[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 10.8.2010

KOM(2010) 427 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

mahdollisuudesta laatia luetteloita kolmansissa maissa sijaitsevista alueista, joilla viljelystä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat pieniä

KOMISSION KERTOMUS EUROOPAN PARLAMENTILLE JA NEUVOSTOLLE

mahdollisuudesta laatia luetteloita kolmansissa maissa sijaitsevista alueista, joilla viljelystä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt ovat pieniä

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

JOHDANTO

Uusiutuvia energialähteitä koskevassa direktiivissä[1] (jäljempänä 'direktiivi') vahvistetaan biopolttoaineita ja bionesteitä koskevat kestävyyskriteerit. Biopolttoaineita koskevat vastaavat kriteerit vahvistetaan polttoainelaatudirektiivissä[2]. Niitä sovelletaan sekä EU:ssa tuotettuihin että EU:hun tuotuihin biopolttoaineisiin ja bionesteisiin.

Näihin kestävyyskriteereihin kuuluu myös vaatimus, jonka mukaan biopolttoaineet ja bionesteet voidaan lukea mukaan EU:n tavoitteiden noudattamiseen vain, jos ne vähentävät kasvihuonekaasuja ainakin 35 prosentilla verrattuna niiden korvaamiin fossiilisiin polttoaineisiin[3]. Tämän kriteerin noudattamisen helpottamiseksi direktiivin liitteessä V oleva A osa sisältää eri polttoainetuotantoketjujen kasvihuonekaasuvähennyksiä koskevat oletusarvot.

Vaihtoehtona todellisen arvon laskemiselle tuottajat voivat yleensä aina viitata toimittamansa biopolttoaineen ja bionesteen oletusarvoon. Unionissa tuotettuja raakamateriaaleja varten oletusarvoja voidaan kuitenkin käyttää vain, jos raakamateriaalit on tuotettu jäsenvaltioiden toimittamissa luetteloissa mainituilla alueilla, joilla viljelystä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen voidaan olettaa olevan pienempiä tai samansuuruisia kuin direktiivin liitteessä V olevassa D osassa on ilmoitettu[4].

Direktiivin mukaan komission on esitettävä 31. maaliskuuta 2010 mennessä kertomus siitä, voitaisiinko samanlaista menettelytapaa soveltaa kolmansissa maissa viljeltyihin raakamateriaaleihin. Tämä kertomus täyttää kyseisen velvoitteen[5].

Tässä kertomuksessa käytettävillä artiklaviittauksilla tarkoitetaan uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin säännöksiä. Alla oleva taulukko 1 osoittaa, missä kohdassa biopolttoaineita koskevat vastaavat säännökset ovat polttoainelaatudirektiivissä. Kun tässä kertomuksessa viitataan 'direktiiviin', tarkoitetaan uusiutuvia energialähteitä koskevaa direktiiviä. Kun polttoainelaatudirektiivissä on vastaava säännös, viittauksilla tarkoitetaan myös polttoainelaatudirektiiviä.

Taulukko 1: Artiklat ja liitteet, joihin tässä kertomuksessa viitataan

Uusiutuvia energialähteitä koskeva direktiivi | Polttoainelaatudirektiivi |

19 artikla: Biopolttoaineiden ja bionesteiden kasvihuonekaasuvaikutuksen laskeminen | 7 d artikla: Biopolttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskeminen |

Liite V: Biopolttoaineiden, bionesteiden ja niiden fossiilisten vertailukohtien kasvihuonekaasuvaikutuksen laskemista koskevat säännöt | Liite IV: Biopolttoaineiden elinkaarenaikaisten kasvihuonekaasupäästöjen laskemista koskevat säännöt |

KASVIHUONEKAASUPÄÄSTÖJEN OLETUSARVOT

Direktiiviin sisältyvissä oletusarvoissa biopolttoaineiden ja bionesteiden tuotantoketjujen kasvihuonekaasupäästöt jaetaan kolmeen osaan: "viljely", "jalostus" sekä "kuljetus ja jakelu". Direktiiviin sisältyvät oletusarvot perustuvat JEC:een Well-to-Wheels -tutkimukseen[6]. "Viljelyn" osuus kokonaispäästöistä on yleensä 30–70 prosenttia tuotantoketjusta riippuen, "jalostamisen" osuus on 25–60 prosenttia ja jäljelle jäävien päästöjen osuus (joka on yleensä suhteellisen pieni, normaalisti noin 2–20 prosenttia) on peräisin "kuljetuksesta ja jakelusta".

JEC:n Well-to-Wheels -tutkimuksen mukaan viljelystä aiheutuvat pääasialliset päästöt ovat lannoitteiden tuotannon aiheuttamat päästöt, koneiden päästöt ja maaperästä lähtöisin olevat N2O-päästöt[7]. Näistä viimeksi mainittu muodostaa 40–70 prosenttia viljelystä aiheutuvista päästöistä (joissain tapauksissa jopa enemmän) tuotantoketjusta riippuen. Alla olevassa taulukossa 2 näkyy joitakin esimerkkejä, joissa viljelystä aiheutuvia päästöjä, maaperästä lähtöisin olevia N2O-päästöjä ja kaikkia tuotantoketjun päästöjä verrataan keskenään[8].

Taulukko 2: Viljelystä aiheutuvat kasvihuonekaasupäästöt verrattuna kaikkiin tuotantoketjun päästöihin

Viljelystä aiheutuvat päästöt [gCO2eq./MJ] | Kaikki tuotantoketjun päästöt [gCO2eq./MJ] | Viljelyn prosenttiosuus kaikista tuotantoketjun päästöistä | N2O-päästöt [gCO2eq./MJ] | N2O-päästöjen prosenttiosuus viljelystä aiheutuvista päästöistä |

Etanoli sokerijuurikkaasta | 12 | 33 | 35% | 6,2 | 54 % |

Etanoli sokeriruo'osta | 14 | 24 | 60% | 6,9 | 47 % |

Biodiesel rapsinsiemenistä | 29 | 46 | 63% | 18,0 | 62 % |

Biodiesel auringonkukasta | 18 | 35 | 50% | 9,4 | 53 % |

Viljelyyn liittyvien lannoitteiden tuotannosta aiheutuvien päästöjen ja koneiden päästöjen arvioimisen eri alueiden osalta ei odoteta olevan vaikeaa. Sen sijaan N2O-päästöissä on huomattavaa alueellista vaihtelua, ja niiden arvioiminen on hankalaa. Arvioinnin voi tehdä eri menetelmillä, ja epävarmuuden osuus on huomattava. Edellä esitetystä syystä tässä kertomuksessa keskitytään siihen, kuinka toteutuskelpoista alueellisten N2O-päästöjen luotettava arviointi on kolmansissa maissa.

VILJELYKASVIEN VILJELYSTÄ AIHEUTUVIEN N 2 O-PÄÄSTÖJEN TUTKIMUKSEN TILA

N2O-päästöjä voidaan mallintaa kahdella eri tavalla:

- prosessilähtöisillä ekosysteemimalleilla , joiden avulla jäljitellään maaperän päästöjä aiheuttavia prosesseja ja tekijöitä;

- tilastollisilla menetelmillä , joiden avulla tunnistetaan korrelaatioita vaikuttavien tekijöiden ja kenttämittauksissa mitattujen päästöjen välillä[9].

Molempia menetelmiä voidaan käyttää sen kaltaisten päästökertoimien luomiseen, joita hallitustenvälinen ilmastonmuutospaneeli (IPCC) on käyttänyt kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseen YK:n ilmastonmuutoksen puitesopimuksen (UNFCCC) puitteissa. IPCC ehdottaa kolmea eritasoista menetelmää saatavissa olevien tietojen ja mallien mukaan. Näistä yksinkertaisin on taso 1, jossa päästökertoimet kerrotaan esimerkiksi lannoituksen arvoilla. Taso 1 on kuitenkin hyvin yksinkertaistettu menetelmä. Sen epävarmuudesta kertoo se, että IPCC:n[10] esittämille suorien päästöjen oletuskertoimille annettu epävarmuusasteikko on -70 prosenttia, +300 prosenttia taso 1 -menetelmän kohdalla. Edes tämä asteikko ei riitä kaikkien kenttämittauksien kohdalla[11].

Esimerkki prosessilähtöisestä mallista on DNDC-malli. Mallia käytettiin JEC:n Well-to-Wheels -kertomuksessa esitettyjen Euroopan viljelykasvien N2O-päästöjen laskemiseen[12]. DNDC:n kaltaisen prosessilähtöisen mallin avulla saatetaan saada tarkkoja tuloksia, sillä siinä voidaan ottaa huomioon useita ympäristötekijöitä vuorovaikutuksineen. Tulokset riippuvat kuitenkin syöttötietojen laadusta sekä siitä, vahvistetaanko tiedot sillä alalla, johon niitä sovelletaan. Maailmanlaajuisella tasolla ja alueellisen vaihtelun huomioon ottaen nykyisten saatavilla olevien tietojen laatu ei ole riittävä.

Vaihtoehto prosessilähtöiselle mallille on tilastollinen malli , joista yksi on Stehfestin ja Bouwmanin kehittämä (S&B-malli). S&B-malli edustaa johtavaa N2O-päästötilastojen tulkintaa nykypäivänä. Malliin liittyy kuitenkin epävarmuuksia, kuten Smeets et al ovat huomauttaneet[13]. Siinä on puutteita, erityisesti seuraavat seikat:

a) malli perustuu noin 1 000 kenttämittaukseen, mutta yhtäkään niistä ei ole tehty pohjoisilla alueilla,

b) eloperäisillä mailla tehdyt mittaukset jätettiin tutkimuksen ulkopuolelle, koska ne vaikuttivat huomattavasti kivennäismaasta peräisin oleviin ennustettuihin päästöihin,

c) viljatyyppi hyväksytään tärkeäksi tekijäksi N2O-päästöjä mitattaessa. Kenttämittauksien otanta, johon malli perustuu, ei kuitenkaan ole tarpeeksi laaja kattaakseen kaikki viljelykasvit. Tilastollista mallia täytyy siis parannella vähentämällä sen epävarmuustekijöitä siten, että vaihtelevissa olosuhteissa tehtyjen kenttämittauksien määrää lisätään[14].

Komission yhteinen tutkimuskeskus (YTK) tekee N2O-päästöistä analyysiä, joka on eritelty alueittain. Kehityksen tila on tällä hetkellä se, että Stehfestin ja Bouwmanin mallia[15] sovelletaan maailmanlaajuisesti tutkittaessa erinäisiä viljelykasveja, joista valmistetaan biopolttoaineita ja bionesteitä. Syöttötietojen tarkkuusaste sekä se, että useimmat biopolttoaineet ja bionesteet ryhmitellään ”muiksi viljelykasveiksi”, vaikka viljatyyppi on erittäin tärkeä tekijä päästöjä määriteltäessä, viittaa vahvasti siihen, että tätä tutkimusta ei voida pitää sitovien lakiehdotuksien perustana.

ASIANMUKAISET TOIMET VILJELYSTÄ AIHEUTUVIEN N 2 O-PÄÄSTÖJEN EPÄVARMUUSTEKIJÖIDEN HUOMIOIMISEKSI KOLMANSISSA MAISSA

Viljelymailta peräisin oleviin N2O-päästöihin liittyvien tekijöiden ymmärtäminen kehittyy nopeasti, mutta on yhä melko vähäistä. Tämän vuoksi ongelmaa täytyy ymmärtää paremmin ennen kuin sitä voidaan yrittää ratkaista kolmansissa maissa.

Komissio on laittanut YTK:n nykyisen työn tulokset on saataville YTK:n internet-sivuille. Tuloksien mukana on myös kuvaus käytetyistä menetelmistä ja tiedoista. Ne on liitetty mukaan, koska komissiossa halutaan kerätä palautetta käytetyistä menetelmistä ja tiedoista, jotta mallintamista voitaisiin parantaa niin, että sitä voitaisiin myöhemmin käyttää lakiehdotuksen perustana. Erityisen tärkeää on ymmärtää paremmin N2O-päästöjä, jotka ovat peräisin tyypillisistä kolmansissa maissa viljellyistä viljelykasveista, ja sisällyttää tällaiset kasvit N2O-malleihin. Tilastolliset tiedot avaintekijöistä, kuten maaperän ominaisuuksista, lannoitteiden käytöstä ja sadoista ovat puutteelliset tietyillä alueilla, ja ne pitää huomioida.

PÄÄTELMÄT

Direktiivin 19 artiklan 4 kohdassa säädetään, että komission on arvioitava, kuinka toteuttamiskelpoista on laajentaa vaatimus alueluetteloista koskemaan kolmansia maita. Edellä mainitun perusteella komissio katsoo, että niin toivottavaa kuin se olisikin, vielä ei ole mahdollista laatia laillisesti sitovia luetteloita kolmansissa maista olevista alueista, koska merkittävä osa taustalla olevasta laskennasta on epävarma ja helposti kyseenalaistettava, eikä kolmansilla mailla ole mahdollisuutta vaikuttaa käytettyihin menetelmiin tai tietoihin.

Tämän vuoksi ainakaan tässä vaiheessa ei ole sopivaa laatia kolmansille maille laillisesti sitovia luetteloita, jotka perustuvat nykyisiin maataloudesta aiheutuvien N2O-päästöjen mallinnuksiin. On kuitenkin tärkeää edistää aiheen ymmärtämistä sekä tarkastella käytettyjä tietoja uutta vuoden 2012 arviointia ajatellen. Komissio on siksi julkaissut YTK:n tutkimuksen alustavat tulokset yhdessä tarvittavien tietojen ja menetelmäkuvausten kanssa YTK:n internet-sivuilla tukeakseen tällaista kehitystä[16]. Se käyttää niitä pohjana kolmansien maiden kanssa käytävälle keskustelulle, joka on osa uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 23 artiklan 2 kohdan mukaista vuoropuhelua ja tietojenvaihtoa.

[1] Direktiivi 2009/28/EY uusiutuvista lähteistä peräisin olevan energian käytön edistämisestä sekä direktiivien 2001/77/EY ja 2003/30/EY muuttamisesta ja myöhemmästä kumoamisesta, EUVL L 140, 5.6.2009, s. 16.

[2] Direktiivi 98/70/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/30/EY.

[3] Vaatimus nousee 50 prosenttiin vuonna 2017 ja 60 prosenttiin vuonna 2018, kun on kyse uusissa laitoksissa tuotetusta biopolttoaineesta ja bionesteestä.

[4] Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 19 artiklan 2 kohta.

[5] Uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin 19 artiklan 4 kohta.

[6] Tiedot ovat peräisin komission Yhteisen tutkimuskeskuksen (YTK) Ympäristön ja kestävän kehityksen tutkimuslaitokselta, ja ne on kerätty osana YTK:n, EUCARin ja Concawen yhteenliittymän (JEC) Well-to-Wheels -tutkimusta: http://ies.jrc.ec.europa.eu/our-activities/support-to-eu-policies/well-to-wheels-analysis/WTW.html

[7] IPCC:n oletusmenetelmässä oletetaan, että kivennäismaiden jatkuva viljeleminen viljelykäytäntöjä muuttamatta ei muuta maaperän hiilipitoisuutta. Saman menetelmän mukaan luonnonmukaisesti hoidettujen maiden jatkuva viljely johtaa huomattaviin hiilen häviöihin maaperästä. EU:n viljelykasveista kuitenkin hyvin pieni määrä viljellään luonnonmukaisesti hoidetuilla mailla. Tyypillisiä olosuhteita kuvaavassa JEC:n Well-to-Wheels -tutkimuksessa ei näin ollen käsitellä viljelystä aiheutuvia maaperän hiilipitoisuuden muutoksia.

[8] Tarkat arviot kaikille tuotantoketjujen osille ("viljely", "jalostus" sekä "kuljetus ja jakelu") esitetään direktiivin liitteessä V olevassa D osassa.

[9] Stehfest ja Bouwman 2006: N2O and NO emissions from agricultural fields and soils under natural vegetation: summarizing available measurement data and modelling of global annual emissions, s. 207– 228.

[10] 2006 IPCC Guidelines for National Greenhouse Gas Inventories, luku 11, taulukko 11.1.

[11] JEC:n WTW-kertomus, Well-to-Tank -kertomus versio 2c, maaliskuu 2007, sivu 31.

[12] Laskelmat perustuvat DNDC-mallin uuteen versioon – maaperän kemiaan perustuvaan malliin (WTT-kertomuksen sivu 31). Versio 2c – 2007 on saatavilla seuraavassa osoitteessa: http://ies.jrc.ec.europa.eu/our-activities/support-to-eu-policies/well-to-wheels-analysis/WTW.html.

[13] Smeets, Bouwman, Stehfest, van Vuuren, Posthuma: The contribution of N2O to the greenhouse gas balance of first-generation biofuels, s. 1–23.

[14] Smeets, Bouwman, Stehfest, van Vuuren, Posthuma: The contribution of N2O to the greenhouse gas balance of first-generation biofuels, s. 1 23.

[15] Kuvaus mallista: Stehfest ja Bouwman 2006: N2O and NO emissions from agricultural fields and soils under natural vegetation: summarizing available measurement data and modelling of global annual emissions, s. 207–228.

[16] Päivitetyt versiot, mukaan lukien yksityskohtaiset kuvaukset laskentamenetelmistä ja syöttötiedoista, ovat saatavilla seuraavasta osoitteesta: http://afoludata.jrc.ec.europa.eu/index.php/dataset/files/221