28.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 24/7

1.1

EU:n tuleva puheenjohtajavaltio Puola päätti marraskuun 2010 lopulla kuulla ETSK:ta kriisin vaikutuksista eurooppalaisten yritysten valmiuksiin toteuttaa ilmastoinvestointeja. Tarkoituksena oli tutkia pääasiassa eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän vaikutuksia. Haluttiin tietää, oliko EU:n ilmastonmuutospolitiikan keskeinen pilari eli eurooppalainen päästökauppajärjestelmä toiminut asianmukaisesti vuoden 2008 lopulla alkaneen rahoituskriisin ja EU:n vuonna 2009 kokeman talouden taantuman aikana.

1.2

Kuten kasvihuonekaasu- ja hiilidioksidipäästöjä koskevat tiedot vuosilta 2009 ja 2010 selvästi osoittavat, päästöjen vähenemisen vuonna 2009 aiheutti liiketoiminnan taantuma. Vastaavasti vuonna 2010 tapahtuneen talouden elpymisen myötä päästöt kasvoivat. Tästä voidaan päätellä, että eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän hintasignaalit eivät ole riittäviä, jotta ne tarjoaisivat tarpeeksi kannustimia runsaasti hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien prosessien välttämiseksi ja kannustaisivat tekemään pitkän aikavälin investointeja ympäristöystävällisiin teknologioihin. EU:n päästökauppajärjestelmä on onneksi suunniteltu sellaiseksi, että kyseisenlaiset ongelmat voidaan havaita, ja järjestelmää voidaan muuttaa ja tarkistaa hiilen hinnan asettamiseksi vähennyksiin johtavalle tasolle, kuitenkin niin että heikoimman sopeutumiskyvyn omaavat teollisuudenalat saavat hyvitystä. Vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi tarvitaan investointeja vihreään ja energiatehokkaaseen teknologiaan eikä teollisen tuotannon vähentämistä.

1.3

Eurooppalaisen päästökauppajärjestelmän alkuperäisenä tavoitteena oli optimoida ilmastonmuutoksen lieventämisen kustannukset, ja sitä pidetään yhä tärkeimpänä päästöjen vähentämisen välineenä. Järjestelmää on kiireesti parannettava sen tehon palauttamiseksi ja ympäristötavoitteiden loukkaamattomuuden varmistamiseksi.

1.4

On yhä enemmän todisteita siitä, että päästökauppajärjestelmää muuttamalla ei sinänsä voida varmistaa sellaisen ilmastonmuutospolitiikan onnistunutta toteuttamista, joka vauhdittaisi siirtymistä vähän tai ei lainkaan hiilidioksidipäästöjä tuottaviin energialähteisiin ja samalla tukisi vakaata talouskehitystä. Ympäristömyötäisen ja resurssitehokkaan teknologian edellyttämät alkuinvestoinnit Euroopan tuotantoteollisuudessa ja energia-alalla ansaitsevat sitä vastoin paljon aiempaa vahvemman tuen julkisista varoista. Esimerkiksi Euroopan strategisen energiateknologiasuunnitelman (SET-suunnitelman) ja EU:n koheesiopolitiikan puitteissa olisi myönnettävä enemmän tukea kehittämiseen ja käyttöönottoon.

1.5

ETSK suosittaakin, että tarjotaan tarvittava rahoitus, jotta voidaan vauhdittaa teknologian kehitystä merkittävästi ja tarkoituksenmukaisesti. Varojen kokoon saamiseksi olisi käytettävä EU:n päästökauppajärjestelmän huutokaupoista kertyviä jäsenvaltioiden tuloja. Lisäksi ETSK pitää tervetulleena komission ehdotusta yhdenmukaistaa energia- ja hiilidioksidiverotus EU:ssa. ETSK kehottaa jäsenvaltioita käyttämään suurimman osan hiilidioksidi- ja energiaveroista saatavista lisätuloista teollisuuden niukkapäästöisen teknologian innovaatioiden edistämiseen.

1.6

Energian hinnat ovat viime aikoina olleet hyvin epävakaita muutamissa OPEC-maissa käynnissä olevien myllerrysten vuoksi. Tämä kehitys yhdessä Fukushimassa tapahtuneen ydinonnettomuuden kanssa on käynnistänyt uuden vaiheen energiakeskustelussa. Eräiden jäsenvaltioiden aivan äskettäin toteuttamilla yksipuolisilla toimilla ja perushyödykemarkkinoilla esiintyvillä keinottelupyrkimyksillä voi olla vakavia seurauksia EU:n energia-alan kehitykseen, ja niitä olisi analysoitava perusteellisesti.

1.7

Komission yksiköiden laatimassa valmisteluasiakirjassa käytetyillä vaikutustenarviointimalleilla (PRIMES jne.) on päädytty makrotaloudellisella tasolla hyvin optimistisiin tuloksiin, jotka eroavat mikrotaloudellisella tasolla eli toiminta-/alakohtaisella tasolla saaduista tuloksista ja ovat jopa ristiriidassa niiden kanssa. Makrotason arvioita olisikin tarkistettava, ja niitä olisi tarkasteltava alhaalta ylös suuntautuvaa lähestymistapaa noudattaen ennen poliittisten johtopäätösten tekemistä.

1.8

Komitea kehottaa neuvostoa, komissiota ja parlamenttia varmistamaan kaikkien nykyisten vuoteen 2020 ulottuvien hiilidioksidipäästötavoitteiden täysimääräisen toteutumisen ja harkitsemaan vuodeksi 2020 asetetun kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistavoitteen tiukentamista 25 prosenttiin ilmastosopimuksen osapuolten 17. konferenssin neuvotteluissa saavutetun edistyksen ja yhteisön talouden odotettavissa olevan kehityksen perusteella pyrittäessä kohti sovittua 80–95 prosentin vähennystä vuoteen 2050 mennessä. Komitean mielestä on tärkeää säilyttää suurin piirtein vertailukelpoiset taloudelliset edellytykset maailmanlaajuisia toimijoita varten. Jotta tällainen sopimus voisi toimia, muiden kehittyneiden maiden olisi samalla toteutettava vastaavia toimia ja muiden keskeisten toimijoiden – pääasiassa nousevan talouden maiden – olisi suostuttava noudattamaan vapaaehtoisesti korkeampia päästövähennystavoitteita osana globaalia, oikeudellisesti sitovaa ja kattavaa Kioton jälkeistä järjestelmää.

1.9

Ilmastosopimuksen osapuolten 15. ja 16. konferenssien perusteella on jokseenkin selvää, että kansainväliset ilmastonmuutosneuvottelut ovat muuttamassa suuntaa ja että niissä tuodaan aiempaa paljon painokkaammin esiin alhaalta ylöspäin suuntautuvaa lähestymistapaa. EU:n etenemissuunnitelmassa vähähiiliseen talouteen siirtymiseksi vuonna 2050 (KOM(2011) 112) tunnustetaan, että on tärkeää siirtyä uusien sitovien tavoitteiden asettamisesta toimenpiteiden suunnitteluun. Se käynnistää keskustelun EU:n jäsenvaltioiden kanssa siitä, onko uusia tavoitteita asetettava. Sekä ylhäältä alaspäin suunnatuilla tavoitteilla että alhaalta ylöspäin suuntautuvalla teknologisen innovoinnin politiikalla on oma sijansa. EU:n ei pidä jättää käyttämättä tätä tilaisuutta todelliseen edistykseen, ja sen on näytettävä hyvää esimerkkiä.

1.10

Kriisinjälkeinen investointiympäristö vaihtelee huomattavasti EU:n eri puolilla, ja tilanne on jo pahenemassa toisen jo ennakoidun kriisin myötä. Julkinen rahoitus näyttää olevan yleisesti niukkenemassa edelleen jatkuvan, kurinalaista finanssipolitiikkaa edellyttävän velkakriisin vuoksi. Pk-sektori on altis tällaisille muutoksille, koska se on riippuvaisempi pankkirahoituksesta kuin suuryritykset, jotka voivat hyödyntää pääomamarkkinoita.

1.11

Infrastruktuuriin ei ole toistaiseksi tehty ratkaisevan tärkeitä uusia investointeja. Sähköntuotanto- ja kaasuinfrastruktuuriin tulisi etenkin yhtenäisiä Euroopan energiamarkkinoita ajatellen kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, ja lisäksi tulisi edellyttää nykyistä laajempaa uusiutuvien energialähteiden hyödyntämistä. Ilman täysin toimivia ja yhteenliitettyjä verkkoja edistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi.

2.1

Euroopan komission tiedonannossa ”Vaihtoehdot kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi yli 20 prosentin tavoitteen ja hiilivuodon riskin arviointi” (1) esitetään useita vaihtoehtoja uuden 30 prosentin tavoitteen saavuttamiseksi EU:n päästökauppajärjestelmän kattamilla aloilla ja muilla aloilla (lähinnä liikenne, rakennettu ympäristö ja maatalous). Koska komission tiedonannossa ei tarkastella talouskriisin vaikutuksia eurooppalaisten yritysten valmiuksiin lisätä ilmastoinvestointeja, unionin puheenjohtajavaltio Puola ehdotti, että ETSK laatisi aiheesta lausunnon.

2.2

On laajalti tunnustettu, että hiilidioksidipäästöjen vähentäminen ei ole helppo tehtävä ja että ei ole olemassa nopeita ratkaisuja, kun otetaan huomioon jatkuva väestönkasvu ja kehitysmaissa vallitseva energian niukkuus. Toinen keskeinen tekijä on fossiilisiin polttoaineisiin perustuvan energiantuotannon korvaaminen muilla energialähteillä toimitusvarmuuteen liittyvien kysymysten vuoksi. Voidaan todeta, että Kööpenhaminan sopimuksessa ja sitä seuraavissa Cancúnin sopimuksissa on luovuttu oikeudellisesti sitovista tavoitteista – mikä heikentää maailmanlaajuisen ”päästökatto ja -kauppa” -järjestelmän todennäköisyyttä – sikäli, että niissä tarkasteltavaa ajanjaksoa on pidennetty vuoteen 2050 ja että niissä korostetaan teknologisen kehityksen ja innovaatioprosessin merkitystä. Cancúnin sopimuksessa luetellaan useita tärkeitä päämääriä, joihin kuuluvat seuraavat kolme päätavoitetta:

2.3

On olemassa laaja yhteisymmärrys siitä, että asianmukaisen ja yleisesti hyväksytyn hinnan määritteleminen hiilelle on ilmastonmuutospolitiikan onnistumisen kannalta keskeisen tärkeää (William D. Nordhaus: Economic Issues in a Designing a Global Agreement on Global Warming.). Jos hiilen hinta ei ole asianmukainen ja yleisesti hyväksytty, sillä ei voi olla kannustavaa vaikutusta. Tarvitaan realistista sääntelykehystä: kannustusmekanismien on toimittava käytännössä, jotta voidaan varmistaa poliittisten päätösten tehokkuus. Siksi ETSK kehottaa Euroopan komissiota esittämään vaihtoehtoja EU:n päästökauppajärjestelmän vahvistamiseksi ja samansuuntaisia toimenpiteitä päästökauppajärjestelmän piiriin kuulumattomille aloille.

2.4

Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisessä on onnistuttu jossain määrin (ja suhteellisen alhaisin kustannuksin) parantamalla energia-/polttoainetehokkuutta, mutta tekninen uudelleensuuntautuminen ja edistys ovat ainoa tapa tukea asteittaista siirtymistä muihin kuin fossiilisiin polttoaineisiin. Myös tehokkuustoimenpiteet edellyttävät olemassaolevien teknologioiden laajamittaista käyttöä ja innovatiivisten ratkaisujen kehittämistä (McKinsey Global Institute: The Carbon Productivity Challenge: Curbing Climate Change and Sustaining Economic Growth).

2.5

Runsaasti energiaa kuluttavat teollisuudenalat ovat lisänneet energiatehokkuuttaan pyrkiessään jatkuvasti vähentämään toimintakustannuksiaan. Mikään toimija ei tuota hiilidioksidipäästöjä vain sen vuoksi, että sillä on vapaat tai laajamittaiset päästöoikeudet. Henkilökohtaiseen energiankulutukseen kohdistuvien tehokkuustoimien vaikutukset eivät ole yhtä selkeitä paluuvaikutuksen vuoksi. Sillä tarkoitetaan psykologista ilmiötä, jossa ihmiset kuluttavat kertyneen säästön esimerkiksi nostamalla kodin lämpötilaa ryhdyttyään energiatehokkuutta parantaviin toimiin. Se voi helposti vesittää tarmokkaimmatkin yritykset tehokkuuden parantamiseksi.

2.6

Uusiutuvat energialähteet vaikuttavat osaltaan päästöjen vähentämiseen, vaikka niiden merkitys saattaa olla vähäisempi kuin usein uskotaan. Nykyisin saatavilla olevien uusiutuvien teknologioiden fyysisiä sekä tilaan ja sosiaali- ja ympäristönäkökohtiin liittyviä rajoituksia ei toisinaan oteta täysimääräisesti huomioon, ja niiden voittamiseen teknologisen innovoinnin avulla liittyy taloudellisia vaikutuksia. Lisäksi nykyisin tunnettujen uusiutuvien energiamuotojen toiminta- ja kustannustehokkuuden parantaminen on taloudellinen haaste, johon eräät jäsenvaltiot ovat tarttuneet mutta toiset eivät.

2.7

Kolme haastetta on ehdottomasti ratkaistava, eikä ole todennäköistä, että mihinkään niistä löytyy tyydyttävää ratkaisua ennen vuotta 2020. Ensinnäkin epäsäännöllisesti saatavilla olevat resurssit on integroitava kattavasti EU:n laajuiseen älykkääseen verkkoon, jonka kapasiteetti ottaa vastaan sähköä epäsäännöllisesti saatavilla olevista uusiutuvista luonnonvaroista yli odotetun 35–40 prosentin osuuden on rajallinen. On kuitenkin huomattava, että Saksan päätös ajaa ydinvoimantuotantokapasiteettinsa nopeasti alas on vauhdittanut alan toimia huomattavasti. Toiseksi tämä edellyttää huomattavaa akkumulointikapasiteettia. Kolmanneksi tarvitaan pitkän aikavälin laajamittaista toteuttamista varten pitkälle edistynyttä hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaa, mikäli fossiilisia polttoaineita käytetään jatkossakin laajasti energialähteenä. Ennen kuin nämä kolme kriittistä kysymystä on ratkaistu, tarvitaan välttämättä perinteisiä varavoimanlähteitä, joihin liittyy myös päästöjä, jotta olemassaolevia uusiutuvia energialähteitä voidaan hyödyntää laajalti.

2.8

Sähkön- ja lämmöntuotannon tehostaminen aiheuttaa niin paljon kustannuksia, että se on nykyisen kurinalaisen talouspolitiikan vallitessa epätodennäköistä. Siksi käänteentekevät keksinnöt – samoin kuin olemassa olevien uusiutuviin energialähteisiin perustuvien tekniikoiden laajamittainen käyttöönotto ja kehittäminen – tulevat olemaan tärkeässä asemassa – pyrittäessä saavuttamaan odotettu 80–90 prosentin vähennys vuoteen 2050 mennessä (Kansainvälinen energiajärjestö: Energy Technology Perspective 2010).

2.9

Myös valmistustekniikkojen energiatehokkuuden parantaminen olisi tärkeää. Uudet ja radikaalit innovaatiot ovat sen vuoksi tarpeen kaikenlaisissa vähähiilisen teknologian vaihtoehdoissa. Ilman tällaista innovaatiota ja kehitystä on lähes mahdotonta ottaa käyttöön nopeasti ja laajamittaisesti vähähiilistä energiaa maailmanlaajuiseen energiankysyntään vastaamiseksi ja mahdollisten katastrofaalisten ilmastoriskien välttämiseksi. Tähän keskeiseen innovaatiohaasteeseen on puututtava suoraan ja ennakoivasti.

3.1

Komission asiakirjassa esitetään lukuisia perusteita, joiden erikseen arvioituina voidaan katsoa merkitsevän, että ilmastonmuutoksen lieventämistä koskevan kunnianhimoisen tavoitteen saavuttaminen on vaikeaa muttei mahdotonta. EU:n empiirisiä päästötietoja viime vuosilta on tarkasteltava rinnan sen tosiseikan kanssa, että uusiutuvan energian osuus uudesta sähköntuotantokapasiteetista oli vuonna 2009 EU:ssa 61 prosenttia. Todellisuudessa eräiden uusiutuvien energialähteiden vaihtelevuus tekee perussähköhuollon turvaamisesta lyhyellä aikavälillä varsin haastavaa.

3.2

Komission olettamukset perustuvat optimistisiin odotuksiin uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin tuloksista ja yksittäisten jäsenvaltioiden toimintasuunnitelmista. Lisäksi 20 prosentin lisäystä energiatehokkuudessa pidetään itsestään selvänä, vaikka jäsenvaltioiden ilmoittamat tiedot osoittavat edistymisen olevan joissain tapauksissa huomattavasti hitaampaa. Kun otetaan huomioon energiatehokkuuden rooli sähkön- ja lämmöntuotannon keskeisenä osatekijänä – jota voidaan kutsua hiili-intensiteetiksi – voimalaitosten ajanmukaistamistoimien viivästyminen on todennäköinen ja vakava ongelma, joka voi johtaa energiapulaan. Lisäksi Kansainvälisen energiajärjestön analyysit osoittavat, että 80 prosenttia sähköntuotannon kokonaispäästöistä on todellisuudessa sidottu vuoteen 2020 saakka. Sen vuoksi myös tulevalla vuosikymmenellä etenkin hiilidioksidin talteenotto- ja varastointiteknologiaan tehtävät investoinnit ovat ratkaisevan tärkeitä vähähiilisen tulevaisuuden kannalta.

3.3

Tutkijat ovat arvioineet, että vuonna 2010 kasvihuonekaasupäästöt lisääntyivät 4 prosentilla, ja EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvat teollisuuslaitokset raportoivat 3,2 prosentin lisäyksestä. Vuonna 2009 kokonaispäästöt vähenivät 1,1 prosentilla vuoteen 2008 verrattuna: päästöt vähenivät EU:ssa (-6,4 %), Yhdysvalloissa (-6,5 %) ja Japanissa (-11,8 %), kun taas Kiina ilmoitti niiden lisääntymisestä 9,1 prosentilla. (Richard N. Cooper, Harvard University, Europe's Emission Trading System, kesäkuu 2010; Christian Egenhofer, CEPS, Brussels, The EU ETS and Climate Policy Towards 2050, tammikuu 2011). On selvää, että päästöjen väheneminen teollisuusmaissa vuosina 2008–2009 johtui pääasiassa talouden taantumasta. Alustavat tulokset vuodelta 2010 vahvistavat, että päästötason nousu ja lasku ovat yhteydessä liiketoiminnan tasoon.

3.4

EU:n päästökauppajärjestelmä on maailman suurin päästöjä sääntelevä järjestelmä, ja yksityiskohtaisessa tarkastelussa huolestuttavinta on sen kyvyttömyys vähentää hiilidioksidi- tai kasvihuonekaasupäästöjä merkittävästi. Eurooppalaisen teollisuuden hiilidioksidi- ja kasvihuonekaasupäästöt olivat jo laskeneet kohtuullisesti vuodesta 1990 lähtien, ja tästä suuntauksesta päätellen EU:n päästökauppajärjestelmä vähensi päästöjä vuoteen 2008 mennessä vain kahdella prosentilla verrattuna tasoon, jonka arvioidaan vallitsevan ilman järjestelmän vaikutusta. Lisäksi, jos otetaan huomioon vuosien 2008–2009 talousromahduksen ja laman vaikutukset, EU:n päästökauppajärjestelmällä oli hyvin vähän ellei lainkaan itsenäistä vaikutusta Euroopan kasvihuonekaasupäästöihin.

3.5

Kaiken kaikkiaan päästöjen vähentyminen vuoden 2008 viimeisellä neljänneksellä ja vuonna 2009 sekä päästöjen vuoden 2010 toisella neljänneksellä alkanut lisääntyminen johtuvat selvästi talouskriisin alkamisesta (vuoden 2008 lopulla) ja sen päättymisestä (vuoden 2010 puolivälissä). Ei ole juurikaan todisteita siitä, että järjestelmän muuttuminen olisi johtanut päästöjen vähenemiseen mainittuna aikana.

3.6

On myös tärkeää panna merkille, että teollisuudenalat ovat jo ryhtyneet merkittäviin ja esimerkillisiin toimiin, kuten päästöjen tasaiseen vähentämiseen siirtymällä entistä hiilitehokkaampiin polttoaineisiin ja toteuttamalla tehokkaita toimia energiatehokkuuden parantamiseksi. Tätä kehitystä voidaan nopeuttaa vuoteen 2020 kestävällä seuraavalla päästökauppakaudella, jos lähes kaikilla EU:n päästökauppajärjestelmään kuuluvilla aloilla kehitetään ja otetaan käyttöön käänteentekeviä uusia teknologioita.

3.7

Eräät energiaa paljon kuluttavat teollisuudenalat, kuten teräs-, kalkki- ja sementtiteollisuus, ovat jo lähestymässä hiilitehokkuudessa teknisten mahdollisuuksien rajoja, ja päästöjen lisävähennyksiä voidaan lähitulevaisuudessa toteuttaa ainoastaan vähentämällä tuotantoa (Sustainable steelmaking, Boston Consulting Group, 2009).

3.8

On huomattava, että hiilivuoto liittyy mainitulle ilmiölle alttiiden teollisuudenalojen työllisyysasteisiin. Täsmällinen työllisyysaste vaihtelee eri jäsenvaltioissa – EU:n keskiarvo on noin 3 prosenttia, kun taas esimerkiksi Puolassa näiden paljon energiaa kuluttavien alojen työllisyysaste on 9,5 prosenttia.

3.9

Kuten kohdassa 2.4 mainitaan, tekniikan laajamittainen kehitys ja uusien teknologioiden käyttöönotto ovat keskeisiä tekijöitä kasvihuonekaasupäästöjen hillitsemisessä. Kaikissa aihetta käsittelevissä asiakirjoissa viitataan ratkaisemattomaan kysymykseen tarvittavan rahoituksen saannista. Päästökauppajärjestelmän tuotto on mahdollinen, joskin kaukainen ja epävarma rahoituksen lähde, mutta muutoin näköpiirissä ei ole mitään konkreettista. Myös EU:n nykyiset tutkimus- ja kehittämis- sekä hyödyntämisohjelmat ovat riittämättömiä. Tämä pätee myös Euroopan strategiseen energiateknologiasuunnitelmaan (SET-suunnitelma), joka sisältää hiilidioksidin talteenotto- ja varastointijärjestelmät.

3.10

Monissa OPEC-maissa tapahtuneiden myllerrysten ja jatkuvan epävakauden sekä Fukushiman ydinvoimalaonnettomuuden vuoksi asenteet kansainvälisiä ilmastonmuutosneuvotteluita kohtaan ovat selvästi muuttuneet. Muutokset voivat merkitä jopa mahdollisuutta merkitykselliseen kansainväliseen sopimukseen. EU:n tulisi myös panna merkille Yhdysvaltojen äskettäin julkaisema erittäin kunnianhimoinen innovaatiosuunnitelma (The White House: Strategy for American Innovation: http://www.slideshare.net/whitehouse/a-strategy-for-american-innovation).

3.11

Kaikki mainitut indikaattorit osoittavat, että on kiireesti harkittava rakennemuutoksia, jotka helpottaisivat ja nopeuttaisivat siirtymistä uusiin vähähiilisiin energialähteisiin perustuvaan talouteen. Vaikka osa asiantuntijoista ja poliitikoista haluaa tutkia mahdollisuuksia siirtyä asteittain ”kiintiö ja kauppa” -periaatteesta kohti hiilen kulutukseen perustuvaa veroa, mahdollisuudet ottaa käyttöön EU:n laajuisesti (saati maailmanlaajuisesti) minkäänlaista järkeväntasoista uutta veroa ilmastoinvestointien rahoittamiseksi vaikuttavat kaukaisilta. Asia olisi kuitenkin tutkittava tarkoin valmisteltaessa ilmastonmuutosneuvotteluiden seuraavia vaiheita. EU:n päästökauppajärjestelmää pidetään parhaana vaihtoehtona EU:lle, mutta siihen on tehtävä merkittäviä ja radikaaleja uudistuksia.

3.12

Kriisinjälkeinen investointiympäristö vaihtelee huomattavasti eri puolilla EU:ta, ja tilanne on jo pahenemassa toisen jo ennakoidun kriisin myötä. Julkinen rahoitus näyttää olevan yleisesti niukkenemassa edelleen jatkuvan, kurinalaista finanssipolitiikkaa edellyttävän velkakriisin vuoksi. Yksityisellä sektorilla yritysrahoituksen saatavuus on toistaiseksi pysynyt verrattain vakaana etenkin vientiin suuntautuneilla teollisuudenaloilla. Euroopan valuuttajärjestelmän jatkuva kriisi, valmisteilla oleva lainsäädäntö (Basel III ja Solvenssi II) sekä talousnäkymien mahdollinen synkentyminen saattavat kuitenkin ennen pitkää vaikuttaa pankkilainojen saatavuuteen. Pk-sektori on altis tällaisille muutoksille, koska se on riippuvaisempi pankkirahoituksesta kuin suuryritykset, jotka voivat hyödyntää pääomamarkkinoita.

3.13

Eräät uusiutuvat energiamuodot ovat viime aikoina kehittyneet verrattain dynaamisesti. On syytä tarkastella yksityiskohtaisesti EU-tasolla ja jäsenvaltioittain, onko tämä kehitys tervettä ja kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Vakaiden tariffien vaikutus energian hintoihin saattaa johtaa pitkäaikaisiin vääristymiin. Lisäksi uusiutuvista energialähteistä tuotetun energian äkillisen vyöryn takia on varmasti tehtävä merkittäviä investointeja siirtoinfrastruktuuriin toimitusverkon luotettavuuden ja turvallisuuden ylläpitämiseksi.

3.14

Infrastruktuuriin ei ole toistaiseksi tehty riittävästi ratkaisevan tärkeitä uusia investointeja. Sähköntuotanto- ja kaasuinfrastruktuuriin tulisi kiinnittää paljon nykyistä enemmän huomiota, etenkin kun otetaan huomioon Saksan äskettäinen päätös luopua ydinvoimasta vuoteen 2022 mennessä. Ilman täysin toimivia ja yhteenliitettyjä verkkoja edistymismahdollisuudet heikkenevät merkittävästi.