Johdanto

Tavoite

Liikenteellä on merkittävä vaikutus Euroopan vaurauteen. Sen ansiosta tavaroiden jakelu on tehokasta ja kansalaiset voivat matkustaa vapaasti. Euroopan unioni on lähialueilleen tärkeä yhteistyökumppani politiikan ja talouden alalla. Liikennealan yhteistyön vahvistaminen voi ratkaisevasti edistää naapureidemme taloudellista hyvinvointia ja poliittista vakautta. Euroopan unionin ja naapurialueiden kansalaiset ja yritykset hyötyvät suoraan liikenteen alan yhteistyöstä, jonka tavoitteena on vähentää tuotteiden ja matkustajien kuljetukseen käytettyä aikaa ja resursseja. Markkinoiden yhdentymisen syveneminen voi myös auttaa luomaan yrityksille uusia markkinoita sekä Euroopan unionissa että sen naapurialueilla.

Tällä tiedonannolla ryhdytään uudistamaan liikennepolitiikan alan yhteistyötä Euroopan unionin naapurialueiden kanssa vuonna 2007 annetun infrastruktuureita koskeviin näkökohtiin keskittyvän komission tiedonannon[1] pohjalta. Tiedonannossa käsitellään sekä Euroopan naapuruuspolitiikkaa (ENP)[2] että ehdokasmaita[3], joista painotetaan Euroopan ENP-kumppanimaita. Ehdokasmaiden kanssa jo saavutetusta tiiviistä liikennealan yhteistyöstä voidaan ottaa mallia liikenneyhteyksien parantamisessa muiden naapurialueiden valtioiden kanssa[4].

Komissio on vähän aikaa sitten uudistanut Euroopan naapuruuspolitiikkaa, joka on ainoa Euroopan unionin ja sen naapurialueiden kumppanuusmaita koskeva poliittinen kehys[5], ja ehdottanut uudenlaista vastausta muuttuviin naapuruussuhteisiin . Tämän vastauksen mukaisesti liikennealan yhteistyötä räätälöidään jokaisen eri alueen tarpeiden mukaan. Euroopan unioni pyrkii erilaistamaan liikennealan yhteistyötä eri asteisesti riippuen kunkin maan tavoitteista ja valmiudesta yhdentyä tiiviimmin EU:hun. Euroopan unionin tuki, jota voidaan antaa joko rahoituksena infrastruktuuriyhteyksille tai avaamalla markkinoita laajemmin, edellyttää, että naapurimaat osoittavat edistyvänsä.

Taustaa

Kun Lissabonin sopimus tuli voimaan, Euroopan unioni sitoutui luomaan naapurimaittensa kanssa erityissuhteet (Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 8 artikla). Sopimuksessa määrätään myös, että unioni voi päättää yhteistyöstä kolmansien maiden kanssa yhteistä etua koskevien hankkeiden edistämiseksi ja verkkojen yhteentoimivuuden turvaamiseksi (Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 171 artiklan 3 kohta).

Eurooppa 2020 -strategiassa painotetaan sisäisten politiikkojemme ulkoisten näkökohtien hyödyntämistä EU:n talouskasvun edistämiseksi. Tämä pätee erityisesti liikennepolitiikkaan, sillä rajanylitysten tehostaminen, lyhyemmät ja nopeammat yhteydet sekä markkinoiden vapauttaminen helpottavat tuotteiden ja ihmisten liikkumista Euroopan unionin rajojen yli.

Maaliskuussa 2011 komissio hyväksyi valkoisen kirjan Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma – Kohti kilpailukykyistä ja resurssitehokasta liikennejärjestelmää [6] . Etenemissuunnitelman tavoitteena on lisätä liikkuvuutta sekä vauhdittaa kasvua ja työllisyyttä. Komissio ehdottaa suunnitelmassa, että EU:n liikenne- ja infrastruktuuripolitiikka ulotetaan lähinaapureihimme ja kolmansien maiden liikennepalveluiden markkinoita avataan.

Komissio tarkistaa tällä hetkellä Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) koskevaa politiikkaa . Myös tällä politiikalla tähdätään siihen, että TEN-T yhdistetään paremmin naapurimaiden infrastruktuuriverkostoihin.

EU on myös valmistellut makroalueellisia strategioita , kuten Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia[7], jolla pyritään parantamaan alueiden välistä liikkuvuutta ja johon sisältyy joitain naapurialueiden valtioista.

Markkinoiden yhdentymisen syventäminen nopeampien ja halvempien yhteyksien luomiseksi

EU:n, ehdokasmaiden ja naapurikumppanuusmaiden liikennemarkkinoiden yhdentymistä syventämällä voidaan saada liikenneyhteyksistä nopeampia, halvempia ja tehokkaampia , mistä hyötyvät kansalaiset ja yritykset. Markkinoiden yhdentymisen syventymisen näkymät perustuvat naapurimaiden kykyyn ja valmiuteen siirtyä käyttämään EU:ssa sovellettavia normeja sellaisilla aloilla kuten turvallisuus, ympäristönsuojelu ja työntekijöiden terveys ja turvallisuus. Tässä tiedonannossa määritellään EU:n ja sen naapureiden liikennejärjestelmien yhdistämiseen tähtäävät lyhyen ja pitkän aikavälin toimet eri liikennemuotojen osalta (maantie-, rautatie-, lento-, meri- ja sisävesiliikenne).

Liikennealan markkinoiden yhdentämisen syventämiseksi tehtävä työ on alkanut osana tällä hetkellä käytäviä itäisten kumppanuusmaiden ja EU:n välisiä assosiaatiosopimuksia koskevia neuvotteluja[8]. Näillä sopimuksilla on tarkoitus luoda vapaakauppa-alue EU:n kanssa. EU:n eteläisten naapurimaiden osalta pitkän aikavälin tavoitteena on toteuttaa Euro–Välimeri-vapaakauppa-alue. Osana laajentumisstrategiaa ja liittymisneuvottelujen yhteydessä EU avustaa ehdokasmaita mukauttamaan omaa lainsäädäntöään Euroopan unionin lainsäädäntöön, jotta voidaan luoda sopivat olosuhteet liikennealan markkinoiden yhdentymiselle. Esimerkiksi Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävän liikenneyhteisöä koskevan sopimuksen luonnoksen mukaan markkinoiden yhdentyminen etenisi asteittain sitä mukaa kuin Euroopan unionin lainsäädäntöön mukaudutaan turvallisuuden, ympäristösuojelun ja sosiaalisten kysymysten osalta.

Lentoliikenne

Lentoliikenteen alalla syvempää yhdentymistä Euroopan unionin naapureihin ohjaa pyrkimys luoda laajempi Euroopan yhteinen ilmailualue (ECAA), joka kattaisi 1 miljardi ihmistä EU:n ja sen itäisten ja eteläisten naapurimaiden alueella[9]. Koska useimmat ENP-maat ovat EU:sta katsottuna toisella puolen merta tai huomattavan etäisyyden päässä Euroopan unionin pääkaupungeista, lentoliikenne on tärkeä osa matkustajaliikennettä. EU:n ja eteläisten naapurimaiden välillä lentävien matkustajien määrä on kasvanut vuosittain keskimäärin 6,7 prosenttia ja 11,6 prosenttia EU:n ja itäisten naapurimaiden välillä vuosina 2004–2009. Marokko kuuluu etelässä jo Euroopan yhteiseen ilmailualueeseen, ja sen ja EU:n välisen matkustajalentoliikenteen vuotuinen kasvu on keskimäärin 14,6 prosenttia. Idässä useimmat matkustajat kulkivat Ukrainan ja EU:n välillä (2,7 miljoonaa 3,5 miljoonasta matkustajasta vuonna 2009)[10].

Euroopan yhteistä ilmailualuetta (ECAA) koskeva politiikka on suunniteltu siten, että se mahdollistaa EU:n ja sen naapureiden välisten markkinoiden asteittaisen avautumisen, johon liittyy sääntelyn yhdenmukaistaminen panemalla vähitellen täytäntöön EU:n säädöksiä, jotta voidaan tarjota toimijoille uusia mahdollisuuksia ja kuluttajille suurempi valikoima. Markkinoiden avaaminen ja sääntelyn lähentäminen tapahtuvat samanaikaisesti, jotta voidaan edistää tasapuolista kilpailua ja turvallisuutta, turvatoimia, ympäristöä ja muita aloja koskevien EU-sääntöjen noudattamista. Euroopan yhteinen ilmailualue pannaan täytäntöön kattavilla lentoliikennesopimuksilla , jotka edistävät yleisesti talouteen, kauppaan ja matkailuun liittyviä suhteita.

Kattavaa lentoliikennesopimusta koskevat neuvottelut voidaan aloittaa heti, kun naapurimaa on osoittanut ymmärtävänsä ehdot ja sitoutuvansa velvoitteisiin, jotka liittyvät ECAA:han liittymiseen.

EU on tehnyt tällaisia sopimuksia Länsi-Balkanin maiden, Georgian, Jordanian ja Marokon kanssa. Samankaltaisista sopimuksista neuvotellaan parhaillaan Israelin, Libanonin ja Ukrainan kanssa. Neuvotteluja Tunisian kanssa odotetaan käytävän lähitulevaisuudessa. Komissiolla on myös valtuudet neuvotella samanlaisesta sopimuksesta Algerian kanssa. Komissio on ehdottanut, että se saisi valtuudet neuvotella myös Moldovan kanssa, ja aikoo tehdä samoin myös Azerbaidžanin osalta. Komissio aikoo ehdottaa samankaltaisia sopimuksia koskevia neuvotteluja muiden naapurimaiden kanssa niiden kiinnostuksesta ja valmiudesta riippuen.

ENP-maiden kanssa tehdyt sopimukset ovat kahdenvälisiä, kun taas Länsi-Balkanin maiden kanssa tehty sopimus on monenvälinen. Tässä monenvälisessä sopimuksessa mennään pidemmälle kuin kahdenvälisissä. Näissä maissa sovelletaan esimerkiksi suoraan Euroopan unionin tuomioistuimen päätöksiä, jotka liittyvät lentoliikenteeseen.

Alueellisen yhdentymisen lisäämiseksi seuraava askel on kehittää erilliset monenväliset sopimukset eteläisille ja itäisille ENP-maille. Pitkän aikavälin tavoitteena on yhdistää lopulta kaikki alueet ja EU samaan Euroopan yhteiseen ilmailualueeseen.

Tällä hetkellä rakenteilla olevaa yhtenäistä eurooppalaista ilmatilaa laajennetaan myös EU:n naapureihin. EU:n lainsäädännön ja EU:n nimeämisperiaatteen tunnustaminen on vähimmäisedellytys tälle. Yhtenäinen eurooppalainen ilmatila parantaa turvallisuutta ja vähentää viivästyksiä, kustannuksia ja päästöjä. Osana asteittaista lähestymistapaa, joka tähtää yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan luomiseen, EU:n naapurimaat pyrkivät muodostamaan EU:n jäsenvaltioiden kanssa toiminnallisia ilmatilan lohkoja tai liittymään jo muodostettuihin lohkoihin. Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulisi perustaa joulukuuhun 2012 mennessä yhdeksän toiminnallista ilmatilan lohkoa, jolloin ne voivat yhdessä suunnitella ja tehostaa ilmatilansa ja lentoreittiensä käyttöä, jotta ne vastaisivat paremmin ilmaliikenteen tarpeisiin.

Länsi-Balkanin maista Bosnia ja Hertsegovina sekä Kroatia kuuluvat Keski-Euroopan toiminnallista ilmatilan lohkoa koskevan aloitteen (FABCE) alaan. Albania, Egypti ja Tunisia puolestaan ovat kumppanimaina mukana BLUE MED FAB -aloitteessa, jossa Jordania ja Libanon ovat tarkkailijamaina. Muiden naapurimaiden odotetaan liittyvän samanlaisiin toiminnallisiin ilmatilan lohkoihin yhtenäisen eurooppalaisen ilmatilan loppuunsaattamiseksi.

Useat naapurimaat ovat jo sopimusosapuolia Euroopan lennonvarmistusjärjestössä (Eurocontrol)[11]. Ne osallistuvat Eurocontrolin työhön ja hyötyvät sen tarjoamista palveluista. Valtiot, jotka eivät ole Eurocontrolin jäseniä, voivat käyttää useita sen palveluita pyyntöjen ja tämän järjestön kanssa tehtyjen sopimusten perusteella[12]. EU:n naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on hyväksyä EU:n kehittämien kantojen kanssa yhdenmukaisia kantoja Eurocontrolissa.

Useat ENP-maat hyötyvät jo eurooppalaisen ilmaliikenteen hallinnan nykyaikaistamishankkeesta (SESAR), jolla pyritään nykyaikaistamaan ilmaliikenteen hallinnan infrastruktuuria Euroopassa. EU voi myös antaa tukea muiden sellaisten ENP-maiden saataville, jotka pyrkivät nykyaikaistamaan ilmaliikenteen hallintajärjestelmiään.

Lentoliikenteen tehokas turvaaminen lähialueilla on hyvin tärkeää Euroopan unionille. Kansainvälinen siviili-ilmailujärjestön (ICAO) vahvistamat ilmailun turvaamista koskevat kansainväliset vaatimukset olisi pantava täysimittaisesti täytäntöön[13]. EU tekee jo naapurimaiden kanssa yhteistyötä, jotta ne pystyisivät paremmin täyttämään nämä kansainväliset velvoitteet. EU voi auttaa vaatimusten noudattamisessa antamalla tietoa kansallisten siviili-ilmailun turvaohjelmien kehittämisestä ja jakamalla parhaita käytäntöjä ilmailun turvatoimenpiteiden täytäntöönpanossa ja laadunvalvonnassa. Kansainvälisten vaatimusten noudattamisen lisäksi sääntelyn lähentämistä alueella voidaan helpottaa lisäämällä tietämystä ja panemalla täytäntöön Euroopan siviili-ilmailukonferenssin (ECAC) ilmailun turvaamista koskevat määräykset ja EU:n perussopimuksissa vahvistetut periaatteet.

Lentoliikenteen korkean turvallisuustason takaaminen on tärkeä painopistealue EU:n liikennepolitiikassa. EU:n kanssa kattavan lentoliikennesopimuksen tehneet naapurimaat voivat osallistua myös Euroopan lentoturvallisuusviraston (EASA) toimintaan. Lisäksi kaikki Kansainvälisen siviili-ilmailujärjestön eurooppalaiset allekirjoittajavaltiot voivat osallistua EASA:n toimintaan tekemällä erityissopimuksen, jonka nojalla niiden on hyväksyttävä ja pantava täytäntöön EU:n lentoturvallisuutta koskevat säännöt[14].

Komissio ja EASA ehdottivat vähän aikaa sitten, että EASA:an perustettaisiin yksikkö, joka tekisi yhteistyötä joidenkin eteläisten naapurimaiden kanssa (Israel, Jordania, Libanon, Marokko ja Tunisia). Tällä pyrittäisiin yhdenmukaistamaan lentoturvallisuutta koskevia vaatimuksia ja menettelyjä EU:n ja näiden maiden välillä. Samanlaista yhteistyötä tullaan ehdottamaan lentoturvallisuuden parantamiseksi itäisissä ENP-maissa.

Ehdotetut toimet Lyhyen aikavälin toimet (vuoteen 2013) Saatetaan loppuun kesken olevat kattavia lentoliikennesopimuksia koskevat neuvottelut ja ulotetaan näitä sopimuksia koskevat neuvottelut muihin kiinnostuneisiin naapurimaihin heti, kun ne ovat valmiita. Jatketaan naapurimaiden avustamista niiden ilmaliikenteen hallintajärjestelmien nykyaikaistamisessa (SESAR), ja tuodaan apu myös muiden kiinnostuneiden maiden saataville. Tarjotaan naapurimaille tietoa, ohjausta ja teknistä apua, jotta ne voivat liittyä johonkin Euroopan toiminnallisista ilmatilan lohkoista. Autetaan naapurimaita noudattamaan ilmailun turvaamista koskevia kansainvälisiä ja eurooppalaisia vaatimuksia. Tehdään yhteistyötä EU:n naapurimaiden kanssa, jotta Eurocontrolissa omaksutut kannat ovat yhdenmukaisia EU:n kehittämien kantojen kanssa. Autetaan naapurimaita saavuttamaan EU:ssa ja kansainvälisesti saavutettu lentoturvallisuustaso. Pidemmän aikavälin toimet Vahvistetaan erilliset lentoliikennesopimukset itäisten ja eteläisten ENP-maiden kanssa Euroopan yhteisen ilmailualueen toteuttamiseksi. Ulotetaan EASA:n alainen lentoturvallisuutta koskeva yhteistyö itäisiin ja vielä yhteistyön ulkopuolella oleviin eteläisiin ENP-maihin. Saatetaan loppuun naapurimaiden integrointi yhtenäiseen eurooppalaiseen ilmatilaan. |

Meri- ja sisävesiliikenne

- Tonneissa mitattuna 90 prosenttia EU:n ja muun maailman välillä kuljetettavasta rahdista kulkee meritse. Meriliikenteessä tavoitteena on saavuttaa laadukkaat merikuljetukset, jotka ovat kilpailukykyisiä ja täyttävät korkeat ympäristö-, turvallisuus- ja turvatoimivaatimukset. Tämä on EU:n ja sen naapurimaiden, joilla on yhteisiä aluemeriä, yhteisen edun mukaista.

Länsi-Balkanin maiden osalta liikenneyhteisöä koskevassa sopimusluonnoksessa määrätään yhteistyöstä, jolla pyritään varmistamaan lähentyminen EU:n meriliikenteen normeihin ja politiikkoihin. EU tulee jatkossakin edistämään meriliikenteen palveluiden vapauttamista , jotta voidaan luoda tasapuoliset toimintaedellytykset naapurimaiden kanssa. Tämä koskee ennen kaikkea käynnissä olevia pyrkimyksiä luoda Välimeren vapaakauppa-alue, johon sisältyy vapaus tarjota meriliikenteen palveluja.

EU edistää omia ja kansainvälisiä meriliikenteen turvallisuuteen, turvatoimiin ja ympäristönsuojeluun liittyviä vaatimuksia. Jotta voitaisiin taata tasapuoliset toimintaedellytykset EU:ta ympäröivillä merialueilla, on tärkeää, että EU:n naapurimaat ratifioivat ja panevat asianmukaisesti täytäntöön kansainväliset yleissopimukset, jotka liittyvät merenkulun turvallisuuteen ja turvatoimiin sekä sosiaalisiin kysymyksiin ja ympäristönsuojeluun liittyviin ehtoihin, sekä mukautuvat EU:n normeihin. Komissio tarjoaa tähän teknistä tukea. EU pyrkii myös tekemään aktiivista yhteistyötä naapurimaiden kanssa Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) puitteissa.

Heikompi turvallisuus ja turvatoimet sekä löysemmät ympäristöön liittyvät ja sosiaaliset säännöt, verotuksen polkeminen ja syrjivät veloituskäytännöt sisämaayhteyksien käyttämisestä naapurimaissa voivat vääristää oikeudenmukaista kilpailua. Naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on ehkäistä mahdollinen vääristyminen vahvistamalla samankaltaiset säännöt. Euroopan unionin yritykset saavat suoranaista hyötyä tästä lähestymistavasta.

Merenkulun turvallisuuden ja turvatoimien lisäämiseksi sekä ympäristön suojelemiseksi EU antaa jatkossakin teknistä apua naapurimaille alueellisten hankkeiden avulla. Nämä hankkeet ovat SAFEMED etelässä ja SASEPOL idässä. Lisäksi EU keskustelee komission ehdotuksesta, jonka mukaan Euroopan meriturvallisuusviraston (EMSA) valtuuksia laajennettaisiin niin, että se voi antaa teknistä tukea ENP-maille.

Jotta voidaan edelleen parantaa merenkulun turvallisuutta ja turvatoimia sekä reagointia merellä sattuviin vaaratilanteisiin, komissio edistää naapurimaiden osallistumista EMSA:n hallinnoimaan alusliikenteen seurantajärjestelmään (SafeSeaNet) sekä sitä, että nämä maat hankkivat osallistumisen edellyttämän merenkulun valvontainfrastruktuurin. Lisäksi jotta voitaisiin paremmin reagoida alusten laittomiin päästöihin ja tunnistaa saastuttajat, komissio edistää naapurimaiden osallistumista EMSA:n hallinnoimaan CleanSeaNet-satelliittipalveluun. CleanSeaNet tarjoaa jo kaikille rannikolla sijaitseville EU:n jäsenvaltioille ja ehdokasmaille sekä Islannille ja Norjalle lähes reaaliaikaisen öljypäästöpalvelun, joka pohjautuu satelliittikuvien analysointiin.

EU:n naapurimaat suoriutuvat yleisesti ottaen heikosti lippuvaltion tehtävistään. Satamavaltioiden suorittamaa valvontaa koskevassa Pariisin yhteisymmärryspöytäkirjassa, joka on tärkein lippuvaltion suoritustasoa mittaava indeksi, määriteltyjen ehtojen mukaan Azerbaidžan, Algeria, Tunisia ja Marokko ovat harmaalla listalla ja Ukraina, Georgia, Moldova, Albania, Libanon, Libya, Syyria ja Egypti mustalla.

Jotta mustalle listalle joutuneet naapurimaat voisivat parantaa suoriutumistaan lippuvaltion velvollisuuksista, niitä kannustetaan harkitsemaan etuja, joita ne saisivat liittymisestä IMO:n jäsenvaltioiden auditointijärjestelmään. IMO:n auditointijärjestelmä on vielä vapaehtoinen, mutta siitä tulee pakollinen vuodesta 2014 alkaen. EU auttaa jatkossakin naapurimaitaan suoriutumaan lippuvaltion velvollisuuksista.

Esteettömästä eurooppalaisesta meriliikennealueesta kehitetään pitkällä aikavälillä ” sininen vyöhyke ”, jossa merenkulku Euroopassa ja sen ympärillä on vapaata. Tavoitteena on yksinkertaistaa EU:n satamien välillä kulkeviin aluksiin sovellettavia muodollisuuksia. Osana tätä luodaan sähköiset järjestelmät, joiden avulla siirretään tietoa aluksen ja rannan välillä. ”Sinisen vyöhykkeen” mallin mukaisesti naapurimaiden kanssa tehtävän yhteistyön tavoitteena on lähimerenkulun hallinnollisten menettelyjen yksinkertaistaminen, keskitetyn asiointipisteen perustaminen satamamuodollisuuksien hoitamista varten ja tietojärjestelmien yhteentoimivuuden takaaminen.

EU:n aluksilla voivat työskennellä vain sellaisten naapurimaiden merenkulkijat , jotka täyttävät sovellettavat kansainväliset normit (kansainvälinen merenkulkijoiden koulutusta, pätevyyskirjoja ja vahdinpitoa koskeva yleissopimus). Komissio arvioi EU:n jäsenvaltioiden pyynnöstä ja EMSA:n tuella merenkulkijoiden sertifiointimenettelyjä ja koulutuslaitoksia naapurimaissa. EU on tunnustanut tässä asiassa suurimman osan naapurimaistaan[15]. Komissio tarjoaa jatkossakin naapurimaille teknistä apua niiden merenkulkijoiden koulutuksen parantamiseksi.

Edistääkseen kaikkien alojen, myös liikenteen, yhteistyöhön perustuvaa strategisempaa lähestymistapaa merenkulkukysymyksiin Välimeren alueella komissio on yhdessä IMO:n ja Euroopan investointipankin kanssa aloittanut hankkeen sellaisten pilottitoimien yksilöimiseksi, joiden avulla parannetaan meriliikenteen toimijoiden välistä yhteistyötä merenkulun turvallisuuden ja valvonnan, sosiaalisten näkökohtien ja koulutuksen sekä merenkulun infrastruktuureihin tehtävien investointien alalla.

EU:n sisävesiliikennepolitiikan tavoitteena on saavuttaa tehokas ja kestävä vesiliikenne. On tärkeää, että EU:n naapurimaat noudattavat asiaa koskevia kansainvälisiä yleissopimuksia sen takaamiseksi, että ne soveltavat sisävesiliikenteen turvallisuuteen sekä ympäristö- ja sosiaalisiin näkökohtiin liittyviä sääntöjä, jotka ovat samantasoisia kuin EU:ssa noudatettavat. Komissio avustaa naapurimaita näiden tavoitteiden saavuttamisessa.

Edistääkseen turvallisuutta, tehokkuutta ja tiedonvaihtoa komissio tekee yhteistyötä asianomaisten naapurimaiden kanssa jokiliikenteen tiedotuspalvelun puitteissa.

Tonavan aluetta koskevassa EU:n strategiassa ehdotetaan toimia, joiden avulla voidaan asianmukaisesti hyödyntää sisävesiliikenteen markkinoiden tarjoamia mahdollisuuksia tällä alueella, johon kuuluu viisi naapurimaata: Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Moldova, Serbia ja Ukraina. Komissio tukee Tonavan suojelukomission nykyaikaistamista osana tarkistettua Belgradin yleissopimusta. Komissio on neuvotellut EU:n liittymisestä sopimukseen. Sopimuksen tekstistä on sovittu, mutta sitä ei ole vielä allekirjoitettu. Komissio kannustaa kahta allekirjoittajavaltiota ratkaisemaan riitansa.

Ehdotetut toimet Lyhyen aikavälin toimet (vuoteen 2013) Autetaan naapurimaita parantamaan suoriutumistaan lippuvaltion tehtävissä ja noudattamaan turvallisuuteen, turvatoimiin ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyviä normeja. Laajennetaan EMSA:n valtuuksia, jotta se voi tarjota teknistä apua naapurimaille. Edistetään naapurimaiden osallistumista SafeSeaNet- ja CleanSeaNet-järjestelmiin. Tehdään naapurimaiden kanssa yhteistyötä lähimerenkulkua koskevien menettelyjen yksinkertaistamiseksi yhdenmukaisesti esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen ja ”sinisen vyöhykkeen” mallin kanssa. Autetaan naapurimaita saavuttamaan EU:n ja kansainvälinen vaatimustaso sisävesiliikenteessä. Sitoudutaan aktiivisesti käynnistämään uudelleen Tonavan suojelukomission nykyaikaistaminen. Pidemmän aikavälin toimet Edistetään naapurimaiden tiiviimpää integrointia ”siniseen vyöhykkeeseen”, jossa merenkulku Euroopassa ja sen ympärillä on vapaata. |

Maantieliikenne

- Maantieliikenne on keskeisessä asemassa niiden naapurimaiden kanssa käytävässä kaupassa, joiden kanssa EU:lla on yhteistä maarajaa. Rajanylityspaikoilla vaadittavat vaivalloiset hallinnolliset menettelyt ovat kuitenkin yhä esteenä tavaroiden sujuvalle virralle EU:n ja sen itänaapureiden välillä. Keskimäärin 40 prosenttia kuljetuksiin käytetystä kokonaisajasta[16] kuluu rajoilla epäjohdonmukaisten hallinnollisten menettelyjen takia. Rajanylitysmenettelyjen helpottaminen vauhdittaisi siis olennaisesti kauppaa, koska sillä voidaan vähentää kulutettua aikaa ja kustannuksia.

Komissio on kaupan sujuvuuden takaamiseksi laatinut strategiakehyksen Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan kanssa tehtävälle tulliyhteistyölle , johon sisältyy myös kansalaisten suojelu EU:n itärajoilla. Strategiakehykseen sisältyy useita ensisijaisia toimia. Näihin toimiin kuuluvat turvalliset ja soljuvat kauppareitit, riskien hallinta ja petosten torjunta sekä tulli-infrastruktuurien ja -menettelyjen nykyaikaistamisen tukeminen.

Naapurimaiden heikko liikenneturvallisuus on EU:n välitön huolenaihe. Liikenneturvallisuuden parantaminen koulutuksen, parhaiden käytäntöjen jakamisen, tiedottamisen ja turvallisemman tieinfrastruktuurin, myös turvallisten pysäköintimahdollisuuksien, edistämisen kautta on etusijalla EU:n ja sen naapurimaiden välisessä yhteistyössä. Komissio tutkii, onko yhteisen EU:n laajuisen älykkään liikennejärjestelmän palveluja (esim. eCall[17]) mahdollista ulottaa naapurimaihin. Liikennekuolemat ovat huomattavasti yleisempiä useimmissa itäisissä kumppanuusmaissa (Ukrainassa 21,5 kuolemaa 100 000 henkilöä kohden, Georgiassa 16,8, Moldovassa 15,1) kuin keskimäärin Euroopassa (6,1 kuolemaa 100 000 henkilöä kohden)[18]. Sama koskee myös eteläisiä kumppanuusmaita.

Tasapuolisen toimintaolosuhteiden takaamiseksi maailmalaajuisilla ajoneuvomarkkinoilla on tärkeää, että naapurimaat ratifioivat ja noudattavat EU:n ja kansainvälisiä normeja, jotka koskevat ajoneuvojen turvallisuutta ja ympäristöystävällisyyttä [19]. EU pyrkii tekemään tässä asiassa tiivistä yhteistyötä naapurimaiden kanssa Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomissiossa.

Maantiekuljetuspalvelut ovat edelleen tärkeitä toimivan toimitusketjun takaamisessa rajat ylittävässä tuotannossa, erityisesti lyhyillä etäisyyksillä. Toisin kuin ilmailualalla, jolla EU ja sen naapurimaat ovat edenneet kohti markkinoiden avaamista, tieliikennemarkkinoille pääsyn vastavuoroisessa vapauttamisessa on saatu aikaan vain hyvin vaatimatonta edistystä. Useimmilla EU:n jäsenvaltioilla on kahdenvälisiä tieliikennesopimuksia EU:n ulkopuolisten naapurimaiden kanssa. Nämä sopimukset takaavat vastavuoroisen markkinoille pääsyn kiintiöiden perusteella. Monenvälisellä tasolla myös Kansainvälisen liikennefoorumi (entinen ECMT) on jakanut kiintiöitä, mutta näiden osuus on vain 5 prosenttia kaikista kuljetuksista.

Useat naapurimaat ovat ilmaisseet olevansa halukkaita helpottamaan tieliikennemarkkinoille pääsyä EU:n kanssa. Unionin pitäisi käyttää ulkoista toimivaltaansa tällä alalla edistääkseen markkinoiden yhdentymistä näiden maiden kanssa ottaen samalla huomioon myös asianmukaiset turvallisuuteen, turvatoimiin, ympäristöön ja sosiaalisiin kysymyksiin liittyvät näkökohdat. Tällaisen aloitteen päätavoitteena olisi määrällisten rajoitusten asteittainen poistaminen sitä vastaan, että unionin ja naapurimaiden välisten maantiekuljetuspalvelujen laadun takaavia normeja sovelletaan. Tällainen malli ei sisälly nykyisiin kahdenvälisiin sopimusjärjestelyihin. Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävän liikenneyhteisöä koskevan sopimuksen luonnokseen sisältyy määräyksiä useista yhteisön luvista, joilla myönnetään raskaille ajoneuvoille pääsy tieliikennemarkkinoille.

Jotta pystyttäisiin varmistamaan, että EU:ssa ja naapurimaissa sovelletaan samoja tieliikenteen vaatimuksia, on tärkeää, että digitaalisen ajopiirturin käyttöönotto naapurimaissa tapahtuu kansainvälisen maantieliikenteen ajo- ja lepoaikasääntöjä koskevan YK:n sopimuksen (AETR[20]) mukaisesti. Kaikilla EU:n ulkopuolisilla AETR:n allekirjoittajamailla (kaikki itäiset kumppanuusmaat Georgiaa lukuun ottamatta) oli oikeudellinen velvoite ottaa digitaalinen ajopiirturi käyttöön uusissa rekisteröidyissä autoissa vuodesta 2010 lähtien. EU on avustanut itäisiä ENP-maita digitaalisten ajopiirtureiden käyttöönotossa. Jotta AETR-sopimuksen määräykset saataisiin täysin EU:n tieliikennealan sosiaalisia sääntöjä vastaaviksi, komissio aikoo pyytää valtuuksia, joiden nojalla EU voisi tulla AETR-sopimuksen sopimuspuoleksi.

Maantieliikenteen matkustajapalvelut edistävät Euroopan unionin kansalaisten liikkuvuutta ja matkailijavirtoja. Naapurimaiden kanssa tehtävä tieliikennealan yhteistyö voi helpottaa matkustajien kuljettamista linja-autolla yksinkertaistamalla linja-autoreittien luvansaantia ja yhdenmukaistamalla palvelun laatua ja turvallisuutta koskevat vaatimukset.

Tämän vuoksi Interbus-sopimuksen[21] soveltamisalaa olisi laajennettava matkustajien satunnaisista kansainvälisistä linja-autokuljetuksista myös säännöllisiin kuljetuksiin. Sopimus olisi myös ulotettava naapurimaihin, jotka ovat halukkaita ja valmiita liittymään siihen.

Ehdotetut toimet Lyhyen aikavälin toimet (vuoteen 2013) Avustetaan AETR-sopimuksen sopimuspuolia digitaalisen ajopiirturin käyttöönotossa. Autetaan naapurimaita kehittämään ja toteuttamaan liikenneturvallisuutta parantavia toimia. Tutkitaan, mitä vaikutuksia on tieliikennemarkkinoiden asteittaisella avaamisella tiettyjen naapurimaiden kanssa. Vahvistetaan tulliyhteistyötä Valko-Venäjän, Moldovan ja Ukrainan kanssa rajanylitysten helpottamiseksi. Pyritään saamaan EU:lle valtuudet tulla AETR-sopimuksen sopimuspuoleksi. Pidemmän aikavälin toimet Laajennetaan Interbus-sopimuksen soveltamisalaa matkustajien säännöllisiin kansainvälisiin linja-autokuljetuksiin ja ulotetaan sopimus myös ENP-maihin. |

Rautatieliikenne

- Merkittävimmät EU:n ja sen naapurimaiden väliset rautateiden tavaraliikennevirrat kulkevat itä-länsisuunnassa. Viime vuosikymmenen aikana EU:n ja sen itäisten rajanaapureiden (Valko-Venäjä, Moldova ja Ukraina) välinen rautateiden tavaraliikenne on lisääntynyt 7 prosenttia. EU:n ja itäisten naapurimaiden välisen rautateiden tavaraliikenteen kysynnän odotetaan kasvavan jopa 40 prosenttia vuoteen 2020 mennessä[22].

EU:ssa rautatieliikennemarkkinat ovat olleet täysin vapautettuja tavaraliikenteen osalta vuodesta 2007 ja kansainvälisen matkustajaliikenteen osalta tammikuusta 2010. Rautateiden tavaraliikennemarkkinoiden avaaminen on antanut uusille yrityksille mahdollisuuden tulla markkinoille, laskenut hintoja ja lisännyt aluksi liikenteen määrää talouskriisin vaikutuksista huolimatta. EU:n naapurivaltioiden kanssa tehtävän yhteistyön vahvistaminen rautatieliikenteen alalla voisi entisestään vauhdittaa rautatiesektoria.

Rautateiden tavaraliikenteellä voisi olla kilpailuetu muihin liikennemuotoihin nähden pitkillä Euroopan ja Aasian välisillä liikennekäytävillä, mutta tätä haittaavat fyysiset ja muut esteet. Vaikka rahtivirrat ovat viime vuosina kasvaneet EU:n ja Valko-Venäjän, Ukrainan ja Moldovan välillä, tulevassa yhteistyössä on edelleen tärkeä keskittyä keskeisiin kysymyksiin kuten infrastruktuurin ja rajanylitysmenettelyjen parantamiseen, sillä ilman lisäparannuksia ne voivat vaarantaa rahdin määrän kasvun tulevaisuudessa. Oikeudenmukaiset, syrjimättömät, avoimet ja tehokkaat veloitusjärjestelmät rautatieinfrastruktuurin käytöstä EU:n, sen itäisten naapureiden ja Aasian välisillä liikennekäytävillä ovat ratkaisevan tärkeitä, jotta rautateiden tavaraliikenteen mahdollisuudet voidaan hyödyntää täysin. Komissio kannattaa alueellista yhteistyötä tässä asiassa. Kaupan ja tavaraliikenteen kasvun fyysisiin esteisiin kuuluvat myös yhteentoimimattomat rautatiejärjestelmät, riittämätön teknologia ja heikkokuntoinen liikkuva kalusto. Rautateiden matkustajaliikennettä voidaan tehostaa parantamalla yhteistyötä rajanylityksissä ilman, että infrastruktuureihin tarvitsisi investoida huomattavia summia.

Yksi suuri kauppaa haittaava tekninen este on Valko-Venäjällä, Moldovassa ja Ukrainassa käytetty raideleveys (1 520 mm), joka poikkeaa suurimmassa osassa EU:ta käytettävästä standardiraideleveydestä (1 435 mm). Tämän esteen vaikutukset on pyrittävä minimoimaan, sillä se aiheuttaa ajanhukkaa ja hidastaa tavara- ja matkustajaliikennevirtoja. Ensimmäisessä vaiheessa 1520/1524 millimetrin raideleveysjärjestelmä pitäisi määritellä Euroopan rautatieviraston (ERA) laatimissa standardeissa. Tämä loisi perustan sille, että koko teollisuudenala voi tuottaa näiden standardien mukaisia järjestelmiä ja tuotteita. Tämän mahdollistamiseksi EU pyrkii tekemään teknistä yhteistyötä OSJD-maiden[23] kanssa ERA:n kautta. Yhteistyön syventämiseksi eteläisten naapurimaiden kanssa ERA ottaa toimintaansa mukaan algerialaisia, marokkolaisia ja tunisialaisia asiantuntijoita tarkastelemaan yhteentoimivuuteen liittyvä kysymyksiä.

Seuraava askel olisi tarkastella uudelleenlastausta (1 520 millimetristä 1 435 millimetriin ja toisinpäin) koskevia käytäntöjä ja koettaa parantaa niitä muun muassa tutkimuksen avulla. Tätä tarkoitusta varten voidaan käyttää erilaisia yhteistyömalleja, joilla naapurimaita autetaan noudattamaan EU:n standardeja. Tiiviimpi yhteistyö auttaa lisäämään yhteentoimivuutta, takaa tasapuoliset toimintaolosuhteet turvallisuuden osalta ja luo pohjaa markkinoiden mahdolliselle avaamiselle tulevaisuudessa. Länsi-Balkanin maiden kanssa tehtävän liikenneyhteisöä koskevan sopimuksen luonnoksen mukaan rautateiden matkustaja- tai tavaraliikennemarkkinat avautuvat sekä EU:n että Kaakkois-Euroopan liikenteenharjoittajille.

EU:n ja sen naapurimaiden rautatieverkkojen yhteentoimivuuden ja turvallisuuden takaamiseksi EU edistää myös Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käyttöönottoa lähialueillaan. Sen lisäksi, että ERTMS takaa sujuvan rautatieliikenteen pienemmillä kustannuksilla, järjestelmän etuna on myös se, että tuotteiden toimittajia on enemmän, jolloin hallituksilla, rautatieliikenteen harjoittajilla ja infrastruktuurin haltijoilla on enemmän valinnanvaraa.

Uudistusten, joilla pyritään lähentämään naapurimaiden normeja EU:n normeihin (turvallisuus, turvatoimet, ympäristönsuojelu, sosiaaliset näkökohdat ja yhteentoimivuus), pitäisi jatkua EU:n naapurimaissa. Tämä ei hyödyttäisi ainoastaan matkustaja- ja tavaraliikennettä, vaan lisäisi myös investointeja rautatiealalla. Naapurimaiden liikkuvan kaluston nykyaikaistamiseen liittyvä suuri kysyntä toisi uusia markkinamahdollisuuksia EU:n yrityksille. Uudistukset ovat myös edellytys markkinoiden mahdolliselle avaamiselle tulevaisuudessa.

Huolimatta rautatieliikenteen suhteellisen suuresta markkinaosuudesta Ukrainassa, Valko-Venäjällä ja Moldovassa rautateiden tavaraliikennemarkkinoita ei vielä ole vapautettu. Kaikki Länsi-Balkanin maat ja Turkki ovat jo aloittaneet uudistusprosessin. Komissio kannustaa eteläisiä ENP-maita jatkamaan rautateitä koskevia uudistuksiaan.

Ehdotetut toimet Lyhyen aikavälin toimet (vuoteen 2013) Määritellään 1520/1524 millimetrin raideleveysjärjestelmä ERA:n laatimissa standardeissa (yhteentoimivuuden tekniset eritelmät). Edistetään Euroopan rautatieliikenteen hallintajärjestelmän (ERTMS) käyttöönottoa naapurimaissa. Edistetään ehdokasmaiden ja naapurimaiden osallistumista ERA:n toimintaan. Pidemmän aikavälin toimet Tarkastellaan vaihtopisteissä sovellettavia uudelleenlastauskäytäntöjä (1 520 millimetristä 1 435 millimetriin ja toisinpäin) ja pyritään parantaa niitä, muun muassa tutkimustoiminnan avulla. Selvitetään mahdollisuutta avata rautatieliikennemarkkinat ENP-maiden kanssa. |

Infrastruktuuriyhteydet

- Infrastruktuuriyhteyksien parantamiseksi ja lisäämiseksi komissio keskittyy kolmeen keskeiseen tekijään: verkkojen määrittely, hankkeiden priorisointi ja rahoituksen hankkiminen.

Verkot

Infrastruktuuriyhteyksien edistämiseksi on aivan ensimmäiseksi määriteltävä lähialueiden strategiset liikenneverkot . Nämä alueelliset verkot muodostavat perustan EU:n ja naapurimaiden uudistetulle liikenneinfrastruktuurialan yhteistyölle. Ne laajentavat tarkistettua Euroopan laajuista liikenneverkkoa (TEN-T) EU:n rajojen ulkopuolelle ja liittävät alueen maat toisiinsa. Näillä verkoilla olisi edistettävä maiden välistä alueellista yhdentymistä ja niiden pitäisi myös heijastaa tulevia liikennevirtoja.

Työ on edennyt pitkälle Länsi-Balkanin maissa, Turkissa ja EU:n eteläisillä lähialueilla. Komissio on tehnyt yhteistyötä näiden naapurimaiden kanssa kansainvälisten väylien kattamien liikenneinfrastruktuuriverkkojen määrittelemiseksi. Länsi-Balkanin alueella tehty yhteistyö on johtanut Kaakkois-Euroopan kattavan alueellisen liikenneverkon kehittämiseen. Liikenneyhteisöä koskevassa sopimusluonnoksessa käsitellään tämän verkon kehittämistä edelleen. Turkki kehittää liikenneverkkoa yhteistyössä komission kanssa. Eteläisillä lähialueilla Euroopan ja Välimeren alueen välinen liikennealan yhteistyö on johtanut Välimeren laajuisen liikenneverkon määrittelyyn.

Komissio tekee itänaapureiden kanssa yhteistyötä määritelläkseen alueellisen liikenneverkon, joka perustuu komission vuonna 2007 antamaan tiedonantoon[24], TRACECA-käytäviin[25] ja neuvotteluihin assosiaatiosopimuksista, joihin sisältyy liikennettä koskeva luku. Idässä sijaitsevat alueelliset liikenneverkot, jotka yhdistyvät TEN-T:hen ja naapureiden verkostoihin Keski-Aasiassa ovat erityisen tärkeitä Euroopan ja Aasian välisten vaihtoehtoisten yhteyksien helpottamisessa.

TEN-T:n tehokkaan suunnittelun ja seurannan varmistamiseksi komissio on kehittänyt TENtec-tietojärjestelmän, johon sisältyy liikennetietojen seuranta ja ennusteita jäsenvaltioista sekä Kroatiasta ja Turkista. Komissio on nyt laajentamassa TENtec-tietojärjestelmää ENP-maiden ja muiden Länsi-Balkanin maiden liikenneinfrastruktuuritietoihin. Tämän johdosta TENtec-järjestelmää voidaan käyttää apuvälineenä suunniteltaessa TEN-T:n laajentamista EU:n ulkopuolelle.

”Merten moottoritiet” -aloite edustaa Euroopan laajuisen liikenneverkon meriliikenneulottuvuutta. EU käyttää tätä mallia kehittäessään meriliikenteeseen perustuvia intermodaalisia tavaraliikenneyhteyksiä naapurimaihin. Merten moottoritiet edistävät myös alueellista integraatiota ja parantavat naapurimaiden välisiä yhteyksiä.

Tätä varten Välimeren, Mustanmeren ja Kaspianmeren alueilla on toteutettu useita teknistä apua koskevia edelläkävijähankkeita. Kokeiluyhteydet Välimerellä ovat jo nyt osaltaan pienentäneet kuljetusaikoja ja -kustannuksia EU:n eteläisten jäsenvaltioiden ja Välimeren kumppanuusmaiden välisessä lähimerenkulussa. Näiden yhteyksien päätavoitteena on kaupan edistäminen, ja niitä kehitetään sekä eteläisten että itäisten naapureiden kanssa EU:n jatkuvan teknisen avun myötä.

Hankkeet

Toisessa vaiheessa alueellisissa liikenneverkoissa on yksilöitävä alueellista ja EU:n etua koskevat ensisijaiset hankkeet. Ensisijaiset hankkeet on yksilöity Länsi-Balkanin ja eteläisten naapurimaiden alueilla käyttämällä useita eri valintaperusteita.

Itäisillä lähialueilla on käynnistetty samanlainen hankkeiden priorisointiprosessi sekä Traceca-ohjelman että tämän tiedonannon valmistelemiseksi järjestettyjen naapurimaiden kuulemisten yhteydessä. Valintaperusteet ovat samat kuin Länsi-Balkanin maiden ja eteläisten lähialueiden hankkeissa käytetyt.

Uudistetussa lähestymistavassa hankkeiden pitäisi olla alueellisen ja EU:n edun mukaisia ja niiden pitäisi sijaita alueellisessa verkossa. Naapurimaiden olisi sitouduttava lujasti näihin hankkeisiin, ja niiden tulisi tähdätä kansainvälisen liikenteen pullonkaulojen, kuten rajaylitykset, lieventämiseen ja parantaa tarkistetun TEN-T:n ja alueellisen verkon välisiä yhteyksiä. Hankkeilla tulisi myös lisätä EU:n ja sen naapurimaiden liikennejärjestelmien yhdentymistä ja yhteentoimivuutta, vähentää kuljetusaikaa ja -kustannuksia, helpottaa kansainvälisiä tavaraliikennevirtoja sekä parantaa turvallisuutta, turvatoimia ja ympäristönsuojelua.

Komissio tulee yhdessä kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa arvioimaan naapurimaiden esittämiä hankkeita näiden perusteiden mukaisesti. Tämän työn tuloksena valitaan vähitellen ensisijaiset hankkeet, joiden toteuttamista komissio ja kansainväliset rahoituslaitokset voivat harkita.

Rahoitus

Varsinaisten yhteyksien rakentamisen kolmas ja viimeinen askel on rahoituksen tarjoaminen toteuttamisvalmiille ensisijaisille hankkeille .

Liikenneinfrastruktuurien rahoitustarpeet EU:n lähialueilla ovat suuremmat kuin mitä EU, muut rahoittajat, naapurimaat tai kansainväliset rahoituslaitokset pystyvät yksin kattamaan. Rahoitusvajeen kaventamiseksi näiden kaikkien kumppaneiden välistä yhteistyötä on lisättävä. Tähän sisältyy myös niiden olemassa olevien innovatiivisten rahoitusvälineiden tehokkaampi käyttö, joita EU on luonut naapurialueitaan varten. EU:n ohjelmia tulisi käyttää laajemmin liikenneyhteyksien parantamiseksi naapurimaihin.

Komission hiljattain julkaisemassa tiedonannossa Eurooppa 2020 -strategiaa tukevasta talousarviosta[26] esitetään, että EU:n etua koskevat hankkeet, jotka ulottuvat naapurimaihin ja EU-jäsenyyteen valmistautuviin maihin, voidaan tulevaisuudessa kytkeä toisiinsa ja rahoittaa uuden Verkkojen Eurooppa -välineen ( Connecting Europe ) kautta. Tämä mahdollistaa hankkeiden rahoituksen EU:n talousarvion eri budjettikohdista yhtenäisten sääntöjen mukaisesti.

Länsi-Balkanin aluetta koskeva Länsi-Balkanin investointikehys (WBIF) on yhdistelmä eri lähteistä tulevia tukia ja lainoja, joilla rahoitetaan ympäristö-, energia- ja liikenneinfrastruktuureihin liittyviä hankkeita. Komissio harkitsee etusijan antamista hankkeille, joilla edistetään Kaakkois-Euroopan kattavan alueellisen liikenneverkon kehittämistä. Länsi-Balkanin investointikehyksessä on jo hyväksytty 22 liikennehanketta, joille myönnetyt 37 miljoonaa euroa voisivat mahdollisesti poikia huomattavia sijoituksia. Lisäksi liittymistä valmistelevalla tukivälineellä (IPA) myönnetään rahoitusta hankkeille, jotka auttavat yhdistämään Länsi-Balkanin alueellisen liikenneverkon TEN-T:hen.

Eteläisiä ja itäisiä lähialueita koskeva naapuruuspolitiikan investointiväline (NIF) on yhdistelmä EU:n talousarviosta annettavia tukia sekä kansainvälisten rahoituslaitosten myöntämiä lainoja, ja sillä rahoitetaan keskeisiä infrastruktuurihankkeita liikenne-, energia-, sosiaali- ja ympäristöalalla sekä yksityisen sektorin kehittämishankkeita. Nykyisessä rahoituskehyksessä naapuruuspolitiikan investointivälineeseen käytettävissä olevasta 745 miljoonan euron summasta noin 25 prosenttia on tähän mennessä kohdennettu liikenteen infrastruktuurihankkeisiin. Vuoteen 2013 asti naapuruuspolitiikan investointivälineeseen sisältyvää tukea on kohdentamatta vielä 465 miljoonaa euroa. Komissio tekee yhteistyötä kansainvälisten rahoituslaitosten ja naapurimaiden kanssa, jotta naapuruuspolitiikan investointivälineeseen saataisiin lisää hakemuksia liikennehankkeille myönnettävästä rahoituksesta.

Ensisijaiset infrastruktuurihankkeet, joita komissio ja kansainväliset rahoituslaitokset pitävät toteuttamisvalmiina, annetaan naapuruuspolitiikan investointivälineen käsiteltäviksi. Näin naapuruuspolitiikan investointivälineessä voidaan keskittyä tärkeimpiin verkkojen yhteenliittämishankkeisiin. Komissio pyrkii myös lisäämään kansainvälisten rahoituslaitosten osallistumista naapuruuspolitiikan investointivälineeseen.

Komissio, Euroopan investointipankki ja Euroopan jälleenrakennus- ja kehityspankki allekirjoittivat maaliskuussa 2011 EU:n ulkopuolista yhteistyötä koskevan yhteisymmärryspöytäkirjan. Yksi siihen sisältyvistä toimista on TEN-T:n laajentaminen. Komissio pyrkii myös tekemään läheisempää yhteistyötä Maailmanpankin ja muiden kiinnostuneiden kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa EU:n ulkopuolisissa liikennekysymyksissä. Tiiviimpään yhteistyöhön kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa sisältyy liikennealan rahoituslähteitä koskevan asiantuntemuksen ja tiedon jakaminen, hankkeiden seulonta ja hankkeiden valmistelu. Komissio ja pankit auttavat naapurimaita myös kehittämään liikennestrategioita, yksilöimään ensisijaisia infrastruktuurihankkeita ja valmistelemaan hanke-ehdotuksia. Komission poliittinen vaikutusvalta alueella ja pankkien rahoituskyky voivat yhdessä vauhdittaa liikennehankkeiden rahoitusta naapurimaissa.

Komissio edistää yhteyksiä naapurimaihin myös muiden olemassa olevien välineiden avulla osana Euroopan naapuruuspolitiikan rahoitusvälineestä myönnettävän naapurimaiden kahdenvälistä ja alueellista tukea. Näihin kuuluu rajat ylittävä TAIEX-, Twinning- ja ENPI-yhteistyö.

Ehdotetut toimet Lyhyen aikavälin toimet (vuoteen 2013) Määritellään itäisten kumppanuusmaiden alueen strategiset liikenneverkot, jotka voidaan yhdistää uudistettuun TEN-T:hen. Sopeutetaan tulevan Välimeren laajuisen liikenneverkon suunnittelu uudistettuun TEN-T-politiikkaan. Valmistellaan mahdollinen Euroopan etua koskevien liikennehankkeiden joukko itäisissä naapurimaissa asettamalla etusijalle hankkeet, jotka luovat yhteyksiä naapurimaiden ja EU:n välille. Vahvistetaan komission ja kansainvälisten rahoituslaitosten välistä yhteistyötä itäisissä ja eteläisissä ENP-maissa. Lisätään naapuruuspolitiikan investointivälineestä rahoitettavien liikenneyhteyshankkeiden määrää ja aletaan rahoittaa toteuttamiskelpoisia hankkeita. Asetetaan Länsi-Balkanin maissa etusijalle sellaisten hankkeiden rahoitus, joilla edistetään Kaakkois-Euroopan kattavan alueellisen liikenneverkon kehittämistä. Ulotetaan TENtec-tietojärjestelmä kaikkiin lähialueiden maihin. Kehitetään edelleen meriliikenteeseen perustuvia yhteyksiä merten moottoriteiden mallin mukaisesti. Pidemmän aikavälin toimet Jatketaan ensisijaisten hankkeiden valmistelua painottamalla hankkeita, jotka edistävät alueellista integroitumista ja parantavat yhteyksiä EU:hun. |

Politiikan täytäntöönpanon ja infrastruktuuriyhteistyön kehykset

- Kaikkia asiaankuuluvia alueita varten on määriteltävä kehys, jonka avulla seurataan tämän tiedonannon täytäntöönpanoa yhteistyössä naapurimaiden kanssa sekä liikenneinfrastruktuurin suunnittelun että poliittisen yhteistyön osalta. Tällainen kehys on jo luotu sekä Länsi-Balkanin maiden että eteläisten naapurimaiden osalta.

Alueellista liikennealan yhteistyötä hoidetaan Länsi-Balkanilla Kaakkois-Euroopan liikenneobservatorion (SEETO) alaisuudessa. SEETO on määritellyt alueellisen liikenneverkon, ja se yksilöi alueellista etua koskevia ensisijaisia hankkeita monivuotisen suunnitelman mukaisesti (38 ensisijaista hanketta on yksilöity vuosille 2011–2015) ja seuraa liikennepolitiikan toimia. Myös liikenneyhteisöä koskevassa sopimusluonnoksessa määrätään alueellista etua koskevien ensisijaisten hankkeiden valinnasta. SEETO:n tekemä työ voi osaltaan edistää Tonavan aluetta koskevan EU:n strategian täytäntöönpanoa.

Eteläisillä lähialueilla liikenneyhteistyötä ohjaa Välimeren alueellinen liikennettä koskeva toimintasuunnitelma (2007–2013), joka kuuluu Euro─Välimeri-kumppanuuden piiriin. Euro─Välimeri-kumppanuuteen kuuluvat maat suunnittelevat yhdessä liikennealan yhteistyönsä ja kehittävät Välimeren laajuista liikenneverkkoa komission ja kansainvälisten rahoituslaitosten tuella. Tältä pohjalta on jo yksilöity 18 ensisijaista hanketta. Euro─Välimeri-kumppanuusohjelmaan kuuluu myös liikennepolitiikan yhteistyötä koskevien toimien seuranta. Lisäksi EU:n hiljattain tekemän aloitteen ”Demokratiaan ja yhteiseen vaurauteen tähtäävä kumppanuus eteläisen Välimeren maiden kanssa” täytäntöönpanoon liittyvää yhteistyötä syvennetään[27].

Myös itäisiin kumppanuusmaihin liittyviä aloitteita on käynnistetty. Traceca-ohjelma kattaa muun muassa Azerbaidžanin, Armenian, Georgian, Moldovan ja Ukrainan. Valko-Venäjä puolestaan kuuluu Pohjoisen ulottuvuuden liikenne ja logistiikka-alan kumppanuuden (NDPTL) piiriin. Länsi-Balkanin maiden ja eteläisten naapurimaiden suunnittelukehysten parhaiden käytäntöjen mukaisesti tarvitaan samanlaista järjestelmää liikenneinfrastruktuuriin liittyvän yhteistyön suunnittelemiseksi kuudessa itäisessä kumppanuusmaassa.

Itäinen kumppanuus aloitettiin vuonna 2009, jolloin valittiin neljä teemaa, joiden mukaisesti EU:n suhteita sen itänaapureihin syvennetään. Liikennealan yhteistyö on tähän mennessä kuulunut taloudelliseen yhteistyöhön liittyvän teeman alle. Koska on tarpeen luoda erityisesti itäisiä kumppanuusmaita koskeva toimintakehys liikennealan yhteistyön suunnittelulle, komissio perustaa itäisen kumppanuuden liikennepaneelin . Tässä liikennepaneelissa Euroopan komissio, naapurimaat, jäsenvaltiot ja kansainväliset rahoituslaitokset voivat keskustella uudistuksista, joita tarvitaan markkinoiden yhdentymisen syventämiseksi, liikenneverkkojen suunnittelemiseksi ja infrastruktuurihankkeiden valmistelemiseksi. Se myös koordinoi ja selkeyttää nykyisiin kehyksiin kuuluvien teknisten työryhmien työtä.

Itäisen kumppanuuden liikennepaneelin tekemä työ ohjaa liikennealan yhteistyötä itäisten kumppanuusmaiden kanssa. Siihen antavat oman panoksensa myös muut alueen liikennealoitteet, kuten Traceca-ohjelma ja Tonavan aluetta koskeva EU:n strategia. Koska alueellista yhteistyötä on tähän asti toteutettu erilaisten rinnakkaisten aloitteiden alla, itäisen kumppanuuden liikennepaneeli luo uuden lähestymistavan, jossa kaikki itäisiin naapurimaihin liittyvä liikennealan yhteistyö tapahtuu koordinoidusti.

Ehdotetut toimet Lyhyen aikavälin toimet (vuoteen 2013) Luodaan itäisen kumppanuuden puitteissa liikennepaneeli, joka ohjaa sekä poliittista yhteistyötä että liikenneinfrastruktuurin suunnittelua. Allekirjoitetaan liikenneyhteisöä koskeva sopimus Länsi-Balkanin maiden kanssa. |

Päätelmät

- Tässä tiedonannossa hahmotellaan komission uusi lähestymistapa ENP-maiden kanssa tehtävään liikennealan yhteistyöhön vahvistuneen ENP-politiikan laajemmassa kontekstissa. Lähestymistapaan on otettu mallia laajentumisprosessin aineksista. Tiedonannossa yksilöidään myös toimia, joilla voidaan parantaa ehdokasmaiden kanssa tehtävää yhteistyötä.

Komissio tulee seuraamaan tarkasti tässä tiedonannossa yksilöityjen toimien toteuttamista ehdokas- ja ENP-maiden kanssa laajentumispolitiikan, itäisen kumppanuuden ja Euro─Välimeri-kumppanuuden puitteissa. Se tulee tässä tehtävässä tekemään tiivistä yhteistyötä ENP- ja ehdokasmaiden sekä jäsenvaltioiden ja kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa. Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskevan etenemissuunnitelman mukaisesti lähialueiden kanssa tehtävässä yhteistyössä keskitytään liikenteen esteiden poistamiseen ja liikennejärjestelmän toiminnan varmistamiseen siten, että siinä noudatetaan tiukkoja turvallisuus-, turvatoimi-, sosiaali- ja ympäristönormeja sekä infrastruktuuriin että markkinoiden yhdentymiseen liittyvien näkökohtien osalta.

[1] Euroopan laajuisten tärkeimpien liikennereittien jatkaminen naapurimaihin, KOM(2007) 32 lopullinen, 31.1.2007.

[2] Itäiset ENP-maat: Armenia, Azerbaid~[pic]an, Valko-Venäjä, Georgia, Moldova ja Ukraina; Eteläiset ENP-maat: Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, miehitetyt palestiinalaisalueet, Syyria ja Tuniia, Azerbaidžan, Valko-Venäjä, Georgia, Moldova ja Ukraina; Eteläiset ENP-maat: Algeria, Egypti, Israel, Jordania, Libanon, Libya, Marokko, miehitetyt palestiinalaisalueet, Syyria ja Tunisia.

[3] Ehdokasmaat: Kroatia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Montenegro ja Turkki. Mahdolliset jäsenehdokasmaat: Albania, Bosnia ja Hertsegovina, Serbia, Kosovo (YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman 1244 mukaisesti).

[4] Islanti, Norja, Sveitsi ja Venäjä eivät kuulu tämän tiedonannon alaan.

[5] KOM(2011) 303, 25.5.2011.

[6] Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma, KOM(2011) 144, 28.3.2011.

[7] Strategian tavoitteisiin kuuluu kahdeksan jäsenvaltion ja kuuden naapurimaan (Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, Moldova, Montenegro, Serbia ja Ukraina) välisten yhteyksien parantaminen, KOM(2010) 715, 8.12.2010.

[8] Neuvotteluja ei tällä hetkellä käydä Valko-Venäjän kanssa. Itäinen kumppanuus aloitettiin vuonna 2009 EU:n suhteiden syventämiseksi Armeniaan, Azerbaidžaniin, Valko-Venäjään, Georgiaan, Moldovaan ja Ukrainaan.

[9] Yhtenäistä Euroopan liikennealuetta koskeva etenemissuunnitelma.

[10] Eurostatin tilasto.

[11] Albania, Armenia, Bosnia ja Hertsegovina, Kroatia, entinen Jugoslavian tasavalta Makedonia, Moldova, Montenegro, Turkki, Serbia ja Ukraina.

[12] Esimerkiksi lentoreittimaksujen keskustoimistoa (CRCO), ilmaliikennevirtojen säätelykeskusta (CFMU) ja eurooppalaista ilmaliikenteen hallinnan tietokantaa (EAD) koskevat aloitteet.

[13] Chicagon yleissopimuksen turvatoimia koskeva liite 17.

[14] Asetuksen 216/2008 66 artikla.

[15] EU on jo tunnustanut Algerian, Kroatian, Iranin, Israelin, Tunisian, Turkin ja Ukrainan. Arvioitavana on monia muita maita, kuten Azerbaidžan, Egypti, Jordania ja Marokko. Georgian tunnustaminen peruutettiin vuonna 2010.

[16] Kansainvälisen maantiekuljetusliiton arvio.

[17] ”ECall takaisin raiteelleen – toimintasuunnitelma (kolmas eSafety-tiedonanto)”, KOM(2006) 723.

[18] ENP-maita koskevat tiedot on saatu Maailman pankin raportista ”Confronting ’Death on Wheels’ Making Roads Safe in Europe and Central Asia” (N:o 51667-ECA, marraskuu 2009), jäsenvaltioita koskevat tiedot ovat Euroopan unionin liikenneonnettomuuksia koskevasta CARE-tietokannasta.

[19] Nämä säännöt ovat Yhdistyneiden Kansakuntien Euroopan talouskomission (UNECE) ajoneuvoja koskevien sääntöjen yhdenmukaistamista käsittelevän maailmanfoorumin laatimia.

[20] Sopimus kansainvälisessä maantieliikenteessä toimivien ajoneuvojen miehistöjen työstä.

[21] Linja-autoilla harjoitettavaa satunnaista kansainvälistä matkustajaliikennettä koskeva sopimus (Interbus-sopimus).

[22] Komission 2010 teettämä tutkimus rautatieliikennemarkkinoiden tilanteesta ja näkymistä.

[23] ENP-maista Azerbaidžan, Valko-Venäjä, Georgia, Moldova ja Ukraina ovat OSJD:n jäseniä. EU:n jäsenvaltioista Bulgaria, Tšekin tasavalta, Viro, Unkari, Latvia, Liettua, Puola, Slovakia ja Romania ovat OSJD:n jäseniä.

[24] KOM(2007) 32, 31.1.2007.

[25] Traceca oli alun perin yhteisön ohjelma, mutta vuodesta 1998 siitä on määrätty monenvälisellä sopimuksella, johon sisältyy hallitustenvälisisä rakenteita. Se on ollut tärkeässä asemassa Euroopan ja Aasian välisten liikennekäytävien kehittämisessä ja sen jäseniä ovat Armenia, Azerbaidžan, Bulgaria, Georgia, Iran, Kazakstan, Kirgisia, Moldova, Romania, Tadžikistan, Turkki, Ukraina, ja Uzbekistan. Iran ei saa EU:lta rahoitusta.

[26] KOM(2011) 500, 29.6.2011.

[27] KOM(2011) 200, 8.3.2011.