23.7.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 218/122

1.1

ETSK pitää tervetulleena, että komissio hyödyntää Lissabonin sopimuksen vuoksi tehtäviä säädöstarkistuksia menettelyiden yksinkertaistamiseen. Nämä yksinkertaistamiset koskevat kuitenkin lähinnä hallintoa, ja siksi on edelleen olemassa tarve yksinkertaistaa säädöksiä yleisesti luomuviljelijöiden ja -tuottajien hyväksi.

1.2

Komitea muistuttaa, että se on esittänyt yksityiskohtaisia kommentteja komissiolle siirretyn säädösvallan ja täytäntöönpanovallan mukauttamisen vaikutuksista vastikään aiheesta ”Maaseuturahaston tuki maaseudun kehittämiseen” (CESE 357/2011) antamassaan lausunnossa. Puheena olevassa säädösehdotuksessa noudatetaan komission esittämää lähestymistapaa toimivaltuuksiin nähden.

1.3

Komitea katsoo, että komissiota säädösten täytäntöönpanossa neuvovien ryhmien rooli – erityisesti kansalaisjärjestöjen ja sidosryhmien panos – tulisi säilyttää.

1.4

Komitea ehdottaa, että uutta Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon tunnusta käytettäisiin toisenvärisenä merkittäessä EU:n ulkopuolella luonnonmukaisesti tuotettuja tuotteita.

2.1

Lausunnossa tarkastellaan asiakirjaa KOM(2010) 759 lopullinen, eli ehdotusta asetukseksi luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 834/2007 muuttamisesta. Asetuksella on tarkoitus mukauttaa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 834/2007 säädettyä, kyseistä alaa koskevaa komission täytäntöönpanovaltaa tekemällä ero komissiolle siirretyn säädösvallan ja komission täytäntöönpanovallan välillä, joista määrätään Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT-sopimus) 290 ja 291 artiklassa.

2.2

SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artiklalla muutetaan Euroopan komission, neuvoston ja Euroopan parlamentin välistä päätöksentekomenettelyä unionin säädösten täytäntöönpanosääntöjen osalta.

2.3

Suurin osa asetuksesta koskee pieniä muutoksia luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annettuun aikaisempaan asetukseen, esimerkiksi viittauksia seitsemään uuteen artiklaan (38 a–g). Kyseiset artiklat sisältävät asetuksen ”” siirretyn säädösvallan osalta.

2.4

Asetus kattaa mm. tuotantosäännöt (kuten toimijoille asetetut vaatimukset sekä tuotteiden ja aineiden salliminen), Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon tunnuksen sekä valvontajärjestelmiin liittyvät kysymykset (kuten tarkastuslaitosten ja -viranomaisten tilintarkastus).

3.1

Vaikka ehdotetulla asetuksella on suppeahko soveltamisala ja vaikka se on luonteeltaan lähinnä tekninen, on lyhyt selvitys paikallaan, jotta luonnonmukaisen tuotannon nykyinen asema YMP:n osana ymmärretään. ”Luonnonmukaisen” viljelyn määritelmä on kehittynyt vasta sen myötä, kun perinteisiä järjestelmiä ryhdyttiin yleisesti korvaamaan nykyaikaisilla viljelymenetelmillä. Luomuviljelyä pidetään nyt maatalouden muotona, jossa käytetään ensisijaisesti vuoroviljelyä, viherlannoitetta, kompostia ja biologista torjuntaa maaperän tuottavuuden ylläpitämiseksi ja tuhoeläinten torjumiseksi. Luomuviljely kieltää valmistettujen lannoitteiden, torjunta-aineiden (johon kuuluvat herbisidit, insektisidit ja fungisidit), kasvunsääteiden (kuten kasvihormonien), kotieläimille annettavien antibioottien, lisäaineiden ja muuntogeenisten organismien käytön tai rajoittaa sitä tiukasti.

3.2

Luonnonmukaisen tuotannon mallit perustuvat ekologisiin periaatteisiin, paikallisiin, alueellisiin ja kansallisiin perinteisiin sekä tietyssä määrin eettisiin arvoihin. Tämän seurauksena Euroopassa on kehittynyt lukuisia erilaisia lähestymistapoja. 1970-luvun alussa lukuisten maiden vapaaehtoiset luonnonmukaisuusalan valvontajärjestöt alkoivat etsiä yhteistä pohjaa vastauksena eurooppalaistumiseen sekä kiinnostuksen ja kysynnän kasvuun. 1980-luvulla komissio reagoi kuluttajien, viljelijöiden, jalostajien ja kauppiaiden vaatimuksiin ja alkoi yhdenmukaistaa luonnonmukaisen tuotannon sääntöjä YMP:n puitteissa. Työn tuloksena syntyivät kasveja (1991) (1) ja kotieläimiä (1999) (2) koskevat asetukset.

3.3

Jatkuvat erot luonnonmukaisen maataloustuotannon ajatusmaailmoissa ja lähestymistavoissa yhdessä globaalien tuottajien markkinoilletulon kanssa on vaatinut kuitenkin EU-asetusten jatkuvaa mukauttamista, muuttamista ja kehittämistä. (3) Tuoreimman esimerkin tästä kehityksestä tarjoaa Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon uuden tunnuksen ja siihen liittyvän asetuksen (4) hyväksyminen vuonna 2010.

3.4

Tällä hetkellä luonnonmukaista tuotantoa koskevat asetukset tarjoavat yhdenmukaisen perusstandardin kaikille toimijoille. Kyse on markkinoiden tärkeästä osasta, sillä lähes viittä prosenttia EU:n viljelymaasta viljellään luonnonmukaisesti ja luomusertifioitujen tuotteiden myynti on 18 miljardia euroa (5). EU-tunnuksen ohessa voidaan käyttää hyväksyttyjen kansallisten valvontaelinten vakiintuneita omia tunnuksia, jotka voivat osoittaa kuluttajille lisäkriteereiden soveltamisen. Komitea toteaa, että ehdotetussa asetuksessa säädetään muutoksista, joiden tarkoituksena on lainsäädännön yksinkertaistaminen ja jotka ovat laajuudeltaan rajoitettuja ja luonteeltaan teknisiä.

3.5

Komitea on vastikään esittänyt yksityiskohtaisen kantansa 290 ja 291 artiklan laajemmista vaikutuksista aiheesta ”Maaseuturahaston tuki maaseudun kehittämiseen” antamassaan lausunnossa CESE 357/2011.

3.6

Tässä yhteydessä ja osana jatkuvaa prosessia luonnonmukaista viljelyä koskevien säädösten konsolidoimiseksi komitea kannattaa komission ehdottamassa asetuksessa noudatettavaa lähestymistapaa siirrettyyn säädösvaltaan ja täytäntöönpanovaltaan nähden. Komitea esittää kuitenkin seuraavat huomiot:

3.7

Komissiota säädösten täytäntöönpanossa asiantuntemuksellaan avustavien ryhmien rooli – erityisesti kansalaisjärjestöjen ja sidosryhmien panos – tulisi säilyttää. Luonnonmukainen tuotanto ja kyseisten tuotteiden markkinointi on edelleen monitahoinen ala, joka hyötyy eri intressien laajasta esilletuonnista.

3.8

Euroopan unionin luonnonmukaisen tuotannon uuden tunnuksen käyttö tulee pakolliseksi vuonna 2012. Tulisi tarkastella uudelleen ehdotusta laajentaa sen käyttöä EU:n ulkopuolisissa maissa, valvotuissa olosuhteissa tuotettuihin tuotteisiin, ja tulisi harkita mahdollisuutta eriyttää tunnusta, esimerkiksi värivaihtelun avulla, sen osoittamiseksi, että tuote on peräisin EU:n ulkopuolelta.