[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 21.12.2010

KOM(2010) 785 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonnin yhteydessä tehtävien terveys- ja kasvinsuojelutarkastusten vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonnin yhteydessä tehtävien terveys- ja kasvinsuojelutarkastusten vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta

SISÄLLYS

1. JOHDANTO Error! Bookmark not defined.

1.1. Tuonnin tarve Error! Bookmark not defined.

1.2. Euroopan unionin tehtävät Error! Bookmark not defined.

1.3. Yhdenmukainen riskiperusteinen valvonta Error! Bookmark not defined.

1.4. Eurooppa maailmanlaajuisena toimijana Error! Bookmark not defined.

2. KATSAUS NYKYISEEN TUONTIVALVONTAAN Error! Bookmark not defined.

2.1. Lainsäädäntöpuitteet Error! Bookmark not defined.

2.2. Erilaiset tuotteet, erilaiset riskit Error! Bookmark not defined.

2.3. Järjestelmän toiminta Error! Bookmark not defined.

3. TOIMENPITEET TUONTIVALVONNAN TEHOKKUUDEN VARMISTAMISEKSI Error! Bookmark not defined.

3.1. Tarkastukset, riskinarviointi ja tietojärjestelmät Error! Bookmark not defined.

3.2. Monenväliset ja kahdenväliset järjestelyt Error! Bookmark not defined.

3.3. Koulutus Error! Bookmark not defined.

3.4. Yhteistyö ja viestintä Error! Bookmark not defined.

3.5. Asianmukainen reagointi Error! Bookmark not defined.

4. VIIMEAIKAISIA JA ESILLE NOUSEVIA ONGELMIA Error! Bookmark not defined.

4.1. SPS-toimenpiteiden kasvava merkitys Error! Bookmark not defined.

4.2. Haasteet Error! Bookmark not defined.

4.3. Toimintatapojen kehittäminen Error! Bookmark not defined.

5. ELINTARVIKKEIDEN, REHUJEN, ELÄINTEN JA KASVIEN TUONTIA KOSKEVAN VALVONNAN PARANTAMINEN JA VAHVISTAMINEN TULEVAISUUDESSA Error! Bookmark not defined.

5.1. Lainsäädännön parantaminen Error! Bookmark not defined.

5.2. Muut parannukset Error! Bookmark not defined.

5.3. Resurssien mahdollisimman tehokas käyttö Error! Bookmark not defined.

6. PÄÄTELMÄT Error! Bookmark not defined.

JOHDANTO

Joulukuussa 2008 neuvosto pyysi komissiota ” toimittamaan neuvostolle ja Euroopan parlamentille vuoden 2010 loppuun mennessä kertomuksen elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonnin yhteydessä tehtävien terveys- ja kasvinsuojelutarkastusten vaikuttavuudesta ja johdonmukaisuudesta, tavoitteena vastakin soveltaa tuonnin osalta toimivaa yhteisön kehystä, ja esittämään ehdotuksia, mikäli aiheellista ”.[1]

Tämä kertomus annetaan kyseisen pyynnön perusteella. Kertomuksesta käy ilmi, että elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonnin yhteydessä tehtävillä terveys- ja kasvinsuojelutarkastuksilla voidaan varmistaa, että tuotavat tuotteet ovat ennen muuta turvallisia.

Tuontiin liittyvistä kilpailukykynäkökohdista käydään keskustelua erikseen. Siinä ovat keskeisiä EU:n ja kolmansien maiden väliset erot tuotantokustannuksissa (esimerkiksi maa, työvoima ja pääoma) ja ostopäätöksiin vaikuttavat kuluttajien valinnat, jotka perustuvat muun muassa hintaan, saatavuuteen, laatuun ja kulttuurikohtaisiin mieltymyksiin. Koska kyseinen keskustelu ei kuulu tämän kertomuksen alaan, jäljempänä esitetty analyysi koskee neuvoston pyynnön mukaisesti yksinomaan elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonnin yhteydessä tehtävien terveys- ja kasvinsuojelutarkastusten vaikuttavuutta ja johdonmukaisuutta.

Tuonnin tarve

Euroopan unioni (EU) on maailman suurin elintarvikkeiden ja rehun tuoja; vuosina 2007–2009 kyseisen tuonnin arvo oli 85 miljardia euroa.[2]

Vaikka EU on useimpien elintarvikkeiden suhteen omavarainen, sen on tuotava joitakin hyödykkeitä, koska niitä tuotetaan EU:ssa joko hyvin vähän tai ei lainkaan, kuten teetä, kahvia ja mausteita, tai koska EU:n tuotanto ei riitä kattamaan kysyntää, niin kuin on kalan ja eläinten rehun suhteen. Kuluttajat vaativat jatkuvasti laajempaa tuotevalikoimaa, ja yritysten on tuotava raaka-aineita. Raaka-aineet menevät suurelta osin EU:n elintarviketeollisuudelle, joka jalostaa niistä korkealaatuisia tuotteita kotimaiseen kulutukseen tai vietäviksi kolmansiin maihin.

Elintarviketeollisuus on Euroopan suurin tuotantosektori, jonka vuotuinen kokonaisliikevaihto on 900 miljardia euroa ja joka työllistää yli 4 miljoonaa ihmistä, ja siksi se on ratkaisevan tärkeä EU:n hyvinvoinnin kannalta.[3] Säilyttääkseen kärkisijansa sen on voitava luottaa tuotantopanosten saamiseen eri puolilta maailmaa.[4] Lisäksi se tarvitsee EU:ssa voimassa olevia elintarvikenormeja, jotta se voisi pysyä kilpailukykyisenä ja nauttia eurooppalaisten kuluttajien luottamuksesta.

Vaikka maataloustuotteille on monenlaista kysyntää, niiden kokonaistuonti vastaa vain murto-osaa niiden kokonaiskulutuksesta ja -tuotannosta Euroopassa. EU:hun tuodaan paljon esimerkiksi rehua, kahvia, trooppisia hedelmiä ja kaakaota, mutta eläintuotteiden kuten lihan ja maidon tuontimäärät ovat sitä vastoin hyvin pieniä. Tuonti ylitti viennin 7 miljardilla eurolla vuonna 2008, mutta vuonna 2009 kyseinen erotus oli vain 2,5 miljardia, koska finanssi- ja talouskriisin vaikutuksesta EU:n tuonnin arvo ja määrä pienenivät.[5]

Vaikka maailmankauppa heikkeni vuoden 2008 maailmanlaajuisen taantuman seurauksena, sitä edeltävinä vuosina maataloustuotteiden kauppa kasvoi vauhdilla.[6] Taantuman vuoksi on kiinnitetty entistä enemmän huomiota kyseiseen kauppaan liittyviin riskeihin, joista saattaa aiheutua uhkia ihmisten, eläinten ja kasvien terveydelle. Jos tällaisiin riskeihin ei puututa, kaupankäynti voi häiriintyä jopa niin, että miljardien eurojen arvoiset markkinat katoavat hetkessä ja kuluttajien luottamus elintarvikemarkkinoihin ja hallitusten kykyyn hallinnoida markkinoita joutuu vakavasti koetukselle.

Euroopan unionin tehtävät

On olennaisen tärkeää huolehtia siitä, että kaikki markkinoilla olevat elintarvikkeet ovat turvallisia. Tämä koskee yhtälailla sekä tuontia että Euroopassa tuotettuja ja viljeltyjä elintarvikkeita, rehuja ja kasveja ja siellä kasvatettuja eläimiä. Tuonnin valvonnalla varmistetaan, että tuontituotteet ovat EU:n lainsäädännön mukaisia samalla tavalla kuin Euroopassa tuotetut tuotteet. Perusperiaate on, että kaikkien EU:n markkinoilla olevien elintarviketuotteiden on oltava turvallisia riippumatta siitä, mistä ne ovat peräisin.

EU:ssa on kattava lainsäädäntökokonaisuus, jonka pohjana on yhdenmukaisen ja riskeihin perustuvan lähestymistavan tarve ja jonka puitteissa voidaan määrittää jostakin kolmannesta maasta peräisin olevan tietyn tuotteen tuontiin liittyvät vaarat kullakin hetkellä. Kun riskit on arvioitu, voidaan päättää, millaisin edellytyksin kyseisen tuotteen tuonti sallitaan. Sen jälkeen voidaan vahvistaa, millaista valvontaa on suoritettava. Tällä hetkellä vain joihinkin riskialttiisiin tuotteisiin sovelletaan yhdenmukaisia tuontiedellytyksiä mainitun lainsäädännön perusteella.

Koska riskit muuttuvat jatkuvasti, myös tuontiedellytykset muuttuvat ajan myötä, ja tästä syystä muuttuu myös sovellettava valvonta. EU:ssa pystytään hallitsemaan nämä muutokset, koska meillä on asianmukainen riskinarviointi ja toimintavalmiudet, valvontaa koskeva yhtenäinen toimintatapa ja selkeä ja johdonmukainen lainsäädäntö. Sopeutumalla muutoksiin EU ja sen jäsenvaltiot varmistavat sekä valvonnan johdonmukaisuuden että sen vaikuttavuuden.

Yhdenmukainen riskiperusteinen valvonta

Tuontituotteiden riskit arvioidaan sen perusteella, millaisia uhkia ne aiheuttavat ihmisten, eläinten ja kasvien terveydelle – mitä merkittävämpi riski on, sitä tiukemmat edellytykset tuotteiden pääsylle EU:hun asetetaan, ja sitä tiukempaa on näin ollen niiden valvonta.

Tuontiedellytykset vahvistetaan kunkin tuotteen riskiluokituksen perusteella ottaen huomioon useita eri tekijöitä jonakin tiettynä ajankohtana. Näitä ovat tiedot tautiepidemioista, kauppaa koskevat tiedot, vaarallisten tai vaatimustenvastaisten tuotteiden pysäyttäminen ja tieteellinen näyttö. Lisäksi kauppakumppaneilta kerätään tietoa kolmannessa maassa käytössä olevan valvontajärjestelmän tarjoamista takuista, myös sovellettavasta lainsäädännöstä ja turvallisuusnormeista. Tämän lisäksi sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa tehdään tarkastuksia, joissa arvioidaan, miten hyvin ne pystyvät suorittamaan asianmukaista valvontaa. Jos vakava tautiepidemia puhkeaa tai jos riskitaso muuttuu, tehdään päätös tuontivaiheessa mahdollisesti tarvittavista erityisistä suojatoimenpiteistä.

Jäsenvaltiot suorittavat valvontaa, jonka tarkoituksena on varmistaa, että elintarvikeketjua, kasvien terveyttä ja eläinten terveyttä koskevia kattavia sääntöjä noudatetaan. Ylivoimaisesti suurimmasta osasta EU:n tuontia ei aiheudu merkittävää terveysvaaraa, mutta on joitakin tuotteita, joiden osalta on säädetty erityisestä yhdenmukaisesta valvonnasta EU:n tasolla. Kyseisille hyödykkeille on tehtävä terveystarkastukset, ennen kuin niitä voidaan tuoda unioniin.

Eurooppa maailmanlaajuisena toimijana

Se, miten EU soveltaa omaa terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevaa järjestelmäänsä, ratkaisee sen, kuinka hyvin se pystyy pitämään kiinni avoimesta, tieteeseen perustuvasta toimintamallista eläinten ja kasvien terveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden osalta koko maailmassa. EU:ssa säädetty valvonta on yhdenmukaista niiden normien kanssa, joita ovat hyväksyneet elintarviketurvallisuuden sekä eläinten ja kasvien terveyden alalla työskentelevät kansainväliset normeja antavat elimet eli Codex Alimentarius -komissio, Maailman eläintautijärjestö (OIE) ja kansainvälinen kasvinsuojeluyleissopimus (IPPC), kuten Maailman kauppajärjestön (WTO) terveys- ja kasvinsuojelutoimia koskevassa sopimuksessa (SPS-sopimuksessa) määrätään.

Valtiot voivat toteuttaa myös muita terveys- ja kasvinsuojelutoimenpiteitä, jotka ovat tarpeen ihmisten, eläinten ja kasvien elämän tai terveyden suojelemiseksi, mutta ne sallitaan ainoastaan, jos niiden voidaan osoittaa olevan tieteellisesti perusteltuja, oikeasuhteisia ja syrjimättömiä. EU on yksi suurimpia elintarvike- ja rehualan kauppakumppaneita maailmassa, ja se on sitoutunut noudattamaan kansainvälisiä velvoitteitaan. EU:ssa tiedetään myös, että sen asettamat vaatimukset ovat usein vertailukohtia kansainvälisessä kaupassa ja niillä on valtava vaikutus kehitysmaihin, joista monet ovat erittäin riippuvaisia Euroopan markkinoille pääsystä.

KATSAUS NYKYISEEN TUONTIVALVONTAAN

Lainsäädäntöpuitteet

Elintarvikkeiden turvallisuutta koskevista vaatimuksista säädetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002, jota kutsutaan yleiseksi elintarvikelainsäädännöksi. Kyseisen asetuksen mukaan EU:n elintarviketurvallisuuspolitiikalla olisi varmistettava vapaa liikkuvuus sisämarkkinoilla, pyrittävä ihmisten terveyden korkeatasoiseen suojeluun, suojattava kuluttajien edut ja varmistettava, että Euroopan unioniin tuotavat elintarvikkeet ja rehut täyttävät EU:n tasoa vastaavat turvallisuusvaatimukset.

Yleistä elintarvikelainsäädäntöä täydentää elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskeva asetus (EY) N:o 882/2004. Siinä säädetään yleisistä puitteista viralliselle valvonnalle, jota jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset sekä komissio suorittavat sen varmistamiseksi, että elintarvike- ja rehulainsäädäntöä, eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevia sääntöjä ja – jossakin määrin – kasvien terveyttä koskevia sääntöjä noudatetaan.

Tuontituotteiden osalta elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään erityisesti yleisistä periaatteista, jotka koskevat tuontiedellytysten määrittämistä, vastaavuuden tunnustamista[7], kolmansien maiden toimivaltaisten viranomaisten tekemien vientiä edeltävien tarkastusten hyväksymistä ja sen toteamista, että tietyt hyödykkeet saattavat edellyttää erityistä valvontaa ennen niiden tuomista unionin alueelle. Lisäksi siinä asetetaan komissiolle erityisiä velvoitteita, jotka koskevat tietojen keräämistä kauppakumppaneilta sekä tarkastusten suorittamista kolmansissa maissa. Komissio raportoi vuosittain neuvostolle ja Euroopan parlamentille jäsenvaltioissa suoritettavan elintarvikkeiden turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja kasvien terveyttä koskevan virallisen valvonnan yleisestä toimivuudesta.

Tuontia koskevia yksityiskohtaisia säännöksiä on vahvistettu myös lukuisissa alakohtaisissa säädöksissä muun muassa seuraavilla aloilla: kasvinterveys, siemenet, zoonoosit, eläintautien valvonta ja hävittäminen, eläimistä saatavat sivutuotteet, elintarvike- ja rehuhygienia, geneettisesti muunnetut elintarvikkeet ja rehut, jäämät ja vierasaineet, torjunta-aineet, lisäaineet, ravinteet, erityisruokavaliovalmisteet, kivennäisvedet, uuselintarvikkeet ja elintarvikkeen kanssa kosketukseen joutuvat materiaalit.

Erilaiset tuotteet, erilaiset riskit

Eri hyödykkeistä aiheutuu erilaisia riskejä, joten niihin sovellettavat tuontiedellytykset ja valvonta ovat omanlaisiaan.

2.2.1 Elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden (esimerkiksi liha, munat ja kala) sekä muiden kuin ihmisravinnoksi tarkoitettujen eläintuotteiden (esimerkiksi siemenneste ja alkiot) katsotaan sisältävän suuren riskin, koska niiden välityksellä voi levitä tauteja sekä kotieläimiin että ihmisiin. Eläinten terveyttä uhkaavat tekijät ovat erityisen huolestuttavia siksi, että tautien leviäminen vaikuttaa haitallisesti Euroopan kotieläintuotantoon.

Eläviä eläimiä ja eläintuotteita saa tuoda EU:hun ainoastaan hyväksyttyjen rajatarkastusasemien kautta tiukasti yhdenmukaistettujen tuontiedellytysten mukaisesti. Edellytysten mukaan kyseisen tuonnin on tapahduttava hyväksytyistä kolmansista maista ja hyväksytyistä tai rekisteröidyistä laitoksista, ja lähetysten mukana olevien eläinlääkärintodistusten on oltava viejämaan toimivaltaisen viranomaisten allekirjoittamia, ja niissä on annettava tarkat tiedot tuotteiden asemasta kansanterveyden ja eläinten terveyden kannalta sekä siitä, että tuotteet ovat EU:n tuontiedellytysten mukaisia. Jos kolmannessa maassa puhkeaa vakava eläintautiepidemia, voidaan vahvistaa tuontirajoituksia, joilla estetään taudin leviäminen EU:hun.

Tuotteiden saapuessa rajatarkastusaseman henkilöstön on suoritettava pakolliset tarkastukset, joita ovat muun muassa asiakirjojen tarkastus, tunnistustarkastus ja fyysinen tarkastus, joilla varmistetaan, että tavarat vastaavat tavarankuvausta ja täyttävät EU:n tuontiedellytykset. Fyysinen tarkastus on tarpeen aina, kun on kyse elävistä eläimistä; eläintuotteiden osalta fyysisiä tarkastuksia voidaan vähentää, jos ne ovat yhdenmukaistettujen tuontiedellytysten mukaisia ja jos on tehty eläinlääkintäsopimuksia, jotka osoittavat, että kyseinen kolmas maa pystyy antamaan tasoltaan samanlaiset tai vastaavat takeet turvallisuudesta kuin EU. Osa fyysisistä tarkastuksista voi olla myös määrätyin väliajoin tehtäviä kohdennettuja analyyttisiä tarkastuksia.

Kun lähetys on hyväksytty mainituissa tarkastuksissa, sille myönnetään yhteinen eläinlääkinnällinen tuloasiakirja (CVED-todistus), minkä jälkeen tavarat voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen. Eläinlääkintä- ja tulliviranomaiset toimivat tiiviissä yhteistyössä eivätkä salli eläinten ja eläintuotteiden luovuttamista ennen kuin CVED-todistus on myönnetty.

2.2.2 Myös elävien kasvien ja kasvituotteiden tuontiin liittyvä riski katsotaan suureksi, koska niiden mukana EU:n alueelle voi tulla uusia tuholaisia ja kasvitauteja, joilla on mahdollisesti tuhoisia vaikutuksia viljelykasveihin ja luonnonympäristöön. Jotta eläviä kasveja ja eräitä kasvituotteita voitaisiin tuoda unioniin, niiden mukana on oltava virallinen kasvinterveystodistus, jonka asianomaisen kolmannen maan toimivaltainen viranomainen on antanut kansainvälisessä kasvinsuojeluyleissopimuksessa esitetyn mallin mukaisesti.

Kasvien terveyttä koskevat tarkastukset, jotka koostuvat asiakirjojen tarkastuksesta, tunnistustarkastuksesta ja fyysisestä tarkastuksesta, tehdään kaikille kasvilähetyksille ja säänneltyjä kasvituotteita sisältäville lähetyksille hyväksytyssä saapumispaikassa. Kansalliset toimivaltaiset viranomaiset voivat poiketa tästä ja sallia fyysisten tarkastusten tekemisen määräpaikassa tietyin edellytyksin, esimerkiksi jos tavarat liikkuvat tullin valvonnassa. Tulliviranomaiset eivät voi sallia kasvien tai säänneltyjen kasvituotteiden tuontia, ellei ole toimitettu todisteita siitä, että asiaankuuluvat kasvien terveystarkastukset on tehty ja niistä on saatu hyväksyttävät tulokset.

2.2.3 Pakolliset tuontia edeltävät tarkastukset nimetyissä saapumispaikoissa koskevat myös eräitä muita kuin eläinperäisiä elintarvikkeita ja rehuja, joiden osalta on määritetty jokin tunnettu riski tai uusi riski. Tällaisia voivat olla esimerkiksi pähkinät ja jotkin hedelmät tai vihannekset. Valvontaa edellyttävät hyödykkeet määritetään tuotteiden riskiominaisuuksia koskevan uusimman käytettävissä olevan tiedon perusteella. Kyseisten hyödykkeiden luetteloa ja sovellettavia valvontatasoja tarkistetaan neljännesvuosittain. Samoin kuin eläinten ja eläintuotteiden tapauksessa, myös tällaisille tuotteille on tehtävä pakolliset rajatarkastukset, ja ne voidaan luovuttaa vapaaseen liikkeeseen unionissa sillä edellytyksellä, että valvontatulokset ovat hyväksyttäviä.

2.2.4 Useimpien elintarvikeketjun tuotteiden itsessään ei katsota aiheuttavan riskiä kansalaisille, eläimille tai kasvien terveydelle. Tähän ryhmään kuuluvat monet niin kutsutuista pitkään säilyvistä tuotteista (esimerkiksi tölkitetyt, jalostetut ja kuivatut tuotteet), yhdistelmätuotteista sekä hedelmistä ja vihanneksista. Niiden tapauksessa valvontaa suorittavat jäsenvaltiot monivuotisten valvontasuunnitelmiensa pohjalta ja eri jäsenvaltioissa havaittujen mahdollisten riskien perusteella.

Järjestelmän toiminta

Jos kolmannet maat haluavat viedä EU:hun tuotteita, joiden katsotaan aiheuttavan riskin, niiden on täytettävä tiukat vaatimukset ennen kuin luvan myöntämistä voidaan harkita. Vaatimuksina voi olla joko osa tai kaikki seuraavista:

( virallisesti esitetty EU:hun vientiä koskeva kirjallinen lupahakemus

( kyseisen kolmannen maan eläin- ja kasvitautitilanteen sekä kansanterveystilanteen sekä sovellettavan lainsäädännön, valvontajärjestelmien, taudinvalvontatoimien ja laboratoriotilojen varmistaminen

( sellaisten terveystodistusten tai kasvien terveystodistusten toimittaminen, jotka todistavat vietäväksi tarkoitettujen tuotteiden täyttävän EU:n vaatimukset

( EU:hun vientiä haluavien yritysten hyväksyntä, joka osoittaa niiden täyttävän asiaankuuluvat unionin vaatimukset, etenkin elävien eläinten ja eläintuotteiden tapauksessa

( EU:ssa kiellettyjen tai rajoitettujen aineiden jäämien seurantasuunnitelman toimittaminen ja hyväksyminen.

Eräiden riskialttiiden tuotteiden ollessa kyseessä tarkastuskäynnit, joilla varmistetaan EU:n lainsäädännön noudattaminen, ovat pakollisia. Jos kolmas maa täyttää hyväksyttävästi siihen sovellettavat tuontiedellytykset tai jos voidaan todeta, että vientiä edeltävät luettelointivelvoitteet tai tarkastukset on hoidettu, komission on tehtävä jäsenvaltioita kuullen asiasta muodollinen päätös, ennen kuin tuonti kyseisestä kolmannesta maasta sallitaan.

Hyväksymisen jälkeen edellytysten täyttymistä arvioidaan säännöllisesti komission toteuttamilla tarkastuskäynneillä ja jäsenvaltioiden suorittamien tarkastusten perusteella.

TOIMENPITEET TUONTIVALVONNAN TEHOKKUUDEN VARMISTAMISEKSI

Tarkastukset, riskinarviointi ja tietojärjestelmät

3.1.1 Komission tarkastusyksikkö eli terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosastoon kuuluva elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto (FVO) suorittaa sekä jäsenvaltioissa että kolmansissa maissa tarkastuksia varmistaakseen EU-lainsäädännön noudattamisen. Tarkastukset perustuvat vuosisuunnitelmaan, johon sisältyvät ensisijaiset tarkastuskohteet määritetään toimiston omien pitkän ajan kokemusten ja jäsenvaltioiden näkemysten perusteella. Sen lisäksi, että FVO tekee sekä jäsenvaltioiden että kolmansien maiden elintarvikealan toimijoiden valvonnan ja eläinten ja kasvien terveystilanteen tarkastuksia, se tekee jatkuvasti myös tarkastuskäyntejä kolmansiin maihin niille asetettujen tuontiedellytysten noudattamisen varmistamiseksi. Sen jälkeen kun tarkastukset on suoritettu hyväksyttävin tuloksin ja tietyn hyödykkeen tuonti tietystä kolmannesta maasta sallitaan, FVO tekee määräajoin tarkastuskäyntejä varmistaakseen, että tuonti voi jatkua turvallisesti. Lisäksi FVO tarkastaa jäsenvaltioissa sijaitsevia rajatarkastusasemia ja nimettyjä saapumispaikkoja varmistaakseen niiden EU-lainsäädännön mukaisuuden. Kentällä tehtävillä tarkastuksilla on monta eri tarkoitusta: niiden puitteissa voidaan tehdä tiivistä yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden kanssa ja säännösten noudattamista voidaan seurata. Kaikkein tärkein seikka on kenties kuitenkin se, että jos todetaan kohtuuton riski, tarvittaviin toimenpiteisiin voidaan ryhtyä ripeästi.

3.1.2 Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen (EFSA), joka perustettiin yleisestä elintarvikelainsäädännöstä annetulla asetuksella, antaa Euroopan komissiolle riippumatonta tieteellistä neuvontaa kaikissa asioissa, joilla on suora tai välillinen vaikutus elintarvikeketjun turvallisuuteen. Se on EU:n muista toimielimistä riippumaton erillinen oikeushenkilö, ja sen työskentelyala kattaa kaikki elintarviketuotannon ja -tarjonnan vaiheet maatilalta ruokapöytään. Tarvittaessa EFSA arvioi tietystä hyödykkeestä aiheutuvan riskin siihen liittyvien vaarojen perusteella.

3.1.3 Eläinlääkintäviranomaiset yhdistävä kaupan valvontaverkko Traces välittää internetissä tietoa elävien eläinten ja eläintuotteiden tuontilähetyksistä. Se helpottaa eläinten terveystarkastuksia ja kansanterveyteen liittyviä tarkastuksia tekevien toimivaltaisten viranomaisten välistä tiedonvaihtoa, niin että eläinlääkintäviranomaiset voivat reagoida nopeasti mahdollisissa terveyttä uhkaavissa hätätilanteissa, ja nopeuttaa alan yrityksiä koskevia hallinnollisia menettelyjä. Traces-järjestelmää käyttävät sekä jäsenvaltiot että yhä useammat kolmannet maat.[8] Traces-järjestelmään sisältyy sekä Maailman tullijärjestön harmonoitu tavarankuvaus- ja koodausjärjestelmä (kuusinumeroiset nimikkeet) että EU:n yhdistetty nimikkeistö (kahdeksannumeroiset nimikkeet). Näin ollen tavaroiden kuvausjärjestelmät voivat toimia rinnan kaikkialla maailmassa kuusinumerotasolla.

3.1.4 EU:ssa on käytössä kaksi hälytysjärjestelmää nopeaa ja tehokasta tietojenvaihtoa varten. Elintarvikkeita ja rehuja koskevalla nopealla hälytysjärjestelmällä (RASFF)[9] voidaan lähettää kiireellisiä ilmoituksia ympäri vuorokauden, jos havaitaan elintarvikkeen tai rehun aiheuttama vakava riski. RASFF:n kautta asiasta ilmoitetaan kyseiselle kolmannelle maalle, jotta ongelman toistuminen voidaan välttää. Vastaavanlainen hälytysjärjestelmä, Europhyt[10], mahdollistaa tietojenvaihdon silloin, kun todetaan, että kasvit tai kasviaineisto ei täytä kasvien terveyttä koskevia EU:n vaatimuksia.

Monenväliset ja kahdenväliset järjestelyt

EU toimii aktiivisesti Maailman kauppajärjestössä ja kansainvälisissä normeja antavissa elimissä. Näin EU:lla on mahdollisuus tuoda esille omaa sääntelymalliaan ja sitä kautta muovata kansainvälisiä normeja, joita puolestaan myöhemmin sovelletaan EU:hun.

EU käy myös parhaillaan keskustelua kolmansien maiden kanssa SPS-kysymyksistä ja solmii kahdenvälisiä kauppasopimuksia, joihin sisältyy maataloustuotteiden kauppaan sovellettavia SPS-määräyksiä. Joitakin sopimuksia, joiden tarkoituksena on helpottaa elävien eläinten ja eläintuotteiden kauppaa, on solmittu myös muutamien kolmansien maiden kanssa. Eräissä tapauksissa kyseisissä sopimuksissa määrätään vastaavuuden tunnustamisesta, mikä voi tarkoittaa poikkeamista tietyistä eläinlääkinnällisiä tarkastuksia koskevista vaatimuksista. EU ei kuitenkaan missään olosuhteissa höllennä suojelunsa tasoa.

Myös elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevassa asetuksessa säädetään vastaavuudesta, jonka EU tunnustaa yksipuolisesti millä tahansa elintarvikeketjuun kuuluvalla alalla. WTO:n SPS-sopimuksen mukaisesti kaikilla WTO:n jäsenillä on oikeus pyytää kauppakumppaneitaan neuvottelemaan vastaavuuden tunnustamisesta. Lisäksi kolmas maa voi pyytää, että sieltä lähetettyihin EU:hun saapuviin tavaroihin sovelletaan kevennettyä tuontivalvontaa sillä perusteella, että vientiä edeltäviä tarkastuksia on lisätty. FVO voi varmistaa kyseiset tarkastukset.

Koulutus

Koulutuksen parantaminen elintarvikkeiden turvallisuuden lisäämiseksi -ohjelma on komission aloite, jonka puitteissa jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille on tarjottu kattavia koulutusohjelmia, jotta he saisivat ajantasaista tietoa EU-lainsäädännön eri näkökohdista ja jotta voitaisiin varmistaa valvonnan yhdenmukaisuus, puolueettomuus ja asianmukaisuus. Muuta koulutusta on esimerkiksi rajatarkastusasemien henkilöstölle tarkoitettu moduuli, jolla pyritään edistämään rajatarkastusasemien yhdenmukaista toimintatapaa tuonnin suhteen. Jäsenvaltioille järjestettävään koulutukseen voivat osallistua myös kolmannet maat, ja joissakin tapauksissa järjestetään koulutustilaisuuksia kolmansissa maissa, etenkin kehitysmaissa.

Yhteistyö ja viestintä

Komissio keskustelee säännöllisesti jäsenvaltioiden kanssa asiaankuuluvissa asiantuntijaryhmissä ja sääntelykomiteoissa erityistä huolta aiheuttavista uusista tai kehittymässä olevista ongelmista sekä kansainvälisellä tasolla tapahtuneista muutoksista.

Tiiviit yhteydet jäsenvaltioihin ovat erityisen tärkeät, jotta elintarvike- ja rehulainsäädännön sekä eläinten ja kasvien terveyttä koskevien sääntöjen rikkomiseen voidaan reagoida nopeasti. Jäsenvaltioiden toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa hallinnollisia toimenpiteitä, mutta kiireellisissä tapauksissa komissio voi toteuttaa tarvittavia toimenpiteitä myös omasta aloitteestaan ennen jäsenvaltioiden toimien vahvistamista. Komissio voi myös pyytää Euroopan petostentorjuntaviraston (OLAF) apua tutkimuksissa, jotka koskevat epäiltyjä tai todettuja laittomuuksia tai sääntöjenvastaista toimintaa.

Asianmukainen reagointi

Tarttuvien eläintautien aiheuttajia ja kasveille haitallisia organismeja on kulkeutunut EU:hun eri tavoilla, muun muassa laittoman tuonnin välityksellä sekä muuttolintujen ja vektorihyönteisten mukana. Mikään viime vuosina koetuista suurista terveyskriiseistä ei kuitenkaan ole osoittautunut laillisesti tuoduista lähetyksistä tai eläinlääkinnällisten ja kasvinterveyttä koskevien tuontitarkastusten puutteista johtuvaksi.

Koska eläinten ja kasvien terveyteen sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien kriisien hoitaminen voi olla erittäin kallista ja koska niillä on suuri vaikutus koko yhteiskuntaan, EU:n talousarviossa osoitetaan joka vuosi noin 300 miljoonaa euroa tautien ehkäisyyn ja hävittämiseen[11] ja 100 miljoonaa euroa elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta koskeviin toimenpiteisiin. EU:ssa on myös nostettu valmiutta vastata nopeasti kriiseihin ja uusiin uhkiin. Esimerkiksi elintarvikkeiden laittomasta tuonnista mahdollisesti aiheutuvan riskin pienentämiseksi on viimeisten kymmenen vuoden aikana tarkistettu ja vahvistettu sääntöjä, jotka koskevat kansainvälisen ruokajätteen hävittämistä sekä matkustajien henkilökohtaiseen käyttöönsä tuomia elintarvikkeita.

Sen varmistaminen, että tuontituotteet ovat EU-lainsäädännön mukaisia, on erittäin haasteellista, koska kyseiset tuotteet valmistetaan EU:n ja sen jäsenvaltioiden välittömän valvonnan ulottumattomissa. Siitä huolimatta paras tapa varmistaa, että Euroopan markkinoille pääsee vain turvallisia tuontituotteita, on monitasoisen ja monia toimijoita kattavan sääntelykehyksen täytäntöönpano.

VIIMEAIKAISIA JA ESILLE NOUSEVIA ONGELMIA

SPS-toimenpiteiden kasvava merkitys

Kauppapolitiikassa on edelleen keskeistä tullitariffien leikkaaminen ja kiintiörajoitusten vähentäminen, mutta sääntelyyn liittyvät näkökohdat ovat jatkuvasti suurempi haaste. SPS-vaatimusten osalta kullakin maalla on oikeus vahvistaa oma suojelutasonsa ja sen edellyttämä sääntely. Se on kuitenkin tehtävä WTO:n SPS-sopimuksen määräysten mukaisesti. Kohtuuttomien tai tieteellisesti perustelemattomien SPS-toimenpiteiden harkitsematon käyttö ja toimenpiteet, jotka eivät perustu kansainvälisiin normeihin, ovat huolenaihe niin EU:lle kuin sen kauppakumppaneille.

Haasteet

Kullakin hetkellä vallitsevaa riskiä määritettäessä taudit ovat aina olleet yksi tärkeimmistä huomioon otettavista asioista. Naudan spongiformisen enkefalopatian (BSE) tai lintuinfluenssan uusien varianttien kaltaiset taudit, joita viime vuosina on ilmennyt, ovat nostaneet tietyillä eläintuotteilla käytävään kauppaan liittyvän riskin tasoa. Myös muuttuvat ilmasto-olot ovat aiheuttaneet huomattavia muutoksia tautien esiintymiseen ja niiden leviämiseen. Muutamia esimerkkejä tästä ovat bluetongue-taudin laajamittainen esiintyminen nautakarjassa ja lampaissa Pohjois-Euroopassa sekä mäntyankeroisen mäntypuille aiheuttamat tuhot Välimeren alueella. Riskinä on, että Euroopassa voi pian esiintyä myös sellaisia tauteja, joita siellä ei aiemmin ole katsottu esiintyvän, kuten Rift Valley -kuume.

Vahingosta tai muusta syystä johtuvaa elintarvikkeiden ja rehun saastumista on vaikea ennakoida, sillä saastuminen voi johtua uusista valmistusmenetelmistä, uusista kulutustavoista tai vilpillisistä käytännöistä, jotka vaarantavat ihmisten ja eläinten terveyden.

Myös uutta teknologiaa, kuten bioteknologiaa ja nanoteknologiaa, ja uudenlaisia elintarvikkeita ja elintarvikkeiden lisäaineita keksitään ja kehitetään. Koska kyseisellä teknologialla on lukuisia sovelluksia elintarvikealalla, on entistä tärkeämpää ohjata kuluttajien käsityksiä teknologiasta johtuvista riskeistä. Selkeä ja puolueeton viestintä niiden turvallisuudesta ja sovellettavien SPS-vaatimusten riittävyydestä ja tehokkuudesta on yleiseen valvontaan kuuluva tärkeä osatekijä, niin tuontituotteiden kuin muidenkin osalta.

Bioterrorismi eli elintarvikkeiden välityksellä tarttuvien virusten ja patogeenien mahdollinen käyttö, niin että aiheutetaan suuri riski kansanterveydelle ja eläinten terveydelle sekä horjutetaan taloudellista toimintaa, on yleisesti ottaen lisännyt valppauden tarvetta tuonnin ja bioturvallisuuden valvonnassa. Tämä koskee yhtälailla laittomasta ja vilpillisestä kaupankäynnistä kuin elintarvikkeiden tahallisesta saastuttamisesta johtuvia riskejä.

Toimintatapojen kehittäminen

Nykyisin kun taloudelliset ja muut resurssit ovat entistä vähäisemmät, on välttämätöntä käyttää valvontaresursseja siihen, missä ne eniten hyödyttävät Euroopan kansalaisia. Se edellyttää lainsäädäntöpuitteita, joilla edistetään tuontivalvontaa koskevia yhdenmukaisempia toimintatapoja koko EU:ssa ja tehdään tuontivalvontajärjestelmästä entistä avoimempi, ajantasaisempi ja tehokkaampi. Myös uutta informaatioteknologiaa, kuten sähköisten todistusten käyttöä, voidaan hyödyntää laajemmin. Rajatarkastusasemilla tehtävien fyysisten tarkastusten kehittäminen riskiperustaisiksi ja valvontaviranomaisten koordinoinnin optimointi antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden kohdentaa resurssinsa järkevämmin. Tällä tavalla myös petosten ja laittoman tuonnin havaitseminen ja niiden estäminen helpottuvat.

EU:n rajoilla suoritettavasta kansanterveyttä ja eläinten terveyttä koskevasta valvonnasta on annettu mittavasti EU-lainsäädäntöä, eikä valvonnan koordinointia aina ole helppo toteuttaa johdonmukaisesti ja tehokkaasti. Nykyisin tavoitellaan järkevää sääntelyä, ja hajanainen lainsäädäntö voikin johtaa säännösten vaihtelevan tasoiseen tulkintaan ja täytäntöönpanoon. Siitä aiheutuu hankaluuksia tuojille, kun ne esittävät tuotteita tuontia varten, asianomaisille täytäntöönpanoviranomaisille, kun ne yrittävät toimia yhtenäisellä tavalla, ja kaupankäynnille yleensä. Kolmannet maat, joilla on lainsäädännön vuoksi vaikeuksia päästä EU:n markkinoille, tuovat huolenaiheitaan esille muun muassa WTO:ssa.

ELINTARVIKKEIDEN, REHUJEN, ELÄINTEN JA KASVIEN TUONTIA KOSKEVAN VALVONNAN PARANTAMINEN JA VAHVISTAMINEN TULEVAISUUDESSA

Kyseessä on monimutkainen ja alati muuttuva ala, joten EU:n on oltava koko ajan valmiina laatimaan, kehittämään ja toteuttamaan asianmukaista toimintaa elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvien uhkien torjumiseksi.

Nykyinen järjestelmä, jossa tuontivalvonta pohjautuu riskeihin ja näyttöön perustuvaan lähestymistapaan, on toiminut hyvin tähän asti. Järjestelmään kuuluu kuitenkin erilaisia toimintatapoja sen mukaan, onko kyse elintarvikkeista, rehuista, eläimistä vai kasveista, mikä voi olla hyvin hankalaa valvonnan toteuttajien kannalta. Vaikka yleisellä elintarvikelainsäädännöllä ja elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevalla asetuksella on jonkin verran pystytty yhdenmukaistamaan säännöksiä, se on kuitenkin saatu aikaan lisäämällä lainsäädäntöön vielä uusi kerros.

Sen vuoksi nykyistä valvontajärjestelmää on tarpeen keventää parantamalla riskinarviointia ja käytettävien mekanismien johdonmukaisuutta ja tehokkuutta kyseenalaistamatta kuitenkaan niiden taustalla olevia perusolettamuksia. Tämä yhdenmukaistaisi ja lähentäisi eri valvontamekanismeja.

Lainsäädännön parantaminen

Yleinen elintarvikelainsäädäntö ja elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskeva asetus muodostavat edelleen yleiset puitteet elintarvikkeiden ja muiden elintarvikeketjun kannalta oleellisten tuotteiden valvonnalle, mutta lisäksi toteutetaan uusia, innovatiivisia toimenpiteitä, joilla nykyisestä järjestelmästä pyritään kehittämään entistä tehokkaampi EU:n rajoilla tehtävän koordinoidun tuontivalvonnan mekanismi. Useimmat kyseisistä toimenpiteistä sisältyvät elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevaan asetukseen suunniteltuihin muutoksiin, mutta lisäksi harkitaan eläinten ja kasvien terveyttä koskevan uuden säädöksen antamista.

5.1.1 Elintarvikkeiden ja rehujen virallista valvontaa koskevan asetuksen muuttamissuunnitelma on osa elintarvikkeiden ja rehujen turvallisuutta, eläinten terveyttä ja hyvinvointia ja osittain kasvinterveyttä koskevan EU-lainsäädännön uudelleenlaadintaan ja yksinkertaistamiseen tähtäävää laajempaa hanketta, joka käynnistettiin vuonna 2004. Tavoitteena on varmistaa yhtenäinen toimintamalli kaikkia aloja koskevassa virallisessa valvonnassa.

Tammikuusta 2006 voimassa olleella asetuksella luodut kattavat lainsäädäntöpuitteet ovat osoittautuneet sopiviksi tukemaan koko elintarvikeketjua koskevaan viralliseen valvontaan sovellettavaa yhtenäistä toimintamallia. Sen säännösten tarkistamisella voidaan lujittaa yhtenäistä toimintamallia. Tarkistamisen olisi koskettava virallisen valvonnan rahoittamiseen nykyisin sovellettavia sääntöjä, eläinlääkejäämien valvontasääntöjä[12] sekä elävien eläinten ja eläinperäisten tuotteiden tuonnin yhteydessä tehtäviin eläinlääkintätarkastuksiin sovellettavia säännöksiä[13]. Tarkistuksen yhteydessä on otettava huomioon myös ne muutokset, joita eläinten ja kasvien terveyttä koskevan lainsäädännön valmisteilla oleva muuttaminen edellyttää, ja yleisesti ottaen tarkistuksella pyritään yksinkertaistamaan täytäntöönpanoa koskevan yhteistyön nykyisiä puitteita, joiden mukaisesti komissio ja jäsenvaltio suorittavat omat valvontatehtävänsä. Lisäksi pyritään johdonmukaisuuteen suhteessa EU:n uudistettuun tullikoodeksiin, jonka on määrä tulla voimaan vuonna 2013.

Käytännön kannalta tämä edellyttää nykyisten välineiden kehittämistä ja mahdollisesti uusien kehittämistä, jotta tuontituotteita koskevia riskinhallintapäätöksiä tehtäessä voidaan ottaa täysimääräisesti huomioon tietyn tuotteen riskiominaisuudet, siihen liittyvät vaarat (joiden merkitys voidaan arvioida EFSAn avustuksella) ja sen alkuperä. Tätä pönkittävät tiedonhaku- ja tiedonkäsittelytoiminnot sekä johdonmukainen ja avoin menettely, jolla määritetään tarvittavat tuontiedellytykset ja rajavalvonta.

5.1.2 Uuden eläinten terveyttä koskevan säädöksen perustana käytetään vuosiksi 2007–2013 laadittua eläinten terveyttä koskevaa strategiaa, jossa vahvistetaan puitteet eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskeville toimenpiteille. Strategian perusajatuksena on ”parempi ehkäistä ennalta kuin hoitaa”, ja sen tavoitteena on kohdistaa entistä enemmän huomiota varotoimenpiteisiin, tautien seurantaan, valvontaan ja tutkimukseen sekä vähentää eläintautien esiintymistä ja minimoida tautiepidemioiden vaikutukset. Nykyinen eläinten terveyttä koskeva lainsäädäntö kattaa useita toiminta-aloja kuten eläintautien valvonnan, rehun ja eläinten hyvinvoinnin. Siihen sisältyy myös sääntöjä eläinten ja eläintuotteiden kaupasta EU:n sisällä ja niiden tuonnista. Nämä eri alojen politiikkaa koskevat toisiinsa liittyvät toimet korvataan yhdellä sääntelykehyksellä, joka yhdistyy kansainvälisiin normeihin. Lisäksi laaditaan vastuun ja kustannusten jakamista koskevat yhdenmukaiset EU:n puitteet.

5.1.3 Myös EU:n kasvinterveysjärjestelmää tarkistetaan, niin että voidaan nykyrealiteettien edellyttämällä tavalla suojella EU:ta haitallisten organismien alueelle pääsyltä ja siellä leviämiseltä, edistää kestäväpohjaista tuotantoa, varmistaa maatalousalan kilpailukykyisyys, suojella metsiä ja maisemia ja parantaa elintarviketurvallisuutta. Alun perin vuonna 1970 laadittu järjestelmä on perusteltua arvioida kattavasti, sillä monenlaisia muutoksia on tapahtunut: EU on laajentunut, globalisaatio ja ilmastonmuutos ovat edenneet, ja kasvien terveyttä koskevan alkuperäisen järjestelmän perustana oleva tieteellinen asiantuntemus on kehittynyt huimasti.

Muut parannukset

Komission tarkastusyksikkö, elintarvike- ja eläinlääkintätoimisto, jatkaa työtään eturintamassa ja tiedottaa riskejä koskevista päätöksistä sekä huolehtii maiden ja laitosten luettelojen jatkuvasta ylläpidosta.

Traces-järjestelmää kehitetään edelleen muuttuvien olosuhteiden ja tekniikan kehityksen mukaan, jotta riskien analysointia voidaan parantaa. Traces-järjestelmän käyttöä laajennetaan sisällyttämällä siihen uusia käyttäjiä, esimerkiksi kolmansia maita ja alan toimijoita. Lisäksi otetaan käyttöön sähköiset todistukset järjestelmän keventämiseksi ja petosten torjumiseksi.

RASFF- ja Europhyt-järjestelmissä pyritään varmistamaan, että niiden reaaliaikaiset tiedot pysyvät käyttökelpoisena välineenä riskin määrittämiseen ja tarvittavista toimista viestittämiseen silloin, kun jotakin menee pieleen. Näiden tietojärjestelmien taustalla olevan perusajatuksen pohjalta on mahdollista rakentaa laajempi järjestelmä, jolla varmistetaan jäljitettävyys kaikkia elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuontia koskevia rajatarkastuksia varten.

EU myös jatkaa keskustelua kolmansien maiden kanssa sekä kahdenvälisesti että monenvälisesti varmistaakseen, että SPS-kysymyksiin liittyviä huolenaiheita käsitellään avoimesti.

Resurssien mahdollisimman tehokas käyttö

Aikana, jolloin voimavaroja on rajallisesti, olisi pyrittävä huolehtimaan valvonnan edellyttämien henkilö- ja rahoitusresurssien optimaalisesta käytöstä. Oikeasuhteisten ja hyvin kohdennettujen valvontaresurssien parempi koordinointi mahdollistaa täsmällisemmän tuontivalvonnan, eli valvontaviranomaiset pystyvät keskittämään voimavaransa sinne, missä riski on suurin. EU pyrkii välttämään tilannetta, jossa vähän riskejä aiheuttavia tuotteita tarkastetaan liiallisesti, minkä vuoksi muita, riskialttiita tuotteita pääsee sisämarkkinoille tarkastamatta.

Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten ja yrittäjien on hyödyttävä virallista valvontaa koskevien säännösten yksinkertaistamisesta ja tiivistämisestä. Silloin alan toimijat ja valvontaviranomaiset jäsenvaltioissa pystyvät käyttämään resurssejaan tehokkaammin, mikä nostaa EU:n kattavasta tehokkaasta valvontajärjestelmästä saatavaa lisäarvoa. Myös kuluttajat hyötyvät, kun tehokkaammalla, riskeihin perustuvalla ja yhdenmukaisella virallisella valvonnalla varmistetaan koko elintarvikeketjun turvallisuus. Myös suhteet kauppakumppaneihin paranevat, mikä puolestaan hyödyttää kauppaa.

PÄÄTELMÄT

Elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonnilla pyritään tyydyttämään eurooppalaisten yritysten ja kuluttajien kysyntä, mutta maailmankaupan yleinen kasvu lisää kyseisten tuotteiden tuontiin liittyvää riskiä. EU:lla on merkittävä tehtävä pyrittäessä pienentämään tätä riskiä.

Sitä varten EU:ssa arvioidaan kunkin hyödykkeen tuontiin liittyvät riskit ja vahvistetaan sovellettavat tuontiedellytykset ja -tarkastukset, jotta voidaan olla varmoja siitä, että elintarvikkeiden, rehujen, eläinten ja kasvien tuonti tapahtuu turvalliselta pohjalta. Yleisenä perusperiaatteena on, että EU:n markkinoilla olevien elintarvikkeiden on oltava turvallisia riippumatta siitä, onko ne tuotettu EU:ssa vai tuotu kolmansista maista.

EU:ssa voimassa oleva riskialttiita tuotteita koskeva kattava ja yhdenmukainen lainsäädäntökokonaisuus, jota tukee yhdenmukaistettu, riskeihin perustuva valvontamalli, on tässä suhteessa olennaisen tärkeä. Se ehkäisee merkittävien terveyteen liittyvien huolenaiheiden syntymistä, sen avulla EU pystyy huolehtimaan kehittyvistä riskeistä ja hätätilanteista, ja se ehkäisee kaupan vakavanlaatuisia vääristymiä.

Kuten tästä kertomuksesta käy ilmi, kyseessä olevalla lainsäädännöllä voidaan onnistuneesti hallita mahdollisia ja toteutuneita riskejä, mutta paikoin se on melko monimutkaista eikä kokonaisuus ole johdonmukainen. Tästä syystä se voi olla raskasta ja hankalasti täytäntöön pantavaa niin jäsenvaltioiden kuin liikeyrittäjienkin kannalta. Toisena päätelmänä on, että lainsäädäntöä tukevia olemassa olevia välineitä voidaan käyttää johdonmukaisemmin kaikkien elintarvikeketjun tuotteiden osalta sen varmistamiseksi, että kaikkiin tuontituotteisiin sovelletaan niistä aiheutuvaan riskiin suhteutettuja edellytyksiä ja valvontaa.

Näin ollen komissio uskoo vahvasti edelleen, että nykyistä lainsäädäntöä ei ole tarpeen muuttaa merkittävästi, mutta se aikoo pyrkiä – nykyisiä säädöksiä tarkistamalla ja lujittamalla – yhtenäistämään tuontivalvontaa ennen kaikkea valvonnan toteuttajia hyödyttävällä tavalla. Kokonaisvaltaisempi lähestymistapa parantaa EU:n tuontivalvontajärjestelmän tehokkuutta, varmistaa voimavarojen parhaan mahdollisen jakamisen ja helpottaa EU:n sääntelymallin edistämistä ja puolustamista.

Euroopan komissio aikoo vakaasti huolehtia siitä, että tuotavat elintarvikkeet, rehut, eläimet ja kasvit ovat turvallisia. Se myös uskoo voivansa pitää yllä ja parantaa nykyisen tuontivalvonnan johdonmukaisuutta ja tehokkuutta tiiviissä yhteistyössä jäsenvaltioiden kanssa.

[1] Neuvoston päätelmät tuotujen maataloustuotteiden ja maatalouselintarvikkeiden turvallisuudesta ja yhteisön sääntöjen mukaisuudesta, Brysselissä 18. ja 19. joulukuuta 2008 pidetty maatalous- ja kalastusneuvoston 2917. kokous – 17169/08 ADD 1.

[2] Maatalouden ja maaseudun kehittämisen pääosasto, Monitoring Agri-trade Policy , nro 1-10, kesäkuu 2010.

[3] Euroopan komission yritystoiminnan ja teollisuuden pääosasto.

[4] KOM(2010) 612, Kauppa, kasvu ja maailmanpolitiikka,http://trade.ec.europa.eu/doclib/docs/2010/december/tradoc_146955.pdf.

[5] Ks. edellisessä alaviitteessä mainittu asiakirja.

[6] Ks. edellisen alaviitteen asiakirja. Maataloustuotteiden kauppa maailmassa kasvoi 21 prosenttia vuonna 2007 ja vuonna 2008.

[7] Vastaavuudella tarkoitetaan sitä, että EU on tunnustanut kolmannessa maassa sovellettavan valvontajärjestelmän olevan omaa järjestelmäänsä vastaava.

[8] Nykyisin Traces-järjestelmään rekisteröidään kuukausittain noin 5 000 eläviä eläimiä koskevaa CVED-todistusta ja 40 000 eläinperäisiä tuotteita koskevaa todistusta. Neljätoista EU:n ulkopuolista maata käyttää Traces-järjestelmää EU:n tuontiin tarkoitettujen eläinten tai tuotteiden mukana seuraavien todistusten myöntämiseen.

[9] RASFF:ään osallistuvat EU:n jäsenvaltiot, komissio, EFSA, Norja, Liechtenstein ja Islanti.

[10] Komissiolla, jäsenvaltioilla ja Sveitsillä on Europhytiin suora yhteys internetissä.

[11] Tämä kattaa EU:n toteuttamat toimenpiteet tiettyjen eläintautien valvomiseksi EU:n rajalla sijaitsevissa ehdokasmaissa ja mahdollisissa ehdokasmaissa, jotta riski tautien leviämisestä EU:hun voitaisiin minimoida. Yksi esimerkki tällaisesta ovat parhaillaan toteutettavat klassisen sikaruton vastaiset rokotukset Länsi-Balkanilla.

[12] Niitä säännellään nykyisin direktiivillä 96/23/EY.

[13] Niistä säädetään nykyisin neuvoston direktiiveissä 91/496/ETY ja 97/78/EY.