18.1.2011   

FI

Euroopan unionin virallinen lehti

C 15/23

—

korostaa erityisesti, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita ei pidä nähdä lyhytaikaisena rahoitusratkaisuna, vaan niitä tulee analysoida elinkaaren, suunnittelun, hankkeistamisen, rahoituksen, rakentamisen ja käytön näkökulmasta siten, että otetaan huomioon hankkeen kokonaispituudesta riippuvat kokonaiskustannukset, sillä sopimuksen pituus voi joskus olla jopa 30 vuotta.

—

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin, vaan jokaisen hankkeen, julkisen palvelun ja innovointitoiminnan kohdalla on arvioitava, tuottaako kumppanuuden aloittaminen yksityissektorin kanssa lisäarvoa.

—

katsoo, että komission on liian aikaista säännellä käyttöoikeussopimuksia. Jos komissio kuitenkin päättää sallia sen, että käyttöoikeussopimukset kuuluvat hankintoja koskevien yhteisön direktiivien piiriin, on erittäin tärkeää, että sääntelystä tehdään mahdollisimman yksinkertaista ja joustavaa. Sääntelyn tulee siinä tapauksessa muistuttaa käyttöoikeusurakoita koskevaa direktiiviä eikä missään tapauksessa palveluhankintoja koskevia sääntöjä.

Esittelijä

:

Catarina Segersten Larsson (SE, PPE), Värmlandin läänin maakäräjävaltuuston jäsen

Viiteasiakirja

:

Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle sekä alueiden komitealle Yksityisten ja julkisten investointien lisääminen elpymisen ja pitkän aikavälin rakennemuutoksen edistämiseksi: julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien kehittäminen

KOM(2009) 615 lopullinen

1.

arvostaa EU:n ja sen jäsenvaltioiden pyrkimyksiä toteuttaa kunnianhimoisia elvytyssuunnitelmia, joiden tavoitteena on vakauttaa rahoitusalaa ja rajoittaa rahoitus- ja talouskriisin vaikutusta kansalaisiin ja reaalitalouteen. Komitea korostaa samalla alue- ja paikallistason osallistumisen merkitystä.

2.

katsoo niin ikään, että mainittujen elvytyspyrkimysten yhteydessä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet (Public Private Partnership, PPP) voivat olla tehokas tapa toteuttaa infrastruktuurihankkeita, tarjota julkisia palveluja ja edistää innovointitoimintaa.

3.

korostaa tässä yhteydessä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeita ei pidä ensi sijassa nähdä lyhytaikaisena rahoitusratkaisuna, vaan niitä tulee analysoida elinkaaren, suunnittelun, hankkeistamisen, rahoituksen, rakentamisen ja käytön näkökulmasta siten, että otetaan huomioon hankkeen kokonaispituudesta riippuvat kokonaiskustannukset, sillä sopimuksen pituus voi joskus olla jopa 30 vuotta.

4.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet eivät sovellu kaikkiin tilanteisiin, vaan jokaisen hankkeen, julkisen palvelun ja innovointitoiminnan kohdalla on arvioitava, tuottaako kumppanuuden aloittaminen yksityissektorin kanssa lisäarvoa.

5.

kehottaa paikallis- ja alueviranomaisia tutkimaan tarkasti kaikki rajatylittävät leasingjärjestelyt, joihin ne ovat mahdollisesti ryhtyneet tai joihin ne harkitsevat ryhtyvänsä tulevaisuudessa julkisten infrastruktuurien ja muiden julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden rahoittamiseksi. Tarkoituksena on välttää ikävät yllätykset ja niiden vakavat budjettivaikutukset.

6.

toteaa, että rahoitusratkaisut ovat erilaisia eri jäsenvaltioissa. Tietyissä jäsenvaltioissa paikallisviranomaisten on esimerkiksi mahdollista itse myöntää lainoja suuriin investointeihin ja rahoittaa niitä. Koska edellytykset ovat niin erilaiset, AK katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet soveltuvat vain tietyissä tapauksissa julkisten varojen hallinnoinnin tehostamiseen ja suurimittaisten hankkeiden toteuttamisenkelpoisuuden parantamiseen.

7.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat olla tehokas keino julkisten investointien hoitamiseksi, mutta kuhunkin hankkeeseen, julkiseen palveluun tai innovointitoimintaan parhaiten soveltuvan menetelmän arvioinnin tulee olla paikallis- ja alueviranomaisten tehtävä. Tärkeänä edellytyksenä julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksille on, että arvioidaan, kuka tai ketkä soveltuvat parhaiten vastaamaan eri riskeistä.

8.

katsoo, että EU:n rakennerahastojen tai Euroopan investointipankin rahoitusta voidaan tietyin edellytyksin käyttää julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuushankkeiden tukemiseen.

9.

on komission kanssa yhtä mieltä siitä, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuudet voivat olla yksi keinoista ilmastonmuutoksen aiheuttamien ongelmien hallitsemiseksi. Ne voivat myös olla yksi tapa parantaa kasvua ja työllisyyttä EU:n teollisuudessa ja julkisella sektorilla.

10.

korostaa, että pienille ja keskisuurille yrityksille on tarjottava nykyistä paremmat edellytykset osallistua julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksiin, sillä ne ovat tässä yhteydessä usein resurssi, jota ei hyödynnetä riittävästi talouskasvun vahvistamisessa ja pysyvien työpaikkojen luomisessa.

11.

on sitä mieltä, että paikallis- ja alueviranomaiset pystyvät myös useimmiten parhaiten arvioimaan, miten julkisen sektorin palvelut tulee rahoittaa. Komitea painottaa kunnilla ja alueilla olevan erilaisia rooleja, koska ne paitsi organisoivat, johtavat ja valvovat toimia myös toteuttavat niitä itse. Paikallis- ja alueviranomaisten on selvästi määriteltävä saavutettavat yleisen edun mukaiset tavoitteet ja tarjottavien palveluiden laatu ja hintapolitiikka sekä valvottava kyseisten tavoitteiden noudattamista.

12.

on todennut, että kumppanuuden käsitettä on alettu käyttää huomattavasti laajemmin, kuin alun perin oli tarkoitus, ja ehdottaa sen vuoksi, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden määritelmää täsmennetään jatkossa siten, että siihen sisältyvät pitkäaikaiset kumppanuussuhteet, yhteinen riskinotto ja toiminnan suuri taloudellinen merkitys. Sen vuoksi on erittäin tärkeää määritellä nykyistä paremmin julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuden käsite, jotta voidaan keskustella asianmukaisesti unionin mahdollisista jatkotoimista.

13.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien lisääntyessä on tärkeää perustaa kansainvälisen tuen ja kokemustenvaihdon järjestelmä. Komitea korostaa kuitenkin painokkaasti, että edellytykset ovat eri jäsenvaltioissa hyvin erilaiset ja että kumppanuuden onnistumisen ehtona on, että lähtökohdaksi otetaan paikalliset ja alueelliset olosuhteet. AK pitää sen vuoksi tuen ja asiantuntemuksen varmistamista eri jäsenvaltioissa tärkeänä.

14.

katsoo, että jos EU:n tasolla perustetaan jokin elin tai ryhmä, on erittäin tärkeää, että paikallis- ja aluetaso ovat edustettuina ja että AK:lla on mahdollisuus nimetä kyseisten tasojen edustajia.

15.

katsoo, että suurissa investointihankkeissa on aina noudatettava mahdollisimman suurta varovaisuutta, jotta paikallis- ja alueviranomaiset ja yksityisyritykset eivät joudu kestämättömiin takaisinmaksutilanteisiin, sillä kumppanuudet merkitsevät hyvin pitkäaikaisia taloudellisia sitoumuksia. AK pitää EU:n rakennerahastoja hyvin merkittävänä voimavarana julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksissa. Komitea katsoo, että Euroopan investointipankilla tulee olla yhä keskeisempi rooli luotaessa edellytykset menestyksekkäille ja innovatiivisille kumppanuuksille.

16.

arvostaa komission pyrkimyksiä taata, että julkisten hankintojen ja käyttöoikeussopimusten myöntämisessä noudatetaan EU:n tasolla EY:n perustamissopimuksen perusperiaatteita; niitä ovat muun muassa avoimuus, yhdenvertaiset mahdollisuudet, suhteellisuus ja molemminpuolinen luottamus.

17.

katsoo, että komissio voisi pyrkiä entistäkin tarmokkaammin luomaan julkisia hankintoja koskevaan lainsäädäntöön mahdollisuuksia julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien soveltamiseen.

18.

katsoo, että kysymystä EU:n osallistumisesta yksityisoikeudellisiin yhteisöihin ja investoimisesta suoraan tiettyihin hankkeisiin sekä myös toissijaisuusperiaatteen toteutumista täytyy tutkia ja selventää, ennen kuin AK:lla on mahdollisuus ja edellytykset ottaa siihen kantaa.

19.

katsoo, että komission on liian aikaista säännellä käyttöoikeussopimuksia. Jos komissio kuitenkin päättää sallia sen, että käyttöoikeussopimukset kuuluvat hankintoja koskevien yhteisön direktiivien piiriin, on erittäin tärkeää, että sääntelystä tehdään mahdollisimman yksinkertaista ja joustavaa. Sääntelyn tulee siinä tapauksessa muistuttaa käyttöoikeusurakoita koskevaa direktiiviä eikä missään tapauksessa palveluhankintoja koskevia sääntöjä.

20.

katsoo, että julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien tuleva kehitys ei saa vähentää mahdollisuuksia tarjota työtilaisuuksia ihmisille, joilla on erityistarpeita; tämä vastaa EU:n tuomioistuimen oikeuskäytäntöä.