Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Kotityön ammatillistaminen” (lisälausunto)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 16. helmikuuta 2010 työjärjestyksensä 29 artiklan täytäntöönpanomääräysten A kohdan nojalla laatia lisälausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 5. toukokuuta 2010.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 26.–27. toukokuuta 2010 pitämässään 463. täysistunnossa (toukokuun 26. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon äänin 133 puolesta ja 7 vastaan 11:n pidättyessä äänestämästä.

Kansainvälisen työtoimiston (BIT) hallintoneuvosto päätti maaliskuussa 2008 pitämässään 301. istunnossa kirjata kotityöntekijöiden ihmisarvoisen työn kesäkuussa 2010 pidettävän kansainvälisen työkonferenssin 99. istunnon esityslistaan järjestääkseen tälle kysymykselle kaksinkertaisen käsittelyn (double discussion). Tavoitteena on löytää paras keino kotityöntekijöiden oikeuksien ja asianmukaisten työskentelyolosuhteiden turvaamiseksi. BIT on jo käynnistänyt valtioiden ja työmarkkinaosapuolten keskuudessa keskustelun siitä, millainen väline soveltuisi tähän parhaiten. Myös ETSK toivoo työn erityispiirteet huomioivan tehokkaan välineen hyväksymistä. Lisäksi se kehottaa eurooppalaisia toimijoita, jäsenvaltioita ja työmarkkinaosapuolia ryhtymään seuraaviin toimiin:

2.1.1 Siivoojat, lastenhoitajat, kotihoitajat, kotiapulaiset - näitä yksinomaan naisten tekemiä töitä ei vielä pidetä oikeina ammatteina mm. siksi, että niitä tehdään kotona ilman korvausta. Nyt kun Kansainvälinen työjärjestö käsittelee kotityöntekijöiden ihmisarvoista työtä, talous- ja sosiaalikomitea haluaa syventää sukupuolten tasa-arvon, talouskasvun ja työllisyysasteen yhteydestä lokakuussa 2009 antamassaan lausunnossa (2) esittämiensä ajatusten käsittelyä. Kyseisessä lausunnossa osoitetaan, miten tärkeää henkilökohtaisen palvelun työtehtävien ammatillisuuden lisääminen on sekä sukupuolten tasa-arvolle että talouskasvulle.

2.1.2 EU:n jäsenvaltiot pitävät henkilökohtaisia palveluja työllisyysvarantona, jota ei voida siirtää muualle. Monet ovat ottaneet käyttöön verohelpotuksia tai -etuuksia, joiden avulla pyritään laittoman työn siirtymiseen laillisen työn piiriin ja kannustetaan luomaan uusia työpaikkoja auttamalla edunsaajia sovittamaan perhe- ja työelämä yhä paremmin yhteen.

2.1.3 Kesäkuussa 2010 pidettävää konferenssia varten laaditun ILOn raportin (3) mukaan teollisuusmaissa kotityön osuus kokonaistyöllisyydestä on 5-9 prosenttia. Raportin johdannossa todetaan näin: ”Palkallinen kotityö on useissa maissa edelleen lähes näkymätöntä työtä. Sitä ei tehdä tehtaassa tai toimistossa vaan yksityishenkilön kotona. Työntekijät eivät ole perheen elatuksesta huolehtivia miehiä vaan lähes aina naisia. He eivät työskentele muiden kanssa vaan yksin neljän seinän sisällä. Heidän työnsä tavoitteena ei ole tuottaa lisäarvoa vaan tarjota hoitoa tai palveluja miljoonissa kotitalouksissa. Kotityö koostuu useimmiten palkattomasta työstä, joita naiset perinteisesti tekevät kotonaan. Tämä selittää, miksi kyseinen työ on alipalkattua ja sitä tehdään yleensä epävirallisesti ja laittomasti. Tällaista työtä ei pidetä yleisen työlainsäädännön piiriin kuuluvana tavanomaisena työnä, sillä sen juuret juontavat isäntäväen ja palvelijoiden suhteeseen. Monissa lakiteksteissä ei näin ollen ole otettu huomioon kotityösuhteen erityisluonnetta. Tämän takia kotityöntekijät ovat suojattomia eriarvoista, epäoikeudenmukaista ja usein hyväksikäytön luonteista kohtelua vastaan.” (4)

2.1.4 Lisäksi raportissa todetaan: ”Tiedotusvälineet paljastavat usein kaltoinkohtelu- ja hyväksikäyttötapauksia, myös seksuaalista väkivaltaa ja orjuuttamista, erityisesti työnantajan luona asuvien naispuolisten kotityöntekijöiden keskuudessa.” Vaikka alalla työskentelevien henkilöiden määrä kasvaa jatkuvasti, kotityö on edelleen epävarmin, huonoimmin palkattu, vähiten suojattu ja vaarallisimpiin kuuluva työnteonmuoto. Koska kyseessä on kansainvälisten sääntöjen piiriin kuulumaton erityinen työskentelymuoto, ILO on pyrkinyt jo vuodesta 1948 luomaan sille asianmukaisen säännöstön.

2.1.5 Käsillä oleva lausunto koskee palkallista kotityötä, joka tehdään yksityiskodissa sen tarpeisiin. Tehtäviin sisältyvät kotitaloustyö, lastenhoito ja muut henkilökohtaiset palvelut. Lausunnon aiheena eivät ole sosiaaliset palvelut eivätkä yksityisyritykset vaan yksityishenkilöiden palkkaamien kotityöntekijöiden työolot. Koska tällainen työ vaikuttaa yhä laajempaan joukkoon ihmisiä – sen tekijöihin ja teettäjiin – ja on erityisluonteista, sille tulee laatia sääntelykehys, jossa otetaan huomioon sen erityispiirteet.

2.1.6 Euroopassa useimmilla mies- ja naispuolisilla kotityöntekijöillä on useita työnantajia. Vain harvat heistä – usein naispuolisia siirtolaisia – asuvat työnantajansa luona. Työskentely on hyvin usein epävirallista. Naispuoliset kotityöntekijät ovat usein haavoittuvassa asemassa olevia maaseudulta kotoisin olevia henkilöitä, jotka tuntevat huonosti oikeutensa ja joiden koulutustaso on alhainen, tai siirtolaisia, jotka puhuvat huonosti tulomaan kieltä.

2.1.7 Oikeudellisista tilanteista riippumatta työlainsäädäntö on laadittu yrityksiä varten, eikä se käytännössä useimmiten päde kotona tehtävään työhön, jossa valvonta on vaikeaa tai sitä ei ole. Tähän liittyen myöskään ansiotoimintaa ja kaupallista toimintaa koskevat säännöt eivät päde. Itse asiassa Adam Smith (5) mieltää tällaisen työn tuottamattomaksi. Sen arvoa ei tunnusteta, vaikka se on välttämätöntä yhteiskunnan toiminnalle.

2.1.8 ”Koska työlainsäädännöissä ei monestikaan määritellä selvästi kotityöntekijöiden asemaa, he jäävät usein osattomiksi virallisesta sääntelystä niin lakiteksteissä kuin käytännössäkin.” (6) Vaikka kotityöntekijöitä ei ole Euroopan unionin jäsenvaltioissa jätetty työoikeuden yleisten normien soveltamisalan ulkopuolelle, käytännössä heihin sovelletaan erittäin harvoin näitä normeja. Työnantajina toimivilla yksityishenkilöillä on hatarat tiedot velvollisuuksistaan ja vastuustaan. Kotityöntekijät työskentelevät yksin, ja siksi järjestäytyminen on vaikeaa.

2.2.1 Kotona ja perheen parissa tehtävään työhön kuuluvia tehtäviä on opittu epävirallisesti perheen keskuudessa. Tällainen työ vaihtelee sukupolvesta toiseen. Euroopassa kehräyksen ja eläinten ruokkimisen tilalle ovat tulleet pesuohjelmat ja tuoreiden tuotteiden valinta valintamyymälöiden hyllyistä. Tällainen epävirallinen oppiminen tulee tunnustaa, ja tarvittavat taidot ja tiedot tulee määritellä. Tulee myös kiinnittää huomiota elinikäiseen oppimiseen. Teknologisten innovaatioiden tulee hyödyttää tätä alaa kuten muitakin aloja, ja uusi ravitsemustietämys tai uudet ympäristönsuojeluvaatimukset tulee ottaa huomioon.

2.2.2 Kotityön edellytysten parantamiseksi on määriteltävä tarkasti siihen kuuluvat tehtävät, vastuualueet ja vaaditut taidot sekä annettava virallista koulutusta, jonka avulla voidaan hankkia tarvittavat tiedot koko asiakaskunnan palvelemiseksi, tai tunnustettava hankittu kokemus. Opinnoista ja kokemuksesta tulisi saada pätevyystodistus. Työnantajien tai asiakkaiden intressien mukaista on voida käyttää työntekijöitä, joiden pätevyydestä on todistus.

2.2.3 Ammatillistaminen tarkoittaa, että työntekijällä on vastaavat oikeudet ja turva kuin toimisto- tai tehdastyöntekijöillä. Siihen kuuluvat kunnollinen palkka, joka kattaa matka-ajan kotien välillä, sekä viikoittaisen työajan määrittely, mahdollisuus palkalliseen lomaan, työterveys- ja turvallisuussääntöjen noudattaminen, kunnollinen eläke, äitiyssuoja (7), palkalliset sairauslomat, työkyvyttömyyskorvaukset, irtisanomista tai sopimuksen purkamista koskevat säännöt, oikeussuojakeinot hyväksikäytön varalta sekä todellinen mahdollisuus ammattikoulutukseen ja urakehitykseen, kuten muissakin ammateissa. Sopimuksen solmimisen yleistäminen suojaisi työntekijöitä ja työnantajia.

2.2.4 Ammatillistaminen tarkoittaa kotityön muuttamista ammatiksi ja niiden nykyisten stereotyyppien purkamista, joiden mukaan nämä tehtävät kuuluvat naisille. Ammatillistamisen edistymistä voidaan mitata sillä, miten sukupuolten edustus kehittyy.

2.3.1 Kotityön tärkein ominaispiirre on sen näkymättömyys. Mies- ja naispuolisten kotityöntekijöiden tehtäviä ja etenkään vastuita ei ole nimetty tai listattu juuri koskaan. Työnantajat uskovat kotinsa ja lapsensa sellaisten ihmisten hoitoon, joiden pätevyyttä he eivät pysty varmentamaan. (8) Selvityksissä (9), joissa tarkastellaan kodeissa tehtävän työn arvoa perheiden arkielämän järjestämisen (käytettävissä olevan ajan) kannalta, korostetaan, ettei yhteiskunta voi toimia ilman näiden töiden tekemistä. Tämä arvo on tunnustettava.

2.3.2 Kodeissa ja perheen parissa tehtävä työ tarkoittaa tehtäviä, joita suorittavat julkisen sosiaalitoimen ja julkisista varoista rahoitettujen järjestöjen palveluksessa olevat henkilöt, yksityisyritykset sekä kotityöntekijät suorien sopimusten perusteella, laillisesti tai laittomasti, ja joissa työnantajat ovat yksityishenkilöitä. Vaikka kaikissa tapauksissa kotityötä tekevät miltei yksinomaan naiset, työehdot ja olot ovat yleensä paremmat julkisessa sosiaalitoimessa ja yrityksissä. Niiden palveluksessa olevat voivat järjestäytyä, työmarkkinaosapuolet neuvottelevat heitä koskevat työehtosopimukset, ja hallinnollinen valvonta on mahdollista.

2.3.3 ILOn raportissa (10) todetaan, että kansainvälisen työtoimiston kansainvälisen ammattiluokituksen (ISCO) mukaan kotityö jakautuu kahteen pääluokkaan (5 ja 9), joihin liittyy tietyt tehtävät ja tietty pätevyystaso. ”Pääluokka 5 koskee kaupallisia laitoksia, toimielimiä ja yksityiskoteja. Siihen kuuluu kaksi pääkategoriaa: ravintola- ja suurtaloustyöntekijät (alaryhmä 512), johon lukeutuvat kodin kunnossapidosta huolehtiva henkilöstö, kokit ja muut vastaavat työntekijät, sekä perus- ja lähihoitajat, lasten- ja kotihoitajat ym. (alaryhmä 513). Ryhmään 5121 luokitellaan etenkin kotipalveluesimiesten tehtävät. Ryhmää 5131 koskevan määritelmän mukaan lastenhoitajat ’hoitavat toimeksiantajan lapsia ja huolehtivat näiden päivittäistoimista’. Heidän tehtävänsä ovat määritelmän mukaan seuraavat:

Henkilökohtaiset kotihoitajat (ryhmä 5133) ”huolehtivat tietyistä henkilökohtaisista tarpeista ja yleisesti ottaen hoitavat kodeissa henkilöitä, jotka tarvitsevat hoitoa fyysisen tai psyykkisen sairauden, puutteellisen toimintakyvyn tai vanhuuden vaivojen takia”. Tähän ryhmään kuuluvien työntekijöiden (mm. kotihoitajien) tehtävät ovat seuraavat:

Alaryhmään 913 kuuluvat kotiavustajat ja muut avustajat, siivoojat ja pesulatyöntekijät. Siihen luetaan sisätilojen ja irtaimiston puhdistamiseen liittyvät työt, joita tehdään yksityishenkilöiden kotona, hotelleissa, toimistoissa, sairaaloissa ja muissa laitoksissa sekä kaikentyyppisille ajoneuvoille. Tähän alaryhmään kuuluvat kotiavustajat ja siivoojat sekä vaatteiden pesua ja silitystä käsityönä tekevät henkilöt. Ryhmään 9131 luokiteltavat kotiavustajat ja siivoojat ”lakaisevat, imuroivat, pesevät ja vahaavat lattioita, pesevät pyykkiä, tekevät ruoka- ja muita kotitaloudessa tarvittavia ostoksia, valmistavat ja tarjoilevat aterioita sekä tekevät muita kotitöitä”.”

2.3.4 Vaikka sairaanhoito ei kuulu kotityöhön, kotiapulaisen tai lastenhoitajan on pystyttävä huolehtimaan siitä, että hänen vastuullaan olevat henkilöt ottavat lääkkeensä, ja ryhtymään toimiin hoitamansa henkilön joutuessa yhtäkkiä hengenvaaraan. Hänellä tulee olla tähän tarvittava koulutus.

2.3.5 Kun työnantaja on poissa tai tarvitsee huolenpitoa, näitä tehtäviä hoitavien henkilöiden on osattava toimia itsenäisesti ja pystyttävä järjestämään ajankäyttönsä. Heidän on oltava luotettavia, sillä heidän vastuulleen uskotaan kodin avaimet, vauvat ja iäkkäät vanhemmat – lyhyesti sanottuna se, mikä perheissä on kaikkein tärkeintä. Heidän on oltava vastuuntuntoisia, aloitteellisia ja hienotunteisia, ja kun he huolehtivat lapsista tai huolenpitoa tarvitsevista henkilöistä, heidän on pystyttävä tekemään monia asioita yhtä aikaa, oltava tarkkaavaisia, huomaavaisia, vakuuttavia, kärsivällisiä ja rauhallisia sekä osattava keskittyä, kuunnella, osoittaa arvovaltansa ja toimia onnettomuuden sattuessa. Heillä on oltava kyky empatiaan sekä psykologista, ravitsemustieteellistä ja terveydenhuoltoon liittyvää tietämystä.

Kotityö on epävarmaa ja huonosti palkattua, koska sen arvoa ei tunnusteta – mm. siksi, että sitä tehdään kotona ilman korvaustakin –, koska työnantajat ovat yksityishenkilöitä eivätkä voi tai halua maksaa enempää, koska työtä tekevät naiset yksin ja useimmiten monien työnantajien luona ja koska työntekijät eivät voi järjestäytyä, lakkoilla tai pysäyttää tuotantoa vaatimustensa tueksi kuten yritysten työntekijät. Asiaan vaikuttaa myös se, että näiden ammattien mainetta ja naisen ja äidin rooleja rasittavat stereotypiat peittävät alleen todelliset pätevyysvaatimukset sekä sen, että työpaikka on yksityinen koti, jota on mahdotonta valvoa, ja että työntekijät ovat usein laittomia ja oikeudettomia maahanmuuttajia.

2.4.1 Epävarmuus liittyy tällaiseen työhön luonnostaan kotien tarpeiden muuttumisen takia: lapset kasvavat ja itsenäistyvät, huolenpitoa tarvitsevat iäkkäät ihmiset kuolevat, ja kun kotitalouden käytettävissä olevat varat niukkenevat esimerkiksi työttömyyden takia, kotityöntekijä menettää työnsä.

3.1.1.1 Naisten palkkatyö, joka on sukupuolten tasa-arvon edellytys, on vaatinut palvelujen luomista sen työn korvaamiseksi, jonka naiset aiemmin tekivät kotona. Se on myös kartuttanut perheiden rahavaroja, minkä ansiosta osa niistä on voinut hankkia kotiin palveluja luoden näin työpaikkoja.

3.1.1.2 Tällaisia palveluja on kehittynyt, koska ne ovat välttämättömiä perhe- ja työelämän tasapainottamiseksi. Miesten ja naisten pitää pystyä sitoutumaan työelämään ilman, että se tapahtuu perhe- ja yksityiselämän kustannuksella. Heidän on siis uskottava osa kodissa ja perheen parissa tehtävästä työstä ulkopuolisille.

3.1.1.3 Työmarkkinoiden sukupuolijakauman tasapainottamiseksi ja väestön ikääntymisestä johtuvien uusien tarpeiden huomioon ottamiseksi näitä palveluja on tulevaisuudessa kehitettävä yhä enemmän, joten alalle tulee todennäköisesti yhä enemmän työntekijöitä.

3.1.2.1 Näiden palvelujen kehittämiseksi tulee taata niiden laatu, laajentaa jo olemassa olevaa koulutusta, käynnistää jatkokoulutusta alan kehityksen huomioimiseksi ja lisätä mahdollisuuksia pätevyyden valvontaan. Alan työpaikkojen ammatillistaminen tarkoittaa niiden laadun parantamista niin asiakkaiden ja edunsaajien kuin työntekijöidenkin kannalta. Näin varmistetaan parhaiten, että alan töille löytyy tulevaisuudessa tekijöitä.

3.1.3.1 Tiedetään, että Euroopassa elää köyhyydessä enemmän naisia kuin miehiä. Kotityölle ominaiset matala palkkataso ja epävarmuus sekä laiton työ ovat sosiaalisen syrjäytymisen osatekijöitä. Euroopassa laitonta työtä tehdään eniten kotityöalalla, enemmän kuin rakennus- tai ravintola-alalla (11).

3.1.4.1 Euroopassa havaituissa orjuustapauksissa on ollut kyse laittomista naispuolisista kotityöntekijöistä, joille työnantaja ei maksa palkkaa vaan lupaa lailliset asiakirjat. Nämä työntekijät ovat kaikkein heikoimmassa asemassa: he eivät uskalla valittaa huonosta kohtelusta, väkivallasta ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä karkotuksen pelossa. Kotityön tulisi tukeutua vapaaehtoiseen maahanmuuttoon, jossa nykyään painottuu erittäin korkea pätevyystaso. Euroopan väestötilanne on sellainen, että etenkin huolenpitoa tarvitsevien iäkkäiden ihmisten tarpeiden täyttämiseksi on turvauduttava siirtolaisiin.

3.1.4.2 Epävirallinen työ jättää työntekijän ilman sosiaaliturvaa ja yhteisön ilman verotuloja ja sosiaalimaksuja. Se vahingoittaa kotityön mainetta ja arvostusta ja tekee siitä toisen luokan työtä, mikä ruokkii stereotypioita ja alentaa koko ammatin arvoa. Se lisää köyhyyden riskiä.

3.1.4.3 Kotitalouksissa tehtävän epävirallisen työn vähentäminen edellyttää useita toimia, jotka otetaan osaksi eri jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmiä. Niihin tulee sisältyä erityisesti vero-oikeudellisia, sosiaaliturvaa koskevia sekä työ- ja siviilioikeudellisia säännöksiä. Halukkuus työllistää ja työllistyä epävirallisesti johtuu useimmiten taloudellisista syistä, sillä epävirallinen työ on molemmille osapuolille edullisempaa kuin virallinen. Jäsenvaltioiden toimilla tulisi pyrkiä pienentämään saatavien hyötyjen eroja, ja näitä toimia tulisi tukea paikallisiin sosiaalisiin ja kulttuurisiin oloihin sovitetuilla hankkeilla (tiedotusvälinekampanjat, julkisuuden henkilöiden esimerkki, epäviralliseen työhön liittyvistä riskeistä tiedottaminen).

3.2.1 Työnantajajärjestöt ja ammattiliitot ovat neuvotelleet työehtosopimuksia. Näitä edistysaskelia on hyödynnettävä kotityöntekijöiden olojen parantamisessa. Tulee laatia selvityksiä Euroopassa voimassa olevista kotityöntekijöiden työehtosopimuksista ja edistää niiden yleistä käyttöönottoa parhaiden käytäntöjen pohjalta. Tulee myös vertailla erilaisia työn järjestämisen muotoja (yritykset, yhdistykset, osuuskunnat, suora työsuhde) työntekijöiden oikeuksien ja tuotettujen palvelujen laadun kannalta.

3.2.2 Monissa Euroopan maissa sekä työnantajina toimivilla yksityishenkilöillä että kotityöntekijöillä on hatarat tiedot oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan. Työnantaja ei ajattele siivoojaa tai lastenhoitajaa työntekijänä, jolla on oikeuksia. Stereotypioiden takia hän pitää työntekijää apulaisena, jolle hän tekee palveluksen tarjoamalla muutamia työtunteja. Usein kahden osapuolen välillä ei allekirjoiteta sopimusta, eikä työehtoja, palkkaa, lomia, työtunteja, tehtävänkuvausta, sopimuksen purkamista tai irtisanomiskorvauksia määritellä selkeästi. Molempien osapuolten oikeudet ja velvollisuudet on määriteltävä nykyistä selvemmin. Tämä suojaa myös työnantajia: heidän on tiedostettava selvemmin, millaisen riskin (varkaudet, tapaturmat) he ottavat palkatessaan kotiinsa työntekijän ja millainen vastuu työnantajalla on.

3.2.3 Työterveys ja turvallisuus: kotityötä pidetään perusteetta vaarattomana. Palovammat, haavat, puhdistusaineista johtuvat myrkytykset, kaatumiset ja kotitalouslaitteista johtuvat sähköiskut ovat tavallisia tapaturmia, erityisesti jos työnantaja ei tiedä, että hänen on noudatettava turvallisuusmääräyksiä ja jos työntekijöille ei ole kerrottu vaaroista ja jos heitä ei ole koulutettu ehkäisemään niitä.

3.2.4 Terveydenhuolto, äitiyssuojelu, eläke: äitiysloman takia työntekijä usein erotetaan, koska työnantaja tarvitsee jonkun tekemään kotityöt ja ottaa tilalle toisen työntekijän eikä pidä itseään velvollisena ottamaan takaisin äitiysloman pitänyttä työntekijää. Työntekijän oikeuksia ei pystytä toteuttamaan käytännössä, koska tilapäisiä sijaisuusjärjestelyjä ei ole käytettävissä. Sosiaaliturva- ja eläkejärjestelmissä ei useinkaan voida huomioida muutamia monen eri työnantajan luona tehtyjä työtunteja.

3.2.5 Pätevyys, koulutus: vaaditut valmiudet on jo kauan opittu epävirallisesti. Muutaman viime vuoden aikana on huomattu, että tieto siirtyy eteenpäin perheissä aiempaa heikommin. Nuoret äidit ovat neuvottomia, kun ensimmäinen lapsi syntyy, eivätkä nuoret vanhemmat enää osaa valmistaa tasapainoisia aterioita vaan suosivat valmisruokia, mikä on yksi syy lasten liikalihavuuteen. Tehtävien ja taitojen määritteleminen ja opettaminen edistäisivät myös niiden yleistymistä ja entistä tasapuolisempaa jakautumista molemmille sukupuolille.

Bryssel 26. toukokuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Ks. siirtotyöläisten oikeudellista asemaa koskeva eurooppalainen yleissopimus ja ihmiskaupan vastainen Euroopan neuvoston yleissopimus.

(3) Katso ILOn raportti Decent work for domestic workers, IV raportti 99. kansainvälistä työkonferenssia varten, 2010. http://www.ilo.org/wcmsp5/groups/public/@ed_norm/@relconf/documents/meetingdocument/wcms_104701.pdf.

(7) Äitiyslomadirektiivin (19. lokakuuta 1992 annetun neuvoston direktiivin 92/85/ETY) tarkistamisen yhteydessä äitiyslomaoikeus ulotettiin koskemaan myös kotityöntekijöitä.

(9) Housework: priceless or valueless?, Marianne A. Ferber & Bonnie G. Birnbaum (1977), http://www.roiw.org/1980/387.pdf;

(11) Ks. Undeclared work in the European Union, Erityiseurobarometri 284, kysely nro 67, 3. lokakuuta 2007, s. 21.