31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 161/147

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin perustamissopimuksen 3 artiklan 5 kohdassa todetaan, että demokratian edistäminen sekä ihmisoikeuksien ja kansalaisvapauksien kunnioittaminen ovat Euroopan unionin perusperiaatteita ja -tavoitteita ja muodostavat yhteisen perustan sen suhteille kolmansiin maihin,

B.

ottaa huomioon, että Pakistanin enemmistö- ja valtionuskonto on sunnilaisuus ja vähemmistöinä ovat kristityt, hindut, sikhit, shiialaiset, ahmadit, buddhalaiset, parsit, baha'i-uskonnon edustajat ja muut,

C.

ottaa huomioon, että Pakistan on yksi keskeisistä maista terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden leviämisen torjumisen kannalta,

D.

ottaa huomioon, että maan sisäinen vakaus ja sen demokraattiset instituutiot joutuvat ankaraan testiin, kun ääriryhmien väkivaltaisia hyökkäyksiä esiintyy yhä enemmän lähes päivittäin,

E.

ottaa huomioon, että Pakistanin ja Afganistanin välisen rajan molemmilla puolilla toimivien radikaalien muslimiryhmien lakkaamaton uhka edellyttää erityisen kipeästi yhteensovitettuja kansainvälisiä ponnisteluja, joilla tuetaan ja tehostetaan Pakistanin taloudellista ja sosiaalista kehitystä,

F.

ottaa huomioon, että vähemmistöjen yhdenvertaiset oikeudet sisältyivät Pakistanin perustajaisän Muhammad Ali Jinnahin visioon, mikä käy ilmi hänen puheessaan perustamiskokoukselle vuonna 1947: ”Voitte edustaa mitä uskontoa, kastia tai uskontokuntaa tahansa – sillä ei ole mitään tekemistä valtion asioiden kanssa. […] Lähdemme siitä perusperiaatteesta, että olemme kaikki kansalaisia ja yhden valtion kansalaisia”,

G.

ottaa huomioon, että Pakistanin vuoden 1973 perustuslain perusoikeuksia koskevassa luvussa taataan vapaus harjoittaa uskontoa ja johtaa uskonnollisia laitoksia (20 artikla), kaikkien kansalaisten yhdenvertaisuus (25 artikla) ja vähemmistöjen legitiimit oikeudet ja edut (26 artikla),

H.

ottaa huomioon, että toisaalta perustuslain 260 artiklassa erotetaan toisistaan muslimit ja muut kuin muslimit, millä mahdollistetaan uskontoon perustuva syrjintä,

I.

ottaa huomioon, että riippumattomien elinten raportit ja tutkimukset osoittavat, että Pakistanin vähemmistöillä ei ole peruskansalaisvapauksia ja yhtäläisiä mahdollisuuksia työpaikkojen, koulutuksen ja poliittisen edustuksen aloilla,

J.

ottaa huomioon, että arvioiden mukaan yli 85 prosenttia Pakistanin naisista joutuu kotonaan kärsimään väkivaltaa, joka sisältää fyysisen ja psyykkisen väkivallan; katsoo, että naisiin ja tyttöihin kohdistuvat väkivalta, mukaan luettuna raiskaukset, perheväkivalta ja pakkoavioliitot ovat edelleen vakavia ongelmia, joista osan voidaan katsoa aiheutuvan sharia-laista,

K.

ottaa huomioon, että Pakistanin hallitus nimitti vähemmistöjen edustajan ja Pakistanin parlamentin jäsenen Shahbaz Bhattin liittovaltion vähemmistöasioiden ministeriksi marraskuussa 2008, jolloin tämä tehtävä ensimmäisen kerran nostettiin hallitustasolle,

L.

ottaa huomioon, että marraskuusta 2008 lähtien Pakistanin hallitus on määrännyt viiden prosentin kiintiön vähemmistöille liittovaltion työpaikkojen alalla, tunnustanut muiden kuin muslimien juhlapyhät, määrännyt yhdennentoista elokuuta kansallisten vähemmistöjen päiväksi ja varannut senaatin paikkoja vähemmistöjen edustajille,

M.

ottaa huomioon, että presidentti Asif Ali Zardari toisti 25. joulukuuta 2009 Pakistanin kansanpuolueen sitoutuneen puolustamaan kaikkien vähemmistöjen oikeutta tulla kohdelluiksi yhdenvertaisina kansalaisina,

N.

ottaa huomioon, että Pakistanin hallituksen sitoutuminen uskonnonvapauteen on ristiriidassa sen kanssa, että sillä oli johtava asema OIC:ssa, kun Yhdistyneissä kansakunnissa käsiteltiin ”uskontojen halveksunnan torjumista”,

O.

ottaa huomioon, että vuosina 1982 ja 1986 käyttöön otetut säädökset, ns. ”jumalanpilkkalait”, heikentävät perustuslakiin kirjattuja perustavalaatuisia uskonnollisia oikeuksia ja vähemmistöjen oikeuksia; ottaa huomioon, että Pakistanin rikoslain 295 C osastossa säädetään kuolemanrangaistuksesta tai elinikäisestä vankeustuomiosta jumalanpilkkatapauksissa,

P.

ottaa huomioon, että ääriryhmät ja henkilökohtaista kostoa tavoittelevat henkilöt käyttävät jumalanpilkkalakeja väärin, mikä on lisännyt uskonnollisten vähemmistöjen edustajiin kohdistuvaa väkivalta, josta kärsivät erityisesti ahmadit mutta myös kristityt, hindut, sikhit, shiialaiset, buddhalaiset, parsit, baha'i-uskonnon edustajat sekä kriittiset kansalaiset, jotka rohkenevat asettua vastustamaan epäoikeudenmukaisuutta,

Q.

ottaa huomioon, että suurin osa jumalanpilkkalakien nojalla syytteeseen asetetuista henkilöistä on muslimeja mutta että vähemmistöuskontokuntiin kuuluviin henkilöihin kohdistuvat syytteet voivat laukaista suhteettomia väkivallantekoja, jotka kohdistuvat koko näiden yhteisöön; ottaa huomioon, että juuri jumalanpilkkasyytökset laukaisivat Gojrassa ja Korianissa kesällä 2009 kristittyihin kohdistuneet väkivallanteot, joissa kuoli kahdeksan ihmistä ja tuhottiin vähintään sata rakennusta,

R.

ottaa huomioon, että vuoden 2009 aikana 76 ihmistä sai syytteen jumalanpilkasta 25 rekisteröidyssä tapauksessa, mukaan luettuna 17 ihmistä, jotka saivat syytteen Pakistanin rikoslain 295 C osaston nojalla,

S.

ottaa huomioon, että lakimiehet ja ihmisoikeusaktivistit saavat Pakistanissa usein tappouhkauksia ja joutuvat ahdistelun kohteeksi ja että lakimiehet, jotka puolustavat jumalanpilkkatapauksia, ovat erityisen haavoittuvia tällaisille riskeille, ja että myös monet niistä, jotka ovat saaneet vapauttavan tuomion, joutuvat viettämään loppuelämänsä piileskellen,

T.

ottaa huomioon, että elokuussa 2009 Pakistanin pääministeri Gilani ilmoitti perustavansa komitean tarkistamaan ja parantamaan ”uskonnollisen harmonian kannalta haitallisia lakeja” viitaten lausunnossaan vuosien 1982 ja 1986 jumalanpilkkalakeihin; ottaa kuitenkin huomioon, että tähän mennessä tällaisia tarkistuksia ei ole esitetty,

U.

ottaa huomioon, että Pakistanin ahmadiyya-muslimit joutuvat usein kokemaan syrjintää ja vainoja, joiden tukena toimivat Pakistanin rikoslain 298 osaston ahmadiyya-liikkeen vastaiset säännökset, tuoreena esimerkkinä tästä tapaus, jossa viisi naamioitunutta asemiestä murhasi eläkkeellä olevan ahmadi-professorin 5. tammikuuta 2010,

V.

ottaa huomioon, että Pakistanin hallitus on ratifioimassa kansainvälistä yleissopimusta kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaista YK:n yleissopimusta vuodelta 1984,

1.

pitää tervetulleina toimenpiteitä, jotka Pakistanin hallitus on toteuttanut uskonnollisten vähemmistöjen eduksi marraskuusta 2008 lähtien, kuten viiden prosentin kiintiöt vähemmistöille liittovaltion työpaikoissa, muiden kuin muslimien juhlapyhien tunnustaminen ja kansallisten vähemmistöjen päivän julistaminen;

2.

tukee täysin liittovaltion vähemmistöasioiden ministerin pyrkimyksiä perustaa paikallisia ”uskontokuntien välisen yhteisymmärryksen komiteoita” edistämään vuoropuhelua ja lievittämään uskonnollisia jännitteitä; kehottaa kaikkia muita hallinnon tasoja, osavaltiot mukaan luettuina, antamaan täyden tukensa näille toimenpiteille;

3.

pitää tervetulleena Pakistanin pääministerin sitoumusta, jonka mukaan Islamabadin slummien vähemmistöasukkaille myönnetään maanomistusoikeus;

4.

pitää tervetulleena Pakistanin sitoutumista siihen, että vähemmistöt saavat paikkoja senaatissa ja että myös vähemmistöryhmien naiset saavat edustajia senaattiin, ja toivoo, että näitä sitoumuksia kunnioitetaan;

5.

kehottaa Pakistanin hallitusta tarkistamaan käytäntöä, jonka mukaan maan kansalaisten uskonto merkitään kaikkiin uusiin passeihin, jotta voidaan välttää kaikki syrjivät käytännöt;

6.

tuo julki solidaarisuutensa Pakistanin hallituksen kanssa terrorismin ja väkivaltaisten ääriliikkeiden leviämisen torjunnan alalla;

7.

on vakavasti huolissaan siitä, että jumalanpilkkalait, jotka voivat Pakistanissa johtaa kuolemanrangaistukseen ja joita usein käytetään perusteena sensuurille, kriminalisoinnille, vainolle ja joissakin tapauksessa poliittisten tai uskonnollisten vähemmistöjen tai rotuvähemmistöjen jäsenten murhille, mahdollistavat väärinkäytökset, jotka vaikuttavat Pakistanissa kaikkien uskontojen edustajiin;

8.

kehottaa Pakistanin hallitusta tarkistamaan perusteellisesti jumalanpilkkalakeja ja niiden tämänhetkistä soveltamista, koska mm. rikoslain 295 C osastossa säädetään pakollisesta kuolemanrangaistuksesta kaikille, joiden todetaan syyllistyneen jumalanpilkkaan, ja panemaan sitä odotettaessa täytäntöön tarkistuksia, joita liittovaltion vähemmistöasioiden ministeri on esittänyt;

9.

kehottaa hallitusta noudattamaan vuonna 2008 antamaansa lupausta, jonka mukaan kaikki kuolemanrangaistukset muutetaan vankeusrangaistuksiksi ensi askeleena kohti kuolemantuomiosta luopumista;

10.

palauttaa mieleen komission usein toistaman lausunnon, jolla se on vastannut parlamentin kirjallisiin kysymyksiin ja jonka mukaan se seuraa tiiviisti, miten Pakistan reagoi Gojran ja Korianin alueilla jumalanpilkkasyytösten perusteella puhjenneisiin väkivaltaisuuksiin; kehottaa komissiota pyytämään yksityiskohtaisia tietoja käytännön edistymisestä ja erityisesti siitä, onko syylliset saatettu tuomioistuimen eteen;

11.

on erityisen huolissaan Pakistanin ahmadiyya-yhteisöön kohdistuvasta jatkuvasta syrjinnästä ja vainosta, ja kehottaa Pakistanin hallitusta kumoamaan Pakistanin rikoslain 298 osaston, joka vakavasti haittaa tämän ryhmän jäsenten arkea, ja toivoo, että hallitus ei anna tukeaan suhteita tulehduttaville tapahtumille, kuten Lahoren ”End of Prophethood” -konferensseille;

12.

pyytää Pakistanin viranomaisia panemaan täysin täytäntöön Pakistanin korkeimman oikeuden tuomion, jotta varmistetaan kaikkien äänioikeutettujen äänestäjien merkitseminen uusiin vaaliluetteloihin, mukaan luettuna ahmadiyya-muslimit;

13.

on huolissaan YK:ssa meneillään olevan ”uskonnon halventamisen vastaisen kampanjan” mahdollisesta väärinkäytöstä ja korostaa neuvoston 16. marraskuuta 2009 esittämiä päätelmiä;

14.

kehottaa Pakistanin hallitusta ratifioimaan täysin ja varauksetta kansainvälisen yleissopimuksen kansalaisoikeuksista ja poliittisista oikeuksista vuodelta 1966 sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaisen YK:n yleissopimuksen vuodelta 1984; katsoo, että YK:n yleissopimukseen kirjattu uskonnonvapaus muodostaa asianmukaiset puitteet ja viitekehyksen, johon kaikkien sopimuspuolten olisi sitouduttava tarjoten kansalaisilleen suojelua, jotta nämä voivat vapaasti harjoittaa uskontoaan;

15.

kehottaa hallitusta takaamaan vähemmistöjen ihmisoikeudet, jotka sisältyvät perustuslakiin ja yleismaailmalliseen ihmisoikeuksien julistukseen ja erityisesti sen 18 artiklaan, jonka mukaan ”kaikilla henkilöillä on ajatuksen, omantunnon ja uskonnon vapaus”;

16.

tukee kaikkia aloitteita, joilla pyritään edistämään yhteisöjen välistä vuoropuhelua ja keskinäistä kunnioitusta; kehottaa poliittisia ja uskonnollisia auktoriteetteja edistämään suvaitsevaisuutta ja toteuttamaan aloitteita vihaa ja väkivaltaisia ääriliikkeitä vastaan;

17.

kehottaa Pakistanin hallitusta panemaan täytäntöön koulutusjärjestelmän ehdotetut uudistukset sekä sääntelemään ja tarkistamaan madrasojen toimintaa; kehottaa Pakistanin viranomaisia poistamaan kaiken propagandan, jossa korostetaan vihaa, uskonnollista ylemmyyttä ja uskontojen halveksuntaa oppikirjoista, jotka opetusministeriön kansallinen opetussuunnitelmaosasto hyväksyy;

18.

kehottaa Pakistanin hallitusta tukemaan YK:n uskonnon- ja vakaumuksenvapauden erityistarkkailijan Asma Jahangirin vierailua Pakistanissa;

19.

kehottaa neuvostoa ja komissiota sisällyttämään Pakistanin vähemmistöjen oikeudet tulevan huippukokouksen asialistalle, jotta voidaan nopeasti käynnistää syrjivien jumalanpilkkalakien uudistaminen;

20.

kehottaa neuvostoa sisällyttämään yhteiskunnan uskonnollisen suvaitsevaisuuden Pakistanin kanssa käytävään terrorismin vastaiseen vuoropuheluun, sillä tämä asia on keskeisen tärkeä pitkän aikavälin taistelulle uskonnollisia ääriliikkeitä vastaan;

21.

kehottaa jäsenvaltioita ja komissiota jatkamaan taloudellista tukea ihmisoikeusjärjestöille ja ihmisoikeuksien puolustajille sekä hahmottelemaan käytännön toimenpiteitä, joilla tuetaan Pakistanin kansalaisyhteiskunnan kasvavaa liikehdintää jumalanpilkkalakeja ja muuta syrjivää lainsäädäntöä vastaan;

22.

palauttaa mieleen komission usein toistaman lausunnon, jolla se on vastannut parlamentin kirjallisiin kysymyksiin ja jonka mukaan se seuraa tiiviisti, miten Pakistanin hallitus reagoi Gojran ja Korianin alueilla kristittyihin kohdistuvaan väkivaltaan, ja kehottaa komissiota pyytämään yksityiskohtaisia tietoja käytännön edistymisestä ja erityisesti siitä, onko syylliset saatettu tuomioistuimen eteen;

23.

kehottaa neuvostoa ja komissiota vaatimaan, että Pakistanin hallitus noudattaa Euroopan unionin ja Pakistanin islamilaisen tasavallan väliseen yhteistyösopimukseen kirjattua demokratia- ja ihmisoikeuslauseketta; kehottaa komissiota esittämään kertomuksen yhteistyösopimuksen sekä demokratia- ja ihmisoikeuslausekkeen täytäntöönpanosta;

24.

kehottaa neuvostoa auttamaan Pakistanin hallitusta, kun se kehittää ihmisoikeusministeriötään ja asettaa toimivan, riippumattoman ja arvovaltaisen kansallisen ihmisoikeuskomitean;

25.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle, komissiolle, unionin ulkoasioiden ja turvallisuuspolitiikan korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille sekä Pakistanin hallitukselle ja parlamentille.