Komission tiedonanto Euroopan parlamentille Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta muutettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) /* KOM/2010/0165 lopull. - COD 2008/0223 */
[pic] | EUROOPAN KOMISSIO | Bryssel 15.4.2010 KOM(2010)165 lopullinen 2008/0223 (COD) KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta muutettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) 2008/0223 (COD) KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 6 kohdan mukaisesti neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta muutettuun ehdotukseen Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiiviksi rakennusten energiatehokkuudesta (uudelleenlaadittu) 1. TAUSTAA Ehdotus toimitettiin Euroopan parlamentille ja neuvostolle (COM(2008)0780 – COD/2008/0223): | 13.11.2008 | Euroopan talous- ja sosiaalikomitea antoi lausuntonsa: | 13.5.2009 | Alueiden komitea antoi lausuntonsa: | 24.4.2009 | Euroopan parlamentti antoi lausuntonsa ensimmäisessä käsittelyssä: | 23.4.2009 | Neuvosto ensimmäisen käsittelyn kanta vahvistettiin: | 14.4.2010 | 2. KOMISSION EHDOTUKSEN TAVOITE Rakennusten energiatehokkuudesta 16. joulukuuta 2002 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2002/91/EY, jäljempänä ’energiatehokkuusdirektiivi’, uudelleen laadinnan tarkoituksena on selkeyttää ja yksinkertaistaa tiettyjä säännöksiä, laajentaa direktiivin soveltamisalaa, lujittaa eräitä sen säännöksiä niiden vaikuttavuuden parantamiseksi ja vahvistaa julkisen sektorin edelläkävijän asema tällä alalla. Nykyisen direktiivin tavoitteet ja periaatteet säilytetään, ja vastuu käytännön energiatehokkuusvaatimusten määrittämisestä jää edelleen jäsenvaltioille. 3. NEUVOSTON ENSIMMÄISEN KÄSITTELYN KANTAA KOSKEVAT HUOMIOT 3.1. Yleisiä huomioita neuvoston kannasta Neuvoteltu neuvoston kannan sisältö on linjassa komission ehdotuksen kanssa, joten komissio voi tukea sitä. 3.2. Sopiminen neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannasta Neuvoston kanta on tulos toimielinten kahdessa vaiheessa käymistä neuvotteluista. Ensimmäinen vaihe koski ehdotuksen sisältöä ja toinen vaihe sen mukauttamista vastaamaan Euroopan unionin toiminnasta tehtyä sopimusta delegoitujen säädösten ja täytäntöönpanosäädösten (SEUT-sopimuksen 290 ja 291 artikla) sekä direktiivin oikeusperustan osalta. Ehdotuksen sisällön osalta ITRE-valiokunnan puheenjohtaja Herbert Reul vahvisti 30. marraskuuta 2009 parlamentin hyväksynnän 17. marraskuuta 2009 pidetyssä kolmikantavuoropuhelussa sovitulle ja Coreperin 20. marraskuuta 2009 hyväksymälle tekstille. SEUT-sopimukseen mukauttamisen osalta saavutettiin kompromissiratkaisu, jonka Coreper hyväksyi 24. maaliskuuta 2010 ja parlamentin ITRE-valiokunnan puheenjohtaja Herbert Reul vahvisti 25. maaliskuuta 2010. Neuvoston kanta vahvistettiin virallisesti kirjallisessa menettelyssä 14. huhtikuuta 2010. Sopimukseen päästiin seuraavista neuvottelujen pääaiheista: Oikeusperustan muuttaminen (johdanto-osa): SEUT-sopimuksen voimaantulon vuoksi lainsäädäntövallan käyttäjät sopivat, että direktiivin oikeusperusta muutetaan SEUT-sopimuksen 194 artiklan 2 kohdaksi. Direktiivin 1 artiklaan lisättiin kohta, jonka mukaan direktiivissä säädetyt vaatimukset ovat vähimmäisvaatimuksia, jotka eivät estä jäsenvaltioita pitämästä voimassa tai ottamasta käyttöön tiukempia toimenpiteitä. Komissio hyväksyy nämä muutokset, sillä ne eivät muuta sovellettavaa päätöksentekomenettelyä. Delegoituja säädöksiä ja täytäntöönpanosäädöksiä koskevat säännökset (22–26 artikla): Direktiivillä siirretään komissiolle valta vahvistaa 5 artiklassa tarkoitettu vertailumenetelmäkehys (viimeistään 30. kesäkuuta 2011) sekä valta mukauttaa liitteessä I oleva 3 ja 4 kohta tekniikan kehitykseen viiden vuoden ajaksi direktiivin voimaantulosta (kyseistä aikaa jatketaan ilman eri toimenpiteitä). Parlamentti tai neuvosto voivat milloin tahansa peruuttaa säädösvallan siirron ja vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi; parlamentti ja neuvosto voivat pyytää kyseisen määräajan pidentämistä kahdella kuukaudella. Tekstiin on parlamentin pyynnöstä liitetty komission lausuma, joka koskee delegoitujen säädösten tiedoksiantoa toimielinten lomakausina, sekä Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission yhteinen lausuma, jonka mukaan direktiivin säännökset eivät vaikuta kantoihin, joita ne voivat tulevaisuudessa muodostaa delegoituihin säädöksiin ( ks. liite 1 ). Komissiota pyydetään myös hyväksymään päätöksen 1999/468/EY 3 artiklassa tarkoitettua neuvoa-antavaa menettelyä noudattaen täytäntöönpanosäädös vapaaehtoisen, muiden kuin asuinrakennusten energiatehokkuutta koskevan yhteisen sertifiointijärjestelmän vahvistamiseksi (10 artiklan 9 kohta). Kustannusten optimointiin tähtäävät energiatehokkuuden vähimmäisvaatimukset ja vertailumenetelmäkehys (5 artikla ja liite III): Komissio laatii vertailumenetelmät rakennusten energiatehokkuuden kustannusoptimaalisten tasojen laskemiseksi. Jäsenvaltioiden on perusteltava kaikki merkittävät erot ja esitettävä suunnitelma, jossa hahmotellaan toimet, joilla eroa voidaan pienentää. Olemassa olevat rakennukset (7 artikla): Tätä säännöstä lujitettiin vaatimalla, että kaikkien olemassa olevien rakennusten on täytettävä energiatehokkuusvaatimukset sen jälkeen, kun niihin on tehty laajamittaisia korjauksia, ja että energiatehokkuusvaatimukset on vahvistettava myös rakennusosille. Rakennuksen tekniset järjestelmät (8 artikla): Lisätyn uuden säännöksen mukaan rakennuksen teknisille järjestelmille (lämmitys-, lämminvesi- ja ilmastointijärjestelmille) on vahvistettava energiatehokkuusvaatimukset. Lähes nollaenergiarakennukset (9 artikla): ”Lähes nollaenergiarakennusten” määritelmästä saavutettiin yhteisymmärrys samoin kuin siitä, että niiden määrän kasvattamiseksi on laadittava kansallisia suunnitelmia. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että 31. joulukuuta 2018 jälkeen uudet rakennukset, jotka ovat viranomaisten käytössä ja omistuksessa, ovat lähes nollaenergiarakennuksia, ja että 31. joulukuuta 2020 mennessä kaikki uudet rakennukset ovat lähes nollaenergiarakennuksia. Taloudelliset kannustimet ja markkinaesteet (10 artikla): Tämä uusi artikla korostaa asianmukaisen rahoituksen merkitystä. Jäsenvaltioiden on laadittava luettelo olemassa olevista ja ehdotetuista toimenpiteistä, ja komission on esitettävä arvio saatavissa olevista varoista. Rakennusten energiatehokkuuden rahoittamista koskevassa komission lausumassa ( ks. liite II ) ilmoitetaan, miten komissio tukee rahoitusvälineiden käyttöä Euroopan rakennussektorin muuntamisessa energiatehokkaaksi ja vähän hiilipäästöjä tuottavaksi. Energiatehokkuustodistukset (11–13 artikla): Tätä säännöstä lujitettiin parantamalla todistusten sisältöä, tiukentamalla velvollisuutta asettaa energiatehokkuustodistus esille julkisissa rakennuksissa ja vaatimalla, että todistuksessa annettu energiatehokkuusindikaattori mainitaan asuntoilmoituksissa. Lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastus (14–16 artikla) sekä riippumattomat asiantuntijat ja valvontajärjestelmät (18 artiklan ja liite II): Jäsenvaltioille annettiin suurempi joustavuus ilmastointijärjestelmien tarkastuksessa, mutta niitä vaadittiin varmistamaan, että energiatehokkuustodistuksille sekä lämmitys- ja ilmastointijärjestelmien tarkastusraporteille perustetaan riippumattomat valvontajärjestelmät. Uudelleentarkastelulauseke (19 artikla): Lauseketta täsmennettiin asettamalla direktiiviä koskevalle tarkastelulle määräpäivä (1. tammikuuta 2017). Saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä (28 artikla): Täytäntöönpanosäädösten antamisen määräaikaa muutettiin siten, että se on nyt ”kaksi vuotta direktiivin voimaantulon jälkeen”. Ajankohdat, joihin mennessä näitä kansallisia säännöksiä on sovellettava, ovat nyt useimmissa tapauksissa ”kaksi ja puoli vuotta” ja ”kolme vuotta” direktiivin voimaantulon jälkeen. Lisäaikaa myönnettiin (31. joulukuuta 2015 saakka) 11 artiklan 1 ja 2 kohdan soveltamiselle vuokrattaviin yksittäisiin rakennuksen osiin. 4. PÄÄTELMÄT Neuvoston kanta vastaa komission alkuperäisen ehdotuksen tavoitteita. Näin ollen komissio tukee sitä. Liite I Euroopan parlamentin, neuvoston ja komission lausuma SEUT-sopimuksen 290 artiklasta ”Euroopan parlamentti, neuvosto ja komissio ilmoittavat, että tämän direktiivin säännökset eivät vaikuta toimielinten tuleviin kantoihin liittyen SEUT-sopimuksen 290 artiklan tai vastaavia säännöksiä sisältävien yksittäisten säädösten täytäntöönpanoon.” Komission lausuma ”Euroopan komissio panee merkille, että lukuun ottamatta tapauksia, joita varten säädöksessä on säädetty kiireellisestä menettelystä, Euroopan parlamentti ja neuvosto katsovat, että delegoitujen säädösten tiedoksiantamisessa on otettava huomioon toimielinten lomakaudet (talvisin, kesäisin ja Euroopan parlamentin vaalien aikaan) sen varmistamiseksi, että Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat käyttää oikeuksiaan asianomaisten säädösten mukaisissa määräajoissa; komissio on valmis toteuttamaan tämän edellyttämät toimenpiteet.” Liite II Komission lausuma rakennusten energiatehokkuuden rahoittamisesta ”Komissio korostaa sitä, että rahoitusvälineillä on ratkaiseva merkitys, kun Euroopan rakennussektori halutaan muuntaa menestyksekkäästi energiatehokkaaksi ja vähän hiilipäästöjä tuottavaksi. Komissio aikoo edelleen rohkaista jäsenvaltioita käyttämään laajalti Euroopan aluekehitysrahastosta saatavalla olevaa rahoitusta (nykyisellään enintään 4 prosenttia Euroopan aluekehitysrahaston kansallisista kokonaismääristä eli 8 miljardia euroa voidaan käyttää energiatehokkuuden parantamiseen ja uusiutuvan energian käyttämiseen asuntorakentamisessa sen lisäksi, että kestäville energiamuodoille julkisissa ja kauppa/teollisuusrakennuksissa on jo saatavilla rahoitustukea ilman ylärajaa), ja se tukee jäsenvaltioita, jotta ne voisivat käyttää paremmin kaikkia saatavilla olevia rahastoja ja rahoitusta, joka voi vipuvaikutuksella lisätä investointeja energiatehokkuuteen. Komissio aikoo lisäksi tutkia mahdollisuutta kehittää edelleen kaikkia jo käynnistettyjä aloitteita, kuten älykkäitä kaupunkeja koskevaa aloitetta[1] tai Älykäs energiahuolto Euroopassa II -ohjelman talousarvion käyttöä esimerkiksi kansallisten uusiutuvien rahastojen perustamista koskevaan tiedottamiseen ja tekniseen apuun. Komissio laatii myös yleiskatsauksen jäsenvaltioissa nykyisin käytössä olevista rahoitusmekanismeista. Se analysoi ne ja ottaa löydökset huomioon, jotta parhaita käytänteitä voitaisiin yrittää levittää kaikkialle EU:hun. Sen jälkeen, kun direktiivin [2010/XXX/EY] [9 a artiklan 4 kohdassa] mainittu analyysi on tehty, komissio pohtii rahoituskannustimien mahdollista kehittämistä tulevaisuudessa (muun muassa niitä yhteisön välineitä, jotka tätä varten mainitaan 9 a artiklan 4 kohdan a alakohdassa) ja niiden parasta mahdollista käyttöä investointeihin rakennusten energiatehokkuuden parantamisessa.” [1] SET-suunnitelma KOM (2009) 519.