[pic] | EUROOPAN KOMISSIO | Bryssel 23.11.2010 KOM(2010) 683 lopullinen KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EU:n kansalaisten solidaarisuuden ilmaiseminen vapaaehtoistyön avulla – Alustavia pohdintoja Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoista KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE EU:n kansalaisten solidaarisuuden ilmaiseminen vapaaehtoistyön avulla – Alustavia pohdintoja Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoista JOHDANTO Lissabonin sopimuksessa humanitaarinen apu vahvistetaan ensimmäistä kertaa ulkosuhteisiin sisältyväksi erilliseksi EU:n politiikan alaksi (SEUT-sopimuksen 214 artikla). Kyseisessä perussopimuksen artiklassa viitataan erityisesti ”Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkoihin”, jotta ”Euroopan nuoret voisivat osallistua unionin yhteisen humanitaarisen avun toimiin” (SEUT-sopimuksen 214 artiklan 5 kohta). Tämän määräyksen täytäntöönpano tarjoaa eurooppalaisille mahdollisuuden osoittaa solidaarisuuttaan apua tarvitseville ihmisille. Tämä perustuu EU:ssa havaittuun selkeään kehityssuuntaan, jonka mukaan vapaaehtoistyö on lisääntymässä. Viimeisten 20 vuoden aikana aktiivisten vapaaehtoistyöntekijöiden määrä on kasvanut merkittävästi, ja nykyisin EU:ssa on lähes 100 miljoonaa vapaaehtoistyötä tekevää aikuista. Toisin sanoen noin 22–23 prosenttia yli 15-vuotiaista eurooppalaisista tekee vapaaehtoistyötä[1]. Vapaaehtoistyö on sellaisenaan tärkeä arvo, jonka avulla Euroopan unionia voidaan tuoda lähemmäs kansalaisia. Vapaaehtoistyö on monipuolistunut viime vuosina sitä mukaa kuin vapaaehtoistyöntekijöitä käyttävien järjestöjen määrä on voimakkaasti kasvanut. Koska humanitaarisella alalla tehtävään vapaaehtoistyöhön liittyy erilaisia ohjelmia, toimijoita ja toimintatapoja, koordinointi ja yhtenäisyys ovat ensiarvoisen tärkeitä. Euroopan komission tehtävänä on esittää lainsäädäntöehdotus Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamiseksi. Komissio aikoo hyödyntää tätä tilaisuutta ja vastata niin esiin nouseviin tarpeisiin kuin uusiin haasteisiin, jotka koskevat vapaaehtoisten valitsemista, rekrytointia, koulutusta ja työhön lähettämistä. Tämä edellyttää sidosryhmien perusteellista kuulemista ja mahdollisuuksien ja kustannusten johdonmukaista analyysiä. Näin tasoitetaan tietä tulevalle lainsäädäntöehdotukselle. Sitä ennen tässä tiedonannossa pyritään esittelemään vapaaehtoistyön nykytilannetta asiaankuuluvilla toiminnan aloilla kiinnittäen erityistä huomiota pääperiaatteisiin, puutteisiin ja tarpeisiin sekä niihin edellytyksiin, joiden on täytyttävä, jotta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot voivat tukea myönteisellä tavalla yleistä avustustoimintaa humanitaarisissa katastrofeissa. Tiedonannossa myös tähdennetään niitä kysymyksiä, joita on pohdittava ensisijaisesti Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkoja perustettaessa, sekä tulevia toimia. vapaaehtoistyön nykytilanne eu:ssa Viimeisten kymmenen vuoden aikana vapaaehtoistyössä on tapahtunut nopeaa kehitystä, etenkin ulkomaanavun alalla. Monet vapaaehtoisjärjestöt ja -verkostot tarjoavat erilaisia vapaaehtoistyöohjelmia kukin oman organisaatiorakenteensa ja elämänkatsomuksensa mukaisesti. Komission johtaman Euroopan vapaaehtoispalvelun tukemat aloitteet ovat hyviä esimerkkejä 18–30-vuotiaille suunnatusta vapaaehtoistyöstä. Myös useimmat humanitaariset järjestöt käyttävät toiminnassaan vapaaehtoistyöntekijöitä. Näistä kokemuksista, erityisesti rekrytointiin, koulutukseen ja vapaaehtoistyöhön lähettämiseen liittyvistä menettelyistä, voidaan oppia paljon. Yleisen suuntauksen ohella myös yksityissektorin toimijoiden osallistuminen on lisääntymässä. Yksityiset yritykset ovat luoneet monenlaisia vapaaehtoistyön malleja, jotka voivat olla kiinnostavia Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamista ajatellen. Näitä ovat esimerkiksi henkilöstön mahdollisuus tarjota aikaansa ja asiantuntemustaan ilmaiseksi yritysten vapaaehtoistyöohjelmien välityksellä tai muiden vapaaehtoistyön tukeminen. YK on perustanut tätä tarkoitusta varten verkkopohjaisen palvelun[2], jonka avulla yksityissektorin tarjouksia ja kehitys- tai katastrofiapuoperaatioiden tarpeita voidaan sovittaa yhteen. Komissio aikoo tutkia tarkemmin näitä mahdollisuuksia ottaen samalla huomioon humanitaarisissa katastrofeissa avustustoimien toteuttamisesta vastaavien organisaatioiden erityisaseman ja -tehtävän. Varsinaisissa hätäapuoperaatioissa vapaaehtoistyöhön osallistuvat yleensä vain kokeneet vapaaehtoiset, erityisesti silloin, kun operaatioihin liittyy turvallisuusongelmia. Vaikka kehitysaputyössä vapaaehtoisiin sovelletaankin toisinaan väljempiä ehtoja, ennen ulkomaille lähettämistä heiltä edellytetään usein kotimaassa hankittua kokemusta, mikä on toinen tärkeä mielessä pidettävä asia. Suurin toimija vapaaehtoistyön alalla on Yhdistyneiden Kansakuntien vapaaehtoisohjelma (UNV), joka työllistää 150 henkilöä päämajassaan ja yli 7 500 vapaaehtoistyöntekijää (2009) sekä 9 500 Internetin välityksellä toimivaa vapaaehtoista. Vuonna 2009 UNV:n toimintaan osallistui vapaaehtoistyöntekijöitä 163:sta eri maasta (joista 75 % on kehitysmaita), ja heidän työnsä liittyi pääasiassa pitkittyneisiin kriiseihin sekä hätäavun, kunnostustoimien ja kehitysyhteistyön niveltämiseen (LRRD) eikä niinkään hätäapuun. Vaikka ohjelmassa käytetäänkin enimmäkseen paikallisia vapaaehtoistyöntekijöitä, viime vuosina ulkomaisten vapaaehtoistyöntekijöiden osuus on kasvanut vaativissa tehtävissä (esimerkiksi kriisien torjuntaan, humanitaariseen apuun, rauhanturvaamiseen ja -rakentamiseen liittyvissä tehtävissä). UNV:n vapaaehtoistyöntekijät työskentelevät myös paikallisten valmiuksien parantamisen ja koulutuksen alalla sekä paikallisten ja kansallisten avustustyöntekijöiden neuvonantajina. Seuraavassa taulukossa on muutamia vapaaehtoisia lähettäviä suuria järjestöjä, jotka toimivat humanitaarisen katastrofiavun ja kehitysyhteistyön aloilla. Järjestö | Vapaaehtoistyöntekijöiden määrä vuodessa | Avustustoiminnan ala[3] | Tyypillinen vapaaehtoistyöntekijä | Euroopan vapaaehtoispalvelu (Koulutuksen ja kulttuurin pääosasto) | 6 300 vuonna 2009 EU:ssa ja sen naapurimaissa (10 % tehtävistä kolmansissa maissa) | Vapaaehtoispalvelut paikallisen (vastaanottavan) yhteisön hyväksi (esim. taiteen, kulttuurin, urheilun, sosiaalipalveluiden aloilla.) | 18–30-vuotias, ei koulutukseen, työkokemukseen tms. liittyviä erityisvaatimuksia | Weltwärts, Saksan talous- ja kehitysyhteistyöministeriön vapaaehtoisohjelma | 3 500 vuonna 2009 / OECD:n luettelo kehitysmaista | Kehitysyhteistyö paikallisten isäntäorganisaatioiden välityksellä kehitysmaissa | 18–28-vuotias, päättänyt ammatillisen koulutuksen / keskiasteen opinnot | UNDP:n apulaisasiantuntija-ohjelma (Junior Professional Officer Programme, JPO) | Noin 360 vuodessa / useissa YK:n operaatioiden tai hankkeiden kohteena olevissa maissa (25 avunantajamaan rahoittama) | Eri alat, mm. kehitysyhteistyö ja humanitaarinen apu (pääasiassa maatoimistoissa) | Alle 32-vuotias, ylempi korkeakoulututkinto ja 1–2 vuotta työkokemusta | VSO/UK ja jäsenet | Noin 1 500 aktiivista vapaaehtoistyöntekijää vuodessa (pitkä- ja lyhytaikaisissa tehtävissä) kaikkialla maailmassa | Pääasiassa kehitysyhteistyö (kuusi kehitystavoitetta) | 18–75-vuotias, vähintään 2 vuotta työkokemusta | Malteser International (Uraansa aloittaville nuorille ammattilaisille tarkoitettu ohjelma) | 80 000 koulutettua vapaaehtoista ja 20 000 palkattua työntekijää (sekä 13 000 jäsentä) / kaikkialla maailmassa Malteserin johtamissa hankkeissa | Pelastuspalvelu, humanitaarinen apu, kunnostustoimet ja kehitysyhteistyö | Korkeakoulututkinto, jonkin verran kokemusta työskentelystä ulkomailla, ajokortti (ja katolisen seurakunnan jäsenyys) | Johanniter International (JOIN, Bryssel) | Ainoastaan Saksassa: noin 29 000 vapaaehtoista, 13 000 palkattua työntekijää | Pelastuspalvelu, humanitaarinen apu ja kehitysyhteistyö | Vaihteleva ammatillinen profiili mm. sosiaalipalvelujen ja terveydenhuollon aloilta sekä humanitaarisen avun ja pelastuspalvelutoiminnan aloilta kolmansissa maissa. | Punaisen Ristin ja Punaisen Puolikuun yhdistysten kansainvälinen liitto (IFRC) | Punaisella Ristillä on maailmanlaajuisesti noin 97 miljoonaa jäsentä, joista 20 miljoonaa on aktiivisia vapaaehtoistyöntekijöitä (kansallisella tasolla) Käytetään kansallisten yhdistysten vapaaehtoistyöntekijöitä – ainoastaan ammattilaisia lähetetään ulkomaanoperaatioihin kehitysmaihin | Pelastuspalvelut / katastrofivalmius ja katastrofien torjunta / humanitaarinen apu / kehitysapu | Vaihteleva profiili (mm. nuorisoryhmät kansallisella tasolla) Kansainvälinen vapaaehtoistyö nuorille (18–30-vuotiaille) Euroopan vapaaehtoispalvelun välityksellä (EU:ssa ja sen naapurimaissa – sekä kolmansissa maissa) | pääperiaatteet Pohdittaessa Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamista on otettava huomioon seuraavat näkökohdat: - Solidaarisuus . Humanitaarinen apu on Euroopan unionin perimmäinen keino ilmaista solidaarisuuttaan katastrofien uhreille. Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustaminen on tämän solidaarisuuden konkreettinen ilmenemismuoto. Se voi myös auttaa kehittämään yhtenäisempää eurooppalaista yhteiskuntaa luomalla uusia osallistumismahdollisuuksia unionin kansalaisille, erityisesti nuorille. - Humanitaariset periaatteet . EU on sitoutunut vahvasti humanitaarisiin periaatteisiin, jotka ovat vuonna 2007 vahvistetun humanitaarista apua koskevan eurooppalaisen konsensuksen[4] mukaisesti humaanisuus, puolueettomuus, tasapuolisuus ja riippumattomuus. Se, miten humanitaarisen alan toimijat nähdään ja miten uskottavia ne ovat, on suorassa yhteydessä siihen, miten näitä periaatteita noudatetaan humanitaarisessa avustustoiminnassa. Kaikkien kriisitilanteessa työskentelevien EU:n toimijoiden on noudatettava työssään näitä periaatteita. - Ammattimaisuus ja turvallisuus. Yksi humanitaarisen avustustyön kehityssuunnista on se, että avunantajien ammattimaisuutta pyritään lisäämään, jolloin voidaan vastata paremmin alan kasvaviin haasteisiin. Turvallisuudesta on tullut yhä tärkeämpi huolenaihe humanitaarisille järjestöille ja niiden työntekijöille erityisesti konfliktialueilla, ja näihin ongelmiin on vastattava asianmukaisesti. Vapaaehtoistyöntekijöiden muuttuminen (profiili, motivaatiot, tavoitteet) ja etenkin se, että vapaaehtoistyöntekijät ovat yhä ammattitaitoisempia, luo uusia haasteita vapaaehtoisia pestaavien järjestöjen henkilöstöhallinnolle. Vapaaehtoistyöntekijät joutuvat myös suoriutumaan entistä vaativammista tehtävistä, joissa tarvitaan erityispätevyyttä ja -osaamista. Näin ollen voi olla haasteellista sovittaa yhteen vapaaehtoisille asetetut vaatimukset sekä vapaaehtoisten kyky täyttää nämä vaatimukset ja saavuttaa nopeasti toimintavalmius. - Lisäarvo. Koordinointiin ja yhteistyöhön nykyisten vapaaehtoisjärjestöjen kanssa aiotaan kiinnittää erityistä huomiota. Päällekkäisyyksien välttämiseksi ja käytettävissä olevien resurssien kustannustehokkaan käytön varmistamiseksi Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen olisi perustuttava mahdollisimman pitkälti olemassa oleviin rakenteisiin. tarpeet ja edellytykset Tarpeet Vaikka vapaaehtoisohjelmia on paljon, nykyisissä järjestelmissä on kuitenkin selkeitä puutteita, joita on syytä analysoida tarkemmin. Lisäksi vapaaehtoistyöntekijöitä lähettävillä järjestöillä on monia yhteisiä haasteita. 1. Tarvitaan selkeitä ja tutkittuja arviointiperusteita, joiden avulla voidaan valita ne vapaaehtoistyöntekijät, jotka kykenevät nopeasti osallistumaan EU:n humanitaarisiin toimiin. Vaikka monet eurooppalaiset ovatkin hyvin kiinnostuneita humanitaarisesta avustustyöstä ja haluavat osallistua unionin operaatioihin, kaikki eivät kuitenkaan tiedä, mitä ehtoja on täytettävä ja mitä taitoja vaaditaan. 2. Tarvitaan myös suunnitelmallisempaa koulutusta, yhteisiä normeja ja hyviä käytäntöjä. Vapaaehtoistyöntekijöiden vähimmäistason koulutuksessa on annettava perustiedot humanitaarisen avun järjestelmistä ja periaatteista, turvallisuudesta ja itsehoidosta sekä sen maan olosuhteista, johon vapaaehtoisia lähetetään, muun muassa kielestä ja kulttuuriin liittyvistä keskeisistä kysymyksistä. Monia asiaankuuluvia valmennuskursseja, oppilaitoksia ja koulutusfoorumeja on jo olemassa sekä humanitaarisella että yksityisellä sektorilla[5]. Samalla monet Euroopan komission kuulemat järjestöt kokevat, että tietyt yhteisesti sovitut viitekehykset ja koulutusmoduulit auttaisivat välttämään tilanteita, joissa kokemattomammat järjestöt lähettävät vapaaehtoistyöhön henkilöitä, joiden taidot eivät täytä vähimmäisvaatimuksia. Joka tapauksessa on varmistettava kaikenlaisen Euroopan humanitaaristen vapaaehtoisjoukkojen alaisuudessa mahdollisesti järjestettävän koulutustoiminnan täydentävyys ja yhdenmukaisuus nykyisten kurssien kanssa. 3. Tarvitaan parempia henkilörekistereitä sellaisia kokeneita vapaaehtoistyöntekijöitä varten, jotka voidaan lähettää kriisitilanteissa nopeasti paikan päälle (nopean toiminnan valmius, myös terveyden kaltaisilla keskeisillä aloilla). Tämä on tärkeää, jotta saadaan oikeat ihmiset oikeaan paikkaan oikeaan aikaan. Vuonna 2010 tämä puute tuli esiin hyvin selkeästi Haitissa ja Pakistanissa saatujen kokemusten myötä (ks. Haitin tapausta käsittelevä laatikko jäljempänä). Vaikka katastrofialueille lähetettiinkin suuri määrä kansainvälisiä työntekijöitä, hallinto- ja johtamistaitoisesta kokeneesta henkilöstöstä on yhä puutetta. 4. Avustustoiminnan toteuttamisesta vastaavien järjestöjen taustatyön tukemista on vahvistettava myös nopean toiminnan vaiheessa, jotta järjestöjen kapasiteettia voidaan tilapäisesti lisätä ja vapauttaa kokenutta henkilöstöä enemmän kenttätehtäviin. Myös unionin tason tukitoimien, kuten valistuksen, tiedotuksen ja viestinnän, on todettu olevan aloja, joilla vapaaehtoistyön osuutta voidaan lisätä. Haitin tapauksesta saadut kokemukset Haitin maanjäristyksen jälkeiseen avustustyöhön osallistuneiden vapaaehtoisten kokemukset vahvistivat sen, että toisaalta tarvitaan ammattitaitoisia vapaaehtoistyöntekijöitä, jotka voidaan lähettää nopeasti paikan päälle antamaan välitöntä hätäapua, ja toisaalta vähemmän ammattitaitoisia vapaaehtoistyöntekijöitä voidaan käyttää avustavissa tehtävissä. Suurin osa järjestöjen Haitissa käyttämistä vapaaehtoisista sai korvausta joko yritykseltään tai maansa hallitukselta. Ammattitaidottomat vapaaehtoiset, joita saapui ensimmäisten päivien aikana suurina joukkoina hyvien aikomusten kera, työskentelivät tehottomammin ja joissakin tapauksissa heistä oli jopa häiriötä, mikä vahvistaa sitä näkemystä, että olipa vapaaehtoistyöntekijän määritelmä mikä tahansa, siihen täytyy sisältyä perustason koulutus ja valmistautuminen ennen paikan päälle lähettämistä. Haitissa paikallisten rakenteiden heikkous ja maanjäristyksen näille rakenteille aiheuttamat hirvittävät tuhot lisäsivät ammattitaitoisen ja kokeneen ulkomaisen henkilöstön tarvetta. Samalla ne kuitenkin toivat esiin neuvonta- ja vertaistukimahdollisuuksia paikallisten kollegojen kanssa, mikä on myös kiinnostava näkökohta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamista ajatellen. Haitissa todettiin myös, että vähemmän kokeneille vapaaehtoistyöntekijöille soveltuvat esimerkiksi tehtävät, jotka liittyvät avustavaan kenttätyöhön (järjestöjen henkilöstön vahvistuksena tehtävissä, joissa ei tarvita laajaa teknistä osaamista), valtiosta riippumattomille järjestöille tarjottaviin palveluihin, avustustyöntekijöiden majoitukseen/toimistotehtäviin, paikallisten valtiosta riippumattomien järjestöjen tukemiseen ja raportointiin. Edellytykset Tarpeiden lisäksi on määritetty myös muutama selkeä edellytys Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen toiminnalle. - Vapaaehtoistyöntekijöiden käyttämisen Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoissa pitäisi perustua kysyntään ja tarpeeseen, niin ettei tarjota liikaa sellaisia vapaaehtoistyöntekijöitä, joilla ei ole oikeanlaista osaamista. Vapaaehtoisjärjestöjen yleisenä huolenaiheena on vapaaehtoisten valitsemisen, rekrytoinnin, kouluttamisen, integroimisen ja ohjaamisen kustannus-hyötysuhde, mikä johtuu erityisesti vain lyhytkestoisiin operaatioihin osallistuvien vapaaehtoisten suuresta vaihtuvuudesta. Sen vuoksi vapaaehtoistyöntekijän kouluttamisen ja työhön lähettämisen tuottaman hyödyn ja niistä aiheutuvien kustannusten välistä suhdetta on tasapainotettava. Lähettävät järjestöt haluavat mieluummin investoida nuoriin vapaaehtoisiin, mikäli tämä investointi voidaan nähdä uran alkuna ja mikäli on jonkinlaisia takeita siitä, että vapaaehtoiset ovat järjestön käytettävissä myös jatkossa. - Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoille myönnettävä rahoitus ei saa vähentää katastrofien uhrien avustustoimintaan osoitettuja perusmäärärahoja , vaan se on nähtävä sekä Euroopan unionissa että paikallistasolla pikemminkin humanitaarisen alan toimijoiden valmiuksiin tehtävänä lisäinvestointina. Näin ollen ehdotettavan ohjelman kustannuksia ja hyötyjä on analysoitava hyvin huolellisesti ja tavoitteet on asetettava sen mukaisesti. - Turvallisuusnäkökohdilla on erittäin suuri merkitys. Niiden monimutkaisten poliittisten tilanteiden ja turvallisuusolojen vuoksi, joihin humanitaarisen alan työntekijöitä usein lähetetään, vapaaehtoisten turvallisuuskysymyksiin on kiinnitettävä erityisesti huomiota. Humanitaarisesta avusta 80 prosenttia suunnataan konfliktialueille, ja humanitaarisiin avustustyöntekijöihin kohdistuneet hyökkäykset ovat lisääntyneet viime vuosina huomattavasti[6]. Tämän vuoksi vapaaehtoistyöntekijöitä lähettävien järjestöjen keskuudessa vallitsee selkeä yksimielisyys siitä, ettei nuoria ja kokemattomia vapaaehtoisia lähetetä vaikeisiin olosuhteisiin. Joka tapauksessa on varmistettava, että vapaaehtoiset ovat valmistautuneet mahdollisimman hyvin ennen paikan päälle lähettämistä. Yleensä useimmat humanitaariset järjestöt lähettävät vapaaehtoisia katastrofivalmiutta koskeviin tehtäviin tai kriisin jälkeisiin tilanteisiin, jolloin on usein pulaa ammattitaitoisista henkilöistä, koska he ovat jo siirtyneet avustamaan seuraavassa suuressa katastrofissa. - Katastrofivalmiuteen, humanitaariseen katastrofiapuun ja katastrofin jälkeisiin tilanteisiin liittyvien paikallisten valmiuksien tukeminen on äärimmäisen tärkeää. Paikalliset työntekijät voivat tehdä monenlaisia töitä ja osallistua monenlaisiin tukitoimiin ja auttaa näin ns. cash for work -ohjelmien luomisessa ja talouden tervehtymisessä. Tällaisia toimia ei pidä antaa ulkomaisten vapaaehtoistyöohjelmien toteutettavaksi. Toisaalta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukot voivat olla paikallisen vapaaehtoistoiminnan tukena ja parantaa paikallisia valmiuksia muun muassa neuvonnan ja kumppanuustoiminnan sekä ulkomaisten ja paikallisten vapaaehtoistyöntekijöiden välisen yhteistyön avulla. - Vapaaehtoisjärjestöjen suuri määrä edellyttää komissiolta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamisessa yhteistyöhön perustuvaa menettelytapaa , jossa on kiinnitettävä erityistä huomiota täydentävyyteen, jotta vältetään päällekkäisyyksiä ja häiriötä jo hyvin toimivissa vapaaehtoisohjelmissa, kuten EU:n yleisissä vapaaehtoisohjelmissa (Euroopan vapaaehtoispalvelussa, Nuoret liikkeellä -aloitteessa, EURES-työnvälitysportaalissa jne.). Yhteistyötä aiotaan tehdä myös kaikkien vapaaehtoistoimintaa harjoittavien humanitaarisen alan toimijoiden, kuten YK:n, Punaisen Ristin / Punaisen Puolikuun yhdistysten, valtiosta riippumattomien järjestöjen ja EU:n jäsenvaltioiden hallinnoimien ohjelmien kanssa. yleisiä näkökohtia ja ensisijaiset vaihtoehdot Vapaaehtoistyöntekijän tarkasta määritelmästä käydään alalla kiivasta keskustelua, sillä – puhujasta riippuen – se voi sisältää erilaisia yhdistelmiä merkityksistä ”nuori”, ”kokematon”, ”ammattitaidoton” ja ”palkaton” tai ”alipalkattu”. Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkoja perustettaessa määritetään yksi tai useampi vapaaehtoistyöntekijän ”tyyppi”, jotta voidaan määrittää vapaaehtoisten kelpoisuuskriteerit ja tehtävät sekä laatia kustannuslaskelmat. Nykyiset talousarviorajoitukset huomioon ottaen komissio pyrkii siihen, että tarve hyödyntää nykyisiä järjestelmiä vapaaehtoisjoukkojen perustamisessa ja tarve laatia ehdotus, joka tarjoaa ratkaisuja joihinkin sidosryhmien kohtaamiin haasteisiin vapaaehtoistyöntekijöiden kanssa työskennellessään, ovat keskenään tasapainossa. Miten vapaaehtoistyöntekijältä vaadittava osaaminen sitten määritelläänkään Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen yhteydessä, EU:n nykyisen taloudellisen tilanteen ja tulevien vuosikymmenten demografisten haasteiden vuoksi on tärkeää, että tätä osaamista voidaan hyödyntää mahdollisimman laajasti, jotta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoissa työskentelevät henkilöt voivat kehittyä ammatillisesti. On pohdittava tarkemmin, mikä on vapaaehtoisen profiili ehdotettavissa Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoissa. Vaikka perussopimuksen mukaan vapaaehtoisjoukot perustetaan, ”jotta nuoret voivat osallistua…”, tarvitaan myös kokeneempaa ja vähän vanhempaa henkilöstöä. Vallalla on myös suuntaus, että iäkkäämmät, jopa eläkkeellä olevat kansalaiset, joilla on tarvittavaa osaamista, haluavat osallistua humanitaarisen avun toimiin. Samalla kaikkien ihmisten eri sosiaalisista ryhmistä pitäisi voida osallistua Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkoihin, sillä moniin nykyisiin ohjelmiin osallistuminen edellyttää vapaaehtoiselta itseltään huomattavaa taloudellista panosta. Yleisesti ottaen komissio pyrkii luomaan järjestelmästä mahdollisimman osallistavan ja samalla varmistamaan, että ohjelma pysyy selvästi ammattimaisena ja perustuu kysyntään. Myös vapaaehtoistyöntekijöiden tehtävien olisi Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukoissa oltava monipuolisia ja liityttävä muuhunkin kuin perinteiseen humanitaariseen kriisiapuun. Katastrofiriskien vähentämiseen liittyvät tehtävät, joilla pyritään vähentämään katastrofeille alttiiden maiden ja alueiden haavoittuvuutta, sekä siirtymävaiheen toimet, joiden tarkoituksena on varmistaa sujuva siirtyminen hätäapuvaiheesta kehitysyhteistyöhön, ovat olennainen osa avustustoiminnan jatkumoa ja voivat tarjota merkityksellisen ja kestävän ympäristön vapaaehtoisten käytölle. Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamiseen liittyvien konkreettisten vaihtoehtojen osalta tähän asti tehdyn työn perusteella voidaan pohtia yleisesti seuraavaa kolmea pääasiallista lähestymistapaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa pyritään pääasiassa vastaamaan vapaaehtoisjärjestöjen esiin tuomiin haasteisiin, jotka liittyvät vapaaehtoistyöntekijöiden valintaa ja koulutusta koskeviin yhdessä sovittuihin normeihin tietyillä osa-alueilla, kuten vapaaehtoistyön johtamisessa, tietyissä taustatyöhön liittyvissä tehtävissä tai katastrofien torjuntaan ja katastrofivalmiuteen liittyvissä tehtävissä. Kyseiset normit täyttävien järjestöjen kohdalla voitaisiin myös ottaa käyttöön ns. EU:n sertifiointijärjestelmä. Toisessa vaihtoehdossa voidaan yhdistää edellä kuvattu koulutusta painottava lähestymistapa työhön, joka liittyy nopean toiminnan valmiudessa olevien henkilöiden rekrytointiin ja heitä koskevien rekisterien ylläpitoon ja jolla tuetaan humanitaarista katastrofiapua antavien järjestöjen (valtiosta riippumattomien järjestöjen, Punaisen Ristin ja YK:n) toimintaa keskittyen erityisesti kokeneisiin henkilöihin, joita voidaan lähettää avaintehtäviin. Yhtenä vaihtoehtona on myös luoda täysimittainen vapaaehtoisohjelma, johon sisältyy vapaaehtoistyöntekijöiden valinta, koulutus, heille sopivan tehtävän osoittaminen ja työhön lähettäminen (kuten joissakin edellä kuvatuista ohjelmista). Tätä on harkittava huolellisesti, varsinkin sopivan hallintorakenteen osalta (komission sisäinen vai ulkopuolinen), vaikka ohjelman operatiivisessa täytäntöönpanossa ei olisikaan ylivoimaisia ongelmia. Kaikkia vaihtoehtoja tarkasteltaessa on noudatettava monivuotisen rahoituskehyksen asianmukaisten otsakkeiden nykyisiä ylärajoja. Vuoden 2013 jälkeisen ajanjakson osalta niitä tarkastellaan osana komissiossa käytäviä keskusteluja kaikista kyseiselle ajanjaksolle tehtävistä ehdotuksista. Valittavasta lähestymistavasta riippumatta Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen konkreettisten tulosten ja lisäarvon on oltava EU:n kansalaisten nähtävissä, jotta vapaaehtoisjoukkoja voidaan pitää selkeänä osoituksena Euroopan unionin solidaarisuudesta apua tarvitsevia ihmisiä kohtaan. Päätelmät ja tulevat toimet Tiedonannon laatimiseen johtaneessa ensimmäisessä arviointivaiheessa Euroopan komissio on saanut laajan kuvan vapaaehtoistyön nykytilanteesta, muun muassa siihen liittyvistä haasteista, puutteista ja esiin nousevista tarpeista. Monta kysymystä on kuitenkin vielä ratkaistava ja vaihtoehtoja on vielä tutkittava ja testattava, ennen kuin lainsäädäntöehdotus voidaan esittää. Jos vuoden 2011 talousarviosta on käytettävissä riittävästi määrärahoja, komissio käynnistää ensi vuonna valmistelutoimen, jonka avulla ohjelmaa voidaan edelleen kehittää Euroopan vapaaehtoistyön teemavuoden aikana. Sidosryhmien kanssa käytävän jatkuvan vuoropuhelun avulla komissio voi laatia Euroopan humanitaarisen avun vapaaehtoisjoukkojen perustamista koskevan ehdotuksen, joka vastaa todellisiin tarpeisiin ja edistää tehokkaasti humanitaarista avustustoimintaa. Komissio aikoo - jatkaa sidosryhmien kuulemista eri kanavien kautta, myös Internetin välityksellä tapahtuvaa avointa kuulemista - sillä edellytyksellä, että vuoden 2011 talousarvio hyväksytään, toteuttaa valmistelutoimen ensi vuonna, joka on Euroopan vapaaehtoistyön teemavuosi - analysoida tarkemmin puutteita ja mahdollisuuksia sekä mahdollisia yhteistyömuotoja alan toimijoiden kanssa - tarkastella vakaata ja petoksilta suojaavaa hallintorakennetta ja toiminta-alaa koskevia eri vaihtoehtoja - arvioida eri vaihtoehtojen kustannustehokkuutta ja yhteiskunnallisia vaikutuksia vaikutustenarvioinnin avulla ottaen samalla huomioon edellä mainitut tätä aloitetta koskevat EU:n rahoituksen edellytykset - esittää lainsäädäntöehdotuksen vuonna 2012. - [1] "Volunteering in the European Union", vapaaehtoistyötä Euroopan unionissa käsittelevä Euroopan komission koulutuksen ja kulttuurin pääosaston GHK:lta tilaama tutkimus, helmikuu 2010. [2] http://business.un.org/en [3] Pelastuspalvelu, humanitaarinen apu, kehitysyhteistyö ja muut. [4] http://ec.europa.eu/echo/policies/consensus_en.htm [5] Koulutusta tarjoavat mm. NOHA (joka tarjoaa eurooppalaisen maisterikoulutusohjelman kansainvälisen humanitaarisen avustustoiminnan alalla), voittoa tavoittelemattomat järjestöt, kuten Acción Contra el Hambre, RedR (Yhdistynyt kuningaskunta), Bioforce (Ranska), DTalk (Irlanti), AgeH (Saksa), ATHA (Ruotsi) tai UNHCR:n eCentre. On myös voittoa tavoittelevia asiantuntijajärjestöjä, jotka saattavat tarjota erityisiä koulutusmoduuleja, kuten CSD (Alankomaat: turvallisuus), CHP (Ranska: psykososiaalinen ala), Mango (Yhdistynyt kuningaskunta: talous), BOND (Yhdistynyt kuningaskunta) ja muut kansalliset verkostot. [6] Vuoden 2009 aikana 278 humanitaarista avustustyöntekijää (205 kansallista ja 73 kansainvälistä työntekijää) joutui vakavaan vaaratilanteeseen. Heistä 102 (88 kansallista ja 14 kansainvälistä työntekijää) sai surmansa.