Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunto aiheesta ”Pienten lasten hoito ja koulutus” (oma-aloitteinen lausunto)

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea päätti 14. heinäkuuta 2009 työjärjestyksensä 29 artiklan 2 kohdan nojalla laatia oma-aloitteisen lausunnon aiheesta

Asian valmistelusta vastannut ”työllisyys, sosiaaliasiat, kansalaisuus” -erityisjaosto antoi lausuntonsa 4. joulukuuta 2009.

Euroopan talous- ja sosiaalikomitea hyväksyi 20.–21. tammikuuta 2010 pitämässään 459. täysistunnossa (tammikuun 20. päivän kokouksessa) seuraavan lausunnon. Äänestyksessä annettiin ääniä 194 puolesta 3:n pidättyessä äänestämästä.

Jäsenvaltiot kantavat vastuun kaikkien lasten koulutuksesta ja hoidosta omassa maassaan. Koulutus- ja hoitomuodot ovat erilaisia ja niiden nimitykset, sisältö ja tavoitteet ovat muuttuneet 15 viime vuoden aikana. Varhaislapsuudessa annettavan hoidon määritelmä ja siitä käytettävät sanamuodot ovat muuttuneet. Lasten koulutus ja hoito viittaavat paitsi turvallisen ympäristön tarjoamiseen lapselle, myös siihen koulutukseen ja hoitoon, jota lapsi tarvitsee voidakseen hyvin ja kehittääkseen omaa potentiaaliaan saaden tarvitsemansa emotionaalisen, fyysisen, sosiaalisen ja koulutuksellisen tuen. Varhaislapsuudessa annettava koulutus ja hoito koostuu joukosta laaja-alaisia palveluita, joita tarjotaan lapsen syntymästä aina esikouluikään asti. Koulun jälkeinen hoito viittaa kaikkiin niihin palveluihin, joita tarjotaan kouluikäisille lapsille kouluajan ulkopuolella, iltapäivisin, viikonloppuisin ja koulujen loma-aikoina.

1.1 Komitea arvostaa ja tukee Euroopan komission ja jäsenvaltioiden toimia laadukkaiden, kohtuuhintaisten ja kaikkien saatavilla olevien lastenhoitopalveluiden kehittämiseksi ja vahvistamiseksi, mukaan lukien varhaislapsuudessa annettava koulutus ja hoito. Monia toimia on kuitenkin vielä vietävä eteenpäin sen varmistamiseksi, että palveluita tarjotaan kaikille lapsille.

1.2 Komitea myöntää, että kokonaisvaltainen ja kattava lähestymistapa lastenhoitokysymyksiin on tärkeä, jotta ymmärrettäisiin paremmin keskinäisiä riippuvuussuhteita ja varmistettaisiin inhimillinen, sosiaalinen ja taloudellinen kehitys. Jäsenvaltioiden on tarjottava yksilöille ja perheille mahdollisuuksia tehdä henkilökohtaisia valintoja, päätöksiä ja ilmaista mieltymyksiään siitä, millaista ja kuinka pitkäaikaista hoitoa heidän lapsilleen annetaan. Poliittisten päättäjien olisi tässä yhteydessä otettava huomioon erilaiset tarpeet, kilpailevat arvot ja intressit seuraavissa asioissa:

1.3 Komitea on tietoinen siitä, että jäsenvaltioiden perhepolitiikat ja sen seurauksena myös lastenhoitoa koskevat politiikat ovat keskenään erilaiset. Barcelonan tavoitteissa ja muissa asiaa koskevissa EU:n asiakirjoissa asetetaan kuitenkin melko yleispätevät tavoitteet (2).

1.4 Komitea painottaa tarvetta keskittyä erityisiin lapsiryhmiin: ensisijaisesti kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin lapsiryhmiin, kuten lapsiin, joilla on erityistarpeita; vammaisiin, maahanmuuttajiin, etnisiin vähemmistöihin, sosiaalisesti syrjäytyneisiin ja ilman vanhempiaan eläviin lapsiin, joille lastenhoidolla on tärkeä osa kouluun valmistautumisessa ja koulumenestyksen saavuttamisessa. Komitea kehottaa myös antamaan näiden lapsiryhmien vanhemmille lisätukea.

1.5 Sosiaalisen toimintaohjelman ja muiden asiaa koskevien asiakirjojen tavoin komitea katsoo, että korkealaatuinen lastenhoito on mahdollisuus parantaa elämänlaatua ja sovittaa paremmin yhteen kaikkien perheenjäsenten työ-, perhe- ja yksityiselämä. Lisäksi sen ansiosta voidaan vahvistaa naisten osallistumista työmarkkinoille ja nostaa perheiden tulotasoa.

1.6 Komitea pitää tervetulleena sitä, että eri ikäryhmille on olemassa erimuotoista hoitoa ja erilaisia palveluita: niitä ei ole suunnattu pelkästään alle kouluikäisille lapsille, vaan tarjolla on myös koulun jälkeen, vapaa-aikana ja virallisen järjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa koulutustoimintaa. Kaikille lapsille olisi tarjottava saatavilla olevia, edullisia ja korkeatasoisia palveluita.

1.7 Lastenhoitosektori kasvaa nopeasti. Virallisissa ja vielä niitäkin enemmän virallisen järjestelmän ulkopuolisissa lastenhoitopalveluissa on kuitenkin parannettava työntekijöiden ammatillista pätevyyttä ja sen tunnustamista, sukupuolten tasapainoa sekä työn arvostusta ja palkkausta, jotta voitaisiin tarjota entistäkin monipuolisempia palveluita erilaisten tarpeiden mukaan. Samalla kun tavoitteena on tarjota koulutusta ja hoitoa kaikille lapsille, on kuitenkin muistettava, että tarvitaan joustavaa, kestävää ja kuuntelevaa lähestymistapaa, jotta eri lapsiryhmille voitaisiin tarjota monipuolisia, heidän oikeuksiensa ja tarpeidensa mukaisia palveluita.

1.8 Epäsuotuisilla, syrjäisillä alueilla asuvien perheiden ja lasten tarpeet tulisi ottaa paremmin ja monipuolisemmin huomioon, mukaan lukien yhteisön osallistuminen ja julkinen tuki. Eri palvelumuodot – integroidut palvelut, kotipalvelut, vanhempien tukeminen jne. – voivat vastata lasten ja heidän perheidensä erilaisiin tarpeisiin.

1.9 Komitea tukee vahvasti jäsenvaltioiden vastuun tunnustamista sekä työmarkkinaosapuolten kasvavaa sitoutumista kaikille lapsille suunnattujen yleisten, joustavien koulutus- ja hoitomahdollisuuksien parantamiseen sekä niiden pyrkimystä parantaa kaikin mahdollisin tavoin niiden saatavuutta ja tuloksellisuutta. Työnantajat voivat itse tarjota lastenhoitopalveluita tai tukea niitä taloudellisesti, kun taas ammattiliitot ja kansalaisyhteiskunnan organisaatiot voivat auttaa parantamaan tietoisuutta lastenhoidon tärkeydestä sekä tukea meneillään olevaa arviointia. Jäsenvaltiot voivat tarjota verokannustimia työnantajille, jotka tekevät järjestelyitä koulutuksen ja hoidon tarjoamiseksi lapsille.

1.10 Sopusoinnussa joustoturvan yleisten periaatteiden ja elämänkaariajattelun kanssa komitea katsoo, että ehdotusta tulee tarkastella alle kolmevuotiaiden ja koulunaloitusiän ylittäneiden lasten hoito- ja koulutustarpeita koskevien vaikeuksien näkökulmasta. Kaikkien osapuolten yhdessä neuvottelema liikkuva työaika vanhemmille on osoittautunut tässä yhteydessä oivalliseksi keinoksi.

1.11 Työmarkkinaosapuolilla on tärkeä asema jäsenvaltioiden koulutus- ja lastenhoitopolitiikkojen täytäntöönpanon ja kattavan lähestymistavan tukijoina.

2.1 Neuvosto antoi vuonna 1992 suosituksen lastenhoidosta (92/241/ETY) luodakseen laatutavoitteet lastenhoitopalveluille. Jo tämä oli osoitus lastenhoidon merkityksestä. Lastenhoidon laajuus ja sovellusala ovat kuitenkin suuresti muuttuneet tuosta ajasta. Vuonna 1996 lastenhoitoa käsittelevä Euroopan komission verkosto keskittyi pienille lapsille tarjottavien palveluiden laatutavoitteisiin, ei varhaiskasvatus- ja päivähoitopalveluiden piiriin kuuluvien lasten määrään tai osuuteen.

2.2 25 jäsenvaltion EU:ssa (3) alle oppivelvollisuusikäisten lasten määräksi arvioitiin noin 30 miljoonaa. Alle kolmevuotiaista lapsista alle 25 prosenttia oli viralliseen järjestelmään kuuluvassa hoidossa. Sen sijaan kolme vuotta täyttäneiden ja koulun aloittamisiän ylittäneiden välisestä ikäryhmästä yli 80 prosenttia oli päivähoidossa. Jäsenvaltioiden välillä oli merkittäviä eroja, jotka juontuivat kansallisista politiikoista, äitiys- ja vanhempainlomajärjestelmistä sekä perinteistä ja arvoista. Myös hoitomuodot, niiden laatu sekä hoidossa vietetty aika erosivat suuresti toisistaan.

2.3 Varhaiskasvatus- ja lastenhoitopalvelut ovat EU:n eri jäsenvaltioissa eri kehitysvaiheissa. Ne ovat edelleen yksi nopeimmin kasvavista hoitoalan markkinoista Euroopassa. Tämä johtuu osaltaan Barcelonan tavoitteista, mutta tarvitaan entistä vahvempaa sitoutumista, jotta voitaisiin varmistaa, että kaikilla lapsilla on mahdollisuus saada erimuotoisia hoitopalveluita, lasten ja perheiden erilaiset taustat ja tarpeet huomioon ottaen.

2.4 Eurooppa-neuvosto ja Euroopan komissio ovat korostaneet korkealaatuisten lastenhoitopalveluiden merkitystä tärkeänä osatekijänä sukupuolten välisen tasa-arvon kohentamisessa ja lisättäessä naisten osallistumista työmarkkinoille. Tämä kirjattiin myös Barcelonan tavoitteisiin vuonna 2002. Se heijastui niin ikään Lissabonin strategiassa vuosina 2000 ja 2008. Komission kertomuksessa esikouluikäisten lasten hoitojärjestelyjä koskevien Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpanosta analysoitiin alalla tapahtunutta edistystä ja edessä olevia tehtäviä. ”Jäsenvaltioiden olisi poistettava pidäkkeitä naisten osallistumiselta työvoimaan ja pyrittävä tarjoamaan lastenhoitopalvelujen kysynnän huomioon ottaen ja kansallisten asiaa koskevien malliensa mukaisesti lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista” (4). Eräissä maissa tarvitaan lisätoimia täytäntöönpanon varmistamiseksi.

2.5 Väestörakenteen muutosta käsittelevässä komission tiedonannossa hahmotellaan tekijöitä, jotka myötävaikuttavat väestön ikääntymiseen Euroopassa: alhainen syntyvyys, joka johtaa työvoiman pienentymiseen ja aiheuttaa paineita julkisten menojen lisäämiseen (5). Maaliskuussa 2006 kokoontunut Eurooppa-neuvosto korosti, että työ- ja yksityiselämän tasapainoa on pyrittävä parantamaan, sillä se on tärkeää talouskasvulle, hyvinvoinnille ja kilpailukyvylle. Samalla neuvosto hyväksyi Euroopan tasa-arvosopimuksen (6). Komission toisessa tiedonannossa, jossa käsitellään sukupolvien välisen solidaarisuuden edistämistä, pohditaan väestörakenteen ja yhteiskunnan muutosta, mukaan lukien mahdolliset vaikeudet tavaroiden ja palveluiden – mm. lastenhoitopalveluiden – rahoittamisessa ja tarjoamisessa (7).

2.6 Komission kuulemat kansalaiset ja kansalaisyhteiskunnan edustajat ovat ilmaisseet huolensa siitä, että lasten saaminen vaikuttaa paljon enemmän naisten kuin miesten työllistymismahdollisuuksiin. Sellaisten naisten työllisyysaste, joilla on huollettavia lapsia, on vain 65 prosenttia, kun miesten vastaava osuus on 91,7 prosenttia. Naiset joutuvat kärsimään niiden stereotyyppisten käsitysten seurauksista, jotka liittyvät heidän velvollisuuksiinsa kotona ja heidän soveltuvuuteensa ansiotyöhön (8). Tämä voi vähentää naisten paluuta työmarkkinoille lapsen saamisen jälkeen.

2.7 Lasten köyhyys Euroopassa (9) sekä tavoite varmistaa lapsen oikeuksia koskevan YK:n yleissopimuksen (10) EU:n laajuinen täytäntöönpano ovat ratkaisevan tärkeitä kysymyksiä, sillä kuten komissio tiedonannossaan toteaa, vanhempien köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyneisyys vahingoittavat vakavasti lasten mahdollisuuksia. Tämän vuoksi on elintärkeää katkaista köyhyyskierre (11).

2.8 Komission perustama kansainvälinen lastenhoitoa käsittelevä verkosto toimi vuosien 1986 ja 1996 välillä keskittyen seuraaviin kolmeen erityisalueeseen: lapsille suunnatut palvelut, vanhempainlomat sekä miehet hoitajina. Verkoston asettamat 40 laatutavoitetta tarjoavat kehykset tuleville politiikoille. Tämä merkitsee EU:n poliittista sitoutumista lastenhoitopalveluihin ja niiden tavoitteisiin.

2.9 Lasten ja perheiden tarpeiden sekä heidän käytettävissään olevien ja tulevaisuudessa tarvittavien palveluiden selvittämiseksi on tehty monia tutkimuksia, toimintapoliittisia asiakirjoja ja analyyseja (12). Varhaislapsuuden koulutusta ja hoitoa on käsitelty ja tutkittu monista eri näkökulmista, kuten Euroopan komission ja muiden elinten viime vuosien asiakirjoista käy ilmi. Tarkastelutapoina ovat olleet lasten oikeuksien lähestymistapa (13), koulutuskysymykset (14), lastenhoidon nykytilanne ja tulevaisuus EU:ssa (15), symposium tarpeesta parantaa lasten varhaiskasvatus- ja hoitopalveluita (16), sosiaalipoliittinen osatekijä kaikkein heikoimmassa asemassa olevien lapsiryhmien köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjumisessa sekä tutkimus ja hankkeiden arviointi (17).

3.1 Vuonna 2006 antamassaan tiedonannossa (18) komissio toteaa, että lasten oikeudet ovat EU:n painopistealue ja että jäsenvaltiot ovat sitoutuneet noudattamaan YK:n yleissopimusta lapsen oikeuksista ja siihen liitettyjä valinnaisia pöytäkirjoja sekä vuosituhannen kehitystavoitteita. Eurooppa-neuvosto pyysi maaliskuussa 2006 jäsenvaltioita ”ryhtymään tarvittaviin toimenpiteisiin lasten köyhyyden vähentämiseksi nopeasti ja merkittävästi antamalla kaikille lapsille yhtäläiset mahdollisuudet heidän sosiaalisesta taustastaan riippumatta” (19). Nyt käsiteltävän aiheen yhteydessä tämä merkitsee sitä, että kaikille lapsille annetaan mahdollisuus asianmukaiseen, heidän kehitystarpeitaan ja perheolosuhteitaan vastaavaan varhaislapsuuden aikaiseen hoitoon ja koulutukseen sekä pääsyyn helposti saatavilla olevaan, joustavaan, laadukkaaseen ja kohtuuhintaiseen koulutukseen ja hoitoon vähintään 14 vuoden ikään asti.

3.2 Lastenhoitopalvelujen kehittäminen antaa vanhemmille enemmän mahdollisuuksia työ-, yksityis- ja perhe-elämänsä yhteensovittamisessa. Tämä pätee erityisesti naisiin, jotka asianmukaisten lapsenhoitomahdollisuuksien puuttuessa luopuvat todennäköisemmin työstään, eivät pysty löytämään työtä tai eivät pysty hyödyntämään soveltuvia työaikajärjestelyitä. Tämä estää heitä hyödyntämästä täysipainoisesti mahdollisuuksiaan ja suojelemasta perhettään köyhyydeltä. Tämä liittyy läheisesti väestörakenteen haasteisiin, sillä työ- ja perhe-elämän yhteensovittamisvaikeudet johtavat syntyvyyden laskuun.

3.3 Euroopan unionissa on lainsäädäntö, joka kieltää sukupuoleen perustuvan syrjinnän useilla eri säädöksillä. Naiset kuitenkin lyhentävät usein työaikaansa tai ottavat pidempiä lomia työstä huolehtiakseen lapsistaan, minkä vuoksi he saavat vähemmän palkkaa ja eläkettä. Tämä johtaa myös työssäkäyvien köyhyyteen, erityisesti yksinhuoltajaperheissä ja monilapsisissa perheissä. Vaikka työajan lyhentäminen on henkilökohtainen valinta, se saattaa liittyä mm. lapsille suunnattujen asianmukaisten palvelujen puutteeseen.

3.4 Vanhemmilla tulisi olla joustavat mahdollisuudet valita, milloin he haluavat ottaa vanhempainlomansa, ja yhdistää se mahdollisuuksien mukaan asianmukaisiin lastenhoitovaihtoehtoihin. Maakohtaiset toimintalinjat, prioriteetit, yritysten tarpeet, sosiaalinen paine ja lasten tarpeet tulisi kuitenkin myös ottaa tässä huomioon, ja muutosten tulisi olla riittävän joustavia, jotta tarpeen mukaan voidaan tarjota erityistoimia.

3.5 Yli 6 miljoonaa 25–49-vuotiasta naista EU:ssa katsoo, etteivät he pysty käymään töissä tai joutuvat pakosta tekemään osa-aikatyötä perheenhoitoon liittyvien velvollisuuksiensa vuoksi. Yli neljännes heistä pitää lastenhoitopalvelujen puutetta tai hoitopalvelujen hintaa syynä tähän. (20)

3.6 Korkealaatuiset, kohtuuhintaiset ja saatavilla olevat varhaislapsuusiän hoito-, koulutus- ja kouluajan jälkeiset ohjelmat ovat avain sen varmistamiseen, että lapset viettävät aikansa asianmukaisessa ympäristössä, joka sopii heidän kehityksellisiin tarpeisiinsa. Lisäksi ne antavat vanhemmille (ensisijaisesti naisille) mahdollisuuden työssäkäyntiin. Laadukas lastenhoito vaikuttaa elämänlaatuun sekä lasten, vanhempien, perheiden ja yhteisöjen tulevaisuuteen.

3.7 Lastenhoitopalvelujen tarjoaminen voi auttaa osaltaan saavuttamaan tavoitteet, joita asetetaan EU:n eri strategioissa, kuten Lissabonin strategiassa, mutta myös demografista tilannetta, sukupolvien välistä yhteisvastuuta, naisten ja miesten yhdenvertaisia mahdollisuuksia sekä työ- ja yksityiselämän parempaa tasapainoa koskevissa EU:n strategioissa. Ne voivat myös edesauttaa saavuttamaan Barcelonan tavoitteet ja niitäkin pidemmälle menevät tavoitteet. Lisätoimet ovat tarpeen näiden lapsen etuun perustuvien mahdollisuuksien varmistamiseksi.

3.8 Nopeasti kasvava lapsille suunnattujen palvelujen sektori tarjoaa myös lisää työpaikkoja naisille ja miehille (21), kun koulutukselliset vaatimukset sekä työn arvostus ja palkkaus kohoavat.

3.9 Suuressa osassa jäsenvaltioita on otettu käyttöön toimenpiteitä, joilla edistetään työ-, yksityis- ja perhe-elämän yhteensovittamista jäsenvaltioiden toisistaan poikkeavien työmarkkinatarpeiden ja Euroopan erilaisten perinteiden ja kulttuurien mukaisesti. Monipuoliset ja joustavat lastenhoitomuodot ovat osa laajempaa konseptia, yhdessä monien muiden alaan liittyvien välineiden kanssa. Näitä ovat sosiaalista osallisuutta koskevat ohjelmat, joustavat työjärjestelyt, vanhempainloma ja muut lomajärjestelyt, jotka tähtäävät perhe-, yksityis- ja työelämän yhteensovittamiseen; lasten oikeudet ja siten myös EU-maiden taloudellinen ja sosiaalinen kehitys.

4.1 Lastenhoito on EU:ssa nopeasti kasvava ja kiivaasti kehittyvä ala, jolle on asetettu minimistandardit. Lasten tarpeet ensimmäisten tärkeiden elinvuosien aikana, palvelujen tarjonnan investointinäkökohdat kuten kouluun valmistautuminen sekä koulussa ja myöhemmässä elämässä menestyminen sekä onnelliset lapsuusvuodet ovat suhteellisen uusi konsepti, joka palvelee ensisijaisesti lapsen etua, mutta myös yhteisöä ja yhteiskuntaa kokonaisuutena (22).

4.2 Viime aikoihin asti lastenhoidon julkisessa rahoituksessa on usein keskitytty lapsiin, jotka ovat kolmen ikävuoden ja koulunaloittamisiän välissä, jotta heitä valmistettaisiin koulun aloittamiseen. Lastenhoitoinvestointeja on kuitenkin alettava suunnata tätä nuorempia lapsia varten sekä alle 14-vuotiaisiin, koulua käyviin lapsiin. Tämä merkitsee paremman päivähoidon tarjoamista sinä aikana, kun vanhemmat käyvät työssä, mutta myös toiminnan ja kouluajan ulkopuolisen hoidon ja koulutuksen sekä vapaa-ajan toiminnan tarjoamista kaikille. Tämän on osoitettu olevan hyvin tehokasta valmentautumista aikuiselämää varten sen lisäksi, että se tarjoaa turvallista ja iloista ajanvietettä.

4.3 Sosiaalistuminen ja arvojärjestelmän kehittyminen ovat olennainen osa perhekasvatusta, jota virallinen koulu- ja hoitojärjestelmän piiriin kuuluva varhaiskasvatus täydentää. On myös muita virallisen järjestelmän ulkopuolisen koulutuksen tarjoajia – valtiovallasta riippumattomia lapsi- ja nuoriso-organisaatioita sekä lasten ja nuorten keskuksia, jotka edistävät käytännön elämässä tarvittavien taitojen oppimista ja ovat osa elinikäisen oppimisen prosessia. Taidoistamme ja tiedostamme 70 prosenttia kehittyy informaalin oppimisen kautta. Kaikille mahdollisille oppimismuodoille tulisi antaa tunnustusta ja tukea.

4.4 Erityistapauksissa – kuten vammaiset, maahanmuuttajalapset tai mielenterveydellisistä häiriöistä kärsivien vanhempien lapset – lastenhoitopalveluiden avulla voidaan varmistaa, että lapsilla on mahdollisuus jäädä omaan perheeseensä sen sijaan, että heidät sijoitettaisiin muualle. Erityyppisten lastenhoitopalveluiden saatavuus on ratkaisevan tärkeä yhteiskunnallisen ja taloudellisen kehityksen osatekijä. Erityisen tärkeää se on epäedullisessa asemassa olevilla alueilla, sekä heikossa asemassa oleville ryhmille ja kotitalouksille, joiden tilanne on muutoin hyvä. Lastenhoitopalvelujen tarjoaminen voi auttaa ratkaisemaan tällaisten heikossa asemassa olevien kotitalouksien sosiaalisia, taloudellisia ja terveyteen liittyviä ongelmia ja tukea syrjäytyneiden ryhmien sosiaalista integroitumista.

4.5 Kun otetaan huomioon YK:n lapsen oikeuksista tehty yleissopimus (23), komission tulisi samalla selvittää ehdotettujen toimien vaikutus lapsiin. Lasten asianmukainen hoito ja henkinen hyvinvointi on otettava huomioon. Lasten hyvinvointi ja lapsuuden arvo tässä ratkaisevassa elämänvaiheessa ovat olennaisen tärkeitä, mutta samalla lapset ovat tulevaisuuden työvoimaa, ja hoidon ja tuen puute elämän varhaisessa vaiheessa saattaa johtaa epäonnistumiseen koulunkäynnissä ja myöhemmin yhteiskuntaan integroitumisessa

4.6 Lastenhoitopalvelut tarjoavat perinteisesti työpaikkoja pääasiassa naisille. On kuitenkin toivottavaa, että pyritään sukupuolten tasa-arvoon ja sukupuolijakauman tasapainottamiseen työpaikoilla miespuolisten työntekijöiden osuutta kasvattamalla. Korkealaatuinen ammatillinen koulutus, valvonta ja alan arvostuksen nostaminen parempien palkkojen avulla takaavat paremmat palvelut ja vahvistavat sukupuolten tasapainoista edustusta työvoimassa.

4.7 Barcelonan tavoitteiden mukaan vuoteen 2010 mennessä pyritään tarjoamaan päivähoitopaikka vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista ja vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista, mutta lastenhoidon eri muodoista ei ole erityistä säännöstä. Eurooppalaisen foorumin tulisi mitä pikimmin luokitella ne ja parantaa niitä laadukkuuden, joustavuuden, saatavuuden ja kohtuuhintaisuuden periaatteiden pohjalta. Vastausta vaille jää kysymys siitä, mitä tapahtuu niille, joita hoidon tarpeesta huolimatta ei pystytä sijoittamaan. Jotta näistä kysymyksistä ja mahdollisista ratkaisuista voidaan keskustella, tarvitaan tutkimusta ja lisää asianmukaista tietoa.

4.8 Lastenhoidon laatuun liittyen on vain hyvin vähän tietoa epävirallisista lastenhoidon kotipalveluista. Monet palvelun tarjoajista ovat epäpäteviä, eivätkä he ole virallisesti rekisteröityneitä ja jäävät siten tunnustettujen valvontajärjestelmien ulkopuolelle. Nämä työntekijät eivät ole mukana virallisissa työllisyysrakenteissa, joten he jäävät asianmukaisen työsuojelun ulottumattomiin. Jäsenvaltioiden ja paikallisviranomaisten olisi sitouduttava takaamaan kaikentyyppisen hoidon laadukkuus. Nämä epäviralliset hoitojärjestelyt vaarantavat myös lapset. Työmarkkinaosapuolten tulisi vaatia sääntelyä ja avoimuutta paitsi ammattimaisessa lastenhoidossa myös kaikissa kotihoidon ja epävirallisen hoidon muodoissa tukemalla ja edellyttämällä ammattimaista koulutusta ja valvontaa. Verokannustimet saattaisivat edistää entistä laadukkaampien lastenhoitopalvelujen tarjontaa. Koska hoitoalan työntekijät ovat suureksi osaksi naisia, työolojen ja ammattipätevyyden parantaminen edistäisi myös EU:n yleistä strategiaa tällä saralla (24).

Bryssel 20. tammikuuta 2010

Euroopan talous- ja sosiaalikomitean puheenjohtaja

Mario SEPI

(1) Komission 4. heinäkuuta 2006 julkaisema asiakirja ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva strategia” (http://europa.eu/scadplus/leg/fi/lvb/r12555.htm).

(2) Maaliskuussa 2002 Barcelonassa kokoontunut Eurooppa-neuvosto tunnusti lastenhoidon merkityksen kasvun ja yhtäläisten mahdollisuuksien kannalta kehottaen jäsenvaltioita ”poistamaan pidäkkeitä naisten osallistumiselta työvoimaan ja pyrkimään tarjoamaan lastenhoitopalvelujen kysynnän huomioon ottaen ja kansallisten asiaa koskevien malliensa mukaisesti lastenhoitopalveluja vuoteen 2010 mennessä vähintään 90 prosentille kolmevuotiaista ja sitä vanhemmista alle kouluikäisistä lapsista ja vähintään 33 prosentille alle kolmevuotiaista lapsista”.

(3) Childcare in the EU in 2006, Eurostat/08/172. Bulgaria ja Romania liittyivät EU:hun 1. tammikuuta 2007, eikä niiden tarvinnut tätä ennen kerätä asiaa koskevia tietoja.

(4) Komission kertomus esikouluikäisten lasten hoitojärjestelyjä koskevien Barcelonan tavoitteiden täytäntöönpanosta, KOM(2008) 638 lopullinen, Bryssel.

(5) Komission tiedonanto ”Euroopan väestökehitys – haasteista mahdollisuuksiin”, KOM(2006) 571 lopullinen.

(6) Ks. Brysselissä 23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien liite II http://ue.eu.int/ueDocs/cms_Data/docs/pressData/en/ec/89013.pdf.

(7) Komission tiedonanto ”Sukupolvien välisen solidaarisuuden edistäminen”, KOM(2007) 244 lopullinen.

(8) Komission tiedonanto Citizen's Summary – Better maternity leave provisions designed to promote reconciliation of family and working life (ec.europa.eu/social/BlobServlet?docId=611&langId=en); yhteinen kanta UNICE:n, CEEP:n ja EAY:n tekemästä vanhempainlomaa koskevasta puitesopimuksesta 3. kesäkuuta 1996 annetun neuvoston direktiivin 96/34/EY tarkistuksesta, tammikuu 2009.

(9) Euroopan komission julkaisu Child Poverty and Well-Being in the EU – Current status and way forward, Luxembourg, Euroopan yhteisöjen virallisten julkaisujen toimisto, 2008.

(11) Komission tiedonanto ”Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia” (KOM(2006) 367 lopullinen), Bryssel, 2006.

(12) Starting Strong, OECD, 2001; Childcare services in Europe, Foundation Findings, 2009; Families and childcare services, Eurofound, 2009; Early Childhood Education and Care key lessons from research and policy makers, NESSE, 2009; The Provision of childcare services, vertailututkimus 30 Euroopan maasta, Euroopan komissio, 2009; Child Poverty and well being in the EU, Euroopan komissio, 2008; Changing Childhood in a Changing Europe, ESF, 2009; Babies and Bosses, OECD, 2007; Education Today, the OECD perspective, 2009; Tackling Social and Cultural Inequalities through Early Childhood Education and Care in Europe, Euroopan koulutusalan tietoverkko EURYDICE, 2009; Out of school care services for school aged children, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, 2007; Employment developments in childcare services for school-aged children, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, 2006; UNICEF Report Card 8, The Childcare Transition, Firenze, 2008; Early Matters, Bryssel, 2008.

(14) Komission tiedonanto ”Eurooppalaisten koulutusjärjestelmien tehokkuus ja tasapuolisuus”, KOM(2006) 481 lopullinen.

(15) Childcare services in the EU – what future? Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö.

(17) Tackling social and cultural inequalities through early childhood education and care in Europe, Euroopan koulutusalan tietoverkko Eurydice, 2009; Early Childhood education and care – key lessons for policy makers, NESSE, 2009.

(18) Tavoitteena lasten oikeuksia koskeva EU:n strategia, KOM(2006) 367 lopullinen.

(19) Ks. 23.–24. maaliskuuta 2006 kokoontuneen Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan päätelmien kohta 72 (viite alaviitteessä 8).

(20) Childcare Services in Europe, Foundation Findings, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, Dublin, 2009, s.9, http://www.eurofound.europa.eu/.

(21) Mm. edellä mainitun kasvuun ja työllisyyteen tähtäävän Lissabonin strategian avulla.

(22) P. Reid, D. White: Out of school care services for children living in disadvantaged areas, Euroopan elin- ja työolojen kehittämissäätiö, Euroopan unionin julkaisutoimisto, Luxembourg, 2007.

(23) Lapsen oikeuksista tehty yleissopimus, jonka Yhdistyneiden Kansakuntien yleiskokous hyväksyi 20. marraskuuta 1989 antamallaan päätöslauselmalla 44/25 ja joka tuli voimaan vuoden 1990 syyskuun 2. päivänä 49. artiklan mukaisesti. http://www2.ohchr.org/english/law/crc.htm.