20.10.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 308/22

A.

ottaa huomioon, että ruoan ja hyödykkeiden hintavaihtelut ovat aiheuttaneet suurta huolestuneisuutta Euroopan ja maailman elintarvikeketjujen toiminnasta,

B.

ottaa huomioon, että elintarvikkeiden hinnat ovat nousseet vuodesta 1996 lähtien 3,3 prosenttia vuodessa, mutta viljelijöille maksettavat hinnat ovat nousseet vain 2,1 prosenttia ja samaan aikaan tilojen tuotantokulut ovat nousseet 3,6 prosenttia, mikä osoittaa, ettei elintarvikeketju toimi asianmukaisesti,

C.

ottaa huomioon, että komission tiedonannossa myönnetään, että ”hintavaihtelu on ajanut maataloustuottajat ahdinkoon, ja se on paljastanut, että kuluttajan etu ei toteudu” (5),

D.

ottaa huomioon, että loppukäyttäjien maksamat hinnat pysyivät keskimäärin vakaina tai jopa nousivat huolimatta maataloushyödykkeiden hintojen jyrkästä laskusta vuonna 2008,

E.

ottaa huomioon, että tasapainoiset liiketoimintasuhteet paitsi parantaisivat elintarviketuotantoketjun toimintaa myös hyödyttäisivät viljelijöitä,

F.

ottaa huomioon, että hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen yleistyminen uhkaa nykyisin viljelijöiden kykyä innovoida ja investoida (erityisesti ympäristöä säästävään teknologiaan, ilmastonmuutoksen lieventämiseen ja uusiutuviin energianlähteisiin, kun viljelijöitä vaaditaan täyttämään korkeat ympäristönormit, ja näitä vaatimuksia vahvistetaan edelleen vuoden 2013 jälkeisessä yhteisessä maatalouspolitiikassa),

G.

panee merkille, että elintarvikeketjusta peräisin oleva maataloustuotteiden lisäarvon osuus on vuosina 1995–2005 pudonnut 31 prosentista 24 prosenttiin 25 jäsenvaltion EU:ssa, ja ottaa huomioon, että seuraavien vuosien alustavat luvut osoittavat viljelijöille palaavan osuuden laskevan edelleen jalostajien, tukku- ja/tai vähittäismyyjien sekä elintarvikeketjun ulkopuolisten taloudellisten toimijoiden jatkuvasti kasvaviin voittoihin verrattuna,

H.

ottaa huomioon, että viljelijän keskimääräiset tulot vähenivät yli 12 prosentilla 27 jäsenvaltion EU:ssa vuonna 2009, mikä tarkoittaa, että viljelijät eivät voi enää saada kohtuullisia tuloja työstään ja että tästä huolimatta viljelijöiden ja maatalouselintarvikealan on jatkettava hyvin vaativat laatunormit täyttävien ja kuluttajille riittävän edullisten elintarvikkeiden tuotantoa yhteisessä maatalouspolitiikassa asetettujen tavoitteiden mukaisesti,

I.

ottaa huomioon, että elintarvikeketjuun kuuluvat viljelijät, viljelijöiden osuuskunta- ja tuotanto-organisaatiot, elintarvikkeiden jalostusteollisuus, tukkumyyjät, vähittäismyyjät, kauppaketjut, laitosruokalat, ravintolat, suorat toimitukset kotitarpeisiin ja yksityinen tuotanto sekä kuluttajat, mutta myös elintarvikeketjun ulkopuoliset taloudelliset toimijat, kuten viestintä- ja mainosyritykset, kuljetus- ja logistiikkapalvelut, energia-, sähkö-, kaasu- ja vesiyhtiöt, pakkauspalvelut, teknisten välineiden tarjoajat, lisäpalvelut, teknologioiden toimittajat sekä konsultointipalvelut; katsoo, että tämä mutkikas tilanne ja huomattava monimuotoisuus on otettava huomioon koko ketjun kestävyyden parantamiseksi,

J.

katsoo, että komission tiedonannossa tunnistetaan sellaiset vakavat ongelmat kuten ostajan valta-aseman väärinkäyttö, hyvän kauppatavan vastaiset sopimuskäytännöt – kuten maksun viivästyminen, sopimusten yksipuolinen muuttaminen ja neuvotteluihin pääsemiseksi vaadittavat etukäteismaksut – rajoitettu markkinoillepääsy, hinnanmuodostusta koskevien tietojen puute ja voittomarginaalien jakautuminen elintarvikeketjussa, mikä liittyy läheisesti entistä suurempaan keskittymiseen tuotantopanos-, tukkumyynti- ja vähittäismyyntialoilla,

K.

ottaa huomioon, että 28. lokakuuta 2009 annetussa komission tiedonannossa suositellaan, että maatalousalan rakenneuudistusta ja vakauttamista on edistettävä ja helpotettava tukemalla vapaaehtoisten tuottajaorganisaatioiden perustamista,

L.

ottaa huomioon, että globalisaatio ja erityisesti vähittäismyynnin keskittyminen on johtanut elintarvikeketjun toimijoiden väliseen epätasapainoon ja että todellisuudessa vähittäismyyjiä on lukumääräisesti hyvin vähän mutta niillä on paljon vaikutusvaltaa ja ne neuvottelevat suoraan tai välillisesti 13,4 miljoonan viljelijän ja 310 000 elintarviketeollisuuden alan yrityksen kanssa koko Euroopan unionissa,

M.

katsoo, että liiallinen keskittyminen johtaa tuotevalikoiman monipuolisuuden, kulttuuriperinnön, vähittäismyymälöiden, työpaikkojen ja elinkeinojen vähenemiseen,

N.

ottaa huomioon, että komission mukaan hankintasuhteiden epätasapaino ja erisuuruiset neuvotteluvoimat vaikuttavat kielteisesti elintarvikeketjun kilpailukykyyn, sillä pienemmät mutta tehokkaat toimijat saattavat kärsiä kannattavuusongelmista, jotka rajoittavat niiden kykyä ja halukkuutta investoida tuotelaadun parantamiseen ja tuotantoprosessien uudistamiseen,

O.

ottaa huomioon, että elintarvikkeilla käydään vapaasti kauppaa sisämarkkinoilla ja tuottajien (järjestöjen), jalostajien sekä tukku- ja vähittäismyyjien välisten hintaneuvottelujen tulokset perustuvat usein hintojen kehittymiseen maailmanmarkkinoilla,

P.

katsoo, että viljelijöiden ja vähittäismyyjien lukumäärän ja taloudellisen vaikutusvallan välillä on valtava ero, mikä osoittaa selvästi elintarvikeketjun olevan epätasapainoinen ja katsoo, että määrän saamiseksi tasapainoon on välttämätöntä edistää viljelijöiden taloudellisten järjestöjen kehittämistä; katsoo, että osuuskunnilla on keskeinen asema viljelijöiden vaikutusvallan ja neuvotteluvoiman lisäämisessä,

Q.

panee merkille, että Euroopan unioni on mukana maailmankaupan verkostoissa ja sitä sitovat maailmankauppaa koskevat sopimukset,

R.

panee merkille, että Euroopan unioni on maailman suurin maataloustuotteiden tuoja ja viejä ja että EU:n maataloustuotteiden tuonti kasvoi vuonna 2008 reilut kymmenen prosenttia 986 miljardiin euroon ja vienti lähes 11 prosenttia 752 miljardiin euroon,

S.

katsoo, että Euroopan unioni tekee jo erittäin paljon myönnytyksiä kehitysyhteistyöpolitiikassaan ja ettei kahdenvälisiä sopimuksia saa tehdä yksipuolisesti eurooppalaisen maatalouden vahingoksi,

1.

pitää myönteisenä 28. lokakuuta 2009 annettua komission tiedonantoa ”Toimivampi elintarvikeketju Eurooppaan” (KOM(2009)0591), koska siinä tunnustetaan eri toimijoiden välisten voimasuhteiden epätasapaino, mutta katsoo, että tiedonannossa ehdotetut toimet ovat riittämättömiä ongelmien ratkaisemiseksi;

2.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita käsittelemään pikaisesti elintarvikeketjun voittojen epäoikeudenmukaista jakautumista koskevaa ongelmaa erityisesti viljelijöiden asianmukaiset tulot huomioon ottaen; tunnustaa, että kestävien ja eettisten tuotantojärjestelmien edistämiseksi viljelijöille on korvattava tällä alalla tehdyt investoinnit ja sitoumukset; korostaa, että keskinäisten riitojen tilalle on saatava vakiinnutettua yhteistyösuhteet;

3

toteaa, että kaikki Rooman sopimuksessa mainitut maatalouteen liittyvät tavoitteet (tuottavuuden lisääminen, elintarvikkeiden riittävä tarjonta, kohtuulliset kuluttajahinnat, markkinoiden vakauttaminen) on saavutettu, paitsi tavoite varmistaa kohtuullinen elintaso maataloudessa työskenteleville; kehottaa siksi komissiota ottamaan asian asianmukaisesti huomioon kaikissa talousarvioehdotuksissa;

4.

pitää tarpeellisena vakaata, turvallista ja voittoa tuottavaa tuottajasektoria, joka on ratkaiseva tekijä elintarvikeketjussa; toteaa kuitenkin myös, että elintarvikeketju koostuu useista sidosryhmistä – viljelijöistä, jalostajista, tehtailijoista, toimittajista ja vähittäismyyjistä – jotka kaikki tuottavat lisäarvoa ja jotka myös tarvitsevat tietyn määrän varmuutta;

5.

kehottaa komissiota parantamaan eurooppalaista elintarvikkeiden hintojen seurantavälinettä ja tekemään siitä käyttäjäystävällisemmän ottamalla käyttöön monikielisen käyttöliittymän, jossa on useampia elintarviketuotteita, ja helpottamalla elintarvikeketjun hintavertailua jäsenvaltioissa ja niiden välillä siten, että elintarvikkeiden hinnoittelu muuttuisi avoimemmaksi kuluttajien ja viljelijöiden tarpeiden mukaisesti;

6.

pahoittelee Euroopan komission vastahakoisuutta tehdä sovittua tutkimusta voittomarginaalien jakautumisesta elintarvikeketjussa vuoden 2009 talousaviomenettelyn osalta;

7.

huomauttaa, että tilojen ja elintarvikeketjussa niitä edeltävien ja seuraavien toimijoiden välisellä liiketaloudelliseen avoimuuteen liittyvällä epätasapainolla voi olla kielteisiä vaikutuksia viljelijöiden ja tuottajayhteisöjen neuvotteluasemiin;

8.

kehottaa komissiota pikaisesti toteuttamaan maataloushintojen ja -marginaalien seurantakeskuksen perustamista koskevan kokeiluhankkeen – ja täydentämään tätä välinettä hintoja, voittomarginaaleja ja volyymeja koskevilla tiedoilla – jota varten Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät 1,5 miljoonan euron määrärahan vuoden 2010 talousarvioon;

9.

kehottaa komissiota säilyttämään elintarvikeketjua käsittelevän korkean tason työryhmän pysyvänä keskusteluelimenä, koska sen työ on ollut hyvin tärkeä ongelmien selvittämisessä, suositusten antamisessa ja strategioiden laatimisessa nykyisen epätasapainoisen tilanteen korjaamiseksi;

10.

kehottaa komissiota ehdottamaan pakollista vuosittaista menettelyä, jonka mukaan Euroopan johtavat kauppiaat, jalostajat sekä tukku- ja vähittäismyyjät ilmoittavat markkinaosuutensa (yksityisiä tuotemerkkejä koskevin tiedoin) tärkeimmistä elintarviketuotteista ja kuukauden myyntimääränsä, jotta kaikki markkinoilla toimijat voivat arvioida kysyntää, tarjontaa ja hintakehitystä koskevia suuntauksia elintarvikeketjussa;

11.

toteaa, että joissakin maissa elintarvikkeita jalostava teollisuus saa elintarvikeketjussa suurimmat marginaalit, minkä myös komissio on vahvistanut; vaatii siksi tarkkailemaan ja tutkimaan erityisesti jalostavaa teollisuutta hintojen avoimuuden takaamiseksi;

12.

pitää tarpeellisena lisätä markkinoiden avoimutta ja kuluttajille annettavia tietoja ehdottomana edellytyksenä tuotteiden ominaislaadun osoittamisessa, taata elintarvikkeiden sekä maatalouden elintarviketuotteiden ja muiden tuotteiden monipuolisuus monien eri alueiden historian ja kulttuurin ja jokaisen jäsenvaltion maataloudelle ”ominaisen” luonteen ilmentymänä;

13.

kehottaa komissiota teettämään vaikutustenarvioinnin yksityisiä laatumerkintöjä ja omia merkkejä koskevan oikeudellisen kehyksen parantamisesta siten, että näiden merkintöjen ja merkkien lukumäärän paisuminen vältetään, jolloin kuluttajien on helpompi vertailla elintarvikkeita ja tuottajien on helpompi päästä markkinoille;

14.

korostaa, että on parannettava EU:n maatalouden elintarviketuotannon lisäarvoa ja käynnistettävä kuluttajille suunnattuja tiedotuskampanjoita, joissa kerrotaan viljelijöiden ja teollisuuden toimista ympäristön, elintarviketurvan ja eläinten hyvinvoinnin hyväksi;

15.

kehottaa kansallisia ja eurooppalaisia kilpailuviranomaisia sekä muita tuotannosta ja kaupasta vastaavia sääntelyviranomaisia puuttumaan päättäväisesti elintarviketuotantoketjussa toimivien maatalouskaupan tukkumyyjien, tuotantotarvikeyritysten, jalostajien ja vähittäismyyjien määrääviin markkina-asemiin ja huomattaviin markkinaosuuksiin; vaatii kyseisiä viranomaisia torjumaan kaikkia kohtuuttomia ostokäytäntöjä, jotka asettavat viljelijät äärimmäisen epätasa-arvoiseen neuvotteluasemaan;

16.

kehottaa komissiota luomaan uuden yhteyden kilpailusääntöjen ja yhteisen maatalouspolitiikan välille, jotta viljelijät ja viljelijöiden alakohtaiset järjestöt saavat keinoja neuvotteluasemansa parantamiseen;

17.

vaatii komissiota tutkimaan yksittäisen vähittäismyyjän tai muutamien vähittäismyyjien merkittävän markkinaosuuden vaikutuksia yksittäisessä jäsenvaltiossa; vaatii komissiota harkitsemaan mahdollisuutta korjaavien toimenpiteiden toteuttamiseen tuottajien ja kuluttajien hyväksi, jos vähittäismyyjän menettelyjen tai markkinaosuuden katsotaan haittaavan kilpailua;

18.

kehottaa komissiota antamaan Euroopan parlamentille vuoden 2010 loppuun mennessä kertomuksen, jossa esitetään tietoja ostajan valta-aseman väärinkäytöstä EU:ssa, kilpailunvastaisesta toiminnasta ja hyvän kauppatavan vastaisista käytännöistä kaikkialla elintarvikeketjussa tuotantotarviketeollisuudesta kuluttajiin saakka ja ehdotetaan asianmukaisia vastatoimia;

19.

kehottaa jäsenvaltioita tarpeen mukaan suomaan kansallisille kilpailuviranomaisilleen laajemmat toimintamahdollisuudet vakiinnuttamalla yksinkertaisia mekanismeja sen todentamiseksi, että kilpailu on vääristynyttä sopimattomien sopimuskäytäntöjen vuoksi;

20.

katsoo, että unionin tasolla on kiellettävä myynti maataloustuotteiden hankintahintaa alhaisemmalla hinnalla;

21.

vaatii komissiota aloittamaan koko alan kattavan tutkimuksen elintarviketuotantoketjusta ja määrittämään alalla vallitsevan ostajan valta-aseman väärinkäytön asteen; tuo esiin, että vuonna 2009 toteutettu lääkealan kilpailututkimus oli onnistunut;

22.

kehottaa komissiota tarkistamaan vaatimuksia, joita parhaillaan käytetään kilpailun vastaisen toiminnan arvioinnissa (Herfindahl Index); tällä monopoliriskien arvioinnissa hyödylliseksi todetulla indeksillä ei kyetä kuvamaan sellaisten kilpailun vastaisten käytäntöjen todellista laajuutta, joihin liittyy salaisia sopimuksia ja oligopolistisia piirteitä, kuten suurten myymäläketjujen tapauksessa vaikuttaa ainakin osittain tapahtuvan;

23.

kehottaa komissiota huolehtimaan kilpailusääntöjen täsmällisemmästä soveltamisesta elintarvikeketjussa ja harkitsemaan lainsäädäntöehdotusten antamista parlamentille ja neuvostolle, jotta rajoitettaisiin tehokkaasti määräävän markkina-aseman muodostumista tuotantotarviketeollisuudessa, elintarvikkeita jalostavassa teollisuudessa ja vähittäiskaupan alalla ja vahvistettaisiin viljelijöiden yhteisillä toimilla saavutettavaa neuvotteluvoimaa markkinatoimijoita vastaan tehokkaiden tuottajajärjestöjen, alakohtaisten järjestöjen ja pk-yritysten avulla;

24.

katsoo, että maatalouden yhteisestä markkinajärjestelystä annettua asetusta (EY) N:o 1234/2007 on tarkistettava mahdollisimman pikaisesti kyseisten järjestöjen lujittamiseksi ja että tämän asetuksen soveltamisalaa olisi laajennettava siten, että kestävistä tuotantokäytännöistä tulisi ennakkoehto Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 101 artiklan mukaiselle poikkeukselle;

25.

katsoo, että EU:n tasolla tarvitaan tietty määrä kansallisten toimien koordinointia ja yhtenäistämistä hyvän kauppatavan vastaisten käytäntöjen torjumiseksi;

26.

kehottaa komissiota soveltamaan standardoituihin tuotteisiin erilaisia sääntöjä kuin sellaisiin tuotteisiin, joilla on vahva alueellinen sidonnaisuus ja jotka erottuvat erityispiirteidensä tai -ominaisuuksiensa, paikallisuutensa tai alueellisuutensa ansiosta;

27.

kehottaa komissiota esittämään toimenpiteitä erilaisten ravitsemuksellisten, ympäristöllisten ja terveydellisten ominaisuuksien säilymisen takaamiseksi sekä varmistamaan, että tällaisiin monipuolisiin tuotteisiin sovelletaan kohtuullisia hintoja; kilpailua on siis kehitettävä myös erilaisten laadullisten ominaisuuksien pohjalta, ja näiden ominaisuuksien on oltava tarkoituksenmukaisesti mitattavissa;

28.

kehottaa komissiota varmistamaan, että Euroopan kilpailulainsäädäntöä ei kierretä eikä vääristetä elintarvikeketjussa ilmenevällä ostajan valta-aseman väärinkäytöllä, joka tapahtuu usein viljelijöille suoritettavien maksujen viivästymisen, sopimusehtojen muuttamisen jälkikäteen, pakollisten alennusten, tappiollisen jälleenmyynnin, suurten määrällisten vaatimusten ja epäoikeudenmukaisten valikoimaan ottamista koskevien maksujen kautta; kehottaa antamaan riittäviä lainsäädäntöehdotuksia tarvittaessa;

29.

vaatii erityisesti, että elintarvikeketjun maksuajat lyhennettäisiin enintään 30 vuorokauteen kaikkien elintarvikkeiden osalta ja vieläkin lyhyemmiksi helposti pilaantuvien elintarviketuotteiden osalta osana kaupallisissa toimissa tapahtuvien maksuviivästysten torjumisesta annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2000/35/EY meneillään olevaa tarkistamista (poikkeuksia olisi harkittava tuottajajärjestöjen ja -osuuskuntien tapauksissa);

30.

vaatii komissiota ehdottamaan Euroopan kilpailulainsäädännön nykyisen kapea-alaisen soveltamisalan laajentamista koskemaan kuluttajien hyvinvointia ja elintarvikkeiden hintojen pitämistä alhaalla;

31.

kehottaa komissiota tarkistamaan, voivatko yksittäisten vähittäismyyntiketjujen vaatimat, lainsäädännössä vahvistettuja sääntöjä tiukemmat määräykset hedelmiä ja vihanneksia koskevista maatalouden tuotantokäytännöistä ja kasvinsuojeluaineiden jäämistä rajoittaa vapaata kauppaa ja vahvistaa perusteettomasti kauppiaiden asemaa elintarvikeketjussa;

32.

vaatii Euroopan unionia laatimaan luettelon hyvän kauppatavan vastaisista markkinakäytännöistä, joita ovat esimerkiksi tappiolla myyminen ja myyntiprovisiot, ja kieltämään ne nimenomaisesti; kehottaa laatimaan julkisen luettelon sääntöjä rikkovista yrityksistä ja ottamaan käyttöön järjestelmän, jossa rikkomisista rangaistaan;

33.

kehottaa komissiota analysoimaan, johtavatko, ja missä määrin, suurten kauppaketjujen omien merkkien väärinkäyttö ja ostoliittymäkäytännöt maataloustuottajiin kohdistuvaan epäoikeudenmukaiseen kilpailuun ja paineeseen sekä tuottajahintojen järjestelmälliseen alentamiseen; korostaa, että omien merkkien väärinkäytöllä on käänteinen vaikutus tuottajien (etenkin pientuottajien) innovointikykyyn; vaatii komissiota ryhtymään toimiin tässä asiassa siten, että viljelijöitä ja tuottajaryhmiä kohdellaan oikeudenmukaisesti hinnoitteluprosessissa;

34.

on sitä mieltä, että komission suositukset elintarviketeollisuuden alakohtaisen yhdentymisen lisäämiseksi eivät aina heijastele viljelijöiden, kauppiaiden ja elintarviketeollisuuden välisen neuvotteluvoiman uudelleen tasapainottamista koskevaa tarvetta, joten kyseisiin strategioihin on liitettävä hyvän kauppatavan käytäntöjä hillitseviä toimenpiteitä;

35.

varoittaa, että ostajien edellyttämä sopimusviljely, alakohtainen yhdentyminen ja futuurit saattavat vähentää kilpailua sekä heikentää viljelijöiden neuvotteluasemia; kehottaa siksi komissiota tarkastelemaan tämän tyyppisten sopimusjärjestelyjen vaikutuksia ja ryhtymään tarvittaessa asian edellyttämiin toimiin;

36.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään elintarvikeketjun kaikkien toimijoiden välistä oikeudenmukaista sopimista, joka perustuu viljelijöiden ja tuottajajärjestöjen sekä alakohtaisten järjestöjen kanssa neuvoteltuihin ehtoihin, jotta parannetaan kestäviä viljelykäytäntöjä ja varmistetaan tuotteiden paras laatu niin, että tuotantopanoksia voitaisiin hankkia mahdollisimman edullisesti ja turvata oikeudenmukaiset hinnat sekä saada aikaan helppokäyttöinen järjestelmä, jolla valvotaan ostajien sopimusrikkomuksia; katsoo, että normisopimukset voisivat olla hyödyllisiä välineitä, joiden täytäntöönpano olisi tehtävä pakolliseksi tietyillä aloilla; tukee jäsenvaltioiden välisten sopimuskäytäntöjen ilmoittamista koskevien parhaiden käytäntöjen vaihtoa, komissiolle ilmoittaminen mukaan luettuna;

37.

pitää myönteisenä ja kannattaa elintarvikkeiden vähittäiskauppavaltuutetun virkojen perustamista ja muita välimiesmenettelyjä, joilla pyritään takaamaan sopimusten noudattaminen; kehottaa komissiota tarkastelemaan tästä saatuja kokemuksia EU:n elintarvikkeiden vähittäiskauppavaltuutetulle, jonka tehtäviin kuuluisi valvoa eri jäsenvaltioiden toimijoiden käytännesääntöjen, parhaiden käytäntöjen ja liiketoimintasopimusten noudattamista;

38.

kehottaa komissiota tuomaan esiin hyvän kauppatavan vastaisia käytäntöjä, joihin liittyy valikoimaan ottamista koskevia ja muita markkinoille saattamista koskevia maksuja, ja tarkistamaan, ovatko ne kilpailuoikeuden mukaisia; kehottaa komissiota ehdottamaan valikoimaan ottamista koskevien ja markkinoille saattamista koskevien maksujen käyttöön liittyviä yhtenäisiä sääntöjä ja ryhtymään toimiin erityisesti kauppiaiden vaatimia kohtuuttomia maksuja vastaan;

39.

katsoo, että komission on edistettävä Euroopan laajuista mittavaa tiedotuskampanjaa, jossa viljelijöille kerrotaan heidän oikeuksistaan, heihin kohdistuvista sopimattomista menettelyistä ja heidän käytettävissään olevista keinoista sopimattomien menettelyjen paljastamiseksi;

40.

kehottaa Euroopan unionia käyttämään painostusta sen puolesta, että perustetaan riippumaton maailmanlaajuinen sääntelytoimisto, joka asettaa hyödykefutuureja ja optioita koskevat säännöt ja toteuttaa tiukkoja sääntelytoimenpiteitä elintarvikehyödykkeillä käytävää maailmanlaajuista keinottelua vastaan;

41.

pyytää markkinasuuntautuneisuuden lisääntymisen vuoksi toteuttamaan toimenpiteitä, joilla torjutaan hintojen äärimmäistä vaihtelua, sillä jotkin elintarvikeketjun toimijoista hyötyvät hintavaihtelusta, kun taas toisille siitä on selkeästi haittaa; kehottaa siksi komissiota ehdottamaan lainsäädäntöä, jolla hillitään hintavaihteluja tuottajien haavoittuvuuden vähentämiseksi;

42.

kehottaa komissiota lisäämään raaka-ainepörssejä valvovien eurooppalaisten viranomaisten valtuuksia, jotta ehkäistään elintarvikehyödykkeillä harjoitettavaa keinottelua ja työskennellään sen puolesta, että toteutetaan asianmukaiset EU:n toimenpiteet, joilla ehkäistään muilla kuin maataloushyödykkeillä harjoitettavaa keinottelua maatalousfutuureihin vaikuttamiseksi;

43.

kehottaa komissiota parantamaan maataloushyödykkeiden johdannaismarkkinoiden valvontaa ja yleistä avoimuutta ja lisäämään myös pörssin ulkopuolella harjoitetun kaupan avoimuutta markkinoiden väärinkäytöstä annetun direktiivin ja muun asiaan kuuluvan lainsäädännön tulevan tarkistamisen yhteydessä;

44.

kehottaa neuvostoa edistämään entisestään itsesääntelyä koskevia aloitteita ja mahdollisuutta perustaa keskinäisiä rahastoja taloudellisten riskien varalta viljelijöiden neuvotteluasemien vahvistamiseksi erityisesti tukemalla taloudellisia järjestöjä, tuottajajärjestöjä, alakohtaisia järjestöjä ja viljelijöiden osuuskuntia;

45.

kannustaa jäsenvaltioita laatimaan elintarvikeketjulle hyvää kauppatapaa koskevia sääntöjä, mukaan luettuna valitusmenettelyt ja epäoikeudenmukaisista käytännöistä aiheutuvat rangaistukset; kehottaa komissiotta ehdottamaan EU:n yhteistä säännöstöä, jolla tasapainotettaisiin elintarvikeketjun sisäisiä suhteita; kehottaa Euroopan komissiota ehdottamaan Euroopan unionin laajuista mekanismia, jonka avulla tähän erikoistuneet jäsenvaltioiden elimet voivat seurata määräävässä asemassa olevien vähittäiskauppiaiden ja niiden tavarantoimittajien välisiä suhteita;

46.

katsoo välttämättömäksi lisätä elintarvikeketjun eri lenkkien yhdistymistä alakohtaisissa järjestöissä ja vapaaehtoisten sopimusmallien laatimista, niin että jäsenvaltiot voivat velvoittaa noudattamaan sopimusmalleja tietyissä tapauksissa, erityisesti kun on kyse pilaantuvista tuotteista;

47.

pahoittelee sitä, ettei komissio tiedonannossaan tuo enempää esiin maatalouden merkitystä kansantaloudelliselle lisäarvoketjulle tuotantopanosten ja elintarviketeollisuuden alalla; korostaa alhaisten tuottajahintojen ja tuotannon rakenteellisen ylijäämän välisiä suhteita ja niiden vaikutuksia kestävyyteen, elintarvikkeiden laatuun, eläinten hyvinvointiin, maatalouden innovaatioihin ja työllisyyteen epäsuotuisilla alueilla;

48.

kehottaa komissiota ehdottamaan välineitä, joilla tuetaan ja edistetään viljelijöiden johtamia elintarvikeketjuja, lyhyitä tuotantoketjuja sekä maatilatoreja, jotta kuluttajien kanssa voidaan luoda suora yhteys ja tarjota viljelijöille mahdollisuus saada nykyistä oikeudenmukaisempi osuus lopullisen myyntihinnan arvosta, kun tuotteiden paikasta toiseen siirtymisten ja välitysten määrä vähenee;

49.

kehottaa komissiota ottamaan toimissaan erityisesti huomioon tilanteen kehittyvissä maissa ja olemaan vaarantamatta elintarvikeomavaraisuutta näissä kolmansissa maissa;

50.

kehottaa komissiota tarkastelemaan uudelleen paikallista markkinointia tai etämyyntiä sekä tuotteiden säilyvyyttä koskevia EU:n hygieniavaatimuksia hajauttamisen edistämiseksi sekä sertifioinnin ja valvontajärjestelmien yksinkertaistamiseksi ja edistämään tuottajan ja kuluttajan välisiä suoria suhteita ja lyhyitä elintarvikeketjuja;

51.

tunnustaa maataloustuotteiden laatua koskevan vakaan lainsäädännön merkityksen ja välttämättömyyden; palauttaa tältä osin mieleen Euroopan parlamentin 25. maaliskuuta 2010 antaman päätöslauselman maataloustuotteiden laatupolitiikasta, ja vakuuttaa, että tuontituotteiden on oltava ehdottomasti kaikkien laatua ja valmistusta koskevien normien mukaisia, jotta vältetään vilpillinen kilpailu eurooppalaisten tuotteiden kanssa;

52.

muistuttaa, että viljelijöiden vakaa tulotaso määrittää heidän kykynsä panostaa vihreään teknologiaan, ilmastonmuutoksen hillitsemiseen ja uusiutuviin energialähteisiin sekä kestävän maatalouden ympäristönsuojelutoimiin ja että lisäksi heidän on noudatettava tiukkoja ympäristövaatimuksia;

53.

katsoo, että on tärkeää parantaa ja järkeistää elintarvikeketjun toimintaa, jotta voidaan vähentää elintarvikkeiden kuljetuksen ympäristövaikutuksia (kuljetusmatkaa) ja edistää paikallisten elintarvikkeiden myyntiä;

54.

korostaa, että investointi maataloustuotteiden säilytys- ja pakkauslaitoksiin saattaa olla tärkeää oikeudenmukaisten hintojen takaamiseksi näille tuotteille;

55.

korostaa, että on välttämätöntä taata maaseudun elinkeinojen kestävä kehitys edistämällä maataloustuotteiden jalostustoimintoja maatiloilla, mutta myös muita kuin maatalouteen liittyviä toimintoja työpaikkojen määrän ja ylimääräisten tulojen kasvattamiseksi;

56.

kehottaa komissiota tukemaan elintarvikkeiden markkinointiin liittyviä paikallisia ja alueellisia aloitteita ja välttämään niiden kuormittamista liiallisella lainsäädännöllä ja byrokratialla, sillä ne osallistuvat merkittävällä tavalla maatilojen lisäarvon tuottamiseen;

57.

vaatii komissiota ottamaan EU:n vaatimuksia tarkastellessaan asianmukaisesti huomioon paikallistason elintarviketuottajat, kuten esimerkiksi omavaraisviljelyyn perustuvan tuotannon;

58.

kehottaa komissiota arvioimaan ravitsemuspalveluiden julkisia hankintamenettelyitä koskevien sääntöjen muuttamista kestävien maatalouskäytäntöjen ja eläinten hyvinvoinnin edistämiseksi sekä kausiluontoisten ja paikallisten elintarvikkeiden kehittämiseksi;

59.

katsoo, että pienille paikallisille tuottajille ja paikallisille tuottajaryhmille täytyy taata pääsy julkisten hankintojen markkinoille, esimerkiksi kouluissa toteutettavien maitotuotteita ja hedelmiä ja vihanneksia koskevien erityisohjelmien puitteissa;

60.

katsoo, että on tuettava sellaisia maatalousmarkkinoita, joita hallinnoivat suoraan viljelijät, sellaisten markkinointipisteiden luomista, joissa tuottajat voivat myydä tuotteita suoraan kuluttajille sekä paikallismarkkinoilla myyntiä edistävien ohjelmien perustamista;

61.

kehottaa komissiota analysoimaan Euroopan parlamentille ja komissiolle antamassaan kertomuksessa elintarvikeketjussa tapahtuvaa valtavaa ruoan haaskausta, jonka määrä useimmissa jäsenvaltioissa on jopa 30 prosenttia tuotetusta ruoasta, ja muistuttamaan tiedotuskampanjalla kansalaisten mieliin elintarvikkeiden todellisen arvon;

62.

pitää tärkeänä elintarvikeohjelmien kehittämistä niitä tarvitseville Euroopan kansalaisille, kuten vähäosaisille, ikäihmisille ja nuorille;

63.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.