31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 161/126

A.

katsoo, että Välimeren alue on EU:n kannalta keskeisessä asemassa oleva alue ja että moninapaisessa maailmassa, jossa ollaan keskenään riippuvaisia, suuret yhdentyneet alueelliset kokonaisuudet kykenevät vastaamaan sosiaalisiin, kulttuurisiin, taloudellisiin, ympäristöä koskeviin, väestötieteellisiin, poliittisiin ja turvallisuutta koskeviin haasteisiin,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin on omaksuttava strateginen näkemys, jossa otetaan huomioon kaikki unioniin kohdistuvat haasteet sen suhteissa Välimeren naapureihin, asettaen etusijalle alueen sosiaalisen ja taloudellisen kehityksen sekä demokratisoitumisen,

C.

katsoo, että SEU:n 8 artiklan mukaan unioni luo naapurimaittensa kanssa erityissuhteet pyrkien saamaan aikaan unionin arvoihin perustuvan alueen, jolla vallitsee vauraus ja hyvä naapuruus ja jolle ovat ominaisia yhteistyöhön perustuvat läheiset ja rauhanomaiset suhteet,

D.

katsoo, että Välimeren unionin myötä voidaan vahvistaa Euro–Välimeri-suhteiden alueellista ja monenvälistä ulottuvuutta ja käynnistää uudelleen uusi näkökulma 800 miljoonan asukkaan rauhan, turvallisuuden ja vaurauden alueen rakentamiseen ja että Välimeren unioni tarjoaa ihanteellisen kehyksen, jotta voidaan vastata sosioekonomisiin haasteisiin, edistää alueellista yhdentymistä ja taata kumppanivaltioiden yhteiset kehitystoimet,

E.

katsoo, että erityisten kahdenvälisten suhteiden syventämiseen keskittyvän naapuruuspolitiikan avulla ei yksinään ole voitu toteuttaa alueen yhteistä integraation ja merkittävien uudistusten prosessia; katsoo, että tässä yhteydessä Välimeren unionin toteuttaminen tarjoaa mahdollisuuden vahvistaa toisaalta kahdenvälisen politiikan ja toisaalta aluepolitiikan täydentävyyttä, jotta pystytään saavuttamaan tehokkaammin Euro–Välimeri-yhteistyön tavoitteet, ja että tämä yhteistyö perustuu yhteisten arvojen, esimerkiksi demokratian, oikeusvaltion periaatteiden, hyvän hallintotavan ja ihmisoikeuksien kunnioittamisen vastavuoroiseen tunnustamiseen; korostaa, että jäsenvaltioiden on sitouduttava toteuttamaan Euroopan naapuruuspolitiikkaa johdonmukaisella ja uskottavalla tavalla SEU:n 8 artiklan mukaisesti,

F.

pitää välttämättömänä, että tukeudutaan Barcelonan prosessin saavutuksiin, jonka tavoitteita ja saavutuksia Välimeren unionin on vahvistettava Pariisissa 13. heinäkuuta 2008 annetun julkilausuman mukaisesti, ettei moninkertaisteta välineitä ja institutionaalisia tasoja ja luoda päällekkäisyyksiä jo olemassa olevien välineiden ja tasojen kanssa ja että taataan Euro–Välimeri-yhteistyön lukuisten välineiden johdonmukaisuus,

G.

katsoo, että viidentoista vuoden aikana Välimeren maiden kauppa- ja taloussuhteet (esimerkiksi Venäjän, Kiinan, Intian, Brasilian ja Persianlahden valtioiden kanssa) ovat monipuolistuneet nopeasti ja niiden yhteiskunnat ovat muuttuneet huomattavasti (kulutustottumukset, liikkuvuus, väestörakenteen muutos jne.), mikä vaikuttaa väistämättä alueiden sisäiseen tasapainoon,

H.

katsoo, että ainoastaan rajallisella kulttuurivaihdolla ei voida lähentää Välimeren kansoja toisiinsa ja että EU menettää asteittain kulttuuriin liittyvän vaikutusvaltansa Välimeren kumppaneidensa keskuudessa,

I.

ottaa huomioon Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Välimeren alueen kolmansien maiden väliset kasvua koskevat merkittävät erot, ja ottaa huomioon huolestuttavat sosioekonomiset ja institutionaaliset rakennevaikeudet, jotka edellyttävät voimakkaita yhteisiä vastauksia kaikkien Välimeren unioniin kuuluvien jäsenvaltioiden yhteisen edun mukaisesti; katsoo, että Välimeren alueen valtioiden talouden kasvupotentiaali tukee tätä näkökulmaa; katsoo, että on tarpeen kehittää alueellista etelä–etelä-integraatiota,

J.

ottaa huomioon, että alueellisia oloja, jossa Välimeren unioni on muotoutumassa, leimaavat konfliktit ja poliittiset jännitteet, jotka ovat heikentäneet ja hidastaneet sen perustamista Pariisissa heinäkuussa 2008 pidetyn huippukokouksen jälkeen; ottaa huomioon, että Lähi-idän rauhanprosessi on pysähtynyt kokonaan,

K.

katsoo, että talous- ja rahoituskriisin vaikutukset ovat lisänneet kumppanuusmaissa jo olemassa olleita poliittisia, taloudellisia ja sosiaalisia haasteita erityisesti työttömyysongelmaa; katsoo, että työttömyyden vähentäminen alueella ja tulevaisuuteen liittyvien mahdollisuuksien tarjoaminen alueen väestölle ja erityisesti naisille, nuorille ja maaseudun väestölle on näiden maiden ja EU:n yhteisten etujen mukaista,

L.

katsoo, että Lähi-idän rauhanprosessin käynnistäminen uudelleen ja konkreettiset mahdollisuudet saada aikaan kestävä kokonaisvaltainen ratkaisu ovat äärimmäisen tärkeitä Euro–Välimeri-suhteiden kehittymisen sekä Välimeren unioniin liittyvien hankkeiden toimimisen ja toteuttamisen kannalta,

M.

ottaa huomioon, että Välimeren unionin kahden merkittävän innovaation, institutionaalisen (Välimeren unionin yhteispuheenjohtajuus, pysyvä sekakomitea, sihteeristö) ja operatiivisen (integraatiota edistävät hankkeet), on toimittava tehokkaasti ja avoimesti, jotta ne parantaisivat kansalaisten, tämän hankkeen tärkeimpien edunsaajien, elinoloja,

N.

ottaa huomioon, että pääsihteeristöllä on oltava avainasema järjestelmässä ja että sen tehokkuus riippuu sen henkilöstön kyvystä työskennellä itsenäisesti ja että lisäksi Israelin korkea-arvoisen virkamiehen ja Palestiinan korkea-arvoisen virkamiehen yhteistyö kansainvälisessä aluejärjestössä on ennennäkemätöntä ja toivoa antavaa,

O.

ottaa huomioon, että Välimeren alueita koskevat suoraan valtioiden väliset haasteet, kuten kestävä kehitys, energian toimitusvarmuus, maahanmuuttovirrat, kulttuuri- ja matkailualan vaihdot, ja niitä koskevat myös rajatylittävät ongelmat, kuten vesihuolto ja sen saanti, ympäristön pilaantuminen, maantie- ja merikuljetusreittien kehittäminen, ja näin ollen paikallis- ja alueviranomaiset muodostavat paikallisiin oloihin mukautetun kestävän aluepolitiikan ja konkreettisten sekä kattavien hankkeiden toteutuksen avainverkoston,

P.

ottaa huomioon maatalouden merkittävän panoksen Välimeren alueen valtioissa, mikä johtuu alan sosioekonomisesta merkityksestä, sen ympäristövaikutuksista ja sen vaikutuksista alueelliseen tasapainoon,

Q.

ottaa huomioon, että 60 prosenttia maailman väestöstä, joka kärsii vesivarojen vähyydestä, on keskittynyt Välimeren alueen eteläosaan ja Lähi-itään ja että vesipula uhkaa vuoteen 2025 mennessä 63:a miljoonaa ihmistä arabimaailmaa ja sinistä suunnitelmaa (Plan Bleu) koskevien UNDP:n selontekojen mukaan,

R.

palauttaa mieliin Marseillessa 4. marraskuuta 2008 pidetyssä Välimeren unionin ministerikokouksessa tehdyn Välimeren pohjois- ja etelärannan välisen digitaalisen jaon vähentämiseen tähtäävän päätöksen, joka johti BB-MED-aloitteeseen (Broadband for the Mediterranean),

S.

ottaa huomioon, että Pariisin huippukokouksen jälkeen Välimeren unionin hankkeet ovat kärsineet yleisestä rahoituksen puutteesta, mikä uhkaa viivästyttää niiden toteutusta,

T.

ottaa huomioon muuttovirtojen merkityksen ja eri inhimilliset, sosiaaliset, kulttuuriset ja taloudelliset haasteet, joita ne aiheuttavat Välimeren molemmin puolin,

U.

ottaa huomioon maahanmuuttajien Välimeren etelärannan maiden väestölle lähettämien rahasummien muodostamat merkittävät pääomavirrat,

V.

ottaa huomioon toisaalta Lissabonin sopimuksen äskettäisen voimaantulon ja siitä johtuvat institutionaaliset muutokset ja toisaalta Välimeren unionin toimintaan ja rahoitukseen edelleen liittyvät kysymykset, joiden vuoksi Euroopan parlamentin on seurattava erittäin tiiviisti Välimeren unionin kehitystä, jotta se voi osaltaan vaikuttaa Barcelonan huippukokouksen täydelliseen onnistumiseen,

1.

pyytää Välimeren unionin valtion- ja hallitusten päämiehiä, jotka kokoontuvat Barcelonassa 7. kesäkuuta 2010, tekemään kaikkensa, jotta tästä tapaamisesta kahden vaikean vuoden jälkeen tulee menestys, jotta Välimeren unionin elimet ja suuret hankkeet saadaan käyntiin ja jotta kaikilla Euro–Välimeri-yhteistyön osa-alueilla saavutetaan edistystä;

2.

on Välimeren unionin perustamisesta huolimatta edelleen huolestunut siitä, että EU:n Välimeren alueella harjoittamaa politiikkaa ei ole määritelty selvästi ja ettei ole hahmoteltu pitkän aikavälin strategista näkemystä alueen kehittämiseksi ja vakauttamiseksi; korostaa tarvetta sisällyttää Euro–Välimeri-alueen yhdentymisprosessi jälleen EU:n toiminnan ensisijaisiin tavoitteisiin;

3.

kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioiden hallituksia muuttamaan poliittista vuoropuhelua perusteellisesti ja tehostamaan sitä; korostaa, että vastavuoroinen kunnioitus ja ymmärrys ovat tämän vuoropuhelun keskeisiä tekijöitä, ja muistuttaa, että demokratian, oikeusvaltion ja ihmisoikeuksien edistäminen ja kunnioittaminen, olivatpa kyseessä kansalaisoikeudet tai poliittiset, taloudelliset, sosiaaliset tai kulttuuriset oikeudet, sekä kollektiiviset oikeudet on kirjattava selkeästi tämän uuden aloitteen tavoitteisiin nykyisten järjestelmien vahvistamiseksi; korostaa tässä yhteydessä sanan-, ajatuksen- ja uskonnonvapauden merkitystä sekä tarvetta turvata vähemmistöjen oikeudet, uskonnolliset vähemmistöt mukaan luettuina; korostaa, että erityistä huomiota on kiinnitettävä naisten oikeuksiin ja sukupuolten tasa-arvoon sekä sukupuoliseen suuntautumiseen perustuvan syrjinnän torjuntaan; vahvistaa tukensa Välimeren maiden demokraattisille poliittisille järjestöille ja kansalaisjärjestöille, ja antaa arvoa naisjärjestöjen arvokkaalle työlle;

4.

katsoo, etteivät Välimeren alueen poliittiset jännitteet ja konfliktit saa jarruttaa mahdollisuutta edetä konkreettisesti kohti alakohtaista ja monenvälistä yhteistyötä ja että juuri suurten integraatiota edistävien hankkeiden ja perusteellisen poliittisen vuoropuhelun avulla Välimeren unioni auttaa osaltaan kehittämään oikeuden ja yhteisen turvallisuuden takaavaa luottamuksen ilmapiiriä solidaarisuuden ja rauhan hengessä; korostaa, että Välimeren unionista ei voi tulla kokonaisvaltainen menestys, jos erillisiä alueellisia konflikteja ei pystytä ratkaisemaan kansainvälistä oikeutta noudattaen siten, että Välimerestä tulee yhtenäinen rauhan rannikkoalue;

5.

vaatii, että Lähi-idän konfliktiin on kiireellisesti löydettävä tasapuolinen ja kestävä ratkaisu, ja vetoaa EU:hun ja kaikkien Välimeren unionin jäsenvaltioihin, jotta ne toimisivat päättäväisesti tämän tavoitteen saavuttamiseksi; toistaa kehotuksensa käynnistää päättäväiset neuvottelut osana rauhanprosessia, jotta päästäisiin kahden valtion rinnakkaiseloon, itsenäisen, demokraattisen ja elinkelpoisen palestiinalaisvaltion sekä Israelin valtion, jotka elävät rinnakkain rauhan ja turvallisuuden vallitessa kansainvälisesti tunnustettujen rajojen sisällä; kannustaa Välimeren unionia myötävaikuttamaan sille mahdollisella merkittävällä tavalla Israelin ja palestiinalaishallinnon suhteiden parantamiseen, muun muassa Israelin ja palestiinalaishallinnon edustajien Välimeren unionin puitteissa tekemän yhteistyön avulla;

6.

pahoittelee, että Länsi-Saharan siirtomaavallan purkamisprosessi ei ole vieläkään päättynyt;

7.

pitää myönteisenä Välimeren unionin pääsihteerin nimittämistä ja pääsihteeristön perussääntöjen hyväksymistä, ja suosittelee Barcelonan huippukokousta ajatellen, että Välimeren unionin institutionaalinen ja toiminnallinen rakenne muodostetaan seuraaviin pääkohtiin nojautuen:

8.

muistuttaa, että Pariisin huippukokouksessa päätettiin kuudesta suuresta horisontaalisesta strategisesta alasta (pelastuspalvelu, moottoritiet ja merten moottoritiet, Välimeren puhdistaminen, Välimeren aurinkoenergiasuunnitelma, Välimeren liiketoiminnan kehittämisaloite ja Euro–Välimeri-yliopisto), joista on lähes kaikista jo hyväksytty hankkeita EuroMed-kumppanuuden yhteydessä; korostaa näin ollen, että alueellisia ohjelmia ja osana Euro–Välimeri-kumppanuutta jo käyttöön otettuja välineitä olisi arvioitava perinpohjaisesti, ja toivoo, että Välimeren unionin puitteissa rahoitettavien hankkeiden valinta perustuu sekä alue- että paikallistasolla saatavaan lisäarvoon; kannustaa näiden ensisijaisten hankkeiden nopeaan toteuttamiseen;

9.

pitää erittäin tärkeänä, että hankkeiden julkisista ja yksityisistä varoista koottava rahoitus taataan, sitä lisätään ja se otetaan käyttöön; tässä yhteydessä se

10.

kannustaa parantamaan kolmansien maiden taloudellista ja juridista toimintaympäristöä siten, että ensisijaisena tavoitteena on kannattavien ja luotettavien ulkomaisten investoijien houkuttelemiseen tähtäävien alueellisten rahoituselinten perustaminen; kehottaa myös

11.

toivoo alueen taloudellisen ja oikeudellisen ympäristön kehittämistä, mikä on välttämätön tae tuleville investoinneille; korostaa tavoitetta, jonka mukaan henkilöresurssien ja työllisyyden kehittämistä edistetään vuosituhannen kehitystavoitteiden mukaisesti köyhyyden torjumiseksi; korostaa, että vakaiden julkisten palvelujen säilyttäminen ja kehittäminen on toinen tärkeä ennakkoedellytys, jolla taataan alueen kestävä kehitys;

12.

uskoo, että kahden- ja monenvälisen taloudellisen etelä-etelä-yhteistyön lisääminen toisi konkreettisia etuja kansalaisille ja parantaisi alueen poliittista ilmapiiriä;

13.

korostaa, että on ensiarvoisen tärkeää kehittää etelä-etelä-kauppaa, jonka osuus kauppavaihdosta on vain kuusi prosenttia, ja edistää tällä tavoin Agadirin sopimuksen soveltamista laajemmin; muistuttaa, että näiden valtioiden on syytä tiivistää suhteitaan ja vaihtojaan, jotta luodaan sijoittajia houkutteleva yhtenäinen ja voimakas kokonaisuus, puolustetaan alueen etuja ja lisätään sen kehityksen merkitystä; painottaa, että Välimeren unionin avulla on voitava helpommin vastata teknisen ja taloudellisen avun pyyntöihin, jotta edistetään etelä–etelä-akselin taloudellista yhdentymistä; katsoo, että tähän tavoitteeseen pääsyä voidaan tukea lisäämällä ja yksinkertaistamalla alkuperältään Euro–Välimeri-alueen hankkeita;

14.

korostaa käynnissä olevien Euro–Välimeri-alueen vapaakauppa-aluetta koskevien neuvottelujen merkitystä, ja kannustaa Välimeren unionin maita työskentelemään kantojensa yhtenäistämiseksi WTO:n neuvotteluissa;

15.

pyytää komissiota ottamaan kauppasopimusneuvotteluissa huomioon olemassa olevien vaikutustutkimusten tulokset ja arvioimaan vapauttamisprosessin vaikutukset ilmastonmuutoksen sekä taloudellisen ja sosiaalisen kriisin kannalta, jotta prosessia voidaan soveltaa tarvittaessa asteittain ja epäsymmetrisesti niin, että suojellaan Välimeren rannan molemmin puolin samankaltaisia tuotantomuotoja, joihin kohdistuu kaikkein suurin kilpailun uhka vapauttamisprosessin etenemisen seurauksena; pyytää Välimeren unionia valitsemaan hankkeet pääasiassa sosiaalisten ja taloudellisten tarpeiden sekä ympäristövaikutusten lieventämistarpeiden perusteella;

16.

toivoo, että assosiaatiosopimukset tarkistetaan pitäen mielessä uudet tarpeet, jotka liittyvät rahoitus- ja talouskriisiin, yhteiskunnalliseen kriisiin sekä elintarvike- ja energia-alan kriisiin; muistuttaa, että Euro–Välimeri-vapaakauppa-alueen luomisen yhtenä päätavoitteena on edelleen oltava kehitystä ja köyhyyden vähentämistä edistävä kaupankäynti, ja toivoo, että ministerikokouksessa 9. joulukuuta 2009 hyväksytty etenemissuunnitelma voi auttaa osaltaan tämän tavoitteen saavuttamisessa;

17.

pahoittelee, että Pariisin julistuksessa laiminlyötiin sosioekonomisia, kaupallisia ja energia-alaan liittyviä näkökohtia, kuten suorat ulkomaiset sijoitukset, työllisyys, energiatehokkuus, epävirallinen talous tai köyhyyden vähentäminen, ja vaatii korjaamaan tilanteen Barcelonan huippukokouksessa;

18.

muistuttaa, että maahanmuuttopolitiikat ovat yksi Euro–Välimeri-kumppanuuden painopistealoista, ja kehottaa Välimeren unionin jäsenvaltioita ja instituutioita kiinnittämään erityistä huomiota maahanmuuttovirtojen koordinoituun hallintaan; korostaa, että Välimeren unionia luotaessa on ehdottomasti kehitettävä henkilöresursseja ja Välimeren alueen kansojen välisiä vaihtoja, ja kannustaa muuttovirtojen sääntelyn ja laittoman maahanmuuton torjunnan ohella Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden välisen vapaan liikkuvuuden asteittaista helpottamista, maahanmuuttajien integrointijärjestelmän vahvistamista, aktiivista työllisyyttä edistävää politiikkaa ja turvapaikan hakemiseen liittyvien olojen parantamista; katsoo, että Albufeirassa 18.–19. marraskuuta 2007 järjestetylle Euro–Välimeri-kumppanuuden siirtolaisuutta käsittelevälle ministerikokoukselle on saatava jatkoa;

19.

kehottaa Välimeren unionin jäseniä helpottamaan maahanmuuttajien varojensiirtoa kotimaidensa väestöille eritoten siten, että pienennetään maksuihin liittyviä kuluja;

20.

palauttaa mieliin Euro-Välimeri-yhteistyön niin kutsutun neljännen luvun (siirtolaisuudesta, sosiaalisesta yhdentymisestä, oikeudesta ja turvallisuudesta), ja korostaa, että Välimeren unionin on edistettävä yhteistyötä tämän luvun osalta;

21.

korostaa Välimeren maiden maanviljelyyn, maaseudun kehittämiseen, ilmastonmuutokseen sopeutumiseen, kestävään vesi- ja energiahuoltoon liittyvien haasteiden strategista merkitystä, ja pyytää tekemään maatalousyhteistyöstä ensisijaisen poliittisen tavoitteen; kannustaa Välimeren unionin valtioita pyrkimään kantansa yhdenmukaistamiseen WTO:n neuvotteluissa ja lähentämään Euro-Välimeri-alueen maatalouspolitiikkaa, erityisesti asianmukaisia sosiaalistandardeja, elintarvikkeiden turvallisuutta, kasvinsuojelua ja ympäristöä koskevien normien ja tuotteiden laadun osalta; katsoo, että näihin politiikkoihin on sisällytettävä kestävää kehitystä koskevat vaatimukset (luonnonvarojen suojeleminen mukaan luettuna), mikä mahdollistaa alueellisten markkinoiden kehittymisen ja vahvan maatalousalan säilymisen siten, että samalla otetaan huomioon Välimeren alueen maanviljelijöiden erityis- ja kilpailutilanne;

22.

korostaa tarvetta soveltaa EU:n ja Välimeren alueen maatalousalan etenemissuunnitelman mukaisesti alueellista maatalouspolitiikkaa, jolla suojellaan elintarvikkeiden paikallista tuotantoa ja elintarviketurvallisuutta ja edistetään Välimerelle tyypillisten tuotteiden tuotantoa, jakelua ja monipuolistamista sekä kehitetään pieniä ja keskisuuria maatiloja ja joka on mukautettu kestävään kehitykseen; kehottaa komissiota hyväksymään kumppanuuspyynnöt, jotka koskevat takuiden laajentamista ja elintarvikekriisien sattuessa noudatettavia nopeita menettelyjä, ottaen huomioon monissa Välimeren kumppanivaltioissa lisääntyvän elintarviketurvan puutteen;

23.

vahvistaa tukevansa Välimeren ympäristöulottuvuutta ja muistuttaa tärkeästä Euro–Välimeri-aloitteesta Välimeren puhdistamiseksi; suhtautuu tässä kohdin myönteisesti Välimeren alueen vakavimpia saasteongelmia koskevan investointiohjelman – hankkeen valmistelu- ja toteutusvälineen (MeHSIP PPIF) toisen vaiheen käynnistämiseen; katsoo, että on kiireellisesti saavutettava edistymistä merten pilaantumisen ehkäisemisen erityisalalla ja että Välimereen on kiinnitettävä erityistä huomiota, koska se on sisämeri; huomauttaa, että kaikki Välimeren unionin hankkeet pitäisi suunnitella ja toteuttaa yhteistyössä nykyisten ohjelmien kanssa erityisesti Barcelonan yleissopimukseen liittyvän YK:n ympäristöohjelman Välimeren toimintasuunnitelman osalta;

24.

kehottaa kumppanivaltioita kohentamaan infrastruktuureja Välimeren unionin suurien tie- ja meriliikennehankkeiden kehyksessä, jotta henkilöt ja tavarat voivat liikkua paremmin Välimeren alueella ja suositaan kestävää liikennepolitiikkaa, ottaen huomioon kestävää kehitystä, kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä, energiatehokkuutta ja eri liikennemuotojen yhteensopivuutta koskevat vaatimukset; korostaa, että tällaisia toimia on toteutettava erityisesti ympäristö-, teollisuus-, kansanterveys- ja aluekaavoituspolitiikan yhteydessä; painottaa tarvetta kehittää meriliikenneteitä koskevia hankkeita, jotta kannustetaan liikennemuotojen välisen jakauman muuttamista ja kehitetään turvallisia, puhtaita ja kestäviä kaupallisia vesiliikenneväyliä;

25.

katsoo, että satama- ja kuljetusinfrastruktuurien kehitys voisi osaltaan vauhdittaa talouskehitystä ja edistää kaupankäyntiä Euro-Välimeri-alueen maiden välillä;

26.

korostaa, että energia-alan yhteistyötä on vahvistettava, ja kehottaa panemaan välittömästi täytäntöön kehityssuunnitelmat, joilla edistetään energialähteiden ja energian toimitusreittien monipuolistamista ja edistetään myös ratkaisevasti Välimeren alueen energiavarmuutta;

27.

palauttaa mieliin Euro–Välimeri-alueen uusiutuvien energialähteiden tarjoamat hyvät mahdollisuudet erityisesti tuuli- ja aurinkoenergian osalta; kehottaa panemaan pikaisesti ja koordinoidusti täytäntöön Välimeren alueen aurinkoenergiasuunnitelman, jonka päätavoitteena on rakentaa Välimeren alueen uusiutuvassa energiantuotannossa vuoteen 2020 mennessä 20 GW:n lisäkapasiteetti, ja kannattaa teollisuushankkeita, kuten DESERTEC-hanketta, sekä energiatehokkuutta koskevan Euro–Välimeri-strategian hyväksymistä; toivoo, että hankkeilla vastataan ensisijaisesti toimittajamaiden tarpeisiin, ja korostaa sähköverkon infrastruktuurin lujittamisesta, keskenään riipuvaisten alueellisten markkinoiden luomisesta ja esimerkiksi aurinkoenergiakomponenttien valmistukseen liittyvän uuden teollisuudenalan luomisesta kumppanimaiden ja etenkin eteläisen Välimeren maiden talouskasvulle aiheutuvia seurauksia;

28.

kehottaa edelleen edistämään ja tukemaan aurinkoenergian rauhanomaista käyttöä tukevaa Solar for Peace -hanketta Euro–Välimeri-alueen yhteisiä energiamarkkinoita koskevan hankkeen (MED-EMIP) yhteydessä;

29.

suosittaa, että Euro–Välimeri-prosessiin osallistuvat maat liittyvät strategisen energiatehokkuussuunnitelman puitteissa suunniteltuun ”älykkäitä kaupunkeja” koskevaan hankkeeseen;

30.

kannattaa Euro–Välimeri-alueen sähkö-, kaasu- ja öljyalan yhteyksien edistämistä energian toimitusvarmuuden parantamiseksi; korostaa Välimeren alueen sähkön jakelusilmukan valmiiksi saattamisen tärkeyttä ja kannattaa eteläisen kaasunlinjan kehittämistä; kannustaa käänteisten virtausten käyttöä silloin kun se on perusteltua turvallisuuden, kustannustehokkuuden ja toteutettavuuden kannalta;

31.

korostaa, että ”20-20-20-ilmastotavoitteet” vaikuttavat merkittävästi kaasun kysyntään ja siksi Välimeren unionin maiden nesteytettyä maakaasua koskeva toimintasuunnitelma lisäisi erityisesti yhden toimittajan varassa olevien maiden energiatoimitusten monipuolisuutta ja varmuutta;

32.

korostaa, että on tärkeää kehittää nesteytetyn maakaasun tekniikkaa ja lisätä investointeja nesteytetyn kaasun kuljetusaluskapasiteettiin ja kaasuttamisterminaaleihin; huomauttaa, että infrastruktuurin kehittämisen ohella on myös ehdottomasti huolehdittava meriturvallisuudesta;

33.

painottaa kiireellistä tarvetta lujittaa väestönsuojelualan yhteistyötä Välimeren alueella, jotta torjutaan luonnonkatastrofeja ja erityisesti maanjäristyksiä, tulvia ja metsäpaloja; kannustaa perustamaan metsäpaloja tarkastelevan Euro–Välimeri-instituutin;

34.

korostaa tarvetta kehittää osana Välimeren unionin toimintaa uusia opetus-, koulu- ja yliopistovaihto- sekä tutkimushankkeita, koska niillä lähennetään ja kehitetään Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden kansoja; pitää erityisen tärkeänä, että perustetaan kansalaisyhteiskunnan aktiivisen osallistumisen avulla todellinen korkeakoulutuksen, tieteen ja tutkimuksen Euro–Välimeri-alue, ja tässä yhteydessä se

35.

pyytää ottamaan Välimeren unionin asialistalle pikaisesti uusia hankkeita, joilla pyritään suosimaan kulttuurivaihtoa ja yhteiskuntien välistä molemminpuolista ymmärrystä, ja etenkin vahvistamaan kulttuurialan Euro–Välimeri-strategian ja kehittämään kulttuurien ja uskontojen välistä vuoropuhelua; kehottaa panemaan täytäntöön Välimeren alueen audiovisuaalialan pysyvän kokouksen (Conférence Permanente de l'Audiovisuel Méditerranéen, COPEAM) hankkeita ja erityisesti luomaan Euro–Välimeri-televisiokanavan sekä toistamaan menestyksekkäitä aloitteita kuten arabiviikon ja EuroMedScola-hankkeen; panee tyytyväisenä merkille Alexandrian kirjaston, Arabimaailman instituutin ja Anna Lindh -säätiön toiminnan ja etenkin Anna Lindh -säätiön Barcelonassa maaliskuussa 2010 järjestämän kulttuurien välistä vuoropuhelua koskevan foorumin; pyytää Välimeren unionin jäsenvaltioita ja instituutioita jatkamaan sitoutumistaan YK:n Sivilisaatioiden allianssiin;

36.

pitää myönteisenä, että Marseille-Provence valittiin vuoden 2013 eurooppalaiseksi kulttuuripääkaupungiksi, ottaen huomioon, että hanke on suunnattu voimakkaasti kohti Euro–Välimeri-ulottuvuutta, jolla lähennetään Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden kansalaisia; korostaa tämän erittäin symbolisen kulttuurihankkeen pyrkimystä toteuttaa konkreettisia ja innovatiivisia toimia Euroopan ja Välimeren alueen kulttuurien välisen vuoropuhelun edistämiseksi;

37.

korostaa, että on tärkeää suunnata teollisuuspolitiikkaa siten, että voidaan hyötyä enemmän mittakaavaeduista ja tukea samalla pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yrityksiä) ja vahvistaa huipputekniikan aloja; kehottaa Välimeren unionin maita ja instituutioita toimimaan aktiivisesti pk-yritysten tukemiseksi ja painottamaan erityisesti tehokkaita rahoituspalveluja sekä teknistä ja hallinnollista tukea, koska näin voidaan lujittaa yrityskantaa erityisesti aloilla, jotka vaikuttavat Välimeren alueen maiden taloudelliseen kasvuun;

38.

korostaa, että EMPAsta on tarkoitus muodostaa Välimeren unionin parlamentaarinen edustajakokous, joka takaa Välimeren unionin demokraattisen legitiimiyden, ja tukee Ammanissa 13.–14. maaliskuuta 2010 järjestetyn Euro–Välimeri-alueen parlamentaarisen edustajakokouksen kuudennen täysistunnon ehdotusta, jonka mukaan EMPA on tarkoitus nimetä uudelleen Välimeren unionin parlamentaariseksi edustajakokoukseksi (AP-UpM);

39.

muistuttaa valtuuksistaan Euroopan unionin talousarviomenettelyssä ja korostaa sen merkitystä, että EMPAn on otettava tästä lähtien enemmän vastuuta siten, että sillä on työskentelymenetelmien määrittelyä, käynnistettyjen hankkeiden valvontaa ja talousarvion täytäntöönpanoa koskeva neuvonantotehtävä ja demokraattisen valvonnan tehtävä; kehottaa EMPAn eri asioista vastaavia valiokuntia kuulemaan säännöllisesti pääsihteeriä ja apulaispääsihteereitä; arvioi kuitenkin, että tämä vastuu olisi yhdistettävä EMPAn toiminnan ja työtapojen parantamiseen, mukaan luettuna tarvittavien inhimillisten ja taloudellisten resurssien myöntäminen sekä EMPAn työskentelyn mukauttaminen paremmin Välimeren unionin muiden instituutioiden toimintaan; pitää myönteisinä tämänsuuntaisia päätöksiä, jotka hyväksyttiin EMPAn Ammanissa 13.–14. maaliskuuta 2010 järjestetyssä kuudennessa täysistunnossa;

40.

pitää äskettäistä Euro-Välimeri-alueen alue- ja paikallisedustajien kokouksen (ARLEM) perustamista myönteisenä ja kehottaa huolehtimaan ARLEMin ja EMPAn välisen työskentelyn koordinoinnista erityisesti yhteisten kokousten sekä puhemiehistöjen jäsenten vastavuoroisten työkokouskutsujen avulla; korostaa näiden edustajakokouksien merkitystä, joihin kuuluu Välimeren molemmin puolin sijaitsevien valtioiden edustajia ja jotka suosivat hyvien demokraattisten käytäntöjen vaihtoa;

41.

korostaa, että kansalaisyhteiskuntaa, työmarkkinaosapuolia ja Euro–Välimeri-kumppanuuteen liittyviä lukuisia ammatti- ja yhteiskuntaverkostoja on kuultava säännöllisesti ja ne on otettava mukaan Välimeren unionin toimintaan ja hankkeisiin; kannustaa myös

42.

suhtautuu myönteisesti naisten yhteiskunnallisen aseman vahvistamista käsitelleessä toisessa Euro–Välimeri-ministerikokouksessa (Marrakeshissä 11.–12. marraskuuta 2009) vahvistettuun sitoumukseen edistää lakiin perustuvaa ja tosiasiallista naisten ja miesten tasa-arvoa, torjua naisiin kohdistuvaa väkivaltaa sekä kunnioittaa naisten ja miesten kansalaisoikeuksia sekä poliittisia, taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä oikeuksia; kehottaa painokkaasti toteuttamaan tähän suuntaan tähtääviä konkreettisia toimenpiteitä ja suosittelee hyväksymään naisten yrittäjyyttä koskevan Välimeren unionin hankkeen ja lisäämään naisten julkiseen elämään osallistumista; muistuttaa pysyvästä kannastaan, jonka mukaan perinteiden ja tapojen kunnioitusta ei voida käyttää tekosyynä naisten perusoikeuksien rikkomiseen;

43.

kehottaa neuvostoa, komission varapuheenjohtajaa / EU:n korkeaa edustajaa, Euroopan komissiota ja vastikään luotua Euroopan ulkosuhdehallintoa ryhtymään riittäviin toimiin, jotta turvataan EU:n johdonmukaisuus sen osallistumisessa Välimeren unioniin, ja ottamaan Euroopan parlamentti mukaan Euroopan unionin politiikan määrittelyyn;

44.

pitää myönteisenä, että äskettäin Välimeren unioniin liittyivät Länsi-Balkanin maat, jotka ovat EU:n ehdokasvaltioita;

45.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman Euroopan unionin neuvoston puheenjohtajalle, Euroopan komission puheenjohtajalle, komission varapuheenjohtajalle / EU:n korkealle edustajalle, jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille, Välimeren unionin yhteispuheenjohtajille ja pääsihteerille sekä kumppanivaltioiden hallituksille ja parlamenteille.