[pic] | EUROOPAN KOMISSIO |

Bryssel 2.6.2010

KOM(2010) 291 lopullinen

KOMISSION KERTOMUS

VUOSIRAPORTTI 2009 EUROOPAN KOMISSION JA JÄSENVALTIOIDEN PARLAMENTTIEN SUHTEISTA

KOMISSION KERTOMUS

VUOSIRAPORTTI 2009 EUROOPAN KOMISSION JA JÄSENVALTIOIDEN PARLAMENTTIEN SUHTEISTA

1. JOHDANTO

Vuotta 2009 leimasivat tärkeät institutionaaliset tapahtumat: uusi Euroopan parlamentti valittiin kesäkuussa, Barroson ensimmäisen komission toimikausi päättyi, ja Lissabonin sopimus tuli voimaan 1. joulukuuta. Komission ja jäsenvaltioiden parlamenttien suhteiden osalta vuonna 2009 poliittinen vuoropuhelu (2 luku) vakiintui entisestään ja annettujen lausuntojen ja osallistuvien edustajainhuoneiden määrä lisääntyi tasaisesti. Komissio ja jäsenvaltioiden parlamentit pitivät yhteyttä ja vaihtoivat näkemyksiä kaikilla tasoilla (3 luku), ja molemmat tahot valmistelivat erityisen intensiivisesti Lissabonin sopimuksen voimaantuloa ja sen jäsenvaltioiden parlamentteja koskevien uusien määräysten soveltamista (4 luku).

Kun edellisessä vuosiraportissa[1] esitettiin yleinen tilannekatsaus eroavan komission ja jäsenvaltioiden parlamenttien suhteista, tässä raportissa esitellään myös uuden komission keskeiset tavoitteet ja päämäärät sen osalta, miten suhteet jäsenvaltioiden parlamentteihin kehittyvät tulevan toimikauden aikana.

2. Poli ITTINEN VUOROPUHELU

2.1. Jäsenvaltioiden parlamenttien osallistuminen ja lausuntojen kohdistuminen

Osallistumista eri tavoin

Vuonna 2009 jäsenvaltioiden parlamentit lähettivät 250 lausuntoa komissiolle poliittisen vuoropuhelun yhteydessä (200 lausuntoa vuonna 2008), mikä vahvisti suunnan olevan selvästi nouseva. Nyt on saatu yhteensä 618 lausuntoa 35 parlamentilta (40:stä) 25 jäsenvaltiosta syyskuun 2006 ja joulukuun 2009 välisenä aikana.

Kuten edellisinäkin vuosina, jotkut edustajainhuoneet ovat olleet erityisen aktiivisia, erityisesti Portugalin Assembleia da Republica (47 lausuntoa), Tšekin senaatti (27), Alankomaiden kaksi kamaria yhdessä (19), Ruotsin Riksdag (18), Italian senaatti (17), Saksan Bundesrat (16), Yhdistyneen kuningaskunnan House of Lords (14), Ranskan senaatti (12), Tanskan Folketing (12), Itävallan Bundesrat (10) ja Kreikan edustajainhuone (10). Nämä 12 edustajainhuonetta vastasivat noin kolmesta neljäsosasta kaikista vuonna 2009 saaduista jäsenvaltioiden parlamenttien lausunnoista. Erityisesti Tšekin senaatilta, Italian senaatilta, Itävallan Bundesrat ilta ja Kreikan edustajainhuoneelta tulevien lausuntojen määrä on kasvanut merkittävästi vuoden aikana verrattuna vuoteen 2008. Samalla on syytä korostaa, että Itävallan Nationalrat ja Maltan edustajainhuone osallistuivat vuonna 2009 ensimmäistä kertaa poliittiseen vuoropuheluun.

Toisaalta 10 edustajainhuonetta ei lähettänyt yhtään lausuntoa vuonna 2009 ja 13 edustajainhuoneen osallistuminen rajoittui lausuntoihin, jotka oli hyväksytty COSACin koordinoimien toissijaisuustestien yhteydessä. Vuodesta 2006 alkaen viisi edustajainhuonetta– Espanjan ja Romanian kaksikamariset parlamentit ja Slovenian ylähuone (Državni svet ) – ei ole lainkaan osallistunut tähän vuoropuheluun. Useimmiten nämä edustajainhuoneet osallistuvat poliittiseen vuoropuheluun vähemmän aktiivisesti tarkoituksella, koska ne määrittävät asemansa Eurooppa-asioissa mieluummin hallitustensa kuin komission valvonnan välityksellä.

Jäsenvaltioiden parlamenttien lausuntojen laajuus

Jäsenvaltioiden parlamenttien antamat 250 lausuntoa koskivat peräti 139:ää komission asiakirjaa. Näistä 139 asiakirjasta vain 10:tä kommentoi vähintään neljä edustajainhuonetta (ottamatta huomioon COSACin koordinoimien toissijaisuustestien kattamaa kolmea ehdotusta).

Jäsenvaltioiden parlamenttien aktiivisimmin kommentoimat tiedonannot ja ehdotukset koskivat Tukholman ohjelmaa[2] (8 lausuntoa), rajatylittävää terveydenhuoltoa koskevaa direktiiviä[3] (7[4]), kuluttajien oikeuksia koskevaa direktiiviä[5] (6), ihmiskauppaa[6] (6) ja lasten seksuaalista hyväksikäyttöä koskevia puitepäätöksiä[7] (5), vihreitä kirjoja kollektiivisista oikeussuojakeinoista[8] (5) ja nuorten oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta[9] (5), Euroopan finanssivalvonnasta annettua tiedonantoa[10] (4), direktiiviä turvapaikanhakijoita koskevista vähimmäisvaatimuksista[11] (4) ja toimintastrategiaa vuodeksi 2010[12] (4).

Noin puolet vuonna 2009 saaduista 250 lausunnosta liittyi lainsäädäntöehdotuksiin ja puolet komission tiedonantoihin tai tausta-asiakirjoihin. Vihreistä kirjoista annettiin 36 lausuntoa. On syytä todeta, että sisäisten menettelyidensä mukaisesti hyvin aktiiviset Ruotsin ja Tanskan parlamentit osallistuvat edelleen poliittiseen vuoropuheluun komission kanssa vain muiden kuin lainsäädäntöasiakirjojen osalta.

Yleensä ottaen suurin osa lausunnoista kohdistui poliittisiin seikkoihin, sillä vain 13 lausuntoa annettiin ohjelmiin tai institutionaalisin kysymyksiin liittyvistä asiakirjoista. Politiikan osa-alueet, joihin jäsenvaltioiden parlamentit pääasiassa kiinnittivät huomiota, olivat oikeus, vapaus ja turvallisuus (83 lausuntoa, mukaan lukien kahden COSACin toissijaisuustestin yhteydessä annetut), terveys ja kuluttaja-asiat (38, mukaan lukien yhden COSACin toissijaisuustestin yhteydessä annetut), liikenne ja energia (22), koulutus ja kulttuuri (14), ympäristö (12) ja yritystoiminta (10).

Komission lausuntojen julkaiseminen

Toukokuussa 2009 komissio otti Europa-palvelimella käyttöön erityisen sivuston[13], jossa se julkaisee kaikki jäsenvaltioiden parlamenteilta poliittisen vuoropuhelun yhteydessä saadut lausunnot sekä komission vastaukset. Tällä hetkellä sivustolla on vain vuosina 2008 ja 2009 saadut lausunnot, mutta komissio aikoo sisällyttää sille asteittain kaikki lausunnot, jotka on saatu sen jälkeen, kun poliittinen vuoropuhelu jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa alkoi syyskuussa 2006.

2.2. Jäsenvaltioiden parlamenttien lausuntojen ja komission vastausten arviointi

Valtaosa lausunnoista oli yleensä myönteisiä ja niissä suhtauduttiin myönteisesti komission aloitteisiin ja ehdotuksiin, mutta samaan aikaan esitettiin konkreettisia huomautuksia, muutosehdotuksia ja rakentavaa kritiikkiä. Useimmat jäsenvaltioiden parlamentit tarkastelivat lausunnoissaan oleellisia poliittisia kysymyksiä ja kommentoivat pääasiassa komission ehdotuksen laajempaa sisältöä. Suhteellisen harvoissa lausunnoissa oli huomautuksia oikeusperustasta tai toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista.

Vuonna 2009 saaduista 250 lausunnosta alle 25:ssä käsiteltiin toissijaisuuteen liittyviä seikkoja. Niissä viitattiin noin 15:een lainsäädäntöasiakirjaan ja muuhun komission asiakirjaan. Erityisen kiinnostuneita toissijaisuuskysymyksistä olivat Ranskan senaatti , Itävallan Bundesrat , Saksan Bundesrat sekä Alankomaiden, Portugalin ja Kreikan parlamentit. Vaikka toissijaisuuden noudattamista sinänsä ei epäiltykään, joissakin lausunnoissa pidettiin riittämättömänä perusteluja siitä, noudattaako ehdotus toissijaisuusperiaatetta.

Joissakin tapauksissa kaksikamarijärjestelmien kaksi edustajainhuonetta eivät aina olleet samaa mieltä toissijaisuuden noudattamisen arvioinnista. Esimerkiksi Alankomaiden kaksi kamaria olivat eri mieltä tästä kysymyksestä elintärkeiden infrastruktuurien varoitusjärjestelmään (CIWIN)[14] liittyvän ehdotuksen ja rakennusten energiatehokkuudesta annetun direktiivin[15] osalta, ja Ranskan parlamentin kaksi kamaria esittivät toisistaan poikkeavan näkemyksen eläinkokeita koskevan ehdotuksen toissijaisuuden noudattamisesta[16].

Komissio sai vuonna 2009 useita jäsenvaltioiden parlamenttien kolmen COSACin koordinoiman toissijaisuustestin yhteydessä hyväksymiä lausuntoja. Ensimmäinen, joulukuussa 2008 aloitettu testi, liittyi direktiiviin elinsiirtoa varten tarkoitettujen ihmiselinten laatu- ja turvallisuusvaatimuksista[17], toinen, heinäkuussa 2009 aloitettu, puitepäätökseen oikeudesta tulkkaukseen ja käännöksiin rikosoikeudellisissa menettelyissä[18] ja kolmas, lokakuussa 2009 aloitettu, asetukseen toimivallasta, sovellettavasta laista, päätösten ja virallisten asiakirjojen tunnustamisesta ja täytäntöönpanosta perintöasioissa[19]. Kaikissa kolmessa menettelyssä valtaosa osallistuvista edustajainhuoneista vahvisti ehdotusten noudattavan toissijaisuusperiaatetta. Ensimmäisen tapauksen osalta vain Itävallan Bundesrat antoi kielteisen lausunnon, toisessa menettelyssä Itävallan Bundesrat in lisäksi Irlannin ja Maltan parlamentit kyseenalaistivat toissijaisuuden noudattamisen, eivätkä 11 muun edustajainhuoneen mielestä komission perusteluissaan esittämät perusteet olleet täysin riittävät. Viimeisen ehdotuksen osalta vain Belgian senaatti esitti, että toissijaisuutta olisi rikottu.

Keskeisiä asiakirjoja koskeva poliittinen vuoropuhelu

Valtaosaa komission asiakirjoista kommentoi enintään 3 edustajainhuonetta. Seuraavassa analyysissä keskitytään edustavimpiin asiakirjoihin ja esitetään konkreettisia esimerkkejä tietyistä havainnoista.

- Tukholman ohjelma

Erityisesti komission tiedonanto ”Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten”[20] (Tukholman ohjelma) kiinnosti jäsenvaltioiden parlamentteja vuonna 2009. Komissiolle toimitettiin 8 lausuntoa, ja lisäksi muutama lähetettiin suoraan Euroopan parlamentille, joka piti asiasta yhteisen parlamenttien välisen kokouksen marraskuussa 2009. Kaikissa saaduissa lausunnoissa ilmaistiin tuki komission tiedonannolle. Valtaosa suhtautui myönteisesti siihen, että yksilön oikeudet ovat seuraavan monivuotisen ohjelman keskeisiä tekijöitä ja että kansalaiset asetetaan hankkeen ytimeen. Useiden edustajainhuoneiden esiin tuomista yksittäisistä oikeuksista tarve suojella oikeutta yksityisyyteen mainittiin useimmin. Esiin nostettiin myös sisäisen uudelleensijoittamisvälineen tehokkuus, yhteinen Schengen-viisumi, laillisten maahanmuuttajien maahanpääsyyn liittyvän yhteisen järjestelmän luominen, laillisten maahanmuuttajien tarve saada EU-kansalaisia vastaavat oikeudet sekä ehdotettu täytäntöönpanomääräyksen poistaminen. Samoin korostettiin sitä, että toissijaisuusperiaatteen noudattaminen pelastuspalvelun alalla on tarpeen turvata.

- Kuluttajien oikeuksia koskeva direktiivi

Jäsenvaltioiden parlamentit osoittivat kiinnostusta myös komission ehdotukseen kuluttajien oikeuksia koskevasta direktiivistä[21], johon komissio sai 6 lausuntoa. Niistä monessa tuotiin julki tärkeitä huolenaiheita. Viisi edustajainhuonetta piti ehdotusta toissijaisuusperiaatteiden vastaisena sen perusteella, että tietyillä kuluttaja- ja sopimusoikeuden aloilla täysi yhdenmukaistaminen estäisi soveltamasta kansallista lainsäädäntöä, joka niiden mukaan tarjoaisi paremman kuluttajansuojan. Lisäksi useat edustajainhuoneet totesivat, että ehdotus tuntui keskittyvän rajatylittävän toiminnan helpottamiseen kuluttajien oikeuksien suojelun sijaan. Jäsenvaltioiden parlamentit epäilivät myös oikeusperustan valintaa ja pitivät vaikutusten arviointia riittämättömänä, varsinkin koska ehdotusta tukevat konkreettiset tilastot puuttuivat ja digitaaliset tuotteet ja pelkät palvelut jätettiin sen soveltamisalan ulkopuolelle.

- Rajatylittävää terveydenhuoltoa koskeva direktiivi

Rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavia potilaiden oikeuksia koskevan direktiiviehdotuksen[22] osalta 3:ssa saadusta 7 lausunnosta[23] kannettiin huolta toissijaisuudesta tai kommentoitiin yleisemmin toissijaisuusnäkökohtaa. Useat edustajainhuoneet epäilivät, että komission ehdotus saattaa kyseenalaistaa jäsenvaltioiden kyvyn hallinnoida terveyspalveluiden hankkimista ja säilyttää taloudellinen tasapaino sosiaaliturvajärjestelmissään. Jäsenvaltioiden parlamentit huomauttivat esimerkiksi, että vaikutusten arvioinnissa ei korostettu vaaraa, johon jäsenvaltiot saattaisivat joutua potilasvirtojen valvonnan loppumisen vuoksi. Ne korostivat myös sitä, että vain jäsenvaltiot voivat arvioida ehdotuksen vaikutusta jäsenvaltioiden terveydenhoitojärjestelmien rahoittamiseen ja järjestämiseen, ja pyysivät poistamaan säännöksen, jonka mukaan komissio voisi vahvistaa suuntaviivat jäsenvaltioiden terveydenhuoltopalveluiden laatu- ja turvallisuusvaatimuksia määrittelyn helpottamiseksi.

- Euroopan finanssivalvonta

Toinen selvästi jäsenvaltioiden parlamenttien huomion keskipisteenä ollut asia vuonna 2009 oli talouskriisi: neljä edustajainhuonetta kommentoi Euroopan finanssivalvonnasta annettua komission tiedonantoa[24]. Tätä asiakirjaa kommentoineista jäsenvaltioiden parlamenteista eräät esittivät, että pitkällä aikavälillä finanssivalvontaa pitäisi hoitaa eurooppalaisen viranomaisen, jolla on valtaa tehdä sitovia päätöksiä, ja että komission ehdottama järjestelmä pitäisi tarkistaa kahden tai kolmen vuoden kuluessa. Yhden jäsenvaltion parlamentti ei ollut samaa mieltä tästä asiasta eikä halunnut hyväksyä kansallisten valvojien vastuun vähentämistä. Sen sijaan se kannatti suurten talousalan toimijoiden kansainvälisen toiminnan sääntelykehystä.

- Vihreät kirjat kollektiivisista oikeussuojakeinoista ja nuorten oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta

Komissio sai viideltä edustajainhuoneelta lausuntoja kollektiivisia oikeussuojakeinoja koskevasta vihreästä kirjasta [25]. Niistä neljä oli samansuuntaisia ja niissä korostettiin, että tässä asiassa ei tarvita EU-maiden yhteistä sitovaa asetusta, ja ehdotettiin vain hyvin kohdennettua lainsäädäntöä tai jopa toimia, jotka eivät ole oikeudellisesti sitovia. Vain yhden jäsenvaltion parlamentti vaati kollektiivisiin oikeussuojakeinoihin liittyvien sitovien järjestelyiden käyttöönottoa (yhteinen EU-järjestelmä). Saatuaan ensimmäisen vastauksen komissiolta yhden jäsenvaltion parlamentti antoi joukkovaateista toisen lausunnon. Se suhtautui edelleen tähän asiaan liittyvään EU-lainsäädäntöön yleisesti varautuneesti, mutta ilmaisi arvostavansa komission vakuutusta siitä, että mikään tuleva aloite ei loisi perustaa oikeudenkäyntien ”tehtailulle” eräiden Euroopan ulkopuolisten maiden tapaan.

Viisi edustajainhuonetta ilmaisi näkemyksensä vihreästä kirjasta nuorten oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta[26] ja kannatti laajasti komission aloitetta ja vihreän kirjan tavoitteita. Jäsenvaltioiden parlamentit olivat sitä mieltä, että kansainvälistä liikkuvuutta ei pitäisi varata vain nuorille, kun otetaan huomioon, että elinikäisen oppimisen edistäminen oli yksi komission keskeisistä tavoitteista. Niiden mukaan eurooppalaisten ohjelmien pitäisi olla joustavia keston, ajankohdan ja osallistuvien maiden osalta, ja erityistä huomiota pitäisi kiinnittää nuorten vieraiden kielten osaamisen parantamiseen ja opintojen tunnustamiseen liikkuvuuden edellytyksenä. Eräät edustajainhuoneet kannustivat komissiota liittämään liikkuvuuden edistämisen harjoittelun yhteydessä osaksi uudistettua Lissabonin strategiaa.

Komission vastaukset jäsenvaltioiden parlamenttien lausuntoihin

Komission vastaukset jäsenvaltioiden parlamenttien lausuntoihin allekirjoittaa varapuheenjohtaja, jonka tehtäviin kuuluu suhteiden hoitaminen jäsenvaltioiden parlamentteihin. Komissio antaa niille ensin muodollisen hyväksyntänsä, jota edeltää kaikkien kabinettien ja yksiköiden alustava kuuleminen. Vastauksissaan jäsenvaltioiden parlamenteille komissio pyrkii usein selittämään selittää alkuperäisiä ehdotuksiaan ja esittää mahdollisuuksien mukaan yksityiskohtaisia esimerkkejä kyseisen kannan vahvistamiseksi. Tarvittaessa vastauksissa myös reagoidaan jäsenvaltioiden parlamenttien esittämiin konkreettisiin kommentteihin ja ehdotuksiin ja ilmaistaan, voiko komissio jatkaa niiden tarkastelua. Komission vastausten on luonnollisesti aina heijastettava ja noudatettava perustamissopimuksissa määrättyä institutionaalista tasapainoa. Vastauksiin vaikuttavat myös pitkälti kyseisen lausunnon ajankohta ja lainsäädäntöasiakirjojen osalta toimielinten välisen menettelyn vaihe.

Vastaukset vihreisiin kirjoihin ja muihin tausta-asiakirjoihin ovat tavallisesti laajuudeltaan rajallisia niin kauan kun kuuleminen on kesken tai sen tuloksia ei vielä ole arvioitu.

3. YHTEYDENPITO JA VIERAILUT

Kuten edellisinäkin vuosina, komission jäsenet ja yksiköt olivat erityisen aktiivisia ja pitivät yhteyttä jäsenmaiden parlamenttien edustajiin. Lukuisien komission jäsenten ja jäsenvaltioiden parlamenttien välisten kahdenvälisten kokouksien lisäksi komissio oli edustettuna poliittisella tasolla kaikissa tärkeissä vuonna 2009 pidetyissä parlamenttien välisissä kokouksissa: EU:n parlamenttien puhemiesten konferenssissa helmikuussa Pariisissa, COSACin valtuustojen puheenjohtajien kokouksessa helmikuussa Prahassa ja heinäkuussa Tukholmassa, COSACin täysistunnoissa toukokuussa Prahassa ja lokakuussa Tukholmassa sekä parlamenttien välisissä tapaamisissa helmikuussa ja marraskuussa Brysselissä.

Lisäksi komission yksiköillä on ollut säännöllisesti tapaamisia jäsenvaltioiden parlamenteissa toimivien vastaavien yksiköiden kanssa joko jäsenvaltioiden parlamenttien pysyvien jäsenten säännöllisesti pidettävien kokouksien yhteydessä Brysselissä (12 tavanomaista kokousta vuonna 2009 ja lisäksi komission järjestämä puoli päivää kestänyt seminaari kesäkuussa), eri parlamenttien omissa pääkaupungeissaan järjestämissä konferensseissa ja kuulemisissa tai Euroopan parlamentin jäsenvaltioiden parlamenttien virkamiehille järjestämissä erilaissa aihekohtaisissa työpajoissa. Komission pääsihteeristö osallistui ensimmäistä kertaa IPEXin johtokunnan kokoukseen lokakuussa Kööpenhaminassa ja komission pääsihteeri osallistui EU:n parlamenttien pääsihteerien kokoukseen joulukuussa Brysselissä muutamia päiviä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen.

Näiden komission ja jäsenvaltioiden parlamenttien välisten yhteyksien ja yhteydenpitojen pääpaino vuonna 2009 oli Lissabonin sopimuksen voimaantulossa ja täytäntöönpanossa, henkilökohtaisen vapauden, vapauden ja oikeuden alaan liittyvissä kysymyksissä sekä talous- ja rahoituskriisin liittyvissä asioissa.

4. Lis SABONIN SOPIMUS

Lissabonin sopimus, joka tuli voimaan 1. joulukuuta 2009, merkitsee huomattavaa edistysaskelta jäsenvaltioiden parlamenttien asemaan EU-tasolla. Ensimmäistä kertaa jäsenvaltioiden parlamentit mainitaan varsinaisessa sopimuksessa. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 12 artiklassa todetaan nimenomaisesti, että ” kansalliset parlamentit edistävät osaltaan aktiivisesti unionin moitteetonta toimintaa” . Sen jälkeen kyseisessä artiklassa luetellaan useita uusia oikeuksia, jotka korostavat jäsenvaltioiden parlamenttien tärkeää merkitystä unionin demokraattisuudessa.

Huomattavin jäsenvaltioiden parlamenttien uusista oikeuksista on varmasti niiden tehtävä ”valvoa toissijaisuusperiaatteen noudattamista pöytäkirjassa [N:o 2] määrätyn menettelyn mukaisesti” , mikä tunnetaan yleisesti toissijaisuuden valvontajärjestelmänä tai keltaisen ja oranssin kortin menettelynä. Tämä järjestelmä tarjoaa lainsäätäjälle viimeisen mahdollisuuden pysäyttää tavallinen lainsäätämisjärjestys, jos tietty määrä jäsenvaltioiden parlamentteja epäilee, ettei tietyssä lainsäädäntöehdotuksessa noudateta toissijaisuusperiaatetta.

Komissio teki uusien perussopimusten jäsenvaltioiden parlamentteihin ja erityisesti toissijaisuuden valvontajärjestelmään liittyvien määräysten täytäntöönpanon osalta marraskuun lopussa 2009 sisäisiä järjestelyitä, joiden avulla tätä uutta välinettä voitiin soveltaa tehokkaasti sopimuksen voimaantulopäivästä. Jäsenvaltioiden parlamenteille ja lainsäätäjälle ilmoitettiin näistä menettelyistä komission puheenjohtajan ja varapuheenjohtajan yhteisellä kirjeellä, joka lähetettiin 1. joulukuuta yhteensä 40 edustajainhuoneen sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston puhemiehille[27]. Komissio määritti nämä järjestelyt niiden lukuisien keskusteluiden pohjalta, joita se on käynyt viime vuosina poliittisella ja virkamiesten tasolla jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa, ja varmisti, että niissä otetaan huomioon kaikki tärkeät jäsenvaltioiden parlamenttien esiin tuomat seikat. Järjestelyiden joitakin näkökohtia voidaan joutua muokkaamaan kokemuksen karttuessa.

Joulukuun 1. päivänä lähetetyn kirjeen tärkein sanoma oli, että komission mielestä toissijaisuuden valvontajärjestelmä on poliittinen eikä pelkkä kirjanpitotekninen toimi ja että se uskoo jäsenvaltioiden parlamenttien käyttävän tätä välinettä vastuullisesti ja rakentavasti. Komissio ilmaisi myös aikovansa toteuttaa oikeanlaiset toimenpiteet, joilla helpotetaan tämän uuden välineen käyttöä jäsenvaltioiden parlamenttien käytännön välineenä. Jäsenvaltioiden parlamentit suhtautuivat myönteisesti kirjeeseen ja komission lähestymistapaan.

Koska eroava komissio toimi toimituskomissiona 1. marraskuuta 2009 – 10. helmikuuta 2010, mitään tärkeitä lainsäädäntöehdotuksia ei hyväksytty uuden sopimuksen voimaantulon jälkeisen kahden kuukauden aikana. Ensimmäiset toissijaisuuden valvontajärjestelmän soveltamisalaan kuuluvat ehdotukset hyväksyttiin ja toimitettiin jäsenvaltioiden parlamenteille vasta helmikuun 2010 alussa.

5. NÄKYMÄT

Komissio sitoutuu jäsenvaltioiden parlamentteja ja erityisesti toissijaisuuden valvontajärjestelmää koskevien Lissabonin sopimuksen määräysten sujuvaan ja tehokkaaseen täytäntöönpanoon. Tämä on yksi nykyisen komission ensisijaisista tavoitteista, kun määritellään sen ja jäsenvaltioiden parlamenttien suhteita.

Samaan aikaan on yleisemmin erittäin tärkeää lujittaa kumppanuutta jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa lisäämällä ja vahvistamalla poliittista vuoropuhelua noudattaen täysin institutionaalista tasapainoa EU:n tasolla. Jatkamalla tätä vuoropuhelua molemmat osapuolet voivat ryhtyä laajempaan, poliittisempaan mielipiteiden vaihtoon, joka ei rajoitu vain lainsäädäntöehdotuksiin ja toissijaisuuskysymyksiin. Tämän vuoksi komissio tutkii edelleen tarkkaan kaikki jäsenvaltioiden parlamenteilta saamansa lausunnot ja on vakuuttunut siitä, että rakentava ja tehokas viestintä vahvistaa entisestään Euroopan toimielinten ja eri puolilla Eurooppaa asuvien kansalaisten välisiä suhteita.

Komission mielestä toissijaisuuden valvontajärjestelmä ja poliittinen vuoropuhelu ovat saman asian kaksi eri puolta, joista ensin mainittu kuuluu osana komission ja jäsenvaltioiden parlamenttien poliittisiin suhteisiin. Jäsenvaltioiden parlamentit ovat ottaneet tämän lähestymistavan mielellään vastaan; tähän saakka ne ovat yleensä keskittäneet lausuntonsa komission asiakirjojen sisältöön pikemminkin kuin toissijaisuusnäkökohtiin.

Komission tarkoituksena on parantaa politiikan muotoilua vahvistamalla poliittista kumppanuutta jäsenvaltioiden parlamenttien kanssa sekä lainsäädännön että muiden toimenpiteiden osalta. Se haluaa myös liittää jäsenvaltioiden parlamentit tiiviimmin Euroopan asioihin, joista useimmista on viime vuosina tullut sisäpoliittisia kysymyksiä, ja tuoda näin Eurooppaa lähemmäksi kansalaisia. Komissio on pyrkinyt myös lisäämään tietämystään jäsenvaltioiden dynamiikasta ja kansallisista prosesseista.

Politiikan muotoilun parantamisen osalta on totta, ettei aina ehkä ole helppoa mitata jäsenvaltioiden parlamenttien lausuntojen konkreettista vaikutusta lopulliseen säädökseen. On kuitenkin tärkeää tietää, että aina, kun komissio neuvottelee lainsäädäntöasiakirjoista lainsäätäjien kanssa, se voi nyt tehdä sen tuntien hyvin jäsenvaltioiden parlamenttien ilmaisemat lausunnot. Samoin kun komissio päättää kannastaan, jota se puolustaa Euroopan parlamentissa ja neuvostossa, se voi saada tietoja jäsenvaltioiden parlamenttien asiaa koskevista näkemyksistä. Monessa tapauksessa jäsenvaltioiden parlamenttien lausunnot heijastuvat joko Euroopan parlamentin tai neuvoston lainsäädäntöprosessiin, mikä on selvä osoitus näiden lausuntojen lisäarvosta. Jos ne toimitetaan ajoissa, ne voivat toimia ennakkovaroituksena ja antaa yleiskuvan tärkeimmistä komission ehdotukseen liittyvistä kannoista, jotka usein myöhemmin heijastuvat lainsäädäntöprosessiin. On ilmeistä, että jos lausunnot saapuvat erityisen myöhään ja niitä tulee vain muutamista jäsenvaltioiden parlamenteista, vaikutus meneillä olevaan toimielinten väliseen keskusteluun jää suhteellisen vähäiseksi.

Viiden viime vuoden aikana komission ja jäsenvaltioiden parlamenttien suhteet ovat muuttuneet olennaisesti ja tulleet läheisemmiksi ja merkityksellisemmiksi. Tämä suuntaus jatkuu Lissabonin sopimuksen myötä. Jäsenvaltioiden parlamenteilla on nyt tärkeämpi asema EU:n tasolla, ja siksi niistä voi tulla erittäin tärkeitä toimijoita, joiden kannat EU:n toimielinten on otettava huomioon. Näin jäsenvaltioiden parlamenteista tulee nopeasti päätöksentekoprosessien erottamaton osa EU:n tasolla.

Lisää edistystä on kuitenkin vielä mahdollista saada aikaan kummallakin taholla. Päätavoitteena on edelleen tämän poliittisen kumppanuuden mahdollisuuksiin tarttuminen ja vielä rakentavampien suhteiden luominen. Komissio seuraa tarkasti jäsenvaltioiden perussopimusten uusien, parlamentteja koskevien määräysten asianmukaista täytäntöönpanoa, ja noudattaa tarkasti toissijaisuutta koskevia pöytäkirjan 2 sisältämiä vaatimuksia. Lisäksi komissio haluaisi kannustaa niitä jäsenvaltioiden parlamentteja, jotka eivät vielä ole mukana poliittisessa vuoropuhelussa, osallistumaan aktiiviseen mielipiteiden vaihtoon komission kanssa. Se pyrkii myös ottamaan jäsenvaltioiden parlamentit tiukasti mukaan Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanoon ja on valmis tutkimaan mahdollisia yhteistyömenetelmiä EU:n talousarvion täytäntöönpanossa ja erityisesti petostentorjunnassa. Komissio luottaa molemmilla aloilla jäsenvaltioiden parlamenttien aktiiviseen tukeen. Lisäksi komissio käyttää erityisesti jäsenvaltioiden parlamenttien säännöllisiä asiatietoja ohjelmakysymyksistä. Sen tavoitteena on esittää komission työohjelma jäsenvaltioiden parlamenttien pysyville edustajille mahdollisimman pian sen hyväksymisen jälkeen. Komissio on myös sitoutunut vastaamaan kaikkiin COSACin kirjoituksiin ja johtopäätöksiin.

Kun tarkastellaan perussopimusten uusia määräyksiä jäsenvaltioiden parlamenttien osallistumista Europolin ja Eurojustin toimintojen poliittiseen seurantaan ja arviointiin, komissio on tietoinen jäsenvaltioiden parlamenttien pyynnöistä, että komissio kuulee niitä asianmukaisesti ennen kuin se esittää ehdotuksia komission vuoden 2010 työohjelmaan kuuluvista asetuksista. Komissio arvioi ennen näiden uusien ehdotusten esittämistä nykyisten Eurojustia ja Europolia koskevien päätösten täytäntöönpanoa huolellisesti ja kuulee kaikkia osapuolia. Jäsenvaltioiden parlamentit ovat tiiviisti mukana valmistelutyössä.

Komissio vakuuttaa jatkavansa jäsenvaltioiden parlamenttien aseman edistämistä pitämällä ne institutionaalisen ja poliittisen esityslistansa kärjessä.

Saatujen lausuntojen määrä maittain/edustajainhuoneittain

Yhteensä |

PORTUGALI | Assembleia da Republica | 47 |

TŠEKKI | Senát | 27 |

RUOTSI | Riksdagen | 18 |

ITALIA | Senato della Repubblica | 17 |

SAKSA | Bundesrat | 16 |

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA | House of Lords | 14 |

TANSKA | Folketinget | 12 |

RANSKA | Sénat | 12 |

KREIKKA | Vouli ton Ellnion | 10 |

ITÄVALTA | Bundesrat | 10 |

ITALIA | Camera dei Deputati | 9 |

ALANKOMAAT | Molemmat kamarit | 8 |

ALANKOMAAT | Tweede Kamer Staten Generaal | 7 |

IRLANTI | Oireachtas | 6 |

ALANKOMAAT | Eerste Kamer Staten Generaal | 4 |

ITÄVALTA | Nationalrat | 4 |

SAKSA | Bundestag | 3 |

LATVIA | Saeima | 3 |

LIETTUA | Seimas | 3 |

LUXEMBURG | Chambre des Députés | 3 |

UNKARI | Országgyűlés | 3 |

BELGIA | Chambre des Répresentants | 2 |

BELGIA | Sénat | 2 |

BULGARIA | Narodno Sabranie | 2 |

RANSKA | Assemblée Nationale | 2 |

SLOVENIA | Državni zbor | 2 |

TŠEKKI. | Poslanecká sněmovna | 1 |

VIRO | Riigikogu | 1 |

KYPROS | House of Representatives | 1 |

MALTA | House of Representatives | 1 |

ESPANJA | Congreso de los Diputados | 0 |

ESPANJA | Senado | 0 |

PUOLA | Senat | 0 |

PUOLA | Sejm | 0 |

ROMANIA | Camera Deputaților | 0 |

ROMANIA | Senatul | 0 |

SUOMI | Eduskunta | 0 |

SLOVENIA | Državni svet | 0 |

SLOVAKIA | Národná rada | 0 |

YHDISTYNYT KUNINGASKUNTA | House of Commons | 0 |

Yhteensä |

YHTEENSÄ | 250 |

Saatujen lausuntojen määrä pääosastoittain vuonna 2009

Vastuussa oleva pääosasto | YHTEENSÄ |

Oikeus, vapaus ja turvallisuus | 83 |

Terveys ja kuluttaja-asiat | 38 |

Energia ja liikenne | 22 |

Koulutus ja kulttuuri | 14 |

Pääsihteeristö | 14 |

Ympäristö | 12 |

Yritys- ja teollisuustoiminta | 10 |

Sisämarkkinat ja palvelut | 9 |

Työllisyys, sosiaali- ja tasa-arvoasiat | 7 |

Tutkimus | 7 |

Oikeudellinen yksikkö | 6 |

Aluepolitiikka | 5 |

Maatalous ja maaseudun kehittäminen | 4 |

Verotus ja tulliliitto | 4 |

Tietoyhteiskunta ja viestimet | 4 |

Meri- ja kalastusasiat | 4 |

Ulkosuhteet | 3 |

Talous- ja rahoitusasiat | 2 |

Eurostat | 1 |

Laajentuminen | 1 |

Talousarvio | 0 |

Kilpailu | 0 |

Kauppa | 0 |

Kehitysyhteistyö | 0 |

Yhteensä | 250 |

Eniten lausuntoja saaneet komission asiakirjat vuonna 2009[28]

Komission asiakirja | Nimi | Lausuntojen lukumäärä |

KOM(2009) 262 | Tiedonanto: Vapauden, turvallisuuden ja oikeuden alue kansalaisia varten | 8 |

KOM(2008) 414 | Rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavia potilaiden oikeuksia koskeva direktiiviehdotus | 7 |

KOM(2008) 614 | Ehdotus direktiiviksi kuluttajan oikeuksista | 6 |

KOM(2009) 136 | Ehdotus: puitepäätös ihmiskaupan ehkäisemisestä ja torjumisesta, uhrien suojelusta | 6 |

KOM(2009) 135 | Ehdotus: puitepäätös lasten seksuaalisen hyväksikäytön ja seksuaalisen riiston sekä lapsipornografian torjumisesta | 5 |

KOM(2008) 794 | Vihreä kirja kuluttajan kollektiivisista oikeussuojakeinoista | 5 |

KOM(2009) 329 | Vihreä kirja nuorten oppimiseen liittyvästä liikkuvuudesta | 5 |

KOM(2009) 252 | Euroopan finanssivalvonnasta annettu tiedonanto | 4 |

KOM(2008) 815 | Ehdotus direktiiviksi turvapaikanhakijoiden vastaanottoa koskevista vähimmäisvaatimuksista | 4 |

KOM(2009) 73 | Tiedonanto: Toimintastrategia vuodeksi 2010 | 4 |

[1] KOM(2009) 343.

[2] KOM(2009) 262.

[3] KOM(2008) 414.

[4] On syytä todeta, että 7 lausunnosta 3 saatiin vuoden 2008 lopussa.

[5] KOM(2008) 614.

[6] KOM(2009) 136.

[7] KOM(2009) 135.

[8] KOM(2008) 794.

[9] KOM(2009) 329.

[10] KOM(2009) 252.

[11] KOM(2008) 815.

[12] KOM(2009) 73.

[13] http://ec.europa.eu/dgs/secretariat_general/relations/relations_other/npo/index_en.htm.

[14] KOM(2008) 676.

[15] KOM(2008) 780.

[16] KOM(2008) 543.

[17] KOM(2008) 818.

[18] KOM(2009) 338.

[19] KOM(2009) 154.

[20] KOM(2009) 262.

[21] KOM(2008) 614.

[22] KOM(2008) 414.

[23] [24]Yhteensä 7 lausunnosta 3 saatiin vuoden 2008 lopussa.

[25] KOM(2009) 252.

[26] KOM(2008) 794.

[27] KOM (2009) 329.

[28] http://ec.europa.eu/dgs/secretariat_general/relations/relations_other/npo/index_fi.htm.

[29] Ei sisällä kolmea ehdotusta, joiden perusteella COSACin koordinoimat toissijaisuustestit tehtiin.