31.5.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 161/58

A.

ottaa huomioon, että Euroopan unioni on viime vuosina luonut tieliikenteen sosiaalilainsäädäntöjärjestelmän hyväksymällä asetuksen (ETY) N:o 3821/85 ja asetuksen (EY) N:o 561/2006 sekä direktiivin 2006/22/EY liikenneturvallisuuden parantamiseksi ja reilun kilpailun takaamiseksi,

B.

ottaa huomioon, että Euroopan unionin jäsenvaltioiden rangaistusjärjestelmät ovat historian muokkaamia ja siksi hyvin erilaisia, joten äärimmäisissä tapauksissa sakot voivat olla jossakin maassa kymmenkertaiset toiseen maahan verrattuna,

C.

katsoo, että kansainvälisten kuljetusten oikeusasema on muuttunut yrittäjille ja erityisesti kuljettajille vaikeaselkoiseksi; ottaa huomioon, että jäsenvaltioilla on edessään suuria haasteita säädösten saattamisessa osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että nykytilanne ei sovellu sisämarkkinoille,

D.

on huolestunut tiedoista, joiden mukaan digitaalisissa ajopiirtureissa on puutteita, minkä vuoksi niitä voidaan helposti peukaloida,

1.

pitää myönteisenä komission kertomusta jäsenvaltioiden lainsäädännössä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakaville rikkomisille säädetyistä seuraamuksista; pahoittelee kuitenkin, ettei kertomus joidenkin jäsenvaltioiden puuttuvien tietojen takia tarjoa kattavaa analyysia Euroopan nykytilanteesta; kehottaa komissiota vaatimaan puuttuvia tietoja jäsenvaltioilta;

2.

toteaa, että komission kertomuksessa viitataan direktiivin 2006/22/EY uuden liitteen III mukaiseen rikkomusten luokitteluun ottamatta huomioon komission direktiivin 2009/5/EY 2 artiklan 1 kohdan mukaista täytäntöönpanon määräaikaa;

3.

kehottaa siksi komissiota esittämään vuoden 2010 loppuun mennessä päivitetyn ja kattavan kertomuksen direktiivin 2006/22/EY uuden liitteen III täytäntöönpanosta;

4.

huomauttaa, että aiemmilla kertomuskausilla on esiintynyt huomattavia viivästyksiä, ja esimerkiksi 3. elokuuta 2009 annetussa uusimmassa kertomuksessa (24. komission kertomus tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakaville rikkomisille säädetyistä seuraamuksista) käsitellään vasta vuosilta 2005 ja 2006 peräisin olevia lukuja, joten näin ollen tuskin voidaan tehdä johtopäätöksiä kuljettajia koskevan tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yhdenmukaistamisen nykytilasta;

5.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tekemään voitavansa sen varmistamiseksi, että asetuksen (EY) N:o 561/2006 17 artiklassa asetetut tavoitteet täytetään nopeammin, jotta tulevia yhdenmukaistamistoimenpiteitä varten olisi käytettävissä ajankohtaisia tilastoja;

6.

huomauttaa, että myös asetuksen (EY) N:o 1071/2009 liitteessä IV on luettelo tässä asetuksessa tarkoitetuista vakavista rikkomuksista; katsoo siten, että sosiaalilainsäädännön vakavien rikkomisten yhdenmukaistettu luokittelu on äärimmäisen tärkeää;

7.

toteaa, että jäsenvaltioiden lainsäädännössä tieliikenteen sosiaalilainsäädännön vakaville rikkomisille säädetyt seuraamukset eroavat toisistaan sekä sakkorangaistuksen tason että seuraamustyyppien ja niiden luokittelun osalta;

8.

huomauttaa, että erot voivat johtua taloudellisten ja maantieteellisten tekijöiden lisäksi jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmien eroista rikosoikeudellisissa menettelyissä ja erilaisista poliittisista toimintatavoista tieliikenneturvallisuuden alalla;

9.

toteaa, että tieliikenteen sosiaalilainsäädäntö, erityisesti asetus (ETY) N:o 3821/85 ja asetus (EY) N:o 561/2006 sekä direktiivi 2006/22/EY, jättävät jäsenvaltioille erittäin paljon tulkinnanvaraa; pahoittelee, että lukuisat epätarkat muotoilut EU:n säännöksissä johtavat väistämättä epäyhtenäiseen täytäntöönpanoon jäsenvaltioiden kansallisessa lainsäädännössä; katsoo, että yhdenmukaistamisen lisääminen edellyttää ensin näiden asetusten ja tämän direktiivin yhtenäistä ja sitovaa tulkintaa;

10.

pahoittelee, etteivät jotkin jäsenvaltiot ole säätäneet seuraamusten erittelystä rikkomuksen vakavuuden mukaan; kehottaa jäsenvaltioita antamaan kansallisia säädöksiä, joilla on tehokas, oikeasuhtainen ja varoittava vaikutus ja joissa otetaan huomioon rikkomuksen vakavuus;

11.

korostaa, että tehokas, tasapainoinen ja varoittava rangaistusjärjestelmä voi perustua ainoastaan selkeisiin, avoimiin ja jäsenvaltioiden välillä vertailukelpoisiin rangaistuksiin; kehottaa jäsenvaltioita etsimään lainsäädännöllisiä ja käytännöllisiä ratkaisuja rangaistustyyppien ja rangaistusten tason osittain hyvin suurten erojen vähentämiseksi;

12.

kehottaa Euroopan komissiota esittämään liikennealan tarkastuselimiä ja edustajia kuultuaan ajo- ja lepoaikoja koskevan asetuksen yhtenäistä ja sitovaa tulkintatapaa; katsoo, että tarkastuselinten pitäisi ottaa tämä tulkintatapa huomioon;

13.

katsoo, että seuraamustyyppien ja sakkojen tason lähentämiseksi edelleen tarvitaan rangaistusten luokitusjärjestelmään kytketty sakkojen luokitusjärjestelmä ja on säädettävä vähimmäis- ja enimmäisrangaistuksista tieliikenteen sosiaalilainsäädännön yksittäisten rikkomisten kohdalla; korostaa, että seuraamuksia yhtenäistettäessä tarvetta suhteuttaa oikeudenmukaiset sakkorangaistukset eri jäsenvaltioissa objektiivisten kriteereiden (esimerkiksi BKT:n tai maantieteellisten tekijöiden) mukaan on tasapainotettava tehokkailla pelotteilla, jotka ehkäisevät vakavia rikkomuksia;

14.

huomauttaa, että komission direktiivillä 2009/5/EY käyttöön otettu direktiivin 2006/22/EY uusi liite III on katsottava perustaksi yhteiselle toimintatavalle jäsenvaltioiden lainsäädännössä määriteltyjen tieliikenteen sosiaalilainsäädännön rikkomisten luokittelussa; kehottaa jäsenvaltioita painokkaasti hyväksymään lait, asetukset ja hallinnolliset määräykset, jotka tarvitaan komission direktiivin 2009/5/EY pikaiseksi saattamiseksi osaksi kansallista lainsäädäntöä;

15.

muistuttaa lisäksi, että Lissabonin sopimuksella lisättiin Euroopan unionin toiminnasta tehtyyn sopimukseen uusi 83 artiklan 2 kohta jäsenvaltioiden lakien ja asetusten lähentämisestä rikosoikeuden alalla; kehottaa komissiota tutkimaan näitä rikosasioihin liittyvän oikeudellisen yhteistyön uusia lainsäädännöllisiä välineitä ja toimittamaan kahdentoista kuukauden kuluessa neuvostolle ja Euroopan parlamentille kertomuksen mahdollisista yhdenmukaistamistoimista, myös tieturvallisuuteen ja rajat ylittävään sakkojärjestelmään liittyvistä näkökohdista, ellei se ole tehnyt näin aikaisemmin;

16.

suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on asetuksen (EY) N:o 561/2006 22 artiklan 4 kohdan mukaisesti valmistellut ohjeita jäsenvaltioiden tukemiseksi tämän asetuksen kansallisessa tulkinnassa ja soveltamisessa; toteaa kuitenkin, etteivät ohjeet ole oikeudellisesti sitovia eivätkä siten ole johtaneet tavoitteeseen yhtenäisestä soveltamisesta jäsenvaltioissa;

17.

katsoo, että kuljetusalan sisämarkkinoiden luomiseksi sekä kuljettajien ja kuljetusliikkeiden oikeusturvan parantamiseksi sosiaalilainsäädännön tulkintatapaa pitäisi yhdenmukaistaa; kehottaa näin ollen komissiota esittämään yhteistyössä Corten, Tispolin ja Euro Contrôle Routen kanssa ehdotuksia, joiden tavoitteena olisi panna piste sosiaalilainsäädännön syrjivälle soveltamiselle tieliikenteessä; korostaa tässä yhteydessä, että alalle tarvitaan asetuksen (EY) N:o 561/2006 ja asetuksen (ETY) N:o 3821/85 yhteinen, artiklakohtainen tulkintatapa;

18.

pyytää jäsenvaltioita hyödyntämään näitä ohjeita sosiaalilainsäädännön täytäntöönpanossa, jotta varmistetaan yhdenmukainen saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä;

19.

korostaa, että vilpillistä kilpailua voidaan torjua ja tieliikenneturvallisuus voidaan taata ainoastaan voimassa olevan lainsäädännön johdonmukaisella ja syrjimättömällä voimaansaattamisella; korostaa, että tieliikenteen sosiaalilainsäädännön saattaminen osaksi kansallista lainsäädäntöä edellyttää yhdenmukaistettua ja tehokasta valvontaa;

20.

huomauttaa, että liikenneolosuhteet vaihtelevat eri jäsenvaltioissa suuresti infrastruktuurin, liikenteen määrän ja liikenteen aiheuttaman kuormituksen osalta, ja katsoo siksi, että muun muassa nämä tekijät voitaisiin ottaa huomioon määritettäessä tarkastusten tiheyttä pitäen kuitenkin mielessä, että yksi tarkastusten päätavoitteista on varmistaa, että sosiaalilainsäädäntöä noudatetaan;

21.

katsoo, että komissio voisi kehittää ja edistää tällaisia yhdenmukaistettuja tarkastusmenettelyjä ja toteuttaa sääntelytoimia Euroopan sisämarkkinoiden esteiden poistamiseksi ja tieturvallisuuden parantamiseksi; kehottaa komissiota näiden tavoitteiden saavuttamiseksi luomaan tehokkaan ja asianmukaisen EU:n tason koordinointivälineen;

22.

kehottaa komissiota laatimaan suosituksia ja EU:n vähimmäisnormeja valvontahenkilöstön koulutusta ja valvontaelinten yhteistyön koordinointia varten; pyytää komissiota parantamaan tilastotiedon hankkimista, jotta tehokasta valvontaa voitaisiin analysoida luotettavammin ja jotta voitaisiin tukea jäsenvaltioiden yhdenmukaistettuja menettelyjä valvontakysymyksissä;

23.

kehottaa jäsenvaltioita kouluttamaan valvonnasta vastaavaa henkilöstöään jatkuvasti tiedonhankinnan uusimman kehityksen mukaisesti ja tekemään yhteisten standardien täytäntöönpanossa tiivistä yhteistyötä Euroopan komission kanssa yhdenmukaisten tarkastusmenettelyjen edistämiseksi ja siten oikeusvarmuuden aikaansaamiseksi;

24.

katsoo, että teiden varsilla ja yritysten tiloissa on tehtävä tarkastuksia useammin ja perusteellisemmin; kehottaa komissiota varmistamaan, että jäsenvaltiot noudattavat järjestettävien tarkastusten määrää, josta säädetään direktiivin 2006/22/EY 2 artiklan 3 kohdassa; kehottaa komissiota tiedottamaan Euroopan parlamentille jatkotoimista näiden tarkastusten osalta;

25.

kehottaa komissiota esittelemään parlamentille mahdollisimman pian kertomuksen digitaalisen ajopiirturin puutteiden valvonnasta sekä tällaisen suojattomuuden välttämiseksi toteutetuista toimenpiteistä;

26.

korostaa, että asetukseen (ETY) N:o 3821/85 perustuvaa digitaalista ajopiirturia pitäisi parantaa valvontalaitteena; katsoo, että komission pitäisi tutkia, miten valvontaviranomaiset voisivat ladata tietoja nopeammin digitaalisesta ajopiirturista;

27.

kiinnittää huomiota Euro Contrôle Routen perustamaan suhteettomia sakkoja käsittelevään valituselimeen, ja kehottaa kuljettajia ja kuljetusliikkeitä kääntymään tämän valituselimen puoleen tilanteissa, joissa tieliikennealan sosiaalilainsäädäntöä sovelletaan suhteettomalla tavalla;

28.

katsoo, että helppotajuinen esite kaikilla Euroopan unionin virallisilla kielillä olisi hyödyllinen yrityksille ja kuorma-autonkuljettajille; korostaa, että esitteessä pitäisi tiedottaa asianomaisille kuljettajille ja yrityksille paremmin voimassa olevasta sosiaalilainsäädännöstä ja siihen liittyvistä seuraamuksista eri jäsenvaltioissa; katsoo, että tällaisen tiedon pitäisi olla myös kolmansien maiden yritysten ja niistä tulevien kuljettajien käytössä; korostaa, miten hyödyllistä olisi toimittaa nämä tiedot kuljettajille reaaliajassa käyttämällä älykkäitä liikennejärjestelmiä;

29.

on vakuuttunut siitä, että modernin tieto- ja viestintätekniikan sekä älykkäiden liikennejärjestelmien käytön yhteydessä yrityksille ja kuljettajille pitäisi tarjoutua mahdollisuus saada tietoa voimassa olevasta sosiaalilainsäädännöstä ja sen noudattamatta jättämiseen liittyvistä seuraamuksista;

30.

kehottaa kaikkia jäsenvaltioita vahvistamaan yhteistyötä jo olemassa olevien rakenteiden, kuten Euro Contrôle Route -järjestön, pohjalta ja näin parantamaan yhteisten tarkastusten koordinointia, parhaiden käytäntöjen vaihtoa ja valvontaelinten koulutusten yhteistä järjestämistä;

31.

katsoo, että kuorma-autonkuljettajille, naapurimaiden kuorma-autonkuljettajat mukaan luettuina, pitäisi tiedottaa reaaliaikaisesti asiaankuuluvista sosiaalilainsäädännöstä sekä eri jäsenvaltioissa rikkomuksista langetettavista seuraamuksista hyödyntämällä kaikkea saatavilla olevaa teknologiaa, kuten GPS:ää tai muita käytettävissä olevia välineitä;

32.

kehottaa jäsenvaltioita huolehtimaan Euroopan tieverkoston tarvittavasta infrastruktuurista, kuten riittävästä määrästä turvallisia pysäköintialueista ja -palveluja, jotta kuljettajat todella voivat noudattaa ajo- ja lepoaikoja koskevia määräyksiä ja tarkastukset voidaan suorittaa tehokkaasti; huomauttaa, että taukoalueiden turvallisuusnäkökohdille on annettava erityinen painoarvo; kehottaa komissiota julkaisemaan säännöllisesti sopivimmassa muodossa käytettävissä olevat, EU:n maantieverkoston varrella sijaitsevat julkiset ja yksityiset taukoalueet, niin että julkaisussa kerrotaan myös tieliikennealan ammattilaisille tarjottavista palveluista;

33.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita edistämään ja rahoittamaan järjestelyjä turvallisten pysäköintialueiden rakentamiseksi, koska ne ovat välttämättömiä, jos kuljettajien on määrä noudattaa asetuksen (EY) N:o 561/2006 säännöksiä;

34.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle.