[pic] | EUROOPAN KOMISSIO | Bryssel 17.12.2010 KOM(2010) 771 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE MERTEN ALUESUUNNITTELU EU:SSA – TÄHÄNASTISET TULOKSET JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE MERTEN ALUESUUNNITTELU EU:SSA – TÄHÄNASTISET TULOKSET JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT 1. JOHDANTO 2. Poliittinen tausta ja tarkoitus EU:n yhdennettyä meripolitiikkaa koskevassa sinisessä kirjassa ja toimintasuunnitelmassa[1] merten aluesuunnittelu todettiin yhdeksi monialaisista välineistä, joilla voidaan edistää yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoa. Komissio hyväksyi vuonna 2008 tiedonannon ”Merten aluesuunnittelua koskeva toimintasuunnitelma yhteisten periaatteiden saavuttamiseksi EU:ssa”[2], jossa esitettiin merten aluesuunnittelun pääperiaatteet. Komissio sitoutui toimintasuunnitelmassa laatimaan raportin vuodelle 2009 suunniteltujen seminaarien tuloksista ja ehdottamaan jatkotoimia. Tämä tiedonanto on vastaus komission sitoumukseen, ja siinä pyritään kuvailemaan merten aluesuunnittelun nykytilaa EU:ssa. Merten aluesuunnittelu määritellään yleisesti prosessiksi, jonka puitteissa viranomaiset tarkastelevat ja säätelevät ihmisen toiminnan alueellista ja ajallista jakautumista merialueilla ekologisten, taloudellisten ja sosiaalisten tavoitteiden saavuttamiseksi. 3. MIKSI MERTEN ALUESUUNNITTELUSSA TARVITAAN EU:N TOIMIA? Komissio korostaa, että merten aluesuunnittelun täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille ja että se on itse valmis helpottamaan yhteistyötä tai avustamaan yhteisen lähestymistavan kehittämisessä. Vaikka suuri osa toimista voidaan toteuttaa kansallisella tasolla, komissio pitää tärkeänä myös yhteistä toimintaa johdonmukaisten puitteiden luomiseksi EU:ssa merten aluesuunnittelua varten. - Yhteinen lähestymistapa voi mahdollistaa merten aluesuunnittelun tehokkaan ja sujuvan toteuttamisen rajat ylittävillä merialueilla edistämällä merellä tapahtuvien toimintojen kehittämistä ja meriympäristön suojelua yhteisen toimintakehyksen ja vastaavanlaisten lainsäädännöllisten puitteiden perusteella. - Varmistamalla merten aluesuunnittelun käyttö kaikissa jäsenvaltioissa voidaan edistää merialojen kestävää kasvua. Merten aluesuunnittelu on ratkaisevaa oikeusvarmuuden, ennustettavuuden ja avoimuuden kannalta, ja sen avulla voidaan alentaa erityisesti useammassa jäsenvaltiossa toimivien sijoittajien ja toimijoiden kustannuksia. Nämä tekijät edistävät merkittävästi investointeja, kasvua ja työllisyyttä Eurooppa 2020 -aloitteen[3] hengessä. Ilman merten aluesuunnittelua myös merialueiden lisääntyvästä käytöstä esimerkiksi meriympäristön suojelun alalla aiheutuvien aluekiistojen uhka saattaisi kasvaa ja vaikuttaa haitallisesti kasvun ja kestävän kehityksen väliseen tasapainoon. - Merten aluesuunnittelu voi edistää voimassa olevan EU:n lainsäädännön täytäntöönpanoa (vrt. 5 luku). - Yhteinen lähestymistapa voi antaa merten aluesuunnittelua soveltaville jäsenvaltioille mahdollisuuden jakaa asiantuntemustaan. - TYÖPAJAT Toimintasuunnitelmaa koskevassa tiedonannossa käynnistettiin keskustelu merten aluesuunnittelusta EU:ssa. Vuonna 2009 järjestettiin viisi seminaaria, joissa keskusteltiin toimintasuunnitelman periaatteista jäsenvaltioiden, alueiden, kansalaisjärjestöjen ja elinkeinoelämän edustajien kanssa. Toimintasuunnitelman kymmenen periaatetta todettiin yksimielisesti asianmukaisiksi ja kattaviksi, ja niiden katsottiin muodostavan vankan perustan merten aluesuunnittelun kehittämiseksi edelleen EU:n tasolla, mitä pidettiin yleisesti erittäin suotavana. Laaja yksimielisyys vallitsi muun muassa siitä, että merten aluesuunnittelu on yhdennetty ja tasapainoinen väline, jonka avulla voidaan saavuttaa pitkän aikavälin vakaus ja ennustettavuus ja hallita kilpailua tilankäytöstä intensiivisessä käytössä olevilla alueilla. Tästä hyötyvät merkittävästi kaikki talouselämän alat, kuten meriliikenne, öljyn- ja kaasuntuotanto, hiekan- ja soranotto, uusiutuvat energialähteet, kalastus, vesiviljely, matkailu ja ympäristönsuojelu. Keskustelun perusteella komissio tekee seuraavat päätelmät. 4. Ekosysteemiin perustuva lähestymistapa Toimintasuunnitelmassa korostettiin ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa merten aluesuunnittelun yleisperiaatteena. Keskustelut vahvistivat komission näkemyksen, jonka mukaan ekosysteemin on oltava merten aluesuunnittelun yleisten puitteiden perusta. Meristrategian puitedirektiivissä edellytetään, että ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa sovelletaan ihmisen toimien hallintaan (vrt. 5.2 jakso). Seminaareissa korostettiin, että puitedirektiivin säännökset ja merten aluesuunnittelu voivat täydentää toisiaan. 5. Merten aluesuunnittelun käyttö alueen ja toiminnan mukaan Merten aluesuunnittelua sovellettaessa on otettava huomioon kaikki alueelliset erityispiirteet (koko, merialueiden käyttöaste ja käyttötapojen luonne, ympäristön haavoittuvuus, hallinnolliset ja poliittiset rakenteet). Myös hallinta-alueet on määriteltävä tämän mukaisesti. Laajassa käytössä olevien merialueiden suunnittelun olisi oltava yksityiskohtaisempaa kuin alueiden, joilla on vain vähän toimintaa. 6. Tavoitteiden määritteleminen merten aluesuunnittelun ohjaamiseksi Merten aluesuunnittelun tavoitteiden asettaminen kansallisella tai alueellisella tasolla on prosessi, joka aloitetaan sopimalla strategisista tavoitteista, jotka määritellään sen jälkeen toiminnallisilla, ts. selkeästi mitattavissa olevilla määrällisillä tavoitteilla. Laajat visiot ja yleiset tavoitteet antavat ensi vaiheessa enemmän neuvotteluvaraa, mutta jatkossa on täsmennettävä selkeät tavoitteet suunnitelman laatimisen, toteutuksen ja seurannan helpottamiseksi. Tavoitteiden on perustuttava pitkän aikavälin näkymiin ja oltava tulevaisuuteen suuntautuvia. Tavoitteiden suunnittelussa olisi otettava huomioon kokonaiset aluemeret tai merialueet unohtamatta maailmanlaajuista ulottuvuutta. Eri tasoilla (maailmanlaajuinen, eurooppalainen, alueellinen, kansallinen, paikallinen) vahvistettuja strategisia tai toiminnallisia tavoitteita olisi pidettävä saman suunnittelukehyksen osatekijöinä. 7. Merten aluesuunnittelun kehittäminen avoimella tavalla Avoimuus lisää tulosvastuullisuutta ja legitimiteettiä. Kaikki suunnitteluun osallistuvat päättäjät ja sidosryhmät on yksilöitävä, ja prosessin kaikkien vaiheiden on oltava ymmärrettäviä. Päätöksenteolle asetetut odotukset on ilmaistava riittävän selkeästi, ja tehdyt päätökset on annettava tiedoksi ja perusteltava asianomaisille sidosryhmille. 8. Sidosryhmien osallistuminen Kaikkien sidosryhmien olisi voitava osallistua merten aluesuunnitteluprosessiin jo varhaisessa vaiheessa. Tämä on ensisijaisen tärkeää synergiaetujen ja innovatiivisuuden kannalta, ja se selkeyttää prosessin päämääriä ja saavutettavia hyötynäkökohtia. Eri alojen välinen avoin vuoropuhelu auttaa tunnistamaan eturistiriidat ja määrittelemään keinot rinnakkaiselon turvaamiseksi. On tärkeää määritellä tehtävät ja vastuualueet sekä kannustaa poliittisten päättäjien ja sidosryhmien välisen yhteistyön lisäksi myös eri sidosryhmien keskinäistä yhteistyötä. Sidosryhmien tiivis osallistuminen pidentää prosessin kestoa, minkä vuoksi sille on varattava riittävästi aikaa. Tähän menetetty aika voitetaan takaisin täytäntöönpanovaiheessa, kun sitoutumisaste kasvaa jatkuvan osallistumisen seurauksena. 9. Koordinointi jäsenvaltioissa – päätöksentekomenettelyjen yksinkertaistaminen Merten aluesuunnitteluprosessin edun mukaista olisi valita prosessin vetäjäksi yksi ainoa hallintoelin (keskitetty menettely), mikä selkeyttää vastuualueiden ja valtuutustasojen jakoa (esim. kansallisella tai alueellisella tasolla). Tämä ei välttämättä tarkoita, että olisi perustettava uusi hallintoelin, sillä tavoite voidaan saavuttaa olemassa oleviin hallintorakenteisiin perustuvan keskitetyn menettelyn avulla. 10. Kansallisen merten aluesuunnittelun oikeudellisen vaikutuksen varmistaminen Merten aluesuunnittelu on toteutettava kansainvälisen lainsäädännön mukaisesti. Kansallisen merten aluesuunnittelun oikeudellisen vaikutuksen varmistamiseksi tarvitaan toimielinten välistä yhteistyötä, ja hallintovaltuuksien on oltava selkeät. Talousvyöhyke tarjoaa suotuisammat edellytykset merten aluesuunnittelun tehokkaalle soveltamiselle helpottamalla täytäntöönpanon valvontaa. Merten aluesuunnitelman laatimiseen voidaan käyttää sekä oikeudellisesti sitovia että ohjeellisempia välineitä. On tärkeää selvittää tahot, joita suunnitelma sitoo (taloudelliset toimijat, viranomaiset, suuri yleisö). 11. Rajat ylittävä yhteistyö ja kuuleminen Naapurivaltioiden välinen kommunikaatio, kuuleminen ja yhteistyö on varmistettava jo varhaisessa vaiheessa. Asianomaisten valtioiden on nimettävä yhteyshenkilöt tai -ryhmät (poliittiset päättäjät, sidosryhmät, tutkijat jne.). Rajat ylittävän merten aluesuunnittelun toimivuus edellyttää yhteiseen etuun perustuvaa yhteistä visiota (esim. merisähköverkkojen, kalastuksen tai merenkulun alalla). Yhteistyö edellyttää vahvaa poliittista tahtoa. 12. Seurannan ja arvioinnin sisällyttäminen suunnitteluprosessiin Merialueiden mukautuva hoito ei ole mahdollista ilman seuranta- ja arviointimenettelyjä, joiden olisi katettava sosioekonomiset, ympäristölliset ja hallintotapaan liittyvät näkökohdat. Indikaattorit on määriteltävä suunnitteluprosessin alkuvaiheessa olemassa olevien (maailmanlaajuisten, eurooppalaisten, alueellisten, kansallisten tai paikallisten) toimintakehysten perusteella. Seuranta- ja arviointijärjestelmissä olisi otettava aina huomioon se, että meriympäristön luonnolliset prosessit ja merialueiden eri käyttötavat noudattavat erilaisia paikallisia ja ajallisia mittakaavoja. 13. Maa-alueiden suunnittelun ja merten aluesuunnittelun välisen johdonmukaisuuden varmistaminen – suhde rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon Henkilökohtainen omistusoikeus ei päde merellä samalla tavoin kuin maissa, ja suunnittelun edellytykset poikkeavat toisistaan. Suunnittelun siirtyminen maalta kohti merta on ratkaisevan tärkeä vaihe, joka edellyttää meri- ja maaympäristöä koskevien strategioiden ja suunnitelmien välistä johdonmukaisuutta ja koordinoitua täytäntöönpanoa. Erityistä huomiota on kiinnitettävä maan ja meren raja-alueiden strategiaan, joka kuuluu osana rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon. Näin ollen merten aluesuunnittelu rannikkovesillä ja rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito ovat läheisessä yhteydessä toisiinsa (vrt. 5.4 jakso). 14. Vankka tieto- ja osaamispohja Euroopan meripoliittisen seurantakeskuksen ja tietoverkon (EMODNET) suunnittelun periaatteet ovat käyttökelpoisia ja yhteensopivia muiden sellaisten aloitteiden perusperiaatteiden kanssa, joita voidaan käyttää merten aluesuunnittelussa (vrt. 5.1 jakso).[4] Tiedonhallinnan olisi tapahduttava asianmukaisella tasolla (maailmanlaajuinen, eurooppalainen, alueellinen, kansallinen, paikallinen). Esimerkiksi rannikon lähialueilla tarvitaan yksityiskohtaisempia tietoja, ja erilaiset tarkkuustasot on sisällytettävä osaksi prosessia. Tietoja tarvitaan eri aloilta, kuten ympäristöstä ja sosioekonomisista tilastoista. EU:n merentutkimusstrategian osana tuetaan hankkeita, joilla edistetään tutkimusta tietojen yhdentämiseksi sellaiseen muotoon, jossa niitä voidaan hyödyntää merten aluesuunnittelun eri tasoilla[5]. Tiedot ja aiheeseen liittyvä kokemus olisi kerättävä merialueiden välisenä yhteistyönä, johon eivät osallistu ainoastaan EU:n jäsenvaltiot vaan myös muut osapuolet kyseisillä alueilla, kuten kolmannet maat, alueelliset organisaatiot ja muut sidosryhmät. 15. MERTEN ALUESUUNNITTELU TOIMINTASUUNNITELMAA KOSKEVAN TIEDONANNON JÄLKEEN 16. Kansallinen taso Merten aluesuunnittelu on edistynyt merkittävästi useissa jäsenvaltioissa ja monilla merialueilla, ja ihmisen monimuotoinen toiminta merialueilla on johtanut hyvin erilaisiin lähestymistapoihin, jotka riippuvat hallintorakenteista ja oikeusjärjestelmistä. Aina ei ole olemassa minkäänlaista asiaa koskevaa politiikkaa tai lainsäädäntöä, välillä rannikkoalueiden yhdennettyyn käyttöön ja hoitoon liittyvää politiikkaa sovelletaan myös merialueisiin, joskus merten aluesuunnittelu on osittain käytössä ja joillakin alueilla sitä sovelletaan täysimääräisesti aluevesillä ja/tai talousvyöhykkeellä. Myös hallintotapa vaihtelee suuresti (keskitetty, alue- ja/tai paikallistaso, sidosryhmien osallistuminen jne.). Yleisenä suuntauksena on merten aluesuunnittelun käytön lisääminen. Jäsenvaltiot etenevät eri tahtiin, joten niiden menettelytavat poikkeavat todennäköisesti huomattavasti toisistaan. Tämä vahvistaa komission näkemystä, jonka mukaan on suotavaa vahvistaa varhaisessa vaiheessa yhteinen lähestymistapa tai kehys koko EU:n tasolla. Rajat ylittävä yhteistyö on ratkaisevan tärkeä tekijä. Se näkyy yhä selvemmin jäsenvaltioissa ja hankkeissa, joissa tutkitaan merten aluesuunnittelun mahdollisuuksia merialueilla. Viimeaikaisen talouskehityksen, kuten Pohjanmeren superverkkoa koskevien hankkeiden luomat tarpeet sekä EU:n lainsäädännön täytäntöönpano esimerkiksi meristrategiadirektiivin puitteissa toteutettavien toimenpiteiden alueellisen jakautumisen osalta edellyttävät tällaista yhteistyötä. Tämä puolestaan vahvistaa EU:n yhteisen kehyksen tarvetta jäsenvaltioiden välisen yhteistyön edistämiseksi merten aluesuunnittelun alalla. Vastaavanlainen kehityssuuntaus on havaittavissa kolmansissa maissa, kuten Yhdysvalloissa, Kanadassa ja Australiassa. 17. Kansainvälinen taso Merten aluesuunnitteluun kiinnitetään yhä enemmän huomiota kansainvälisillä foorumeilla, kuten Unescon alaisessa hallitustenvälisessä meritieteellisessä komissiossa (IOC), biologista monimuotoisuutta koskevassa yleissopimuksessa ja kansainvälisessä merentutkimusneuvostossa. Meriä koskevat alueelliset yleissopimukset[6] ovat EU:n merkittäviä kumppaneita, koska ne osallistuvat meriympäristön kansainväliseen hoitoon ja meristrategian puitedirektiivin täytäntöönpanoon. Monet niistä ovat myös sisällyttäneet merten aluesuunnittelun aihealueeseensa[7]. Tämä on yhdenmukaista toimintasuunnitelman lähestymistavan kanssa. 18. NYKYTILANNE EU:SSA Merten aluesuunnittelua koskeva yhteinen lähestymistapa on aiheellinen ja hyödyllinen monien EU:n politiikkojen kannalta. 19. EU:n yhdennetty meripolitiikka, alueelliset erityispiirteet, merialan tieto ja meriosaaminen Seuraavat yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanoon liittyvät näkökohdat ovat erityisen merkityksellisiä merten aluesuunnittelun kannalta: - EU:n merialueiden monimuotoisuus johti siihen, että komissio valitsi merialueperusteisen lähestymistavan yhdennetyn meripolitiikan täytäntöönpanemiseksi. Esimerkkejä tästä ovat Pohjoista jäämerta[8] ja Välimerta[9] koskevat alueelliset lähestymistavat sekä Itämeren suuraluestrategia[10]. Tarve ottaa huomioon kunkin merialueen erityispiirteet on yhtä tärkeä myös merten aluesuunnittelussa. - Meritietoa ja -osaamista koskevalla komission aloitteella[11] pyritään tarjoamaan luotettavia ja nopeasti saatavilla olevia merialan tietoja merten aluesuunnittelun avaintoimijoiden, kuten yksityissektorin, julkisten päättäjien ja merialan tieteellisen tutkimuksen käyttöön. - Meristrategiadirektiivi Meristrategiadirektiivi[12] on yhdennetyn meripolitiikan ympäristöpoliittinen pilari. Sen tavoitteena on saavuttaa ja säilyttää meriympäristön hyvä tila vuoteen 2020 mennessä, hallinnoida ihmisen merialueilla harjoittamia toimintoja ekosysteemiin perustuvaa lähestymistapaa noudattaen ja edistää ympäristönäkökohtien sisällyttämistä eri politiikkoihin[13]. Direktiivissä täsmennetään, että toimenpideohjelmiin, jotka jäsenvaltioiden on laadittava ennen vuotta 2015 tämän tavoitteen saavuttamiseksi, voi sisältyä alueellisia toimenpiteitä[14], alueellista ja ajallista jakaantumista koskevia valvontatoimenpiteitä ja hallinnan koordinointitoimenpiteitä[15]. Näin merten aluesuunnittelu voi olla hyödyllinen väline, joka auttaa jäsenvaltioita panemaan täytäntöön eräitä meristrategiadirektiivin osa-alueita esimerkiksi meristrategioiden rajat ylittävän koordinoinnin osalta. Sekä merten aluesuunnittelu että meristrategiadirektiivi edellyttävät vankkaa tieto- ja osaamispohjaa (vrt. 3.11 jakso). Meristrategiadirektiivin alueelliset toimenpiteet ovat myös yhteydessä lintu- ja luontodirektiivien[16] täytäntöönpanoon rannikko- ja merialueilla. 20. Merellä tapahtuva toiminta Euroopassa Kalastus on yksi vanhimmista taloudellisista toiminnoista EU:n vesillä. Kalastuslaivaston liikakapasiteettiin, kalakantojen vähenemiseen ja tuottavuuden alenemiseen liittyvien ongelmien lisäksi kalastusalaa vaivaa myös lisääntyvä kilpailu tilasta. Vesiviljely vaatii oman osansa alueista. Pyyntisektori edellyttää joustavaa vesille pääsyä voidakseen vastata muutoksiin kantojen levinneisyydessä. Hyvin määritelty pitkäaikainen pääsy merialueille on tärkeää molemmille aloille, ja merten aluesuunnittelu, johon sidosryhmät osallistuvat ja jossa otetaan huomioon rajat ylittävä yhteistyö, on ensisijaisen tärkeää. Myös kalastajien mereen liittyvä tieto auttaa valitsemaan ihanteellisimmat sijaintipaikat esimerkiksi suojelluille merialueille ja tuulipuistoille ja hillitsemään samalla kustannuksia. Tarve varmistaa aluesuunnitelmien johdonmukaisuus merialueiden välillä on ilmeinen osa kalastuksenhoitoa kalavarojen liikkuvuuden vuoksi ja siksi, että asiaa koskevat päätökset tehdään yhteisen kalastuspolitiikan mukaisesti EU:n tasolla. Vastaava alueellisen johdonmukaisuuden ja joustavuuden tarve ilmenee myös meriympäristön suojelun alalla esimerkiksi suojeltujen merialueiden osoittamisessa ja rajaamisessa. Uusiutuvat energialähteet ovat tärkeä osa EU:n ilmastonmuutospolitiikkaa ja ratkaiseva tekijä myös muiden EU:n tavoitteiden kannalta. Vuonna 2009 annetussa uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä [17] vahvistetaan tavoitteeksi, että näiden energialähteiden osuus on 20 % vuoteen 2020 mennessä. Merten uusiutuvat energialähteet – erityisesti tuulivoima – edistävät merkittävästi tämän tavoitteen saavuttamista. Merellä sijaitsevat tuulipuistot ja muut uusiutuvat energialähteet on liitettävä mantereen verkkoon. Verkkoinfrastruktuuria koskevat uudet vaatimukset sisältyvät pian hyväksyttävään komission energiainfrastruktuuripakettiin. Nämä laitokset vaativat paljon tilaa, myös rajaseutualueilla. Yhteisen lähestymistavan odotetaan hyödyttävän merkittävästi merten aluesuunnittelua ja edistävän siihen liittyvää rajat ylittävää koordinointia. Tutkimuksen seitsemänteen puiteohjelmaan sisältyvä EU:n rahoittama tutkimustyö on suunnattu merten uusiutuvien energialähteiden kehittämiseen ja merten aluesuunnittelun optimoimiseen. Eräitä EU:n rannikoiden edustalla olevia vesiä hyödynnetään voimakkaasti öljyn- ja kaasuntuotantoon, ja on ehdottomasti EU:n edun mukaista varmistaa merellä tapahtuvan öljyn- ja kaasuntuotannon turvallisuus. Deepwater Horizonin onnettomuus sai komission suunnittelemaan öljynporauslauttoja koskevaa kattavaa EU:n lainsäädäntöä mahdollisimman korkeiden turvallisuusstandardien varmistamiseksi. Vuoden 2010 tiedonannossa öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuudesta avomerellä[18] korostetaan, että viranomaisilla on vastuu avomeritoiminnan asianmukaisen sääntelykehyksen vahvistamisesta, ottaen huomioon myös merten aluesuunnittelun periaatteet. Meriliikenne EU:ta ympäröivillä vesillä on vilkasta. Meriliikennettä ja liikennejakojärjestelmiä säännellään kansainvälisellä tasolla, pääasiassa Yhdistyneiden kansakuntien merioikeusyleissopimuksella (Unclos), kansainvälisellä sopimuksella ihmishengen turvallisuudesta merellä (Solas-yleissopimus) ja kansainvälisen merenkulkujärjestön IMO:n päätöslauselmilla. Direktiivissä 2002/59/EY edellytetään, että jäsenvaltiot ja komissio toimivat yhteistyössä pakollisten alusliikennepalvelujen ja asianmukaisen alusten reittijakojärjestelmän kehittämiseksi[19]. Merten aluesuunnittelu voi olla tässä apuna, ottaen huomioon kansainvälisesti ja EU:ssa sovitut laivaväylät ja niiden hallinnointi sekä niiden ulkopuolella tapahtuva alusliikenne. Ympäristötehokkuuteen ja energiaan liittyvät lähimerenkulun tarjoamat edut ovat saaneet komission edistämään tätä liikennemuotoa Merten moottoriteiden ja Esteettömän eurooppalaisen meriliikennealueen kaltaisilla aloitteilla[20]. Näiden aloitteiden mukainen toiminta edellyttää niihin liittyvien alueellisten toimenpiteiden koordinointia. 21. Rannikkoalueiden yhdennetty käyttö ja hoito Rannikkoalueiden yhdennetyllä käytöllä ja hoidolla pyritään luomaan kaikki rannikkoalueet kattava hallintokehys, johon sisältyvät ympäristöpolitiikka, aluesuunnittelu, teollisuuspolitiikka sekä muut rannikkoalueisiin mahdollisesti vaikuttavat politiikan alat ja välineet. Sen avulla halutaan lisätä rannikkoalueiden taloudellista ja sosiaalista hyvinvointia ja edistää niiden potentiaalin täysimääräistä kehittämistä. Käytännössä on keskitytty pääasiassa alueisiin maalla ja rannikon välittömässä läheisyydessä. Merten aluesuunnittelussa sitä vastoin pyritään tilan jakamiseen ja tasapainon saavuttamiseen merialueiden tilankäytön eri osa-alueiden välillä; yhdistävä tekijä on sidosryhmien osallistuminen. Euroopan parlamentti ja neuvosto hyväksyivät vuonna 2002 suosituksen[21], jossa tarkastellaan toimia, jotka jäsenvaltioiden olisi toteutettava rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa koskevien kansallisten strategioidensa kehittämiseksi. EU ratifioi rannikkoalueiden yhdennettyä käyttöä ja hoitoa Välimerellä koskevan Barcelonan pöytäkirjan vuonna 2010[22]. 22. MERTEN ALUESUUNNITTELUN KÄSITTEELLINEN KEHITTÄMINEN EU:N TASOLLA Merten aluesuunnittelun käsitteellisen kehittämisen edistämiseksi komissio on aloittanut eri näkökohtiin liittyviä selvityksiä: - vuonna 2008 selvitys merten aluesuunnittelun oikeudellisista näkökohdista[23]; - vuonna 2010 selvitys merten aluesuunnittelun taloudellisista vaikutuksista, jonka mukaan aluesuunnittelu alentaa uusien merellä tapahtuvien toimien liiketoimintakustannuksia ja parantaa investointiolosuhteita[24]; - vuonna 2010 selvitys merten aluesuunnittelun mahdollisuuksista Välimerellä.[25] Lisäksi vuonna 2009 käynnistettiin seitsemännen puiteohjelman osana suuri tutkimushanke, jonka tavoitteena on kehittää yhdennettyjä hallinnointivälineitä alueellisesti hoidettujen alueiden valvontaa, arviointia ja toteuttamista varten. EU aikoo myös osarahoittaa kahta merten aluesuunnittelun testihanketta Itämerellä ja Koillis-Atlantilla, Pohjanmeri ja Englannin kanaalin alue mukaan luettuina. Molempiin hankkeisiin osallistuu tahoja vähintään kahdesta jäsenvaltiosta, ja niiden avulla pyritään saamaan käytännön kokemusta merten aluesuunnittelun soveltamisesta raja-alueilla.[26] Komissio esitti myös ehdotuksen asetukseksi yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskevasta tukiohjelmasta[27], jolla edistetään osaltaan merten aluesuunnittelun kehittämistä kaudella 2011–2013; siinä ehdotetaan muun muassa uusia rajat ylittävää merten aluesuunnittelua koskevia testihankkeita valikoiduilla merialueilla. Myös useisiin Interreg-ohjelmiin[28] sisältyy tärkeitä merten aluesuunnitteluun liittyviä osioita. Life-ohjelmasta tuetaan Natura 2000 -verkkoon kuuluvia alueellisia hoitotoimenpiteitä ja ekosysteemiin perustuvan lähestymistavan soveltamista meristrategian puitedirektiivin täytäntöönpanoon. Nämä hankkeet ovat ratkaisevan tärkeitä kehitettäessä rajat ylittävään merten aluesuunnitteluun liittyviä parhaita käytänteitä ja kokemuksia. 23. PÄÄTELMÄT JA TULEVAISUUDENNÄKYMÄT Komissio on tehnyt seuraavat kolme tärkeintä päätelmää merten aluesuunnittelusta saadusta kokemuksesta EU:n yhdennetyn meripolitiikan käyttöönottamisen ja toimintasuunnitelmaa koskevan tiedonannon jälkeen: - Toimintasuunnitelmaa seuranneen kuulemisprosessin aikana kävi ilmi laaja yksimielisyys siitä, että merten aluesuunnittelu edellyttää yhteistä lähestymistapaa; se vahvisti myös, että 2 luvussa esitetyistä syistä on yleisen edun mukaista kehittää merten aluesuunnittelua edelleen EU:n tasolla. - Merten aluesuunnittelu etenee jäsenvaltioissa tapauskohtaisesti ja erilaisia menettelyjä ja aikatauluja noudattaen. Johdonmukaisempi yhteinen lähestymistapa lisäisi merkittävästi merten aluesuunnittelun potentiaalista arvoa sekä koko EU:ssa että yksittäisten merialueiden tasolla. - Merten aluesuunnittelu tyydyttää merkittävästi lisääntynyttä tarvetta koordinoida merialueiden suunnittelua sekä nykyisen talouskehityksen että EU:n politiikkojen ja lainsäädännön täytäntöönpanon puitteissa, koska sen avulla voidaan vahvistaa parametrit jäsenvaltioiden välisen asiaan liittyvän rajat ylittävän yhteistyön helpottamiseksi. Näiden päätelmien perusteella komissio toteaa, että ponnistelut merten aluesuunnittelua koskevan yhteisen lähestymistavan kehittämiseksi ovat selvästi tarpeen ja tarjoavat myös merkittävää lisäarvoa. Alaan liittyvien EU:n jatkotoimien on perustuttava jäsenvaltioissa, kansainvälisillä foorumeilla ja kolmansissa maissa kerättyyn laajaan kokemukseen. Komissio uskoo myös, että merten aluesuunnittelua koskevat EU:n jatkotoimet tarjoavat huomattavaa lisäarvoa, kun keskitytään rajat ylittäviin näkökohtiin ja laaditaan yhteinen prosessilähtöinen kehys, jonka puitteissa jäsenvaltiot voivat toteuttaa merten aluesuunnittelua parhaalla mahdollisella tavalla. Siksi komissio ehdottaakin alaa koskevia jatkotoimia vuonna 2011. Merten aluesuunnittelua koskevia EU:n jatkotoimia on kehitettävä yhdenmukaisesti ja täydentävästi meripolitiikan nykyisten ja tulevien toimintalinjojen ja aloitteiden kanssa, ottaen erityisesti huomioon meristrategian puitedirektiivin täytäntöönpano ja rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon tuleva kehitys. Samalla on noudatettava kaikilta osin viranomaisten olemassa olevia toimivaltuuksia ja lainkäyttövaltaa. Asioiden eteenpäinviemiseksi komissio on käynnistänyt vaikutustenarvioinnin, johon liittyy julkinen kuuleminen ja jossa tarkastellaan eri vaihtoehtoja merten aluesuunnittelun tehostamiseksi ja kehittämiseksi yhdessä rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon kehittämismahdollisuuksien kanssa, ottaen samalla huomioon muut EU:n politiikan alat. Periaatteessa näitä vaihtoehtoja ovat - vaihtoehtoiset ratkaisut, jotka eivät ole sitovia, kuten parhaiden käytänteiden vaihtaminen, rajat ylittävät hankkeet, selvitykset ja tutkimukset, ohjeet ja/tai suositukset; - lainsäädännölliset mahdollisuudet vahvistaa yhteinen lähestymistapa ja rajat ylittävä yhteistyö vakaalta oikeudelliselta perustalta siten, että niiden täytäntöönpano kuuluu jäsenvaltioille. - [pic][pic][pic] [1] Komission tiedonanto ”Euroopan unionin yhdennetty meripolitiikka”, KOM(2007) 575 lopullinen, 10.10.2007, ja SEC(2007) 1278, 10.10.2007. [2] KOM(2008) 791 lopullinen, 25.11.2008. [3] Komission tiedonanto ”Europe 2020 – Älykkään, kestävän ja osallistavan kasvun strategia”, KOM(2010) 2020, 3.3.2010. [4] http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/emodnet_en.html [5] KOM (2008) 534 lopullinen, Eurooppalainen strategia merien ja merenkulkualan tutkimusta varten. [6] Erityisesti Koillis-Atlantin meriympäristön suojelua koskeva yleissopimus (OSPAR), Itämerta koskeva Helsingin yleissopimus (HELCOM), Välimerta koskeva Barcelonan yleissopimus ja Mustaamerta koskeva Bukarestin yleissopimus. [7] http://www.helcom.fi/Recommendations/en_GB/rec28E_9/ [8] Komission tiedonanto ”Euroopan unioni ja arktinen alue”, KOM(2008) 763 lopullinen, 20.11.2008. [9] Komission tiedonanto ”Kohti yhdennettyä meripolitiikkaa hallintotapojen parantamiseksi Välimerellä”, KOM(2009) 466 lopullinen, 11.9.2009. [10] Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – EU:n strategia Itämeren aluetta varten, KOM(2009) 248 lopullinen, SEC(2009) 712. [11] Komission tiedonanto ”Meriosaaminen 2020. Meritiedolla ja seurannalla älykkääseen ja kestävään kasvuun”, KOM(2010) 461 lopullinen, 9.9.2010. [12] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/56/EY, annettu 17 päivänä kesäkuuta 2008, yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista (meristrategiadirektiivi), EUVL L 164, 25.6.2008. [13] Meristrategiadirektiivin 1 artikla. [14] Meristrategiadirektiivin 13 artiklan 4 kohta. [15] Meristrategiadirektiivin liite VI. [16] Neuvoston direktiivi 92/43/ETY, annettu 21 päivänä toukokuuta 1992, luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta, EYVL L 206, 22.7.1992, ja Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/147/EY, annettu 30 päivänä marraskuuta 2009, luonnonvaraisten lintujen suojelusta, EUVL L 20, 26.1.2010. [17] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/28/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta, EUVL L 140, 5.6.2009. [18] Komission tiedonanto ”Öljyn- ja kaasunporaustoiminnan turvallisuus avomerellä”, KOM(2010) 560 lopullinen, 12.10.2010. [19] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/59/EY, annettu 27 päivänä kesäkuuta 2002, alusliikennettä koskevan yhteisön seuranta- ja tietojärjestelmän perustamisesta sekä neuvoston direktiivin 93/75/ETY kumoamisesta, EYVL L 208, 5.8.2002. [20] Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2010/65/EY, annettu 20 päivänä lokakuuta 2010, jäsenvaltioiden satamiin saapuvia ja/tai satamista lähteviä aluksia koskevista ilmoitusmuodollisuuksista ja direktiivin 2002/6/EY kumoamisesta. [21] Euroopan parlamentin ja neuvoston suositus 2002/413/EY, annettu 30 päivänä toukokuuta 2002, rannikkoalueiden yhdennetyn käytön ja hoidon toteuttamisesta Euroopassa, EYVL L 148, 6.6.2002. [22] Neuvoston päätös 2010/631/EU, annettu 13 päivänä syyskuuta 2010. [23] http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/spatial_planning_en.html#6 [24] http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/study_msp_en.html [25] http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/spatial_planning_en.html [26] http://ec.europa.eu/maritimeaffairs/call_proposals_tenders_en.html [27] Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi yhdennetyn meripolitiikan edelleenkehittämistä koskevasta tukiohjelmasta, KOM(2010) 494 lopullinen, 29.9.2010. [28] http://www.plancoast.eu/files/baltcoast_final_report.pdf; http://www.balance-eu.org; http://www.plancoast.eu/; http://www.baltseaplan.eu