13.3.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 74/34

—

ottaa huomioon komission tiedonannon tutkimuspuiteohjelmien täytäntöönpanon yksinkertaistamisesta (KOM(2010)0187),

—

ottaa huomioon 23. kesäkuuta 2009 tehdyn komission päätöksen, joka koskee keskimääräisiin henkilöstökustannuksiin perustuvien kustannuslaskentatapojen hyväksyttävyyskriteereitä (C(2009)4705),

—

ottaa huomioon kuudennen puiteohjelman (2002–2006) jälkiarviointia koskevan asiantuntijaryhmän laatiman raportin (Rietschelin raportti) ja asiasta annetun komission tiedonannon (KOM(2009)0210),

—

ottaa huomioon 26. toukokuuta 2010 annetun komission tiedonannon ”Pitääkö valvontaa lisätä vai vähentää? Virheriskin ja valvonnasta aiheutuvien hallintokustannusten oikea tasapaino” (KOM(2010)0261),

—

ottaa huomioon neuvoston 3. joulukuuta 2009 antamat päätelmät ”Suuntaviivoja eurooppalaisen tutkimuksen ja tutkimukseen perustuvan innovoinnin tulevien painopisteiden määrittelemiseksi vuoden 2010 jälkeisessä Lissabonin strategiassa” sekä kilpailukykyneuvoston 26. toukokuuta 2010 antamat päätelmät ”Yksinkertaistetut ja tehokkaammat Euroopan tutkimusta ja innovointia tukevat ohjelmat”,

—

ottaa huomioon Berliinin julistuksen tietämyksen avoimesta saatavuudesta luonnontieteiden ja humanististen tieteiden alalla,

—

ottaa huomioon työjärjestyksen 48 artiklan,

—

ottaa huomioon teollisuus-, tutkimus- ja energiavaliokunnan mietinnön sekä talousarvion valvontavaliokunnan ja aluekehitysvaliokunnan lausunnot (A7-0274/2010),

A.

toteaa, että seitsemäs puiteohjelma on maailman suurin ylikansallinen tutkimuksen ja kehittämisen ohjelma ja että se on ratkaiseva elementti Euroopan tutkimusalueen luomisessa ja EU 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamisessa,

B.

katsoo, että tutkimus edistää keskeisellä tavalla talouskasvua, työpaikkojen syntymistä ja ympäristöystävällistä ja kestävää energiaa,

C.

katsoo, että puiteohjelma edellyttää tutkimuksessa sovellettavia tiukimpia osaamista, vaikuttavuutta ja tehokkuutta koskevia vaatimuksia, jotta parhaat tieteentekijät saadaan houkuteltua Eurooppaan ja pysymään Euroopassa ja jotta edistetään innovatiivisempaa ja tietoon perustuvaa EU:n taloutta, joka kykenee globaaliin kilpailuun,

D.

katsoo, että kansallisen, alueellisen ja eurooppalaisen tutkimuspolitiikan koordinointi on edelleen vähäistä, mistä aiheutuu huomattavia esteitä pyrittäessä kustannustehokkaisiin ratkaisuihin,

E.

katsoo, että kuudenteen puiteohjelmaan verrattuna tehdyistä parannuksista huolimatta nykyiselle seitsemännen puiteohjelman toteuttamiselle antavat leimaa liiallinen byrokratia, alhainen riskinsietokyky, tehottomuus ja tarpeettomat viivästykset, jotka saavat tiedeyhteisön, yliopistot, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, liike-elämän ja teollisuuden (etenkin pienemmät tutkimusalan toimijat, kuten pk-yritykset) selvästi karttamaan osallistumista,

F.

toteaa, että kaikki sidosryhmät pyytävät sääntöjen ja menettelyjen yksinkertaistamista ja yhdenmukaistamista edelleen siten, että yksinkertaistaminen ei ole sinällään tavoite vaan keino varmistaa EU:n tutkimuksen rahoituksen houkuttelevuus ja saatavuus ja tutkijoiden itse prosessiin kuluttaman ajan lyheneminen,

G.

katsoo, että tulosperusteinen rahoitus saattaa rajoittaa tutkimushankkeet vähemmän riskialttiisiin ja markkinasuuntautuneisiin hankkeisiin ja tutkimukseen, mikä haittaisi EU:n pyrkimyksiä osaamiseen pioneeritutkimuksessa ja innovoinnissa,

H.

katsoo, että tutkimus ja innovointi on erotettava selvästi toisistaan kahtena erillisenä prosessina (tutkimus on sijoituksen muuntamista tietämykseksi ja innovointi on tietämyksen muuntamista sijoitukseksi),

I.

katsoo, että nykyinen yksinkertaistamisprosessi osuu ratkaisevaan ajankohtaan, koska se antaa vauhtia seitsemännen puiteohjelman väliarvioinnille ja tulevan kahdeksannen puiteohjelman valmisteluille,

J.

katsoo, että nykyisen seitsemännen puiteohjelman ja tulevien puiteohjelmien suunnittelun ja toteutuksen on perustuttava yksinkertaisuuden, vakauden, avoimuuden, oikeusvarmuuden, johdonmukaisuuden, osaamisen ja luottamuksen periaatteisiin,

1.

tukee komission tiedonannossa esitettyä aloitetta tutkimuksen puiteohjelmien yksinkertaistamisesta, koska siinä ehdotetaan vakavia ja luovia toimenpiteitä, joilla pyritään poistamaan puiteohjelmaan osallistumisen pullonkaulat;

2.

muistuttaa, että vaikka yksinkertaistamisprosessi on tärkeä, se on vain yksi tarvittavista uudistuksista, joilla kohennetaan EU:n tutkimuksen rahoitusta;

3.

korostaa, että kunkin yksittäisen yksinkertaistamistoimenpiteen kohdalla on säädettävä, tuleeko se voimaan nykyisessä oikeudellisessa kehyksessä vai tarvitaanko muutoksia varainhoitoasetuksen säännöksiin, osallistumista koskeviin sääntöihin vai puiteohjelman eri ohjelmiin sovellettaviin sääntöihin;

4.

kehottaa komissiota paneutumaan varainhoitoasetuksen nykyiseen uudistamiseen, jolla pyritään seuraaviin päämääriin: nykyisen oikeudellisen kehyksen johdonmukaisuuden lisääminen, säännösten vähentäminen, selkeys, yksiselitteisyys ja hallittavuus; edellyttää siksi, että osallistumissäännöt sisällytetään varainhoitoasetukseen;

5.

korostaa, että yksinkertaistamisen ohella komissio on ehdottanut, että se laatisi yksityiskohtaisen suunnitelman uusien jäsenvaltioiden tutkimusinfrastruktuurin kehittämistä varten, jotta kaikilla jäsenvaltioilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet saada rahoitusta seitsemännestä puiteohjelmasta ja tulevasta kahdeksannesta puiteohjelmasta;

6.

toteaa, että yksityisen sektorin osallistuminen puiteohjelmaan on pysynyt vähäisenä, koska osallistumissäännöt ovat monimutkaisia ja aikaa vieviä, henkilöstökustannukset ovat suuret ja byrokratia liiallista;

7.

pitää myönteisenä, että puiteohjelman hallinnollisia ja rahoituksellisia sääntöjä on pyritty enenevässä määrin yksinkertaistamaan koko ohjelmien ja hankkeiden keston ajan, minkä pitäisi ensisijaisesti hyödyttää sidosryhmiä;

8.

korostaa, että yksinkertaistamisprosessia olisi hyödynnettävä varoen nykyisessä seitsemännessä puiteohjelmassa, jotta saataisiin edelleen takeet vakaudesta, johdonmukaisuudesta ja oikeusvarmuudesta ja siten sidosryhmien keskinäisestä luottamuksesta; tähdentää tässä yhteydessä, että vaikka olisi kiireellisesti pyrittävä nykyisten sääntöjen yhdenmukaiseen tulkintaan, olisi pyrittävä välttämään sitä, että nyt voimassa oleviin sopimuksiin sovellettaisiin ohjeita, jotka koskevat sopimusten päättymisen jälkeistä aikaa;

9.

on huolissaan siitä, että seitsemännen puiteohjelman nykyinen järjestelmä ja käytännön toteuttaminen keskittyvät liiaksi valvontaan, jolloin menetetään resursseja, osallistuminen vähenee ja tutkimusmahdollisuuksista tulee vähemmän houkuttelevia; toteaa huolestuneena, että nykyisellä nollariskitoleranssin järjestelmällä pyritään pikemminkin välttämään riskejä kuin hallitsemaan niitä; vaatii siksi henkilökohtaista vastuuta koskevien EU:n henkilöstösääntöjen tulkinnan tarkistamista ja/tai laajentamista sekä konkreettisia ehdotuksia, jotka koskevat varainhoitoasetuksen käynnissä olevaa uudistusta (esimerkiksi vakuutusjärjestelmä tai riskien kokoamisjärjestelmä);

10.

katsoo, että komission ja OLAFin toteuttamassa EU:n seurannassa ja rahoitusvalvonnassa olisi pyrittävä ensisijaisesti julkisten varojen turvaamiseen ja petosten torjumiseen samalla kun petokset ja virheet erotetaan selvästi toisistaan; pitää tässä yhteydessä tarpeellisena, että ”virheille” luodaan kaikissa sitovissa oikeudellisissa asiakirjoissa selkeä määritelmä, mukaan luettuina mekanismit virheiden ja toisistaan poikkeavien tulkintojen erottamiseksi toisistaan; vaatii siksi virheiden ja niitä koskevien korjaavien toimien perinpohjaista analysoimista ja niistä viestimistä;

11.

uskoo, että eurooppalaisen tutkimuksen rahoituksen hallinnoinnin olisi oltava selvemmin luottamukseen perustuvaa ja että osallistujia koskevaa riskinsietokykyä olisi vastuuvelvollisuus varmistaen vahvistettava hankkeiden kaikissa vaiheissa joustavilla EU:n säännöillä, jotta hallinnointi voidaan mahdollisuuksien mukaan mukauttaa erilaisiin kansallisiin säännöksiin ja tunnustettuihin kirjanpitokäytänteisiin;

12.

kannattaa täysimääräisesti siedettävien virheriskien suuremman osuuden hyväksymistä, koska se vähentää monimutkaisuutta ja jälkitarkastuksia, millä varmistetaan moitteettoman varainhoidon ja asianmukaisen valvonnan hyvä tasapaino; korostaa, että on varmistettava osallistumista koskevien sääntöjen yhdenmukainen tulkitseminen ja soveltaminen, koska se johtaa virheasteen vähenemiseen;

13.

edellyttää, että puiteohjelman mukaisten avustusten saajille olisi ilmoitettava komission relevanteista tarkastusstrategioista; suosittelee, että näitä strategioita levitetään kansallisten yhteyspisteiden välityksellä ja että ne sisällytetään yhteisön tutkimus- ja kehittämistietopalveluun (Cordis);

14.

kannattaa ja suosittelee osallistujien tukikelpoisia kustannuksia koskevien tavanomaisten kirjanpitokäytänteiden laajempaa hyväksyntää kun ne on selvästi määritetty ja niistä on sovittu etenkin kun on kyse keskimääräisiin henkilöstökustannuksiin perustuvista menetelmistä edellyttäen, että kyseiset menettelyt ovat kansallisten sääntöjen mukaisia ja toimivaltaisten viranomaisten sertifioimia, jolloin kukin rahoituksen saaja voi joustavasti valita, käyttääkö hän todellisten henkilöstökustannusten menetelmää vai keskimääräisten henkilöstökustannusten menetelmää;

15.

kehottaa komissiota pyrkimään aktiivisesti noudattamaan pyyntöjä, jotka parlamentti on esittänyt vuosien 2007 ja 2008 vastuuvapautta koskevissa päätöksissään, ja erityisesti tekemään konkreettisia ehdotuksia keskimääräisten henkilöstökustannusten laskelmien yksinkertaistamiseksi ja soveltamaan näitä ehdotuksia;

16.

katsoo, että kun kyseessä ovat julkiset laitokset, Euroopan toimielinten olisi koko kustannuksia koskevaa menetelmää tarkistaessaan hyväksyttävä kansallisten tilintarkastustuomioistuimien ja/tai kansallisten virallisten tilintarkastajien antamat tarkastuslausumat kyseisen organisaation vuosittaisten tilien luotettavuudesta ja tilien perustana olevien toimien laillisuudesta ja asianmukaisuudesta;

17.

kannattaa sitä, että eri välineissä ja toiminnoissa (hallinnointi, tutkimus, demonstrointi ja levitys) vähennetään rahoitusprosenttien yhdistelmien määrää ja menetelmiä välillisten kustannusten määrittämiseksi vaarantamatta kuitenkaan nykyistä rahoitusastetta; myöntää kuitenkin, että nykyinen yliopistojen/tutkimuskeskusten, teollisuuden, voittoa tavoittelemattomien yhteisöjen ja pk-yritysten välinen erottelu olisi säilytettävä; kehottaa komissiota jatkamaan todellisten kustannusten käyttöä yhtenä menetelmänä, jolla rahoitusprosentteja yhdistetään ja välillisiä kustannuksia määritetään;

18.

katsoo, että kertakorvauksia ja kiinteämääräisiä maksuja olisi käytettävä vapaaehtoisesti ja ainoastaan tarvittaessa; kehottaa komissiota täsmentämään kiinteämääräisten maksujen ja kertakorvausten käyttöä koskevaa terminologiaa;

19.

kannattaa kertakorvausten käyttöön ottamista ”muiden välittömien kustannusten” kattamiseen kunhan todellisia kustannuksia koskeva vaihtoehto säilytetään; kehottaa komissiota arvioimaan huolellisesti kertakorvausten käyttöä henkilöstökustannusten kattamiseen; korostaa, että kertakorvaukset ovat tehokkain vaihtoehto tutkimusohjelman kansainvälisen yhteistyön kumppanimaille;

20.

myöntää, että mahdollisuuksien mukaan toteutettava konsortioiden koon pienentäminen edistää prosessin yksinkertaistamista, tiivistää hankkeiden aikataulua ja vähentää hallinnollisia kustannuksia;

21.

uskoo, että suuremmat ryhmät olisi perusteltava suoritettavan työn monialaisuudella;

22.

ehdottaa, että avustussopimuksen muuttamista helpotetaan esimerkiksi hiljaisella hyväksymismenettelyllä, jotta voidaan erityisesti ottaa huomioon konsortion kokoonpanossa tai hallinto- ja rahoitussäännöissä tapahtunut kehitys;

23.

kannattaa työaikojen kirjaamisjärjestelmien, kuten työaikakorttien, lopettamista kokonaan (lopettamista ei pitäisi rajoittaa vain kertakorvausten yhteyteen);

24.

pitää myönteisenä, että ennakkomaksuista saatavien korkojen perimistä koskeva velvoite lopetetaan heti;

25.

myöntää, että palkintojen käyttöön on kannustettava, mutta niillä ei saa korvata asianmukaisesti järjestettyä rahoitusta;

26.

kehottaa komissiota sallimaan aiheutuneiden kustannusten korvaamisen hankkeen esittelyn ja valituksi tulemisen jälkeen, jotta voidaan helpottaa teollisuuden kumppaneiden ja erityisesti pk-yritysten osallistumista;

27.

pyytää yksinkertaistettua tulkintaa ja lisäselvitystä tukikelpoisten kustannusten (kuten henkilöstökuluihin, sairauslomaan ja äitiysvapaaseen) liittyvien verojen ja maksujen määritelmästä ja selvitystä siitä, voidaanko alv katsoa tukikelpoiseksi kustannukseksi; kehottaa komissiota harkitsemaan alv:n määrittämistä tukikelpoiseksi kustannukseksi, kun kyseistä veroa ei voida vähentää; pyytää lisäselvitystä menettelyistä, jotka koskevat eri valuuttoja käyttävien kumppaneiden vaihtokursseja;

28.

pitää valitettavana, että osallistujatunnisteen käyttöön ottaminen ei ole vähentänyt toistuvia pyyntöjä, jotka koskevat oikeudellisia ja rahoituksellisia tietoja (ja niitä tukevia asiakirjoja), ja että tunnisteen saamista hakuprosessin aikana ei ole aina validoitu; kehottaa siksi relevantteja toimijoita parantamaan tunnisteen käyttöä ja tekemään siitä tehokkaampaa;

29.

pyytää komissiota esittämään täsmällisemmät, yhtenäisemmät ja avoimemmat säännöt tarkastusmenettelyjä varten, sisällyttämään niihin säännöt ja periaatteet, joilla taataan tarkastetun yksikön ja vastapuolen oikeuksien kunnioittaminen, ja raportoimaan tarkastusten kustannus/hyöty-suhteesta;

30.

kehottaa komissiota soveltamaan yhden ainoan tarkastuksen lähestymistapaa ja siirtymään yhden ainoan elimen tekemään reaaliaikaiseen tarkastukseen, jolloin rahoituksen saajat voisivat korjata mahdolliset järjestelmävirheet ja antaa seuraavana vuonna paremmat kustannuslaskelmat; uskoo, että yhteen ainoaan tarkastukseen perustuvalla toimintatavalla olisi lisäksi varmistettava, että eri tilintarkastajat eivät tarkasta päätökseen vietyjä hankkeita moneen kertaan, vaan että komissio luottaa ensimmäisen nimitetyn riippumattoman tilintarkastajan lausuntoon ja että asiakirjat on toimitettava vain kerran riippumatta tarkastusten lukumäärästä;

31.

kehottaa komissiota huolehtimaan oikeusvarmuudesta siten, että pidätytään soveltamasta osallistumista koskevien sääntöjen tiukempaa määritelmää takautuvasti ja pyytämästä rahoituksen saajilta komission yksiköiden jo hyväksymien rahoitusselvitysten laskelmia uudelleen, koska näin vähennetään jälkikäteen tehtävien tarkastusten ja takautuvien oikaisujen tarvetta; kehottaa komissiota ratkaisemaan nopeasti aiemmat tapaukset ja viemään käynnissä olevat valvontatapaukset päätökseen harkitusti ja moitteettoman varainhoidon periaatteita noudattaen; ehdottaa, että nämä aiemmalta ajalta periytyneet kiistakysymykset ratkaistaan kontradiktorisen menettelyn mukaisella sopimuksella, joka perustuu esimerkiksi vastapuolen teettämään riippumattomaan tarkastukseen ja/tai riippumattoman tilapäisen välittäjän toimiin;

32.

ehdottaa, että otetaan käyttöön menettely, jonka mukaisesti komission katsotaan vahvistaneen tiedot, jollei se ole reagoinut saamiinsa tietoihin tietyssä määräajassa;

33.

pyytää komissiota raportoimaan säännöllisesti parlamentille seitsemännen puiteohjelman hallinnollisista kustannuksista, komissiolle ja osallistujille aiheutuvat hallintokulut mukaan luettuina, ja toimista, joita toteutetaan tai suunnitellaan näiden kustannusten karsimiseksi;

34.

muistuttaa komissiolle, että EU:n ohjelmien rahoituksen saajien oletetaan harjoittavan rahoitettua toimintaa hyvässä uskossa ja pyrkivän parhaan kykynsä mukaan saamaan aikaan odotetut tulokset;

35.

on siksi huolissaan nykyisestä komission yleisestä suuntauksesta siirtyä tulosperusteiseen rahoitukseen (jota perustellaan yleensä hyvän vastuuvelvollisuuden periaatteilla) ja on erittäin huolissaan tulosperusteisen rahoituksen mahdollisista vaikutuksista tutkimuksen laatuun ja luonteeseen, koska se saattaa rajoittaa tieteellistä tutkimusta ja haitata hankkeita, joiden tavoitteet eivät ole mitattavissa tai joiden tavoitteiden mittaamisessa käytetään muuta parametria kuin välitöntä hyötyä; on myös huolissaan siitä, miten tämä saattaa vaikuttaa hanketulosten etu- ja jälkikäteistarkastuksiin ja tulosten määrittelyyn tarvittavien kriteereiden määrittämiseen;

36.

pitää kertakorvauksien (kuten neuvoteltujen hankekohtaisten tai ennalta määrättyjen hankekohtaisten kertakorvausten) yleistä käyttöä riittämättömänä lukuun ottamatta perusteltuja tapauksia; kannattaa sen sijaan pioneeritutkimusta varten räätälöityä suureen luottamukseen perustuvaa lähestymistapaa; suosittelee sellaisten tulosperusteista rahoitusta koskevien pilottihankkeiden käynnistämistä, joissa maksetaan hankekohtaisia kertakorvauksia erityisen haasteellisilla aloilla toteutettujen tutkimus- ja demonstrointihankkeiden sovituista tuloksista;

37.

kannattaa sen sijaan tieteeseen perustuvaa rahoitusjärjestelmää, jossa korostetaan tieteellisiä/teknisiä kriteereitä ja osaamiseen, relevanttiuteen ja vaikutuksiin perustuvaa vertaisarviointia, sekä yksinkertaistettua, tehokasta ja kontradiktorista periaatetta soveltavaa rahoitusvalvontaa; uskoo, että tällä tieteeseen perustuvalla lähestymistavalla saadaan aikaan se, että valvontamekanismeissa siirrytään merkittävästi rahoitusasioista tieteellisiin/teknisiin näkökohtiin; katsoo, että sidosryhmät voivat tämän lähestymistavan avulla keskittyä ydinosaamiseensa, tieteellis-teknisiin asioihin ja Euroopan tutkimusalueen luomiseen;

38.

pitää keskimääräisten käsittely- ja maksuaikojen lyhentämisen yleistä suuntausta myönteisenä, mutta esittää joitain varauksia laajempien ehdotuspyyntöjen ja ehdotusten koontipäiviä sisältävien ehdotuspyyntöjen yleisen käytön suhteen; myöntää kuitenkin kyseisten pyyntöjen soveltuvan pk-yrityksille keinona vähentää rahoitusmahdollisuuksia koskevaa epävarmuutta ja kannustaa parempaan osallistumiseen;

39.

on huolissaan siitä, että nykyinen keskimääräinen aika ehdotuksen määräajasta sopimuksen allekirjoittamiseen (eli sopimuksentekoon kuluva aika) on edelleen liian pitkä ja että komission eri yksiköiden välillä on eroja tässä asiassa; kehottaa komissiota lyhentämään sopimuksentekoon kuluvaa aikaa enintään kuuteen kuukauteen ja vahvistamaan vertaisarvioinnin perusteella asianmukaiset määräajat arvioinnille ja sopimusneuvotteluille;

40.

pyytää komissiota pidentämään keskimäärin aikaa ehdotuspyyntöjen julkaisemisen ja hakemusten jättämisen määräajan välillä;

41.

suhtautuu erittäin varauksellisesti siihen, miten jäsenvaltioiden edustajista koostuvien komiteoiden antamia lausuntoja koskevan juridisen velvoitteen lakkauttaminen vaikuttaa yksittäisiä hankkeita koskeviin valintapäätöksiin, etenkin eettisten kysymysten ja turvallisuus- ja puolustusalan kysymysten yhteydessä;

42.

katsoo, että yhteisten perusperiaatteiden yksilöintiä suosiva lähestymistapa ei saisi vaarantaa kansallisia eettisiä vaihtoehtoja ja erityispiirteitä tutkimusasioissa;

43.

tukee yleistä suuntausta kaksivaiheiseen hakemusmenettelyyn erityisesti tapauksissa, joissa ehdotusten ylimäärän odotetaan olevan hyvin suuri, edellyttäen että arviointi suoritetaan perinpohjaisesti ensimmäisessä vaiheessa (tavoitteet, tieteellinen lähestymistapa, osallistujien pätevyys, tieteellisen yhteistyön lisäarvo ja kokonaisbudjetti); korostaa tämän lisäävän toisen vaiheen onnistumismahdollisuuksia edellyttäen, että tämä ei johda pidempiin sopimuksenteko- tai käsittelyjaksoihin; uskoo tämän lähestymistavan vähentävän hakemuskustannuksia;

44.

korostaa, että puiteohjelman hallinnoinnissa on keskityttävä rahoituksen saajiin ja huolehdittava paremmasta pääsystä puiteohjelmaan;

45.

edellyttää oppaiden selvyyden ja saatavuuden konkreettista parantamista, niiden kokoamista yhdeksi käsikirjaksi ja kääntämistä EU:n virallisille kielille;

46.

korostaa, että uusien jäsenvaltioiden osallistumista puiteohjelman hankkeisiin on lisättävä yksinkertaistamalla hakemus- ja sopimusmenettelyjä, jotka ovat merkittäviä ehdotusvaiheeseen pääsyn esteitä erityisesti ensimmäistä kertaa hakeville;

47.

suosittelee kohentamaan sidosryhmille tarjottavaa vakautta siten, että komissiolla on mahdollisuuksien mukaan vain yksi hankkeesta vastaava virkamies, joka auttaa henkilökohtaisesti koko hankkeen ajan johdonmukaisten täytäntöönpanomääräysten avulla, ja soveltamaan keskitettyä järjestelmää, jossa monia ohjelmia koskevat neuvot voidaan saada yhdestä yhteyspisteestä;

48.

katsoo, että kussakin komission ja sen yksiköiden toimittamassa asiakirjassa olisi ilmoitettava selvästi sen oikeudellinen asema ja eriteltävä, keitä sen sisältö sitoo ja millä tavoin;

49.

kannattaa sähköisen hallinnoinnin ja TVT-välineiden käytön lisäämistä ja erityisesti tutkimukseen osallistujien portaalin kehittämistä sekä sähköisen allekirjoituksen käyttöön ottamista; kehottaa komissiota luomaan integroidun, käyttäjäystävällisen ja reaaliaikaisen järjestelmän; kannattaa sitä, että kaikki ohjelmien hallinnointia koskevat tiedot (yksilöinti, soveltaminen, neuvottelu ja raportointi) ovat sähköisesti saatavilla; kannattaa sitä, että reaaliaikaisen järjestelmän olisi oltava käytettävissä heti ohjelman käynnistymispäivästä lähtien ja kaikissa vaiheissa; katsoo, että kasvotusten pidettävien kokousten sijaan olisi edistettävä videokonferenssien järjestämistä; suosittelee, että sähköisen hallinnoinnin palveluissa käytetään viestittäessä avoimia käytäntöjä ja formaatteja, jotta avoimuus, saatavuus ja yhteentoimivuus varmistuvat;

50.

suosittelee, että komissio käynnistäisi tiedotus- ja valistuskampanjan ohjelmassa käytettävissä olevista TVT-välineistä;

51.

pitää myönteisenä komission käynnistämää vapaan saatavuuden pilottihanketta, jolla pyritään parantamaan tutkimustulosten saatavuutta sekä Cordis-järjestelmällä että kannustamalla tieteentekijöitä kirjaamaan tutkimuksensa asiakirjahakemistoon;

52.

korostaa, että tuensaajien mahdollisuus toteuttaa tutkimus- ja innovointihankkeita edellyttää hyviä teknisiä valmiuksia sekä hallinto- ja rahoitusmenettelyjen hyvää tuntemusta ja että sen vuoksi pienten hakijoiden, kuten pk-yritysten ja syrjäisillä alueilla sijaitsevien tutkimuslaitosten, on äärimmäisen vaikea päästä toteuttamaan hankkeita; palauttaa mieliin, että noin 90 prosenttia eurooppalaisista yrityksistä on pieniä ja keskisuuria yrityksiä, ja pitää sen vuoksi välttämättömänä varmistaa niiden täysipainoinen osallistuminen tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman varojen käyttöön;

53.

tähdentää, että on lisättävä aiheiden valintaa koskevan prosessin avoimuutta, millä olisi määrä varmistaa relevanttien sidosryhmien osallistuminen;

54.

suosittelee, että perustetaan avoimempi, johdonmukaisempi ja yhdenmukaistetumpi vertaisarviointijärjestelmä, joka perustuu ansioihin;

55.

kehottaa vähentämään EU:n ohjelmien (esimerkiksi puiteohjelma, kilpailukyvyn ja innovoinnin puiteohjelma, rakennerahastot) ja niitä koskevien välineiden (yhteiset teknologia-aloitteet, 187 artiklan mukaiset aloitteet, julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet, 185 artiklan mukaiset hankkeet, osaamis- ja innovaatioyhteisöt, ERA-Net jne.) monitahoisuutta; korostaa, että näin päästään hyödyntämään täysimääräisesti niiden yhteisistä toimista saatavaa synergiaa;

56.

pahoittelee tutkimuslaitosten, yhteistyömallien ja hallintamekanismien määrän jatkuvaa kasvua ja siitä aiheutuvaa monimutkaisuutta, joka aiheuttaa avoimuuteen liittyviä ongelmia budjettivallan käyttäjän kannalta sekä rahoituksen saajien erilaista kohtelua;

57.

suosittelee, että tutkimuksen ja kehittämisen EU-rahoitusta koskevia sääntöjä karsittaisiin ja rahoitukseen sovellettaisiin yhteisiä periaatteita, ja edellyttää sääntöjen ja menettelyjen täytäntöönpanon ja tulkinnan johdonmukaisuutta ja yhdenmukaistamista; korostaa, että näitä yhteisiä sääntöjä on sovellettava koko puiteohjelmassa, sitä koskevissa välineissä ja komissiossa riippumatta täytäntöönpanosta vastaavasta yksiköstä tai toimeenpanovirastosta;

58.

suosittelee ottamaan käyttöön mekanismeja, joilla tarjotaan yhteistä opastusta komissiossa, ja että tarjotaan koulutusta hankkeista vastaaville virkamiehille ja sisäisille tarkastajille; kehottaa perustamaan osallistujia varten puiteohjelmaa koskevan oikeusasiamiehen kaltaisen mekanismin niitä tapauksia varten, joissa sääntöjä ja menettelyjä on tulkittu epäjohdonmukaisesti ja epäyhtenäisesti; katsoo, että tämän oikeusasiamiehen antamien päätösten olisi oltava lopullisia ja sitovia;

59.

katsoo, että aluetaso on soveliain taso innovoinnin vauhdittamiseksi, koska esimerkiksi klustereissa toimivat yliopistot, julkiset tutkimuslaitokset, suuryritykset, pk-yritykset sekä alue- ja paikallisviranomaiset ovat lähellä toisiaan; toteaa, että tukemalla innovointia aluetasolla voidaan auttaa vähentämään sosiaalista ja alueellista eriarvoisuutta; kannustaa kuitenkin eri tasoja (alueellinen, kansallinen ja yhteisön taso) koordinoimaan paremmin toimiaan Euroopan tason tutkimus- ja kehittämistoiminnan suunnittelussa; korostaa tarvetta parantaa korkeakoulujen ja elinkeinoelämän välisiä yhteyksiä;

60.

uskoo, että tulevan puiteohjelman yhtenä tärkeimpänä painopistealana on oltava puiteohjelman hallinnoinnin uudistaminen;

61.

katsoo, että varainhoitoasetuksen ja henkilöstösääntöjen uudistamisella ja tutkimusrahoituspolitiikkaan soveltuvan siedettävän virheriskin käsitteen käyttöön ottamisella on ratkaiseva rooli tutkimuksen rahoitusjärjestelmän uudelleenjärjestelyissä ja tutkimusrahoituksen yksinkertaistamisessa entisestään;

62.

kehottaa komissiota arvioimaan kunkin ohjelman kunkin yksittäisen välineen tehokkuutta pyrittäessä erityisten politiikan tavoitteiden saavuttamiseen, ja edellyttää välineiden moninaisuuden karsimista aina kun tehokkuutta tai selviä tuloksia ei ole selvästi osoitettu ja kehottaa säilyttämään riittävästi joustavuutta, jotta hankkeiden erityispiirteitä voidaan mukauttaa;

63.

tukee tiedeperusteista rahoitusjärjestelmää ja sitä, että kahdeksannen puiteohjelman perustana käytetään vaikutuskeskeisen ylhäältä alas -lähestymistavan mukaisen ja tiedepainotteisen alhaalta ylös -lähestymistavan mukaisen tutkimuksen hyvää tasapainottamista;

64.

uskoo, että kahdeksannessa puiteohjelmassa olisi keskityttävä pioneeritutkimukseen ja otettava huomioon koko innovaatioketju pioneeritutkimuksesta, teknologian kehittämisestä, demonstroinnista, levittämisestä ja tutkimustulosten arvottamisesta aina niiden nopeaan markkinoille integrointiin;

65.

uskoo, että kahdeksannessa puiteohjelmassa olisi kannustettava Euroopan tutkijoiden yhteistyöhön ottamalla käyttöön ns. tutkimussetelijärjestelmä, jolla tutkimukseen myönnetään rahaa, kun tutkijat siirtyvät yliopistoihin eri jäsenvaltioissa, tukemalla osaamiskeskuksia ja itsenäisiä yliopistoja ja lisäämällä tutkijoiden liikkuvuutta;

66.

pyytää komissiota julkaisemaan analyysin eri jäsenvaltioiden seitsemänteen puiteohjelmaan osallistumisesta ja ottamaan päätelmät huomioon, jotta kahdeksannessa puiteohjelmassa voidaan varmistaa tasapainoinen tutkimuksen kehittäminen kaikissa jäsenvaltioissa;

67.

katsoo, että kahdeksannen puiteohjelman painopistealoja asetettaessa olisi harkittava innovointia varten laajempaa muihin kuin avustuksiin perustuvien rahoitusvaihtoehtojen käyttöä, julkisen ja yksityisen sektorin yhteisyrityksen sijoitukset ja lainapääomasijoitukset mukaan luettuina;

68.

suosittelee, että lisätään kahdeksannen puiteohjelman kansainvälistämistä tekemällä yhteistyötä kolmansien maiden kanssa, kehitysmaat mukaan luettuina, ja että niille laaditaan yksinkertaiset ja erityiset hallinnointisäännöt; kannustaa vaihtamaan tulevaa kahdeksatta puiteohjelmaa odotettaessa parhaita käytänteitä ja standardeja muiden kansainvälisten kumppaneiden kanssa;

69.

kannattaa komission asemaa portinvartijana kun rahoitusta tarvitaan kansallisilta tai alueviranomaisilta;

70.

pitää myönteisinä sekä komission innovaatioalaryhmän perustamista että sen keskusteluja siitä, kuinka mitataan EU:n T&K-politiikan ja T&K-hankkeisiin myönnettyjen varojen vaikuttavuutta;

71.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.