21.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 21/15

1.1

Eurooppa 2020 -strategiaan sisältyvässä uudessa kauppapolitiikassa on reagoitava ympäristöhuoliin ja pyrittävä torjumaan protektionismin houkutus. Politiikan tulee palvella entistä innovatiivisempia ja ympäristöä paremmin kunnioittavia markkinoita sekä edistää sosiaalista hyvinvointia. Näiden pyrkimysten toteuttamiseksi EU voi toimia esimerkkinä ja muuttaa kasvun suuntaa kohti vähähiilistä mallia. Näin se voi pysyä ilmaston lämpenemisen torjunnan eturintamassa. Talouskasvun, liikenteen ja teknologian leviämisen vaikutuksesta kansainvälisellä kaupalla on kiistaton asema ilmastonmuutoksesta käytävissä keskusteluissa ja siirryttäessä kohti vihreää taloutta.

1.2

Komitea toivoo hartaasti, että WTO-neuvottelujen yleinen loppuunsaattaminen Dohan kierroksen yhteydessä helpottaa ympäristöhyödykkeiden ja -palvelujen kauppaa tulli- ja muiden esteiden vähentyessä huomattavasti. Samalla komitea myös katsoo, että EU:n tulee olla edelleenkin esimerkkinä ja edistää ”vihreiden” tekniikoiden siirtoa kahdenvälisissä ja alueellisissa kauppasopimuksissaan.

1.3

Tulevaa kauppastrategiaa varten ETSK suosittaa, että ilmastonmuutoksen ympäristö- ja sosiaalista ulottuvuutta tutkittaisiin entistä enemmän, myös vesihuollon kannalta. Komitea kannustaa kansalaisyhteiskuntia EU:ssa ja sen ulkopuolella vaikuttamaan jo ennakolta kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppaneuvotteluihin laatimalla vaikutustenarviointeja erityisesti kestävää kehitystä koskevasta osiosta.

1.4

Liikenteen alalla ETSK kannattaa YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksessa (UNFCCC) asetettuja maailmanlaajuisia tavoitteita, joiden mukaan lentoliikenteen päästöjä tulisi vähentää 10 prosenttia ja meriliikenteen päästöjä 20 prosenttia. Päätös vähennystoimenpiteiden jakamisesta koskee myös liikennealaa, sillä lentoliikenne liitetään vuodesta 2012 asteittain EU:n päästökauppajärjestelmään. EU:n aloite meriliikenteen energiatehokkuuden kunnianhimoisten tavoitteiden asettamiseksi edistäisi näitä toimia.

1.5

Epävarmuuden vallitessa joulukuussa 2009 tehdystä Kööpenhaminan ilmastonmuutossopimuksesta ja sen jatkosta energia- ja ilmastopaketissa päätettiin, että yhteispäätösmenettelyllä Euroopan parlamentin kanssa kesäkuussa 2010 annetaan kertomus, jossa esitetään asianmukaisia ehdotuksia niitä aloja varten, joilla on hiilivuodon riski kansainvälisen kilpailun ja/tai hiilidioksidin yhteisöhinnasta aiheutuvien lisäkustannusten takia. Vaikka hiilivuodon vaaraa ei toistaiseksi ole, se on täysin mahdollinen vuodesta 2013. Vaara kasvanee, kun EU lisää ajan kuluessa huutokaupattavien päästöoikeuksien osuutta ja kun EU:n ulkopuoliset suuria päästöjä aiheuttavat maat viivyttelevät päästökauppamarkkinoiden luomisessa tai sisäisen veron käyttöönotossa.

1.6

Hiilivuodon vaaran rajoittamiseksi on ennen kaikkea pikaisesti lisättävä ilmaisten päästöoikeuksien jakamista. Toimenpiteen laajuus määräytyy sen mukaan, miten monenväliset ilmastonmuutosneuvottelut etenevät ja mitä tuloksia niissä saavutetaan. Ilmaiset päästöoikeudet tulee suunnata vaarassa oleville toimialoille, niiden tulee perustua parhaisiin tuloksiin ja niiden ehdoksi tulee asettaa kahden kriteerin täyttyminen: kaupan avaaminen ja hiilidioksidin lisäkustannukset. Ne tulee suunnitella väliaikaisiksi empiirisin perustein ja niissä tulee noudattaa kansainvälisen kaupan sääntöjä ja vähähiilistä mallia.

1.7

Rajoilla sovellettava tarkistusmekanismi ei ole WTO:n kannalta perustelua niin kauan kuin Euroopan unioni suosii ilmaisten päästöoikeuksien jakamista. EU:n päästökauppajärjestelmää ei voida pitää veronomaisena järjestelynä (veroja voidaan tarkistaa rajoilla) ellei kaikkia päästöoikeuksia huutokaupata. Paras vaihtoehto olisi pyrkiä soveltamaan tällaisia tarkistuksia hiilivuotovaaran uhatessa väliaikaisesti muutamien tullinimikkeiden yhteydessä, kun ilmaiset päästöoikeudet on käytetty loppuun. Tarkistusten tulisi olla tarkkaan kohdennettuja ja perusteltuja nimenomaan siltä kannalta, että lämpötilan nousu pyritään pitämään alle kahdessa asteessa – mikä onkin suurin Kööpenhaminassa aikaansaatu saavutus – jotta tarkistuksia voitaisiin puolustaa WTO:n riitojensovitteluelimessä.

1.8

Päästökauppamarkkinoiden kehittäminen maailmalla etenee hitaasti ja epävarmasti, joten EU:n jäsenvaltiot ovat vielä joitain vuosia niiden harvojen maiden joukossa, jotka määräävät hinnan hiilidioksidille. Koska eräillä EU:n päästökaupan piiriin kuuluvilla aloilla on tulevaisuudessa hiilivuotovaara, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittaa myös, että investointeja talouden hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen lisätään pitkällä aikavälillä huomattavasti ja luodaan ennakoitavat ja vakaat puitteet innovoinnille, tutkimukselle ja kehittämiselle, kun on kyse puhtaasta teknologiasta, joka ei vielä ole kaupallistettavissa.

1.9

Jotta EU voisi kehittää vihreää taloutta ja pysyä alalla johtoasemassa, sen tulisi oman etunsa ja ilmaston edun vuoksi pitää edelleenkin tavoitteet korkealla ja pyrkiä asteittain 80 prosentin vähennykseen vuoteen 2050 mennessä. Välitavoitteena voisi olla esimerkiksi 25–40 prosentin vähennys vuosina 2020–2030. Komitea ehdottaa vaikutustenarviointien laatimista (ympäristö, työllisyys ja kehitys), jotta voitaisiin ennakoida etenemistä vuosina 2020–2050.

1.10

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää tiivistä julkista yhteistoimintaa jäsenvaltioiden ja unionin tasolla. Markkinapaineiden (EU:n päästökauppajärjestelmä) lisäksi viranomaisten tulee ottaa pikaisesti käyttöön kohdennettuja taloudellisia ja verotuksellisia kannustimia ja lisätä investointeja puhtaiden tekniikoiden ja palvelujen tutkimukseen ja kehittämiseen. Alueyhteisöt voivat edistää puhtaan teknologian kehittämistä julkisten tarjouskilpailujen yhteydessä.

1.11

Hiilidioksidipäästöjä aiheuttavien tuottajien ohella myös kuluttajien on osallistuttava kasvihuonekaasupäästöjen torjuntaan jo kaupassa. Komitea kehottaa yhtenäistämään ja vakiinnuttamaan tuotteiden koko elinkaaren suunnittelusta jakeluun kattavat menettelyt hiilidioksidipäästöjen mittaamiseksi. Tätä varten komitea kehottaa parantamaan elinkaarianalyyseja siten, että vahvistetaan hiilikirjanpitoa koskevia metodologisia tutkimuksia. Jos hiilidioksidipitoisuuksia koskevat standardit ja merkinnät jäävät yksityissektorin huoleksi ja jos ne ovat hajanaisia EU:n sisällä, tarvitaan yhteisiä mittaus- ja arviointipuitteita, jotka kuuluvat komission tai asiaa varten perustettavan viraston vastuulle.

1.12

ETSK suosittaa, että selvitetään etukäteen WTO:n riitojensovitteluelimen tuleva oikeuskäytäntö ja se, missä määrin tuotantoprosesseilla ja -menetelmillä voidaan perustella kaupan rajoituksia ympäristöön liittyvän poikkeuksen nimissä (1). Komitea kehottaa laajentamaan WTO:n kauppa- ja ympäristökomitean mandaattia, jotta voitaisiin selvittää, mitä oikeudellisia seurauksia Yhdysvaltojen katkarapukiistalla on.

2.1

Viimeksi kuluneiden vuosikymmenten aikana kansainvälinen kauppa on kasvanut ennennäkemättömällä tavalla (21 prosenttia maailmanlaajuisesta BKT:stä vuonna 2007, pois lukien Euroopan sisäinen kauppa), vaikka vuonna 2009 taantumaa oli kriisin takia 12 prosenttia. Talouskasvun, liikenteen ja teknologian leviämisen vaikutuksesta kansainvälisellä kaupalla on kiistaton asema ilmastonmuutoksesta käytävissä keskusteluissa.

2.2

Toistaiseksi ei ole olemassa kokonaisvaltaisia teoreettisia puitteita, joissa voitaisiin määritellä ja yksilöidä kaupan ja ilmaston yhteysvaikutuksia ja niiden syy-seuraus-suhteita (2). Tutkimuksissa käytetään kolmea toisiinsa yhdistettävää muuttujaa mitattaessa kaupan vaikutuksia ilmastoon ja yleisesti ympäristöön. Skaala: kauppa lisää taloudellista toimintaa ja sen seurauksena, olettaen että teknologia pysyy samana, päästöt kasvavat. Koostumus: suhteellisten etujen perusteella tapahtuva maantieteellinen uudelleenjakautuminen voi aiheuttaa päästöjen lisääntymistä tai vähentymistä sen mukaan, kuinka saastuttavaa on se tuotanto, johon maat erikoistuvat maailmanlaajuistumisen edetessä. Tekniikka: kansalaisyhteiskunnan painostuksesta, yritysten avustuksella ja viranomaisten tuella kehitetään entistä puhtaampaa teknologiaa, joka vähentää päästöjä. EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvat eurooppalaiset yritykset ovat auttaneet osaltaan EU:ta saavuttamaan Kioton pöytäkirjan päästövähennystavoitteita.

2.3

Näiden kolmen kaupan alan muuttujan yhteenlaskettu vaikutus hiilidioksidipäästöihin on negatiivinen, sillä kaupan volyymi on niin suuri, ettei puhtaan teknologian leviäminen vielä kompensoi sitä. Etäisyys niiden paikkojen välillä, joissa hyödykkeet tuotetaan ja joissa ne lopulta kulutetaan, ei ole ainoa huomioon otettava tekijä, eikä se ole myöskään aina se tekijä, jolla on suurin painoarvo hiilitaseessa.

2.4

Kaupan vaikutus liikenteeseen (3) ja sitä kautta päästöihin on kylläkin yhteydessä ilmastoon. Öljyn osuus liikenteessä käytetyssä energiassa on nykyään maailmanlaajuisesti 95 prosenttia. Kansallisen ja kansainvälisen liikenteen osuus kaikista kasvihuonekaasupäästöistä on hieman alle 15 prosenttia.

2.5

Kansainvälisessä kaupassa käytetään eniten merikuljetuksia (90 prosenttia painossa mitattuna). Kyseinen kuljetusmuoto on edelleenkin yksi vähiten saastuttavista, kun otetaan huomioon hiilidioksidipäästöt kilometriä ja kuljetettua tonnia kohden. On kuitenkin huomioitava kasvuennusteet. Kansainvälisen merenkulkujärjestön (IMO) mukaan meriliikenteen päästöt saatavat kolminkertaistua vuoteen 2050 mennessä erityisesti etelä-etelä-suunnassa käytävän kaupan lisääntymisen johdosta.

2.6

Vesikriisin uhka on myös yksi ilmaston lämpenemisen vakava seuraus. Ilman ennaltaehkäisevää toimintaa vesipula saattaa uhata puolta maailman ihmisistä vuoteen 2020 mennessä. Jo nyt maailmassa elää 1,5 miljardia ihmistä, joilla ei ole mahdollisuutta saada juomavettä ja jotka ovat ilman jätevesihuoltoa. Lisäksi paikasta riippuen myös maatalous kärsii veden puutteesta. Kaupalla onkin strateginen asema pyrittäessä varmistamaan kansalliset edut energiavarmuuden, ilmaston ja elintarviketurvan alalla. Jos kansainvälinen kauppa edistäisi osaltaan niukkojen resurssien tehokasta jakamista, se voisi lievittää vesivaroihin kohdistuvaa globaalia painetta.

3.1

Hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on eritellyt joukon vaikutuksia hillitseviä ja niihin sopeutumiseen tähtääviä tekniikoita, joilla voidaan auttaa ratkaisemaan ilmastonmuutokseen liittyviä ongelmia. Monet näistä tekniikoista sisältyvät ympäristöhyödykkeistä ja -palveluista WTO:ssa parhaillaan käytäviin neuvotteluihin. Esimerkkinä voidaan mainita tuuliturbiinit, vesivoimaturbiinit, aurinkoenergialla toimivat lämminvesivaraajat, aurinkokennot tai laitteet, joita tarvitaan uusiutuvia energiavaroja käyttävissä laitoksissa tai tekniikoissa.

3.2

Dohan kierroksen yhteydessä käytävät ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevat neuvottelut voivat auttaa parantamaan ilmastoa säästävien hyödykkeiden ja tekniikoiden saatavuutta. Kaupan vapauttamisesta odotettavissa olevat välittömät ilmastohyödyt ovat kuitenkin varsin rajallisia. Monien tuotteiden kohdalla – tämä koskee erityisesti uusiutuvia energiavaroja – tulliesteet ovat vähäisiä tai suhteellisen pieniä (rikkaissa maissa keskimäärin 2 prosenttia, kehitysmaissa keskimäärin 6 prosenttia). Sen sijaan investointien tiellä olevat esteet ja muut kuin tulliesteet jarruttavat edelleenkin merkittävällä tavalla kyseisten tuotteiden leviämistä. Esteistä voidaan mainita erityisesti tekniset ja teolliset standardit, hallinnolliset velvoitteet, palveluntarjoajan pakollinen läsnäolo maassa, johon se tuo palveluja, ja ulkomaisten yritysten toiminnalle asetetut rajoitteet.

3.3

Kun otetaan huomioon komission laatima vuoteen 2020 tähtäävä tuleva strategia, ETSK katsoo, että käsillä oleva lausunto antaa välineitä, joiden avulla voidaan arvioida asetettua tavoitetta, jonka mukaan tulisi pyrkiä laatimaan kaupankäyntimahdollisuuksia avaavia aloitteita ”tulevaisuuden aloilla, joita ovat esimerkiksi vihreät tuotteet ja teknologiat, korkean teknologian tavarat ja palvelut sekä kansainvälinen standardointi erityisesti kasvualueilla”. ETSK suosittaa, että etenkin ilmastonmuutoksen ympäristö- ja sosiaalista ulottuvuutta tutkittaisiin entistä enemmän, myös vesihuollon kannalta. Komitea kannustaa kansalaisyhteiskuntia EU:ssa ja sen ulkopuolella vaikuttamaan jo ennakolta kahdenvälisiin ja alueellisiin kauppaneuvotteluihin laatimalla vaikutustenarviointeja erityisesti kestävää kehitystä koskevasta osiosta.

3.4

Juomavettä ajatellen kansainvälisessä kaupassa voidaan vaikuttaa teknologian siirtoon (suolanpoistolaitokset, jätevesien uudelleenkäyttö ja jätevesihuoltotekniikat). Kyseinen näkökohta on siis otettava huomioon kaikissa erillisissä ympäristöhyödykkeitä ja -palveluja koskevissa neuvotteluissa ETSK:n suositusten mukaisesti.

3.5

Liikenteen alalla ETSK kannattaa YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksessa (UNFCCC) asetettuja maailmaanlaajuisia tavoitteita, joiden mukaan lentoliikenteen päästöjä tulisi vähentää 10 prosenttia ja meriliikenteen päästöjä 20 prosenttia. Päätös vähennystoimenpiteiden jakamisesta koskee myös liikennealaa, sillä lentoliikenne liitetään vuodesta 2012 asteittain EU:n päästökauppajärjestelmään. EU:n aloite meriliikenteen energiatehokkuuden kunnianhimoisten tavoitteiden asettamiseksi edistäisi näitä toimia.

3.6

Puhtaan teknologian ja siihen liittyvien palvelujen levittämisen esteenä on toistuvasti henkisen omaisuuden vahva suoja. Tutkimukset osoittavat, että teollis- ja tekijänoikeudet, erityisesti patenttioikeudet, ovat vahvistuneet huomattavasti 1990-luvun lopulta. Vaikka etenkin patentit mahdollistavat sen, että niiden haltija voi rajoittaa ilmastonmuutoksen torjunnan kannalta hyödyllisen teknologian saatavuutta, käyttöä ja kehittämistä, nämä tuoreet tutkimukset osoittavat, että henkinen omaisuus on yksi keskeisistä kysymyksistä pitkän aikavälin investointien ja vielä saavuttamattomissa olevien tekniikoiden kehittämisen kannalta. Se ei sen sijaan näytä muodostavan lyhyellä aikavälillä merkittävintä estettä puhtaiden tekniikoiden levittämiselle. Kaupallistettavissa olevien tekniikoiden nykyiset patentointikulut ovat keskimäärin melko vaatimattomat. Tärkeämpää on ratkaista teollis- ja tekijänoikeuksien heikkoon soveltamiseen ja noudattamiseen liittyvät ongelmat, jotka eivät edelleenkään millään tavalla kannusta tiettyihin maihin suuntautuvaan vientiin.

3.7

Ilmastonmuutoksen torjunta edellyttää tiivistä julkista yhteistoimintaa jäsenvaltioiden ja unionin tasolla. Markkinapaineiden (EU:n päästökauppajärjestelmä) lisäksi viranomaisten tulee ottaa pikaisesti käyttöön kohdennettuja taloudellisia ja verotuksellisia kannustimia ja lisätä investointeja sellaisten puhtaiden tekniikoiden ja palvelujen tutkimukseen ja kehittämiseen, jotka eivät ole vielä kaupallistettavissa. Alueyhteisöt voivat edistää puhtaan teknologian kehittämistä julkisten tarjouskilpailujen yhteydessä.

3.8

Kaupan avaamisen ja kasvun välinen vastavuoroinen syy-yhteys jättää avoimeksi kysymyksen siitä, mikä on tuontimaiden yritysten ja kuluttajien vastuu päästöissä. Puolet Kiinan viennistä suuntautuu Eurooppaan ja Yhdysvaltoihin. Onkin pohdittava hiilikirjanpitoa, jossa ei pitäydytä vain päästöjen primäärilähteissä ja ketjun alkupäässä, vaan jossa otetaan huomioon kaikki osatekijät aina suunnittelusta jakeluun.

3.9

Komitea toteaa, että globaalistuneiden tuotantoketjujen hajautuminen ja suuri maantieteellinen liikkuvuus vaikeuttavat tällä hetkellä tuotteen hiilidioksidipitoisuuden tarkkaa ja vakaata mittaamista. Tämä ongelma, joka johtuu siitä, että mukana on samanaikaisesti yhä enemmän toimintoja ja tehtäviä, ei helpota niiden kauppaan liittyvien toimintalinjojen määrittelyä, jotka koskevat kuluttajille suunnattua valistusta ja tiedotusta. Esimerkkinä voidaan mainita merkintöjä, ympäristömerkkejä ja sertifiointia koskevat yksityiset aloitteet. Yksityishenkilöiden käyttäytymisen ja valintojen kehitys kriisiaikana osoittaa, että kyseisiä mekanismeja on kehitettävä. Komitea mielestä niillä ei tule kuitenkaan korvata julkisen vallan tekemää lainsäädäntötyötä ja päästöjen verottamista lähteellä. Komitea kehottaa parantamaan elinkaarianalyyseja ja tukemaan vaikeita metodologisia kysymyksiä koskevaa tutkimusta erityisesti hiilikirjanpidon alalla, mutta myös niiden taloudellisten seikkojen osalta, jotka liittyvät hiilikirjanpidon toteuttamiseen kaikkien tuotantoketjuun eri vaiheissa osallistuvien toimijoiden tasolla.

3.10

Tehokkaassa ympäristöpolitiikassa on aina voitava erotella tuotteet niiden tuotantoprosessien ja -menetelmien perusteella. Vähemmän hiilidioksidipäästöjä tuottavaan talouteen voidaan siirtyä vain, jos pystytään erottelemaan vähän kasvihuonekaasuja tuottavilla menetelmillä valmistetut tuotteet. Tiettyjä tekniikoita onkin suosittava muihin tekniikoihin nähden. Jos kuluttajat näkevät merkinnöistä, mitkä hyödykkeet on tuotettu ympäristöä säästäen ja mitkä eivät, kilpailusuhteet muuttuvat ja on mahdollista erotella tuotteet tuotantotavan perusteella.

3.11

Maailmassa, jossa hiilidioksidin hinta vaihtelee, tuotteiden samankaltaisuus – joka on keskeinen käsite WTO:ssa – on väistämätön aihe kauppaa ja ilmastoa koskevissa keskusteluissa. ETSK suosittaa, että selvitetään etukäteen WTO:n riitojensovitteluelimen tuleva oikeuskäytäntö ja se, missä määrin tuotantoprosesseilla ja -menetelmillä voidaan perustella kaupan rajoituksia ympäristöön liittyvän poikkeuksen nimissä (4). Komitea kehottaa laajentamaan WTO:n kauppa- ja ympäristökomitean mandaattia sen selvittämiseksi, mitä oikeudellisia seurauksia Yhdysvaltojen katkarapukiistalla on.

4.1

Kauppaneuvotteluilla ja ilmastoa koskevilla neuvotteluilla on erilainen aikaperspektiivi. Kauppaneuvotteluissa käsitellään politiikkoja ja toimenpiteitä, joiden vaikutukset tuntuvat hyvin pitkällä aikavälillä, kun taas ilmastoneuvottelujen vaikutukset ovat välittömämpiä. Kauppa- ja ilmastopolitiikan monimutkaiset suhteet johtuvat tästä aikaperspektiivin limittäisyydestä. Ilmastotoimilla voi olla vaikutuksia kauppaan lyhyellä aikavälillä, mutta kaupan toimenpiteet vaikuttavat ilmastoon vasta hyvin pitkän ajan kuluttua.

4.2

Ihanteellisessa tilanteessa hiilidioksidilla olisi yksi hinta, joka ajaisi maailman talouksia kohti vähemmän kasvihuonekaasuja tuottavaa kasvua aiheuttamatta maiden välille syrjintää tai kilpailuvääristymiä. Ilmastonmuutoksesta tällä hetkellä käytävät keskustelut osoittavat, että tämä tilanne on vielä kaukana. Hiilidioksidilla ei ole vielä moneen vuoteen yhtäläistä hintaa maailmassa. Euroopan alueella hinnan ennakoidaan olevan keskimäärin 20–30 euroa tonnilta, kun suurimassa osassa muita maita ja muilla alueilla hiilidioksidilla ei ole lainkaan hintaa.

4.3

ETSK myöntää, että tässä epätäydellisessä maailmassa kilpailukyvyn menettämisen ja hiilivuotojen (kasvihuonekaasuja tuottavan teollisuuden siirtyminen pois niistä maista ja niiltä alueilta, joissa hiilidioksidista peritään eniten veroa) vaara kohdistuu ensisijaisesti maihin, jotka ovat aktiivisimpia hiilidioksidipäästöjen verotuksessa, toisin sanoen Eurooppaan. Alakohtaisten kansainvälisten sopimusten laatimisesta ja käyttöön ottamisesta on keskusteltu jo yli kymmenen vuotta. Koska asiasta ei ole päästy yksimielisyyteen, ei tuloksiinkaan ole päädytty, mutta se on edelleenkin yksi harkitsemisen arvioinen mahdollisuus paljon energiaa kuluttaville teollisuudenaloille. Edullisen, uusiutuvista lähteistä tuotettavan energian ja älykkäiden verkkojen kehittäminen auttaisi myös rajoittamaan kilpailukyvyn menettämisen vaaraa.

4.4

Komitea kannattaa komission ehdotusta (5), joka noudattaa maaliskuussa 2010 annettua julkilausumaa ja jonka mukaan EU:n yrityksille on annettava ”tasapuoliset toimintaedellytykset” ulkomaisiin kilpailijoihin nähden. Hiilivuotovaarassa olevien toimialojen tulisi saada lähitulevaisuudessa – ilmastonmuutosta koskevista monenvälisistä neuvotteluista riippuen – lisää ilmaisia päästöoikeuksia, joiden osuus saattaa nousta 100 prosenttiin Kioton jälkeisen kauden alussa (2013–2014).

4.5

Siinä vaiheessa, kun päästöhuutokauppa toteutetaan täysimääräisesti ja päästöoikeudet voidaan samaistaa veroihin, voitaisiin rajoilla sovellettavilla tarkistustoimilla korjata Euroopan kauppakumppaneitaan paljon tiukempien päästövähennystoimien aiheuttamat kilpailukyvyn menetykseen liittyvät ongelmat. Oli mekanismeissa kyse sitten tuontiverosta tai rajoilla sovellettavasta hiilen sisällyttämismekanismista tai eurooppalaisille tuojille asetettavasta velvoitteesta ostaa päästöhyvityksiä EU:n päästökauppajärjestelmän puitteissa eli ”EU:n hiilidioksidimarkkinoilla”, niillä voitaisiin edistää EU:n päästökauppajärjestelmän piiriin kuuluvien alojen taloudellisen toiminnan ilmastokulujen sisällyttämistä hintoihin.

4.6

Tutkimukset osoittavat, että kilpailukyvyn menetykset ja hiilivuodot eivät ole merkittäviä EU:n päästökauppajärjestelmän kahdessa ensimmäisessä vaiheessa. Vuosina 2005–2012 päästöoikeuksia myönnetään anteliaasti, ja ne ovat pääosin ilmaisia (6). Koska hiilidioksidin maailmanmarkkinoita ei ole olemassa, vaikka se olisi ihanteellinen ratkaisu, Euroopan talous- ja sosiaalikomitea kannattaa erilaisia, EU:n järjestelmän mukaisia päästökatto- ja päästökauppajärjestelmiä tai muita yhtä tehokkaita päästökatto- ja päästökauppajärjestelmiä. Komitea kehottaa analysoimaan kaikkia ongelmia ja ratkaisuja järjestelmien yhdenmukaistamiseksi alueellisen integraation pohjalta ja ottamaan huomioon valuuttakurssijärjestelmän vaihtelut.

4.7

EU:n päästökauppajärjestelmän kolmannessa vaiheessa (2013–2020) on kilpailukyvyn menetyksen ja hiilivuotojen vaara. Kyseisellä kaudella on tarkoitus siirtyä asteittain päästöoikeuksien huutokauppaamiseen ja vähentää vuosittain käytettävissä olevia päästöoikeuksia, jotta vuoteen 2020 mennessä voitaisiin saavuttaa tavoite päästöjen 20 prosentin vähennyksestä vuoteen 1990 verrattuna. Lopulta, vuonna 2025, kaikki päästöoikeudet huutokaupataan. Vuonna 2020 osuuden on tarkoitus olla 70 prosenttia. Jos päästöjä päätetään vähentää 30 prosenttia, huutokaupattavia osuuksia koskevia välitavoitteita olisi tarkistettava ja mukautettava ne muiden Kööpenhaminan sopimukseen sitoutuneiden maiden tulosten perusteella.

5.1

Koska päästöoikeuksien asteittain etenevä huutokauppa ja päästöille vuonna 2020 asetettava katto aiheuttavat kilpailukyvyn menetyksen ja hiilivuodon vaaran, komissio on ehdottanut ilmasto- ja energiapaketissaan kaksivaiheista vastausta. Ensimmäisessä vaiheessa eritellään vaarassa olevat alat kahden kriteerin pohjalta: kaupan intensiteetti (EU:n ulkopuolisten maiden kanssa käytävä kauppa) ja hiilidioksidin hinnan vaikutukset. Ensimmäinen luettelo vaarassa olevista toimialoista laadittiin joulukuussa 2009, ja sitä tarkistetaan viiden vuoden välein. Komissio tutki 200–300 toimialaa (7). Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittaa, että vain ne toimialat, jotka täyttävät sekä hiilidioksidikustannusten kriteerin että kaupan intensiteetin kriteerin, voisivat saada 100 prosenttia hiilidioksidipäästöoikeuksistaan ilmaiseksi vuodesta 2013 yhteisten, suorituskykyä mittaavien viitearvojen pohjalta. Ensimmäisen tarkastelun pohjalta voidaan luetteloida muutamia tällaisia toimialoja. Tältä pohjalta komitea toteaa, että vain 11 toimialaa (8) täyttää sekä hiilidioksidikustannusten kriteerin että kaupan intensiteetin kriteerin.

5.2

Kööpenhaminan sopimus ei ole sitova eikä erityisen kunnianhimoinen. Se alittaa merkittävällä tavalla ne tulokset, joita ETSK toivoi marraskuussa 2009 antamassaan julkilausumassa. Sopimus on julistuksenomainen, eikä sillä ole sitovan sopimuksen oikeudellista asemaa. Siinä ei ole myöskään ratkaistu kysymystä Kioton pöytäkirjan tulevaisuudesta. Sen etuna on kuitenkin, että se luo alustavan pohjan vaikutusten lieventämiseen tähtäävien kansallisten toimien kirjaamiselle ja vertailulle. Kööpenhaminan sopimuksen liitteessä EU lupautuu säilyttämään kasvihuonekaasupäästöjen 30 prosentin vähennystavoitteen sillä ehdolla, että muut teollisuusmaat sitoutuvat vastaavanlaisiin toimiin.

5.3

Kun otetaan huomioon muiden teollisuusmaiden sitoumustasot, EU pitäytynee 20 prosentin vähennystavoitteessa. Näin se valitsisi vaihtoehdon, jossa rajoitetaan EU:n päästökauppajärjestelmään piiriin kuuluvien toimialojen kilpailukyvyn menettämiseen ja hiilivuotoihin liittyviä ongelmia. Valinta ei kuitenkaan ratkaise kokonaan hiilivuotokysymystä. Tähän on kaksi syytä:

5.4

Kun EU on asettanut 30 prosentin päästövähennystavoitteelle vuoteen 2020 mennessä ehdoksi sen, että muut maat tekevät vastaavia sitoumuksia, se on nyt riippuvainen hypoteettisesta monenvälisestä sopimuksesta, jotta se voisi todella suunnata kehityksensä kohti vähähiilistä mallia ja onnistua näin vähentämään päästöjä neljännekseen vuoteen 2050 mennessä. Kaikista näistä ehdoista ja tavoitteista riippumatta Yhdysvaltojen ja Kiinan suunnittelema talouden asteittainen hiilidioksidipäästöjen vähentäminen on tarkoitus toteuttaa alhaalta ylöspäin suuntautuvan unilateraalin investointi- ja innovointimallin pohjalta. Kööpenhaminan sopimus on eräänlainen haaste teknologialle. Myös EU:n on vastattava tähän haasteeseen.

5.5

Jotta Eurooppa voisi kehittää vihreää taloutta ja pysyä alalla johtoasemassa, sen tulisi oman etunsa ja ilmaston edun vuoksi pitää edelleenkin tavoitteet korkealla ja pyrkiä asteittain 80 prosentin vähennykseen vuoteen 2050 mennessä. Välitavoitteena voisi olla esimerkiksi 25–40 prosentin vähennys vuosina 2020–2030. Komitea ehdottaa vaikutustenarviointien laatimista (ympäristö, työllisyys ja kehitys) vuosien 2020–2050 siirtymien ennakoimiseksi.

5.6

Välitavoitteen asettamisen yhteydessä on toteutettava lainsäädännöllisiä ja verotuksellisia toimia, joilla pyritään lisäämään investointeja puhtaiden tekniikoiden tutkimukseen ja kehittämiseen. Kuten komission tiedonannossa ”Eurooppa 2020” (9) todetaan, Euroopan T&K-menot ovat alle 2 prosenttia, kun ne ovat Yhdysvalloissa 2,6 prosenttia ja Japanissa 3,4 prosenttia. Tämä johtuu lähinnä yksityisten investointien alemmasta tasosta Euroopassa. Tutkimus- ja kehittämismenot eivät vastaa unionin tavoitteita (3 prosenttia) eivätkä ole samalla tasolla ilmastohaasteiden kanssa. Konkreettisten toimien toteuttamiseksi komitea ehdottaa vaikutustenarviointien laatimista (ympäristö, työllisyys ja kehitys), jotta voitaisiin ennakoida siirtymistä seuraavaan vaiheeseen (2020) ja sitä seuraaviin vaiheisiin (2030, 2040, 2050).

5.7

Oli sitten kyseessä varovainen tai kunnianhimoinen vaihtoehto, EU:n jäsenvaltiot ovat luultavasti vielä joitain vuosia niiden harvojen maiden joukossa, jotka määräävät (kohtuullisen kovan) hinnan hiilidioksidille päästöoikeuksien markkinoilla. Tinkimättä korkeista monenvälisistä tavoitteistaan seuraavissa osapuolten välisissä kokouksissa Meksikossa (2010) ja Intiassa (2011) EU:n tulee välttää sitä, että se laiminlöisi alhaalta ylöspäin suuntautuvia tutkimus-, innovointi- ja investointipolitiikkoja. Jos EU asettaa kuitenkin kaiken toivonsa hiilidioksidimarkkinoiden vaikutuksille, se on vaarassa jättää huomiotta muut toimintalinjat, joilla voidaan edistää tutkimusta, innovointia ja investointeja. EU:ssa tämä tavoite on jäänyt pois elvytyssuunnitelmistakin, toisin kuin Aasiassa ja Amerikassa.

5.8

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea suosittaa varovaiseen pragmaattisuuteen hiilivuotojen käsittelyssä. Jo laajalti levinnyttä päästöoikeuksien ilmaista jakelua tulee suosia edelleenkin unionin strategisten valintojen mukaisesti. Rajoilla sovellettava tarkistusmekanismi ei ole WTO:n kannalta perusteltu niin kauan kuin Euroopan unioni suosii ilmaisten päästöoikeuksien jakamista. EU:n päästökauppajärjestelmää ei voida pitää veronomaisena järjestelynä (veroja voidaan tarkistaa rajoilla) ellei kaikkia päästöoikeuksia huutokaupata. Paras vaihtoehto olisi pyrkiä soveltamaan tällaisia tarkistuksia hiilivuotovaaran uhatessa väliaikaisesti muutamien tullinimikkeiden yhteydessä, kun ilmaiset päästöoikeudet on käytetty loppuun. Tarkistusten tulisi olla tarkkaan kohdennettuja ja perusteltuja nimenomaan siltä kannalta, että lämpötilan nousu pyritään pitämään alle kahdessa asteessa – mikä onkin suurin Kööpenhaminassa aikaan saatu saavutus – jotta niitä voitaisiin puolustaa WTO:n riitojensovitteluelimessä.

5.9

Tällainen valinta edellyttää keskipitkällä aikavälillä vaikutusten lieventämiseen tähtäävän EU:n politiikan johdonmukaista rahoittamista. Tällaista politiikkaa on jo käynnistetty toteuttamalla hiilidioksidin talteenottoa ja sitomista koskevia kokeiluhankkeita ja sen yhteydessä on perustettu investointeja ja immateriaalioikeuksien jakoa käsittelevä seurantakomitea. Väliaikaiset sopeutustoimenpiteet voivat olla uskottavia vain, jos niiden yhteydessä toteutetaan kestävän kehityksen mukaisiin ratkaisuihin pyrkivää innovaatiopolitiikkaa.