Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
Elintarvikkeita koskevien tietojen antaminen kuluttajille ***I

Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselma 16. kesäkuuta 2010 ehdotuksesta Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille (KOM(2008)0040 – C6-0052/2008 – 2008/0028(COD))

ottaa huomioon komission ehdotuksen Euroopan parlamentille ja neuvostolle (KOM(2008)0040),

ottaa huomioon EY:n perustamissopimuksen 251 artiklan 2 kohdan ja 95 artiklan, joiden mukaisesti komissio on antanut ehdotuksen Euroopan parlamentille (C6-0052/2008),

ottaa huomioon komission tiedonannon Euroopan parlamentille ja neuvostolle Lissabonin sopimuksen voimaantulon vaikutuksista käynnissä oleviin toimielinten päätöksentekomenettelyihin (KOM(2009)0665),

ottaa huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklan 3 kohdan ja 114 artiklan,

ottaa huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean 18. syyskuuta 2008 antaman lausunnon (1),

ottaa huomioon ympäristön, kansanterveyden ja elintarvikkeiden turvallisuuden valiokunnan mietinnön sekä sisämarkkina- ja kuluttajansuojavaliokunnan ja maatalouden ja maaseudun kehittämisen valiokunnan lausunnon (A7-0109/2010),

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
P7_TC1-COD(2008)0028

Euroopan parlamentin kanta vahvistettu ensimmäisessä käsittelyssä 16. kesäkuuta 2010 Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/2010 antamiseksi elintarviketietojen antamisesta kuluttajille, asetusten (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 muuttamisesta sekä komission direktiivin 87/250/ETY, neuvoston direktiivin 90/496/ETY, komission direktiivien 94/54/EY ja 1999/10/EY, direktiivin 2000/13/EY, komission direktiivien 2002/67/EY ja 2004/77/EY ja komission asetuksen (EY) N:o 608/2004 kumoamisesta

(ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

EUROOPAN PARLAMENTTI JA EUROOPAN UNIONIN NEUVOSTO, jotka

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 114 artiklan,

ottavat huomioon Euroopan komission ehdotuksen,

ottavat huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon (1),

noudattavat tavallista lainsäätämisjärjestystä (2)

sekä katsovat seuraavaa:

(1)	Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 169 artiklassa määrätään, että unioni myötävaikuttaa kuluttajansuojan korkean tason saavuttamiseen toimenpiteillä, jotka se toteuttaa mainitun perussopimuksen 114 artiklan nojalla.

(2)

Turvallisten ▐ elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus on sisämarkkinoiden olennainen osa, joka vaikuttaa merkittävästi kansalaisten terveyteen ja hyvinvointiin sekä heidän sosiaalisiin ja taloudellisiin etuihinsa. Tämä asetus hyödyttää sisämarkkinoita, sillä se yksinkertaistaa lainsäädäntöä, takaa oikeusvarmuuden ja vähentää byrokratiaa. Lisäksi asetus hyödyttää kansalaisia, koska siinä edellytetään selkeitä, ymmärrettäviä ja helposti luettavia elintarvikemerkintöjä.

(3)

Jotta saavutettaisiin kuluttajien terveyden korkeatasoinen suojelu ja taattaisiin heidän oikeutensa saada tietoja, olisi varmistettava, että kuluttajille annetaan asianmukaisesti tietoja heidän kuluttamistaan elintarvikkeista. Muun muassa terveydelliset, taloudelliset, ympäristöön liittyvät, sosiaaliset ja eettiset näkökohdat voivat vaikuttaa ostopäätöksiin .

(4)

Elintarvikelainsäädäntöä koskevista yleisistä periaatteista ja vaatimuksista, Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen perustamisesta sekä elintarvikkeiden turvallisuuteen liittyvistä menettelyistä 28 päivänä tammikuuta 2002 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 178/2002 (3) säädetään, että elintarvikelainsäädännön yleisenä periaatteena on tarjota kuluttajille lähtökohdat tietoon perustuvien elintarvikevalintojen tekemiseksi ja välttää kaikki menettelytavat, jotka voivat johtaa kuluttajia harhaan.

(5)

Sopimattomista elinkeinonharjoittajien ja kuluttajien välisistä kaupallisista menettelyistä sisämarkkinoilla 11 päivänä toukokuuta 2005 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2005/29/EY (4) kattaa kuluttajille suunnatun tiedottamisen tietyt näkökohdat erityisesti harhaanjohtavien toimien ja mainitsematta jättämisten estämiseksi. Sopimattomiin kaupallisiin menettelyihin liittyviä yleisiä periaatteita olisi täydennettävä erityissäännöillä, joiden aiheena on elintarvikkeita koskevien tietojen antaminen kuluttajille.

(6)

Kaikkiin elintarvikkeisiin sovellettavat merkintöjä koskevat unionin säännöt on vahvistettu myytäväksi tarkoitettujen elintarvikkeiden merkintöjä, esillepanoa ja mainontaa koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 20 päivänä maaliskuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/13/EY (5). Useimmat kyseisen direktiivin säännökset ovat peräisin vuodelta 1978, ja sen vuoksi ne olisi saatettava ajan tasalle.

(7)

Elintarvikkeiden ravintoarvomerkinnöistä 24 päivänä syyskuuta 1990 annetussa neuvoston direktiivissä 90/496/ETY (6) säädetään säännöistä, jotka koskevat valmiiksi pakatuista elintarvikkeista ilmoitettavien ravintoarvotietojen sisältöä ja esittämistä. Ravintoarvotietojen merkitseminen on vapaaehtoista, paitsi jos esitetään elintarvikkeeseen liittyvä ravitsemusväite. Useimmat kyseisen direktiivin säännökset ovat peräisin vuodelta 1990, ja sen vuoksi ne olisi saatettava ajan tasalle.

(8)	Yleisten merkintävaatimusten lisäksi on annettu useita säännöksiä, joita sovelletaan kaikkiin elintarvikkeisiin erityisissä olosuhteissa tai tiettyihin elintarvikkeiden ryhmiin. Lisäksi on useita erityissääntöjä, joita sovelletaan tiettyihin elintarvikkeisiin.

(9)

Nykyisen merkintälainsäädännön alkuperäiset tavoitteet ja keskeiset osat ovat yhä ajankohtaiset, mutta lainsäädäntöä on virtaviivaistettava, jotta helpotettaisiin sen soveltamista ja lisättäisiin oikeusvarmuutta sidosryhmien kannalta sekä nykyaikaistettaisiin säännöksiä ottaen huomioon elintarviketietojen alalla tapahtunut uusi kehitys.

(10)

Ruokavalion ja terveyden välinen suhde ja yksilöllisiin tarpeisiin soveltuvan ruokavalion valinta herättävät yleistä mielenkiintoa. Komission 30 päivänä toukokuuta 2007 antamassa valkoisessa kirjassa ravitsemukseen, ylipainoon ja lihavuuteen liittyviä terveyskysymyksiä koskevasta eurooppalaisesta strategiasta todetaan, että ravintoarvomerkinnät ovat yksi keino tiedottaa kuluttajille ▐ elintarvikkeiden koostumuksesta ja auttaa heitä tekemään tietoon perustuvia valintoja. Valistus- ja tiedotuskampanjat ovat tärkeä väline, jolla voidaan auttaa kuluttajia ymmärtämään elintarviketietoja. Unionin kuluttajapoliittisessa strategiassa vuosiksi 2007–2013 painotetaan, että on sekä toimivan kilpailun että kuluttajien hyvinvoinnin kannalta tärkeää, että kuluttajat voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja. Tiedot ravitsemuksen pääperiaatteista ja tarvittavat ravintoarvotiedot elintarvikkeissa edistäisivät osaltaan merkittävästi kuluttajan mahdollisuuksia tehdä tällaisia tietoon perustuvia valintoja. Lisäksi on mielekästä ja asianmukaista, että kuluttajilla on jäsenvaltioissa käytössään puolueeton tietolähde elintarvikkeita koskevien yksittäisten kysymysten selvittämistä varten. Tästä syystä jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön asianmukaisia puhelinpalveluita, joiden rahoittamiseen elintarviketeollisuus voisi osallistua.

(11)

Oikeusvarmuuden parantamiseksi ja täytäntöönpanon rationaalisuuden ja johdonmukaisuuden varmistamiseksi on aiheellista kumota direktiivit 90/496/ETY ja 2000/13/EY ja korvata ne yhdellä asetuksella, joka loisi varmuutta sekä kuluttajien että toimialan keskuudessa ja vähentäisi hallinnollista taakkaa.

(12)

Selvyyden vuoksi on aiheellista kumota ja sisällyttää tähän asetukseen muita laaja-alaisia säädöksiä, kuten kuluttajalle myytäväksi tarkoitetun alkoholijuoman alkoholipitoisuuden ilmoittamisesta tilavuusprosentteina juoman merkinnöissä 15 päivänä huhtikuuta 1987 annettu komission direktiivi 87/250/ETY (7), muiden kuin neuvoston direktiivissä 79/112/ETY säädettyjen pakollisten mainintojen liittämisestä tiettyjen elintarvikkeiden pakkausmerkintöihin 18 päivänä marraskuuta 1994 annettu komission direktiivi 94/54/EY (8), neuvoston direktiivin 79/112/ETY 7 artiklan säännöksistä myönnettävistä poikkeuksista elintarvikkeiden merkintöjen osalta 8 päivänä maaliskuuta 1999 annettu komission direktiivi 1999/10/EY (9), kiniiniä sisältävien elintarvikkeiden ja kofeiinia sisältävien elintarvikkeiden pakkausmerkinnöistä 18 päivänä heinäkuuta 2002 annettu komission direktiivi 2002/67/EY (10), sellaisten elintarvikkeiden ja elintarvikkeiden ainesosien, joihin on lisätty fytosteroleita, fytosteroliestereitä, fytostanoleita ja/tai fytostanoliestereitä, pakkausmerkinnöistä 31 päivänä maaliskuuta 2004 annettu komission asetus (EY) N:o 608/2004 (11) ja direktiivin 94/54/EY muuttamisesta tiettyjen glysyrritsiinihappoa ja sen ammoniumsuolaa sisältävien elintarvikkeiden merkintöjen osalta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annettu komission direktiivi 2004/77/EY (12).

(13)	On tarpeen vahvistaa yhteiset määritelmät, periaatteet, vaatimukset ja menettelyt, jotta elintarviketietoja ohjaaville unionin ja jäsenvaltioiden toimenpiteille muodostuu selvät puitteet ja yhteinen perusta.

(14)

Jotta kuluttajille heidän kuluttamistaan elintarvikkeista annettuihin tietoihin sovellettaisiin kattavaa ja kehityskelpoista lähestymistapaa, elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö olisi määriteltävä väljästi siten, että se kattaa yleisluonteiset ja erityiset säännöt, minkä lisäksi myös elintarviketiedot ja ravitsemusvalistus olisi määriteltävä väljästi siten, että ne kattavat myös muulla tavoin kuin etiketissä annetut tiedot.

(15)

Unionin sääntöjä olisi sovellettava ainoastaan yrityksiin, koska ne edustavat tiettyä toiminnan jatkuvuutta ja tietynasteista organisaatiota. Yksityishenkilöiden suorittama elintarvikkeiden tilapäinen toimittaminen kolmansille , elintarvikkeiden tarjoilu tai myynti esimerkiksi hyväntekeväisyystapahtumissa tai markkinoilla ja tapaamisissa paikallisyhteisötasolla ja elintarvikkeiden myynti maatalouden suoramarkkinoinnin eri muodoissa eivät kuulu tämän asetuksen soveltamisalaan. Jotta erityisesti elintarvikealan pienteollisuuden ja vähittäiskaupan pieniä ja keskisuuria yrityksiä (pk-yritykset), joihin kuuluvat myös suurtaloudet, ei kuormitettaisi liikaa, pakkaamattomat tuotteet olisi vapautettava merkintävaatimuksista.

(16)	Tätä asetusta sovelletaan liikenteenharjoittajien tarjoamiin ateriapalveluihin vain unionin alueella sijaitsevien paikkakuntien välisillä reiteillä.

(17)	Pk-yrityksiä lukuun ottamatta tätä asetusta olisi sovellettava elokuvateatterien tarjoamiin ateriapalveluihin, jos elintarvikkeet on pakattu myyntitiloissa standardoituihin pakkauksiin, joiden koko on määritelty etukäteen, jolloin ruoan tai juoman lopullinen määrä on määritelty ja mitattavissa.

(18)	Elintarviketietoja koskevan lainsäädännön olisi myös perustuttava kuluttajien tietovaatimuksiin, ja sillä olisi varmistettava, että innovointia elintarvikealalla ei estetä . Lisää joustavuutta saadaan sillä, että elintarvikealan yritykset voivat antaa vapaaehtoisia lisätietoja.

(19)	Vaadittaessa elintarvikkeita koskevia pakollisia tietoja on tavoitteena ▐ se, että kuluttajat pystyvät tekemään tietoisia ostopäätöksiä , jotka soveltuvat heidän yksilöllisiin ruokavaliotoiveisiinsa ja -tarpeisiinsa .

(20)	Jotta elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö voisi mukautua muuttuviin kuluttajien tietotarpeisiin ja vältettäisiin turhaa pakkausjätettä, elintarvikkeiden pakollisten merkintöjen olisi rajoituttava perustietoihin, jotka todistetusti kiinnostavat kuluttajien valtaosaa .

(21)	Uusia vaatimuksia pakollisista elintarviketiedoista tai näiden tietojen uusista esittämistavoista olisi kuitenkin hyväksyttävä vain tarpeen mukaan, toissijaisuus- ja suhteellisuusperiaatetta sekä avoimuuden ja kestävän kehityksen periaatteita noudattaen.

(22)

Harhaanjohtavasta mainonnasta jo annettujen säännösten ohella elintarviketietoja koskevissa säännöissä pitäisi myös kieltää sellaisten tietojen ilmoittaminen, jotka saattavat johtaa kuluttajaa harhaan erityisesti elintarvikkeiden energiasisällön, alkuperän tai koostumuksen suhteen . Ollakseen tehokas tämän kiellon pitäisi koskea myös elintarvikkeiden mainontaa ja esillepanoa.

(23)	Joidenkin elintarvikkeiden osalta väitetään, että niiden nauttimisella on tiettyjä terveyttä edistäviä vaikutuksia. Nämä väitteet olisi ilmaistava tavalla, jolla varmistetaan, että kyseisten tuotteiden käyttämisen vaikutukset ovat mitattavissa ja todistettavissa.

(24)

Jotta estettäisiin niiden sääntöjen hajanaisuus, jotka koskevat elintarvikealan toimijoiden vastuuta elintarvikkeita koskevista vääristä, harhaanjohtavista tai puutteellisista tiedoista, on ehdottoman tärkeää säätää selvästi elintarvikealan toimijoiden velvollisuuksista tällä alalla. Rajoittamatta asetuksen (EY) N:o 178/2002 19 artiklan soveltamista elintarvikealan toimijoiden, jotka ovat vastuussa vähittäismyynti- tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta elintarviketietoihin, olisi toimittava ripeästi havaitessaan, että kyseiset tiedot eivät ole tämän asetuksen säännösten mukaisia.

(25)

Olisi laadittava luettelo kaikista pakollisista tiedoista, jotka olisi ▐ annettava kaikista lopulliselle kuluttajalle ja suurtalouksille tarkoitetuista elintarvikkeista. Kyseisen luettelon olisi sisällettävä voimassa olevan lainsäädännön mukaisesti jo vaaditut tiedot, sillä sitä pidetään yleisesti arvokkaana säännöstönä kuluttajan tiedonsaannin kannalta.

(26)

Uusi tieto- ja viestintätekniikka voi olla merkittävässä asemassa välitettäessä lisätietoja kuluttajille, sillä se mahdollistaa nopean ja huokean tietojenvaihdon. Kuluttajat voisivat saada täydentäviä tietoja kauppakeskuksiin sijoitetuista päätteistä. Viivakoodeja lukevat päätteet voisivat antaa tietoja kyseisistä tuotteista. Samoin kuluttajat voisivat saada lisätietoja tätä tarkoitusta varten perustettavalta verkkosivustolta.

▐

(27)

Elintarvikkeiden valmistuksessa käytetyt ja niissä edelleen olevat tietyt ainesosat tai muut aineet saattavat aiheuttaa ihmisille allergia- tai intoleranssioireita tai yksittäistapauksissa jopa vaarantaa asianosaisten terveyden . Tämän vuoksi on tärkeää antaa tietoja elintarvikkeiden sisältämistä elintarvikelisäaineista, valmistuksen apuaineista ja muista tieteellisesti todistetusti allergiareaktioita aiheuttavista aineista tai aineista, jotka saattavat lisätä sairauden riskiä , jotta etenkin ruoka-allergiasta tai intoleranssista kärsivät kuluttajat voivat tehdä harkittuja ja omalta kannaltaan turvallisia valintoja. Myös tällaisten aineiden vähäisistä määristä olisi ilmoitettava, jotta vakavista allergioista kärsivät voivat tehdä turvallisia valintoja. Tätä tarkoitusta varten olisi laadittava yhteiset säännöt.

(28)

Elintarvikkeiden etikettien olisi oltava selviä ja ymmärrettäviä, jotta niistä olisi apua kuluttajille, jotka haluavat tehdä harkittuja elintarvike- ja ruokavaliovalintoja. Tutkimustulosten mukaan hyvä luettavuus on tärkeä tekijä, kun halutaan maksimoida etiketteihin sisältyvien tietojen mahdollisuudet vaikuttaa lukijoihinsa, ja tuotetta koskevat tiedot, joita ei pysty lukemaan, ovat yksi suurimmista syistä siihen, että kuluttajat ovat tyytymättömiä elintarvikkeiden etiketteihin. Tästä syystä sellaisia tekijöitä kuin kirjasinkokoa, väriä ja kontrastia olisi tarkasteltava yhtenä kokonaisuutena.

(29)

Jotta voidaan varmistaa elintarviketietojen antaminen, on käsiteltävä myös etäviestintävälineillä tapahtuvaa elintarvikkeiden myyntiä . Etämyynnin kautta myytävien elintarvikkeiden olisi luonnollisesti täytettävä samat tietovaatimukset kuin kaupoissa myytävien elintarvikkeiden, mutta siitä huolimatta on tarpeen selventää, että asiaankuuluvien elintarvikkeita koskevien pakollisten tietojen on etämyyntitapauksissa myös oltava saatavilla ennen kuin osto tehdään.

(30)	Jotta kuluttajille annettaisiin elintarviketietoja, jotka ovat tarpeen tietoon perustuvien valintojen tekemiseksi, alkoholia sisältävissä juomasekoituksissa olisi myös annettava tietoja niiden ainesosista.

(31)

EU:n strategiasta jäsenvaltioiden tukemiseksi alkoholiin liittyvien haittojen vähentämisessä 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin päätöslauselman (13), elintarvikkeita koskevien tietojen antamisesta kuluttajille 18 päivänä syyskuuta 2008 annetun Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon, komission työn sekä erityisesti nuorille ja kuluttajille aiheutuvia alkoholiin liittyviä haittoja koskevan suuren yleisön ilmaiseman huolen mukaisesti komission olisi yhdessä jäsenvaltioiden kanssa laadittava määritelmä erityisesti nuorille suunnatuille juomille, kuten alkoholipitoisille juomasekoituksille. Alkoholipitoisuuden vuoksi näihin juomiin olisi sovellettava aiempaa tiukempia merkintävaatimuksia, ja ne olisi erotettava selkeästi virvoitusjuomista kaupoissa.

(32)

On myös tärkeää antaa kuluttajille tietoja muista alkoholijuomista. Viinien merkinnöistä on jo annettu erityisiä unionin sääntöjä. Viinin yhteisestä markkinajärjestelystä 17 päivänä toukokuuta 1999 annetussa neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1493/1999 (14) on säädetty kattavasti useista teknisistä vaatimuksista, jotka koskevat kaikkia viininvalmistuskäytäntöjä, viininvalmistusmenetelmiä ja viinien päällysmerkintöjä, ja otettu näin ollen huomioon kaikki toimitusketjun vaiheet sekä varmistettu kuluttajansuoja ja asianmukainen kuluttajien tiedonsaanti. Kyseisessä asetuksessa muun muassa selostetaan tarkasti ja perusteellisesti, mitä aineita valmistusprosessissa todennäköisesti käytetään, ja esitetään kyseisten aineiden käyttöedellytykset sallittuja viininvalmistuskäytäntöjä ja -käsittelyjä koskevan luettelon avulla; luetteloon kuulumattomat käytännöt ovat kiellettyjä. Siksi on aiheellista vapauttaa viini tässä vaiheessa ainesosien luetteloimista ja ravintoarvoilmoituksen antamista koskevasta velvollisuudesta. Samanlaisia vapautuksia sovelletaan myös olueen ja tislattuihin alkoholijuomiin sellaisina kuin ne ovat määriteltyinä tislattujen alkoholijuomien määritelmistä, kuvauksesta, esittelystä, merkinnöistä ja maantieteellisten merkintöjen suojaamisesta 15 päivänä tammikuuta 2008 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 110/2008 (15) 2 artiklan 1 kohdassa, jotta saadaan aikaan johdonmukainen ja yhtenäinen lähestymistapa verrattuna viinille vahvistettuihin edellytyksiin. Komissio laatii kuitenkin kertomuksen viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta ja voi tarvittaessa ehdottaa tähän asetukseen liittyviä erityisiä vaatimuksia.

(33)

Elintarvikkeen alkuperämaan tai lähtöpaikan ilmoittamisen olisi oltava pakollista 9 artiklan 1 kohdan i alakohdan mukaisesti , jos sen ilmoittamatta jättäminen johtaa todennäköisesti kuluttajia harhaan kyseisen tuotteen todellisesta alkuperämaasta tai lähtöpaikasta. ▐ Alkuperämaa tai lähtöpaikka olisi muissa tapauksissa ilmoitettava selvästi määriteltyjä perusteita noudattaen ja siten, että se ei anna kuluttajalle väärää käsitystä; perusteiden avulla luodaan toimialalle tasavertaiset toimintaedellytykset ja parannetaan kuluttajien ymmärrystä elintarvikkeen alkuperämaahan tai lähtöpaikkaan liittyvistä tiedoista. Tällaisia perusteita ei sovelleta tietoihin, jotka liittyvät elintarvikealan toimijan nimeen tai osoitteeseen.

(34)

Jos elintarvikealan toimijat ilmoittavat , että elintarvike on peräisin unionista , kiinnittääkseen kuluttajien huomion tuotteidensa ominaisuuksiin ja unionin tuotantostandardeihin , on tällaisia tietoja ilmoitettaessa ▐ noudatettava yhdenmukaistettuja perusteita. Samaa sovelletaan tarvittaessa jäsenvaltiota koskevien tietojen ilmoittamiseen.

(35)

Muuta kuin etuuskohteluun oikeuttavaa alkuperää koskevat Euroopan unionin säännöt on vahvistettu yhteisön tullikoodeksista 12 päivänä lokakuuta 1992 annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (16), ja sen soveltamista koskevat säännökset sisältyvät 2 päivänä heinäkuuta 1993 annettuun komission asetukseen (ETY) N:o 2454/93 (17). Elintarvikkeiden alkuperämaan määritys perustuu näihin sääntöihin, jotka ovat tuttuja kaupan alan toimijoille ja viranomaisille ja tämän pitäisi helpottaa säännöstön täytäntöönpanoa.

(36)

Elintarvikkeen ravintoarvoilmoitus koskee tietoja elintarvikkeiden sisältämästä energiasta ja tietyistä ravintoaineista ja ainesosista . Ravintoarvotietojen pakollista antamista pakkauksen etu- ja takapuolella olisi tuettava sellaisilla jäsenvaltioiden toimilla kuten kansanterveyspolitiikkaan sisältyvät ravitsemussuunnitelmat, joissa annetaan yleisön ravitsemuskasvatusta koskevia suosituksia ja tuetaan tietoon perustuvia elintarvikevalintoja.

(37)

Edellä mainitussa komission 30 päivänä toukokuuta 2007 antamassa valkoisessa kirjassa korostetaan tiettyjä kansanterveyden kannalta tärkeitä ravitsemuksellisia osatekijöitä. Sen vuoksi ravintoarvotietojen pakollista antamista koskevien vaatimusten olisi vastattava mainitun valkoisen kirjan suosituksia .

(38)	Kuluttajat eivät yleensä ole tietoisia siitä, miten alkoholijuomat mahdollisesti vaikuttavat heidän kokonaisruokavalioonsa. Sen vuoksi olisi hyödyllistä, jos valmistaja ilmoittaisi alkoholijuomien energiasisällön .

(39)

Ravitsemus- ja terveysväitteiden vapaaehtoisessa sisällyttämisessä elintarvikkeiden etiketteihin olisi oikeusvarmuuden ja unionin lainsäädännön johdonmukaisuuden vuoksi noudatettava elintarvikkeita koskevista ravitsemus- ja terveysväitteistä 20 päivänä joulukuuta 2006 annettua Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EY) N:o 1924/2006 (18).

(40)

Jotta elintarvikkeiden tuottajille ja kauppiaille ei aiheutuisi turhaa taakkaa, on pakollisesta ravintoarvoilmoituksesta aiheellista vapauttaa tietyt elintarvikkeiden ryhmät, jotka ovat jalostamattomia tai joiden tapauksessa ravintoarvotiedot eivät ole kuluttajan ostopäätöksen kannalta määrääviä tekijöitä tai joiden pakkaus tai etiketti on liian pieni pakollisten merkintöjen esittämiseen, jollei muualla unionin lainsäädännössä ole säädetty kyseisten tietojen antamisvelvollisuudesta.

(41)

Keskivertokuluttajan huomion herättämiseksi ja tietojen saamiseksi palvelemaan sitä tarkoitusta, jonka vuoksi ne esitetään, ▐ annettujen tietojen tulisi olla keskivertokuluttajan kannalta helposti ymmärrettäviä. Tietojen esittäminen niin, että ne näkyvät yhdessä nähtävissä olevassa kentässä, vaikuttaa tarkoituksenmukaiselta, jotta kuluttajat voivat helposti nähdä olennaiset ravintoarvotiedot elintarvikkeita ostaessaan ▐.

(42)

Ravintoarvoilmoituksessa käytettyjä ilmaisuja koskeva viimeaikainen kehitys, jonka mukaan jotkin jäsenvaltiot ja elintarvikesektorin organisaatiot soveltavat muita ilmaisuja kuin 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa tai annosta kohti, osoittaa, että kuluttajat pitävät tällaisista järjestelmistä, koska ne voivat auttaa heitä tekemään nopeasti pikaisia valintoja. Ei ole kuitenkaan olemassa koko unionin alueen kattavaa tieteellistä näyttöä siitä, miten keskivertokuluttaja ymmärtää tiedon vaihtoehtoisen ilmaisumuodon ja käyttää sitä. Erikokoisissa pakkauksissa olevien tuotteiden vertailtavuuden kannalta on tarkoituksenmukaista, että ravintoarvo on edelleen ilmoitettava 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa kohti, ja sallia tarvittaessa täydentävät annosta koskevat tiedot. Jos elintarvike on valmiiksi pakattu yksittäispakkauksiin, ravintoarvot olisi ilmoitettava myös annosta kohti. Jotta annoksista ei annettaisi harhaanjohtavia tietoja, annoskoot olisi yhdenmukaistettava kuulemismenettelyssä unionin tasolla.

(43)

Ravitsemuksellisten osatekijöiden määrien sekä vertailuindikaattorien ilmoittamista pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä helposti tunnistettavassa muodossa, minkä perusteella on mahdollista arvioida elintarvikkeen ravitsemukselliset ominaisuudet, olisi kokonaisuudessaan pidettävä ravintoarvoilmoitukseen kuuluvana eikä sitä pitäisi käsitellä ryhmänä yksittäisiä väitteitä.

(44)

Kokemukset ovat osoittaneet, että vapaaehtoisia elintarviketietoja ilmoitettaessa heikennetään useissa tapauksissa pakollisten elintarviketietojen selkeyttä. Sen vuoksi olisi vahvistettava perusteet, joiden avulla elintarvikealan toimijat ja täytäntöönpanoviranomaiset saisivat helpommin aikaan tasapainon pakollisten ja vapaaehtoisten elintarviketietojen antamisen välillä.

(45)	▐ Mahdollisista allergeeneista annettavat tiedot ovat erittäin tärkeitä allergioista kärsivien ihmisten kannalta myös, kun on kyse elintarvikkeista, joita ei ole pakattu, ja suurtalouksien tarjonnasta. Tällaiset tiedot olisi sen vuoksi aina annettava kuluttajien saataville.

(46)

Jäsenvaltioiden ei pitäisi voida antaa tässä asetuksessa yhdenmukaistettavalla alalla muita kuin siinä vahvistettuja säännöksiä, ellei tässä asetuksessa siitä nimenomaisesti säädetä. Koska kansalliset merkintävaatimukset saattavat toimia vapaan liikkuvuuden esteinä sisämarkkinoilla, jäsenvaltioiden olisi lisäksi osoitettava asianomaisten toimien välttämättömyys ja määritettävä toimet, jotka ne aikovat toteuttaa sen varmistamiseksi, että vaatimuksia sovelletaan kauppaa vähiten rajoittavalla tavalla.

(47)	Elintarviketietoja koskevien sääntöjen olisi oltava sellaiset, että ne mukautuvat nopeasti muuttuvaan sosiaaliseen, taloudelliseen ja teknologiseen ympäristöön.

(48)

Elintarviketietojen tietyt näkökohdat antavat aiheen innovatiivisten ja nykyaikaisten kaupallisten menettelyjen kehittämiseen, ja tällaisten näkökohtien osalta on aiheellista antaa mahdollisuudet riittäviin kokeiluihin ja kuluttajatutkimuksiin ja esittää tukevaa näyttöä parhaista järjestelmistä. Elintarviketiedoista annettavassa unionin lainsäädännössä olisikin tällaisissa tapauksissa rajoituttava vahvistamaan pakolliset olennaiset vaatimukset, joiden perusteella kuluttajansuojan ja tietojen taso määräytyy, ja jätettävä joustonvaraa kyseisten vaatimusten täyttämiselle sisämarkkinasäännösten kanssa yhteensopivalla tavalla.

(49)

Jotta varmistettaisiin, että elintarviketietojen osalta suunnitellaan ja otetaan käyttöön entistä yksityiskohtaisempia vaatimuksia dialektisesti ja parhaiden käytänteiden pohjalta, unionin ja jäsenvaltioiden tasolla olisi oltava joustavia mekanismeja, jotka perustuvat avoimeen ja läpinäkyvään julkiseen kuulemiseen ja jatkuvaan vuorovaikutukseen useita tahoja edustavien sidosryhmien kanssa. Tällaiset mekanismit voivat johtaa kansallisten ei-sitovien järjestelmien kehittämiseen perusteellisen kuluttajatutkimuksen ja laajan sidosryhmien kuulemisen pohjalta. Olisi oltava mekanismeja, joiden avulla kuluttajat pystyvät tunnistamaan kansallisten järjestelmien mukaisesti – esimerkiksi tunnistenumeron tai tunnuksen avulla – merkityt elintarvikkeet.

(50)	Jotta varmistettaisiin eri jäsenvaltioissa saatujen tulosten johdonmukaisuus, on tarpeen edistää jatkuvaa parhaiden käytänteiden ja kokemusten vaihtoa jäsenvaltioiden välillä ja komission kanssa sekä kannustaa sidosryhmiä osallistumaan tällaiseen vaihtoon.

(51)

Jäsenvaltioiden olisi toteutettava virallista valvontaa valvoakseen tämän asetuksen noudattamista rehu- ja elintarvikelainsäädännön sekä eläinten terveyttä ja hyvinvointia koskevien sääntöjen mukaisuuden varmistamiseksi suoritetusta virallisesta valvonnasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 882/2004 (19) mukaisesti.

(52)

Viittauksia direktiiviin 90/496/ETY asetuksessa (EY) N:o 1924/2006 sekä vitamiinien, kivennäisaineiden ja eräiden muiden aineiden lisäämisestä elintarvikkeisiin 20 päivänä joulukuuta 2006 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 1925/2006 (20) olisi päivitettävä, jotta niissä otettaisiin huomioon tämä asetus. Sen vuoksi asetuksia (EY) N:o 1924/2006 ja (EY) N:o 1925/2006 olisi muutettava.

(53)

Jotta intressiryhmät, erityisesti pk-yritykset, pystyisivät antamaan ravintoarvotietoja tuotteistaan, ravintoarvotiedot pakollisiksi tekevät sovellettavat toimenpiteet olisi otettava käyttöön asteittain soveltamalla pidennettyjä siirtymäaikoja ja myöntämällä mikroyrityksille ylimääräinen siirtymäaika.

(54)

Tietenkin myös elintarvikealan pienteollisuuden tuotteissa sekä elintarvikealan vähittäiskaupan tuoretuotteissa, jotka valmistetaan myyntipaikassa, voi olla aineita, jotka aiheuttavat herkille henkilöille allergia- tai intoleranssioireita. Koska kuitenkin juuri tuotteet, joita ei ole pakattu, myydään suorassa asiakaskontaktissa, olisi vastaavat tiedot voitava antaa esimerkiksi myyntikeskusteluissa tai myyntitiloissa olevassa selvästi näkyvässä ilmoituksessa tai esillä olevassa tiedotusaineistossa.

(55)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa toteutettavien toimien tavoitteita, vaan ne voidaan saavuttaa paremmin yhteisön tasolla, joten yhteisö voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen näiden tavoitteiden saavuttamiseksi.

▐

(56)	Komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä säädösvallan siirron nojalla annettavia delegoituja säädöksiä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisesti. On erityisen tärkeää, että komissio asiaa valmistellessaan toteuttaa asianmukaiset kuulemiset, myös asiantuntijatasolla.

(57)

Yhdenmukaisen täytäntöönpanon edellytysten varmistamiseksi komissiolle olisi siirrettävä täytäntöönpanovalta vahvistaa teknisiä ohjeita allergiaa tai intoleranssia aiheuttavien ainesosien luettelon tulkitsemiseksi, sen määrittelemiseksi, miten vähimmäissäilyvyysaika olisi ilmoitettava, sekä kannan vahvistamiseksi jäsenvaltioiden hyväksymiin kansallisiin säädöksiin. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 291 artiklan mukaisesti yleiset säännöt ja periaatteet, joiden mukaisesti jäsenvaltiot valvovat komission täytäntöönpanovallan käyttöä, on vahvistettava etukäteen tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen annetulla asetuksella. Ennen kyseisen uuden asetuksen antamista ja ottaen huomioon, että tämä asetus on tarpeen hyväksyä mahdollisimman pikaisesti, jäsenvaltioiden olisi harjoitettava valvontaa menettelystä komissiolle siirrettyä täytäntöönpanovaltaa käytettäessä 28 päivänä kesäkuuta 1999 tehdyn neuvoston päätöksen 1999/468/EY (21) säännösten mukaisesti lukuun ottamatta valvonnan käsittävää sääntelymenettelyä, jota ei sovelleta, niiltä osin kuin kyseiset säännökset ovat edelleen yhteensopivia muutettujen perussopimusten kanssa. Viittaukset kyseisiin säännöksiin olisi kuitenkin korvattava viittauksilla uudessa asetuksessa vahvistettuihin sääntöihin ja periaatteisiin heti kyseisen asetuksen tultua voimaan,

▐

OVAT HYVÄKSYNEET TÄMÄN ASETUKSEN:

I LUKU

YLEISET SÄÄNNÖKSET

1 artikla

Kohde ja soveltamisala

▐

1. Tässä asetuksessa säädetään yleisistä periaatteista, vaatimuksista ja velvollisuuksista, jotka liittyvät elintarviketietoihin ja erityisesti elintarvikkeiden merkintöihin. Siinä säädetään keinoista, joilla taataan kuluttajien oikeus tiedonsaantiin, ja menettelyistä elintarviketietojen antamiseksi, ottaen huomioon tarve varmistaa riittävä joustavuus, jonka ansiosta voidaan vastata tulevaan kehitykseen ja uusiin tietovaatimuksiin.

2. Tätä asetusta sovelletaan elintarvikeketjun kaikkiin vaiheisiin, joissa elintarviketietoja annetaan loppukuluttajille .

Sitä sovelletaan kaikkiin valmiiksi pakattuihin elintarvikkeisiin, jotka on tarkoitettu toimitettaviksi lopulliselle kuluttajalle ▐, ja elintarvikkeisiin , jotka on tarkoitettu toimitettaviksi suurtalouksille.

Sitä ei sovelleta elintarvikkeisiin, jotka pakataan myyntipaikalla ennen niiden toimittamista lopulliselle kuluttajalle.

Tätä asetusta sovelletaan liikenteenharjoittajien tarjoamiin ateriapalveluihin vain unionin alueella sijaitsevien paikkakuntien välisillä reiteillä.

3. Tätä asetusta sovelletaan ainoastaan elintarvikkeisiin, jotka on valmistettu osana liiketoimintaa ja joiden piirteisiin kuuluu tietty toiminnan jatkuvuus ja tietynasteinen organisointi. Sellaiset toiminnot, kuten yksityishenkilöiden harjoittama elintarvikkeiden satunnainen käsittely, tarjoilu tai myynti sellaisissa tilaisuuksissa kuten hyväntekeväisyystapahtumat tai paikalliset myyjäiset tai tapaamiset, eivät kuulu tämän asetuksen piiriin.

4. Kolmansista maista peräisin olevia elintarvikkeita voidaan levittää unionissa ainoastaan, jos ne täyttävät tämän asetuksen vaatimukset.

5. Tätä asetusta sovelletaan rajoittamatta tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavassa unionin erityislainsäädännössä säädettyjä merkintävaatimuksia. Komissio julkaisee … (22) mennessä kattavan ja päivitetyn luettelon kaikista tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavista unionin erityislainsäädännössä säädetyistä merkintävaatimuksista, ja asettaa tämän luettelon saataville internetissä.

Komissio toimittaa viimeistään … (23) Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen siitä, missä määrin nämä erityismerkintävaatimukset ovat tämän asetuksen vaatimusten mukaisia. Komissio liittää tarvittaessa kertomukseen aiheellisen ehdotuksen tämän asetuksen muuttamisesta.

2 artikla

Määritelmät

1. Tässä asetuksessa sovelletaan seuraavia määritelmiä:

a)	asetuksen (EY) N:o 178/2002 2 artiklassa ja 3 artiklan 1, 2, 3, 7, 8 ja 18 kohdassa olevat ”elintarvikkeen”, ”elintarvikelainsäädännön”, ”elintarvikeyrityksen”, ”elintarvikealan toimijan”, ”vähittäiskaupan”, ”markkinoille saattamisen” ja ”lopullisen kuluttajan” määritelmät;

b)	elintarvikehygieniasta 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 852/2004 (24) 2 artiklan 1 kohdan m, n ja o alakohdassa olevat ”jalostamisen”, ”jalostamattomien tuotteiden” ja ”jalostettujen tuotteiden” määritelmät;

c)	elintarvikkeissa sallittuja lisäaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 21 päivänä joulukuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 89/107/ETY (25) 1 artiklan 2 kohdassa ja 3 kohdan a alakohdassa olevat ”elintarvikelisäaineen” ja ”valmistuksen apuaineen” määritelmät;

d)	elintarvikkeissa sallittuja aromeja ja niiden valmistusaineita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 22 päivänä kesäkuuta 1988 annetun neuvoston direktiivin 88/388/ETY (26) 1 artiklan 2 kohdan a alakohdassa oleva ”aromin” määritelmä;

e)	eläinperäisiä elintarvikkeita koskevista erityisistä hygieniasäännöistä 29 päivänä huhtikuuta 2004 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EY) N:o 853/2004 (27) liitteessä I olevassa 1.1 ja 1.14 kohdassa olevat ”lihan” ja ”mekaanisesti erotetun lihan” määritelmät;

f)	asetuksen (EY) N:o 1924/2006 2 artiklan 2 kohdan 1–5 alakohdassa olevat ”väitteen”, ”ravintoaineen”, ”muun aineen”, ”ravitsemusväitteen” ja ”terveysväitteen” määritelmät.

2. Lisäksi sovelletaan seuraavia määritelmiä:

”elintarviketiedoilla” tarkoitetaan tietoja, jotka koskevat elintarviketta ja jotka annetaan lopullisen kuluttajan saataville etiketillä, muulla mukana seuraavalla materiaalilla tai millä tahansa muulla keinolla, moderni teknologia ja sanallinen viestintä mukaan luettuina. Se ei kata kaupallista viestintää sellaisena kuin se on määriteltynä tietoyhteiskunnan palveluja, erityisesti sähköistä kaupankäyntiä, sisämarkkinoilla koskevista tietyistä oikeudellisista näkökohdista 8 päivänä kesäkuuta 2000 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2000/31/EY (28);

▐

”suurtalouksilla” tarkoitetaan mitä tahansa laitoksia (mukaan luettuna automaatit, ajoneuvot ja kiinteät tai liikkuvat kojut), kuten ravintoloita, ruokaloita, kouluja, sairaaloita ja ateriapalveluja tarjoavia yrityksiä , joissa osana toimintaa valmistetaan elintarvikkeita , jotka on tarkoitettu suoraan lopullisen kuluttajan nautittaviksi ;

”valmiiksi pakatulla elintarvikkeella” tarkoitetaan lopulliselle kuluttajalle ja suurtalouksille sellaisenaan tarkoitettua myyntiyksikköä, joka käsittää elintarvikkeen ja pakkauksen ▐ riippumatta siitä, peittääkö pakkaus elintarvikkeen kokonaan tai vain osittain, kuitenkin aina siten, että avaamatta tai vaihtamatta pakkausta sisällystä ei voi muuttaa;

”pakkaamattomilla elintarvikkeilla” tarkoitetaan elintarvikkeita, joita tarjotaan myytäväksi lopulliselle kuluttajalle ilman pakkausta ja jotka pakataan, jos lainkaan, vasta lopulliselle kuluttajalle tapahtuvan myynnin ajankohtana, sekä elintarvikkeita ja tuoretuotteita, jotka pakataan myyntipaikalla myyntipäivänä välitöntä myyntiä varten;

e)	”käsityönä valmistetulla elintarvikkeella” tarkoitetaan elintarviketta, joka valmistetaan yrityksessä, joka on jäsenvaltioiden elinkeinolainsäädännön mukaisesti merkitty kansallisiin rekistereihin käsiteollisuutta harjoittavana yrityksenä, ja joka valmistetaan suoraan kuluttajalle;

f)	”ainesosalla” tarkoitetaan elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytettyä ainetta, elintarvikelisäaineet ja elintarvike-entsyymit ▐ mukaan luettuina, ja koostetun ainesosan ainesosaa, jota on ▐ valmiissa tuotteessa sellaisenaan tai jossakin muussa muodossa; ▐

g)	”lähtöpaikalla” tarkoitetaan paikkaa, maata tai aluetta, jossa maataloudesta peräisin olevat tuotteet tai ainesosat on kokonaan tuotettu asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23 artiklan 2 kohdan mukaisesti ;

h)	”koostetulla ainesosalla” tarkoitetaan ainesosaa, joka koostuu useammasta kuin yhdestä ainesosasta;

i)	”etiketillä” tarkoitetaan mitä tahansa elintarvikkeen pakkaukseen kirjoitettua, painettua, kaavaimella tehtyä, leimattua, kohokuvioitua, kuvioitua tai liitettyä lappua, merkkiä, kuvaa tai muuta kuvausta;

j)	”merkinnällä” tarkoitetaan elintarvikkeeseen liittyvää mainintaa, tietoa, tavaramerkkiä, tuotenimeä, kuvaa tai tunnusta, joka on tehty mihin tahansa kyseistä elintarviketta seuraavaan tai siihen viittaavaan pakkaukseen, asiakirjaan, tiedotteeseen, etikettiin, renkaaseen tai kaulukseen;

k)	”nähtävissä olevalla kentällä” tarkoitetaan kaikkia pakkauksen pintoja, jotka voidaan lukea yhdestä ja samasta katselukulmasta, minkä ansiosta merkintätiedot ovat nopeasti ja helposti saatavilla ▐;

”luettavuudella” muun muassa kirjoitusta, painojälkeä, prässäystä, merkintää, kaiverrusta tai leimaa, jonka avulla näkökyvyltään normaalit kuluttajat voivat ilman optisia apuvälineitä saada selvää teksteistä, kuten etiketeistä tai merkinnöistä; luettavuus riippuu kirjasinkoosta, kirjasinlajista, viivan paksuudesta, sanojen, kirjainten ja rivien välisestä etäisyydestä, kirjasinten leveyden ja korkeuden välisestä suhteesta sekä kirjoituksen ja taustan välisestä kontrastista;

▐

m)	”vakiintuneella nimityksellä” tarkoitetaan nimeä, jonka sen jäsenvaltion kuluttajat, jossa elintarviketta myydään, ymmärtävät elintarvikkeen nimenä ilman, että se edellyttää lisäselvitystä;

n)	”kuvaavalla nimellä” tarkoitetaan nimeä, joka kuvaa elintarviketta ja tarvittaessa sen käyttöä siten, että nimi yksilöi kuluttajan kannalta riittävän selkeästi kysymyksessä olevan elintarvikkeen ja erottaa sen muista tuotteista, joihin se voitaisiin sekoittaa; ▐

o)	”yhden ainesosan elintarvikkeella” elintarvikkeita, jotka sisältävät vain yhtä ainesosaa, lukuun ottamatta suolaa, sokeria, mausteita, vettä, lisäaineita, aromeja ja entsyymejä;

p)	”olennaisilla vaatimuksilla” tarkoitetaan vaatimuksia, joilla määritetään kuluttajansuojan ja elintarvikkeita koskevien tietojen taso tietyn seikan osalta ja joista säädetään unionin säädöksessä ▐;

q)	”vähimmäissäilyvyysajalla” tarkoitetaan ajankohtaa, johon saakka elintarvike asianmukaisesti tai pakkauksessa ilmoitettujen erityisohjeiden mukaisesti säilytettynä säilyttää sille tyypilliset ominaisuudet;

r)	”viimeisellä käyttöajankohdalla” tarkoitetaan päivämäärää, jona elintarvike on viimeistään käytettävä; viimeisen käyttöajankohdan jälkeen elintarviketta ei saa enää tarjota sellaisenaan kuluttajille eikä sitä saa jalostaa;

s)	”valmistusajankohdalla” tarkoitetaan päivämäärää, jona elintarvike on valmistettu sekä mahdollisesti pakattu ja pakastettu;

”parhailla käytänteillä” tarkoitetaan standardeja, järjestelmiä, aloitteita tai mitä tahansa muita toimivaltaisten viranomaisten vahvistamia toimia, joiden on osoitettu kokemuksen ja tutkimuksen perusteella olevan tehokkaimpia kuluttajien valtaosan kannalta ja joita pidetään malleina, joita muiden olisi noudatettava;

u)	”keinotekoisella elintarvikkeella” tarkoitetaan elintarviketta, joka näyttää joltakin elintarvikkeelta ja jossa jokin tavallisesti käytetty ainesosa on sekoitettu kokonaan tai osittain toiseen ainesosaan tai korvattu kokonaan tai osittain toisella ainesosalla.

3. Tässä asetuksessa elintarvikkeen alkuperämaalla tarkoitetaan elintarvikkeen alkuperää sellaisena kuin se on määriteltynä asetuksen (ETY) N:o 2913/92 23–26 artiklan mukaisesti.

4. Lisäksi sovelletaan liitteessä I olevia erityisiä määritelmiä.

II LUKU

ELINTARVIKETIETOIHIN LIITTYVÄT YLEISET PERIAATTEET

3 artikla

Yleiset tavoitteet

1. Elintarviketietojen antamisella on pyrittävä ▐ terveyden ▐ suojelun korkeaan tasoon , tuotteita koskevaan avoimuuteen ja niiden vertailtavuuteen kuluttajien eduksi, ja sillä on pyrittävä antamaan perusta tietoon perustuvien valintojen tekemistä ja elintarvikkeiden turvallista käyttöä varten ▐.

2. Elintarvikkeiden merkintöjen on oltava keskivertokuluttajan helposti havaittavissa, luettavissa ja ymmärrettävissä.

3. Elintarviketietoja koskevalla lainsäädännöllä on pyrittävä saavuttamaan laillisesti tuotettujen ja kaupan pidettyjen elintarvikkeiden vapaa liikkuvuus unionissa ▐.

4. Kun elintarviketietoja koskevassa lainsäädännössä otetaan käyttöön uusia vaatimuksia, jotka eivät liity ihmisten terveyden suojeluun, uusien vaatimusten voimaantulon jälkeen myönnetään siirtymäaika, jonka aikana elintarvikkeita, joiden etiketit eivät täytä uusia vaatimuksia, voidaan saattaa markkinoille, ja varastossa olevia tällaisia elintarvikkeita, jotka on saatettu markkinoille ennen siirtymäajan päättymistä, voidaan edelleen myydä kunnes varastot loppuvat. Uudet elintarvikkeiden merkintöjä koskevat säännökset otetaan käyttöön yhtenäisessä aikataulussa, jonka komissio vahvistaa kuultuaan jäsenvaltioita ja sidosryhmiä.

4 artikla

Pakollisiin elintarviketietoihin liittyvät periaatteet

1. Kun ▐ lainsäädännössä edellytetään elintarviketietoja , niiden on oltava tietoja, jotka kuuluvat erityisesti johonkin seuraavista ryhmistä:

a)	tiedot elintarvikkeen yksilöllisyydestä ja koostumuksesta, määristä, ominaisuuksista tai muista ominaispiirteistä;

tiedot kuluttajien terveyden suojelusta ja elintarvikkeen turvallisesta käytöstä. Tietojen on erityisesti koskettava seuraavia seikkoja:

i)	koostumukseen liittyvät ominaisuudet, jotka voivat olla haitallisia tiettyjen kuluttajaryhmien terveydelle,

ii)	säilyvyys, säilytys , tarvittaessa tuotteen avaamisen jälkeistä säilytystä koskevat vaatimukset ja turvallinen käyttö; ▐

c)	tiedot ravitsemuksellisista ominaispiirteistä, jotta kuluttajat, myös ne, joilla on erityisruokavaliovaatimuksia, voivat tehdä tietoon perustuvia valintoja.

2. Kun harkitaan pakollisten elintarviketietojen tarvetta, on otettava huomioon , mitä kustannuksia ja hyötyjä sidosryhmille (mukaan luettuna kuluttajat, tuottajat ym.) mahdollisesti aiheutuu siitä, että annetaan tiettyjä tietoja .

5 artikla

Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen kuuleminen

Elintarviketietoja koskeva lainsäädäntö, jolla saattaa olla vaikutusta kansanterveyteen, annetaan Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen, jäljempänä ”elintarviketurvallisuusviranomainen”, kuulemisen jälkeen.

III LUKU

ELINTARVIKETIETOIHIN LIITTYVÄT YLEISET VAATIMUKSET JA ELINTARVIKEALAN TOIMIJOIDEN VELVOLLISUUDET

6 artikla

Perusvaatimus

Elintarvikkeeseen, joka on tarkoitettu toimitettavaksi lopulliselle kuluttajalle tai suurtalouksille, on liitettävä elintarviketiedot tämän asetuksen mukaisesti.

7 artikla

Hyvät tiedotuskäytänteet

1. Elintarviketiedot eivät saa olla harvaanjohtavia , erityisesti

siten, että elintarvikkeen nimityksellä tai kuvallisella esityksellä voidaan johtaa kuluttajaa harhaan elintarvikkeen luonteen, yksilöllisyyden, ominaisuuksien, koostumuksen, yksittäisten ainesosien ja niiden määrän tuotteessa , säilyvyyden, alkuperämaan tai lähtöpaikan, valmistus- tai tuotantomenetelmän osalta;

antamalla kuluttajalle pakkauksessa olevalla nimityksellä tai kuvallisilla esityksillä kuva tietystä tuotteesta tai ainesosasta, vaikka tosiasiassa on kyse elintarvikejäljitelmästä tai tuotteessa normaalisti käytetty ainesosa on korvattu jollakin muulla ainesosalla. Tällaisten tuotteiden pakkauksen etupuolelle on lisättävä merkintä ”jäljitelmä” tai ”valmistuksessa käytetty (korvaavan aineen nimi) (korvatun aineen nimi) sijasta”;

c)	antamalla lihatuotteista vaikutelma, että kyse on yhtenäisestä lihapalasta, vaikka tuote koostuu toisiinsa yhdistetyistä lihapaloista; tällaisten tuotteiden pakkauksen etupuolelle on lisättävä merkintä ”toisiinsa yhdistetyistä lihapaloista muotoiltu liha”;

d)	liittämällä elintarvikkeeseen vaikutuksia tai ominaisuuksia, joita sillä ei ole;

esittämällä elintarvikkeella olevan erityisiä ominaispiirteitä, kun tosiasiassa kaikilla samanlaisilla elintarvikkeilla on sellaisia ominaispiirteitä, tai korostamalla erityisesti, että elintarvikkeessa ei ole tiettyjä ainesosia ja/tai ravintoaineita, kun niitä ei periaatteessa ole asianomaisessa elintarvikkeessa ;

f)	mainostamalla erikseen sokerin ja/tai rasvan tuntuvaa vähentämistä, jos (kilojouleina tai kilokaloreina ilmaistu) energiapitoisuus ei ole alentunut vastaavasti;

g)	käyttämällä ilmausta ”soveltuu erityisruokavaliota noudattaville”, vaikka elintarvike ei vastaa erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevaa unionin lainsäädäntöä;

h)	maidon osalta: väittämällä maitoa ”tuoreeksi”, kun sen viimeinen käyttöpäivä on yli seitsemän päivää maitopakkauksen täyttöpäivästä.

2. Elintarviketietojen on oltava oikeellisia, selviä ja kuluttajalle helposti ymmärrettäviä.

3. Jollei luonnon kivennäisvesiä ja erityisravintoa koskevista unionin lainsäädännössä säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, elintarviketiedoissa ei saa esittää, että elintarvikkeeseen liittyy ihmisen sairauksia ennalta ehkäiseviä, hoitavia tai parantavia ominaisuuksia, eikä viitata sellaisiin ominaisuuksiin.

4. Edellä olevia 1 ja 3 kohtaa sovelletaan myös

a)	mainontaan;

b)	elintarvikkeiden esillepanoon, erityisesti niiden muotoon, ulkonäköön tai pakkaukseen, käytettyihin pakkausmateriaaleihin, tapaan, jolla ne on aseteltu, sekä olosuhteisiin, joissa ne esitellään.

8 artikla

Velvollisuudet

1. Elintarviketiedoista vastaavan henkilön on varmistettava annettujen tietojen ja niiden sisällön oikeellisuus.

2. Elintarviketiedoista vastaava henkilö on se elintarvikealan toimija, joka ensimmäisen kerran laskee elintarvikkeen liikkeelle unionin markkinoilla, tai tarvittaessa se elintarvikealan toimija, jonka nimissä tai jonka yrityksen nimissä elintarviketta markkinoidaan .

3. Siltä osin kuin elintarvikealan toimijoiden vastuulla oleva toiminta vaikuttaa elintarviketietoihin, toimijoiden on varmistettava , että annetut tiedot ovat tämän asetuksen säännösten mukaisia .

4. Elintarvikealan toimijoiden, jotka ovat vastuussa vähittäismyynti- tai jakelutoimista, jotka eivät vaikuta elintarviketietoihin, on toimittava asiaankuuluvaa huolellisuutta noudattaen myötävaikuttaakseen omien toimintojensa rajoissa siihen , että elintarviketietoihin liittyviä vaatimuksia noudatetaan , erityisesti siten, että ne pidättyvät toimittamasta elintarvikkeita, joiden ne hallussaan olevien tietojen perusteella ja ammattilaisina tietävät tai olettavat olevan näiden vaatimusten vastaisia ▐.

5. Elintarvikealan toimijoiden on hallinnassaan olevissa yrityksissä varmistettava, että pakkaamattomiin elintarvikkeisiin liittyvät tiedot ovat elintarvikkeita käsittelevän toimijan käytettävissä, jotta tämä voi pyydettäessä antaa 9 artiklan 1 kohdan a–c, f ja h alakohdassa täsmennetyt pakolliset elintarviketiedot lopulliselle kuluttajalle.

6. Seuraavissa tapauksissa elintarvikealan toimijoiden on hallinnassaan olevissa yrityksissä varmistettava, että 9 artiklassa edellytetyt pakolliset tiedot esitetään siinä uloimmassa pakkauksessa, jossa elintarvike pannaan esille, kun sitä pidetään kaupan, tai elintarvikkeeseen viittaavissa kaupallisissa asiakirjoissa, kun voidaan taata, että tällaiset asiakirjat joko seuraavat sen elintarvikkeen mukana, johon ne viittaavat, tai ne lähetetään ennen toimitusta tai samanaikaisesti sen kanssa:

a)	kun valmiiksi pakattu elintarvike on lopulliselle kuluttajalle tarkoitettu, mutta sitä pidetään kaupan vaiheessa, joka edeltää myyntiä lopulliselle kuluttajalle, eikä kyseisessä vaiheessa tapahdu myyntiä suurtalouksille;

b)	kun valmiiksi pakattu elintarvike on tarkoitettu toimitettavaksi suurtalouksissa tapahtuvaan valmistukseen, jalostamiseen tai pilkkomiseen.

Sen estämättä, mitä ensimmäisessä alakohdassa säädetään, elintarvikealan toimijoiden on varmistettava, että 9 artiklan 1 kohdan a, e, f, h ja j alakohdassa tarkoitetut tiedot esitetään myös siinä uloimmassa pakkauksessa, jossa elintarvike pannaan esille, kun sitä pidetään kaupan.

IV LUKU

PAKOLLISET ELINTARVIKETIEDOT

1 JAKSO

SISÄLTÖ JA ESITTÄMISTAPA

9 artikla

Luettelo pakollisista tiedoista

1. Seuraavien tietojen ilmoittaminen on pakollista 11–33 artiklan mukaisesti ja jollei tähän lukuun sisältyvistä poikkeuksista muuta johdu:

a)	myyntinimitys;

b)	ainesosaluettelo;

c)	ainesosat, jotka on lueteltu liitteessä II allergioita tai intoleransseja aiheuttavina, ja niistä johdetut aineet, ottaen asianmukaisesti huomioon pakkaamattomia elintarvikkeita koskevat erityissäännökset ;

d)	tiettyjen ainesosien tai ainesosien ryhmien määrät liitteen VII mukaisesti ;

e)	elintarvikkeen sisällyksen määrä pakkaushetkellä ;

f)	vähimmäissäilyvyysaika tai mikrobiologisesti helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa viimeinen käyttöajankohta;

g)	pakasteiden valmistusajankohta;

h)	erityiset säilytys- ja/tai käyttöolosuhteet, mukaan luettuna ohjeet jäähdytys- ja säilytysolosuhteista sekä tuotteen säilytyksestä ennen avaamista ja sen jälkeen, jos elintarvikkeen tarkoituksenmukainen käyttö ilman tätä tietoa on mahdotonta ;

i)	käyttöohje, jos elintarvikkeen tarkoituksenmukainen käyttö ilman sitä on mahdotonta;

j)	unioniin sijoittautuneen valmistajan, pakkaajan ja kolmansista maista tulevien tuotteiden osalta myyjän /maahantuojan tai tarvittaessa sen elintarvikealan toimijan, jonka nimellä tai toiminimellä elintarviketta pidetään kaupan, nimi tai toiminimi tai rekisteröity tavaramerkki ja osoite;

lähtömaa tai -paikka on ilmoitettava seuraavista tuotteista:

—

liha,

—	siipikarja,

—	maitotuotteet,

—	tuoreet hedelmät ja vihannekset,

—	muut yhdestä ainesosasta koostuvat tuotteet, sekä

—	liha, siipikarja ja kala, kun niitä käytetään jalostettujen elintarvikkeiden ainesosana.

Lihan ja siipikarjan osalta lähtömaa tai -paikka voidaan ilmoittaa yhtenä paikkana vain silloin, kun eläimet ovat syntyneet ja ne on kasvatettu ja teurastettu samassa maassa tai paikassa. Muissa tapauksissa on annettava tiedot kustakin eri paikasta, jossa eläimet ovat syntyneet ja ne on kasvatettu ja teurastettu. Jos alkuperämaan merkitseminen osoittautuu epäkäytännölliseksi, sen sijaan voidaan käyttää merkintää: ”Alkuperämaa tuntematon”.

Kaikkien muiden elintarvikkeiden osalta lähtömaa tai -paikka, jos sen ilmoittamatta jättäminen voisi johtaa kuluttajaa olennaisesti harhaan elintarvikkeen todellisesta lähtömaasta tai -paikasta , erityisesti siinä tapauksessa, että elintarvikkeen mukana seuraavista tiedoista tai etiketistä sellaisenaan voisi muuten saada sen käsityksen, että elintarvikkeella on eri lähtömaa tai -paikka ; tällaisissa tapauksissa tiedot on ilmoitettava delegoiduilla säädöksillä 42 artiklan mukaisesti ja 43 ja 44 artiklassa säädetyin edellytyksin vahvistettujen sääntöjen mukaisesti ;

▐

l)	juomien osalta todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina, jos alkoholipitoisuus on suurempi kuin 1,2 tilavuusprosenttia;

m)	ravintoarvoilmoitus.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetut tiedot on ilmoitettava sanallisesti ja numeroin ▐.

▐

10 artikla

Mikroyrityksiä koskevat poikkeukset

Mikroyritysten käsityönä tekemät tuotteet vapautetaan 9 artiklan 1 kohdan m alakohdassa säädetystä velvollisuudesta. Kyseiset tuotteet voidaan myös vapauttaa 9 artiklan 1 kohdan a–l alakohdassa säädettyjen tietojen ilmoittamista koskevasta vaatimuksesta, jos ne myydään tuotantopaikalla ja myyntihenkilöstö voi pyynnöstä antaa kyseiset tiedot. Tiedot voidaan vaihtoehtoisesti antaa hyllyissä olevissa etiketeissä.

11 artikla

Tietyntyyppisiä elintarvikkeita tai elintarvikkeiden ryhmiä koskevat pakolliset lisätiedot

1. Edellä 9 artiklan 1 kohdassa lueteltujen tietojen lisäksi liitteessä III säädetään tietyntyyppisiä elintarvikkeita tai elintarvikkeiden ryhmiä koskevista pakollisista lisätiedoista.

2. Komissio voi muuttaa liitettä III 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti .

▐

12 artikla

Painot ja mittayksiköt

Edellä olevaa 9 artiklaa sovelletaan rajoittamatta painoja ja mittayksiköitä koskevien erityisten yhteisön säännösten soveltamista. Valmiiksi pakattujen tuotteiden nimellismääristä 5 päivänä syyskuuta 2007 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2007/45/EY (29) säännöksiä noudatetaan.

13 artikla

Pakollisten elintarviketietojen saatavuus ja sijoittelu

1. Pakollisten elintarviketietojen on oltava saatavilla ja helposti käytettävissä tämän asetuksen mukaisesti kaikkien elintarvikkeiden osalta.

2. Kun on kyse valmiiksi pakatuista elintarvikkeista, pakolliset elintarviketiedot on esitettävä pakkauksessa ▐.

▐

14 artikla

Pakollisten tietojen esittäminen

1. Rajoittamatta tiettyihin elintarvikkeisiin sovellettavan unionin erityislainsäädännön soveltamista siltä osin kuin on kyse 9 artiklan 1 kohdan a–l alakohdassa tarkoitetuista vaatimuksista, on 9 artiklan 1 kohdassa luetellut pakolliset tiedot, kun ne esitetään pakkauksessa tai siihen liitetyssä etiketissä, painettava pakkaukseen tai etikettiin niin, että ne ovat selvästi luettavissa . On harkittava vaatimuksia muun muassa kirjasinkoosta, painetun kirjasimen erottumisesta taustasta, kirjasintyypistä, riveistä ja kirjasinten kaltevuudesta.

Kuulemismenettelyssä komissio laatii 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti yhdessä asianosaisten sidosryhmien ja myös kuluttajajärjestöjen kanssa sitovan määritelmän kuluttajille tarkoitettujen elintarviketietojen luettavuudesta.

2. Ruokavaliovalmisteista erityisiin lääkinnällisiin tarkoituksiin 25 päivänä maaliskuuta 1999 annetun komission direktiivin 1999/21/EY (30) mukaisten erityisravinnoksi tarkoitettujen elintarvikkeiden, äidinmaidonkorvikkeista ja vieroitusvalmisteista 22 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/141/EY (31) ja imeväisille ja pikkulapsille tarkoitetuista viljapohjaisista valmisruoista ja muista lastenruoista 5 päivänä joulukuuta 2006 annetun komission direktiivin 2006/125/EY (32) piiriin kuuluvien äidinmaidonvastikkeiden, vieroitusvalmisteiden sekä imeväisille ja pikkulapsille tarkoitettujen elintarvikkeiden merkinnöissä, joissa on tämän asetuksen 9 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen tietojen lisäksi ilmoitettava muita unionin säädösten edellyttämiä tietoja, on käytettävä kirjasinkokoa, joka on kuluttajan helposti luettavissa ja mahdollistaa kyseisten tuotteiden erityisluonnetta koskevien tietojen ilmoittamisen.

3. Edellä 9 artiklan 1 kohdan a, e ja l alakohdassa lueteltujen tietojen on oltava samassa nähtävissä olevassa kentässä.

▐

4. Edellä olevaa 3 kohtaa ei sovelleta, kun on kyse 17 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista elintarvikkeista. Jos jäsenvaltiossa on useita virallisia kieliä, tällaisista pakkauksista tai astioista voidaan antaa kansallisia erityissäännöksiä.

5. Lyhenteitä, alkukirjainlyhenteet mukaan lukien, ei saa käyttää, jos ne voivat johtaa kuluttajia harhaan.

6. Pakolliset elintarviketiedot on merkittävä näkyvään kohtaan helposti havaittavalla, luettavalla ja tarvittaessa pysyvällä tavalla. Niitä ei saa millään tavalla peittää, himmentää tai katkaista ▐ muulla kirjallisella tai kuvallisella ilmaisulla, muulla väliin tulevalla materiaalilla taikka itse elintarvikkeen pakkauksella esimerkiksi liimaussauman avulla .

7. Pakollisten tietojen esittäminen ei saa johtaa elintarvikkeen pakkausmateriaalin tai pakkauksen koon ja/tai painon lisääntymiseen eikä se muullakaan tavalla saa lisätä ympäristölle koituvaa taakkaa.

15 artikla

Etämyynti

Rajoittamatta 9 artiklassa säädettyjä tietovaatimuksia, kun on kyse elintarvikkeista, joita tarjotaan myytäväksi etäviestintävälineellä sellaisena kuin se on määriteltynä kuluttajansuojasta etäsopimuksissa 20 päivänä toukokuuta 1997 annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 97/7/EY (33),

a)	edellä 9 artiklassa ja 29 artiklassa tarkoitettujen elintarviketietojen on oltava pyydettäessä kuluttajien saatavilla ennen kuin osto tehdään, ja ne voidaan esittää etämyyntiin liittyvässä aineistossa tai toimittaa muilla soveltuvilla keinoilla;

b)	edellä 9 artiklan 1 kohdan f ja i alakohdassa säädetyt tiedot ovat pakollisia vasta toimitushetkellä.

16 artikla

Kielivaatimukset

1. Rajoittamatta 9 artiklan 2 kohdan soveltamista elintarvikkeita koskevat pakolliset tiedot on esitettävä kielellä, jota niiden jäsenvaltioiden kuluttajat, joissa elintarviketta pidetään kaupan, ymmärtävät helposti.

2. Jäsenvaltiot, joissa elintarviketta pidetään kaupan, voivat omalla alueellaan määrätä, että tiedot on annettava yhdellä tai useammalla unionin virallisista kielistä.

3. Verottomasti myytäviä elintarvikkeita voidaan myydä varustettuina vain englanninkielisillä merkinnöillä.

4. Mitä 1 ja 2 kohdassa säädetään ei ole esteenä tietojen ilmaisemiselle usealla kielellä.

17 artikla

Tiettyjä pakollisia tietoja koskevat poikkeukset

1. Kun on kyse uudelleen käytettävistä, pysyvästi merkityistä lasipulloista, jotka ovat sen vuoksi etiketittömiä, renkaattomia ja kauluksettomia, ainoastaan 9 artiklan 1 kohdan a, c, e ja f alakohdassa luetellut tiedot ovat pakollisia.

2. Kun on kyse pakkauksista ja astioista, joissa suurimman painettavissa olevan pinnan ala on pienempi kuin 80 cm2 , ainoastaan 9 artiklan 1 kohdan a, c, e ja f alakohdassa ja 29 artiklan 1 kohdan a alakohdassa luetellut tiedot ovat pakollisia pakkauksessa tai etiketissä. Pakkauksessa voidaan ilmoittaa vapaaehtoisesti myös muita tietoja. Edellä 9 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitetut tiedot on annettava muilla keinoin tai niiden oltava saatavilla kuluttajan pyynnöstä.

3. Rajoittamatta pakollista ravintoarvoilmoitusta edellyttävän muun unionin lainsäädännön soveltamista 9 artiklan 1 kohdan m alakohdassa tarkoitettu ravintoarvoilmoitus ei ole pakollinen liitteessä IV lueteltujen elintarvikkeiden osalta.

Edellä 9 artiklassa ja 29 artiklassa tarkoitettujen tietojen ilmoittaminen ei ole pakollista pakkaamattomien tuotteiden sekä 2 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisten suurtalouksien pakkaamattomien tuotteiden osalta.

2 JAKSO

PAKOLLISIA TIETOJA KOSKEVAT YKSITYISKOHTAISET SÄÄNNÖKSET

18 artikla

Elintarvikkeen nimi

1. Elintarvikkeen nimen on oltava sen ▐ nimi sellaisena kuin siitä on säädetty asiaankuuluvassa lainsäädännössä . Jos tällaista nimeä ei ole, elintarvikkeen nimen on oltava sen vakiintunut nimitys, tai, jos vakiintunutta nimitystä ei ole tai sitä ei käytetä, on annettava elintarviketta kuvaava nimi.

2. Liitteessä V säädetään erityissäännöksistä, jotka koskevat elintarvikkeen nimen käyttöä ja nimeä täydentäviä tietoja.

19 artikla

Ainesosaluettelo

1. Ainesosaluettelo on otsikoitava tai sen edellä on oltava sopiva otsikko, joka koostuu ilmaisusta ”ainesosat” tai sisältää sen. Sen on sisällettävä kaikki elintarvikkeen ainesosat painon mukaan alenevassa valmistusajankohdan mukaisessa järjestyksessä.

2. Jos tuote sisältää nanomateriaalia, tämä on ilmoitettava ainesosien luettelossa selkeästi sanalla ”nano”.

3. Ainesosat on soveltuvin osin ilmoitettava niiden yksilöllisellä nimellä 18 artiklan ja liitteen V säännösten mukaisesti.

4. Liitteessä VI säädetään teknisistä säännöistä, jotka koskevat 1 ja 3 kohdan soveltamista.

20 artikla

Ainesosaluetteloa koskevat yleiset poikkeukset

Seuraavista elintarvikkeista ei vaadita ainesosaluetteloa:

a)	tuoreet hedelmät ja vihannekset, mukaan lukien perunat, jota ei ole kuorittu, paloiteltu tai muutoin vastaavalla tavalla käsitelty;

b)	hiilihapotettu vesi, jonka nimityksestä käy ilmi, että siihen on lisätty hiilihappoa;

c)	käymisen avulla pelkästään yhdestä perustuotteesta valmistetut etikat, jos muita ainesosia ei ole lisätty;

d)	juustot, voi, hapatettu maito ja kerma, joihin ei ole lisätty muita ainesosia kuin valmistuksen kannalta välttämättömiä maitovalmisteita, entsyymejä ja mikrobiviljelmiä tai muun juuston kuin tuorejuuston ja sulatejuuston valmistuksessa tarvittavaa suolaa;

alkoholia sisältävät juomat; komissio laatii … (34) mennessä kertomuksen tämän kohdan soveltamisesta näihin tuotteisiin ja voi liittää kertomukseen erityisiä toimenpiteitä, joilla määritetään kuluttajille näistä tuotteista annettavia ravintoarvotietoja koskevat säännöt. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti ;

elintarvikkeet, jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta,

i)	jos elintarvikkeen nimi on sama kuin ainesosan nimi, tai

ii)	jos elintarvikkeen nimi mahdollistaa ainesosan laadun yksiselitteisen tunnistamisen.

21 artikla

▐

Seuraavia elintarvikkeen osia ei pidetä elintarvikkeen ainesosina :

a)	ainesosan sisältämät aineet, jotka on valmistuksen aikana väliaikaisesti erotettu ja myöhemmin palautettu ylittämättä alkuperäisiä määriä;

elintarvikelisäaineet ja -entsyymit:

i)	jotka joutuvat elintarvikkeeseen yksinomaan elintarvikkeen ainesosien mukana, jos niillä ei ole teknologista vaikutusta valmiissa tuotteessa, tai

ii)	joita käytetään valmistuksen apuaineina;

c)	ravintoaineiden, elintarvikelisäaineiden , entsyymien tai aromien liuottimina tai kantaja-aineina käytetyt aineet pitoisuuksina, jotka ovat ehdottoman välttämättömiä;

d)	valmiissa tuotteessa edelleen, myös muuttuneessa muodossa olevat aineet, jotka eivät ole elintarvikelisäaineita mutta joita käytetään samalla tavalla ja samassa tarkoituksessa valmistuksen apuaineina;

vesi,

i)	jos vesi on valmistusprosessissa käytetty pelkästään tiivistetyn tai kuivatun ainesosan palauttamiseen, tai

ii)	jos kyseessä on liemi, jota ei tavanomaisesti nautita.

22 artikla

Tiettyjen allergioita tai intoleransseja aiheuttavien aineiden merkinnät

1. Ainesosat, jotka on lueteltu liitteessä II, tai aineet, jotka ovat peräisin kyseisessä liitteessä luetellusta ainesosasta, jollei kyseisessä liitteessä säädetyistä poikkeuksista muuta johdu, on ilmoitettava ainesosaluettelossa aina siten, että kohderyhmä voi havaita heti selvästi, että tuote saattaa aiheuttaa allergia- tai yliherkkyysoireita .

Kyseistä mainintaa ei vaadita tapauksissa, joissa

a)	elintarvikkeen nimestä käy selvästi ilmi kyseinen ainesosa;

b)	liitteessä II lueteltu ainesosa, josta aine on peräisin, sisältyy jo ainesosaluetteloon;

kyse on pakkaamattomasta elintarvikkeesta; tässä tapauksessa myyntitiloissa tai ruokalistoissa on ilmoitettava selvästi, että

—	asiakkailla on mahdollisuus saada tietoja allergiareaktioita aiheuttavista aineista myyntikeskustelussa ja/tai esillä olevasta tietoaineistosta,

—	ristikontaminaation mahdollisuutta ei voida sulkea pois.

2. Liitteessä II olevaa luetteloa tarkastellaan uudelleen järjestelmällisesti, ja komissio saattaa sen tarvittaessa ajan tasalle viimeisimmän tieteellisen ja teknisen tiedon perusteella 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti .

3. Liitteessä II olevan luettelon tulkinnasta voidaan tarvittaessa antaa teknisiä ohjeita 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen.

23 artikla

Ainesosien määrän ilmoittaminen

1. Elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa käytetyn ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä on ilmoitettava silloin, kun

a)	kyseinen ainesosa tai ainesosien ryhmä ilmenee elintarvikkeen myyntinimityksessä tai kuluttaja tavallisesti yhdistää sen kyseiseen myyntinimitykseen ; tai

b)	kyseinen ainesosa tai ainesosien ryhmä tuodaan esille merkinnässä joko sanoin tai kuvin tai graafisen esityksen avulla; tai

c)	kyseinen ainesosa tai ainesosien ryhmä on olennainen elintarvikkeen luonnehtimiseksi ja sen erottamiseksi tuotteista, joihin se voidaan sekoittaa sen nimen tai ulkomuodon vuoksi.

▐

2. Liitteessä VII säädetään teknisistä säännöistä 1 kohdan soveltamiseksi, mukaan luettuna erityistapaukset, joissa määrän ilmoittamista ei vaadita tiettyjen ainesosien osalta.

24 artikla

Sisällyksen määrä

1. Elintarvikkeen sisällyksen määrä on ilmaistava käyttäen kulloinkin kyseessä olevasta tapauksesta riippuen yksikkönä litraa, senttilitraa, millilitraa, kilogrammaa tai grammaa

a)	nestemäisten elintarvikkeiden osalta tilavuusyksikköinä nestemäisten ravintoaineiden pakkauksista 27 päivänä kesäkuuta 1985 annetun neuvoston direktiivin 85/339/ETY (35) mukaisesti;

b)	muiden elintarvikkeiden osalta painoyksikköinä.

2. Komissio voi 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti päättää määrättyjen elintarvikkeiden sisällyksen määrän ilmaisemisesta muulla kuin 1 kohdassa kuvatulla tavalla.

3. Liitteessä VIII säädetään teknisistä säännöistä 1 kohdan soveltamiseksi, mukaan luettuna erityistapaukset, joissa sisällyksen määrän ilmoittamista ei vaadita.

25 artikla

Vähimmäissäilyvyysaika, viimeinen käyttöajankohta ja valmistusajankohta

1. Mikrobiologisesti helposti pilaantuvissa elintarvikkeissa, jotka ovat omiaan lyhyessä ajassa muodostamaan välittömän terveysvaaran, on vähimmäissäilyvyysajan sijasta oltava viimeinen käyttöajankohta.

2. Asianomainen ajankohta on oltava helposti löydettävissä eikä se saa olla peitettynä . Se on ilmoitettava seuraavasti:

vähimmäissäilyvyysaika

ajankohtaa ennen on oltava ilmaisu

—	”Parasta ennen …”, kun ajankohta ilmoitetaan päivän tarkkuudella, tai

—	”Parasta ennen … loppua”, kun ajankohta ilmoitetaan jollakin muulla tavalla,

ii)

edellä i alakohdassa tarkoitettuun ilmaisuun on liitettävä

—	kyseinen päivämäärä, tai

—	viittaus siihen, missä päivämäärä on merkinnöissä ilmaistu.

Edellä tarkoitettuihin tietoihin on tarvittaessa liitettävä säilytysohje, jota noudattamalla tuote säilyy ilmoitetun ajan,

iii)

päivämäärässsä on selvästi oltava päivä, kuukausi ja vuosi tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

Kuitenkin, jos elintarvikkeen

—	säilyvyysaika on enintään kolme kuukautta, on päivän ja kuukauden ilmoittaminen riittävä,

—	säilyvyysaika on pidempi kuin kolme kuukautta mutta enintään 18 kuukautta, on kuukauden ja vuoden ilmoittaminen riittävä,

—	säilyvyysaika on pidempi kuin 18 kuukautta, on vuoden ilmoittaminen riittävä.

Yksityiskohtaiset säännöt tämän kohdan iii alakohdassa tarkoitetun vähimmäissäilyvyysajan esittämisestä voidaan vahvistaa 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen,

iv)	vähimmäissäilyvyysaika on ilmoitettava jokaisessa valmiiksi pakatussa annoksessa,

jollei muunlaiseen päivämäärän merkitsemiseen velvoittavista unionin säännöksistä muuta johdu, seuraavien elintarvikkeiden osalta vähimmäissäilyvyysajan ilmoittaminen ei ole pakollista:

—	tuoreet hedelmät ja vihannekset, mukaan lukien peruna, jota ei ole kuorittu, paloiteltu tai muutoin vastaavalla tavalla käsitelty; tätä poikkeusta ei sovelleta itäviin siemeniin eikä vastaaviin tuotteisiin kuten palkokasvien ituihin,

—	viinit, liköörit, kuohuviinit, maustetut viinit ja vastaavat tuotteet, jotka on valmistettu muista hedelmistä kuin viinirypäleistä, sekä CN-koodeihin 2206 00 91, 2206 00 93 ja 2206 00 99 kuuluvat viinirypäleistä tai käymättömästä rypälemehusta valmistetut juomat,

—	juomat, jotka sisältävät alkoholia vähintään 10 tilavuusprosenttia,

—	suurtalouksille yli viiden litran erillisissä astioissa toimitettavat alkoholittomat virvoitusjuomat, hedelmämehut, hedelmänektarit ja yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävät alkoholijuomat,

—	leipomo- ja konditoriatuotteet, jotka tavanomaisesti nautitaan 24 tunnin kuluessa valmistuksesta,

—

etikka,

—	keittosuola,

—	kiinteä sokeri,

—	makeiset, jotka sisältävät melkein yksinomaan maustettuja ja/tai värjättyjä sokereita,

—	purukumit ja vastaavat puruvalmisteet;

viimeinen käyttöajankohta

i)	sen edessä on oltava sanat ”viimeinen käyttöajankohta …”,

ii)

edellä i alakohdassa olevien sanojen jälkeen on esitettävä:

—	joko ajankohta sellaisenaan, tai

—	viittaus siihen, missä päivämäärä on merkinnöissä ilmaistu.

Kyseisten tietojen yhteydessä on esitettävä noudatettavat säilytysohjeet,

iii)	päivämäärässä on selvästi oltava päivä, kuukausi ja mahdollisesti vuosi tässä nimenomaisessa järjestyksessä;

valmistuspäivämäärä:

i)	päivämäärän edessä on oltava sana ”Valmistettu …”,

ii)

Edellä a alakohdassa tarkoitettuun ilmaisuun on liitettävä

—	kyseinen päivämäärä, tai

—	viittaus siihen, missä päivämäärä on merkinnöissä ilmaistu,

iii)	päivämäärässä on selvästi oltava päivä, kuukausi ja mahdollisesti vuosi tässä nimenomaisessa järjestyksessä.

▐

26 artikla

Käyttöohjeet

1. Elintarvikkeen käyttöohjeet on laadittava sellaisiksi, että elintarviketta voidaan niiden avulla käyttää tarkoituksenmukaisesti. Tarvittaessa on esitettävä ohjeita jäähdytyksestä ja varastoinnista sekä nauttimisajasta pakkauksen avaamisen jälkeen.

2. Komissio voi säätää 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti tavasta, jolla kyseiset ohjeet on ilmoitettava tiettyjen elintarvikkeiden osalta. ▐

27 artikla

Alkoholipitoisuus

1. Säännöistä, jotka koskevat yhteisen tullitariffin nimikkeisiin 22.04 ja 22.05 luokiteltujen tuotteiden alkoholipitoisuuden ilmoittamista tilavuusprosentteina, säädetään näihin tuotteisiin sovellettavissa erityisissä unionin säännöksissä.

2. Yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien muiden kuin 1 kohdassa tarkoitettujen juomien todellinen alkoholipitoisuus tilavuusprosentteina on ilmoitettava liitteen IX mukaisesti.

3 JAKSO

RAVINTOARVOMERKINNÄT

28 artikla

Suhde muuhun lainsäädäntöön

1. Tämän jakson säännöksiä ei sovelleta elintarvikkeisiin, jotka kuuluvat seuraavan lainsäädännön soveltamisalaan:

a)	Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2002/46/EY, annettu 10 päivänä kesäkuuta 2002, ravintolisiä koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (36);

b)	Neuvoston direktiivi 80/777/ETY, annettu 15 päivänä heinäkuuta 1980, luontaisten kivennäisvesien hyödyntämistä ja markkinoille saattamista koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä (37).

2. Tämän jakson säännöksiä sovelletaan rajoittamatta erityisravinnoksi tarkoitettuja elintarvikkeita koskevan jäsenvaltioiden lainsäädännön lähentämisestä 3 päivänä toukokuuta 1989 annetun neuvoston direktiivin 89/398/ETY (38) ja kyseisen direktiivin 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen erityisdirektiivien soveltamista.

29 artikla

Sisältö

1. Ravintoarvoilmoituksen on sisällettävä seuraavat tiedot, jäljempänä ”pakollinen ravintoarvoilmoitus”:

a)	energiasisältö;

b)	rasvan, tyydyttyneiden rasvahappojen, sokereiden ja suolan määrät;

c)	proteiinin, hiilihydraattien, kuitujen sekä luonnollisten että keinotekoisten transrasvojen määrät.

Tätä kohtaa ei sovelleta alkoholia sisältäviin juomiin . Komissio laatii … (39) mennessä kertomuksen tämän kohdan soveltamisesta näihin tuotteisiin ja voi liittää kertomukseen erityisiä toimenpiteitä, joilla määritetään näiden tuotteiden osalta kuluttajille annettavia ravintoarvotietoja koskevat säännöt , jotka hyväksytään 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti .

2. Ravintoarvoilmoitus voi lisäksi myös sisältää seuraavista yhden tai useamman määrät:

▐ a)	monotyydyttymättömät rasvahapot;

b)	polytyydyttymättömät rasvahapot;

polyolit;

d)	kolesteroli;

e)	tärkkelys; ▐

f)	mikä tahansa liitteessä X olevan A osan 1 kohdassa merkitsevässä määrin esiintyvä kivennäisaine tai vitamiini, jota esiintyy liitteessä X olevan A osan 2 kohdassa tarkoitettuja arvoja vastaava määrä ;

g)	muut liitteessä XII olevassa A osassa tarkoitetut aineet sekä näiden ravintoaineiden osat;

h)	muut asetuksessa (EY) N:o 1925/2006 tarkoitetut aineet.

3. Niiden aineiden määrän, jotka kuuluvat johonkin 2 kohdassa tarkoitetuista ravintoaineryhmistä tai ovat osa sitä, ilmoittamista vaaditaan, jos esitetään ravitsemus- ja/tai terveysväite.

▐

30 artikla

Laskenta

1. Energian määrä on laskettava käyttäen liitteessä XI olevia muuntokertoimia.

2. Komissio vahvistaa ja sisällyttää liitteeseen XI 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti muuntokertoimet liitteessä X olevan A osan 1 kohdassa mainittuja vitamiineja ja kivennäisaineita varten, jotta niiden sisältö elintarvikkeissa voidaan laskea.

3. Edellä 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen energian ja ravintoaineiden määrien on oltava samat kuin myytävien elintarvikkeiden.

Tarvittaessa nämä tiedot voivat koskea elintarviketta valmistuksen jälkeen, jos riittävän yksityiskohtaiset valmistusohjeet annetaan ja tiedot koskevat elintarviketta sellaisena kuin se on nautittavaksi valmistettuna.

4. Ilmoitettujen arvojen on tapauksen mukaan oltava keskiarvoja vähimmäissäilyvyysajanjakson lopussa asianmukaiset poikkeamat huomioon ottaen , ja niiden on perustuttava

a)	valmistajan tekemään analyysiin elintarvikkeesta; tai

b)	laskelmaan, joka on tehty käytettyjen ainesosien tunnettujen tai todellisten keskiarvolukujen perusteella; tai

c)	laskelmaan, joka perustuu yleisesti tunnettuun ja hyväksyttyyn tietoon.

Säännöt, jotka koskevat energiaa ja ravintoaineita koskevan ilmoituksen täytäntöönpanoa siltä osin kuin on kyse ilmoitettujen arvojen tarkkuudesta, kuten ilmoitettujen arvojen ja virallisissa tarkastuksissa saatujen arvojen välisistä eroista, vahvistetaan elintarviketurvallisuusviranomaisen annettua lausuntonsa 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti .

31 artikla

Ilmaisumuodot

1. Energian ja ravintoaineiden tai niiden osien, joihin viitataan 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa, määrä on ilmaistava käyttäen liitteessä XII ▐ lueteltuja mittayksiköitä.

2. ”Pakkauksen etupuolella oleviin ravintoarvotietoihin” on sisällytettävä kilokaloreina ilmoitettu energiamäärä 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti ja grammoina ilmaistut pakolliset ravintoaineilmoitukset 29 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti.

Se on esitettävä selkeässä muodossa seuraavassa järjestyksessä: energia, rasva, tyydyttyneet rasvahapot, sokerit ja suola.

3. ”Pakkauksen takapuolella oleviin ravintoarvotietoihin” on sisällytettävä 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut kilokaloreina ilmoitetut energiamäärät ja pakolliset ravintoaineilmoitukset ja tarvittaessa 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut vapaaehtoiset ravintoarvotiedot.

Ravintoaineiden määrä ilmoitetaan soveltuvin osin liitteessä XII olevassa C osassa säädetyssä esitysjärjestyksessä sekä 100:aa grammaa/millilitraa kohti että annosta kohti.

Tiedot on esitettävä taulukon muodossa, ja numeroarvojen on oltava suorassa linjassa.

4. Pakollinen ravintoarvoilmoitus on ilmaistava tapauksesta riippuen prosenttiosuutena saannin vertailuarvoista, jotka esitetään liitteessä X olevassa B osassa, 100:aa grammaa tai 100:aa millilitraa tai annosta kohti. Jos ilmoitus vitamiineista ja kivennäisaineista annetaan, se on myös ilmaistava prosenttiosuutena saannin vertailuarvoista, jotka esitetään liitteessä X olevan A osan 1 kohdassa.

5. Jos esitetään tietoja 4 kohdan mukaisesti, asianomaisen taulukon välittömään läheisyyteen on lisättävä seuraava teksti: ”Vastaa keski-ikäisen naisen keskimääräistä päivittäistä tarvetta. Oma päivittäinen tarpeesi saattaa olla erilainen.”

6. Ilmoitus polyoleista ja/tai tärkkelyksestä ja ilmoitus rasvahappojen tyypistä, muu kuin 29 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu pakollinen ilmoitus tyydyttyneistä rasvahapoista ja transrasvoista , on esitettävä liitteen XII mukaisesti.

▐

32 artikla

Muut ilmaisumuodot

Edellä 31 artiklan 2 ja 4 kohdassa tarkoitettujen ilmaisumuotojen lisäksi ravintoarvoilmoitus voidaan lisäksi toistaa muussa muodossa ja tarvittaessa pakkauksen muussa osassa esimerkiksi graafisesti tai symbolien avulla, jos se täyttää seuraavat ▐ vaatimukset ▐:

a)	tällaiset esitysmuodot eivät saa johtaa kuluttajaa harhaan, eikä niillä saa viedä huomiota pakollisesta ravintoarvoilmoituksesta;

b)	se perustuu joko liitteessä X olevan B osan mukaisiin saannin vertailuarvoihin tai päteviin tieteellisiin tietoihin energian tai ravintoaineiden saannista;

c)	sitä tukee tieteellinen näyttö siitä, että keskivertokuluttaja ymmärtää tiedon esitystapaa ja käyttää sitä; ja

d)	sitä tukevat riippumattomien kuluttajatutkimusten tulokset, jotka osoittavat, että keskivertokuluttaja ymmärtää ilmaisumuodon. ▐

33 artikla

Esittäminen

▐ 1. Edellä olevien 29 ja 31 artiklan mukaisen ravintoarvoilmoituksen lisäksi 29 artiklan 1 kohdan a alakohdan ja liitteessä X olevan B osan mukainen energiasisällön merkintä on esitettävä oikeassa alakulmassa pakkauksen etupuolella vähintään 3 millimetriä korkeaa kirjasintyyppiä käyttäen ja kehyksen sisällä.

2. Energiasisällön pakollinen ilmoittaminen uudelleen pakkauksen etupuolella 1 kohdan mukaisesti ei koske lahjapakkausta.

3. Edellä 29 artiklan 2 kohdassa tarkoitettuihin ravintoaineisiin liittyvä vapaaehtoinen laajennettu ravintoarvoilmoitus on annettava soveltuvin osin liitteessä XII säädetyssä esitysjärjestyksessä. Edellä olevaa 1 kohtaa sovelletaan soveltuvin osin.

4. Jos liitteessä IV mainitun elintarvikkeen ravintoarvoilmoitus on pakollinen siksi, että tuote sisältää ravitsemus- tai terveysväitteen, ravintoarvoilmoituksen ei tarvitse olla pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä.

5. Edellä olevaa 1 kohtaa ei sovelleta elintarvikkeisiin, jotka on määritelty direktiivissä 89/398/ETY ja sen 4 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuissa erityisdirektiiveissä.

6. Tapauksissa, joissa tuotteessa olevan energian tai ravintoaineen (ravintoaineiden) määrä on vähäpätöinen, kyseisiä osia koskeva ravintoarvoilmoitus voidaan korvata esimerkiksi maininnalla ”Sisältää vähäisiä määriä …” lähellä ravintoarvoilmoitusta, jos sellainen on.

▐

7. Komissio voi vahvistaa 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti sääntöjä, jotka koskevat ravintoarvoilmoituksen esittämisen muita näkökohtia.

8. Komissio esittää … (40) arviointikertomuksen 1–7 kohdassa tarkoitetusta esitysmuodosta.

V LUKU

VAPAAEHTOISET ELINTARVIKETIEDOT

34 artikla

Vaatimukset

1. Vapaaehtoisia tietoja ei saa asettaa esille siten, että siitä on haittaa pakollisia tietoja varten käytettävissä olevalle tilalle.

2. Kaikki vapaaehtoisia elintarvikealan tiedotusjärjestelmiä koskevat asianmukaiset tiedot, kuten niiden taustalla vaikuttavat perusteet ja tieteelliset selvitykset, on saatettava yleisön saataville.

3. Tietyille kohderyhmille, esimerkiksi lapsille, tarkoitettuja täydentäviä vapaaehtoisia ravintoarvotietoja saa esittää jatkossakin sillä edellytyksellä, että nämä erityiset viitemäärät on todistettu tieteellisesti, eivät johda kuluttajaa harhaan ja ovat tässä asetuksessa vahvistettujen yleisten vaatimusten mukaisia.

4. Rajoittamatta merkintöjen soveltamista unionin erityislainsäädännön mukaisesti 5 kohtaa on sovellettava, kun elintarvikkeen alkuperämaa tai lähtöpaikka ilmoitetaan vapaaehtoisesti tarkoituksena tiedottaa kuluttajille, että elintarvike on peräisin tai tulee unionista tai tietystä maasta tai paikasta.

▐

5. Kun on kyse muusta lihasta kuin naudanlihasta, alkuperämaa tai lähtöpaikka voidaan ilmoittaa yhtenä paikkana vain silloin, kun eläimet ovat syntyneet ja ne on kasvatettu ja teurastettu samassa maassa tai paikassa. Muissa tapauksissa on annettava tiedot kustakin eri paikasta, jossa eläimet ovat syntyneet ja ne on kasvatettu ja teurastettu.

▐

6. Ilmausta ”kasvis-” ei saa käyttää elintarvikkeista, jotka ovat kuolleita tai teurastettuja eläimiä taikka eläimiä, jotka kuolevat joutuessaan syödyiksi, eikä elintarvikkeista, jotka on tehty tällaisista eläimistä tai niistä saatujen tuotteiden avulla. Ilmausta ”vegaaninen” ei pitäisi käyttää elintarvikkeista, jotka ovat eläimiä tai eläintuotteita, elävistä eläimistä saatavat tuotteet mukaan lukien, tai jotka on tehty eläimistä tai eläintuotteista taikka niiden avulla.

▐ VI LUKU

KANSALLISET SÄÄNNÖKSET

35 artikla

Periaate

Jäsenvaltiot voivat antaa säännöksiä elintarviketietojen alalla ainoastaan, jos siitä säädetään tässä asetuksessa.

36 artikla

Pakollisia lisätietoja koskevat kansalliset säännökset

Edellä 9 artiklan 1 kohdassa ja 11 artiklassa tarkoitettujen pakollisten tietojen lisäksi jäsenvaltiot voivat 39 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti vaatia pakollisia lisätietoja tietyntyyppisistä elintarvikkeista tai elintarvikkeiden ryhmistä seuraavilla perusteilla:

a)	kansanterveyden suojelu;

b)	kuluttajansuoja;

c)	petostentorjunta;

d)	teollisoikeuksien ja kaupallisten oikeuksien suojeleminen, alkuperänimitysten ja alueellisten alkuperämerkintöjen suojeleminen sekä vilpillisen kilpailun estäminen.

Tällaiset toimenpiteet eivät saa muodostaa esteitä tavaroiden vapaalle liikkuvuudelle sisämarkkinoilla.

37 artikla

Maito ja maitotuotteet

Jäsenvaltiot voivat säätää 9 artiklan 1 kohdasta ja 11 artiklan 2 kohdasta poikkeavia toimenpiteitä uudelleen käytettäväksi tarkoitetuissa lasipulloissa kaupan pidettävän maidon ja maitotuotteiden osalta.

Niiden on viipymättä toimitettava komissiolle kyseisiä toimenpiteitä koskevat säädökset kirjallisina.

▐

38 artikla

Pakkaamattomat elintarvikkeet

1. Pakkaamattomista elintarvikkeista on annettava 9 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitetut tiedot.

2. Edellä 9 ja 11 artiklassa tarkoitettujen muiden tietojen antaminen ei ole pakollista.

3. Jäsenvaltiot voivat hyväksyä yksityiskohtaisia sääntöjä tavasta, jolla 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut tiedot on asetettava saataville.

4. Jäsenvaltioiden on viipymättä toimitettava komissiolle 1 ja 3 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä koskevat säädökset kirjallisina.

39 artikla

Ilmoitusmenettely

1. Kun tähän artiklaan viitataan, jäsenvaltioiden, jotka katsovat tarpeelliseksi antaa uutta lainsäädäntöä elintarviketiedoista, on ilmoitettava ennakkoon komissiolle ja muille jäsenvaltioille suunnitelluista toimenpiteistä ja perusteltava ne.

2. Komissio kuulee asetuksen (EY) N:o 178/2002 58 artiklan 1 kohdalla perustettua elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevää pysyvää komiteaa, jos se katsoo, että kuulemisesta on hyötyä, tai jos jokin jäsenvaltio sitä pyytää. Lisäksi komissio ottaa käyttöön kaikkia sidosryhmiä koskevan virallisen ilmoitusmenettelyn teknisiä standardeja ja määräyksiä koskevien tietojen toimittamisessa noudatettavasta menettelystä 22 päivänä kesäkuuta 1998 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/34/EY (41) säännösten mukaisesti.

3. Kyseinen jäsenvaltio saa toteuttaa suunnitellut toimenpiteet aikaisintaan kolmen kuukauden kuluttua 1 kohdassa tarkoitetusta ilmoituksesta sillä edellytyksellä, että se ei ole saanut kielteistä lausuntoa komissiolta.

4. Jos komission lausunto on kielteinen, sen on aloitettava 41 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu sääntelymenettely ennen kyseisen kolmen kuukauden määräajan päättymistä sen määrittämiseksi, voidaanko suunnitellut toimenpiteet panna täytäntöön. Komissio voi vaatia suunniteltuihin toimenpiteisiin tiettyjä muutoksia. Kyseinen jäsenvaltio voi ryhtyä suunniteltuihin toimenpiteisiin vasta sen jälkeen, kun komissio on tehnyt lopullisen päätöksensä.

▐

VII LUKU

TÄYTÄNTÖÖNPANO-, MUUTOS- JA LOPPUSÄÄNNÖKSET

40 artikla

Tekniset mukautukset

Komissio voi muuttaa liitteitä, jollei 11 artiklan 2 kohdassa ja 22 artiklan 2 kohdassa tarkoitetuista liitteiden II ja III muutoksia koskevista säännöksistä muuta johdu. Nämä toimenpiteet, joiden tarkoituksena on muuttaa tämän asetuksen muita kuin keskeisiä osia sitä täydentämällä, hyväksytään 42 artiklassa tarkoitetuilla delegoiduilla säädöksillä 43 ja 44 artiklassa säädettyjen edellytysten mukaisesti .

41 artikla

Komitea

1. Komissiota avustaa elintarvikeketjua ja eläinten terveyttä käsittelevä pysyvä komitea.

2. Jos tähän kohtaan viitataan, sovelletaan päätöksen 1999/468/EY 5 ja 7 artiklaa ottaen huomioon mainitun päätöksen 8 artiklan säännökset.

Päätöksen 1999/468/EY 5 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu määräaika vahvistetaan kolmeksi kuukaudeksi.

▐

42 artikla

Siirretyn säädösvallan käyttäminen

1. Siirretään komissiolle viiden vuoden ajaksi … (42) lukien valta antaa 9 artiklan 1 kohdan k alakohdassa, 11 artiklan 2 kohdassa, 14 artiklan 1 kohdassa, 20 artiklan e alakohdassa, 22 artiklan 2 kohdassa, 24 artiklan 2 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 33 artiklan 7 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitettuja delegoituja säädöksiä. Komissio esittää siirrettyä säädösvaltaa koskevan kertomuksen viimeistään kuusi kuukautta ennen tämän viiden vuoden kauden päättymistä. Säädösvallan siirtoa jatketaan ilman eri toimenpiteitä samanpituisiksi kausiksi, jollei Euroopan parlamentti tai neuvosto peruuta siirtoa 47 artiklan mukaisesti.

2. Heti kun komissio on hyväksynyt delegoidun säädöksen, se antaa säädöksen tiedoksi samanaikaisesti Euroopan parlamentille ja neuvostolle.

3. Komissiolle siirrettyyn valtaan antaa delegoituja säädöksiä sovelletaan 43 ja 44 artiklassa säädettyjä ehtoja.

43 artikla

Siirretyn säädösvallan peruuttaminen

1. Euroopan parlamentti tai neuvosto voi milloin tahansa peruuttaa 9 artiklan 1 kohdan k alakohdassa, 11 artiklan 2 kohdassa, 14 artiklan 1 kohdassa, 20 artiklan e alakohdassa, 22 artiklan 2 kohdassa, 24 artiklan 2 kohdassa, 26 artiklan 2 kohdassa, 29 artiklan 1 kohdassa, 30 artiklan 2 ja 4 kohdassa, 33 artiklan 7 kohdassa ja 40 artiklassa tarkoitetun säädösvallan siirron.

2. Toimielin, joka on aloittanut sisäisen menettelyn päättääkseen, peruuttaako se säädösvallan siirron, pyrkii ilmoittamaan asiasta toiselle toimielimelle ja komissiolle kohtuullisessa ajassa ennen lopullisen päätöksen tekemistä sekä ilmoittaa samalla, mitä siirrettyä säädösvaltaa mahdollinen peruuttaminen koskee, ja mainitsee mahdolliset peruuttamisen syyt.

3. Peruuttamispäätöksellä lopetetaan päätöksessä mainittu säädösvallan siirto. Päätös tulee voimaan joko välittömästi tai jonakin myöhempänä, siinä mainittuna päivänä. Päätös ei vaikuta aiemmin annettujen delegoitujen säädösten voimassaoloon. Se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

44 artikla

Delegoitujen säädösten vastustaminen

1. Euroopan parlamentti ja neuvosto voivat vastustaa delegoitua säädöstä kahden kuukauden kuluessa siitä, kun säädös on annettu tiedoksi.

Euroopan parlamentin tai neuvoston aloitteesta tätä määräaikaa pidennetään kahdella kuukaudella.

2. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto ei ole määräajan päättyessä vastustanut delegoitua säädöstä, delegoitu säädös julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se tulee voimaan siinä mainittuna päivänä.

Delegoitu säädös voidaan julkaista Euroopan unionin virallisessa lehdessä ja se voi tulla voimaan ennen tämän määräajan päättymistä, jos Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat molemmat ilmoittaneet komissiolle, etteivät ne aio vastustaa säädöstä.

3. Jos Euroopan parlamentti tai neuvosto vastustaa delegoitua säädöstä, se ei tule voimaan. Säädöstä vastustava toimielin esittää syyt, miksi se vastustaa delegoitua säädöstä.

45 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1924/2006 muuttaminen

Korvataan asetuksen (EY) N:o 1924/2006 7 artiklan ensimmäinen ja toinen kohta seuraavasti:

”Ravitsemus- ja/tai terveysväitteen esittämiseen liittyvää, elintarviketietojen antamisesta kuluttajille … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… (43) IV luvun 3 jakson mukaista tiedonantovelvollisuutta siihen liittyvine menettelyineen sovelletaan tarvittavin muutoksin, lukuun ottamatta yleisluonteista mainontaa.

Jos ravitsemus- tai terveysväite koskee ainetta, jota ei ole mainittu ravintoarvomerkinnässä, sen määrä on myös ilmoitettava samassa kentässä ravintosisältöä koskevien tietojen kanssa elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun] asetuksen (EU) N:o …/… 30 ja 31 artiklan mukaisesti.

46 artikla

Asetuksen (EY) N:o 1925/2006 muuttaminen

Muutetaan asetus (EY) N:o 1925/2006 seuraavasti:

Korvataan 6 artiklan 6 kohta seuraavasti:

”6. Vitamiinin tai kivennäisaineen lisäämisen elintarvikkeeseen pitää vaikuttaa kyseisen vitamiinin tai kivennäisaineen esiintymiseen elintarvikkeessa vähintään merkitsevänä määränä, jos sellainen on määritetty elintarviketietojen antamisesta kuluttajille … päivänä …kuuta … annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o …/… (44) liitteessä X olevan A osan 2 kohdan mukaisesti. Vähimmäismäärät, myös mahdolliset alhaisemmat määrät, poikkeuksena edellä mainituista merkitsevistä määristä, hyväksytään tiettyjen elintarvikkeiden tai elintarvikeryhmien osalta 14 artiklan 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn mukaisesti.

Korvataan 7 artiklan 3 kohta seuraavasti:

”3. Ravintoarvoja koskevat merkinnät ovat pakollisia tuotteissa, joihin on lisätty vitamiineja ja kivennäisaineita ja jotka kuuluvat tämän asetuksen soveltamisalaan. Tietoja, jotka on mainittava, ovat elintarviketietojen antamisesta kuluttajille annetun] asetuksen (EU) N:o …/… 29 artiklan 1 kohdassa tarkoitetut tiedot sekä elintarvikkeen sisältämien, siihen lisättyjen vitamiinien ja kivennäisaineiden kokonaismäärät.”.

47 artikla

Kumoaminen

1. Kumotaan direktiivit, 87/250/ETY, 94/54/EY, 1999/10/EY, 2000/13/EY, 2002/67/EY ja 2004/77/EY ja asetus (EY) N:o 608/2004 … päivästä …kuuta … (45).

2. Kumotaan direktiivi 90/496/ETY … päivästä …kuuta … (46).

3. Viittauksia kumottuihin säädöksiin pidetään viittauksina tähän asetukseen.

48 artikla

Voimaantulo

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

Asetuksen 14 artiklan 1 kohtaa sovelletaan …päivästä …kuuta … (47).

Asetuksen 29–33 artiklaa sovelletaan … päivästä …kuuta … (47), lukuun ottamatta elintarvikkeita, jotka sellaiset elintarvikealan toimijat ovat merkinneet, joilla … (48) on palveluksessa vähemmän kuin 100 työntekijää ja joiden vuosiliikevaihto ja/tai taseen loppusumma on enintään 5 miljoonaa euroa, jolloin niitä sovelletaan …päivästä …kuuta … (49).

Tämä asetus on kaikilta osiltaan velvoittava, ja sitä sovelletaan sellaisenaan kaikissa jäsenvaltioissa.

Tehty

Euroopan parlamentin puolesta

Puhemies

Neuvoston puolesta

Puheenjohtaja

(1) EUVL C 77, 31.3.2009, s. 81.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 16. kesäkuuta 2010.

(3) EYVL L 31, 1.2.2002, s. 1.

(4) EUVL L 149, 11.6.2005, s. 22.

(5) EYVL L 109, 6.5.2000, s. 29.

(6) EYVL L 276, 6.10.1990, s. 40.

(7) EYVL L 113, 30.4.1987, s. 57.

(8) EYVL L 300, 23.11.1994, s. 14.

(9) EYVL L 69, 16.3.1999, s. 22.

(10) EYVL L 191, 19.7.2002, s. 20.

(11) EUVL L 97, 1.4.2004, s. 44.

(12) EUVL L 162, 30.4.2004, s. 76.

(13) EUVL C 187 E, 24.7.2008, s. 160 .

(14) EYVL L 179, 14.7.1999, s. 1.

(15) EUVL L 39, 13.2.2008, s. 16.

(16) EYVL L 302, 19.10.1993, s. 1.

(17) EYVL L 253, 11.10.1993, s. 1.

(18) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 9.

(19) EUVL L 165, 30.4.2004, s. 1.

(20) EUVL L 404, 30.12.2006, s. 26.

(21) EYVL L 184, 17.7.1999, s. 23.

(22) Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(23) 18 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(24) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 1.

(25) EYVL L 40, 11.2.1989, s. 27.

(26) EYVL L 184, 15.7.1988, s. 61.

(27) EUVL L 139, 30.4.2004, s. 55.

(28) EYVL L 178, 17.7.2000, s. 1.

(29) EUVL L 247, 21.9.2007, s. 17.

(30) EYVL L 91, 7.4.1999, s. 29.

(31) EUVL L 401, 30.12.2006, s. 1.

(32) EUVL L 339, 6.12.2006, s. 16.

(33) EYVL L 144, 4.6.1997, s. 19.

(34) Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(35) EYVL L 176, 6.7.1985, s. 18.

(36) EYVL L 183, 12.7.2002, s. 51.

(37) EYVL L 229, 30.8.1980, s. 1.

(38) EYVL L 186, 30.6.1989, s. 27.

(39) Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(40) Viiden vuoden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(41) EYVL L 204, 21.7.1998, s. 37.

(42) Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(43) EUVL L …”.

(44) EUVL L …”.

(45) Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(46) Viiden vuoden kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(47) Kuukauden ensimmäinen päivä 36 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

(48) Tämän asetuksen voimaantulopäivä.

(49) Kuukauden ensimmäinen päivä 60 kuukauden kuluttua tämän asetuksen voimaantulosta.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE I

ERITYISET MÄÄRITELMÄT

2 artiklan 4 kohdassa tarkoitetut

”ravintoarvoilmoituksella” tai ’ravintoarvomerkinnällä’ tarkoitetaan tietoa, jossa ilmoitetaan

a)	energiasisältö; tai

energiasisältö ja yksi tai useampi seuraavista ravintoaineista ja niiden osista:

—

rasva,

—	hiilihydraatti,

—	ravintokuitu,

—	proteiini,

—

suola,

—	vitamiinit ja kivennäisaineet, jotka on lueteltu liitteessä X olevan A osan 1 kohdassa ja joita esiintyy liitteessä X olevan A osan 2 kohdassa määriteltyjä merkitseviä määriä;

2.	’rasvalla’ tarkoitetaan lipidejä, myös fosfolipidejä;

3.	’tyydyttyneillä’ tarkoitetaan rasvahappoja, joissa ei ole kaksoissidoksia;

4.	’transrasvalla’ tarkoitetaan rasvahappoja, joissa on vähintään yksi konjugoitumaton (vähintään yhden metyleeniryhmän erottama) hiili-hiili-kaksoissidos trans-asemassa;

5.	’monotyydyttymättömillä’ tarkoitetaan rasvahappoja, joissa on yksi cis-kaksoissidos;

6.	’polytyydyttymättömillä’ tarkoitetaan rasvahappoja, joissa on cis, cis-metyleenin erottamia kaksoissidoksia;

7.	’hiilihydraatilla’ tarkoitetaan hiilihydraattia, joka metaboloituu ihmisessä, myös polyoleja;

8.	’sokereilla’ tarkoitetaan elintarvikkeissa olevia monosakkarideja ja disakkarideja, mutta ei polyoleja , isomaltuloosia eikä D-tagatoosia ;

9.	’polyoleilla’ tarkoitetaan alkoholeja, joissa on enemmän kuin kaksi hydroksyyliryhmää;

10.	’proteiinilla’ tarkoitetaan proteiinisisältöä, joka on laskettu käyttämällä kaavaa: proteiini = Kjeldahl-kokonaistyyppi × 6,25 tai maitoproteiinin tapauksessa Kjeldahl-kokonaistyyppi × 6,38;

11.	’suolalla’ tarkoitetaan suolapitoisuutta, joka on laskettu käyttämällä kaavaa: suola = natrium × 2,5;

12.	”elintarvikelehtikullalla” lehtikullasta valmistettua syötävää elintarvikkeiden ja juomien koristetta, jota käytetään noin 0,000125 mm:n paksuisina hiutaleina tai jauhehiukkasina;

13.	’keskiarvolla’ tarkoitetaan arvoa, joka parhaiten esittää sitä ravintoaineen määrää, jonka kyseinen elintarvike sisältää, ja joka kuvaa poikkeamia, jotka johtuvat vuodenaikojen vaihtelusta, kulutusmalleista ja muista tekijöistä, jotka voivat aiheuttaa vaihteluja todellisessa arvossa;

14.	’ pakkauksen etupuolella ’ tarkoitetaan elintarvikepakkauksen puolta tai pintaa , joka on todennäköisimmin esillä tai nähtävissä tavanomaisissa tai vakiintuneissa myynti- tai käyttöolosuhteissa.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE II

ALLERGIOITA TAI INTOLERANSSEJA MAHDOLLISESTI AIHEUTTAVAT AINESOSAT

Gluteenia sisältävät viljat (eli vehnä, ruis, ohra, kaura, speltti, kamut-vilja tai niiden hybridikannat) ja viljatuotteet lukuun ottamatta seuraavia:

a)	vehnäpohjaiset glukoosisiirapit, dekstroosi mukaan luettuna (1);

b)	vehnäpohjaiset maltodekstriinit (1);

c)	ohrapohjaiset glukoosisiirapit;

d)	viljat, joita käytetään alkoholipitoisten tisleiden ▐valmistukseen ▐

2.	Äyriäiset ja äyriäistuotteet

3.	Munat ja munatuotteet

Kalat ja kalatuotteet lukuun ottamatta seuraavia:

a)	vitamiini- ja karotenoidivalmisteiden kantaja-aineena käytettävä kalaliivate;

b)	oluen ja viinin valmistuksessa kirkastamiseen käytettävä kalaliivate tai kalaliima

5.	Maapähkinät ja maapähkinätuotteet

Soijapavut ja soijapaputuotteet lukuun ottamatta seuraavia:

a)	täysin jalostettu soijaöljy ja -rasva (1);

b)	soijasta peräisin olevat luonnon tokoferolien sekoitus (E306), luonnon D-alfatokoferoli, luonnon D-alfatokoferoliasetaatti ja luonnon D-alfatokoferolisukkinaatti;

c)	soijasta peräisin olevien kasviöljyjen kasvisterolit ja kasvisteroliesterit;

d)	soijasta peräisin olevista kasvisteroleista valmistetut kasvistanoliesterit

Maito ja maitotuotteet (laktoosi mukaan lukien) lukuun ottamatta seuraavia:

a)	hera, jota käytetään alkoholipitoisten tisleiden ▐valmistukseen ▐;

laktitoli

Pähkinät eli mantelit (Amygdalus communis L.), hasselpähkinät (Corylus avellana), saksanpähkinät (Juglans regia), cashewpähkinät (Anacardium occidentale), pekaanipähkinät (Carya illinoinensis (Wangenh.) K. Koch), parapähkinät (Bertholletia excelsa), pistaasipähkinät (Pistacia vera), australianpähkinät (Macadamia ternifolia), ja pähkinätuotteet lukuun ottamatta seuraavia:

a)	pähkinät, joita käytetään alkoholitisleiden valmistukseen▐

9.	Selleri ja sellerituotteet

10.	Sinappi ja sinappituotteet

11.	Seesaminsiemenet ja seesaminsiementuotteet

12.	Rikkidioksidi ja sulfiitit, joiden pitoisuudet ovat yli 10 mg/kg tai 10 mg/litra SO2:na ilmaistuna ravinnoksi tarkoitetussa tuotteessa

13.	Lupiinit ja lupiinituotteet

14.	Nilviäiset ja nilviäistuotteet.

(1) Ja niistä saadut tuotteet, mikäli niiden valmistamiseen tarvittava käsittely ei lisää Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen alkuperäiselle tuotteelle arvioimaa allergisoivuutta.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE III

ELINTARVIKKEET, JOIDEN MERKINNÖISSÄ ON OLTAVA YKSI TAI USEAMPI LISÄTIETO

ELINTARVIKKEIDEN TYYPPI TAI RYHMÄ

TIEDOT

TIETTYIHIN KAASUIHIN PAKATUT ELINTARVIKKEET

1.1.	Elintarvikkeet, joiden säilyvyyttä on pidennetty direktiivin 89/107/ETY mukaisesti sallituilla pakkauskaasuilla

”Pakattu suojakaasuun”

2. RITUAALITEURASTUKSESTA SAATAVAT LIHATUOTTEET

2.1.	Liha tai lihatuotteet, jotka on saatu eläimistä, joita ei tainnuteta ennen teurastusta, ts. rituaaliteurastetuista eläimistä

”Tainnuttamattomasta teurastuksesta saatava liha”

MAKEUTUSAINEITA SISÄLTÄVÄT ELINTARVIKKEET

3.1.	Elintarvikkeet, jotka sisältävät yhtä tai useampaa direktiivin 89/107/ETY mukaisesti sallittua makeutusainetta

”sisältää makeutusainetta/-aineita” elintarvikkeen nimen lisäksi pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä on oltava tämä maininta.

3.2.	Elintarvikkeet, jotka sisältävät sekä lisättyä sokeria tai lisättyjä sokereita että yhtä tai useampaa direktiivin 89/107/ETY mukaisesti sallittua makeutusainetta

”sisältää sokeria/sokereita ja makeutusainetta/-aineita” elintarvikkeen nimen lisäksi on oltava tämä maininta.

3.3.	Elintarvikkeet, jotka sisältävät direktiivin 89/107/ETY mukaisesti sallittua aspartaamia

”sisältää aspartaamia ”

3.4.	Elintarvikkeet, joihin on lisätty yli 10 prosenttia direktiivin 89/107/ETY mukaisesti sallittuja polyoleja

”liiallisella käytöllä voi olla laksatiivisia vaikutuksia”

GLYSYRRITSIINIHAPPOA TAI SEN AMMONIUMSUOLAA SISÄLTÄVÄT ELINTARVIKKEET

4.1.	Makeiset tai juomat, jotka sisältävät glysyrritsiinihappoa tai sen ammoniumsuolaa, koska niihin on lisätty tätä(näitä) ainetta(aineita) sellaisenaan tai lakritsikasvia Glycyrrhiza glabra siten, että aineiden pitoisuus on 100 mg/kg tai 10 mg/l tai suurempi.

Sanat ”sisältää lakritsia” on lisättävä välittömästi ainesosaluettelon jälkeen, paitsi jos sana ”lakritsi” mainitaan jo ainesosaluettelossa tai se sisältyy tuotteen nimeen. Jos tuotteessa ei ole ainesosaluetteloa, elintarvikkeen nimen lisäksi on oltava tämä maininta.

4.2.	Makeiset, jotka sisältävät glysyrritsiinihappoa tai sen ammoniumsuolaa, koska niihin on lisätty tätä(näitä) ainetta(aineita) sellaisenaan tai lakritsikasvia Glycyrrhiza glabra siten, että aineiden pitoisuus on 4 g/kg tai suurempi.

Seuraava teksti on lisättävä välittömästi ainesosaluettelon jälkeen: ”sisältää lakritsia – kohonneesta verenpaineesta kärsivien henkilöiden on vältettävä tuotteen liiallista nauttimista”. Jos tuotteessa ei ole ainesosaluetteloa, elintarvikkeen nimen lisäksi on oltava tämä maininta.

4.3.

Juomat, jotka sisältävät glysyrritsiinihappoa tai sen ammoniumsuolaa, koska niihin on lisätty tätä(näitä) ainetta(aineita) sellaisenaan tai lakritsikasvia Glycyrrhiza glabra siten, että niiden pitoisuus on 50 mg/l tai suurempi, tai 300 mg/l tai suurempi, kun on kyse juomista, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia (1).

5. GLUTAMIINIHAPPOA TAI SEN SUOLOJA SISÄLTÄVÄT ELINTARVIKKEET

5.1.	Elintarvikkeet, jotka sisältävät yhtä tai useampia seuraavista elintarvikelisäaineista: E620, E621, E622, E623, E624 ja E 625

”sisältää ruokahalua lisääviä ainesosia”

6. LIHAPALASISTA KOOSTETTU LIHA

6.1.	Lihapalasista koostettu liha, joka muistuttaa kokonaisena palana olevaa lihaa

Elintarvikkeen nimen lisäksi on oltava maininta ”lihapalasista koostettu”.

JUOMAT, JOIDEN KOFEIINIPITOISUUS ON KORKEA

7.1.

Juomat lukuun ottamatta kahvi- tai teepohjaisia tai kahvi- tai teeuutteesta valmistettuja juomia, joiden elintarvikenimeen sisältyy sana ”kahvi” tai ”tee” ja jotka

—	on tarkoitettu nautittavaksi sellaisenaan ja jotka sisältävät mistä tahansa lähteestä peräisin olevaa kofeiinia yli 150 mg/l, tai

—	ovat tiivistettyjä tai kuivattuja ja sisältävät ennastettuina mistä tahansa lähteestä peräisin olevaa kofeiinia yli 150 mg/l

”Korkea kofeiinipitoisuus” samaan nähtävissä olevaan kenttään kuin juoman nimi, ja tämän maininnan jälkeen on merkittävä sulkeisiin ja tämän asetuksen 14 artiklan 4 kohdassa säädetyin ehdoin juoman kofeiinipitoisuus milligrammoina 100:aa millilitraa kohti.

ELINTARVIKKEET, JOIHIN ON LISÄTTY FYTOSTEROLEITA, FYTOSTEROLIESTEREITÄ, FYTOSTANOLEITA TAI FYTOSTANOLIESTEREITÄ

8.1.	Elintarvikkeet tai elintarvikkeiden ainesosat, joihin on lisätty fytosteroleita, fytosteroliestereitä, fytostanoleita tai fytostanoliestereitä

(1)	”lisätty kasvisteroleita” tai ”lisätty kasvistanoleita” samassa nähtävissä olevassa kentässä elintarvikkeen nimen kanssa;

(2)	lisättyjen fytosterolien, fytosteroliesterien, fytostanolien tai fytostanoliesterien määrä (vapaiden kasvisterolien/kasvistanolien määrä prosentteina tai grammoina 100 grammassa tai 100 millilitrassa elintarviketta) on ilmoitettava ainesosaluettelossa;

(3)	maininta, jonka mukaan elintarvike on tarkoitettu yksinomaan ihmisille, jotka haluavat alentaa verensä kolesterolitasoa;

(4)	maininta, jonka mukaan kolesterolitasoa alentavaa lääkitystä käyttävien potilaiden olisi käytettävä tuotetta vain lääkärin valvonnassa;

(5)	näkyvä maininta siitä, ettei elintarvike välttämättä ravitsemuksellisesti sovellu raskaana oleville ja imettäville naisille tai alle viisivuotiaille lapsille;

(6)	suositus elintarvikkeen käyttämiseksi osana tasapainoista ja monipuolista ruokavaliota, jonka yhteydessä nautitaan säännöllisesti hedelmiä ja vihanneksia karotenoiditason ylläpitämiseksi;

(7)	samassa nähtävissä olevassa kentässä kuin 3 kohdan mukainen maininta on ilmoitettava, ettei lisättyjä kasvisteroleita tai kasvistanoleita pitäisi nauttia enemmän kuin 3 grammaa päivässä;

(8)	kyseisen elintarvikkeen tai elintarvikeainesosan annoksen määritelmä (mieluiten grammoina tai millilitroina) sekä kunkin annoksen sisältämä kasvisteroli- tai kasvistanolimäärä.

9. LIHA- JA SIIPIKARJATUOTTEET

9.1.	Siipikarjan lihasta valmistetut tuotteet, joiden tuotannossa on käytetty naudan- tai sianlihan proteiineja.

Pakkaukseen on merkittävä aina selvästi, jos kanatuotteiden tuotannossa on käytetty naudan- tai sianlihan proteiineja.

(1) Määrä koskee tuotteita, jotka on tarkoitettu sellaisenaan nautittavaksi tai valmistettu valmistajan ohjeiden mukaisesti.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE IV

ELINTARVIKKEET, JOTKA ON VAPAUTETTU PAKOLLISTA RAVINTOARVOILMOITUSTA KOSKEVASTA VAATIMUKSESTA

—	tuoreet hedelmät ja vihannekset sekä jalostamattomat tuotteet, jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta tai ainesosien ryhmästä;

—	jalostetut tuotteet, jotka on jalostettu ainoastaan savustamalla tai kypsyttämällä ja jotka koostuvat yhdestä ainoasta ainesosasta tai ainesosien ryhmästä;

—	luontaiset kivennäisvedet tai muut juomavedet, myös sellaiset, joihin ei ole lisätty muita ainesosia kuin hiilidioksidia ja/tai aromeja;

—	yrtit, mausteet, maustamisvalmisteet ja niiden sekoitukset;

—	suola ja ruokasuolavalmisteet;

—	sokerit ja uudenlaiset sokerit;

—

jauhot;

—	kahviuutteista ja sikuriuutteista 22 päivänä helmikuuta 1999 annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 1999/4/EY (1) soveltamisalaan kuuluvat tuotteet, kokonaiset tai jauhetut kahvipavut sekä kokonaiset tai jauhetut kofeiinittomat kahvipavut;

—	yrttiuutejuoma, tee, kofeiiniton tee, pikatee tai liukoinen tee tai teeuute, kofeiiniton pikatee tai liukoinen tee tai teeuute, jotka eivät sisällä lisättyjä ainesosia;

—	käymisen avulla valmistetut etikat ja etikankorvikkeet, myös sellaiset, joihin ei ole lisätty muita ainesosia kuin aromeja;

—

aromit;

—	elintarvikelisäaineet;

—	valmistuksen apuaineet;

—	elintarvike-entsyymit;

—	värjäävät elintarvikkeet;

—	elintarvikelehtikulta;

—

liivate;

—	hillon hyytelöimiseen käytettävät aineet (muut kuin lisäaineet);

—

hiiva;

—	purukumituotteet;

—	elintarvikkeet, joiden muotoilu tai pakkaus on kausiluonteinen, ylellinen ja lahjaksi tarkoitettu;

—	kausiluonteisesti kaupan pidettävät makeiset ja hahmoina olevat sokeri- ja suklaatuotteet;

—	yhdistetyt monipakkaukset;

—	lajitelmat;

—	sellaisiin pakkauksiin tai astioihin pakatut elintarvikkeet, joissa suurimman pinnan ala on pienempi kuin 75 cm2; 29 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetty energiasisältö on silti ilmoitettava pääasiallisessa nähtävissä olevassa kentässä;

—	elintarvikkeet, joita yksityishenkilöt myyvät tilapäisen toiminnan yhteydessä eikä osana yritystoimintaa, mikä edellyttäisi tiettyä toiminnan jatkuvuutta ja tietynasteista organisaatiota;

—	pakkaamattomat elintarvikkeet, myös sellaiset suurtalouksien elintarvikkeet, jotka on tarkoitettu välittömästi nautittaviksi;

—	käsityönä valmistetut tuotteet;

—	maatalouden suoramarkkinoinnin elintarvikkeet;

—	elintarvikkeet, joita pieniä tuotemääriä tuottavat pienyritykset toimittavat suoraan lopulliselle kuluttajalle tai paikallisille vähittäisliikkeille, jotka toimittavat tuotteet suoraan lopulliselle kuluttajalle;

—	elintarvikkeet, jotka on pakattu sellaiseen sisäpakkaukseen, jota ei ole tarkoitettu myytäväksi ilman ulointa pakkausta (ravintoarvotiedot on ilmoitettava uloimmassa pakkauksessa, jolleivät kyseiset elintarvikkeet kuulu tämän liitteen mukaisesti vapautettuihin ryhmiin);

—	elintarvikkeet, joiden määrä on alle 5 g/ml;

—	pysyvästi merkityt lasipullot.

(1) EYVL L 66, 13.3.1999, s. 26.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE V

ELINTARVIKKEEN NIMI JA SITÄ TÄYDENTÄVÄT ERITYISET TIEDOT

A OSA – ELINTARVIKKEEN NIMI

Siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotetta pidetään kaupan, on sallittua käyttää sitä elintarvikenimeä, jolla tuotetta laillisesti valmistetaan ja pidetään kaupan tuottajajäsenvaltiossa.

Elintarvikkeen nimeä on kuitenkin täydennettävä selkeillä ja helposti luettavilla kirjaimilla kirjoitetuilla ja samassa nähtävissä olevassa kentässä nimen yhteydessä olevilla muilla kuvailevilla tiedoilla, jos se on tämän asetuksen muiden säännösten ja erityisesti sen 9 artiklan säännösten soveltamisen vuoksi tarpeen elintarvikkeen todellisen luonteen tunnistamisen mahdollistamiseksi sen jäsenvaltion kuluttajalle, jossa tuotetta pidetään kaupan, ja jotta kyseinen elintarvike voidaan erottaa muista elintarvikkeista, joihin se voitaisiin sekoittaa.

Poikkeustapauksissa tuottajajäsenvaltion elintarvikenimeä ei saa käyttää siinä jäsenvaltiossa, jossa elintarviketta pidetään kaupan, jos tuottajajäsenvaltion nimityksen tarkoittama elintarvike eroaa koostumukseltaan ja valmistustavaltaan niin paljon tällä nimellä tunnetusta elintarvikkeesta, etteivät 1 kohdan säännökset ole riittäviä ostajalle annettavan oikean tiedon varmistamiseksi siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotetta pidetään kaupan.

3.	Elintarvikkeen nimeä ei saa korvata teollis- ja tekijänoikeuslainsäädännön mukaisesti suojatulla nimellä, kaupallisella merkillä tai kuvitteellisella nimellä.

B OSA – ELINTARVIKKEEN NIMEÄ TÄYDENTÄVÄT PAKOLLISET TIEDOT

Elintarvikkeen nimen on sisällettävä tai siihen on oltava liitettyinä tarkat tiedot elintarvikkeen ominaisuuksista, kuten fysikaalisesta olomuodosta tai suoritetuista erityiskäsittelyistä (esimerkiksi jauhettu, uudelleen pakastettu, kylmäkuivattu, pakastettu, sulatettu, säilötty, savustettu), jos tällaisen tiedon poisjättäminen saattaisi johtaa ostajaa harhaan.

2.	Ionisoivalla säteilyllä käsiteltyihin elintarvikkeisiin on liitettävä jokin seuraavista merkinnöistä: ”säteilytetty” tai ”käsitelty ionisoivalla säteilyllä”.

3.	Leikkeen, paistin, viipaleen, annoksen tai ruhon muodossa olevan lihatuotteen tai kalatuotteen merkinnöissä olevaan elintarvikkeen nimeen on sisällyttävä ilmoitus toisesta eläimestä peräisin olevien ainesten lisäämisestä tuotteeseen.

Liha- tai suolalihaleikkeen, -paistin, viipaleen, -annoksen tai -ruhon muodossa olevan lihatuotteen merkinnöissä olevaan elintarvikkeen nimeen on sisällyttävä ilmoitus seuraavista:

a)	lisätyt ainesosat, jotka ovat peräisin eri eläimestä kuin muu liha; sekä

lisätty vesi seuraavissa olosuhteissa:

—	keitetyn ja keittämättömän lihan tai keitetyn ja suolatun lihan osalta lisätty vesi, jonka osuus on enemmän kuin 5 % tuotteen painosta,

—	keittämättömän suolatun lihan osalta lisätty vesi, jonka osuus on enemmän kuin 10 % tuotteen painosta.

Kalapalan, -fileen, -viipaleen tai annoksen muodossa olevan kalatuotteen merkinnöissä olevan nimen on sisällettävä ilmoitus seuraavista:

a)	lisätyt ainesosat, jotka ovat kasviperäisiä tai jotka ovat peräisin muusta eläimestä kuin kalasta; sekä

b)	lisätty vesi, jonka osuus on enemmän kuin 5 % tuotteen painosta.

C OSA – ”JAUHELIHA”-NIMITYSTÄ KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

Päivittäisen keskiarvon perusteella valvottavat koostumusvaatimukset:

Rasvapitoisuus

Sidekudos:

liha–proteiinisuhde

–	vähärasvainen jauheliha

≤ 7 %

≤ 12

–	naudan jauheliha

≤ 20 %

≤ 15

–	sianlihaa sisältävä jauheliha

≤ 30 %

≤ 18

–	muiden eläinlajien jauheliha

≤ 25 %

≤ 15

Poiketen siitä, mitä asetuksen (EY) N:o 853/2004 liitteessä III olevan V jakson IV luvussa säädetään, pakkausmerkinnässä on lisäksi oltava seuraavat maininnat:

”rasvapitoisuus alle…”,

”sidekudos: liha–proteiinisuhde alle…”.

Jäsenvaltiot voivat sallia sellaisen jauhelihan, joka ei täytä tässä osassa olevan 1 kohdan mukaisia koostumusvaatimuksia, saattamisen kansallisille markkinoilleen, jos jauheliha varustetaan kansallisella merkinnällä, joka ei ole sekoitettavissa asetuksen (EY) N:o 853/2004 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuihin merkintöihin.

D OSA – MAKKAROIHIN KÄYTETTÄVIEN SUOLIEN MERKITSEMISTÄ KOSKEVAT ERITYISVAATIMUKSET

Makkaroihin käytettävät suolet merkitään aineosien luetteloon seuraavasti:

—	”luonnonsuoli”, kun suoli on peräisin sorkkaeläinten suolistosta, jota käytetään makkaran valmistukseen;

—	”keinosuoli” muissa tapauksissa.

Jos keinosuoli ei ole syötävä, se on merkittävä vastaavasti.

E OSA – JOTAKIN TOISTA ELINTARVIKETTA MUISTUTTAVIEN ELINTARVIKKEIDEN MYYNTINIMITYS (seuraava luettelo sisältää esimerkkejä)

Elintarvikkeet, jotka muistuttavat jotakin toista elintarviketta tai joissa jokin ainesosa on korvattu jäljitelmällä, on merkittävä seuraavasti:

Eroavaisuudet laadussa, ominaisuuksissa ja koostumuksessa	Myyntinimitys
Juuston maitorasva korvattu kokonaan tai osittain kasvirasvalla	”Juuston kaltainen valmiste”
Koostuu paloitelluista ainesosista ja sisältää huomattavasti vähemmän lihaa kuin kinkku	”Kinkun kaltainen valmiste”

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE VI

AINESOSIEN ILMOITTAMINEN JA MERKITSEMINEN

A OSA – ERITYISET SÄÄNNÖKSET AINESOSIEN ILMOITTAMISESTA PAINON MUKAAN ALENEVASSA JÄRJESTYKSESSÄ

Ainesosien ryhmä

Painon mukaista ilmoittamista koskevat säännökset

1.	Lisätty vesi ja haihtuvat ainesosat

Ilmoitetaan niiden valmiissa tuotteessa olevien paino-osuuksien mukaisessa järjestyksessä. Elintarvikkeeseen ainesosana lisätyn veden määrä määritetään vähentämällä valmiin tuotteen kokonaismäärästä muiden käytettyjen ainesosien kokonaismäärä. Veden määrää ei tarvitse ottaa huomioon, jos se ei valmiissa tuotteessa ylitä 5 painoprosenttia.

2.	Tiivisteinä tai kuivattuina lisätyt ainesosat, jotka ennastetaan valmistuksen yhteydessä

Voidaan ilmoittaa niiden tiivistämistä tai kuivausta edeltäneen painon mukaisessa järjestyksessä.

3.	Tiivisteinä tai kuivattuina lisätyt ainesosat, jotka on tarkoitus ennastaa vettä lisäämällä

Voidaan ilmoittaa niiden ennastetussa tuotteessa olevien osuuksien mukaisessa järjestyksessä, jos ainesosaluetteloon liitetään jokin asiaankuuluva ilmaisu, kuten ”ennastetun tuotteen ainesosat” tai ”käyttövalmiin tuotteen ainesosat”.

4.	Sekoituksena elintarvikkeen ainesosana käytetyt hedelmät, vihannekset tai sienet, joista minkään osuus ei ole painona laskettuna muita merkittävämpi ja joita voidaan sekoittaa vaihtelevassa määrin

Voidaan merkitä ainesosaluetteloon yhteisnimikkeellä ”hedelmiä”, ”vihanneksia” tai ”sieniä”, jota seuraa ilmaisu ”vaihtelevina osuuksina”, joita välittömästi seuraa käytettyjen hedelmä-, vihannes- tai sienilajien luettelo. Tässä tapauksessa sekoitus on mainittava ainesosaluettelossa 19 artiklan 1 kohdan mukaisesti elintarvikkeessa olevien hedelmä-, vihannes- tai sienilajien kokonaispainon perusteella.

5.	Mauste- ja yrttisekoitukset tai - valmisteet , joissa minkään mausteen tai yrtin paino-osuus ei ole selvästi hallitseva

Voidaan ilmoittaa muussakin järjestyksessä, jos ainesosaluetteloon liitetään jokin asiaankuuluva ilmaisu kuten ”vaihtelevassa suhteessa”.

6.	Ainesosat, joiden osuus on alle 2 prosenttia valmiista tuotteesta

Voidaan luetella eri järjestyksessä muiden ainesosien jälkeen.

7.	Ainesosat, jotka ovat samankaltaisia tai keskenään vaihtoehtoisia ja joita voidaan todennäköisesti käyttää elintarvikkeen valmistuksessa muuttamatta elintarvikkeen koostumusta, luonnetta tai oletettua arvoa ja jos niiden osuus on alle 2 prosenttia valmiista tuotteesta

Voidaan merkitä ainesosaluetteloon käyttämällä ilmaisua ”sisältää … ja/tai …”, jos lopullinen tuote sisältää ainakin yhtä enintään kahdesta ainesosasta. Tätä määräystä ei sovelleta elintarvikelisäaineisiin eikä tässä liitteessä olevassa C osassa lueteltuihin ainesosiin.

B OSA – TIETTYJEN AINESOSIEN ILMOITTAMINEN RYHMÄNIMELLÄ YKSILÖLLISEN NIMEN ASEMESTA

Ainesosat, jotka kuuluvat johonkin jäljempänä mainittuun elintarvikkeiden ryhmään ja jotka ovat jonkin toisen elintarvikkeen osa, saadaan ilmoittaa käyttäen ainoastaan kyseistä ryhmänimeä.

Elintarvikeryhmän määritelmä

Kuvaus

1.	Puhdistetut öljyt, ei kuitenkaan oliiviöljy

”Öljy”, täydennettynä tarpeen mukaan joko etuliitteellä ”eläin-” (tai viittauksella erityiseen eläinalkuperään) taikka viittauksella öljyn erityiseen kasvialkuperään .

Saattaa sisältää -merkintä vaaditaan, jos ei voida taata, ettei tiettyjä kasviöljyjä esiinny.

Jos öljy on kovetettu, öljyn nimeen on liitettävä maininta ”kovetettu” ▐.

2.	Puhdistetut rasvat

”Rasva”, täydennettynä viittauksella rasvan erityiseen kasvi- tai eläinalkuperään.

Jos rasva on kovetettu, rasvan nimeen on liitettävä maininta ”kovetettu” paitsi jos tyydyttyneiden ja transrasvojen määrä sisältyy ravintoarvoilmoitukseen.

3.	Jauhoseokset, kahdesta tai useammasta viljalajista saadut

”Jauho”, täydennettynä luettelolla seokseen käytetyistä viljoista painon mukaan alenevassa järjestyksessä

4.	Tärkkelykset ja fysikaalisesti tai entsymaattisesti muunnetut tärkkelykset, paahdetut tai dekstrinoidut tärkkelykset, happo- tai emäskäsittelyllä muunnetut tärkkelykset ja valkaistut tärkkelykset

”Tärkkelys”

5.	Kaikki kalalajit toisen elintarvikkeen ainesosana, jos elintarvikkeen nimessä tai elintarviketta esille pantaessa ei viitata tiettyyn kalalajiin

”Kala”

6.	Kaikki juustolaadut tai niiden seokset toisen elintarvikkeen ainesosana, jos elintarvikkeen nimessä tai elintarviketta esille pantaessa ei viitata tiettyyn juustolaatuun

”Juusto”

7.	Kaikki mausteet, joiden osuus elintarvikkeessa on enintään 2 painoprosenttia

”Mauste(et)” tai ”mausteseos”

8.	Kaikki yrtit ja yrttien osat, joiden osuus elintarvikkeessa on enintään 2 painoprosenttia

”Yrtti (yrtit)” tai ”yrttiseos”

9.	Kaikki purukumin perusmassan valmistuksessa käytetyt ”kumi”-valmisteet

”Perusmassa”

10.	Kaikki paistetut, hienonnetut viljavalmisteet

”Korppujauho”

11.	Kaikki sakkaroosiryhmät

”Sokeri”

12.	Vedetön dekstroosi ja dekstroosimonohydraatti

”Dekstroosi”

13.	Glukoosisiirappi ja kuivattu glukoosisiirappi

”Glukoosisiirappi”

14.	Kaikki maitoproteiinit (kaseiinit, kaseinaatit ja heraproteiinit) ja niiden sekoitukset

”Maitoproteiinit”

15.	Puristettu, expeller tai puhdistettu kaakaovoi

”Kaakaovoi”

16.	Hedelmistä, vihanneksista ja syötävistä kasveista tai kasvinosista peräisin olevat luonnolliset uutteet, jotka saadaan mekaanis-fysikaalisella menettelyllä ja joita käytetään tiivistetyssä muodossa elintarvikkeiden värjäämiseen.

”Värjäävät elintarvikkeet”

17.	Kaikki viinityypit sellaisena kuin ne määritellään asetuksessa (EY) N:o 1493/1999

”Viini”

18.

Nisäkäs- ja lintulajien luustolihakset (1), jotka on tunnustettu ihmisravinnoksi soveltuviksi, sekä niihin luonnostaan sisältyvät tai liittyvät kudokset, joissa rasvan ja sidekudosten kokonaispitoisuudet eivät saa ylittää jäljempänä esitettyjä arvoja silloin kun liha on jonkin toisen elintarvikkeen ainesosa.

Määritelmä kattaa mekaanisesti luista poistetun lihan, joka ei kuulu asetuksessa (EY) N:o 853/2004 tarkoitetun mekaanisesti erotetun lihan määritelmän piiriin.

Rasvan ja sidekudosten enimmäismäärät ainesosille, joista käytetään nimitystä ”… liha”

”… liha” sekä eläinlaji (eläinlajit) (2), josta (joista) liha on peräisin

Laji	Rasvaa (%)	Sidekudok-sia (3) (%)
Nisäkkäät (kaniineja ja sikoja lukuun ottamatta) ja lajisekoitukset, joissa nisäkkäiden osuus on vallitseva	25	25
Siat	30	25
Linnut ja kaniinit	15	10

Kun nämä rasvan ja/tai sidekudosten enimmäismäärät ylittyvät ja kun kaikki muut ”lihan” määritelmän edellytykset täyttyvät, lihapitoisuutta on tarkistettava vastaavasti alaspäin ja ainesosaluettelossa on nimityksen ”… liha” lisäksi mainittava rasvan ja/tai sidekudosten esiintyminen.

19.	Kaikki tuotteet, jotka kuuluvat ”mekaanisesti erotetulle lihalle” vahvistetun määritelmän piiriin.

”mekaanisesti erotettu liha” sekä eläinlaji (eläinlajit) (2), josta (joista) liha on peräisin

C OSA – TIETTYJEN AINESOSIEN ILMOITTAMINEN RYHMÄNIMELLÄ JA SIIHEN LIITETYLLÄ YKSILÖLLISELLÄ NIMELLÄ TAI EY-NUMEROLLA

Muut kuin 21 artiklan b alakohdassa eritellyt elintarvikelisäaineet ja -entsyymit, jotka kuuluvat johonkin tässä osassa mainittuun ryhmään, on ilmoitettava kyseisellä ryhmänimellä ja siihen liitetyllä yksilöllisellä nimellä tai tarvittaessa EY-numerolla. Jos ainesosa kuuluu useampaan ryhmään, on ilmoitettava se ryhmä, joka vastaa ainesosan ensisijaista tehtävää kyseisen elintarvikkeen osalta. Nimitystä ”muunnettu tärkkelys” on kuitenkin aina täydennettävä viittauksella sen erityiseen kasvialkuperään, jos tämä ainesosa voi sisältää gluteenia.

Hapot

Happamuuden säätöaineet

Paakkuuntumisen estoaineet

Vaahdonestoaineet

Hapettumisen estoaineet

Homogenisointiaineet

Elintarvikevärit

Emulgointiaineet

Emulgointisuolat (4)

Entsyymit (5)

Kiinteyttämisaineet

Arominvahventeet

Jauhonparannusaineet

Hyytelöimisaineet

Pintakäsittelyaineet

Kosteudenpidätysaineet

Muunnetut tärkkelykset (5)

Selluloosauute (5)

Säilöntäaineet

Kantajakaasut

Nostatusaineet

Stabilointiaineet

Makeutusaineet

Sakeuttamisaineet

D OSA – AROMIEN MERKITSEMINEN AINESOSALUETTELOON

1.	Aromit on merkittävä joko sanalla ”aromi(t)” tai aromin tarkemmalla nimellä tai sen kuvauksella.

2.	Elintarvikkeen tuotannossa tai valmistuksessa aromina käytetty kiniini ja/tai kofeiini on merkittävä ainesosaluetteloon omalla nimellään välittömästi sanan ”aromi(t)” jälkeen.

Sanaa ”luontainen” tai muuta asiallisesti samaa tarkoittavaa sanaa voidaan käyttää ainoastaan aromeista, joissa aromiaines sisältää yksinomaan niitä aromiaineita, jotka määritellään direktiivin 88/388/ETY 1 artiklan 2 kohdan b alakohdan i alakohdassa ja/tai niitä aromivalmisteita, jotka määritellään kyseisen direktiivin 1 artiklan 2 kohdan c alakohdassa.

Jos aromin nimi sisältää viittauksen kasvi- tai eläintuotteeseen tai näistä olevaan alkuperään, sanaa ”luontainen” tai muuta asiallisesti samaa tarkoittavaa sanaa ei voida käyttää, ellei aromiainesta ole erotettu soveltuvin fysikaalisin menetelmin, entsymaattisin tai mikrobiologisin menetelmin tai perinteisin ruoanvalmistusmenetelmin yksinomaan tai lähes yksinomaan siitä elintarvikkeesta tai aromilähteestä, johon viitataan.

E OSA – KOOSTETTUJEN AINESOSIEN ILMOITTAMINEN

1.	Koostettu ainesosa saadaan ilmoittaa lakisääteisellä tai käyttöön vakiintuneella nimityksellään kokonaispainon edellyttämällä paikalla ainesosaluettelossa siten, että ainesosaa välittömästi seuraa luettelo sen ainesosista.

Koostettujen ainesosien ainesosaluettelo ei ole pakollinen:

a)	jos koostetun ainesosan koostumus on määritelty voimassa olevassa unionin lainsäädännössä ja jos koostetun ainesosan osuus on alle 2 prosenttia valmiista tuotteesta; tätä säännöstä ei kuitenkaan sovelleta elintarvikelisäaineisiin, jollei 21 artiklan a–d alakohdasta muuta johdu; tai

b)	koostettujen ainesosien osalta, jotka koostuvat mauste- ja/tai yrttisekoituksista, jos osuus on pienempi kuin 2 prosenttia lopullisesta tuotteesta, lukuun ottamatta elintarvikelisäaineita, jollei 21 artiklan a–d alakohdasta muuta johdu; tai

c)	jos koostettu ainesosa on elintarvike, jonka osalta ei unionin lainsäädännössä vaadita ainesosaluetteloa.

(1) Pallea ja puremalihakset kuuluvat luustolihaksiin, kun taas sydän, kieli, pään lihakset (muut kuin puremalihakset), etupolven, kinnernivelen ja hännän lihakset eivät sisälly niihin.

(2) Englanninkielisissä merkinnöissä tämä nimitys voidaan korvata kyseisestä eläinlajista käytetyllä ainesosan yleisnimellä.

(3) Sidekudosten pitoisuus lasketaan vertaamalla kollageenipitoisuutta lihaproteiinipitoisuuteen. Kollageenipitoisuus tarkoittaa hydroksiproliinipitoisuutta kerrottuna kahdeksalla.

(4) Vain sulatejuustoihin ja -juustovalmisteisiin.

(5) Yksilöllisen nimen tai EY-numeron ilmoittaminen ei ole pakollista.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE VII

AINESOSIEN MÄÄRÄN ILMOITTAMINEN

Määrän ilmoittaminen ei ole pakollista,

jos kyseessä on ainesosa tai ainesosien ryhmä,

i)	jonka valutettu nettopaino ilmoitetaan liitteessä VIII olevan 5 kohdan mukaisesti, tai

ii)	jonka määrä on jo ilmoitettu pakollisissa merkinnöissä unionin säännösten mukaisesti, tai

iii)	jota käytetään pieninä määrinä aromina, tai

iv)	joka on elintarvikkeen nimessä mutta joka ei vaikuta kuluttajan valintaan siinä jäsenvaltiossa, jossa tuotetta pidetään kaupan, koska sen määrän vaihtelu ei ole olennainen elintarvikkeen määrittelemiseksi tai sen erottamiseksi samanlaisista elintarvikkeista; tai

b)	jos erityisissä unionin säännöksissä määritellään tarkasti ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä ilman, että siitä on ilmoitettava merkinnöissä; tai

c)	jos on kyse liitteessä VI olevan A osan 4 ja 5 kohdassa tarkoitetuista tapauksista.

Edellä olevan 23 artiklan 1 kohdan a ja b alakohtaa ei sovelleta

a)	sellaisiin ainesosiin tai ainesosien ryhmiin, joita koskee maininta ”sisältää makeutusainetta/-aineita” tai maininta ”sisältää sokeria/sokereita ja makeutusainetta/-aineita”, jos kyseinen maininta ilmoitetaan elintarvikkeen nimen yhteydessä liitteen III mukaisesti; tai

b)	lisättyihin vitamiineihin ja kivennäisaineisiin, jos kyseinen aine ilmoitetaan ravintoarvoilmoituksessa.

Ainesosan tai ainesosien ryhmän määrä

a)	on ilmoitettava prosentteina, ja ilmoitetun määrän on vastattava ainesosan tai ainesosien määrää sen/niiden käytön hetkellä; sekä

b)	on oltava nähtävissä joko elintarvikkeen nimessä tai aivan sitä lähellä taikka ainesosaluettelossa sen ainesosan tai ainesosien ryhmän yhteydessä, johon kyseinen merkintä liittyy.

Edellä olevasta 3 kohdasta poiketen

jos elintarvikkeista on poistettu vettä lämpö- tai muulla käsittelyllä, määrä on ilmoitettava prosentteina ja sen on vastattava käytetyn ainesosan tai käytettyjen ainesosien määrää valmiissa tuotteessa, paitsi jos kyseinen määrä tai merkinnöissä ilmoitettu kaikkien ainesosien kokonaismäärä ylittää 100 prosenttia, jolloin prosenttimäärän sijasta ilmoitetaan se ainesosan tai ainesosien painomäärä, joka on käytetty 100 grammaan valmista tuotetta;

b)	haihtuvien ainesosien määrä on ilmoitettava niiden valmiissa tuotteessa olevien paino-osuuksien perusteella;

c)	tiivisteinä tai kuivattuina lisättyjen, valmistuksen yhteydessä ennastettujen ainesosien määrä voidaan ilmoittaa niiden tiivistämistä tai kuivausta edeltäneen paino-osuuden perusteella;

d)	jos tiivistetty tai kuivattu elintarvike on tarkoitus ennastaa vettä lisäämällä, ainesosien määrä voidaan ilmoittaa niiden ennastetussa tuotteessa olevien paino-osuuksien perusteella.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE VIII

SISÄLLYKSEN MÄÄRÄN ILMOITTAMINEN

Sisällyksen määrän ilmoittaminen ei ole pakollista sellaisten elintarvikkeiden osalta,

a)	joiden tilavuus tai paino pienenee olennaisesti tai jotka pakkaamattomina myydään kappaleittain tai punnitaan ostajan läsnäollessa; tai

b)	joiden sisällyksen määrä on vähemmän kuin 5 g tai 5 ml; tämä säännös ei kuitenkaan koske mausteita eikä yrttejä; tai

c)	joita koskevista poikkeuksista on säädetty muissa säännöksissä.

2.	Jos unionin säännökset, tai jos niitä ei ole, kansalliset säännökset edellyttävät tietynlaista sisällyksen määrää ilmoitettavaksi (esimerkiksi sisällyksen ohjeellinen määrä, sisällyksen vähimmäismäärä, sisällyksen määrä keskimäärin), tarkoitetaan tällä määrällä tässä asetuksessa sisällyksen määrää.

Jos ryhmäpakkaus sisältää kaksi tai useamman saman määrän samaa tuotetta sisältävää yksikköpakkausta, sisällyksen määrä on merkittävä ilmoittamalla yksikköpakkauksen sisällyksen määrä sekä yksikköpakkausten lukumäärä. Kyseisten tietojen ilmoittaminen ei ole kuitenkaan pakollista, jos yksikköpakkausten lukumäärä voidaan ryhmäpakkausta avaamatta selvästi nähdä ja helposti laskea ja jos samalla vähintään yhden yksikköpakkauksen sisällyksen määrää koskeva merkintä on selvästi näkyvissä.

4.	Jos ryhmäpakkaus sisältää kaksi tai useampia yksikköpakkauksia, joita ei katsota myyntiyksiköiksi, on sisällyksen määrä ilmoitettava merkitsemällä sisällyksen kokonaismäärä sekä yksikköpakkausten lukumäärä.

Jos kiinteää elintarviketta pidetään kaupan astiassa olevassa liemessä, on ilmoitettava myös elintarvikkeen valutettu nettopaino.

Tässä kohdassa ’liemellä’ tarkoitetaan jäljempänä mainittuja tuotteita sellaisenaan, mahdollisesti seoksina sekä myös jäädytettyinä tai pakastettuina, jos liuos on valmisteessa pelkästään välttämättömien perusainesten apuaineena, jolla ei ole ratkaisevaa merkitystä kuluttajan valinnan kannalta: vesi, suolojen vesiliuokset, suolavesi, elintarvikehappojen vesiliuokset, etikka, sokereiden vesiliuokset, muiden makeutusaineiden vesiliuokset, hedelmä- ja vihannesmehut, kun kyse on hedelmistä ja vihanneksista.

▐

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE IX

ALKOHOLIPITOISUUS

Yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia sisältävien juomien todellinen alkoholipitoisuus on ilmoitettava enintään yhden desimaalin tarkkuudella. Luvun jälkeen on oltava ilmaisu ”til-%” ja sen edellä voi olla sana ”alkoholi” tai lyhennys ”alk.”.

Alkoholipitoisuus on määritettävä 20 oC:ssa.

Alkoholipitoisuuden ilmoittamisessa tilavuusprosentteina sallitaan jäljempänä olevassa taulukossa luetellut positiiviset ja negatiiviset poikkeamat, jotka on ilmaistava absoluuttiarvoina. Poikkeamia sovelletaan rajoittamatta niiden sallittujen poikkeamien soveltamista, jotka johtuvat alkoholipitoisuuden määrittämisessä käytetystä analyysimenetelmästä.

Juoman kuvaus

Positiivinen tai negatiivinen poikkeama

1.	Oluet, joiden alkoholipitoisuus on enintään 5,5 til-%; juomat, jotka on luokiteltu yhteisen tullitariffin alaotsikon 22.07 B II alla ja jotka on valmistettu rypäleistä

0,5 til-%

Oluet, joiden alkoholipitoisuus on enemmän kuin 5,5 til-%; juomat, jotka on luokiteltu yhteisen tullitariffin alaotsikon 22.07 B I alla ja jotka on valmistettu rypäleistä; siiderit, päärynästä valmistetut alkoholijuomat, hedelmäviinit ja muut vastaavanlaiset alkoholijuomat, jotka on valmistettu muista hedelmistä kuin rypäleistä ja jotka voivat olla joko puolihelmeileviä tai helmeileviä; hunajasta käymisen avulla valmistetut juomat

1 til-%

3.	Maseroituja hedelmiä tai kasvien osia sisältävät juomat

1,5 til-%

4.	Muut juomat, jotka sisältävät yli 1,2 tilavuusprosenttia alkoholia

0,3 til-%

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE X

SAANNIN VERTAILUARVOT

A OSA – VITAMIINIEN JA KIVENNÄISAINEIDEN PÄIVITTÄISEN SAANNIN VERTAILUARVOT (AIKUISET)

1. Vitamiinit ja kivennäisaineet, jotka voidaan ilmoittaa, ja niiden suositeltavat päiväannokset (RDAt)

A-vitamiini (μg)	800
D-vitamiini (μg)	5
E-vitamiini (mg)	12
K-vitamiini (μg)	75
C-vitamiini (mg)	80
Tiamiini (B1-vitamiini) (mg)	1,1
Riboflaviini (mg)	1,4
Niasiini (mg)	16
B6-vitamiini (mg)	1,4
Foolihappo (μg)	200
B12-vitamiini (μg)	2,5
Biotiini (μg)	50
Pantoteenihappo (mg)	6
Kalium (mg)	2 000
Kloridi	800
Kalsium (mg)	800
Fosfori (mg)	700
Rauta (mg)	14
Magnesium (mg)	375
Sinkki (mg)	10
Kupari (mg)	1
Mangaani (mg)	2
Fluoridi (mg)	3,5
Seleeni (μg)	55
Kromi (μg)	40
Molybdeeni (μg)	50
Jodi (μg)	150

2. Merkitsevät vitamiini- ja kivennäisainemäärät

Päätettäessä siitä, mikä on merkitsevä määrä, tulisi yleensä ottaa huomioon 15 prosenttia 1 kohdassa määritellystä suositeltavasta annoksesta, joka saadaan 100 grammasta tai 100 millilitrasta tai pakkauksesta, jos pakkaus sisältää vain yhden annoksen.

B OSA – ENERGIAN JA VALITTUJEN, MUIDEN RAVINTOAINEIDEN KUIN VITAMIINIEN JA KIVENNÄISAINEIDEN PÄIVITTÄISEN SAANNIN VERTAILUARVOT (AIKUISET) (1)

Energia tai ravintoaine	Saannin vertailuarvo
Energia	▐(2 000 kcal)
Proteiini	80 g
Rasvan kokonaismäärä	70 g
Tyydyttyneet rasvahapot	20 g
Hiilihydraatti	230 g
Sokerit	90 g
Suola	6 g

(1) Saannin vertailuarvot ovat ohjeelliset, ja Euroopan elintarviketurvallisuusviranomainen vahvistaa niitä koskevat yksityiskohtaiset tiedot.

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE XI

MUUNTOKERTOIMET

ENERGIASISÄLLÖN LASKENTAAN KÄYTETTÄVÄT MUUNTOKERTOIMET

Ilmoitettava energiasisältö on laskettava käyttämällä seuraavia muuntokertoimia:

—	hiilihydraatti (lukuun ottamatta polyoleja)

4 kcal/g ▐

—

polyolit

2,4 kcal/g ▐

—

proteiini

4 kcal/g ▐

—

rasva

9 kcal/g ▐

—	salatrimit

6 kcal/g ▐

—	alkoholi (etanoli)

7 kcal/g ▐

—	orgaaninen happo

3 kcal/g ▐

Keskiviikko 16. kesäkuuta 2010
LIITE XII

TIETOJEN ILMAISU JA ESITTÄMINEN RAVINTOARVOILMOITUKSESSA

A OSA – TIETOJEN ILMAISUMUOTO RAVINTOARVOILMOITUKSESSA

Ravintoarvoilmoituksessa käytettävät yksiköt ovat seuraavat:

—

energia

kJ ja kcal

—

rasva

gramma (g)

—	hiilihydraatti

—	ravintokuitu

—

proteiini

—

suola

—	vitamiinit ja kivennäisaineet

liitteessä X olevan A osan 1 kohdassa annettuina yksikköinä

—	muut aineet

kyseisten yksittäisten aineiden kannalta tarkoituksenmukaisina yksikköinä

B OSA – HIILIHYDRAATIN JA RASVAN OSIEN ESITTÄMISJÄRJESTYS RAVINTOARVOILMOITUKSESSA

Jos polyolit ja/tai tärkkelys ilmoitetaan, ne on ilmoitettava seuraavassa järjestyksessä:

hiilihydraatteja

joista:

—

sokereita

—

polyoleja

—	tärkkelystä

Jos rasvahappojen määrä ja/tai tyyppi ilmoitetaan, ne on ilmoitettava seuraavassa järjestyksessä:

rasvaa

josta:

—	tyydyttynyttä

—	transrasvoja

—	monotyydyttymätöntä

—	polytyydyttymätöntä

C OSA – ENERGIAN JA RAVINTOAINEIDEN ESITTÄMISJÄRJESTYS RAVINTOARVOILMOITUKSESSA

Energiaa ja ravintoaineita koskevien tietojen esittämisjärjestys on tapauksen mukaan seuraava:

energia	▐ kcal
rasvaa	g
tyydyttynyttä	g
sokeri	g
suola	g
proteiini	g
hiilihydraatteja	g
▐
ravintokuitu	g
luonnolliset transrasvat	g
keinotekoiset transrasvat	g
monotyydyttymätöntä	g
polytyydyttymätöntä	g
polyoleja	g
kolesteroli	g
tärkkelys	g
vitamiinit ja kivennäisaineet	liitteessä X olevan A osan 1 kohdassa annettuina yksikköinä
muut aineet	kyseisten yksittäisten aineiden kannalta tarkoituksenmukaisina yksikköinä