[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 20.9.2010

KOM(2010) 500 lopullinen

2008/0098 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta

2008/0098 (COD)

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE

Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston kannasta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi rakennustuotteiden kaupan pitämistä koskevien ehtojen yhdenmukaistamisesta

1. TAUSTAA

Päivä, jona ehdotus on toimitettu Euroopan parlamentille ja neuvostolle (asiakirja KOM(2008)311 lopullinen – A6-0068/2009 – -2008/0098(COD): | 23. toukokuuta 2008. |

Päivä, jona Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausuntonsa: | 25. helmikuuta 2009. |

Päivä, jona Euroopan parlamentti on antanut lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä: | 24. huhtikuuta 2009. |

Päivä, jona muutettu ehdotus on toimitettu: | 20. lokakuuta 2009. |

Päivä, jona neuvoston kanta on vahvistettu: | [13. syyskuuta 2010]. |

2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE

Rakennustuotteista annetun neuvoston direktiivin 89/106/ETY, josta käytetään jäljempänä nimitystä ’rakennustuotedirektiivi’, yksinkertaistaminen on yksi niistä aloitteista, joka kuuluu yksinkertaistamista koskevaan jatkuvaan komission ohjelmaan. Aloite on osa komission strategiaa, joka koskee parempaa sääntelyä ja yksinkertaistamista. Rakennustuotedirektiivin tarkoituksena on taata rakennustuotteiden vapaa liikkuvuus ja käyttö sisämarkkinoilla. Koska rakennustuotteet ovat välituotteita, jotka on tarkoitus liittää rakennuskohteeseen, turvallisuuden käsitettä sovelletaan näihin tuotteisiin vain siltä osin, kuin ne edistävät rakennuskohteen turvallisuutta. Rakennustuotedirektiivin tavoite saavutetaan näin ollen määrittelemällä yhdenmukaistetut keinot, joilla voidaan ilmaista tuotteen suoritustaso tarkasti ja luotettavasti, eikä niinkään yhdenmukaistamalla tuotteen turvallisuusvaatimuksia, kuten tehdään uuden lähestymistavan mukaisissa direktiiveissä.

Komission ehdotuksen tarkoituksena on korvata rakennustuotedirektiivi asetuksella, jotta voitaisiin määritellä paremmin yhteisön lainsäädännön tavoitteet sekä helpottaa ja tehostaa sen täytäntöönpanoa. Osana parempaa sääntelyä koskevaa aloitetta ehdotuksella selkeytetään peruskäsitteitä ja CE-merkinnän käyttöä, otetaan käyttöön yksinkertaisempia menettelyjä varsinkin pk-yrityksille aiheutuvien kustannusten alentamiseksi sekä lisätään koko järjestelmän uskottavuutta säätämällä uudet ja tiukemmat nimeämistä koskevat kriteerit laitoksille, jotka osallistuvat rakennusalan tuotteiden suoritustason vakauden arviointiin ja varmentamiseen.

3. NEUVOSTON KANTAA KOSKEVAT HUOMIOT

3.1. Yleistä

Komissio on tyytyväinen siihen, että neuvoston ensimmäinen käsittely on saatu päätökseen ja sen kanta on nyt vahvistettu. Rakennusalan kannalta on tärkeää, että neuvosto on yleisesti ottaen säilyttänyt komission ehdotuksen päätavoitteet, joita ovat yksinkertaistaminen, selkeyttäminen ja uskottavuuden lisääminen, ja noudattanut samalla paremman sääntelyn periaatteita (katso komission lausuma 5 kohdassa).

Komissio on erityisen tyytyväinen siihen, että neuvosto on tukenut komission ehdotusta yksinkertaistamiseen tähtäävien toimenpiteiden osalta, sillä yksinkertaistaminen on yhä äärimmäisen tärkeää alan eurooppalaisille pk-yrityksille. Yksinkertaistetut menettelyt, jotka esitetään 36–38 artiklassa ja erityisesti rakennustuotteita valmistaviin mikroyrityksiin sovellettavassa 37 artiklassa, ovat olennaisia Euroopan teollisuuden kilpailukyvylle. Lisäksi EOTAn rakenteen ja eurooppalaisten teknisten hyväksyntöjen myöntämisen osalta tehdyt laajamittaiset uudistukset auttavat osaltaan tehokkaasti järjestelmän yksinkertaistamisessa ja lisäävät sen avoimuutta ja luottamusta sitä kohtaan.

Neuvosto on lisäksi tukenut yleisten periaatteiden ja yhteyksien selkeyttämistä. Tämä näkyy erityisesti siinä, miten selkeä ja keskeinen asema suoritustasoilmoituksella ja siihen liittyvällä CE-merkinnällä on – CE-merkinnän merkitys on nyt tässä yhteydessä yksiselitteinen. Sama pätee myös yhdenmukaistettujen standardien asemaan, jota on nyt selkeästi vahvistettu siten, että nämä standardit ovat nyt ainoa keino arvioida niiden piiriin kuuluvien rakennustuotteiden perusominaisuuksien suoritustasoa. Niin valmistajat kuin jäsenvaltioiden viranomaiset ovat näin ollen velvollisia käyttämään tätä yhteistä teknistä kieltä, kun arvioidaan tuotteiden suoritustasoa ja laaditaan siitä ilmoitus tai kun tuotteille asetetaan sääntelyvaatimuksia. Järjestelmän uskottavuus on lisäksi merkittävästi parantunut niin ilmoitettujen laitosten kuin markkinavalvonnan kannalta, kun on luotu yhteydet tavaroiden sisämarkkinoita koskevaan lainsäädäntöpakettiin.

3.2. Kommentit Euroopan parlamentin esittämiin tarkistuksiin

Neuvosto oli vain osittain yhtä mieltä Euroopan parlamentin ensimmäisessä käsittelyssä tekemiä tarkastuksia koskevan komission lausunnon kanssa. Sama koskee myös niitä tarkistuksia, jotka on vain osittain sisällytetty neuvoston kantaan.

Neuvosto hyväksyi periaatteessa suoritustasoilmoitusta koskevien Euroopan parlamentin tarkistusten päälinjat niin, että suoritustasoilmoituksesta tehdään pakollinen, kun kyseinen rakennustuote kuuluu yhdenmukaistetun standardin piiriin tai kun sille on annettu eurooppalainen tekninen arviointi. Neuvoston kannan 3 artiklan 3 kohdassa kehitellään tässä samassa yhteydessä hieman pidemmälle Euroopan parlamentin vastaavia tarkistuksia siten, että komissiolle delegoidaan päätösvalta määritellä ne yhdenmukaistetun standardin piiriin kuuluvien rakennustuotteiden perusominaisuudet, joiden osalta valmistajan on aina ilmoitettava tuotteen suoritustaso.

Neuvosto hylkäsi parlamentin ehdotuksen siitä, että vaaralliset aineet olisi pakollista sisällyttää suoritustasoilmoitukseen, ja käsittelee tätä aihetta ainoastaan uudessa johdanto-osan 24 kappaleessa. Tämä kanta noudattaa komission kantaa, joka käy ilmi myös sen muutetusta ehdotuksesta.

Neuvosto hylkäsi myös komission kannattaman ja uudelleen muotoileman parlamentin ehdotuksen, jonka mukaan 10 artiklan 4 kohtaan sisällytettäisiin lauseke, jolla varmistettaisiin rakennustuoteyhteyspisteiden olevan riippumattomia elimistä, jotka ovat mukana CE-merkinnän saantimenettelyssä. Väitettä, jonka mukaan asetus (EY) N:o 764/2008 ei sisällä tällaista säännöstä, ei voida pitää pätevänä, sillä kyseinen asetus koskee ainoastaan yhdenmukaistetun alueen ulkopuolisia tuotteita, joita ei ole varustettu CE-merkinnällä.

3.3. Neuvoston esittämät uudet säännökset ja komission kanta niihin

Neuvosto muotoili 3–6 artiklan uudelleen erityisesti siten, että se sisällytti 3 artiklan 3 kohtaan säännöksen, jonka mukaan komissiolle siirretään päätösvalta määritellä ne perusominaisuudet, joiden osalta suoritustaso on aina ilmoitettava. Lisäksi se säätää 5 artiklassa erinäisistä poikkeuksista, joiden pohjalta yleensä pakollinen suoritustasoilmoitus voidaan jättää laatimatta, ja vahvistaa 6 artiklassa ilmoituksen vähimmäissisällön erityisesti varmistamalla, että vähintään yhden perusominaisuuden suoritustaso ilmoitetaan aina joko tasoittain tai luokittain.

Komissio pahoittelee, että neuvoston hyväksymät 3–6 artikla saattavat aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista ja testaukseen liittyvää rasitusta yrityksille eivätkä ole näin ollen sääntelyn parantamista koskevien periaatteiden mukaisia.

Komissio katsoo, että huolimatta pyrkimyksistä rationalisoida neuvoston lopullista kantaa, siinä on edelleen joitakin epäjohdonmukaisuuksia, joista joillakin voi olla myös poliittisia seurauksia. Jottei asetuksen tulevassa soveltamisessa ilmenisi ongelmia, kaikkia näitä säännöksiä olisi ehdottomasti mukautettava lainsäädäntömenettelyn loppuvaiheissa. Selkeänä esimerkkinä voidaan mainita yksinkertaistetut menettelyt, koska sen paremmin johdanto-osan 34 kappale kuin 2 artiklan 15 kohdassa esitetty teknisen erityisasiakirjan määritelmäkään eivät vastaa 36–38 artiklan sisältöä.

Neuvosto on lisäksi laajentanut niitä tietoja koskevia vaatimuksia, jotka on liitettävä CE-merkintään, lisäämällä useita osatekijöitä 9 artiklan 2 kohtaan. Tämä muutos on toisensuuntainen kuin Euroopan parlamentin vastaava tarkistus. Olisi myös syytä tarkistaa, miten nämä vaatimukset ja 7 artiklan 3 kohdassa esitetty (nyt komissiolle siirretty) mahdollisuus toimittaa suoritustasoilmoituksen sisältö sähköisesti sopivat yhteen, sillä ilmoitushan on uuden 9 artiklan 2 kohdan mukaisesti ainakin osittain esitettävä tuotteen mukana.

Neuvosto on lisäksi kannassaan toteuttanut ilmoitettujen laitosten osalta tarvittavat mukautukset tavaroiden sisämarkkinoita koskevaan säädöspakettiin nähden (VII luku) ja sisällyttänyt tarvittavat muutokset komiteamenettelyä koskevien alkuperäisten säännösten korvaamiseksi uusilla säännöillä (uudet artiklat 60–64, joilla pannaan tässä yhteydessä täytäntöön Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 ja 291 artikla). Neuvoston kantaan sisältyy lisäksi uusi rakenne säännöksille, jotka koskevat eurooppalaisten arviointiasiakirjojen kehittämistä ja hyväksymistä (19–24 artikla ja liite II) ja teknisestä arvioinnista vastaavien laitosten organisaation toimintaa, sekä Euroopan unionin mainitulle organisaatiolle antamaa rahoitusta koskevia uusia säännöksiä (31–35 artikla).

Komissio tukee tehdyillä muutoksilla ilmaistuja periaatteita.

4. PÄÄTELMÄT

Vaikka komissio katsoo, ettei neuvoston kanta vastaa joitakin komission alkuperäisen/muutetun ehdotuksen olennaisia päämääriä, se käsittää, että menettely voi jatkua ainoastaan, jos komissio ei vastusta neuvoston kantaa.

Neuvosto teki ratkaisunsa määräenemmistöllä.

Jotta päästäisiin kompromissiin, komissio tukee näin ollen neuvoston vahvistamaa kantaa mutta esittää seuraavassa kohdassa mainitut lausumat.

5. KOMISSION LAUSUMAT

Komissio esitti kaksi lausumaa (liitteenä), jotka koskevat sääntelyn parantamista ja markkinavalvontaa koskevia periaatteita.

LIITE

Komission lausuma neuvostossa sääntelyn parantamisesta

Komissio kannattaa kompromissin hengessä neuvoston poliittista yhteisymmärrystä komission ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi rakennusalan tuotteiden kaupan pitämisen yhdenmukaistetuista ehdoista.

Komissio muistuttaa kuitenkin, että tämä ehdotus on osa sen yksinkertaistamisstrategiaa[1], ja on siksi pahoillaan siitä, että teksti, jonka neuvosto lopulta hyväksyi, erityisesti artiklojen 3, 4, 5, 6 ja 7 osalta, saattaa aiheuttaa tarpeetonta hallinnollista ja testaukseen liittyvää rasitusta yrityksille, kuten alkuperäiseen ehdotukseen liitetyssä vaikutusten arvioinnissa todetaan.[2] Tämän vuoksi teksti ei noudata sääntelyn parantamista koskevia periaatteita eikä yleistä tavoitetta vähentää EU:n lainsäädännöstä johtuvaa hallinnollista rasitusta, jotka kevään Eurooppa-neuvosto vahvisti maaliskuussa 2007.

Komissio aikoo seurata erityisesti tätä asetuksen näkökohtaa ja sisällyttää päätelmänsä kertomukseen, jonka se esittää Euroopan parlamentille ja neuvostolle viiden vuoden kuluttua asetuksen voimaantulosta.

Komission lausuma neuvostossa markkinavalvonnasta

Komissio katsoo, että jäsenvaltioiden viranomaiset voivat johdanto-osan 37 kappale huomioon ottaen ja 6 artiklan 3 kohdan sekä 8 artiklan 3 kohdan hengen mukaisesti tarvittaessa toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä niiden markkinoille saatetun tai niiden markkinoilla saatavilla olevan tuotteen osalta, jos kelpoisuusilmoitus ei sisällä sellaisiin perusominaisuuksiin liittyvää kelpoisuutta, joiden osalta on olemassa tuotetta ja sen ilmoitettua käyttötarkoitusta koskevia vaatimuksia, tai jos ilmoitettu kelpoisuus ei vastaa kyseisiä vaatimuksia kyseisessä jäsenvaltiossa tai osassa sen aluetta.

Toimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa riskeihin eivätkä ne saisi johtaa sisämarkkinoiden pirstaloitumiseen.

[1] Euroopan komissio (2005): KOM (2005) 535 lopullinen: Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Yhteisön Lissabon-ohjelman toteuttaminen – strategia sääntely-ympäristön yksinkertaistamiseksi, Bryssel.

[2] KOM(2008) 311, SEC(2008) 1900 ja SEC(2009) 1901, annettu 23. toukokuuta 2008.