vuonna 2009 (353 561).

Turvapaikanhakijoiden ( ryhmä 1 ) tietoja koskevien tapahtumien määrän kasvu taittui vuonna 2010, jolloin määrä laski 215 463 pyyntöön (9 prosenttia) verrattuna vuoden 2009 (236 936) ja 2008 (219 557) lukuihin.

Ulkorajan luvattoman ylityksen yhteydessä pidätettyjen henkilöiden ( ryhmä 2 ) osalta määrää koskeva kehityssuuntaus oli sama kuin vuonna 2009. Määrä nousi 61 945 tapahtumaan vuonna 2008, laski 31 071 tapahtumaan vuonna 2009 ja laski edelleen 11 156 tapahtumaan vuonna 2010. Kreikka, Italia ja Espanja ovat edelleen jäsenvaltiot, joissa tapahtumia on lähetetty ylivoimaisesti eniten. Vaikka Kreikka oli vuonna 2010 edelleen maa, jonka osalta tapahtumia oli eniten, niiden määrä (4 486) väheni huomattavasti vuoteen 2009 (18 714) verrattuna. Verrattuna vuoteen 2009 tapahtumien määrä laski myös Italiassa (7 300 tapahtumasta 2 485 tapahtumaan) ja Espanjassa (1 994 tapahtumasta 1 674 tapahtumaan). Italian osalta lasku oli erityisen suurta.

Vuonna 2010 samat kuusi jäsenvaltiota kuin edellisenä vuonna (Tšekki, Islanti, Latvia, Luxemburg, Norja ja Portugali) eivät lähettäneet ryhmän 2 tapahtumia lainkaan. Kuten vuoden 2009 kertomuksessa selvitettiin, Eurodac-tilaston esiin tuomat erot niiden tietojen määrässä, joita lähetetään Eurodacille ja muille tilastolähteille luvattomien rajanylitysten lukumäärästä jäsenvaltioissa ryhmän 2 tietojen osalta, johtuvat Eurodac-asetuksen 8 artiklan 1 kohdassa olevasta määritelmästä[11]. Tätä kysymystä selvennetään Eurodac-asetuksen käynnissä olevan tarkistamisen yhteydessä.

Ryhmän 3 tapahtumien (laittomasti jäsenvaltion alueella oleskelleiden pidätettyjen henkilöiden tiedot) määrä laski vuonna 2010 (72 840 tapahtumaa verrattuna 85 554 tapahtumaan vuonna 2009). Irlanti oli edelleen ainoa jäsenvaltio, joka ei lähettänyt yhtään ryhmän 3 tapahtumaa.

Vaikka ryhmään 3 kuuluvat haut eivät ole Eurodac-asetuksen mukaan pakollisia, komissio kannustaa jäsenvaltioita käyttämään tätä mahdollisuutta ennen kuin ne aloittavat jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16. joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY[12]. mukaisen palautusmenettelyn. Eurodac-asetuksessa mainituissa tapauksissa[13] tällaisella haulla voitaisiin selvittää, onko kolmannen maan kansalainen hakenut turvapaikkaa toisessa jäsenvaltiossa, johon hänet pitäisi palauttaa sovellettaessa Dublin-asetusta.

Osumat

Useiden turvapaikkahakemusten jättäminen (Ryhmän 1 tiedoilla osuma ryhmän 1 tietoihin)

Eurodaciin vuonna 2010 tallennetuista yhteensä 215 463 turvapaikkahakemuksesta 24,16 prosenttia oli tallennettu toistamiseen tehtyinä hakemuksina. Tämä tarkoittaa, että 52 064 tapauksessa saman henkilön sormenjäljet oli jo tallennettu ryhmän 1 tapahtumana samassa tai jossakin toisessa jäsenvaltiossa. Vuonna 2009 tämä luku oli 55 226 (23,3 prosenttia). Joidenkin jäsenvaltioiden käytäntönä on ottaa sormenjäljet Dublin-asetuksen mukaisen takaisinoton yhteydessä. Tämän vuoksi useampaan kertaan tehtyjä hakemuksia koskevat tilastot vääristyvät: kun Dublin-asetuksen nojalla siirretyltä hakijalta otetaan hänen saapuessaan sormenjäljet ja ne lähetetään Eurodac-järjestelmään, järjestelmä tulkitsee virheellisesti, että hakija on hakenut uudelleen turvapaikkaa. Komissio aikoo ratkaista tämän ongelman, ja se on sisällyttänyt Eurodac-asetuksen muuttamista koskevaan ehdotukseen vaatimuksen, että siirtoja ei kirjata uusiksi turvapaikkahakemuksiksi.

Liitteessä olevassa taulukossa 3 esitetään kunkin jäsenvaltion osalta niiden turvapaikkahakemusten määrä, jotka vastasivat aikaisemmin toisessa jäsenvaltiossa (ulkomaan osuma) tai samassa jäsenvaltiossa (kotimaan osuma) rekisteröityä turvapaikkahakemusta[14].

Vuonna 2010 yhteensä 35 prosenttia kaikista useampaan kertaan tehdyistä hakemuksista oli kotimaan osumia. Tietyissä jäsenvaltioissa (Belgia, Bulgaria, Irlanti, Italia, Kypros, Puola, Slovakia, Tšekki ja Yhdistynyt kuningaskunta) tämä luku on jopa yli 50 prosenttia. Kotimaan osumien prosenttiosuus vuonna 2009 oli 38,8 prosenttia. Koska kotimaan osumat tuovat ilmi tapaukset, joissa turvapaikkaa jäsenvaltiossa hakenut henkilö jättää uuden hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, kotimaan osumat vastaavat käytännössä pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1. joulukuuta 2005 annetun neuvoston direktiivin 2005/85/EY 32 artiklan mukaista myöhemmän hakemuksen käsitettä[15].

Ulkomaan osumat antavat myös viitteitä turvapaikanhakijoiden myöhemmästä liikkumisesta EU:ssa. Edellisten vuosien tapaan tilastot vahvistavat, että turvapaikanhakijoiden myöhempi liikkuminen ei välttämättä noudata naapurijäsenvaltioiden välisiä ”loogisia” reittejä. Esimerkiksi Ranskassa suurin osa ulkomaisista osumista koski edelleen turvapaikanhakijoita, jotka olivat aiemmin tehneet hakemuksen Puolassa (2 081). Sama suuntaus on havaittavissa Yhdistyneessä kuningaskunnassa, jossa suurin osa ulkomaisista osumista saatiin verrattaessa tietoja Italiasta (484). Ulkomaisten osumien tilastoissa ei ole kysymys siitä, että Välimeren maista tai sellaisista maista, joilla on maaulkoraja, pyrittäisiin yksisuuntaisesti kohti pohjoisempia jäsenvaltioita. Kuitenkin tilastot, jotka osoittavat toissijaisia muuttovirtauksia Välimeren maihin tai sellaisiin maihin, joilla on maaulkoraja, voidaan suurelta osin selittää tiettyjen jäsenvaltioiden käytännöllä ottaa sormenjäljet Dublin-asetuksen mukaisen takaisinoton yhteydessä.

Ryhmän 1 tiedoilla osuma ryhmän 2 tietoihin

Tällaiset osumat kertovat reiteistä, joita luvattomasti Euroopan unionin alueelle saapuneet henkilöt ovat käyttäneet ennen turvapaikan hakemista. Vuonna 2010, samoin kuin vuonna 2009, suurin määrä osumia kohdistui Kreikan (6 934) ja Italian (3 752) lähettämiin tietoihin. Myös Unkarin (545), Bulgarian (545), Ranskan (530) ja Espanjan (238) osalta luvut olivat varsin suuria. Merkillepantavaa kuitenkin on, että Bulgarian (96 prosenttia) ja Ranskan (71,9 prosenttia) osalta useimmat näistä osumista olivat itse asiassa kotimaan osumia.

Vuoteen 2009 verrattuna sellaisten luvattoman rajanylityksen yhteydessä pidätettyjen henkilöiden, jotka myöhemmin päättivät tehdä turvapaikkahakemuksen, määrässä on vuonna 2010 havaittavissa hienoinen nousu (65,2 prosentista 73,4 prosenttiin).Osumien kokonaismäärien vertailu kuitenkin osoittaa, että vuonna 2010 tapahtui merkittävä lasku (20 363 osumasta vuonna 2009 11 939 osumaan vuonna 2010).

Suurin osa henkilöistä, jotka saapuivat EU:hun laittomasti Kreikan kautta (5 930) ja siirtyivät eteenpäin, matkustivat Saksaan (1 478), Ranskaan (886), Yhdistyneeseen kuningaskuntaan (645) tai Ruotsiin (635). Henkilöt, jotka saapuivat EU:hun laittomasti Italian kautta jäämättä maahan, jatkoivat pääasiassa Sveitsiin (1 222), Ruotsiin (642) ja Saksaan (419). Espanjan kautta (238) saapuneista useimmat siirtyivät eteenpäin joko Ranskaan (98), Belgiaan (39) tai Sveitsiin (39), kun taas henkilöt, jotka siirtyivät eteenpäin sen jälkeen, kun heidän sormenjälkensä oli otettu Unkarissa (545), jatkoivat pääasiassa naapurimaihin Itävaltaan (160) tai Saksaan (82).

Ryhmän 3 tiedoilla osuma ryhmän 1 tietoihin

Tällaiset osumat kertovat, mistä laittomat maahanmuuttajat ovat hakeneet turvapaikkaa ennen toiseen jäsenvaltioon matkustamista. On kuitenkin pidettävä mielessä, että ryhmän 3 tapahtumien lähettäminen Eurodac-järjestelmään ei ole pakollista ja että kaikki jäsenvaltiot eivät käytä tätä tarkastusmahdollisuutta järjestelmällisesti.

Käytettävissä olevien tietojen perusteella voidaan todeta, että henkilöt, jotka on pidätetty, kun he oleskelevat laittomasti muussa jäsenvaltiossa kuin siinä, josta he hakivat turvapaikkaa, päätyvät yleensä muutamiin jäsenvaltioihin, erityisesti Saksaan (6 652), Sveitsiin (2 542), Alankomaihin (3 415), Ranskaan (2 232) ja Itävaltaan (1 668).

Lähetysviiveet

Eurodac-asetuksessa sormenjälkien siirtämiselle keskusyksikköön säädetty määräaika on ilmaistu hyvin epämääräisesti, mikä voi käytännössä aiheuttaa huomattavia lähetysviiveitä. Asia on tärkeä, sillä viive voi johtaa hakutuloksiin, jotka ovat ristiriidassa Dublin-asetuksessa säädettyjen vastuuperiaatteiden kanssa. Kohtuuttoman pitkän ajan kuluminen sormenjälkien ottamisesta niiden lähettämiseen Eurodacin keskusyksikköön on otettu esiin aiemmissa vuosikertomuksissa, ja sitä pidettiin arviointikertomuksessa täytäntöönpano-ongelmana.

Sormenjälkien ottamisesta niiden lähettämiseen Eurodacin keskusyksikköön keskimäärin kulunut aika piteni yleisesti ottaen vuonna 2010 edellisvuoden tapaan. Tämä piteneminen johtuu suureksi osin Kreikasta, missä ryhmän 2 tapahtumien lähettämiseen kuluva keskimääräinen aika piteni 36,35 päivästä 54,99 päivään, mikä on pisin viive kaikki tietoryhmät ja jäsenvaltiot huomioon ottaen. Muut jäsenvaltiot, joissa on huomattavia lähetysviiveitä, ovat Alankomaat, Islanti, Malta, Romania ja Yhdistynyt kuningaskunta. Komissio joutuu toistamaan, että lähetysviiveet voivat johtaa jäsenvaltion väärään määrittämiseen. Tämän voivat aiheuttaa aiemmissa vuosikertomuksessa esitetyt kaksi eri tapausta: väärät osumat[16] ja ohilaukaukset[17].

Tästä kehityksestä huolimatta ohilaukausten kokonaismäärä, joka johtui sormenjälkien lähetysviiveestä, väheni vuosien 2009 (1 060) ja 2010 (362) välillä.

On merkillepantavaa, että samoin kuin edellisenäkin vuonna, ylivoimaisesti suurin osa (353 eli 97,5 prosenttia) ohilaukauksista johtui Kreikan lähetysviiveistä. Myös väärien osumien jakautuminen noudatteli vuoden 2009 suuntausta siltä osin, että yhteensä 83 väärästä osumasta 46 johtui Tanskan lähetysviiveistä. Näiden tulosten perusteella komissio kehottaa jälleen jäsenvaltioita tekemään kaiken tarpeellisen lähettääkseen tiedot viipymättä Eurodac-asetuksen 4 ja 8 artiklan mukaisesti.

Tapahtumien laatu

Vuonna 2010 tapahtumien hylkäämisaste[18] kaikkien jäsenvaltioiden osalta nousi 8,92 prosenttiin 7,87 prosentista vuonna 2009. Seuraavien 10 jäsenvaltion osalta hylkäämisaste oli vähintään 10 prosenttia: Malta (19,42 prosenttia), Viro (16,67 prosenttia), Portugali (16,45 prosenttia), Ranska (13,58 prosenttia), Alankomaat (12,33 prosenttia), Saksa (12,24 prosenttia), Yhdistynyt kuningaskunta (11,77 prosenttia), Liettua (11,74 prosenttia), Ruotsi (10,39 prosenttia) ja Islanti (10 prosenttia). Keskimääräistä korkeampi hylkäämisaste oli 12 jäsenvaltiolla.

Hylkäämisaste ei johtunut teknologiasta tai järjestelmän heikkouksista. Korkean hylkäämisasteen syyt liittyivät lähinnä jäsenvaltioiden toimittamien sormenjälkikuvien heikkoon laatuun, inhimilliseen virheeseen tai lähettävän jäsenvaltion laitteiston väärään konfiguraatioon. Toisaalta joissakin tapauksissa luvut sisälsivät useita yrityksiä lähettää samat sormenjäljet järjestelmän hylättyä ne laatusyistä. Komissio myöntää, että osa viivästymisistä voi johtua tilapäisestä mahdottomuudesta ottaa sormenjälkiä (vaurioituneet sormenpäät tai muut terveyssyyt, jotka estävät sormenjälkien ripeän ottamisen). Se toistaa kuitenkin, että jo aiemmissa vuosikertomuksissa esiin tuodut yleisesti korkeat hylkäämisasteet ovat ongelma, ja kehottaa kyseisiä jäsenvaltioita järjestämään kansallisille Eurodac-käyttäjille koulutusta ja konfiguroimaan laitteistonsa hylkäämisasteen pienentämiseksi.

PÄÄTELMÄT

Vuonna 2010 Eurodacin keskusyksikön tulokset nopeuden, tuotoksen, turvallisuuden ja kustannustehokkuuden suhteen olivat tyydyttävät.

Vuonna 2010 tapahtumien kokonaismäärä laski 15,3 prosenttia (299 459 tapahtumaa). Laskua oli kaikissa kolmessa ryhmässä. Ryhmän 1 tapahtumien määrä laski 9 prosenttia (215 463 tapahtumaa), kun taas ryhmän 2 tapahtumien määrä laski 64 prosenttia (11 156 tapahtumaa) ja ryhmän 3 tapahtumien määrä laski 14,8 prosenttia (72 840 tapahtumaa).

Vuonna 2010 tapahtumien hylkäämisaste kaikkien jäsenvaltioiden osalta nousi 8,92 prosenttiin, kun se oli ollut 7,87 prosenttia vuonna 2009.

Edelleen esiintyvät ja joissakin tapauksissa jopa lisääntyneet viiveet tietojen lähettämisessä Eurodacin keskusyksikköön ovat edelleen huolenaiheena.

LIITE

Taulukko 1: Eurodacin keskusyksikkö, tietokannan sisältö 31.12.2010

[pic]

Taulukko 2: Eurodacin keskusyksikköön lähetetyt onnistuneet tapahtumat, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 3: Osumien jakautuminen – Ryhmän 1 tietojen vertailu ryhmän 1 tietoihin, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 4: Osumien jakautuminen – Ryhmän 1 tietojen vertailu ryhmän 2 tietoihin, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 5: Osumien jakautuminen – Ryhmän 3 tietojen vertailu ryhmän 1 tietoihin, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 6: Hylätyt tapahtumat, prosenttiosuus vuonna 2010

[pic]

Taulukko 7: Aika, joka keskimäärin kuluu sormenjälkien ottamisesta siihen, kun ne lähetetään Eurodacin keskusyksikköön, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 8: Väärät osumat vertailtaessa ryhmän 1 tietoja ryhmän 1 tietoihin, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 9: Ryhmien 1 ja 2 ohilaukaukset, jotka johtuvat ryhmän 2 tietojen lähetysviiveestä, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 10: Suojattuihin tietoihin (asetuksen (EY) N:o 2725/2000 12 artikla) kohdistuneiden osumien jakautuminen, vuosi 2010

[pic]

Taulukko 11: Ryhmän 9 haut jäsenvaltioittain, vuosi 2010

[pic]

[1] EYVL L 316, 15.12.2000, s. 1.

[2] Eurodac-asetuksen 24 artiklan 1 kohta.

[3] KOM(2010) 555 lopullinen.

[4] KOM(2009) 344 lopullinen.

[5] KOM(2009) 665 lopullinen/2.

[6] KOM(2010) 96 lopullinen

[7] Eurodac-asetuksessa säädetään Euroopan komission hallinnoiman automaattisen sormenjälkien tunnistusjärjestelmän (AFIS) sisältävän keskusyksikön käyttöönotosta. Keskusyksikkö vastaanottaa tietoja ja välittää vastauksia (osuma/ei osumaa) kansallisille yksiköille (kansalliset yhteyspisteet) kussakin jäsenvaltiossa. Eurodac-asetuksessa ja sen täytäntöönpanosäännöissä määritellään sormenjälkitietojen keräämistä, siirtämistä ja vertailua koskevat vastuualueet, mahdolliset siirtämiskeinot, keskusyksikön tilastointitehtävät ja tietojensiirtoon käytettävät standardit.

[8] s-testa-verkko (suojatut Euroopan laajuiset julkishallinnon telematiikkapalvelut) muodostaa yleisen infrastruktuurin, jolla vastataan elinkeinoelämän tarpeisiin sekä EU:n ja jäsenvaltioiden viranomaisten välisiin tiedonvaihtovaatimuksiin.

[9] ISA (yhteentoimivuusratkaisu eurooppalaisille julkishallinnoille) on uusi ohjelma, jolla parannetaan EU:n jäsenvaltioiden julkihallintojen sähköisesti toteutettavaa yhteistyötä. Se on jatkoa sitä edeltäneille ohjelmille IDA II (hallintojen välinen telemaattinen tietojenvaihto) ja IDABC (yleiseurooppalaisten sähköisten viranomaispalveluiden yhteentoimiva toimittaminen julkishallinnolle, yrityksille ja kansalaisille).

[10] Liitteen taulukossa 2 esitetään onnistuneet tapahtumat jäsenvaltioittain ja ryhmittäin 1.1.– 31.12.2010.

[11] ”Kunkin jäsenvaltion on Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen ja Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksista tehdyn sopimuksen turvalausekkeiden mukaisesti otettava viipymättä kaikkien sellaisten vähintään 14-vuotiaiden unionin ulkopuolisesta valtiosta tulleiden ulkomaalaisten kaikista sormista sormenjäljet, jotka toimivaltaiset viranomaiset pidättävät kyseisen jäsenvaltion rajan maa-, meri- tai ilmateitse tapahtuvan luvattoman ylittämisen yhteydessä, ja joita ei käännytetä .”

[12] EUVL L 348, 24.12.2008.

[13] Asetuksen 11 artikla: ”(...) Yleensä on syytä tarkistaa, onko ulkomaalainen jättänyt aiemmin turvapaikkahakemuksen johonkin toiseen jäsenvaltioon, jos a) ulkomaalainen ilmoittaa hakeneensa turvapaikkaa, mutta ei mainitse, mihin jäsenvaltioon hän on hakemuksensa jättänyt, b) ulkomaalainen ei hae turvapaikkaa, mutta vastustaa palauttamista lähtömaahan väittäen olevansa siellä vaarassa, tai c) ulkomaalainen yrittää muulla tavoin estää maasta poistamisen kieltäytymällä auttamasta henkilöllisyytensä selvittämisessä, erityisesti siten, ettei hän esitä henkilöllisyysasiakirjoja tai esittää väärät henkilöllisyysasiakirjat.”

[14] Taulukoissa esitetyt kotimaisia osumia koskevat tilastot eivät välttämättä vastaa keskusyksikön välittämiä ja jäsenvaltioiden kirjaamia osumavastauksia. Tämä johtuu siitä, että jäsenvaltiot eivät aina käytä 4 artiklan 4 kohdassa säädettyä mahdollisuutta pyytää keskusyksikköä kohdistamaan haku niiden omiin keskustietokantoihin aiemmin tallennettuihin tietoihin. Vaikka jäsenvaltiot eivät hyödynnä tätä mahdollisuutta, keskusyksikön on kuitenkin teknisistä syistä aina verrattava tietoja kaikkiin keskusyksikköön tallennettuihin tietoihin (kotimaisiin ja ulkomaisiin). Jos jäsenvaltio ei ole pyytänyt vertailua sen omiin tietoihin, keskusyksikkö vastaa yksinkertaisesti ”ei osumaa”, vaikka kansallisista tiedoista löytyisikin osuma.

[15] EUVL L 326, 13.12.2005.

[16] Ns. väärän osuman tapauksessa kolmannen maan kansalainen tekee turvapaikkahakemuksen jäsenvaltiossa A, jonka viranomaiset ottavat häneltä sormenjäljet. Kun nämä sormenjäljet odottavat lähettämistä keskusyksikköön (ryhmän 1 tapahtuma), sama henkilö voi ilmestyä jäsenvaltioon B ja hakea uudestaan turvapaikkaa . Jos jäsenvaltio B lähettää sormenjäljet ensin, jäsenvaltion A lähettämät sormenjäljet tallennetaan keskustietokantaan jäsenvaltion B lähettämiä sormenjälkiä myöhemmin. Tällöin jäsenvaltion A lähettämillä tiedoilla saataisiin osuma jäsenvaltion B lähettämiin tietoihin. Tällöin jäsenvaltio B määritettäisiin turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastaavaksi jäsenvaltioksi jäsenvaltion A sijaan, vaikka turvapaikkahakemus oli tehty ensin siellä.

[17] Kyseessä on ns. ohilaukaus , kun kolmannen maan kansalainen pidätetään luvattoman rajanylityksen yhteydessä ja viranomaiset ottavat häneltä sormenjäljet siinä jäsenvaltiossa (A), johon hän on tullut. Kun nämä sormenjäljet odottavat lähettämistä keskusyksikköön (ryhmän 2 tapahtuma), sama henkilö voi ilmestyä jäsenvaltioon B ja hakea turvapaikkaa . Tässä yhteydessä jäsenvaltion B viranomaiset ottavat häneltä sormenjäljet. Jos jäsenvaltio B lähettää sormenjäljet (ryhmän 1 tapahtuma) ensin, keskusyksikkö tallentaa ryhmän 1 tapahtuman ensin ja jäsenvaltio B joutuu käsittelemän hakemuksen jäsenvaltion A sijaan. Kun ryhmän 2 tapahtuman tiedot saapuvat myöhemmin, osumaa ei tule, koska ryhmän 2 tiedot eivät ole haettavissa.

[18] Tapahtuma voidaan hylätä tietojen validointiongelman, sormenjälkivirheiden tai riittämättömän laadun vuoksi (katso myös kohta 3.1 edellä).