7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/35

—

on tyytyväinen siihen, että tulevalla koheesiopolitiikalla voidaan kattaa kaikki Euroopan alueet kehitystasosta riippumatta, ja kannattaa sellaisen uuden alueiden väliluokan käyttöönottoa, joka perustuu yhdenmukaisen kohtelun periaatteeseen.

—

toivoo, että BKT:tä täydentävät indikaattorit voidaan ottaa huomioon koheesiopolitiikan täytäntöönpanossa ja arvioinnissa, jotta tuodaan paremmin esiin kunkin alueen kehitystaso.

—

toistaa esittämänsä toiveen, että ESR säilytetään osana rakennerahastoja koheesiopolitiikan puitteissa, ja katsoo, että rahastoton tukitoimien täytäntöönpano on alueellistettava.

—

esittää toivomuksen, että alueellisen yhteistyön tavoitetta lujitetaan etenkin rahoituksen osalta, ja kehottaa jakamaan ohjelmien määrärahat yhteisötasolla eikä enää jäsenvaltioittain.

—

kannattaa yleisperiaatetta nivoa koheesiopolitiikka Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin, mutta muistuttaa, ettei koheesiopolitiikka saa palvella yksinomaan Eurooppa 2020 -strategiaa, kun otetaan huomioon politiikalle perussopimuksessa määrätyt tavoitteet.

—

toivoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite konkretisoituu siten, että EU:n ”toimintovalikkoon” määritetään territoriaalinen ensisijaislinja täydentämään Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvää aiheistoa.

—

antaa tukensa sille, että laaditaan yhteinen strategiakehys, ja ehdottaa, että kunkin jäsenvaltion alue- ja paikallisyhteisöt osallistuvat kehittämis- ja investointikumppanuuksiin monitasoisen hallinnon periaatteiden mukaisesti.

—

vastustaa nk. ulkoista makrotaloudellista ehdollisuutta koskevia sääntöjä sekä ehdotusta ottaa käyttöön suoritusvaraus. Komitea hyväksyy uusien, tulosperusteisten tukiehtojen käyttöönoton, kunhan valittavat perusteet ovat yleisluonteisia, oikeudenmukaisia ja oikeasuhtaisia ja perustuvat yhdenvertaisen kohtelun periaatteeseen.

Esittelijä

:

Michel DELEBARRE (FR, PSE), Dunkerquen kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

:

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle, alueiden komitealle ja Euroopan investointipankille – Taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen päätelmät: koheesiopolitiikan tulevaisuus

KOM(2010) 642 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevän viidennen kertomuksen julkaisemiseen; se on oivallinen lähtökohta keskustelulle, jota käydään vuoden 2013 jälkeisen koheesiopolitiikan suuntaviivoista.

2.

myöntää, että Euroopan komissio on tarkastellut perusteellisesti tässä ensimmäisessä Lissabonin sopimuksen voimaantulon jälkeen laaditussa koheesiokertomuksessa etenkin alueellisen yhteenkuuluvuuden tunnustamista yhdeksi unionin päätavoitteista. Komitea pahoittelee kuitenkin sitä, että kertomus perustuu olennaisilta osin tilastotietoihin, jotka ovat peräisin Euroopan unionia vuodesta 2008 lähtien koetellutta finanssi-, rahoitus- ja sosiaalista kriisiä edeltäneeltä ajalta. Komitea edellyttää, että seuraavan ohjelmakauden pohjana käytetään kriisin puhkeamisen jälkeiseltä ajalta peräisin olevia tilastotietoja, ja kehottaa neuvostoa ja jäsenvaltioita ryhtymään kaikkiin mahdollisiin poliittisiin ja hallinnollisiin toimenpiteisiin tämän tavoitteen saavuttamiseksi.. Tämä seikka lisää myös tarvetta käyttää muita, täydentäviä ja paremmin ajantasaistettuja indikaattoreita tutkittaessa, kuinka alueet ovat todella kehittyneet, sillä BKT:n kasvu ei yksinään heijasta kriisin todellisia vaikutuksia. Alueiden komitea on jo esittänyt näkemyksensä asiasta lausunnossaan ”BKT ja muut indikaattorit – Edistyksen mittaaminen”. Lausunnossa ehdotetaan kahta kaikenkattavaa indikaattoria, jotka olisivat käytettävissä lyhyellä aikavälillä: kattava ympäristöindeksi ja aluetason yhtenäistetty sosiaalikysely.

3.

on tyytyväinen koheesiopolitiikan saavutuksiin, sillä sen ansiosta on luotu työpaikkoja, kartutettu inhimillistä pääomaa, tuettu alueen kannalta keskeisten infrastruktuurien rakentamista ja parannettu ympäristönsuojelua. Komitea korostaa, että lisäksi tunnustetaan koheesiopolitiikan vipuvaikutus kilpailukykyyn ja innovointiin, erityisesti koska sen avulla voidaan hyödyntää yksityissektorin tarjoamat mahdollisuudet.

4.

toteaa, että vaikka koheesiopolitiikan avulla on kavennettu eroja, Euroopan alueiden välillä ja niiden sisällä vallitsee edelleen huomattava epätasapaino. Eroja esiintyy varsinkin infrastruktuurin kehittämisessä, tuloissa, julkisten palveluiden laadussa sekä niiden saatavuudessa. Epätasapainoa kärjistävät etenkin alueisiin eri tavoin vaikuttava talous- ja finanssikriisi, yhä vaativammat haasteet, kuten maailmanlaajuistuminen, työttömyys (varsinkin nuorisotyöttömyys), väestön ikääntyminen, ilmastonmuutos ja energiariippuvuus.

5.

tähdentää näin ollen, että koheesiopolitiikalla on oltava käytössään tavoitteita vastaavat määrärahat, siten että se vahvistaa jäsenvaltio-, alue- ja paikallistason toimenpiteitä, jotta Euroopan alueiden välille syntyy todellinen taloudellinen, sosiaalinen ja alueellinen tasapaino.

6.

muistuttaa, että koheesiopolitiikan yhteisölle tuoma lisäarvo perustuu ennen kaikkea sen tapaan lähestyä asioita

7.

muistuttaa, että tämän ainutlaatuisen lähestymistavan ansiosta koheesiopolitiikka kykenee paremmin kuin mikään muu unionin politiikka tuomaan Euroopan yhdentymisen näkyviin alueilla ja kansalaisten keskuudessa tarjotessaan näiden tarpeisiin mukautetun ja koordinoidun vastauksen.

8.

on tyytyväinen siihen, että viidennen koheesiokertomuksen mukaan tulevalla koheesiopolitiikalla voidaan kattaa kaikki Euroopan alueet kehitystasosta riippumatta. Korostaa, että rakennerahastoissa on keskityttävä ensisijaisesti heikoimmin kehittyneisiin unionin alueisiin antamalla kuitenkin muille alueille välttämätön tuki, jotta niitä kannustetaan kehittämään kilpailukykyä, työllisyyttä, sosiaalista osallistamista ja kestävää kehitystä koko unionin sopusointuisen kehityksen edistämiseksi.

9.

katsoo, että on syytä suunnitella uuden alueiden väliluokan käyttöönottoa niitä alueita varten, joiden BKT on 75–90 prosenttia yhteisön BKT:sta. Järjestelmällä pyritään hillitsemään havaittua kynnysarvon vaikutusta BKT:n ollessa 75 prosenttia yhteisön keskiarvosta (nykyinen lähentymis- ja kilpailukykytavoitteen välinen tukikelpoisuuskynnys) ja takaamaan alueiden yhdenmukainen kohtelu. On tarpeen ottaa huomioon paitsi niiden alueiden kohtaamat vaikeudet, jotka vuodesta 2013 lukien jäävät ensi kertaa lähentymistavoitteen mukaisen tuen ulkopuolelle, myös niiden alueiden pulmat, joilla on luonteeltaan pysyviä sosioekonomisia vaikeuksia Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden täyttämisessä, vaikka ovatkin nykyisellä ohjelmakaudella olleet tukikelpoisia kilpailukykytavoitteen perusteella, ja joita vaivaavat huomattavat sisäiset erot. Alueiden, jotka nykyisin saavat lähentymistavoitteeseen tai kilpailukykytavoitteeseen perustuvaa tukea tai joilla on käynnissä siirtymävaihe (phasing in tai phasing out), ei pidä joutua kärsimään po. alueluokan perustamisesta.

10.

toistaa ehdotuksensa ottaa huomioon BKT:n lisäksi täydentäviä indikaattoreita erityisesti ohjelmien toimeenpanoa ja arviointia ajatellen, jotta tuodaan paremmin esiin kunkin alueen kehitystaso sekä sosiaalisen ja alueellisen koheesion erityisongelmat (aluetasoa alempana ilmenevät erot, tulovaihtelu, työttömyysaste, yleishyödyllisten palveluiden saatavuus, liikennevälineiden käyttömahdollisuus ja niiden yhteentoimivuus, ympäristön laatu, sosiaalinen hyvinvointi, koulutustaso jne.). Ohjelmakauden puolivälissä tehtävän tarkistuksen (5+5) yhteydessä on voitava ottaa huomioon nämä uudet, BKT:ta täydentävät indikaattorit. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota laatimaan Eurostatin, ESPONin (1) ja OECD:n keräämien tietojen pohjalta luettelon alueellisista, sosiaalisista ja ympäristöä koskevista kehitysindikaattoreista, joita voidaan soveltaa aluetason alapuolella.

11.

kannattaa koheesiopolitiikan integroitua lähestymistapaa, jotta voidaan edistää kaikkien rahastojen (koheesiorahastot, EAKR, ESR, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto) välistä täydentävyyttä ja helpottaa rahastotoimien täytäntöönpanoa yhdennetyn lähestymistavan pohjalta. Komitea suosittaa kunkin rahaston toiminta-alojen selkeää määrittelyä. Samoin tulisi määritellä, missä suhteessa EU:n muista – esimerkiksi liikenne- tai ympäristöalan – välineistä maksetut tuet ovat mainittuihin rahastoihin sekä strategisesti tarkasteltuna että käytännön tasolla. Lisäksi olisi määriteltävä selkeät suuntaviivat EU:n tasolla ja luotava koordinointirakenteet kansallisella tasolla ja sitä alemmilla tasoilla.

12.

toivoo täsmällisempää tietoa Euroopan sosiaalirahaston täytäntöönpanomääräyksistä ja katsoo, että ESR tulisi säilyttää nykyiseen tapaan osana rakennerahastoja koheesiopolitiikan puitteissa ja että ESR:n ja EAKR:n yhteistyötä tulisi tiivistää. Komitea kehottaa tähän viitaten hyödyntämään ristiinrahoitusta ja laatimaan useasta rahastosta (EAKR ja ESR) tuettavia toimintaohjelmia.

13.

katsoo, että mikäli ESR:n turvin on määrä edistää Eurooppa 2020 -strategian ja Euroopan työllisyysstrategian tavoitteiden saavuttamista, rahastoton tukitoimien täytäntöönpano on alueellistettava ja sisällytettävä kaikilta osin koheesiopolitiikkaan alue- ja paikallistasolla diagnosoitujen tarpeiden pohjalta (2). Komitea on tyytyväinen siihen, että koheesiopolitiikasta vastaavien ministereiden epävirallisen kokouksen (3) jälkeen annetuissa puheenjohtajavaltio Belgian päätelmissä vaaditaan lujittamaan ESR:n alueellista ulottuvuutta ja siten vahvistamaan sen näkyvyyttä ja edistämään sen sisällyttämistä alueellisiin sosiaalis-taloudellisiin strategioihin.

14.

toivoo, että ESR:stä rahoitettavien hankkeiden huomioarvoa parannetaan alueellistamalla täytäntöönpanoa entisestään ja tukeutumalla tässä yhteydessä hyvin konkreettisiin ja paikallisiin käytännön tarpeisiin. Hankkeiden tunnettuus voidaan näin varmistaa paremmin niitä toteutettuja tiedotus- ja valistustoimia täydentämällä, joiden rahoitus järjestetään yhteisö-, jäsenvaltio- ja aluetasolla annettavan teknisen tuen puitteissa.

15.

katsoo, että EARK- ja ESR-määrärahat olisi jaettava kansallisella tasolla määritellyn prosenttiosuuden mukaisesti, jotta taataan ESR-tuen vastaavan taloudellisen ja sosiaalisen koheesion haasteita kussakin jäsenvaltiossa ja kullakin alueella. Alueiden komitea ehdottaa, että jäsenvaltiot jakavat näin asetettujen marginaalien puitteissa rakennerahastomäärärahat (EAKR- ja ESR-määrärahat) jäsenvaltiotasoittain yhteistyössä alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa.

16.

katsoo, että vastaisuudessa on tuettava ja yksinkertaistettava EAKR:n ja ESR:n keskinäistä joustoa varsinkin uuden yhteisen strategiakehyksen puitteissa ja erityisesti paikallisen kehittämisen sekä kaupunkialueiden ja paikallisyhteisöjen yhdennettyjen suunnitelmien yhteydessä (4). Lisäksi komitea kehottaa Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, että tulevissa säädösehdotuksissa EAKR:n ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) järjestelmät vastaavat toisiaan ja takaamaan näin yhdennetympi tarkastelutapa maaseutualueisiin nähden.

17.

kannattaa viittausta alueelliseen yhteistyöhön, joka säilyttäisi nykyisen kolmitahoisen rakenteensa, mutta pahoittelee, ettei siitä anneta yksityiskohtaisempaa tietoa. Komitea esittää toivomuksen, että kyseistä tavoitetta lujitetaan seuraavasti:

18.

kehottaa jakamaan alueellisen yhteistyön ohjelmien määrärahat yhteisötasolla eikä enää jäsenvaltioittain. Kyseisten ohjelmien edunsaajien olisi perusteltava nykyistä selvemmin alueellisen yhteistyön ohjelmien tuomat tulokset ja lisäarvo alueilla siirtämällä hyviä käytänteitä ja taitotietoa. Komitea asettaisi etusijaan strategisen, yhteistyöalueiden tasolla yhdennetyn lähestymistavan. Näin jäsenvaltioiden ei tarvitsisi lainkaan harkita määrärahojen palauttamista.

19.

kehottaa komissiota sisällyttämään tuleviin lainsäädäntöehdotuksiin säännöksiä, joiden nojalla ESR voi osallistua alueellisiin yhteistyöohjelmiin rahoittaakseen toimialaansa kuuluvia toimia.

20.

odottaa koheesiopolitiikan kaikkien kolmen tavoitteen todella täydentävän toisiaan. Unionin toteuttamien rajatylittävien, valtioidenvälisten ja alueidenvälisten toimien on täydennettävä aluepoliittisiin ohjelmiin kuuluvien lähentymistavoitteen sekä kilpailukyky ja työllisyys -tavoitteen puitteissa toteutettavia toimia. Aluepoliittisissa ohjelmissa voitaisiin kannustaa etsimään alueelliseen yhteistyöhön tähtääviä toimintalinjoja tai toimenpiteitä muun muassa rajatylittävien tai valtioidenvälisten rakennehankkeiden rahoittamiseksi. Samalla on pyrittävä tehostamaan alueellinen yhteistyö -tavoitteen kaikkien kolmen lohkon koordinointia.

21.

korostaa tarvetta nivoa alueellisen yhteistyön ohjelmat nykyistä kiinteämmin alueen toimijoiden yhteisesti laatimiin aluepoliittisiin strategioihin  (5). Komitea katsoo, että valtioidenväliset ohjelmat voivat tukea makroaluestrategioita ja kehitteillä olevia integroituja meristrategioita. Myös rajatylittävät ohjelmat voivat omalta osaltaan tukea parhaillaan toteutettavia euroregio- ja suurkaupunkistrategioita. Komitea esittää myös, että tarkistetaan merkittävästi ylöspäin 150 kilometrin etäisyyttä koskevaa kriteeriä, jota käytetään luokiteltaessa saaria raja-alueiksi.

22.

kehottaa Euroopan komissiota helpottamaan uusia alueellisia kumppanuuksia yksinkertaistamalla ja parantamalla alueidenvälisten yhteistyöohjelmien hallintatapaa. Alueidenvälisen yhteistyön parantaminen varmistaa koordinoidun lähestymistavan soveltamisen yhteisiin ongelmiin mutta myös sen, etteivät nykyiset alueelliset rajat rajoita innovatiivisia ratkaisuja.

23.

muistuttaa, että eurooppalainen alueellisen yhteistyön yhtymä (EAYY)  (6) on edelleen arvokas väline, joka helpottaa yhteistyötä etenkin rajatylittävän yhteistyön puitteissa. Komitea katsoo, että EAYY-asetusta on yksinkertaistettava ja siihen on tehtävä mukautuksia tulevassa ohjelmatyössä nykyisen kauden aikana saatujen kokemusten pohjalta. Yksinkertaistamisen kohteita voisivat olla etenkin EAYY:iden henkilöstöön sovellettava lainsäädäntö ja verotus sekä nykyisten menettelyjen keston lyhentäminen. Komitea kannustaa lisäksi myöntämään EAYY:ille nykyistä järjestelmällisemmin kokonaistukia, jotta ne voivat hallinnoida rakennerahastoja ilman välikäsiä.

24.

kehottaa Euroopan komissiota parantamaan nykyistä yhteistyötä EU:n ulkorajoilla. Erityisesti on tarpeen yksinkertaistaa menettelytapoja ja lisätä yhtäältä EAKR-toimien sekä toisaalta eurooppalaisen naapuruuden ja kumppanuuden välineen ENPIn ja Euroopan kehitysrahaston EKR:n yhteisvaikutusta.

25.

korostaa alueellisen yhteistyön keskeistä merkitystä syrjäisimmille alueille, joiden maantieteellinen sijainti EU:n kaukaisimmilla ulkorajoilla on syynä siihen, että tämä kysymys on ehdottoman tärkeä. Komitea esittää, että laaditaan lähialueita koskeva toimintasuunnitelma, jotta kyseiset alueet kyetään yhdistämään entistä paremmin omaan maantieteelliseen ympäristöönsä.

26.

korostaa, että koheesiopolitiikka voi ja sen tulee olla muiden Euroopan unionin rahoittamien politiikkojen kanssa edelleen keskeisessä osassa tähdättäessä Eurooppa 2020 -strategian mukaiseen älykkääseen, kestävään ja osallistavaan kasvuun ja tuettaessa unionin sopusointuista kehitystä parantamalla kaikkien alueiden omia mahdollisuuksia ja kaventamalla Euroopan alueiden välisiä eroja Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 174 artiklan mukaisesti.

27.

kannattaa yleisperiaatetta nivoa koheesiopolitiikka Eurooppa 2020 -strategian tavoitteisiin ja sen lippulaivahankkeisiin ja edistää näin älykästä, kestävää ja osallistavaa kasvua. Komitea katsoo kuitenkin, että ohjelmakaudella 2007–2013 asiassa on jo toteutettu mittavia ponnisteluja, joita on syytä arvioida, ennen kuin sitoudutaan keskittämään resursseja entisestään.

28.

muistuttaa, että koheesiopolitiikka ei saa palvella yksinomaan Eurooppa 2020 -strategiaa ja kansallisia uudistusohjelmia, kun otetaan huomioon politiikalle perussopimuksessa määrätyt tavoitteet eli Euroopan unionin alueiden välisten taloudellisten, sosiaalisten ja alueellisten erojen kaventaminen. Koheesiopolitiikan tulee näin ollen pohjautua alueiden tilanteeseen, tarpeisiin ja kehityspotentiaaliin.

29.

antaa tukensa yleisperiaatteelle, jonka mukaan yhteisö laatii luettelon laajoista temaattisista painopistealoista, mikä korvaisi nykyisen logiikan, jonka mukaisesti rakennerahastotuet ohjataan suppeasti määriteltyihin menoluokkiin. Komitea vastustaa kuitenkin uusissa kansallisissa kehittämis- ja investointikumppanuussopimuksissa sekä toimenpideohjelmissa valittavien painopisteiden lukumäärän liiallista rajaamista, sillä paikallis- ja alueviranomaisille on jätettävä riittävästi liikkumavaraa mukauttaa Eurooppa 2020 -strategian tavoitteet alueittain.

30.

katsoo, ettei tiettyjen painopisteiden säätäminen pakollisiksi kuulu Euroopan komission tehtäviin, vaan prioriteetit on määriteltävä aluetasolla sellaisen alueellisen diagnoosin pohjalta, jossa korostetaan alueen vahvuuksia ja heikkouksia. Komitea ei myöskään pidä aiheellisena määrätä kaikki rakennerahastotoimet keskitettäviksi pelkästään temaattisiin painopistealoihin, jotka alueiden on valittava yhteisön laatimasta luettelosta. Tällainen sääntö olisi suorastaan yhdennettyä lähestymistapaa koskevan periaatteen vastainen, sillä sen mukaan kehittämisstrategian tulee perustua useisiin aloihin tehtäviin investointeihin.

31.

kehottaakin Euroopan komissiota huolehtimaan siitä, ettei tulevaan koheesiopolitiikkaa koskevaan sääntelyyn mahdollisesti sisältyvä temaattisten painopistealojen luettelo ole liian suppea salliakseen kunkin alueen alueellisen, taloudellisen ja sosiaalisen monimuotoisuuden huomioimisen sekä sosiaalisen ja alueellisen yhteenkuuluvuuden kehittämisen Eurooppa 2020 -strategian tavoitteita pidemmälle.

32.

kannattaa periaatetta joustavoittaa toimenpideohjelmien organisointia, jotta toimia voidaan toteuttaa erilaisilla territoriaalisilla tasoilla (seututasolla, aluetasolla, usealla alueella samanaikaisesti ja makroaluetasolla) alueen erityispiirteiden mukaisesti tai toimivuudeltaan erilaisten alueiden, kuten jokien valuma-alueiden, vuoristoalueiden, saariryhmien jne., mukaisesti. Toimien on kuitenkin perustuttava alueen toimijoiden yhteiseen tahtoon ja eritoten territoriaalisten yhteisöjen haluun toteuttaa yhdessä todellinen alueprojekti kyseenalaistamatta silti aluetason merkitystä.

33.

toivoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite konkretisoituu koheesiopolitiikan uudessa rakenteessa siten, että EU:n ”toimintovalikkoon” määritetään territoriaalinen ensisijaislinja täydentämään Eurooppa 2020 -strategiaan liittyvää aiheistoa, jotta alueellisella koheesiolla voitaisiin taata tasapainoinen maankäytön suunnittelu alueiden keskinäisen riippuvaisuuden ja politiikkojen yleisen johdonmukaisuuden edistämiseksi. Komitea antaa lisäksi tukensa Euroopan komission ehdotukselle ottaa kaikilta osin huomioon erityispiirteitä omaavat alueet  (7).

34.

korostaa, että syrjäisimpiin alueisiin tulisi edelleen kiinnittää erityistä huomiota viittaamalla niille Lissabonin sopimuksen 349 artiklassa tunnustettuun erityisasemaan. Komitea toteaa, että näiden alueiden rahoituksesta on säädettävä erikseen, jotta ne saavat korvausta tietyistä haitoista, joita ovat kaukainen sijainti, saaristoluonne, pieni koko, vaikea pinnanmuodostus ja ilmasto-olot sekä taloudellinen riippuvuus muutamista harvoista tuotteista. Tällainen korvaus vaikuttaa välttämättömältä, jotta syrjäisimmät alueet pääsevät nykyistä helpommin sisämarkkinoille samanlaisin ehdoin kuin unionin muut alueet.

35.

kannattaa kaupunkiulottuvuuden huomioimista koheesiopolitiikassa parhaalla mahdollisella tavalla tarjoamalla kaupungeille ja taajamille mahdollisuus osallistua nykyistä enemmän koheesiopolitiikan laatimisen kaikkiin vaiheisiin alkaen kansallisista uudistusohjelmista sekä kehittämis- ja investointikumppanuussopimuksista toimenpideohjelmiin saakka. Komitea toivoo, että kaupunkiulottuvuus otetaan asianmukaisesti huomioon toimenpideohjelmissa, ja toistaa aiemmin esittämänsä toiveen suosia kokonaisvaltaista kaupunkikehittämistä. Komitea toteaakin, että kaupunkialueille on hyvin usein tyypillistä merkittävät taloudelliset, sosiaaliset ja alueelliset erot, joihin on vastattava tilanteen vaatimalla tavalla. Kaupunkialueiden kokonaisvaltaisessa kehittämisessä tulisi hyödyntää Leipzigin peruskirjaa, jonka avulla pyritään testaamaan Euroopan kaupunkien kestävää kehitystä koskevaa uutta yhteistä viitekehystä. Kaupungit on myös nähtävä niiden koko alueen kasvu- ja kehityskeskuksina.

36.

antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle tarjota toimenpideohjelmien yhteydessä kuntien ja/tai alueiden luottamustehtäviin vaaleilla valituille nykyistä painavampi rooli kaupunkikehittämisstrategioiden laadinnassa ja täytäntöönpanossa. Paikallis- ja alueyhteisöjen sitoutuneisuus ja vastuullistaminen edellyttävät, että asianomaisille kaupungeille, suurtaajamille ja alueille myönnetään yhä järjestelmällisemmin kokonaistukia. Alueiden komitea kannattaa kaupunkiulottuvuuden säilyttämistä eurooppalaisen koheesiopolitiikan piirissä. Kaupungit voivat olla tärkeitä kasvun ja innovoinnin moottoreita. Lisäksi kaupunki- ja maaseutualueiden suhteiden tiivistäminen voi edistää erityisellä tavalla EU:n taloudellista, sosiaalista ja alueellista yhteenkuuluvuutta ja auttaa samalla Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanossa. Tämän tehtävän täyttämiseen tarvitaan myös tulevaisuudessa toimia sosiaalisen ja taloudellisen vakauden edistämiseksi sekä kaupunkien ja kaupunkien ongelma-alueiden kestäväksi kehittämiseksi. Nämä toimet tulisi suunnitella ja toteuttaa alueellisten toimenpideohjelmien yhteydessä.

37.

pahoittelee, että maaseutu-ulottuvuutta ei mainita, vaikka nykyisten määritelmien mukaiset maaseutualueet ja kaupunkien lähialueet muodostavat yli 80 prosenttia unionin alueesta. Komitea kehottaa Euroopan komissiota kiinnittämään erityistä huomiota eri kuntatyyppien –kaupunkialueiden eli (suurten ja pienten kaupunkien) sekä maaseutualueiden väliseen yhteyteen, joka on olennainen osa yhdennettyä aluekehityspolitiikkaa. Komitea toivoo myös, että maaseutu-ulottuvuus saa aivan oman sijansa tulevassa koheesiopolitiikassa ja että EAKR:sta, ESR:sta ja Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta (maaseuturahastosta) rahoitettavat toimet nivotaan paremmin toisiinsa ja niiden välille syntyy nykyistä enemmän yhteisvaikutusta sekä yhteisen strategiakehyksen kautta että toimenpideohjelmien tasolla. Komitea ehdottaa niin ikään, että nykyisestä URBACT-ohjelmasta kehitetään RURBACT-niminen ohjelma (8), jonka puitteissa kannustetaan vaihtamaan hyviä käytänteitä sekä muodostamaan kaupunkien ja maaseudun ongelmiin paneutuvia verkostoja, ja nivotaan nämä kaksi ulottuvuutta toisiinsa.

38.

kannustaa näin ollen määrittämään toimenpideohjelmien yhteydessä territoriaalisen toimintalinjan, jotta voidaan rahoittaa aluetasoa alemmalle tasolle sijoittuviin territoriaalisiin toimiin sisältyviä hankkeita. Uuden paikallista kehittämistä koskevan lähestymistavan on muodostettava kokonaisvaltaiset strategiset puitteet alueita pienempien yksiköiden kehittämiselle kaikilla asianomaisilla alueilla riippumatta siitä, onko kyse kaupungista, maaseudusta tai niiden välimuodosta, ja se on otettava huomioon alueellisissa ohjelmissa.

39.

pahoittelee, ettei viidennessä koheesiokertomuksessa korosteta riittävästi tiettyjen alueiden sisäisten erojen taipumusta kärjistyä. Näille eroille on tunnusomaista muun muassa alueellinen eriytyminen, josta seuraa gettoutumista ja tiettyjen syrjäisten alueiden jatkuvaa rappeutumista. Alueiden sisäisten erojen selvä osoittaminen asianmukaisten tilastotietojen avulla sekä niiden kaventamiseen tähtäävät toimenpiteet auttaisivat omalta osaltaan ottamaan alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen paremmin huomioon paikallistasolla edellyttäen, että toimenpiteiden hallinnointi tapahtuu aluetasolla.

40.

kannattaa tarvetta kiinnittää enemmän huomiota paikalliskehittämisaloitteisiin, joita on tuettava nykyistä järjestelmällisemmällä yhteisön osarahoituksella. Osa toimenpideohjelmasta olisi mahdollisuuksien mukaan kohdennettava paikalliskehittämisaloitteisiin (esim. kumppanuushankkeisiin jne.). Kyseessä voivat olla alueellisiin tai monialueisiin hankkeisiin (9) liittyvät tarjouspyynnöt, joilla pyritään kannustamaan tiettyjä julkisia toimijoita (paikallisyhteisöjen luottamustehtäviin vaaleilla valittuja tai julkisten elinten edustajia jne.) ja yksityisiä toimijoita (yrityksiä, kauppakamareita, osuus- ja yhteisötalouden yrityksiä, osuuskuntia, yhdistyksiä yms.) laatimaan ja toteuttamaan yhdennettyyn lähestymistapaan perustuva paikalliskehittämisstrategia (10). Paikalliskehittämisaloitteet voivat edistää huomattavasti paikallisyhteisöjen rakenteiden kehitystä, mikäli tällaisille aloitteille saadaan rahoitustukea mm. teknisen avun ohjelmista.

41.

katsoo, että alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoite koskee kaikkia unionin politiikkoja ja että sen lähtökohdaksi on otettava alakohtaisten politiikkojen ja koheesiopolitiikan sovittaminen johdonmukaisesti toisiinsa sekä kaikkien unionin politiikkojen alueellisen vaikutuksen nykyistä parempi huomioiminen toimintalinjoja laadittaessa. Komitea pahoittelee tässä yhteydessä sitä, ettei Euroopan komissio ole vieläkään vastannut komitean sille esittämään pyyntöön laatia alueellista yhteenkuuluvuutta käsittelevä valkoinen kirja (11).

42.

pahoittelee, että viidennessä koheesiokertomuksessa ei mainita yleishyödyllisiä palveluita, vaikka niiden tehtäväkentän ja alueellisen yhteenkuuluvuuden välinen kiinteä yhteys mainitaan nimenomaisesti Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 14 artiklassa ja Lissabonin sopimukseen liitetyssä pöytäkirjassa N:o 26. Komitea kehottaa jälleen kerran arvioimaan etu- ja jälkikäteen unionin politiikkojen alueellista vaikutusta yleishyödyllisiin palveluihin.

43.

antaa tukensa sille, että laaditaan yhteinen strategiakehys, joka kattaisi koheesiorahaston, Euroopan aluekehitysrahaston, Euroopan sosiaalirahaston, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahaston (maaseuturahaston) ja Euroopan kalatalousrahaston. Komitea toivoo kuitenkin, että neuvosto ja Euroopan parlamentti määrittelevät yhdessä strategiakehyksen ja ottavat kumppanikseen alueiden komitean. Yhteisessä strategiakehyksessä on täsmennettävä näiden EU:n eri rahastojen keskinäiset roolit ja yhteydet sekä niiden yhteydet Euroopan unionin alueilla muihin EU:n rahastoihin, joilla on selvä alueellinen ulottuvuus ja läheinen suhde rakennerahastoihin. Tässä yhteydessä mainittakoon muun muassa Euroopan laajuisten verkkojen rahoitus sekä mahdolliset tulevat ympäristö- ja ilmastorahastot.

44.

katsoo, että nykyiset makroaluestrategiat voivat toimia ”strategisina viitekehyksinä makroaluetasolla”. Aluestrategiat, jotka määritellään (koheesiopolitiikan kaikkien kolmen tavoitteen pohjalta laadittujen) toimenpideohjelmien yhteydessä, voivat ottaa esimerkkiä edellä mainittujen makroaluestrategioiden ensisijaisista toimintalinjoista.

45.

kehottaa Euroopan komissiota tarkentamaan komission ja jäsenvaltioiden neuvottelemien ”kehittämis- ja investointikumppanuussopimusten” sisältöä ja niihin liittyviä määräyksiä. Komitea korostaa tarvetta toteuttaa käytännössä kumppanuutta ja monitasoista hallintoa koskevat periaatteet ja ehdottaa siksi, että alue- ja paikallisyhteisöt ovat mukana laatimassa, neuvottelemassa ja panemassa täytäntöön näitä sopimuksia silloin, kun ne ovat välittömästi osallisina kyseisten sopimusten mukaisissa toimenpideohjelmissa. Alue- ja paikallisyhteisöjen on päästävä mukaan tekemään päätöksiä valtakunnallisissa sopimuksissa sellaisten toimenpideohjelmien temaattisten painopisteiden valinnasta ja rahoituksesta, joihin ne osallistuvat.

46.

ehdottaa, että ”kehittämis- ja investointikumppanuuksien” ja ”Eurooppa 2020 –strategian täytäntöönpanoon tähtäävien alueellisten sopimusten” myötä kuhunkin jäsenvaltioon luodaan monitahoinen hallintojärjestelmä, johon osallistuvat eri aluetasot (yhteisö-, jäsenvaltio-, alue- ja paikallistaso) toteuttamalla vahvistettua kumppanuutta paikallis- ja alueyhteisöjen kanssa. Komitea kehottaa varaamaan alue- ja paikallisyhteisöille (julkisten palveluiden osarahoittajina ja -hallinnoijina) tilaisuuden allekirjoittaa alueelliset sopimukset (12) ja osallistua täysimääräisesti niiden laadintaan, niistä käytäviin neuvotteluihin, niiden täytäntöönpanoon ja seurantaan. Yhteisen strategiakehyksen tapaan alueellisten sopimusten tulee kattaa koheesiorahastot, EAKR, ESR, Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahasto ja Euroopan kalatalousrahasto, ja niiden tehtävänä on varmistaa johdonmukaisuus kansallisten uudistusohjelmien kanssa helpottamalla niiden täytäntöönpanoa aluetasolla.

47.

on tyytyväinen siihen, että laaditaan nykyisen ohjelmakauden tapaan toimenpideohjelmia, jotka ovat koheesiopolitiikan tärkein täytäntöönpanoväline. Komitea muistuttaa tähän liittyen, että Euroopan komission on huolehdittava siitä, että alueyhteisöt osallistuvat kaikilta osin näiden ohjelmien laadintaan, niistä käytäviin neuvotteluihin ja niiden täytäntöönpanoon.

48.

kannattaa vuosikertomusten laatimista, sillä näin tehdään nykyiseen tapaan tiliä tavoitteiden toteutumisesta ohjelmakaudella. Komitea ei sitä vastoin näe tarvetta ottaa käyttöön uutta arviointivaatimusta ohjelmien toteutusvaiheessa sen jälkeen, kun Euroopan komissiolle on toimitettu tositteet tietystä määrärahaosuudesta.

49.

antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle järjestää säännöllisesti poliittisia keskusteluja unionin toimielinten toimivaltaisissa elimissä. Komitea on tältä osin Euroopan komission käytettävissä ja tarjoutuu järjestämään täysistuntojensa tai COTER-valiokunnan kokousten yhteydessä keskustelutilaisuuksia jäsentensä kanssa.

50.

katsoo Euroopan komission tavoin olevan ensisijaisen tärkeää, että koheesiopolitiikasta vastaavat ministerit kokoontuvat säännöllisesti neuvoston virallisessa kokoonpanossa  (13) vaihtamaan näkemyksiä ohjelmatyön edistymisestä ja arvioimaan edistymistä asetettujen tavoitteiden valossa.

51.

katsoo, että Eurooppa 2020 -strategian onnistuminen edellyttää, että se toteutetaan yhteistyössä eri toimijoiden kanssa unioni-, jäsenvaltio-, alue- ja kuntatasolla monitasoisen hallintojärjestelmän avulla. Komitea muistuttaa, että on tarpeen tehdä alueellisia sopimuksia joihin alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat nykyistä välittömämmin.

52.

muistuttaa, että on tärkeää ottaa käyttöön entistä selvemmät ja yksityiskohtaisemmat kriteerit, jotka mahdollistavat kumppanuusperiaatteen noudattamisen laadittaessa, neuvoteltaessa ja pantaessa täytäntöön yhteisön ja jäsenvaltioiden strategisia tavoitteita sekä toimenpideohjelmia yhdessä alue- ja paikallisyhteisöjen kanssa. Komitea on tyytyväinen siihen, että Euroopan komission tekemissä arvioinneissa korostetaan alue- ja paikallisyhteisöjen ja alueen yhteiskunnallis-taloudellisten toimijoiden osallistumisen olevan koheesiopolitiikan onnistumisen kannalta ratkaiseva tekijä.

53.

kannustaa vahvasti paikallis- ja alueviranomaisia optimoimaan hallinnollisen ja institutionaalisen suorituskykynsä sekä kehittämään asianmukaisia taloudellisia ja henkilöstöresursseja selvitäkseen mutkikkaista EU:n rahoittamista hankkeista – erityisesti hallinnollisen taakan ja byrokratian osalta. Komitea korostaa tarvetta varmistaa asianmukainen rahoitus, jotta voidaan taata, että alue- ja paikallisviranomaiset pystyvät osallistumaan rakennerahastojen tukemiin suuriin hankkeisiin.

54.

vastustaa jyrkästi niin kutsuttua ulkoista makrotaloudellista ehdollisuutta koskevia sääntöjä, joiden mukaan kuntien ja kaupunkien saatavilla olevia rakennerahastovaroja pidätetään kansallisten hallitusten virheiden tai puutteiden takia tai siksi, etteivät kansalliset hallitukset noudata vakaus- ja kasvusopimusta. Langetettaessa vakaus- ja kasvusopimukseen liittyviä taloudellisia sanktioita tai kannustimia, joilla on tarkoitus taata makrotalouden ehtojen noudattaminen, on olemassa vaara, että rankaistaan varsinkin alue- ja paikallisyhteisöjä, vaikka ne eivät ole vastuussa siitä, etteivät jäsenvaltiot ole noudattaneet makrotaloudellisia velvoitteitaan (14).

55.

kannattaa koheesiopolitiikan tehokkuuden parantamiseen tähtäävää (sisäistä) ehdollisuutta. Tällaisen ehdollisuuden tulisi liittyä tiiviisti koheesiopolitiikan temaattisiin painopisteisiin, eikä siinä tulisi pyrkiä luomaan yhteyksiä laajempiin rakenneuudistuksiin, jotka liittyvät löyhästi politiikan toimeenpanoon. Ehdollisuudessa tulisi keskittyä niihin rakenteellisiin ja institutionaalisiin ehtoihin, joita tarvitaan varmistamaan koheesioresurssien optimaalinen hyödyntäminen. Ehdollisuuden tulisi olla yksinkertainen, täytäntöönpanokelpoinen, suhteellinen ja ennakkoon tarkastettu.

56.

kannattaa unionin osarahoituksen säilyttämistä, sillä se takaa ruohonjuuritason toimijoiden sitoutuneisuuden ja vastuullistamisen. Nykyisen ohjelmakauden tapaan unionin osarahoitusosuudet on mukautettava tavoitteittain kunkin alueen kehitystason mukaisesti. Sen sijaan komitea vastustaa kaikkinaista osarahoitusosuuksien pienentämistä: ne eivät saa toimia mukauttamismuuttujina, jos määrärahoja supistetaan toimielinten päästyä sopimukseen tulevista rahoitusnäkymistä. Komitea pohtii toisaalta Euroopan komission ehdottamaa osarahoitusosuuksien mukauttamista unionin tuoman lisäarvon, toimenpidetyyppien ja edunsaajien perusteella. On olemassa vaara, että tällaiset mukautukset monimutkaistavat tilannetta siinä määrin, että sääntöjä rikotaan, mikä hankaloittaa entisestään hallintoviranomaisten tehtäviä. Komitea toteaa kaiken kaikkiaan, että toimintalinjojen osarahoitusosuuksista on päätettävä kussakin toimenpideohjelmassa, jotta ne vastaisivat asetettuja ensisijaisia tavoitteita.

57.

vastustaa ehdotusta ottaa käyttöön suoritusvaraus, joka perustuu Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden saavuttamiseen, sillä lienee vaikea määritellä sen objektiivisia jakoperusteita. On olemassa vaara, että suoritusvarauksesta hyötyisivät kaikkein tehokkaimmat alueet eikä siinä otettaisi huomioon joidenkin sellaisten alueiden ponnisteluja, joilla ei välttämättä ole suotuisia alueellisia, taloudellisia tai sosiaalisia olosuhteita, eikä etenkään sellaisten monitahoisten kokonaisvaltaisten ratkaisujen luonnetta, jotka edellyttävät pitkällistä valmistelua. Suoritusvaraus voisi johtaa siihen, että jäsenvaltiot asettavat tavoitteita, jotka eivät ole erityisen kunnianhimoisia. Komitea katsoo toisaalta, että suoritusvarauksen käyttöönotto, perustettiinpa se yhteisön tai jäsenvaltion tasolle, ei ole tae investoinnin tehostumisesta. Komitea saattaisi sen sijaan kannattaa sellaisen joustovarauksen käyttöönottoa (joka ei perustuisi suorituskykyyn), jonka lähtökohtana olisivat ohjelmakauden aikana ilman eri toimenpiteitä vapautetut määrärahat ja jonka turvin

58.

myöntää, että on tarpeellista ottaa käyttöön uusia (niin kutsuttuja sisäisiä), tulosperusteisia tukiehtoja. Komitea katsoo kuitenkin, että rakenteelliseen ehdollisuuteen perustuvan järjestelmän johdonmukaisen soveltamisen takaamiseksi tässä yhteydessä on välttämätöntä määritellä yleiset, oikeudenmukaiset ja suhteelliset yhtäläisesti kohtelun periaatteeseen perustuvat kriteerit, joiden perusteella on mahdollista selvästi päätellä, täyttyykö asetettu ehto. Määrällisten tavoitteiden on palveltava ohjelmatyön strategiaohjausta, eikä niistä saa aiheutua kohtuuttomia kuluja. Muutamien tulosindikaattoreiden pohjalta määriteltyinä niiden avulla voidaan mitata edistymistä lähtötilanteeseen verrattuna sekä sitä, miten tavoitteet on saavutettu ensisijaisia toimintalinjoja toteutettaessa. Määrällisten tavoitteiden vuoksi ei siis saa langettaa sanktioita, jos toivottuja tuloksia ei täysin saavuteta. Kuten koheesiopolitiikasta vastaavat ministerit totesivat Liègessä 22. ja 23. marraskuuta 2010 pitämässään kokouksessa, nykyisin on olemassa huomattavia tukiehtoja ja ne ovat osoittautuneet tehokkaiksi. Niitä ovat etenkin säännöt, jotka koskevat määrärahojen vapauttamista, hankkeen päättämistä, valvonta- ja tarkastusjärjestelmien hyväksymistä, liitännäis- ja osarahoitusperiaatteita jne. Nämä sisäiset tukiehdot voitaisiin siis säilyttää ja niitä voitaisiin parantaa.

59.

toteaa, että osarahoitusperiaatteen mukaisten alue- ja paikallisyhteisöjen osuuksien ansiosta alueiden komitealla on täysi oikeus osallistua Euroopan komission toivomaan rakentavaan vuoropuheluun ja pohtia tarkemmin viidennessä koheesiokertomuksessa kaavailtua ehdollisuutta aihetta käsittelevässä työryhmässä jäsenvaltioiden ja Euroopan parlamentin rinnalla.

60.

antaa tukensa Euroopan komission ehdotukselle lisätä tuloshakuisuutta määrittämällä ennakkoon kunkin alueen erityistavoitteiden mukaisesti selkeät ja mitattavissa olevat tulosindikaattorit. Komitea kuitenkin muistuttaa komissiota siitä, ettei tulosten saavuttamista pidä arvioida pelkästään Eurooppa 2020 -strategian tavoitteiden toteutumisen perusteella. Komitea toteaa tältä osin, että asiassa on jo tapahtunut edistystä ohjelmakaudella 2007–2013, kun hankkeita on alettu arvioida etukäteen, niiden toteutusvaiheessa ja jälkikäteen; arvioinneista on tarkoitus laatia selvitys, ennen kuin sitoudutaan jatkotoimiin.

61.

kannattaa ehdotusta ottaa käyttöön muutamia yhteisiä indikaattoreita, jotka ovat yhteydessä taloudelliselle, sosiaaliselle ja alueelliselle yhteenkuuluvuudelle sekä Eurooppa 2020 -strategialle asetettuihin tavoitteisiin; tällä tavoin Euroopan komissio voi kaiken aikaa arvioida koko ohjelmakautta kattavasti. Suurin osa indikaattoreista on kuitenkin määriteltävä aluetasolla kunkin alueen territoriaalisten erityispiirteiden ja määriteltyjen ensisijaisten toimintalinjojen mukaisesti. Niiden on lisäksi osoitettava, että ehdotettu ratkaisu on alue- ja paikalliskehityksen kannalta välttämätön.

62.

antaa tukensa rahoitusjärjestelyille, joilla pyritään lisäämään yhteisön varojen vipuvaikutusta. Komitea pahoittelee kuitenkin, että komissio soveltaa tukikelpoisuutta määriteltäessä aihekohtaisia rajoituksia. Komitea katsookin, että on välttämätöntä, että jäsenvaltiot voivat päättää millä tasolla (valtakunnallisella tasolla, aluetasolla) rahoitusvälineiden hyödyntäminen on tehokkainta. Välineiden käyttöä on kuitenkin yksinkertaistettava ja selvitettävä tarkemmin, jotta

63.

aprikoi Euroopan komission ehdotusta kanavoida yrityksille myönnettävä rahoitustuki pääasiassa rahoitusjärjestelyiden välityksellä ja käyttää avustukset innovointiin, ympäristönsuojeluun jne. kohdennettavien tukiohjelmien osarahoitukseen. Yrityksille myönnettävää koheesiopoliittista tukea ei pitäisi jättää yksinomaan rahoitusjärjestelyiden varaan. Ne eivät myöskään poista tukien tarvetta, koska kaikkea toimintaa ei voida rahoittaa luotoilla eikä kaikilla elimillä ole mahdollisuutta toteuttaa lainarahoitukseen perustuvia hankkeita. Kriisi on osoittanut, että laskusuhdanteen aikana markkinaperusteiset välineet eivät ole toimiva ratkaisu. Sopivimmasta tukimuodosta päättäminen kuuluu alue- ja paikallisyhteisöille, jotka tekevät valintansa kunkin alueen elinkeino- ja yritysrakenteen pohjalta ja ottavat samalla huomioon kilpailupolitiikan sekä varsinkin aluepoliittisessa tarkoituksessa myönnettävät tuet.

64.

vastustaa kaikkinaista rakennerahastomäärärahojen nykyisen hallintojärjestelmän tuntuvaa muuttamista, jota Euroopan komissio ehdottaa varainhoitoasetuksen uudelleenlaadinnan yhteydessä. Komitea kehottaakin Euroopan komissiota säilyttämään nykyisen järjestelmän, joka on alkanut tuottaa tuloksia, minkä virheellisen ja sääntöjenvastaisen toiminnan osuuden pienentyminen osoittaa, ja jota on syytä parannella ja yksinkertaistaa.

65.

korostaa, että koheesiopolitiikan tehokkuus ja tulosten parantaminen edellyttävät tasapainon löytämistä menettelytapojen sekä varainhoidon yksinkertaisuuden ja tehokkuuden välillä koheesiopolitiikan käyttökelpoisuuden ja avoimuuden lisäämiseksi. Osa tätä tasapainoa olisi alueiden täysien toimivaltuuksien tunnustaminen alueellisten toimenpideohjelmien hallinnoinnin ja valvonnan alalla. Alueiden komitean tulisi lisäksi voida ehdottaa ratkaisuja, joilla pyritään yksinkertaistamaan hallintoviranomaisten mahdollisuutta käyttää varoja ja edunsaajien mahdollisuutta saada rahoitusta. Komitea kehottaa myös Euroopan komissiota pohtimaan edelleen yksinkertaistamista, varsinkin jotta edunsaajille maksettavien korvausten maksatusaikaa voidaan lyhentää.

66.

kannustaa Euroopan komissiota yksinkertaistamaan edunsaajille maksettaviin korvauksiin liittyviä menettelyjä ryhtymällä maksamaan niin EAKR- kuin ESR-tuet kiinteämääräisinä. Komitea kehottaa jäsenvaltioita tukemaan alue- ja paikallisyhteisöjä, jotta säännöt voidaan panna ripeästi täytäntöön, sillä ne auttavat omalta osaltaan keskittämään ohjelmatyötä odotettuihin tuloksiin.

67.

olisi tyytyväinen, jos alueellisiin yhteistyöohjelmiin liittyviä menettelyjä tarkistettaisiin yhteisten sääntöjen laatimiseksi eri ohjelmia varten, jotta jäsenvaltioiden hyväksymiä tarkastusmenettelyjä voidaan soveltaa kumppanitahoihin siten, että pääkumppanien ei enää tarvitse varmistaa toisten jäsenvaltioiden tarkastuksia.

68.

varoittaa Euroopan komissiota ehdotuksesta vaatia sekä hallintoviranomaisia että tilintarkastustuomioistuinta esittämään tästedes omat lausumansa. Ehdotuksella ei pidä sälyttää alue- ja paikallisviranomaisille uusia valvonta- ja tilintarkastussääntöihin liittyviä tehtäviä eikä vähentää Euroopan komission vastuuta hallinnon tulkitsijana ja tukijana.

69.

korostaa, että varainhoidon valvonnan ja tilintarkastuskäytäntöjen tulee selvästi perustua sääntöjen noudattamiseen ja olla oikein mitoitettuja. Komitea vastustaa painokkaasti ”vaivihkaa” tapahtuvaa sääntelyä, jossa hallinnoinnista vastaavia viranomaisia ”kannustetaan” toteuttamaan tiettyjä arviointisuunnitelmia myös silloin, kun sitä ei vaadita, ja jossa tarkastajien käyttämät, rahastojen yhteensovittamisesta vastaavan komitean (COCOF) toimittamat vakiomuotoiset tarkistusluettelot sisältävät kohtia, jotka eivät perustu EU:n säännöksiin eivätkä jäsenvaltioiden lainsäädännön vaatimuksiin.

70.

suhtautuu myönteisesti Euroopan komission ehdotukseen olla soveltamatta ilman eri toimenpiteitä tapahtuvan varojen vapauttamisen sääntöä ensimmäisenä ohjelmavuonna ja toivoo, että ensimmäisen vuoden menot perustellaan vasta toimintaohjelman päätyttyä. Sääntö antaa mahdollisuuden tasoittaa ohjelmakauden alkuviivästysten vaikutuksia. Euroopan komission ja jäsenvaltioiden on kuitenkin pidettävä huoli siitä, että toimenpideohjelmat hyväksytään mahdollisimman aikaisessa vaiheessa, jotta kauden alun viivästymisen vaara pienenisi.

71.

pahoittelee, ettei Euroopan komissio ole tehnyt yhtäkään tuloja tuottavia hankkeita koskevaa yksinkertaistamisehdotusta, sillä niiden monimutkainen laskentatapa ei vastaa tarkoitustaan ja se lannistaa potentiaaliset hanketoimijat. Lisäksi komitea kannustaa Euroopan komissiota yksinkertaistamaan ja nopeuttamaan suurhankkeiden hyväksymisjärjestelmää.

72.

kannattaa kustannusten tukikelpoisuussääntöjen yhtenäistämistä toimintalohkojen, välineiden ja keinojen osalta yhteisiin strategiapuitteisiin sisältyvien yksityiskohtaisten sääntöjen sekä niihin välittömästi liittyvien täytäntöönpanomääräysten kautta, jotta täytäntöönpanomenettelyt olisivat nykyistä yksinkertaisempia ja sääntöjenvastaisen toiminnan riski olisi mahdollisimman pieni. On kuitenkin huolehdittava tarkoin siitä, että alue- ja paikallisviranomaiset osallistuvat täysipainoisesti tukikelpoisuussääntöjen määrittelyyn yhdessä jäsenvaltioiden kanssa, jotta varmistutaan siitä, että yhteisön säännöstöä tulkitaan ja sovelletaan jäsenvaltioissa ja alueilla asianmukaisesti ja yhtenäisesti.