[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 13.7.2010

KOM(2010) 380 lopullinen

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

jäsenvaltioiden vapaudesta päättää muuntogeenisten kasvien viljelystä

{KOM(2010) 375 lopullinen}

KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE

jäsenvaltioiden vapaudesta päättää muuntogeenisten kasvien viljelystä

1. Johdanto

Euroopan unioni (EU) on hyväksynyt kattavan lainsäädäntökehyksen muuntogeenisistä organismeista (GMO) koostuvien tai niistä saatujen tuotteiden hyväksymistä varten. Lupamenettely kattaa muuntogeenisten organismien ja niistä saatujen tuotteiden käytön elintarvikkeeksi ja rehuksi sekä niiden teollisen käsittelyn ja viljelyn.

EU:n lupajärjestelmän tavoitteena on taata hyväksyttyjen muuntogeenisten organismien turvallisuus ja samalla luoda sisämarkkinat kyseisiä tuotteita varten. Kahdessa säädöksessä, eli muuntogeenisten organismien levittämisestä ympäristöön annetussa direktiivissä 2001/18/EY[1] ja muuntogeenisistä elintarvikkeista ja rehuista annetussa asetuksessa (EY) N:o 1829/2003[2], säädetään muuntogeenisiin organismeihin ennen markkinoille saattamista sovellettavasta lupamenettelystä. Niissä kummassakin vahvistetaan tieteellisesti perustellut standardit ihmisten ja eläinten terveyttä sekä ympäristöä koskevien riskien arvioimista varten. Lisäksi asetuksessa (EY) N:o 1830/2003[3] annetaan muuntogeenisten organismien jäljitettävyyttä ja merkitsemistä sekä muuntogeenisistä organismeista tuotettujen elintarvikkeiden ja rehujen jäljitettävyyttä koskevat säännöt.

Vastuu tieteellisestä arvioinnista on annettu Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaiselle sekä myös jäsenvaltioiden tutkimusviranomaisille. Jäsenvaltioilla on erityisen tärkeä rooli, kun muuntogeenisiä organismeja hyväksytään viljelyyn, sillä ne suorittavat tässä yhteydessä ensimmäisen ympäristönäkökohtiin liittyvän riskinarvioinnin.

Sen jälkeen, kun lainsäädäntökehys kuusi vuotta sitten hyväksyttiin, seitsemän jäsenvaltiota on rajoittanut viljelyä tai kieltänyt sen alueellaan yksittäisiä hyväksyttyjä muuntogeenisiä organismeja koskevilla suojatoimenpiteillä[4] tai kieltämällä muuntogeeniset siemenet yleisesti[5]. Neljässä eri tapauksessa[6] neuvosto on torjunut määräenemmistöllä kaikki komission ehdotukset muuntogeenisten kasvien viljelyä koskevien kansallisten suojatoimenpiteiden kumoamisesta, vaikka EU:n tieteellinen arviointi oli todennut kaikissa tapauksissa, etteivät toimenpiteet perustuneet uuteen tai täydentävään tieteelliseen tietoon, koska luvat oli myönnetty eivätkä kyseiset toimenpiteet sen vuoksi olleet oikeudelliselta kannalta perusteltuja.

Joulukuussa 2008 hyväksytyissä neuvoston päätelmissä pidettiin nykyistä muuntogeenisiin organismeihin liittyvää lainsäädäntökehystä kattavana ja korostettiin, että voimassa olevat säännökset olisi pantava paremmin täytäntöön, erityisesti viljelyn osalta. Samalla todettiin, että lupahakemusten käsittelyä oli jatkettava ilman aiheettomia viivästyksiä. Neuvoston päätelmissä määriteltiin tietyt alat, joilla GMO-lainsäädännön täytäntöönpanoa olisi parannettava, ja komissio ja elintarviketurvallisuusviranomainen tekevät parhaillaan tätä työtä yhdessä jäsenvaltioiden kanssa.

Komissio ja elintarviketurvallisuusviranomainen tarkastelevat parhaillaan jäsenvaltioiden kanssa tiettyjä vuoden 2008 ympäristöneuvoston määrittelemiä GMO-lainsäädännön osa-alueita, joilla täytäntöönpanoa olisi syytä parantaa. Ympäristöriskien arviointia koskevia elintarviketurvallisuusviranomaisen ohjeita päivitetään parhaillaan niin, että ne kattavat neuvoston pyynnön mukaiset alat. Elintarviketurvallisuusviranomaisen odotetaan saavan ohjeet valmiiksi vuoden 2010 viimeisellä neljänneksellä. Sen jälkeen komissio keskustelee ajan tasalle saatetuista ohjeista jäsenvaltioiden kanssa tehdäkseen ne normatiivisiksi jäsenvaltioiden tuella.

Komissio selvittää nyt myös sitä, kuinka muuntogeenisille kasveille markkinoille saattamisen jälkeen tehtävää ympäristönäkökohtiin painottuvaa seurantaa voitaisiin tehostaa entisestään nykyisen lainsäädännön säännösten ja ympäristöneuvoston vuonna 2008 hyväksymien päätelmien mukaisesti.

Joulukuussa 2008 neuvosto pyysi komissiota laatimaan raportin myös muuntogeenisten organismien sosioekonomisista vaikutuksista. Raportin pohjana tuli käyttää jäsenvaltioiden toimittamia tietoja. Ne ovat tehneet suuren työn kerätäkseen tietoja muuntogeenisten organismien, ja etenkin niiden viljelyn, sosioekonomisista vaikutuksista. Komission on tarkoitus saada raportti valmiiksi vuoden 2010 loppuun mennessä. Sen jälkeen raportti toimitetaan Euroopan parlamentille ja neuvostolle tarkastelua ja lisäkeskusteluja varten.

Osana laajempaa EU:n säännönmukaista lainsäädännön tarkistustyötä komissio on aloittanut kaksi arviointia muuntogeenisiä organismeja koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen arvioimiseksi. Niistä toinen koskee muuntogeenisiä elintarvikkeita ja rehuja ja toinen muuntogeenisten kasvien viljelyä. Arvioinnit kattavat lainsäädäntökehyksen tärkeimmät kohdat. Arvioinnit on tarkoitus saada valmiiksi vuoden 2010 viimeisen neljänneksen aikana, ja sen jälkeen laaditaan mahdollisia politiikan muutoksia selvittävä analyysi vuoden 2012 puoliväliin mennessä.

Vuoden 2008 päätelmissä pohdittiin myös jossain määrin muuntogeenisten kasvien viljelyn alueellisia kysymyksiä sekä tieteellisen riskinarvioinnin että erityisten sosioekonomisten vaikutusten osalta. Sittemmin jotkin jäsenvaltiot ovat pyytäneet komissiota laatimaan ehdotukset siitä, että jäsenvaltioille annettaisiin vapaus päättää muuntogeenisten kasvien viljelystä.

Tätä taustaa vasten uuden komission poliittisissa suuntaviivoissa, jotka puheenjohtaja Barroso esitteli syyskuussa 2009 ja komissio hyväksyi maaliskuussa 2010, tuodaan esille, että olisi voitava yhdistää tutkittuun tietoon perustuva Euroopan unionin lupajärjestelmä sekä jäsenvaltioiden vapaus päättää siitä, haluavatko ne viljellä muuntogeenisiä kasveja alueellaan.

Tämän tiedonannon tavoitteena on esittää selkeästi, kuinka jäsenvaltioiden vapaus toteutetaan käytännössä toimintamallilla, johon kuuluu nykyisen rinnakkaiseloa koskevan suosituksen tarkistus ja – tunnustaen, että jäsenvaltioille on annettava enemmän joustovaraa – nykyiseen lainsäädäntökehykseen tehtävä muutos.

2. Joustavampi toimintamalli nykyisen lainsäädännön puitteissa

2.1. Tästä eteenpäin: jäsenvaltioille enemmän joustoa muuntogeenisten kasvien viljelyn suhteen

Direktiivin 2001/18/EY 26 a artiklan mukaan jäsenvaltioilla on oikeus toteuttaa asianmukaisia toimenpiteitä välttääkseen muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä muissa tuotteissa. Koska eurooppalaiset viljelijät työskentelevät hyvin erilaisissa kansallisissa, alueellisissa ja paikallisissa olosuhteissa, komission kantana on aina ollut, että toimenpiteet, joiden avulla pyritään välttämään muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa, olisi kehiteltävä ja toteutettava jäsenvaltioiden tasolla.

Jäsenvaltioiden tukemiseksi näiden kehittäessä kansallisia toimenpiteitä kyseisen esiintymisen välttämiseksi komissio julkaisi vuonna 2003 suosituksen 2003/556/EY ohjeista kansallisten strategioiden ja parhaiden käytänteiden laatimiseksi muuntogeenisten viljelykasvien sekä tavanomaisen ja luonnonmukaisen maataloustuotannon rinnakkaiseloon[7]. Tällaisten kansallisten toimenpiteiden avulla pyritään välttämään muuntogeenisten ja muiden kuin muuntogeenisten (tavanomaisen tai luonnonmukaisen tuotannon) viljelykasvien sekoittumisesta mahdollisesti aiheutuvat taloudelliset vaikutukset.

Viime vuosina kertynyt kokemus osoittaa, ettei suosituksen 2003/556/EY mukainen toiminta johda direktiivin 2001/18/EY 26 a artiklan liialliseen käyttöön etenkään siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden oikeudesta ottaa käyttöön toimenpiteitä, joiden avulla pyritään välttämään muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen muissa tuotteissa. Tätä käsitystä tukevat havainnot muuntogeenisten kasvien viljelyn kehittymisestä jäsenvaltioissa. Nykytilanteessa jotkin jäsenvaltiot ovat hyväksyneet kansallisia rinnakkaiselotoimenpiteitä, joiden tavoitteena on, että muuntogeenisiä organismeja esiintyisi muiden viljelykasvien seassa alle 0,9 prosenttia. Muissa jäsenvaltioissa on säädetty luonnonmukaiseen tuotantoon sovellettavista erilaisista eristysvaatimuksista. Käytännössä vuoden 2003 suosituksen soveltamisesta saatu kokemus osoittaa, ettei luonnonmukaisen ja (joskus) tavanomaisen tuotannon harjoittajille mahdollisesti aiheutuva tulonmenetys koske pelkästään tapauksia, joissa 0,9 prosentin raja ylittyy.

Koska maataloustuotannon kustannukset ovat tietyissä tuotantomuodoissa, kuten luonnonmukaisessa tuotannossa[8], usein korkeammat, saattaa mahdollisuus, että tuotteista saatava korkeampi hinta menetetään niissä tahattomasti esiintyvien muuntogeenisten organismien vuoksi, aiheuttaa kyseisille tuotantomuodoille merkittäviä taloudellisia menetyksiä. Sen vuoksi kyseisissä tuotantomuodoissa tarvitaan ehkä tiukempia toimia tuotantomuotojen pitämiseksi erillään. Lisäksi näiden erillään pitämistä koskevien erityisvaatimusten täyttäminen saattaa joillakin alueilla olla paikallisista rajoitteista ja erityispiirteistä johtuen erittäin vaikeaa ja aiheuttaa suuria kustannuksia.

Tietyissä tapauksissa ja riippuen markkinakysynnästä ja kansallisten lainsäädäntöjen asianomaisista säännöksistä (esim. muutamat jäsenvaltiot ovat laatineet kansallisia standardeja erityyppisille vapautta muuntogeenisistä organismeista koskeville merkinnöille) muuntogeenisten organismien jäämien esiintymisestä (myös 0,9 prosentin luokkaa olevina määrinä) tietyissä elintarviketuotteissa saattaa aiheutua taloudellista vahinkoa toimijoille, jotka haluaisivat markkinoida tuotteita muuntogeenisistä organismeista vapaina.

Edellä esitetyn perusteella näyttää aiheelliselta tarkistaa rinnakkaiselosta vuonna 2003 annettua suositusta ja korvata se uudella suosituksella, jossa otetaan huomioon muuntogeenisten kasvien viljelyä koskevista kansallisista toimenpiteistä tähän mennessä saatu kokemus ja joka on edeltäjäänsä joustavampi.

Lisäksi uudessa suosituksessa viitataan jäsenvaltioiden mahdollisuuteen kieltää muuntogeenisten kasvien viljely laajoilla osilla aluettaan tavoitteena estää muuntogeenisten organismien tahaton esiintyminen tavanomaisen tuotannon ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa (ns. muuntogeenisistä organismeista vapaat alueet). Jäsenvaltioiden on kuitenkin kyettävä tällöin osoittamaan, ettei muuntogeenisten organismien tahatonta esiintymistä tavanomaisen tuotannon tai luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa pystytä kyseisillä alueilla estämään muiden toimenpiteiden avulla. Rajoitustoimenpiteiden on myös oltava oikeassa suhteessa tavoitteeseen, joka on huolehtiminen tavanomaiseen tai luonnonmukaiseen viljelyyn liittyvistä erityistarpeista.

Tästä syystä uudessa suosituksessa ohjeiksi kansallisten rinnakkaiselotoimenpiteiden kehittämistä varten (liitteenä) rajoitutaan sisällöllisesti yleisiin pääperiaatteisiin, joita olisi noudatettava kehitettäessä toimenpiteitä muuntogeenisten organismien sekoittumisen välttämiseksi, ja näin myönnetään jäsenvaltioille joustovaraa, jotta ne voivat ottaa huomioon omat alueelliset ja valtakunnalliset erityispiirteensä ja luonnonmukaisen, tavanomaisen ja muun tyyppisen viljelyn paikalliset erityistarpeet. Komissio antaa suosituksen yhdessä tämän tiedonannon kanssa. Komissio jatkaa jäsenvaltioiden kanssa rinnakkaiseloa koskevien parhaiden käytänteiden kehittämistä (Eurooppalaisen viljelykasvien rinnakkaiselon toimiston työ).

2.2. Muuntogeenisten organismien hyväksymistä koskevaan EU-kehykseen liittyvät muut tekijät

On paikallaan todeta, että muuntogeenisiä organismeja koskeva nykyinen lainsäädäntökehys muodostuu selkeästä tieteelliseen riskinarviointiin perustuvasta Euroopan unionin laajuisesta lupajärjestelmästä. Riskinarvioinnissa on periaatteessa mahdollista eritellä alueet tieteellisten argumenttien perusteella.[9] Jos riskinarvioinnissa päätellään, että muuntogeenisten kasvien viljely nostaa esille erityisiä alueellisia huolenaiheita, nämä on ratkaistava EU:n lupamenettelyn puitteissa erityisedellytyksin tai riskinhallintatoimenpitein. Kyseisiin toimenpiteisiin voi sisältyä rajoitus- tai kieltotoimia, jos ne voidaan perustella tieteellisesti.

Asetuksessa (EY) N:o 1829/2003 säädetään myös, että komissio voi ottaa muuntogeenisiä organismeja koskevan lupamenettelyn yhteydessä huomioon tieteellisten perusteiden lisäksi muita perusteltuja tekijöitä kieltääkseen niiden saattamisen markkinoille tai rajoittaakseen sitä. Kyseisten rajoitusten perustelujen on kuitenkin oltava spesifisiä kullekin muuntogeeniselle organismille, ja ne voidaan ottaa huomioon vain sillä hetkellä kun päätös kyseisen muuntogeenisen organismin hyväksymisestä tehdään. Tästä mahdollisuudesta ei kuitenkaan säädetä direktiivissä 2001/18/EY, eikä sitä näin ollen voida soveltaa kyseisen direktiivin nojalla hyväksyttyihin muuntogeenisiin organismeihin.

Tästä syystä näyttää siltä, ettei nykyinen kehys, jossa muuntogeenisten kasvien viljelyn rajoittamista tai kieltämistä voidaan perustella tieteellisin argumentein tai muilla perustelluilla tekijöillä, jätä jäsenvaltioille tarpeellista vapautta päättää omien erityisedellytystensä perusteella, haluavatko ne sallia muuntogeenisten kasvien viljelyn alueellaan.

3. Lainsäädäntömuutos, jolla otetaan käyttöön vapauttava lauseke

Tietty määrä jäsenvaltioita haluaisi saada mahdollisuuden olla sallimatta muuntogeenisten kasvien viljelyä. Toistaiseksi monet niistä ovat kieltäneet muuntogeenisten kasvien viljelyn käyttäen perusteena direktiivin 2001/18/EY 23 artiklassa esitettyä suojalauseketta tai asetuksen (EY) N:o 1829/2003 34 artiklassa tarkoitettuja hätätilatoimenpiteitä, jotka on tarkoitettu käytettäväksi ainoastaan silloin, kun ilmenee uusia riskejä luvan myöntämisen jälkeen. Tämän vuoksi Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen ei ole pitänyt toimenpiteitä tieteellisesti perusteltuina. Samalla tavoin jotkin alueet on julistautunut ”muuntogeenisistä organismeista vapaiksi”.

Muuntogeenisten organismien kieltämiseen jossakin maassa tai alueen julistamiseen muuntogeenisistä organismeista vapaaksi näyttää olevan monenlaisia syitä. Ne vaihtelevat rinnakkaiselon järjestämisen vaikeuksiin liittyvistä viljelyteknisistä perusteluista poliittisiin tai taloudellisiin vaikuttimiin, kuten haluun kohdata muuntogeenisistä organismeista vapaiden markkinoiden kysyntä. Muissa tapauksissa jäsenvaltiot haluavat säilyttää tietyt alueet biologista monimuotoisuutta tai muita laajoja luonnonsuojelutavoitteita koskevan kansallisen politiikan mukaisina.

Alankomaat jätti 23. maaliskuuta 2009 kokoontuneille maatalous- ja ympäristöneuvostoille selvityksen[10] pyytäen komissiota esittämään viljelykysymykseen ratkaisun, jossa otetaan huomioon muuntogeenisten kasvien viljelyn sosioekonominen ulottuvuus ja joka säilyttäisi muuntogeenisten elintarvike- ja rehutuotteiden sisämarkkinat. Itävalta esitti kahdentoista jäsenvaltion[11] tuella 25. kesäkuuta 2009 kokoontuneelle ympäristöneuvostolle asiakirjan[12], jossa painotettiin toissijaisuusperiaatteen ottamista huomioon muuntogeenisten kasvien viljelyssä ja ehdotettiin vapauttavan lausekkeen lisäämistä lainsäädäntöön.

Tässä yhteydessä vaikuttaa aiheelliselta muuttaa EU:n lainsäädäntöä ja sisällyttää muuntogeenisiä organismeja koskevaan EU:n lainsäädäntökehykseen selkeä oikeusperusta sille, että jäsenvaltiot voivat rajoittaa omien erityisedellytystensä perusteella kaikkien tai tiettyjen hyväksyttyjen muuntogeenisten kasvien viljelyä koko alueellaan tai sen osalla. Muutos voidaan tehdä lisäämällä direktiiviin 2001/18/EY uusi 26 b artikla, ja sitä sovellettaisiin kaikkiin muuntogeenisiin organismeihin, jotka on hyväksytty joko direktiivin 2001/18/EY tai asetuksen (EY) N:o 1829/2003 nojalla viljeltäväksi EU:ssa.

Muuntogeenisten organismien hyväksymistä koskevan lainsäädäntökehyksen mukaan jäsenvaltio ei voi tarkistaa EU:ssa valittua ihmisten ja eläinten terveyden ja ympäristön suojelun tasoa, eikä tämä tilanne saa muuttua. Uuden oikeusperustan ansiosta jäsenvaltiot voivat kuitenkin hyväksyä toimenpiteitä rajoittaen kaikkien tai tiettyjen muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltäen sen koko alueellaan tai sen osalla sellaisin perustein, joita ei vielä käsitellä niissä yhdenmukaistetuissa EU:n säännöissä, joissa määrätään menettelyistä viljelyyn tarkoitetuista muuntogeenisistä organismeista terveydelle ja ympäristölle mahdollisesti aiheutuvien riskien huomioon ottamiseksi.

Lisäksi kansallisten toimenpiteiden on oltava perussopimusten, erityisesti kansallisten ja muiden kuin kansallisten tuotteiden välistä syrjimättömyyttä koskevan periaatteen sekä tavaroiden vapaata liikkuvuutta koskevien Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 34 ja 36 artiklan, mukaisia. Toimenpiteiden olisi liityttävä muuntogeenisten kasvien viljelyyn mutta ei muuntogeenisten siementen ja kasvien lisäysaineistojen eikä niiden satotuotteiden vapaaseen liikkuvuuteen tai tuontiin. Toimenpiteiden on myös oltava EU:n kansainvälisten velvoitteiden, erityisesti Maailman kauppajärjestöön liittyvien, mukaisia. Avoimuuden varmistamiseksi jäsenvaltioiden, jotka aikovat hyväksyä toimenpiteitä, on ilmoitettava niistä ja niiden syistä komissiolle ja muille jäsenvaltioille kuukautta ennen toimenpiteiden hyväksymistä.

Jäsenvaltioilla olisi myös vapaus muuttaa tarvittaessa kyseisiä toimenpiteitä asianomaisia muuntogeenisiä organismeja koskevan lupamenettelyn tai luvan uusimismenettelyn kaikissa vaiheissa.

Tiivistäen voidaan todeta, että uusi oikeusperusta ei muuta muuntogeenisten organismien EU-hyväksynnän järjestelmää mutta sen ansiosta jäsenvaltiot voivat hyväksyä toimenpiteitä, joita sovellettaisiin nykyisen lainsäädännön nojalla hyväksyttyihin muuntogeenisiin organismeihin. Se on siten uusi vaihtoehtoinen tapa, jolla jäsenvaltiot voivat hyväksyä jo hyväksyttyihin muuntogeenisiin organismeihin liittyviä toimenpiteitä, niiden toimenpiteiden lisäksi, joita jäsenvaltiot saavat direktiivin 2001/18/EY 26 a artiklan nojalla toteuttaa, jotta muuntogeenisiä organismeja ei esiintyisi tahattomasti muiden viljelykasvien seassa.

Tämän vuoksi ja edellä mainittujen periaatteiden mukaisesti komissio on päättänyt toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle asetuksen muodossa olevan lainsäädäntöehdotuksen direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaan.

4. Päätelmät

Komissio katsoo, että kyseinen uusi toimintamalli on tarpeen, jotta terveys- ja ympäristöriskien tieteelliseen arviointiin perustuvan EU:n lupajärjestelmän ylläpito ja tarve taata jäsenvaltioille vapaus käsitellä muuntogeenisten kasvien viljelyyn liittyviä kansallisia, alueellisia tai paikallisia kysymyksiä saataisiin sovitettua yhteen tasapainoisesti.

Ensimmäisenä toimenpiteenä tarkistetaan voimassa olevaa rinnakkaiselosta annettua suositusta (2003/556/EY) ja näin voidaan parhaiten ottaa huomioon jäsenvaltioille nykyisessä lainsäädäntökehyksessä tarjolla olevat mahdollisuudet hyväksyä toimenpiteitä muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisen ja luonnonmukaisen tuotannon viljelykasvien seassa.

Toisena toimenpiteenä on lainsäädäntöehdotus, jonka mukaan jäsenvaltiot voisivat rajoittaa kaikkien tai tiettyjen muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää sen koko alueellaan tai sen osalla. Ehdotuksen hyväksyminen Euroopan parlamentissa ja neuvostossa loisi jäsenvaltioille mahdollisuuden käsitellä muuntogeenisten kasvien viljelyn esille nostamia kansallisia tai paikallisia erityiskysymyksiä lupamenettelystä erillään. Tämän muuntogeenisten kasvien viljelyyn liittyvän toimintamallin, jossa säilytetään muuntogeenisiä organismeja koskeva Euroopan unionin lupajärjestelmä jatkaen sen soveltamista sekä muuntogeenisten elintarvikkeiden, rehujen ja siementen vapaa liikkuvuus ja tuonti, uskotaan vastaavan useiden jäsenvaltioiden esittämiin pyyntöihin ja saavan taakseen alan toimijoiden ja kansalaisten tuen. Se vastaa myös havaintoja muuntogeenisten kasvien viljelyn tähänastisesta todellisuudesta jäsenvaltioissa ja noudattaa toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteita. Samalla komissio jatkaa voimassa olevan muuntogeenisiä organismeja koskevan EU:n lainsäädäntökehyksen soveltamista. Tältä osin sekä direktiivin 2001/18/EY 31 artiklan mukaisesti kyseisen direktiivin täytäntöönpanokertomuksissa kiinnitetään erityistä huomiota 26 a ja 26 b artiklasta saatuun kokemukseen.

Uusi suositus ohjeista kansallisten viljelytoimenpiteiden kehittämistä varten muuntogeenisten organismien tahattoman esiintymisen välttämiseksi tavanomaisesti tai luonnonmukaisesti viljeltävien kasvien seassa sekä lainsäädäntöehdotus direktiivin 2001/18/EY muuttamisesta siltä osin kuin on kyse jäsenvaltioiden mahdollisuudesta rajoittaa muuntogeenisten kasvien viljelyä tai kieltää se alueellaan ovat tämän tiedonannon liitteinä.

[1] EYVL L 106, 17.4.2001, s. 1.

[2] EUVL L 268, 18.10.2003, s. 1.

[3] EUVL L 268, 18.10.2003, s. 24.

[4] MON 810 -maissin ovat kieltäneet Itävalta, Unkari ja Luxemburg direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan nojalla, Kreikka direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan ja direktiivin 2002/53/EY 18 artiklan nojalla sekä Ranska ja Saksa direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan ja asetuksen (EY) N:o 1829/2003 34 artiklan nojalla. T 25 -maissin on kieltänyt Itävalta direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan nojalla. Amflora-perunan ovat kieltäneet Itävalta, Unkari ja Luxemburg direktiivin 2001/18/EY 23 artiklan nojalla.

[5] Puola on lisäksi hyväksynyt lainsäädäntöä, jolla kielletään yleisesti muuntogeenisten siementen kaupan pitäminen. Tämä lainsäädäntö ei perustunut EU:n lainsäädännössä esitettyihin suojalausekkeisiin. EU:n tuomioistuin antoi 16. heinäkuuta 2009 tuomion, jossa se katsoi kyseisen lainsäädännön rikkovan EU:n oikeutta ja tuomitsi Puolan velvoitteiden täyttämättä jättämisestä (asia C-165/08).

[6] Kesäkuu 2005, joulukuu 2006, helmikuu 2007 ja maaliskuu 2009.

[7] EUVL L 189, 29.7.2003, s. 36.

[8] Luonnonmukaisesta tuotannosta ja luonnonmukaisesti tuotettujen tuotteiden merkinnöistä annetun asetuksen (EY) N:o 834/2007 mukaisesti luonnonmukaisessa tuotannossa ei saa käyttää muuntogeenisiä organismeja muun muassa siemeninä, elintarvikkeina tai rehuina (9 artiklan 1 kohta). Tavoitteena on, että luonnonmukaisesti tuotetuissa tuotteissa esiintyy mahdollisimman vähän muuntogeenisiä organismeja (ks. johdanto-osan 10 kappale).

[9] Direktiivin 2001/18/EY 19 artiklan 3 kohdan c alakohdan ja liitteen II sekä asetuksen (EY) N:o 1829/2003 6 ja 18 artiklan mukaisesti.

[10] Euroopan unionin neuvoston asiakirjaan 7581/09 liittyvä huomautus.

[11] Bulgaria, Irlanti, Kreikka, Kypros, Latvia, Liettua, Unkari, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Puola ja Slovenia.

[12] Euroopan unionin neuvoston asiakirjaan 11226/2/09 rev. 2 liittyvä huomautus.