15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/66

—

ottaa huomioon 19. lokakuuta 2006 päivätyn komission tiedonannon ”Energiatehokkuuden toimintasuunnitelma: Mahdollisuuksien toteuttaminen” (KOM(2006)0545),

—

ottaa huomioon 23. tammikuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Kaksi kertaa 20 vuonna 2020: ilmastonmuutostoimet – mahdollisuus Euroopalle” (KOM(2008)0030),

—

ottaa huomioon 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Energiatehokkuus: 20 prosentin tavoitteen saavuttaminen” (KOM(2008)0772),

—

ottaa huomioon 10. tammikuuta 2007 annetun komission tiedonannon ”Energiapolitiikka Euroopalle” (KOM(2007)0001) sekä sen jälkeen 13. marraskuuta 2008 annetun komission tiedonannon ”Toinen strateginen energiakatsaus – energian toimitusvarmuutta ja energia-alan solidaarisuutta koskeva EU:n toimintasuunnitelma” (KOM(2008)0781) ja siihen liittyvät asiakirjat,

—

ottaa huomioon yhteisön rahoitustukea energia-alan hankkeille koskevasta talouden elvytysohjelmasta (Euroopan energia-alan elvytysohjelma) 13. heinäkuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 663/2009) (1),

—

ottaa huomioon energian loppukäytön tehokkuudesta ja energiapalveluista sekä neuvoston direktiivin 93/76/ETY kumoamisesta 5. huhtikuuta 2006 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2006/32/EY (”energiapalveludirektiivi”) (2),

—

ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/30/EU (3),

—

ottaa huomioon renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta 25. marraskuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 1222/2009 (4),

—

ottaa huomioon energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista 21. lokakuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/125/EY (5),

—

ottaa huomioon rakennusten energiatehokkuudesta 19. toukokuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/31/EU (6),

—

ottaa huomioon uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta 23. huhtikuuta 2009 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2009/28/EY (7),

—

ottaa huomioon tieliikenteen älykkäiden liikennejärjestelmien käyttöönoton sekä tieliikenteen ja muiden liikennemuotojen rajapintojen puitteista 7. heinäkuuta 2010 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2010/40/EU (8),

—

ottaa huomioon komission 7. toukokuuta 2010 antaman tilannekatsausasiakirjan ”Kohti uutta Euroopan energiastrategiaa kaudelle 2011–2020”,

—

ottaa huomioon komission teettämän riippumattoman tutkimuksen ”Työsuhdeautojen verotus: Tuet, talous ja hyvinvointi” (9),

—

ottaa huomioon 3. helmikuuta 2009 antamansa päätöslauselman toisesta strategisesta energiakatsauksesta (10),

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 170 artiklan 1 kohdan, jonka mukaan unioni myötävaikuttaa Euroopan laajuisten verkkojen perustamiseen ja kehittämiseen liikenteen, teletoiminnan ja energian infrastruktuurien aloilla,

—

ottaa huomioon tieto- ja viestintätekniikan hyödyntämisestä siirtymisessä energiatehokkaaseen ja vähähiiliseen talouteen 6. toukokuuta 2010 antamansa päätöslauselman (11),

—

ottaa huomioon EU:n perusoikeuskirjan 34 artiklan 3 kohdan, joka koskee yhteiskunnallisen syrjäytymisen ja köyhyyden torjumista ja jossa todetaan, että unioni turvaa ihmisarvoisen elämän jokaiselle, jolla ei ole riittävästi varoja,

—

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 194 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0331/2010),

A.

ottaa huomioon, että energiatehokkuus ja energiansäästö ovat kustannustehokkain ja nopein keino vähentää hiilidioksidipäästöjä ja muita päästöjä ja parantaa toimitusvarmuutta; ottaa huomioon, että energiaköyhyyttä voidaan torjua strategisesti kehittämällä rakennusten ja laitteiden energiatehokkuutta; ottaa huomioon, että energiatehokkuus on yksi Eurooppa 2020 -strategian ja Euroopan energiastrategian 2011–2020 ensisijaisista tavoitteista mutta että julkisten laitosten resurssit eivät tällä hetkellä ole tämän tavoitteen tasolla,

B.

katsoo, että energiansäästö on energiavarmuuden parantamisen keskeinen edellytys, sillä esimerkiksi 20 prosentin energiansäästötavoitteen toteuttaminen säästäisi energiaa saman verran kuin 15 Nabucco-putkea pystyisi toimittamaan,

C.

katsoo, että energiansäästö voi tuoda käyttäjille ja koko kansantaloudelle merkittävää taloudellista etua ja sosiaalista etua, mukaan luettuna jopa miljoonan työpaikan syntyminen vuoteen 2020 mennessä; ottaa huomioon, että energian tuonti EU:hun lisääntyy ja että vuonna 2007 sen arvo oli 332 miljardia euroa ja että komission selvityksen mukaan energiansäästöstä saatava taloudellinen hyöty voi olla kotitaloutta kohti vuosittain yli 1 000 euroa, jotka sijoitettaisiin uudelleen muualle talouteen, ja saavuttaessaan energiansäästötavoitteensa EU voi säästää noin 100 miljardia euroa ja vähentää päästöjään lähes 800 miljoonaa tonnia vuodessa; katsoo siksi, että energiansäästöön ja energiatehokkuuteen tähtäävät politiikat ovat keinoja vähentää energiaköyhyyttä,

D.

ottaa huomioon, että energian tuleva hintakehitys kannustaa kuluttajia vähentämään energiankulutustaan; katsoo siksi, että energiatehokkuutta voidaan merkittävästi edistää luomalla kannustimia rakennusten, lämmitysjärjestelmien ja liikennealan tehokkaammille yhteisille infrastruktuureille, joiden suhteen yksittäiset kuluttajat tai yritykset eivät voi muuten vaikuttaa energian käytön tehostamista koskeviin päätöksiin,

E.

katsoo tutkimustulosten osoittavan selvästi, että ponnisteluja on lisättävä myös alueellisella ja paikallisella tasolla, jotta energiatehokkuutta voidaan parantaa 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä, koska nykyisellä edistymisvauhdilla vuoteen 2020 mennessä saavutetaan vain noin puolet tästä tavoitteesta, vaikka käytännöt ja teknologiat tämän tavoitteen saavuttamista varten ovat jo olemassa,

F.

ottaa huomioon, että vaikka EU:n ja kansallisella tasolla on lukuisia lainsäädännöllisiä vaatimuksia, joiden on tarkoitus johtaa energiansäästöön, ne eivät aina kuitenkaan tuota toivottua tulosta,

G.

ottaa huomioon, että energiatehokkuusinvestointien takaisinmaksuaika on suhteellisen lyhyt verrattuna muihin investointeihin ja että investoinneilla voidaan luoda sekä maaseutu- että kaupunkialueille merkittävä määrä uusia työpaikkoja, joista suurinta osaa ei voida ulkoistaa etenkään rakennusalalla ja pk-yrityksissä, mutta että tämän toteuttamiseen tarvitaan yleistä tietoisuutta ja ammattitaitoisia työntekijöitä,

H.

ottaa huomioon, että budjettirajoitusten aikana on edullista käyttää julkisia varoja automaattisesti uusiutuviin rahoitusvälineisiin, joilla kannustetaan taloudellisesti energiatehokkuustoimia, koska silloin suurin osa näistä varoista voidaan käyttää pitkällä aikavälillä,

I.

ottaa huomioon, että kysynnällä on merkittävä vaikutus energiankulutuksen lisääntymiseen ja että energiatehokkaampien tuotteiden ja laitteiden markkina- ja sääntelyesteisiin on todella puututtava ja niiden käyttöä edistettävä, jotta energian kulutus voidaan irrottaa talouskasvusta,

J.

ottaa huomioon, että energiansäästömahdollisuuksien täyttä hyödyntämistä hankaloittavat monet esteet, kuten alkuinvestointikustannukset ja sopivan rahoituksen puuttuminen, tietojen puutteellisuus, kannustimien jakautuminen esimerkiksi vuokraisännän ja vuokralaisten välillä sekä epäselvyys siitä, kuka vastaa energiansäästöjen toteuttamisesta,

K.

ottaa huomioon, että pakolliset tavoitteet ovat uusiutuvan energian ja ilmanlaadun kaltaisilla muilla painopistealoilla mahdollistaneet sekä EU:n tasolla että kansallisesti määrätietoisuuden, omakohtaisuuden ja keskittymisen, joita alakohtaisten politiikkojen riittävä tavoitteellisuus ja huolellinen täytäntöönpano edellyttävät,

L.

katsoo, että energiansäästöjen kehittämistä hidastaa 20 prosentin tavoitteen toteuttamista koskevan vastuun puuttuminen ja sitoutumattomuus tavoitteen toteuttamiseen,

M.

ottaa huomioon, että rakennusten osuus energiankulutuksesta on noin 40 prosenttia ja EU:n kasvihuonekaasupäästöistä noin 36 prosenttia ja että rakentamisen osuus EU:n taloudesta on merkittävä, koska sen osuus EU:n BKT:sta on noin 12 prosenttia; ottaa huomioon, että nykyisten rakenteiden remontointiaste on liian alhainen ja että riittäviä toimenpiteitä nykyisten rakennusten energiankulutuksen alentamiseksi ei vieläkään ole toteutettu; katsoo, että nykyisen rakennuskannan peruskorjausten määrän ja tason lisääminen on keskeinen edellytys EU:n vuosien 2020 ja 2050 ilmasto- ja energiatavoitteiden saavuttamiseksi ja että samalla luotaisiin huomattava määrä työpaikkoja, mikä edistäisi merkittävästi EU:n talouden elpymistä, ja katsoo, että energiatehokkaita eristämis- ja valvontaratkaisuja ja teknisiä ratkaisuja on jo olemassa ja niitä voidaan toteuttaa sekä nykyisissä että uusissa rakennuksissa ja niiden avulla saadaan aikaan merkittäviä energiansäästöjä,

N.

ottaa huomioon, että kotitaloudet eivät ole varautuneet ilmastonmuutokseen: kaikissa jäsenvaltioissa on koteja, jotka eivät ole riittävän viileitä kesäaikaan, ja joissain jäsenvaltioissa on koteja, jotka eivät ole riittävän lämpimiä talvella (yli 15 prosenttia Italiassa, Latviassa, Puolassa, Kyproksessa ja 50 prosenttia Portugalissa) ja esimerkiksi Kyproksessa ja Italiassa taloja ei ole varustettu kylmiin talviin,

O.

ottaa huomioon, että teollisuuden sähkömoottorit kuluttavat 30–40 prosenttia maailman sähköntuotannosta ja että teollisuus voi vähentää energiankulutustaan 30–60 prosenttia optimoimalla sähkömoottorijärjestelmiensä toiminnan, mikä tarkoittaa nopeuden säätöä ja muuta tekniikkaa,

P.

ottaa huomioon, että 50–125 miljoonaa eurooppalaista elää energiaköyhyydessä ja että tämä määrä voi kasvaa talouskriisin ja energian hintojen nousun myötä; ottaa huomioon, että energiaköyhyyteen vaikuttavat kaikkialla EU:ssa samat syyt, joissa yhdistyvät kotitalouden pienet tulot, huonot lämmitys- ja eristysstandardit ja liian korkeat energian hinnat; korostaa, että energian säästöön ja energiatehokkuuteen tähtäävät politiikat ovat strategisia keinoja vähentää energiaköyhyyttä,

Q.

ottaa huomioon, että liikenne aiheuttaa lähes 30 prosenttia kaikista Euroopan kasvihuonepäästöistä ja että siirtyminen perinteisistä fossiilisia polttoaineita käyttävistä autoista uusiutuvalla energialla toimiviin vihreän teknologian autoihin vähentäisi hiilidioksidipäästöjä merkittävästi ja loisi vaihtoehtoisen energiavaraston, jonka ansiosta energianjakeluverkot selviytyisivät uusiutuvien energianlähteiden tuotannon vaihteluista,

R.

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan 69 prosenttia Euroopan asuntokannasta on omistajan käytössä ja 17 prosenttia on vuokrattu yksityisesti pääasiassa yksittäisten vuokraisäntien toimesta ja että taloudelliset rajoitteet vaikeuttavat energiatehokkuutta parantavia kunnostustöitä yksityisellä asuntoalalla,

S.

katsoo, että nykyinen talouskriisi voisi nopeuttaa siirtymistä vähähiiliseen ja energiatehokkaaseen talouteen ja edistää kansalaisten käyttäytymisen muuttumista energian kulutuksen suhteen,

T.

katsoo, että kestävän energiantuotannon ja tehokkaamman energiankäytön kannalta on välttämätöntä kehittää ja kaupallistaa uutta energiansiirtotekniikkaa,

U.

katsoo, että sitova tavoite, jonka mukaan uusiutuvan energian osuuden tulisi olla vuoteen 2020 mennessä 20 prosenttia kokonaisenergiankulutuksesta, voidaan saavuttaa vain, jos olemassa olevan rakennuskannan ongelmiin puututaan,

V.

ottaa huomioon, että eurooppalaiset yritykset ovat huomattavalla tavalla vähentäneet kasvihuonekaasupäästöjään ja ennen kaikkea edistäneet innovatiivisilla tuotteillaan ja ratkaisuillaan päästöjen vähentämistä kaikkialla eurooppalaisessa yhteiskunnassa ja koko maailmassa,

W.

katsoo, että tavoitteena on oltava kansainvälisesti kilpailevien energiaintensiivisten eurooppalaisten yritysten kilpailukyvyn säilyttäminen,

1.

vaatii jäsenvaltioita, paikallisviranomaisia ja erityisesti komissiota antamaan energiatehokkuudelle sen ansaitseman huomion ja luomaan tavoitteitaan vastaavat resurssit (henkilöstö ja rahoitus);

2.

korostaa, että energiatehokkuus olisi integroitava kaikkiin asiaankuuluviin politiikan aloihin, mukaan luettuina rahoitus, alue- ja kaupunkikehitys, liikenne, maatalous, teollisuuspolitiikka ja koulutus;

3.

kehottaa komissiota esittämään riittävän ajoissa ennen 4. helmikuuta 2011 järjestettävää energiahuippukokousta tarkistetun energiatehokkuustoimintasuunnitelmansa yhteydessä arvion nykyisen lainsäädännön täytäntöönpanosta; katsoo, että arvioinnin tulosten perusteella energiatehokkuustoimintasuunnitelman olisi sisällettävä toimenpiteitä, joita komissio esittää tämän puutteen korjaamiseksi, jotta yleinen energiatehokkuustavoite voidaan saavuttaa vuoteen 2020 mennessä, kuten yksilölliset energiatehokkuustavoitteet, jotka vastaavat vähintään energiatehokkuuden parantumista 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä EU:n tasolla, ja joissa otetaan huomioon suhteelliset lähtökohdat ja kansalliset olosuhteet, sekä kunkin jäsenvaltion kansallisten energiatehokkuutta koskevien suunnitelmien etukäteishyväksyntä; katsoo, että tällaisten lisätoimenpiteiden olisi oltava oikeudenmukaisia ja mitattavia ja niiden pitäisi vaikuttaa tehokkaasti ja suoraan kansallisten energiatehokkuussuunnitelmien täytäntöönpanoon; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita sopimaan kansallisten energiatehokkuustavoitteiden mittaamista ja niiden toteutumisen valvomista koskevista yhteisistä menettelytavoista;

4.

pitää erittäin tärkeänä Euroopan tason suunnitteluprosesseja; katsoo, että energiatehokkuuteen olisi kiinnitettävä asianmukaista huomiota energiatoimintasuunnitelmassa 2011–2020; katsoo, että uusi Euroopan energiatehokkuustoimintasuunnitelma olisi esitettävä mahdollisimman pian ja energiatehokkuudella olisi oltava merkittävä asema tulevassa etenemissuunnitelmassa kohti vähähiilistä energiajärjestelmää ja taloutta vuoteen 2050 mennessä;

5.

kehottaa EU:ta asettamaan sitovaksi tavoitteeksi energiatehokkuuden lisäämisen vähintään 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä ja siten edistämään siirtymistä kestävään ja vihreään talouteen;

6.

katsoo, että energiatehokkuustoimintasuunnitelman olisi oltava kunnianhimoinen ja keskityttävä koko energiantoimitusketjuun ja että sillä olisi mitattava kaikkien vuoden 2006 toimintasuunnitelmaan sisältyneiden toimien edistymistä sekä vahvistettava vuoden 2006 toimintasuunnitelmassa jo esitettyjä, vielä käynnissä olevia energiatehokkuustoimia, ja sen olisi sisällettävä kustannustehokkaita lisätoimenpiteitä ja asianmukaisia periaatteita, jotka vastaavat toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita ja joita tarvitaan vuotta 2020 koskevien tavoitteiden saavuttamiseksi;

7.

kehottaa komissiota laatimaan uuden energiatehokkuustoimintasuunnitelman siten, että siinä otetaan huomioon haavoittuvien energiankuluttajien tarpeet; toteaa, että energian kuluttajat hyötyisivät eniten energiatehokkuuden parantamisesta, mutta että heillä ei ole varaa tarvittaviin investointeihin; kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan energiaköyhyyden vähentämiseksi kansallisten toimintasuunnitelmien tai kohdennettujen sosiaalisten toimenpiteiden kaltaisia asianmukaisia toimenpiteitä ja tehokkaita politiikkoja sekä raportoimaan säännöllisesti tämän kysymykseen ratkaisemiseen tähtäävistä toimistaan; pitää tervetulleena sitä, että energianeuvosto käsittelee energiaköyhyyden muodostamaa ongelmaa, ja tukee puheenjohtajavaltio Belgian tätä koskevia ponnisteluja; kehottaa komissiota puuttumaan kaikissa energiapolitiikoissa energiaköyhyyteen;

8.

kehottaa esittämään vuonna 2011 tarkistetun energiapalveludirektiivin, joka sisältää laajennetun ajallisen kehyksen vuoteen 2020 asti ja kriittisen arvion kansallisista energiatehokkuustoimintasuunnitelmista ja niiden täytäntöönpanosta, mukaan luettuna yhteiset raportointistandardit, joihin sisältyy sitovia vähimmäisvaatimuksia esim. kaikista relevanteista energiatehokkuuspolitiikoista, mukaan luettuna ei-sitovat ja tukevat välineet, kuten rahoitus, jäsenvaltioiden toimien arviointi ja paremmuusjärjestys sekä energiapalveludirektiiviä, energiamerkintöjä ja ekologista suunnittelua koskevat yhteiset raportointivaatimukset tarpeen mukaan ja kun sen osoitetaan keventävän jäsenvaltioiden taakkaa;

9.

kehottaa jäsenvaltioita toteuttamaan nopeasti ja tehokkaasti markkinavalvontaan ja säännösten noudattamisen valvontaan keskittyviä seurantaohjelmia, jotka koskevat energiaan liittyvien tuotteiden ekologiselle suunnittelulle asetettavien vaatimusten puitteista annettua direktiiviä 2009/125/EY, energiaan liittyvien tuotteiden energian ja muiden voimavarojen kulutuksen osoittamisesta merkinnöin ja yhdenmukaisin tuotetiedoin annettua direktiiviä 2010/30/EU sekä renkaiden merkitsemisestä polttoainetaloudellisuuden ja muiden keskeisten ominaisuuksien osalta annettua asetusta (EY) N:o 1222/2009, ja kehottaa komissiota helpottamaan ja seuraamaan mainittujen ohjelmien täytäntöönpanoa ja tarvittaessa käynnistämään rikkomusmenettelyjä;

10.

ehdottaa, että koska kansalliseen toimivaltaan kuuluva markkinavalvonta on haasteellista ja tärkeää, komission olisi helpotettava jäsenvaltioiden välistä yhteistyötä ja tiedonvaihtoa erityisesti luomalla avoin EU:n tietokanta, joka sisältää testitulokset ja jäsenvaltioissa vaatimusten vastaisiksi todetut tuotteet, sekä toteuttamalla toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että yhdessä jäsenvaltiossa vaatimusten vastaiseksi todettu tuote poistetaan nopeasti kaikkien 27 jäsenvaltion markkinoilta;

11.

kehottaa komissiota arvioimaan tarkistetun energiamerkintöjä koskevan direktiivin voimaantulon jälkeen ja ennen direktiivissä asetettua vuoden 2014 takarajaa, missä määrin uusi energiamerkintämalli ja pakollinen viittaus energiamerkintäjärjestelmään mainoksissa vaikuttavat kuluttajien käyttäytymiseen, ja ryhtymään tarvittaessa lisätoimenpiteisiin niiden vaikuttavuuden parantamiseksi;

12.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään toimenpiteitä, joilla lisätään tietoisuutta ja osaamista energiatehokkuuteen liittyvien kysymysten alalla kaikkien relevanttien sidosryhmien ja kaikkien ammatillisten toimijoiden keskuudessa kaikilla tasoilla (nykyisen energiatehokkuuden arviointi, energiatehokkaiden sovellusten suunnittelu ja täytäntöönpano, energiatehokas käyttö ja ylläpito);

13.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tarkastelemaan energian säästämiseksi ja energiatehokkuuden parantamiseksi annettujen säädösten toimivuutta;

14.

katsoo, että pitkäaikaiset sopimukset teollisuuden kanssa takaavat energiatehokkuusvaatimusten laajan noudattamisen ja voivat siten parantaa energiatehokkuutta vuosittain 2 prosentilla;

15.

katsoo, että on keskityttävä voimakkaammin järjestelmäinnovaatioihin, jollaisia ovat älyverkot (sähkö mutta myös lämmitys ja jäähdytys), älykkäät mittausjärjestelmät, kaasuverkot, joihin on integroitu biokaasu, sekä energian varastointi, joka voi parantaa energiatehokkuutta vähentämällä pullonkauloja, harventamalla toimituskatkoja ja helpottamalla uusiutuvan teknologian integrointia, mukaan luettuina hajautettu tuotanto, kevyemmät varatuotantovaatimukset ja suurempi ja joustavampi varastointikapasiteetti; kehottaa varmistamaan, että oikeudenmukainen osuus näistä eduista hyödyttää loppukäyttäjiä;

16.

korostaa, että kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkot auttavat osaltaan saavuttamaan energiatehokkaan talouden vuoteen 2050 mennessä, ja korostaa, että lämmön tuotantoa ja käyttöä (teollisuus, kotitaloudet, jäähdytys) varten tarvitaan nimenomainen ja kattava strategia (mukaan luettuna kaukolämpö- ja kaukojäähdytysverkkoja koskevat vertailuarvot eri polttoaineille), joka perustuu sektorien väliseen synergiaan; kehottaa komissiota toteuttamaan niiden tehokkuuden parantamista koskevan tutkimuksen; korostaa, että näiden verkkojen tulee olla avoimia kilpailulle; toteaa, että rakennuskannan energiatehokkuuden parantaminen johtaa lämmöntarpeen vähenemiseen, mikä pitäisi ottaa huomioon arvioitaessa kaukolämpökapasiteettia;

17.

korostaa energian toimittajien energiatehokkuuden merkitystä; huomauttaa, että energiansiirto ja -jakelu aiheuttavat merkittävää energiahäviötä (erityisesti generaattorit ja muuntajat sekä häviöt, jotka aiheutuvat liian korkeasta siirtovastuksesta), ja että suuria säästöjä saadaan aikaan lyhentämällä liian pitkiä konversioketjuja, joissa energiaa muunnetaan toiseen muotoon; korostaa, että mikrotuotannolla sekä hajautetulla ja monipuolisella tuotannolla voi olla tärkeä rooli tuotantovarmuuden takaamisessa ja häviöiden vähentämisessä; katsoo, että olisi luotava aloitteita, joilla pyritään infrastruktuurin parantamiseen, ja kehottaa komissiota esittämään ehdotuksia käyttämättömän säästöpotentiaalin vapauttamiseksi muun muassa ottamalla käyttöön voimaloita koskevat kestävyysraportit ja toteuttamalla toimenpiteitä voimaloihin tehtävien jälkiasennusten ja niiden nykyaikaistamisen helpottamiseksi;

18.

korostaa, että energiatehokkuuden (ts. energian primaarituotannon tehokkuuden) parantamisen ohella painopisteeksi olisi asetettava verkossa siirron aikana tapahtuvien (sähkö)energian häviöiden vähentäminen; katsoo, että hajautetummat tuotantojärjestelmät pienentäisivät siirtovälimatkoja ja siten siirron aikaista energiahäviötä;

19.

kehottaa koko EU:n (petro)kemian teollisuutta edistämään energian talteenottoa soihdutuksen aikana;

20.

katsoo, että on suuremmassa määrin keskityttävä energiajärjestelmän yleisen tehokkuuden edistämiseen ja erityisesti lämpöhäviöiden vähentämiseen; kehottaa siksi tarkistamaan vuoden 2011 työohjelmassa sähkön ja lämmön yhteistuotantoa koskevaa direktiiviä siten, että sillä edistetään sähkön ja lämmön erittäin tehokasta yhteistuotantoa, sähkön ja lämmön mikroyhteistuotantoa, teollisuuden hukkalämmön käyttöä ja kaukolämpöä tai -jäähdytystä kannustamalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön vakaa ja suotuisa sääntelykehys, jossa sovelletaan lämmitys- ja jäähdytyssähkön kysynnän integroitua suunnittelua, tarjoamalla sähkön ja lämmön yhteistuotannolle etuoikeutettu pääsy sähköverkkoon ja käyttämällä teollisuuden lämpöä sekä edistämällä sähkön ja lämmön erittäin tehokasta yhteistuotantoa, mikroyhteistuotantoa sekä rakennusten kaukolämpöä ja yhteistuotannon kestävää rahoitusta esimerkiksi rohkaisemalla jäsenvaltioita ottamaan käyttöön rahoituskannustimia;

21.

painottaa lämmön ja sähkön yhteistuotantoverkon tai kolmoistuotantoverkon tärkeyttä, sillä se mahdollistaa käytännössä kokonaisenergiatehokkuuden kaksinkertaistamisen; huomauttaa lisäksi, että lämmön tai kylmyyden varastointi voisi lisätä verkon joustavuutta huippukulutuksen aikana ja mahdollistaa sähkön ja lämmön varastoinnin silloin, kun tuotanto ylittää paikalliset tarpeet;

22.

kehottaa jäsenvaltioita tukemaan erittäin tehokasta teollisuuden sähkön ja lämmön yhteistuotantoa, mukaan luettuna siirtyminen fossiilisista polttoaineista biomassaan; kehottaa niitä jäsenvaltioita, joissa on kaukolämpöinfrastruktuuri, edistämään yhteistuotannon käyttöä tukemalla kaukolämpöjärjestelmien rakentamista ja kunnostamista asianmukaisin rahoitus- ja sääntelytoimenpitein;

23.

pitää välttämättömänä, että jätteenkäsittelyprosesseissa vältetään biokaasu- ja lämpöhäviöitä ottamalla talteen höyry ja/tai sähkö ja käyttämällä se tuotantoon; katsoo, että jätteenkäsittelylaitoksille, joilla ei ole minkäänlaista lämmön talteenottoa tai energiantuotantoa, ei pidä myöntää lupia;

24.

pitää myönteisenä älyverkkoja ja älykkäitä sähkömittareita koskevaa komission valmistelutyötä; pitää tärkeänä, että älyverkoille ja älykkäille sähkömittareille varmistetaan pitkän aikavälin vakaa ja yhdenmukaistettu sääntely-ympäristö; kehottaa komissiota tukemaan ja kannustamaan älyverkkojen ja älykkäiden sähkömittareiden kehittämistä vahvistamalla yhteiset standardit, joihin on sisällytettävä yksityisyyttä, tietoja ja taajuuksia koskevia vaatimuksia; suosittelee, että komission älyverkkotyöryhmä ottaa aiheellisella tavalla huomioon kaikkien sidosryhmien näkemykset; pyytää komissiota toimittamaan työstään parlamentille säännöllisesti seurantaraportteja;

25.

suhtautuu myönteisesti komission ”Towards a single energy network” -aloitteeseen liittyvään työhön ja kehottaa komissiota tässä yhteydessä tekemään konkreettisia ehdotuksia ensisijaisten infrastruktuurihankkeiden hyväksymismenettelyjen yksinkertaistamiseksi ja nopeuttamiseksi;

26.

kehottaa komissiota lisäämään yhteistyötä EU:n ja energiaverkko-operaattorien välillä (ENTSOn roolin vahvistaminen) rajatylittävien verkkoyhteyksien ja suorituskyvyn vahvistamiseksi;

27.

kehottaa komissiota tukemaan ja edistämään sellaisen suurjännitetasasähkönsiirtoon (HVCD) tarkoitetun Euroopan laajuisen verkon perustamista ja kehitystä, jolla kyetään optimoimaan uusiutuvien energialähteiden, erityisesti tuulen ja vesivoiman, valjastaminen; katsoo, että tämä verkko tarjoaisi pitkien välimatkojen energiansiirtoa alhaisella energiahäviöllä ja mahdollistaisi samalla kaikkien uusiutuvien energialähteiden välisen synergian;

28.

tukee monitasoista ja hajautettua lähestymistapaa energiatehokkuuspolitiikkaan; korostaa, että energiatehokkuudella voi olla merkittävä asema kaupunki- ja maaseutualueiden kehittämisessä; korostaa tarvetta lisätä tukea kaupunginjohtajien sopimuksen ja älykkäitä kaupunkeja koskevan aloitteen kaltaisille hankkeille, jotka keskittyvät energiatehokkuuden parantamiseen ja kasvihuonekaasujen päästöjen vähentämiseen paikallisella ja alueellisella tasolla; korostaa energiatehokkuutta koskevien parhaiden käytänteiden edistämis- ja täytäntöönpanopotentiaalia kunta- ja aluehallinnon tasolla; katsoo lisäksi, että koheesiopolitiikan saattaminen Eurooppa 2020 -strategian yhteyteen voi osaltaan edistää älykästä ja kestävää kasvua jäsenvaltioissa ja alueilla;

29.

kehottaa komissiota arvioimaan olemassa olevien rakennusten energiatehokkuuspotentiaalia aloittamalla julkisista rakennusta, mukaan luettuna koulut, ja ehdottamaan kustannustehokasta tavoitetta rakennusten primaarienergian kulutuksen vähentämiseksi; kehottaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön käytännöllisiä ohjelmia, joilla tuetaan peruskorjauksia, joilla energian kysyntää voidaan aluksi alentaa yli 50 prosentilla remonttia edeltävään tasoon verrattuna ja siten, että rahoituksellisen ja/tai verotuksellisen ja muun tuen taso on suhteessa parannuksen tasoon; pyytää, että jäsenvaltioita vaaditaan sisällyttämään kansallisiin energiatehokkuussuunnitelmiinsa vuosittaiset peruskorjaustavoitteet, ja kehottaa komissiota ehdottamaan vaihtoehtoisia tapoja saavuttaa lähellä nollatasoa oleva rakennuskanta vuotta 2050 koskevan energiasuunnitelman yhteydessä;

30.

kehottaa komissiota laajentamaan rakennuspolitiikan soveltamisalaa ekoalueisiin, jotta varmistetaan, että paikallisella tasolla tapahtuva resurssien optimointi alentaa primäärienergian käyttöä rakennuksissa ja vähentää kuluttajille aiheutuvia kustannuksia;

31.

pitää erittäin tärkeänä sitä, että energiaköyhien koteja kunnostetaan vastaamaan mahdollisimman korkeita energiatehokkuusstandardeja lisäämättä energiaköyhien päivittäisiä kuluja; korostaa, että tämä vaatii monissa tapauksissa huomattavia investointeja koteihin, mutta saa samalla aikaan monia energiaan liittymättömiä hyötyjä muun muassa vähentämällä kuolleisuutta, kohentamalla yleistä hyvinvointia, lieventämällä velkaantuneisuutta ja vähentämällä terveydenhoitokuluja sisäilman saastumisen ja lämpöstressin vähentyessä;

32.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita arvioimaan energiatehokkuustodistusten laatua käyttäen apunaan investointitason tarkistuksia; kehottaa komissiota laatimaan näiden arvioiden perusteella jäsenvaltioille suuntaviivoja, joilla varmistetaan niiden energiatehokkuustodistusten laatu sekä näissä energiatehokkuustodistuksissa esitettyjen suositusten perusteella toteutettujen toimenpiteiden energiatehokkuuden laatu;

33.

on vakuuttunut siitä, että energiansäästötavoitteen saavuttamisen kannalta tärkeintä on se, että kansalliset, alueelliset ja paikalliset viranomaiset toimivat suunnannäyttäjinä; kehottaa viranomaisia ylittämään rakennusten energiatehokkuudesta annetussa direktiivissä asetetut tavoitteet erityisesti kunnostamalla koko olemassa olevan rakennuskantansa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa lähes nollaenergiatasoa vastaavalle tasolle, mikäli se on teknisesti ja taloudellisesti mahdollista; tunnustaa toisaalta, että erityisesti paikalliset ja alueelliset budjettirajoitukset rajoittavat monessa tapauksessa julkisten laitosten kykyä etukäteisinvestointeihin; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita helpottamaan ja tukemaan innovatiivisten ratkaisujen löytämistä mainittuun ongelmaan, mukaan luettuna energiatehokkuuteen perustuva kilpailuttaminen tai markkinapohjaiset välineet, sekä kehottamalla viranomaisia harkitsemaan kustannussäästöjä monivuotisessa budjettikehyksessä, jos näin ei jo tehdä;

34.

tunnustaa Euroopan unionin edelläkävijäroolin; uskoo, että EU:n toimielinten ja virastojen olisi näytettävä esimerkkiä erityisesti niissä rakennuksissa, joilla on osoitettu olevan energiatehokkuuspotentiaalia, ja remontoimaan nämä rakennukset kustannustehokkaasti lähes nollatasolle vuoteen 2019 mennessä osana toimielinten energiankulutuksen laajempaa tarkastelua;

35.

tunnustaa rakennusten energiansäästöpotentiaalin sekä kaupungeissa että maaseudulla; toteaa, että energiansäästöremonteilla on erityisesti asumisen alalla lukuisia esteitä, kuten etukäteiskustannukset, kannustinten jakautuminen ja asunto-osakeyhtiöiden monimutkaiset neuvottelut; kehottaa poistamaan nämä esteet innovatiivisilla ratkaisuilla, kuten alueellisilla remontointisuunnitelmilla, taloudellisilla kannustimilla ja teknisellä tuella; korostaa, että EU:n ohjelmista olisi tarjottava kannustimia siihen, että rakennukset varustetaan jälkikäteen ylittämään lain mukaiset vähimmäisvaatimukset, ja tuettava vain rakennuksia, joilla on energiatehokkuuspotentiaalia; kehottaa edistämään remontointitekniikoita, jotka ovat taloudellisempia ja mahdollistavat korkean säästötason;

36.

korostaa, että on tärkeää vähentää köyhimpien kotitalouksien korkeita polttoainekustannuksia tukemalla peruskorjauksia, joiden avulla energiankulutusta ja energiakustannuksia voidaan pienentää; kehottaa toimivaltaisia paikallisia, alueellisia, kansallisia ja EU:n viranomaisia kiinnittämään erityistä huomiota sosiaaliseen asuntotuotantoon varmistamalla, että energian säästämiseen tähtäävistä investoinneista aiheutuvat lisäkulut eivät siirry haavoittuvassa asemassa oleville asukkaille;

37.

pyytää komissiota edistämään uusia aloitteita, joilla tulevassa innovaatiostrategiassa tuetaan rakennusten remontointia muun muassa energiatehokkuutta koskevilla innovaatiokumppanuuksilla energiatehokkaissa tai päästöttömissä kaupungeissa;

38.

kannustaa jäsenvaltioita edistämään joidenkin tehottomien, kulttuuriperintöön kuulumattomien rakennusten korvaamista, mikäli niiden kunnostaminen ei olisi kestävä tai kustannustehokas ratkaisu;

39.

kehottaa jäsenvaltioita ottamaan nopeammin käyttöön energiatehokkuustodistukset, joita pätevät ja/tai hyväksytyt asiantuntijat myöntävät riippumattomasti, sekä luomaan yhden palvelupisteen järjestelmiä, joiden kautta voidaan hakea teknistä apua ja tukea sekä taloudellisia kannustimia alueellisella, kansallisella ja eurooppalaisella tasolla;

40.

pyytää komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan energiakatselmusten ja energianhallinnan strukturoitujen prosessien laajemman käytön yrityksissä ja teollisuusrakennuksissa sekä kehittämään pk-yritysten avustusmekanismeja; katsoo, että tällä tuetaan kansallisten järjestelmien tai vapaaehtoisten sopimusten vahvistamista tai perustamista;

41.

kehottaa jäsenvaltioiden vastustuksen välttämiseksi komissiota järjestämään kaikkien tarvittavien resurssien avulla laajamittaisia kuulemisia ennen kuin se esittää 30. kesäkuuta 2011 mennessä vertailumenetelmäkehyksensä energiatehokkuutta koskevien vähimmäisvaatimusten kustannusoptimaalisten tasojen laskemista varten rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin mukaisesti; uskoo, että kun vertailumenetelmä otetaan käyttöön, se motivoi markkinatoimijoita investoimaan energiatehokkaisiin ratkaisuihin;

42.

kehottaa komissiota ehdottamaan energiaviitearvoja tai vaatimuksia, jotka koskevat viranomaisten katuvaloasennuksia, mukaan luettuna älykkäämpi ohjaus ja energiaa säästävät toiminnot vuoteen 2012 mennessä; kehottaa sisällyttämään näihin toimenpiteisiin erittelyn kaikkien valaistuslaitteita koskevien julkisten hankintojen elinkaarikustannuksista;

43.

vaatii jäsenvaltioita turvautumaan systemaattisesti energiatehokkuuden huomioon ottaviin hankintamenettelyihin; katsoo, että energiatehokkuuden määritteleminen järjestelmällisesti yhdeksi julkisten hankintojen myöntämisperusteista ja sen asettaminen julkisesti rahoitettavien hankkeiden ehdoksi antaisi merkittävän sysäyksen tälle politiikalle;

44.

kehottaa komissiota luomaan tuotepolitiikan, jolla varmistetaan ympäristöön liittyvien tuotepolitiikkojen parempi johdonmukaisuus koordinoimalla paremmin eri välineiden niveltyminen, tarkistaminen ja täytäntöönpano, jotta voidaan edistää markkinoiden kehittymisen dynamiikkaa ja tarjota kuluttajille asianmukaisempaa tietoa energiansäästöistä; kehottaa komissiota sen tähden tarkistamaan ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevia direktiivejä samanaikaisesti (esimerkiksi aikaistamalla energiamerkintädirektiivin tarkistusajankohtaa); pitäisi suotavana, että samanaikaisesti tarkistettaisiin myös ekosuunnittelua ja ympäristöä säästäviä julkisia hankintoja koskevia sääntöjä ja tarkistus pantaisiin täytäntöön koordinoidusti ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien toimenpiteiden kanssa;

45.

vaatii ekologista suunnittelua ja energiamerkintöjä koskevien direktiivien nopeaa ja asianmukaista täytäntöönpanoa ja pahoittelee pitkiä viivytyksiä; esittää, että hyväksymiselle asetetaan selkeämmät ja tiukemmat määräajat ehdottamalla täytäntöönpanosäädöksiä tai delegoituja säädöksiä, jotka kattavat uudet energiaan liittyvät tuotteet; pitää valitettavana, että komissio ei ole toistaiseksi hyödyntänyt täysin ekologista suunnittelua koskevan direktiivin mahdollisuuksia, ja uskoo vahvasti, että sen olisi nyt katettava enemmän tuotteita, mukaan luettuna tarpeen mukaan uudet kodinkoneet, tieto- ja viestintätekniset laitteet, rakennuksissa käytettävät energiaan liittyvät tuotteet (kuten teollisuuden sähkömoottorit, koneet, ilmastointilaitteet, lämmönvaihtimet, lämmitys- ja valaistuslaitteet ja pumput), teollisuus- ja maatalouskoneet, rakennusmateriaalit sekä veden tehokkaaseen käyttöön tarkoitetut tuotteet; kehottaa komissiota ottamaan huomioon kuluttajatuotteiden ja sijoitustuotteiden eron, kun se hyväksyy täytäntöönpanosäädöksiä, ja osoittamaan energiansäästöpotentiaalin ja toteutettavuuden ennen täytäntöönpanosäädösten antamista; vaatii, että ekologista suunnittelua koskevan direktiivin energiatehokkuutta koskeviin vähimmäisvaatimuksiin sisällytetään erittely kaikkien tuotteiden elinkaarikustannuksista ja kokonaispäästöistä, mukaan luettuna kierrätysprosessi;

46.

kehottaa komissiota yhdistämään nykyistä unionin lainsäädäntöä (esimerkiksi ekologista suunnittelua ja energiankulutusmerkintöjä koskevat direktiivit), jotta unionin lainsäädännön täytäntöönpano olisi mahdollisimman tehokasta ja jotta saavutettaisiin synergiaetuja erityisesti kuluttajien kannalta;

47.

kehottaa komissiota tekemään konkreettisia aloitteita tuotteiden resurssitehokkuuden parantamiseksi esimerkiksi säädöksillä; toteaa, että resurssitehokkuuden parantaminen johtaisi myös energiatehokkuuden merkittävään lisäykseen;

48.

korostaa, että olisi kiinnitettävä enemmän huomiota energiatehokkuusnormien vaikutusten analysointiin, mukaan luettuina lopputuotteen hinta/laatu-suhde, sen vaikutukset energiatehokkuuteen ja kuluttajalle koituvat edut; myöntää, että komissio analysoi kaikkia näitä vaikutuksia, mutta vaatii, että komission ja jäsenvaltioiden on panostettava enemmän viestintään ja kaikkien tuotteiden, myös energiansäästölamppujen kaltaisten tuontituotteiden, valvontaan;

49.

katsoo tässä yhteydessä, että yhtenäiset tekniset standardit ovat sopiva keino lisätä energiatehokkaiden tuotteiden, pumppujen ja moottorien jne. markkinaosuutta;

50.

kehottaa komissiota varmistamaan, että lainsäädäntö ulottuu tuotteisiin, järjestelmiin ja niiden energiankäyttöön, ja katsoo, että on lisättävä EU:n kansalaisten, mukaan luettuna kyseinen myyntihenkilöstö, tietoisuutta kulutustuotteiden ja energiatuotteiden energiatehokkuudesta ja resurssitehokkuudesta; katsoo, että energiankulutuksen arvioinnin yhteydessä yksittäisiä tuotteita ja komponentteja olisi käsiteltävä kokonaisuuksina eikä erikseen;

51.

korostaa, että Euroopan olisi oltava huipulla energiaan liittyvän internet-teknologian ja tieto- ja viestintätekniikan vähähiilisten sovellusten kehittämisessä; korostaa, että tieto- ja viestintätekniikalla voi ja pitäisi olla merkittävä rooli edistettäessä vastuullista energiankulutusta kotitalouksissa, liikenteessä, sähköntuotannossa ja -jakelussa sekä itse tieto- ja viestintätekniikan alalla (jonka osuus sähkönkulutuksesta on noin kahdeksan prosenttia); kehottaa siksi arvioimaan erityisesti tietokonekeskusten energiansäästöpotentiaalin; katsoo, että samalla kun tehostetaan innovointitukea, on kevennettävä myös hakijoiden byrokraattista taakkaa; katsoo, että on tuettava kumppanuuksia TVT-alan ja päästöjä eniten tuottavien alojen välillä, jotta näiden alojen energiatehokkuutta parannettaisiin ja päästöjä vähennettäisiin;

52.

korostaa, että älykkäiden mittausjärjestelmien menestyksen kannalta on olennaisen tärkeää, että yhteiskunnalle annetaan tietoja niiden eduista; palauttaa mieliin, että parlamentin valiokunta-aloitteisessa mietinnössä ”Euroopan uusi digitaalinen asialista: 2015.eu” asetetaan päämääräksi, että 50 prosenttia Euroopan kotitalouksista olisi varustettu älykkäillä mittareilla vuoteen 2015 mennessä; pitää myönteisenä älykkäitä mittareita käsittelevän työryhmän työtä ja pyytää komissiota esittämään ennen vuoden 2011 päättymistä suosituksia varmistaakseen, että:

53.

toteaa, että tekninen kehitys voi auttaa pääsemään energiatehokkuuteen nopeammin; kehottaa komissiota sisällyttämään SET-suunnitelmaan osion, joka koskee sitä, miten kehitetään ja tuetaan teknologiaa ja esimerkiksi rakennusalalla ja koneenrakennuksessa käytettäviä materiaaleja ja tuotteita, kuten erittäin vähän energiaa kuluttava valaistus tai tulostettava elektroniikka, millä edistetään energia- ja resurssitehokkuutta; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita esittämään aloitteita ja ohjelmia, jotka koskevat erityisen innovatiivisia teknologioita, mukaan luettuna kohdistettu T&K, pienten volyymien tuotanto jne.;

54.

vaatii, että komissio energiatehokkuuden parantamiseksi yhdessä kansallisten energiasääntelyviranomaisten kanssa yhdistää älykkäitä verkkoja ja älykkäitä sähkömittareita koskevaan työhön hintakannustimet (muuttuva hinnoittelu) ja kansallisten tariffien joustavuuden lisäämisen esimerkiksi tuntikohtaiselta pohjalta, ja palauttaa mieleen jäsenvaltioille kolmannessa energiapaketissa asetetun velvollisuuden kehittää innovatiivisia hinnoittelumalleja;

55.

kehottaa toteuttamaan toimenpiteitä bumerangi-ilmiön torjumiseksi ja varmistamaan, ettei teknisten parannusten vaikutusta tehdä tyhjäksi energianhintojen alentamispaineilla ja lisääntyvällä kulutuksella;

56.

pyytää komissiota julkaisemaan liikennettä koskevan kunnianhimoisen valkoisen kirjan, jotta voitaisiin kehittää kestävä eurooppalainen liikennepolitiikka, joka edistää energiatehokkaan uuden teknologian käyttöönottoa ja vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja erityisesti öljystä mahdollisesti sähköistämällä ja muilla keinoin; tukee tässä mielessä energiatietoisuuden parantamista infrastruktuurin ja aluesuunnittelun yhteydessä;

57.

katsoo, että liikenteen päästöjen torjumiseksi tarvitaan kiireesti kaikkia mahdollisia välineitä, mukaan luettuina ajoneuvo- ja polttoaineverotus, merkinnät, vähimmäistehokkuusnormit sekä toimet julkisen liikenteen parantamiseksi ja lisäämiseksi;

58.

korostaa, että tieto- ja viestintätekniikoiden soveltaminen tieliikennealalle ja sen rajapintoihin muiden liikennemuotojen kanssa on erittäin tärkeää tieliikenteen energiatehokkuuden ja turvallisuuden parantamisen kannalta erityisesti jos se yhdistetään logistisiin parannuksiin ja muihin liikenteen järkeistämistoimiin, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita varmistamaan, että eFreight-hanketta ja älykkäitä liikennejärjestelmiä käytetään koordinoidusti ja tehokkaasti koko unionissa;

59.

korostaa, että edellä mainittujen energiatehokkuustavoitteiden saavuttamiseksi on erittäin tärkeätä investoida kuljetusalaan, erityisesti rautatie- ja kaupunkiliikennejärjestelmiin, enemmän energiaa vaativien järjestelmien käytön minimoimiseksi;

60.

korostaa, että energiatehokkuutta on lisättävä koko liikennealalla siirtymällä energiaintensiivisistä liikennemuodoista, kuten rekoista ja autoista, matalaenergisiin liikennemuotoihin, kuten juniin, polkupyöriin tai kävelyyn henkilöliikenteessä tai juniin ja ympäristöystävällisiin laivoihin rahtiliikenteessä;

61.

tunnustaa, että ajoneuvojen parempi energiatehokkuus voi alentaa polttoaineen kulutusta merkittävästi, ja kehottaa komissiota arvioimaan, miten eri liikennemuotojen päästövähennysten saavuttamisessa on edistytty, ja varmistamaan pitkän aikavälin suunnitteluhorisontin erityisesti auto- ja tieliikennealalla asettamalla tarvittaessa lisätavoitteita ja edistämällä uusia energiatehokkuusstandardeja esimerkiksi ajoneuvojen ilmastointilaitteiden alalla, ja katsoo, että EU:n olisi pyrittävä toteuttamaan maailman suurimmat tehokkuussäästöt; huomauttaa, että kuluttajavalistus ja mainonta voivat olla tärkeitä, kun kuluttajia ohjataan kohti valistuneempia hankintapäätöksiä ja ajotapoja;

62.

kehottaa komissiota edistämään energiatehokkuutta parantavien innovatiivisten laitteiden kehittämistä ja käyttöä (esim. kuorma-autojen ilmanohjaimet ja muut aerodynamiikan tai toiminnan parannukset) kaikkia liikennevälineitä varten kustannustehokkaasti;

63.

kannattaa tässä yhteydessä energiatehokkaiden renkaiden käytön edistämistä turvallisuutta vaarantamatta, ja pyytää komissiota määräämään viranomaisten käyttöön hankittuja ajoneuvoja ja niihin asennettuja renkaita koskevista energiatehokkuuden vähimmäisvaatimuksista; pyytää komissiota esittämään vuoden 2011 loppuun mennessä strategian raskaiden ajoneuvojen polttoaineen kulutuksen ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseksi, johon puututaan tällä hetkellä tuskin lainkaan;

64.

kehottaa komissiota tutkimaan, voitaisiinko ottaa käyttöön henkilöliikenteen ajoneuvoihin sovellettava yhtenäinen, pakollinen yleiseurooppalainen merkintäjärjestelmä, jolla vähennettäisiin markkinoiden vääristymiä, lisättäisiin Euroopassa kansalaisten tietoisuutta ja tuettaisiin energiankulutuksen ja ajoneuvojen päästöjen vähentämistä edistävän teknologian kehittämistä; kehottaa komissiota tutkimaan myös, voidaanko kyseinen yhtenäinen merkintäjärjestelmä ulottaa koskemaan myös sähkö- ja hybridiajoneuvoja;

65.

kehottaa komissiota varmistamaan viimeistään vuoden 2011 puoliväliin mennessä sähköajoneuvojen kehittämisen perusedellytykset erityisesti infrastruktuurin ja latausteknologian standardisoinnin osalta, koska näin varmistetaan infrastruktuurien yhteentoimivuus ja turvallisuus ja edistetään latausinfrastruktuurin käyttöönottoa jäsenvaltioissa; kehottaa lisäksi komissiota asettamaan yhdenmukaiset vaatimukset sähköautojen hyväksynnälle ottaen erityisesti huomioon sekä työntekijöiden että loppukäyttäjien terveyden ja turvallisuuden suojelun; kehottaa komissiota varmistamaan vastaavat olosuhteet polttokennoja tai muita kestäviä energialähteitä käyttävien ajoneuvojen kehitykselle;

66.

toistaa, että energian säästäminen liikenteen alalla edellyttää intermodaalisia liikenneratkaisuja sekä älykkäiden liikennejärjestelmien kehittämistä (mukaan luettuina ruuhkamaksut, liikenteen hallinnan tietotekniikka, rautateiden infrastruktuuri jne.);

67.

pyytää jäsenvaltioita lakkauttamaan polttoainetehottomien autojen ostamista kannustavat verojärjestelyt ja korvaamaan ne verojärjestelyillä, jotka kannustavat ostamaan vähän kuluttavia ajoneuvoja;

68.

panee merkille, että moduulirekkojen käyttö on maantieliikenteen energiatehokkuutta parantava kestävä ratkaisu; toteaa myös, että tämän maantiekuljetusmuodon käytön lisäämistä haittaavat moninaiset säännöt, joita moduulirekoille asetetaan rajanylityksessä; kehottaa komissiota tutkimaan, mitkä sääntöjen eroista ovat sellaisia, jotka voitaisiin helposti poistaa, ja miten voidaan varmistaa, että moduulirekkojen käyttöä rajat ylittävässä liikenteessä lisätään;

69.

uskoo, että hintasignaalit ovat ratkaisevan tärkeitä energiatehokkuuden lisäämisessä ja että tarkistetun energiaverotuksen olisi oltava osa tarkistettua energiatehokkuustoimintasuunnitelmaa, koska taloudelliset välineet ovat kustannustehokkain tapa edistää energiansäästöjä;

70.

muistuttaa komissiota ja jäsenvaltioita trias energetica -mallista, jonka mukaisesti energian kysyntää olisi vähennettävä, ennen kuin tehdään investointeja energiatarjonnan laajentamiseen;

71.

kehottaa komissiota antamaan kertomuksen taloudellisen lisätuen tarpeesta nykyisen rakennuskannan energiatehokkuuden lisäämiseksi ja sisällyttämään kertomukseen arvion nykyisistä rahoitusvälineistä; toteaa, että komission olisi annettava ehdotuksia siitä, kuinka EU:n tasolla voidaan ottaa käyttöön uusiutuvat rahoitusvälineet, joilla annetaan tukea tai takuut täydentäville energiatehokkuustoimille, nykyisille kansallisille järjestelyille ja jakelukanaville (esimerkiksi riskinjaon avulla) ja edistetään energiatehokkuusjärjestelyjen käyttöönottoa ja parantamista jäsenvaltioissa; kehottaa komissiota esittämään kansallisia energiatoimintasuunnitelmia koskevien toimintalinjojen puitteissa, miten varmistetaan, että energiatehokkuusvaroja on käytettävissä kansallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla; katso, että näillä varoilla voitaisiin rahoituksen välittäjien kautta merkittävällä tavalla kehittää välineitä, jotka antaisivat rahoitusmahdollisuuksia yksityisille kiinteistönomistajille, pk-yrityksille ja energiapalveluyrityksille; tukee ajatusta siitä, että tällaiset välineet tarjoavat enemmän tukea vaativampiin energiansäästötoimenpiteisiin;

72.

katsoo, että tätä kehystä kehitettäessä olisi kiinnitettävä huomiota kaikkiin jäsenvaltioissa käytettävissä oleviin rahoitusresursseihin, jotta luodaan synergiaa ja vältetään päällekkäisyyttä muiden rahoitusvälineiden kanssa;

73.

pitää myönteisenä, että Eurooppa 2020 -strategiassa tuetaan verotaakan siirtämistä työvoiman verotuksesta energia- ja ympäristöveroihin, millä voidaan kannustaa kuluttajia ja elinkeinoelämää energiatehokkuuteen ja työpaikkojen luomiseen; kehottaa jäsenvaltioita harkitsemaan energiatehokkuuden lisäämiseen tarkoitettujen nykyaikaistamistoimien alv-asteen alentamista;

74.

kehottaa komissiota esittämään vuosittain kertomuksen siitä, onko ja miten jäsenvaltioissa on luotu (verotukseen tai tukiin liittyviä) kannustimia, kuten esimerkiksi yksityisellä sektorilla ja pk-yrityksissä pienistä, alle 10 000 euroa maksavista laitteista ja varusteista tehtävät poistot, tai teollisuudessa progressiivisesti tehtävät 50 prosentin poistot ensimmäisen vuoden aikana, tai vastaavien investointikannusteiden ja tutkimuspalkkioiden luominen energiatehokkuutta koskevien toimien edistämiseksi;

75.

korostaa EU:n päästökauppajärjestelmän merkitystä suunnattomana resurssipotentiaalina energiatehokkuusinvestoinneille; tunnustaa, että EU:n päästöoikeuksien huutokaupalla kootaan miljardeja euroja; muistuttaa, että päästökauppadirektiivin mukaan vähintään 50 prosenttia näistä tuloista olisi käytettävä mukauttamis- ja lievittämistoimenpiteisiin, mukaan luettuna energiatehokkuus; korostaa, että nämä tulot sekä hiilidioksidiverosta saatavat tulot olisi ensi sijassa käytettävä kustannustehokkaan energiatehokkuuden rahoittamiseen ja teknologian levittämiseen; toteaa lisäksi, että EU:n yritykset ostavat miljoonia CDM-hyvityksiä lähinnä Kiinassa ja Intiassa, vaikka ne voisivat investoida vähiten kehittyneiden maiden CDM-hyvityksiin tai energiatehokkuuteen EU:ssa;

76.

katsoo, että tässä kehyksessä olisi otettava huomioon kokemukset julkisten rahoituslaitosten tarjoamista uusiutuvista rahoitusvälineistä, hyödynnettävä EU:n nykyisiä resursseja ja suunniteltava järjestelmä siten, että saadaan muuta julkista tai yksityistä rahoitusta mahdollisimman suuren vipuvaikutuksen aikaansaamiseksi; katsoo, että komissio ei aina voi olla ainoa rahoituslähde; kehottaa komissiota ottamaan avainroolin julkisissa ja yksityisissä rahoituslaitoksissa käytettävissä olevan rahoituksen vapauttamiseksi ja mobilisoimiseksi; katsoo, että komission olisi kannustettava rahoituslaitoksia ja rahoitusohjelmia, kuten Euroopan investointipankkia, asettamaan innovatiiviset energiatehokkuusaloitteet etusijalle erityisesti kun nämä edistävät myös muiden EU:n tavoitteiden, kuten työllisyyden kasvun, saavuttamista;

77.

tunnustaa, että etukäteisrahoituksen puuttuminen on merkittävä este asuinrakennusten sekä pk-yritysten rakennusten nykyaikaistamiselle, ja kehottaa komissiota laatimaan luettelon innovatiivisista ratkaisuista ja parhaista käytännöistä tämän ongelman ratkaisemiseksi; toteaa, että tällaisia käytäntöjä ovat muun muassa menestyksekäs ”pay as you save” -mekanismi, uusiutuvat rahoitusvälineet ja (saksalaisen Kreditanstalt für Wiederaufbau tai ranskalaisen Caisse Depots -mallin mukaiset) ”vihreät” investointipankit;

78.

tunnustaa, että etukäteisinvestointien tarve on yksi suurimmista esteistä paikallisen ja alueellisen tason energiatehokkuutta koskevien toimien toteuttamisessa; on vakuuttunut, että kaikissa EU:n tason toimissa on otettava huomioon kunnille ja alueille aiheutuvat seuraukset ja budjettirajoitukset; suosittelee siksi, että komissio kuulee paikallisia ja alueellisia edustajia energia-alan kehittämistä koskevien suuntaviivojen asettamiseksi ja myöntää paikallisille ja alueellisille hankkeille taloudellista tukea innovatiivisilla ohjelmilla, joissa hyödynnetään nykyisiä energiavaroja ja rakennerahastoja;

79.

pitää tervetulleena parlamentin ja neuvoston välistä sopimusta käyttää EEPR-asetuksen käyttämättömiä varoja luomaan erityinen rahoitusväline, jolla tuetaan energiatehokkuutta ja uusiutuvaan energiaan liittyviä aloitteita paikallisella ja alueellisella tasolla; panee samalla merkille, että energiatehokkuusinvestointeja tuetaan Euroopan talouden elvytyssuunnitelmassa aivan liian vähän, vaikka niillä voitaisiin luoda paljon työpaikkoja;

80.

korostaa EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston rahoittamien energiatehokkuustoimien kaltaisten EU:n rahoitustoimien täytäntöönpanon tehostamisen tarvetta; vaatii jäsenvaltioita asettamaan energiatehokkuuden etusijalle toimintaohjelmissaan ja kehottaa komissiota ja kansallisia viranomaisia kehittämään tapoja, joilla helpotetaan rakennerahastovarojen käyttämistä energiatehokkuustoimiin, kuten paikallistason parempaan tiedonkulkuun tai keskitettyjen palvelupisteiden perustamiseen, ja muistuttaa lopuksi, että näitä toimenpiteitä olisi arvioitava ja että energiatehokkuuden parannukset ovat tärkeä tekijä tässä arvioinnissa;

81.

kehottaa koheesio- ja aluepolitiikan sekä EU:n rahoitusnäkymien tulevaa tarkistamista ajatellen sisällyttämään energian säästämisen EU:n tuen myöntämisen ehtoihin ja kiinnittämään huomiota mahdollisuuteen suunnata kansallisista määrärahoista entistä suurempi osa energiatehokkuuteen ja uusiutuvaan energiaan liittyviin toimiin;

82.

kehottaa komissiota käyttämään väliarviointia kohdentaakseen lisää varoja energiatehokkuusohjelmiin ja edistääkseen mahdollisuutta käyttää jopa 15 prosenttia EAKR:n varoista energiatehokkuuteen;

83.

korostaa tarvetta kehittää teknistä tukea ja rahoitusneuvontaa paikallisten ja alueellisten viranomaisten tasolla paikallisten toimijoiden tukemiseksi hankkeiden käynnistämisessä esimerkiksi Euroopan investointipankin teknisen avun välineen (ELENA, European Local Energy Assistance) avulla ja käyttämällä hyödyksi energiapalveluyrityksistä (ESCO) saatuja kokemuksia;

84.

kehottaa komissiota vahvistamaan (Elenan kaltaisia) rahoitusvälineitä ja harkitsemaan täydentävien välineiden käyttöönottoa älykästä energiahuoltoa koskevan ohjelman puitteissa;

85.

toteaa, että energiatehokkuutta lisäävissä toimissa olisi pyrittävä saamaan niihin mukaan mahdollisimman monta julkista ja yksityistä osapuolta, jotta saavutetaan mahdollisimman suuri vipuvaikutus, luodaan työpaikkoja, edistetään ympäristöystävällistä kasvua ja kannustetaan luomaan kilpailukykyiset, yhdistetyt ja kestävät energiatehokkuuden eurooppalaiset markkinat;

86.

toteaa, että energiayritysten velvoittaminen täyttämään energiansäästövaatimukset voisi tuottaa lisävaroja energiatehokkuustoimien rahoittamiseen; toteaa, että tällaisia tuloja voisivat olla muun muassa siirtoverkko-operaattoreilta tai jakeluverkonhaltijoilta perittävät verkkomaksut, velvollisuutensa täyttäneiltä toimittajilta saadut tulot tai vaatimusten täyttämättä jättämisestä maksettavat sakot;

87.

toteaa, että vaikka suuren osan energiansäästöinvestointeihin etukäteen tarvittavasta pääomasta on tultava yksityissektorilta, julkisia toimia tarvitaan markkinahäiriöiden eliminoimiseksi sekä sen varmistamiseksi, että siirtyminen vähähiiliseen yhteiskuntaan tapahtuu ajoissa, niin että uusiutuvaa energiaa ja päästöjen vähentämistä koskevat EU:n tavoitteet saavutetaan;

88.

kehottaa komissiota edistämään kokeneiden (kansallisten ja kansainvälisten) rahoitusalan toimijoiden tarjoamaa teknistä apua tukevia EU:n toimia, joiden tarkoituksena on:

89.

tunnustaa, että toimivat energiamarkkinat kannustavat energiansäästöihin; kehottaa komissiota arvioimaan energiayhtiöiden, mukaan luettuina energiapalveluyritykset, roolia energiatehokkuuden edistämisessä ja antamaan siitä selvityksen, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehokkaisiin toimenpiteisiin, joilla energiayhtiöt saadaan investoimaan energiatehokkuuteen ja helpottamaan loppukäyttäjien energiatehokkuuden lisäämiseen tarkoitettuja toimia; kehottaa komissiota esittämään parhaisiin käytäntöihin perustuvia ehdotuksia, joista jäsenvaltiot voivat valittaa omaan tilanteeseensa sopivimman mallin, kuten valkoisten todistusten järjestelmä, verohelpotukset, suorat kannustimet jne.;

90.

kehottaa komissiota, jäsenvaltioita sekä kaikkia paikallisia ja alueellisia hallinnon tasoja lisäämään ponnistelujaan kaikenlaisten energiatehokkuusasiantuntijoiden mutta erityisesti keskiasteen teknisen henkilöstön koulutuksen parantamiseksi kaikilla aloilla mutta erityisesti koko rakennusalan arvoketjussa ja pk-yrityksissä rakennusalan henkilöstön ammattitaidon lisäämiseksi; katsoo, että tällä luodaan paikallisia vihreitä työpaikkoja ja helpotetaan samalla kunnianhimoisen energiatehokkuuslainsäädännön täytäntöönpanoa; kehottaa tässä yhteydessä käyttämään rakenne- ja koheesiorahastoja täysimääräisesti ja entistä enemmän koulutustarkoituksiin;

91.

kehottaa komissiota tutkimaan, voidaanko soveltaa innovatiivisia sääntelyn muotoja, joilla uusien jäsenvaltioiden huomattavat energiansäästövalmiudet voidaan tehokkaasti yhdistää kehittyneempien jäsenvaltioiden taloudellisiin ja teknologisiin valmiuksiin;

92.

korostaa, että energiapalvelumarkkinoiden kehitystä on parannettava; kehottaa komissiota energiapalveludirektiivin tarkistamisen yhteydessä harkitsemaan toimenpiteitä, joilla edistetään energiatehokkuuteen perustuvaa kilpailuttamista julkisella ja yksityisellä sektorilla; katsoo, että energiapalveluyritykset ovat monessa suhteessa parhaassa asemassa auttamaan kotitalouksia, pk-yrityksiä ja julkista sektoria selviämään korkeista ennakkokustannuksista, jotka liittyvät nykyisen rakennuskannan remontointiin energiatehokkuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota laatimaan tutkimuksen jäsenvaltioiden parhaiden käytänteiden arvioimiseksi sekä yksilöimään esteet ja vaikeudet, jotka hankaloittavat rahoitusvälineen täyden potentiaalin hyödyntämistä;

93.

huomauttaa, että yrityksillä on innovointitoimiensa ansiosta merkittävä asema energiansäästötoimien suunnittelussa ja toteuttamisessa; toivoo, että rakennerahastovarojen avulla kannustetaan yrityksiä osallistumaan aktiivisesti energiatehokkuutta koskeviin hankkeisiin;

94.

toistaa pyyntönsä, jonka mukaan energiatehokkuutta koskevaa lukua olisi vahvistettava Euroopan naapuruuspolitiikassa ja se olisi sisällytettävä systemaattisesti EU:n ja kolmansien maiden väliseen vuoropuheluun;

95.

tunnustaa ne mahdollisuudet, joita energiatehokkaan teknologian kehittäminen, tuotanto ja markkinointi tarjoaa yrityksille (esim. sovellukset moottoreissa ja käyttölaitteissa, valaistuksessa, sähkölaitteissa jne.);

96.

pitää tässä yhteydessä innovatiivisen teknologian kehittämistä ja markkinoille saattamista edellytyksenä energiatehokkuuden lisäämiselle kaikilla sovellusaloilla kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja uusiutuvan energian osuuden lisäämiseksi;

97.

tähdentää, että energiatehokkuuden on oltava yksi tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista;

98.

kehottaa komissiota tekemään energiatehokkuudesta yhden tutkimuksen kahdeksannen puiteohjelman ensisijaisista tavoitteista ja myöntämään energiatehokkuutta koskeville aliohjelmille yhtä suuren rahoitusosuuden kuin nykyiselle älykästä energianhuoltoa koskevalle ohjelmalle; korostaa tarvetta lisätä energia-alaa koskevia tutkimus-, kehitys- ja esittelymäärärahoja nykyiseen tasoon verrattuna vuoteen 2020 mennessä ja erityisesti tarvetta korottaa EU:n tulevassa talousarviossa uusiutuvaa energiaa, älykkäitä verkkoja ja energiatehokkuutta koskevia määrärahoja merkittävästi;

99.

katsoo, että energiansäästötoimille olisi pantava enemmän painoa kansainvälisissä ilmastoneuvotteluissa; on vakuuttunut siitä, että kunnianhimoisia energiatehokkuuden lisäämistä koskevia toimia voidaan panna helpommin täytäntöön ja että ne vaikuttavat vähemmän kilpailukykyyn, jos ne on mukautettu toisiinsa kansainvälisesti; kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään tulevissa Cancúnissa pidettävissä neuvotteluissa saamaan EU:n kansainväliset kumppanit vakuuttuneiksi koordinoitujen energiatehokkuustoimien välttämättömyydestä;

100.

kannattaa G20-maiden 27. kesäkuuta 2010 Toronton huippukokouksessa antamaan julistukseen sisältyvää kehotusta fossiilisten polttoaineiden tukien asteittaisesta vähentämisestä keskipitkällä aikavälillä ja toteaa, että tämä vapauttaisi miljardeja euroja, jotka voitaisiin suunnata energiatehokkuustoimien tukemiseen, ja että niillä siten edistettäisiin paljon paremmin kestävyyttä, kilpailukykyä ja toimitusvarmuutta koskevien EU:n strategisten energiatavoitteiden saavuttamista;

101.

katsoo, että energiavuoropuhelun sosiaalinen ulottuvuus, johon sisältyvät muun muassa ihmisoikeudet, energiaköyhyys ja pienituloisten kuluttajien suojelu, olisi aina otettava huomioon energiastrategioita kehitettäessä;

102.

tunnustaa, että energiatehokkuutta koskevissa toimintalinjoissa ei tähän mennessä ole riittävästi pyritty hankkimaan energiankulutuksen vähentämiselle yhteiskunnallista hyväksyntää; korostaa, että käyttäjien käyttäytyminen on ratkaisevaa energiatehokkuustoimien onnistumiseksi mutta että myös kuluttajien luottamusta olisi lisättävä; vaatii, että tulevaan energiatehokkuustoimintasuunnitelmaan sisällytetään ylimääräisiä tukitoimia yhteiskunnallisen hyväksynnän lisäämiseksi; korostaa paikallisen ja alueellisen tason merkittävää asemaa yhteisymmärryksen saavuttamisessa;

103.

korostaa, että komission ja jäsenvaltioiden on tehostettava tiedotuspolitiikkaansa, jolla kaikille sidosryhmille tiedotetaan energiatehokkuutta ja energiansäästöjä koskevista kysymyksistä, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita parantamaan ja helpottamaan energiatehokkuutta ja energiansäästöjä koskevan tiedon saantia;

104.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.