[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 28.6.2010

KOM(2010)335 lopullinen

.

KOMISSION KERTOMUS NEUVOSTOLLE JA EUROOPAN PARLAMENTILLE

Vuoden 2010 kertomus Euroopan unionin kehitys- ja ulkomaanavun politiikoista ja niiden toteuttamisesta vuonna 2009 SEK(2010)773

Maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaaminen

Vuosi 2009 oli vaikea kaikkialla maailmassa. Vuosien 2007–2008 elintarvikkeiden hintakriisin vaikutusta pahensi talous- ja finanssikriisi, joka johti maailmanlaajuiseen taantumaan. Euroopan unioni ryhtyi nopeasti toimiin lieventääkseen sen kumppanimaihin kohdistuvia kielteisiä vaikutuksia. Se pyrki myös lujemmin varmistamaan, etteivät kyseiset kriisit heikentäisi viime vuosien edistystä vuosituhattavoitteiden saavuttamisessa.

EU:n elintarvikerahoitusväline, joka otettiin käyttöön vuoden 2008 lopussa elintarvikkeiden hintakriisin lievittämiseksi, tarjosi perustan konkreettisille toimille. Rahoitusvälineeseen sitoumuksin osoitetusta 1 miljardin euron määrästä 837 miljoonaa euroa oli otettu käyttöön vuoden 2009 loppuun mennessä. Rahoitusvälineen tarkoituksena on täyttää hätäavun ja keskipitkän ja pitkän aikavälin kehitysavun välinen kuilu. Vuoden 2008 toisella puoliskolla alkanut talous- ja rahoituskriisi pahensi tilannetta erityisesti köyhemmissä maissa. Arvioidaan, että 40–80 miljoonaa henkilöä kehitysmaissa joutuu absoluuttiseen köyhyyteen kriisien vuoksi. Euroopan komission huhtikuussa 2009 tekemien ehdotusten[1] perusteella sovittiin kattavista, oikea-aikaisista, kohdennetuista ja koordinoiduista toimenpiteistä. Tämä tuloksena vuoden loppuun mennessä oli sidottu jo 215 miljoonaa euroa haavoittuville maille tarkoitetun FLEX-järjestelyn (V-FLEX) puitteissa, jotta voitaisiin auttaa yhtätoista Afrikan ja kahta Karibian alueen maata niiden vuoden 2009 rahoitusvajeen supistamiseksi. Vuoden 2009 loppuun mennessä oli maksettu 160 miljoonaa euroa ja loput 55 miljoonaa euroa oli määrä maksaa vuoden 2010 ensimmäisellä neljänneksellä. Lisäksi maakohtaisten strategia-asiakirjojen keskipitkän aikavälin tarkistus vuonna 2009 osoittautui erittäin oikea-aikaiseksi, sillä sen perusteella EU voi mukauttaa yksittäisiä yhteistyöohjelmiaan tilanteiden mukaan.

Euroopan komissiolla oli aktiivinen ja ennakoiva rooli monilla kansainvälisillä foorumeilla (erityisesti G8:ssa, G20:ssa ja YK:ssa) sen varmistamiseksi, että talous- ja finanssikriisin vaikutukset köyhimpiin maihin otettiin täysimääräisesti huomioon ja että ryhdyttiin kohdennettuihin toimenpiteisiin niiden auttamiseksi.

Vuonna 2009 pyrittiin myös entistä enemmän puuttumaan ilmastonmuutoksen vaikutuksiin. Valmistautuessaan Kööpenhaminassa joulukuussa 2009 pidettyyn ilmastokokoukseen EU lujitti yhteistyötä ja vuoropuhelua kehitysmaakumppaniensa kanssa. Komissio antoi tiedonannon nimeltä Kansainvälisen ilmastorahoituksen vahvistaminen: Eurooppalainen malli Kööpenhaminan sopimusta varten [2]. Sen tarkoituksena on auttaa kehitysmaita torjumaan ilmastonmuutosta. Joulukuussa EU sopi nopeasti saatavasta rahoituksesta, jonka määrä on 2,4 miljardia euroa vuodessa kaudella 2010–2012, kehitysmaiden avustamiseksi mukautumisessa ilmastonmuutokseen ja siirryttäessä vähähiilisen kehityksen varmistaviin strategioihin. Aikomuksena oli myös valmistella niitä käsittelemään lieventämis- ja sopeutumistoimiin tarkoitettuja suurempia rahoitusmääriä, joihin on sitouduttu vuoden 2012 jälkeisen kauden osalta. Vuonna 2009 maailmanlaajuiselle ilmastonmuutosliittoumalle osoitettiin 35 miljoonaa euroa sellaisten köyhien maiden tukemiseen, jotka ovat kaikkein herkimpiä ilmastonmuutokselle. Näitä ovat erityisesti vähiten kehittyneimmät maat ja pienet kehittyvät saarivaltiot. Helmikuussa 2009 julkaistiin tiedonanto EU:n tukistrategia kehitysmaiden katastrofiriskin vähentämiseksi[3] . Sen tavoitteena on vähentää tuhoista kaikkein heikoimmassa asemassa oleviin maihin kohdistuvaa taakkaa.

Aktiiviset suhteet eri puolilla maailmaa

Vuoden 2009 aikana Euroopan unioni järjesti huippukokouksia Kiinan, Intian ja Venäjän kaltaisten keskeisten kansainvälisten toimijoiden kanssa.

Poliittiset suhteet Latinalaisen Amerikan kanssa vahvistuivat edelleen vuonna 2009. Komissio antoi syyskuussa tiedonannon, jossa vahvistetaan EU:n ja Latinalaisen Amerikan suhteita koskevat uudet poliittiset puitteet. Latinalaisen Amerikan investointiväline perustettiin joulukuussa. Sen rahoituksen määrä on 10,8 miljoonaa euroa, ja tavoitteena on edistää lisäinvestointeja liikenne-, energia- ja ympäristöaloilla sekä tukea sosiaalista ja yksityistä sektoria.

Neuvottelut Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden (AKT-maat) kanssa Cotonoun sopimuksen toisesta tarkistuksesta käynnistettiin virallisesti toukokuussa 2009. Vuoden kuluessa alkoi myös kymmenes EKR:n väliarviointimenettely, jonka kuluessa tarkastellaan saavutettua edistystä ja päivitetään yhteistyöstrategia ja asianomaisille maille osoitettu rahoitus.

Strategista suhdetta Afrikan kanssa lujitettiin entisestään yhteisen EU–Afrikka-strategian puitteissa mannerta koskeviin ja maailmanlaajuisiin haasteisiin vastaamiseksi yhdessä. Poliittinen vuoropuhelu vahvistui ja toteuttamista koskevien suunnitelmien laatiminen kahdeksan temaattisen kumppanuuden osalta johti konkreettiseen edistykseen, joka hyödyttää sekä Eurooppaa että Afrikkaa.

Etelä-Afrikka on osallistunut merkittävästi konfliktinhallintaan Afrikassa. Tämän pohjalta EU ja Etelä-Afrikka lisäsivät huomattavasti rauhaan ja turvallisuusasioihin liittyvää vuoropuheluaan vuonna 2009.

Ensimmäinen EU:n ja Pakistanin välinen huippukokous järjestettiin Brysselissä kesäkuussa 2009. EU sai päätökseen neuvottelut kumppanuus- ja yhteistyösopimuksesta Irakin kanssa marraskuussa 2009 ja tavoitteena on allekirjoittaa sopimus vuonna 2010. Sopimus muodostaa kaikkien aikojen ensimmäisen perustan EU:n ja Irakin välisille sopimussuhteille.

Euroopan naapuruuspolitiikan osana naapuruuspolitiikan investointivälineestä rahoitettiin 25 hanketta vuosina 2008–2009 liikenne-, ympäristö- ja energia-aloilla sekä sosiaali- ja yksityissektoreilla. Myönnetyn rahoituksen yhteismäärä oli 170 miljoonaa euroa. Tämän perusteella kansainväliset rahoituslaitokset myönsivät investointeihin 7,35 miljardia euroa.

Kohti vuosituhattavoitteiden saavuttamista

Viime vuosina on edistytty eri vuosituhattavoitteiden ja indikaattorien saavuttamisessa. Edistys on kuitenkin epätasaista ja eräät maat ja alueet, erityisesti Saharan eteläpuolinen Afrikka, ovat jääneet jälkeen. Lisäksi kestävän edistyksen saavuttamista uhkaavat maailmanlaajuinen talouskriisi, ilmastonmuutos sekä elintarvikkeiden ja polttoaineiden aiempien hinnankorotusten vaikutukset.

Euroopan komissio laati vuonna 2009 valmisteluasiakirjoja inhimillistä kehitystä koskevilta keskeisiltä vuosituhattavoitteiden aloilta, kuten terveydenhuolto, koulutus ja sukupuolten tasa-arvo. Näiden politiikkojen hyväksyminen vuonna 2010 muokkaa EU:n sisäistä keskustelua vuosituhattavoitteista ja ne otetaan huomioon EU:n näkökannoissa sen osallistuessa vuosituhattavoitteiden tarkastelua koskevaan YK:n huippukokoukseen syyskuussa 2010. Komission kannalta on tärkeää, että EU sopii kattavasta lähestymistavasta siihen, kuinka voidaan nopeuttaa vuosituhattavoitteiden saavuttamista vuoteen 2015 mennessä ja kuinka vakauttaa saavutetut tulokset ja tehdä niistä kestäviä. Lisäksi otettiin huomioon useita aloitteita, kuten tiedonanto yhteistyöstä kehitysmaiden kanssa hyvän hallintotavan edistämiseksi verotusalalla ja temaattisten politiikkojen tarkistaminen elintarviketurvan alalla.

Komissio tuki terveydenhuoltoa, koulutusta, työllisyyttä, sosiaalista suojelua ja kulttuuria erilaisten instrumenttien ja kanavien, esimerkiksi talousarviotuen, kautta kansallisten järjestelmien vahvistamiseksi ja tuen mukauttamiseksi kansallisiin politiikkoihin.

Komissio on aidsin, tuberkuloosin ja malarian torjuntaan liittyvän maailmanlaajuisen rahaston hallituksen jäsen ja edustaa EU:ta, joka on rahaston keskeisiä tukijoita (872,5 miljoonaa euroa vuosina 2002–2009). Komissio on edelleen toiminut aktiivisesti tämän aloitteen puitteissa ja osallistuu nyt myös kansainväliseen rokotusaloitteeseen (GAVI). Komissio on pysyvä jäsen nopean toiminnan aloitteessa ”Koulutusta kaikille”, ja tähän liittyvässä toiminnassaan komissio keskittyi tuen vaikuttavuuteen, epävakaiden valtioiden tarpeisiin ja hyvään hallintotapaan.

Komissio on kaksinkertaistanut tukensa sukupuolten tasa-arvoon liittyvän vuosituhattavoitteen edistämiseksi. Vuonna 2009 tukea myönnettiin valtiosta riippumattomille toimijoille aikuisten lukutaidottomuuden torjumiseksi ja naisten kiinteistöomistusten lisäämiseksi.

Seitsemännen vuosituhattavoitteen mukaisesti komissio keskittyi myös tärkeisiin ympäristökysymyksiin, kuten ilmastonmuutokseen, aavikoitumiseen, biodiversiteettiin, kalastukseen ja metsien suojeluun. Lisäksi tuettiin toimia kehitysmaiden valmiuksien lisäämiseksi, jotta ne pystyvät panemaan täytäntöön monenvälisiä ympäristösopimuksia.

Vuoden aikana komissio pyrki edelleen parantamaan kehitysmailla olevien vuosituhattavoitteita koskevien tietojen saatavuutta ja laatua. Tietoja tutkittiin ja kehitysmaiden tilastollisten valmiuksien parantamista tuettiin. Tilanne on huomattavasti parempi kuin aikaisempina vuosina, mutta indikaattoreissa, joita käytetään vuosituhattavoitteiden mittaamiseen, on yhä merkittäviä puutteita.

Asianmukaiset ja kohdennetut politiikat

Kehityspolitiikkaa koskeva eurooppalainen konsensus[4] vahvisti ensimmäisen kerran EU:n ja sen jäsenvaltioiden yhteisen näkemyksen kehityspolitiikasta. Sen tärkeimmät tekijät ovat: tuen lisääminen, tuen parantaminen, kehityspolitiikan johdonmukaisuuden lisääminen ja keskittyminen Afrikkaan. Vuonna 2009, neljä vuotta konsensuksen hyväksymisen jälkeen, komissio arvioi alustavasti konsensuksen täytäntöönpanoa. Konsensus on hyväksytty laajasti ja siitä on tullut arvokas viitekohta kaikille kehityspolitiikan toimijoille.

Tuki yksinään ei riitä auttamaan köyhimpiä maita kehittymään ja sen vuoksi komissio on pyrkinyt viime vuosina varmistamaan, että kaikki EU:n politiikat ovat vuosituhattavoitteiden saavuttamiseen tähtäävien toimien mukaisia. Tämän vuoksi kehityspolitiikan johdonmukaisuutta koskeva asiakirja on tarpeellinen kehitystä edistävä väline.

Komissio julkaisi syyskuussa 2009 toisen keskeisen kertomuksensa, joka kattaa 12 kehitykseen vaikuttavaa politiikanalaa. Ne ovat kauppa, ympäristö, ilmastonmuutos, turvallisuus, maatalous, kalastus, globalisaation sosiaalinen ulottuvuus, työllisyys ja ihmisarvoinen työ, muuttoliike, tutkimus ja innovointi, tietoyhteiskunta, liikenne ja energia. Toinen alue, jolla komissio hakee kehitystavoitteisiin liittyviä myönteisiä synergioita, on verotusalan hyvä hallintotapa.

Kertomus osoittaa selvästi, kuinka EU:lla on merkittävä vaikutus monenlaisten politiikkojen, prosessien ja instrumenttien kautta kehitysmaihin. Erityisesti tutkimuksen, ympäristön ja energian aloilla EU:n politiikoilla on ollut myönteinen vaikutus. Tutkimustoiminnassa EU ja kehitysmaat työskentelevät yhdessä kehitysmaita kiinnostavilla aloilla, joita ovat esimerkiksi terveys ja elintarviketurva. Kehitysmaiden tutkijoita rohkaistaan osallistumaan tutkimusohjelmiin ja liikkuvuutta edistäviin hankkeisiin. Ympäristöpolitiikassa EU:lla on johtava rooli metsien suojelussa eri puolilla maailmaa. FLEGT-aloitteen (metsälainsäädännön soveltamisen valvonta, metsähallinto ja puukauppa) puitteissa EU tuo vain sertifioitua puutavaraa kumppanimaista laittoman puunkorjuun estämiseksi. Energia-alalla uusiutuvia energialähteitä koskevan direktiivin mukainen sitova tavoite (20 prosenttia energiasta olisi oltava uusiutuvista energialähteistä vuoteen 2020 mennessä) edistää biopolttoaineiden vientiä kehitysmaista. Ympäristökestävyysjärjestelmä velvoittaa biopolttoaineiden tuojat noudattamaan ympäristökriteerejä ja raportoimaan mahdollisista kielteisistä taloudellisista ja sosiaalisista vaikutuksista kolmansiin maihin.

Näiden kokemusten ja opetusten pohjalta ministerineuvosto vahvisti[5] marraskuussa 2009 viisi ensisijaista toiminta-aluetta nykyisillä kahdellatoista politiikan alalla: kauppa ja rahoitus, ilmastonmuutos, elintarviketurva, muuttoliike sekä rauha ja turvallisuus.

Pyrkimys tehdä EU:n ulkopolitiikasta kehityskeskeisempää edellyttää vastaavasti vakaata sisäpolitiikkaa kehitysmaissa. EU:n kannalta hyvällä hallintotavalla on olennainen merkitys, jotta köyhyyttä voidaan torjua parantamalla sijoitusympäristöä ja julkisen talouden hallinnointia, vähentämällä korruptiota, parantamalla hyvää hallintotapaa verotuksessa ja veronkannossa kehitystä varten ja lujittamalla sisäisen ja ulkoisen valvonnan instituutioita vastuun ja vakauden edistämiseksi. Komissio myöntää, että vaikka demokraattisen hallintotavan parantaminen on kunkin maan sisäinen prosessi, komissio katsoo, että demokraattisen hallintotavan edistäminen on sekä erityinen politiikan ala että monialainen kysymys, joka koskee kaikkia ohjelmia ja aloja. EU pitää jatkuvasti esillä esimerkiksi sukupuolten välistä tasa-arvoa ja naisten oikeuksia kumppanimaiden kanssa käytävässä poliittisiin ja ihmisoikeuksiin liittyvässä säännöllisessä vuoropuhelussa. Eräissä maissa komissio tukee hankkeita, jotka koskevat aseellisten konfliktien vaikutusta lapsiin ja lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa. Vuonna 2009 järjestettiin ensimmäisen kerran alueellinen seminaari, jossa käsiteltiin alkuperäiskansoja, vähemmistöjä ja kastijärjestelmään perustuvaa syrjintää Etelä- ja Kaakkois-Aasiassa. Hyvä hallintotapa ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen kumppanimaissa eivät ainoastaan paranna EU:n tuen laatua, vaan ne ovat osa EU:n perusarvoja.

Eurooppalainen tuki – määrän lisääminen ja käytön tehostaminen

EU (27 jäsenvaltiota ja Euroopan komissio) oli edelleen kehitysavun suurin antaja vuonna 2009, sillä sen osuus oli yli puolet[6] eli 48,2 miljardia euroa julkisesta kehitysavusta. Yksistään komissio sitoi 12 miljardia euroa ja suoritti maksuja 10 miljardin euron arvosta.

Vuonna 2009 komissio tehosti edelleen tukensa vaikuttavuutta. Se on toiminut eturintamassa aloitteissa, joita on hyväksytty tuen vaikuttavuutta käsittelevillä OECD:n kehitysapukomitean järjestämillä korkean tason foorumeilla. Edistymisen vauhdittamiseksi ja konkreettisten tulosten saavuttamiseksi ennen Soulissa vuonna 2011 järjestettävää seuraavaa foorumia komissio on tehnyt aloitteita ja koordinoinut toimia jäsenvaltioiden välisten synergiaetujen parantamiseksi. Tämän johdosta neuvosto pystyi hyväksymään marraskuussa 2009 EU:n toimintakehyksen, jossa keskitytään Accrassa vuonna 2008 järjestetyssä edellisessä foorumissa sovittuihin kolmeen tärkeimpään tuen vaikuttavuutta koskevaan prioriteettiin: avun pirstaloitumisen vähentäminen avunantajien työnjaon kautta, maajärjestelmien käytön lisääminen ja teknisen yhteistyön laadun parantaminen. Tässä yhteydessä komissio hyväksyi kattavan toimintasuunnitelman tammikuussa 2009.

Komissio katsoi edelleen, että olisi suotavaa antaa tuki talousarviotuen muodossa (ks. jäljempänä), ja se on uudistanut tavan, jolla teknistä tukea annetaan, jotta tuesta saatava hyöty olisi kestävämpää. Komissio toimii läheisessä yhteistyössä muiden tuenantajien kanssa ja delegoi myös EU:n jäsenvaltioille vastuun eräiden EU:n tukiohjelmien toteuttamisesta. EU on vapauttanut sidottua tukea poikkeuksellisen paljon, muuttanut lähestymistapaansa tuen ehdollisuuteen ja ryhtynyt toimiin tuen ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden lisäämiseksi.

Komissio toimii läheisessä yhteistyössä kansainvälisten organisaatioiden, erityisesti YK:n ja Maailmanpankkiryhmän, kanssa. YK:n eri järjestöjen kanssa allekirjoitettiin vuonna 2009 sopimukset, joiden arvo oli yhteensä 935 miljoonaa euroa. Tämä on noin 10 prosenttia EU:n kaikista tukisitoumuksista. Maailmanpankkiryhmän kanssa allekirjoitettujen sopimusten arvo oli 469 miljoonaa euroa. Vaikka näitä varoja hallinnoivatkin kansainväliset organisaatiot omien menettelyjensä mukaisesti, komissio tarkastaa, että varoja hallinnoidaan moitteettomasti EU:n standardien ja soveltuvin osin myös menettelyjen mukaisesti. Toimintasopimukset, joissa vahvistetaan tarkastusten yksityiskohtaiset säännöt, allekirjoitettiin vuonna 2009 YK:n, Maailmanpankkiryhmän ja Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa. Kansainvälisen valuuttarahaston kanssa tehdyn sopimuksen johdosta komission on myös entistä helpompi toimia sen kanssa yhteistyössä rahanpesua torjuvissa ohjelmissa.

Vuonna 2009 toteutettiin ensimmäiset vaiheet Euroopan komission ja paikallisviranomaisten yhteistyöstrategiassa, jonka komissio määritteli vuonna 2008 antamassaan tiedonannossa Paikallisviranomaiset kehitysyhteistyön toimijoina[7] . Ensimmäinen ”hajautetun yhteistyön kokous”, johon osallistui yli 300 EU:n ja kehitysmaiden paikallisviranomaisten edustajaa, järjestettiin Brysselissä joulukuussa 2009. Vuoden aikana jatkettiin yhteistyötä valtiosta riippumattomien toimijoiden kanssa niin, että kyseiset toimijat osallistuivat kehitysstrategioiden määrittelyyn ja kehitystoimien toteuttamiseen.

Talousarviotuen antaminen

Talousarviotuki on komission suosima tuen toimitusmekanismi. Siinä noudatetaan periaatteita, jotka koskevat paikallisen omistajuuden lisäämistä, kumppanimaiden valmiuksien edistämistä, tuen mukauttamista kansalliseen politiikkaan ja tuen toimittamisen kustannusten vähentämistä.

Talousarviotuki on mekanismi, jonka avulla varat siirretään tuensaajamaan valtionkassaan, jos se täyttää sovitut maksuehdot. Vuoden 2009 aikana komissio sitoi tällä tavalla 2,4 miljardia euroa EU:n tukivaroja ulkoiseen yhteistyöhön[8]. Varat myönnetään joko yleisenä talousarviotukena, jolla tuetaan kansallisen kehityspolitiikan/-strategian toteuttamista, tai alakohtaisena talousarviotukena, jolla kumppanimaata autetaan edistymään tietyllä alalla.

Vuonna 2009 yleistä talousarviotukea koskevat sitoumukset muodostivat 35 prosenttia kaikista uusista talousarviotukitoimista ja ne olivat arvoltaan 869 miljoonaa euroa. Kaikki 23 edunsaajamaata olivat AKT-valtioita. Vuonna 2009 noin 10 prosenttia uusista yleiseen talousarviotukeen liittyvistä toiminnoista koski epävakaita valtioita (ks. laatikko).

Alakohtaista talousarviotukea käytettiin hieman enemmän vuonna 2009. Alakohtaiseen talousarviotukeen liittyvien sitoumusten kokonaismäärä oli 1,6 miljardia euroa eli noin 65 prosenttia uusista talousarviotukitoimista vuonna 2009. Sitä käytettiin käytännöllisesti katsoen kaikissa uusissa AKT-alueen ulkopuolisissa talousarviotukitoimissa. EU:n naapurimaissa ja Etelä-Afrikassa talousarviotukitoimet keskittyvät ammattikoulutukseen, julkisen terveydenhuollon uudistamiseen, vesi- ja jätevesihuoltoon, liikenteeseen, ympäristöön ja työllisyyteen sekä perusopetukseen. Aasiassa kaikki sitoumukset koskivat sosiaalialoja. Latinalaisessa Amerikassa pääalat olivat koulutus ja sosiaalinen koheesio. AKT-alueella alakohtaiset talousarviotukitoimet keskittyivät perinteisille aloille (tiestö, terveydenhuolto ja koulutus), mutta toimia toteutettiin myös joillain uusilla aloilla, kuten hajautettu maatalous ja henkilöresurssien kehittäminen.

OECD:n kehitysapukomitealle tehdyn esityksen perusteella EU kokeilee parhaillaan uutta talousarviotuen arviointimenetelmää. Kokeiluarvioinnit aloitettiin vuonna 2009 Tunisiassa, Malissa ja Sambiassa. Jos kokeilujen tulos on myönteinen, sovittu menetelmä, joka on perustana yhdennetyille arviointimenettelyille kaikissa tuensaajamaissa, on saatavissa vuoden 2011 puoleenväliin mennessä.

Komission vuonna 2009 viimeistelemistä maantieteellisistä arvioista ilmenee, että lähes kaikissa maissa ja kaikilla alueilla siirtymisellä talousarviotukeen oli myönteinen vaikutus esimerkiksi kumppanimaiden kanssa käytävään vuoropuheluun, avunantajien koordinointiin, julkisen talouden hallinnointiin ja politiikan uudistuksiin tuensaajamaissa. Nämä havainnot perustuvat kuitenkin vain joihinkin tapauksiin eikä niistä voida tehdä yleisiä johtopäätöksiä.

Julkisen talouden hallinnointijärjestelmien lujittaminen on edelleen olennaista talousarviotuen antamisessa sen varmistamiseksi, että hallitukset ovat vastuussa talousarvioidensa käytöstä omille ja Euroopan unionin veronmaksajille. Julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevaa diagnostista menetelmää, jonka komissio on kehittänyt yhdessä Maailmanpankin ja joidenkin muiden organisaatioiden kanssa, käytetään perustana mitattaessa, edistyvätkö maat omissa julkisen talouden hallinnointijärjestelmissään. Kesäkuusta 2005 vuoden 2009 loppuun julkisia menoja ja taloudellista vastuuta koskevia arviointeja tehtiin 105 maassa, joista 62 oli AKT-valtioita. Tämä kattaa lähes kaikki maat, jotka hyötyvät EU:n rahoittamasta talousarviotuesta.

Koulutuskursseja järjestetään tarkoituksena parantaa komission henkilöstön valmiuksia suunnitella ja toteuttaa talousarviotukiohjelmia. Nämä kurssit ovat yleensä avoimia kumppanimaiden virkamiehille ja muiden avunantajien henkilöstölle.

Euroopan komissio uskoo, että talousarviotuki on paras tukimuoto eräille kriisin tai konfliktin jälkeisessä tilanteessa oleville epävakaille valtioille, vaikka nämä maat eivät muodollisesti täytä tuen myöntämiselle asetettuja edellytyksiä. Komissio katsoo, että talousarviotuki voi auttaa vakautumista ja estää taloudellisen ja poliittisen tilanteen heikkenemisen edelleen. Tämän vuoksi komissio laati uudet ohjeet vuonna 2009 mukauttaakseen talousarviotuen kriteerejä näiden maiden erityistilanteeseen. Näin ollen talousarviotukiohjelmat suunnitellaan siten, että riskit ovat mahdollisimman pienet, ja samalla varmistetaan, että heti konfliktin tai kriisin jälkeisessä tilanteessa avautuvat mahdollisuudet käytetään hyödyksi. ( Lisätietoja varsinaisen kertomuksen kohdassa 5.1.2.

Tuloksia kohden

Komissio pyrkii huolellisesti mittaamaan kehitysyhteistyötoimiensa vaikutuksen. Tämä on ensisijaista kaikkien avunantajien mielestä. Se auttaa kohdentamaan tuen sinne, missä sen vaikutus on suurin. Tähän asti useimmat avunantajat ovat keskittyneet enemmän panoksiin, menoihin ja teknisiin seikkoihin tulosten, vaikutusten ja kestävyyden sijaan. Hankkeiden ja ohjelmien tulosten, vaikutusten ja kestävyyden mittaaminen on keskeistä, jotta voidaan arvioida tuen vaikutus todelliseen köyhyyden poistamiseen.

Komissio on käytännössä pyrkinyt viime vuosina parantamaan tuen toteuttamisen, laadun valvonnan, vastuullisuuden ja tulosten seurannan tasoa. Se on sitoutunut menettelyjensä uudistamiseen yksinkertaistaakseen niitä ja keskittyäkseen laatuun ja tuloksiin tuen vaikuttavuutta koskevien kansainvälisesti hyväksyttyjen tavoitteiden mukaisesti. Komissio on myös kehittänyt dynaamisempia kumppanuusmuotoja tuensaajien ja toisten avunantajien kanssa ja yksinkertaistanut menettelyjään ja selventänyt tuen toimitusta ja toteuttamista koskevia sääntöjä.

Vuonna 2009 keskeisiä aiheita olivat seuraavat:

- komission teknisen yhteistyön uudistaminen tuen vaikuttavuuden parantamiseksi. Tärkeintä tässä vaiheessa on kehittää ohjeistusta ja laatia järjestelmä uudistuksen tulosten seuraamiseksi;

- useiden metodologisten välineiden käyttöönotto vuonna 2009 EU:n ulkoisen avun toteuttamisen yksinkertaistamiseksi ja virtaviivaistamiseksi;

- ulkoisen avun toimitukseen päätoimipaikassa ja lähetystöissä osallistuvan henkilöstön taitojen ja valmiuksien kehittäminen;

- hankkeen elinkaaren suunnitteluvaiheessa käyttöönotetun tärkeimmän laadunvalvontavälineen tarkistus. Kyseessä on vertaisarviointimenetelmä oQSG (office Quality Support Group). Vuonna 2009 se kattoi lähes kaikki tukikelpoiset hankkeet ja ohjelmat.

Komissiolla on aktiivinen arviointiohjelma: vuonna 2009 aloitettiin 19 uutta arviointia. Päätökseen saatujen arviointien perusteella voidaan todeta, että ohjelmasuunnittelu, toteutus ja vaikuttavuus ovat hyvät useimmissa tapauksissa. Tehokkuuden ja kestävyyden katsotaan olevan edelleen heikoimmat tekijät. EU:n toimilla on myönteisiä vaikutuksia, mutta kumppanimaiden omistajuutta olisi lisättävä.

Vuonna 2009 laadittiin yhteensä 1 548 tuloskeskeistä seurantaraporttia. Tämä on 24 prosenttia enemmän kuin vuonna 2008. Vuoden 2009 tuloksista ilmenee, että hankkeiden edistyminen parani vuoteen 2008 verrattuna.

Yhteenvetona voidaan todeta, että komissio on puuttunut nopeasti vuosien 2008–2009 kriisien aiheuttamiin ongelmiin ja ryhtynyt toimiin varmistaakseen, että sen avun vaikutus on mahdollisimman suuri. EU on osoittanut pystyvänsä innovoimaan ja mukauttamaan tukivälineitään uusien haasteiden edellyttämällä tavalla. Tämän prosessin dynamiikka on luonut uusia synergiaetuja ja tehokkaampia tuloksia.

Komissio jatkaa työtään vuosituhattavoitteiden saavuttamiseksi. Nämä tavoitteet ovat laajan kansainvälisen tarkastelun kohteena vuonna 2010.

[pic]

[pic]

[pic]

[1] Asiakirjassa ”Kriisitilanteen tuki kehitysmaille”.

[2] KOM(2009) 475 lopullinen, 10.9.2009.

[3] KOM(2009) 84 lopullinen, 4.3.2009.

[4] Konsensuksen vahvistivat joulukuussa 2005 komission ja neuvoston puheenjohtajat sekä parlamentin puhemies.

[5] Kehityspolitiikan johdonmukaisuus – poliittisen toimintakehyksen laatiminen koko unionin lähestymistavalle (KOM(2009) 458 lopullinen).

[6] OECD:n kehitysapukomitean jäseninä olevien 15:n EU:n jäsenvaltion osuus kaikesta kehitysapukomitean jäsenten antamasta julkisesta kehitysavusta on 56 prosenttia.

[7] KOM(2008) 626, 8.10.2008.

[8] Tämä kattaa vain EuropeAid-yhteistyötoimiston hallinnoiman tuen.