7.6.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 166/30

—

on tyytyväinen Euroopan komission esittämiin uusiin tieliikenneturvallisuuden poliittisiin suuntaviivoihin ja kannattaa ehdotettuja seitsemää tavoitetta ja niihin liittyviä toimia, sekä pyytää komissiota selventämään, mikä on kultakin seitsemältä tavoitteelta odotettu panos tavoiteltuun tieliikennekuolemien kokonaismäärän puolittamiseen vuoteen 2020 mennessä.

—

kannattaa ajatusta vakavan loukkaantumisen erilaisten määritelmien yhdenmukaistamisesta, jotta tieliikenneturvallisuuspolitiikan tehokkuutta voidaan seurata ja arvioida entistä paremmin, ja katsoo, että vakavalle ja vähäiselle loukkaantumiselle sovitun yhteisen määritelmän pohjalta olisi muotoiltava yhteinen tavoite vakavien loukkaantumisten määrän vähentämiseksi.

—

kehottaa niin ikään kaikkia jäsenvaltioita panemaan täysimittaisesti täytäntöön tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan direktiivin ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että on toteutettava tarpeelliset toimet, jotta kyseiseen direktiiviin sisältyviä periaatteita sovelletaan kaikkiin EU:n rahoittamaan tieinfrastruktuureihin. On kuitenkin aina huolehdittava suhteellisuusperiaatteen huomioonottamisesta, jottei pieniä hankkeita kuormiteta tarpeettomilla hallinnollisilla rasitteilla tai liiallisilla teknisillä vaatimuksilla.

—

kehottaa komissiota kehittämään toimivaltansa puitteissa aloitteita jäsenvaltioiden liikennesääntöjen, liikennemerkkien ja -opasteiden yhdenmukaistamiseksi. Komitean mielestä komissio voisi käynnistää käsillä olevan lausunnon aihetta koskevan julkisen keskustelun laatimalla siitä vihreän kirjan.

Esittelijä

Johan SAUWENS (BE, PPE), Bilzenin kaupunginjohtaja

Viiteasiakirja

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – Kohti eurooppalaista tieliikenneturvallisuusaluetta: tieliikenneturvallisuuden poliittiset suuntaviivat 2011–2020

KOM(2010) 389 lopullinen

1.

Tieliikenneturvallisuus on merkittävässä asemassa Euroopan komission tulevassa vuosien 2010–2020 liikennepolitiikkaa koskevassa valkoisessa kirjassa. Vuoteen 2020 ulottuvilla eurooppalaisilla tieliikenneturvallisuuden poliittisilla suuntaviivoilla pyritään luomaan yleiset hallinnolliset puitteet ja vahvistamaan kansallisia ja paikallisia strategioita ohjaavat kunnianhimoiset tavoitteet.

2.

Käsillä olevan lausunnon laadinnan tueksi järjestettiin 25. lokakuuta – 10. joulukuuta 2010 välisenä aikana kuulemismenettely toissijaisuusperiaatteen toteutumisen seurantaverkostossa vaikuttavien kumppaneiden keskuudessa.

3.

Tieliikenneturvallisuus on merkittävä yhteiskunnallinen haaste. Euroopan unionissa kuolee maantieliikenteessä vuosittain yli 30 000 henkeä ja loukkaantuu arvion mukaan 1 500 000. Valtavan inhimillisen kärsimyksen lisäksi tästä aiheutuu yhteiskunnalle arviolta noin 130 miljardin euron kustannukset.

4.

Useimmat tieliikenneonnettomuudet tapahtuvat kaupunki- ja maaseutuliikenteessä ja vain 5 prosenttia moottoriteillä. Useimmissa jäsenvaltioissa vastuu tieverkoston hallinnoinnista on suurelta osin alue- ja paikallisviranomaisilla. Ne vastaavat sen lisäksi useissa tapauksissa paikallis- tai aluetason poliisiviranomaisten harjoittamasta tieliikennesääntöjen valvonnasta. Lisäksi paikallis- ja alueviranomaiset ovat monesti vastuussa julkisen liikenteen järjestämisestä, paikallisista tieliikennesäännöksistä, ennaltaehkäisevistä kampanjoista sekä ensiavun järjestämisestä onnettomuustapauksissa.

5.

Näin ollen on selvää, että kyseisten viranomaisten tulee paitsi osallistua ja antaa panoksensa valtakunnallisiin ja EU-tason aloitteisiin myös – niin halutessaan – laatia oma, paikallisiin olosuhteisiin sovitettu tieliikenneturvallisuuden strategiansa paikallisten ongelmien ratkaisemiseksi.

6.

Komissio tunnustaa alue- ja paikallisviranomaisten roolin tieliikenneturvallisuuspolitiikan laadinnassa ja täytäntöönpanossa ja toteaa, että määritellyt toimet tulee toissijaisuusperiaatteen mukaisesti toteuttaa parhaiten soveltuvalla tasolla ja sopivimmilla tavoilla. Komission tiedonannossa korostetaan aiheellisesti tarvetta soveltaa yhtenäistä lähestymistapaa: ”Tieliikenneturvallisuus liittyy läheisesti mm. energia-, ympäristö-, työllisyys-, koulutus-, nuoriso-, terveys-, tutkimus-, innovointi-, teknologia-, oikeus-, vakuutus-, kauppa- ja ulkosuhdepolitiikkaan.”

7.

Komission esittämien lukujen mukaan vuonna 2001 tieliikennekuolemien määrä Euroopan unionissa oli 54 302. Päättyneen tieliikenneturvallisuutta koskevan toimintaohjelman tavoitteena oli kuolemien määrän puolittaminen siten, että niiden määrä vuonna 2010 olisi enintään 27 000. Vuonna 2009 tieliikennekuolemien määrä Euroopan unionissa oli 34 500, eli ne olivat vähentyneet 36 prosenttia. Komissio odottaa, että vuonna 2010 voidaan saavuttaa 41 prosentin kokonaisvähennys vuoteen 2001 verrattuna. Vaikka tällä tuloksella tavoitetta ei saavutetakaan kokonaan, sitä voidaan kuitenkin pitää rohkaisevana.

8.

Ajanjaksolla 2010–2020 komissio tavoittelee jälleen tieliikennekuolemien kokonaismäärän puolittamista Euroopan unionissa. Kun otetaan huomioon viimeksi kuluneen vuosikymmenen aikana kirjattu kuolonuhrien määrän vähentyminen sekä toivomus tieliikenneturvallisuuden parantamisesta edelleen Euroopan unionissa, tavoitetta voidaan pitää vastuullisena vaikkakin kunnianhimoisena.

9.

Komissio asettaa asiakirjassaan seitsemän strategista tavoitetta:

10.

Komission ehdottamat tavoitteet ovat sellaisenaan kannatettavia. Ei ole mitään syytä epäillä, etteivätkö ehdotetut poliittiset suuntaviivat olisi nykymuodossaan toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatteiden mukaisia. Jäsenvaltiot eivät yksinään pysty toteuttamaan ehdotettujen toimien tavoitteita. Tavoitteiden mittavuuden johdosta ne voidaan saavuttaa paremmin EU:n tasolla, sillä erityisen EU:n lainsäädännön, rajatylittävien toimien ja EU:n tasolla tehtävän yhteistyön avulla voidaan varmistaa politiikan johdonmukaisuus ja tehokkuus valtakunnallisella sekä alue- ja paikallistasolla. Lisäksi ehdotetut toimet tuottavat selvää lisäarvoa yksinomaan valtakunnallisella, alueellisella tai paikallisella tasolla toteutettaviin toimiin verrattuna. Lisäksi voidaan todeta, että ehdotettu toimintatapa on yksinkertaisin keino saavuttaa asetetut tavoitteet ja se jättää mahdollisimman paljon tilaa kansalliselle päätöksenteolle.

11.

Olisi kuitenkin toivottavaa, että komissio selventäisi luvuin, minkälaista panosta se odottaa kustakin seitsemästä tavoitteesta aiemmin asetetun puolittamispäämäärän saavuttamiseen, sillä paikallis- ja alueviranomaisilla on keskeinen rooli tieliikenneturvallisuuspolitiikan kehittämisessä ja toteuttamisessa. Siten voidaan selventää, mitä toimia paikallis- ja alueviranomaisilta mahdollisesti odotetaan.

12.

Komissio määrittelee kaksi poliittisten suuntaviivojensa täytäntöönpanoa ohjaavaa periaatetta:

13.

AK toteaa, että komissio pyrkii parantamaan seurantaa tietojenkeruun ja analyysin avulla. Komitea kannattaa tätä toimintatapaa mutta huomauttaa tässä yhteydessä, että nykyisessä tietojenkeruussa (CARE-tietokannassa) käytetään yksinomaan jäsenvaltioittain koottuja tietoja. Alueellinen ulottuvuus puuttuu, vaikka kyseiset tiedot ovat jäsenvaltioissa periaatteessa melko yksinkertaisesti saatavilla. Euroopan unionin alueiden kannalta olisi erityisen mielenkiintoista voida verrata omia tietoja lähellä sijaitsevien tai muiden maiden vertailukelpoisten alueiden tietoihin samalla tavoin kuin jäsenvaltiot jo nyt voivat suorittaa keskinäistä vertailua. Tällaisen tiedon sisällyttäminen ja saataville asettaminen CARE-tietokantaan tuottaisi siksi merkittävää lisäarvoa ja toimisi myös myönteisenä kannustimena alue- ja paikallisviranomaisille.

14.

AK toteaa, että tieliikennesääntöjä, liikennemerkkejä ja -opasteita ja infrastruktuurin suunnittelua ohjaavia suuntaviivoja koskevat standardit ovat eri jäsenvaltioissa käytännössä hyvin erilaisia. Samanaikaisesti rajatylittävä liikenne jäsenvaltioiden välillä lisääntyy yhä vuosittain sekä tavarankuljetusliikenteessä että yritystoimintaan ja vapaa-aikaan liittyvässä henkilöliikenteessä. AK katsoo, että sekä tieliikenneturvallisuus että liikkumisvapaus unionissa hyötyisivät siitä, että eri jäsenvaltioiden tieverkosto rakennettaisiin ja varustettaisiin mahdollisimman pitkälti samojen periaatteiden ja sääntöjen mukaisesti siten, että maan tieympäristö olisi kaikkien tienkäyttäjien kannalta yksiselitteinen ja helppo tunnistaa myös jäsenvaltioiden rajoja ylitettäessä. Ohjenuorana tulee käyttää olemassa olevia parhaita käytänteitä, ja ratkaisuissa on jätettävä tilaa niiden sopeuttamiselle paikallisiin olosuhteisiin.

15.

pitää tieliikenneturvallisuuskysymyksiä erittäin tärkeinä ja kannattaa periaatteita, joiden pohjalta komissio on laatinut poliittiset suuntaviivat vuosiksi 2011–2020. Kyseiset periaatteet ovat seuraavat:

16.

on tyytyväinen myönteisiin tuloksiin, joihin päättyneellä tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelmalla on jälkiarvioinnin mukaan päästy, mutta huomauttaa, että yli 30 000 tieliikennekuolemaa vuodessa Euroopan unionissa on edelleen aivan liian korkea määrä.

17.

toteaa, että komissio tavoittelee tieliikennekuolemien lukumäärän puolittamista vuosien 2011–2020 aikana. AK pitää tavoitetta vastuullisena mutta myös kunnianhimoisena, kun tiedetään, että edellisellä kaudella vuosina 2001–2009 määrä laski jäsenvaltioissa keskimäärin 36 prosenttia.

18.

on tyytyväinen Euroopan komission esittämiin uusiin tieliikenneturvallisuuden poliittisiin suuntaviivoihin ja kannattaa ehdotettuja seitsemää tavoitetta ja niihin liittyviä toimia.

19.

pyytää komissiota selventämään, mikä on kultakin seitsemältä tavoitteelta odotettu panos tavoiteltuun tieliikennekuolemien kokonaismäärän puolittamiseen vuoteen 2020 mennessä.

20.

kannattaa ajatusta vakavan loukkaantumisen erilaisten määritelmien yhdenmukaistamisesta, jotta tieliikenneturvallisuuspolitiikan tehokkuutta voidaan seurata ja arvioida entistä paremmin.

21.

katsoo, että vakavalle ja vähäiselle loukkaantumiselle sovitun yhteisen määritelmän pohjalta olisi muotoiltava yhteinen tavoite vakavien loukkaantumisten määrän vähentämiseksi kuolonuhrien määrän vähentämistä koskevan tavoitteen tapaan.

22.

korostaa, että on tärkeää päästä sopimukseen direktiivistä rajatylittävän lainvalvonnan helpottamisesta tieliikenneturvallisuuden alalla. Tieliikennesääntöjen rikkomisesta määrättävien sakkojen ja muiden seuraamusten varoittava vaikutus heikkenee, ellei niitä voida panna täytäntöön yli maan rajojen. Tilanne johtaa myös syrjivään kohteluun, koska liikennerikkomuksesta rankaiseminen sakolla tai muulla seuraamuksella riippuu tällöin rikkomukseen syyllistyneen kansallisuudesta.

23.

kehottaa niin ikään kaikkia jäsenvaltioita panemaan täysimittaisesti täytäntöön tieinfrastruktuurin turvallisuusjohtamista koskevan direktiivin ja yhtyy komission käsitykseen siitä, että on toteutettava tarpeelliset toimet, jotta kyseiseen direktiiviin sisältyviä periaatteita sovelletaan kaikkiin EU:n rahoittamiin maantieinfrastruktuureihin. On kuitenkin aina huolehdittava suhteellisuusperiaatteen huomioonottamisesta, jottei pieniä hankkeita kuormiteta tarpeettomilla hallinnollisilla rasitteilla tai liiallisilla teknisillä vaatimuksilla.

24.

katsoo yleisesti ottaen, että paikallis- ja alueviranomaisten tulisi toissijaisuusperiaatteen ja monitasoisen hallinnon periaatteen mukaisesti yhtäältä muotoilla oman toimivaltansa puitteissa oma tieliikenneturvallisuuspolitiikkansa ja toisaalta osallistua EU:n tasolla tai valtakunnallisella tasolla laadittuihin tieliikenneturvallisuutta koskevien aloitteiden hallintomekanismeihin.

25.

katsoo, että pyrkimyksenä tulee olla vuosien 2011–2020 poliittisissa suuntaviivoissa määriteltyjen tavoitteiden sisällyttäminen kaikkiin liikenteeseen liittyviin toimintasuunnitelmiin ja asiaankuuluviin liikennehankkeisiin EU:n, jäsenvaltioiden sekä alue- ja paikallistasolla.

26.

kannustaa komissiota ja jäsenvaltioita ryhtymään toimiin onnettomuuksia koskevien tietojen keruun ja analysoinnin tehostamiseksi. On olennaisen tärkeää, että tieliikenneonnettomuuksista saadaan entistä parempi käsitys, jotta toimintalinjojen kehitystyötä ja edistymisen arviointia voidaan parantaa etenkin paikallisella ja aluetasolla. Jäsenvaltioiden tiedonkeruu- ja raportointimenetelmiä tulisi yhdenmukaistaa entisestään, kuten EU:n tutkimusprojektissa SafetyNetissä suositellaan.

27.

suosittaa komissiolle ja jäsenvaltioille, että nykyisiä poliisiviranomaisten ylläpitämiä onnettomuuksien rekisteröintijärjestelmiä täydennetään hätäpalvelujen ja sairaaloiden tiedoilla uhrien loukkaantumisen vakavuusasteesta.

28.

kehottaa komissiota asettamaan saataville nykyistä enemmän tietoa alue- ja paikallistasolla mm. CARE-tietokannan välityksellä, jotta paikallis- ja alueviranomaisilla on mahdollisuus verrata alueensa tilannetta vastaaviin alueisiin muissa maissa.

29.

ehdottaa, että komissio kehottaa toimintaohjelmassaan julkisen ja yksityissektorin työnantajia toteuttamaan sellaista politiikkaa, jossa turvallista liikkumista edistetään osana kokonaisvaltaista turvallisuuskulttuuria, sillä tieliikenneonnettomuudet ovat monissa maissa merkittävin työperäisten onnettomuuksien syy. Tieliikenteen turvallisuuskysymyksiin tulisi kiinnittää entistä enemmän huomiota myös julkisen ja yksityissektorin työnantajien nykyisissä ja uusissa yrityskohtaisissa liikennesuunnitelmissa.

30.

pitää erittäin tärkeänä, että tieliikenneturvallisuusopetus sisällytetään koululaisten pakolliseen opetukseen koko oppivelvollisuuden ajan kaikissa jäsenvaltioissa.

31.

suosittelee komissiolle, että tutkimuksen puiteohjelmissa kiinnitetään jatkossakin huomiota tieliikenneturvallisuuden Euroopan tason tieteelliseen tutkimukseen etenkin seuraavien kysymysten osalta:

32.

kehottaa komissiota kehittämään toimivaltansa puitteissa aloitteita jäsenvaltioiden tieliikennesääntöjen, liikennemerkkien ja -opasteiden yhdenmukaistamiseksi. Komitean mielestä komissio voisi käynnistää käsillä olevan lausunnon aihetta koskevan julkisen keskustelun laatimalla siitä vihreän kirjan.

33.

kehottaa komissiota tekemään nykyisten ja tulevien tutkimusohjelmien puitteissa aloitteita luontaisesti turvallisen maantieinfrastruktuurin suunnittelua ja rakentamista koskevien suositusten ja hyvien käytänteiden kehittämiseksi. Kyseisten suositusten ja hyvien käytänteiden tulisi osaltaan edistää entistä parempia ja yhdenmukaisempia käytänteitä maantieliikenneinfrastruktuurin suunnittelun alalla eri jäsenvaltioissa. Suositukset voisivat koskea esimerkiksi kiertoliittymien rakentamista, kaupunkien lähestymisväyliä, taajamien ulkopuolisia maaseututeitä, pyöräteitä ja jalankulkijoille tarkoitettuja suojateitä.

34.

kehottaa komissiota valvomaan tieliikenneturvallisuuden toimintaohjelman toteuttamista asiaankuuluvan sisäisen organisaation avulla. Tässä yhteydessä voi olla asianmukaista perustaa tieliikenneturvallisuusvirasto tai vahvistaa nykyisiä elimiä, kuten tieliikenneturvallisuuden eurooppalaista seurantakeskusta.

35.

kiinnittää huomiota komission laatimaan Euroopan tieliikenneturvallisuuden peruskirjaan (http://www.erscharter.eu) ja kehottaa Euroopan paikallis- ja alueviranomaisia allekirjoittamaan sen kukin omalta osaltaan ja tekemään konkreettisia sitoumuksia tieliikenneturvallisuuden parantamiseksi omalla alueellaan.