15.3.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

CE 81/115

A.

ottaa huomioon, että maailman ilmaston lämpenemistä ja ilmastonmuutosta pidetään erittäin vakavina uhkina,

B.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen seurauksilla on merkittäviä taloudellisia, sosiaalisia ja ympäristövaikutuksia,

C.

ottaa huomioon, että vaikka maailma onnistuisikin rajoittamaan ja vähentämään kasvihuonekaasujen päästöjä, jo vääjäämättömiin seurauksiin reagointi edellyttää silti huomattavia sopeuttamistoimia,

D.

ottaa huomioon, että maapallon lämpötilan nousun rajoittaminen 2 asteeseen esiteolliseen aikaan verrattuna merkitsisi edelleen Euroopan lämpötilan nousua, mihin liittyy äärimmäisiä alueellisia ilmastonmuutoksia, ja että nykyiset UNFCCC:lle ilmoitetut sitoumukset nostaisivat täytäntöönpantuina lämpötilaa 3,5–4 celsiusastetta,

E.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen seuraukset vaikuttavat Euroopan eri alueisiin eri tavoilla, eri voimakkuudella ja eri aikaväleillä,

F.

ottaa huomioon, että kuten komission valkoisessa kirjassa todetaan, sopeutuminen vaatii EU:n jäsenvaltioiden solidaarisuutta epäedullisessa asemassa olevia alueita ja niitä alueita kohtaan, jotka ovat eniten alttiita ilmastonmuutokselle,

G.

ottaa huomioon, että Etelä-Eurooppa ja Välimeren allas ovat kaksi Euroopan erityisen haavoittuvaa aluetta, joilla vedenpuute, kuivuus ja metsäpalot ovat jo nyt ongelmina, ja että tutkimukset osoittavat, että Etelä-Euroopan viljasatojen odotetaan pienenevän jopa 25 prosentilla vuoteen 2080 mennessä (8),

H.

ottaa huomioon, että European Respiratory Society -järjestön mukaan jokainen yhden asteen lämpötilannousu yli kaupunkikohtaisen kynnyksen lisää hengityselinongelmista kärsivien henkilöiden kuolleisuutta kuudella prosentilla,

I.

pitää tärkeänä valkoisen kirjan lukua ”Ulkoinen ulottuvuus ja UNFCCC:ssä käynnissä oleva työ”, ja katsoo, että EU:n on toimittava yhtenäisesti ja otettava uudelleen johtava rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa siten, että EU kehittää ”ilmastodiplomatiaa”, mitä vaadittiin parlamentin 10. helmikuuta 2010 antamassa päätöslauselmassa Kööpenhaminan konferenssin tuloksista,

J.

ottaa huomioon, että ilmastonmuutoksen vaikutus talouteen, yhteiskuntaan ja ympäristöön laajemmin tuntuu ankarimmin epäsuorina vaikutuksina ihmisen hyvinvoinnin kannalta elintärkeiden ekosysteemipalvelujen huonontumisena ja että tämä edellyttää ekosysteemien suojelun asettamista EU:n sopeutumisstrategian perustaksi,

K.

ottaa huomioon, että keskimääräisten lämpötilojen nousu vähentää öljyn ja kaasun kysyntää lämmitystarkoituksiin, mutta niiden päivien määrä toisaalta lisääntyy, jolloin tarvitaan ilmastointia, mikä saattaa lisätä sähkön kysyntää,

L.

katsoo, että EU:n nykyisen, suoraan ympäristökysymyksiin liittyvän lainsäädännön olisi tarjottava johdonmukaiset lähtökohdat sille, että EU:n kykyä selviytyä ilmastonmuutoksen vaikutuksesta saadaan tehostettua,

M.

katsoo, että Euroopan tasolla toteutettavissa toimissa olisi asetettava korkeimmat ympäristön suojeluvaatimukset lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä täytettävä nämä vaatimukset (mukaan lukien ilmastonmuutokseen sopeutuminen),

1.

pitää edellä mainittua valkoista kirjaa myönteisenä;

2.

kannattaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan EU:n toimintakehyksen tavoitetta parantaa EU:n sietokykyä ilmastonmuutoksen vaikutusten suhteen;

3.

pitää erityisen myönteisenä sitä, että valkoisessa kirjassa korostetaan kaikkien ekosysteemien kestävyyden parantamista olennaisena keinona suojautua ilmastonmuutoksen vaikutuksilta; korostaa edelleen, että luonnolliset ekosysteemit ovat maapallon tärkeimpiä hiilinieluja, jotka sitovat 50 prosenttia maapallon vuosittaisista kasvihuonekaasupäästöistä ja edistävät sekä muutoksen lieventämistä että siihen sopeutumista;

4.

korostaa, että on tärkeää laatia kansalliset sopeutumissuunnitelmat, jotka perustuvat yhteiseen eurooppalaiseen kehykseen, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat suunnitella sopeutumistoimiaan ja tiedottaa niistä; katsoo, että tällaisiin suunnitelmiin on sisällytettävä riski- ja vaarakartat infrastruktuurista ja teollisuuslaitoksista, jotka voisivat haitallisten sääilmiöiden yhteydessä aiheuttaa riskin ympäristölle tai kansanterveydelle; kehottaa saattamaan tällaiset tiedot yleisön ja muiden jäsenvaltioiden saataville;

5.

pitää erittäin tärkeänä ilmastonmuutokseen sopeutumisen saattamista osaksi kaikkea EU:n politiikkaa, erityisesti osaksi yhteistä maatalouspolitiikkaa ja kalastuspolitiikkaa, metsätalouspolitiikkaa sekä ympäristövaikutusten arviointia, rakennuslupia ja rakennusstandardeja koskevaa lainsääntöä (sekä mainittujen toimien yhdenmukaisuuden varmistamista ekosysteemin kestävyyteen perustuvalla horisontaalisella ja monialaisella lähestymistavalla);

6.

korostaa, että valkoisessa kirjassa määritellyt pääasialliset toiminta-alat olisi asetettava tärkeysjärjestykseen myös sen mukaan, missä aikajärjestyksessä eri seurausten odotetaan toteutuvan Euroopassa, jotta käytettävissä olevat resurssit voidaan suunnata tehokkaammin;

7.

yhtyy komission näkemykseen, että ilmastonmuutoksen vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa, jotta tutkimustulokset voidaan levittää mahdollisimman laajalti, minkä jälkeen asianmukaisia sopeuttamistoimia voidaan kehittää;

8.

kehottaa komissiota sekä kehittämään tietopohjan ilmastonmuutoksen vaikutuksesta erityisesti Euroopan unioniin että siirtämään tämän tietämyksen kehitysmaille ja teollistuville maille, jotta nämä voivat hyödyntää sitä toteuttaessaan omia ilmastonmuutoksen torjuntatoimiaan sekä suunnatessaan ilmastonsuojelutoimiensa rahoitusta tehokkaasti;

9.

korostaa, että tutkimusta olisi tehostettava nykyisen tutkimuksen seitsemännen puiteohjelman ja tulevien puiteohjelmien piirissä, jotta voidaan puuttua tietämyksessä oleviin aukkoihin, jotka koskevat vaaratekijöitä (aikaisempia ja todennäköisiä tulevia ilmastokatastrofeja) ja muita vaikuttavia tekijöitä, kuten sosioekonomista kehitystä (vaarassa olevien resurssien nykyistä ja tulevaa maantieteellistä jakautumista) tietyissä paikoissa ja tiettyinä aikoina, ja kehittää keinoja ja tekniikkaa ilmastonmuutoksen vaikutuksiin sopeutumisen kustannusten ja hyötyjen arvioimiseksi sekä sen arvioimiseksi, miten edellä mainitut vaikutukset vähentävät ilmastoriskeille alttiutta ja haavoittuvuutta, ja katsoo myös, että painopisteen on oltava tutkimuksen toteuttamisessa ja teknologian kehittämisen rahoittamisessa maissa, joissa sopeutumispolitiikan toteuttaminen saattaa aiheuttaa korkeita kustannuksia;

10.

katsoo, että Euroopan unionin ilmastoskenaarioiden erilaisuuden vuoksi olisi määriteltävä kiireellisesti haavoittuvuusindikaattorit, ja korostaa, että asiaankuuluvista mallinnuksista tarvitaan kansallisen, alueellisen ja paikallisen tason lisätutkimuksia ja että EU:n alueen eri osien sopeutumiskyky on määriteltävä; kehottaa näin olleen Euroopan ympäristökeskusta laatimaan raportteja, joissa se analysoi ilmastonmuutoksen Euroopan haavoittuvimmille alueille aiheuttamia riskejä arvioimalla tarpeet, rajoitukset, aikavälit, mahdollisuudet, toimien tason ja sopeutumisen vaihtoehdot, jotta se voi antaa sopeutumista koskevia ohjeita ja auttaa alueellisia ja paikallisia toimijoita kehittämään tehokkaita sopeutumisstrategioita;

11.

muistuttaa kuitenkin, että epätietoisuus ilmastonmuutoksen vaikutuksesta on olennainen osa ongelmaa ja että joissakin tapauksissa tätä asiaa koskevat päätökset on tehtävä odottamatta varmuutta tieteellisestä perustasta, mikä olisi varovaisuusperiaatteen mukaista;

12.

katsoo, että on tarpeen osoittaa varoja ilmastontutkimukseen, joka voidaan toteuttaa tehokkaammin Euroopan tasolla ja joka voi tarjota vankan perustan ilmastonmuutokseen mukautumista koskevien toimintalinjojen kehittämiselle;

13.

kehottaa komissiota varmistamaan yksityiskohtaisten tietojen helpon saatavuuden kaikille julkisille ja yksityisille toimijoille (tietokokonaisuuden metodia kuvaavat metatiedot mukaan luettuina); katsoo, että ilmastonmuutostietoja olisi pidettävä julkisina tietoina ja että näin ollen ne olisi INSPIRE-direktiivin 14 artiklan mukaisesti annettava yleisön käyttöön maksutta tai maksusta, joka kattaa tietokokonaisuuden ja vastaavien tietopalvelujen ylläpidon kustannukset;

14.

korostaa ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevien paikallisten ja alueellisten aloitteiden verkostoitumisen merkitystä ja kehottaa vaihtamaan käytäntöjä Euroopan laajuisesti; huomauttaa, että parhaiden käytäntöjen mukaisten ratkaisujen määrittäminen voi luoda lisäarvoa EU:n strategialle;

15.

korostaa EU:n tutkimuksen ja kehittämisen seitsemännen puiteohjelman ”Tiede ja yhteiskunta” -ohjelmaan sisältyvien ”osallistuvien tutkimusmetodien” merkitystä, koska ne edistävät osaamisen yhteistä kehittämistä paikallisyhteisöjen ja -viranomaisten kanssa, jotta voidaan määritellä parhaat sopeutumisstrategiat paikallisella ja alueellisella tasolla ja jotta tiedon tehokkaampi levittäminen voidaan varmistaa;

16.

pitää myönteisenä valkoisen kirjan ehdotusta tietojenvaihtojärjestelmän perustamisesta; toivoo, että järjestelmä olisi toiminnassa vuoteen 2011 mennessä ja että siihen mennessä olisi saatu kehitettyä myös malleja ja ennakointivälineitä;

17.

katsoo, että komission pitäisi varmistaa tietojenvaihtojärjestelmän kehittäminen portaaliksi, johon yhdistetään muut käytössä olevat järjestelmät, kuten yhteinen ympäristötietojärjestelmä (SEIS) ja ympäristön ja turvallisuuden maailmanlaajuinen seuranta (GMES); katsoo, että tietojenvaihtojärjestelmän käyttämisen pitäisi antaa lisäarvoa EU:n, jäsenvaltioiden ja yksityisten toimijoiden laatiessa, rahoittaessa ja toteuttaessa asianmukaisia mukauttamissuunnitelmia;

18.

korostaa satelliittivälitteisten palvelujen merkitystä erityisesti pelastustoimille luonnonkatastrofien yhteydessä; kehottaa kaikkia asianomaisia tahoja ottamaan GMES-palvelut täysimääräisesti käyttöön mahdollisimman pian;

19.

korostaa tarvetta ottaa käyttöön monialainen lähestymistapa, joka perustuu ekosysteemien kestävyyteen, elinympäristön ja biologisen monimuotoisuuden suojeluun sekä ekosysteemien tuottamiin palveluihin, sekä kaikkien alakohtaisten toimien synergian ja yhdenmukaisuuden tarvetta;

20.

kantaa erityistä huolta vedestä, planeettamme tärkeimpiin kuuluvasta luonnonvarasta, koska ilmastonmuutoksella on huomattavia vaikutuksia veden ja etenkin juomaveden määrään ja laatuun;

21.

tähdentää, että EU:n on hoidettava vesivarojaan kestävällä ja tehokkaammilla kaksivaiheisilla toimilla – joilla lisätään vesivarojen potentiaalia ja aktiivisesti vähennetään kysyntää ja tuhlaamista väestön keskuudessa – sekä sosiaalisilla ja taloudellisilla toimilla;

22.

korostaa, että on tärkeää sisällyttää sopeutumistoimet vesipiirin hoitosuunnitelmiin 30. marraskuuta 2009 julkaistujen ohjeiden mukaisesti;

23.

korostaa vesipuitedirektiivin (2000/60/EY) (9) aktiivisen täytäntöönpanon sekä vesipiirin hoitosuunnitelmien tehokkuuden varmistamisen merkitystä erityisesti rajatylittävien vesialueiden yhteydessä sekä alueilla, joilla vesistressi voi saavuttaa kriittisen tason ja/tai joilla tulvat ovat yleistymässä;

24.

korostaa, että on tärkeää panna täytäntöön tulvadirektiivi, joka tarjoaa laaja-alaisen järjestelmän ilmastonmuutoksesta johtuvien tulvien lisääntyneiden riskien arvioimiseen ja seurantaan sekä sopeutumistoimien kehittämiseen, ja korostaa myös ympäristön ja ekosysteemien kestävyyden etuja tulvien vaikutuksen seurannassa ja vähentämisessä;

25.

korostaa, että maatalouden ekosysteemien mukautumiskykyä on parannettava luonnonvarojen, kuten veden ja maaperän, kestävämmän käytön avulla vähentämällä aktiivisesti kestämättömiä käytäntöjä ja vedenkulutuksensa vuoksi soveltumattomien viljelykasvien viljelyä sekä käyttämällä enenevässä määrin lajinsisäistä ja lajien välistä monimuotoisuutta kasvi- ja eläinlajien valinnassa;

26.

katsoo, että yhteisellä maatalouspolitiikalla on keskeinen asema mukautumisessa ja että sen yhteydessä on kehitettävä paremmin ekosysteemiin perustuvaa maataloutta, suojattava ja lisättävä biologisen monimuotoisuuden suojelua ja muita ekosysteemipalveluja, kuten maaperän suojelua, tulvaveden laatua sekä maisemakokonaisuuksien ekologisia yhteyksiä; katsoo, että kestävien viljelykäytäntöjen käyttöönotto edistää merkittävästi maaperän suojelua, vesivarojen hoitoa, biologisen monimuotoisuuden suojelua ja ekosysteemin kestävyyttä;

27.

korostaa, että sopeutumistoimet on sisällytettävä EU:n metsänsuojelupolitiikkaan, koska ilmastonmuutos vaikuttaa perusteellisesti metsien ekosysteemiin ja lisää metsäpalojen riskiä;

28.

pitää myönteisinä komission ehdotuksia EU:n metsästrategian uudistamiseksi; kehottaa komissiota käynnistämään metsänsuojelua koskevan keskustelun mahdollisimman pian;

29.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita ottamaan käyttöön metsänviljelytoimia Välimeren maissa kustannustehokkaana perusekosysteemipalvelujen tuottamisen keinona;

30.

ilmaisee huolensa siitä, että viime vuosien aikana metsäpalot ovat tuhonneet Euroopassa vuosittain yli 400 000 hehtaaria metsämaata, ja toteaa, että palojen taustalla ovat maaseudun lisääntyvä autioituminen ja sen perinteisistä elinkeinoista luopuminen, puutteellinen metsänhoito, laajat yhden ainoan puulajin metsäalueet, alueelle soveltumattomien puulajikkeiden istutus, asianmukaisen ennaltaehkäisykäytännön puuttuminen ja liian lievät seuraamukset tahallaan sytytetyistä metsäpaloista sekä niiden säännösten epäasianmukainen täytäntöönpano, joilla kielletään laiton rakentaminen ja varmistetaan uudelleenmetsitys; toteaa, että erityisesti Etelä-Euroopassa esiintyvien mainitun mittakaavan metsäpalojen seurauksena metsät eivät pysty uudistumaan ja että tämä aiheuttaa vakavia ekologisia, taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia; toteaa myös, että vuoden 2007 epätavalliset sääolosuhteet pahensivat valtavia metsäpaloja, jotka saattavat toistua useammin tulevien vuosien aikana; toteaa myös, että maapallon lämpötila nousee entistä nopeammin vähintään 30 seuraavan vuoden ajan ja saattaa vaikuttaa ensisijaisesti tiettyihin ilmastonmuutokselle erityisen alttiisiin alueisiin;

31.

kehottaa komissiota asettamaan ehdotuksessaan ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevaksi EU:n toimintasuunnitelmaksi etusijalle kuivuuden ja metsäpalojen ehkäisemisen erityisesti Etelä-Euroopassa, mitä parlamentti ehdotti kesän 2009 metsäpaloja koskevassa päätöslauselmassaan;

32.

kehottaa komissiota antamaan suosituksia tavoista, joilla kansalliset väestönsuojelujärjestelmät voivat sopeutua selviytymään ilmastonmuutoksen vaikutuksesta; kehottaa komissiota ryhtymään toimiin erityisesti Euroopan metsäpalojen sammutukseen tarkoitetun taktisen reservin resurssien ja valmiuksien tehostamiseksi;

33.

suosittelee, että komissio laatii tutkimusohjelmia, joiden tarkoituksena on tutkia hiilidioksidin lisääntymisen, korkeampien lämpötilojen ja kuivuuden vaikutuksia metsissä;

34.

suosittelee, että komissio laatii tutkimusohjelmia tarkoituksena kehittää uusia metsäalueiden hoitoa ja metsäekosysteemejä koskevia tutkimusohjelmia ilmastonmuutoksen aiheuttamien uusien olosuhteiden vuoksi;

35.

kehottaa kiinnittämään huomiota vaihtoehtoisiin kalastusalan hallintajärjestelmiin ja vähentämään Euroopan kalastuslaivastojen joidenkin osien kapasiteettia, jotta päästään kestäviin kalastus- ja vesiviljelykäytäntöihin;

36.

kehottaa komissiota toteuttamaan tutkimuksia viherlevien esiintymisestä ja niiden vaikutuksesta kalatalousalaan; pyytää komissiota toteuttamaan myös tutkimuksen siitä, kuinka ilmaston lämpenemisestä johtuvat merivirtojen ja vuorovesikierron muutokset ovat vaikuttaneet tiettyjen merilajien siirtymiseen paikasta toiseen;

37.

kehottaa painokkaasti komissiota varmistamaan, että rannikkoalueiden yhtenäistä käyttöä ja hoitoa koskevia suosituksia vahvistetaan ja ne pannaan täytäntöön yhtenäisen meripolitiikan laajemmassa yhteydessä, jossa kootaan yhteen kaikki meriä ja valtameriä koskevat alakohtaiset politiikat;

38.

kehottaa komissiota varmistamaan, että ekosysteemien palautumiskykyyn perustuvat sopeuttamistoimet sisällytetään yhteisön kantaan kalastusta ja meriympäristöä koskevissa kansainvälisissä neuvotteluissa ja erityisesti kalastuskumppanuussopimuksiin ja alueellisten kalastusjärjestöjen toimintaan;

39.

kehottaa komissiota osallistumaan aktiivisesti ilmastonmuutossopimukseen (UNFCCC) liittyvän niin sanotun sinisen hiilidioksidirahaston perustamiseen; painottaa, että kyseisen rahaston olisi tarkasteltava rannikkojen ja merien ekosysteemien suojeluun ja hoitoon sekä merten hiilidioksidin sitomiseen tähtääviä rahoitus- ja koordinointimekanismeja osana kokonaisvaltaista merien hoidon suunnittelua;

40.

katsoo, että maaperä vaikuttaa merkittävästi ilmastonmuutokseen ja sen lisäksi ilmastonmuutos saattaa itse aiheuttaa maaperän laadun merkittävää heikentymistä tai eroosiota;

41.

myöntää, että maaperän tilan huonontumisen syyt ja vaikutukset ovat pääasiassa paikallisia ja alueellisia ja että näin ollen olisi noudatettava toissijaisuusperiaatetta; kehottaa niitä jäsenvaltioita, jotka eivät ole hyväksyneet maaperän suojelua koskevia säädöksiä, kantamaan oman vastuunsa;

42.

katsoo, että rannikko- ja saarialueiden olisi kuuluttava ensisijaisten sopeutumistoimien piiriin, koska ne ovat erityisen alttiita ilmastonmuutoksen vaikutuksille ja tiheästi asutettuja ja koska taloudelliset riskit ovat erityisen suuret;

43.

korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumisella olisi edistettävä kestävää kehitystä; korostaa myös, että sopeutumistoimilla voidaan luoda ja niillä on luotava työpaikkoja ja turvattava sosiaalinen oikeudenmukaisuus, mikä edistää työllisyyden korkeampaa tasoa ja köyhyyden ja sosiaalisen eriarvoisuuden torjuntaa;

44.

korostaa, että sopeutumistoimien sosiaaliset ja työllisyysvaikutukset on otettava huomioon EU:n elvytysstrategiassa;

45.

toteaa, että kunnianhimoiset sopeutumissuunnitelmat edistävät vihreiden työpaikkojen luomista EU:ssa, mikä edistää kehitystä kohti hiilidioksidipäästötöntä taloutta, ja kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita tehostamaan toimiaan, jotka koskevat kehitystä kohti kestävämpää talouskasvua kaikkialla EU:n alueella;

46.

korostaa, että sopeutumistoimien aiheuttamien korkeiden kustannusten yhteydessä on tarpeen varmistaa köyhien yhteisöjen ja yhteiskuntaryhmien riittävä suojelu;

47.

pitää myönteisenä komission ehdotuksia ilmastonmuutoksen terveysvaikutuksia koskevien suuntaviivojen ja seurantamekanismien kehittämisestä vuoteen 2011 mennessä; tähdentää vektorivälitteisten tautien leviämistä koskevien riskien lisääntymistä ja niiden vakavia vaikutuksia hengityselinsairauksiin sekä tarvetta tiedottaa Euroopan unionin kansalaisille toimivista tautien ehkäisykeinoista ehkäisyn ja valvonnan eurooppalaisen keskuksen suositusten mukaisesti;

48.

toteaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa todennäköisesti voimakkaimmin kaikkein heikoimmassa asemassa olevien yhteisöjen ja köyhimpien väestönosien sekä lasten, vanhusten, ennestään sairaiden ja muiden vastaavien suojattomimpien ryhmien terveyteen; pitää erittäin tärkeänä, että sopeutumistoimia käsitellään terveyden epätasa-arvon yhteydessä ja että mainituilla toimilla edistetään terveyden myönteisiä rinnakkaisvaikutuksia edistäviä toimia;

49.

korostaa, että eläintautien seuranta- ja valvontajärjestelmiä on tehostettava;

50.

tunnustaa terveysalan merkityksen sopeutumisessa; kehottaa EU:ta tukemaan terveysalan hiilijalanjäljen pienentämistä koskevia toimia ja varmistamaan riittävän rahoituksen terveysalan sopeutumistoimille;

51.

korostaa tarvetta varmistaa, että nykyisessä teollisuuden ympäristölupia ja ympäristövaikutusten arviointia koskevassa lainsäädännössä vaaditaan, että kaikessa suunnitellussa infrastruktuurissa ja luvanvaraisessa teollisessa toiminnassa tulevaisuuden ennakoidut ilmasto-olosuhteet ja niiden aiheuttamat riskit otetaan täysimääräisesti huomioon samalla, kun säilytetään tietty sopeutumiskyky; huomauttaa, että useimmiten olisi asianmukaisempaa, että herkille alueille ei rakennettaisi rakennuksia ja että sen sijaan niitä varten olisi suunniteltava suojauskeinoja, joilla pyritään valmistautumaan ilmastonmuutoksen kielteisiin vaikutuksiin;

52.

pitää erityisen tärkeänä varmistaa, että ympäristövaikutusten arvionnissa otetaan aina aiheellisesti huomioon todennäköiset erilaiset sopeutumisvaihtoehdot siltä osin kuin ne ovat tieteellisesti perusteltuja;

53.

kehottaa komissiota kehittämään mahdollisimman pikaisesti menetelmiä infrastruktuurihankkeiden ”ilmastokestävyyden” varmistamiseksi, kustannus-hyötyanalyysit ja mahdolliset vaihtoehdot mukaan luettuina;

54.

ehdottaa, että komissio harkitsisi tapoja, joilla se voisi edistää asianmukaista maankäytön suunnittelua (riskien ja vaaratekijöiden kartoitus mukaan luettuna) niiden tekijöiden ohella, joita komissio aikoo tutkia julkisten ja yksityisten investointien ilmastonmuutosvaikutusten arvioinnin yhteydessä;

55.

kehottaa komissiota toteuttamaan suunnitelmansa sisällyttää ilmastovaikutukset (Eurocodes-standardin kaltaisiin) rakennusstandardeihin riskialttiiden alueiden rakennusten kestokyvyn parantamiseksi;

56.

katsoo, että mikroilmaston kannalta on tärkeää välttää maaperän betonointia umpeen tiheään asutuilla alueilla ja kaupungeissa;

57.

pitää valitettavana, että liikenneala jätetään vaille huomiota valkoisessa kirjassa, vaikka sen osuus EU:n kasvihuonekaasujen päästöistä on 27 prosenttia, mikä edellyttää tehokkaita sopeutumistoimia;

58.

korostaa, että myös liikenneala on sisällytettävä olennaisena osana ilmastonmuutosta koskevaan EU:n strategiaan, ja kehottaa komissiota antamaan ”EU:n ilmasto- ja liikennepakettia” koskevan ehdotuksen mahdollisimman pian;

59.

pitää välttämättömänä liikennemuotosiirtymän tukemista yhtenä keinona edetä kohti hiilidioksiditonta liikennettä;

60.

korostaa, että kaikkien liikennemuotojen on asteittain sisällytettävä aiheuttamansa ulkoiset sopeutumiskustannukset omiin hintoihinsa;

61.

katsoo, että liikennealalla tarvittavien sopeutumistoimenpiteiden taloudellisia, sosiaalisia ja rahoituksellisia vaikutuksia, kuten alan uudelleenjärjestelyn vaikutuksia (esimerkiksi liikennemuotosiirtymän vaikutukset) ei tunneta tarpeeksi eikä niitä ole ennakoitu riittävästi; kehottaa komissiota määrittelemään alan eri osille (maantie-, rautatie-, lento- ja meriliikenne) haavoittuvuusindikaattorit sekä hyvien käytänteiden vaihtoa koskevat menetelmät;

62.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita laatimaan tehokkaan toimintalinjan kaupunkiliikenteen edistämiseksi julkisen liikenteen kehittämisen, multimodaalisuuden ja älykkäiden liikennejärjestelmien käyttämisen avulla, jotta liikenneruuhkia ja ympäristöhaittoja voidaan vähentää suurissa kaupunkitaajamissa;

63.

korostaa myös, että ajanmukaisen ja kestävän liikennepolitiikan edistäminen edellyttää asianmukaisen rahoitustuen osoittamista TEN-verkostojen rautatie-, meriliikenne- ja vesiväylähankkeille EU:n seuraavalla rahoituskaudella vuosina 2014–2020;

64.

korostaa tarvetta jatkaa eurovinjettidirektiivin lainsäädäntöprosessia, jotta ulkoisten kustannusten sisällyttämistä voidaan edistää ”saastuttaja maksaa” -periaatteen mukaisesti eri liikennemuotojen välisten yhtäläisten kilpailuedellytysten varmistamisen avulla;

65.

korostaa, että ilmastonmuutos vaikuttaa merkittävästi energian tarjontaan ja kysyntään EU:n jäsenvaltioissa;

66.

kehottaa komissiota arvioimaan perusteellisesti tulevaisuuden energiaskenaarioita ja ottamaan siinä yhteydessä huomioon ilmastonmuutoksen vaikutuksen infrastruktuuriin ja energian kysyntään;

67.

kehottaa komissiota tutkimaan, muuttaako ilmastonmuutos mahdollisuuksia tuottaa sähköä uusiutuvista ja fossiilisista energianlähteistä, ja kiinnittää erityistä huomiota lämpövoimaloiden jäähdytyksen rajoitteisiin sekä niiden seurauksiin;

68.

toteaa, että helleaaltojen ydinlaitosten turvallisuudelle reaktorien jäähdyttämisen johdosta aiheuttamat erityiset riskit ovat ongelma, joka saattaa aiheuttaa huomattavia kielteisiä ympäristövaikutuksia ympäröivissä vesistöissä ja saattaa vaikuttaa energian toimitusvarmuuteen;

69.

toteaa, että tulvien ja myrskyjen kaltaiset äärimmäiset sääolosuhteet voivat vahingoittaa voimalaitoksia, voimajohtopylväitä, sähkönjakeluasemia sekä sähkökaappeja, tai aiheuttaa niiden väliaikaisen sulkemisen; katsoo näin ollen, että tarvitaan erilaisia ja kestäviä sähköverkkoja, jotka voivat täyttää verkon joustavuuden suuremman tarpeen, ja että sekä paikallisia verkkoja että kansainvälisiä korkeajänniteverkkoja on vahvistettava;

70.

korostaa, että energian käyttö rakennuksissa muuttuu ilmastonmuutoksen seurauksena ja että tässä suhteessa suurin haaste liittyy rakennusten ylilämmittämisen estämiseen; katsoo, että luonnollisella jäähdytyksellä, mekaanisella jäähdytyksellä, energiatehokkuudella ja harkitulla aluesuunnittelulla tulisi olla merkittävä rooli tässä yhteydessä;

71.

katsoo, että kun alueet toteuttavat älykkäitä energiapoliittisia toimia, joilla aktiivisesti edistetään uusiutuvia energiamuotoja, hajautettua energiantuotantoa ja energiatehokkuutta, ne voivat ilmastonmuutoksen torjuntaan osallistumisen lisäksi tarjota kansalaisilleen uusia taloudellisia mahdollisuuksia ja näkymiä;

72.

korostaa, että energiahuoltoa ja energiansaantia koskevat toimenpiteet on määriteltävä yhteisvastuullisesti jäsenvaltioiden kesken ja EU:n olisi myötävaikutettava energiatehokkuuden vahvistamiseen tähtäävään maailmanlaajuiseen politiikan muutokseen ja vähähiilisten energialähteiden, esimerkiksi uusiutuvien energialähteiden edistämiseen;

73.

kehottaa jäsenvaltioita toimittamaan 30. kesäkuuta 2010 mennessä kunnianhimoiset, kattavat ja realistiset kansalliset toimintasuunnitelmansa EU:n vahvistamien mallien ja parametrien mukaisesti; korostaa, että jokaisen jäsenvaltion uusiutuvien energialähteiden kysynnän on pääasiassa perustuttava kotimaiseen tuotantoon, ja uusiutuvien energialähteiden jäsenvaltioiden välisten tilastollisten siirtojen järjestelmään on turvauduttava vain kun tämä katsotaan täysin perustelluksi;

74.

korostaa, että on asetettava välittömästi etusijalle sen unionin strategian edistäminen, jolla tuetaan tavoitetta energiatehokkuuden lisäämisestä 20 prosentilla vuoteen 2020 mennessä; katsoo lisäksi, että on tarkoituksenmukaista tutkia nykyisten energiatehokkuutta koskevien toimintaohjelmien arvioinnin puitteissa mahdollisuutta tehdä tästä tavoitteesta unionin tasolla oikeudellisesti sitova;

75.

kehottaa hoitamaan aktiivisesti Natura 2000 -alueita ja muita vastaavia alueita EU:n ja jäsenvaltioiden asianmukaisella rahoituksella sekä läheisellä yhteyksillä paikallisyhteisöihin ja niitä kuullen, ja korostaa myös niiden suuntaviivojen tarvetta, joilla varmistetaan luonnonalueiden yhtenäisyys, kun otetaan huomioon, että Natura 2000 -verkosto muodostaa keskeisen tekijän EU:n pyrkiessä säilyttämään ekosysteemejä muuttuvissa ilmasto-oloissa; korostaa, että kuten komission tiedonantoon ”Tavoitteena haitallisia vieraslajeja koskeva EU:n strategia” liitetyssä komission vaikutusten arvioinnissa (SEC(2008)2887) todetaan, meillä on vielä paljon opittavaa vieraslajien yleisyydestä ja saapumisreiteistä, niiden vaikutuksesta ekosysteemeihin ja ilmastonmuutoksen vaikutuksesta biologisiin invaasioihin;

76.

korostaa, että sekä maaperän ekosysteemin että vesiekosysteemin sietokyky riippuu viime kädessä biologisen monimuotoisuuden säilyttämisestä;

77.

korostaa, että voimassa oleva EU:n lainsäädäntö, kuten vesipuitedirektiivi (10) ja meristrategiadirektiivi (11), voivat edistää Euroopan vesiekosysteemin kestävyyttä sillä edellytyksellä, että hoitosuunnitelmat perustuvat ekosysteemipohjaiseen lähestymistapaan; kehottaa komissiota ja jäsenvaltiota antamaan ehdottoman etusijan näiden toimien täytäntöönpanolle;

78.

korostaa sen merkitystä, että tutkitaan vieraslajien invaasiota Euroopan ekosysteemeihin (kuten trooppisten lajien invaasiota Välimereen) ja kehitetään sopivia tämän ilmiön torjuntakeinoja;

79.

korostaa, että lähes 75 prosenttia EU:n väestöstä asuu kaupunkialueilla ja että myös ilmastonmuutos vaikuttaa elämänlaatuun kaupungeissa; kehottaa Euroopan ympäristökeskusta tutkimaan ilmastonmuutoksen odotettua vaikutusta kaupunkialueiden mikroilmastoihin (esimerkiksi siten, että kaupunkien lämpösaarekevaikutus otetaan huomioon);

80.

korostaa, että ilmastonmuutos aiheuttaa todennäköisesti laajamittaista ympäristön muuttumisesta johtuvaa maahanmuuttoa alueilta, jotka jo ennestään ovat Eurooppaan suuntautuvien muuttovirtojen lähtöalueita (Afrikka, Lähi-itä, Etelä-Aasia ja Kaakkois-Aasia);

81.

korostaa, että ympäristöstä johtuva muuttoliike olisi otettava huomioon kehitysavun pitkän aikavälin suunnittelussa, jotta lähtöalueilla voidaan ryhtyä oikea-aikaisesti ehkäiseviin ja välittömiin humanitaarisen avun toimiin;

82.

korostaa, että on tärkeää kehittää sopeutumistoimia, joissa otetaan huomioon eurooppalaisen kulttuuriperinnön kaikki näkökohdat;

83.

korostaa, että on tunnustettava paikallisten ja alueellisten viranomaisten asema merkittävinä toimijoina ilmastonmuutoksen kielteisten vaikutusten torjunnassa;

84.

tähdentää, että viranomaistoimien asianmukainen laajuus, monialainen yhteensovittaminen ja kestävä ympäristötuki auttavat maksimoidaan toteutettujen toimien tehokkuuden;

85.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita pyrkimään koordinoituun lähestymistapaan niiden käsitellessä sopeutumista, jotta EU:n alueellinen yhtenäisyys varmistuisi;

86.

katsoo, että olisi ryhdyttävä toimiin, jotka sovittavat taloudellisesti innovatiiviset ja kestävät toimet yhteen luonnonympäristön suojelun kanssa, mikä vähentää ekologisen käytön ja taloudellisen käytön välisiä ristiriitoja;

87.

kehottaa komissiota panemaan täytäntöön ehdotukset, jotka koskevat pakollisten kansallisten ja alueellisten sopeuttamisstrategioiden käyttöönottoa;

88.

pyytää komissiota kehittämään kattavan politiikan vakuutusalan ottamiseksi mukaan riskien tiedostamiseen ja riskien jakamiseen;

89.

kehottaa komissiota ja jäsenvaltioita kehittämään julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuutta, joka on pitkäaikaisen, vahvan ja tehokkaan (kaikki näkökohdat riskitietoisuudesta riskin jakamiseen ja niistä toipumiseen kattavan) riskinhallintakehyksen luomisen kannalta välttämätön ja jota johdetaan vahvalla kädellä ja viranomaisten osallistumisen avulla;

90.

katsoo, että syrjäisimmät alueet ovat erityisolosuhteidensa vuoksi – kuten on vahvistettu Lissabonin sopimuksen 349 artiklassa – ja johtuen maantieteellisestä sijainnistaan trooppisilla vyöhykkeillä erityisen alttiita ilmastonmuutoksen seurauksille, minkä vuoksi komission olisi kiinnitettävä niihin erityistä huomiota; kehottaa komissiota laatimaan syrjäisimpiä alueita koskevan vaikutustenarvioinnin ja erityistoimintasuunnitelman ja tukemaan tietojen ja hyvien käytäntöjen vaihtoa kyseisten alueiden ja niihin maantieteellisesti rajoittuvien kolmansien maiden paikallisviranomaisten välillä;

91.

pyytää komissiota käyttämään täysimääräisesti Lissabonin sopimuksen 260 artiklassa sille myönnettyjä uusia oikeuksia sen hoitaessa tehtäväänsä perussopimusten valvojana;

92.

korostaa, että nykyisellään EU:n talousarvio ei vastaa EU:n ensisijaisia poliittisia tavoitteita ilmastonmuutokseen sopeutumisen alalla;

93.

vaatii, että nykyisen monivuotisen rahoituskehyksen arvioinnin yhteydessä komission on keskityttävä EU:n talousarvion kykyyn torjua ilmastonmuutosta; korostaa, että seuraavassa monivuotisessa rahoituskehyksessä ilmastonmuutokselle ja etenkin sopeutumistoimille pitäisi myöntää etusija, millä varmistetaan riittävän rahoituksen saatavuus;

94.

kehottaa komissiota ehdottamaan ilmastokestävyysmenettelyn käyttöönottoa EU:n talousarvion arvioinnin yhteydessä, jotta varmistetaan puuttuminen ilmastonmuutoksen vaikutuksiin;

95.

kehottaa asettamaan ilmastonmuutoksen torjumisen etusijalle tulevaisuudessa siten, että etenkin sopeutumisstrategia sisällytetään Euroopan unionin toimintaan;

96.

kehottaa varmistamaan, että ilmastonmuutoksen vaikutusten arviointi sisältyy menettelyihin, joissa käsitellään EU:n varoin rahoitettuja energiatehokkuus-, jätehuolto- ja infrastruktuurihankkeita koskevia ehdotuksia;

97.

korostaa, että ilmastonmuutos- ja ympäristönsuojelutavoitteet olisi sisällytettävä EU:n koheesiopolitiikan lähentymis- ja kasvutavoitteisiin ilman että niillä kuitenkaan korvataan perinteisiä rakennepolitiikan tehtäviä;

98.

kehottaa komissiota esittämään EU:n kestävän kehityksen strategian (12) mukaisesti ja kiireellisenä asiana alakohtaisen tukiuudistuksen toimintasuunnitelman, koska tuet vaikuttavat luontoon erityisen kielteisesti, ja ottamaan tavoitteeksi tukien täydellisen poistamisen; korostaa myös sitä, että mainitun uudistuksen vapauttamat varat olisi kohdistettava sopeuttamistoimiin ja vihreisiin työpaikkoihin;

99.

korostaa, että erilaisten talouden elvytyssuunnitelmien puitteissa käytettäviksi asetettuja varoja olisi suunnattava myös sopeutumisinvestointeihin ja että joka tapauksessa niiden on todistetusti oltava kestäviä ilmaston kannalta;

100.

korostaa ehkäisemisen periaatetta ilmastonmuutokseen sopeutumisessa; kehottaa komissiota kehittämään lähestymistapoja, joilla varmistetaan, että kustannuksia, jotka johtuvat sopeutumistoimien laiminlyönnistä, ei määrätä suuren yleisön maksettaviksi;

101.

tukee komissiota sen vaatiessa neuvostoa käynnistämään uudelleen prosessin solidaarisuusrahastoa koskevan asetuksen muuttamiseksi, mikä mahdollistaisi luonnonkatastrofien ja ihmisen aiheuttamien katastrofien vahinkojen käsittelemisen tehokkaammin, joustavammin ja hyvissä ajoin;

102.

korostaa, että merkittävä osa EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa huutokaupattavista päästöoikeuksista, myös lento- ja laivaliikenteen päästöoikeushuutokaupasta saatavista tuloista, olisi korvamerkittävä tarkoituksiin, joilla autetaan jäsenvaltioita torjumaan ilmastonmuutosta ja mukautumaan siihen; katsoo, että mainituilla säännöillä olisi tuettava myös rautatieliikenteen kaltaisia Euroopan kestäviä liikennemuotoja; vaatii, että EU:n päästökauppajärjestelmässä solidaarisuudelle ja kasvulle korvamerkityt varat (joiden osuus huutokaupattavista päästöoikeuksista on 10 prosenttia) on jaettava alemman tulotason jäsenvaltioille ja tasapuolisesti lieventämis- ja sopeuttamistoimiin;

103.

kehottaa, että EU:n päästökauppajärjestelmästä ja muista EU:n rahoituslähteistä myönnetyillä varoilla edistetään jäsenvaltioiden sopeutumista ilmastonmuutokseen siten, että kunkin jäsenvaltion tai alueen haavoittuvuus ilmastonmuutoksen vaikutuksille otetaan huomioon;

104.

tunnustaa teollisuusmaiden historiallisen vastuun maapallon keskilämpötilan nykyisestä nousemisesta; toistaa 10. helmikuuta 2010 antamaansa päätöslauselmaan sisältyvät lausumansa, kuten EU:n sitoutumisen kehitysmaiden ilmastotoimien rahoittamiseen siten, että myönnetyt varat ovat uusia, eivät sisälly entisiin kehitysapusitoumuksiin ja ovat riippumattomia jäsenvaltioiden vuosittaisesta talousarviomenettelystä;

105.

toistaa, että sopeutumistoimet on sisällytettävä kaikkiin EU:n ulkoisiin toimiin Kööpenhaminan sopimuksen 8 kohdan mukaisesti;

106.

korostaa, että ekosysteemipalvelujen ja sietokyvyn arvo on vielä merkittävämpi vähiten kehittyneissä maissa (13); korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista ja ekosysteemien kestävyyttä edistävät toimet olisi otettava asianmukaisesti huomioon kaikissa kansainvälisissä neuvotteluissa, kuten kauppaneuvotteluissa;

107.

on täysin vakuuttunut, että Euroopan unionin tulee ylläpitää ja vahvistaa johtavaa asemaansa ilmaston lämpenemisen kansainvälisessä torjunnassa, ja katsoo, että toiminnan viivästyminen lisää kielteisten ympäristö-, talous- ja sosiaalisten vaikutusten riskiä ja aiheuttaa todennäköisesti suurempia kustannuksia;

108.

korostaa, että ilmastonmuutokseen sopeutumista koskevan eurooppalaisen toimintakehyksen täytäntöönpanon onnistumisen kannalta on ratkaisevaa, että se sisällytetään yhtenäiseen ja kunnianhimoiseen ilmastonmuutoksen torjuntatoimia koskevaan maailmanlaajuiseen sopimukseen (oikeudellisesti sitovine tavoitteineen); painottaa myös, että EU:n on omaksuttava johtava rooli tämänsuuntaisessa toiminnassa;

109.

kehottaa komissiota harkitsemaan kansainväliseen yhteistyöhön tarkoitettujen julkisten varojen lisäämistä tulevassa kahdeksannessa puiteohjelmassa

110.

tukee komission ehdotusta vaikutuksia ja sopeutumista käsittelevän ohjausryhmän perustamisesta; korostaa sen merkitystä, että valtion edustajien lisäksi mainittuun ryhmään on valittava myös paikallisia ja alueellisia toimijoita; pyytää komissiota varmistamaan, että tähän ryhmään kuuluu edustajia Euroopan parlamentista tarkkailijoina ja yksityisiä sidosryhmiä asiantuntijoina; kehottaa komissiota varmistamaan, että ohjausryhmä kiinnittää erityistä huomiota ilmastonmuutoksen vakavimpiin terveysvaikutuksiin, kuten sääolosuhteisiin liittyvien kuolemien yleistymiseen ja vektorivälitteisiin tauteihin;

111.

kehottaa komissiota raportoimaan Euroopan parlamentille vuoteen 2012 mennessä edellä mainitun valkoisen kirjan täytäntöönpanossa saavutetusta edistyksestä;

112.

kehottaa puhemiestä välittämään tämän päätöslauselman neuvostolle ja komissiolle sekä jäsenvaltioiden hallituksille ja parlamenteille.