11.1.2012   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 9/14

—

katsoo, että järkevän sääntelyn tulisi vähentää byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa sekä kansalaisten ja sidosryhmien että alue- ja paikallisviranomaisten hyväksi. Komitea vastustaa kuitenkin ainoastaan sääntelyn määrään perustuvaa lähestymistapaa.

—

panee merkille, että järkevän sääntelyn paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen sekä AK:n siihen liittyviin toimiin ja valmiuksiin viitataan nykyään yhä useammin; näin tunnustetaan Euroopan paikallisviranomaisten ja alueiden rooli EU:n poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännön täytäntöönpanossa.

—

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n muita toimielimiä kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota paikallis- ja aluehallintoon suunniteltaessa lainsäädäntöä, arvioitaessa sen vaikutuksia ja etsittäessä keinoja EU:n politiikkojen täytäntöön panemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

—

katsoo, että Euroopan unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen (EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artikla) ohella niin sosiaalisia vaatimuksia (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla) ja ympäristönsuojeluvaatimuksia (mainitun sopimuksen 11 artikla) käsittelevät Lissabonin sopimuksen horisontaaliset lausekkeet kuin Eurooppa 2020 -strategian kolmoistavoitekin edellyttävät vaikutustenarviointeja, joissa tarkastellaan tasapuolisesti sääntelyn alueellisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia seurauksia.

—

ilmoittaa halukkuutensa avustaa EU:n toimielimiä näissä pyrkimyksissä, jos niissä tarvitaan tietoja paikallis- ja alueviranomaisilta, mutta muistuttaa samalla rajallisista voimavaroistaan ja ydintehtävästään.

—

katsoo, että EU:n toimielimillä tulisi olla yhteinen lähestymistapa vaikutustenarviointeihin ja että AK:n tulisi olla mukana tällaista lähestymistapaa laadittaessa.

—

kannattaa suunnitelmaa tarkistaa AK:n ja Euroopan komission yhteistyösopimusta. Sopimuksessa tulee ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat institutionaaliset muutokset, tarve alkaa soveltaa monitasoista hallintoa sekä AK:n poliittisen roolin kehittyminen. Siinä tulee lisäksi määrätä vaikutustenarviointien yhteydessä tehtävän yhteistyön parantamisesta ja kehittämisestä sekä sellaisen menettelyn laatimisesta, jolla AK voi antaa panoksensa säädöskäytännön parantamisesta laadittavaan vuosikertomukseen.

Esittelijä

Graham TOPE (UK, ALDE), Suur-Lontoon Suttonin kaupunkipiirin valtuutettu

Viiteasiakirjat

Komission tiedonanto – Järkevä sääntely Euroopan unionissa KOM(2010) 543 lopullinen

Komission kertomus toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista (17. kertomus, ”Parempi säädöskäytäntö vuonna 2009”)

KOM(2010) 547 lopullinen

1.

suhtautuu myönteisesti järkevän sääntelyn käsitteeseen, jolla vahvistetaan ja laajennetaan ajatusta EU:n poliittisesta prosessista, jossa lainsäädäntöä jatkuvasti tarkistetaan ja sopeutetaan uusiin haasteisiin ja olosuhteisiin perusteellisen arvioinnin ja täytäntöönpanosta saatujen käytännön kokemusten pohjalta.

2.

katsoo, että järkevän sääntelyn tulisi vähentää byrokratiaa ja hallinnollista taakkaa sekä kansalaisten ja sidosryhmien että alue- ja paikallisviranomaisten hyväksi. Komitea vastustaa kuitenkin ainoastaan sääntelyn määrään perustuvaa lähestymistapaa, sillä poliittiset painopisteet eivät saa jäädä toissijaisiksi lainsäädännön kokonaismäärää koskevien näkökohtien rinnalla. Komitea toivookin, että vaikutustenarvioinneissa pohditaan myös EU:n sääntelyn puuttumisen kustannuksia.

3.

pahoittelee sitä, ettei järkevän sääntelyn välineitä näytetä sovellettavan delegoituihin säädöksiin ja täytäntöönpanosäädöksiin (”komitologiaan”). Näiden menettelyjen valvonta ja avoimuus on riittämätöntä.

4.

panee merkille, että järkevän sääntelyn paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen sekä AK:n siihen liittyviin toimiin ja valmiuksiin viitataan nykyään yhä useammin; näin tunnustetaan Euroopan paikallisviranomaisten ja alueiden rooli EU:n poliittisessa päätöksenteossa ja lainsäädännön täytäntöönpanossa.

5.

toteaa, että useimmissa AK:n lausunnoissa on ilmaistu huoli siitä, missä määrin paikallis- ja alueviranomaisia kuullaan tai miten ne voivat osallistua EU:n aloitteiden valmisteluun. Lausunnoissa kehotetaan usein ottamaan paikallis- ja alueviranomaiset paremmin mukaan uusien politiikkojen ja lainsäädännön valmisteluun, niiden mahdollisten vaikutusten arviointiin ja niiden täytäntöönpanoon.

6.

kehottaa Euroopan komissiota ja EU:n muita toimielimiä kiinnittämään nykyistä enemmän huomiota paikallis- ja aluehallintoon suunniteltaessa lainsäädäntöä, arvioitaessa sen vaikutuksia ja etsittäessä keinoja EU:n politiikkojen täytäntöön panemiseksi ja tavoitteiden saavuttamiseksi.

7.

suhtautuu näin ollen myönteisesti aikeeseen tarkistaa nykyisiä kuulemismenettelyjä ja pidentää vastausaikaa.

8.

katsoo, että kuulemisten tulokset tulisi julkaista ja niitä tulisi analysoida kiinnittäen huomiota esim. seuraaviin kysymyksiin: miten vastauksia hyödynnettiin ehdotusta laadittaessa tai muutettaessa, mitkä vastaukset tai niiden osat jätettiin käyttämättä jne.

9.

toistaa huolensa siitä, että avoimet kuulemismenettelyt suosivat sellaisia vastaajia, joilla on hyvä organisaatio ja hyvät resurssit tai jotka edustavat vähemmistöjen erityisintressejä. Näin ollen komitea antaa edelleen paljon arvoa sekä paikallis- ja aluehallintoa edustavien järjestöjen vastauksille että muille vastauksille.

10.

panee merkille hallinnolliseen rasitukseen liittyviä kysymyksiä käsittelevän korkean tason ryhmän (Stoiberin ryhmä) toimet.

11.

toistaa huolensa siitä, että mainittu ryhmä ja Euroopan komissio keskittyvät lähes yksinomaan EU:n lainsäädännön pienyrityksille aiheuttamaan suoraan rasitukseen. Komitea toteaa tämän haittaavan merkittävästi talouskasvua ja muistuttaa, että kansallisia/alueellisia/paikallisia viranomaisia koskevat raskaat raportointivelvoitteet muuttuvat ennen pitkää kansalaisia tai kansallisella tai valtiotasoa alemmalla tasolla toimivia yrityksiä koskeviksi hallinnollisiksi rasitteiksi. Näin ollen komitea katsoo, että myös paikallisten ja alueellisten elinten rasitteita tulisi käsitellä ja lieventää.

12.

suhtautuu myönteisesti ryhmän käsillä olevaan aloitteeseen tunnistaa parhaat käytänteet, jotka koskevat uusien lakien täytäntöönpanoa hallinnollisesti vähemmän rasittavalla tavalla, ja kehottaa AK:ta osallistumaan aktiivisesti asiaa koskevien paikallis- ja aluetason parhaiden käytänteiden keräämiseen antamalla aiheesta erityinen lausunto sekä hyödyntämällä Stoiberin ryhmässä mukana olevan AK:n pysyvän tarkkailijan panosta. Komitea korostaa kuitenkin tässä yhteydessä, että EU:n painopisteen tulisi olla liiallisten hallinnollisten rasitteiden syntymisen ehkäisemisessä.

13.

panee merkille Euroopan komission kertomuksen toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteista vuodelta 2010 (18. kertomus paremmasta säädöskäytännöstä) ja katsoo kertomuksen olevan osoitus siitä, että komissio ottaa AK:n laatiman toissijaisuusanalyysin huomioon.

14.

muistuttaa, että Lissabonin sopimuksen myötä jokaiseen esitykseen lainsäätämisjärjestyksessä hyväksyttäväksi EU:n säädökseksi on myös liitettävä arvio sen mahdollisista vaikutuksista, ja tässä arviossa tulee ottaa huomioon myös paikallis- ja aluetaso.

15.

korostaa jälleen sekä vaikutusten ennakko- että jälkiarvioinnin merkitystä politiikkojen muotoilussa ja lainsäädännössä ja suhtautuu samalla myönteisesti jälkiarviointien roolin vahvistamiseen.

16.

katsoo, että EU:n lainsäädännön yksinkertaistamisessa ja parantamisessa on löydettävä tasapaino ennalta laadittavien vaikutustenarviointien ja jälkiarviointien välillä ja samalla on varmistettava, etteivät kyseiset arvioinnit lisää eri hallintotasojen hallinnollisia rasitteita.

17.

panee merkille vaikutustenarviointilautakunnan vuotta 2010 koskevan kertomuksen. Komitea pitää vaikutustenarviointilautakunnan roolia tärkeänä, mutta katsoo, että sen olisi hyvä olla nykyistä riippumattomampi Euroopan komissiosta.

18.

katsoo kertomuksen osoittavan, että vaikutustenarviointimenettelyn ja vaikutustenarviointilautakunnan roolin ansiosta Euroopan komission yksiköt ovat ryhtyneet seuraamaan toissijaisuusperiaatteen noudattamista aiempaa tarkemmin. Tästä ovat selkeänä osoituksena kertomuksessa mainitut tapaukset, joissa vaikutustenarvioinnin yhteydessä kootut tiedot saivat komission pääosaston muuttamaan mieltään lainsäädännön tarpeellisuudesta ja mahdollisesta lisäarvosta.

19.

panee merkille, että vaikutustenarviointilautakunnan kertomuksessa otetaan esiin taipumus toteuttaa ja julkaista vaikutustenarviointeja lopullisista säädösehdotuksista varhaisvaiheessa annettujen tiedonantojen sijasta. Komitea kehottaa tekemään vaikutustenarvioinnin aikaisessa vaiheessa sellaisille näkyville poliittisille aloitteille, joilla on merkittäviä vaikutuksia. Erityisen tärkeänä komitea pitää tätä silloin, kun ehdotuksen tavoitteena on antaa päättäjille tietoa erilaisista erityisistä toimintalinjavaihtoehdoista menettelyn myöhemmissä vaiheissa.

20.

panee merkille, että vaikutustenarviointilautakunnan kertomuksessa viitataan tarpeeseen arvioida yksittäisten pääosastojen laatimien vaikutustenarviointien yhteydessä myös sosiaalisia vaikutuksia ja hallinnollisia kustannuksia. Siinä ei kuitenkaan viitata erityisten alueellisten vaikutusten arviointiin eikä AK:n mahdolliseen rooliin Euroopan komission tukijana vaikutustenarviointiprosessissa. Komitea kehottaa Euroopan komissiota puuttumaan tähän seikkaan ja toivoo vaikutustenarviointilautakunnan raportoivan saavutetusta edistyksestä vuotta 2011 koskevassa kertomuksessaan.

21.

pitää suotavana, että aluepolitiikan pääosasto osallistuisi täysimääräisesti vaikutustenarviointilautakunnan työskentelyyn, sillä se on alueiden tilanteeseen eniten huomiota kiinnittävä pääosasto.

22.

katsoo, että Euroopan unionin alueellisen yhteenkuuluvuuden tavoitteen (EU:sta tehdyn sopimuksen 3 artikla) ohella niin sosiaalisia vaatimuksia (EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen 9 artikla) ja ympäristönsuojeluvaatimuksia (mainitun sopimuksen 11 artikla) käsittelevät Lissabonin sopimuksen horisontaaliset lausekkeet kuin Eurooppa 2020 -strategian kolmoistavoitekin edellyttävät vaikutustenarviointeja, joissa tarkastellaan tasapuolisesti sääntelyn alueellisia, taloudellisia, sosiaalisia ja ekologisia seurauksia.

23.

katsoo, että laadukkaiden vaikutustenarviointien tekoon ja lainsäädännön soveltamisen seurantaan tarvitaan aikaa ja merkittäviä henkilöresursseja, jotta työ olisi asiantuntevaa ja tarjoaisi kokonaiskuvan tilanteesta.

24.

suhtautuu varautuneesti käytäntöön uskoa vaikutustenarviointien teko nk. riippumattomille tahoille eli ulkoistaa työ valtuutetuille tutkimuslaitoksille tai tilapäisille toimikunnille. Voidaan epäillä, johtaako ulkoistaminen todellisuudessa suurempaan avoimuuteen ja riippumattomuuteen. Käytäntö kyseenalaistaa myös komission tehtävän, joka on edustaa unionin yleistä etua. Se saattaa niin ikään suosia niitä, joilla on riittävät resurssit tutkimusten tekoon, ja syrjiä alue- ja paikallisyhteisöjä, kansalaisjärjestöjä sekä kansalaisyhteiskunnan tai työntekijöiden edustajia, joilla on paljon pienemmät resurssit.

25.

ilmoittaa halukkuutensa avustaa EU:n toimielimiä näissä pyrkimyksissä, jos niissä tarvitaan tietoja paikallis- ja alueviranomaisilta, mutta muistuttaa samalla rajallisista voimavaroistaan ja ydintehtävästään.

26.

muistuttaa, että uuden EU-lainsäädännön vaikutukset paikallisiin ja alueellisiin elimiin saattavat johtua yhtä lailla Euroopan parlamentin ja neuvoston tekemistä muutoksista kuin Euroopan komission alkuperäisestä ehdotuksesta. Komitea kehottaakin edellä mainittuja kahta toimielintä kiinnittämään lisäksi enemmän huomiota päätöstensä alueellisiin vaikutuksiin koko lainsäädäntäprosessin aikana ja tarjoaa avuksi asiantuntemustaan tällä alalla. Komitea katsoo, että AK:n konkreettisia mahdollisuuksia tehdä tällaista yhteistyötä Euroopan parlamentin ja neuvoston kanssa tulisi harkita vaikutustenarviointien, toissijaisuusperiaatteen noudattamisen valvonnan ja EU:n lainsäädännön täytäntöönpanon aloilla lainsäädäntöä edeltävässä vaiheessa sekä sen täytäntöönpanon jälkeen.

27.

kehottaa omia esittelijöitään pohtimaan suositustensa vaikutuksia taloudellisten ja hallinnollisten rasitteiden sekä ympäristön, yhteiskuntarakenteen, pienten ja keskisuurten yritysten ja kansalaisyhteiskunnan kannalta.

28.

katsoo, että EU:n toimielimillä tulisi olla yhteinen lähestymistapa vaikutustenarviointeihin ja että AK:n tulisi olla mukana tällaista lähestymistapaa laadittaessa.

29.

suhtautuu myönteisesti siihen, että Lissabonin sopimukseen perustuvan ennakkovaroitusjärjestelmän myötä Euroopan komissio antaa asianmukaisesti painoa kansallisten parlamenttien perustelluille lausunnoille, vaikka ”keltaisen kortin” menettelyn edellyttämää kynnystä ei ole vielä saavutettu. Koska AK:lla on roolinsa ja vastuunsa toissijaisuusperiaatteen toteutumisen valvontaprosessissa, se pyytää Euroopan komissiolta kansallisten parlamenttien lähettämät perustellut lausunnot, niiden käännökset ja komission antamat vastaukset.

30.

kannattaa suunnitelmaa tarkistaa AK:n ja Euroopan komission yhteistyösopimusta. Sopimuksessa tulee ottaa huomioon Lissabonin sopimuksen mukanaan tuomat institutionaaliset muutokset, tarve alkaa soveltaa monitasoista hallintoa sekä AK:n poliittisen roolin kehittyminen. Siinä tulee lisäksi määrätä vaikutustenarviointien yhteydessä tehtävän yhteistyön parantamisesta ja kehittämisestä sekä sellaisen menettelyn laatimisesta, jolla AK voi antaa panoksensa säädöskäytännön parantamisesta laadittavaan vuosikertomukseen.

31.

katsoo, että tämä ryhmittymä tarjoaa virkamiestasolla arvokkaan foorumin, jolla jäsenvaltioiden sekä EU:n toimielinten, myös AK:n, virkamiehet voivat keskustella eurooppalaista hallintotapaa ja parhaiden käytänteiden vaihtoa koskevista käytännön kysymyksistä.

32.

pahoittelee tästä syystä, että sen enempää Unkari kuin Puolakaan ei järjestä EU-puheenjohtajakaudellaan vuonna 2011 ryhmän kaikkien jäsenten kokousta, ja kehottaa ottamaan ryhmän uudestaan käyttöön vuonna 2012.

33.

palauttaa mieleen, että Lissabonin sopimukseen sisältyy suora viittaus paikallis- ja aluetason itsehallintoon ja toissijaisuusperiaatteen paikalliseen ja alueelliseen ulottuvuuteen, minkä vuoksi EU:n on kunnioitettava alue- ja paikallisviranomaisten toimivaltaa ehdottaessaan ja hyväksyessään jaetun toimivallan piiriin kuuluvaa uutta lainsäädäntöä. Komitea muistuttaa lisäksi, että AK:lla on Lissabonin sopimuksen nojalla toissijaisuusperiaatteen suhteen keskeinen rooli, joka ei rajoitu vain sen valvomiseen, että paikallis- ja alueviranomaisten toimivaltuuksia kunnioitetaan, vaan ulottuu myös toissijaisuusperiaatteen kunnioittamisen edistämiseen kaikilla eri hallintotasoilla.

34.

toistaa sitoumuksensa jatkaa yhteistyötä Euroopan komission kanssa, jotta monitasoinen hallinto voidaan sisällyttää unionin tärkeimpiin strategioihin ja yhteisiin politiikkoihin erityisesti Eurooppa 2020 -strategian täytäntöönpanon osalta.

35.

kiinnittää huomiota vuotta 2010 koskevaan toissijaisuusperiaatetta käsittelevään selvitykseen, jonka AK:n työvaliokunta hyväksyi 4. maaliskuuta 2011. Samalla päätettiin myös toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkoston työohjelman pääteemoista. Selvityksessä AK:n keskeisiksi painopisteiksi asetetaan toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurannan vahvistuminen sekä osallistuminen toissijaisuusperiaatteen huomioivan kulttuurin sisällyttämiseen EU:n päätöksentekoprosessiin.

36.

on tyytyväinen siihen, että yhdessäkään lausunnossa ei ole todettu toissijaisuusperiaatteen suoraa rikkomista. Tämä osoittaa, että Euroopan komissio suhtautuu vakavasti toissijaisuusperiaatteen kunnioittamiseen, ja korostaa AK:n valvojaroolin arvoa.

37.

suhtautuu myönteisesti toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkoston kuulemisten lisääntymiseen, sillä verkoston kautta voidaan saada yksityiskohtaisia ja käytännöllisiä kommentteja hyvin monenlaisilta paikallisilta ja alueellisilta elimiltä. Komitea kehottaa toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostoon kuuluvia kumppaneita osallistumaan tehokkaammin verkoston toimiin ja kuulemisiin verkoston neuvoa-antavan toiminnan tulosten edustavuuden parantamiseksi.

38.

myöntää, että EU:n lainsäädäntö on saatettava oikea-aikaisesti, täsmällisesti ja tehokkaasti osaksi kansallista lainsäädäntöä ja että se on pantava asianmukaisesti täytäntöön jäsenvaltioiden kaikilla hallintotasoilla, ja on tietoinen siitä, että rikkomusmenettelyt saattavat joskus olla tarpeen joko velvollisuuden laiminlyömistä koskevien seuraamusten määräämiseksi tai ennaltaehkäisevän vaikutuksen vuoksi. Komitea on kuitenkin huolissaan siitä, että Euroopan komissio pyrkii enenevässä määrin määräämään, milloin ja miten jäsenvaltioiden hallitukset varmistavat, että alue- ja paikallisviranomaiset noudattavat lakeja. Kansallisten hallitusten – ja tietyissä tapauksissa aluehallitusten – tulisi toissijaisuusperiaatteen hengessä itsensä huolehtia tästä lainvalvonnasta, kunhan varmistetaan EU:n lainsäädännön yleistavoitteiden saavuttaminen.