Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen antamiseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta

ottavat huomioon Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen ja erityisesti sen 91 artiklan 1 kohdan,

Tässä asetuksessa vahvistetaan linja-autoliikennettä koskevat säännöt seuraavista seikoista:

1. Tätä asetusta sovelletaan säännöllistä liikennettä käyttäviin matkustajiin, jotka

2. Lisäksi tätä asetusta sovelletaan satunnaisliikennettä käyttäviin matkustajiin, jos matkustaja on alun perin noussut ajoneuvoon tai poistunut lopullisesti ajoneuvosta jonkin jäsenvaltion alueella sijaitsevassa paikassa, lukuun ottamatta III–VI lukua.

3. Tätä asetusta ei sovelleta säännölliseen erityisliikenteeseen eikä omaan lukuun harjoitettavaan liikenteeseen.

4. Jäsenvaltiot voivat jättää säännöllisen kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen, mukaan lukien sentyyppisen rajatylittävän liikenteen, tämän asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle, lukuun ottamatta 4 artiklan 2 kohtaa, 10 artiklaa ja 11 artiklan 1 kohtaa.

5. Jäsenvaltio voi avoimuutta ja syrjimättömyyttä noudattaen vapauttaa säännöllisen kotimaanliikenteen tämän asetuksen soveltamisesta, lukuun ottamatta kuitenkaan 4 artiklan 2 kohtaa, 9 artiklaa ja 10 artiklan 1 kohtaa. Tällainen vapautus voidaan myöntää enintään viiden vuoden ajaksi ja se voidaan uusia kaksi kertaa.

6. Jäsenvaltio voi avoimuutta ja syrjimättömyyttä noudattaen vapauttaa jonkin tietyn säännöllisen liikenteen tämän asetuksen säännösten soveltamisesta enintään viiden vuoden ajaksi sen vuoksi, että merkittävä osa kyseisestä säännöllisestä liikenteestä, mukaan lukien vähintään yksi aikataulun mukainen asemalla pysähtyminen, tapahtuu unionin ulkopuolella. Tällainen vapautus voidaan uusia.

7. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle eri liikennetyypeille 4, 5 ja 6 kohdan nojalla myönnetyistä vapautuksista. Komissio toteuttaa asianmukaiset toimet, jos myönnettyä vapautusta ei pidetä tämän artiklan säännösten mukaisena. Komissio antaa … (12) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 4, 5 ja 6 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista.

8. Minkään tässä asetuksessa ei pidä tulkita muodostavan teknisiä vaatimuksia, joilla liikenteenharjoittajia tai terminaalin pitäjiä velvoitettaisiin muuttamaan tai korvaamaan linja-autoja tai infrastruktuuria tai linja-autopysäkeillä ja terminaaleissa olevia varusteita.

1. Liikenteenharjoittajien on annettava matkustajalle lippu, jollei muulla asiakirjalla anneta oikeutta matkustamiseen. Lippu voidaan antaa sähköisessä muodossa.

2. Liikenteenharjoittajien soveltamia sopimusehtoja ja hintoja on tarjottava suurelle yleisölle ilman minkäänlaista suoraa tai välillistä, lopullisen asiakkaan kansalaisuuteen taikka liikenteenharjoittajien tai lipunmyyjän sijoittautumispaikkaan unionissa perustuvaa syrjintää, sanotun kuitenkaan rajoittamatta sosiaalisen hinnoittelun soveltamista.

1. Jos tämän asetuksen mukaisten velvoitteiden suorittaminen on uskottu suorittavalle liikenteenharjoittajalle, lipunmyyjä tai muu henkilö, liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalin pitäjä, joka tällaiset velvoitteet on uskonut, on kuitenkin vastuussa kyseisen suorittavan osapuolen toimista ja laiminlyönneistä.

2. Lisäksi osapuolta, jolle liikenteenharjoittaja, matkatoimisto, matkanjärjestäjä tai terminaalin pitäjä on uskonut velvoitteen suorittamisen, koskevat tämän asetuksen säännökset uskottua velvoitetta koskevilta osin.

1. Tämän asetuksen mukaisia matkustajien velvollisuuksia ei voida rajoittaa eikä niistä voida luopua, etenkään kuljetussopimukseen sisältyvällä vapauttavalla tai rajoittavalla lausekkeella.

2. Liikenteenharjoittajat voivat tarjota sopimusehtoja, jotka ovat matkustajan kannalta suotuisampia kuin tässä asetuksessa säädetyt edellytykset.

Matkustajien kuolema tai henkilövahinko sekä matkatavaroiden katoaminen tai vahingoittuminen

1. Matkustajat ovat sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti oikeutettuja korvaukseen linja-auton käyttöön liittyvien onnettomuuksien aiheuttamasta kuolemasta tai henkilövahingosta sekä matkatavaroiden katoamisesta tai vahingoittumisesta. Kuolemantapauksissa tämä oikeus koskee vähintään niitä henkilöitä, joita kuollut matkustaja oli tai olisi ollut lain nojalla velvollinen elättämään.

2. Korvausmäärä lasketaan sovellettavan kansallisen lainsäädännön mukaisesti. Kuolemantapauksesta, henkilövahingosta taikka matkatavaran katoamisesta tai vahingoittumisesta suoritettavalle korvaukselle kansallisessa lainsäädännössä mahdollisesti vahvistettu enimmäisraja ei saa missään tapauksessa olla vähemmän kuin:

Jos onnettomuus liittyy linja-auton käyttöön, liikenteenharjoittajan on annettava kohtuulliseksi katsottavaa apua onnettomuudesta johtuviin matkustajien välittömiin käytännön tarpeisiin. Avustaminen ei merkitse korvausvastuun tunnustamista.

1. Liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät eivät saa kieltäytyä hyväksymästä varausta, kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella.

2. Vammaisille tai liikuntarajoitteisille henkilöille on tarjottava varauksia ja lippuja ilman lisäkustannuksia.

1. Sen estämättä, mitä 9 artiklan 1 kohdassa säädetään, liikenteenharjoittajat, matkatoimistot ja matkanjärjestäjät voivat kieltäytyä hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua tai ottamasta henkilöä ajoneuvoon vammaisuuden tai liikuntarajoitteisuuden perusteella:

2. Siinä tapauksessa, että 1 kohdassa tarkoitettujen syiden vuoksi on kieltäydytty hyväksymästä varausta tai kirjoittamasta tai muutoin antamasta lippua, liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet antaakseen asianomaiselle henkilölle tiedot hyväksyttävissä olevasta kyseisen liikenteenharjoittajan suorittamasta vaihtoehtoisesta palvelusta.

3. Jos vammaiselta tai liikuntarajoitteiselta henkilöltä, jolla on varaus tai lippu ja joka on täyttänyt 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa säädetyt vaatimukset, tästä huolimatta evätään pääsy ajoneuvoon hänen vammaisuutensa tai liikuntarajoitteisuutensa vuoksi, tälle henkilölle ja hänen tämän artiklan 4 kohdan mukaiselle saattajalleen on tarjottava mahdollisuus valita jompikumpi seuraavista:

Se, että 14 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaista ilmoitusta ei ole annettu, ei saa sinällään vaikuttaa oikeuteen saada palautusta lipusta maksetusta hinnasta.

4. Liikenteenharjoittaja, matkatoimisto tai matkanjärjestäjä voi 1 kohdan a alakohdassa säädettyjen edellytysten täyttyessä edellyttää, että vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden seurassa matkustaa toinen henkilö, joka kykenee antamaan vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön tarvitsemaa apua, jos tämä on ehdottoman välttämätöntä. Tällainen saattaja on kuljetettava ilmaiseksi ja, kun tämä on mahdollista, hänelle on annettava istumapaikka vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön vierestä.

5. Kun liikenteenharjoittaja, matkatoimisto tai matkanjärjestäjä vetoaa 1 kohdassa säädettyyn poikkeukseen, hänen on viipymättä ilmoitettava perustelut vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle ja pyynnöstä ilmoitettava kyseiselle henkilölle asianomaiset tiedot kirjallisesti viiden työpäivän kuluessa pyynnön esittämisestä.

1. Liikenteenharjoittajilla ja terminaalin pitäjillä on oltava syrjimättömät esteettömyyttä koskevat ehdot vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden kuljetukselle tai niiden on, soveltuvin osin järjestöjensä kautta, otettava tällaiset käyttöön yhteistyössä vammaisia tai liikuntarajoitteisia henkilöitä edustavien järjestöjen välityksellä.

2. Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on asetettava 1 kohdassa säädetyt esteettömyyttä koskevat ehdot yleisesti saataville fyysisesti tai internetiin samoilla kielillä kuin muut kaikille matkustajille yleensä annettavat tiedot.

3. Matkanjärjestäjien on asetettava saataville 1 kohdassa säädetyt esteettömyyttä koskevat ehdot, joita sovelletaan niiden järjestämiin, myymiin tai myytäväksi tarjoamiin matkapaketteihin, pakettilomiin ja pakettikiertomatkoihin sisältyviin matkoihin.

4. Tiedot 2 ja 3 kohdassa tarkoitetuista esteettömyyttä koskevista ehdoista on annettava fyysisessä muodossa matkustajan pyynnöstä.

5. Liikenteenharjoittajien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat yleiset tiedot matkasta ja kuljetusedellytyksistä ovat saatavilla asianmukaisessa ja vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa muodossa, mukaan lukien soveltuvin osin verkkovaraus- ja verkkotietopalvelut. Tiedot on matkustajan pyynnöstä annettava fyysisessä muodossa.

Jäsenvaltioiden on nimettävä linja-autoterminaalit, joissa vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä avustetaan. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava asiasta komissiolle. Komissio laatii internetissä saatavilla olevan luettelon nimetyistä linja-autoterminaaleista.

1. Ellei 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä esteettömyyttä koskevista ehdoista muuta johdu, liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on jäsenvaltioiden nimeämissä terminaaleissa annettava omien toimivaltuuksiensa rajoissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille liitteessä I olevassa a kohdassa eriteltyä apua maksutta.

2. Ellei 11 artiklan 1 kohdassa säädetyistä esteettömyyttä koskevista ehdoista muuta johdu, liikenteenharjoittajien on annettava linja-autoissa vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille liitteessä I olevassa b kohdassa eriteltyä apua maksutta.

1. Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on tehtävä yhteistyötä vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden avustamiseksi, edellyttäen, että

2. Sen lisäksi, mitä 1 kohdassa säädetään, vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden on ilmoitettava liikenteenharjoittajalle, matkatoimistolle tai matkanjärjestäjälle erityisistä istumapaikkatarpeistaan varausta tehdessään tai lippua ennakkoon ostaessaan, jos tarve on tiedossa kyseisenä ajankohtana.

3. Liikenteenharjoittajien, terminaalin pitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki tarpeelliset toimenpiteet helpottaakseen vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden antamien avuntarvetta koskevien ilmoitusten vastaanottamista. Tätä velvoitetta sovelletaan kaikissa nimetyissä terminaaleissa ja niiden myyntipisteissä, mukaan lukien puhelin- ja internetmyynti.

4. Jos 1 kohdan a alakohdan tai 2 kohdan mukaista ilmoitusta ei ole tehty, liikenteenharjoittajien, terminaalin pitäjien, matkatoimistojen ja matkanjärjestäjien on toteutettava kaikki kohtuulliset toimenpiteet varmistaakseen, että apua annetaan siten, että vammainen tai liikuntarajoitteinen henkilö voi nousta lähtevään linja-autoon, vaihtaa linja-autoa tai poistua määräpaikkaan saapuvasta linja-autosta matkalla, jota varten hän on ostanut lipun.

5. Terminaalin pitäjän on nimettävä terminaalin sisä- tai ulkopuolella sijaitseva paikka, jossa vammaiset tai liikuntarajoitteiset henkilöt voivat ilmoittaa saapumisestaan ja pyytää apua. Tämä paikka on merkittävä selvästi opastein ja siellä on annettava saavutettavassa muodossa perustiedot terminaalista ja annettavasta avusta.

Jos matkatoimistot tai matkanjärjestäjät vastaanottavat 14 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun ilmoituksen, niiden on tavanomaisen aukioloaikansa puitteissa siirrettävä tiedot liikenteenharjoittajalle tai terminaalin pitäjälle mahdollisimman pian.

1. Liikenteenharjoittajien ja soveltuvin osin terminaalin pitäjien on otettava käyttöön vammaisuuteen liittyvän koulutuksen menettelyt, mukaan lukien ohjeet, ja varmistettava, että

2. Jäsenvaltio voi kuljettajien koulutuksen osalta myöntää vapautuksen 1 kohdan b alakohdan soveltamisesta enintään kahdeksi vuodeksi … (13) alkaen.

1. Liikenteenharjoittajat ja terminaalin pitäjät ovat vastuussa, jos ne avustaessaan ovat aiheuttaneet pyörätuolin tai muun liikkumisen apuvälineen tai -laitteen katoamisen tai vahingoittumisen. Katoamisen tai vahingoittumisen korvaa siitä vastuussa oleva liikenteenharjoittaja tai terminaalin pitäjä.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun korvauksen on oltava yhtä suuri kuin kadonneen tai vahingoittuneen välineen tai laitteen korvaamisesta tai korjaamisesta aiheutuneet kustannukset.

3. Tarvittaessa on tehtävä kaikki mahdollinen väliaikaisen korvaavan välineen tai laitteen saamiseksi pikaisesti matkustajan käyttöön. Näillä pyörätuolilla ja muilla liikkumisen apuvälineillä tai -laitteilla on mahdollisuuksien mukaan oltava samankaltaiset tekniset ja toiminnalliset ominaisuudet kuin niillä, jotka ovat kadonneet tai vahingoittuneet.

1. Jäsenvaltiot voivat jättää säännöllisen kotimaanliikenteen kaikkien tai joidenkin tämän luvun säännösten soveltamisalan ulkopuolelle, jos ne varmistavat, että kansallisten sääntöjen mukaisesti vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettava suoja on tasoltaan vähintään sama kuin tämän asetuksen nojalla annettava suoja, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 2 artiklan 4 kohdan soveltamista.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista. Komissio toteuttaa asianmukaiset toimet, jos myönnettyä vapautusta ei pidetä tämän artiklan säännösten mukaisena. Komissio antaa … (14) mennessä Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen 1 kohdan mukaisesti myönnetyistä vapautuksista.

1. Jos liikenteenharjoittaja perustellusti arvioi, että säännöllisen liikenteen lähtö terminaalista peruuntuu tai viivästyy yli 120 minuuttia, matkustajille on viipymättä tarjottava valittavaksi jompikumpi seuraavista:

2. Jos säännöllisen liikenteen lähtö linja-autopysäkiltä peruuntuu tai viivästyy yli 120 minuuttia, matkustajilla on oikeus vaatia liikenteenharjoittajalta matkan jatkamista, uudelleenreititystä tai lipun hinnan palauttamista.

3. Edellä olevan 1 kohdan b alakohdassa ja 2 kohdassa säädetty palautus on maksettava 14 päivän kuluessa siitä, kun tarjous on tehty tai pyyntö vastaanotettu. Maksun on katettava lipusta maksettu koko hinta matkustamatta jääneen osuuden tai osuuksien osalta ja, jos matkalla ei ole enää matkustajan alkuperäisen matkasuunnitelman tarkoituksen kannalta merkitystä, jo matkustetun osuuden tai osuuksien osalta. Näyttölippujen tai kausilippujen osalta maksun on oltava yhtä suuri kuin sen suhteellinen osa lipun täydestä hinnasta. Palautus on maksettava rahana, paitsi jos matkustaja hyväksyy muunlaisen palautustavan.

1. Säännöllisen liikenteen lähdön peruuntuessa tai viivästyessä liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on ilmoitettava tilanteesta terminaaleista lähteville matkustajille mahdollisimman pian ja joka tapauksessa viimeistään 30 minuutin kuluttua aikataulun mukaisesta lähtöajasta sekä arvioidusta lähtöajasta heti, kun tieto siitä on saatavissa.

2. Jos matkustajat menettävät peruuntumisen tai viivästymisen takia aikataulun mukaisen jatkoyhteyden, liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on toteutettava kohtuulliset toimenpiteet tiedottaakseen asianomaisille matkustajille vaihtoehtoisista jatkoyhteyksistä.

3. Liikenteenharjoittajan tai tapauksen mukaan terminaalin pitäjän on varmistettava, että vammaiset ja liikuntarajoitteiset henkilöt saavat 1 ja 2 kohdassa edellytetyt tiedot saavutettavassa muodossa.

Jos aikataulun mukaan yli kolme tuntia kestävän matkan lähtö terminaalista peruuntuu tai viivästyy yli kaksi tuntia, liikenteenharjoittajan on tarjottava matkustajille ilmaiseksi:

Liikenteenharjoittajan on tätä artiklaa sovellettaessa kiinnitettävä erityistä huomiota vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden sekä mahdollisten saattajien tarpeisiin.

Mitä tässä luvussa säädetään ei estä matkustajia hakemasta kansallisessa tuomioistuimessa korvauksia kansallisen oikeuden mukaisesti säännöllisen liikenteen peruuntumisesta tai viivästymisestä aiheutuneesta vahingosta.

Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on annettava matkustajille koko matkan ajan omien toimivaltuuksiensa rajoissa riittävästi tietoja. Nämä tiedot on pyynnöstä annettava saavutettavassa muodossa, jos tämä on mahdollista.

1. Liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on omien toimivaltuuksiensa rajoissa varmistettava, että matkustajille annetaan asianmukaiset ja ymmärrettävät tiedot heidän tämän asetuksen mukaisista oikeuksistaan viimeistään lähtöhetkellä. Tiedot on annettava terminaaleissa ja soveltuvin osin internetissä. Vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön pyynnöstä tiedot on annettava saavutettavassa muodossa. Näihin tietoihin on sisällyttävä jäsenvaltion 27 artiklan 1 kohdan mukaisesti nimeämän yhden tai useamman täytäntöönpanoelimen yhteystiedot.

2. Edellä 1 kohdassa tarkoitetun tiedottamisvaatimuksen täyttämiseksi liikenteenharjoittajat ja terminaalin pitäjät voivat käyttää komission kaikilla Euroopan unionin toimielinten virallisilla kielillä laatimaa ja niiden saataville saattamaa yhteenvetoa tämän asetuksen säännöksistä.

Liikenteenharjoittajilla on oltava tai niiden on perustettava järjestelmä 4, 8 ja 9–24 artiklassa säädettyjä oikeuksia ja velvoitteita koskevien valitusten käsittelyä varten.

Jos tämän asetuksen soveltamisalaan kuuluva matkustaja haluaa esittää liikenteenharjoittajalle valituksen 4, 8 ja 9–24 artiklan osalta, hänen on tehtävä se kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun säännöllinen liikennepalvelu suoritettiin tai olisi pitänyt suorittaa. Liikenteenharjoittajan on yhden kuukauden kuluessa valituksen vastaanottamisesta ilmoitettava matkustajalle, onko tämän valitus hyväksytty, hylätty vai edelleen käsiteltävänä. Lopullisen vastauksen antamiseen kuluva aika saa olla enintään kolme kuukautta valituksen vastaanottamisesta.

1. Kunkin jäsenvaltion on nimettävä yksi tai useampi uusi tai olemassa oleva elin, joka vastaa tämän asetuksen täytäntöönpanosta sen alueella sijaitsevista paikoista lähtevän säännöllisen liikenteen osalta ja kolmannesta maasta tällaisiin paikkoihin suuntautuvan säännöllisen liikenteen osalta. Kunkin elimen on toteutettava tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen tämän asetuksen noudattamisen.

Kunkin elimen on oltava organisaatioltaan, rahoituspäätöksiltään, oikeudelliselta rakenteeltaan ja päätöksenteoltaan riippumaton liikenteenharjoittajista, matkanjärjestäjistä ja terminaalin pitäjistä.

2. Jäsenvaltioiden on ilmoitettava komissiolle tämän artiklan mukaisesti nimetty elin tai elimet.

3. Matkustaja voi tehdä valituksen tämän asetuksen väitetystä rikkomisesta kansallisen lainsäädännön mukaisesti 1 kohdan nojalla nimetylle asianmukaiselle elimelle tai muulle jäsenvaltion nimeämälle asianmukaiselle elimelle.

Edellä olevan 27 artiklan 1 kohdan nojalla nimettyjen täytäntöönpanoelinten on 1 päivään kesäkuuta … (15) mennessä ja sen jälkeen joka toinen vuosi mainittuun päivämäärään mennessä julkaistava kahden edellisen kalenterivuoden toiminnastaan kertomus, joka sisältää erityisesti kuvauksen tämän asetuksen täytäntöönpanotoimista sekä tilastotiedot valituksista ja sovelletuista seuraamuksista.

Tämän asetuksen 27 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen kansallisten täytäntöönpanoelinten on tarpeen mukaan vaihdettava tietoja työskentely- ja päätöksentekoperiaatteistaan ja -käytännöistään. Komissio tukee niitä tässä tehtävässä.

Jäsenvaltioiden on annettava sääntöjä tämän asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavista seuraamuksista ja toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että säännöt pannaan täytäntöön. Näin säädettyjen seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhteisia ja varoittavia. Jäsenvaltioiden on annettava komissiolle tiedoksi kyseiset säännöt ja toimenpiteet viimeistään … (16) ja ilmoitettava sille viipymättä niihin vaikuttavista myöhemmistä muutoksista.

Komissio antaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen tämän asetuksen toimivuudesta ja vaikutuksista … (17). Kertomukseen liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotuksia tämän asetuksen säännösten yksityiskohtaisemmasta täytäntöönpanosta tai sen muuttamisesta.

Tämä asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä.

(2) Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu 23. huhtikuuta 2009 (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä) ja neuvoston kanta, vahvistettu 11 päivänä maaliskuuta 2010. Euroopan parlamentin kanta, vahvistettu … (ei vielä julkaistu virallisessa lehdessä).

(12) Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(14) Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on viisi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(15) Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(17) Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kolme vuotta tämän asetuksen soveltamispäivästä.

(19) Pyydetään lisäämään päivämäärä, joka on kaksi vuotta julkaisemispäivästä.

NEUVOSTON PERUSTELUT

I JOHDANTO

Komissio esitti 4.12.2008 ehdotuksen Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä sekä kuluttajansuojalainsäädännön täytäntöönpanosta vastaavien kansallisten viranomaisten yhteistyöstä annetun asetuksen (EY) N:o 2006/2004 muuttamisesta (1).

Euroopan parlamentti äänesti 23.4.2009 ensimmäisen käsittelyn lausunnostaan (2).

Neuvosto pääsi 17.12.2009 asetusehdotuksesta poliittiseen yhteisymmärrykseen. Lingvistijuristien tarkistettua tekstin neuvosto vahvisti 11.3.2010 ensimmäisen käsittelyn kantansa Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 294 artiklassa määrättyä tavallista lainsäätämisjärjestystä noudattaen.

Neuvosto otti käsittelyssään huomioon Euroopan talous- ja sosiaalikomitean lausunnon. Alueiden komitea kieltäytyi antamasta lausuntoa.

II ENSIMMÄISEN KÄSITTELYN KANNAN ERITTELY

1. Yleistä

Ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi matkustajien oikeuksista linja-autoliikenteessä on osa Euroopan unionin yleistä tavoitetta matkustajien tasa-arvoisen kohtelun varmistamiseksi heidän valitsemastaan matkustustavasta riippumatta. Samankaltaista lainsäädäntöä on jo hyväksytty ilmateitse (3) tai rautateitse (4) matkustavien henkilöiden osalta. Siinä on säännöksiä, jotka koskevat korvausvastuuta matkustajien kuoleman tai henkilövahingon ja matkatavaroiden katoamisen tai vahingoittumisen yhteydessä, automaattisia ratkaisuja matkan keskeytyessä, valitusten käsittelyä ja oikeussuojakeinoja sekä matkustajille tiedottamista ja muita aloitteita. Asetusehdotuksessa vahvistetaan myös säännöt vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille tiedottamisesta ja heidän avustamisestaan.

Vaikka neuvosto yhtyi komission näkemykseen ehdotuksen tavoitteen osalta, sen kanta edellytti alkuperäiseen ehdotukseen huomattavia muutoksia. Muutamia ehdotetuista säännöksistä neuvosto ei voinut hyväksyä, koska niistä aiheutuisi liian raskas hallinnollinen taakka sekä kustannuksia liikenteenharjoittajille ja kansallisille hallinnoille niiden kuitenkaan tarjoamatta matkustajille sellaista lisäarvoa, joka korvaisi nämä haitat. Muita säännöksiä muotoiltiin uudelleen ottaen huomioon jäsenvaltioissa voimassa olevat erilaiset lainsäädännöt, jotta vältettäisiin ristiriita tämän asetusehdotuksen ja voimassa olevan kansallisen ja Euroopan unionin lainsäädännön välillä. Joitakin säännöksiä laadittiin uudelleen asetuksen yksinkertaistamiseksi ja selkeyttämiseksi.

Tämän lähestymistavan vuoksi neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa muutetaan jossain määrin komission alkuperäistä ehdotusta muotoilemalla se uudelleen ja poistamalla tekstistä useita säännöksiä. Tästä syystä neuvosto ei hyväksynyt kaikkia näihin poistettuihin säännöksiin liittyviä Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnossa esitettyjä tarkistuksia.

Neuvosto pyrkii tasapainoiseen ratkaisuun, jossa otetaan huomioon matkustajien oikeudet ja tarve varmistaa linja-autoliikenteen harjoittajien, jotka ovat usein pieniä ja keskisuuria yrityksiä, taloudellinen elinkelpoisuus. Sen vuoksi neuvosto sisällytti Euroopan parlamentin tarkistuksen 3 ensimmäisen käsittelyn kantaansa.

2. Keskeiset poliittiset kysymykset

i) Soveltamisala

Komission alkuperäisen ehdotuksen mukaan asetusta oli määrä soveltaa yleisesti linja-autoyritysten harjoittamaan säännölliseen henkilöliikenteeseen. Jäsenvaltioilla oli lupa vapauttaa julkisia palveluhankintoja koskevien sopimusten piiriin kuuluva kaupunki-, esikaupunki- ja alueellinen liikenneasetuksen soveltamisesta ainoastaan, jos näissä sopimuksissa taataan asetuksessa vaadittua tasoa vastaavat matkustajien oikeudet. Lisäksi Euroopan parlamentti esitti yhden tarkistuksen, jonka ansiosta jäsenvaltiot saattoivat edellä mainituin ehdoin jättää asetuksen soveltamisalan ulkopuolelle kaupunki- ja esikaupunkiliikenteen mutta eivät alueellista liikennettä.

Neuvosto ei voinut hyväksyä komission ehdottamaa soveltamisalaa eikä siihen liittyviä Euroopan parlamentin tarkistuksia (tarkistukset 1, 2 ja 81), koska sen mielestä kaupunki-, esikaupunki- ja alueellinen liikenne kuuluvat toissijaisuusperiaatteen piiriin.

Alueellisen liikenteen sisällyttäminen soveltamisalaan Euroopan parlamentin ehdottaman mukaisesti voisi aiheuttaa ongelmia sekä matkustajille että itse alalle. Isoilla kaupunkialueilla yhtiöt harjoittavat yleensä koko kuljetusverkon kattavaa toimintaa, johon kuuluvat linja-autoliikenne, metroliikenne, lähiliikenteen junat ja raitiovaunuliikenne. Kaikki nämä kuljetuspalvelut ovat usein luonteeltaan kaupunki-, esikaupunki- ja alueellista liikennettä. Vapautuksen rajoittaminen ainoastaan kaupunki- ja esikaupunkiliikenteeseen tarkoittaisi sitä, että osaan näistä verkoista sovellettaisiin kaukoliikenteelle tarkoitettuja sääntöjä. Näissä liikenneverkoissa toimivien yhtiöiden olisi tällöin käsiteltävä saman verkon sisällä useita korvausjärjestelmiä, joista jotkin eivät oikein sovellu tämäntyyppiseen liikenteeseen. Tilanne olisi myös näissä verkoissa matkustavien kannalta hämmentävä, koska heidän olisi vaikea tietää, mitä sääntöjä tosiasiassa sovelletaan.

Lisäksi koska rautatiematkustajien oikeuksista annetussa voimassa olevassa asetuksessa alueelliset rautatiepalvelut on mahdollista vapauttaa, voisi näiden kahden alan välinen kilpailu vääristyä, jos linja-automatkustajien oikeuksia koskevassa asetuksessa ei olisi vastaavaa säännöstä. Linja-auto- ja rautatieliikennehän ovat usein toisilleen vaihtoehtoisia.

Sen vuoksi neuvosto ei voinut hyväksyä soveltamisalaan liittyviä Euroopan parlamentin tarkistuksia. Neuvosto ehdottaakin, että asetusehdotusta pitäisi soveltaa matkustajiin sekä kansallisessa että kansainvälisessä säännöllisessä liikenteessä, mutta kansallisella tasolla olisi mahdollista vapauttaa säännöllinen kaupunki-, esikaupunki- ja alueellinen liikenne. Lisäksi neuvosto on lisännyt säännöksen, jolla varmistetaan, että tiettyjä perusoikeuksia sovelletaan kaikkeen linja-autoliikenteeseen poikkeuksetta (so. syrjimättömät sopimusehdot ja hinnat sekä vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeus kuljetukseen sekä asiaa koskevat poikkeukset).

Jäsenvaltiot voivat myöntää säännöllisen kotimaanliikenteen osalta tämän asetuksen säännösten soveltamisesta enintään viiden vuoden ajaksi vapautuksen, joka voidaan uusia kaksi kertaa. Lisäksi jäsenvaltiot voivat myöntää enintään viiden vuoden ajaksi vapautuksen, joka voidaan uusia, tietylle säännölliselle liikenteelle, josta merkittävä osa, mukaan lukien vähintään yksi aikataulun mukainen pysähtyminen, tapahtuu EU:n ulkopuolella.

Lisäksi soveltamisalan yhteydessä erityisen säännöksen mukaan jäsenvaltiot, jotka voivat varmistaa, että niiden kansallisten sääntöjen mukaisesti vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille annettava suoja on tasoltaan vähintään sama kuin tämän asetuksen nojalla annettava suoja, voivat pitää kansalliset sääntönsä täysimääräisesti voimassa.

ii) Infrastruktuurin muutokset

Infrastruktuurin osalta neuvosto on valmis kannustamaan ja tukemaan aloitteita, jotka koskevat uutta laitteistoa ja infrastruktuuria, joka on hankittava tai rakennettava vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden tarpeiden huomioon ottamiseksi, kuten johdanto-osassa selkeästi todetaan. Tämä asetus kuuluu kuitenkin kuluttajansuojalainsäädännön piiriin, minkä vuoksi se ei voi sisältää teknisiä vaatimuksia, joilla liikenteenharjoittajat velvoitettaisiin muuttamaan tai korvaamaan ajoneuvoja tai infrastruktuuria tai terminaaleissa olevia varusteita. Sen vuoksi kaikkia Euroopan parlamentin tarkistuksia, jotka koskevat infrastruktuurin muutoksia, ei voitu hyväksyä (tarkistukset 6–10).

iii) Korvaus ja avustaminen onnettomuustapauksissa

Komission ehdotuksessa vahvistetaan säännöt linja-autoyritysten vastuusta matkustajien ja matkatavaroiden osalta. Matkustajiin sovellettaisiin yhdenmukaisia sääntöjä linja-autoyritysten vastuusta. Enintään 220 000 euron suuruisten vahinkojen osalta linja-autoyrityksillä pitäisi olla ehdoton korvausvastuu, josta ne eivät voisi vapautua osoittamalla, että onnettomuus ei ollut niiden aiheuttama. Yli 220 000 euron suuruisten vahinkojen osalta korvausvastuu perustuisi tuottamukseen, mutta olisi rajoittamaton. Onnettomuuteen joutuneilla matkustajilla olisi oikeus ennakkomaksuun selvitäkseen taloudellisista vaikeuksista, joita he tai heidän perheensä voivat kohdata kuolemantapauksen tai henkilövahingon seurauksena.

Jäsenvaltioissa tällä hetkellä voimassa olevat vastuujärjestelmät ovat kuitenkin hyvin erilaisia vastuun perusteen osalta (ehdoton rajoittamaton vastuu, ehdoton vastuu ylivoimaista estettä koskevin poikkeuksin sekä tuottamukseen perustuva vastuu) ja niitä ei voida sovittaa yhteen. Lisäksi eri jäsenvaltioiden lainsäädäntö perustuu osittain moottoriajoneuvojen käyttöön liittyvän vastuun varalta otettavasta vakuutuksesta ja vakuuttamisvelvollisuuden voimaansaattamisesta annettuun direktiiviin 2009/103/EY (”moottoriajoneuvojen vakuutusdirektiivi”) ja osittain EU:n lainsäädäntöä kattavampaan kansalliseen lainsäädäntöön. Näillä säädöksillä säännellään jo nyt linja-automatkustajia koskevaa vastuuta, ja on olennaisen tärkeää välttää ristiriidat tämän säädöksen ja ”moottoriajoneuvojen vakuutusdirektiivin” välillä.

Sen vuoksi puheenjohtajavaltio omaksui lähestymistavan, joka perustuu nykyiseen järjestelmään mutta johon lisättäisiin samalla joitakin yhdenmukaistamisen perustekijöitä. Matkustaja- ja matkatavarayksikkökohtaiseksi vähimmäisrajaksi ehdotetaan 220 000 euroa matkustajaa kohden silloin, kun on kyseessä kuolemantapaus tai henkilövahinko. Matkatavaroiden katoamisessa ja vahingoittumisessa sovellettava vähimmäisraja olisi 500 euroa ja muussa säännöllisessä liikenteessä 1 200 euroa. Näin ollen matkatavaroiden korvaus olisi yhdenmukainen rautatieliikenneasetuksen vastaavien säännösten kanssa, samalla ottaen huomioon kaupunki-, esikaupunki- ja alueellisen liikenteen erityispiirteet. Pyörätuolien ja muiden liikkumisen apuvälineiden tai -laitteiden osalta neuvoston hyväksymässä tekstissä edellytetään, että niitä ei kohdella samalla tavalla kuin tavanomaista matkatavaraa vaan että ne aina korvataan kokonaan, jopa silloin, kun vahinko aiheutuu avustamisen yhteydessä (Euroopan parlamentin tarkistuksen 46 hengessä).

Lisäksi tekstiä on mukautettu avun antamiseksi matkustajille heidän onnettomuudesta johtuvia välittömiä käytännön tarpeitaan varten. Tällaista säännöstä ei ole ”moottoriajoneuvojen vakuutusdirektiivissä”, ja se merkitsee linja-automatkustajille todellista etua, mutta ei lisää merkittävällä tavalla linja-autoyritysten hallinnollista taakkaa.

Neuvosto ei voinut edellä esitetyn perusteella hyväksyä komission ehdottamaa lähestymistapaa eikä vastuuseen liittyviä Euroopan parlamentin tarkistuksia (tarkistukset 18–24).

iv) Vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeudet

Neuvosto tukee varauksetta komissiota tämän tavoitteessa varmistaa, että vammaisilla ja liikuntarajoitteisilla henkilöillä on syrjimätön pääsy linja-autoihin. Sen vuoksi neuvosto noudattaa tarkasti komission ehdotusta, vaikkakin muuttaen joitakin säännöksiä saattaakseen ne toimiviksi ja sisällyttäen siihen tiettyjä yksinkertaistuksia ja selvennyksiä. Tämän luvun osalta neuvosto sisällytti tekstiin useita Euroopan parlamentin tarkistuksia joko kokonaisuudessaan, osittain tai periaatteessa.

Kuljetusoikeutta koskevien poikkeusten osalta komissio oli ehdottanut, että vammaiselta henkilöltä voitaisiin evätä kuljetus vetoamalla turvallisuusvaatimuksiin tai ajoneuvon kokoon. Neuvosto on tehnyt useita parannuksia tekstiin, jossa viitataan nyt ajoneuvon suunnitteluun eikä kokoon, ja siten ottanut huomioon Euroopan parlamentin tarkistukset 26 ja 27 joko sisällöllisesti tai periaatteellisesti. Lisäksi neuvosto on hyväksynyt myös tarkistuksen 73, joka koskee vammaiselle tai liikuntarajoitteiselle henkilölle tarjottavaa vaihtoehtoa, jos tältä evätään pääsy ajoneuvoon.

Alkuperäisen ehdotuksen mukaan liikenteenharjoittaja voisi edellyttää, että vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön seurassa matkustaa toinen henkilö, joka kykenee antamaan apua. Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa todetaan, että jos liikenteenharjoittaja pyytää tätä matkustajaliikennepalvelun osalta, seurassa matkustava henkilö on kuljetettava maksutta ja hänelle on mahdollisuuksien mukaan annettava istumapaikka vammaisen tai liikuntarajoitteisen henkilön vierestä. Tässä säännöksessä otetaan huomioon Euroopan parlamentin tarkistuksen 29 sisältö.

Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa edellytetään syrjimättömiä pääsyedellytyksiä sekä niiden asettamista julkisesti saataville vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille soveltuvassa muodossa, millä hyväksytään osittain tai kokonaisuudessaan Euroopan parlamentin tarkistukset 31 ja 32. Lisäksi komissio laatii internetissä saatavilla olevan luettelon jäsenvaltioiden nimeämistä linja-autoterminaaleista, joissa on Euroopan parlamentin tarkistuksen 36 mukaisesti tarjolla apua vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille.

Vammaisia ja liikuntarajoitteisia henkilöitä avustetaan sillä edellytyksellä, että asianomainen henkilö ilmoittaa asiasta liikenteenharjoittajalle tai terminaalin pitäjälle vähintään kaksi työpäivää etukäteen (komission ehdotuksen mukaan 48 tuntia) ja on nimetyssä paikassa viimeistään 60 minuuttia ennen julkistettua lähtöaikaa. Näin ollen neuvosto ei voinut hyväksyä tarkistusta 39, jossa ehdotettiin lyhyempää 24 tunnin aikaa. Lisäksi jos henkilöllä on istumapaikkaan liittyviä erityistarpeita, matkustajan olisi ilmoitettava niistä liikenteenharjoittajalle varausta tehdessään, jos tarve on kyseisenä ajankohtana tiedossa. Tämä uusi neuvoston lisäämä vaatimus antaa liikenteenharjoittajalle mahdollisuuden huolehtia noista erityistarpeista ja antaa asianomaiselle henkilölle mahdollisimman hyvää palvelua.

Mitä tulee avustamiseen ajoneuvoissa, neuvosto on rajoittanut komission alkuperäisen ehdotuksen soveltamisalaa. Neuvoston tekstissä esitetään, että on annettava tietoja helposti saatavassa muodossa sekä apua ajoneuvoon nousemisessa ja ajoneuvosta poistumisessa matkalla pidettävien taukojen aikana, jälkimmäistä ainoastaan kuitenkin jos ajoneuvossa on kuljettajan lisäksi muuta henkilöstöä. Tässä otetaan huomioon se, että useimmista ajoneuvoista huolehtii ainoastaan kuljettaja, joten avun antamisella matkan aikana on vaikutus kuljettajan työaikoihin ja näin ollen turvallisuusvaatimuksiin.

Apua vammaisille ja liikuntarajoitteisille henkilöille on annettava maksutta jäsenvaltioiden nimeämissä miehitetyissä terminaaleissa, ja tällaisia henkilöitä suoraan avustavan henkilöstön olisi pitänyt saada asianmukainen koulutus, jonka ansiosta se voi avustaa tällaisia henkilöitä. Henkilöstön, mukaan lukien kuljettajat, joka on suoraan matkustajien kanssa tekemisissä, olisi saatava vammaisuuteen liittyvää tietoisuutta lisäävää koulutusta.

v) Matkustajien oikeudet peruutus- tai viivästymistapauksissa

Komission ehdotuksessa edellytettiin linja-autoyrityksille velvollisuuksia matkan keskeytyessä, peruuntuessa tai viivästyessä. Yritysten olisi maksettava korvauksena lipun hinta täysimääräisenä, jos ne eivät pysty tarjoamaan vaihtoehtoisia palveluja tai tarvittavia tietoja.

Vaikka neuvosto kannattaa täysin periaatetta, että liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien olisi pidettävä huolta matkustajistaan, se on muuttanut komission ehdotusta ottaen huomioon linja-autoalan erityisen rakenteen. Sovittiin terminaaleista lähtevien matkustajien ja linja-autopysäkeiltä lähtevien matkustajien erilaisesta kohtelusta, koska ei ole mahdollista eikä kohtuullista antaa esimerkiksi viivästyksiä koskevia samantasoisia tietoja linja-autopysäkillä verrattuna miehitettyyn terminaaliin.

Jos matka viivästyy yli kaksi tuntia tai peruuntuu, matkustajan vaihtoehtoina on joko jatkaa matkaa käyttäen samaa kuljetusmuotoa tai pyytää siirtämistä tai pyytää lippunsa hinnan palauttamista (maksetaan 14 päivän kuluessa tapahtuneesta ja tarvittaessa maksuton paluumatka). Jos yli kolme tuntia kestävä matka viivästyy yli kaksi tuntia, liikenteenharjoittajan on tarjottava terminaalista lähteville matkustajille ateria tai virvokkeita EP:n tarkistuksen 53 hengessä, mutta sillä ei ole velvoitetta tarjota majoitusta, vaikkakin liikenteenharjoittajan on avustettava majoituksen löytämisessä. Linja-automatkustajat eivät kuitenkaan saa lisäkorvauksia (jotka maksetaan lipun hinnan lisäksi) toisin kuin meri- ja rautatiematkustajat. Näin ollen neuvosto ei ole hyväksynyt korvauksiin ja majoitukseen liittyviä EP:n tarkistuksia (tarkistukset 49, 50, 51, 52, 54 ja 55).

Euroopan parlamentti esitti joitain tarkistuksia, jotka koskevat korvauksia ja apua saapumisen viivästyessä, ja niihin liittyviä ylivoimaisen esteen tapauksissa sovellettavia poikkeuksia (tarkistukset 56 ja 57), joilla liikenteenharjoittajat vapautettaisiin vahingonkorvausvastuusta, jos vahinko aiheutuu niiden palvelujen toteuttamiseen liittymättömistä olosuhteista, joita ne eivät olisi voineet ennakoida. Neuvosto ei sisällyttänyt kantaansa tällaisia tarkistuksia, sillä sen tekstissä ei ole mitään säännöksiä saapumisen viivästymistä koskevista korvauksista.

Tällaiset korvaukset olisivat lisävelvoite linja-autoyrityksille ja muodostaisivat liiallisen rasitteen; lisäksi kuljettajille tulisi paineita noudattaa aikataulua hinnalla millä hyvänsä, mikä vaarantaisi tieturvallisuuden.

Neuvosto hyväksyi tarkistuksen 58, joka koskee tietoja vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden helposti saatavissa olevissa muodoissa.

vi) Tietoja, valitusten käsittelyä ja kansallisia täytäntöönpanoelimiä koskevat yleiset säännöt

Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannan mukaan liikenteenharjoittajien ja terminaalin pitäjien on annettava matkustajille koko matkan ajan omien toimivaltuuksiensa rajoissa riittävästi tietoja helposti saatavissa olevassa muodossa, jos tämä on mahdollista. Lisäksi niiden on annettava matkustajille asianmukaisella ja ymmärrettävällä tavalla tietoja näiden oikeuksista, EP:n tarkistuksen 62 hengessä.

Komission ehdotukseen sisältyi valitusten osalta sääntöjä siitä, miten liikenteenharjoittajien olisi käsiteltävä niitä, erityisesti siitä, millaisia kauaskantoisia oikeudellisia seurauksia on siinä tapauksessa, että valituksiin jätetään vastaamatta.

Vaikka neuvosto hyväksyy periaatteen osalta komission ehdotuksen, se tuo järjestelmään enemmän joustavuutta, jotta jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmille tai hallintorakenteille ei aiheutuisi odottamattomia seurauksia. Tähän liittyen ja lisäbyrokratian välttämiseksi neuvosto ei hyväksynyt EP:n tarkistusta 64, jossa esitettiin linja-autoyrityksille velvoitetta esittää vuosittain yksityiskohtainen kertomus vastaanotetuista valituksista.

Parlamentti ehdotti myös, että kansallisten täytäntöönpanoelinten olisi oltava riippumattomia (tarkistus 65). Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa täsmennetään selvemmin, että näiden elinten olisi oltava riippumattomia liikenteenharjoittajista, matkanjärjestäjistä ja terminaalin pitäjistä.

vii) Asetuksen soveltamisen alkamispäivä

Komissio oli ehdottanut, että asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä, ja sitä sovelletaan vuoden kuluttua kyseisestä päivästä.

Neuvoston ensimmäisen käsittelyn kannassa esitetään, että asetusta aletaan soveltaa kahden vuoden kuluttua sen julkaisemisesta, ja hyväksytään näin EP:n tarkistus 69 asiasisällön osalta.

3. Muut Euroopan parlamentin hyväksymät tarkistukset

Muut tarkistukset, joita ei ole sisällytetty neuvoston ensimmäisen käsittelyn kantaan:

—	muutokset ”kuljetussopimuksen” (tarkistus 13), ”lipunmyyjän” (tarkistus 14), ”matkanjärjestäjän” (tarkistus 15) ja ”peruuttamisen” (tarkistus 16) määritelmiin;

—	ehdotettu ”helposti saatavissa olevien muotojen” uusi määritelmä (tarkistus 17);

—	viittaus ”henkilöihin, jotka eivät voi matkustaa ilman avustajia iäkkyytensä tai nuoruutensa vuoksi” (tarkistus 34);

—	vammaisten tai liikuntarajoitteisten henkilöiden yksilöllisiin tarpeisiin mukautettu apu (tarkistus 35);

—	tarve varmistaa, että matkustaja saa vahvistuksen siitä, että hänen avuntarpeestaan on ilmoitettu (tarkistus 40);

—	asetuksen nojalla myönnetty korvaus, joka voidaan vähentää mahdollisesti myönnettävästä lisäkorvauksesta (tarkistus 59);

—	asetuksen säännösten rikkomiseen sovellettavat seuraamukset, joihin voi kuulua määräys maksaa korvauksia (tarkistus 68);

—	asetuksen liitteitä koskevat tarkistukset 70, 71 ja 72.

III PÄÄTELMÄ

Neuvosto on ottanut komission ehdotuksen ja Euroopan parlamentin ensimmäisen käsittelyn lausunnon täysimääräisesti huomioon ensimmäisen käsittelyn kantansa laadinnassa. Euroopan parlamentin esittämien tarkistusten osalta neuvosto toteaa, että huomattava määrä niistä on jo periaatteessa, osin tai kokonaan sisällytetty sen ensimmäisen käsittelyn kantaan.

(1) Asiak. 16933/08.

(2) A6-0250/2009.

(3) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 261/2004, annettu 11 päivänä helmikuuta 2004, matkustajille heidän lennolle pääsynsä epäämisen sekä lentojen peruuttamisen tai pitkäaikaisen viivästymisen johdosta annettavaa korvausta ja apua koskevista yhteisistä säännöistä sekä asetuksen (ETY) N:o 295/91 kumoamisesta (EUVL L 46, 17.2.2004, s. 1) ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1107/2006, annettu 5 päivänä heinäkuuta 2006, vammaisten ja liikuntarajoitteisten henkilöiden oikeuksista lentoliikenteessä (EUVL L 204, 26.7.2006, s. 1).

(4) Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EY) N:o 1371/2007, annettu 23 päivänä lokakuuta 2007, rautatieliikenteen matkustajien oikeuksista ja velvollisuuksista (EUVL L 315, 3.12.2007, s. 14).