Alueiden komitean lausunto aiheesta ”Solidaarinen terveydenhuolto: terveyserojen vähentäminen EU:ssa”

1. suhtautuu myönteisesti siihen, että komissio on vakaasti päättänyt tukea ja täydentää jäsenvaltioiden ja paikallis- ja alueviranomaisten toimia terveyserojen tasoittamiseksi Euroopan unionissa. Jäsenvaltioiden välisiin ja niiden sisäisiin terveyseroihin perustuvan haasteen laajuuden tunnustaminen on tärkeää. Komitea kannattaa komission asianmukaista näkökantaa, jonka mukaan terveyserot haastavat EU:n sitoutumisen yhteisvastuuseen, sosiaaliseen ja taloudelliseen koheesioon, ihmisoikeuksiin ja yhtäläisiin mahdollisuuksiin. Komissio olisi kuitenkin voinut korostaa nykyistä enemmän Lissabonin sopimukseen äskettäin kirjattua alueellisen koheesion tavoitetta.

2. tunnustaa ja soveltaa Maailman terveysjärjestön laatimaa terveyden määritelmää, jonka mukaan terveydellä tarkoitetaan täydellistä fyysistä ja psyykkistä hyvinvointia eikä pelkästään sitä, että ei ole sairas tai vammainen.

3. muistuttaa komissiota siitä, että Lissabonin sopimuksen 3 artiklassa määrätään, että toimielinten tulee edistää Euroopan kansalaisten hyvinvointia.

4. kiinnittää komission huomion Michael Marmotin Maailman terveysjärjestölle laatimaan asiakirjaan Closing the Gap in a Generation – Health Equity through Action on the Social Determinants of Health (Erojen kurominen umpeen sukupolven aikana – Oikeudenmukaisuutta terveysasioihin terveyden sosiaalisiin taustatekijöihin vaikuttamalla). Alueiden komitea katsoo, että asiakirjan tulisi olla keskeinen lähde EU:n torjuessa terveyseroja.

5. on tyytyväinen siihen komission arvioon, että terveyseroihin liittyvät ongelmat ovat hyvin monisyisiä ja terveyserojen kehitys riippuu monista tekijöistä, joista on syytä mainita: sen myöntäminen, että erot ovat nähtävissä kaikilla tasoilla – Euroopan tasosta paikallistasoon; sosiaalisen aseman merkitys sekä terveyden ja vaurauden tiivis yhteys; epäsuotuisan aseman vaikutukset terveyteen muita heikommassa asemassa olevissa ja sosiaalisesti syrjäytyneissä ryhmissä; sosiaalipoliittisten päätösten eriyttävät vaikutukset terveydenhuoltopalvelujen ja sosiaalipalvelujen tarjonnassa.

6. on tyytyväinen Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan mukaiseen eurooppalaisen yhteistyön ja toissijaisuusperiaatteen tasapainoon, joka vallitsee tiedonannossa laajalti. Komitea huomauttaa tässä yhteydessä kuitenkin, että terveyserojen vähentäminen jäsenvaltioissa kuuluu myös Lissabonin sopimuksen mukaan kansallisten terveyspolitiikkojen tehtäviin.

7. tunnustaa panoksen, joka voidaan yleisesti ottaen antaa EU:n täydentävillä politiikoilla Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artiklan ja Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklan tavoitteen mukaisesti. Artiklan nojalla ihmisten terveyden korkeatasoinen suojelu varmistetaan kaikkien unionin politiikkojen ja toimintojen määrittelyssä ja toteuttamisessa.

8. muistuttaa, että oikeus saada ehkäisevää terveydenhoitoa ja sairaanhoitoa kansallisten lainsäädäntöjen ja käytäntöjen mukaisin edellytyksin tunnustetaan Euroopan unionin perusoikeuskirjan 35 artiklassa.

9. suhtautuu myönteisesti EU:n terveysstrategian yleistavoitteisiin. Strategiassa tuetaan terveydenhoitoon pääsyä, sairauksien ennaltaehkäisyä ja terveellisen elämäntavan edistämistä.

10. kehottaa komissiota vahvistamaan alueiden komitealle, että rajatylittävässä terveydenhuollossa sovellettavista potilaiden oikeuksista annetussa direktiiviehdotuksessa otetaan täysimääräisesti huomioon terveyseroihin kohdistuva vaikutus, jos ehdotus toteutuu.

11. kehottaa – kun otetaan huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 168 artikla terveyspalvelujen parantamisesta rajaseuduilla – tukemaan eri jäsenvaltioissa sijaitsevia naapurialueita, jotta ne kehittävät rajatylittäviä vapaaehtoisia järjestelyjä terveyserojen vähentämiseksi. Alueiden komitea korostaa tässä yhteydessä eurooppalaisen alueellisen yhteistyön yhtymän (EAYY) tarjoamia mahdollisuuksia, joita useat yhtymät ovat jo hyödyntäneet. Komitea on kuitenkin selvillä siitä, että laaja-alaisempia rajatylittävän terveydenhuollon järjestelyjä on arvioitava huolellisesti, jotta varmistetaan, ettei potilaiden liikkuminen maasta toiseen suosi terveydenhuollosta jo hyötyviä ryhmiä muiden ryhmien kustannuksella ja kärjistä näin terveyseroja. Kaikille alueille tulisi antaa selkeä sitoumus siitä, että rajatylittävillä järjestelyillä edistetään oikeudenmukaisesti niiden heikossa asemassa olevien ja passiivisten ryhmien terveystilannetta, jotka joutuvat kilpailemaan terveydenhuollon resursseista. Rajatylittävien terveydenhuoltopalvelujen hyödyntämisen tulisi edellyttää ennakkohyväksyntää, jotta ne olisivat yhtäläisesti matalatuloisten henkilöiden ulottuvilla.

12. on tyytyväinen yhteisen maatalouspolitiikan roolin tunnustamiseen terveysasioissa ja panee merkille ohjelmien, kuten koulussa tarjottava maito, elintarvikkeet vähäosaisimmille ja hedelmien jako kouluissa, antaman panoksen edistettäessä oikeaa ravitsemusta ja terveellistä elämäntapaa. Julkisissa laitoksissa, kuten kouluissa ja sairaaloissa, tarjottavan ruuan tulisi olla ensisijaisesti mahdollisimman terveellistä ja ravitsevaa ja mahdollisuuksien mukaan paikallisista raaka-aineista valmistettua. Komitea suhtautuu myös myönteisesti siihen, että YMP:n ja muiden politiikkojen mahdollisuus vaikuttaa maaseudulla asuvien terveyteen toimin, jotka kohdistuvat asianmukaisesti terveyden sosiaalisiin taustatekijöihin, tunnustetaan. Komitea myöntää, että maaseutualueilla on erityisiä haasteita terveysalalla: terveydenhoidon riittämätön saanti maaseudulla saattaa aiheuttaa terveyseroja joissakin jäsenvaltioissa. Maataloustoiminnan ja muuttoliikkeen yhteys voi johtaa siihen, että tietyissä yhteisöissä on erityisiä terveydenhuoltotarpeita ja terveyseroja. Molemmissa tapauksissa elinoloja voidaan parantaa YMP:n avulla, ja se on näin ollen tärkeä.

13. ei pidä riittävänä todeta, että EU:n ympäristöpolitiikalla ja yhteiseen maatalouspolitiikkaan kuuluvilla markkinapolitiikoilla tuetaan useita eri aloitteita, jotka voivat osaltaan parantaa terveyttä. Vaikka YMP voi antaa panoksensa, sitä ei periaatteessa ole tarkoitettu asettamaan etusijalle terveystilanne tai terveyserot. Onkin oikeutettua ottaa huomioon terveystilanteeseen kohdistuvat haitat, jotka saattavat aiheutua siitä ettei maitotuotteiden ja lihan tuotantoon ja toisaalta hedelmien ja vihannesten tuotantoon suhtauduta tasapainoisesti. Tähän epätasapainoon voidaan puuttua YMP:n uudistuksen yhteydessä. Uudistusprosessin jokaisessa vaiheessa tulisi painottaa hyvän ja oikeudenmukaisen terveystilanteen tukemisen merkitystä.

14. pahoittelee, ettei komissio tarkastele täysimääräisesti alkoholin ja muiden päihteiden väärinkäytön osuutta terveyttä heikentävänä ja terveyseroja vahvistavana tekijänä. Alueiden komitea toteaa, että alkoholin kulutus luo erityisen haasteen poliittisille päättäjille, joiden on otettava huomioon myös ongelman vaikutukset kuntien ja alueiden talouteen sekä siihen liittyvät julkiset ja yksityiset näkökohdat. Tässä yhteydessä on paikallaan todeta, että alkoholin käytön säänteleminen aiheuttaa vaikeuksia, mutta se ei ole syy ohittaa alkoholin terveysvaikutuksia eikä jättää kiinnittämättä huomiota alkoholin ja muiden psyykkistä tilaa muuttavien aineiden väärinkäyttöön.

15. panee merkille, että jäsenvaltiot koko EU:ssa ovat kohdanneet vakavan rahoitus- ja talouskriisin ja että tämä vaikuttaa väistämättä kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin. Vaikka taloudellinen tilanne saattaakin kasvattaa eroja terveystilanteessa, asiantilaa ei tulisi käyttää tekosyynä ja jättää mukauttamatta politiikkoja siten, että niillä voidaan puuttua eroihin entistä paremmin. Rahoituslaitosten epäonnistuminen maailmanlaajuisesti velvoittaa jäsenvaltiot, alueet ja kunnat tarkistamaan lähestymistapojaan kestävien yhteisöjen luomiseksi. Taloudelliseen hyvinvointiin liian voimakkaasti suuntautuneet politiikat saattavat johtaa terveyseroihin. Taloudelliset vaikeudet saattavat alentaa taloudellista hyvinvointia, mutta tämä ei estä painottamasta nykyistä enemmän taloudellisten, sosiaalisten ja terveyteen liittyvän eriarvoisuuden vähentämistä. Komissiolla on nyt seitsemännen puiteohjelman ja talousarviosuunnittelun yhteydessä tilaisuus tarkistaa painopisteitään ja korostaa toimia, joilla voidaan puuttua eriarvoisuuteen.

16. muistuttaa, että nykyiset talousvaikeudet tarkoittavat, että terveydenhoitopalvelujen taloudellinen ulottuvuus ja terveen väestön taloudellinen vaikutus ovat yhä tärkeämpiä. Terveydenhuoltopalvelut ovat merkittäviä työnantajia ja ne luovat taloudellista hyvinvointia liitännäisaloilla, kuten terveystutkimus ja -innovointi, sekä erityismahdollisuuksia nopeasti kehittyvissä talouksissa. Samaan aikaan työvoiman menetykset ennenaikaisen kuoleman ja työkyvyttömyyden johdosta alentavat tuottavuutta ja lisäävät sosiaaliturvajärjestelmiin kohdistuvaa painetta.

17. kannattaa väestön ikääntymistä ajatellen kaikkien väestöryhmien nykyistä paremman terveyden merkityksen tunnustamista. Väestökehityksen muutoksen vaikutukset tuntuvat jo sosiaaliturvajärjestelmissä. Pitkäikäisyys on toivottavaa, mutta jos sosiaaliturvajärjestelmät on määrä säilyttää tasolla, johon eurooppalaiset ovat tottuneet, on tehtävä enemmän palvelukysynnästä suoriutumiseksi. Näin ollen etusijalla on niiden henkilöiden terveiden elinvuosien lisääminen, joilla on huonoimmat näkymät. EU:n väestön ikääntymisen tulevaisuudessa mukanaan tuomat yhteiskunnallis-taloudelliset muutokset ovat mittavia. Siksi AK haluaa korostaa vanhustenhoidon kehittämiseen keskittyvän tutkimuksen ja kehityksen merkitystä.

18. on samaa mieltä siitä, että EU:n koheesiopolitiikalla on keskeinen sija pyrittäessä saavuttamaan taloudellista ja sosiaalista yhteenkuuluvuutta koskevat EU:n vuoden 2020 tavoitteet ja että se voi olla tehokas väline puututtaessa terveyseroihin. Vuonna 2010 tarjoutuu merkittävä tilaisuus kehittää EU 2020 -strategiaa, sopia siitä sekä pohtia rakennerahastovarojen korvamerkitsemistä vuodesta 2013 lähtien. Komitea odottaa, että EU 2020 -strategia kohdennetaan voimakkaasti syrjäytymisen torjuntaan, sillä näin voitaisiin luoda selkeä yhteys terveyseroihin.

19. katsoo, että EU:n rakennerahastoja voitaisiin hyödyntää alueellisen kehittämisstrategian yhteydessä terveydenhuollon paikallisessa kehittämisessä. Kaikki Euroopan kansalaiset eivät nimittäin voi nauttia yhtäläisistä mahdollisuuksista, mukaan luettuina terveydenhuoltoon liittyvät mahdollisuudet, vaikka kyseessä on yksi EU:n koheesiopolitiikan ja rakennerahastojen keskeisistä tavoitteista.

20. panee merkille, että komissio on määritellyt kolme alaa, joilla voidaan tehdä parannuksia: entistä parempi tiedottaminen varojen käyttömahdollisuuksista kyseisellä alalla, kansallisten poliittisten tahojen välisen koordinoinnin parantaminen sekä teknisten valmiuksien kohentaminen investointien kehittämiseksi kyseisellä alalla. Kyseiset alat eivät kuitenkaan välttämättä kaipaa kiireellisimmin parannuksia. Etenkin alueellisten ja paikallisten tahojen toimien koordinoinnilla saattaa olla suurempi vaikutus, jos ne ovat suoraan vastuussa palvelujen tarjonnasta. Teknisiä valmiuksia saattaa myös olla jäsenvaltiotasolla mutta ei alue- tai paikallistason terveydenhuoltolaitoksissa, ja näin ollen toimet tulisi kohdentaa asianmukaiselle tasolle toivottujen tulosten aikaansaamiseksi.

21. kannattaa ehdotusta, että EU 2020 -strategian edistymisen mittaamista voitaisiin kehittää edelleen siten, että siinä heijastuisi terveyserojen vähentämisen merkitys. Terveen elinajan indikaattori on yksi terveystilanteen mittari, mutta sitä tulisi täydentää toimin, jotka heijastavat terveimpien ja sairaimpien välisen kuilun kaventamisen merkitystä.

22. on tyytyväinen tietojen keruuta ja analysointia käsittelevään jäsenvaltioiden välisten erojen arviointiin. Eurostatin kehittämät terveydenhuollon indikaattorit ovat hyödyllisiä. Lisäksi komitea katsoo, että yksi tehokas keino vähentää jäsenvaltioiden terveyseroja on jäsenvaltioiden vastavuoroinen taitotiedon siirtoon perustuva tuki väestön terveydenhuollon parantamisessa

23. kehottaa painokkaasti komissiota ottamaan huomioon erityishaasteet maahanmuuttajien ja maahanmuuttajayhteisöjen terveystilanteen seurannassa. Kauttakulku- tai maahanmuuttoyhteisöihin lukeutuvien terveystilanne tuskin on hyvä, ja he saattavat kohdata erityisesteitä sosiaalipalvelujen saannissa. Tiedonannon mukaan maahanmuuttajat ovat heikossa asemassa oleva ryhmä. Tehokkaan tietojenseurannan toteuttamiseksi tulisi pohtia terveystilanteen seurannan erityishaasteita maahanmuuttaja- tai kauttakulkuyhteisöissä.

24. kehottaa komissiota tunnustamaan sukupuolten väliset terveyserot ja tukemaan sukupuolen mukaan eriteltyjen terveystietojen ja tilastotietojen keräämistä, seurantaa ja analysointia. Erityistä huomiota tulisi kiinnittää naisten ja miesten oikeuteen päästä ennaltaehkäisevän terveydenhuollon piiriin, jotta voitaisiin korjata tehokkaasti jäsenvaltioiden sisäiset ja niiden väliset erot.

25. suhtautuu myönteisesti alue- ja paikallisviranomaisten roolin tunnustamiseen sekä terveystilanteeseen että terveyden sosiaalisiin taustatekijöihin liittyvien palvelujen tuottamisessa.

26. kehottaa painottamaan nykyistä enemmän paikallisten toimien merkitystä edistettäessä terveellistä elämäntapaa ja ehkäistäessä terveyden huonontumiseen johtavia olosuhteita. Eräät alueet ovat jo kehittäneet omia strategioitaan, joiden avulla pyritään toteuttamaan tiedonannossa mainittuja tavoitteita ja joilla luodaan puitteet terveyttä edistävälle kokonaispolitiikalle. Komitea korostaa, että kouluissa toteutettavat opinto-ohjelmat ovat tärkeitä terveellisen ruokavalion ja terveellisten elämäntapojen edistämisen kannalta. Monet laitokset kykenevät nykyistä vahvempaan ennaltaehkäisevään toimintaan, mutta monissa tapauksissa tehokas ennaltaehkäisy edellyttää erittäin paikallista toimintaa, joka on räätälöity kyseisten yhteisöjen tarpeisiin. Vaikka terveyden huonontumiseen johtavat ongelmat saattavat olla samanlaisia jäsenvaltioissa, terveellisestä elämäntavasta tiedottaminen edellyttää usein paikallistuntemukseen perustuvia pienimuotoisia toimia. Tällaiset toimet saattavat olla tehokkaita monien jäsenvaltioiden paikallisyhteisöissä – maantieteellisesti erillisillä alueilla saattaa olla samanlaisia haasteita, kuten raskaan teollisuuden alasajosta johtuva korkea työttömyys. Tulevissa toimissa tulisi pyrkiä luomaan yhteyksiä samanlaisten haasteiden kanssa kamppailevien EU:n pienten yhteisöjen kesken. Naapuriyhteisöjen haasteet eivät välttämättä ole samoja. Kansallisella tasolla tehtävässä yhteistyössä ei välttämättä oteta asianmukaisesti oppia lähestymistavoista, jotka ovat tehokkaita tietyissä pienissä yhteisöissä.

27. kannattaa vahvasti komission näkökantaa, että eri hallintotasojen ja eri alojen tiedonvaihdon tehostaminen ja politiikkojen koordinoinnin parantaminen saattaa tehostaa toimia ja johtaa laajempiin ja yhdenmukaisempiin vaikutuksiin. Komitea katsoo, että tämä näkökanta voitaisiin tuoda esiin nykyistä vahvemmin: tulisi todeta, että tällaisella koordinoinnilla ja tiedonvaihdolla voidaan tehostaa toimia ja lisätä niiden vaikutusta, ja ne ovat myös tärkeä edellytys terveyserojen vähentämiselle. Sitoutuminen terveyserojen vähentämiseen tarjoaa jäsenvaltioille merkittävän tilaisuuden pohtia yhteistyön tasoa omassa maassaan sekä ottaa oppia niiltä jäsenvaltioilta, jotka ovat onnistuneimmin toteuttaneet eri hallintotasojen ja alojen kumppanuuksia.

28. vahvistaa aiemmin osoittamansa mielenkiinnon keskittyä terveysasioissa tehtävässä alueellisessa yhteistyössä terveyseroihin. Alueiden komitea on sitoutunut noudattamaan komitean jäsenten toteuttaman järjestelmällisen vuorovaikutuksen periaatetta. Komitea on myös kiinnostunut soveltamaan järjestelmällistä vuorovaikutusta terveys- ja kuluttaja-asioiden pääosaston kanssa tehtävän yhteistyön sekä sen toteuttaman, terveyseroja koskevan työn yhteydessä.

29. katsoo, että alueiden komitean toteuttaman järjestelmällisen vuorovaikutuksen ohella komitean tulisi olla edustettuna terveysasioihin liittyvissä EU:n komiteoissa ja terveyttä käsittelevissä työryhmissä. Jäsenvaltiot päättävät edustajien nimeämisestä kyseisiin työryhmiin, mutta olisi hyödyllistä tarkistaa paikallis- ja aluetasolla saavutettua edistystä terveyserojen torjunnassa.

30. on tyytyväinen siihen, että muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeet tunnustetaan sekä kiinnitetään erityishuomiota köyhiin, heikossa asemassa oleviin maahanmuuttajaryhmiin ja etnisiin vähemmistöryhmiin, vammaisiin, vanhuksiin ja köyhyydessä eläviin lapsiin.

31. kehottaa ottamaan huomioon muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tarpeet etenkin silloin kun terveyserot ilmenevät vasta ajan mittaan. Vältettävissä olevaa eriarvoisuutta tarkasteltaessa on tärkeää ymmärtää yhteiskunnan muuttuminen ja siitä johtuvat erot. Tähän saattavat sisältyä myös niiden aikuisten tarpeet, jotka ovat eristäytyneet perheen hajoamisen vuoksi, vapausrangaistusta kärsivien ja ”laitostuneiden” ihmisten tarpeet tai sellaisilla maaseutualueilla asuvien ihmisten tarpeet, joiden taloudellinen perusta heikkenee. Lisäksi on otettava huomioon, että on tärkeä ymmärtää erilaisissa yhteiskuntaryhmissä vallitsevat sosiaaliset ja kulttuuriset ominaispiirteet, sillä ne saattavat vaikuttaa ihmisten käyttäytymiseen.

32. korostaa, että muita heikommassa asemassa olevien ryhmien tukitoimissa tulisi tunnustaa ”maahanmuuttajien” tunnistamiseen liittyvät epäselvyydet. Terveyseroja ajatellen kaikenlaiset väestön muuttoliikkeet riippumatta siitä, muuttavatko ihmiset EU:n sisällä tai sen ulkopuolelta, voivat johtaa sosiaalisesti epäedulliseen tilanteeseen, sosiaalipalvelujen heikkoon saatavuuteen ja näin ollen terveyseroihin. Esimerkiksi asumispalvelut eivät ole tasapuolisesti EU:n sisällä muuttaneiden väestöryhmien ulottuvilla, ja ne voivat joutua asunnottomiksi. Asunnottomuus saattaa vaikuttaa terveyteen välittömästi. Olisi ryhdyttävä erityistoimiin EU:n sisällä muuttavan väestön terveystilanteen tutkimiseksi.

33. katsoo, että silloin kun olemassa olevat rahoitusvirrat on kohdennettu terveysasioihin, paikallis- ja alueviranomaisten tulisi voida päättää, keskitytäänkö terveydenhuoltolaitosten taitojen, tietojen ja valmiuksien parantamiseen vai terveydenhuollon perusrakenteiden kehittämiseen. Terveydenhuollon perusrakenteisiin tehtävät investoinnit saattavat olla etusijalla tietyissä jäsenvaltioissa ja tietyillä alueilla ja paikkakunnilla, joiden perusrakenteet ovat kehittymättömät, kun taas muilla alueilla, joilla terveyserot ovat huomattavat, terveydenhuollon perusrakenteet voivat olla hyvin kehittyneet. Näillä alueilla investoinnit on suunnattava paikallistasolla taitojen, tietojen ja valmiuksien kehittämiseen niin terveydenhuoltolaitoksissa kuin paikallisväestön keskuudessa.

34. ehdottaa – vaikka tunnustaakin, että yhteisön työterveys- ja työturvallisuuslainsäädännön soveltaminen jäsenvaltioissa edistää terveyseroja jäsenvaltioissa suojelemalla työntekijöiden terveyttä – alue- ja paikallisviranomaisilla voi myös olla rooli terveydenhuollon parhaiden käytänteiden mallintamisessa työelämässä. Tämä on tärkeää viranomaisille, sillä ne ovat merkittäviä työnantajia alueilla ja paikallisyhteisöissä, ja ne myös kykenevät vaikuttamaan muiden organisaatioiden ja sidosryhmien työelämässä soveltamiin käytänteisiin alueilla ja paikallisyhteisöissä.

35. muistuttaa kehotuksestaan parantaa yleishyödyllisten sosiaalipalvelujen tarjoajien oikeusvarmuutta EU:n kilpailusääntöjen yhteydessä ja odottaa, että komissio ottaa tämän ehdotuksen huomioon vuoden 2010 työohjelmassaan. Komitea panee tässä yhteydessä merkille Euroopan komission puheenjohtajan sitoumuksen laatia julkisiin palveluihin sovellettava laatukehys.

36. Tunnustetaan EU 2020 -strategiassa nykyistä paremmin terveyden ja hyvinvoinnin merkitys keskeisinä tekijöinä syrjäytymisen torjunnassa.

37. Mahdollistetaan rakennerahastojen hyödyntäminen terveyserojen torjunnassa.

38. Otetaan Lissabonin strategiaa seurattaessa käyttöön terveen elinajan indikaattorin ohella etenkin sellaisia indikaattoreita, jotka heijastavat eri ryhmien välisen terveystilanteen eroja.

39. Tunnustetaan, että nykyinen rahoituskriisi kärjistää edelleen terveyseroja niiden EU:n kansalaisten keskuudessa, jotka joutuvat työttömiksi tai asunnottomiksi tai jotka elävät köyhyydessä. Komitea kehottaa investoimaan nykyistä enemmän seitsemännen puiteohjelman ja Progress-ohjelman kaltaisiin rahoitusohjelmiin, jotta paikallis- ja alueviranomaisia autetaan puuttumaan terveyseroihin sekä lyhyellä aikavälillä nykyisten ohjelmien päättyessä että pidemmällä aikavälillä terveyserojen kasvamisen estämiseksi.

40. EU:n tulisi tunnustaa terveyden sosiaalisia taustatekijöitä käsittelevä WHO:n komission merkitys ja tehdä tunnetuksi sekä sitä että jäsenvaltioiden hallitusten WHO:n komissiolle antamia vastauksia.

41. Sitoudutaan avoimeen koordinointimenetelmään välineenä, jolla voidaan jakaa parhaita käytänteitä, sekä vertaisarviointiin, jotta voidaan torjua terveyseroja jäsenvaltioissa vaarantamatta paikallis- ja aluetasolla jo toteutettuja toimia.

Bryssel 14. huhtikuuta 2010

Alueiden komitean ensimmäinen varapuheenjohtaja

Ramón Luis VALCÁRCEL SISO