Keskiviikko 6. huhtikuuta 2011
P7_TC1-COD(2009)0165

Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 6. huhtikuuta 2011, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2011/…/EU antamiseksi kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista (uudelleenlaatiminen)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 78 artiklan 2 kohdan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2),

sekä katsovat seuraavaa:

(1)

Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista 1 päivänä joulukuuta 2005 annettuun neuvoston direktiiviin 2005/85/EY (3) olisi tehtävä useita huomattavia muutoksia. Selkeyden vuoksi olisi mainittu direktiivi uudelleenlaadittava.

(2)

Yhteinen turvapaikkapolitiikka ja siihen sisältyvä yhteinen eurooppalainen turvapaikkajärjestelmä ovat olennainen osa Euroopan unionin tavoitetta toteuttaa asteittain vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue, joka on avoin unionista olosuhteiden pakosta ja oikeutetusti suojaa hakeville henkilöille.

(3)

Eurooppa-neuvosto päätti Tampereella 15 ja 16 päivänä lokakuuta 1999 pitämässään erityiskokouksessa asettaa tavoitteeksi yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän, joka perustuu 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehdyn, pakolaisten oikeusasemaa koskevan Geneven yleissopimuksen, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla, jäljempänä ’Geneven yleissopimus’, täysimääräiseen ja kokonaisvaltaiseen soveltamiseen, vahvistaen näin palauttamiskiellon periaatteen noudattamisen ja varmistaen, ettei ketään palauteta takaisin maahan, jossa häntä vainotaan.

(4)

Tampereen Eurooppa-neuvoston päätelmien mukaan yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän tulisi lyhyellä aikavälillä sisältää oikeudenmukaista ja tehokasta turvapaikkamenettelyä jäsenvaltioissa koskevat yhteiset vaatimukset ja pidemmällä aikavälillä yhteisön säännöt, joista muodostuu yhteinen turvapaikkamenettely Euroopan yhteisössä.

(5)	Direktiivi 2005/85/EY oli turvapaikkamenettelyjä koskeva ensimmäinen toimenpide.

(6)

Yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän ensimmäinen vaihe on nyt saavutettu. Eurooppa-neuvoston 4 päivänä marraskuuta 2004 antamassa Haagin ohjelmassa asetetaan tavoitteet, jotka vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alueella on tarkoitus toteuttaa vuosina 2005–2010. Tätä varten Haagin ohjelmassa kehotettiin Euroopan komissiota saattamaan päätökseen ensimmäisen vaiheen säädösten arviointi ja esittämään toisen vaiheen välineitä ja toimenpiteitä koskevat ehdotukset neuvostolle ja Euroopan parlamentille niin, että ne voidaan hyväksyä ennen vuotta 2010. Haagin ohjelman mukaisesti tavoite, johon on yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän luomiseksi pyrittävä, on yhteisen turvapaikkamenettelyn perustaminen ja kaikkialla unionissa pätevän yhdenmukaisen suojeluaseman käyttöönotto.

(7)

Eurooppa-neuvosto totesi 16 päivänä lokakuuta 2008 hyväksytyssä Euroopan maahanmuutto- ja turvapaikkasopimuksessa, että jäsenvaltioiden välillä on suuria eroja suojelun myöntämisessä, ja pyysi tekemään uusia aloitteita, kuten ehdotuksen, jonka tarkoituksena on yhteiset takeet sisältävän yhdistetyn turvapaikkamenettelyn perustaminen Haagin ohjelman mukaisen yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän viimeistelemiseksi.

(8)

Euroopan pakolaisrahaston ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston resursseja on tarpeen käyttää , jotta muun muassa yhteisen eurooppalaisen turvapaikkajärjestelmän toisessa vaiheessa asetettujen vaatimusten täytäntöönpanossa voidaan asianmukaisesti tukea jäsenvaltioita, erityisesti niitä jäsenvaltioita, joiden turvapaikkajärjestelmään kohdistuu erityisiä ja suhteettoman suuria paineita ennen kaikkea niiden sijainnin tai väestötilanteen vuoksi. Jäsenvaltioille, jotka väkilukuunsa nähden vastaanottavat suhteettoman suuren määrän turvapaikkahakemuksia, on myös tarpeen tarjota välittömästi rahallista tukea Euroopan pakolaisrahaston puitteissa ja hallinnollista/teknistä tukea Euroopan turvapaikka-asioiden tukiviraston puitteissa, jotta ne voivat noudattaa tätä direktiiviä. [tark. 1]

(9)

Jotta voitaisiin varmistaa, että direktiivissä […/…/EU] [vähimmäisvaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi sekä myönnetyn suojelun sisällöstä (aseman määrittelyä koskeva direktiivi)] tarkoitettujen hakijoiden tarve kansainväliseen suojeluun arvioidaan kattavasti ja tehokkaasti, kansainvälisen suojelun myöntämismenettelyjä koskevan unionin säännöstön olisi perustuttava yhdistetyn turvapaikkamenettelyn käsitteeseen.

(10)	Tämän direktiivin päätarkoituksena on kehittää edelleen vähimmäisvaatimuksia kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevia jäsenvaltioiden menettelyjä varten yhteisen turvapaikkamenettelyn luomiseksi unioniin.

(11)

Kansainvälisen suojelun myöntämistä ja poistamista koskevissa menettelyissä sovellettavien sääntöjen keskinäisen lähentämisen pitäisi osaltaan rajoittaa kansainvälistä suojelua hakevien edelleen liikkumista jäsenvaltioiden välillä, jos tällainen liikkuminen johtuu lainsäädännöllisistä eroavuuksista, ja luoda yhtäläiset edellytykset direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] soveltamiselle jäsenvaltioissa.

(12)

Vähimmäisvaatimusten luonteeseen kuuluu, että jäsenvaltioiden olisi voitava säätää tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä jäsenvaltiosta kansainvälistä suojelua pyytäville kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, silloin kun pyynnön katsotaan perustuvan siihen, että asianomainen tarvitsee direktiivissä […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] tarkoitettua kansainvälistä suojelua.

(13)

Tässä direktiivissä kunnioitetaan perusoikeuksia ja otetaan huomioon erityisesti Euroopan unionin perusoikeuskirjassa tunnustetut periaatteet. Tällä direktiivillä pyritään edistämään erityisesti perusoikeuskirjan 1, 4, 18, 19, 21, 24 ja 47 artiklan soveltamista, ja direktiivi on pantava täytäntöön niiden mukaisesti. [tark. 2]

(14)	Tämän direktiivin soveltamisalaan kuuluvien henkilöiden kohtelun osalta jäsenvaltioita sitovat sellaisten kansainvälisen oikeuden välineiden mukaiset sitoumukset, joiden osapuolia ne ovat.

(15)

Jäsenvaltioiden on noudatettava kaikilta osin palauttamiskiellon periaatetta ja oikeutta turvapaikkaan, johon sisältyy mahdollisuus päästä turvapaikkamenettelyn piiriin, mikä koskee kaikkia henkilöitä, jotka haluavat hakea turvapaikkaa ja kuuluvat jäsenvaltioiden lainkäyttövallan piiriin, mukaan luettuina henkilöt, jotka ovat unionin elimen tai jonkin jäsenvaltion elimen tosiasiallisessa valvonnassa. [tark. 3]

(16)	On tärkeää, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan tosiseikkojen perusteella ja että ensimmäisen päätöksen tekevät viranomaiset, joiden henkilöstöllä on asianmukaiset tiedot ja tarpeellinen koulutus turvapaikka- ja pakolaisasioiden alalla. [tark. 4]

(17)	On sekä jäsenvaltioiden että kansainvälistä suojelua hakevien edun mukaista, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset ratkaistaan mahdollisimman nopeasti, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa.

(18)	Yleisen järjestyksen käsitteeseen voi sisältyä muun muassa tuomitseminen vakavasta rikoksesta.

(19)

Jotta suojelua tarvitsevat henkilöt voidaan tunnustaa asianmukaisesti Geneven yleissopimuksen 1 artiklassa tarkoitetuiksi pakolaisiksi tai henkilöiksi, jotka voivat saada toissijaista suojelua, jokaisella hakijalla olisi oltava tosiasiallinen pääsy menettelyihin sekä mahdollisuus toimia yhteistyössä ja olla yhteydessä asianmukaisella tavalla toimivaltaisiin viranomaisiin, niin että hän voi esittää tapaukseensa liittyvät tosiseikat, sekä tosiasialliset menettelyä koskevat takeet asiansa hoitamiseksi menettelyn kaikissa eri vaiheissa. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkintamenettelyssä hakijalla olisi myös yleensä oltava vähintään oikeus jäädä maahan, kunnes määrittävä viranomainen on tehnyt lopullisen päätöksensä, ja jos päätös on kielteinen, riittävä aika hakea muutosta niin kauan kuin toimivaltainen tuomioistuin sen sallii, oikeus käyttää tulkkia asiansa esittämiseen, jos viranomaiset kuulevat häntä, mahdollisuus olla yhteydessä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun (UNHCR) edustajaan ja järjestöihin, jotka tarjoavat neuvontaa kansainvälistä suojelua hakeville, oikeus saada päätös asianmukaisesti tiedoksi, saada tieto päätöksen perusteluina olevista tosiseikoista ja oikeudellisista seikoista, mahdollisuus pyytää neuvoa oikeudelliselta tai muulta neuvonantajalta ja oikeus saada tietoja oikeudellisesta asemastaan menettelyn ratkaisevissa vaiheissa kielellä, jota hakija ymmärtää tai hänen voidaan kohtuudella olettaa ymmärtävän, ja jos päätös on kielteinen, oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa. [tark. 5]

(20)

Jotta voidaan varmistaa tosiasiallinen pääsy tutkintamenettelyyn, viranomaisten, jotka ovat ensimmäisinä kosketuksissa kansainvälistä suojelua hakeviin henkilöihin, erityisesti maa- tai merirajojen valvontaa tai rajatarkastuksia suorittavien viranomaisten, olisi saatava ohjeita ja tarvittavaa koulutusta siitä, miten tunnistaa , kirjata ja välittää toimivaltaiselle määrittävälle viranomaiselle kansainvälistä suojelua koskevat pyynnöt. Heidän olisi voitava antaa kolmansien maiden kansalaisille tai kansalaisuudettomille henkilöille, jotka ovat jäsenvaltioiden alueella, myös rajalla, aluevesillä tai kauttakulkualueella, ja jotka haluavat hakea kansainvälistä suojelua, kaikki merkityksellinen tieto siitä, missä ja miten kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen voi tehdä. Jos kyseiset henkilöt ovat jäsenvaltion aluevesillä, heidät olisi tuotava maihin ja heidän hakemuksensa olisi tutkittava tämän direktiivin mukaisesti. [tark. 6]

(21)

Lisäksi olisi säädettävä erityisistä menettelyllisistä takeista, jotka koskevat kaikkein heikoimmassa asemassa olevia hakijoita, kuten alaikäisiä, ilman huoltajaa olevia alaikäisiä, raskaana olevia naisia, kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan väkivallan , kuten sukupuoleen perustuvan väkivallan tai vahingollisten perinteisten käytäntöjen uhreja , sekä vammaisia, jotta voitaisiin luoda tarvittavat edellytykset sille, että he voivat tosiasiallisesti päästä menettelyihin ja esittää tarvittavat seikat kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perustelemiseksi. [tark. 7]

(22)

Kansallisten toimenpiteiden, jotka koskevat kidutuksen tai muun vakavan fyysisen tai henkisen väkivallan, myös seksuaalisen väkivallan, oireiden ja merkkien tunnistamista ja dokumentointia menettelyissä, joihin tätä direktiiviä sovelletaan, olisi perustuttava muun muassa käsikirjaan kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen tutkimiseksi ja dokumentoimiseksi tehokkaasti (Istanbulin pöytäkirja).

(23)

Nais- ja mieshakijoiden todellisen tasa-arvon varmistamiseksi tutkintamenettelyjen olisi oltava sukupuolisensitiivisiä. Erityisesti tapauksissa, joihin liittyy sukupuoleen perustuvaa vainoa, henkilökohtaiset puhuttelut olisi järjestettävä tavalla, joka antaa sekä nais- että mieshakijoille mahdollisuuden puhua kokemuksistaan pyynnöstä samaa sukupuolta olevalle puhuttelun suorittajalle, joka on erityisesti koulutettu suorittamaan puhutteluja aiheista, jotka koskevat sukupuoleen perustuvaa vainoa. Sukupuoleen liittyvien hakemusten monimutkaisuus olisi otettava asianmukaisesti huomioon menettelyissä, jotka perustuvat turvallisen kolmannen maan käsitteeseen, turvallisen alkuperämaan käsitteeseen tai myöhempien hakemusten käsitteeseen. [tark. 8]

(24)	Jäsenvaltioiden olisi tätä direktiiviä täytäntöön pannessaan ensisijaisesti otettava huomioon vuonna 1989 allekirjoitetun YK:n lapsen oikeuksia koskevan yleissopimuksen mukaiset lapsen edut.

(25)	Kansainvälisen suojelun tarvetta koskevat tutkintamenettelyt olisi järjestettävä tavalla, joka antaa määrittäville viranomaisille mahdollisuuden suorittaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten huolellinen tutkinta. [tark. 9]

(26)

Jos hakija tekee myöhemmän hakemuksen esittämättä uusia todisteita tai perusteluja, olisi kohtuutonta velvoittaa jäsenvaltioita suorittamaan kokonaan uusi tutkinta. Jäsenvaltioiden olisi voitava tällöin res judicata -periaatteen mukaisesti hylätä hakemus tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttuessa.

(27)

Monet kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tehdään jäsenvaltion rajalla tai kauttakulkualueella ennen kuin hakijan maahantulosta on tehty päätös. Jäsenvaltioiden olisi voitava antaa menettelyistä, joilla tutkitaan edellytykset ottaa hakemus tutkittavaksi ja/tai hakemuksen sisältö, säännöksiä, jotka antavat mahdollisuuden päättää rajalla tai kauttakulkualueella tehdyistä hakemuksista kyseisissä paikoissa.

(28)

Hakijan turvallisuus alkuperämaassaan on keskeisimpiä seikkoja arvioitaessa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen perusteiden riittävyyttä. Jos kolmas maa voidaan katsoa turvalliseksi alkuperämaaksi, jäsenvaltioiden olisi voitava määrittää se turvalliseksi ja olettaa sen olevan turvallinen yksittäiselle hakijalle, ellei tämä esitä todisteita tätä vastaan.

(29)	Kun otetaan huomioon kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden pakolaisiksi määrittelyssä saavutetun yhdenmukaistamisen taso, olisi säädettävä yhteisistä perusteista, joita noudatetaan kolmansien maiden määrittämisessä turvallisiksi alkuperämaiksi.

(30)

Kolmannen maan määrittäminen turvalliseksi alkuperämaaksi tämän direktiivin soveltamiseksi ei voi antaa ehdottomia turvatakeita kyseisen maan kansalaisille. Määrittämisen perusteena käytettävässä arvioinnissa voidaan sen luonteen takia ottaa huomioon vain maan yleinen yhteiskunnallinen, oikeudellinen ja poliittinen tilanne ja se, rangaistaanko vainoa, kidutusta tai epäinhimillistä tai halventavaa kohtelua tai rankaisemista harjoittavia toimijoita käytännössä, kun ne on todettu syyllisiksi tällaisiin toimiin kyseisessä maassa. Tämän vuoksi on tärkeää, että maan määritystä turvalliseksi maaksi ei voida enää pitää merkityksellisenä hakijan kannalta, jos hän on esittänyt päteviä syitä, joiden perusteella maata ei voida katsoa turvalliseksi hänen henkilökohtaisessa tilanteessaan.

(31)

Jäsenvaltioiden olisi tutkittava kaikki hakemukset sisällöllisesti eli arvioitava, voidaanko asianomaista hakijaa pitää kansainvälisen suojelun tarpeessa olevana direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti, ellei tässä direktiivissä säädetä toisin, erityisesti silloin, kun voidaan varmistaa , että toinen valtio suorittaa tutkinnan tai antaa tehokkaan suojelun. Jäsenvaltioita ei pitäisi etenkään velvoittaa arvioimaan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä silloin, kun ensimmäinen turvapaikkamaa on myöntänyt hakijalle pakolaisaseman tai muutoin helposti saatavilla olevan ja tehokkaan suojelun ja hakija otetaan takaisin tähän maahan. Jäsenvaltioiden olisi toimittava tämän mukaisesti vain silloin, kun asianomainen hakija on turvassa kyseisessä kolmannessa maassa. [tark. 10]

(32)

Jäsenvaltioille ei olisi myöskään asetettava velvoitetta arvioida kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta sisällöllisesti silloin, kun hakijan voidaan kohtuullisesti olettaa hakevan suojelua kolmannesta maasta, johon hänellä on kansallisessa lainsäädännössä tarkoitettu riittävä yhteys, ja on perusteita katsoa, että hakija otetaan kyseiseen maahan tai otetaan takaisin kyseiseen maahan. Jäsenvaltioiden olisi toimittava tämän mukaisesti vain silloin, jos asianomainen hakija olisi turvassa kyseisessä kolmannessa maassa. Jotta vältetään hakijoiden edelleen liikkuminen, olisi laadittava yhteiset periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot voivat katsoa tai määrittää kolmannen maan turvalliseksi. ▐ [tark. 11]

(33)

Pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman poistamisen osalta jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että kansainvälisen suojeluaseman saaneille ilmoitetaan asianmukaisesti heidän asemansa mahdollisesta uudelleen harkinnasta ja että heillä on tilaisuus esittää vastineensa ennen kuin viranomaiset voivat tehdä perustellun päätöksen heidän asemansa poistamisesta.

(34)	Unionin oikeuden perusperiaatteiden mukaisesti kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia ja pakolaisaseman tai toissijaisen suojeluaseman poistamista koskevien päätösten osalta on olemassa tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa.

(35)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 72 artiklan mukaan tällä direktiivillä ei rajoiteta niitä velvollisuuksia, joita jäsenvaltioilla on yleisen järjestyksen ylläpitämiseksi ja sisäisen turvallisuuden suojaamiseksi.

(36)

Tämä direktiivi ei koske jäsenvaltioiden välisiä menettelyjä, joista säädetään [kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön johonkin jäsenvaltioon jättämän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen käsittelystä vastuussa olevan jäsenvaltion määrittämisperusteiden ja -menettelyjen vahvistamisesta] annetussa asetuksessa (EU) N:o […/… ] (Dublin-asetus).

(37)	Hakijoiden, joihin sovelletaan asetusta (EU) N:o […/…] [Dublin-asetus], olisi voitava hyötyä tässä direktiivissä säädetyistä perusperiaatteista ja takeista sekä mainitun asetuksen mukaisista erityistakeista.

(38)	Tämän direktiivin täytäntöönpanoa olisi arvioitava säännöllisesti.

(39)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän direktiivin tavoitetta, joka on vähimmäisvaatimusten laatiminen kansainvälisen suojeluaseman myöntämistä tai poistamista koskevia jäsenvaltioiden menettelyjä varten, vaan se voidaan toiminnan laajuuden ja vaikutusten vuoksi saavuttaa paremmin unionin tasolla, joten unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä direktiivissä ei ylitetä sitä, mikä on tämän tavoitteen saavuttamiseksi tarpeen.

(40)	Euroopan unionista tehtyyn sopimukseen ja Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen liitetyssä, Tanskan asemasta tehdyssä pöytäkirjassa olevan 1 ja 2 artiklan mukaisesti Tanska ei osallistu tämän direktiivin hyväksymiseen, direktiivi ei sido Tanskaa eikä sitä sovelleta Tanskaan.

(41)

Velvollisuus saattaa tämä direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä olisi rajoitettava koskemaan ainoastaan niitä säännöksiä, joilla muutetaan direktiivin 2005/85/EY sisältöä. Velvollisuus saattaa sisällöltään muuttumattomat säännökset osaksi kansallista lainsäädäntöä perustuu direktiiviin 2005/85/EY.

(42)	Tämä direktiivi ei vaikuta liitteessä II olevassa B osassa mainittuun jäsenvaltioita velvoittavaan määräaikaan, jonka kuluessa jäsenvaltioiden on saatettava direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä,

OVAT ANTANEET TÄMÄN DIREKTIIVIN:

I   LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Tarkoitus

Tämän direktiivin tarkoituksena on esittää vähimmäisvaatimukset direktiiviin …/…/EU [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] perustuvan kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevia jäsenvaltioiden menettelyjä varten.

2 artikla

Määritelmät

Tässä direktiivissä tarkoitetaan:

a)	”Geneven yleissopimuksella” Genevessä 28 päivänä heinäkuuta 1951 tehtyä pakolaisten oikeusasemaa koskevaa yleissopimusta, sellaisena kuin se on muutettuna 31 päivänä tammikuuta 1967 tehdyllä New Yorkin pöytäkirjalla;

b)

”hakemuksella” tai ”kansainvälistä suojelua koskevalla hakemuksella” kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön esittämää pyyntöä saada suojelua jostakin jäsenvaltiosta, kun hakijan voidaan katsoa tarkoittavan pakolaisasemaa tai toissijaista suojeluasemaa ja kun hakija ei nimenomaisesti pyydä direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] soveltamisalan ulkopuolelle jäävää muunlaista suojelua, jota voidaan pyytää erikseen;

c)	”hakijalla” tai ”kansainvälistä suojelua hakevalla” kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, josta ei ole vielä tehty lainvoimaista päätöstä;

d)

”hakijalla, jolla on erityistarpeita”, hakijaa, joka tarvitsee erityistakeita iän, sukupuolen, sukupuolisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin, vamman, fyysisen sairauden tai mielenterveysongelmien tai kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan seurausten vuoksi, jotta hän voisi hyödyntää tämän direktiivin mukaisia oikeuksia ja täyttää tämän direktiivin mukaiset velvollisuudet, [tark. 13]

e)

”lainvoimaisella päätöksellä” päätöstä siitä, myönnetäänkö kolmannen maan kansalaiselle tai kansalaisuudettomalle henkilölle pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivin] nojalla ja johon ei enää sovelleta tämän direktiivin V luvussa säädettyjä oikeussuojakeinoja riippumatta siitä, vaikuttavatko nämä oikeussuojakeinot siten, että hakijat saavat jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua;

f)	”määrittävällä viranomaisella” jäsenvaltion mitä tahansa lainkäyttöelimiin verrattavaa tai hallinnollista elintä, joka vastaa kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkinnasta ja jolla on toimivalta tehdä niistä ensimmäinen päätös, edellyttäen, ettei liitteestä I muuta johdu;

g)	”pakolaisella” kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka täyttää direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan d kohdan edellytykset;

h)	”henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua”, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, joka täyttää direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan f kohdan edellytykset;

i)	”kansainvälisellä suojeluasemalla” kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

j)	”pakolaisasemalla” kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa pakolaiseksi;

k)	”toissijaisella suojeluasemalla” kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua;

l)	”alaikäisellä” alle 18-vuotiasta kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä;

m)	”ilman huoltajaa olevalla alaikäisellä”; direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 2 artiklan l kohdassa määriteltyä alaikäistä;

n)	”edustajalla” henkilöä, jonka toimivaltaiset viranomaiset ovat nimittäneet lailliseksi edustajaksi avustamaan ja edustamaan ilman huoltajaa olevaa alaikäistä, jotta lapsen etu voidaan varmistaa ja tehdä tarvittaessa alaikäisen puolesta oikeustoimia;

o)	”kansainvälisen suojeluaseman poistamisella” toimivaltaisen viranomaisen päätöstä peruuttaa tai lakkauttaa tietyn henkilön pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema tai jättää se uusimatta direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti;

p)	”jäämisellä jäsenvaltioon” jäämistä sen jäsenvaltion alueelle, myös rajalle tai kauttakulkualueelle, jossa kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty tai jossa sitä tutkitaan.

q)	”uusilla perusteilla tai olosuhteilla” tosiseikkoja, jotka tukevat hakemuksen olennaista sisältöä ja voivat vaikuttaa aikaisemman päätöksen uudelleentarkasteluun. [tark. 15]

3 artikla

Soveltamisala

1.   Tätä direktiiviä sovelletaan kaikkiin jäsenvaltioiden alueella, myös niiden rajoilla, aluevesillä tai kauttakulkualueilla tehtyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin ja kansainvälisen suojeluaseman poistamiseen.

2.   Tätä direktiiviä ei sovelleta silloin, kun kyse on jäsenvaltioiden edustustoille esitetyistä diplomaattista tai alueellista turvapaikkaa koskevista pyynnöistä.

3.   Jäsenvaltiot voivat päättää, että ne soveltavat tätä direktiiviä menettelyissä, joilla ratkaistaan mitä tahansa direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] soveltamisalaan kuulumatonta kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset.

4 artikla

Vastuuviranomaiset

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä kaikkia menettelyjä varten määrittävä viranomainen, joka on vastuussa hakemusten asianmukaisesta tutkinnasta tämän direktiivin mukaisesti. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällä viranomaisella on käytettävissään riittävä määrä pätevää, erikoistunutta henkilöstöä voidakseen suorittaa tehtävänsä säädetyissä määräajoissa. Tätä varten jäsenvaltioiden on tarjottava perus- ja jatkokoulutusohjelmia henkilöstölle, joka tutkii hakemukset ja tekee päätökset kansainvälisestä suojelusta.

2.   Edellä 1 kohdassa tarkoitettuun koulutukseen on sisällytettävä erityisesti seuraavat:

a)	asiaa koskevissa kansainvälisissä ja unionin välineissä esitetyt kansainvälistä suojelua ja ihmisoikeuksia koskevat aineelliset ja menettelysäännöt, mukaan lukien palauttamiskiellon ja syrjintäkiellon periaatteet;

b)	hakijat, joilla on 2 artiklan d kohdan määritelmän mukaisia erityistarpeita; [tark. 16]

c)	tietoisuus sukupuoleen, sukupuoliseen suuntautuneisuuteen, ikään ja traumoihin liittyvistä kysymyksistä siten, että otetaan erityisesti huomioon ilman huoltajaa olevat alaikäiset ; [tark. 17]

d)	alkuperämaata koskevien tietojen käyttö;

e)	puhuttelutekniikat, mukaan lukien kulttuurienvälinen kommunikaatio;

f)	kidutuksen merkkien ja oireiden havaitseminen ja dokumentointi;

g)	todisteiden arviointi, mukaan lukien periaate, jonka mukaan päätös tehdään epäselvässä tapauksessa hakijan eduksi;

h)	kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkintaa koskeva oikeuskäytäntö.

3.   Jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää, että jokin muu viranomainen on vastuussa tapausten käsittelystä asetuksen (EU) N:o …/… [Dublin-asetus] perusteella.

4.   Jos viranomainen nimetään 3 kohdan mukaisesti, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nimetyn viranomaisen henkilökunnalla on asianmukaiset tiedot ja taidot ja että se saa tarvittavan koulutuksen täyttääkseen velvoitteensa tätä direktiiviä soveltaessaan. [tark. 18]

5.   Kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset, jotka tehdään jossakin jäsenvaltiossa raja- tai maahanmuuttotarkastuksia siellä suorittaville toisen jäsenvaltion viranomaisille, käsitellään siinä jäsenvaltiossa, jonka alueella hakemus tehdään.

5 artikla

Suotuisammat säännökset

Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön tai pitää voimassa suotuisampia säännöksiä, joita sovelletaan kansainvälisen suojelun myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä, edellyttäen että säännökset ovat tämän direktiivin mukaisia.

II   LUKU

PERUSPERIAATTEET JA TAKEET

6 artikla

Pääsy turvapaikkamenettelyyn

1.   Jäsenvaltioiden on nimettävä toimivaltaiset viranomaiset, jotka vastaavat kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten vastaanottamisesta ja rekisteröinnistä. Jäsenvaltiot voivat edellyttää, että kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset tehdään henkilökohtaisesti ja/tai määrätyssä paikassa, rajoittamatta kuitenkaan 5, 6, 7 ja 8 kohdan soveltamista.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöllä, joka haluaa tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, on tosiasiallinen mahdollisuus jättää hakemus toimivaltaiselle viranomaiselle mahdollisimman pian. Jos hakijat eivät voi jättää hakemustaan itse, jäsenvaltioiden on varmistettava, että laillinen edustaja voi jättää hakemuksen hakijan nimissä. [tark. 19]

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisella oikeustoimikelpoisella aikuisella on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus omasta puolestaan.

4.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että hakija voi tehdä hakemuksen hänestä riippuvaisten henkilöiden puolesta. Tällaisissa tapauksissa jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijasta riippuvainen aikuinen henkilö hyväksyy sen, että hakemus jätetään hänen puolestaan. Jos näin ei ole, hänellä on oltava mahdollisuus tehdä hakemus omasta puolestaan.

Hyväksymistä on tiedusteltava hakemusta jätettäessä tai viimeistään hakijasta riippuvaisen aikuisen henkilön turvapaikkahakemusta koskevassa henkilökohtaisessa puhuttelussa. Ennen kuin hyväksymistä tiedustellaan, kullekin näistä aikuisista on yksityisesti tiedotettava asiaa koskevista menettelyllisistä seurauksista ja hänen oikeudestaan tehdä erillinen kansainvälistä suojelua koskeva hakemus.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että alaikäisellä on oikeus tehdä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus joko omasta puolestaan, jos hän kansallisen lainsäädännön mukaan saa esittää hakemuksen, tai laillisen tai valtuutetun edustajan välityksellä. Muissa tapauksissa sovelletaan 6 kohtaa. [tark. 20]

6.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16 päivänä joulukuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2008/115/EY (4) 10 artiklassa tarkoitetuilla asianmukaisilla elimillä on oikeus jättää kansainvälistä suojelua koskeva hakemus ilman huoltajaa olevan alaikäisen puolesta, jos kyseiset elimet katsovat alaikäisen henkilökohtaisen tilanteen yksilöllisen arvioinnin perusteella, että hän saattaa tarvita direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaista suojelua.

7.   Jäsenvaltiot voivat määritellä kansallisessa lainsäädännössään, milloin

a)	alaikäinen voi tehdä hakemuksen omasta puolestaan;

b)	edustajan on tehtävä ilman huoltajaa olevan alaikäisen hakemus 21 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti;

▐ [tark. 21]

8.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että rajavartijoilla, poliisilla ja maahanmuuttoviranomaisilla sekä säilöönottoyksiköiden henkilöstöllä on ohjeet ja tarvittava koulutus kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tunnistamiseen, kirjaamiseen ja välittämiseen eteenpäin . Jos nämä viranomaiset on nimetty 1 kohdassa tarkoitetuiksi toimivaltaisiksi viranomaisiksi, ohjeisiin on sisällytettävä velvollisuus rekisteröidä hakemus. Muussa tapauksessa ohjeissa on edellytettävä, että hakemus ja kaikki merkityksellinen tieto välitetään viranomaiselle, joka on toimivaltainen rekisteröimään sen. [tark. 22]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikki muut viranomaiset, joiden puoleen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tekevä todennäköisesti kääntyy, pystyvät kertomaan kyseiselle henkilölle miten ja missä hän voi tehdä kyseisen hakemuksen, ja/tai että hän voi edellyttää kyseisten viranomaisten toimittavan hakemuksen toimivaltaiselle viranomaiselle.

9.   Toimivaltaisten viranomaisten on rekisteröitävä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus 72 tunnin kuluessa siitä, kun henkilö on ilmaissut halunsa hakea kansainvälistä suojelua 8 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti.

7 artikla

Tiedottaminen ja neuvonta rajanylityspaikoilla ja säilöönottoyksiköissä

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tehtäessä noudatettavista menettelyistä on saatavilla tietoa

a)	ulkorajojen rajanylityspaikoilla, myös kauttakulkualueilla; ja

b)	säilöönottoyksiköissä.

2.   Jäsenvaltioiden on järjestettävä tulkkaus, jotta voidaan varmistaa, että henkilöt, jotka haluavat tehdä kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen, ja rajavartijat tai säilöönottoyksiköiden henkilöstö voivat kommunikoida keskenään.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestöillä, jotka tarjoavat kansainvälistä suojelua hakeville oikeudellista apua ja/tai edustusta , on välitön pääsy rajanylityspaikkoihin, kauttakulkualueet mukaan lukien, ja säilöönottoyksiköihin. [tark. 23]

Jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä tällaisten järjestöjen läsnäolosta tässä artiklassa tarkoitetuilla alueilla , kunhan ne eivät rajoita hakijoiden mahdollisuutta saada neuvontaa . [tark. 24]

8 artikla

Oikeus jäädä jäsenvaltioon hakemuksen tutkinnan ajaksi

1.   Hakijoiden on annettava jäädä jäsenvaltioon yksinomaan menettelyä varten, kunnes määrittävä viranomainen on tehnyt lopullisen päätöksensä , myös silloin kuin hakija hakee muutosta päätökseen , ja niin pitkäksi aikaa kuin toimivaltainen tuomioistuin sallii . Tämä oikeus jäädä alueelle ei oikeuta oleskelulupaan. [tark. 25]

2.   Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä vain silloin, kun henkilö tekee 34 artiklan 7 kohdassa tarkoitetun myöhemmän hakemuksen tai kun ne luovuttavat kyseisen henkilön tapauksen mukaan joko toiseen jäsenvaltioon eurooppalaisesta pidätysmääräyksestä ja jäsenvaltioiden välisistä luovuttamismenettelyistä 13 päivänä kesäkuuta 2002 tehdystä neuvoston puitepäätöksestä 2002/584/YOS (5) johtuvien velvoitteiden tai muun syyn nojalla tai kolmanteen valtioon, kyseisen hakijan alkuperämaata lukuun ottamatta, tai johonkin kansainväliseen rikostuomioistuimeen.

3.   Jäsenvaltio voi luovuttaa hakijan kolmanteen valtioon 2 kohdan mukaisesti ainoastaan, jos ▐ rikoksen johdosta tapahtuvaa luovuttamista koskeva päätös ei johda suoraan tai välillisesti palauttamiseen (refoulement), joka rikkoisi jäsenvaltion kansainvälisiä velvoitteita , tai altista hakijaa epäinhimilliselle tai halventavalle kohtelulle tämän saavuttua kolmanteen maahan . [tark. 26]

9 artikla

Hakemusten tutkintaa koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia ei hylätä tai jätetä tutkimatta pelkästään siksi, ettei niitä ole tehty mahdollisimman pian.

2.   Kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset on ensin tutkittava sen määrittämiseksi, voidaanko hakijoita pitää pakolaisina. Jos ei voida, ne on tutkittava sen määrittämiseksi, voidaanko hakijoita pitää henkilöinä, jotka voivat saada toissijaista suojelua.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävän viranomaisen kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista tekemät päätökset perustuvat hakemusten asianmukaiseen tutkintaan. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	hakemukset tutkitaan ja ratkaistaan yksilöllisesti, objektiivisesti ja puolueettomasti;

b)

eri lähteistä, kuten Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetulta (UNHCR) , Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta ja kansainvälisiltä ihmisoikeusjärjestöiltä , hankitaan täsmällisiä ja ajantasaisia tietoja hakijoiden alkuperämaissa ja tarvittaessa myös kauttakulkumaissa vallitsevasta tilanteesta ja että nämä tiedot ovat hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavan henkilöstön saatavilla ja, jos määrittävä viranomainen ottaa tiedot päätöstä tehdessään huomioon, hakijan ja hänen oikeudellisen neuvonantajansa saatavilla; [tark. 27]

c)	hakemusten tutkinnasta ja ratkaisemisesta vastaavalla henkilöstöllä on tiedot turvapaikka- ja pakolaisoikeuden alalla sovellettavista keskeisistä periaatteista sekä ihmisoikeuslainsäädännöstä, ja he ovat suorittaneet 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut perus- ja jatkokoulutusohjelmat ; [tark. 28]

d)

hakemukset tutkivalla ja päätökset tekevällä henkilöstöllä on ohjeet ja mahdollisuus kysyä tarvittaessa neuvoa tiettyihin aloihin , esimerkiksi lääketieteeseen, kulttuuriasioihin, lastensuojeluun, sukupuolikysymyksiin, uskontoon tai sukupuoliseen suuntautumiseen erikoistuneilta asiantuntijoilta. [tark. 29]

e)	hakijalla ja tämän oikeudellisella neuvonantajalla on oikeus tutustua d alakohdassa tarkoitettujen asiantuntijoiden toimittamiin tietoihin. [tark. 30]

4.   Jäljempänä V luvussa tarkoitetuilla viranomaisilla on oltava oikeus määrittävän viranomaisen tai hakijan välityksellä tai muulla tavoin tutustua 3 kohdan b alakohdassa tarkoitettuihin tietoihin, joita ne tarvitsevat tehtäviensä hoitamisessa.

5.   Jäsenvaltioiden on annettava säännöt hakemuksen tutkinnan kannalta olennaisten asiakirjojen kääntämisestä.

10 artikla

Määrittävän viranomaisen päätöksentekoa koskevat vaatimukset

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia koskevat päätökset annetaan kirjallisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on myös varmistettava, että jos pakolaisasemaa ja/tai toissijaista suojeluasemaa koskeva hakemus hylätään tai hyväksytään , päätöksessä ilmoitetaan selkeästi sen perusteluina olevat tosi- ja oikeusseikat ja hakijalle annetaan päätöksentekoajankohtana kirjallisesti ja vastaanottajan kuittausta vastaan tieto siitä, miten kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta. [tark. 31]

▐ [tark. 32]

3.   Jäsenvaltiot voivat 6 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuissa tapauksissa ja aina, kun hakemuksen perusteet ovat samat, tehdä yhden päätöksen, joka koskee kaikkia hakijasta riippuvaisia henkilöitä.

4.   Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta tapauksiin, joissa tietyn henkilöä koskevan seikan paljastuminen hänen perheenjäsenilleen voi vaarantaa kyseisen henkilön edut, mukaan lukien tapaukset, joissa on kyse sukupuoleen tai sukupuoliseen suuntautumiseen, sukupuoli-identiteettiin ja/tai ikään perustuvasta vainosta. Tällaisissa tapauksissa kyseiselle henkilölle tehdään erillinen päätös. [tark. 33]

11 artikla

Kansainvälistä suojelua hakeville myönnettävät takeet

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava kaikkien III luvussa säädettyjen menettelyjen osalta, että kaikilla kansainvälistä suojelua hakevilla on seuraavat takeet:

a)

Hakijoille on ilmoitettava kielellä, jota he ymmärtävät tai heidän voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtävän, noudatettavasta menettelystä sekä heidän oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan menettelyn aikana ja niistä mahdollisista seurauksista, joita heille koituu velvoitteidensa noudattamatta jättämisestä ja kieltäytymisestään yhteistyöstä viranomaisten kanssa. Heille on annettava tietoa aikataulusta ja heidän käytettävissään olevista keinoista täyttää velvoite, joka koskee direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklassa mainittujen seikkojen toimittamista. Tämä tieto on annettava ajoissa, niin että hakijat voivat käyttää heille tässä direktiivissä taattuja oikeuksia ja noudattaa 12 artiklassa asetettuja velvollisuuksia. [tark. 34]

b)

Hakijoiden käyttöön on annettava tulkki, jotta he voivat esittää asiansa toimivaltaisille viranomaisille, aina kun tätä on pidettävä välttämättömänä. Jäsenvaltioiden on pidettävä tulkin käyttöä välttämättömänä ainakin silloin, kun määrittävä viranomainen kutsuu hakijan 13, 14, 15, 16 ja 31 artiklassa tarkoitettuun puhutteluun ja kun asianmukaista keskusteluyhteyttä ei voida varmistaa ilman sitä. Tässä ja muissa tapauksissa, joissa toimivaltaiset viranomaiset kutsuvat hakijan paikalle, kustannukset maksetaan julkisista varoista.

c)	Hakijoita ei saa estää ottamasta yhteyttä YK:n pakolaisasiain päävaltuutettuun tai muihin järjestöihin, jotka antavat turvapaikanhakijoille kyseisen jäsenvaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeudellista neuvontaa.

d)

Hakijoille on kohtuullisessa ajassa annettava tieto päätöksestä, jonka määrittävä viranomainen on tehnyt heidän kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksestaan. Jos oikeudellinen tai muu neuvonantaja toimii hakijan oikeudellisena edustajana, jäsenvaltiot voivat päättää antaa päätöksen tiedoksi hänelle kansainvälistä suojelua hakevan sijasta.

e)

Hakijoille on ilmoitettava määrittävän viranomaisen päätöksen seurauksesta kielellä, jota he ymmärtävät tai heidän voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtävän, jos heillä ei ole apunaan tai edustajanaan oikeudellista tai muuta neuvonantajaa. Hakijoille on 10 artiklan 2 kohdan mukaisesti annettava myös tieto siitä, miten kielteiseen päätökseen voi hakea muutosta. [tark. 35]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikilla hakijoilla on V luvussa säädetyissä menettelyissä tämän artiklan 1 kohdan b, c ja d alakohdassa tarkoitettuja takeita vastaavat takeet.

12 artikla

Kansainvälistä suojelua hakevien velvoitteet

1.   Kansainvälistä suojelua hakevien on tehtävä ruumiillisten ja henkisten kykyjensä rajoissa yhteistyötä asiantilan selvittämisessä ja paljastettava henkilöllisyytensä, kansallisuutensa ja muut direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut seikat toimivaltaisille viranomaisille . Mikäli hakijoilla ei ole voimassa olevaa passia tai passia vastaavaa asiakirjaa, hakijoiden on tehtävä yhteistyötä henkilöllisyystodistuksen saamiseksi. Niin kauan kuin hakijoiden sallitaan jäädä jäsenvaltioon hakemuksen käsittelyn ajaksi kansainvälisen suojelun perusteella, heitä ei voida velvoittaa ottamaan yhteyttä alkuperämaansa viranomaisiin, mikäli on olemassa vaara, että he joutuvat vainotuksi kyseisen valtion taholta. Jäsenvaltiot voivat asettaa hakijoille muita velvoitteita tehdä yhteistyötä toimivaltaisten viranomaisten kanssa siltä osin, kun se on hakemusten käsittelyn kannalta tarpeellista. [tark. 36]

2.   Jäsenvaltiot voivat erityisesti säätää, että

a)	hakijoiden on ilmoittauduttava toimivaltaisille viranomaisille tai tultava henkilökohtaisesti paikalle joko viipymättä tai määrättynä ajankohtana;

b)	hakijoiden on luovutettava hallussaan olevat hakemuksen tutkinnan kannalta olennaiset asiakirjat, kuten passi;

c)	hakijoiden on ilmoitettava toimivaltaisille viranomaisille sen hetkinen asuinpaikkansa tai osoitteensa ja niiden mahdolliset muutokset mahdollisimman pian. Jäsenvaltiot voivat säätää, että hakijan on vastaanotettava mahdolliset tiedoksiannot viimeksi ilmoittamassaan asuinpaikassa tai osoitteessa;

d)

toimivaltaiset viranomaiset voivat tutkia hakijan ja hänen mukanaan olevat tavarat, edellyttäen että tutkinnan suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö , joka osaa ottaa huomioon hakijan iän ja kulttuurin ja kunnioittaa kaikilta osin ihmisarvon periaatetta sekä ruumiillista ja henkistä koskemattomuutta ; [tark. 37]

e)	toimivaltaiset viranomaiset voivat ottaa hakijasta valokuvia; ja

f)	toimivaltaiset viranomaiset voivat tallentaa hakijan suulliset lausunnot edellyttäen, että hänelle on ilmoitettu siitä ennakolta.

13 artikla

Henkilökohtainen puhuttelu

1.   Ennen kuin määrittävä viranomainen tekee hakemusta koskevan päätöksen, hakijalle on annettava tilaisuus hänen kansainvälistä suojelua koskevaa hakemustaan koskevaan henkilökohtaiseen puhutteluun, joka suoritetaan hakijan ymmärtämällä kielellä ja jonka suorittavalla virkamiehellä on kansallisen lain mukaan toimivalta suorittaa tällaisia puhutteluja. Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkittavaksi ottamista ja sen sisältöä koskevien puhuttelujen on aina oltava määrittävän viranomaisen henkilöstön suorittamia. [tark. 38]

Jos henkilö on tehnyt kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen myös hänestä riippuvaisten henkilöiden puolesta, jokaiselle hakijasta riippuvaiselle aikuiselle on annettava mahdollisuus ilmaista kantansa yksityisesti ja tulla puhutelluksi hakemuksestaan.

Jäsenvaltioiden on vahvistettava kansallisessa lainsäädännössä ▐ tapaukset, joissa alaikäiselle on annettava mahdollisuus henkilökohtaiseen puhutteluun siten, että lapsen etu ja tämän erityistarpeet otetaan asianmukaisesti huomioon . [tark. 39]

2.   Hakemuksen sisältöä koskevasta henkilökohtaisesta puhuttelusta voidaan luopua, jos

a)	määrittävä viranomainen voi tehdä pakolaisasemasta myönteisen päätöksen käytettävissä olevien todisteiden perusteella; tai

b)

määrittävä viranomainen katsoo, että hakija ei kykene osallistumaan henkilökohtaiseen puhutteluun hänestä riippumattomien pysyvien syiden vuoksi. Epäselvissä tapauksissa määrittävän viranomaisen on kuultava lääketieteen asiantuntijaa sen selvittämiseksi, onko kyse väliaikaisesta vai pysyvästä tilasta. [tark. 40]

Jos määrittävä viranomainen ei b alakohdan nojalla tarjoa hakijalle tai joissain tapauksissa hakijasta riippuvaiselle henkilölle mahdollisuutta henkilökohtaiseen puhutteluun, määrittävän viranomaisen on annettava hakijalle tai hakijasta riippuvaiselle henkilölle mahdollisuus siirtää henkilökohtaista puhuttelua ja toimittaa lisätietoja. [tark. 41]

▐ [tark. 42]

3.   Henkilökohtaisen puhuttelun puuttuminen 2 kohdan b alakohdan nojalla ei saa vaikuttaa kielteisesti määrittävän viranomaisen päätökseen.

4.   Jäsenvaltiot voivat 25 artiklan 1 kohdasta riippumatta ottaa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta ratkaistessaan huomioon sen, että hakija ei saapunut henkilökohtaiseen puhutteluun, paitsi jos hänellä oli pätevä syy olla saapumatta.

14 artikla

Henkilökohtaista puhuttelua koskevat vaatimukset

1.   Henkilökohtaisessa puhuttelussa ei saa yleensä olla läsnä perheenjäseniä, ellei muiden perheenjäsenten läsnäolo ole määrittävän viranomaisen mukaan välttämätöntä asianmukaisen tutkinnan kannalta.

2.   Henkilökohtainen puhuttelu on järjestettävä olosuhteissa, joissa voidaan taata asianmukainen luottamuksellisuus.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava asianmukaisin toimenpitein, että henkilökohtaiset puhuttelut suoritetaan olosuhteissa, joissa hakijat voivat esittää hakemuksensa perusteet kattavasti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:

a)

varmistettava, että puhuttelun suorittaja on pätevä , koulutettu ja toimivaltainen ottamaan huomioon hakemukseen liittyvät henkilökohtaiset ja yleiset olosuhteet, muun muassa hakijan kulttuuritaustan, sukupuolen , sukupuolisen suuntautumisen, sukupuoli-identiteetin tai haavoittuvaisen aseman; [tark. 43]

b)	aina kun mahdollista järjestettävä niin, että hakijan puhuttelun suorittaa samaa sukupuolta oleva henkilö, jos hakija niin pyytää;

c)

valittava pätevä tulkki, joka pystyy varmistamaan, että hakija ja puhuttelun suorittaja pystyvät keskustelemaan keskenään asianmukaisella tavalla , ja jonka on noudatettava toimintasääntöjä, joissa määritellään tulkin oikeudet ja velvollisuudet . Keskustelun ei välttämättä tarvitse tapahtua hakijan ensisijaisesti valitsemalla kielellä, jos on jokin toinen kieli, jota hän ymmärtää ja jolla hän pystyy ilmaisemaan itseään selvästi. Jäsenvaltioiden on, aina kun mahdollista, järjestettävä samaa sukupuolta oleva tulkki, jos hakija niin pyytää; [tark. 44]

d)	varmistettava, että henkilö, joka suorittaa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä koskevan puhuttelun, ei ole pukeutunut univormuun;

e)	varmistettava, että alaikäisten puhuttelut suoritetaan lapsiystävällisesti ja että puhuttelijalla on tarpeelliset tiedot alaikäisten erityisistä tarpeista ja oikeuksista . [tark. 45]

4.   Jäsenvaltiot voivat antaa sääntöjä, jotka koskevat kolmansien osapuolten läsnäoloa henkilökohtaisessa puhuttelussa.

15 artikla

Henkilökohtaisen puhuttelun sisältö

Määrittävän viranomaisen on varmistettava, että hakijalla on kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sisältöä koskevaa henkilökohtaista puhuttelua suoritettaessa asianmukainen mahdollisuus esittää direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa perustelemiseksi tarvittavat seikat. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	hakijalle esitettävillä kysymyksillä on merkitystä arvioitaessa, tarvitseeko hän direktiivissä […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] tarkoitettua kansainvälistä suojelua;

b)	hakijalla on asianmukainen mahdollisuus antaa hakemuksen perustelemiseksi tarvittavien seikkojen mahdolliselle puuttumiselle ja/tai omien lausuntojensa epäjohdonmukaisuuksille tai ristiriitaisuuksille selitys.

16 artikla

Henkilökohtaisten puhuttelujen sanatarkat selostukset ja pöytäkirjat

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokaisesta henkilökohtaisesta puhuttelusta laaditaan sanatarkka selostus.

2.   Jäsenvaltioiden on pyydettävä hakijaa henkilökohtaisen puhuttelun päätteeksi hyväksymään sanatarkan selostuksen sisältö. Tätä varten jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla on mahdollisuus kommentoida sanatarkassa selostuksessa esiintyviä käännösvirheitä tai väärinymmärryksiä ja/tai selittää niitä.

3.   Jos hakija kieltäytyy hyväksymästä sanatarkan selostuksen sisältöä, kieltäytymisen syyt on kirjattava hänen asiakirjakansioonsa.

Se, että hakija kieltäytyy hyväksymästä sanatarkan selostuksen sisältöä, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä hänen hakemustaan koskevaa päätöstä.

4.   Rajoittamatta 1 ja 2 kohdan soveltamista, jäsenvaltiot voivat laatia henkilökohtaisesta puhuttelusta kirjallisen pöytäkirjan, johon sisältyvät ainakin hakijan esittämät, hakemuksen kannalta olennaiset tiedot. Tällöin jäsenvaltioiden on varmistettava, että sanatarkka selostus henkilökohtaisesta puhuttelusta liitetään pöytäkirjaan.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijat saavat riittävän ajoissa, ennen kuin määrittävä viranomainen tekee päätöksen, tutustua henkilökohtaisesta puhuttelusta tehtyyn sanatarkkaan selostukseen sekä pöytäkirjaan, jos sellainen on.

17 artikla

Oikeuslääketieteelliset raportit

1.   Jäsenvaltioiden on annettava tehdä hakijoille pyynnöstä lääkärintutkimus aiempaa vainoa tai vakavaa haittaa koskevien lausuntojen tueksi. Tätä varten jäsenvaltioiden on annettava hakijoille kohtuullisesti aikaa esittää määrittävälle viranomaiselle lääkärin lausunto.

2.   Tapauksissa, joissa on perusteltua syytä katsoa, että hakija kärsii traumaperäisestä stressireaktiosta, määrittävän viranomaisen on hakijan suostumuksella varmistettava, että suoritetaan lääkärintutkimus, rajoittamatta kuitenkaan 1 kohdan soveltamista.

3.   Jäsenvaltioiden on tehtävä järjestelyt, joilla voidaan varmistaa, että 2 kohdassa tarkoitettua lääkärintutkimusta varten on käytettävissä puolueetonta ja pätevää lääketieteellistä asiantuntemusta ja että alaikäisen hakijan tapauksessa valitaan vähemmän invasiivinen lääkärintutkimus . [tark. 46]

4.   Jäsenvaltioiden on laadittava tämän artiklan soveltamisen kannalta merkityksellisiä lisäsääntöjä ja -järjestelyjä kidutuksen ja muiden fyysisen, seksuaalisen tai henkisen väkivallan muotojen oireiden havaitsemiseksi ja dokumentoimiseksi.

5.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöt, jotka puhuttavat hakijoita tämän direktiivin mukaisesti, saavat kidutuksen oireiden havaitsemista koskevaa koulutusta.

6.   Määrittävän viranomaisen on arvioitava 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen lääkärintutkimusten tulokset hakemuksen muiden seikkojen ohella. Ne on otettava huomioon erityisesti määritettäessä, ovatko hakijan lausunnot uskottavia ja riittäviä.

18 artikla

Oikeus saada menettely- ja asiakysymyksiin liittyviä neuvoja sekä oikeus oikeusapuun ja oikeudelliseen edustajaan [tark. 47]

1.   Kansainvälistä suojelua hakeville on annettava mahdollisuus neuvotella kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseensa liittyvistä asioista kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyn tai luvan saaneen oikeudellisen tai muun neuvonantajan kanssa menettelyn kaikissa vaiheissa, myös kielteisen päätöksen jälkeen.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalle annetaan pyydettäessä maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja 3 kohdan säännösten mukaisesti. Tätä varten jäsenvaltioiden on:

a)

annettava menettely- ja asiakysymyksiä koskevaa maksutonta apua III luvun mukaisissa menettelyissä. Tähän on sisällytettävä ainakin tiedottaminen menettelystä hakijalle hänen tilanteensa huomioon ottaen , välttämättömien menettelyasiakirjojen valmistelu, myös henkilökohtaisen puhuttelun yhteydessä, ja kielteisen päätöksen perusteina olevien tosiseikkojen ja oikeudellisten seikkojen selittäminen . Tällaista apua voi antaa pätevä valtiosta riippumaton järjestö tai pätevä ammattihenkilö ; [tark. 48]

b)

annettava maksutonta oikeusapua ja oikeudellinen edustus V luvun mukaisissa menettelyissä. Tähän on sisällytettävä ainakin vaadittujen menettelyyn liittyvien asiakirjojen laatiminen ja osallistuminen hakijan puolesta asian käsittelyyn ensimmäisessä oikeusasteessa. [tarkistus ei koske kaikkia kieliversioita]

3.   Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään, että maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja myönnetään:

a)	ainoastaan niille, joilla ei ole riittäviä varoja; ja/tai

b)	ainoastaan palveluihin , joita tarjoaa oikeudellinen tai muu neuvonantaja, joka on kansallisessa lainsäädännössä erikseen nimetty avustamaan ja/tai edustamaan kansainvälistä suojelua hakevia. [tark. 50]

Jäsenvaltiot voivat päättää antaa V luvussa säädettyjen menettelyjen osalta maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellisen edustajan hakijoiden käyttöön ainoastaan sikäli, kuin tällainen apu on välttämätöntä sen varmistamiseksi, että heidän oikeussuojansa toteutuu. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tämän kohdan mukaisesti myönnettävää oikeusapua ja/tai oikeudellista edustamista ei rajoiteta mielivaltaisesti. Jäsenvaltiot voivat päättää, että tällaista oikeusapua ja/tai tällainen oikeudellinen edustaja myönnetään vain, jos tapauksella on tuomioistuimen arvion mukaan riittävät mahdollisuudet tulla hyväksytyksi. [tark. 51]

4.   Jäsenvaltiot voivat vahvistaa yksityiskohtaisia sääntöjä oikeusapua ja/tai oikeudellista edustamista koskevien pyyntöjen esittämistä ja käsittelyä varten.

5.    Jäsenvaltioiden on sallittava valtiosta riippumattomien järjestöjen antaa kansainvälistä suojelua hakeville maksutonta oikeusapua ja/tai oikeudellisen edustajan III ja/tai V luvussa säädetyissä menettelyissä ja helpotettava niiden antamista . [tark. 52]

6.   Jäsenvaltiot voivat lisäksi:

a)	asettaa maksuttomalle oikeusavulle ja/tai oikeudelliselle edustamiselle raha- ja/tai aikarajoitukset, edellyttäen että tällaiset rajoitukset eivät mielivaltaisesti rajoita mahdollisuutta saada oikeusapua ja/tai oikeudellinen edustaja;

b)	säätää, että palkkioiden ja muiden kustannusten osalta hakijoiden kohtelu ei saa olla edullisempi kuin jäsenvaltioiden omille kansalaisilleen oikeusapuun liittyvissä asioissa yleensä myöntämä kohtelu.

7.   Jäsenvaltiot voivat vaatia kaikkien hakijan puolesta hoidettujen kulujen maksamista takaisin kokonaan tai osittain, jos ja kun hakijan taloudellinen tilanne on merkittävästi parantunut tai jos päätös kyseisten etuuksien myöntämisestä tehtiin hakijan toimittamien väärien tietojen perusteella.

19 artikla

Oikeusavun ja oikeudellisen edustajan käytön soveltamisala

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytyllä tai luvan saaneella oikeudellisella tai muulla neuvonantajalla, joka avustaa tai edustaa kansainvälistä suojelua hakevaa kansallisen lainsäädännön mukaisesti, on oikeus tutustua niihin hakijan asiakirjakansiossa oleviin tietoihin, joiden perusteella päätös tehdään.

Jäsenvaltiot voivat poiketa tästä silloin, kun tietojen tai lähteiden paljastaminen vaarantaisi kansallisen turvallisuuden, tiedot toimittaneiden järjestöjen tai henkilön tai henkilöiden turvallisuuden tai sen henkilön tai niiden henkilöiden turvallisuuden, jota tai joita tiedot koskevat, tai kun jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten suorittamaan kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten tutkintaan liittyvät tutkinnalliset seikat tai jäsenvaltioiden kansainväliset suhteet vaarantuisivat. Näissä tapauksissa jäsenvaltioiden on:

a)	annettava ainakin oikeudellisen tai muun neuvonantajan, josta on tehty turvallisuusselvitys, tutustua kyseisiin tietoihin tai lähteisiin, sikäli kuin tiedot ovat hakemuksen tutkinnan tai kansainvälisen suojelun poistamista koskevan päätöksen tekemisen kannalta merkityksellisiä;

b)	asetettava kyseiset tiedot tai lähteet V luvussa tarkoitettujen viranomaisten käytettäviksi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että oikeudellisella tai muulla neuvonantajalla, joka avustaa tai edustaa kansainvälistä suojelua hakevaa, on pääsy suljetuille alueille kuten säilöönottoyksiköihin ja kauttakulkualueille, niin että hän voi neuvotella hakijan kanssa.

Jäsenvaltiot voivat rajoittaa oikeutta vierailla hakijoiden luona suljetuilla alueilla vain, jos rajoitus on kansallisen lainsäädännön perusteella objektiivisesti arvioituna tarpeen alueen turvallisuuden, yleisen järjestyksen tai hallinnoinnin kannalta tai hakemuksen tutkinnan tehokkuuden varmistamiseksi edellyttäen, että tämä ei vakavasti rajoita tai estä oikeudellisen tai muun neuvonantajan pääsyä alueelle.

3.   Jäsenvaltioiden on annettava hakijan tuoda henkilökohtaiseen puhutteluun kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty tai luvan saanut oikeudellinen tai muu neuvonantaja taikka pätevä ammattihenkilö . [tark. 53]

4.   Jäsenvaltiot voivat antaa määräyksiä oikeudellisten tai muiden neuvonantajien läsnäolosta kaikissa menettelyyn liittyvissä puhutteluissa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta tämän artiklan tai 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista.

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että hakija on läsnä henkilökohtaisessa puhuttelussa, vaikka häntä edustaisi kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeudellinen tai muu neuvonantaja, ja että hakija vastaa esitettyihin kysymyksiin henkilökohtaisesti.

Oikeudellisen tai muun neuvonantajan poissaolo ei estä toimivaltaista viranomaista suorittamasta hakijan henkilökohtaista puhuttelua, rajoittamatta kuitenkaan 21 artiklan 1 kohdan b alakohdan soveltamista.

20 artikla

Hakijat, joilla on erityistarpeita

1.     Direktiivin […/…/EU] [turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista (vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi)] 21 artiklan mukaisesti jäsenvaltioiden on otettava kansallisessa oikeudessaan käyttöön menettelyjä, joiden avulla hakijan erityistarpeiden toteaminen ja niiden luonteen määrittely voidaan suorittaa jo siinä vaiheessa, kun kansainvälistä suojelua koskeva hakemus on tehty. [tark. 54]

2.   Jäsenvaltioiden on toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että hakijoille, joilla on erityistarpeita, annetaan mahdollisuus esittää hakemukseen tarvittavat seikat mahdollisimman täydellisinä ja käytettävissä olevine todisteineen. Tarvittaessa heille on myönnettävä lisäaikaa, jotta he voivat esittää todisteita tai toteuttaa muita menettelyssä tarvittavia toimia.

3.   Tapauksissa, joissa määrittävä viranomainen katsoo, että hakija on joutunut direktiivin […/…/EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] 21 artiklassa tarkoitetun kidutuksen, raiskauksen tai muun vakavan henkisen, fyysisen tai seksuaalisen väkivallan uhriksi, hakijalle on annettava riittävästi aikaa ja tarvittavaa tukea, jotta hän voi valmistautua hakemuksensa sisältöä koskevaan henkilökohtaiseen puhutteluun. Erityistä huomiota on kiinnitettävä niihin hakijoihin, jotka eivät maininneet sukupuolista suuntautumistaan välittömästi. [tark. 55]

4.   Jäljempänä olevan 28 artiklan 6 ja 7 kohtaa ei sovelleta 2 kohdassa tarkoitettuihin hakijoihin.

5.     Hakijoille, joilla on erityistarpeita, on myönnettävä 18 artiklassa säädetyin ehdoin maksutonta oikeusapua kaikkia tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä varten. [tark. 56]

21 artikla

Ilman huoltajaa oleville alaikäisille myönnettävät takeet

1.   Jäsenvaltioiden on kaikkien tässä direktiivissä säädettyjen menettelyjen osalta sekä 13, 14 ja 15 artiklan säännösten soveltamista rajoittamatta:

a)

välittömästi ryhdyttävä toimenpiteisiin sen varmistamiseksi, että edustaja edustaa ja avustaa ilman huoltajaa olevaa alaikäistä hakemuksen jättämiseen ja tutkintaan liittyvissä asioissa. Edustajan on oltava puolueeton ja hänellä on oltava tarvittavaa lastensuojelun asiantuntemusta. Kyseinen edustaja voi olla myös direktiivissä […/…/EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] tarkoitettu edustaja; [tarkistus ei koske kaikkia kieliversioita]

b)

varmistettava, että edustajalle annetaan mahdollisuus kertoa ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle henkilökohtaisen puhuttelun merkityksestä ja mahdollisista seurauksista sekä tarvittaessa siitä, miten hän voi valmistautua henkilökohtaiseen puhutteluun. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että edustaja ja/tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti hyväksytty oikeudellinen tai muu neuvonantaja taikka pätevä ammattihenkilö on läsnä kyseisessä puhuttelussa ja että hänellä on mahdollisuus esittää kysymyksiä ja huomautuksia puhuttelun suorittajan määrittelemissä rajoissa. [tark. 58]

Jäsenvaltiot voivat vaatia, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on läsnä henkilökohtaisessa puhuttelussa, vaikka hänen edustajansa olisi läsnä.

▐ [tark. 59]

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että

a)	jos ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle järjestetään 13, 14 ja 15 artiklan mukaisesti kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta koskeva henkilökohtainen puhuttelu, kyseisen puhuttelun suorittaa henkilö, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista ja oikeuksista ; [tark. 60]

b)	määrittävän viranomaisen päätöksen ilman huoltajaa olevan alaikäisen turvapaikkahakemuksesta valmistelee virkamies, jolla on tarvittavat tiedot alaikäisten erityistarpeista ja oikeuksista . [tark. 61]

3.   Ilman huoltajaa oleville alaikäisille ja heidän nimetylle edustajalleen on myönnettävä 18 artiklassa säädetyin ehdoin maksutonta oikeusapua menettely- ja asiakysymyksissä ja maksuton oikeudellinen edustus kaikkia tässä direktiivissä säädettyjä menettelyjä varten. [tark. 62]

4.   Jäsenvaltiot voivat käyttää lääkärintutkimuksia määrittääkseen ilman huoltajaa olevien alaikäisten iän kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinnan yhteydessä, jos jäsenvaltioilla on hänen yleisten lausumiensa tai muiden merkityksellisten todisteiden jälkeenkin epäilyksiä hänen iästään. Jos lääkärintutkimus ei hälvennä kyseisiä epäilyksiä, päätöksen on aina oltava ilman huoltajaa olevan alaikäisen edun mukainen. [tark. 63]

Pätevien ja puolueettomien lääketieteen asiantuntijoiden on tehtävä lääkärintutkimukset yksilön ihmisarvoa täysimääräisesti kunnioittaen luotettavimpia ja vähemmän invasiivisia tutkimusmenetelmiä käyttäen. [tark. 65]

Jos lääkärintutkimuksia käytetään, jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)

ilman huoltajaa olevalle alaikäiselle ilmoitetaan ennen hänen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tutkintaa kielellä, jota hänen voidaan kohtuullisesti olettaa ymmärtävän , mahdollisuudesta määrittää hänen ikänsä lääkärintutkimuksen avulla. Tällöin on annettava tietoja tutkimusmenetelmästä ja lääkärintutkimuksen mahdollisista seurauksista kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinnan kannalta ja sen seurauksista, jos ilman huoltajaa oleva alaikäinen kieltäytyy lääkärintutkimuksesta; [tark. 66]

b)	ilman huoltajaa olevat alaikäiset ja/tai heidän edustajansa suostuvat lääkärintutkimukseen asianomaisten alaikäisten iän määrittämiseksi; ja

c)	päätös ilman huoltajaa olevan alaikäisen kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen hylkäämisestä ei perustu ▐ siihen, että alaikäinen ei ole suostunut lääkärintutkimuksen suorittamiseen. [tark. 67]

Se, että ilman huoltajaa oleva alaikäinen on kieltäytynyt lääkärintutkimuksesta, ei saa estää määrittävää viranomaista tekemästä päätöstä kansainvälistä suojelua koskevasta hakemuksesta.

5.   Ilman huoltajaa oleviin alaikäisiin ei sovelleta 28 artiklan 6 ja 7 kohtaa, 30 artiklan 2 kohdan c alakohtaa eikä 36 artiklaa.

6.   Jäsenvaltioiden on ensisijaisesti otettava huomioon lapsen etu pannessaan täytäntöön tätä artiklaa.

22 artikla

Säilöönotto

1.   Jäsenvaltiot eivät saa ottaa henkilöä säilöön ainoastaan sen vuoksi, että hän hakee kansainvälistä suojelua. Säilöönoton perusteiden ja olosuhteiden sekä säilöönotetuille kansainvälistä suojelua hakeville tarjolla olevien takeiden on oltava direktiivin […/…/EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] mukaisia.

2.   Jos kansainvälistä suojelua hakeva otetaan säilöön, jäsenvaltioiden on varmistettava, että nopea oikeudellinen tarkastelu on mahdollista direktiivin […/…/EU] [vastaanotto-olosuhteita koskeva direktiivi] mukaisesti.

23 artikla

Alaikäisten säilöönotto

Alaikäisten säilöönotto on ehdottomasti kielletty kaikissa olosuhteissa. [tark. 68]

24 artikla

Turvapaikkahakemuksen peruuttamiseen liittyvä menettely

1.   Jos jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä säädetään nimenomaisesta mahdollisuudesta peruuttaa hakemus, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijan nimenomaisesti peruuttaessa kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa määrittävä viranomainen tekee päätöksen ▐ hakemuksen tutkinnan keskeyttämisestä ja selittää hakijalle peruutuksesta aiheutuvat seuraukset . [tark. 69]

2.   Jäsenvaltiot voivat myös päättää, että määrittävä viranomainen voi päättää keskeyttää hakemuksen tutkinnan ratkaisematta sitä. Tässä tapauksessa jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävä viranomainen lisää hakijan asiakirjakansioon tätä koskevan ilmoituksen.

25 artikla

Turvapaikkahakemuksen implisiittiseen peruuttamiseen tai siitä luopumiseen liittyvä menettely

1.   Kun on olemassa perusteltu syy katsoa, että kansainvälistä suojelua hakeva on implisiittisesti peruuttanut kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tai luopunut siitä ilman perusteltua syytä, jäsenvaltioiden on varmistettava, että määrittävä viranomainen tekee päätöksen joko hakemuksen tutkinnan keskeyttämisestä tai hakemuksen hylkäämisestä sillä perusteella, että hakija ei ole näyttänyt toteen oikeuttaan direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaiseen pakolaisasemaan, jos hän edellä mainittujen syiden lisäksi:

—	on kieltäytynyt yhteistyöstä, tai

—	on pakoillut laittomasti, tai

—	hakija ei todennäköisesti ole oikeutettu kansainväliseen suojeluun, tai

—	hakija on 37 artiklan mukaisesti peräisin turvallisesta kolmannesta maasta tai on saapunut turvallisen kolmannen maan kautta. [tark. 103]

Jäsenvaltiot voivat olettaa, että hakija on implisiittisesti peruuttanut kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksensa tai luopunut siitä erityisesti silloin, kun voidaan todeta, että:

a)

hakija ei ole vastannut pyyntöihin toimittaa direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklassa tarkoitettuja tapauksensa kannalta olennaisia tietoja tai ei ole saapunut 13, 14, 15 ja 16 artiklassa säädettyyn henkilökohtaiseen puhutteluun, paitsi jos hakija osoittaa kohtuullisen ajan kuluessa, että hän ei voinut vastata pyyntöihin tai saapua puhutteluun hänestä riippumattomista syistä;

b)	hakija pakoilee tai on lähtenyt ilman lupaa asuin- tai säilöönottopaikastaan ottamatta yhteyttä toimivaltaiseen viranomaiseen kohtuullisen ajan kuluessa, tai hän ei ole kohtuullisen ajan kuluessa täyttänyt ilmoittautumisvelvollisuuttaan tai muita yhteydenpitoa koskevia velvoitteitaan.

Jäsenvaltiot voivat vahvistaa määräaikoja tai ohjeita näiden säännösten täytäntöönpanemiseksi.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että hakijalla, joka ilmoittautuu uudelleen toimivaltaiselle viranomaiselle sen jälkeen, kun 1 kohdassa tarkoitettu päätös hakemuksen tutkinnan keskeyttämisestä on tehty, on oikeus pyytää, että hänen tapauksensa tutkinta aloitetaan uudelleen. Tutkinnan uudelleenaloittamista voi pyytää kussakin turvapaikkamenettelyssä vain kerran. [tark. 70]

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tällaista henkilöä ei poisteta maasta palauttamiskiellon periaatteen vastaisesti.

Jäsenvaltiot voivat sallia, että määrittävä viranomainen jatkaa hakemuksen tutkintaa siitä, mihin se oli keskeytetty.

3.   Tätä artiklaa sovelletaan, jollei asetuksesta (EU) N:o…/…. [Dublin-asetus] muuta johdu.

26 artikla

YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun asema

1.   Jäsenvaltiot antavat YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulle:

a)	mahdollisuuden käydä kansainvälistä suojelua hakevien luona, myös säilöönotettujen ja lentoaseman tai sataman kauttakulkualueella pidettävien hakijoiden luona;

b)	oikeuden saada tietoja yksittäisistä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista, menettelyn etenemisestä ja tehdyistä päätöksistä edellyttäen, että hakija on antanut tähän suostumuksensa;

c)	mahdollisuuden esittää näkemyksensä yksittäisistä kansainvälistä suojelua koskevista hakemuksista toimivaltaisille viranomaisille missä tahansa menettelyn vaiheessa Geneven yleissopimuksen 35 artiklassa tarkoitettujen valvontavelvollisuuksiensa mukaisesti.

2.   Edellä olevan 1 kohdan säännöksiä sovelletaan myös järjestöihin, jotka työskentelevät jäsenvaltion alueella YK:n pakolaisasiain päävaltuutetun puolesta kyseisen jäsenvaltion kanssa tehdyn sopimuksen perusteella.

27 artikla

Tiedonkeruu yksittäisistä tapauksista

Yksittäisten tapausten tutkimiseksi jäsenvaltiot eivät saa:

a)	paljastaa sellaiselle osapuolelle tai sellaisille osapuolille, jonka tai joiden epäillään vainoavan tai aiheuttavan vakavaa haittaa, yksittäiseen kansainvälistä suojelua koskevaan hakemukseen liittyviä tietoja tai sitä, että hakemus on tehty;

b)

hankkia tietoja vainoamisesta tai vakavan haitan aiheuttamisesta epäillyltä osapuolelta tai epäillyiltä osapuolilta tavalla, jonka seurauksena tämä tai nämä saisivat ▐ tietää, että asianomainen hakija on jättänyt turvapaikkahakemuksen, ja joka vaarantaisi hakijan ja hänestä riippuvaisten henkilöiden ruumiillisen koskemattomuuden tai hänen alkuperämaassa vielä asuvien perheenjäsentensä vapauden ja turvallisuuden. [tark. 71]

III   LUKU

ENSIMMÄISEEN PÄÄTÖKSEEN LIITTYVÄT MENETTELYT

I   JAKSO

28 artikla

Tutkintamenettely

1.   Jäsenvaltiot käsittelevät kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisessa tutkintamenettelyssä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettely saadaan päätökseen mahdollisimman pian, tämän kuitenkaan rajoittamatta asianmukaista ja perusteellista tutkintaa.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että menettely saadaan päätökseen kuuden kuukauden kuluessa siitä, kun hakemus on jätetty.

Jäsenvaltiot voivat jatkaa määräaikaa enintään kuudella kuukaudella yksittäistapauksissa, joihin liittyy monimutkaisia tosiseikkoihin ja oikeudellisiin seikkoihin liittyviä kysymyksiä.

4.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että silloin, kun päätöstä ei voida tehdä 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa mainitussa määräajassa, kyseiselle hakijalle on

a)	annettava tieto käsittelyn viivästymisestä; ja

b)	annettava pyynnöstä tiedoksi viivästymisen syyt ja aika, jonka kuluessa hänen hakemustaan koskeva päätös on odotettavissa.

Jos päätöstä ei tehdä 3 kohdassa säädettyjen määräaikojen kuluessa, seuraamukset määräytyvät kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

5.    Määrittävät viranomaiset voivat asettaa etusijalle kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkinnan II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti [tark. 73]

a)	jos on todennäköistä, että hakemus on perusteltu;

b)	jos hakijalla ja erityisesti ilman huoltajaa olevilla alaikäisillä on erityistarpeita; [tark. 74]

c)	muissa tapauksissa lukuun ottamatta 6 kohdassa tarkoitettuja hakemuksia.

6.   Jäsenvaltiot voivat säätää, että II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaista tutkintamenettelyä nopeutetaan, jos:

a)

hakija on hakemusta tehdessään ja asiaa esittäessään tuonut esiin vain seikkoja, joilla ei ole lainkaan merkitystä sen selvittämiseksi, täyttääkö hän pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, tunnustamisen edellytykset direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla; tai

b)	hakijaa ei selvästikään voida määritellä pakolaiseksi tai hakijalla ei ole edellytyksiä pakolaisaseman saamiseksi jäsenvaltiossa direktiivin […./…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla; tai [tark. 105]

c)	hakija tulee tässä direktiivissä tarkoitetusta turvallisesta alkuperämaasta, tai

d)	hakija on johtanut viranomaisia harhaan esittämällä vääriä tietoja tai asiakirjoja tai jättämällä tahallaan ilmoittamatta olennaisia tietoja tai esittämättä henkilöllisyyttään ja/tai kansalaisuuttaan koskevia asiakirjoja, jotka olisivat saattaneet vaikuttaa päätökseen kielteisesti; tai

e)	hakijan voidaan olettaa vilpillisessä tarkoituksessa tuhonneen tai kadottaneen henkilö- tai matkustusasiakirjan, josta olisi ollut apua hänen henkilöllisyytensä tai kansalaisuutensa selvittämisessä; tai

f)	hakija on esittänyt selvästi epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia, epätodennäköisiä, riittämättömiä tai vääriä tietoja, joiden johdosta hakijan väite häneen kohdistuneesta direktiivissä […./…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] tarkoitetusta vainosta on ilmeisen epäuskottava; tai [tark. 75]

g)	hakija on tehnyt myöhemmän hakemuksen, josta ei selvästikään ilmene hänen erityistilanteestaan tai hänen alkuperämaansa tilanteesta mitään uusia ja olennaisia tosiseikkoja; tai [tark. 107]

h)	hakija on jättänyt ilman perusteltua syytä hakemuksensa tekemättä aikaisemmin, vaikka hänellä olisi ollut siihen tilaisuus; tai [tark. 108] ▐ [tark. 76]

i)	hakija tekee hakemuksen vain viivyttääkseen tai estääkseen jo tehdyn tai välittömästi odotettavissa olevan päätöksen täytäntöönpanoa, mikä merkitsisi hänen poistamistaan maasta.

j)

hakija on ilman pätevää syytä jättänyt täyttämättä direktiivin […./…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 4 artiklan 1 ja 2 kohdassa tai tämän direktiivin 12 artiklan 1 kohdassa ja 2 kohdan a, b ja c alakohdassa sekä 25 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut velvoitteensa, jotka koskevat yhteistyötä hänen hakemukseensa liittyvien tosiseikkojen ja hänen henkilöllisyytensä selvittämisessä; tai [tark. 109]

k)	hakija on tullut jäsenvaltion alueelle tai jatkanut siellä oleskeluaan laittomasti ja on ilman hyvää syytä jättänyt ilmoittautumatta viranomaisille ja/tai ei ole tehnyt turvapaikkahakemusta mahdollisimman pian, kun otetaan huomioon hänen maahantuloonsa liittyvät olosuhteet; tai [tark. 110]

l)	hakijan voidaan vakavista syistä katsoa olevan vaaraksi jäsenvaltion kansalliselle turvallisuudelle tai hakija on poistettu maasta kansallisen oikeuden mukaisesti yleistä turvallisuutta ja järjestystä koskevista vakavista syistä. [tark. 77]

7.   Jäsenvaltiot voivat jäljempänä 29 artiklassa tarkoitettuja perusteettomia turvapaikkahakemuksia koskevissa tapauksissa, joihin pätee jokin tämän artiklan 6 kohdassa mainituista olosuhteista, hylätä hakemuksen ilmeisen perusteettomana sen jälkeen, kun se on tutkittu asianmukaisesti ja perusteellisesti.

8.   Jäsenvaltioiden on asetettava kohtuulliset määräajat päätöksen tekemiselle 6 kohdan mukaisesti ensimmäiseen päätökseen liittyvissä menettelyissä.

9.   Kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen jättäminen henkilön tultua laittomasti maahan tai rajalle, kauttakulkualueet mukaan lukien, asiakirjojen puuttuminen maahan tultaessa tai väärien asiakirjojen käyttö eivät itsessään merkitse automaattista nopeutetun tutkintamenettelyn käyttöä. [tark. 78]

29 artikla

Perusteettomat hakemukset

Jäsenvaltioiden on katsottava kansainvälistä suojelua koskeva hakemus perusteettomaksi vain, jos määrittävä viranomainen on todennut, että hakijalla ei ole edellytyksiä kansainvälisen suojelun saamiseksi direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla ▐. [tark. 79]

II   JAKSO

30 artikla

Hakemukset, joilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset

1.   Niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta asetuksen (EU) [N:o…/….][Dublin-asetus] mukaisesti ei tutkita, jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan, voidaanko hakija määritellä kansainvälistä suojelua tarvitsevaksi henkilöksi direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset tämän artiklan mukaisesti.

2.   Jäsenvaltiot voivat katsoa kansainvälistä suojelua koskevalta hakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset ainoastaan, jos:

a)	toinen jäsenvaltio on myöntänyt pakolaisaseman;

b)	jokin muu maa, joka ei ole jäsenvaltio, katsotaan 32 artiklan mukaisesti hakijan kannalta ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi;

c)	jokin muu maa, joka ei ole jäsenvaltio, katsotaan 37 artiklan mukaisesti hakijan kannalta turvalliseksi kolmanneksi maaksi;

d)	hakija on tehnyt samanlaisen hakemuksen saatuaan lainvoimaisen päätöksen;

e)

hakijasta riippuvainen henkilö tekee hakemuksen sen jälkeen, kun hän on 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti hyväksynyt sen, että hänen tapauksensa käsitellään osana hänen puolestaan tehtyä hakemusta, eikä riippuvaisen henkilön tilanteeseen liity mitään seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen erilliselle hakemukselle.

31 artikla

Tutkittavaksiottamispuhuttelua koskevat erityissäännöt

1.   Jäsenvaltioiden on annettava hakijoiden esittää näkemyksensä 30 artiklassa tarkoitettujen perusteiden soveltamisesta heidän tilanteeseensa ennen kuin päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta tehdään. Tätä varten määrittävän viranomaisen on suoritettava henkilökohtainen puhuttelu hakemuksen ottamisesta käsiteltäväksi. Jäsenvaltiot saavat poiketa tästä ainoastaan 35 artiklan mukaisesti silloin, kun on myöhemmistä hakemuksista. [tark. 80]

2.   Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan, jollei asetuksen (EU) N:o…/…. [Dublin-asetus] 5 artiklasta muuta johdu.

3.     Jäsenvaltioiden on varmistettava, ettei määrittävän viranomaisen työntekijä, joka suorittaa tutkittavaksi ottamista koskevan puhuttelun, ole pukeutunut univormuun. [tark. 81]

32 artikla

Ensimmäisen turvapaikkamaan käsite

Tietty valtio voidaan katsoa tietyn kansainvälistä suojelua hakevan kannalta ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi, jos:

a)	hänet on tunnustettu tässä valtiossa pakolaiseksi ja tämän suojelun perusteet ovat hänen osaltaan edelleen voimassa, tai

b)	hän kuuluu tässä valtiossa muuten tehokkaan suojelun piiriin, palauttamiskiellon periaate mukaan luettuna, [tark. 82]

edellyttäen että hänet otetaan takaisin tähän valtioon.

Soveltaessaan ensimmäisen turvapaikkamaan käsitettä kansainvälistä suojelua hakevan omaan tilanteeseen jäsenvaltioiden on otettava huomioon 37 artiklan 1 kohta.

Hakijalla on oltava oikeus riitauttaa ensimmäisen turvapaikkamaan käsitteen soveltaminen sillä perusteella, että asianomainen ensimmäinen turvapaikkamaa ei ole turvallinen hakijan kannalta. [tark. 83]

▐ [tark. 84]

III   JAKSO

▐ [tark. 85]

33 artikla

Turvallisen alkuperämaan käsite

1.   Kolmas maa, joka on määritetty turvalliseksi alkuperämaaksi tämän direktiivin säännösten mukaisesti, voidaan hakemuksen yksilöllisen tutkinnan jälkeen katsoa turvalliseksi alkuperämaaksi tietylle hakijalle ainoastaan, jos:

a)	hakija on tämän maan kansalainen, tai

b)	hakija on kansalaisuudeton henkilö ja tämä maa on hakijan aiempi asuinmaa,

c)

ja jos hakija ei ole esittänyt mitään vakavia perusteita sille, että tätä maata ei voitaisi katsoa hänen nimenomaisessa tilanteessaan turvalliseksi alkuperämaaksi, minkä johdosta hänet voitaisiin määritellä pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti.

2.   Jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä yksityiskohtaisista säännöistä ja menettelyistä, jotka koskevat turvallisen alkuperämaan käsitteen soveltamista.

IV   JAKSO

34 artikla

Myöhemmät hakemukset

1.   Jos jäsenvaltiossa kansainvälistä suojelua hakenut henkilö antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen samassa jäsenvaltiossa, tämän jäsenvaltion on tutkittava nämä lisäselvitykset tai myöhemmän hakemuksen aineisto edellisen hakemuksen tutkinnan tai hakemuksen perusteella annettua päätöstä koskevan uudelleentarkastelun tai muutoksenhaun yhteydessä edellyttäen, että määrittävä viranomainen voi tällöin ottaa huomioon kaikki lisäselvityksiin tai myöhempään hakemukseen liittyvät tosiseikat ja harkita niitä. [tark. 87]

2.   Voidakseen tehdä päätöksen 30 artiklan 2 kohdan d alakohdassa tarkoitetun kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ottamisesta tutkittavaksi jäsenvaltiot voivat soveltaa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitettua erityismenettelyä, kun henkilö tekee kansainvälistä suojelua koskevan myöhemmän hakemuksen:

a)	sen jälkeen kun aiempi hakemus on peruutettu 24 artiklan mukaisesti;

b)	sen jälkeen kun aiemmasta hakemuksesta on annettu lainvoimainen päätös.

3.   Kansainvälistä suojelua koskeva myöhempi hakemus tutkitaan ensin alustavasti sen toteamiseksi, onko aiemman hakemuksen peruuttamisen jälkeen tai kyseisestä hakemuksesta annetun tämän artiklan 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetun päätöksen jälkeen ilmennyt tai hakija esittänyt uusia seikkoja tai perusteita, jotka liittyvät sen toteamiseen, voidaanko henkilö määritellä pakolaiseksi tai henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla.

4.   Jos tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alustavassa tutkinnassa ilmenee tai hakija esittää uusia seikkoja tai perusteita, jotka lisäävät merkittävästi hakijan edellytyksiä saada pakolaisasema tai toissijainen suojeluasema direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] nojalla, hakemuksen tutkintaa on jatkettava II luvun mukaisesti.

5.   Jäsenvaltiot voivat kansallisen lainsäädännön mukaisesti jatkaa myöhemmän hakemuksen tutkintaa, jos muita syitä menettelyn uudelleen aloittamiseen ilmenee.

▐ [tark. 88]

6.   Tässä artiklassa tarkoitettua menettelyä voidaan soveltaa myös sellaisen hakijasta riippuvaisen henkilön osalta, joka tekee hakemuksen hyväksyttyään aiemmin 6 artiklan 4 kohdan mukaisesti sen, että hänen tapauksensa käsitellään osana hänen puolestaan tehtyä hakemusta. Tässä tapauksessa tämän artiklan 3 kohdassa tarkoitetussa alustavassa tutkinnassa selvitetään, onko olemassa hakijasta riippuvaisen henkilön tilanteeseen liittyviä seikkoja, jotka muodostaisivat perusteen erilliselle hakemukselle.

7.   Jos henkilö sen jälkeen, kun ensimmäistä hakemusta koskeva menettely on päätetty 2 kohdan mukaisesti , jättää samassa jäsenvaltiossa uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen ja jos uusi hakemus ei johda tämän artiklan mukaiseen uuteen tutkintaan ennen kuin palauttamispäätös on pantu täytäntöön, kyseinen jäsenvaltio voi [tark. 113]

a)	poiketa oikeudesta jäädä alueelle edellyttäen, että määrittävä viranomainen on vakuuttunut siitä, että palauttamispäätös ei johda suoraan tai epäsuoraan palauttamiseen (refoulement), joka rikkoisi jäsenvaltion kansainvälisessä ja yhteisön oikeudessa asetettuja velvoitteita; ja/tai

b)	soveltaa hakemukseen tämän artiklan ja 30 artiklan mukaista tutkittavaksiottamismenettelyä; ja/tai

c)	nopeuttaa tutkintamenettelyä 28 artiklan 6 kohdan i alakohdan perusteella.

Ensimmäisen kohdan b ja c alakohdassa tarkoitetuissa tapauksissa jäsenvaltiot saavat kansallisen lainsäädännön mukaisesti poiketa määräajoista, joita tutkittavaksiottamismenettelyissä ja/tai nopeutetuissa menettelyissä yleensä sovelletaan.

8.   Jos henkilö, josta tehty siirtopäätös on pantava asetuksen (EU) [N:o …/….] [Dublin-asetus] mukaisesti täytäntöön, antaa lisäselvityksiä tai tekee myöhemmän hakemuksen siirtävässä jäsenvaltiossa, mainitussa asetuksessa määritellyn vastuussa olevan jäsenvaltion on tutkittava kyseiset lisäselvitykset tai myöhemmät hakemukset tämän direktiivin mukaisesti.

35 artikla

Menettelysäännöt

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainvälistä suojelua hakeville, joiden hakemusta tutkitaan alustavasti 34 artiklan mukaisesti, myönnetään 11 artiklan 1 kohdassa säädetyt takeet.

2.   Jäsenvaltiot voivat säätää kansallisessa lainsäädännössään 34 artiklan mukaista alustavaa tutkintaa koskevista säännöistä. Näissä säännöissä voidaan muun muassa:

a)	velvoittaa hakija osoittamaan tosiseikat ja esittämään todisteet, jotka muodostavat perusteen uudelle menettelylle;

b)	sallia alustavan tutkinnan suorittaminen pelkästään kirjallisen aineiston perusteella ilman henkilökohtaista puhuttelua 34 artiklan 6 kohdassa tarkoitettuja tapauksia lukuun ottamatta.

Nämä vaatimukset eivät saa estää hakijan pääsyä uuteen menettelyyn eivätkä johtaa tällaisen pääsyn peruuntumiseen tai rajoittaa sitä vakavasti.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että:

a)	hakijalle ilmoitetaan asianmukaisella tavalla alustavan tutkinnan tuloksesta ja siinä tapauksessa, että hakemuksen tutkintaa ei jatketa, päätöksen perusteluista ja mahdollisuuksista hakea siihen muutosta tai sen uudelleentarkastelua;

b)	jos voidaan soveltaa jompaakumpaa 34 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista tilanteista, määrittävä viranomainen jatkaa myöhemmän hakemuksen tutkimista II luvun säännösten mukaisesti mahdollisimman pian.

V   JAKSO

36 artikla

Rajamenettelyt

1.   Jäsenvaltiot voivat säätää II luvussa esitettyjen perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti menettelyistä, joita noudattaen jäsenvaltion rajalla tai kauttakulkualueilla voidaan ratkaista

a)	kyseisissä paikoissa tehtyjen hakemusten ottaminen tutkittavaksi 30 artiklan mukaisesti ; ja/tai [tark. 89]

b)	hakemuksen sisältö 28 artiklan 6 kohdan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetuissa menettelyissä päätökset tehdään kohtuullisessa ajassa. Jos päätöstä ei ole tehty neljän viikon kuluessa, hakijan on annettava tulla kyseisen jäsenvaltion alueelle, niin että hänen hakemuksensa voidaan käsitellä tämän direktiivin muiden säännösten mukaisesti. Hakijoiden pitäminen jäsenvaltioiden ulkorajalla tai niiden kauttakulkualueilla on verrattavissa 22 artiklassa tarkoitettuun säilöönottoon. [tark. 90]

3.   Jos maahan saapuu suuria määriä kolmansien maiden kansalaisia tai kansalaisuudettomia henkilöitä, jotka tekevät kansainvälistä suojelua koskevat hakemukset rajalla tai kauttakulkualueella, minkä vuoksi 1 kohdan säännöksiä on mahdotonta soveltaa kyseisissä paikoissa, näitä menettelyjä voidaan soveltaa myös silloin ja niin kauan kuin nämä kolmansien maiden kansalaiset tai kansalaisuudettomat henkilöt majoitetaan tavanomaiseen tapaan rajan tai kauttakulkualueen läheisyydessä sijaitseviin tiloihin.

VI   JAKSO

37 artikla

▐ Turvallisen kolmannen maan käsite

▐

1.    Kolmatta maata voidaan pitää turvallisena kolmantena maana ▐, jos kansainvälistä suojelua hakevaa henkilöä kohdellaan kyseisessä kolmannessa maassa seuraavien periaatteiden ja edellytysten mukaisesti :

a)	hakijan henki tai vapaus ei ole uhattuna hänen rotunsa, uskontonsa, kansallisuutensa, tiettyyn yhteiskuntaryhmään kuulumisensa tai poliittisten mielipiteidensä vuoksi ;

b)	direktiivissä […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] määritellyn vakavan haitan vaaraa ei ole ;

c)	noudatetaan Geneven yleissopimuksen mukaista palauttamiskiellon periaatetta;

d)	noudatetaan kieltoa, jonka mukaan hakijaa ei saa poistaa maasta siten, että rikotaan oikeutta suojeluun kidutukselta tai julmalta, epäinhimilliseltä tai halventavalta kohtelulta sellaisena kuin se on vahvistettu kansainvälisessä oikeudessa;

e)

on olemassa mahdollisuus hakea pakolaisasemaa tai muuta täydentävää suojelua, joka vastaa sitä, joka taataan [direktiivin …/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti ja, jos tällainen asema tai tällaista suojelua myönnetään, mahdollisuus saada suojelua, joka vastaa sitä, joka myönnetään mainitun direktiivin mukaisesti;

f)	se on ratifioinut Geneven yleissopimuksen maantieteellisittä rajoituksitta ja noudattaa sitä;

g)	se noudattaa lakisääteistä turvapaikkamenettelyä; ja

h)	Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat määrittäneet sen turvalliseksi kolmanneksi maaksi 2 kohdan mukaisesti.

2.     Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyvät tavallista lainsäädäntöjärjestystä noudattaen yhteisen luettelon kolmansista maista, jotka katsotaan turvallisiksi kolmansiksi maiksi 1 kohdan soveltamista varten, tai muuttavat tällaista luetteloa.

3.   Asianomaisten jäsenvaltioiden on säädettävä kansallisessa lainsäädännössä 1 kohdan säännösten täytäntöönpanoa koskevista yksityiskohtaisista menettelyistä ja määritettävä:

a)	säännöt, joiden mukaan kansainvälistä suojelua hakevan henkilön ja asianomaisen kolmannen maan välillä on oltava yhteys, jonka perusteella hänen olisi kohtuullista matkustaa tähän maahan;

b)	menettelyt, joita noudattaen toimivaltaiset viranomaiset voivat vakuuttua siitä, että turvallisen kolmannen maan käsitettä voidaan soveltaa tiettyyn maahan tai tiettyyn hakijaan. Näihin menettelyihin on kuuluttava maan turvallisuuden tapauskohtainen arviointi tietyn hakijan kannalta;

c)

kansainvälisen oikeuden mukaiset säännöt, joiden nojalla voidaan yksilöllisesti tutkia, onko asianomainen kolmas maa turvallinen tietyn hakijan kannalta ja joiden nojalla hakija voi vähintään riitauttaa turvallisen kolmannen maan käsitteen soveltamisen sillä perusteella, että asianomainen kolmas maa ei ole turvallinen hänen omassa erityistilanteessaan. Hakijalla on myös oltava mahdollisuus riitauttaa a alakohdassa tarkoitettu yhteys asianomaiseen kolmanteen maahan.

4.   Pannessaan täytäntöön yksinomaan tähän artiklaan perustuvan päätöksen asianomaisten jäsenvaltioiden on ▐ ilmoitettava asiasta hakijalle ▐.

5.   Jos turvallinen kolmas maa ei ota takaisin turvapaikanhakijaa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että hän pääsee tutkintamenettelyyn II luvun perusperiaatteiden ja takeiden mukaisesti.

6.     Jäsenvaltioiden ei tule määrittää kansallisia turvallisen alkuperämaan luetteloita tai kansallisia turvallisen kolmannen maan luetteloita. [tark. 91]

IV   LUKU

MENETTELYT KANSAINVÄLISEN SUOJELUASEMAN POISTAMISEKSI

38 artikla

Kansainvälisen suojeluaseman poistaminen

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tutkinta tietyn henkilön kansainvälisen suojeluaseman poistamiseksi voidaan aloittaa, kun ilmenee uusia seikkoja tai perusteita, joiden nojalla hänen kansainvälisen suojeluasemansa oikeellisuutta on syytä harkita uudelleen.

39 artikla

Menettelysäännöt

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun toimivaltainen viranomainen harkitsee kolmannen valtion kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön kansainvälisen suojeluaseman poistamista direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] 14 tai 19 artiklan mukaisesti, asianomaisella henkilöllä on seuraavat takeet:

a)	hänelle ilmoitetaan kirjallisesti siitä, että toimivaltainen viranomainen harkitsee uudelleen hänen kansainvälistä suojeluasemaa koskevia edellytyksiään, sekä syyt tähän uudelleenharkintaan; ja

b)	hänelle annetaan mahdollisuus esittää 11 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja 13, 14 ja 15 artiklan mukaisessa henkilökohtaisessa puhuttelussa tai kirjallisessa lausunnossa perusteet siihen, miksi hänen kansainvälistä suojeluasemaansa ei olisi syytä poistaa.

Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisen menettelyn yhteydessä:

a)	toimivaltainen viranomainen voi hankkia eri lähteistä, kuten tarvittaessa YK:n pakolaisasiain päävaltuutetulta ja Euroopan turvapaikka-asioiden tukivirastolta, tarkkaa ja ajantasaista tietoa yleisestä tilanteesta asianomaisten henkilöiden alkuperämaissa; ja

b)

kun kerätään tietoja yksittäisestä tapauksesta kansainvälisen suojeluaseman uudelleenharkintaa varten, niitä ei hankita vainoavilta osapuolilta tai vakavan haitan aiheuttajilta tavalla, jonka seurauksena nämä saisivat suoraan tietää, että asianomainen henkilö on kansainvälistä suojelua saava, jonka asemaa harkitaan uudelleen, eikä myöskään tavalla, jolla vaarannettaisiin asianomaisen henkilön ja hänestä riippuvaisten henkilöiden ruumiillinen koskemattomuus tai hänen alkuperämaassa vielä asuvien perheenjäsentensä vapaus ja turvallisuus.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että toimivaltaisen viranomaisen päätös poistaa tietyn henkilön kansainvälinen suojeluasema annetaan kirjallisena. Päätöksessä on ilmoitettava sen perusteina olevat tosiseikat ja oikeudelliset seikat, ja asianomaiselle on annettava kirjallisesti tieto siitä, miten päätökseen voi hakea muutosta.

3.   Heti kun toimivaltainen viranomainen on tehnyt päätöksen poistaa tietyn henkilön kansainvälinen suojeluasema, myös 18 artiklan 2 kohtaa, 19 artiklan 1 kohtaa ja 26 artiklaa voidaan soveltaa.

4.   Tämän artiklan 1, 2 ja 3 kohdasta poiketen jäsenvaltiot voivat päättää, että kansainvälinen suojeluasema lakkaa lain perusteella olemasta voimassa, jos kansainvälistä suojelua saava on yksiselitteisesti luopunut kansainvälistä suojelua saavaksi tunnustamisesta.

V   LUKU

MUUTOKSENHAKUMENETTELYT

40 artikla

Oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kansainvälistä suojelua hakevilla on oikeus tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin tuomioistuimessa hakeakseen muutosta:

a)

päätökseen, joka koskee heidän tekemäänsä kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, mukaan lukien: i) päätös hakemuksen perusteettomuudesta pakolaisaseman ja/tai toissijaisen suojeluaseman suhteen, ii) päätös hakemuksen tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta 30 artiklan perusteella, iii) jäsenvaltion rajalla tai sen kauttakulkualueilla 36 artiklan 1 kohdan mukaisesti tehty päätös, iv) päätös jättää hakemus tutkimatta 37 artiklan nojalla;

b)	kieltävään päätökseen hakemuksen ottamisesta uudelleen tutkittavaksi sen jälkeen, kun tutkinta on keskeytetty 24 ja 25 artiklan nojalla;

c)	päätökseen kansainvälisen suojeluaseman poistamisesta 39 artiklan nojalla.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että henkilöillä, joiden määrittävä viranomainen on tunnustanut tarvitsevan toissijaista suojelua, on oikeus 1 kohdassa tarkoitettuihin tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin hakeakseen muutosta päätökseen pitää hakemusta pakolaisaseman suhteen perusteettomana. Kyseiselle henkilölle on myönnettävä direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti toissijaista suojelua saaville annettavat oikeudet ja edut, kunnes muutoksenhakumenettelyissä on annettu päätös.

3.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 1 kohdassa tarkoitetut tehokkaat oikeussuojakeinot sisältävät sekä tosiseikkojen että oikeudellisten seikkojen tutkimisen kaikilta osin, myös kansainvälisen suojelun tarpeen ex nunc -tutkimisen direktiivin […./…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukaisesti, ainakin muutoksenhakumenettelyissä ensimmäisessä oikeusasteessa.

4.   Jäsenvaltioiden on säädettävä vähimmäismääräajoista ja muista tarpeellisista säännöistä, joita hakijan on noudatettava hänen käyttäessään oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin 1 kohdan nojalla. [tark. 92]

Jäsenvaltioiden on asetettava 45 työpäivän vähimmäismääräaika, jonka kuluessa hakijat voivat käyttää oikeuttaan tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin. Jäsenvaltioiden on säädettävä 30 työpäivän vähimmäismääräaika hakijoille, joihin sovelletaan 28 artiklan 6 kohdassa tarkoitettua nopeutettua menettelyä. Määräajat eivät saa tehdä 1 kohdassa tarkoitettujen tehokkaiden oikeussuojakeinojen käyttöä hakijoille mahdottomaksi tai liian vaikeaksi. Jäsenvaltiot voivat säätää myös 36 artiklan nojalla tehtyjen päätösten uudelleentarkastelusta viran puolesta. [tark. 93]

5.   Tämän artiklan 1 kohdassa säädetyt oikeussuojakeinot vaikuttavat siten, että hakijat saavat jäädä asianomaisen jäsenvaltion alueelle odottamaan asiansa ratkaisua, tämän kuitenkaan rajoittamatta 6 kohdan soveltamista.

6.   Kun kyseessä on 28 artiklan 6 kohdan mukaisessa nopeutetussa menettelyssä tehty päätös tai 30 artiklan 2 kohdan d alakohdan mukainen päätös tutkittavaksi ottamista koskevien edellytysten puuttumisesta eikä tällaisessa tapauksessa kansallisessa lainsäädännössä ole säädetty oikeudesta jäädä jäsenvaltion alueelle odottamaan muutoksenhaun tulosta, tuomioistuimella on oltava valtuudet ratkaista joko hakijan pyynnöstä tai omasta aloitteestaan, saako hakija jäädä jäsenvaltion alueelle. [tark. 94]

Tätä kohtaa ei sovelleta 36 artiklassa tarkoitettuihin menettelyihin.

7.   Jäsenvaltioiden on sallittava hakijan jäädä alueelleen odottamaan 6 kohdassa tarkoitetun menettelyn tulosta ; poikkeuksen voivat muodostaa myöhemmät hakemukset, joiden tutkintaa ei jatketa 34 ja 35 artiklan mukaisesti, mikäli on tehty direktiivin 2008/115/EY 3 artiklan 4 alakohdan mukainen palauttamispäätös, ja 37 artiklan mukaisessa menettelyssä tehdyt päätökset, jos asiasta on säädetty kansallisessa lainsäädännössä. [tark. 117]

8.   Edellä olevaa 5, 6 ja 7 kohtaa sovelletaan, jollei asetuksen (EU) N:o […/….] [Dublin-asetus] 26 artiklasta muuta johdu.

9.   Jäsenvaltioiden on säädettävä määräajasta, jonka kuluessa 1 kohdassa tarkoitetun tuomioistuimen on tutkittava määrittävän viranomaisen päätös.

10.   Jos hakijalle on myönnetty asema, joka tarjoaa kansallisen ja unionin lainsäädännön nojalla samat oikeudet ja edut kuin direktiivin […/…/EU] [aseman määrittelyä koskeva direktiivi] mukainen pakolaisasema, hakijalla voidaan katsoa olevan käytössään tehokkaat oikeussuojakeinot, jos tuomioistuin päättää, että 1 kohdan mukaisia oikeussuojakeinoja ei voida käyttää tai että ne eivät todennäköisesti olisi tuloksellisia, koska hakijan edun kannalta ei ole tarpeellista jatkaa menettelyä.

11.   Jäsenvaltiot voivat kansallisessa lainsäädännössä säätää myös edellytyksistä, joiden perusteella voidaan olettaa, että hakija on peruuttanut 1 kohdan mukaiset oikeussuojakeinonsa implisiittisesti tai luopunut niistä, sekä tällöin noudatettavista menettelysäännöistä.

VI   LUKU

YLEISET JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

41 artikla

Viranomaisten valitusmahdollisuus

Tämä direktiivi ei vaikuta viranomaisten mahdollisuuteen valittaa hallinnollisista ja/tai oikeudellisista päätöksistä kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

42 artikla

Salassapitovelvollisuus

Jäsenvaltioiden on varmistettava, että tätä direktiiviä täytäntöön panevia viranomaisia koskee heidän työssään saamiensa tietojen osalta kansallisen lainsäädännön mukainen salassapitovelvollisuus.

43 artikla

Yhteistyö

Jäsenvaltion on nimettävä kansallinen yhteysviranomainen ja ilmoitettava tämän osoite komissiolle. Komissio toimittaa kyseiset tiedot muille jäsenvaltioille.

Jäsenvaltioiden on toteutettava yhteistyössä komission kanssa aiheelliset toimenpiteet, jotta toimivaltaiset viranomaiset voisivat toimia suoraan yhteistyössä ja vaihtaa tietoja keskenään.

44 artikla

Kertomus

Komissio toimittaa viimeistään […] Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta ja kustannuksista jäsenvaltioissa ja tekee tarvittaessa ehdotuksia sen muuttamisesta. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle kaikki kertomuksen laatimiseen tarvittavat tiedot ja taloudelliset tiedot . Kertomuksen esitettyään komissio laatii vähintään kahden vuoden välein Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän direktiivin soveltamisesta jäsenvaltioissa. [tark. 95]

45 artikla

Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä

Jäsenvaltioiden on saatettava […] artiklan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään […]. Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko.

Jäsenvaltioiden on saatettava tämän direktiivin 28 artiklan 3 kohdan noudattamisen edellyttämät lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset voimaan viimeistään … (6). Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kirjallisina nämä säännökset sekä kyseisiä säännöksiä ja tätä direktiiviä koskeva vastaavuustaulukko. [tark. 96]

Näissä jäsenvaltioiden antamissa säädöksissä on viitattava tähän direktiiviin tai niihin on liitettävä tällainen viittaus, kun ne virallisesti julkaistaan. Niissä on myös mainittava, että voimassa oleviin lakeihin, asetuksiin ja hallinnollisiin määräyksiin sisältyviä viittauksia tällä direktiivillä kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin. Jäsenvaltioiden on säädettävä siitä, miten viittaukset ja maininnat tehdään.

Jäsenvaltioiden on toimitettava tässä direktiivissä tarkoitetuista kysymyksistä antamansa keskeiset kansalliset säännökset sekä kyseisten säännösten ja tämän direktiivin välinen vastaavuustaulukko kirjallisina komissiolle.

46 artikla

Siirtymäsäännökset

Jäsenvaltioiden on sovellettava 45 artiklan ensimmäisessä kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä […] jälkeen jätettyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin ja […] jälkeen aloitettuihin kansainvälisen suojeluaseman poistamista koskeviin menettelyihin. Ennen […] jätettyihin hakemuksiin ja ennen […] aloitettuihin pakolaisaseman poistamista koskeviin menettelyihin on sovellettava direktiivin 2005/85/EY mukaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

Jäsenvaltioiden on sovellettava 45 artiklan toisessa kohdassa tarkoitettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä […] jälkeen jätettyihin kansainvälistä suojelua koskeviin hakemuksiin. Ennen […] jätettyihin hakemuksiin on sovellettava direktiivin 2005/85/EY mukaisia lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä.

47 artikla

Kumoaminen

Kumotaan direktiivi 2005/85/EY [tämän direktiivin 45 artiklan ensimmäisessä kohdassa mainittua päivää seuraavasta päivästä], sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioita velvoittavia määräaikoja, joiden kuluessa niiden on saatettava liitteessä II olevassa B osassa mainittu direktiivi osaksi kansallista lainsäädäntöä.

Viittauksia kumottuun direktiiviin pidetään viittauksina tähän direktiiviin liitteessä III olevan vastaavuustaulukon mukaisesti.

48 artikla

Voimaantulo

Tämä direktiivi tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Edellä olevia […] artiklaa sovelletaan [45 artiklan ensimmäisessä kohdassa säädettyä päivää seuraavasta päivästä].

49 artikla

Osoitus

Tämä direktiivi on osoitettu jäsenvaltioille perussopimusten mukaisesti.

---

(1)  EUVL C 18, 19.1.2011, s. 85.

(2)  Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 6. huhtikuuta 2011.

(3)  EUVL L 326, 13.12.2005, s. 13.

(4)  EUVL L 348, 24.12.2008, s. 98.

(5)  EYVL L 190, 18.7.2002, s. 1.

(6)   Kahden vuoden kuluttua siitä päivästä, kun tämä direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä .