15.6.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 169/45

—

ottaa huomioon valtion- ja hallitusten päämiesten 30. marraskuuta 2010 antaman Tripolin julistuksen,

—

ottaa huomioon Euroopan parlamentin ja yleisafrikkalaisen parlamentin valmistelevan parlamentaarisen huippukokouksen 27. marraskuuta 2010 antaman julkilausuman,

—

ottaa huomioon Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 177 ja 181 artiklan,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 110 artiklan 4 kohdan,

A.

ottaa huomioon, että Afrikan ja Euroopan unionin kumppanuus perustuu niiden yhteiseen etuun niiden yhdistettyjen voimavarojen hyödyntämisessä,

B.

ottaa huomioon, että Tripolin julistuksesta ilmenee eri johtajien halukkuus lujittaa kahden mantereen välille kolme vuotta sitten perustettua strategista kumppanuutta, jolla pyritään yhdessä vastaamaan yhteisiin haasteisiin ja edistämään kestävää talouskasvua kaikkien afrikkalaisten eduksi,

C.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni vastaa yli puolesta kehitysavusta ja on edelleen Afrikan merkittävin kauppakumppani,

D.

ottaa huomioon, että Afrikka monipuolistaa kumppanuuksiaan erityisesti Aasian ja Latinalaisen Amerikan suurten maiden kanssa,

1.

pitää myönteisenä strategisen toimintasuunnitelman 2010–2013 ja sen kumppanuuksien hyväksymistä ja toivoo, että se tuo mukanaan lisäarvoa Cotonoun sopimukseen ja Välimeren unioniin nähden ja että siinä konkretisoituvat mannertenvälisten suhteiden kunnianhimoiset pyrkimykset;

2.

painottaa, että Afrikan ja EU:n yhteisen strategian perusperiaatteet olisi suunniteltava siten, että niillä tuetaan kehitysmaiden kestäviä tarpeita, jotta voidaan torjua köyhyyttä, turvata ihmisarvoiset tulot ja toimeentulo sekä taata perusihmisoikeuksien toteutuminen, sosiaaliset, taloudelliset ja ympäristöön liittyvät oikeudet mukaan luettuina;

3.

toivoo, että ensimmäisen toimintasuunnitelman (2008–2010) vaikeuksista otetaan opiksi ja että valtion- ja hallitusten päämiesten loppujulistukseen sisältyneet periaatteelliset aikomukset toteutetaan käytännössä;

4.

ottaa huomioon, että sekä yksityisen sektorin että kansalaisyhteiskunnan, erityisesti Afrikassa, voitaisiin antaa osallistua kyseiseen strategiaan tähänastista huomattavasti aktiivisemmin;

5.

tunnustaa myös alueellisen yhdentymisen merkityksen kasvun ja kehityksen kannalta ja korostaa erityisesti Tripolin julistukseen sisältyvää sitoumusta saattaa Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteet toden teolla toimintavalmiiksi tiiviissä yhteistyössä alueellisten järjestöjen kanssa;

6.

pitää myönteisenä edistystä Afrikan rauhan ja turvallisuuden rakenteiden täytäntöönpanossa, joka auttaa selviytymään Afrikan mantereen rauhan ja turvallisuuden haasteista; korostaa tässä yhteydessä, että on tärkeää rahoittaa rauhantukitoimia Afrikassa ennustettavasti ja kestävästi ja on tarpeen rakentaa paikallista kapasiteettia vastoinkäymisistä selviytymiseksi sekä pyrkiä suojelemaan siviilejä aseellisissa selkkauksissa;

7.

katsoo, että konfliktien ehkäiseminen on pysyvän rauhan keskeinen edellytys ja että konfliktien perimmäisiin syihin olisi puututtava toteuttamalla kestävää kehityspolitiikkaa Afrikan väestön perustarpeiden täyttämiseksi ja työttömyyden sekä sosiaalisen ja taloudellisen epäoikeudenmukaisuuden torjumiseksi;

8.

katsoo, että konfliktialueiden mineraaleja koskevan Yhdysvaltojen uuden lain (”Conflict Minerals’ Law”) hyväksyminen on valtava edistysaskel, jolla voidaan torjua Afrikassa mineraalien laitonta hyödyntämistä, joka lietsoo sisällissotia ja konflikteja; katsoo, että komission ja neuvoston pitäisi esittää samanlaisia ehdotuksia, joilla taattaisiin EU:n markkinoille tuotujen mineraalien jäljitettävyys ja otettaisiin samalla huomioon kaivosteollisuuden avoimuutta ajava hanke (Extractive Industries' Transparency Initiative, EITI);

9.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia puuttumaan yhdessä tärkeimpiin yhteisen edun mukaisiin aiheisiin, kuten poliittisiin kriiseihin reagointiin, ja tukemaan taloushallintoa, jotta asiassa voidaan asettaa yhteiset ensisijaiset tavoitteet hallintotapaa ja ihmisoikeuksia koskevan uudenlaisen vuoropuhelun avulla;

10.

on tyytyväinen Afrikan ja EU:n yhteiseen sitoumukseen noudattaa perusperiaatteita, joihin kuuluvat ihmisoikeuksien, demokraattisten periaatteiden ja oikeusvaltion kunnioittaminen sekä terrorismin tuomitseminen kaikissa muodoissaan;

11.

panee merkille, että valtion- ja hallitusten päämiehet ilmoittivat julistuksessaan yhdistävänsä voimansa ihmisoikeuksien suojelemiseksi kummallakin mantereella; painottaa kyseisten oikeuksien yleismaailmallisuuden periaatetta sekä sitä, että erityisesti demokraattista hallintotapaa ja ihmisoikeuksia koskevan kumppanuuden puitteissa toteutettavien toimien on oltava tämän periaatteen mukaisia;

12.

pitää erittäin valitettavana, että huolimatta jatkuvista sitoumuksista demokraattiseen hallintotapaan ja ihmisoikeuksiin Robert Mugabe sai kutsun ja osallistui aktiivisesti kolmanteen EU–Afrikka-huippukokoukseen; kehottaa kaikkia toimijoita ottamaan voimakkaamman poliittisen kannan tulevaisuudessa, jotta lujasta uskostamme oikeusvaltioperiaatteeseen ja demokratiaan lähetettäisiin selkeä viesti;

13.

vaatii painokkaasti, että kaikki eri kumppanuuksien puitteissa toteutettavat toimet toteutetaan ilman minkäänlaista sukupuoleen, rotuun tai etniseen alkuperään, uskontoon tai vakaumukseen, vammaisuuteen, ikään tai sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvaa tai HI-virusta/aidsia sairastaviin henkilöihin kohdistuvaa syrjintää;

14.

kehottaa yleisafrikkalaisen parlamentin tavoin kaikkia Afrikan unionin jäsenvaltioita ratifioimaan Afrikan unionin demokratiaa, vaaleja ja hallintoa koskevan peruskirjan;

15.

korostaa Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajan Herman Van Rompuyn kehotusta Afrikan johtajille tukea Kansainvälistä tuomioistuinta ja noudattaa ehdottomasti periaatetta, jonka mukaan rankaisematta jättämistä on torjuttava;

16.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia sitoutumaan yhteistyöhön, jotta Afrikka ja Eurooppa tekisivät tehokkaampaa yhteistyötä merkittävissä kansainvälisissä elimissä, kuten YK:ssa;

17.

pitää myönteisenä Euroopan unionin ja Afrikan unionin välillä tehtyä sopimusta poliittisen vuoropuhelun käynnistämiseksi, jolla pyritään löytämään ratkaisut talouskumppanuussopimuksia koskeviin yhteisiin huolenaiheisiin; toteaa, että alueellinen integraatio, kauppa ja investoinnit ovat erittäin tärkeitä taloudellisen vakauden ja kestävän kasvun kannalta;

18.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia tekemään yhteistyötä raaka-aineiden hyödyntämisen alalla ja tähdentämään erityisesti osaamisen, hallinnon, infrastruktuurin kehityksen, investointien, geologisen osaamisen ja ammattitaidon tehostamista sekä kaivossopimusten avoimuutta; kehottaa tässä yhteydessä laatimaan ympäristön kannalta vakaita ja sosiaalisesti kestäviä raaka-aineita koskevia toimintatapoja, jotka myös hyödyttävät paikallisväestöä;

19.

pyytää kaikkia Afrikan unionin jäsenvaltioita yhtäältä edistämään asianmukaisen oikeudellisen ja verotuksellisen kehyksen luomista, joka edistää talouskasvua ja houkuttelee suoria ulkomaisia investointeja, ja toisaalta kitkemään korruptiota ja vähentämään hallinnollista byrokratiaa ja huonoa hallintoa;

20.

kehottaa Afrikan ja EU:n johtajia kunnioittamaan Tripolin sitoumusta ja käyttämään strategiaa välineenä edistää mannertenvälistä Afrikan-kauppaa sekä alueellisten talousyhteisöjen käyttöön ja Afrikan mantereen infrastruktuurin kohentamiseen tarkoitettuja parannettuja tukipaketteja;

21.

toteaa Euroopan unionin jäsenvaltioiden uudistaneen sitoumuksensa antaa 0,7 prosenttia bruttokansantulostaan kehitysapuun vuoteen 2015 mennessä, mikä on olennaisen tärkeää, jos vuosituhannen kehitystavoitteet halutaan saavuttaa vuoteen 2015 mennessä;

22.

pitää erityisen tärkeänä sitä, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen on kaikkien kumppanuuksien toteuttamisen keskiössä;

23.

muistuttaa, että vuosituhannen kehitystavoitteiden saavuttaminen edellyttää erityistoimia odottavien äitien terveyden, vastasyntyneiden terveyden, lasten terveyden, naisten ja miesten tasa-arvon, koulutuksen, maanomistuksen, kestävän kehityksen, vedensaannin ja jätevesihuollon järjestämisen sekä vammaisten tukemisen aloilla; kehottaa jatkamaan ohjelmia koulutuksen ja terveydenhuollon aloilla;

24.

korostaa elintarviketurvan takaamisen merkitystä kaikkialla Afrikassa ja painottaa tarvetta vahvistaa maa- ja kalatalousalaa Afrikassa kestävällä tavalla ja erityisesti pienviljelijöiden ja -kalastajien asemaa;

25.

muistuttaa maatalouden hallitsevasta asemasta Afrikan maiden taloudessa; korostaa tästä syystä terveys- ja kasvinsuojelunormien yhdenmukaistamisen sekä Afrikan maatalousalan tuotantokyvyn lujittamisen keskeistä merkitystä;

26.

pitää valitettavana, että huippukokouksessa ei puututtu hallitusten tukemien ulkomaisten sijoittajien Afrikassa tekemiin viljelymaahankintoihin, jotka uhkaavat heikentää paikallista elintarviketurvaa ja aiheuttaa vakavia ja kauaskantoisia seurauksia, jos niihin ei puututa asian vaatimalla tavalla;

27.

uskoo, että Afrikan ja Euroopan unionin johtajien pitäisi osoittaa aito sitoutuneisuutensa ja perustaa mekanismi laittoman pääomakadon ja veropetosten pysäyttämiseksi, täyden avoimuuden sekä maakohtaisen raportointijärjestelmän edistämiseksi ja kansainvälisen painostuksen lisäämiseksi kaikkea sellaista oikeudenkäyttöä kohtaan, joka saattaa mahdollistaa veronkierron tai veropetokset Afrikassa;

28.

uskoo, että uusiutuva energia on elintärkeä Afrikan talouden ja sosiaalisen kehityksen kannalta, ja korostaa puheenjohtaja Barroson kehotusta käynnistää Afrikassa aktiivinen vihreä vallankumous;

29.

pitää myönteisenä uusiutuvia energialähteitä koskevaa Afrikan ja EU:n yhteistyöohjelmaa sekä syyskuussa 2010 Wienissä pidetyssä energiaa käsitelleessä korkean tason kokouksessa asetettuja vuoteen 2020 mennessä saavutettavia poliittisia tavoitteita, jotka koskevat muun muassa nykyaikaisten ja kestävien energiapalvelujen saannin varmistamista edelleen sadalle miljoonalle afrikkalaiselle, rajatylittävien sähköverkkoyhteyksien kapasiteetin kaksinkertaistamista ja maakaasun käytön kaksinkertaistamista Afrikassa, uusiutuvien energialähteiden käytön tehostamista Afrikassa sekä energiatehokkuuden parantamista kaikilla aloilla tällä mantereella;

30.

kehottaa Euroopan unionia ja Afrikan unionia yhdistämään ponnistelunsa vähentääkseen päästöjä, jotka johtuvat metsäkadosta ja metsien tilan heikkenemisestä;

31.

muistuttaa Euroopan unionin sitoumuksesta myöntää 7,2 miljardia euroa ajanjaksolla 2010–2012 pikaisesti käynnistettäviin ilmastonmuutoshankkeisiin ja -aloitteisiin siten, että huomattava osa summasta on varattu Afrikalle;

32.

painottaa, että maailman köyhimmät ihmiset kärsivät ilmastonmuutoksesta ensimmäisinä ja eniten, ja kehottaa kaikkia toimijoita tukemaan kehitysmaita sopeutumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin ja luomaan kasvua hiiltä vähän kuluttavalla tavalla, jotta köyhyys saataisiin poistettua;

33.

panee merkille, että maailman ilmastonmuutossopimuksen edistyminen on elintärkeää maailmanlaajuisen köyhyyden torjumiseksi, ja painottaa tässä yhteydessä luonnonvarojen – auringon, tuulen, jokien ja vuorovesien – suurta potentiaalia, jota Afrikan mailla usein on runsaasti käytössään;

34.

panee merkille maahanmuuton myönteiset vaikutukset ja korostaa tarvetta luoda yhteinen strategia, johon liittyy aikataulu sekä kohdennettuja hankkeita, joilla vähennetään laittoman maahanmuuton kielteisiä vaikutuksia;

35.

muistuttaa kaikkien kumppaneiden sitoumuksesta pyrkiä luomaan enemmän ja korkealaatuisempia työpaikkoja edistämällä kestävää ja kaikkia hyödyntävää kasvua;

36.

pitää myönteisenä opiskelijoiden ja yliopiston opettajien liikkuvuuden edistämiseen tarkoitettujen ohjelmien lujittamista ja sellaisia hankkeita, kuten yleisafrikkalainen yliopisto sekä hanke, jolla pyritään yhdenmukaistamaan opetusrakenteet ja -ohjelmat;

37.

katsoo, että aivovuoto on suuri ongelma Afrikalle ja että maansa jättäneille ammattilaisille pitäisi antaa vahvoja kannustimia palata ja hyödyntää koulutustaan alkuperämaissaan;

38.

pitää ilahduttavana korkean tason (korkeat viranomaiset ja ministerit) vuoropuhelun käynnistämistä tieteen ja tekniikan aloilla, jotta voidaan lujittaa tieteellistä ja teknistä yhteistyötä siten, että vauhditetaan Afrikan talouskasvua ja yhteiskunnallista kehitystä;

39.

panee merkille, ettei Sudan ole edustettuna sen viranomaisten katsottua, ettei valtion- ja hallitusten päämiesten Tripolissa antama julistus sido heitä, ja toivoo julistuksen mukaisesti, että vuoden 2005 rauhansopimuksen kaikki osa-alueet pannaan täytäntöön, mukaan lukien tammikuussa 2011 pidettäväksi suunniteltu kansanäänestys, jonka ansiosta Etelä-Sudanin väestö voisi päättää kohtalostaan rauhanomaisesti;

40.

pitää valitettavana, etteivät tietyt Euroopan unionin tärkeimpien jäsenvaltioiden valtion- ja hallitusten päämiehet voineet osallistua Euroopan unionin ja Afrikan huippukokoukseen;

41.

pahoittelee, ettei Afrikan ja EU:n yhteiseen strategiaan ole liitetty rahoitussuunnitelmaa, ja pyytää jälleen kerran Euroopan kehitysrahaston (EKR) sisällyttämistä EU:n talousarvioon, jotta voidaan varmistaa erilaisten kumppanuuksien toteutukseen käytettyjen eri rahoitusvälineiden parlamentaarinen valvonta;

42.

toivoo, että ministeriöiden tasolla osallistuttaisiin laajemmin strategian täytäntöönpanoon;

43.

pyytää, että yleisafrikkalainen parlamentti ja Euroopan parlamentti voisivat harjoittaa strategisen toimintasuunnitelman täytäntöönpanon valvontatehtäväänsä;

44.

pyytää kaikkien Afrikan ja Euroopan unionin maiden kansallisia parlamentteja tarkastelemaan strategista toimintasuunnitelmaa ja keskustelemaan siitä;

45.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle, Afrikan unionin neuvostolle ja komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, AKT:n ja EU:n yhteiselle parlamentaariselle edustajakokoukselle ja yleisafrikkalaiselle parlamentille (PAP).